Blog

Suomen evankelisluterilaisen kansankirkon tilanne.

Satojentuhansien ihmisten eroaminen kirkosta viime vuosina on merkki siitä, että kirkkolaitos on suurten muutosten kourissa. Yleistyvä ajatus on, että kirkko on tullut tiensä päähän. Onko ilmiö hyvä vai paha? Sanooko Raamattu asiasta mitään? Onko luterilainen uskonto saanut aikaan hyvää vai huonoa?
Yhteiskunnallisena laitoksena kirkko on ollut osa valtion koneistoa jo noin 900 vuotta. Ennen luterilaisuutta Suomea hallitsi katolinen uskonto noin 400 vuoden ajan. Pitkä kirkollisuus onkin kehittänyt Suomeen omanlaisensa kulttuurimuodon. Siihen kastiin kuuluu myös ortodoksinen kansankirkko. – Mutta ennen kirkollisuuttakin on Suomessa ollut kristinuskoa, ehkä jopa 600 luvulta alkaen. –

Katolisesta kirkosta erkaantunut luterilaisuus on siis ollut n. 500 vuotta mukana ihmisten elämässä syntymästä kuolemaan asti. Uskonto on tunkeutunut kaikkialle yhteiskuntaan. Kouluissa opetetaan edelleen tunnustuksellista kristinuskontoa ja lauletaan luterilaisia virsiä. Valtiopäivät avataan ”Jumala ompi linnamme” –virrellä ja luterilaishekumeenisella jumalanpalveluksella. Siihen osallistuvat myös katolisen- ja porttodoksikirkon piispat. Armeijan luterilainen sotilaspappijärjestelmä siunaa puolustusvoimien työtä. Kirkko on myös hoitanut lähes yksinoikeudella hautaustoimen. Noin 70 % Suomen kansasta kastetaan edelleen jo sylilapsina kirkon jäseniksi. Mutta onko kirkko saanut edellä mainituilla toimillaan ja sakramenteillaan sekä kirkonmenoillaan aikaan ihmissielujen pelastumista? Tämä onkin vakava kysymys!
”Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat?” Kyllä! ”Se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämää, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät!” Matt. 7:14. Portti on ahdas, mutta avoin!
Kirkko on aikoinaan ollut eräänlainen yhteiskunnan omatunto. Nykyään on todettava, että asia on mennyt päälaelleen: yhteiskunta on nyt kirkon omatunto. Kirkko kuuntelee kansan ääntä ja tekee opeilleen muutokset maailmanäänten mukaisesti. Mutta kansankirkkona sen on velvollisuuskin toimia siten.

Mitä luterilainen uskonto on?
Roomalaiskatolisen kirkon saksalainen jäsen Martti Luther suivaantui katolisen kirkon anekauppaan vuonna 1517. Hän ymmärsi katolisen kirkon rahanahneuden ja sen, etteivät ”kiirastulessa” olevat sieluparat saa helpotusta omaisten rahalahjoista huolimatta. Anekaupasta sai alkunsa kuuluisa sanonta: ”Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa!” Tuo tarkoitti, että kun omaiset maksavat kirkolle määrätyn summan, niin papit rukoilevat kiirastulen piinassa olevalle vainajalle helpotusta. Mm. sellaisia valheita vastaan Luther 1500 luvulla naulasi kuuluisat 95 teesiään katolisen kirkon oveen Wittenbergissä. Niissä hän paljasti kirkon syntejä.
Luther ymmärsi, että kirkko on synnin pesä. Hän näki myös kirkkaasti alkuseurakunnallisen periaatteen, ettei maallisella rahalla voida ostaa Jumalan lahjaa. Saman ymmärsi apostoli Pietari jo noin vuonna 35 jKr. ”Pietari sanoi: ”Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa.” Apt. 8:20.
– Anekaupan vastustaminen ei siis ollut Lutherin keksintö, vaan seurakunnan alusta asti aidot kristityt ovat välttäneet rahaan perustuvaa hengellistä toimintaa. Tosin toiminta maksaa oikeassakin seurakuntatoiminnassa. Mm. kokouspaikan vuokrat, painotyöt yms. evankeliumin eteen päin vieminen edellyttää, että jokainen kristitty osallistuu yhteisiin kuluihin. –
Luther joutui pian ilmiriitaan paavin kanssa. Hänet julistettiin pannaan, kirkonkiroukseen. Pelkäämättä paavin murhanhimoa Luther keräsi ympärilleen joukon saman mielisiä paavinvallan vastustajia. Aika oli otollinen uuden kirkon perustamiselle. Pian Lutherin aatteisiin yhtyivätkin maalliset vallanpitäjät.
Uskonpuhdistus oli katolisen kirkon näkökulmasta katsottuna provokaatio vailla vertaa. Olihan katolinen uskonto tuolloin, 1500 luvulla lähes koko maailman yhteinen uskonto. Esimerkiksi muhamettilaisia oli siihen verrattuna vain vähäinen joukko. Kristinuskonto on yhä maailman suurin uskonto. Mutta muhamettilaisuus on voimakkaasti lisääntyvänä kakkosena.
Luterilaisuus pääsi muutamassa vuodessa suureen valtaan saaden mm. pohjoismaissa valtionuskonnon aseman. Ja katolisen kirkon omaisuus siirrettiin uuden valtionkirkon haltuun. Mm. Turun tuomiokirkko on katolisten rakentama. Katolinen kirkko ei ole vapaaehtoisesti lahjoittanut tuomiokirkkoa luterilaisille, vaan kokee, että kirkko on edelleen heidän. Internetissä onkin käyty keskustelua, jossa katoliset vaativat takaisin heiltä ”ryöstettyä” tuomiokirkkoaan.
Luther poisti räikeimmät katolisen kirkon opit ja väärinkäytökset, mutta säilytti mm. sylilasten kastamisen. Se oli taktinen veto. Luther tunsi kyllä Raamatun opetuksen uskovien upotuskasteesta, mutta siihen pitäytymällä hän ei olisi saanut aikaan uutta kansankirkkoa. Raamatun opetuksista oli siis tingittävä.
Uskossa olevia ei yleensä ollut sen aikaisissa kirkollisissa piireissä. Aidosti uskoon tulleet ja sen jälkeen raamatullisesti kastetut oli leimattu ”villihengiksi”, ”kerettiläisiksi” ja ”anabaptisteiksi”, joiden vainoamiseen Luther osallistui. Hän valitsi tietoisesti Raamatun vastaisen tien. !!! Samaa kiihkohenkeä oli mm. Efesossa Paavalin toimintaa vastaan: Apt. 19:28-32.
Myös antisemitismi oli Lutherin elämän aatepohjana. Hänen kirjansa ”Juutalaisista ja heidän valheistaan” esittää kammottavaa vihaa Jumalan omaisuuskansaa kohtaan. Se on vihapuheiden huippua. Natsi-Saksan Hitlerismi saikin sittemmin ko. kirjasta lisävoimaa murhanhimolleen. Kirjasta otettiin lisäpainoksia Hitlerin aikana. Lutheria voidaan siis pitää suurena osasyyllisenä holokaustiin.
Luterilaisuus on pitänyt yllä myös noitavainoja. Suomessakin on luterilaisuuden aikana tuomittu kuolemaan yli sata noituudesta syytettyä.
Raamatussa ei ole yhtäkään myönteistä opetusta kirkoista.

Mikä uskonpuhdistus?
Puhdistuiko raamatullinen usko Lutherin työn tuloksena? – Ei puhdistunut!  Raamatullinen usko ei tarvitse puhdistamista! Se ON puhdas! Puhtaaseen uskoon pitää vain astua sisälle. Tähän Jeesus kaikkia omiaan kutsuukin.
Todellisuudessa Luther yrittikin puhdisti vain katolisen kirkon oppia ja systeemiä. Hän ei tuonut esiin alkuperäistä raamatullista uskoa, vaan jatkoi uudessa kirkossaan katolisen kirkon perinnettä vain vähän muunneltuna. Luterilaisuus on siis todellisuudessa pelkkä katolisen kirkon saksalaislahko.

Alkuseurakunta ei ollut kirkko. Ensimmäinen kirkko perustettiin satoja vuosia apostolisen ajan jälkeen. Lapsikaste on kansankirkkojen pääoppi. Tuo pakkokaste takaa kirkon menestyksen. ”Kaste kantaa!” on tuttu kirkollinen lause. Näin ”kasteen sakramentti” on asetettu ihmissydämessä Jeesukselle kuuluvalle paikalle. Tämä on vakavan luokan virhe, josta ihmiskunnan tulee luopua.
Kun pieni lapsi kastetaan ja liitettään kirkkoon, saadaan siten varmat veronmaksajat ja mahtavien kirkkorakennusten rahoittajat sekä papiston palkkojen maksajat. Tuo uskonnollispoliittinen rahalaitos seisoo siis lapsikasteen perustalla. Harvahan liittyisi kirkkoon aikuisiässä, jolloin ymmärrys on kehittynyt.
Ihmiset kyllä kaipaavat Jumalaa. Jo luomistyössään Jumala asetti meihin sisimmän hengen, persoonallisuuden keskuksen, jossa on tyhjä paikka Jumalaa ja Hänen rakkauttaan varten. Mutta usein jumalkaipuu täytetään elävän Jeesuksen sijasta uskonnolla. Paholainen ohjaa Jumalaa etsiviä ihmisiä etsimään heille sopivaa uskontoa Jeesuksen korvikkeeksi! Ja niitä uskontoja maailmassa riittää! Mutta on hyvä muistaa, ettei yksikään uskonto pelasta ihmissielua! Jeesus on Ainoa Pelastaja! Hän yksin sovitti syntimme kärsimystyöllään Golgatan ristillä. Tuleminen elämänyhteyteen Hänen kanssaan on ainoa mahdollisuus päästä taivaaseen. Se on yhtä kuin uskoon tuleminen, uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä.

USKONNONVAPAUSLAKI
Suomessa on ollut uskonnonvapauslaki vuodesta 1923. Mutta käytännössä se ei ole koskaan toiminut. Vuoteen 1923 asti kirkosta ei yleisesti saanut erota. Tosin vuonna 1889 tehdyllä lailla sallittiin ihmisten liittyä muuhun kirkkokuntaan kuin luterilaiseen tai ortodoksiseen. Tällöin säädettiin eriuskolaislaki. Kirkossa käyminen kuitenkin oli pakollista kaikissa valtion laitoksissa kouluista vanhainkoteihin saakka aina 1960 luvulle asti. Mm. Armeijassa sekä muissa ”kasvatuslaitoksissa” ja vankiloissa oli ehdoton pakkokirkko.
Uusi uskonnonvapauslaki tuli voimaan elokuun alussa 2003. Mutta sekään ei anna lupaa kirkosta eroamiseen ennen 18 vuoden ikää ilman holhoojan suostumusta.
Tähän voisi esittää voimakasta kritiikkiä: Miksi ihmisen yleensäkään pitää nähdä vaivaa erota kirkosta, johon ei ole itse omatahtoisesti liittynyt? –
Voidaan kysyä, onko oikein kastaa ja liittää ihminen kirkkoon kysymättä asianomaisen omaa tahtoa ja mielipidettä? Eikö olisi oikein odottaa siihen asti, että asiaa voitaisiin kysyä ihmiseltä itseltään?
Tällaiseen menettelyyn meitä ohjaa myös YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus (18. artikla):
”Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.”
Nykyisessä Suomen perustuslaissa asiasta säädetään näin:
11 § ”Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.”
Lapsikaste ja kirkkoon liittäminen ei siis riko ainoastaan yksilöihmisen vapaata valintaoikeutta, vaan on vastoin yleisinhimillistä oikeudentajua, jonka ed. m. ihmisoikeuksien julistus on pukenut ymmärrettäväksi argumentiksi: Jokaisella on VAPAUS olla uskonnon harjoittaja tai olla ilman uskontoa. Tämä sääntö ei toteudu lapsikasteessa, jossa ihmiselle ei jätetä vaihtoehtoa.
Ennen muuta sylilasten kastaminen rikkoo Jumalan oman säädöksen. Raamattu opettaa valinnan vapautta: ”Joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi…!” Ilm. 22:17.Lähetyskäsky sanoo kastamisesta näin: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille! Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen!” Mk. 16:15-16. Siis ensin julistus, sitten kaste niille, jotka uskovat julistetun sanoman. Tämän linjan mukaan toimivat alkuseurakunnan kristityt. Suurelta osin tämä linjaus toimi aina 300 luvulle jKr. asti, kunnes kirkkolaitos aikaansai oikeiden uskovien jäämisen oppositioon. Raamatullisen uskon puolesta kilvoittelevat kristityt jäivät laitosuskontojen ulkopuolelle. Se on edelleen Jumalan tahdon löytäneiden ihana asema ja pyhä etuoikeus. ”Niin menkäämme siis Hänen tykönsä, ulkopuolelle leirin, Hänen pilkkaansa kantaen!” Hebr. 13:13. Tässä pysymme.
Maailman leirien ulkopuolella oleva Jumalan seurakunta on myös irti syntimaailman uskonnoista.
HUOM! Tarkoitan tässä kirjoituksessa seurakunnalla uskoon tulleita ja sen jälkeen kastettuja ihmisiä! Pelastuksen vastaan ottaneet ihmiset ovat Jumalan seurakunta! Kirkot eivät sitä ole. Apt. 2:41.

MITÄ KIRKKOON KUULUMINEN MERKITSEE?
Rehelliselle ihmiselle kirkkoon kuuluminen merkitsee sitä, että hän SEN jäsenenä kaikin tavoin tukee oman kirkkonsa toimintaa. Hän uskoo sen kaikkiin oppeihin, mm. siihen pääoppiin, että sylilasten kasteessa vauva irrotetaan saatanasta, ja lapselle annetaan siinä uudestisyntyminen eli pelastus ja Pyhä Henki. Kirkkoon kuuluva tukee oman kirkkonsa toimintaa maksamalla osan tuloistaan kirkolle, mm. sen kirkkorakennusten- ja papiston ylläpitämiseen. Hän maksaa siitä, että kirkko pystyy levittämään oppejaan. Kirkko perii jäseniltään maksun kirkollisverona.
Jos joku ei hyväksy kirkon tarkoitusperiä, on hänen rehellistä erota siitä. Olisihan epärehellistä ja jopa ulkokultaista kieroilua kuulua jäsenenä liikkeeseen, jonka toimintaa ei voi hyväksyä. Pelastuksen tien vääristäminen on harhaoppia.

.MITEN VOIT PELASTUA?
Jeesus tahtoo antaa Sinun syntisi anteeksi! Hän vuodatti verensä ja kuoli sijaisuhrina Golgatan ristillä. Synti on saanut rangaistuksensa, koska ”rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä olisi rauha”. – Otatko vastaan Hänen armonsa?
”Hänen työtovereinaan me myös kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä Hän sanoo:
”Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.” Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.” 2 Kor. 6:1-2.
”Jumalaton hylätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin Hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä Hänellä on paljon anteeksiantamusta.” Jesaja 55:7.

JUMALATTOMAT IHMISET JA KANSAT
”Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä ja jonka aallot kuohuttavat muraa ja mutaa. Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani.” Jesaja 57:20-21.
Jumalattomat ovat yhtä paljon jumalattomia uskonnollisina ja sivistyneinä luterilaisina kuin sivistymättöminä ateisteinakin. Ja onhan nykyajan kirkon jäsenyydessä jo ns. sivistyneitä ateistipappejakin. Mutta olkoon miten hyviä ja hurskaita pelastumattomia tahansa, niin tosiasia pysyy: Susi ei muutu lampaaksi vaikka opettaisimme sen määkimään! 2 Timot. 3:5 sanoo kirkollisista nimikristityistä: ”Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen Voiman. Sen kaltaisia karta.”
Uskonnolliset eksyttäjät ovat vaarallisia, koska heillä on kauniita oppeja.”he pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet.” Room. 16:18.
Oikeat kristityt taas eivät mielistele ihmisiä oman etunsa tähden. ”Sillä meidän kehotuspuheemme ei lähde eksymyksestä eikä epäpuhtaasta mielestä eikä ole kavaluudessa puhuttua; vaan niin kuin Jumala on katsonut meidän kelpaavan siihen, että meille uskottiin evankeliumi, niin me puhumme, emme, niin kuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme. Sillä me emme koskaan ole liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te tiedätte, emmekä millään tekosyyllä voittoa ahnehtineet; Jumala on todistajamme, emmekä ole etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta.” 1 Tes. 2:3-6.
Meille uskoville on tärkeintä olla mieliksi Jumalalle! Siksi tahdomme kertoa pelastustien ihmisille niin kuin se on: Usko Herraan Jeesukseen Raamatun opettamalla tavalla, niin sinä pelastut! Se on sanomamme! Paavali muisteli ”Korinttossa olevalle Jumalan seurakunnalle” (1 Kor. 1:2), miten ja minkä sanoman kanssa hän tuli heidän luokseen: ”Niinpä, kun tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja Hänet ristiinnaulittuna. Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista (MIKSI?), ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.” 1 Kor. 2:1-5.
Samoin tulee edelleen toimia! ”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” 1 Kor. 1:18.
”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itse kullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: ”Vanhurskas on elävä uskosta.” Room. 1:16-17.
Pyhän Hengen voima oli mukana alkuseurakunnan evankelioimisessa: ”meidän evankeliumimme tuli teidän tykönne, ei ainoastaan sanana, vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä ja suurella varmuudella.” 1 Tess. 1:5.”.. otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niin kuin se totisesti on, Jumalan Sanana.” 1 Tess. 2:13. Kaikki maailman kansat (juutalaisia lukuun ottamatta) ovat aina olleet jumalattomia, syntiinlankeemuksesta asti. Suomikaan ei ole koskaan ollut ”kristikansa”, jollaiseksi tietämättömät ovat sitä sanoneet. Kristittyhän on vain sellainen ihminen, joka on tullut uskoon, ja joka tosi tarkoituksella tunnustaa Jeesuksen Kristuksen syntiensä sovittajaksi ja Herrakseen!
Matt. 15:8.
Uskonto kansankirkkoineen ei ole saanut Suomen kansasta kristikansaa, muutoin kuin nimellisesti (= nimikristittyjä) ja ehkä joiltain tavoiltaan. Mutta kristityksi tulemiseen tarvitaan uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä (Joh. 3:3-5); sekä parannuksen tekeminen ja upotuskaste vedessä. Apt.2:38,41.
Jumalalla ei ole jotain erityissuunnitelmaa Suomea varten sen enempää kuin muitakaan pakanamaita varten. / Kaikki kansat ovat samassa synnin tilassa: erossa Jumalasta, ja siis jumalattomia; koska mikään kansa ei ole tullut uskoon. Vain yksilöt voivat pelastua.
Danielin 7. luvussa kuvataan kaikki maailman valtakunnat ”pedoiksi”. Samoin Ilmestyskirjassa, mm. 13. luvussa. Suomikin on eräs vaakunassaan kuvattu ”leijonapeto”.Kaikki synnistä pelastuneet ihmiset yhdessä ovat Jumalan seurakunta. Apt. 2:40. ”Meidän yhdyskuntamme on Taivaassa..” Filip. 3:20. Ja Jumala tahtoo nyt lisätä kansaa itselleen. Jumalan tahto on, että ”kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden”. 1 Tim. 2:4.
Seurakunnan pyrkimykset ja päämäärät ovat siis kokonaan toisenlaiset kuin tämän maailman poliittiset pyrkimykset. ”Menkäämme siis Hänen tykönsä ”ulkopuolelle leirin”, Hänen pilkkaansa kantaen.” Hebr. 13:13. Alkuajan seurakunnalla ei ollut yhteiskunnassa tunnustettua ”kansankirko-asemaa”. Miksi meillä pitäisi olla? – Matt. 15:13.Uskoon tulleiden tulee kuitenkin olla kuuliaiset ja alamaiset esivallalle, mutta vain siihen asti kuin Raamattu antaa myöten. Room.13.
”Olkaa alamaiset kaikelle inhimilliselle järjestykselle Herran tähden, niin hyvin kuninkaalle, joka on ylin, kuin käskynhaltijoille, jotka Hän on lähettänyt pahaa tekeville rangaistukseksi, mutta hyvää tekeville kiitokseksi.” 1 Piet. 2:13-14.
Mutta kun esivalta säätää Raamatun vastaisia lakeja, me valitsemme Raamatun opetukset. ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” Apt. 5:29. Tätä asennetta emme omaksu uhmakkaasti, vaan nöyrästi ja jopa itkien maailman suurta pimeyttä! Emme voi kunnioittaa nykyisiä jumalattomia lakeja, jotka ovat Raamatun opetusta vastaan ja rikkovat Jumalan luomisjärjestyksen. Room. 1:26-32. Mutta käsitämme, ettei ihmisten asema Jumalan edessä muutu, vaikka laki kieltäisikin jotkin synnin alueet ja ihmiset sen johdosta olisivat kiltimpiä jumalattomia. ”… jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät.” Daniel 12:10.
Ihmisen pitää tulla uskoon ollakseen Jumalan lapsi ja ymmärtääkseen hengellisen elämän todellisuuden. Uskoon tuleminen on siirtymistä todellisuuteen!
Uskosta osattomat ovat siis evankelioimiskohteitamme, vaikka olisivatkin syvästi uskonnollisia luterilaisia tms. ns. hyviä ihmisiä (= siivosyntisiä). Kaikki uskonnot kuuluvat evankelioimiskenttäämme. Uskovien seurakuntaelämän- ja toiminnan sisältö on vain hengellistä, sielujen pelastusta ja uskoon tulleiden rakentamista ”Kristuksen täyteyden täyden iän määrään..” Efes. 4:13. ! Hengellisissä kokouksissa voimme ”oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” Efes. 3:19. Kirkonmenot eivät kuulu kristityille. Ne ovat nimikristillisyyden toimintaa.
Uskossa oleva voi politikoida seurakunnan ulkopuolella yksityishenkilönä, mutta ei seurakunnan edustajana. Voimme osallistua politiikkaan vaikka kokopäivätoimisena kansanedustajana ja ministerinä, vaikka presidenttinä. Se on silloin leipätyö kuten hitsari, virkailija, kauppias, rakennusmies, toimistotyöntekijä, yms. Maalliseen työhön voi pyytää seurakunnalta esirukousta, että saa johdatusta tehdä työnsä Jumalan tahdon mukaan. Mutta ansiotyömme esittäminen seurakunnan toimintana olisi väärin.

Laittomuuden valtaan pääsy
”Ja sen tähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” Matt. 24:12-13.
Jeesuksen opetus ajoittuu lopunaikaan. Laittomuus eli piittaamattomuus Jumalan Sanasta on tunkeutunut kaikkiin yhteiskunnan kerroksiin. Se näkyy erittäin selvästi kansankirkossa. Raha ja sen himoitseminen hallitsee uskontoja ja ihmisiä. Hyvätuloiset nostavat yhä palkkojaan. Ja se tapahtuu yleensä köyhien kustannuksella. Köyhistä ja kärsivistä ei välitetä. Vanhukset ja lapset ovat jo lähes heitteillä. Rakkaudesta puhutaan lähes yksinomaan seksuaalisessa merkityksessä. Todellinen ihmisten välinen rakkaus on kylmennyt. Asia on jokaisen nähtävillä.
Raamatun opetuksiin pitäytyviä kristittyjä pidetään omituisina. Heitä aikamme suvaitsevaiset eivät suvaitse. Mutta tuo suvaitsemattomuus on selvä merkki siitä, että olemme oikealla tiellä!
”Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sen tähden maailma teitä vihaa.” Joh. 15:19.
”Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi, eikä palvelija parempi isäntäänsä. Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niin kuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy niin kuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään!” Matt. 10:24-25.
Jumalan Sanan varma ”lupaus” on, ettei meistä puhuta hyvää: ”Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin tekivät heidän isänsä väärille profeetoille.” Luuk. 6:26. Uskonnolliset vastustavat, rehelliset ovat puolestamme. Apt. 2:47.”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.” 2 Tim. 3:1-5.
Kansojen kuohuvasta merestä on noussut henkivaltojen kirkollinen armeija. Se tahtoo tuhota kaiken hyvän ja kauniin. Se vihaa erityisesti elävää uskoa Jeesukseen, joka pitää arvossa pyhiä ja puhtaita elämänarvoja. Esiin noussut pimeyden henkivalta on täynnä röyhkeää uhmaa kaikkea inhimillistä järjestystä kohtaan. Uskonnollisten terroristiliikkeiden väkivalta ja otteiden koveneminen ovat tuon demonien armeijan viimeistä taistelua Jumalan hyvyyttä vastaan. ”Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!” Ilm. 12:12.
Tuo suuri saatanan viha leimuaa nyt kansojen yllä. Ihmiset ovat kaikkine uskontoineen sen pauloissa. ”Laittomuus pääsee valtaan!” Onko niin? Ei, vaan laittomuus ON jo päässyt valtaan!
Tässä vaiheessa voimme Jumalan seurakunta vain rukoilla, että Jumala vielä antaisi armossaan meille aikaa ja mahdollisuutta viedä eteenpäin sanomaa Golgatan voitosta. Ristillä paha voitettiin! Tähän ristillä saatuun voittoon kutsumme ihmisiä! 1 Timot. 2:2-4. Taistelemme laittomuutta vastaan loppuun asti. Siksi kutsumme ihmiset eroamaan kirkoistaan.
Taistelumme (Efes. 6:10-18) ei ole siis pääasiassa taistelua yhteiskunnassa ilmenevää pahaa vastaan, vaan ettei tuo laittomuuden kevytmielinen henkivaikutus pääse sisälle Jumalan seurakuntaan. Se on jo sisällä kaikissa uskonsuunnissa. Rakkauden kylmeneminen on siis merkki lopunajan laittomuuden hengestä, joka on nyt päässyt irti. Mutta kiitos Herralle! Jumalan rakkaus on suurempi. ”sillä Hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.” 1 Joh. 4:4. ”Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.” Room. 5:5.
Tällä tiellä edessämme ovat suuret siunauksen ajat. Taivas antaa sateensa! ”Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki. Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa.” K.V. 8:6-7.

