Kategoria: Kirjoituksia

Mikä on Jumalan tahto ja mitä kristittyjen yhteydellä tarkoitetaan?

Ensiksikin meidän pitää ymmärtää, että uuden liiton kristittyjen raamatullinen yhteys on Jumalan tahto. Ja kyse on siis raamatullisessa uskossa Jeesukseen olevien yhteydestä.

Jeesus rukoili yhteyttä meille: ”jotta he olisivat täydellisesti yhtä ..” Joh. 17:23. Jeesuksen tarkoittama uskovien yhteys on kokonaan eri asia kuin esim. ekumeenisen liikkeen pohjalle kehitetty kirkkokuntien yhteys.
Annamme kiitoksen, kunnian ja ylistyksen taivaan Kuninkaalle, ”Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään päästänyt meidät synneistämme ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi..”. Ilm. 1:5,6 ja 5:9. Jeesus ansaitsi meille pelastuksen sijaisuhrillaan Golgatan ristillä. Tälle pelastustyönsä kalliolle Hän perusti itselleen seurakunnan (Matt. 16:18. ja 1 Kor. 3:11), joka on ”Kristuksen ruumis”.1 Kor. 12:27. ”Hän puhui ruumiinsa temppelistä..” Joh. 2:19-22.

Yhteys on Jumalan tahto. Toisin ei voi olla. Eikä tämä totuus saa jäädä pelkästään ideologiseksi opiksi. Aito uskovien yhteyshän ei perustu vain oppiin. Opilliset asiat ilman Pyhän Hengen siunaavaa vaikutusta ja johdatusta jopa erottavat uskovia toisistaan. Tarvitsemme ennen muuta pyhien asioiden kokemista ja niihin sisälle tulemista sekä elämänyhteyttä Jeesuksen kanssa. Uskoon tullessamme syntitilaan kuollut henkemme heräsi eloon ja näin Jumalan Elämä alkoi vaikuttaa sisimmässämme, persoonallisuutemme keskuksessa. Efes. 2:1-10. Näin saimme uudestisyntyä Pyhästä Hengestä. Tämä Elämä avaa mahdollisuuden Raamatun opetusten oikealle ymmärtämiselle ja vastaan ottamiselle ja niihin sisälle tulemisen. 2 Kor. 3:14-18. Hän avasi ymmärryksemme käsittämään Kirjoitukset. Luuk. 24:45. ”Meillä on yhteys keskenämme”, Jumalan ja Hänen omiensa kanssa (1 Joh. 1:5-9), koska olemme sisällä Jumalan Elämässä ja Hänen Elämänsä on meissä Jeesuksen Kristuksen kautta. ”Minä olen Tie, Totuus ja Elämä! Ei kukaan tule Isän luo (yhteyteen) muuten kuin minun kauttani.” Joh. 14:6.

Raamatullista yhteyttä on vielä hyvin vähän.  Mutta Pyhä Henki on johdattamassa yhteyteen lisää rakkaita veljiä ja sisaria. Hän saa ihmiset etsimään toisiaan ja hakeutumaan Karitsan verellä ostettujen joukossa olevaan yhteyden armahtavaan ilmapiiriin. Yhteyden esteet poistuvat ja näin seurakunta alkaa toimia ja järjestäytyä oikean yhteyden edellyttämällä tavalla.
”Minä etsin veljiäni. Voisitko kertoa minulle, missä he ovat paimenessa?” 1 Moos. 37:16.

Pyhä Henki etsii ja kutsuu veljiä ja sisaria mukaan seurakunnan ennalleen asettamiseen. ”Taivaan oli määrä ottaa Hänet luokseen niihin aikoihin asti, jolloin kaikki asetetaan kohdalleen. Tästä Jumala on puhunut ikiajoista asti pyhien profeettojensa suulla.” Apt. 3:21. Jumala on aina tahtonut asettaa seurakunnassaan kaiken kohdalleen.

Keiden välille yhteys voidaan rakentaa?
”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Apt. 2:38,41,42. Tämä opetus tarkoittaa, että uskovien yhteyden tulee rakentua niiden uskossa olevien välille, jotka ovat ottaneet vastaan pelastussanoman (2 Kor. 6:1,2), tehneet parannuksen synneistään ja antaneet kastaa itsensä upotuskasteella vedessä Jeesuksen Kristuksen nimeen sekä pysyvät raamatullisessa apostolien opetuksessa. Ainoastaan näiden uudestisyntyneiden- ja tämän totuuden perustalle on mahdollista rakentua aito ja Jumalan tahdon mukainen uskovien yhteys. Jumala tahtoo pestä seurakuntansa liasta, jonka hajaannuksen tila on aiheuttanut.

Tämän aihepiirin perustotuus:
Kaikki raamatullisesti uskossa Jeesukseen olevat ihmiset samalla paikkakunnalla ovat kunkin paikkakunnan Jumalan seurakunta! Tämä on yksiselitteinen Raamatun opetus. Jumalan näkee asian näin. Nyt Jeesuksen tulemuksen aattohetkinä meitä kutsutaan toteuttamaan tätä Jumalan näkyä. Toteuttaminen edellyttää sen tietämistä, ettei Jumalan seurakunta ole mikään kirkko tai yhdistys yms. ihmisten perustama laitos, vaan pelastetut ihmiset.

Raamattu asettaa paikkakunnan rajat seurakunnan rajoiksi.  ”…asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat.” Tiit. 1:5. ja Ilm. 1:11. Apt. 14:23. Ym. Nämä kaupunkivanhimmat johtavat kaikkia saman paikkakunnan uskovia toimimaan yhteistyössä ilman rajoja. Se on rajatonta yhteyttä. Ei ”yli seurakuntarajojen”, vaan ilman niitä. Tällä tiellä Jeesus, johdattaa laumaansa asettamiensa seurakuntavirkojen piirissä.
Seurakuntatoiminnan tulee siis rakentua paikalliselle yhteysperiaatteelle. Yhtäkään uskossa olevaa ja kasteella käynyttä saman paikkakunnan kristittyä ei saa rajata ulkopuolelle! On Jumalan tahdon vastaista ajatuksissaankaan jakaa saman paikkakunnan uskovia eri ryhmiin. Sellainen on Raamatun mukaan seurakunnan hajottamista. ”Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman.” Joh. 10:12. Apt. 20:29.
Raamattu ei opeta, että seurakunta olisi jakaantunut, vaikka se kokoontui alussa monissa eri kokouspaikoissa. Seurakunnasta mainitaan monikossa silloin, kun kysymyksessä on monta kaupunkia. Jokaisella paikkakunnalla on YKSI seurakunta, jotka kaikki yhdessä ovat maailmanlaajuinen Kristuksen ruumis (1 Kor. 12:27) ”yksi ruumis” Efes. 4:4. = Monta paikkakuntaa, monta seurakuntaa. Yksi paikkakunta, yksi srk. Ilm. 1:11. Näin Raamattu opettaa.
Epäraamatullista on myös ajatella, että joku Kristuksessa oleva ihminen (Gal. 3:26,27) ei muka ollenkaan kuuluisi seurakuntaan. Sehän on mahdotonta. Jokainen uskoon tullut kuuluu seurakuntaan sen perusteella, että kuuluu Jeesukselle ja Hänen pelastettujensa joukkoon. Ja näitä seurakuntaan kuuluvia, kasteella käyneitä veljiä ja sisaria voimme siunata seurakuntayhteyteen. Kuuluminen ja yhteys ovat siis kaksi eri asiaa. Jumalalle kuuluvina tahdomme luonnollisesti hakeutua keskinäiseen yhteyteen.
Ekklesia/seurakunta Raamatussa merkitsee maailman syntielämästä ulos kutsuttujen kokoon kutsumista. Meitä kutsutaan toimimaan yhtenä järjestäytyneenä paikallisseurakuntana seurakuntavirkoineen. Näin oli esim. Jerusalemin alkuseurakunnassa, jossa oli kymmeniätuhansia uskoon tulleita. Apt. 21:20. He kaikki pysyivät ”apostolien opetuksessa”. Apt. 2:41,42. Ja vaikka heillä oli kymmeniä kokouspaikkoja, oli heillä vain yksi vanhimmisto. Apt. 15:4,622,23.

Raamatullisessa uskossa olevat ja kasteella käyneet ihmiset ovat siis Jumalan seurakunta. Ef. 2:19-22. / Apt. 2:41. 19:1-6. Tie tämän seurakunnan jäsenyyteen kulkee uudestisyntymisen kautta. Raamatulliseen seurakuntaanhan ei voida liittyä kuten maallisiin yhdistyksiin. Tähän synnytään uskoon tulemisessa Pyhästä Hengestä. Se on uudestisyntyminen. Joh. 3:3-5. Ja vanha synti-ihminen haudataan upotuskasteessa Jeesuksen nimeen. Jeesus sitten täyttää omansa Pyhällä Hengellä, joka jakaa armolahjoja ”niin kuin itse tahtoo”. 1 Kor. 12:11. ”Tavoitelkaa innokkaasti parhaimpia armolahjoja. Ja vielä minä osoitan teille verrattoman tien.” 1 Kor. 12:31. ”Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää innokkaasti saamaan hengellisiä lahjoja, varsinkin profetoimisen lahjaa. Kielillä puhuva ei näet puhu ihmisille vaan Jumalalle. Häntä ei ymmärrä kukaan, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä.” 1 Kor. 14:1-2.  Hebr. 10:25.
Jumala ei hyväksy uskovien jakaantumista eri nimikkeiden alle. Kuinka siis mekään voisimme sitä hyväksyä?

Kirkkokuntiin kuuluminen.
Ajattele, jos Jumala olisi perustanut tai perustuttanut esimerkiksi luterilaisen kirkon? Eikö siinä tapauksessa jokaisen tulisi liittyä ko. kirkkoon? Tottahan Jumala tahtoisi ihmisten kuuluvan Hänen perustamaansa kirkkoon. Mutta jos Jumala ei ole perustanut kirkkoa, ei kenenkään tule kuulua siihen. Sama ajatusrakennelma pätee esim. vapaakirkkoon, baptisteihin, helluntailaisuuteen, adventismiin, metodismiin  yms. Jos Jumala on perustanut tai perustuttanut jonkun uskonnon, tulee jokaisen uskovan välittömästi liittyä siihen.  Jos Jumala ei ole perustanut jotain uskontoa, ei kenenkään tule kuulua sellaiseen.
Mutta entä jos Jumala on perustanut monta uskonsuuntaa? — Silloin tulee kokonaan lopettaa puhe uskovien raamatullisesta yhteydestä. Hänhän olisi siinä tapauksessa itse syyllinen seurakuntansa hajaannustilaan.
Mistä voimme tietää, onko Jumala perustanut jonkun ed. m. uskonnoista? – Voimme katsoa asian Raamatusta: Jos löydämme sieltä jonkun nykyisen uskonsuunnan, niin menemme välittömästi liittymään siihen Jos emme löydä jotain nykyistä uskonsuuntaa Raamatusta, ei meidän tule kuulua mihinkään niistä. Mihin sitten tulee kuulua? – Vastaus on, että vain apostolisen ajan kristinusko kuuluu meille. Mihin seurakuntaan he kuuluivat, samaan mekin kuulumme. Emmekä sen lisäksi kuulu mihinkään muuhun uskontoon. Ja yhteyteen tultuamme muistamme Lootin vaimoa. Luuk. 17:32. Se tarkoittaa, että nimikylttiuskontojen jäsenyydestä poistumisen jälkeen meidän ei tule katsoa taaksemme haikaillen sinne takaisin.
Jumalan omistaman seurakunnan ”jäsenrekisterin” pitäminen kuuluu vain Jumalalle. ”Herra tuntee omansa!” 2 Tim. 2:19. ”Iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” Luuk. 10:20.
Tämän totuuden perusteella ymmärrämme, miksi Raamatussa ei ole ohjetta tai kehotusta seurakuntien perustamiseen. Ainoa ainutlaatuinen seurakunta perustettiin ristillä Jeesuksen veriuhrin kautta. Joh. 2:1922.

TAKAISIN ALKUUN
Jumalan rakkautta täynnä oleva Taivaan kehotus kutsuu Jeesuksen verellä ostetut ihmiset alkuperäiseen Jumalan suunnitelmaan:
”Palatkaa te luopuneet lapset! Palatkaa takaisin muinaisille poluille, apostolisen ajan yhteyteen! Poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä!”
Olen saanut ymmärtää Jumalan näyn Hänen seurakunnastaan. Se on vallannut sydämeni. Ja Jumala on antanut valmiin ratkaisumallin, miten se toteutetaan. Mallina on Raamatussa opetettu apostolisen ajan valmis usko.
Yhteyden esteet tulee nyt siis poistaa yksilöuskovien elämästä ja alkaa rakentaa jokaisella paikkakunnalla kaikkien oikeiden kristittyjen yhteistä seurakuntaa. Matt. 15:13.
Pyhä Henki toimii Jumalan seurakunnassa järjestäen toiminnan raamatulliseksi. Hän saakoon johdattaa tahtonsa mukaisesti sekä jakaa armolahjoja ja voimavaikutuksia. 1 Kor. 12-14 luvut. Näin seurakunta kasvaa ja rakentuu. Kokoontumiset ovat pääasiassa Pyhän Hengen toimintaa; ei liiallisesti oppipainotteista, vaikka oikea opetus Raamatun asioista onkin välttämätöntä. Opetus tulee rajata ja yhdistää niihin aiheisiin, asioihin, jotka olivat alkuseurakunnassa (noin v. 100 jKr.).

ALKUAJAN ESIMERKKI.
”Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä.” 1 Joh. 2:24. Jumala siunatkoon meitä alkuseurakunnan yhteydessä: ”Jos me vaellamme valossa, niin kuin Hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, Hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” 1 Joh. 1:7. Meillä on siis tänäkin aikana aito yhteys keskenämme, jos pysymme yhteydessä apostolisen uskon kanssa. ”He pysyivät apostolien opetuksessa.” Apt. 2:41,42.
Raamatullinen yhteys on mahdollista vain siten, että emme ota esimerkiksemme apostolisen ajan jälkeisiä ihmisiä ja herätysliikkeitä ja niiden opetuksia. Esimerkkinämme on ainoastaan valmis apostolinen seurakunta, joka ilmenee Raamatun sivuilta opetuksena, sekä alkuseurakunnan esimerkkinä ja toimintamallina. Kaikki muut esimerkkilähteet tulee sulkea, koska ne rikkovat yhteyden. ”He pysyivät apostolien opetuksessa..” Apt. 2:42. ”Seuratkaa heidän uskoaan!” Hebr. 13: 7.

Joh. 13:34-35. Nyt on pienten alkujen päivä, mutta ”älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.” Luuk. 12:32. Vaikka olemme uskossa olevina ihmisinä pieni pisara ihmiskunnan valtameressä, olemme todellisuudessa suuri seurakunta, joka koostuu kaikkien aikojen kaikista raamatullisessa uskossa Jeesukseen olevista ihmisistä, maan päällä ja Paratiisissa. Olemme Jeesuksen verellä ostettu ainoa Jumalan seurakunta, Kristuksen ruumis. Menemme eteen päin luottaen Jumalan armoon, että Hän lisää kansansa täysimääräiseksi. 2 Tess. 3:1.
Jos kuulut Kristukselle, kuulut myös Hänen seurakuntaansa. Sen perusteella voimme siunata sinut toimintayhteyteen.
Ja kun Herra sitten alkaa lisätä yhteyteen enemmän ihmisiä, on Pyhä Henki johdattava lisää kokouspaikkoja, tarpeen mukaan. Apt. 1:13. 12:12. 19:9. Kokouksissa kaikki saavat olla Pyhän Hengen luomassa armahtavaisuuden piirissä ja saavat rohkaisevaa opetusta pysyä apostolien opetuksessa. 1 Kor. 14:26. ”He (uskoon tulleet ja kasteella käyneet) pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä!” Apt. 2:42. Kol. 3:16. / 1 Joh. 2:24.

Jumalan seurakunnassa on kaksi Raamatusta nousevaa opetuksen lähdettä:
1. apostolisen ajan opetukset ja
2. valmiiksi kehittyneen alkuseurakunnan esimerkki (n. v. 100 jKr.).

Kaikki mukana olevat tietävät, ettei Jumalan seurakunnassa mainosteta tai suositella toimintaa uskonsuuntien nimikylttien alla.
Emme ole
– katolisia tai protestantteja
– luterilaisia
– helluntailaisia
– vapaakirkollisia
– baptisteja
– yms. laisia, isteja jne.
Olemme vain kristittyjä, Kristuksen ruumiin jäseniä (1 Kor. 12:27), kristittyjä ilman etuliitteitä! Olemme hajaannuksen ulkopuolella. Tähän samaan yksi seurakunta yhdellä paikkakunnalla -periaatteelle kutsumme kaikkia veljiä ja sisaria.  Yksi kasvu- ja toimintapaikka, on Jumalan tahto. Emme siksi osallistu erilaisten nimikylttien alla oleviin toimintoihin. Eikä tässä ole kysymyksessä uusi seurakunta, vaan päinvastoin: poistuminen uusista ja palaaminen takaisin alkuperäiseen.

”Jokainen istutus, jota ei taivaallinen Isä ole istuttanut, on juurineen poistettava!” meidän elämästämme. Matt. 15:13. Emme tämän opetuksen perusteella siis yritä lopettaa uskonsuuntia. Kirkot ym. uskonnot poistuvat vain tähän toimintaan mukaan tulevien yksilöuskovien elämästä. Tiedämme kirkkokuntien jatkavan toimintaansa Jeesuksen tulemukseen asti. Kaikissa kristillisissä uskonsuunnissa on paljon meitä parempia veljiä ja sisaria, jotka tekevät sielujenvoittamistyötä Pyhän Hengen johdossa. Ihmisiä pelastuu ja uskoon tulleet kastetaan Jeesuksen nimeen. Näin Jumalan seurakunta lisääntyy, vaikka he toimivatkin siellä (useimmiten tietämättään) hajaannuksen periaatteella. Emme silti rukoile hajaannuksen tilassa olevalle muulle toiminnalle siunausta, vaan rukoilemme, että aidot kristityt tulevat ulos sieltä. Jumalahan tahtoisi jokaisen uskoon tulleen toimivan omassa seurakunnassaan, joka ei siis toimi minkään nimikyltin alla. Mutta ihmissielujen pelastuminen on meille aina suuri ilon aihe. Mm. Turun seurakunta lisääntyy aina jonkun tullessa uskoon ja kasteelle Turussa, missä tahansa piirissä. Apt. 2:41. Seurakuntatotuuden ymmärtäminen ei siis ole pelastuskysymys. Huomioi kuitenkin 2 Tessal. 1:6-10. ja Ilm. 22:18,19. Emme siksi rukoile siunausta hajaannuksen käytännölle, ”eri seurakunnille”, vaan Jumalan seurakunnalle, joka olemme ME kaikki saman paikkaunnan kristityt.
Luemme jokaisen oman paikkakuntamme uskoon tulleen ja kasteella käyneen kuuluvaksi tähän yhteen Jumalan seurakuntaan, nekin, jotka käsityksillään ja järjestelmillään sulkevat meidät ulkopuolelleen.
Jumalan tahto on yhteys eikä hajaannus. Jumalan seurakunnassa edustamme yhteyttä ja toimimme sen perustalla. Uskonsuunnat edustavat hajaannusta.
Tätä tulee toistaa yhä uudelleen: Jumala näkee jokaisella paikkakunnalla yhden Jeesuksen verellä lunastetun ihmisjoukon. Tämä lauma on Hänen seurakuntansa. Meidän tulee nähdä Jumalan kanssa samalla tavalla eikä hyväksyä Raamatun opetusten rinnalle muita, ns. ”yhteiskristillisiä” ekumenia-näkemyksiä.
Ikävä asia on, että uskonsuunnissa hyväksytään seurakunnan jakautuminen erilaisten nimikylttien alla toimiviksi karsinoiksi. Me emme hyväksy sellaista, koska Jumala ei sitä hyväksy. Mutta hyväksymme eri piireissä olevat rakkaat veljet ja sisaret, koska Jumalakin hyväksyy heidät!

Jumala on viisaudessaan asettanut paikkakunnan rajat seurakuntansa rajoiksi. ”.. että järjestäisit sen, mikä jäi vielä järjestämättä, ja asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat.” Tiit. 1:5. Vain tämän raamatullisen rajauksen sisällä voi toimia rakkauden käsky uuden liiton tarkoittamassa mielessä : ”Rakasta lähimmäistäsi!” (ei siis kauimmaistasi). Joh. 13:34,35. Näiden Jumalan asettamien rajojen sisällä voimme tulla toistemme vaikutuspiiriin, joihin kauimmaiset eivät yllä. Mutta kuitenkin Luuk. 10:25-37. Gal. 6:10.
Pyhä Henki kutsuu ja kokoaa yhteisrintamaan Hengessä vaeltavia uskovia. Rehelliset ja vilpittömät Jumalan lapset ottavat kutsun vastaan.
Kaikki hengelliset tehtävät ja kutsumukset voidaan suorittaa tässä yhteydessä. Eikä uusia ”seurakuntia” enää koskaan pidä aloittaa. Seurakunta on, ja se tulee järjestää toimivaksi. Siunaamme Jumalalta saadut tehtävät, ja ns. seurakuntavirat Efes. 4:11 ja 1 Tim. 3:10 periaatteen mukaisesti.

