Jeesus-nimen oikea lausumistapa

Raamatussa ei ole tästä asiasta oppia, vaikka esimerkki löytyykin. Alkuseurakunnassa ei setvitty tämän kaltaisia kysymyksiä. Asia on kuitenkin saanut aikaan hämmennystä joidenkin kohdalla. Sen tähden tarvitaan tämä selonteko asiasta:

Alkuseurakunnan aikana Jeesus-Nimi lausuttiin juutalaisten keskuudessa heprealaisittain ”Jeshua”, ja myöhemmin pakanuudesta kääntyneiden joukossa kreikkalaisittain ”Iesus”. Molemmat lausumismuodot olivat käytössä, mutta kreikankielinen lausumistapa oli yleisin, paitsi apostolisen ajan alussa, jolloin kaikki kristityiksi tulleet olivat juutalaisia.
– Huomaa, että suomalaisittain lausuttuna Jeesus-nimi on lähes sama kuin kreikkalaisittain, Iesus.
Alkuseurakunnan aikana silloisen maailman sivistyskielenä oli kreikka. Paavalikin puhui kreikkaa pakanamailla. Hän kirjoitti kirjeensä kreikaksi. Uusi Testamentti on kirjoitettu kreikaksi. Tämä siksi, että pakanuudesta kääntyneet eivät ymmärtäneet hepreaa. Kreikkalainen Iesus-Nimi oli siis yleisesti käytössä. Mutta messiaanisten juutalaisten keskuudessa käytettiin luonnollisesti myös Jeshua-Nimeä.
Alkuseurakunnan Raamattu oli pääosin septuaginta (Vanhan Testamentin kreikannos 200 luvulta eKr.).
Alkuseurakunnan aikaisessa Israelissa asui paljon juutalaisia, jotka olivat palanneet sinne maanpakolaisuudesta. Monet heistä olivat kadottaneet hepreankielen taitonsa. Kreikankieliset koulut olivat usein juutalaislastenkin opinahjoja. Apt.2:6-11 kertoo, että diasporassa asuvat juutalaiset olivat omaksuneet asuinmaansa kielen. Israelissa on tänä aikana lähes sama tilanne. Eri kieliryhmistä tulleet lausuvat Jeesuksen nimeä mitä erilaisimmilla tavoilla. Nykyisin on tosin kreikankielen tilalla yleiskielenä Englanti. Jeesuksen nimi lausutaan siellä myös yleisesti englanniksi, Jesus Christ, joka on paljon kreikkalaista ja suomalaista lausumismuotoa kauempana hebrealaisesta muodosta.
Pelastajamme pyhää nimeä ei tule tietenkään väännellä kevytmielisesti ”lempinimimuotoihin”. Se ei ole arvokasta.

Jotkut ylipapitkin olivat silloin saddukeuksia, kreikkalaisen kulttuurin ja kielen omaksuneita. Oletettavasti Jeesus puhui heidän kanssaan kreikkaa. Tuomioistuinten virallinen kielihän oli kreikka. Paavalia luultiin eräässä vaiheessa egyptiläiseksi kansankiihottajaksi. Mutta kuultuaan, että hän puhui kreikkaa, asia selvisi. ”Osaatko sinä siis kreikkaa? Etkö olekaan se egyptiläinen…” Apt.21:37-40. Mutta juutalaisille hän puhui hepreaa. Apt.22:2.
”Maailmassa on, kuka tietää, kuinka monta eri kieltä, mutta ei ainoatakaan, jonka äänet eivät ole ymmärrettävissä.” 1 Kor.14:10.

Opetuslasten nimetkin joskus kreikkalaistettiin. Simonista tuli Pietari. Simon on hepreaa., Pietari kreikkaa. Sauluksesta Paavali. Saul on hepreaa, Paavali kreikkaa. Ym. Matt.16:16-18 ja Apt.13:9.

Mutta näitä nimioppi-kysymyksiä ei ole annettu seurakunnalle oppiasioiksi, kuten esim. Kristuksen opin alkeet, uskoon tuleminen, parannus, kaste yms. Hebr. 6. Nimikiistat (1 Tim. 6:4)  ovat useinkin uskonnollisia opintuulia, joilla ei ole ikuisuusarvoa. ”Tieto katoaa” . 1 Kor.13:8.
”ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapeleissä ja eksytysten kavalissa juonissa” (Ef.4:14).
Sen tähden: ”Valvokaa ja rukoilkaa!”

W.L.