ALKUSEURAKUNNAN TOIMINTA
Jeesuksen ristintyön ja taivaaseen astumisen jälkeen opetuslapset saivat Pyhän Hengen kasteen helluntaipäivänä v. 33 jKr. Pietari julisti Raamatun mukaista ”valtakunnan evankeliumia” uskosta osattomille. Tulos oli, että ihmiset tulivat synnin tuntoon ja kyselivät, mitä heidän tulee tehdä. Apt. 2:37. ”Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu (Jumalan kutsu saadaan sanan kuulemisen kautta. 2 Kor. 5:20-6:2.).”Ja monilla muillakin sanoilla hän (Pietari) vakaasti todisti; ja hän kehotti heitä sanoen: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta” (maailman syntielämästä). Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin (= Ensin oli sanan kuuleminen, sitten kaste niille, jotka vastaan ottaen hyväksyivät sanoman), ja niin heitä lisääntyi (uskoon tulemisen ja sen jälkeen tapahtuneen kasteen kautta) sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he (uskoon tulleet, parannuksen tehneet ja sen jälkeen kastetut) pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Apt. 2:38-42. Selitykset (suluissa). Se oli Jumalan seurakunnan oikeaa yhteyttä.
”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” Matt. 24:14. Raamatussa ei ole mainintaa sylilasten kasteesta eikä opetusta kirkon perustamisesta.

KUULUIN KIRKKOON
Kuuluin Luterilaiseen kirkkoon noin 27 vuotta. Kirkkoon kuulumiseni aikana en ollut kiinnostunut uskonnosta. Kuuluin kirkkoon nimellisesti. Olin nimikristitty. Ilm. 3:1.
Minut oli sylilapsena kastettu ja nimeni oli liitetty kirkonkirjoihin vastoin omaa tahtoani. Kävin luterilaisen rippikoulunkin. Se kuului ajan tapaan. Konfirmaatiotilaisuudessa meidät lähes pilkkamielellä olevat (15 vuotiaat) lapset ohjattiin ottamaan ehtoollista. Meidät johdettiin muka ”pyhään ehtoolliseen”, joka todellisuudessa oli räikeä irvikuva uskovien oikeasta ehtoollisesta. Se oli pyhien asioiden häpäisemistä. Tilaisuudesta lähdimme jatkoille nuorten juomabileisiin. Se oli nuorten ymmärtämättömyyttä, mutta se oli myös vakavaa jumalanpilkkaa rippikoulun järjestäneiden taholta. Meitä ei missään vaiheessa kehotettu ottamaan vastaan pelastusta Jeesuksessa. Kukaan ei kertonut, että ihmisellä on mahdollisuus saada syntinsä anteeksi ja tulla oikeasti Jumalan lapseksi, uudestisyntyä Pyhästä Hengestä.
Normaali ajattelulla varustettu ihminen ei usko luterilaista taikauskon sävyttämää sakramentalismia, että joku olisi muka saanut Pyhän Hengen ja pelastuksen lapsikasteessa! Se on valheen hengen opetusta. Gal. 1:8,9.
Uskonnollinen teeskentely on vilpittömille nuorille vastenmielistä. Nuorena ihminen erityisesti kaipaa nähdä ja kokea aitoa rehellisyyttä varsinkin sellaisilta, jotka väittävät edustavansa Jumalaa.
Kirkonmenojen kaavamaisuus sekä teeskentelevä ulkokultaisuus ja paperilta luetut rukoukset sekä muut muotomenot eivät kiinnosta totuutta etsivää nuorta.
Luterilainen järjestelmä johdatti siis meidät osallistumaan uskonnolliseen teeskentelyyn. Tuo teatteriesitys ei kuitenkaan tyydyttänyt sisintä, vaan sai aikaan syvästi kielteisen suhtautumisen koko kristinuskoon. Valtaosa edellä mainitun prosessin läpikäyneistä ymmärsi silloin asian samoin. Näin on edelleen.

TULIN USKOON 1.1. 1974
Löysin Jeesuksen ja Hän löysi minut. Uskon kautta Hänen vereensä sain syntini anteeksi! Jumalan armo kohtasi kurjan syntisen. Sain kokea armon ja rakkauden uudestisyntymällä Pyhästä Hengestä! Menin raamatulliselle kasteelle. Kaste tapahtui upottamalla vedessä, Jeesuksen ja apostolisen esimerkin mukaisesti. Matt. 3:16. Apt. 8:36,37,38. Seisoessamme vedessä kastaja rukoili puolestani. Sitten hän sanoi: ”Kastan sinut Weijo Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen!” painaen minut sitten veden alle. Vesi peitti vanhan synnissä eläneen jumalanpilkkaajan. Kastevedestä nousi ylös uusi luomus Jeesuksen ja Hänen ylösnousemuselämänsä yhteydessä elävä Jumalan lapsi. Room. 6:4.
Kastetta edelsi siis uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä eli uskoon tuleminen. Näin tapahtui raamatullinen siirtyminen ”aadamilaisuudesta” ”kristuslaisuuteen”. Room. 5:12,18. ja 1 Kor. 15:22,45.

Vastakääntyneenä ja synnit anteeksisaaneena luin paljon Raamattua. Apostolien teoista huomasin pian, ettei kansankirkon opetus uskoon tulosta, kasteesta ja kristillisestä elämästä ole lähelläkään alkuperäisen kristinuskon sisältöä. Huomioin, ettei alkuseurakunta ollut ollenkaan kirkko. Historian kirjat kertovat, että kirkon alku ajoittuu 300 luvulle jKr. Kirkko perustettiin siis noin 300 vuotta alkuseurakunnan jälkeen. On hyvä huomioida, että Jumalan seurakunta tuli toimeen ilman kirkkoa yli 300 vuotta!
Erosin kirkosta vuonna 1975. Eron syy oli uskoon tulemiseni.

Luterilaisuus on uususkonto
Luterilainen kirkko syntyi 1500 vuotta Jumalan seurakunnan syntymisen jälkeen. Se on katolisen kirkon saksalaislahko, siitä eronnut uususkonto. Sen lapsikasteeseen sisältyy valheoppi pelastumisesta siinä. Sellainen on pelastuksen tien vääristämistä eli harhaoppia. Kaiken tuon ymmärrettyäni en enää voinut kuulua luterilaiseen kirkkoon. Ymmärsin sen vakavaksi harhaopiksi.

Alkuseurakunnassa ei tunnettu ns. armonvälineitä, sakramentteja yms. järjestettyjä ohjelmallisia kirkonmenoja. Ne syntyivät myöhemmin korvaamaan puuttuvan Pyhän Hengen toiminnan. Mihin Pyhää Henkeä olisikaan tarvittu, kun kaikki oli niin hyyvin järjestetty?
Alkuseurakunnassa toimi 1 Kor. 14:26 järjestys: ”Kun tulette yhteen, on jokaisella jotain annettavaa..!”

Alussa oli uskoon tulleitten upotuskaste vedessä ja näille kuuluva ehtoollisen vietto. Mutta kasteen ja ehtoollisen sisältö ei ollut uskonnollinen muotomeno, jota olisi nimitetty sakramentiksi. Pyhillä asioilla oli pyhä sisältö, jonka voivat ottaa vastaan vain ne, jotka olivat henkilökohtaisesti ottaneet vastaan Jumalan armon. 2 Kor. 6:1-2.
Uskonto muotomenoineen ja sakramentteineen on ihmiskunnan eräs pahimpia vitsauksia. Eikä kristinuskonto tee siinä poikkeusta.

Kolme erilaista syytä miksi jotkut uskovat lapsikasteeseen:
1. he ovat eksyksissä eivätkä ymmärrä asiaa
2. he ovat tietoisesti valheellisia
3. heissä on valheen henki (uskonnollinen demoni)
Jos uskot kirkolliseen sylilasten kasteeseen kuulut johonkin ed. m. ryhmistä. Tarkista!
1. Yleisimmin ihmiset eivät ymmärrä asiaa. He pitävät kastetta vain ”kauniina tapana” ja nimenantotilaisuutena. He eivät ymmärrä eivätkä aina välitä edes ottaa selville asian todellista laitaa, että lapsikasteeseen sisältyy uskonnollinen harhaoppi.
Tähän ymmärtämättömien ryhmään kuuluvat lähes kaikki kirkon uskosta osattomat jäsenet sekä muutamat harhaan johdetut uskovaiset.
2. Tähän ryhmään kuuluvat mm. kaikki kirkon papit, jotka kastavat sylilapsia.
3. Kakkosryhmästä on vain pieni matka ryhmään 3. Uskonnollinen demonihenki johtaa monia pappeja. Siitä todisteena viime aikoina kansankirkkojen sisällä paljastuneet pedofiilipapit yms. seksuaalisesti kieroutuneet korkeakirkolliset.

Olemme tulleet aikaan, jossa suuret kansanjoukot ovat demoniarmeijan hyökkäysten kohteina. Riivaajat saavat aikaan luomisjärjestyksestä poikkeavaa käytöstä.
1 Moos. 19 ja Luuk. 17:29-30. Room. 1:26-32.

Lutherin ansioiksi luetaan vääriä asioita!
Suomalaisten yleinen tieto on mm., että Luther antoi meille kansankielisen Raamatun. Tätä tietoa meille opetettiin koulussa. Mutta se oli valhetietoa. 1 Timot. 6:20-21. Nyt tuo jo ymmärretäänkin laajoissa piireissä oikein.
Luterilaisen Suomen historia on kirjoitettu kansankirkosta käsin. Sitä taustaa vasten käsitämme, miten Lutherin mahtavuutta on yritetty nostaa pönkittää valheiden avulla.
Luther ei antanut ihmiskunnalle kansankielistä Raamattua!
Kreikankielisestä Septuagintasta käännettiin Raamattuja kansankielelle jo 100 luvulla jKr.
Jo niin varhain kuin neljännellä vuosisadalla jälkeen Kristuksen Raamattua alettiin kääntää koptiksi ja etiopiaksi. Myös 400 luvulta jKr syntynyt syyrialainen käännös (Pesitta) oli kansankielinen Raamattu (arameaksi). Ensimmäinen pysyvän aseman saanut raamatunkäännös on Versio Vulgata. Se syntyi munkki Hieronymuksen kääntämänä vuonna 405 jKr. Sitä käännöstä Luther käytti noin tuhat vuotta myöhemmin oman saksannoksensa lähteenä.
Piispa Vulfila käänsi Raamatun goottien kielelle jo 300 luvulla jKr. Se on ensimmäinen germaaniselle kielelle tehty käännös.
Armenialaiset ja georgialaiset saivat kansankielisen Raamattunsa 400 luvulla jKr. Sloveenit ja böömiläiset 800 luvulla jKr.
Lisäksi ennen Lutherin saksankielistä käännöstä oli olemassa kansankieliset Raamatut mm. saksalaisilla, englantilaisilla, hollantilaisilla, ranskalaisilla, espanjalaisilla, sekä islantilaisilla ja tanskalaisilla. Ruotsin kielinen ensimmäinen Raamattu oli 1300 luvulla syntynyt Mooseksen kirjojen käännös.
1400 Luvulla Raamattu oli käännetty jo yli 30. kielelle. Siitä Raamattujen runsaasta tarjonnasta Lutherin oli helppo alkaa Raamatun kopiointityönsä.

LUKUTAITO
Väärällä opetuksella on saatu Suomen kansa uskomaan, että kansankirkko muka antoi meille lukutaidon. Sellaistakin väitettä kuulin kansakoulussa. Mutta miten asia on? Tätä saa nykyään ajatella kukin omilla aivoillaan. Mitä sanoo maalaisjärki? Katsotaan: Luterilaisuus oli lukutaidon yleistyessä pakollinen uskonto Suomessa. Lukukinkereitä järjestettiin katekismuspohjaisina, tarkoituksena lujittaa kirkon uskontoa kansaan. Mutta tuon asetelman perusteella ei voida väittää, että luterilaisuus olisi tuonut meille lukutaidon.
Ellei meillä olisi ollut ko. pakkouskontoa, olisi lukutaito tullut toista kautta. Tuon saman logiikan mukaan meidän olisi sanottava, että kommunistinen liike antoi kiinalaisille ja venäläisille lukutaidon. Siellähän oli lukutaidon yleistyessä kommunistihallinto ”kansankirkkona”, jonka toimesta lukutaitoa levitettiin kansalle. Ja mitenhän lukutaito saatiin esim. USA.ssa tai muissa vapaissa maissa, joissa ei ollut uskontopakkoa tai kansankirkkoa? Ihmiset ovat oppineet lukutaidon kussakin systeemissä, eikä se ole edellyttänyt valtiokirkkoa.
Luterilaisuus ei siis ole saanut Suomesta kristittyä kansaa viidessäsadassa vuodessa. Mutta mitä evankelisluterilainen kansankirkko on saanut aikaan? Se on opillaan estänyt monta sukupolvea löytämästä pelastusta Jeesuksessa! – Tämä on erittäin vakava tosiasia! Jokainen voi ajatella noiden miljoonien eksytettyjen määrää kadotuksen kauhuissa. Kuka on vastuussa? Matt. 23:13-16.

Lutherin perustama katolisen kirkon lahko tuli Suomeen 1500 luvulla jKr. Se vangitsi kansan pysymään irti Raamatun opettamasta oikeasta kristinuskosta opeillaan ja pakkokasteellaan. Vasta 1800 luvulla alkoi aueta mahdollisuus tulla elävään uskoon ja irrottautua laitoskirkosta. / Kirkkouskonto on elävän uskon pahin este! Ja Pyhä Henki on kirkkojen kauhu!

Emme saa enää armon piiriin luterilaisuuden takia menetettyjä sukupolvia. Voimme kuitenkin aloittaa rehellisyyskampanjan auttaaksemme tästä eteenpäin ihmisiä ymmärtämään, että JEESUS ON AINOA PELASTAJA! Kirkko ei pelasta! Vain Jeesuksen veri puhdistaa synnistä. Room. 3:23-26.
Koko Suomen on kuultava tämä sanoma!
Kansa on saatava irti valhedemonien valtaamasta kirkosta. Raamattu sanoo siitä, että se on riivaajahenkien asuinpaikka: ”Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi..” Ilm. 18:2. Tuo aika on nyt meneillään. Uskonnolliset riivaajat ovat vallanneet kirkon.
Julistamme iloiten, että kirkko on tullut tiensä päähän!
Kirkko kaatuu! Seurakunta nousee!
”Minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.” Ilm. 18:2-5.

Loogista perustelua:
Ajatelkaamme, että Jumala olisi perustanut katolisen kirkon. – Eikö näin ollen jokaisen tulisi välittömästi liittyä katoliseen kirkkoon? Silloin kaikki muut uskonnot olisivat väärässä, eikä muilla olisi olemassaolon oikeutta. Jumalan perustama kirkko olisi se ainoa oikea! Ja tottahan Hän tahtoisi omiensa liittyvän itse perustamaansa kirkkoon! Eikö näin ole? Hän tahtoo omiensa kuuluvan siihen systeemiin, minkä on itse perustanut!
Entä jos Jumala olisi perustanut luterilaisen kirkon. – Eikö silloin kaikkien ihmisten tulisi liittyä tuohon kirkkoon? Muilla uskonsuunnilla ei silloin olisi oikeutta toimia. Samoin on laita helluntai- tai vapaakirkkoon nähden. Jos Jumala itse olisi perustanut jonkun kirkon, niin varmasti Hän tahtoisi kaikkien omiensa olevan tuon kirkon jäsenyydessä. Tämä looginen ajattelu on sovellettavissa kaikkiin nykyisin toimiviin uskonsuuntiin. = Jos Jumala on perustanut tai perustuttanut jonkun uskonnon, niin kaikkien tulee siirtyä siihen!
Mutta entäpä jos Jumala onkin perustanut kaksi tai useamman uskonnon? Mitä siitä pitäisi ajatella? – Siinä tapauksessa ei olisi tarvetta uskovien yhteydestä puhumiseen. Jumalahan olisi silloin itse syyllinen uskovien hajaannukseen, koska olisi itse perustanut eri uskontoja.
Mistä nyt saisimme varmuuden, mikä kirkko on oikea? Etsitään vastaus Raamatusta. Mistähän sieltä? – Niin, rakas ystävä! Ei löydy!
Raamatussa ei ollenkaan ole käskyä ja opetusta uskontojen ja kirkkojen perustamiselle! Nyt on siis todettava, ettei Jumala ole perustanut tai perustuttanut yhtäkään nykyisistä uskonnoista. Ne kaikki ovat ihmistekoa ja uskovien väärinymmärrystä.

Mitä tarkoittaa Raamatun puhe seurakunnasta?
Olemme lukeneet, miten seurakunta alussa oli järjestäytynyt. Ensimmäinen huomioitava asia Jumalan perustamassa seurakunnassa oli, että siellä vallitsi keskinäinen rakkaus ja kunnioitus! ”Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu.” Apt. 4:32. Seurakunnalla oli nöyrät johtajat. 1 Piet. 5. Kaikkien yhteinen tehtävä oli viedä eteenpäin ilosanomaa syntien sovituksesta. Työ yhdisti heidät. – Pelastuksen vastaan ottaneet kastettiin upotuskasteella vedessä Jeesuksen Nimeen, ja näin he tulivat seurakuntalaisiksi. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, NE kastettiin ja niin heitä lisääntyi..” Apt. 2:41-42.
He kokoontuivat seurakuntana johtajiensa alaisuudessa! 1 Tes. 5:12-13. 1 Tim. 5:17. Hebr. 13:17. Heillä oli suuri ilo ja vapaus Jeesuksessa, jonka suurin käsky oli otettu vastaan: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä.” Markus 12:30-31.
”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” Joh. 13:34-35.
Jeesus perusti siis yhden ainoan seurakunnan Golgatan ristillä. = ”Yksi ruumis!” Efes. 4:3-6. Tämä pyhien seurakunta (kreikaksi ekkleesia = uloskutsutut) ei ollut alussa eikä ole edelleenkään kirkko tai muu inhimillinen organisaatio. Jumalan seurakunta ovat ihmiset, jotka ovat ottaneet vastaan Jumalan armon. Siis uskoon tulleet ihmiset ovat Jumalan seurakunta! Ja uskossa olevien yhteinen toiminta rakkauden käskyn mukaan sekä säännöllisine kokoontumisineen on Jumalan hyvä tahto, jossa Hän itse on mukana. Matt. 18:20.
Seurakunnan perusta on Golgatan ristillä sekä Pyhän Hengen voimassa, joka seurakunnalle annettiin Jerusalemin Yläsalissa (Apt.1:13). Siellä seurakunnan päälle vuodatettiin Pyhä Henki, Jerusalemin siunaus, joksi sitä nimitän. Apt. 2. Tähän siunausvirtaan Jeesus kutsuu nyt myös Sinua!

Ristillä siis sovitettiin syntimme! Jeesuksen sijaisuhrin ja sovintoveren armossa meille avattiin mahdollisuus tulla Jumalan lapsiksi ja Hänen seurakuntansa jäseniksi! ”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus!” 1 Kor. 3:11.
Jeesus Kristus, ylösnoussut maailman Vapahtaja on oman seurakuntansa Herra! Kirkkoa taas hallitsevat kirkon herrat.

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma Hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo Häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan Nimeen.” Joh. 3:16-18.

EHTOOLLISEN VIETTO
Ehtoollinen on Jeesuksen Kristuksen asettama yhteysateria uskoon tulleille eli Hänen opetuslapsilleen, ei muille. ”Ette voi juoda Herran maljasta ja riivaajien maljasta, ette voi olla osalliset Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä” (1 Kor.10:21). ”Ei kukaan voi palvella kahta herraa…” (Matt. 6:24)
Uskoon tulleille ja sen jälkeen upotuskasteella vedessä kastetuille (Apt. 18:8) korintolaisille kirjoitettiin: ”Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? (ON) Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? (ON) Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis (Seurakuntaa sanotaan Raamatussa Kristuksen ruumiiksi, 1 Kor.12:27. Näin kuvataan uskoon tulleiden tiivistä yhteyttä.); sillä me olemme kaikki (uskoon tulleet ja kasteella käyneet) tuosta yhdestä leivästä osalliset (1 Kor. 10:16,17).

On hyvä oppia Raamatun opetus ehtoollisen vietosta:
”Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja sanoi:
”Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni.” (Ehtoollinen on siis muistotilaisuus, jossa Jeesuksen omat kokoontuvat muistelemaan ristin lunastustyötä heidän edestään). Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni.” Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa,
siihen asti kuin hän tulee. (Julistamme eli todistamme ehtoollisleivän ja viinin nauttimisessa Jeesuksen sijaisuhria meidän syntiemme edestä.) Sen tähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. (On sopimatonta, jos uskosta osaton tulee Herran pöytään.) Koetelkoon siis ihminen itseänsä (onko uskossa), ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa. Sen tähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois. Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi” (1 Kor. 11:23-32).
Kirkkojen ehtoollinen on pyhien asioiden häpäisemistä. Mutta uskoon tulleiden ja sen jälkeen kasteella käyneille ehtoollinen on siunaava asia.
Kokoonnumme Turussa paikallisena seurakuntana raamatullisin perustein kirkkokuntien ulkopuolella, myös nauttimaan Herran pyhää ehtoollista! Tervetuloa mukaan!
Jumalan seurakunnalla on koko historiansa ajan ollut tätä toimintaa, tosin vain pienessä mittakaavassa. Valtaosa meistä uudestisyntyneistä on vielä kirkkojen jäsenyydessä! Se on surullista. Jumalan lapset ovat sidottuina ihmisten perustamien uskontojen jäsenkortistoihin. Valit.V. 4:1-2. Mutta nyt on aika, jolloin seurakunta lähtee ulos kirkoistaan ja alkaa taas toimia vain seurakuntana!!! Tästä Pyhän Hengen johtamasta liikehdinnästä on seurauksena lopunajan suuri sielujen sato sisälle Jumalan aittoihin, ulkopuolella uskonsuuntien toimiviin paikallisiin seurakuntiin, joka on jokaisella paikkakunnalla yksi. Pyhä Henki on johdattava kokouspaikkoja tarpeen mukaan. Kaikki mahtuvat mukaan.

Linkissä jatkoa:
Taivassanomat 7/2020

Tervetuloa Jumalan suunnitelmaan!

Weijo Lindroos
Jeesuksessa Kristuksessa.

Raamatun opetus rahankäytöstä seurakuntatyössä!