Nyt on seurakunnan kokoamisen aika!
Taivas kutsuu uskovia tähän lopunajan toimintaan, jota Pyhä Henki johtaa keskinäisen rakkauden ja nöyrän yksimielisyyden pohjalla. 1 Kor. 1:10. ”Kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan, niin että te yksimielisesti, yhdestä suusta, ylistäisitte meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää.” Room. 15:5,6.
”Kootakseen yhdeksi hajallaan olevat Jumalan lapset.” Joh. 11:52. Kenenkään ei enää pidä eristäytyä omiin karsinoihinsa, vaan tulla mukaan YHTEEN yhteiseen seurakuntatoimintaan ulkopuolelle karsinoiden. Jumala auttaa lopettamaan kaikenlaisen sooloilun, jota yksityiset kristityt sekä uskonsuunnat ovat harrastaneet raamatullisen seurakuntatoiminnan ulkopuolella.

Korinton YKSI seurakunta
Uskoon tulleista korinttolaisista sanottiin: ”Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne Hänen jäseniänsä.” 1 Kor. 12:27. / Apt. 18:8. Siinä on opetus ainoasta Raamatun tuntemasta seurakunnan jäsenyydestä: raamatullisessa uskossa Jeesukseen olevat ihmiset ovat seurakunta! Ja niin kuin kirjoitettiin ”Korinttossa olevalle Jumalan seurakunnalle” (1 Kor. 1:2), samoin on tämä kirje osoitettu sinun paikkakunnallasi olevalle Jumalan seurakunnalle. Luuk. 10:20. Ko. korinttolaiset olivat tulleet uskoon ja sen jälkeen ottaneet kasteen Jeesuksen nimeen. Apt. 18:8. Apt. 2:38, 41,42. Sen perusteella he olivat ”Korintossa oleva Jumalan seurakunta”.
Tähän toimintaan voivat tulla mukaan ainoastaan yksilöuskovat. Kirkkokuntien on mahdotonta muuntautua raamatulliseksi seurakunnaksi.

NYT …
on aika alkaa julistaa, että ME OLEMME tämän paikkakunnan Jumalan seurakunta. Ja sisällytämme tuohon ”ME” sanaan kaikki paikkakuntamme uskossa olevat ja kasteella käyneet eli Kristuksen ruumiin jäsenet. Ja rukoillessamme siunausta meille, laajenee tuo ”me, meitä” -sana käsittämään kaikki tämän paikkakunnan uudestisyntyneet ja kasteella käyneet Jumalan lapset. ME olemme (esim.) Turussa oleva Jumalan seurakunta. Samoin tulee tapahtua siis sinun paikkakunnallasi: Helsingissä olevat Kristuksen ruumiin jäsenet ovat Helsingissä oleva Jumalan seurakunta. Oulussa olevat kristityt ovat Oulun seurakunta. Tampereen kristityt ovat Tampereen seurakunta. Jne… Sak. 11:7.
Ja kun tässä kirjoituksessa mainittu raamatullinen seurakuntatoiminta on aloitettu sinun paikkakunnallasi, ei uutta toimintaa enää milloinkaan tule aloittaa. Uusihan olisi lahko, joka aloittaisi taas uuden eksytyksen.

PS. Näiden asioiden oikein ymmärtäminen edellyttää nöyrtymistä ja siinä elämistä (Jaak. 4:6), ettemme ylimielisesti luule itseämme muita kristittyjä paremmiksi, ”…vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne”. Filip. 2:3. Sananl. 16:5. Raamatun sivuilla oleva profeetallinen sanoma kutsuu meitä nöyrtymään ja ottamaan vastaan rakkaus totuuteen.

Tässä kirjoituksessa esitetty seurakuntatotuus on meille jokaiselle Hebr. 10:25. mainittu ”OMAN” seurakunnan toiminta: ”Älkäämme jättäkö yhteistä kokoontumistamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme entistäkin enemmän, kun näette tuon päivän lähestyvän.”

Ole siis mukana tässä historiallisesti merkittävässä Jumalan hyvän tahdon toteuttamisen toiminnassa ja tässä kirjoituksessa mainituilla periaatteilla? Joh. 17:23 / 13:34.

Raamatullinen yhteys ON Jumalan tahto!
” .. kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset.” Joh. 11:52.

Tervetuloa kauempaakin Turkuun kokouksiin.

Rukous- ja siunausterveisin
Weijo Lindroos

PS. Tässä linkissä uusi versio muutamine lisäyksineen.

Katso myös aiheeseen liittyvä lyhyt video:
Niin kuin alussa.

Aiheesta myös lisää kirjoituksesta:
Yhteys seurakuntavirkojen piirissä.

Mitä tarkoittaa raamatullisuus ja epäraamatullisuus?

Otsikon kysymyksen oikea vastaus ratkaisee monet kiistakysymykset uskovien väliltä:
Lyhyesti pääteltynä on niin, että raamatullisuus on sitä, mikä on ilmoitettu Raamatussa. Epäraamatullisuus on sitä, mikä ei ole Raamatussa. Kaikkia hengelliseen elämään liittyviä kysymyksiä on siis tarkasteltava tältä pohjalta.
Raamattu opettaa, että meidän tulee pysyä alkuseurakunnan opetuksissa: ”Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on se lupaus, minkä Hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä.” 1 Joh. 2:24,25.
”… Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä..” Tämän perusteella toteamme, että alkuperäinen opetus ehtoollisesta sekä alkuseurakunnan käytäntö ratkaisee asian. Raamatun opetukset ratkaisevat asian, eivät meidän mielipiteemme.

EHTOOLLINEN ON PÄÄSIÄISJUHLAN TÄYTTYMYS
Vanhan liiton aikana pääsiäistä vitettiin kerran vuodessa Egyptin orjuudesta lähdön muistoksi. Uudessa liitossa muistelemme meidän irrottautumistamme synnin maailmasta. Jeesuksen sovitusuhri ristillä, ”meidän pääsiäislampaamme”, vapautti meidät syntiorjuudesta. 1 Kor. 5:7. Vietämme pääsiäisjuhlan täyttymystä  ottaessamme ehtoollisessa osallisuuden ”Kristuksen ruumiiseen ja vereen”. ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Joh. 1:29.  ”Häntä piinattiin, ja Hän alistui siihen eikä suutansa avannut. Kuin karitsa, joka viedään teurastettavaksi.” Jes. 53:7. Raamatullinen ehtoollisen vietto on ainoa uuden liiton juhlatilaisuus.

RAAMATULLISUUS 1 Kor. 11:23-34.
Opetus ehtoollisen vietosta, mm. Korintton seurakunnassa tulee asettaa Raamatun viitekehyksiin: Minkälaisille Korintton uskoon tulleille Paavali kirjoitti ehtoollisen viettoon tarkoitetut opetukset? Vastaus on Apt. 18:8: ”Monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin.” Näille uskovina kastetuille korinttolaisille Paavali siis kirjoitti opetuksen ehtoollisen vietosta: ”Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te julistatte Herran kuolemaa..” 1 Kor. 11:23-26. Ottamalla osaa ehtoolliseen julistamme yksilökohtaisesti itsellemme ja toisillemme, että Jeesus murrettiin MINUN syntieni tähden ja Hänen pyhä verensä vuodatettiin MINUN syntieni edestä. Jeesus ”itse kantoi meidän syntimme ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja Hänen haavojensa kautta te olette parannetut”. 1 Piet. 2:24. Käytännössä ehtoollisleipä ja viini kiertävät osallistujien keskuudessa, jossa kaikki kasteella käyneet ottavat siihen osaa sekä jakavat ehtoollista toisilleen. Varsinaista ehtoollisen jakajaa ei Raamatussa edellytetä.
– 1 Kor. 11:17-34. on ehtoollisen vieton lopulliseksi muotoutunut opetus. Siihen ei enää voida liittää ”juopottelua”, jota Korinttossa esiintyi. Alkoholin käyttö ehtoollisella tuomittiin sen tähden jyrkästi: ”Teidän kokoontumisenne ei ole Herran aterian nauttimista, sillä syötäessä kukin nauttii omia ruokiaan, niin että toinen on nälissään ja toinen juovuksissa. 1 Kor. 11:20,21. Uuden liiton ehtoollinen ei enää ole yhteydessä nälkään syömisen kanssa.  ”Jos jollain on nälkä, syököön kotonaan..” Jae 34. Ehtoollisessa on siis vain leipä ja alkoholiton viini. –
Emme aseta ehtoolliseen mitään siihen kuulumatonta eli ”kelvotonta” (1 Kor. 11:27 / ja 20-22), vaan keskitymme ajatuksissamme ainoastaan Jeesuksen ruumiiseen ja vereen. Mutta kelvottomasti ehtoolliseen osallistuminen tarkoittaa siis että ”eikö teillä ole kodit syömistä ja juomista varten”. Jae 22. Ja ”jos jonkun on nälkä, syököön kotonaan.” Jae 34. Emmekä ota ehtoollista kastamattomien kanssa.

EHTOOLLISEN SIUNAUS
”Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset.” 1 Kor. 10:16,17. Vastaamme siinä esitettyihin kysymyksiin kyllä! Se tarkoittaa meille uskoon tulleille, että ottaessamme osallisuuden ehtoollisleivästä ja viinistä tunnustaudumme näin kerta toisensa jälkeen henkilökohtaisesti osallisuuteen ristintyön siunauksista. Se on osallisuus kaikkeen, mitä Jeesus on ansainnut meille. Tunnustaudumme, ”uskon kautta Hänen vereensä”, ehtoollisessa Raamatun opetuksiin sekä yhteyteen aidosti uskoon tulleiden kanssa, jotka ottavat ehtoollista Raamatun opettamalla tavalla. Room. 3:25.

Kaikki Uuden testamentin kirjeet on kirjoitettu ihmisille, jotka olivat tulleet uskoon ja sen jälkeen kastetut upotuskasteella vedessä Jeesuksen Nimeen. Kastetuille annettuja opetuksia ei siksi voi soveltaa kastamattomiin ja kirkkoon kuuluviin. Tämä on pyhä periaate. Seurakunta on maailmasta ja sen uskonnoista erotettujen Taivaan kansalaisten pyhä joukko, jotka ovat antaneet ”pelastaa itsensä tästä nurjasta sukupolvesta” (Apt. 2:40) , tehneet parannuksen synneistään ja ottaneet upotuskasteen vedessä Jeesuksen nimeen. Apt. 2:41.
Maailma ja sen syntielämä on pidettävä poissa seurakunnasta. Näin Pyhä Henki johdattaa eteen päin totuuden tiellä. Joh. 16:13. Room. 6:22.
Myös Roomalaiskirjeen vastaan ottajat olivat kastettuja. Synti-ihminen oli ”haudattu kasteen kautta kuolemaan”. Room. 6:1-4. Raamattu ei ollenkaan tunne käsitettä ”kastamaton kristitty”.

Alkuseurakunnan apostolit toteuttivat Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä, Markus 16:15-16. Ja ensimmäinen kristillinen saarna huipentui sen perusteella parannus- ja kastekehotukseen: ”Ottakoon kukin teistä kasteen…” Apt. 2:38. Asia jatkui jakeen 41 toteamuksella: ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin ja niin heitä lisääntyi..” Siis kasteen kautta seurakunta lisääntyi. He olivat ottaneet konkreettisen upotuskasteen vedessä ”Jeesuksen Kristuksen Nimeen.” ”Hän käski kastaa heidät Jeesuksen nimeen.” Apt. 10:48. Vain kastetut pysyivät ehtoollisen vietossa: ”HE pysyivät … leivän murtamisessa”. Apt. 2:42. Meidän ei nyt tarvitse kuin tietää tuo ”he” sanan sisältö tietääksemme ketkä osallistuivat alkuseurakunnan aikana leivänmurtoon. ”He” tarkoittaa siis ko. Raamatun opetuksen mukaan uskoon tulleita, parannuksen tehneitä ja kasteella käyneitä kristittyjä.
Pietari kehotti synnin tunnossa olevia kuulijoita kasteelle. Sanan vastaan ottaneet kastettiin. Ja ”HE” pysyivät ehtoollisyhteydessä. Raamatussa ei ole opetusta, että muita olisi osallistunut ehtoolliseen apostolisena aikana. Asiaan ei siis jää neuvotteluvaraa. Alkuseurakunnan yhteydessä ei ollenkaan ollut kastamattomia! Tehtävämme on huolehtia, että ennalleen asetetun Jumalan seurakunnan tilanne edelleen pysyy samanlaisena.
Uusi liitto alkoi ristiltä. Mutta ennen uuden liiton alkua Jeesus asetti ehtoollisen niille, jotka ristintyön jälkeen tulevat sisälle uuden liiton kristillisyyteen. ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni!” Luuk. 22:20. Uuden liiton puolella, lähetyskäskyn antamisen jälkeen, ei kukaan uskoon tullut jäänyt kastamattomaksi. Siksi ei voida edes ottaa käsittelyyn epäraamatullista kysymystä: ”voiko kastamaton osallistua ehtoolliseen?”. Ei tietenkään voi.

Markus 16:15-16 on selvä sana kasteesta. Se ei tarvitse mitään selitystä. ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu! Mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Jeesus tarkoitti sitä, mitä sanoi, että evankeliumi tulee uskoa, ja siihen uskova tulee kastaa upotuskasteella vedessä.  Siitä avautuu mahdollisuus ehtoollisen viettoon.
Uudestisyntyminen tapahtuu ”uskon kautta Hänen vereensä.” Room. 3:23-25. Ja seuraava askel on kasteelle lähteminen. Apt. 2:41. ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” Joh. 3:36. ”… mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä”?

– ME tulimme uskoon kun otimme vastaan kuulemamme pelastussanoman. 2 Kor. 6:1,2. Jeesuksen veri puhdisti meidät kaikesta synnistä. 1 Joh. 1:7-9.
– MEIDÄT kastettiin.
– ME pysymme Jumalan armossa ja totuudessa sekä Hänen seurakuntansa yhteydessä.
– ME otamme vastaan alkuseurakunnan aikaista apostolien opetusta.
– ME olemme ehtoollisyhteydessä.
– ME rukoilemme, että Herra lisää MEIDÄN yhteyteemme (alkuperäisen kristinuskon yhteyteen) niitä, jotka saavat Häneltä pelastusarmon.
Apt. 2:42.

”Ja Herra lisäsi HEIDÄN yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.” Apt. 2:47.
Ehtoollisyhteys kuuluu vain MEILLE! Ulkopuoliset eivät voi osallistua ehtoollisen viettoon.

Siunausta meille, rakkaan Jeesuksen nimessä ja Hänen sovintoverensä armossa !

W.L.

Jumala näkee luomansa ihmisen sisäisen elämän kaikkine hienouksineen. Mutta Häneltä ei jää myöskään huomaamatta luomansa kauneuden turmeltuminen. ”Ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen.” 1 Sam. 16:7. ”Mikään luotu ei ole Hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua Hänen silmiensä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.” Hebr. 4:13. Hän tuntee sydäntemme pimeimmätkin sopukat, ajatusten lähteet, sekä tekojemme motiivit, asenteet yms., vaikka ne usein ovatkin salassa ihmiseltä itseltään. Tiedostamme kyllä sisäisen ihmisemme olemuksen ja tahdomme kaiken toimivan hyvin. On tervettä tahtoa itselleen hyvää. ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Matt. 19:19. Tämän tähden meille on Raamatussa annettu tervettä elämää opettava kehotus: ”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” Sananl. 4:23. – Sydän Raamatussa tarkoittaa persoonallisuuden keskusta, ihmisen keskiötä. – Mutta itselleen hyvän tahtominen ajautuu helposti liialliseen itsensä ihannoimiseen, koska Luojastaan erossa elävän ihmisen sydän on ylpeyden synnin saastuttama, enemmän tai vähemmän. Ylpeyden eräs äärimuoto on narsismi, vaikka se onkin sitä syvemmällä oleva mielen kieroutuma. Se on persoonallisuuden häiriintymä, johon useimmiten liittyy sairaalloinen, mutta eri asteinen itsekeskeisyys.
Antiikin taru Narkissoksesta kuvaa hyvin liiallisuuteen menevää itsensä ihailua ja siihen keskittymistä. Narkissos oli nuorukainen, joka ihaili omaa kuvaansa lammen tyynessä pinnassa. Hän ihastui omaan kuvaansa niin, että ei malttanut poistua, vaan lopulta nääntyi lammen rannalle. Liiallisesti itseään ihaileva tervekin ihminen voi sairastua narsismiin. Mutta luonneviasta johtuva ihmisen olemukseen liittyvä narsismi on pahempaa. Se on ihmismielen syvissä kerroksissa oleva väärä minäkuva, egoismipohjainen ylpeyden äärimuoto.

NARSISMISTA PARANTUMINEN
Narsistisesta luonnehäiriöstä parantuminen on erittäin vaikeaa. Parantuminen on vaikeaa, koska luonnehäiriöinen ei yleensä itse näe ja tunnista ”sairauttaan”. Ei sittenkään, vaikka hänen eteensä asetetaan peiliin kirjoitettuna kaikki hänessä havaitut narsismin oireet. Hänen mahdollisuutensa päästä rehelliseen avautumiseen ja nöyrtymiseen on lukossa, koska hän itse on elämänsä keskipiste. Kun joku kertoo mistä asiasta tahansa, vääntää narsisti asian itseensä kertoen mm. miten on ”minulla, minä, minusta.. minä, minä ja minä”. Narsismi on eräänlainen sisäinen kehitysvamma, joka on syvemmällä ihmisen persoonallisuudessa kuin esim. pahimman luokan alkoholismi. Psykopatiaksi kehittynyt luonteenlaatu tulee oppia itse havaitsemaan. Näin siitä on helpompi vapautua. ”Etsikää Herraa, kaikki maan nöyrät, te, jotka toimitte hänen oikeutensa mukaan. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä.” Sef. 2:3.

Narsistit kokevat heihin kohdistuneet kritiikit syvästi loukkaaviksi haukkumisiksi ja osaavat usein vääntää asian esim. arvostelijan syyksi. Arvostelun kohteeksi joutunut narsisti oppii peittämään sairauttaan. Narsisti ei osaa todellisesti katua ja olla pahoillaan tekemistään virheistä. Eräät tosin opettelevat pyytämään anteeksi ja vuodattamaan ”krokotiilinkyyneleitä”, koska huomaavat siitä olevan heille hyötyä. – ”Krokotiilien esiintymisalueilla kerrotaan tarinoita, joissa krokotiili ensin itkee nähdessään ihmisen, ja sitten syö tämän.” Wikipedia. Narsistin lähimmäiset näkevät sellaiset kyyneleet pelkäksi teeskentelyksi.
Luonnehäiriöinen ei näe lähimmäistensä hätää, vaan saattaa jopa nauraa kärsivälle. Säälitunteen, empatian puute on narsismin eräs oleellinen osa.

Narsismi on ihmisen syvällä sisimmän rakenteessa oleva luonnehäiriö., ihmisen luontaisesta ylpeydestä kehittynyt äärimuoto. Mutta siitä on mahdollista päästä vapaaksi, nöyrtymällä syvään, ja pyytämällä siihen apua Jumalalta. ”Hän voi nöyryyttää ne, jotka ylpeydessä vaeltavat.” Dan. 4:34. Mutta narsismi on enemmän kuin pelkkä ylpeys. Siitä parantuminen edellyttää Jumalan parantavan käden alle nöyrtymistä ja siinä tapahtuvaa pitkäaikaista hoitoa.
Jeesus sovitti ristillä ennen muuta ylpeyden synnin, josta kaikki muu synti on alkuisin. Kaikenlaiset ylpeyden sivuoireet on sovitettu ristillä. Ensimmäinen syntihän oli paholaisen lankeemus Taivaassa, jossa se aikoi korottaa itsensä Jumalan paikalle: ”Sinä sanoit sydämessäsi: ’Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.’” Jes. 14:13,14. Hes. 28:13-17. Tuo narsisti-Saatanan lankeemus toi maailmaan synnin ja kirouksen. Mutta Jeesus ”nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen ristinkuolemaan asti” sovittaessaan syntimme kärsimystyöllään ja verellään. Filip. 2:8-11. Hän ansaitsi meille vapauden kaikista synnin siteistä. Saimme täyden anteeksiantamuksen ja parantumisen synnin jäljistä, jopa narsismista. Room. 6:11,22. Parantuminen narsismista ei näin ollen ole mahdollista ilman Jeesusta, joka voitti ristillä paholaisen. Kol. 2:15. Mutta täysi parantuminen narsismista edellyttää ihmisen ”alitajunnassa” olevan luonnevian nousemista asianomaisen tietoisuuteen. Näin ihminen voi itse alkaa etsiä apua syntiinsä. Sellaisten vikojen näkeminen on kuitenkin erittäin vaikeaa, jopa mahdotonta, eikä sitä voi ihmiset itse saada aikaan. Tarvitaan Jumalan Pyhä Henki, joka ainoastaan voi saada ihmisen näkemään syntisyytensä ( Joh. 16:8-13) sekä syvästi katumaan ylpeämielisyyden syntiä. Terve itsensä näkeminen sellaisena kuin Jumala meidät näkee sekä sitten tilansa ääneen tunnustaminen auttaa jopa pahimman luokan narsistin parantumisprosessin alkuun. ”Jos me tunnustamme syntimme, on Hän uskollinen ja vanhurskas, niin että Hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä!” 1 Joh. 1:9.
Raamatussa ei ole opetusta, etteikö narsisti voisi parantua. ”Hän antaa kaikki syntisi anteeksi ja parantaa KAIKKI sairautesi.” Ps. 103:3.

Samoin tapahtuu esim. alkoholistien kohdalla heidän havaitessaan ja tunnustaessaan syntinsä inhottavaksi ja rumaksi. Siinä synnintunnossa he nöyrästi ja rehellisesti katuen saavat ottaa Jumalalta vastaan voiman luopua synnistään. Mutta HUOM!, vaikka synnin siteissä oleva lopettaa synnin tekemisen, saattaa synnin taipumus jäädä sisimpään pitkäksikin aikaa. Samoin on siis narsistin laita. Hänen sydämessään olevat ajatusten lähteet ovat kieroutuneisuuden saastuttamia. Jossain tapauksessa hänessä oleva luonnevika tahtoo edelleen pahaa niille, joita hän vihaa. Hän ei osaa antaa anteeksi, eikä puhtaasti rakastaa lähimmäisiään. Narsisti iloitsee, jos hänen vihamiehensä joutuu vaikeuksiin. Siinä onkin luonnehäiriöiselle eräs varma tilanteensa tunnistamisen avain. On myös hyvä muistaa, että ”joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta.” Sananl. 17:5. Narsistit ovat useinkin kylmiä ja kovia ja toisaalta kuin pieniä uhmaikäisiä lapsia.
Tosiasia kuitenkin on, että uskoon tulleina sisimmässämme on uusi luomus, ja vanha on kadonnut. 2 Kor. 5:17. Olemme kuolleet synnille. Room. 6:11. Mutta varma tosiasia on myös, että uusi luomus ilmentää itseään vanhan olemuksemme kautta. Pyhä Henki käyttää usein mm. meissä olevaa tunne-elämää ilmaistessaan Jumalan hyvyyttä. Sen tähden Jumala tahtoo parantaa meissä kaiken, mikä on yhteydessä sisällämme olevan hengellisen elämän toteuttamiseen, ”että Jeesuksen elämäkin tulisi näkyviin meidän ruumiissamme”. 2 Kor. 4:11. Room. 12:1,2. 1 Tess. 5:23.
Narsismi on este Jumalan siunaukselle.
Hengen hedelmä näkyy ulkoisessa käytöksessämme ja suhtautumisessa lähimmäisiimme. Gal. 5:22. Narsistilla on tunne-elämä osittain jäänyt kehittymättä. Ja vaikka sanat joskus olisivatkin oikeita, ei niillä ole merkitystä. Room. 16:17,18. He eivät useinkaan osaa erottaa hyvää pahasta. Siksi narsistinen luonne saa joskus aikaan ahdistavaa pahaa oloa heidän kanssaan tekemisissä oleville.
Pyhityselämä tarkoittaa vanhan ihmisen alistamista uuden, sisäisen elämän alaisuuteen, motiiveineen yms . ”Pitäkää itsenne synnille kuolleina!” (Room. 6:11,22) tarkoittaa, että emme enää toteuta vanhan synti-ihmisen ylpeämielisiä taipumuksia, vaan annamme ulkoisenkin ihmisemme kokonaan Jumalalle. ”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi..” Room. 12:1.
”Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.” 1 Tess. 5:23.
Mutta  vasta siinä vaiheessa, kun olemme irti ruumiistamme ja saaneet uuden kirkastetun ikuisuusruumiin, olemme lopullisesti vapaat lihanmielen vajavuuksista. 1 Kor. 13:10. Filip. 3:20,21. 1 Joh. 1:8-10.
”Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi!” Matt. 23:26.

NARSISMIN TUNNISTAMISESTA
Tunnistamme narsistin myös siitä, että hän ei voi alistua seurakuntakuriin. Hänen on mahdoton totella ja olla alamainen tai tunnustaa auktoriteetteja, vaan ylimielisesti hylkää tarjotut opetukset. Hän kapinoi ja vikoilee, eikä pysty hyväksymään Raamatun opetusta Ef. 5:21: ”Olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa.” Ja 1. Piet. 5:5: ”Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon”. Narsistille on suorastaan mahdotonta hyväksyä Hebr. 13:17. opetus: ”Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili..” Katso myös 1 Tess. 5:12,13. He tahtovat toimia omin päin, ilman valvontaa, ns. omantien kulkijoina. Joskus siihen sisältyy myös rahanahneus.
Uskovien keskuudessa narsisti tahtoo loistaa esiintymisellään ja olla ihailun keskipisteenä paistatellessaan ihmissuosion neonvaloissa. Niin teki mm. Raamatussa mainittu narsisti, Simon: ”Ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa hän pysytteli Filippoksen seurassa..” Apt. 8:13. Filippoksen seurassa oli näkyvä paikka. Uskovien keskuudessa olevan narsistin tunnistaa edelleenkin siitä, että hän hakeutuu mielellään seurakunnan johtohenkilöiden seuraan yrittäen joskus alistaa heitäkin tahtonsa alle.
– Mutta pitää osata erottaa normaali ihmisen halu olla hengen hedelmää kantava ja rakastava lähimmäinen (Gal. 5:22), josta luonnollisesti myös usein pidetään. –
Kuitenkaan emme voi sivuuttaa Raamatun opetusta, jota tulee soveltaa uusiin seurakuntaan tulijoihin, joiden tulee asettua ensin oppilaan paikalle: ”Huomatessaan, kuinka kutsutut valitsivat itselleen ensimmäisiä sijoja, Hän puhui heille vertauksen ja sanoi heille: ”Kun joku on kutsunut sinut häihin, älä asetu aterioimaan ensimmäiselle sijalle; sillä, jos hän on kutsunut jonkun sinua arvollisemman, niin hän, joka on sinut ja hänet kutsunut, ehkä tulee ja sanoo sinulle: ’Anna tälle sija’, ja silloin sinä saat häveten siirtyä viimeiselle paikalle. Vaan kun olet kutsuttu, mene ja asetu viimeiselle sijalle, ja niin on se, joka on sinut kutsunut, sisään tullessaan sanova sinulle: ’Ystäväni, astu ylemmäksi.’ Silloin tulee sinulle kunnia kaikkien pöytäkumppaniesi edessä. Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.” Luuk. 14:7-11.
”Älä tavoittele kunniaa kuninkaan edessä äläkä asetu isoisten sijalle.” Sananl. 25:6.

Seurakuntayhteys tulee aloittaa nöyrästi oppilaan paikalta.
Itse itsensä suuriksi opettajiksi korottaneita narsistisia ”profeettoja” ja ”apostoleja” on paljon uskovien keskuudessa. Muun muassa menestysteologien parissa olen tunnistanut sellaisia. ”He tekevät kaikki tekonsa sitä varten, että ihmiset katselisivat heitä.” Matt. 23:5. Saadakseen vaikutusvaltaa, rahaa ja arvostusta on menestysteologi-narsisti valmis puhumaan jopa totta, ja vaikka toivottamaan näyttävästi siunausta vihaamalleen ihmiselle, näyttääkseen ihmisille hurskauttaan. He osaavat ottaa yleisönsä, ollen joskus suorastaan valloittavia persoonia. Hengellinen ihminen näkee sellaisen läpi. Eikä se aina ole kevyttä katseltavaa. ”Ahneudessaan he valheellisin sanoin pyrkivät hyötymään teistä.” 2 Piet. 2:3. Sellaiset ovat nykyään jo paljastetut, eikä terveessä uskossa oleva anna heille rahaa.
Mutta siis. Eivät kaikki johtavissa asemissa olevat ja näkyvästi toimivat kristityt ole narsisteja! On mahdotonta olla Jumalan palvelija ed. m. tehtävissä ellei itsekin ole esillä näkyvästi. ”Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä. Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidänkin valonne ihmisten edessä” (näkyvästi). Matt. 5:14-16. 2 Kor. 4:5-7.

Mutta siis, narsistikin voi parantua, tai ainakin saada luonteensa psykopaattiset piirteet korjatuiksi. Sitä ei tämän maailman psykiatria tietääkseni tunnusta. Mutta kristittyinä tiedämme, että Jeesus voi korjata kieroimmankin luonteen syvät vauriot. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.

Mikäli joku on joutunut törmäyskurssille narsistin kanssa, on lähes ainoa keino laittaa hänet kokonaan elämänpiirin ulkopuolelle. Tämä on suorastaan välttämätöntä sovinnollisuuden tähden. Jumala sallii tämän ratkaisun. Se ei kuitenkaan ole helppoa, esim. Raamatun edessä. Eikä se ole kivuton ratkaisu, koska narsisti on aivan kuin ohjelmoitu vahingoittamaan myös paljastajansa ystäväsuhteita. Sen hän tekeekin harkiten ja siksi taitavasti juonitellen. Olen joutunut seuraamaan sellaista. Mutta Jumalan siunaus on auttanut uskovia edellä mainittujen neuvojen kanssa. Autettavia narsistien uhreja on vuosien varrella ollut muutamia. Jotkut heistä ovat joutuneet sisäisesti pitkään kestäviin ristiriitoihin.
Eikä narsisti luovuta helposti uhristaan, jonka on ottanut hampaisiinsa. Demoninen voima pistää hänet yhä uudestaan vainoamaan uhriaan.
Katso myös 1 Tim. 1:19,20 ja 2 Tim. 2:17.

Narsistiset henkilöt ovat joskus älykkäitä. Se ilmenee mm. siten, että he osaavat taitavasti selittää itsensä ulos vaikeimmistakin tilanteista, joskus jopa itkua vääntäen, ja näin esittävät itsensä viattomiksi ja puhtaiksi, vaikka olisivat tehneet miten rumia virheitä. Narsisti tahtoo kostaa niille, jotka ovat paljastaneet heidät. Siihen he käyttävät mitä ovelimpia keinoja, mm. tunkeutumalla heidät paljastaneen ihmisen kaveripiireihin esiintyen siellä erittäin hurmaavina ja hyvinä ihmisinä. Sen kautta he vähitellen saavat aikaan riitaisuutta uskovien välille. Sananl. 6:19. Narsistin hedelmä on aina huonoa.
Vain Jeesus voi auttaa narsistin paranemisessa. Mutta se on pitkä prosessi, jota asianomaisen tulee itsensä etsiä.
Oireileva narsisti on useinkin pidettävä poissa uskovien joukosta kunnes hän itse tiedostaa tilansa ja tahtoo parantua. Silloin Pyhän Hengen johdatuksessa oleva, rukoileva seurakunta voi auttaa häntä.

Weijo Lindroos, Turku.

Lisää aiheesta seuraavissa linkeissä:

Raimo Mäkelä: ”Ihanteena tulisi olla nöyryys” – Seurakunnat otollisia paikkoja narsistijohtajille
Kilttien ihmisten yhteisö on helppo areena saada valtaa.
”Suljettujen ovien takana voikin asua hirviö”
Yhä useampi narsistin uhri uskaltaa kertoa tarinansa, mutta silti heitä ei tahdota uskoa.
Narsisti murskaa kumppanin itsetunnon
Itsekeskeinen narsisti haluaa olla maailman paras, janoaa ihailua, kadehtii muita ja on haluton tai kyvytön ottamaan huomioon toisten tarpeita. Narsistia lepytellessä, palvoessa ja palvellessa sekä tämän ailahtelevia mielialoja arvaillessa narsistin kumppanin voimat ehtyvät ja pahimmillaan itsetunto romahtaa.
Elämä narsistin kanssa on ainaista kujanjuoksua
Arviolta noin 50 000 suomalaista sairastaa narsistista persoonallisuushäiriötä, joka on psyykkinen häiriö. Narsistinen häiriö ei ilmene älyllisenä ongelmana tai mielenterveysongelmana vaan se ilmenee sosiaalisessa käyttäytymisessä. Läheisille narsistinen persoonallisuushäiriö aiheuttaa usein kärsimystä ja se voi pahimmillaan olla hengenvaarallinen.
Kiusaaja keskellämme – viisiosainen radio-ohjelmasarja aiheesta
Luonnehäiriöinen voi olla ns. normaalisti käyttäytyvä ihminen. Hän aiheuttaa ympärillään eläville ahdistusta ja kärsimystä, manipuloiden ja musertamalla henkisesti. Usein kuitenkin luonnehäiriöisen uhrit kokevat itsensä syyllisiksi omaan pahaan oloonsa.
Minna Rissanen – Narsistin uhrista selviytyjäksi osa 1.
Minna Rissanen kertoo rankan tarinansa narsistin uhrina, joka oli tuhota hänen koko elämänsä. 1. osassa hän kertoo mitä narsismi on.
Minna Rissanen – Narsistin uhrista selviytyjäksi osa 2.
Minna Rissanen kertoo rankan tarinansa narsistin uhrina, joka oli tuhota hänen koko elämänsä. 2. osa. Miten toipua narsismista

”Sillä kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti; ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias, joka oli tuleva.” Matt. 11:7-14. ja 17:10-12.
”Hän oli palava ja loistava lamppu..” Joh. 5:35.

Johannes Kastaja.
Suurten profeettojen aika päättyi Johannes Kastajaan. Profeetta Malakia oli ennustanut, että ennen Jeesuksen julkisen toiminnan aloitusta ilmestyy ”huutavan ääni erämaasta”, joka ”käy Hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan.” Luuk. 1:15-17. Johannes Kastajassa täyttyivät kaikki ennustukset Eliasta. Malakia 4:5,6. ja 3:1. Matt. 3:3. Jes. 40:3-8.
Tänä aikana puhutaan paljon ”Elian hengestä” ja siinä toimimisesta. Raamatussa ei kuitenkaan ole opetusta, että Pyhää Henkeä kutsuttaisiin enää Elian henkeksi. Emme siis toimi Elian hengessä, vaan raamatullisesti sanottuna Pyhän Hengen johdattamina. Room. 8:14.
Pyhä Henki on toiminut maailman luomisesta asti ja toimii yhä edelleen. Mutta Apt. 2. tapahtuman jälkeen on ollut voimassa profeetta Jooelin (2. luku) ennustama Pyhän Hengen ainutlaatuinen toiminta. Sen mukaan Henki on vuodatettu ”kaiken lihan päälle” erilaisine siunauksen seurauksineen.
Johannes Kastaja oli ainutlaatuinen viimeinen suuri profeetta. ”Kaikki profeetat ovat julistaneet Johannekseen asti.” Profeetan virka ei kuitenkaan päättynyt suurten profeettojen myötä. Ef. 4:11. Se jatkuu edelleen seurakuntavirkana.
Elämme nyt Pyhän Hengen aikakautta, jolloin ”Hän (Pyhä Henki) ottaa Jeesuksen omasta ja julistaa meille”. Joh. 16:13,14. Näin kuulemme hyvän Paimenen äänen (Joh. 10), ”mitä Henki sanoo seurakunnalle”.

Raamattu ei osoita hyväksymistä itseään korottaviin mahtailijoihin ja ihmisten kunniaa etsiviin ylpeisiin fariseuksiin. Jeesus ja alkuseurakunnan kristityt varoittivat sellaisista, niistä, ”jotka teitä eksyttävät”. 1 Joh. 2:26. 2 Tim. 2:16-18. ja 4:14,15.
Ihmisten korottaminen onkin eräs yleisimpiä eksytyksen muotoja. Seurakunnan hajaantuminen johtuu suurelta osin siitä. Itsensä korottajat ovat ylpeämielisyydessään eksyneet luulemaan suuria itsestään. 1 Kor. 1:10-13 ja 3:4-7. Sen tähden he ovat ajautuneet pois omasta asemastaan toimia raamatullisessa yhteydessä ja ovat perustaneet omia kirkkojaan, ”seurakuntia”. ”Jokainen ylpeämielinen on Herralle kauhistus: totisesti, ei sellainen jää rankaisematta.” Sananl. 16:5. Jaak. 4:6. Sef. 2:3. ”Kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat.” Matt. 23:5. Kristityn oikean suuntainen pyrkimys taas on tehdä kaikki tekonsa sillä motiivilla, että ihmisten katseet kääntyvät ihailemaan Jeesusta.

”Sitten kuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on Hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta.” Hebr. 1:1,2. Jeesus puhuu uudessa liitossa omilleen Pyhän Hengen kautta: ”Hän ottaa minun omastani ja julistaa teille!” Joh. 16:14. 1 Joh. 2:27. Uutta Eliaa ei siis enää ole luvassa. Jeesus yksin on ”korkea ja ylhäinen”, jota korotamme. Jes. 57:15. Filip. 2:5-11. Emme juokse suuruutta tavoittelevien ihmisten perässä, emmekä tue sellaisten toimintaa olemalla läsnä heidän tilaisuuksissaan. Voisitteko kuvitella alkuajan kristittyjä ottamassa vastaan ihmispalvontaa? ”Israelin miehet, mitä te tätä ihmettelette, tai mitä te meitä noin katselette, ikään kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään.” Apt. 3:12. ja 14:8-15.
Jotkut näkevät paljon vaivaa yrittäessään todistaa sankarinsa suureksi. Ja jos joku ei hyväksy heidän idolinsa suuruutta, he loukkaantuvat siitä. Ihailijakerho tahtoo kerätä epäjumalansa ympärille yhä lisää ihmisiä. Meidän taas tulee olla vain apostolisen seurakuntatoiminnan ihailijoita. Maailmalliset tähtiesiintyjät ja supersaarnaajat eivät kuulu Jumalan seurakunnan toimintaan. ”Joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.” Matt. 23:12. ”.. sillä mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus.” Luuk. 16:15. Jes. 40:10. Kristittyjen keskuudessa ei tule hyväksyä vallanhimoisia Diotrefeksiä, ”joka haluaa olla ensimmäinen heidän joukossaan”. 3 Joh. / 9,10.

Tahdomme korottaa Jeesusta ja puhua Jumalan suurista teoista sekä Raamatun opetuksista ja vain vähän ihmisistä, joiden kautta Jumala toimii. Jumalan seurakunnassa ei ole ”kenraaleja”.
Kuitenkin johtajien tulee johtaa määrätietoisesti, ”toimellisesti”. Room. 12:8. Se ei ole itsensä korottamista. Samoin seurakuntalaisten tulee kunnioittaa seurakunnan vanhimpien asemaa ja tehtävää. 1 Tess. 5:12,13. 1 Tim. 5:17. Hebr. 13:17. Ja asian toinen puoli onkin se, että jokaisen ”tulee ajatella itsestään kohtuullisesti”. Room. 12:3. Vääränlainen itsensä vähättely saattaa estää oman tehtävän toteuttamista. Usko rohkeasti, että sinulla on mahdollisuus tehdä suuria Jumalan tekoja ja silti pysyä itse poissa Jeesuksen edestä. Sinulla on mahdollisuus menestyä Jeesuksen korottamisessa. Tällä motiivilla toimien olemme taivaan näkökulmasta katsottuna hengellisiä ”suurmiehiä”. Mutta kaikkien tehtävien tulee ohjautua tapahtumaan raamatullisen seurakunnan hyväksynnässä ja valvonnassa. Silloin tehtävämme ovat siunaukseksi monille. Seurakuntavirkojen piirissä kristityt oppivat alkuseurakunnalliset periaatteet ja toiminta onnistuu.
Älä siis mene mukaan ihmispalvontaan ja raamatullisesta paikallisseurakunnasta irrallisiin vieraisiin opintuuliin ja henkivaikutuksiin (2 Kor. 11:4) tai alkuseurakunnan jälkeen perustettuihin uusiin uskontoihin ja herätysliikkeisiin. Jerusalemin herätys riittää meille!