Peruslähtökohta seurakunnan opetukseen Raha-asioista on, että Jumalan sana on maksutonta. ”Tulkaa tekin, joilla ei ole rahaa..” Jes. 55:1-3. ”Sillä me emme ole niin kuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa..” 2 Kor. 2:17. Kaupallisuus pitää karsia pois uuden liiton seurakunnasta. Joh. 2:13-17. / 1 Kor. 3:16,17.
Evankeliumin eteen päin vieminen kuitenkin maksaa. Siksi Raamatun opetus rahan käytöstä pitää ymmärtää oikein. Näin saamme kaiken toimimaan Jumalan tahdon mukaisesti.
Mutta seurakunnan ollessa nykyisen kaltaisessa hajaannuksen tilassa, emme voi vielä saada käytäntöön lopullista, Raamatun opettamaa muotoa. Tämä selittyy tuonnempana.

Asian selvitys alusta alkaen:
Jokaisen uskossa olevan tulee ottaa itse vastuu omasta ja perheensä elatuksesta. Seurakunnan ja yhteiskunnan tukimuodot kuuluvat niille, jotka ovat sairaita, vammaisia, vanhuksia tai itsestä riippumattomista syistä väliaikaisesti työttömiä, yms. Terveille työkykyisille kuuluu opetus: ”Me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä. Sillä me olemme kuulleet, että muutamat teidän keskuudessanne vaeltavat kurittomasti, eivät tee työtä, vaan puuhailevat sellaisessa, mikä ei heille kuulu. Semmoisia me käskemme ja kehotamme Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, tekemään työtä hiljaisuudessa ja syömään omaa leipäänsä.” 2 Tessal. 3:10-12.
Kristilliseen rehellisyyteen kuuluu hyväksyä ed. m. opetus, joka siis tarkoittaa, että työhön kykenevien tulee hankkia oma elatuksensa työtä tekemällä ja osallistumalla yhteiskunnan kuluihin mm. rehellisellä verojen maksamisella. Room. 13:6. Kristittyjen ei pidä olla työtä vieroksuvia, jotka elävät yhteiskunnan ja toisten ihmisten (mm. uskovien) siivellä. Paavali oli tässäkin suhteessa kunnioitettava esimerkki: ”En minä ole halunnut kenenkään hopeata tai kultaa tai vaatteita; te tiedätte itse, että nämä minun käteni ovat työllänsä hankkineet, mitä minä ja seuralaiseni olemme tarvinneet. Kaikessa minä olen osoittanut teille, että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa nämä Herran Jeesuksen sanat, jotka hän itse sanoi: ’Autuaampi on antaa kuin ottaa.’” Apt. 20:33-35.

Palkatut työntekijät.
Raamattu opettaa, että seurakunta voi maksaa palkkaa kokopäivätoimisesti evankeliumin työhön lähteville. Heidän tulee olla paikallisesti järjestäytyneen seurakunnan luottamusta nauttivia ja sen yhteydessä toimivia: ”Samoin myös Herra on säätänyt, että evankeliumin julistajain tulee saada evankeliumista elatuksensa.” 1 Kor. 9:14. Tämä ei kuitenkaan voi toimia ennen kuin seurakunta järjestäytyy raamatullisesti, asettaen mm. päteviä uskovia seurakuntapalvelijan virkaan. Ko. seurakunnan tulee olla irti hajaannuksesta. Apt. 6.1-7. – Seurakunnalla tarkoitan raamatullisesti uskossa Jeesukseen olevia ihmisiä.
Alkuseurakunnasta sanotaan: ”Ei ollut heidän joukossaan (seurakuntayhteydessä!) ketään puutteenalaista…” (Apt. 4:34-35), koska seurakunta piti huolta leskistä, heikoista ja työhön kykenemättömistä, sekä varusti matkalle evankeliumin eteen päin viejät. Nykymaailmassa  srk. ei enää ole uskovienkaan sosiaalihuolto. Pidämme kyllä huolta yhteydessämme olevista kristityistä, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet ilman toimeentuloa eli joutuneet ns,. väliinputoajan paikalle. Mutta Suomessa on hyvä yhteiskunnan sosiaalijärjestelmä, joka takaa perustarpeet kaikille kansalaisille, myös uskossa oleville työttömille ja sairaille. Siksi seurakunnan ei tarvitse huolehtia rahallisesti esim. leskien ja vanhusten toimeentulosta. Sitä varten on kehitetty hyvin toimiva eläkejärjestelmä. Kuitenkin, Jeesus sanoi: ”Köyhät teillä on aina keskuudessanne!” Joh. 12:8. Niitä vaikeuksiin joutuneita uskovia on ollut meidänkin keskuudessamme Turussa. Heitä on ollut ilo auttaa.
Auttamistyö oli yksi tekijä, jonka johdosta alkuseurakunnassa ”Jumalan sana menestyi!” Apt. 6:2-7. Tätä varten mekin uhraamme varojamme raamatullisen seurakunnan työhön. Emme muihin yhteyksiin. Kaikki toimintamme tähtää evankelioimiseen, sielujen pelastumiseen.
Valmiissa seurakunnassa kaiken toiminnan tulee tapahtua seurakunnan kautta. Mm. itse uhraan kymmenykset nettotuloistani Seurakunta-apu ry.lle, joka on tässä vaiheessa uskovien ”yhteinen kukkaro” Turussa.  Kymmenykseni menevät suoraan tililtä. Näin Jumala jättää minulle omaan käyttööni 90% tuloistani.
Uhratessamme kymmenykset tuloistamme Jumalan valtakunnan työhön, olemme tehneet osuutemme. Ja näin seurakunnan raha-asiat hoituvat. Mutta jos joku keskuudessamme oleva ei tahdo osallistua yhteisiin menoihin, saa hän olla uhraamatta. Kaikki on vapaaehtoista. Katso esimerkki ennen lakiliittoa. 1 Moos. 14:20. Mal. 3:10.

DIAKONIT
Raamatun mukaan seurakunnassa tulisi siis olla seurakuntapalvelijat (kreik. diakon) (Apt. 6, Filip. 1:1, Room. 16:1 ym.), jotka huolehtivat raha-asioista ja mm. seurakunnan köyhistä uskovista. Heidän tulisi huolehtia srk.n yhteisestä ”kukkarosta” vanhimmiston alaisuudessa. Siinä rukousaihe, että tämä saadaan toimimaan. !!! Vastaus on ensinnäkin se, että jokaisen uskossa olevan tulee alkaa toimia raamatullisessa seurakuntayhteydessä ja sen seurakuntavirkojen piirissä. Ei ole oikein toimia yksityisinä sooloilijoina. Efes. 4:11-16.
Osoitamme vapaaehtoiset uhrimme seurakunnalle, jossa on valvottu varojen hoito. Ja järjestäytyneen seurakuntatoiminnan taustalla on tänä aikana yleensä Suomen lain mukainen rekisteröity yhdistys, ”yhteinen kukkaromme”. Yhdistyksen tilille on jokaisen helppo uhrata varoistaan. Näin toiminta tapahtuu raamatullisesti sekä laillisesti. Ja tällä tavalla mahdollistetaan rahaa vaativa evankeliumin julistaminen ja sanan opetus. Kaikkihan tietävät, että kokoustila, painotuotteet, traktaatit yms. maksavat.
Rahan kanssa ei toimita seurakunnassa ilman valvontaa, etteivät rahanahneet menestysteologit pääse turmelemaan Jumalan työtä: ”…  heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku.” 2 Piet. 2:2,3. Juuda / 16. Ämpärin kanssa kokouksissa rahaa keräävät menestysteologit tuottavat häpeää Jumalan työlle. Raamattu ei ollenkaan opeta, että seurakunnan kokoustoimintaan kuuluisi kolehdin kerääminen. 1 Kor. 16:2.
Meidän tulee toimia 2 Kor. 7:2. linjan mukaisesti: ”Emme ole tehneet kenellekään vääryyttä. emme ole tuottaneet kenellekään vahinkoa emmekä hyötyneet kenenkään kustannuksella!”
On hyvä ymmärtää tunnettu aforismi: ”Ei se ole tyhmä, joka pyytää rahaa, vaan se, joka antaa!” Älä siis ole tyhmä, joka antaa rahaa yksityishenkilöiden luksuselämän pönkittämiseen, tai sellaisille, jotka eivät tahdo toimia vanhimmiston alaisuudessa ja kontrolloidusti. Hes. 13:22. Hebr. 13:17.
Raamatullista raha-asian opetusta ei ole tässä vaiheessa mahdollista toteuttaa kokonaan kaikkialla, koska seurakuntapalvelijoiden (diakon) tehtävään asettamista ei ole tapahtunut. 
Annamme joskus henkilökohtaisesti esim. matkakorvauksia kaukaa tuleville puhujille. Se on hyvä tapa. Mutta ”kun almua annat, älä soitata torvea edelläsi, niin kuin ulkokullatut tekevät saadakseen ylistystä ihmisiltä.. Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee, että almusi olisi salassa, ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.” Matt. 6:1-4.
Emme voi alkaa suorittaa puhujien matkakuluja seurakunnan yhteisestä kassasta, koska silloin niin tulisi tehdä kaikille. Pitäisi myös kehittää joku kilometritaksa, tms. Ei vaikuta hyvältä ja helpolta. Emme voi mennä tässäkään asiassa Raamatun opetusten ulkopuolelle. Mutta tämä on hyvä ottaa rukoukseen, saadaksemme siihen Jumalan johdatuksen. Esim. jos itselläni ei ole varaa maksaa pitkiä kokousmatkojani, jätän silloin menemättä.

Seurakunta maksaa
Raamatullinen systeemi olisi ja on, että evankeliumia julistavan kulut maksaa lähettävä seurakunta. Tämä on erittäin viisas Jumalan keksintö. Kiertävät puhujat eivät näin ollen voi kerätä itselleen rahaa puheittensa jälkeen. Mutta puhujan vastaan ottaneet paikkakunnan kristityt voivat tietenkin osallistua puhujan taustaseurakunnan kuluihin.
”Varusta huolellisesti matkalle Zeenas, lainoppinut, ja Apollos, ettei heiltä mitään puuttuisi.” Tiitus 3:13.
Paavali kulki evankeliumin työssä hoitaen itse itsensä sekä matkatoveriensakin kulut: ”Käteni ovat työllänsä hankkineet, mitä minä ja seuralaiseni olemme tarvinneet.” Apt. 20:33-35. Mutta joissain vaiheissa hän myös otti vastaan tukea mm. Korintton seurakunnalta, jonka lähettämänä hän jatkoi seuraavaan kohteeseen! ”..sitten teidän kauttanne matkustaa Makedoniaan, ja taas Makedoniasta palata teidän tykönne ja teidän varustamananne matkata Juudeaan. 2 Kor. 1:16.

Seurakunnan kautta tapahtuva toiminta:
Kristinuskon alkuaikana kaikki hengellinen toiminta ohjattiin tapahtuvaksi seurakunnan kautta. Se on edelleen voimassa oleva Raamatun opetus. Pyhä Henki ohjaa srk.n toimintaa erilaisten palvelutehtävien kautta, mm. vanhimpien valvonnassa. Efes. 4:11-16. Katso myös 1 Piet. 5:1-5/ Hebr.13:17 ja 1 Tes. 5:12-13 sekä 1 Tim. 5:17-19. –
”Tiedättehän tekin, filippiläiset, että evankeliumin alkuaikoina, kun lähdin Makedoniasta, ei mikään muu seurakunta kuin te yksin käynyt minun kanssani tiliyhteyteen annetusta ja vastaanotetusta. … .” Filip. 4:15–17. Rahan käyttöä siis valvottiin alistumalla ”tiliyhteyteen annetusta ja vastaan otetusta!” Yhteisesti hyväksytty käytäntö muodostui selkeäksi opiksi kaikilla paikkakunnilla. 1 Kor. 16:1,2. Mekin uhraamme iloiten varoistamme oman paikkakuntamme Jumalan seurakunnan työhön. Näin ”kannamme kortemme yhteiseen kekoon.”– Kol. 2:19. Ef. 4:16. Mutta jos ei omalla paikkakunnalla ole vielä Jumalan seurakunnan toimintaa, uhraa sinne missä sitä on.
Ja HUOM! Emme kerää rahaa, vaan maksamme yhdessä yhteiset kulumme.
Raha-asiasta on opetusta mm. Apt. 6. 1 Kor. 9. ja 16:1-4. 2 Kor. 8-9; Room.16:17-18. Filip.3:18-19.
”Ja me lähetämme hänen kanssaan veljen, jota evankeliumin julistamisesta kiitetään kaikissa seurakunnissa ja jonka seurakunnat vielä sen lisäksi myös ovat valinneet matkatoveriksemme viemään tätä rakkauden lahjaa, … . …
… meidän veljemme taas ovat seurakuntien lähettiläitä, ovat Kristuksen kunnia. Kun te siis osoitatte heille rakkauttanne … , niin teette sen seurakuntien edessä.” 2 Kor.8:18,19,23,24. – ”Seurakunta varusti heidät matkalle..” Apt. 15:3,22. RK.
Jokaisen kristityn tulee siis olla ”seurakunnan lähettiläs” ja kehottaa kaikki uskovat mukaan yhteiseen raamatulliseen seurakuntatoimintaan. Ef. 2:19-22; 4:16.
Seurakunnan lähettämät kristityt olivat kysymyksessä myös Apt. 13:1- 4: ”Niin he Pyhän Hengen lähettäminä menivät..” Nämä Pyhän Hengen valitsemat ja järjestäytyneen seurakunnan keskellä työhön siunatut kristityt ovat esimerkkinä meillekin. Kaikki saadut tehtäväthän pitää koetella seurakunnan keskellä ennen palveluviran alkamista. ”Heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.” 1 Tim. 3:10.

MIKSI?
Seurakunnan päätoimintamuoto tulee olla lähetyskäskyn toteuttaminen! Mk.16:15. Matt. 28:18-20. = Että ihmiset tulevat uskoon ja kasteelle sekä seurakunnan opetuksen piiriin. Sen tähden siunaamme ja lähetämme veljiä ja sisaria evankeliumin työhön. Room. 10:14,15.
”Minusta on kuitenkin välttämätöntä lähettää luoksenne veljeni, työkumppanini ja taistelutoverini Epafroditos, teidän lähettinne, joka auttaa minua siinä, missä tarvitsen.” Filip. 2:25 RK.

”Minua ilahutti suuresti, kun veljet tulivat ja antoivat todistuksen sinun totuudestasi, niin kuin sinä totuudessa vaellatkin. Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni vaeltavan totuudessa. Rakkaani, sinä toimit uskollisesti kaikessa, mitä teet veljien, vieläpä vieraittenkin hyväksi. He ovat seurakunnan edessä ( ! ) antaneet todistuksen sinun rakkaudestasi; ja sinä teet hyvin, kun autat heitä eteenpäin heidän matkallaan, niin kuin Jumalan edessä arvollista on.
Sillä Hänen Nimensä tähden he ovat matkalle lähteneet eivätkä ota pakanoilta mitään. Me olemme siis velvolliset ottamaan semmoisia vastaan, auttaaksemme yhdessä totuutta eteenpäin.” 3 Joh/3-8.
Näin teemme.
Jumala siunatkoon meitä, sinua ja minua!

W.L.

Saarnaamme Jumalalle antautumisesta, että meidän tulee antaa itsemme Hänelle kokonaan. Jokainen uskova sanoo ”AAMEN!”.
Annamme Jumalalle jalkamme ja kätemme! ”AAMEN!”, sanovat kaikki!
Annamme Hänelle silmämme, korvamme ja koko olemuksemme! ”AAMEN”, sanoo koko seurakunta innostuksen vallasssa. –
Annamme sinulle Jumala myös rahamme! – – – Nyt ei enää kuulu aamenta?
Tuli hiljaisuus! Miksi?

T Ä R K E Ä Ä :
LUE TÄSTÄ LISÄSELVITYSTÄ:
Uhraaminen !!!
Diakonit seurakunnan varojen hoitajina

Musiikki – Jumalan työkalu

”Lauluni aihe Jeesus on vain, tielleni valon Hän toi!” Siinä lauluntekijä kiteyttää hengellisen musiikin pääperiaatteen: Jeesus on laulumme aihe! Hänen suuri armonsa virittää meidät kiitokseen: ”On armo suuri ihmeinen; se muutti sydämein..! ” Laulu Golgatan ristin veriuhrin armosta virittää sydäntemme kielet taivaalliselle aaltopituudelle: ”Risti vaan, risti vaan olkoon kunniamme!”

Kun laulumme ovat hengellisiä, saavat ne sisäiset silmämme katseomaan Jeesukseen, joka sovitti syntimme verellään ja kuolemallaan. ”Ihmeinen risti, pelastuspaikka!” Ristillä ilmeni Jumalan rakkaus langenneita kohtaan. Siitä laulamme Hänelle ikuista kiitosta. ”Uhratkaamme siis Hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka Hänen nimeänsä ylistävät.” Hebr. 13:15. ”Joka janoaa, hän tulla saa, luokse Jeesuksen, luokse Mestarin!” ♫
”Golgatan veressä voima on..”

Kristillisen musiikin tarkoitus on kiittää ja ylistää syntiemme sovittajaa Jeesusta. Mutta lauluilla kerromme myös Hänelle murheemme ja ilomme sekä erilaiset elämämme tapahtumat, sairautemme sekä niistä parantumiset: ”On armo suuri ihmeinen..” ”Mä kuuro, sokea, sain ihmeen kokea. Nyt kuulla nähdä voin..”
Jumala on antanut musiikin lahjaksi seurakunnalleen. Musiikin lahja on Häneltä saatu työkalu, jolla saadaan auki pahastikin kiinni jumittuneet sydänten ovet. Jumala on antanut omilleen erilaisia hengellisen elämän työkaluja, joiden kanssa ihmissielua hoidetaan Taivasta varten. Näitä siunauksen työkaluja käytetään seurakunnan yhteydessä. ”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.” Kol. 3:16. Ja tietenkin käytämme armolahjoja ja Jumalan Sanaa. Hebr. 4:12.
Olen ajatellut, että musiikki-työkalu on jossain mielessä verrattavissa paastoon. Paastokin on eräs seurakunnalle annettu työkalu. On olemassa asioita, joita ei voida korjata ilman paastoa: Jeesus sanoi heille: ”Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla.” Markus 9:29. Samoin on musiikin laita. Paatuneimmatkin rikolliset murtuvat kyyneliin sisintä koskettavan hengellisen musiikin edessä. Sydänten ovet aukenevat kuulemaan ristiin naulitun Jeesuksen pelastuskutsua! ”Taivaasta kutsu soi ihmeellinen, kertoen viestistä pelastuksen. Tulla saa syntinen sellaisenaan. Turvata sielunsa Armahtajaan!” Jumalan profeetat ovat saaneet kokea näkyjen maailman aukenevan, kun musiikki-asetta on käytetty: ”Mutta tuokaa minulle nyt kanteleensoittaja. Ja kun kanteleensoittaja soitti, niin Herran käsi laskeutui hänen päällensä, ja hän sanoi: ”Näin sanoo Herra!” 2 Kun. 3:15,16. Vertaa tätä myös 1 Sam. 16:23: ”Aina kun Jumalan lähettämä paha henki tuli Saulin päälle, Daavid otti lyyran ja soitti sitä. Silloin Saulille tuli helpompi ja parempi olo, ja paha henki jätti hänet.”
Jumalan antamilla työkaluilla kaivamme auki siunauksen lähteitä, joista saamme juoda raikasta ja virvoittavaa vettä. Joh. 4:14. 7:37-39.
Uskovien keskuuteen ujuttautunut maailmallinen musiikki on samentanut nuo kirkkaat vesilähteet. Nyt Jeesus tahtoo kirkastaa Hengen lähteiden Veden. Joh. 4:14. ja 7:37-39. Synnin filistealaiset ovat samentaneet ja jopa tukkineet siunauksen lähteet, mutta nyt teemme kuten Iisak: ”Iisak kaivatti uudelleen auki ne vesikaivot, jotka hänen isänsä Aabrahamin päivinä olivat kaivetut, mutta jotka filistealaiset olivat Aabrahamin kuoltua tukkineet, ja antoi niille jälleen ne nimet, jotka hänen isänsä oli niille antanut.” 1 Moos. 26:18.
Paholainen on syöttänyt omaa repivää musiikkiaan uskovien keskuuteen. Sen tahto on silläkin tavalla hajottaa ja tuhota. Mutta me käännämme selkämme sille ja sen musiikille. Katsomme rakkaaseen Vapahtajaamme Jeesukseen ja laulamme Hänelle kiitosta yhdessä taivaan enkelien kanssa.
Seurakunnassa on oltava jyrkkä suhtautuminen maailmaan, ja mm. sen jytämusaan. Maailmanmusiikkia ei pidä tuoda Herran huoneeseen, seurakuntaan eli uskovien keskuuteen. Jossain on nimittäin jo tuotu diskovaloja ja jopa savukoneita uskovien tilaisuuksiin luomaan muka ”tunnelmaa”. Siitä vauhdikkuudesta paholainen iloitsee. Mutta Pyhä Henki on siitä erittäin murheellinen. Siksi etsimme uudestaan käyttöömme Jumalan antamat hengelliset laulut ja musiikin. Se on nyt mahdollista. Pyhä Henki on avannut Sanan siltäkin alueelta.
♪ = ♫ ♪ ♫ = ♪

Meidän on yhä uudestaan tarkistettava musiikin asema seurakunnassa, ettei viihdemusiikki ja maailmanhenkinen ”viihdeylistys” syrjäytä oikeaa ylistystä ja sananjulistusta. Kokousten pyhä ilmapiiri ja hengellinen arvo köyhtyy viihdeohjelmatarjonnasta. Rukous, armolahjojen toiminta ja Sanan opetus on oltava hengellisten kokousten ykkössijalla. 1 Kor. 14:26. Musiikki ei saa muodostua sielulliseksi nautintotilaisuudeksi tai musiikillisten taitojen esittämiseksi ja ihailuksi sekä esiintyjille taputtamiseksi. Kaikessa on etsittävä kuulijoiden hengellistä parasta. ”Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista (laulujenkin osalta) tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat. Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.” Efes. 4:29-30. ”Sen tähden kehottakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne (lauluillakin), niin kuin teettekin.” 1 Tessal. 5:11.
Toistan: Kokousten musiikkianti ei saa muodostua sielulliseksi nautintotilaisuudeksi tai musiikillisten taitojen esittämiseksi ja ihailuksi.

Mitä on hengellinen musiikki?
Sen voi määritellä ensiksi sillä, että hengellinen musiikki on syntynyt Pyhästä Hengestä. Sitä ovat saaneet ottaa vastaan Pyhästä Hengestä syntyneet Jumalan ihmiset. Mm David, kuuluisa Psalmien sanoittaja ja soittaja-laulaja, oli uudestisyntynyt: ”Herran Henki tuli Daavidiin, siitä päivästä ja yhä edelleen..” 1 Sam. 16:13. Hänen laulunsa ovat edelleen edessämme Psalmeissa. Niitä olisi hyvä enemmänkin säveltää.
Vahinko, ettei Psalmien säveliä ole talletettu jälkipolville! Olisiko syynä se, että niissä ei aina ollut valmista säveltä? Uskovien kokouksissa on seurakunnan alkuaikoina kierrellyt psalminlaulajia, jotka lauloivat niitä spontaanisti sillä sävelellä, joka laulaessa syntyi. 1 Kor. 14:15. Ehkäpä Jumala virittää omaan seurakuntaansa sellaisen laulumuodon uudestaan. Se olisikin erittäin tervetullut ylistyksen muoto!
Psalmeissa kuvastuu ilman melodian tietämistäkin niiden sisällössä oleva siunaava tunnelataus, miten Jumalan ihmiset muinoin lauloivat Jumalalle? Psalmien kirjasta kykenemme myös nostamaan esille määritelmän raamatullisesta soitosta ja laulusta. Näin saamme palata alkuasetelmaamme Jumalan tahdon mukaisessa musiikissakin. Alkuseurakuntahan lauloi Psalmeja. Efes. 5:19.
Hengellistä musiikkia on vain sellainen, joka on syntynyt Pyhästä Hengestä ja jota uudestisyntynyt Pyhän Hengen valtaama ihminen esittää Jumalalle ja Hänen kunniakseen!