Jumala tahtoo nostaa SANOMANSA kunniaan ja auttaa sen esille tuojat nöyryyteen. Nöyrtyminen on aidon ilon lähde. ”Nöyrät saavat yhä uutta iloa herrassa!” Jes. 29:19. Ilm. 3:17. 1 Piet. 5:5,6. Jaak. 4:6. Pyhälle Hengelle paras toiminta-alusta on nöyryydestä kumpuava rakkaus totuuteen. Jumala valitsi ”sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.” 1 Kor. 1:26-29. Näin on siis Jumalan suunnitelma, että sanoman tärkeys saadaan seurakunnassa oikeaan arvoasemaan, eivätkä etuasemia himoitsevat pyrkyrit peitä ihmisiltä Jeesusta. Matt. 20:20-28. Mark. 9:34. Luuk. 9:46-48. Puhtaan Jumalan sanan julistajat ovat siis tämän maailman kriteerien valossa alhaisessa arvossa.
Mutta pienen uskollisen jäännöksen (Luuk. 12:32) silmissä oikea sanoma ja Hengen voiman vaikutukset on arvokasta ja kunnioitettavaa. Matt. 22:29. Rakastamme puhtaan Sanan julistajia sydämellisellä rakkaudella. Kaipaamme kuulla totuuden sanaa. ”Eivätkö Hänen puheensa ole hyvät sitä kohtaan, joka oikein vaeltaa?” Miika 2:7. Paras puhuja on siis se, joka on nöyrä ja puhuu totta. Emme arvosta riehakasta lavashown esittämistä. 1 Tim. 4:1.
Jumala tahtoo nyt tehdä meistä palavia ja loistavia lamppuja, jotka ovat täynnä Pyhää Henkeä sekä rakkautta Jumalan Sanaa kohtaan. Rakkaus totuuteen luo seurakuntaan yksimielisyyden. 1 Kor. 1:10. Silloin olemme tasa-arvoisia myös keskenämme. Matt. 25:6-8. / Ilm. 3:18. Gal. 3:27-29.

MIKÄ SANOMA?

Jumalalla on SANOMA, näky tälle ajalle. Se ei ole uusi oppi tai ilmestys, vaan sama vanha ristin veren evankeliumi taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä julistettuna, sekä Raamatun opetukset alkuseurakunnan esimerkin mukaisessa käytännössä. 1. Piet. 1:12. Mutta miten kauas Jumalan kansa onkaan siitä ajautunut.
Taivaasta lähetetty sanoma on, että Jumala palauttaa todellisen seurakuntansa ennalleen, kaikilta osin sellaiseksi kuin se oli apostolisena aikana. Hän tahtoo johdattaa meidät Pyhän Hengen valtavaan voimavaikutukseen, kestävään rukoukseen ja sisälle Raamatun opetuksiin. 1 Kor. 12:6. Ilm. 22:18,19.
Jumalalla on ratkaisu kristittyjen suurimpaan ongelmaan, hajaannukseen. Ratkaisu on palaaminen raamatulliseen yhteyteen. Saamme asettaa itsemme sisälle Jesajan ennustukseen: ”Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, sinä kohotat perusmuurit, muinaisten polvien laskemat; ja sinun nimesi on oleva: ”halkeamain umpeenmuuraaja” ja ”teitten korjaaja maan asuttamiseksi”. Jes. 58:12. Siinä mielessä emme ole merkityksettömiä, vaan olemme mukana suuressa Jumalan työssä ollessamme hajaannuksen lopettajia. Tähän Jumala kutsuu kaikkia omiaan. Saamme sytyttää ilmiliekkiin alkuajan kristillisyyden tulia, helluntaitulta. Apt. 2. ”Täyttykää Hengellä!” Efes. 5:18,19.
Alkuperäinen kristinusko alkoi ristiltä, ja sen tulee loppuun asti toimia samalla tavalla Jeesuksen ja ristintyön perustalla. Jeesus on ”pääkohta siinä, mistä me puhumme”. Hebr. 8:1. Apt. 4:12. Mitä Jeesus on, mitä Hän on tehnyt ja opettanut, siinä olemme. Uskomme Herraan Jeesukseen Kristukseen Raamatun opettamalla tavalla. Ja tunnustaudumme olemaan kaikkien uskoon tulleiden kanssa samaa joukkuetta. Hän ei hyväksy omiensa jakaantumista eriseuroihin ja lahkoihin. Raamatullinen yhteys on Jumalan tahto ja Hänen unelmansa. Tämä lähetyskäskyn mukainen ohjelmanjulistus on Jumalan näky omasta seurakunnastaan. Meidän tulee asettaa omat unelmamme Jumalan näyn alaisuuteen, sitä toteuttamaan. Turussa jo toteutamme tätä.
Tämä sanoma kiinnostaa uskovia laajalti, vaikka suuri läpilyönti on vielä edessä päin. Jumala etsii nyt työmiehiä elonkorjuuseen, mm. apostolin kutsun saaneita, jotka istuttavat Suomen jokaiselle paikkakunnalle Raamatun mallin mukaisen Jumalan seurakunnan toiminnan.
Tämä sanoma vetää yhteen aidossa evankeliumissa olevat, keskinäisessä nöyryydessä elävät kristityt, jotka rakastavat ja kunnioittavat toisiaan. Tällä tiellä on kristittyjen tulevaisuus. Yhdessä voitamme!
Rukoillen ja Herran neuvottelussa pysyen jokainen nöyrtynyt Jumalan lapsi löytää oman paikkansa lopunajan seurakuntatyössä. Jer. 23:16-32. Jes. 57:14,15.

RAAMATULLINEN YHTEYS ON JUMALAN TAHTO!

Rukousterveisin,
Weijo Lindroos,
Turku

UHRAAMINEN JUMALAN SEURAKUNNAN TYÖHÖN.
”Olkaa ylenpalttiset tässäkin rakkauden työssä!” 2 Kor. 8:7.

Jeesus osti meidät omikseen verellään ja kuolemallaan. Se oli suunnattoman kallis hinta: ”… sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista.” Ilm. 5:9. Kiitos Jumalalle! Saamme kuulua tähän Kristuksen verellä ostettuun seurakuntaan! Ja ristin sijaisuhri ei ole rahalla mitattavissa. Jeesus uhrasi itsensä hintana meidän pääsemisellemme Taivaaseen: ”Ette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan.” 1 Piet. 1:18-19. Jes. 55:1-3.

Pelastus on meille ilmainen, mutta seurakunnan toiminta tässä ajassa- ja mm. evankeliumin eteen päin vieminen maksaa. 2 Kor. 1:16. Tämän tähden uhraamme mielellämme osan varoistamme Jumalan seurakunnan työhön. Se on suuri etuoikeutemme.
Mitä Raamattu siitä sanoo?
”Kunnioita Herraa (MITEN?) antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta, niin sinun jyväaittasi täyttyvät runsaudella …” Snl. 3:9,10. Siinä mainitut ”jyväaitat” voitaisiin ajatella seurakunnan rahavaroiksi, yhteiseksi kukkaroksi, josta hoidamme yhteiset menot, kokoustilan vuokra, painotuotteet, puutteenalaisten auttamiset, yms. kustannukset. Kiitos Jumalalle, että näin saamme osoittaa kiitollisuutta Jumalalle. Apt. 6:1-7.
Mutta uhraammepa kymmenykset, enemmän tai vähemmän, netto- tai bruttotuloistamme, on tärkeää tarkistaa rukoillen, että uhraamamme varat menevät oikeaan kohteeseen, oman paikallisseurakunnan työhön, eikä esim. ahneiden saarnaajien taskuihin. Siis mihin annamme? – Ei tule antaa rahaa ns. menestysteologeille, jotka opettavat, miten Jumala muka tahtoo, että ”olemme rikkaita ja terveitä, pukeudumme kalliisiin vaatteisiin, ajamme parhailla autoilla, asumme loistavassa asunnossa” .. jne. Raamattu ei opeta sellaista väärämielisyyttä, vaan sellaista lietsova asenne johtaa uskosta luopumiseen: ”Ne taas, jotka tahtovat rikastua, lankeavat kiusaukseen, ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka syöksevät ihmiset turmioon ja kadotukseen. Rahanhimo on kaiken pahan juuri. Rahaa tavoitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene sellaista!” 1 Tim. 6:9-11.
”Sopeutukaa vaatimattomiin oloihin.” Room. 12:16. 1 Tim. 6:8-11. ”Kun meillä on ruoka ja vaatteet, tyytykäämme niihin.” 1 Tim. 6:8. Rukoilemme näin: ”Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä minulle anna, älä rikkautta, anna minulle ravinnoksi määräosani leipää.” Sananl. 30:8,9.
Mutta jos ihminen on ahkera ja rehellinen, sekä esim. kouluttautunut hyvään ammattiin, on selvää, että hänellä on hyvät tulot. Se on silloin kunnioitettavaa.

Ei pakkouhraamista.
Vanhassa lakiliitossa jokaisen oli uhrattava 10 % tuloistaan seurakunnan toimintaan. Jos joku ei tuonut täysiä kymmenyksiä, tulkittiin se Jumalalle kuuluvien varojen ryöstämiseksi. Mal. 3:8-10. Mutta uuden liiton uskoville ovat Vanhan testamentin asiat, esimerkiksi uhraaminen tullut täyttymykseensä. Emme anna pelkästään kymmenesosaa tuloistamme, vaan kaikki kuuluu Jumalalle. Apt. 2:44,45. Olemme antaneet elämämme Jeesukselle rahoinemme ja omaisuuksinemme. Elämämme kuuluu kaikkineen Jumalalle. Pyhä Henki sitten saa johdattaa, miten käytämme varojamme. ”Apt. 5:1-11.”
HUOM! Käytännössä vapaaehtoiset kymmenykset on uudessa liitossakin havaittu parhaaksi tavaksi pitää uhraamiseen osallistumisemme hallinnassa. Matt. 23:23. Monet kyllä toteavatkin hurskastellen, että ”kaikki kuuluu Jumalalle”, mutta se on heille vääristynyt tarkoittamaan, ettei uhrata mitään, vaan muut saavat maksaa yhteiset kulut. Kymmenysten vastustajat eivät siis yleensä osallistu ollenkaan Jumalan työn yhteisiin menoihin.

Aabraham antoi kymmenykset jo 400 vuotta ennen lakiliittoa. 1 Moos. 14:20. Se ei ollut lainomaista pakkoa, vaan hän antoi kymmenyksensä vapaaehtoisesti. Syy Aabrahamin uhraamishaluun oli, että hän vaelsi Jumalan rakkauden yhteydessä. Jumalan hyvyys sai aikaan uhraamishalun. Filip. 1:11. Me uuden liiton kristityt tahdomme vaeltaa Aabrahamin tavoin osallistumalla sydämemme halulla seurakunnan kuluihin (Gal. 3:7,29), sisäisen oikeamielisyyden vaikuttamana. 2 Kor. 8:1-5. On ilo saada osallistua yhteisiin kuluihin.
”Iloista antajaa Jumala rakastaa!” 2 Kor. 9:7.
Kristittyjen yleinen tapa on näin tunnustautua Kristuksen evankeliumiin. ”kun he, tästä teidän palveluksestanne huomattuaan, kuinka taattu teidän mielenne (asenteenne) on, ylistävät Jumalaa siitä, että te näin alistuvaisesti tunnustaudutte Kristuksen evankeliumiin ja näin vilpittömästi olette ruvenneet yhteyteen heidän kanssaan ja kaikkien kanssa.” 2 Kor. 9:13.
Eräs tapa tunnustautua Kristuksen evankeliumiin on siis osallistuminen yhteisiin menoihin.

Kymmenysten uhraaminen ei ollut alkujaan lakiliiton määräys, vaan se jatkui siinä.

Kiitos Jumalalle, että saamme tässäkin asiassa olla mukana Jumalan työssä. 2 Kor. 8:1-5.

Weijo Lindroos

KATSO LINKISTÄ LISÄOPETUSTA:
Raha-asian opetus

Kolmiosainen puhe merikokouksessa Viking Gracella 3 – 4. 6.2017:
♪ Laula ♪ ♫ Halleluja ♪ ☼♫ Herralle! ♪ ♪ ♫ ♪ ♫ ☼♪

1. osa:
Maaliskuussa vuonna 2012 tapahtui Viking Gracen kölinkasku, perustus, jonka päälle alettiin rakentaa Suomen hienointa risteilyalusta. Suomessa oleva maailman johtavin laivanrakennustaito näytti osaamisensa. Ja tammikuussa 2013 alus valmistui. Laiva kastettiin ja se lähti neitsytmatkalleen.
Viking Grace on seilannut monien myrskyjen keskellä kapeilla ja vaikeilla väylillä Turun saaristossa. Laivan huippuvahva rakenne kestää. Yhtiö huolehtii, että laivalla on osaava henkilökunta, joka takaa matkan turvallisuuden ja onnistumisen. Laivan päällikkö tuntee oikean reitin ja osaa varoa karikkoja. Laiva ei heilu kovassakaan myrskyssä.
Tänään olemme tämän laivan kanssa matkalla kohti koti-Suomea. Vieras maa jäi taaksemme.
Grace merkitsee armoa! Viking Grace on siis armon laiva. Tälläkin asialla on hengellinen merkitys, ehkä juuri tätä matkaa varten …

2. osa:
Esikuvallisuutta osasta 1.
Seurakuntaa on verrattu myrskyisellä merellä kohti kotirantaa matkaavaksi laivaksi. Astuimme uskoon tulossa sisälle pelastuksen arkkiin, taidolla rakennettuun seurakuntalaivaan, ”jota eivät tuonelan portit voita”. Matt. 16:18. Raamatullinen seurakuntalaiva on rakennettu Jeesuksen ja ristintyön kestävälle perustalle. 1 Kor. 3:11. ”Kölinlasku” tapahtui 2000 vuotta sitten Golgatalla. Taitavat rakentajat alkoivat rakentaa uuden liiton kestävää seurakuntaa, joka on ”rakennettu apostolien ja profeettojen perustalle, kulmakivenä itse Kristus Jeesus”. Efes. 2:19-22. ”Tämä on uusi liitto minun veressäni.” Luuk. 22:20.
Otimme vastaan Jeesuksen elämämme Herraksi, ja samalla otimme vastaan kaiken, mitä Hän on tehnyt ja opettanut. Meidät kastettiin Jeesuksen nimeen. Näin vanha synti-elämämme haudattiin kasteen hautaan. Room. 67:4. ”Se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut!” 2 Kor. 5:17. Filip. 3:13. Näin kotimatka kohti iäisyyden rantaa alkoi.
Luotamme alkuseurakunnan opetuksiin ja sen antaman mallin mukaiseen toimintaan. Siinä on turvallisen taivas-matkamme tae. Raamattu kaikkine opetuksineen suojelee elämäämme. SANA on kompassimme maailman myrskyisellä merellä. Sen opetukset ovat ”valkeus meidän teillämme”. Psalmi 119:105. Ja Kirjoitusten antaja, Jeesus, on maailman Valkeus. Hän on ”Kirkkauden Herra”. 1 Kor. 2:8. Joh. 8:12. 17:22. Kol. 1:27. ”Kristuksen kirkkauden evankeliumi” valaisee seurakuntalaivan kautta pimeää maailmaa. Ylimaallinen valo hohtaa pimeässä yössä, myrksyjen merellä. Tätä Valoa kohti tulevat löytävät pelastuksen laivan. 2 Kor. 4:4-7. 2 Tim. 2:4.

Seurakuntaan on asetettu sananopettajien virka. Heillä on vahva osaamis- ja ajattelutaito. He tuntevat ja ymmärtävät Kirjoitukset sekä kuulevat rukouksessa viipyen seurakunnan yli-Paimenen ääntä. Jeesus valvoo, että työ tehdään piirustusten mukaan, ettei taivaalliseen insinööritaitoon tehdä muutoksia. Hebr. 8:5. Seurakuntalaivan Kapteenina on seurakunnan perustaja, Jeesus Kristus, Jumalan Poika, meidän syntiemme sovittaja. Hän ohjaa purtemme kotisatamaan. Hän on jakanut tehtäviä reitin tunteville palvelijoilleen auttaaksemme toisiamme pysymään uskollisina ja luotettavina seurakuntalaisina. Efe. 4:11-16. 1 Kor. 4:2. Tässä työssä tahdomme kaikki olla mukana? Kol. 3:16.

Seurakuntalaiva ei horju kovienkaan myrskyjen keskellä kuten kirkot heiluvat kaikkien ”opintuulten” heiteltävinä. Efes. 4:11-16. Jokainen seurakuntalainen saa olla jatkuvassa yhteydessä laivamme kapteeniin, Jeesukseen, joka odottaa päivittäisiä keskusteluhetkiä kanssamme. Joka päivä kiitämme Jeesusta, että Hän rakasti meitä ja osti meidät itselleen omalla verellään. 1 Piet. 1:18. Ilm. 5:9. ”Olette kalliisti ostetut.” 1 Kor. 6:20. Saimme anteeksi syntimme. Hän maksoi ”matkalippumme” kalliin hinnan ja näin saimme tulla sisälle pelastuksen laivaan. 1 Piet. 3:20-22.

3. osa:
LOPPUSIIVOUS.
Seurakuntalaiva lähestyy nyt ikuista kotirantaa, jossa meitä odottaa tyyni ja rauhaisa Kotisatama, ”uusi taivas ja uusi maa”. Ilm. 21:1-7. Nyt nukkuvia herätellään. ”Heräjä sinä, joka nukut!” Efes. 5:14. Matt. 25:6,7. Loppumatkalla on laiva matkustajineen siivottava ja asetettava juhlakuntoon ikuisuutta varten: ”Valmistautukaa! Kokoontukaa yhteen! Olemme tulossa kotiin.” Näin sanoo Pyhä Henki! –
NYT on seurakunnan ja kaikkien pelastuneiden elämässä suursiivouksen aika!

Yhteys on aina ollut Jumalan tahto! ”Kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.” Luuk. 13:34. ”..kootakseen yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset.” Joh. 11:52. Hänen suunnitelmansa on aina ollut ”yksi lauma ja yksi Paimen”. ”Että he olisivat täydellisesti yhtä!” Joh. 17:23. On aika toteuttaa Hänen tahtonsa. Mutta miten se tapahtuu?

(a) Raamatullisen yhteyden toteuttaminen tapahtuu, kun jokainen yksilökristitty päättää nähdä asiat samalla tavalla Jumalan kanssa tunnustaen, että ME KAIKKI saman paikkakunnan uskossa olevat olemme yhdessä oman paikkakuntamme Jumalan srk. Tiit. 1:5. Ilm. 1:11 ym. = Jumala näkee jokaisella paikkakunnalla vain yhden, Jeesuksen verellä lunastetun pelastettujen joukon. Hän ei tunnusta ihmisten tekemiä raja-aitoja. Hän ei ole luterilainen, helluntailainen yms.

(b) Toinen askel on, että alamme käytännössä toteuttaa Jumalan tahtoa (näkyä). Se tarkoittaa, että laitamme uskonelämämme kuntoon, ”lamput palaviksi” (Matt. 25:7) ”lampunjalkaan” Matt. 5:15,16. Ilm. 1:11-20. Poistamme elämästämme yhteyden esteet ja alamme kokoontua yhteyden puitteissa. Esimerkkinämme tulee olla alkuperäinen kristinusko. 1 Joh. 2:24. Se on Jumalan näky ja toive lopunajan seurakunnasta: ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne.” Jer. 3:22.

Jumala tahtoo, että jokaisella paikkakunnalla alkaa toiminta Hänen antamiensa piirustusten mukaisesti. Tähän toimintaan kutsutaan mukaan kaikki kristityt. Tämän asian aika on nyt. Vertaa Haggai 1.
Mutta seurakuntatoiminnan ennalleen asettaminen ei tapahdu hetkessä. ”Eikä tämä ole yhden tai kahden päivän toimitus, sillä me olemme paljon siinä asiassa rikkoneet”. Esra 10:13. Ilm. 2:18.
Ja HUOM! Kysymyksessä ei ole uusi seurakunta, vaan päinvastoin: poistuminen uusista ja palaaminen takaisin vanhimpaan, jatkamaan apostolista uskoa.

Jumala tahtoisi, että puheemme ja kirjoituksemme ovat aina hengellistä elämää syventäviä sekä tukevat opillista suoruutta. Herra siunatkoon tämänkin tekstin, että jokainen saa tästä elämäänsä puhdasta ja monipuolista sisäisen ihmisen tarvitsemaa rakennusainetta, vaikka aihepiiri painottuukin opilliseen puoleen.
Asian selviämiseksi on välttämätöntä lukea tämä teksti kokonaan. Muussa tapauksessa voi sisäiseen elämään jäädä tilaa ns. kalvinismin ideologialle.

PELASTUMINEN.
Koko ihmiskunnan pelastumisesta päätettiin taivaassa jo ennen ihmisen luomista. (Mutta… ) Ihmeellistä! Jumalan tiedossa oli jo silloin, etteivät kaikki ota vastaan pelastusta. Siksi on vieläkin ihmeellisempää, että Taivaassa tehtiin päätös uudestisyntyneiden (uusi ihmislaji) pääsemisestä Jumalan valtakuntaan. Joh. 3:3-5:
”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niin kuin Hän jo ennen maailman perustamista oli Hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat Hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, Hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, Hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä Hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus Hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksi saaminen, Hänen armonsa rikkauden mukaan.” Efes. 1:3-7.
Tässä Raamatun kohdassa on kyse ”ennaltamääräämisestä”, josta kuitenkin käy ilmi, että pelastuminen Jeesuksen uhrin kautta on mahdollista aivan kaikille ihmisille. Mutta kaikki ihmiset eivät silti pelastu koska eivät ota vastaan pelastusta: ”Hänessä valitut” on se ratkaiseva opetus. Siitä tarkempi selvennys tuonnempana.
Me pelastuimme kuultuamme evankeliumin Jeesuksen Kristuksen ansaitsemasta pelastuksesta. Meitä kehotettiin ottamaan vastaan Jumalan armo. 2 Kor. 6:1,2. ”Antakaa pelastaa itsenne..” Apt. 2:40. ”Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka pelastuivat.” Apt. 2:47. Pelastuminen tapahtuu ”uskon kautta Hänen vereensä” ja kääntymyksessä (Room. 3:25) sekä uskoon tulemisen jälkeisessä kasteessa Jeesuksen nimeen, jossa synti-ihminen haudataan kasteen hautaan. Room. 6:4-11. Apt. 2:38,41. Jeesus Kristus on ainoa Pelastaja. Hän antoi anteeksi ja sovitti syntimme pelastustyöllään ristillä. 2 Kor. 5:19.

Koko ihmiskunnan valitseminen.
Jumala valitsi koko ihmiskunnan pelastumaan Jeesuksen Kristuksen kautta  ja Hänessä.  Mutta vain ne pelastuvat, jotka ottavat vastaan Jeesuksen (2 Kor. 6:1,2) ja tulevat siten sisälle valittujen joukkoon. Joh. 1:12. Jos Jumala olisi valinnut vain osan ihmisistä pelastumaan, olisi Hän niin tehden valinnut toisen osan joutumaan helvettiin. Näin ei toimi Jumalan rakkaus, vaan Hän on antanut kaikille saman mahdollisuuden pelastua.. ”.. joka tahtoo, että KAIKKI ihmiset pelastuisivat..” 1 Tim. 2:4. Hän ”on kaikkien ihmisten Pelastaja..”. 1 Tim. 4:10. ”Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille.” Tiit. 2:11. On hyvä painaa mieleen tämä Jumalan totuus, että Hän on valinnut jokaisen ihmisen pelastumaan KRISTUKSESSA jo ennen ikuisia aikoja! ”Hän on meidän syntiemme sovitus, eikä vain meidän vaan myös koko maailman.” 1 Joh. 2:2. ”Hänen käskynsä on iankaikkinen elämä!” Joh. 12:50. Tämä käsky koskee jokaista ihmistä. Jeesus Kristus on koko maailman Vapahtaja! ”Hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.” 1 Joh. 2:2.
Synnistä pelastumiseen tarvittiin sijaisuhri, joka sovittaa synnit. Taivaassa oli valmis suunnitelma jo ennen ristintyötä, että Ovi pelastukseen avataan Jeesuksen veren kautta. Hebr. 10:19.
”… että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja Hän lähettäisi teille ennalta määrätyn Voidellun, Jeesuksen.” Apt,. 3:20 Jeesus on ennen ikuisia aikoja määrätty Pelastajaksi. Ja HÄNESSÄ voi jokainen ihminen tulla pelastetuksi. Vain Hänessä! Apt. 4:12. Jeesuksen vastaan ottaneet armahdetut ihmiset ovat tulleet sisälle ennaltamäärättyyn valintaan ottamalla vastaan Valitun ja siirtymällä elämänyhteyteen Hänen kanssaan.
Kiitos Jumalalle Hänen armostaan! Pelastus on valmis. ”Se on täytetty!” Koko ihmiskunnan synnit on sovitettu n. 2000 vuotta sitten. Ketään ei ole jätetty ulkopuolelle.
”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma Hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo Häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.” Joh. 3:16-18. Siinä mainitut ”maailma” ja ”yksikään” tarkoittavat koko ihmiskuntaa. Ja jae 18 sanoo, että jokainen pelastumaton ihminen on tuomion tilassa ennen uskoon tuloaan, ”kuollut rikoksiinsa ja synteihinsä”. Efes. 2:1-3. Jokainen ihmisyksilö on osallinen Adamin kautta tapahtuneeseen lankeemukseen (Room. 5:12,18) ja on siis kadotustuomion alainen kunnes tulee uskoon ja saa sisimpäänsä Jumalan Elämän. Joh. 3:3. Jumala on varannut joka ainoalle ihmiselle mahdollisuuden päästä Taivaaseen Jeesuksen pelastustyön kautta. Room. 5:19. Ja 6. luku.

Israelin ja seurakunnan valinta Jeesuksessa.
Jumala valitsi Israelin kansakuntana omaksi kansakseen. Mutta kaikki yksilöt, jotka olivat sisällä valitussa kansassa, eivät silti pelastuneet. ”Mutta kutsutut eivät siitä välittäneet vaan menivät pois, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen.” Matt. 22:5. RK. Ristillä oli kaksi ryöväriä; molemmat juutalaisia, valitun kansan jäseniä, valittuja. Toinen tuli sisälle valintaan. Toinen jäi pilkkaajaksi. Samoin Jumala valitsi seurakunnan jo ennen ikuisia aikoja. Hän siis valitsi jokaisen ihmisen pelastumaan Kristuksessa saman periaatteen mukaisesti, kuin Hän valitsi omakseen Israelin kansan Aabrahamissa. 1 Moos. 12. Room. 9:6-8. Jeesus on Aabrahamin Siemen. Gal. 3:16,29.
Jeesus oli ja on edeltämäärätty ”valittu, kallis”. ”Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka Häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva.” 1 Piet. 2:4,6. Uskoon tuleminen tarkoittaa liittymistä Jeesukseen ja elämänyhteyden alkamista Hänen kanssaan. ”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” 2 Kor. 5:17. Olla ”Kristuksessa” tarkoittaa olemista sisällä Jumalan valittujen joukossa.
”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja Hän lähettäisi Hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen.” Apt. 3:19,20. 2:38. Jeesus Kristus tuli ”tekemään kaiken, minkä sinun kätesi ja päätöksesi oli edeltämäärännyt tapahtuvaksi”. Apt. 4:28. 2 Piet. 2:20.
Jeesus on ”kaikkien ihmisten Vapahtaja”. 1 Tim. 4:10.

Ihmisen pelastuminen on alusta loppuun Jumalan työ.
Jumala tiesi jo ennen Adamin luomista, että tapahtuu syntiinlankeemus. Siksi Hän valmisti myös pelastusmahdollisuuden jo ennen ihmisen luomista. Jumala teki siis pelastussunnitelman jo taivaassa, ennen ihmisen luomista. (Vaikea ajateltava) Taivaallinen päätös oli, että Jeesus ottaa kantaakseen ihmisten syyllisyyden ja tuomion. Mutta vasta noin 4000 vuotta Paratiisissa tapahtuneen syntiinlankeemuksen jälkeen Jeesus sovitti syntimme sijaisuhrillaan, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. ”Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä..” 1 Joh. 1: 7-9.
Jumalan aivoitus on, että taivaaseen tulee pyhitetty kansa (Apt. 26:17,18), joka on vapaaehtoisesti ja vakaasti täällä valinnut asemansa Jumalan lapseudessa. Uskoon tulleina olemme kaikki tulleet pahan vallassa olevasta maailmasta, synnin ja turmeluksen vallasta puhtauteen ja kirkkauteen. Olemme valinneet tulla sisälle Jumalan valittujen joukkoon. Joos. 24:15. Uutta lankeemusta ei siellä sen tähden enää voi tapahtua. Jes. 14:13. Jaak. 4:6. Jumala valitsi meidät, ja me otimme vastaan Hänen valintansa. Näin tulimme sisälle ennaltamäärättyjen joukkoon.

Ristintyön jälkeen, juuri ennen taivaaseen menemistään Jeesus antoi lähetyskäskyn, että armon sanomaa syntien sovituksesta tulee julistaa ”kaikille luoduille!” Mark. 16:15,16. Jes. 40:6-9. Usko syntyy Pyhän Hengen vaikutuksesta niiden ihmisten sydämissä, jotka kuuntelevat evankeliumia hyväksyen ja vastaan ottaen. Room. 10:13-17. 1 Tess. 1:5. 2:13. 1 Kor. 2:1-5. Pyhä Henki näyttää kuulijalle todeksi synnin. Joh. 16:8,13,14. Tämän armon sanoman ja Jumalan hyvyyden edessä nöyrtynyt ihminen päättää sitten kääntyä ja luopua syntielämästään. Luuk. 24:47. Siinä prosessissa saimme sydämiimme Pyhän Hengen, Jumalan Elämän. Efes. 1:13. ”… olen julistanut parannusta ja kääntymistä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen.” Apt. 20:21.
Näin Jumalan armo kohtaa ihmisen tullessamme yhteen Henkeen Herramme kanssa. 1 Joh. 1:7. Ja tällä tavalla ymmärrämme, että pelastustyö on kokonaan Jumalan vaikutusta: Hän valmisti pelastuksen. Hän antoi Sanan. Hän lähetti pelastuksen sanoman julistajat. Hän antoi Pyhän Hengen, joka tekee julistajien sanan eläväksi näyttäen synnin todeksi. Ja näin ihminen voi tulla Jumalan kutsumaksi ja ottaa vastaan armahduksen. 2 Kor. 5:19–6:2. ”Armosta te olette pelastuneet (miten?) uskon kautta.” Efes. 2:8. Room. 3:25. Tällä tavalla ”se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Jumala on lähettänyt.” Joh. 6:29. ”Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta”. Joh. 3;27. Mutta voimme ottaa vastaan kaiken, minkä Jumala jo on meille antanut. Hän on antanut pelastuksen lahjan jokaisen vastaan otettavaksi. ”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä.” Jaak. 1:17. Saamme ottaa vastaan kaikki Raamatun lupaukset, koska Jeesus ansaitsi ne meille kuuluviksi. 2 Kor. 1:20. ”Se on täytetty!” ”Kristuksen mieli” (1 Kor. 2:16) valtasi meidät ja tahdoimme poistaa elämästämme kaiken, mikä ei ole tullut Jumalalta. Sellainen on poistettava juurineen. Matt. 15:13. Kaiken elämässämme ja toiminnassamme tulee olla Jumalasta lähtenyttä, jopa uhraamisen ja kiittämisen: ”Sinun omasta kädestäsi olemme sen sinulle antaneet!” 1 Aikak. 29:14. ”Kaikki minun lähteeni ovat Hänessä.” Ps. 87:7.
On myös huomattava, että evankeliumin vastustajat ”ovat kaikkien ihmisten vihollisia, kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa.” 1 Tess. 2:15,16.

Jumalan kutsun vastaan ottanut ihminen on siis tullut sisälle valittujen joukkoon.
”Niin kuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa Hänessä.” Kol. 2:6. Ihminen saa itse päättää, ottaako vastaan, uskooko ja luottaako hän totuuteen. 2 Tess. 2:10-15. Eikä armon valitseminen ole omaa ansiota, vaan samoin kuin hukkuva ihminen, joka tarttuu kiinni pelastajansa ojennettuun käteen, ei ole itse ansainnut pelastumistaan, vaan otti vastaan tarjotun avun tarttuen kiinni auttavaan käteen. Samoin tapahtuu uskoon tulossa. Pelastajamme ojensi kätensä puoleemme evankeliumin kautta, ja me tartuimme Hänen ojentamaansa pelastusrenkaaseen uskoen, että Hän voi vetää meidät ylös syntielämän ”lokaisesta liejusta”. Psalmi 40:3. Pelastava käsi on ojennettuna kaikkien ihmisten puoleen. ”Tartu kiiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä.” 1 Tim. 6:12.
Opetuslapsilleen Hän sanoi: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät.” Joh. 15:16. Miten tuo valinta tapahtui? Raamattu kertoo: ”Hän sanoi heille: ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.” ”Niin he jättivät kohta verkot ja seurasivat Häntä.” Matt. 4:19,20. Hän siis kutsui Pietarin ym. tulemaan opetuslapsikseen ja erikoisapostoleikseen. Jos Pietari olisi kieltäytynyt, olisi Jeesus kutsunut apostolin tehtävään jonkun toisen. Vertaa Apt. 1:16-26. Monet kieltäytyvät myös pelastuskutsusta (ei ainoastaan tehtävistä) ja jäävät sen tähden valittujen joukon ulkopuolelle. Jumala ei pakota. Hän kutsuu ihmisiä pelastukseen meidän kauttamme: ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti (koko) maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän riukkomuksiaan, ja Hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” 2 Kor. 5:19,20. Näin meille selviää myös Joh. 6:44: ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä.” Jumala vetää ihmistä yhteyteensä eli ”kehottaa meidän kauttamme”.
”Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys Hänessä asuisi ja että Hän, tehden rauhan Hänen ristinsä veren kautta, Hänen kauttaan sovittaisi itsensä kautta kaikki, Hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.” Kol. 1:19,20. 1 Tess. 1:5.
”Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen!” Room. 2:4.
”Sen tähden Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen; sen tähden Hän nousee armahtaaksensa teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki, jotka Häntä odottavat!” Jes. 30:18.

Jeesus tuli taivaasta, syntyi ihmisruumiiseen ja kuoli ristillä koko ihmiskunnan syntien puolesta. Hänen tahtonsa on, ”että kaikki ihmiset pelastuisivat”. 1 Tim. 2:4. Mutta pelastumisen ehdoksi asetettiin armon vastaan ottaminen. ”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” 2 Kor. 5:17. ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu!” (Room. 10:13) ottaessaan vastaan Jumalan armon. ”Hänen työtovereinaan me myös kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.” 2 Kor. 6:1. Ihminen kykenee siis hyväksymään tai torjumaan Jumalan armon. ”Valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella!” Joos. 24:15. Jumala kunnioittaa meihin luomaansa vapaata valintaoikeutta. Hänen puoleltaan kaikki on valmista. Hän on valinnut sinut kuten kaikki muutkin ihmiset. Joh. 14:6. ”Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, (kenelle?) niille, jotka uskovat Hänen nimeensä.” Joh. 1:12. Siinä vastaan ottamisessa ihmisen sydän aukenee Pyhälle Hengelle, joka uudestisynnyttää meidät elävään toivoon. ”Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti Hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen Hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina Hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma, ja minä tahdon, että sinä näitä teroitat..” Tiit. 3:4-8.
”Tulkaa minun tyköni!” Matt. 11:28-30. ”..sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos!” Joh. 6:37. Isä on antanut Jeesukselle kaikki ne ihmiset, jotka ottavat vastaan pelastumisen ristillä vuodatetun sovintoveren kautta. ”Sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista.” Ilm. 5:9. Apt. 20:28. ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” Joh. 7:37-39.
Siis kaikki saavat tulla Hänen tykönsä. ”Joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.” Ilm. 22:17.
”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että Hän palkitsee ne, jotka Häntä etsivät.” Hebr. 11:6.
Jumala valitsi siis jo taivaassa kaikki ihmiset pelastumaan Kristuksessa Jeesuksessa. Se tarkoittaa, että jo Taivaassa päätettiin, miten Jeesuksen vastaanottava ihminen pelastuu. Hän siirtyy Adamista Kristukseen uskomalla ristin armotyöhön. Room. 5:18,19. ”Etsivä löytää!” Luuk. 11:,910. ”Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen. Siihen Hän on myös kutsunut teidät meidän evankeliumimme kautta.” 2 Tess. 2:13,14. Olemme kaikki säädetyt ikuiseen elämään (Apt. 13:48) ja tulimme uskoon tulossa sisälle siihen säätämykseen. Näin me siirryimme valittujen, kutsuttujen ja pelastukseen säädettyjen joukkoon. Ja Jumala on suunnitellut meille kaikille yksilöllisen elämäntarkoituksen ja tehtävän. Tähän elämänsuunnitelmaan tullaan sisälle uskoontulossa. Vertaa Jer. 1:5. Jes. 6:8. Aam. 7:15. Efes. 2:10. ja 4:11.

EDELTÄMÄÄRÄTYT
Room. 8:29,30: ”Sillä ne, jotka Hän on edeltä tuntenut, Hän on myös edeltämäärännyt (jo taivaassa) Poikansa kuvan kaltaisiksi .. ; mutta jotka Hän on edeltämäärännyt, ne Hän on myös kutsunut; ja jotka Hän on kutsunut, ne Hän on myös vanhurskauttanut (uskon kautta Jeesuksen vereen. Room. 3:23-25); mutta jotka Hän on vanhurskauttanut, ne Hän on myös kirkastanut” (silloin kun Jeesus tulee takaisin) Filip. 3:20,21. Ikävä tosiasia kuitenkin on se, etteivät kaikki Jumalan tuntemat, edeltämäärätyt valitut ja kutsutut eli valitut, tai edes vanhurskautetut ota vastaan asemaansa ja säilytä sitä loppuun asti. Ja joka ei usko ja ota vastaan tätä valtakunnan evankeliumia, ”se tuomitaan kadotukseen”. Mark. 16:16. Kadotukseen joutuneet eivät siis voi syyttää Jumalaa, että Hän olisi määrännyt jonkun joutumaan helvettiin ilman pelastusmahdollisuutta. Synnissä elämistä ja sen tähden kadotukseen joutumista ei siis voi siirtää Jumalan syyksi. Jeesus on ristillä sovittanut kaikkien ihmisten synnit.
Me olemme ennaltamäärätyt ja valitut pelastumaaan Hänessä, kun siirryimme Aadamista Kristukseen, synnin tilasta armon tilaan, pimeydestä valekuteen. ”Teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.” Kol. 1:13,14. 3:3.
Aadamilaisuus edustaa synnin tilaa ja käärmeen siementä. He ovat uudestisyntymättömiä synnin tilassa eläviä ihmisiä. Ja Kristuksessa Jeesuksessa olevat, Sanan kautta Pyhästä Hengestä syntyneet, edustavat vaimon siementä. 1 Moos. 3:15. Näiden kahden ”siemenen” välillä on erottamaton kuilu. Ne eivät sovellu yhteen. ”Niin kuin lihan mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan syntynyttä, niin nytkin.” Gal. 4:9. Ihmisen on siirryttävä ”Aabrahamin siemeneen” eli Kristukseen tullakseen sisälle valintaan. ”Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: ”Ja siemenille”, ikään kuin monesta, vaan ikään kuin yhdestä: ”Ja sinun siemenellesi”, joka on Kristus.” Gal. 3:16. ”Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. (= Ovat Kristuksessa). Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te (valintaan sisälle tulleet) olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä (valittuja, edeltämäärättyjä) lupauksen mukaan.” Gal. 3:27-29. Kiitos Jumalalle! Olmme sisällä edeltämäärättyjen joukossa, johon aktivoiduimme sisälle uskoon tulossa.

”Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” Matt. 7:13,14. / ”Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.” Matt. 22:14. Vain harvat löytävät armon tien, koska eivät tahdo nöyrtyä ja etsiä Herraa ”kaikesta sydämestään”. Jer. 29:13. ”Kaikkihan eivät usko”. 2 Tess. 3:2. Pelastuskutsu on kuulunut kaikkialla maailmassa, mutta vain harvat ovat ottaneet sen vastaan ja näin tulleet sisälle Jumalan valintaan. 1 Piet. 1:23. Mutta me kutsumme kaikkia ihmisiä ”ottamaan vastaan Jumalan armon, niin ettei se jää turhaksi”. 2 Kor. 6:1,2. ”Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” 2 Piet. 3:9. ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille.” Tiit. 2:11. ”Kaikki” -sana toistuu yhä uudestaan Raamatun pelastusopissa.

Ennaltamääräämisen kategoriaan kuuluu myös oppi Jumalan seurakunnan valinnasta, yhdestä ruumiista (1 Kor. 12:27), jonka jäsenet ovat ”yhtä ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta…. joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, kaiken Luojassa, että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon”. Efes. 3:6,9,10. Seurakunnan valinta on vaihtoehdoton Jumalan päätös, vaikka jotkut yksilöjäsenet voivatkin menettää pelastuksensa hyppäämällä pois seurakuntalaivasta, takaisin maailman myrskyiseen mereen.