On myös osattava erottaa hengellinen musiikki uskonnollisesta. Uskonnollinen, esim. kirkkomusiikki ei yleensä ole hengellistä kauneudestaan huolimatta. Sehän ei ole syntynyt Pyhästä Hengestä uskossa olevien ihmisten kautta, vaan on verrattavissa tämän maailman viihdeohjelmiin ja konserttiesityksiin. Sellaista kaunista seireenien laulua, ja viihdeohjelmaa on maailmassa riittävästi. Uskovakin voi sellaista kuunnella ja saada siitä eräänlaista sielullista ”nautintoa”. Mutta hengellisissä kokouksissa, jossa Jeesus on keskellämme, tahdomme keskittää toimintamme Häneen! ”Oikeamielisten on soveliasta Häntä kiittää”. Ps. 33:1. Psalmi 50:16,17. Emme ylistä toisiamme, vaan ainoastaan Jumalaa. ”Uhratkaamme siis Hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka Hänen Nimeänsä ylistävät.” Hebr. 13:15. Huulten hedelmä on siis myös ilman soittimia tapahtuva seurakunnan yhteinen suullisesti lausuttu tai laulettu kiitos, jossa kaikki ovat mukana: ”niin että te yksimielisesti ja yhdestä suusta ylistäisitte Jumalaa ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää.” Room. 15:6. Sellaisissa ylistyshetkissä emme keskity toisiimme, vaan kohdistamme kaiken huomiomme Jeesukseen. Kiitämme vain Häntä! Siinä saa silloin olla mukana myös raamatullista kielilläpuhuen laulamista. !!! Puhumme Taivaaseen ja ylistämme Jeesusta. 1 Kor. 14:2. Halleluja!
On erittäin siunaavaa laulaa ja kuulla hengessä tapahtuvaa laulua kielillä. Sitä olen saanut joskus kuunnella seurakunnan rukoushetkissä! Se on taivaallista ylistyksen humua, johon enkelitkin tulevat mielellään mukaan. ”Halleluja! Ylistäkää Herraa taivaista, ylistäkää Häntä korkeuksissa. Ylistäkää Häntä, kaikki Hänen enkelinsä, ylistäkää Häntä..” Ps. 148:1-2.

Raamatussa ei selvästi kerrota, että Uuden liiton seurakunnassa olisi ollenkaan ollut soittimia. Vainojen aikaan piilopaikoissa kokoontuville se ehkä olisikin ollut vaikeaa. Mutta Psalmien sisältöä laulettiin, ja niissä kehotettiin käyttämään soittimia. Ps. 150. Siitä voimme päätellä, että alkuaikana hyvissä ja rauhallisissa oloissa Jumalan seurakunta käytti myös sen ajan soittimia. Ja sanotaanhan Taivaassakin olevan soittimia: ”Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen, ja heillä oli kantele kullakin, ja heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset, ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: ”Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista..” Ilm. 5:8-9.
Laulu Golgatan verestä kaikuu siis Taivaassakin soittimien säestyksellä. ”Ylistäkää Herraa kanteleilla, soittakaa Hänelle kymmenkielisillä harpuilla. Veisatkaa Hänelle uusi virsi, helkyttäkää kieliä ihanasti ja riemullisesti.” Ps. 33:2-3. / ” .. vaan täyttykää Hengellä, puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle, kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.” Efes. 5:18-20.
”Halleluja! Ylistäkää Jumalaa Hänen pyhäkössään, ylistäkää Häntä Hänen väkevyytensä taivaanvahvuuksissa. Ylistäkää Häntä Hänen voimallisista teoistansa, ylistäkää Häntä, sillä Hänen herrautensa on suuri. Ylistäkää Häntä pasunan pauhulla, ylistäkää Häntä harpuilla ja kanteleilla. Ylistäkää Häntä vaskirummuilla ja karkelolla, ylistäkää Häntä kielisoittimilla ja huiluilla. Ylistäkää Häntä helisevillä kymbaaleilla, ylistäkää Häntä kumisevilla kymbaaleilla. Kaikki, joissa Henki on, ylistäkää Herraa! Halleluja!” Psalmi 150.

Vanhassa liitossa olivat temppeliveisaajat, ”jotka hurmoksissa soittivat kanteleilla, harpuilla ja kymbaaleilla.” 1 Aikak. 25:1-7. Missä ovat tämän ajan Jumalan temppelin ( = 1 Kor. 3:16) veisaajat, jotka johtaisivat seurakunnan yhteiseen lauluun ja kiitokseen, ilman ihmis-esiintymistä? Sellaisia Pyhä Henki etsii ja kutsuu. – Hurmos on myönteinen tila sekä vanhassa että Uudessa testamentissa. 4 Moos. 11:25,26. 1 Sam. 19:20. Apt. 10:10. 22:17. Mutta on myös kielteistä hurmoksiin joutumista. ”.. joutuvat hurmoksiin oman sydämensä voimasta.” Hes. 13:17. 1. Kun. 18:29.
Yhteinen laulu on kuulunut Jumalan lasten elämään kautta ihmiskunnan historian. Esimerkiksi Jeesuksesta ja opetuslapsista sanotaan: ”Veisattuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.” Matt. 26:30. Sydämeni iloitsee ajatellessani, miettiessäni, miten Jeesus lauloi, ehkäpä Psalmin 118. Edelleenkin Jumalan seurakunta ilmaisee yhteisissä lauluissaan kiitoksensa ja surunsa sekä taivasikävänsä. Laulu armosta ja totuudesta virvoittaa taivas-kotiin kaipaavien sisintä olemusta. ”Kiitä Herraa minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, Hänen pyhää nimeänsä..!” Psalmi 103:1.

”Ja kun Hän jo oli lähellä, laskeutuen Öljymäen rinnettä, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikista voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet, sanoen: ”Siunattu olkoon Hän, joka tulee, Kuningas Herran Nimessä; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!” Ja muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat hänelle: ”Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi.” Mutta Hän vastasi ja sanoi: ”Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.” Ja kun Hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki Hän sitä ja sanoi: ”Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu.” Luuk. 19:33-42.
”Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä!” .
Jeesus voitti ristinkuolemallaan kuoleman. Halleluja! Hän nousi ylös! Hänellä on valta antaa synnit anteeksi ja pelastaa synteihinsä kuolleet fariseuksetkin, nuo tämän ajan siivosyntiset.
Jeesus tahtoo pelastaa jokaisen ihmisen! Pelastuneet voivat laulaa karkeloiden ja suurella äänellä Herraa ylistäen: ”Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla, että minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta, eikä vaikenisi. Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän iankaikkisesti.” Ps. 30:12-13.
Hengellisiin lauluihin on aina kuulunut oikeuden ja Totuuden etsintä ja kaipuu: ”Minä veisaan armosta ja oikeudesta; sinun ylistystäsi, Herra, minä laulan. Minä tahdon noudattaa nuhteetonta vaellusta; milloin tulet sinä minun tyköni? Minä tahdon vaeltaa huoneessani vilpittömällä sydämellä. En kiinnitä silmääni siihen, mikä turmiollista on, eksyttäväistä menoa minä vihaan: ei saa se minuun tarttua. Nurja sydän väistyköön minusta; pahasta minä en tahdo tietää.” Ps. 101:1-4.
Musiikin kautta saamme avautua yhä uusiutuvalle armon voimalle, jota Pyhä Henki virtaa sydämiimme. Jumala saa antamallaan musiikilla aikaan kiitosmieltä ja rakkautta Hänen totuuteensa. Otamme sen mielellämme vastaan! 2 Tess. 2:10-12.

Yhteinen laulu on seurakuntakokouksen eräs merkittävä osa.
1 Kor. 14:26. annetaan ohjeita hengelliseen kokoontumiseen kuuluvista asioista: ”Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi.” Laulaminen on siis yksi hengellisen kokouksen siunausta tuova osa. Saattaa olla, että edellisessä, millä on virsi, on kyse yksinlaulusta. Mutta Efes. 5:18-20 on kyse yhteisestä kiitoksesta: ”.. vaan täyttykää Hengellä, puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle, kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. ” ”Ylistäkää Häntä, aurinko ja kuu, ylistäkää Häntä, kaikki kirkkaat tähdet. Ylistäkää Häntä, te taivasten taivaat, te vedet taivasten päällä. Ylistäkööt ne Herran Nimeä, sillä Hän käski, ja ne tulivat luoduiksi. Ja Hän asetti ne olemaan aina ja iankaikkisesti, Hän antoi niille lain, josta ne eivät poikkea. Ylistäkää Herraa maasta, te merieläimet ja kaikki syvyydet, tuli ja rakeet, lumi ja sumu, sinä myrskytuuli, joka panet Hänen käskynsä toimeen, te vuoret ja kaikki kukkulat, te hedelmäpuut ja kaikki setrit, te pedot ja kaikki karja, te matelijat ja siivekkäät linnut, te maan kuninkaat ja kaikki kansakunnat, te ruhtinaat ja kaikki maan tuomarit, te nuorukaiset ynnä neitsyet, te vanhat yhdessä nuorten kanssa. Ylistäkööt he Herran Nimeä, sillä Hänen Nimensä yksin on korkea, Hänen valtasuuruutensa ulottuu yli maan ja taivaan. Hän on korottanut sarven kansallensa, että Häntä ylistäisivät kaikki Hänen hurskaansa, Israelin lapset, kansa, joka on Häntä lähellä. Halleluja!” Ps. 148:3-14.
”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta.” Apt. 2:40.

Uskossa olevat vierastavat tämän maailman musiikkia, koska Pyhä Henki ei yhdy siihen. Eräs lauluntekijä onkin sanoutunut irti maailmanmusiikin viettelevistä hienouksista laulaessaan: ”Valoja maailman mä näin, katsomaan niitä kerran jäin. Huomata sain, se kaikki on valhetta vain ja haihtuu sielustain. ”
Kun löysimme Jeesuksen, löysimme samalla Hänen mielensä mukaiset hengelliset laulut. Sydämestämme kumpuaa nyt kiitos Pelastajallemme! Halleluja! Maailman musiikki menetti asemansa ja ”haihtui sielustain”. Pyhä Henki muutti musiikkimakumme, kun annoimme Hänelle valtuudet vaikuttaa elämämme kaikille alueille. Saimme Jumalan valtakunnan musiikkimaun. Julistamme valtakunnan evankeliumia (Matt. 24:14) ja laulamme Taivaan valtakunnan lauluja! ”Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme.” Ps. 40:4. Ja Jumala siis tahtoo antaa aina myös uutta musiikkia! Uuden tulee vain mahtua ed. m. raamatullisen musiikin kriteereihin. Uudestisyntyneinä olemme vieraita ja muukalaisia tässä maailmassa. Olemme vieraantuneet sen repivästä ja raastavasta musiikista. Henkemme ei viihdy tanssimusiikin, iskelmien tai rock-musiikin parissa. Jeesukseen uskova ei voisi kuvitellakaan menevänsä tanssilavalle paholaisen pyöritettäväksi. Joudumme näin kokemaan erilaisuutemme pahan vallassa olevan maailman keskellä, koska emme tahdo nauttia sen antimista. Psalminlaulaja veisaa näin: ”Älä salli minun sydämeni taipua pahaan, pitämään jumalatonta menoa väärintekijäin kanssa. Minä en tahdo maistaa heidän herkkupalojansa.” Psalmi 141:4.
Me vastaamme maailman vihamieliseen suhtautumiseen rakkauden ja pelastuksen sanomalla. Emme ole ketään vastaan, emmekä vaadi maailmanihmisiä muuttamaan esim. musiikkimakuaan. Hengelliset laulut ovat annetut meille; ja pyhä elämän sisältö kuuluu vain meille uskossa oleville. Emme vaadi pyhää musiikkia epäpyhiltä.  Meille kuuluu rakkauden käsky: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi, niin kuin itseäsi!” Markus 12:29-33. Uskosta osaton ei voi rakastaa Jumalaa: ”Sen käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne. Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sen tähden maailma teitä vihaa.” Joh. 15:17-19.
Tuo vihamielisyys johtuu siis siitä, että uskossa olevat eivät mukaudu pimeän maailman tapoihin (Room. 12:2), mm. maailmanmusiikkiin, vaan rakastaa ainoastaan Jumalasta lähtöisin olevaa musiikkia. ”Meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi.” Filip.3:20. ”Älkää mukautuko tämän (vihamielisen) maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” Room. 12:2. ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on (esim. musiikki). Jos joku maailmaa (ja sen musiikkia) rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma (musiikkeineen) katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” 1 Joh. 2:15-17.

Alkuaikana uskonnollinen sen ajan ”korkeakirkollisuus” nousi ankaraan vainoon Jumalan seurakuntaa kohtaan, koska uskovat eivät mukautuneet valtauskonnon tapoihin ja oppeihin. Mutta vainot vain tiukensivat rivejämme. Samoin on tapahtuva nyt lopun aikana!  Aina on ollut niin, että uskonnollinen hapatus yrittää jollain konstilla soluttautua seurakuntaan. Yleensä se tulee näennäisen kauniina ja kiehtovana (Room. 16:17-1 esiintyen valkeuden enkelinä. 2 Kor. 11:14-15. Se kumartaa meille kohteliaasti pyytäen saada esittää meille kaunista musiikkia ja siten muka rakentaa yhdessä meidän kanssamme. Samaa juonittelua esiintyi jo Vanhan liiton aikana: ”Mutta kun Juudan ja Benjaminin vastustajat kuulivat, että pakkosiirtolaiset rakensivat temppeliä Herralle, Israelin Jumalalle, astuivat he Serubbaabelin ja perhekunta-päämiesten luo ja sanoivat heille: ”Me tahdomme rakentaa yhdessä teidän kanssanne, sillä me etsimme teidän Jumalaanne, niin kuin tekin, ja Hänelle me olemme uhranneet Eesarhaddonin, Assurin kuninkaan, päivistä asti, hänen, joka toi meidät tänne.” Mutta Serubbaabel ja Jeesua ja muut Israelin perhekunta-päämiehet sanoivat heille: ”Ei sovi teidän ja meidän yhdessä rakentaa temppeliä meidän Jumalallemme, vaan me yksin rakennamme Herralle, Israelin Jumalalle..” Esra 4:1-3.
Aamen. Ei sovi myöskään laulaa vieraille jumalille yhdessä epäuskoisten kanssa. Myös kuningas Daavidin aikana oli selviö, etteivät Jumalalle vieraat ihmiset ota tehtäväkseen Herran ylistämistä. Daavid asetti leeviläiset, pappeussuvun jäsenet, palvelemaan ja kunnioittamaan, kiittämään ja ylistämään Herraa, Israelin Jumalaa. 1 Aikak. 16:4-7. Me Uuden liiton uudestisyntyneet olemme Vanhan liiton pappeuden perijöitä. 1 Piet. 1:23 / 2:9. = Yleinen pappeus. Daavidin aikaiset soittimet olivat mm. harput, kanteleet, helisevät- ja kumisevat kymbaalit, pasuunat, vaskirummut, huilut ja torvet. 1 Aikak. 16:5-6 ja Ps. 150. ”Halleluja! Ylistäminen on soveliasta!” Ps. 147:1. Jumalan ylistäminen on edelleen eräs seurakunnan kokoontumisen tarkoitus.
Hyvinä aikoinamme ja vapaassa maassa kuten Suomessa voimme myös pitää käytössä kaikki mahdolliset soittimet. Mutta jos pasuuna-torvien ja kumisevien kymbaalien ääni hukuttaa alleen kanteleen helisevän äänen tai huilujen kauniin melodian, niin silloin musiikista poistuu sen hengellisyys. On soitettava ja laulettava kaunista ja harmonista ylistystä ei hakkaavaa noitarumpujen jytkytystä.

Seurakunnan musiikin ei pidä olla maallisessa mielessä esittävää! Tarkoitushan on virittää uskovien sydämet ylistämään Jumalaa, kohdistamaan huomio Taivaaseen. Emme tule kokouksiin pääasiassa kuuntelemaan musiikkia, vaan kiittämään ja kohtaamaan Herraa. Siinä musiikilla tosin on suuri osuus samoin kuin sanan saarnallakin. Hyvä yksinlaulu tai jopa soitettu kiitos Jumalalle saa aikaan Hengen virran aukenemisen! Voimme sellaisen jälkeen todeta, että Pyhä Henki vaikutti siinä mukana. Tämä ilmiö tapahtuu, jos musiikin esittäjällä on oikeat vaikuttimet laulaa sydämestään Jumalalle ja seurakunnan rakentumiseksi. Jumalan seurakunnan suuremmissa kokouksissa on usein ns. esilaulajat, esim. kuoro tai lauluryhmä. Näiden tehtävä on johdattaa seurakunta yhteiseen kiitokseen. On erittäin tärkeää huomioida, miten tässä tehtävässä olevien tulee toimia seurakunnan kokouksessa! Siksi on muistettava, että paikalla olevat tarkkailevat sinua! He näkevät ilmeesi, vaatetuksesi ja liikehdintäsi. Siksi älä vedä ihmisten huomiota itseesi, vaan toimi arvokkaasti, hillitysti ja huomaamattomasti. Ajattele aina laulun sanoja, ja tarkoita, mitä laulat. Älä kuitenkaan ole sidottu, vaan pysy vapaana ja rohkeana. Esim. pyhyydessä tapahtuva kättesi innostunut kohottaminen laulaessasi innostaa muitakin.
Mutta älä nolaa itseäsi esiintymällä niin, että olemuksestasi voidaan lukea: ”Katsokaa minua!” Huolehdi, että olemuksestasi huokuu sanoma: ”Katsokaa Jeesusta!”

Yhteiskristillinen ekumenia on Jumalan työn vastustaja numero yksi. Jer. 51:1 (Leeb-Kaamai = vastustajien keskus). Ilm. 18:1-5 (Babylon = sekoitus-uskonto). Se on suuri luopumus ja väkevä eksytys. 2 Tes. 2: 3, 10-12. Me Uuden liiton uskovat rakennamme Jumalan seurakuntatemppeliä (1 Kor. 3:16). Teemme tätä vain uudestisyntyneiden kanssa, jotka ovat uskoon tultuaan ottaneet upotuskasteen vedessä sekä kilvoittelevat alkuperäisen kristinuskon mukaisesti. Jeesus pelasti meidät elämään uudessa elämässä (Rm. 6:4) uusina luomuksina. 2 Kor. 5:17. Emme siksi tahdo sekaantua vieraisiin uskontoihin ja niiden jytäbändeihin. Sekauskontojen tarkoitus musiikkeineen ja opetuksineen on hajottaa elävän Jumalan seurakuntaa sekä laimentaa ne totuudet, jotka olemme alussa saaneet: ”Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on se lupaus, minkä Hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä.” 1 Joh. 2:24,25.
Baabelin ekumeenisissa sekauskonnoissa ei enää kyetä erottamaan, kuka on sisällä ja kuka ulkona. Tuo rajojen hämärtyminen raamatullisen- ja sekakristillisyyden (=yhteiskristillisyys) välillä merkitsee Jumalan työn tuhoa. Sellaisesta sekaannuksesta on pysyttävä irti.
Baabelin maailmallinen sekamusiikki ei sovi Jumalan seurakuntaan! Taivaasta syntynyt ihminen kaipaa kuulla Jumalan valtakunnan sanomaa ja lauluja. Ikävöimme Taivaalliseen Jerusalemiin ja vapauteen, kuten israelilaiset muinoin Baabelin orjuudessa ikävöivät maalliseen Jerusalemiin: ”Baabelin virtain vierillä – siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme. Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme. Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: ”Veisatkaa meille Siionin virsiä.” Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?” Psalmi 137:1-4. – Jos olemme poissa Jumalan tahdosta, synnin orjia, emme pysty laulamaan Siionin virsiä.
”Tuonne, tuonne kaipaan, tähtitarhain taa. Siellä, siellä hohtaa kirkkauden maa.. ”

YHTEENVETO

Voimme edellä kuvatuilla ajatuksilla saada selville alkuperäisen kristillisen musiikin sisällön. Ja voimme päästä lähelle niiden säveltä lukemalla mm. Psalmeja sekä rukoillen tutkia niistä kuvastuvia tunnetiloja. Pyhä Henki sitten on antava Jumalaa rakastavalle muusikolle tahtonsa mukaiset sävelet ja sanoitukset.
Kiitä Herraa minun sieluni!
♪ = ♫ ♪ ♫ = ♪

Weijo Lindroos

Riivaajiako – kenessä?

Jumalasta vieraantuneessa ihmiskunnassa on ollut suurta epätietoisuutta kysymyksestä, voiko ihmisissä vielä nykyaikana olla riivaajia? Kysymys aiheuttaa luonnollisesti myös pelkoa. Sen tähden tähden kaikki eivät tahdo uskoa koko asiaan. Tämä aihe on paljolti ihmisten yleisen tietopiirin ulkopuolella. Todellisuus ei kuitenkaan muutu ihmisten uskomusten tai uskomattomuuksien perusteella.
Opetuksesta osattomat kristitytkin ovat joskus pelänneet, voiko heissä olla riivaajia. Monet taas ovat kyselleet, ovatko heidän onnettomuutensa, sairautensa ja ikävät kokemuksensa mahdollisesti demonien vaikuttamaa. Jne. Asia kaipaa selvennystä, jota Jumala itse antaa meille pyhässä Sanassaan Raamatussa.
Asian selvittelyssä pitää lähteä liikkeelle asian alusta alkaen.

RUKOILEN:
Jeesus, Sinulla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä, näkyvien ja näkymättömien voimien ja vaikutusten yli. Anna lukijan saada kokea tämän kirjoituksen kautta ristintyösi vapauttava armo. Kiitos Jeesus Golgatalla antamasi sijaisuhrin ja veresi voittovoimasta. Kiitos Herra tästä Raamatun opetuksesta:
”Kristus itse kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuulle, että me synneille kuolleina eläisimme vanhurskaudelle. Hänen haavojensa kautta teidät on parannettu. Te olitte ”eksyksissä niin kuin lampaat”, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan luo.” 1 Piet. 2:24,25. Aamen.
Jeesus on paras sielujemme hoitaja ja parantaja. Hän tietää mitä ihmisessä on ja mitä kukin tarvitsee. ”Rangaistus oli Hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja Hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.” Jes. 53:5.
Jeesus vapauttaa riivaajista, vaikka Hän välillä käyttää siihen ihmisiäkin, uskossa olevia omiaan.

Raamattu kertoo riivaajien alkulähtökohdan.
”Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa.” Ilm. 12:7-9.
Sielunvihollinen oli ennen lankeamistaan täydellinen ja korkea-arvoinen taivaallinen enkeliruhtinas, Lusifer. Raamattu kertoo paholaisen lankeemuksen syyksi ylpeyden:
”Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja! Sinä sanoit sydämessäsi: ’Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.’” Jes. 14:12-14.
Sielunvihollisen alaisuudessa elävän ihmisen tunnistaa ylpeämielisyydestä, itsensä korottamisesta ja Jumalan vastustamisesta sekä muita ihmisiä halveksivasta asenteesta. Luuk. 18:9-14. Jumalaa vastustavan röyhkeän elämänasenteen ääri-ilmiö on äärimuodossaan riivaustila (Dan. 4:25-34. Ef. 2:1-3. / Filip. 2), jolloin pahat henget pääsevät häneen sisälle.

Raamatussa kuvataan paholaista myös muinaisen Tyyron ruhtinaan takana toimivana henki-hallitsijana: ”Ihmislapsi, viritä itkuvirsi Tyyron kuninkaasta ja sano hänelle: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä olet sopusuhtaisuuden sinetti, täynnä viisautta, täydellinen kauneudessa. Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit (= eksyttävä käärme Paratiisissa, 1 Moos.3). Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet; karneolia, topaasia ja jaspista, krysoliittia, onyksia ja berylliä, safiiria, rubiinia ja smaragdia sekä kultaa olivat upotus-ja syvennystyöt sinussa, valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin. Sinä olit kerubi, laajalti suojaavainen, ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle; sinä olit jumalolento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä. Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys. Suuressa kaupankäynnissäsi tuli sydämesi täyteen väkivaltaa, ja sinä teit syntiä. Niin minä karkoitin sinut häväistynä Jumalan vuorelta ja hävitin sinut, suojaava kerubi, pois säihkyväin kivien keskeltä. Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi.” Hes. 28:12-17.