Sielunvihollisen keksimä julma oppi on, etteivät kaikki voi pelastua. Joh. 8:44. 10:10. Tuon opin mukaan maailmassa on ihmisiä, jotka eivät voi pelastua, koska eivät muka ole valittuja. Ulkopuolella olevat ihmisparat ovat tuon opin mukaan siis valitut menemään helvettiin ilman minkäänlaista toivoa. Ristintyö ei muka hyödytä heitä, vaikka miten huutaisivat armoa. Kerrassaan kammottavaa fatalismia. Onneksi meillä on Jumalan lupaus, joka kumoaa julman opin: ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu!” (Room. 10:13) ”uskon kautta Hänen vereensä”. Room. 3:25. Kukaan ei ole auttamattomasti kulkemassa kohti helvettiä.
Lähetyskäskyssään Jeesus kehotti julistamaan pelastussanomaa ketään erottelematta ”kaikille luoduille”. Mk. 16:15,16. Hän tarkoitti kaikkia ihmisiä sanoessaan, että ”jokainen anova saa, etsivä, löytää ja kolkuttavalle avataan.” Luuk. 11:10. Uskoviensa kautta Jeesus kutsuu ihmisiä tulemaan tykönsä, löytämään levon ja rauhan sydämeensä. Matt. 11:28-30. Olemme yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa, joka tahtoo, että ”koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä”. Room. 3:19. Lähetyskäskyä toteuttamalla osoittaudumme yhteistyökykyisiksi Jumalan sekä toistemme kanssa. ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä ja Jumala kehottaa meidän kauttamme! Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” 2 Kor. 5:20. Me emme jätä ketään pelastuskutsun ulkopuolelle, koska ”Hänen käskynsä on iankaikkinen elämä.” Joh. 12:50.
”Sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista.” Ilm. 5:9. Meidät on siis ostettu Jeesuksen verellä Jumalalle kuuluviksi. Hän on valinnut sinut, kuten kaikki muutkin ihmiset, Jeesuksessa Kristuksessa jo ennen ikuisia aikoja! Apt. 20:28. ”Ja Hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien. 1.Joh 2:2.

VOIKO PELASTUKSEN MENETTÄÄ?
Eesau menetti asemansa ja osansa Jumalan ajallisessa suunnitelmassa, koska Jumalan päätös oli tehty jo ennen Eesaun ja Jaakobin syntymää: ”Vanhempi palvelee nuorempaa.” 1 Moos. 25:21-34. Jaakobin valintaan oli syynä Jumalan aivoitus, suunnitelma Israelin kansasta Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kautta. Eesau piti halpana esikoisuutensa. Jae 34. Siinä ei kuitenkaan ole kysymys sielun pelastumisesta, vaan asemasta Jumalan ajallisessa suunnitelmassa.
Egyptin Farao taas menetti (luultavasti) myös pelastusmahdollisuutensa vastustaessaan Jumalan suunnitelmaa. Siksi hän paatui. Room. 9:15-19. 2 Moos. 5:1,2. Monien kohdalla on käynyt Faraon tavoin. He ovat valinneet mennä ulos Jumalan luomisjärjestyksestä erilaisiin syntisaastoihin. ”Ja niin kuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.” Room. 1:28. Jumala voi siis paaduttaa ihmisen sydämen, joka hylkää Hänen kutsunsa eikä ”ota vastaan rakkautta totuuteen, voidakseen pelastua”. 2 Tess. 2:10-12.
Uskoon tulleille on kirjoitettu, että he voivat siirtyä uudestaan kuoleman tilaan, eroon Jumalasta ja näin menettää pelastuksen: ”sillä jos te elätte lihan mukaan, teidän on kuoltava, mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.” Room. 8:13. Kuolema tässä merkitsee pelastuksen menettämistä. Samoin kuin Jaak. 1;15, ja 2 Kor. 7:10: ”Jumalan mielen mukainen murhe näet saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei tarvitse katua. Maailman murhe sen sijaan tuottaa kuoleman.”
On siis mahdollista, että valitutkin eksyvät ja voivat menettää pelastuksen, jos eivät pysy Kristuksessa. ”Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niin kuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.” Joh. 15:6.
”Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta Hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos Hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois.” Room. 11:22.
”Ja nyt, lapsukaiset, pysykää Hänessä, että meillä Hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkotettaisi pois Hänen tyköänsä Hänen tulemuksessaan.” 1 Joh. 2:28. 2 Moos. 32:33.
Paavalikin olisi voinut luopua valinnastaan. ”.. etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hylättäväksi.” 1 Kor. 9:27.
”Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja Häntä julki häpäisevät. Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta; mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan.” Hebr. 6:4-8.
”Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! Sillä me tunnemme Hänet, joka on sanonut: ”Minun on kosto, minä olen maksava”; ja vielä: ”Herra on tuomitseva kansansa.” Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.” Hebr 10:26-31.
”Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: ”Koira palaa oksennukselleen”, ja: ”Pesty sika rypee rapakossa.” 2 Piet. 2:20-22. Katso myös Matt. 24:4,9,10.
Kadotuksessa on oleva paljon niitä, jotka täällä olivat kutsuttujen ja valittujen joukossa, Jumalan seurakunnassa. He tulivat tulivat uskoon, mutta hylkäsivät totuuden tien; eivätkä olleet uskolliset loppuun asti. Vain ”kutsutut, valitut ja uskolliset voittavat Hänen kanssansa.” Ilm. 17:14.
Muun muassa evankeliumin väärentäjät MENETTÄVÄT PELASTUKSEN. ”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.” Ilm. 22:18,19. / ”Lukekaa Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, niin kuin myös rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaan teille kirjoittanut. Näin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän puhuu näistä asioista. Tosin noissa kirjeissä on yhtä ja toista vaikeatajuistakin, mitä tietämättömät ja epävakaat vääristelevät, niin kuin muitakin Kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen. Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne.” 2 Piet. 3:15-17.

Mutta kiitos Jumalalle! ”Ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” Room. 8:1,2. Me saamme kulkea perille ”voittosaatossa Kristuksessa.” 2 Kor. 2:14,15. Ja siinä valittujen joukossa (voittosaatossa) pääsemme perille, jos pysymme Hänen hyvyydessään, armon ja totuuden tiellä ja ”säilytämme toivon varmuuden loppuun asti”. Hebr. 6:11.
”Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.” Psalmi 91:14.

ELÄMÄN KIRJA Taivaassa on yhtä kuin elävien kirja. Jumala on tiennyt hamasta ikiajoista lähtien, kuka syntyy ihmiseksi elävien kirjoihin. Ja jos ihminen kuolee synneissään, ilman Jeesusta, pyyhitään hänen nimensä pois elävien kirjoista.
Uudestisyntymisessä eli Jumalan lapseksi syntymisessä tapahtuu ihmisen nimen vahvistaminen ja tunnustaminen taivaassa. ”Minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja Hänen enkeliensä edessä. ” Ilm. 3:5. ”Iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” Luuk. 10:20. ”JOKA VOITTAA, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja Hänen enkeliensä edessä.” Ilm. 3:5. Suuren valkean valtaistuimen edessä tuomitaan kadotukseen kaikki, joiden nimeä ei silloin ole pelastuneiden ihmisten elämän kirjassa. Ilm. 20:11-15.

”Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi. Ja armahtakaa toisia, niitä, jotka epäilevät, pelastakaa heidät, tulesta temmaten; toisia taas armahtakaa pelolla, inhoten lihan tahraamaa ihokastakin. Mutta Hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen, Hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, Hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen.” Juuda 20-25.

Paljon jää edelleen ajateltavaa tämän asian tiimoilta. Moni asia ontuu. Tiedämme kuitenkin, että Jumalalla on oikeudenmukainen ratkaisu kaikkia ihmisiä varten.
Varmoja faktoja on:
”Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu” eli joutuu kadotukseen. 2 Piet.3:9. Jumala ei ole tarkoittanut ihmisiä helvettiin. Kadotuksen tulijärvi ”on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä”. Matt. 25:41. Mutta yhtä varmaa on, että kaikki, jotka eivät usko Raamatun opettamalla tavalla Jeesukseen, joutuvat helvettiin. Ilm. 20:15.
Varmaa on myös se, että kaikki ihmiset voivat voivat pelastua ottamalla vastaan Jeesuksen Kristuksen. Eikä kukaan menetä pelastutaan, jos pysyy Jeesuksessa.

”Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkien elämä!” 1 Joh. 5:13.

Weijo Lindroos,
Turun seurakunta.

Raamatussa ei ole tästä asiasta oppia, vaikka esimerkki löytyykin. Alkuseurakunnassa ei setvitty tämän kaltaisia kysymyksiä. Asia on kuitenkin saanut aikaan hämmennystä joidenkin kohdalla. Sen tähden tarvitaan tämä selonteko asiasta:

Alkuseurakunnan aikana Jeesus-Nimi lausuttiin juutalaisten keskuudessa heprealaisittain ”Jeshua”, ja myöhemmin pakanuudesta kääntyneiden joukossa kreikkalaisittain ”Iesus”. Molemmat lausumismuodot olivat siis käytössä, mutta kreikankielinen lausumistapa oli yleisin, paitsi aivan apostolisen ajan alussa, jolloin kaikki kristityiksi tulleet olivat juutalaisia.
– Huomaa, että suomalaisittain lausuttuna Jeesus-nimi on lähes sama kuin kreikkalaisittain, Iesus.
Alkuseurakunnan aikana silloisen maailman sivistyskielenä oli kreikka. Paavalikin puhui kreikkaa pakanamailla. Hän kirjoitti kirjeensä kreikaksi. Uusi Testamentti on kirjoitettu kreikaksi. Pakanuudesta kääntyneethän eivät ymmärtäneet hepreaa (arameaa). Kreikkalainen Iesus-Nimi oli siis yleisesti käytössä. Mutta messiaanisten juutalaisten keskuudessa käytettiin luonnollisesti myös Jeshua-Nimeä.
Alkuseurakunnan Raamattu oli pääosin septuaginta (Vanhan Testamentin kreikannos 200 luvulta eKr.).
Alkuseurakunnan aikaisessa Israelissa asui paljon juutalaisia, jotka olivat palanneet sinne maanpakolaisuudesta. Monet heistä olivat kadottaneet hepreankielen taitonsa. Kreikankieliset koulut olivat usein juutalaislastenkin opinahjoja. Apt.2:6-11 kertoo, että diasporassa asuvat juutalaiset olivat omaksuneet asuinmaansa kielen. Israelissa on tänä aikana lähes sama tilanne. Eri kieliryhmistä tulleet lausuvat Jeesuksen nimeä mitä erilaisimmilla tavoilla. Nykyisin on tosin kreikankielen tilalla yleiskielenä Englanti. Siksi myös Jeesuksen nimi lausutaan siellä yleisesti englanniksi, Jesus Christ, joka on paljon kreikkalaista ja suomalaista lausumismuotoa kauempana hebrealaisesta muodosta.
Pelastajamme pyhää nimeä ei tule tietenkään väännellä kevytmielisesti mm. ”lempinimimuotoihin”. Se ei ole arvokasta.

Jotkut ylipapitkin olivat silloin saddukeuksia, kreikkalaisen kulttuurin ja kielen omaksuneita. Oletettavasti Jeesus puhui heidän kanssaan kreikkaa. Tuomioistuinten virallinen kielihän oli kreikka. Paavalia luultiin eräässä vaiheessa egyptiläiseksi kansankiihottajaksi. Mutta kuultuaan, että hän puhui kreikkaa, asia selvisi. ”Osaatko sinä siis kreikkaa? Etkö olekaan se egyptiläinen…” Apt.21:37-40. Mutta juutalaisille hän puhui hepreaa. Apt.22:2.
”Maailmassa on, kuka tietää, kuinka monta eri kieltä, mutta ei ainoatakaan, jonka äänet eivät ole ymmärrettävissä.” 1 Kor.14:10. Taivaassa ymmärretään hyvin Suomen kieltä.

Opetuslasten nimetkin joskus kreikkalaistettiin. Simonista tuli Pietari. Simon on hepreaa., Pietari kreikkaa. Sauluksesta Paavali. Saul on hepreaa, Paavali kreikkaa. Ym. Matt.16:16-18 ja Apt.13:9.

Mutta nimioppi-kysymyksiä ei ole annettu seurakunnalle oppiasioiksi, kuten esim. Kristuksen opin alkeet, uskoon tuleminen, parannus, kaste yms. Hebr. 6. Nimikiistat (1 Tim. 6:4)  ovat useinkin uskonnollisia opintuulia, joilla ei ole ikuisuusarvoa. ”Tieto katoaa” . 1 Kor.13:8.
”ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapeleissä ja eksytysten kavalissa juonissa” (Ef.4:14).
Sen tähden: ”Valvokaa ja rukoilkaa!”

W.L.

Milloin tempaus on? (Jari Iivanainen)

Kun puhumme viimeisten päivien tapahtumista ja Jeesuksen tulemuksesta, niin on yksi niihin liittyvä tapahtuma myös seurakunnan ylösotto eli tempaus. Sillä Raamattu osoittaa, että yksi seurakunnan sukupolvi ei koe normaalia kuolemaa, vaan nämä ihmiset muuttuvat silmänräpäyksessä, niin että he saavat aivan uuden ja katoamattoman ylösnousemusruumiin. Silloin Paavalin mukaan toteutuu se sana, että ”Kuolema on nielty ja voitto saatu”: – (1 Kor 15:51-54) ”Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, 52. yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. 53. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. 54. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ”Kuolema on nielty ja voitto saatu.”

Mutta missä vaiheessa tempaus eli seurakunnan ylösotto tapahtuu? Yleensähän se on liitetty ajankohtaan ennen ahdistuksen ajan alkua ja josta olisi vielä 7 vuotta siihen, kun Kristus kirkkaudessaan saapuisi maan päälle.Saatamme kuitenkin kysyä, pitääkö edellä oleva käsitys paikkansa, eli onko todella totta, että tempaus tapahtuu jo siinä vaiheessa eli muutamia vuosia ennen julkista tulemusta? Sillä jos katsomme tätä asiaa monien Raamatun paikkojen valossa, niin näyttäisivät ne osoittavan juuri päinvastaista, eli että tempaus tapahtuisikin vasta Jeesuksen julkisen tulemuksen yhteydessä, ei sitä ennen.
Tähän asiaan, joka kylläkään ei ole maailman tärkein tietää, voimme nähdä viittaavan mm. seuraavien seikkojen:

YLÖSNOUSEMUS, TEMPAUS JA TULEMUS
Kun lähdemme tutkimaan tempauksen ajankohtaa, niin on hyvä päästä selville kolmesta tärkeästä asiasta, joissa käsitellään ylösnousemuksen, tempauksen ja Jeesuksen tulemuksen ajallista suhdetta toisiinsa. Nämä asiat ovat:

1. Tapahtuvatko ylösnousemus ja tempaus samaan aikaan?
2. Onko ylösnousemus / tempaus samanaikainen tapahtuma kuin Jeesuksen tulemus?
3. Jos ylösnousemus ja tempaus tapahtuvat samaan aikaan kuin Jeesuksen tulemus, tarkoittaako tämä Jeesuksen tulemusta kirkkaudessaan ja voimassaan, vai jotakin salaista tulemusta?

1. TAPAHTUVATKO YLÖSNOUSEMUS JA TEMPAUS SAMAAN AIKAAN?Ensimmäinen asia tempauksen ajankohdan selvittelyssä on siis tarkistaa, missä suhteessa tempaus ja ylösnousemus ovat ajallisesti toisiinsa nähden; eli tapahtuvatko ne samaan vai eri aikaan. Tähän kysymykseen antavatkin hyvin selvän vastauksen seuraavat kaksi Raamatun kohtaa, jotka osoittavat niiden olevan aivan samanaikaisia tapahtumia:
1 Kor 15:51-54. Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, 52. yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina(=kuolleiden ylösnousemus), ja me muutumme (=elossa olevien tempaus). 53. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. 54. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ”Kuolema on nielty ja voitto saatu.”

Ensinnäkin 1 Kor 15. luvussa osoitetaan, että kuolleiden ylösnousemus (”kuolleet nousevat katoamattomina”) ja nyt maan päällä elävien tempaus (”emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme”) tapahtuvat samanaikaisesti ja yhdessä silmänräpäyksessä. Ne tapahtuvat viimeisen pasunan soidessa ja silloin kumpikin näistä ryhmistä kokee muutoksen.

1 Tess 4:13-18. Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole. 14. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. 15. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. 16. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; 17. sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. 18. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.

Näissäkin ylläolevissa jakeissa osoitetaan, että ylösnousemus ja tempaus ovat aivan samanaikainen tai heti peräjälkeen tapahtuva tapahtuma. Paavalin sanojen mukaan Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin ja heti välittömästi tapahtuu elossa olevien tempaus.

2. ONKO YLÖSNOUSEMUS / TEMPAUS SAMANAIKAINEN TAPAHTUMA KUIN JEESUKSEN TULEMUS?
Edellä totesimme, että ylösnousemus ja tempaus ovat samanaikaisia sekä yhdessä silmänräpäyksessä tapahtuvia asioita.
Kuitenkin me voimme löytää myös jakeita, jotka osoittavat ylösnousemuksen ja tempauksen tapahtuvan aivan samaan aikaan kuin Jeesuksen tulemuksenkin. Se käy selville mm. seuraavista Raamatun paikoista:

1 Tess 4:15-17. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. 16. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; 17. sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.
Ensinnäkin 1 Tess 4:15-17 osoittaa hyvin, miten Jeesuksen tulemus tapahtuu samaan aikaan kuin ylösnousemus ja tempaus. Näissä jakeissa sanotaan, miten me jäämme tänne Herran tulemukseen ja että silloin tapahtuu myös kuolleiden ylösnousemus ja elossa olevien tempaus.

1 Kor 15:20-23,51,52. Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista. 21. Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. 22. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, 23. mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; 51. Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, 52. yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
1. Korinttolaiskirjeen 15. luvun jakeista käy selville se, miten Kristuksen omat tehdään eläviksi – eli heidän ylösnousemuksensa tapahtuu – Kristuksen tulemuksen yhteydessä.
Lisäksi kun aiemmin totesimme, että tempaus on ylösnousemuksen kanssa samanaikainen tapahtuma (ks. myös jae 52!), niin täytyy sekä ylösnousemuksen että tempauksen tapahtua siis samanaikaisesti Kristuksen tulemuksen yhteydessä.

2 Tess 2:1-3. Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, 2. ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. 3. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi,
Kuten Paavali osoitti ensimmäisessä Tessalonikalaiskirjeessä, että tempaus ja ylösnousemus tapahtuvat Kristuksen tulon yhteydessä, niin viittaa hän myös 2. Tessalonikaiskirjeessä samaan asiaan. Hän osoittaa, että tempaus eli ”meidän kokoontumisemme hänen tykönsä” on samanaikainen tapahtuma kuin Kristuksen tulemus.

Matt 24:30,31. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. 31. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.
Matt 24:31 osoittaa edelleen, että valittujen kokoaminen eli tempaus tapahtuu Jeesuksen tulon yhteydessä. Merkillepantavaa tässä Matteuksen kohdassa on, että siinä ”kokoavat”– sanasta esiintyy aivan sama kantasana kuin mitä 2. Tessalonikalaiskirjeessä (2:1: ”kokoontumisemme hänen tykönsä”) esiintyy.
Valitut -sana. Kun on kyseessä ”valitut”-sana, joka esiintyy jakeissa Matt 24:22,31, niin on toisinaan annettu ymmärtää, että se koskisi vain juutalaisia.
Kuitenkin tämän sanan käyttö Uuden Testamentin puolella liittyy aina kaikkiin uskoviin, olkoot nämä sitten juutalais- tai pakanauskovia, ja itseasiassa sama sana esiintyy useimmiten pakanauskoville osoitetuissa kirjeissä. Se mainitaan mm. seuraavissa kohdissa:
– Luuk 18:7, Room 8:33, Kol 3:12, 2 Tim 2:10, Tiit 1:1, 1 Piet 1:2, 2 Tess 2:13, 1 Kor 1:27, Ef 1:4, 1Piet 2:9.

3. JOS YLÖSNOUSEMUS JA TEMPAUS TAPAHTUVAT SAMAAN AIKAAN KUIN JEESUKSEN TULEMUS, TARKOITTAAKO TÄMÄ JEESUKSEN TULEMUSTA KIRKKAUDESSAAN JA VOIMASSAAN, VAI JOTAKIN SALAISTA TULEMUSTA?
Kun edellä on todettu, että ylösnousemus ja tempaus tapahtuvat Jeesuksen tulemuksen yhteydessä, on seuraava tehtävä selvittää, onko kyseessä Jeesuksen julkinen tulemus kirkkaudessaan ja voimassaan, vai jokin salainen tulemus esim. 7 vuotta aiemmin.

Jos katsomme seuraavia kohtia ja esimerkkejä, tuntuvat ne kuitenkin viittaavan siihen, että ylösnousemus ja tempaus tapahtuvat nimenomaan Jeesuksen julkisen tulon yhteydessä, kun hän saapuu kirkkaudessaan ja voimassaan. Se käy ilmi varsin useista Raamatun kohdista:
Matt 24:15,21,22,29-31. Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa – joka tämän lukee, se tarkatkoon – 21. Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. 22. Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään. 29. Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. 30. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. 31. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.

Matteuksen 24. luvussa puhutaan suuresta ahdistuksesta; ja lopuksi mainitaan, että Jeesuksen julkinen tulemus tapahtuu vasta näiden ahdistuksen päivien jälkeen – eli ajankohtana, jolloin tapahtuu myös hänen valittujensa kokoaminen eli tempaus.
Siten jos teemme johtopäätöksen näistä jakeista, niin asettuu tempaus niiden mukaan selvästi Jeesuksen julkisen tulon yhteyteen, ei sitä varhaisempaan ajankohtaan. Se tapahtuu vasta ahdistuksen ja antikristuksen ajan jälkeen ja kun Jeesus saapuu kirkkaudessaan ja voimassaan.

Pasuna-sana.
Se, että tempaus tapahtuu nimenomaan Jeesuksen julkisen tulon yhteydessä, käy selville ”pasuna”-sanasta, joka esiintyy Matt 24:31:ssä, 1 Kor 15:52:ssa ja 1 Tess 4:16:ssa. Erityisesti Matt 24:31 osoittaa selvästi, että tämä pasuna soi Jeesuksen julkisen tulon yhteydessä, kun valitut kootaan hänen tykönsä. Muissakin kohdissa puhutaan tulemuksen ja pasunan äänen samanaikaisuudesta:
– (Matt 24:29-31) Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. 30. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. 31. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.
– (1 Kor 15:22,23,51,52) Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, 23. mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; 51. Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, 52. yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
– (1 Tess 4:15-17) Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. 16. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; 17. sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.

2 Tess 2:1-3,8. Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen (=parusia)ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, 2. ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. 3. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, 8. niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa (=parusia)ilmestyksellä.
Kun tutkimme 2. Tessalonikalaiskirjeen 2. lukua, niin käy ensinnäkin jakeesta 1 selville Jeesuksen tulemuksen ja tempauksen – ”kokoontumisemme hänen tykönsä” – samanaikaisuus. Tässä jakeessa rinnastetaan ajallisesti nämä kaksi asiaa toisiinsa.
Toiseksi kun jakeissa 1 ja 8 on ”tulemus”-sana (molemmissa kreikankielen sana ”parusia”), niin viittaa se nimenomaan Jeesuksen julkiseen tulemukseen, koska jakeen 8:n mukaan hän juuri silloin kukistaa antikristuksen. Tempauksen täytyy siis tämän mukaan selvästi ajoittua Jeesuksen julkisen tulon yhteyteen ja kun antikristuksen valta kukistetaan.
Lisäksi tekstistä käy toisellakin tavalla selville, miten tempaus tapahtuu vasta Jeesuksen julkisen tulemuksen yhteydessä. Sillä kun katsomme jakeita 2 ja 3, niin täytyisi niiden mukaan ennen ”Herran päivää” (asia, joka tässä viittaa selvästi 1. jakeen Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä) luopumuksen ja antikristuksen ilmaantua. Toisin sanoen näiden jakeiden valossa näyttää aivan selvältä, ettei tempaus voi tapahtua ennenkuin Jeesuksen julkisen tulon yhteydessä ja kun antikristus on sitä ennen ilmestynyt.

Herran päivä.
Kun tutkimme sanontaa ”Herran päivä” 2 Tess 2:2:ssa, niin on toisinaan annettu ymmärtää, että se tarkoittaisi jotakin erillistä Jeesuksen tulemukseen kuulumatonta ajanjaksoa, jonkinlaista antikristillistä vaivanaikaa, maailman lopussa.
Kuitenkin, kun katsomme alkukieltä, on tässä jakeessa oleva sana ”Herran päivä” oikeasti ”Hëmera tü Khristü” eli ”päivä Kristuksen Herran”, joten kyseessä on varmasti viittaus Jeesuksen tulemukseen ja tempaukseen, joista jae 1 puhuu. Niinpä esim. C. Skovgaard-Petersen on kirjoittanut samasta asiasta. Hän viittaa siihen, miten Herran päivä tässä luvussa tarkoittaa nimenomaan Jeesuksen tulemusta kirkkaudessaan ja voimassaan. Muuhun yhteyteen sitä ei voi sovittaa:
En voi käsittää, kuinka ei tämä kohta ole päässyt ratkaisemaan kaikkien Raamattuun uskovien ihmisten kantaa, sillä onhan siinä selvästi sanottu, että ensin (ennen Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemusta ja meidän kokoontumistamme hänen tykönsä) täytyy suuren luopumuksen ja antikristuksen tulla.
Luonnollisesti tiedän hyvin, miksi tästä kohdasta tahdotaan päästä. Yritetään pitää ”Herran päivää” jonain Jeesuksen Kristuksen tulemukseen kokonaan kuulumattomana. Herran päivä olisi muka tuomiopäivä maailman lopussa. Sillä tavalla katsotaan lauseen merkitsevän, että ennenkuin tuomiopäivä saapuu, tulee ensin luopumus ja antikristus; mutta silloin se ei merkitsisi, että antikristus tulee ennen Jeesuksen Kristuksen tulemusta ja meidän kokoontumistamme hänen tykönsä.
Mutta tämä on aivan mielivaltainen ja typerä käsitys. ”Herran päivä” (päivä, jolloin Herra ilmoittaa itsensä erikoisella tavalla) on semmoisenaan verraten epämääräinen nimitys, joka saa lähemmän merkityksensä siitä yhteydestä, jossa se esiintyy. Sentähden voi ”Herran päivä” yhteydessä, jossa ajatus Herran ilmestyksestä (1:7) ja tulemuksesta (2:1) on kokonaan vallitsevana, merkitä vain samaa kuin Herran tulemus. – Sitäpaitsi käyttää Paavali näitä kahta nimitystä aivan samaa tarkottaen ensimmäisessä Tessalonikalaiskirjeessään. Siinä hän puhuu neljännen luvun lopussa ”Herran tulemuksesta” (4:15) ja sitten hän jatkaa: ”Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjottaa; itsehän varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä – ” (5:1). On aivan varmaa, että Herran päivä tässä merkitsee samaa kuin Herran tulemus; sitä ei yleensä voi ymmärtää millään muulla tavalla. Mutta mitähän järkeä olisi siinä, että apostoli käyttäisi ensimmäisessä Tessalonikalaiskirjeessään ”Herran tulemusta” ja ”Herran päivää” samassa merkityksessä ja sitten toisessa kirjeessään samalle seurakunnalle käyttäisi samoja kahta nimitystä tarkottaen kahta aivan eri asiaa? Semmoista sekavuutta ei käy paneminen Herran suuren apostolin laskuun. (56).
Lisäksi, kun katsomme ”Herran päivän” käyttöä Uuden testamentin puolella, viittaa se melkein aina Jeesuksen tulemukseen. Näissä kohdissa puhutaan mm. siitä, miten ”Herran päivä” eli Jeesuksen tulemus tulee niinkuin varas yöllä, ja samoin on vastaavia viittauksia tähän tärkeään päivään eli Herran Jeesuksen päivään:
– (1 Tess 4:15-5:2) Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. 16. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; 17. sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. 18. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.
1. Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; 2. sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä.
– (Matt 24:30,42,43 – [vrt Ilm 16:15]) Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. 42. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. 43. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan
– (1 Kor 1:8) Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että te olette nuhteettomat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä.
– (2 Kor 1:14) – niinkuin meitä osaksi myös olette oppineet ymmärtämään – että me olemme teidän kerskauksenne, samoin kuin tekin meidän, Herramme Jeesuksen päivänä.
– (Fil 2:16) tarjolla pitäessänne elämän sanaa, ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt.
– (1 Tess 5:23) Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.

 2 Tess 1:7-10. ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa 8. tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. 9. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta, 10. kun hän sinä päivänä tulee, että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa, sillä te olette uskoneet meidän todistuksemme.

Kun jatkamme tempauksen ajankohdan selvittelyä, niin mainitaan ylläolevissa jakeissa miten kirkastuminen, johon varmasti liittyy myös ruumiin kirkastuminen eli ylösnousemus (sekä tietysti tempaus, jonka todettiin tapahtuvan samaan aikaan ylösnousemuksen kanssa), tapahtuu, kun Jeesus ilmestyy taivaasta kirkkaudessaan ja voimassaan. Samaan ajankohtaan, eli Jeesuksen julkiseen tulemukseen voimassaan, sijoittuu myös uskovan levon saaminen.

1 Joh 3:2.
– (1 Joh 3:2) Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.
1. Joh 3:2:ssa on osoitettu, että muuttumisemme (= tempaus / ylösnousemus) tapahtuu Jeesuksen tulemuksen yhteydessä. Siinä oleva verbi ”apokalypto” esiintyy mm. 2 Tess 1:7:ssä, joka viittasi nimenomaan Jeesuksen julkiseen tulemukseen.

Fil 3:20,21.
– (Fil 3:20,21) Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, 21. joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.
Filippiläiskirjeen kolmannessa luvussa on yhdistetty Jeesuksen tulemus ja meidän muuttumisemme (=tempaus / ylösnousemus) samanaikaiseksi tapahtumaksi. Kyseessä on tässäkin varmasti Jeesuksen julkinen tulemus.

Kol 3:4.
– (Kol 3:4) kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.
Kolossalaiskirjeen kolmannessa luvussa on muuttumisemme ja kirkastumisemme (=ylösnousemus / tempaus) yhdistetty Kristuksen ilmestymiseen eli julkiseen tuloon.

Ilm 20:4-6. Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. 5. Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. 6. Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta

Kun katsomme Ilmestyskirjaa, niin mainitaan sen 20. luvussa, miten ensimmäinen ylösnousemus tapahtuu ennen tuhatvuotista valtakuntaa muttei kuitenkaan nykyisen maailmanajan aikana; eli tämän ylösnousemuksen täytynee liittyä Jeesuksen tulemukseen, koska se on näiden kahden asian välissä.
Samoin, kun tässä mainitaan, että on kyseessä ensimmäinen ylösnousemus, niin ei ole sitä ennen voinut olla muita uskovien ylösnousemuksia – sellaisia emme voi ainakaan Ilmestyskirjasta löytää, koska siellä ei muualla selvästi puhuta tästä asiasta.
Lisäksi kun Ilmestyskirjan tässä luvussa erotellaan ensimmäinen ja toinen ylösnousemus, on se yhtäpitävä esim. Joh 5:28,29:n ja Apt 24:15:n kanssa, joissa erotellaan vanhurskaiden ja vääräin ylösnousemus. Eli on vain nämä kaksi ylösnousemusta, joista ensimmäinen, eli uskovien herättäminen, tapahtuu Jeesuksen tulemuksen yhteydessä kuten 1 Kor 15:22,23 osoittaa (”Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan”), toinen sitten myöhemmin.

Dan 12:1,2. Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat. 2. Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen.

Danielin kirjasta voimme löytää viittauksen ylösnousemukseen. Sen mukaan se tapahtuu suuren ahdistuksen jälkeen; eli eikö sen täydy silloin merkitä Jeesuksen julkista tulemusta, koska sehän juuri päättää tämän ajanjakson?

Joh 6:39,40. Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä. 40. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.”

Kun Jeesus Johanneksen evankeliumissa puhuu herättävänsä häneen uskovan viimeisenä päivänä, ei se varmaankaan voi viitata ajankohtaan 7 vuotta ennen hänen tuloansa – kuten usein on esitetty – vaan pikemminkin juuri hänen julkisen tulemuksensa päivään, jolloin nykyisenkaltainen maailmanaika päättyy.

Karitsan häät
– (Ilm 19:7,9,11) Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut. 9. Ja hän sanoi minulle: ”Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!” Vielä hän sanoi minulle: ”Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat.” 11. Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa.

Eräs viittaus siihen, että tempaus ja ylösnousemus tapahtuvat vasta Jeesuksen julkisen tulemuksen yhteydessä, on Ilmestyskirjassa oleva viittaus Karitsan häihin. Sillä nämä häät alkavat tämän luvun mukaan vasta Jeesuksen julkisen tulemuksen yhteydessä, ei sitä ennen. Tai jos häät olisivat alkaneet seurakunnan ja Kristuksen kohtaamisella taivaassa esim. Ilmestyskirjan 4. luvun kohdalla, niin olisi siitä kai mainittu jo silloin eikä vasta 19. luvussa, jossa puhutaan Jeesuksen julkisesta tulosta.
Edelleen, jos oletamme, että häät alkaisivat esim. 7 vuotta ennen Jeesuksen julkista tulemusta, niin merkitsisi se sitä, että osa morsiamesta eli seurakunnasta viettäisi häitä jo taivaassa, kun taas osa (Ilmestyskirjassa mainitut pyhät ovat tavallisia Kristukseen uskovia ihmisiä eli hänen morsiantaan) kokisi historian pahimpia vainoja maan päällä. Tätä on kuitenkin kovin vaikea ymmärtää häitä ajatellen, koska eihän mikään morsian voi olla jaettu, niin että osa siitä olisi maan päällä poissa häistä ja osa taas taivaassa häiden vietossa.

Miten itämainen hääkäytäntö ilmeni? Jos tutkimme itämaisia häitä esikuvana, voidaan siinä nähdä kolme vaihetta. Ilmestyskirjan 19. luku, joissa puhutaan Karitsan häistä, liittynee juuri samaan itämaiseen hääkäytäntöön:
Kihlaus. 1. Vaihe oli se, kun sulhanen lähti isänsä kodista tulevan morsiamensa kotiin ja maksoi hinnan morsiamesta. Tätä vaihetta sanottiin kihlaukseksi. Meidätkin on samalla tavalla kihlattu Kristukselle:
– (2 Kor 11:2) Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen.
Erilläänasuminen. 2. vaihe oli se, kun sulhanen palasi kotiinsa ja oli erillään morsiamesta vuoden ajan. Sinä aikana hän valmisti nuorikolleen ja itselleen sijaa isänsä kodissa.
Morsiamen noutaminen ja hääjuhla. Viimeinen vaihe oli morsiamen noutaminen ja hääjuhlan alkaminen. Itse hääjuhla hääaterioineen taas saattoi kestää parista päivästä pariin viikkoon. Ilmestyskirjan 19. luku kuvannee juuri tätä viimeistä vaihetta hääaterioineen. Seurakunta kokee ylösnousemuksen, johon Ilm 20:4-6 viittaa, ja tuhatvuotinen valtakunta alkaa sen jälkeen.

Jeesuksen tulemus ja palkanmaksu
Eräs viittaus tempauksen tapahtumiseen vasta Jeesuksen julkisen tulemuksen yhteydessä on se, että useat jakeet osoittavat uskovien palkitsemisen ja heidän odotuksensa kohdistuvan juuri tähän hetkeen eikä esim. ajankohtaan seitsemän vuotta ennen sitä. Silloin, Jeesuksen julkisen tulon yhteydessä, heille maksetaan heidän tekojensa mukaan ja samaan ajankohtaan täytyy ajoittua myös vanhurskasten ylösnousemus (Ks. varsinkin jakeet Matt 16:27 ja Luuk 14:14).
Useissa näissä jakeissa puhutaan lisäksi suoraan Kristuksen kirkkauden ilmestymisestä. Samoin monissa näistä kohdista esiintyy joko verbi ”epifaino” (e), joka viittaa näkyvään esiinastumiseen tai verbi apokalypto (a), joka viittaa Herran tulemista esiin kaikkeuden näkyvässä osassa, kun hän nyt on näkymättömissä. Molempien verbien täytyy viitata erityisesti Herran julkiseen tuloon. Nämä kaikki jakeet siis osaltaan todistavat siitä, että uskovien palkanmaksu ja siihen liittyvä ylösnousemus / tempaus tapahtuu vasta Jeesuksen julkisen tulon yhteydessä:
– (Matt 16:27) Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan.
– (Luuk 14:14) niin sinä olet oleva autuas, koska he eivät voi maksaa sinulle; sillä sinulle maksetaan vanhurskasten ylösnousemuksessa.”
– (Matt 25:14,19) Sillä tapahtuu, niinkuin tapahtui, kun mies matkusti muille maille: hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa; 19. Pitkän ajan kuluttua näiden palvelijain herra palasi ja ryhtyi tilintekoon heidän kanssansa.
– (Ilm 22:12) Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.
– (1 Kor 4:5) Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta.
– (1 Piet 1:7 a) että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.
– (1 Piet 4:12,13 a) Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, 13. vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.
– (1 Piet 5:4 e) niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.
– (2 Tim 4:8 e) Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat.
– (1 Joh 2:28 e) Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan.
– (Fil 2:16) tarjolla pitäessänne elämän sanaa, ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt.
– (Fil 1:6,10) varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka. 10. voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi.
– (1 Tess 2:19,20) Sillä kuka on meidän toivomme tai ilomme tai meidän kerskauksemme kruunu? Ettekö myös te, meidän Herramme Jeesuksen edessä hänen tulemuksessaan? 20. Sillä te olette meidän kunniamme ja meidän ilomme.
– (1 Tess 3:13) vahvistaaksensa teidän sydämenne nuhteettomiksi pyhyydessä meidän Jumalamme ja Isämme edessä, meidän Herramme Jeesuksen tulemuksessa, kun hän tulee kaikkien pyhiensä kanssa.
– (1 Tess 5:23) Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.
– (1 Tim 6:14 e) että tahrattomasti ja moitteettomasti pidät käskyn meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen saakka,
– (1 Kor 1:7,8 a) niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa, teidän odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä. 8. Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että te olette nuhteettomat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä.
– (Tiit 2:13 e) odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä,
– (1 Piet 1:13 a) Vyöttäkää sentähden mielenne kupeet ja olkaa raittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä.

Opettaako Raamattu salaista tulemusta?
Kun on kyseessä tempauksen ajankohta ja Jeesuksen tulemus, niin on toisinaan esitetty se vaihtoehto, että tulemuksia olisikin kaksi lopun aikana: toinen salainen seurakuntaa varten ja jolloin tapahtuu tempaus sekä toinen julkinen taas maailmaa varten, kun hän saapuu kirkkaudessaan ja voimassaan.
Mutta pitääkö tämä käsitys paikkansa? Onko todella totta, että lopun aikana tapahtuu kaksi tulemusta, joista toinen on salainen ja toinen julkinen? Sillä jos katsomme tätä asiaa seuraavien jakeiden valossa, niin painottavat ne erityisesti Jeesuksen tulemuksen julkisuutta ja miten se on kaikille nähtävä eikä mikään salainen tapahtuma. Jeesushan varoitti sellaisesta harhasta, että hän olisi jo tullut jollakin salaisella tavalla eikä sitä olisi huomattu. Hän selitti paluunsa tapahtuvan niin kirkkaalla tavalla, että jokainen tietäisi sen todella tapahtuneen:
– (Matt 24:26,27) Sentähden, jos teille sanotaan: ’Katso, hän on erämaassa’, niin älkää menkö sinne, tahi: ’Katso, hän on kammiossa’, niin älkää uskoko. 27. Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus.
– (Matt 24:30,31) Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. 31. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.
– (Matt 23:39) Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.'”
– (Matt 25:31) Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.
– (2 Tess 1:6-9) koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat, 7. ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa 8. tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. 9. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta,
– (Ilm 1:7) Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen.

ASIOITA, JOILLA ON YRITETTY PERUSTELLA SALAISTA TULEMUSTA
Kun on yritetty todistaa, että tempaus tapahtuisi joitakin vuosia ennen Jeesuksen julkista tulemusta eli salaisen tulemuksen yhteydessä, niin on siihen tietysti käytetty erilaisia perusteluja. Näitä ovat mm. sellaiset asiat kuin ettei seurakuntaa mainita Ilmestyskirjan luvuissa 6-19, Nooan ja Lootin päivät, että Jumala pelastaa meidät tulevasta vihasta ja monet muutkin vastaavanlaiset asiat.
Aiommekin seuraavassa tutkia näitä perusteluja ja ovatko ne sittenkään kovin varmalla pohjalla. Yritämme tutkia, onko perusteltua uskoa salaiseen tempaukseen joitakin vuosia ennen Jeesuksen julkista tulemusta kirkkaudessaan ja voimassaan, vai ei.