Paholainen riivaajineen on ollut ihmiskunnassa sen alusta asti.
Tässä eräs kertomus kahden tuhannen vuoden takaa:
JEESUS KYSYI OPETUSLAPSILTAAN:
”Mitä te väittelette heidän kanssaan?” Silloin vastasi eräs mies kansanjoukosta hänelle: ”Opettaja, minä toin sinun tykösi poikani, jossa on MYKKÄ HENKI. Ja missä vain se käy hänen kimppuunsa, riuhtoo se häntä, ja hänestä lähtee vaahto, ja hän kiristelee hampaitaan; ja hän kuihtuu. Ja minä sanoin sinun opetuslapsillesi, että he ajaisivat sen ulos, mutta he eivät kyenneet.” Hän vastasi heille sanoen: … ”Tuokaa hänet minun tyköni.” Niin he toivat hänet Hänen tykönsä. Ja heti kun hän näki Jeesuksen, KOURISTI HENKI HÄNTÄ , ja hän KAATUI maahan, kieritteli itseään, ja hänestä lähti vaahto. Ja Jeesus kysyi hänen isältään: ”Kuinka kauan aikaa tätä on hänessä ollut?” Niin hän sanoi: ”Pienestä pitäen. Ja monesti se on heittänyt hänet milloin tuleen, milloin veteen, tuhotakseen hänet. Mutta jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”’Jos voit!’ Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo”. Ja heti lapsen isä huusi ja sanoi: ”Minä uskon; auta minun epäuskoani”. Mutta kun Jeesus näki, että kansaa riensi sinne, nuhteli hän SAASTAISTA HENKEÄ ja sanoi sille: ”Sinä mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde ulos hänestä, äläkä enää häneen mene”. Niin se huusi ja kouristi häntä kovasti ja lähti ulos. Ja hän kävi ikään kuin kuolleeksi, niin että monet sanoivat: ”Hän kuoli”. Mutta Jeesus tarttui hänen käteensä ja nosti hänet ylös. Ja hän nousi. Ja kun Jeesus oli mennyt huoneeseen, niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä eriksensä: ”Miksi emme me voineet ajaa sitä ulos?” Hän sanoi heille: ”Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla”.” Markus 9:16-29.
Kertomuksen isä oli huolissaan poikansa tilasta, jonka hän tunnisti demonin aiheuttamaksi. Jeesus vahvisti, että sairauden aiheuttaja oli todella riivaaja, saastainen henki. Hän ajoi ulos demonin; ja seuraus oli, että poika parani. Jeesus ihmisen Luojana tunnisti langenneen hengen, joka oli mennyt sisälle poikaan. Hänellä oli valta ajaa se ulos. Ja tämän saman vallan Jeesus on antanut meille, jotka olemme tulleet uskoon ja antaneet kastaa itsemme upotuskasteella Hänen Nimeensä: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat NIITÄ, jotka uskovat: minun Nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä...” Mark. 16:15-17.
Alkuseurakunta toimi Jeesuksen Nimessä, Hänen antamillaan valtuuksilla. Siksi sairaat parantuivat, ja ihmeitä ja merkkejä tapahtui. Apt. 4:30-32. ”Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät ulos huutaen kovalla äänellä, ja moni halvaantunut ja rampa parani. Tuossa kaupungissa syntyi suuri ilo.” Apt. 8:7,8.
Raamatussa on paljon esimerkkejä riivaajien ulosajamisesta. Tässä muutama: Matt. 9:33. 12:22. 15:22-28. Luuk. 4:33. 8:26-39. 11:14. Apt. 5:16. 19:12.
Paasto on eräs Jumalan meille antama hengellisen voittoelämän ”työkalu” voidaksemme auttaa kärsiviä ja mm. ajaa ulos riivaajia: ”Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla”.” Markus 9:29. Rukous- ja paastopäivät ovat siksi meille erittäin tärkeitä. Myös koko seurakunnan yhteisiä paastoja tulisi ottaa käyttöön. ”Kuuluttakaa pyhä paasto..” Jooel 2:15-16.

Mitä ihmiselle tapahtuu uskoon tulossa?
Jotkut pelastuneet ovat olleet riivattuja ennen uskoon tulemistaan. Eräs sellainen oli Maria Magdalena, Jeesuksen läheinen opetuslapsi. Raamattu kertoo, miten Jeesus ”ilmestyi ensiksi Maria Magdaleenalle, josta Hän oli ajanut ulos seitsemän riivaajaa.” Mark. 16:9. Maria Magdaleena oli siis ennen Jeesuksen kohtaamista elämänsä raunioilla, surkeassa tilassa, riivattu ihminen. (Vrt. Matt. 12:45) Samoin on meidänkin aikanamme henkivaltojen valtaan joutuneita kärsiviä ihmisiä (1 Tim. 4:1), jotka ovat joutuneet esim. haureuden henkien riivaamiksi tai alkoholin ja muiden huumeiden orjuuttamiksi. Saastaiset henget viihtyvät sellaisten syntitottumusten parissa. – Mutta Jeesus tahtoo ja voi katkaista kaikki synnin kahleet, johtuivatpa ne sitten oman lihanmielen saastaisuudesta tai demonihenkien vaikutuksesta. Jokainen voi itse tuoda rukouksessa kaikki orjuuttavat tekijät Jumalan armahtavan laupeuden eteen. ”Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että Hän ajallaan korottaisi teidät. Heittäkää kaikki murheenne Hänen päälleen, sillä Hän pitää teistä huolen.” 1 Piet. 5:6,7. ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon.” Matt. 11:28.

Ihmisen uskoontuloprosessissa tapahtuu siis pääosin kolminkertainen vapautuminen:
1. Vapautus langenneen Adamin suvun jäsenyydestä ja siirtyminen Kristuksen sukuhaaraan. ”Jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus, se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” 2 Kor.5:17; 1 Kor.15:45; Gal.3:25-29.
2. Vapautus synnistä. ”Jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin Hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, Hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” 1 Joh. 1:7. Sananl. 28:13,14.
3. Vapautus henkivaltojen vaikutuksista. ”Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niin kuin muutkin… ” Efes. 2:1-5.
”Hän paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet” (Apt. 10:38), jossa tilassa siis kaikki ihmiset ovat ennen uskoon tuloaan, enemmän tai vähemmän. Toiset ovat kokonaan avanneet itsensä sielunviholliselle ja näin tulleet riivatuiksi.
Täydellinen vapaus ansaittiin ristin veren kautta Golgatalla, jossa Jumala ”riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; Hän sai heistä Jeesuksen  kautta voiton riemun..” Kol. 2:15. Saimme vapauden syntitilasta, synnin teoista ja lihan sekä hengen saastutuksesta, ja henkivalloista. Irtaannuimme saatanan valtapiiristä (Room.5:12 – 23) ja liittäydyimme yhteen Jeesuksen kanssa. Siirryimme Jumalan valtapiiriin. Tulimme ”Viimeisen Adamin” eli Jeesuksen opetuslapseuteen ja herruuteen. 1 Kor.15:45. Sydämiimme vuodatettiin Jumalan rauha ja rakkaus Pyhän Hengen kautta. Room. 5:5. Taivaallinen rakkaus karkotti pelon. 1 Joh. 4:18,19. Tässä armon tilassa olemme ja tässä tahdomme pysyä lopullisesti. Olemme elämänyhteydessä Jeesuksen kanssa. Tässä tilassa kasvamme ja vapaudumme vaikeistakin luonnevioista, jopa narsismista. Itsesääli, itsensä vähättely yms. poistuvat uskossa kasvamisen kautta. Tämän saa aikaan sydämen tuttavuus hyvän Paimenen kanssa.
”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” …. ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” Joh. 8:31-36. Joh. 15.
”Todellisesti vapaiksi” tarkoittaa tietenkin, ettei vapautetun elämään jää mitään siteitä, esim. riivaajien jättämiä jälkiä. ”Hän, joka teissä on, on suurempi, kuin se, joka on maailmassa! ” 1 Joh.4:4. Ruumiimme, sielumme ja henkemme, koko olemuksemme kuuluu nyt siis Jeesukselle Kristukselle ja Pyhälle Hengelle! Jeesus on kaiken Herra! Hän on meidän Vapahtajamme. Sen tähden ”minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan teitä antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.” Room. 12:1. Tunnustamme julkisesti, että Jeesus Kristus on syntiemme sovittaja ja elämämme Herra! Filip. 2:11. Room. 10:9-13.
”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.” 1 Kor. 6:19-20.
”Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.” 1 Tess.5:23.
”Jos sanomme, että meillä on yhteys Hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valehtelemme emmekä tee totuutta. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin Hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, Hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” 1 Joh.1:6-7. ”… sillä sinut on teurastettu ja sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista, kielistä, kansakunnista ja kansanheimoista.” Ilm. 5:9.

USKOON TULO VAPAUTTAA!
Olemme ottaneet vastaan syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen sovintoveren kautta, ”… uskon kautta Hänen vereensä.” Room. 3:25.
Teimme parannuksen synneistämme. Luuk.24:47.
Pyhä Henki tuli sydämiimme. Efes.1:13.
Otimme upotuskasteen vedessä Jeesuksen Nimeen. Apt.2:38.
Meidät siunattiin Jumalan seurakunnassa. 1 Tim.4:14.
Uskoontuloprosessissa vapauduimme kaikista henkivaltojen siteistä! Kiitos ja ylistys Jumalalle! Room. 6:22,23.

Jos joku on ollut tekemisissä salatieteiden, okkultismin eri muotojen kanssa, spiritismissä, horoskoopeissa, joogassa, yms. noituuksissa ja velhouksissa, niin uskoon tulossa niiden aiheuttamat haavat ovat parannetut ja demonien aiheuttamat ahdistuksen kahleet on katkaistu. ( Vertaa 1 Sam. 15:23 ja luku 28.) Kaikki syntitilassa eletyn elämän seuraukset on käsitelty ristillä! . Efes. 2:1-3. Ja henget ajetaan ulos sanalla. Markus 1:25. Sen jälkeen voimme siunata uskoon tulleet kätten päällepanemisen kautta. Ja näin he ovat riivaajista vapautettuja rakkaita Jumalan lapsia, jotka ovat luopuneet syntielämästä.

USKOSTA LUOPUNEET KRISTITYT LOPUNAJASSA.
”Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja seuraavat eksyttäviä henkiä ja riivaajien oppeja.” 1 Tim.4:1.
Siinä on kerrottu eräs syy, miksi näemme joidenkin uskoon tulleidenkin olevan siteissä ja jopa riivaajien heiteltävinä. Villitsevät henget riivaavat ihmisiä saaden heidät eksyksiin, esim. sekaannuttavien opintuulten heiteltäviksi. Ef. 4:14. Uskonnolliset henget ovat valkeuden enkeleiksi pukeutuneina eksyttäneet uskovia ja saaneet aikaan suurta tuhoa sekä yksilöuskovissa että Jumalan seurakunnassa. 2 Kor.11:4,14,15; Matt.24:4,5,24. Tämän tähden tarvitaan parantumista ja terveyden lääkettä sisimpään. Sitä saamme pysymällä uskovien yhteydessä ja Jumalan Sanan opetuksissa. Apt. 2:41,42. ”Sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.” Sananl. 4:22.
Paholainen tahtoisi saada uskoon tulleenkin uudestaan hallintaansa. Siihen se käyttää synnin houkutuksia. 1 Moos. 3. Sielunvihollisen tekoihin suostumalla ihminen antautuu sille. Room. 6:16. Ensin demonit saavat tilaa ihmisen ajatustasolla, jossa on annettu tilaa myönteiselle suhtautumiselle syntiin. Siitä saattaa alkaa lankeemus takaisin pahan valtaan:
”En kiinnitä silmääni siihen, mikä turmiollista on, eksyttäväistä menoa minä vihaan: ei saa se minuun tarttua. Nurja sydän väistyköön minusta; pahasta minä en tahdo tietää.” Psalmi 101: 3,4.

Raamattu puhuu sielullisesta, ”riivaajien viisaudesta”, jonka hengen pystymme tunnistamaan vihollisen vaikuttamaksi: ”Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.” Jaak. 3:16. Sielunvihollisen tahdon mukaisilla teoilla pahat henget alkavat toimia siellä missä on kiroilua, riitaa, valhetta, petosta, parjausta, haureutta, jne.. – Niin kuin Jumalaa palvellaan tekemällä Hänen tekojaan (Efes. 2:10), samoin paholaistakin palvellaan tekemällä sen tekoja: ”Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette..” Rm. 6:16.
”Mutta Herran Henki poistui Saulista, ja Herran lähettämä paha henki vaivasi häntä. … . Niin usein kuin Jumalan lähettämä henki tuli Sauliin, otti Daavid kanteleen ja soitti sitä; silloin Saulin oli helpompi ja parempi olla, ja paha henki väistyi hänestä.” 1 Samuel 16:14,23.
Saul lankesi tottelemattomuuden syntiin ja sitä kautta hän veti puoleensa pahan hengen. 1 Samuel 15:22. Hän antautui tottelemaan paholaista. Tuo sama tottelemattomuus on jatkunut Paratiisista asti: 1 Moos. 3:17-19.
Voit tunnistaa pahan hengen? – Miten? 1 Samuel 18:10. vastaa: ”Seuraavana päivänä Jumalan lähettämä paha henki valtasi Saulin, niin että hän raivosi kotonansa.” / Raivoisa suuttuminen on eräs merkki pahan hengen läsnäolosta. Siitä voit tunnistaa riivaajahengen vaikutuksen.
Riivaajat vihaavat Pyhän Hengen täyttämiä Jumalan lapsia: ”Mutta Herran lähettämä paha henki tuli Sauliin, kun hän istui kotonaan keihäs kädessä ja Daavid soitteli. Niin Saul koetti keihästää Daavidin seinään; mutta hän väisti Saulia, ja tämä iski keihään seinään. Daavid pakeni ja pelastui sinä yönä.” 1 Samuel 19:9-10.
Daavid oli Jumalan voideltu. Syntiin langennut Saul vihasi sellaista. Samoin tapahtuu edelleen. ”Niin kuin lihan mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan syntynyttä, niin nytkin.” Gal. 4:29.
Pyhä Henki on aina rakkauden ja rauhan Henki! = ”Ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.” Jaak. 3:17,18.

Voimme auttaa kärsiviä, monenlaisten henkivaltojen heiteltäviksi joutuneita? Uskossa olevat ihmiset, jotka ovat täynnä Pyhää Henkeä ja rakkautta kärsiviä kohtaan, voivat siis ajaa ulos riivaajia. Ja riivaajat tottelevat uskossa olevan käskysanaa. Mark. 16:15-20. Kiitos Jumalalle!
Mutta ymmärrämme, etteivät kaikki synnit ja ihmiselämän vaivat johdu riivaajista. On osattava erottaa ”lihan teot” (Gal. 5:19-21) henkien vaikuttamista teoista. Tosin molemmat vetävät puoleensa toisiaan. Esim. alkoholismin tai haureuden riivaustila alkaa siitä, ettei käytetä itsehillintää, vaan annetaan lihan  mielelle ja synnille periksi. Seurauksena saattaa olla lopulta henkien valtaan joutuminen, riivatuksi tuleminen.
Mutta Jeesus on täynnä armoa ja totuutta. Joh. 1:14. Hän etsii kadonneita ja syntien sekä henkivaltojen orjuudessa eläviä. ”Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin.” Hes. 34:16. Uskovina olemme Hänen työtovereitaan (2 Kor.6:1) ja tahdomme auttaa langenneetkin takaisin armon tielle. Matt.5:44.

Tarvitsemme Pyhän Hengen voiman.
Jumalan Sana varoittaa meitä epäraamatullisesta kristillisyyden muodosta, jossa ei ilmene voimavaikutuksia. 1 Kor. 12:6. ”He kieltävät sen voiman; sen kaltaisia karta!” 2 Tim. 3:5. ”… ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan JUMALAN VOIMAAN!” 1 Kor. 2:5. Vain Pyhän Hengen Voimassa voimme ”oikein jakaa totuuden sanaa”. 2 Tim. 2:15. ”Apollos puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta!” Apt. 18:25. Monenlaiset” voimavaikutukset kuuluvat alkuperäiseen kristinuskoon sen oleellisena osana (1 Kor. 12:6,9) mm. riivaajien ulosajaminen ym. terveeksi tekemisen lahjat. Se on Jumalan suurta rakkautta ihmisiä kohtaan. Kärsivät saavat avun. Tämän tähden Raamatun siunaava käsky meille uuden liiton uskoville on: ”Täyttykää Hengellä!” Ef. 5:18-19. Siinä on ratkaisu moniin tuskiin ym. ihmiselämän kärsimyksiin. Lähetyskäskyn sisältöön kuuluu julistaa evankeliumia, kastaa ne, jotka uskovat, rukoilla sairaiden puolesta, ajaa ulos riivaajia, puhua kielillä yms.. Markus 16:15-20.

Henkivaltojen hyökkäyksiä.
Sielunvihollisella armeijoineen on jonkinlainen pääsy uskovan ajatusmaailmaan. Olemme kaikki joutuneet kokemaan sellaista. Joskus jopa rukoushetkissä saattaa tulla mitä merkillisimpiä ajatuksia. Ne ovat ulkopuoleltamme tulevia ”kiljuvan jalopeuran” aiheuttamia häiriöitä. Joskus ne ovat myös lihallisen mielen tuomia mielikuvia. Sellaisista on joku todennut viisaasti näin: ”Emme voi estää lintuja lentämästä päämme yli; mutta voimme estää, etteivät ne tee päähämme pesää.” Nuo Pyhän Hengen toimintaa häiritsevät vaikutukset eivät kuitenkaan läheskään aina tule rumasta ja huonosta elämästä, tai pornoluolista ja kirousta täynnä olevista pubi-juottoloista. Ne tulevat usein myös eksyttävistä uskonnoista. Niihin eksyneet ihmiset ovat tietämättään avanneet mielensä demoneille.  Hengelliset ihmiset kokevat pyhää ahdistusta sellaisten ihmisten läsnäolossa, jotka ovat pelkästään uskonnollisia ilman elävää Jeesusta ja Häneltä saatua elävää uskoa. 2 Kor.11:14-15; Matt.7:15. Ilm. 18:1-5.
Pyhällä Hengellä täytetty uskova saa joskus pelkällä läsnäolollaan aikaan, että pahan voimat riivatuissa aktivoituvat. Silloin on aika toimia ja vapauttaa kärsivä ihminen sielunvihollisen kahleista.
Taistelu on joskus kovaakin! Siksi meille on annettu ohjeet pukeutua Jumalan koko sota-asuun. ”Tehkää tämä kaikki alituisessa rukouksessa ja anomisessa rukoillen joka hetki Hengessä.” Efes. 6:10-18. – Sielunvihollinen voi siis käydä ympärillämme ja pääsee joskus MIELEMME alueelle, mutta se ei pääse sydämiimme asti. Jeesus on sydäntemme valtias. Hän ei jaa asuntoaan Paholaisen kanssa.
Paholainen pelkää Pyhällä Hengellä ja rakkaudella täytettyä uskovaa.

Miten asia siis on?
Synnin kanssa leikittelevät kristityt joutuvat saatanan sitomiksi. ”Kiljuva jalopeura” on ensin käynyt ympärillä houkutuksineen. Sille on annettu pikkusormi ja se on vienyt koko käden. 1 Piet. 5:8. Näin se on saanut uskovasta otteen. Näin riivaajat ovat alkaneet vaikuttaa elämässä. Ne ovat sitoneet ja ahdistaneet uskovan valtaansa. Kerran vapautetut ovat uudestaan saatanan orjia. Matt. 12:43-45. ”Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: ”Koira palaa oksennukselleen”, ja: ”Pesty sika rypee rapakossa.” 2 Piet. 2:20-22.
Henkivaltojen herjaaminen ja niiden kanssa leikitteleminen on eräs syy niiden pääsemiseen uskovan elämään. ”.. herjaavat sitä, mitä eivät tunne… ” Juuda 8-10. On typerää huutaa kokouksissa paholaiselle sitä herjaten ja komentaa sitä lähtemään. Jos jossain toimitaan siten, niin älä mene sinne. Uskoon tulleiden kokouksissahan ei ole saatanaa. Meidän keskellämme on Jeesus. Ja voit olla varma, etteivät Jeesus ja saatana käy samoissa tilaisuuksissa. Demoniarmeijat ovat kyllä aina viihtyneet uskonnollisessa ilmapiirissä (Vertaa Apt. 16:16-18), mutta Pyhän Hengen johtamissa tilaisuuksissa ne eivät pysty olemaan. Kaikki kirkot hartaine kirkonmenoineen ovat niille mieluisia. Ilm. 18:1-6. Armolahjojen toiminta Pyhällä Hengellä täyttyneiden uskovien elämässä karkottaa vieraat henget. 1 Kor. 12:8.

Mutta miten olikaan Paavalin laita?
Hän ei vaikuttanut ylpeältä. Mutta hän kirjoitti: ”Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta. Ja Hän sanoi minulle: ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” 2 Kor. 12:7-10.
Saatanan enkeli, riivaaja, piti Paavalia nöyränä eli varjeli häntä ylpeyden synniltä. Riivaaja oli tuon mukaan Paavalin lihassa, ei hänen hengessään. Rukouksesta huolimatta se ei erkaantunut hänestä. Mikä siihen oli syynä? – Ajattelisin syyksi sen, että Paavali oli ennen uskoon tuloaan erittäin julmasti vainonnut Jumalan seurakuntaa. ? Gal.1:13; Apt.26:9-11. Tämän tähden Jeesus sanoi hänestä: ”Minä tahdon näyttää kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden.” Apt. 9:16. – Tämä on käsittämätön asia. – Siitä käy ilmi, että synnissä eletyn elämän jättämiä jälkiä saattaa jäädä uskoon tulleiden elämään, ja ne ovat kuin pahalle avoinna olevia portteja. Tämän tähden tarvitaan joskus aikaa vievää parantumista Jumalan ja Hänen seurakuntansa armahtavassa ilmapiirissä.

Paavali kertoo siis 2 Kor. 12. luvussa, mikä tuo kärsimyspistin hänen lihassaan oli; se oli saatanan enkeli. Mihin tahansa Paavali meni, aina tuli vaikeuksia, ruoskaa, vankeutta, kivisadetta ym. pahoinpitelyä. 2 Kor.11:23-30. Riivaaja oli kaikkialla aiheuttamassa vastustusta. Paavalin lihassa ollut saatanan enkeli, riivaaja, vaikutti siis hänen elämässään riivaten ihmiset Paavalia vastaan. Apt. 19:23-34. Riivaajat toimivat joskus näinkin päin. Mutta se oli siis vain Paavalia kohdannut kokemus. Samaa ei ole tarkoitettu sinulle tai minulle. Meille Jeesus on tarkoittanut täyden vapauden kaikesta pahan vallasta. –

Pahan voimien pääseminen uskossa olevien elämään johtuu joskus myös siitä, että uskoon tullut ei ole täyttänyt puhdasta sydäntään, vaan elämään on jäänyt eräänlainen tyhjiö. Sydämemme huone ei saa jäädä tyhjäksi; vaan sydämemme tulee täyttyä Pyhällä Hengellä, Jumalan Sanalla, uskovien yhteydellä ja rukouselämällä. Tämä on loppuelämämme kestävä projekti. Apt. 2:41-42.
”Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, (ihmisen tullessa uskoon) kuljeksii se autioita paikkoja ja etsii lepoa, eikä löydä. Silloin se sanoo: ’Minä palaan huoneeseeni, josta lähdin.’ Ja kun se tulee, tapaa se huoneen tyhjänä ja lakaistuna ja kaunistettuna. Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sisään ja asuvat siellä. Ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset.” Matt. 12:43-45.
Sydämesi huoneen ei siis tule olla tyhjä, vaan täytetty Jumalan pyhillä asioilla.
On ihmisiä, jotka ovat tulleet uskoon, mutta sittemmin ovat hylänneet suoran tien lähtien uudestaan mukaan tämän maailman syntielämään. Eräät ovat saattaneet jäädä vaille oikeaa Raamatun opetusta, ja ovat siksi jääneet esim. kastamattomiksi tai joutuneet vieraiden oppien eksytysverkkoon. Hebr. 13: 9. Sellaiset ovat sitten joutuneet erilaisten uskonnollisten demonien vaikutukseen, esim. kirkon piiriin. ”Pesty sika rypee rapakossa”.” 2 Piet. 2:20,21.