Ilmestyskirjan kohta 4:1 ja luvut 6-19. Yksi perusteluista sille, ettei seurakunta jää tänne ahdistuksen ajaksi, on siis se, ettei seurakuntaa ollenkaan mainita Ilmestyskirjan luvuissa 6-19, kun se esim. luvuissa 2-3 mainitaan useaan kertaan. Siten tempaus onkin tämän perusteella sijoitettu Ilmestyskirjan kohtaan 4:1.
Jos kuitenkin katsomme Ilmestyskirjan jaetta 4:1, niin kertoo se vain siitä, miten Johannes väliaikaisesti otetaan taivaaseen ja hänelle sieltä käsin näytetään tulevaisuuden tapahtumia – seurakunnan ylöstempaamista tästä kohdasta on vaikea löytää.
Toisaalta on todisteita siitä, että seurakunta on koko ajan lopun aikana maan päällä. Sillä esim. Jeesus sanoi, että ”valittujen tähden ne päivät lyhennetään” (Valitut-sana viittaa Ut:n kielenkäytössä aina tavallisiin sekä pakana- että juutalaisuskoviin.).
Samoin Ilmestyskirjassa on useita viittauksia pyhiin, jotka joutuvat kärsimään uskonsa tähden. Eli eivätkö juuri pyhät muodosta seurakunnan ja eikö tämä ole Ut:n tavallinen sekä pakana- että juutalaisuskovista käytetty nimitys? (Esim. Apt 9:32, Room 1:7, Room 8:27, Room 16:15, 1 Kor 14:33, Ef 4:12, Kol 3:12). Ilmestyskirjassa siis selvästi viitataan siihen, että seurakunta on koko ajan maan päällä:

– (Matt 24:21,22) Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. 22. Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.
– (Ilm 6:9) Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli.
– (Ilm 7:14) Ja minä sanoin hänelle: ”Herrani, sinä tiedät sen.” Ja hän sanoi minulle: ”Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
– (Ilm 13:7,8) Ja sille annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät, ja sen valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot. 8. Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta.
– (Ilm 17:6) Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä; ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin.
– (Ilm 20:4) Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.

 Pidättäjä. Yhtenä perusteluna on mainittu, että seurakunta on pidättävä voima, joka estää antikristuksen ilmestymistä ja kun se on otettu pois ylösoton kautta, voi antikristus silloin ilmestyä. Pidättävästä voimasta kertovat jakeet 2. Tessalonikalaiskirjeessä:
– (2 Tess 2:3-8) Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, 4. tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. 5. Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille? 6. Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy. 7. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, 8. niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä,
Samasta asiasta voimme kuitenkin ottaa esille seuraavia seikkoja. Ne osoittavat, ettei seurakunta sittenkään voi olla pidättävä voima:
– Ensinnäkin kuten todettiin tämän saman luvun kohdalla, tapahtuu seurakunnan ylösotto eli ”meidän kokoontumisemme hänen tykönsä” (jae 1) vasta Jeesuksen julkisen tulemuksen yhteydessä. Tästä todisti se, että kun jakeissa 1 ja 8 on ”parusia” / ”tulemus”-sana, niin viittaa se nimenomaan julkiseen tulemukseen, koska jakeen 8:n mukaan hän juuri silloin kukistaa antikristuksen.
Toiseksi kun jakeissa 1-3 puhutaan ”Herran päivästä” – eli päivästä, jolloin jakeen 1 mukaan tapahtuu Jeesuksen tulemus sekä seurakunnan ylösotto – niin tulee tämä tempauksen ja Jeesuksen tulon päivä vasta luopumuksen ja antikristuksen ilmestymisen jälkeen. Siten tämän valossa on aivan mahdotonta, että seurakunta on pidättävä voima antikristuksen ilmestymiselle, koska sen ylösottohan (”kokoontumisemme hänen tykönsä”) tapahtuu vasta tämän henkilön ilmaantumisen jälkeen, ei sitä ennen.

– Ajatus, että seurakunta voisi pidättää antikristuksen tai muiden diktaattorien ilmestymistä, ei pidä yhtä myöskään historian kanssa. Sillä seurakunnan historian aikana on ilmestynyt lukuisia diktaattoreita (esim. 1900-luvulla Hitler, Stalin, Mao…) seurakunnan läsnäolosta huolimatta, ja he ovat hallinneet suurta osaa maailmaa ja vainonneet kristittyjä. Sentähden kun maailman pahuus kasvaa yhä enemmän ja enemmän, niin on tämän toistuminen jälleen mahdollista.
– Seurakunta ei voi olla pidättäjä myöskään alkukielen mukaan. Sillä kun on kyseessä seurakunta / morsian, on se alkukielellä feminiinimuoto, kun taas jakeessa 7 pidättäjä on maskuliinimuoto ”ho katekhoon” ja jakeessa 6 on neutrimuoto ”to kãtekhon”. Sentähden ei jakeissa 6 ja 7 ainakaan suoraan puhuta seurakunnasta.
Toisaalta jos pidättäjä todella olisi seurakunta tai sen kautta vaikuttava Pyhä Henki, niin on meidän otettava huomioon, että ainakin Ilmestyskirjassa puhutaan pyhistä eli seurakunnasta sekä Pyhän Hengen tekemistä teoista. Nämä jakeet kyllä edellyttävät, että seurakunta ja Pyhä Henki ovat koko ajan paikalla.

Nooan ja Lootin päivät. Yhtenä perusteluna ylösotolle ennen ahdistusta on käytetty mm. Nooan ja Lootin päiviä. On sanottu, että Jumala antaisi tuomion aikojen ja antikristuksen tulla vasta, kun seurakunta olisi ensin otettu pois:
– (Matt 24:36-42) Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin. 37. Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. 8. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, 39. eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva. 40. Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. 41. Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. 42. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.

Kun puhutaan näistä Nooan ja Lootin päivistä, niin osoittavat nämä esimerkkeinä kuitenkin selvästi, että kun Nooa ja Loot pelastuivat, niin loppui myös välittömästi ympäröivältä maailmalta armon aika, eikä ihmisillä ollut enää mitään pelastumisen mahdollisuutta. Nämä esimerkit sopivat siksi paremmin Jeesuksen julkiseen tuloon, jolloin myös ihmisiltä loppuu armon aika ja jolloin Jeesus ilmestyy kirkkaudessaan ja tuomitsee maailman (2 Tess 1:6-10).
Lisäksi näissä jakeissa puhutaan tosiaankin Jeesuksen tulemuksesta ja miten se on yllätys ihmisille (”eivätkä tienneet”). Samoin tämä tulemus on julkinen, koska nämä jakeet ovat vain jatkoa aikaisemmille jakeille (esim. 27,30,31), joissa puhutaan Jeesuksen saapumisesta kirkkaudessa kaikkien nähden. Tämän valossa eivät Nooan ja Lootin päivät siis esimerkkeinä tue ajatusta ylösotosta ennen ahdistusta, vaan ne viittaavat enemmänkin hänen julkiseen paluuseensa, kun kaikki silmät saavat hänet nähdä.

Kymmenen neitsyttä – Matt 25:1-13. Kun on kyseessä kymmenen neitsyen vertaus, niin on myös sitä yritetty käyttää esimerkkinä ylösotosta ennen Jeesuksen julkista tuloa.
Jos kuitenkin katsomme tätä vertausta ja sen ympärillä olevia Raamatun kohtia, niin viittaavat ne Jeesuksen julkiseen, eivätkä suinkaan salaiseen, tulemukseen.
Sillä ensinnäkin tämän vertauksen alku – ”Silloin on …” – on jatkoa Matteuksen 24. luvun lopulle, jossa puhutaan nimenomaan Jeesuksen julkisesta tulosta. Samoin kun saman Matteuksen 24. luvun lopussa puhutaan siitä, että valvomattoman ihmisen kohtalo on joutua kadotukseen eikä hänellä ole enää mitään pelastumisen mahdollisuutta (Matt 24:47-51, vrt. 2 Tess 1:6-10), niin viittaa myös se, sekä tietysti sitä seuraava neitsyt-vertaus, nykyisen maailmanajan loppuun ja Jeesuksen saapumiseen kirkkaudessaan.

Kun sitten mennään eteenpäin Matteuksen 25. luvussa, puhutaan siinäkin koko ajan Jeesuksen julkisesta tulosta (esim. jakeet 14,19,30,31), kun hän saapuu kirkkaudessaan ja ryhtyy tilintekoon ihmisten kanssa. Kymmenen neitsyen vertaus liittyy siten kiinteästi juuri näihin jakeisiin sekä Matt. 24. lukuun, joissa puhutaan koko ajan Jeesuksen julkisesta tulemuksesta.
Lisäksi kun tässä vertauksessa puhutaan häistä, niin ovat varmasti kyseessä Karitsan häät, joiden Ilm 19:7,8,11 osoittaa tapahtuvan vasta silloin, kun Kristus saapuu kunniassaan ja kirkkaudessaan maan päälle. Niinpä neitsyt-vertauksen täytynee kuvata juuri tätä ajankohtaa.

Ilm 3:10. Yksi hyvältä tuntuva peruste seurakunnan ylösotolle ennen ahdistusta on Ilmestyskirjan jae 3:10, jonka merkityksestä alkukielellä on paljon keskusteltu:
– (Ilm 3:10) Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.
Jos kuitenkin ajatellaan tämän jakeen sanomaa, piti sen koskea ennen kaikkea senaikaista Filadelfian seurakuntaa ja olla tarkka kuvaus sen silloisesta tilasta. Sentähden saatammekin kysyä, että otettiinko tämä seurakunta silloin – Johanneksen päivinä – pois maan päältä koetuksen hetkestä jonkin tempauksen kautta vai jäikö se tapahtumatta. Vai tarkoittiko tämän jakeen sanoma sittenkin jotain muuta asiaa?
Toisaalta jos tälle seurakunnalle annettiin tämä lupaus, niin kuka voi varmasti sanoa, että tämä lupaus koskisi kaikkia todellisia seurakuntia juuri lopun aikana? Asian varma tietäminen on varmasti mahdotonta.
Lisäksi jos pitäydymme siihen yleiseen näkemykseen (joka hyvinkin voi pitää paikkansa), että Ilmestyskirjan luvuissa 2 ja 3 olevat seurakunnat ovat aikajärjestyksessä eli ne kuvaavat seurakunnan eri aikakausia historiassa, niin on tämän pohjaltakin selvää, ettei Filadelfian seurakunta joudu kokemaan ”koetuksen hetkeä”. Sillä mikäli Filadelfia kuvaa 1700-1800-luvun seurakuntakautta – kuten yleensä on esitetty – ja Laodikea kuvaa kaikkein viimeisintä seurakuntaa ennen Kristuksen paluuta, niin onhan tämän valossa aivan selvä, ettei 1700-1800-luvulla vaikuttanut seurakunta voi kokea ”koetuksen hetkeä”. Tämän luulisi olevan aivan looginen asia.

Jumala pelastaa meidät tulevasta vihasta. Usein on sanottu myös, että Jumala pelastaa meidät tulevasta vihasta ylösoton kautta. Sen tukena on käytetty seuraavia jakeita:
– (1 Tess 1:10) ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta.
– (1 Tess 5:8,9) Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo. 9. Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
Se että näissä jakeissa puhutaan vihasta, voi kuitenkin yhtä hyvin tarkoittaa sitä, että Kristuksen uhrin kautta ihminen ei enää ole kadotustuomion ja Jumalan vihan alainen. Eli tälläinen ihminen on saanut kaiken anteeksi, eikä hän joudu enää kohtaamaan Jumalan vihaa syntinsä takia. Ainakin tämä on Raamatun yleisin opetus tästä asiasta ja siihen viittaavat useatkin jakeet:
– (Room 8:1) Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
– (Room 5:9,10) Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta. 10. Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut;
– (Matt 3:7) Mutta nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle hän sanoi heille: ”Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa?
– (Joh 3:36) Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.”
– (Joh 5:24) Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.
– (Room 12:19) Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: ”Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra.”
– (Room 1:18) Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa.
Toisaalta ongelmana siinä tulkinnassa, että ihminen pelastetaan joltakin erityiseltä vihan ajanjaksolta, on se, että kautta koko Ilmestyskirjan kuitenkin puhutaan Kristukseen uskovista pyhistä tänä ”vihan aikana”. Miten he voivat siis olla maan päällä sinä aikana, koska hekin ovat Kristuksen omia ja pelastuneita? Tässä on siis ilmeinen ristiriita edellisen näkemyksen kanssa.

Varkain tuleminen. Yhtenä perusteluna on mainittu se, että kun Kristus saapuu kuin varas yöllä, että se ei voi kuvata hänen julkista paluutaan, vaan että sen täytyy kuvata vain sitä, kun hän tulee salaa yläilmoihin ja vie seurakunnan mukanaan. Todisteena on käytetty mm. seuraavia jakeita:
– (Matt 24:42,43) Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. 43. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan.
– (Ilm 16:15) – Katso, minä tulen niinkuin varas; autuas se, joka valvoo ja pitää vaatteistansa vaarin, ettei hän kulkisi alastomana eikä hänen häpeätänsä nähtäisi! –
Mitä kuitenkin tulee varkain tulemiseen, ei sen tarvitse suinkaan tarkoittaa tulemisen tapaa eli salaa yläilmoihin, vaan se tarkoittaa tulemisen yllättävää äkillisyyttä ja jossa on kehoitus valvomiseen ja rukoilemiseen. Monista Raamatun kohdista voimme ainakin ymmärtää, että jos ihmisen jumalasuhde on kunnossa ja hän valvoo hengellistä tilaansa, ei Jeesuksen tulon tarvitse suinkaan olla mikään yllätys hänelle. Ihminen voi jopa etukäteen odottaa sitä eikä se pääse yllättämään häntä:
– (1 Tess 5:1-6) Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; 2. sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. 3. Kun he sanovat: ”Nyt on rauha, ei hätää mitään”, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. 4. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; 5. sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. 6. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit.
– (Hebr 10:25) älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.
– (Ilm 3:3) Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.

Herra tulee pyhiensä kanssa. On myös esitetty, että ylösoton on oltava joitakin vuosia ennen Jeesuksen julkista tulemusta, koska Herra Jeesus vasta tässä julkisessa tulemuksessa tulee pyhiensä kanssa. Sen perusteena on käytetty mm. allaolevia jakeita:
– (1 Tess 3:13) vahvistaaksensa teidän sydämenne nuhteettomiksi pyhyydessä meidän Jumalamme ja Isämme edessä, meidän Herramme Jeesuksen tulemuksessa, kun hän tulee kaikkien pyhiensä kanssa.
– (Juuda 14,15) Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: ”Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä 15. tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet.”

Mitä tulee kuitenkin näihin pyhiin, niin saatamme hyvin kysyä, että eivätkö he voi olla uskossa kuolleita pyhiä, jotka tällä hetkellä ovat Jumalan luona taivaassa jonkinlaisessa väliaikaisessa henkiruumiissa? Sillä useat jakeet ainakin puhuvat siitä, miten Kristuksessa olevat ihmiset menevät heti kuoltuaan Jumalan tykö taivaaseen (esim. Fil 1:23, 2 Kor 5:8, Luuk 16:19-31). Vasta sitten, kun Jeesus palaa kirkkaudessaan ja voimassaan, saavat he myös katoamattoman ylösnousemusruumiin.
Tähän asiaan viittaakin hyvin mm. 1 Tessalonikalaiskirjeen 4. luku. Sillä siinä puhutaan siitä, miten Jeesus Kristus ”on tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan”, eli hän saapuu pyhiensä kanssa, ja että samanaikaisesti tapahtuu myös maan päällä olevien ylösotto:
– (1 Tess 4:13,14,17) Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole.  14. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. 17. sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.

Alkoholin käyttö kuuluu aikamme suurimpiin kärsimysten aiheuttajiin. Sen kuten muidenkin huumausaineiden käyttö aiheuttaa vuosittain järkyttäviä kustannuksia yhteiskunnalle.

Vankilat täyttyvät valtaosaltaan alkoholin ym. huumeiden käytön vuoksi. Suomessa tehdään mm. yli sata murhaa ja tappoa vuosittain. Näin alkoholi tuhoaa ja tappaa. Nuo teot eivät ole enää koskaan korjattavissa.

Humalapäissä tehdyt rikokset ovat jokapäiväistä, kallista riesaamme. Alkoholi lisää aggressiivista käyttäytymistä. Suomessa ryöstöt, pahoinpitelyt, murhat, varkaudet, ilkivalta ja monet muut järjestyshäiriöt ovat lähes aina alkoholin ym. huumeiden käytöstä johtuvaa.
Alkoholistit laiminlyövät usein myös lastensa kasvatuksen. Ja suuri osa lapsiin kohdistuvista pahoinpitelyistä tapahtuu päihteiden vaikutuksesta. Yhteiskunta rappeutuu alkoholihuumeen käytöstä. Alkoholin käyttö saa aikaan työkyvyttömyyttä, työstä poissaoloja sekä yleistä vastuuttomuutta. Sen aiheuttamat mielenterveyden häiriöt ym. sairaudet tuhoavat monien elämän ja vievät vuosittain tuhansia ihmisiä työkyvyttömyyseläkkeelle. Suomessa kuolee alkoholin käyttöön vuosittain noin 1500 ihmistä. Lisäksi tuhoa aiheuttavat esim. liikenteessä aiheutetut kuolemat ja rattijuoppojen aiheuttamat vammautumiset. Sellaiset ovat tuhonneet monta elämää. Näiden invalidien tuskat eivät ole mitenkään mitattavissa. Myös sairaaloissa hoidetaan yhteiskunnan varoilla alkoholista johtuvia sairauksia!

Entä alkoholin aiheuttama perheväkivalta ja siitä johtuva lähimmäisten henkinen kärsimys ja vammautuminen? – Riitaa, tuskaa, itkua, eroja sekä sanoinkuvaamatonta kurjuutta. Lapset itkevät. Puolisot kärsivät. Huostaanotot lisääntyvät. Päihdeperheiden lapset kärsivät traumoistaan loppuelämänsä.
Kaiken edellä mainitun tilanteen keskellä vain vastuuton ja henkisesti sokea ihminen voi puolustaa alkoholin tai muiden huumeiden käyttöä.

Suomi on hukkumassa viinaan ym. päihteisiin. Siksi on oikeutettua sanoa, että alkoholin käyttö on alkoholin väärinkäyttöä. On vastuutonta opettaa muka ”kohtuullista alkoholin käyttöä”. Se ei toimi Suomessa. Oikea opetus on, ettei kukaan tarvitse alkoholia. Se on kaikille hyödytön aine. Siksi kokonaan alkoholista kieltäytyminen on kunnioitettavin esimerkki. Kukaan ei häviä mitään lopettaessaan sen käytön. Päihteetön elämä ilman aivojen sekaannustilan aiheuttamista on paras elämänmuoto.

Emme kuitenkaan voi väittää, että Raamattu kieltäisi alkoholin käytön, vaikka kieltääkin siitä juopumisen. ”Älkää juopuko viinistä, vaan täyttykää Hengellä..” Efes. 5:18. Siinä siis neuvotaan juopumuksen sijaan täyttymään Pyhällä Hengellä. Se on Jumalan tahto, Hänen ”joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden”. 1 Tim. 2:4. Jeesus ansaitsi kaikille ihmisille syntien anteeksisaamisen kärsimyksellään ja verellään Golgatan ristillä. Hän tahtoo ja voi vapauttaa ihmisen juomarin synnistä. 1 Kor. 5:9-13. Ja vaikka Raamattu ei kiellä viinin käyttöä, on silti hyvä pitää seurakunnan opetuksena että emme hyväksy sitä. Kirousta tuottavasta ja elämää tuhoavasta aineesta luopuminen on kunniallista.
Jeesus muutti veden viiniksi. Siinä oli kysymyksessä alkoholia sisältävä käynyt viini. Joh. 2:1-11. Se oli Hänen ensimmäinen tunnustekonsa. Mutta nyt lopunajassa Jeesus tahtoo tehdä viimeisen tunnustekonsa muuttamalla sinun elämässäsi viinin raikkaaksi lähdevedeksi. Hän tahtoo hyvää ihmisille.
Uskoon tulleiden joukossa on paljon entisiä alkoholisteja, jotka saavat raittiutta kunnioittavasta yhteisöstä turvallisen kasvuympäristön toipuakseen synnin jättämistä jäljistä. Emme siis voi hyväksyä alkoholin käytön puolustamista seurakunnassa, koska tahdomme yhdessä Jumalan kanssa kaikille hyvää. Tämän vuoksi käytämme ehtoollisessakin vain alkoholitonta punaviiniä. Suosittelen kaikille uskoville muuallakin samaa lähimmäisen rakkauden sanelemaa käytäntöä.

Alkoholi on huumausaine (huumaava aine). Jokainen alkoholia käyttävä on huumeiden käyttäjä. Toiset menevät huumeorjuudessaan pitemmälle, rappioalkoholismiin sekä muihin huumaaviin aineisiin. – Varsinkin nuorten käytös ja ajattelu saattaa muuttua jo parista olutpullollisesta. Sen jälkeen itsehallinta pettää. Siinä tilassa nuori on helppo saalis huumediilereille. Yleensä muiden huumeiden käyttö alkaakin nuoren ollessa alkoholin vaikutuksen alainen.

Vetoan kaikkiin ajattelemaan kykeneviin ihmisiin, ammattiauttajiin, raittius- ja urheiluseuroihin sekä uskonnollisiin ja poliittisiin ryhmittymiin: Aloittakaa kampanja Suomen pahinta kurjuuden ja kirouksen lähdettä, alkoholin ym. huumeiden käyttöä vastaan! Siinä eräs avain kansakunnan hyvinvointiin! Valistustyö kouluissa tulee aloittaa välittömästi. Eikä huumeiden käyttöä puolustavia poliitikkoja pidä äänestää.

Weijo Lindroos
Turku