Ihmishengen syvyydet.
”Monikerroksinen” ihminen pitää sisällään sellaisia alueita, joita voidaan tutkia vain Pyhässä Hengessä.
”Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.” 1 Kor.2:10-15. –
Tarvitsemme suurta Jumalan armoa ja Pyhän Hengen johdatusta ymmärtääksemme tämän kaltaisia syviä Jumalan asioita. Apt. 2:1-6; 10:43-48.
Voisiko uskoon tulleen ja hengenvapautuksen kokeneen ympärillä käyvä paholaisten armeija päästä vielä sisälle johonkin ihmiskerrokseen? Tämä on vaikea kysymys. 1 Piet.5:8-9. Tiedämme kyllä, että puhtaissa uskovissa ei ole demoneita! Tämä on yksiselitteinen Jumalan totuus! Kun Jeesus on puhdistanut sydämemme sovintoverellään ja asuu sydämemme valtaistuimella, ei siellä voi olla pahoja henkiä. Mutta mitä pitävätkään sisällään nuo ihmissielun eri kerrokset, joissa ovat esim. muistiin tallentuneet monenmoiset paholaisen hallinnassa eletyn entisen syntielämän kokemukset ? Voisivatko niiden jättämät jäljet olla jonkinlaisia kiinnekohtia henkimaailman vaikutuksille, joihin asti pahan voimat pystyvät tunkeutumaan? – Entä voisivatko syytökset entisen elämän synneistä vielä tulla sieltä esiin, kun ”meidän veljiemme syyttäjä”, paholainen kaivelee menneitä. Ilm. 12:10. Tämän tähden Raamattu opettaa, että menneet synnit on käsiteltävä nöyrästi katuen, tunnustaen, hyläten, ja sitten unohtaen: ”Unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin.” Filip. 3:13-14.
Muistilokeroihin tallentuvat kaikki elämässämme tapahtuneet asiat. Nuo muistin alueet ovat kuin sisimmässämme olevia paholaisen syytösten huoneita. Tämän tähden on muistettava Raamatun opetus: ”Vastustakaa sitä lujina uskossa!” 1 Piet. 5:8,9. Ja ”unohtakaa menneet!” Filip. 3:13,14. Jeesus tahtoo parantaa sisimpämme haavat, synnin jäljet, niin ettei niistä jää jäljelle jälkeäkään. Parantuminen tapahtuu sen perusteella, että vanha synti-ihmisemme on siirretty ristille! ”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” 2 Kor. 5:17. ”Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” Room. 6:11.
”Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.” Jesaja 43:18-19. Kaikki synnin muistot, pahan pesäkkeet, pitää haudata armon mereen. ”Kuka on Jumala, niin kuin sinä olet, joka annat pahat teot anteeksi ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten? Ei Hän pidä vihaa iäti, sillä Hänellä on halu laupeuteen. Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen.” Miika 7:18-19. ”Niitä ei saa onkia.” Jumalakin on unohtanut entiset syntimme: ”Heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista.” Hebr. 10:17.

Uskoon tulleen tulee karttaa sielunpenkojia. Niitä ovat sellaiset, jotka mielellään tonkivat esiin menneitä asioita, mm. nuoruuden syntejäsi. He vääristävät jopa Matteus 15:13. tarkoittamaan, että vielä uskoon tulon jälkeen pitää penkoa taakse jäänyttä syntielämää.
”Jokainen istutus, jota ei minun taivaallinen Isäni ole istuttanut, on juurineen revittävä pois!” Matteus 15:13. Tällä Jeesus tarkoittaa edellisissä jakeissa mainittuja isien perinnäissääntöjä, jotka eivät olleet Isän istutuksia. Meidänkin sydämistämme otettiin  pois virhekasvannaiset. Jeesus ei antanut anteeksi vain joitakin syntejämme. Hänen verensä puhdisti meidät kaikesta synnistä. 1 Joh. 1.
Kaikki synnit on käsitelty ristillä! Syntitaakkamme siirrettiin Golgatalle. Ja Armon vastaan ottamisesta sitten alkoi kasvu ristin kaidalla tiellä! Kasvu ei tapahdu hetkessä, vaan on koko elämämme kestävä projekti. Vielä uskoon tulon jälkeenkin esiintyy vaikeuksia. Mutta vaikeuksia ei voiteta sielunpenkojaisilla, menneisyyden syntihaavojen avaamisella. Sellaiset aiheuttavat ennemminkin mielenterveyden häiriöitä.
Älä koskaan osallistu niin sanottuihin ”eheyttämisseminaareihin”. Et tarvitse niitä.
Uskoon tulosta alkaa puhdas kasvu raittiissa seurakuntayhteydessä Apt. 2:41,42 tiellä. ”Tässä on tie, sitä käykää!”

VAPAUTUS
Uskoon tulon prosessissa ihminen on autettava vapaaksi kaikista menneen elämän syntitaakoista ja niiden jättämistä jäljistä. Matt. 18:18. Joh. 20:21-23. Mutta uskoon tulleen on myös itsenäisesti ja määrätietoisesti alettava vastustaa ”perkelettä, niin se teistä pakenee.” Jaakob 4:7.
Jos Sinulla on epäilys, että joku paha vielä on kiusanasi, voit itse Jumalan edessä rukouksessa ottaa vastaan vapauden. Oma valintasi rukouksessa Jumalan edessä ja päätöksesi on sellainen tekijä, jonka Jumala vahvistaa, ja jota ei itse pääpaholainenkaan voi vastustaa. Kun valitset tehdä parannuksen ja otat vastaan syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen veren kautta, tapahtuu vapautus. Jeesus on silloin Herrasi ja Kuninkaasi. Hän auttaa nöyrtyväistä! Sitten riiput lopullisesti kiinni Hänessä. ”Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun Nimeni. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.” Psalmi 91:14-15.

Voit nyt, tätä lukiessasi, polvistua Kaikkivaltiaan Jumalan eteen ja selvällä äänellä sanoutua irti kaikesta paholaisen toiminnasta omassa elämässäsi. Rukoile esim. näin:
Jumala, rukoilen Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Luotan ristillä annetun sijaisuhrin ja sovintoveren armoon. Tunnustan kaiken syntisyyteni sekä tekosyntini ja elämäni virheet Sinulle. Olen syntinen ja tarvitsen armoasi. Anna syntini anteeksi. Anna Pyhä Henki sydämeeni. Teen tässä hetkessä vilpittömän parannuksen. Luotan armoosi ja Pyhän Hengen johdatukseen. Sanoudun irti kaikista vieraiden henkien vaikutuksista minuun: Väistyköön paholaisen henget minusta nyt, Herrani Jeesuksen Kristuksen Nimessä ja sovintoveren ansiossa. Tästä eteenpäin minussa saa toimia ainoastaan tämä sama rakas Jumalan Henki, joka asui alkuseurakunnan uskovissakin, Pietarissa, Johanneksessa, Paavalissa ym. Annan koko elämäni Sinulle, pyhä Jumala. Auta minua aina pysymään nöyryyden tiellä. Kiitos, että olet minulle armollinen.
Jeesuksen Nimessä! Aamen.

Edellisen rukouksen jälkeen älä enää koskaan ole tekemisissä tai edes puheväleissä paholaisen kanssa. Käännä sille selkäsi; ja käännä katseesi kohti Jeesusta. Puhu asioistasi joka päivä Jeesukselle. Sitä on rukous. Ylistä Jumalaa ääneen. Kiitä Jeesusta Hänen ristinsä veren armosta.
PAHOLAINEN ON PAENNUT ELÄMÄSTÄSI ! Olet Jumalan lapsi!
”Vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.” Jaakob 4:7.

Hyvä uskonelämä alkaa oppilaan paikalta. Ota siksi vastaan Raamatun mukaista opetusta. Efes.4:11-16. Kol. 3:16. ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” Joh. 8:31 – 32.
Kiitä Herraa, että ristin sijaisuhri ja voitollinen ylösnousemus on nyt elämäsi perusta.
Saat pitää itsesi synnille kuolleena ja Jumalalle elävänä Jeesuksessa Kristuksessa. Room. 6:11.
Pyhä Henki on johdattava Sinut kaikkeen totuuteen! Ja sinä pääset Taivaaseen! AAMEN.

”Vapauteen Kristus vapautti meidät! Älkää antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.” Gal.5:1. = Olemme vapaita sanan täydessä merkityksessä!

Ota yhteyttä.
W.L.

HUULILLESI VARTIJA!

ALKUSANAT.
Jeesus tahtoo parantaa kansansa vammat.
Pahan puhuminen, vikoilun synti, on eräs seurakuntatyötä pahasti vammauttava tekijä. Tämän tähden asia on selvitettävä ja korjattava. ”Panettelijan poistuessa taukoaa tora.” Sananl. 26:20. Vihamielisyyttä mielessään hautova sitoo ihmisten kanssakäymistä ja mm. hengellisten kokousten ilmapiiriä, eikä Pyhä Henki pääse vaikuttamaan. ”Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.”  Sananl. 26:26.
Mutta Jumalan siunaus pääsee tulvimaan kauniisti ja kirkkaasti seurakuntayhteyteen, kun vihamielinen vikoilu ja sormella osoittelu sekä pahan puhuminen lakkaa. Jes. 58.9.
Juoruilu – panettelu – parjaus ja vikoileva syyttely ovat samaan viha- ja kapinamielisen arvostelun kategoriaan kuuluvia asioita, jotka eivät kuulu uskovien elämään.

”Herra, pane minun suulleni vartija, vartioitse minun huulteni ovea.” Psalmi 141:3.
= 9. KÄSKY: ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi!” 2 Moos.20:16.
”Joka parjausta levittää, on tyhmä.” Snl. 10:18 .
Taitamattomilla sanoilla voidaan tuhota- ja viisailla puheilla rakentaa Jumalan seurakuntaa.

PAHANPUHUMISEN JA JUORUILUN SYNTI.

Parjaajat turmelevat syöpäkasvaimen tavoin raitishenkistä Jumalan työtä. He saavat aikaan rumaa jälkeä. Tuo synti on vakava syöpäkasvain ja vitsaus Jumalan seurakunnassa. 2 Tim. 2:16-18. Se on herätyksen este.
Juoruilija itse joutuu sivuun Jumalan työstä syntinsä tähden. Hän lamaantuu ja ahdistuu. Pyhä Henki ei suostu yhteistyöhön parjaajan kanssa. —
Vikoileva ja kielteinen arvosteluasenne kuvastaa yleensä ihmisen alhaista ja rumaa luonnetta. Mutta syynä saattaa olla myös oma epävarmuus tai vain kasvamattomuus ja tietämättömyys asian vakavuudesta.
Joskus parjaus versoo ylpeydestä johtuvasta itsensä ylentämisen tarpeesta sekä tahallisesta lähimmäisen halveksunnasta ja alentamisesta muiden edessä. ”Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.” Matt.23:12. Luuk. 14:7-11.

Vikoileva parjaaja tahtoo puheillaan saattaa lähimmäisensä häväistyksen alaiseksi:
”Herra, kuka saa vierailla sinun majassasi, kuka asua sinun pyhällä vuorellasi? – Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka tekee vanhurskauden ja puhuu sydämessänsä totuutta; joka ei panettele kielellänsä, joka ei tee toiselle pahaa eikä saata lähimmäistään häväistyksen alaiseksi.” Psalmi 15:1-3.
Valheellisen (tai tosiasiankin) juorun kohteeksi joutuneen kristityn tilanne saattaa tulla erittäin hankalaksi. Esimerkiksi seurakunnan sanan opettajan toiminnalta murentuu pohja pois. Ja mm. vastakääntyneet ovat herkkiä menettämään luottamuksen kasvattajiinsa. He joutuvat näin tuuliajolle ja sitä kautta jopa pois ristin kaidalta tieltä. Ajattele tätä! – Ennen suuren suun avaamista on hyvä miettiä seurauksia. Jotkut ihmiset ovat myös erittäin herkkiä arvostelulle. He saattavat jopa muuttua sellaisiksi, joiksi heitä haukutaan!!!
”Kuulkaa Herran Sana, te, jotka olette aralla tunnolla Hänen Sanansa edessä.” Jes.66:5. Jumala tahtoo antaa seurakunnalleen pyhän pelon tämänkin asian suhteen.
Emmehän tahdo olla Hoosean mainitsemia haaskoja, joista sanotaan: ”Minun kansani synnistä he saavat ruokansa, heidän pahoja tekojansa heidän sielunsa himoitsee.” Hoosea 4:8. Joissain piireissä sellaisia nimitetään vasikoiviksi ilmiantajiksi. ”Riitele oma riitasi vastapuolesi kanssa, mutta toisen salaisuutta älä ilmaise.” Sananl. 25:9.

Pahanlaatuinen syöpäkasvainjuoruilija suorastaan himoitsee kuulla ihmisten synneistä, virheistä, epäonnistumisista ja lankeemuksista. Niistä hän puhuu mielellään. Ne ovat heille herkkupaloja. ”Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.” Snl.26:22. Siellä sisimmän kammioissa nuo pahat puheet turmelevat Jumalan asuntoa.
Jos joku tietää Sinusta tai minusta jonkin asian, jota emme ole itse hänelle kertoneet, on liikkeellä ollut juoruilija, huolimatta siitä kuinka tosi asia on.
Nuo myrkytetyt ”herkkupalat” jäävät vaikuttamaan kuulijoiden elämään saaden aikaan ennakkoluuloja ym. väärää asennetta panettelun kohteena olevaa kohtaan. Kirouksen virrat aukenevat panettelijoiden puheista. Niiden kirousvirtojen vaikutukset kulkevat sydämestä sydämeen levittäen sielunvihollisen henkivaikutusta ympäristöönsä. Pyhän Hengen armovirrat sulkeutuvat.
Parjaushengen vallassa olevan ajatusmaailmakin saastuttaa ympäristöä. ”Älä ajatuksissasikaan kiroile kuningasta, äläkä makuukammiossasikaan kiroile rikasta, sillä taivaan linnut kuljettavat sinun äänesi ja siivelliset ilmaisevat sinun sanasi.”  Srn 10:20.

”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi!”  2 Moos. 20:16.
Väärän todistuksen antaminen lähimmäisestä (vaikkapa tietämättäänkin) on vakavan luokan synti. Tämän vuoksi on hyvä olla erittäin tarkka puheissaan.
Myös poissaolevan lähimmäisen analysoiva arvostelu on juoruilun piiriin kuuluva asia.
Raamattu kehottaa meitä ”valkeuden ja päivän lapsia” olemaan kirkkaita: ”Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee, ja Herran kunnia koittaa sinun ylitsesi. Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa Herra, ja sinun ylläsi näkyy hänen kunniansa.” Jes. 60:1. ”Kristuksen kirkkauden evankeliumiin” ei kuulu vikoileva parjaus.

ÄLÄ YLLYTÄ JUORUILUUN
Muiden asioita uteleva yllyttää juoruiluun. ”Tiedätkö mitä sille uskovalle kuuluu?” Tuon kaltainen kysely onkii esiin juorumieltä. Älä siis kysele ihmisten asioita muilta kuin asianomaiselta itseltään. Yleensä ihmisten asioiden uteleminen on sopimatonta. Jokaisella on oikeus kertoa vain, mitä tahtoo, tai olla kertomatta mitään itsestään ja asioistaan. Ihmisten pitää seurakunnassa antaa olla ja kasvaa rauhassa. Se kuuluu kristilliseen vapauteen. Jeesus antaa jokaiselle aikaa elämän korjaamiseen. Ilm. 2:21.
Syyttelevä juoruilu on kaikissa muodoissaan halveksittavaa ja tuomittavaa. 1 Kor.5:10-13.
Parjaaja ei voi kasvaa uskossaan. Syyttelevä pahan mieli estää hengellisen kasvun. Sellaisessa synnissä eläminen on otollista maaperää paholaiselle. Sielunvihollinen on ”meidän veljiemme syyttäjä”. Ilm. 12:10. Sen nimi on käännettävissä myös sanoilla ”parjaaja” tai ”panettelija”. Juoruilijat ovat siis antautuneet paholaisen työtovereiksi. Riivaajat viihtyvät sellaisessa ilmapiirissä.

Tahdommehan siis tehdä tosi parannusta tuosta inhottavasta synnistä? Itse tahdon! Tahdotko sinä? –
Jeesuksen veri puhdistaa meidät tästäkin synnistä. Saamme alkaa rakentua ”totuutta noudattaen rakkaudessa.” Efes.4:15. Saamme puhtain sydämin alkaa rakentaa ”elävän Jumalan seurakuntaa, joka on totuuden pylväs ja perustus.” 1 Tim.3:15.
Tästä parannuksesta alkaa seurakuntaelämä elpyä. Uskovat uudistuvat. Yhteys toimii. Alaikäiset  kasvavat uskossaan. Ilo valtaa sydämet. Keskinäinen rakkaus pääsee esiin. Armon ja rukouksen Henki toimii jakaen armolahjoja. Näin kokousten ilmapiiri muuttuu parantavaksi lähteeksi.
Enää ei ole kyräilyä eikä korvaan kuiskuttelua, vaan rehtiä ja raitishenkistä toimintaa Pyhässä Hengessä. Jumalan siunaus vuotaa runsaana yllemme, kun ”sormella osoittelu” lakkaa (Jes. 58:9) panettelijoiden poistuessa. Sananl. 26:20. Silloin alamme rohkaista ja rakentaa toisiamme. Tulee herätys, jota olemme odottaneet!
”Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa, ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niin kuin syöpä. …… Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista (= epäpyhistä puheista), tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.” 2 Timot.2:14-21. Siinä oleva lupaus koskee meitä kaikkia!

MITEN VOIMME LOPETTAA PARJAUKSET ?
Pahan puhumiset ym. juorut loppuvat, kun niiden kuuntelijat sulkevat korvansa. Kuuntelijathan ovat yhtä lailla osallisia ko. syntiin. Kuullessasi juorun sinun on ensi töiksesi otettava yhteys juorun kohteeseen, mieluiten juoruilijan läsnä ollessa. Näin saat katkaistua saatanan työn alkuunsa.
POISSA OLEVASTA EI TULE PUHUA! Tämä on aiheemme perussääntö, johon meidän tulee ojentautua?
”Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niin kuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi. Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat, ja Hän sanoo: ”Katso, tässä minä olen.” Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen, sormella osoittelun ja vääryyden puhumisen, jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun, niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä, ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niin kuin keskipäivä. Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; Hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niin kuin runsaasti kasteltu puutarha, niin kuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu. Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, sinä kohotat perusmuurit, muinaisten polvien laskemat; ja sinun nimesi on oleva: ”halkeamain umpeen muuraaja” ja ”teitten korjaaja maan asuttamiseksi.” Jes. 58:8-12.
Näin ennalleen asetettu seurakunta pukeutuu uudestaan alkuajan voimaansa.
Edellä oleva Raamatun Sana on lupaus Jumalan kansan herätyksestä. ”Sormella osoittelun” poistaminen on eräs edellytys tuon herätyksen alkamiselle.
Raamatun mukaisen ojentautumisen kautta alkaa tapahtua. Muinaiset polut avautuvat uudestaan eteemme. Tie korjataan. Kompastuskivet poistetaan.
Näin alkuperäinen kristinusko merkkeineen ja ihmeineen alkaa toimia.

RAKENTAVA ARVOSTELU
Uskovien kokouksissa voidaan suorittaa profetioiden tarkistavaa arvostelua. 1 Kor. 14:29. 1 Tessal. 5:20,21. Tämä pitää tapahtua yhdessä profetoivien ja arvostelijoiden kanssa, siis kaikkien osapuolten läsnä ollessa. Mutta ei julkisesti ja väärässä mielessä, tai esim. vastakääntyneiden kuullen. Matt. 18:14-17. Tarkistustehtävässäkään ei arvostella henkilöitä, vaan sanomia, ovatko ne luotettavia ja Raamatun mukaisia. Arvostelijoina voivat toimia vain siihen armoitetut, Jumalan seurakunnan yhteydessä olevat raitishenkiset ja uskossaan kasvaneet kristityt. Ala-asteen oppilas ei ole kykenevä arvostelemaan Yliopiston professoria? Ei kukaan, jolla on vikoileva syyttäjämieli, sovi muita arvostelemaan.
Jos et rakasta kaikesta sydämestäsi veljeäsi, älä siinä tapauksessa osallistu hänen arvosteluunsa.
– Mutta totuuden puhuminen ja uskovien auttaminen irti esim. erilaisista harhaopeista ei ole pahan puhumista. Mm. luterilainen harhaoppi on saanut aikaan paljon sekaannusta ja pahanpuhumista uskovien keskuuteen. –

Ojentaminen
Synnissä elävät parjaajat ja epäraamatullisen opin julistajat pitää ojentaa Sanan tielle rakkauden hengessä. Tässä tulee noudattaa Jeesuksen ja apostolien opetusta:
Ensin kahden kesken keskustellen, sitten yhdessä jonkun muun kanssa, ja vasta viimeisenä keinona julkisesti. ”Ilmoita seurakunnalle!” Matt. 18:17. – Seurakunnan tulee siis olla konkreettinen, jolle voi ilmoittaa!!! Matt. 18:15-17; Gal. 1:8-9; 1 Tim.1:3-7; 2 Tes.3:14-15.
Raamatun Sanasta sivuun menneet, jotka eivät tahdo ojentautua takaisin, vaan jäävät esim. kirkon piiriin ja juoruileviksi eksyttäjiksi, on erotettava seurakunnan yhteydestä. Tässäkin kysymyksessä Raamatun opetuksista sivuun menneistä tulee antaa jopa julkinen varoitus. Esimerkkinä 1 Tim.1:19-20 ja 2 Tim.2:16-18 ym. Se ei silloin ole parjausta, vaan seurakunnan suojelua. Paimenten tehtävä on varjella uskovia julmilta susilta, mm. vikoilevilta parjaajilta, jotka eksyttävät seurakuntaa pois Pyhän Hengen vaikutuspiiristä. Apt. 20:29-30.

Synnissä elävät uskovaiset tulee sulkea yhteyden ulkopuolelle:
”Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa; en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta. Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa. Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.” 1 Kor. 5:9-13.
Meillä ei ole valtuuksia erottaa Kristuksen ruumiin jäsentä seurakunnasta, mutta velvollisuutemme on suojella uskovia poistamalla yhteydestä mm. parjaaja, joka ei tahdo katua syntiään ja luopua siitä. Yhteydestä poistaminen on eri asia kuin seurakunnasta erottaminen! Seurakunta on Kristuksen ruumis. Ja jokainen uskoon tullut on Kristuksen ruumiin jäsen. 1 Kor.12:27. Siihen jäsenyyteen eivät voi ihmiset vaikuttaa. Velvollisuutemme on poistaa keskuudestamme sellainen, joka ei tahdo elää pyhityselämää Jumalan rakkaudessa ja totuudessa: ”Totuutta noudattaen rakkaudessa.” Efes.4:15. Hebr. 12:14. ja 13:4.
Parjaajat saastuttavat seurakuntaa enemmän kuin edellä mainitut, varkaat, ahneet, huorintekijät ja juomarit. Sen tähden myös juorusynnin harjoittajaan tulee soveltaa yhteydestä erottamista. Emme salli tuon syöpäkasvaimen edetä Kristuksen ruumiissa?
Yhteydestä erottaminen tehdään määräajaksi, kunnes Jumalan armo taas kelpaa ja parjausmielestä on tehty parannus.
”Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.” Jaakob 5:19-20.

Juoruilun synti on sielunvihollisen aikaansaama eksytys, josta pitää palata takaisin oikealle tielle kuten muiltakin harhateiltä. Jumala tahtoo parantaa kansansa vamman. Parantuminen edellyttää synnistä ja juoruilijoiden seurasta luopumista. Juoruilijoille pitää tehdä selväksi, ettemme tahdo olla tekemisissä heidän kanssaan.
Kyseessä olevasta julmasta synnistä on siis mahdollisuus vapautua. Vapautuminen tapahtuu synnin tunnustamisen ja parannuksen teon myötä, Jeesuksen ristintyön ja sovintoveren kautta.

”Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä. Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte. Sillä: ”joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta, kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen. Sillä Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja Hänen korvansa heidän rukouksiansa, mutta Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan.” 1 Piet.3:8 – 12.

Jumalan Sana on lääke syntiä vastaan.
Lääkereseptiksi annan seuraavat Raamatun kohdat:
3 Moos. 19:16-18; Psalmi 15:1-5: 17:3; 50:19-21; 101:5; Sananl. 10:18; 18:8; Matt. 7:3-5; 18:10-22; Room. 15:1-3; 1 Timot.3:11; 5:13; 2 Timot.2:14-26; Gal.6:1; Tiit.2:1-8; 1 Piet. 3:16; Ilm.12:10.
Näiden kautta taivaallinen Ylilääkärimme parantaa sairautemme!
Lääkkeet on nieltävä kokonaan.

Miten valtava voima onkaan puhutussa sanassa! Rukoilkaamme siis, että Jumala armahtaa meitä ohjaten kielenkäyttömme rakentamaan seurakuntatyötä. Sanojemme tulee aina siunata, rohkaista, lohduttaa, kannustaa, rakentaa hyvää, Jumalan rakkauden valtakuntaa ympärillämme. Efes. 4:29-32.
Jeesuksen Kristuksen kalliissa Nimessä ja sovintoveren ansiossa, anna, oi Jumala, syntimme anteeksi!
Tätä anomme itsellemme sekä kaikille rakkaille veljille ja sisarille!
Tunnustamme syntimme:
“sillä minä ja minun perheenikin olemme syntiä tehneet…“ Herra, anna anteeksi syntimme.

Weijo Lindroos
_____________________

PS. Raamatun kohtia kielen synnistä:
”Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla; heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.” Room. 3:12-14.
”Kielellä on vallassaan kuolema ja elämä..” Sananl. 18:21.
”Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.” Sananl. 12:18.
”Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää! (Kielen synti voii saada aikaan korvaamattoman vahingon) Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä. Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt; mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni. Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä?” Jaakob 3:5-11.
”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee. Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkoita luotasi huulten vääryys.” Snl. 4:23,24.
”Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.” Luuk. 6:45. Kristityn tulee joka päivä huolehtia sydämensä puhtaudesta pysyen Golgatan täytetyn työn armossa. ”Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä!” 1 Joh. 1:7-9.
”Minä tahdon noudattaa nuhteetonta vaellusta; milloin tulet sinä minun tyköni? Minä tahdon vaeltaa huoneessani vilpittömällä sydämellä. En kiinnitä silmääni siihen, mikä turmiollista on, eksyttäväistä menoa minä vihaan: ei saa se minuun tarttua. Nurja sydän väistyköön minusta; pahasta minä en tahdo tietää. Joka salaa panettelee lähimmäistänsä, sen minä hukutan, jolla on ylpeät silmät ja kopea sydän, sitä minä en siedä. Maan uskollisia minun silmäni etsivät, että he asuisivat minua lähellä; joka vaeltaa nuhteettomuuden tietä, se on oleva minun palvelijani. Vilpin tekijä älköön asuko minun huoneessani, valheen puhuja ei kestä minun silmäini edessä.” Psalmi 101:2-7.

Kristinusko alkoi Israelin pääkaupungista, Jerusalemista n. v. 30 jKr. Silloin Jeesus Kristus kuoli Golgatan ristillä sijaiskuoleman syntiemme tähden. Kuolemansa jälkeen Hän nousi ylös kuolleista ja sanoi: ”… minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet” (Ilm. 1:17-18 ).

Jeesus meni Taivaaseen, Isän Jumalan oikealle puolelle. Taivaasta Hän lähetti Pyhän Hengen, joka täytti opetuslapset voimalla ja rohkeudella. He alkoivat puhua Jumalan Sanaa rohkeasti ( Apt. 1:8; 2:1-6 ).

Alkuaikana uskossa olevien elämä oli vakaata kristillisyyttä. He puhalsivat yhteen hiileen, ja olivat yhden asian valtaamia. Heillä oli ”yksi sydän ja yksi sielu”, ja tuo yhteys ulottui rahakukkaroonkin asti ( Apt. 4:32-35 ). He elivät kokonaisvaltaisesti ristillä suoritetun lunastustyön perustalla (1 Kor.3: 11) tietäen, että Jeesus on joka hetki heidän kanssaan Pyhän Henkensä kautta.
”Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28:18:20). Jeesus oli luvannut seuraajilleen, että he saavat Pyhän Hengen toiseksi Puolustajaksi. – Jeesus on Puolustaja Isän tykönä. Pyhä Henki on Puolustajamme täällä. ”Ja minä olen rukoileva Isää, ja Hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, Totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe Häntä eikä tunne Häntä; mutta te tunnette Hänet, sillä Hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. … Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, Hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut” (Joh. 14:16,17, 26).

Jeesus oli antanut heille lupauksen Pyhän Hengen tulikasteesta: ”Ja kun Hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski Hän heitä ja sanoi: ”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen.” … … vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” (Apt.1:4-8). – Lue myös Matt. 3:11. –
Helluntaipäivä v. 33 jKr. oli mahtava lupausten täyttymysten päivä. Noin 120 Jeesuksen opetuslasta saivat luvatun Pyhän Hengen tulikasteen. ”Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itse kunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi” (Apt. 2:1-4).

EVANKELIOIMINEN

Pyhällä Hengellä täyttyneet opetuslapset lähtivät kertomaan Jeesuksesta ”kaikkeen maailmaan” kuten Jeesus oli lähetyskäskyssään opettanut: ”Ja Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun Nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.  .. Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille, otettiin Hänet ylös taivaaseen, ja hän istui Jumalan oikealle puolelle. Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta” (Markus 16:15-20).

Joka päivä tuli ihmisiä uskoon (Apt. 2:47). Uudet uskoon tulleet ohjattiin sinne, missä ”oli paljon vettä” (Joh. 3:23). Heidät kastettiin upotuskasteella vedessä Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen eli Jeesukselle (Room. 6:3-7; Apt.2:38 ,41; 8 :16; 10:47-48; 19:5; Kol. 3:17). Jokainen uusi uskoon tullut sai Pyhän Hengen kasteen ja sen mukana kielilläpuhumisen lahjan:
”Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat. ..Ja kaikki ne uskovaiset,.. olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin (mistä he tiesivät sen?), sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: ”Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?” Ja hän käski kastaa (ei ehdottanut) heidät Jeesuksen Kristuksen Nimeen.. ” (Apt.10:44-48 ). Alkuseurakunnan aikana jokainen uskoon tullut kastettiin upotuskasteella vedessä Jeesuksen Kristuksen nimeen. Kastamattomia ei ollut. Tämän tähden ei ollut myöskään kysymystä, voiko kastamaton osallistua ehtoolliseen. Siksi emme edelleenkään ota kastamattomia ehtoollisyhteyteen.   ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin ja niin heitä lisääntyi..! Ja he (kastetut) pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa (ehtoollisen vietossa) ja rukouksissa.” Apt. 2:41,42. Ja 1 Joh. 2:24 opettaa, että meidän tulee loppuun asti pysyä siinä, mitä oli alussa.

Myös monenlaiset muut armolahjat ja voimateot ilmenivät: sairaat paranivat, ihmiset vapautuivat riivaajista ja ”syntyi suuri ilo” .
”Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä; ja moni halvattu ja rampa parani. Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa. …
… Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen. Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen; sillä Hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen. Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen” (Apt. 8 :5-17).
Jumalan seurakunnalle annettiin ohje, jonka tulee päteä Jeesuksen takaisin tulemiseen asti: ”Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien” (1 Kor. 12:31).
Jokainen uskoon tullut alkoi kertoa muillekin Herrastaan Jeesuksesta, joka tahtoo antaa synnit anteeksi ja vapauttaa paholaisen vallasta. Ihmisille kerrottiin, että Jeesus kantoi ruumiissaan ristille syntimme, sairautemme ja kipumme: ”Mutta totisesti, meidän sairautemme Hän kantoi, meidän kipumme Hän sälytti päällensä.
Me pidimme Häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja Hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niin kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti Hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja Hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niin kuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei Hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna Hänet otettiin pois, mutta kuka Hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä Hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus Häntä” (Jes.53:4-8 ).
”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29).

Edelleen tulee julistaa samaa alkuperäistä evankeliumia:
Uskon kautta Jeesuksen vereen Sinä saat syntisi anteeksi.
”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” ( 1 Joh. 1:9 ) .
”Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää Hän on sinulle tehnyt, Hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella, joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan. Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille” (Psalmi 103:2-6).

KRISTITYT – JUMALAN SEURAKUNTA
Alkuseurakunnan uskovia alettiin nimittää (nimitellä) kristityiksi. Pian he omaksuivat itsekin tämän nimen (Apt. 11:26; 1 Piet. 4:13-16). Myöhemmin tätä eri paikkakunnille levittäytynyttä kristittyjen joukkoa alettiin kutsua Jumalan seurakunnaksi (katso esim. 1 Kor. 1:2; 1 Tessal.2:14.).
Uskoon tulleiden ihmisten ymmärrettiin silloin olevan Jumalan seurakunta. Samoin ymmärrämme tänä aikana. Emme tarvitse toimintamme ylle muunlaisia nimikylttejä. Kokoonnumme Jeesuksen Nimessä ja Hänen ympärilleen ilman nimikylttejä.
Jeesus on Ainoa Pelastaja!
Jumalan seurakunta toimii toteuttaen edelleen samaa alussa annettua lähetyskäskyä. ( 1 Kor. 15:1-9. Matt.28:19; Luuk. 24:47; Markus 16:15-17 ).
Tahdomme tuoda uusia sieluja mukaan Jumalan rakkauteen ja siunaukseen. Seurakunnassa uudet uskoon tulleet saavat sitä opetusta, josta Jeesus lähetyskäskyssään mainitsi: ”Opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää!”
Jumala siunaa oikeaa evankelioimista. Sitä koko seurakunnan tulee siunata. Lähetyskäskyn toteuttamisella osoitamme olevamme Jeesuksen opetuslapsia. Se on aitoa välittämistä ja rakkautta lähimmäistä kohtaan (Matt.22:36-40; Joh. 13:34-35; 14:23-24). Suurin rakkauden osoitus lähimmäistä kohtaan on kertoa hänelle Jeesuksesta, joka ansaitsi jokaiselle vapauden verellään ja kuolemallaan.

ESIMERKKI MEILLE
Alkuseurakunta kaikkine oppeineen ja toimintatapoineen annettiin esimerkiksi kaikille sukupolville. ”Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä” (1 Joh. 2:24).
Uskomme alkuseurakunnan tavoin Jeesukseen Kristukseen Raamatun opettamalla tavalla.
Mitä alkuperäinen kristinusko kaikilta osin on, sen voimme lukea Raamatusta, esim. Paavalin kirjeistä ja Apostolien teoista. Apostolien teot on Jumalan seurakunnan historiikki, joka kertoo alkuhistoriamme noin kolmekymmentä vuotta ristintyöstä eteenpäin.

MIKÄ MENI VIKAAN?
Näemme Raamatusta, ettei Jeesus itse perustanut minkäänlaista uutta kirkkokuntaa.
Hän ei antanut seuraajilleenkaan ohjetta uuden uskonnon perustamiseen puhumattakaan monista uskonnoista. Raamatun kirjoituksetkaan eivät anna ohjetta kirkkokuntien perustamiseen. Vasta 300-luvulla alkoi kirkollinen kehitys, joka edelleen tuottaa lisää hajaannusta. Lähes kaikki oikeassa uskossa olevatkin ovat mukana tuossa surkeassa hajaannustilassa.
Alkuperäinen kristinusko jäi toimimaan ulkopuolelle eripuraisten kirkkokuntien. Siellä se edelleen toimii pienessä mittakaavassa.
Uudessa Testamentissa ei lainkaan esiinny sanaa kirkko. Tämän seikan huomasi vuoden 1992 suomennoksen raamatunkäännöskomiteakin. He päättivät poistaa tämän ”puutteen”. Nyt uudessa raamatunväännöksessä on sana kirkko mm. Matt.16:18. Alkutekstissä tässä kohden on sana ekkleesia, jonka merkitys on, ekk = ulos, leesia = kutsutut. Uloskutsutut eli Jumalan seurakunta on kokonaan eri asia kuin kirkko. ”Antakaa pelastaa itsenne (ulos) tästä nurjasta sukupolvesta” (Apt.2:40).

UUSUSKONNOT
Raamattu varottaa kaikista uususkonnoista. Niitä nimitetään yhteisnimellä Baabel. Baabel = sekoitus eli sekauskonto, jossa on elementtejä Raamatulle vieraista uskomuksista. Katso esim. Room. 16:17-18; Apt 20:28-31; 1 Joh. 2:18-19; Ilm. 18:4; 1 Tim.6:3-5.
Roomalaiskatolinen kirkko oli ensimmäinen uususkonto, johon luetaan kuuluviksi kaikki lapsikastetut huolimatta heidän kääntymisestään. Tuo Baabelin sekauskonto sivuutti apostolisen uskon opetukset ja muodostui kirkoksi. Alusta asti se oli turmeluksen tiellä täynnä väkivaltaa, sotaa ja ihmisiä pelolla hallitsevaa kauhua.
Kirkko keksi lapsikasteen ym. ns. sakramentit, joilla korvataan Pyhän Hengen toiminta. Kristinuskosta muunneltiin ihmisille muka alkuperäistä kristinuskoa paremmin sopiva uskonto. Tapahtui monenlaista luopumusta:
Lapsia alettiin ”kastaa”.
Rukouksia ruvettiin kirjoittamaan paperille ( korvaamaan puuttuva Pyhän Hengen johdatus ).
Keksittiin ns. jumalanpalveluskaava monenlaisine muotomenoineen.
Alettiin rakentaa kirkkoja.
Lapsikastetut jäsenet liitettiin kirkkoon.
Uskoontuloa ei enää tarvittu.
Syntyi käsite ”liittyä seurakuntaan” eli saada nimi kirkonkirjaan. Tähän liittyi paljon taikauskoa ja sen kautta pelkoa: ”Ellei nimeni kuulu jäsenkortistoon, en kuulu kirkkoon.” Se oli senaikaisessa käsityksessä samaa kuin olla kirottu. Sen sai aikaan katolisen kirkon propakanda. Jossain määrin tuo taikauskoinen käsitys toimii edelleen, jopa vapaitten uskonsuuntien piireissä: ”Nimi jäsenkortistoon, niin kuulut seurakuntaan. Nimi pois jäsenkortistosta, etkä enää kuulu seurakuntaan.” Näin ei Raamattu missään kohden opeta. Sellainen on vierasta sekauskontoa. Raamattu tuntee ainoastaan yhden jäsenluettelon: ” …iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitetut Taivaissa” (Luuk. 10:20).

– Katolisen kirkon toimesta on surmattu kymmeniä miljoonia ihmisiä, mm. sen aiheuttamissa uskonsodissa ja inkvisitiolaitoksen julmuuksissa.

LUTERILAISUUS
Meillä Suomessa toimiva saksalaisuskonto, evankelisluterilainen kirkko on eräs uususkonto. Se on roomalaiskatolisesta kirkosta 1500-luvulla erkaantunut lahko. Luterilaisuus syntyi siis 1500 vuotta kristinuskon ja Jumalan seurakunnan syntymisen jälkeen. Se on opeillaan eksyttänyt suuria ihmismassoja pois alkuperäisestä kristinuskosta.

EKUMEENINEN LIIKE JA KIRKKOJEN MAAILMANNEUVOSTO
Maailmallista nimikristillisyyttä pahimmillaan ovat uskonnot, jotka ovat Ekumeenisen liikkeen ja Kirkkojen maailmanneuvoston yhteydessä. Ekumeenisen liikkeen Toiminnan tarkoitus on ihmisperusteisten uskontojen yhdistäminen. Samalla se on todellisen Jumalan seurakunnan hajottamisliike. Suuntaus niissä piireissä on rakentaa ihmistekoista, ihmisten tekemien ”kristittyjen” yhteyttä. Ekumeenisissa uskontokunnissa ei ymmärretttävästi ja opeteta todellisuutta, että koko maailma kaikkine uskontoineen on synnin ja saatanan vallassa. Oikea opetushan tuhoaisi ekumeenisen liikkeen olemusta. – Mutta oikeiden kristittyjen tulee opettaa loppuun asti, että jokaisen ihmisyksilön tulee antaa pelastaa itsensä ”tästä nurjasta sukupolvesta” (Apt. 2:40) sekä myös sen uskonnoista. –  Yksikään kirkko ei voi pelastaa ihmissielua. Tosin kirkot eivät suoranaisesti niin ilmoitakaan. Mutta ne kuitenkin opettavat pelastavansa ihmiset toimittamiensa sakramenttien kautta. Näin sakramentit ovat tulleet Jeesuksen tilalle.
Roomalaiskatolinen kirkko sekä Ekumeeninen liike ja Kirkkojen maailmanneuvosto kaikkine jäsenkirkkoineen on Ilmestyskirjan mainitsema baabelin porttokirkko: ”Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: ”Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti.” Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä” (Ilm. 17:5-6). ”Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa” (Ilm. 18:4).
Uskontojen sisällä, siis jopa pääporttokirkossa (=roomalaiskatolinen) on Jeesuksen omia. Heitä nyt kutsutaan sieltä ulos. Ekumeeninen liike kaikkine jäsenkirkkoineen on Raamatun mainitsema ”väkevä eksytys” (2 Tes.2:10-12).

Uskossa olevat ovat aina tunteneet todellisuuden paholaisesta ja sen uskonnollisesta toiminnasta (Matt. 7:15-23): ”Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma (kaikkine uskontoineen) on pahan vallassa” (1 Joh. 5:19). ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta” (Apt.2:40) ja sen sekauskonnoista.
”Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä” (Room. 12:2).

TAKAISIN ALKUUN
Yhä kuuluu Raamatun sivuilta alkuajan opetus: ”Ei yli sen, mikä on kirjoitettu” (1 Kor.4:6). Kukaan ei ole saanut lupaa tehdä lisäyksiä Raamatun kirjoituksiin – ei paavi tai Lutherkaan.
Kristinusko oli valmis apostolisena aikana. Raamatun lopussa onkin kehotus: ”.. jos joku panee niihin (Raamatun kirjoituksiin) jotakin lisää, on Jumala paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu” (Ilm.22:18-19).
Laitoskirkot esim. luterilaisuus on tuonut Raamatun rinnalle lukuisia lisäyksiä. Näitä ovat mm. tunnustuskirjat, kirkkokäsikirjat, uskontunnustukset, kirkkolaki, katekismus, virsikirja jne.. Tästä huolimatta ihmisille väitetään, että kansankirkossa pitäydytään yksin Raamattuun. Väite ei ole tosi. Jumala on ilmoittanut meille tahtonsa Raamatussa, ei katekismuksissa yms.
Raamatun opetuksissa pysyminen tarkoittaa sitä, että asetamme jokaiseen hengellistä elämäämme koskevaan väitteeseen kysymyksen: Opettaako Raamattu niin? Jos jotakin asiaa ei löydy Raamatusta, poistamme sen uskonelämästämme. Näin teemme pesäeron vääristyneisiin kristinuskon muotoihin eli uususkontoihin. Jos jokin asia löytyy Raamatusta otamme sen iloiten vastaan; mutta otamme vastaan totuuden vain Raamatusta, emme kirkoista. Näin tehden kuljemme takaisin alkuperäisen kristinuskon lähteille! Tämä on Jumalan tahto.

Jumalan Hengen liikehdintä on nyt lopunaikana siirtämässä painopistettä ulkopuolelle uskonsuuntien, takaisin alkuperäiseen seurakuntatoimintaan. Tämä liikehdintä on muuttuva suureksi joukkopaoksi ulos Baabelista. Tästä alkaa herätys, jota maailma ei ole milloinkaan ennen nähnyt (Matt. 25:6-7; Joh. 17:17-23).
Jumalan suuri siunaus ja menestys kaikkine ahdistuksineen ja vainoineen odottaa ulkopuolella uskontojen toimivia kristittyjä. Jokaista kutsutaan mukaan tähän siunaukseen. Ja huom! Vaikeuksia ei ole puuttuva!

Mutta Jeesus Kristus on Herra!

Weijo Lindroos,
Turku

LAIN TÄYTTYMYS

”Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.” Joh. 1:17.
”Eikö Mooses ole antanut teille lakia? Ja kukaan teistä ei lakia täytä.” Joh. 7:19.
”Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa?” Apt. 15:10.

Uskoon tulossa saimme siirtyä sisälle lain täyttymykseen, rakkauden lakiin, armoliittoon. ”Se on täytetty”. Uusi liitto on kokonaan uusi, Jumalan rakkauteen perustuva liitto. Luuk. 22:20. / Joh. 13:34,35. Lakiliiton yhdistäminen armoliittoon on Raamatulle vieras sekaliitto.
Jeesus täytti lain viimeistä piirtoa myöten. Nyt Pyhä Henki johtaa meitä elämään yhdessä lain täyttäjän, Jeesuksen kanssa. Hän on Hyvä Paimenemme, joka sovitti syntimme ja lain rikkomisemme verellään ja kuolemallaan.

Gal. 3. luvussa kerrotaan, että lakiliitto oli väliaikainen. Se oli ”rikkomusten tähden jäljestä päin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se Siemen, jolle lupaus oli annettu …”　Luvattu ”Siemen” oli Jeesus. ”Lupaukset siis lausuttiin Abrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: ”ja siemenille”, ikään kuin monesta, vaan niin kuin yhdestä: ”ja siemenellesi”, joka on Kristus.” Gal. 3:16.
Laki oli siis tarkoitettu olemaan Jeesukseen- eli lain täyttymykseen asti. ”Olemaan siihen asti” pitää sisällään ajatuksen, että laki on väliaikaikainen. Mutta siltikään ei laista ole hävinnyt piirtoakaan, vaan ”se on täytetty!” Joh. 19:30. Vanhan liiton opetukset saivat täydellisen sisällön. Tästä lisää tuonnempana.

Uskoon tulossa kuolimme irti laista, ja vanha synti-ihmisemme haudattiin upotuskasteessa Jeesuksen Nimeen. Room. 6:4. Pyhä Henki toi sydämiimme Jumalan Elämän. Jeesus on ”Tie, Totuus ja ELÄMÄ!”. Joh. 14:6. Roomalaiskirjeen 7. luku jatkaa asiaa vertaamalla aviomiehen kuolemaa ja sen johdosta tapahtunutta avioliiton päättymistä meidän uskoon tulemisessamme tapahtuneeseen kuolemiseen pois lakiliitosta. ”Meidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta.” Room. 7:1-4. ”Olemme irti laista ja kuolleet pois siitä..” Room. 7:6.
”Vai ettekö tiedä, veljet – minä puhun lain tunteville – että laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää? Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. Sen tähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle. Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, Hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle.” Room. 7:1-4.
”Nyt olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.” Room. 7:6.
Laki ei siis enää sido kuolleita!

Meille, jotka olemme kuolleet entiselle syntielämälle, on kirjoitettu: ”Niin olemme siis yhdessä Hänen kanssaan haudatut kasteen kautta KUOLEMAAN, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme Hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on Hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä JOKA ON KUOLLUT, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos ( kun ) OLEMME KUOLLEET Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää Hänen kanssaan. Niin tekin pitäkää itsenne SYNNILLE KUOLLEINA, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” Room. 6:4-11. Saamme pitää tosiasian tosiasiana. Olemme tulleet Jeesuksen ylösnousemuselämän yhteyteen, elämään RAKKAUDEN LAISSA, joka on täydellinen vapauden laki. ”Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.” Jaak. 1:25.
”Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, niin te hyvin teette.” Jaak. 2:8.

Jos yritämme uudestaan pystyttää sitä, mistä olemme kuolleet pois ja minkä olemme hajottaneet maahan, niin olemme vapauden lain rikkojia.
”Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja. Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, Hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.” Gal. 2:18-20.

Hebrealaiskirjeessä on paljon selkeää opetusta Uuden- ja Vanhan liiton eroavaisuudesta: ”Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön.” Hb. 7:18.
”Sanoessaan: ´uuden` Hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi.. .” Hb. 8:13. ”Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen. Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.” Hb. 10:9-10. Me olemme Uuden ja paremman liiton kansaa. Lakiliitto jäi ristille! ”Niin on myös se liitto parempi, jonka takaajaksi Jeesus on tullut!” Hb. 7:22.
”Olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle!” Rm. 2:19. ”Lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille. ” 1 Tim. 1:9,10.

Emme saaneet syntitilaamme anteeksi yrittämällä noudattaa Mooseksen lain kymmentä käskyä. Armahdukseen tarvittiin sijaisuhri, joka otti päällensä tuomiomme: ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi!” Jes. 53:5. Jumalan oikeudenmukaisuudelle ei olisi ollut sopivaa katsoa syntejämme sormiensa läpi. Pahat tekomme saivat tuomionsa ristillä, kun ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa!” 2 Kor. 5:19. Ottaessamme vastaan Jumalan armon, siirryimme kuolemasta Elämään. Meistä tuli uusia ihmisiä, Taivaan kansalaisia.
”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” 2 Kor. 5:17. Kärsivä synnin orja sai vapauden syntitaakoistaan tulemalla Jeesuksen luo ja siirtämällä syntisyytensä Golgatalle.
”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.” Matt. 11:28-30.

Miten 10. käskyn laki on täytetty? Mitä se tarkoittaa?

1. käsky: En tietenkään pidä muita Jumalia, koska Jumala vuodatti rakkauden sydämeeni, ja rakastan Häntä nyt yli kaiken. 1 Jh.4:7-21.
2. käsky: En tietenkään tee itselleni jumalankuvaa, koska Jumala ei tahdo palvontaa kuvien kautta, vaan hengessä ja totuudessa. Joh. 4:22-24. Jeesus sovitti syntini verellään ja kuolemallaan. Hän on minulle Ainoa ja riittävä Jumalan kuva. Kol. 1:15.
3. käsky: En tietenkään lausu Herran Nimeä turhaan, vaan teen mielelläni, mitä Hän on sanonut (Luuk.6:46), koska rakastan Häntä!
4. käsky: En tietenkään riko tätä todellista sapatin lepotilaa, jonka Hän antoi sydämeeni, kun tulin Hänen tykönsä ja otin Hänet vastaan. Hän antoi levon sydämeeni. Se on oikea sapatinlevon täyttymys, joka on sydämessäni 24 tuntia vuorokaudessa viikon jokaisena päivänä. Matt. 11:28-30 ja Hebr. 4:3-11. Olen saanut levon teoistani ja siten päässyt ”Hänen lepoonsa.” Hebr.4:10.
5. käsky: Tottakai kunnioitan vanhempiani, biologisia sekä hengellisiä seurakunnan vanhimpia. Rakastan heitä, ja siihen sisältyy menestymiseni salaisuus. Efes. 6:1,2.
6. käsky: En tietenkään tapa rakastamaani ihmistä!
7. käsky: En tietenkään tee huorin. Siinähän turmelisin rakastamiani ihmisiä, sekä huoruuden kohdetta, että muita lähimmäisiäni. Siinä tuhoaisin itseäni. ”Rakasta lähimmäistäsi, niin kuin ITSEÄSI!”. Sananl. 6:32,33.
8. käsky: En tietenkään varasta rakastamaltani ihmiseltä.
9. käsky: En tietenkään tahdo saattaa rakastamaani lähimmäistäni huonoon valoon puhumalla hänestä pahaa tai sanomalla väärää todistusta minulle rakkaasta ihmisestä.
10. käsky: En tietenkään tahdo himoita lähimmäiseltäni hänen omaansa, vaan tahdon hänelle kaikkea hyvää, koska rakastan häntä.

UUDEN LIITON ANTAMA TÄYTTYMYS KYMMENEN KÄSKYN LAKIIN on siis RAKKAUS! Ja kymmenen käskyn laki on sisäistynyt meihin Pyhän Hengen kautta. 2 Moos. 20. Emme siis toimi lakia vastaan, vaan olemme uskoon tulleina Jumalan lapsina sisällä lain täyttymyksessä! Sydämemme on täynnä Hänen tahtonsa tuntemista, ja Pyhä Henki johdattaa meitä elämänyhteydessä Jeesuksen kanssa. Tällä tavalla me vahvistamme lain! Emme enää tarvitse kivitauluihin kirjoitettuja käskysanoja. 2 Kor. 3.
Omnia vincit amor! = Rakkaus voittaa kaiken!

Rakkaus on lain täyttymys!
♥　 ♥　 ♥　 ♥　 ♥　 ♥　 ♥

Room. 13. selittää, miten kymmenen käskyn laki täytettiin:
”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: ”Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse”, ja MIKÄ MUU KÄSKY TAHANSA, ne sisältyvät KAIKKI tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sen tähden on rakkaus lain täyttymys.” Rm. 13:8-10.
Saamme siis kirjoittaa jokaisen kymmenen käskyn päälle sanan ”RAKKAUS”. Näin Jeesus itse sen opetti: Matt. 22:36-40.

Raamattu kehottaa, että uskovan tulee antaa ”Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” Ef. 3:17-19.
”Hän, joka oli rakastanut omiansa, jotka maailmassa olivat, osoitti heille rakkautta loppuun asti.” Joh. 13:1. ” /
”Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme (uskoon tulossa) Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.” Room. 5:5.
”Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Gal. 5:14.

Saimme uskoon tulossa Kristuksen mielen. 1 Kor.2:16. Hänen pyhä mielenlaatunsa meissä saa aikaan, että vihaamme syntiä. ”Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahuuden tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.” Sananl. 8:13. ”Te, jotka rakastatte Herraa, vihatkaa pahaa.” Ps. 97:10. ”Tahdon vaeltaa kodissani vilpittömin sydämin. En kiinnitä silmiäni siihen, mikä on turmiollista. Minä vihaan luopioiden tekoja, ne eivät saa tarttua minuun. Kiero sydän poistukoon minusta, en tahdo tietääkään pahasta.” Ps. 101:2-4.
”Sinun tahtosi, Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun opetuksesi on sisimmässäni.” Ps. 40:9.

♥　 ♥　 ♥

KAKSI LIITTOA

Vanha ja uusi liitto poikkeavat toisistaan kuin auringon paiste ja synkkä varjo. ”Laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta.” Hebr. 10:1. Lopullinen asiain olemus löytyy uuden liiton täytetystä laista: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.” Luuk. 22:20.
Suurin rakkaus ilmeni Golgatan ristillä, jossa vanhan liiton varjot peittyivät Jeesuksen verihaavojen kautta kirkkaaseen armon auringon paisteeseen. Esille tuli ikuisuuteen kestävä ”Kristuksen kirkkauden evankeliumi”. 2 Kor. 4:4. Jeesus avasi sijaisuhrillaan vapauden oven. Ja tämän liiton perustuslaki on rakkauden kaksoiskäsky. Mark. 12:28-34. Joh. 13:34,35.
Uudesta liitosta tehtiin selkeästi vanhasta eroava jo vanhan liiton profeettojen ennustukisssa: ”Minä teen uuden liiton .. en sellaista liittoa kuin se..” (Siinailla tehty vanha liitto). Jer. 31:31-33.
Kahden erilaisen liiton yhteen sovittaminen on mahdotonta.

Mutta kiitos Jumalalle! Hän ”on tehnyt meidät (uskoon tulleet) kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.” 2 Kor. 3:6. ”Kaikki, joita Jumalan Henki johdattaa, ovat Jumalan lapsia.” Room. 8:14. ”Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.” Room. 8:9.

EMME TOIMI LAKIA VASTAAN
Jeesuksen verellä ostettu uuden liiton uskova, joka on kuollut pois laista ja on irti siitä, ei siis toimi lain käskyjä vastaan. Hän ei voi tappaa, varastaa, tehdä huorin.. jne. Pyhä Henki ei johdata toimimaan väärin.
Uuden liiton opetuskirjeissä toistetaan joitakin lakiliiton pyhiä periaatteita, jotka eivät voi koskaan muuttua. Esim. Efes. 6:1.
Jeesus antoi lain käskyille syvällisemmän sisällön: ”Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: ’Älä tapa’, ja: ’Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion.’ Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: ’Sinä tyhjänpäiväinen’, on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen. ” Matt. 5:21-22.
Lain käsky, että ei saa tappaa, ei siis riitä. Pitää mennä sisälle lain täyttymykseen, ettei edes tappamisen esiastetta, vihastumista, saa päästää irti. Samoin Jeesus opetti muidenkin lain käskyjen suhteen. Hän syvensi lain tarkoittamaan perimmäistä totuutta ja todellista lähimmäisen rakkautta!
”Te olette kuulleet sanotuksi: ’Älä tee huorin.’ Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.” Matt. 5:27,28. Näin tämäkin käsky sai täyttymyksen. Uudessa liitossa ei saa olla haureuden synnin esiastettakaan.
Jeesus opetti Mooseksen lain opettamasta vannomiskäskystä (3 Moos. 19:12. 5 Moos. 10:20), ettei uudessa liitossa pidä ollenkaan vannoa: ”Vielä olette kuulleet sanotuksi vanhoille: ’Älä vanno väärin’, ja: ’Täytä Herralle valasi. Mutta minä sanon teille: älkää ensinkään vannoko, älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin, älkääkä maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa astinlauta, älkää myöskään Jerusalemin kautta, sillä se on suuren Kuninkaan kaupunki; äläkä vanno pääsi kautta, sillä et sinä voi yhtäkään hiusta tehdä valkeaksi etkä mustaksi; vaan olkoon teidän puheenne: ’On, on’, tahi: ’ei, ei.’ Mitä siihen lisätään, se on pahasta.” Matt. 5:33-37.
Jos suostuisin vannomaan valan oikeudessa käsi Raamatulla, että nyt puhun totta, tarkoittaisi se, että nyt tällä kertaa puhun totta, mutta en aina. Uusi liitto opettaa, että puhumme aina totta.
”Mutta ennen kaikkea, veljeni, älkää vannoko, älkää taivaan kautta älkääkä maan, älkää mitään muutakaan valaa; vaan ”on” olkoon teillä ”on”, ja ”ei” olkoon teillä ”ei”, ettette joutuisi tuomion alle.” Jaak. 5.12. Tämä tarkoittaa, että puheemme on aina luotettavaa. Pidämme sanmme. ”On parempi, ettet lupaa, kuin että lupaat etkä täytä.” Saarn. 5:4. Olemme sisällä Jumalan oikeaksi vannomassa sanomassa. Hebr. 6:16,17.  7:21.
Sydämen puhtaus sisintä olemusta myöten on uuden liiton ihanaa vapautta.

Apt. 15. luvun selitys:
”Ja Juudeasta tuli sinne muutamia, jotka opettivat veljiä: ”Ellette ympärileikkauta itseänne, niin kuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua.” Kun siitä syntyi riita ja kun Paavali ja Barnabas kiivaasti VÄITTELIVÄT HEITÄ VASTAAN…” Apt. 15:1,2.
” Mutta fariseusten (judaistien) lahkosta nousivat muutamat, jotka olivat tulleet uskoon, ja sanoivat: ”Heidät on ympärileikattava ja heitä on käskettävä noudattamaan Mooseksen lakia.”” Apt. 15:5.
Asia tutkittiin Jerusalemin vanhinten ja apostolien kanssa sekä YHTEISTYÖSSÄ PYHÄN HENGEN KANSSA. Päätös oli, ettei Mooseksen laki kuulu uuden liiton uskoville.
Pietari sanoi tässä tilanteessa: ”Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa?” Apt. 15:10.
Samoin Paavali ja Barnabas eivät siis hyväksyneet judaisitien väitettä, että Mooseksen lakia tulisi noudattaa. ”Paavali ja Barnabas väittelivät kiivaasti heitä vastaan..” Apt. 15:2.
Päätös oli, ettei Mooseksen lakiliitto kuulu uuden liiton uskoville. ”Heille on kuitenkin kirjoitettava, että heidän tulee karttaa sellaista, mikä on saastunut epäjumalista, ja haureutta ja lihaa, josta veri on laskematta, sekä verta.” Apt. 15:20. Nämä säädökset jaettiin silloiselle seurakunnalle kaikkialla. Ne ovat edelleen voimassa oleva opetus meillekin: ”Sitä mukaa kuin he kulkivat kaupungista kaupunkiin, he antoivat uskoville noudatettaviksi ne säädökset, jotka Jerusalemissa olevat apostolit ja vanhimmat olivat hyväksyneet. Niin seurakunnat vahvistuivat uskossa, ja uskovien määrä lisääntyi päivä päivältä.” Apt. 16:4,5. ”Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät..” Apt. 15:28.
Kannattaa opiskella koko Apt. 15 luku.

Väliaikainen lakiliitto monenlaisine säädöksineen oli ”voimassa uuden järjestyksen aikaan asti”. Hebr. 9:10.
Ristillä Jeesus ”pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meidän vastustajamme; sen Hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; Hän sai heistä Hänen kauttaan voiton riemun. Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” Kol. 2:14-17.
Jeesus ”on paremman liiton Välimies, liiton, joka on perustettu paremmille lupauksille.” Hebr. 8:6. ”Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan (lain) alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Gal. 3:25-29.

Kymmenen käskyn lakia sanotaan Uudessa Testamentissa ”kuoleman viraksi” ja ”kadotustuomion viraksi”. 2 Kor. 3:7-9. – Se on ”synnin ja kuoleman laki”. Mutta ”Elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista”. Room. 8.2.

AABRAHAMIN LIITTO
Uudessa liitossa kaivamme uskonelämämme kestävälle perustalle, lakiliiton läpi, sisälle Aabrahamin aikaan ja hänelle annettuihin lupauksiin! (Vertaa Luuk. 6:46- 49). Aabraham vaelsi Jumalan yhteydessä ennen lain antamista. Lain täyttymyksen soveltaminen meihin tarkoittaa, että alamme elää Jumalan Hengen kuljetettavana kuten Aabrahamkin. Room. 8:14. Siinä mielessä olemme sisällä Aabrahamin liitossa, hänelle annetuissa siunauksen lupauksissa:
”Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Gal. 3:29.
”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun Hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: ”Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu” – että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen. … Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen Siemenelleen. Hän ei sano: ”Ja siemenille”, ikään kuin monesta, vaan ikään kuin yhdestä: ”Ja sinun Siemenellesi”, joka on Kristus. Minä tarkoitan tätä: Jumalan ennen vahvistamaa testamenttia ei neljänsadan kolmenkymmenen vuoden perästä tullut laki voi kumota, niin että se tekisi lupauksen mitättömäksi.” Gal. 3:13-17.
Aabrahamille annetut lupaukset kuuluvat siis meille, jotka olemme hänen Siemenessään, Jeesuksessa kristuksessa.

SAPATTI
Luomistyön päätökseksi asetettu lepopäivä (1 Moos. 2:2-3) ja lakiliiton sapatti (2 Moos. 20:8 ja 31:13-14) ovat olemukseltaan eri sisältöisiä. Lepopäivä oli vapauden elementti. Lakisapatti taas oli kuolemanrangaistuksen uhalla asetettu vaatimus. Lakiliiton sapatin valinnut on rangaistava kuolemalla, jos hän ei vietä sitä joka lauantai kaikilta osin, koska hän silloin rikkoo koko lain. Lakiin pitäytyvähän on kaikissa kohdin lain vaatimusten alainen. Lain henki on tämä: ”Joka ne pitää, on niistä elävä.” Gal. 3:12. Sen olemukseen kuuluu myös rangaistusvaatimukset ja kirous. ”Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa.” Gal. 3:10-14.
Mikäli joku aikoo pitää yhden osan lakiliitosta, esim. lakisapatin, on hänen pidettävä koko laki kaikilta osin. ”Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin.” Jaakob 2:10. Mm. sapattikäsky on osa Mooseksen lakia. Jos pidän lain määräämän sapatin, on minun pidettävä koko Mooseksen laki.
”Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!” Hebr. 10:28-29.

Uudessa liitossa vietettävä lepopäivä viikon seitsemäntenä päivänä luomistyön muistoa kunnioittaen ei ole lakiliittoon pitäytymistä. Mutta jos joku sanoo noudattavansa sapattia Mooseksen lain määräyksen vuoksi, on hänen mentävä lakiliiton sisälle kokonaan. Ei mikään oikeuta häntä jättämään siitä mitään pois? Lakihan on yksi rikkomaton kokonaisuus.

JUHLA-AJAT
Uuden liiton kristityn ei enää tule pitäytyä kerran vuodessa toistuviin juhla-aikoihin. Emme vietä ns. ”kirkkovuotta”! Muistaen kuitenkin lepopäiväivään tarkoitetun opetuksen. Room. 14:5,6: ”Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden..” Tuo oli kirjoitettu roomalaisille, jotka pitivät auringonpäivää ”kunnioitettava” päivänä. Juutalaisilla taas oli lepopäivänä viikon seitsemäs päivä eli lauantai. Raamattu ei opeta, että se olisi Uudessa liitossa siirretty sunnuntaille! Lk. 23:52- 24:1.
Mutta meille ei kuulu päivien puolesta kiivailu. Itse vietän sydämen sapattia eli uuden liiton lepopäivää, 24 tuntia vuorokaudessa viikon jokaisena päivänä! Sydämen lepo on voimassa työtä tehdessäkin.
Hebr. 4:9 kuuluu alkutekstin mukaan näin: ”Niinpä on voimassa (apoleibetai)  sapatinlepo kansalle Jumalan.” Tämä ”Jumalan lepo” meissä on ollut voimassa jokaisella uskoon tulleella uudestisyntymishetkestä lähtien. ”On saanut levoon teoistaan, niin kuin Jumalakin omista teoistaan.” Her. 4:10.
”Älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen!” eli käskyjen lakiin! Gal. 5:1. Jokainen voi siis vapaasti valita lepo- ja vapaapäiväkseen viikon seitsemännen päivän kunhan ymmärtää sen luomistyön muistoksi asetetuksi vapauden päiväksi. 1 Moos. 2:1-3.

Kristittyjen ei tarvitse elää varjokuvissa ja juutalaisten juhlissa. Vanha liitto lakitauluineen ei kuulu kristityille! Uusi liitto Jeesuksen veressä on kokonaan UUSI liitto!

• ”Oli juutalaisten juhla..” Joh. 5:1.
• ”Ja pääsiäinen, juutalaisten juhla, oli lähellä.” Joh. 6:4.
• ”Ja juutalaisten juhla, lehtimajanjuhla, oli lähellä.” Joh. 7:2.
Johannes antoi siis selvän sanan, keiden juhlista oli kyse. Ne eivät olleet uuteen liittoon tulleiden juutalaisten eli kristittyjen juhlia.

Ristillä perustettu Jumalan seurakunta sai 2000 vuotta sitten vapautuksen KAIKISTA Vanhan liiton vuosittain toistuvista juhlista, senaikaisesta ”kirkkovuodesta”. Paavali kirjoitti vakavan varoituksen palaamisesta vanhan liiton juhla-aikoihin: ”Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.” Gal. 4:10-11. On siis vakava lankeemus langeta pois armosta. Gal. 5:4,14.

Pääsiäisen täyttymys:
Meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettiin kertakaikkiseksi uhriksi. ”Katso, Jumalan Karitsa, juoka ottaa pois maailman synnin!” Joh. 1:29. ”Sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu!” 1 Kor. 5:7. Jeesus on vuoden jokaisena päivänä sama Pelastajamme! Ristintyö on yhtä tärkeä vuoden jokaisena päivänä. Emme vietä juhlaa kerran vuodessa toistuvana vanhan liiton hapatuksena.

Helluntain täyttymys:
Apostolien tekojen 2. luku kertoo, miten juutalaisten helluntaijuhla tuli täyttymykseensä: ”Kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla, ja tuli yhtäkkiä humaus Taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat .. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä..” Jakeet 1-6. Siitä alkaen on Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleilla ollut hengen helluntai vuoden jokaisena päivänä.

Ympärileikkauksen täyttymys:
Sydämemme päällä ollut ymmärtämisen peite on leikattu pois:
”.. sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy pois ottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä; mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.” 2 Kor. 3:14-16. Ympärileikkauksen täyttymys tapahtui sydämissämme silloin kun uudestisynnyimme Pyhästä Hengestä. Jeesus avasi ymmärryksemme käsittämään hyvää tahtoansa. ”Eikä ympärileikkaus ole se, joka ulkoisesti lihassa tapahtuu; vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.” Room. 2:28,29.
”Hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: ollen haudattuina Hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös Hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti Hänet kuolleista.” Kol. 2:11,12.

Samaa täyttymyksen kaavaa noudattaa opetus kaikissa vanhan liiton asioissa. ”Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut.” 1 Kor. 10:11.

KIRKKOVUOSI
Emme saa lisätä seurakuntaelämään katolisen kirkon keksimiä kirkkovuoden tekstejä päivän tunnussanoineen yms. juhla-aikojen viettämisineen. Ilm. 22:18,19. Katolinen kirkko keksi adventista alkavan kirkkovuosikierron 300 luvulla jKr. Se on siis Raamatun ulkopuolinen oppi. Alkuajan kristityt eivät käyttäneet päivän tunnussana -systeemiä, joka on okkultismia, jolla ihminen ohjelmoidaan kirkkohengen johdatukseen.
Alkuajan kristityt eivät tunteneet joulunviettoakaan yli kolmeensataan vuoteen, kunnes kirkko keksi sen. Historian antama virallinen tieto ensimmäisestä joulunvietosta on vuodelta 354 jKr. Raamattu ei siis opeta joulunviettoa, eikä kristillinen alkuseurakunta tuntenut muitakaan ns. kirkkopyhiä.

Ylösnousseen Jeesuksen ja Hänen ristintyönsä perustalla meillä on kaksiosainen Elämän lähde:
1. Raamatun Sanan opetukset. Ja
2. Apostolien käytännön esimerkki.
Jos joku asia on opetettu Raamatussa ja se on vahvistettu apostolien käytännöllä, niin otamme sen vastaan. Kirkkokuntien oppeja emme voi hyväksyä. Ilm. 22:18-19 varoittaa meitä vakavasti ottamasta vastaan Raamatun ulkopuolisia opetuksia.

”Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat Häneen: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”. He vastasivat Hänelle: ”Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: ’Te tulette vapaiksi’?” Jeesus vastasi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” Joh. 8:31-36.
”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois!” Matt. 15:13.

Lakiliitto tarkoittaa siis sitä liittoa, jonka Jumala teki Israelin kanssa Siinailla. Mutta ristillä Jumala teki kansansa kanssa UUDEN liiton, ”en sellaista liittoa, jonka tein heidän isiensä kanssa” Siinailla. Hebr. 8:8-12. Gal. 4:21-31. ”Sanoessaan ”uuden” Hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi.” Hebr. 8:13. Mooseksen lakiliitto naulittiin ristille. Ja uuteen liittoon, jonka Jumala teki Israelin kanssa, avattiin pääsy kaikille ihmisille, myös meille pakanoille. Alkuseurakunnan kaikki tuhannet uskoon tulleet olivat juutalaisia. Apt. 4:4. 5:14. He olivat ottaneet vastaan Messiaansa Jeesuksen. Heidän joukkoonsa, jaloon öljypuuhun me pakanat olemme saaneet tulla uskon kautta Jeesukseen. Room. 11:17-24.
Meidät vanhurskautettiin Jeesuksen ylösnousemuksen kautta: ”Teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät Hän teki eläviksi yhdessä Hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen SÄÄDÖKSINEEN, joka oli meidän vastustajamme; sen Hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.” Kol. 2:13,14. / ”Sillä Hänen kauttansa on meillä molemmilla (juutalaisilla ja pakanoilla) pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te (juutalaiset ja pakanuudesta uskoon tulleet) olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” Efes. 2:18-22.

Meistä armoliitossa elävistä uudestisyntyneistä sanotaan: ”Sillä te ette ole käyneet sen vuoren tykö, jota voidaan käsin koskea ja joka tulessa palaa (= Siinain vuori, joka synnyttää orjuuteen)”. Gal. 4:22-31), … vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö (=Siionin vuorella, Golgatan kummulla tehty ”UUSI liitto minun veressäni!” Luuk. 22:20) ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö… ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.” Hebr. 12:18-24. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät!”
Jeesus otti päällensä ristillä syntiemme rangaistuksen ja täytti lain. ”Se on täytetty!” Piirtoakaan laista ei ole kadonnut, vaan kaikki on tullut täyttymykseensä. Room. 5:5.

Jumala on kirjoittanut sydämiimme uuden liiton perustuslain, ei vanhaa lakiliittoa. Vanha liitto oli kaiverrettu kiviin. Uusi liitto on kirjoitettu sydämiimme Jumalan Hengellä. 2 Kor. 3:3. Sen olemus on rakkauden käskyn perustalla sydämissämme oleva vapauden ja levon tila, sapatin täyttymys. Hebr. 4. ”Tulkaa minun tyköni, niin minä annan teille levon!” Matt. 11:28. ” .. ja mitä ikinä anomme, sen me Häneltä saamme, koska pidämme Hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on Hänelle otollista. Ja tämä on Hänen käskynsä (siis mikä?), että meidän tulee uskoa Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin Hän on meille käskyn antanut.” 1 Joh. 3:22-23. Joh. 13:34,35.
Rakkauden käsky on uuden liiton perustuslaki! Siinä meille ”KÄSKYKOKOELMA”, jossa virtaa Jumalan siunaus.

Hän antoi sydämiimme uuden liiton perustuslain: ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” Joh. 13:34,35.

♥　 ♥　 ♥
Weijo Lindroos

Lisää aiheesta:
Orjuuden kahleet – Jeesus-on-Herra.com