ALKUSANAT
Erilaiset kastenäkemykset ovat toistuvasti aiheuttaneet kiistaa kristittyjen välille, jo kohta 2000 vuotta.
Kristinuskon alkuaikoina kaste oli uskovia yhdistävä tekijä. Se on muuttunut riidan ja hajaannuksen aiheuttajaksi. Koska kyse on näin vakavasta asiasta, edellyttää se vakavaa tutkimista rukouksen hengessä.
Elämme seurakunnan ennalleen asettamisen ajassa. Pyhä Henki tahtoo johdattaa kristityt kaikissa kysymyksissä alkuperäiseen käytäntöön. Miten ja millä opillisella sisällöllä alkuseurakunnan kristityt toteuttivat Jeesuksen lähetyskäskyä kasteineen, samalla tavalla tulee edelleen toimia. Heidän esimerkkinsä on annettu sitovaksi kaikkien aikojen pyhille. Apostolien viitoittamalla linjalla muuttumaton armon sana toimii oikealla tavalla: ”…totuutta noudattaen rakkaudessa.” Ef.4:15. Armon Sanan yhteyteen kuuluu ehdottomana myös Jumalan Totuus. 1 Tim. 2:4.
Jumala tahtoo antaa seurakunnalleen tiedoksi varman ja alkuperäisen kristillisen kastekäytännön. Hän tahtoo edelleen antaa itse säätämänsä kasteen uskoviaan yhdistäväksi tekijäksi.
Raamatun opetus poikkeaa monessa kohdin nykyisistä uskontokuntien kasteopetuksista.
Mikäli lukija tahtoo saada varman kokonaiskäsityksen aiheesta, on välttämätöntä lukea tämä kirjoitus kokonaan. Muussa tapauksessa väärinkäsityksen mahdollisuus on suuri.
Viittaan useassa kohdin Raamattuun. Tämä johtuu siitä, ettei minulla ole omaa mielipidettä asiasta.
” … he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin” (Apt.17:11).
”Minkä olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä.” 1 Joh.2:24.
ERIMIELISYYDEN SYY ?
Jumala lupaa ilmoittaa totuutensa omilleen. Joh. 16:13. ”.. jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on. Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä.” Filip. 3:15-16. Ehto Jumalan tahdon ymmärtämiselle on siis tuo samaa tietä vaeltaminen. Se tarkoittaa pysymistä apostolien ja profeettojen opetuksessa, heidän viitoittamallaan linjalla. Apt. 2:41,42. Se on se, että meidän tulee tunnustautua Raamatun oppiin ja ottaa se vastaan. 2 Kor. 6:1,2. Tällä tiellä Pyhä Henki johtaa kaikkeen totuuteen.
Erimielisyyttä ei pidä hyväksyä.
Riitaisa erimielisyys johtuu siitä, että on luovuttu Raamatun opetuksista. Riitaisuudessa on Jumalan kansan tappioiden syy. Ei ole kuultu Jumalan rakastavaa ääntä, joka yhdistäisi Hänen kansansa. Raamatun opetuksista erkaantuneet ovat tuoneet riitoja uskovien välille. 1 Timot. 6:3-5. Vaikkakin riitaisuuksista joskus valheellisesti syytetään niitä, jotka pitävät kiinni Raamatun sanasta.
Erimielisyys monissa kristinuskon kysymyksissä johtuu paljolti myös siitä, että epäuskoiset ”julistajat” kylvävät epäuskon kylvöä. On opetettu, ettei ole mahdollista olla samaa mieltä esimerkiksi kasteesta. ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” Gal.6:7. Olemme jo tarpeeksi niittäneet epäuskon kylvön satoa. On aika aloittaa uskon kylvö. Voimme olla yhtä mieltä kasteesta kuten muistakin kristinuskon syvistä totuuksista. (Vertaa 4 Moos.13:22-34, mutta etenkin 14:6-9 = Joosua ja Kaaleb).
Epäuskon kylväjät ovat röyhkeydessään opettaneet jopa, ettei samanmielisyys ollenkaan olisi Jumalan tahto. Sellaiset opetukset kumoavat Raamatun selvän opetuksen. ”Mutta minä kehotan teitä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.” 1 Kor.1:10. ”…olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa..” 2 Kor.13:11.
Mutta millä perusteella Jumala tahtoo kansansa olevan yhtä mieltä ? ”..että olisitte yksimieliset keskenänne, Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan.” Room. 15:5,6. Tämä tarkoittaa, että olemme asioista samaa mieltä Jeesuksen kanssa. Hänen mielipiteensä on Raamatussa ja alkuperäisen kristinuskon antamassa käytännön esimerkissä. Olemme yhtä mieltä Raamatun kanssa. Ihmisten tai kirkkokuntien mielipiteillä ei ole arvoa näissä kysymyksissä.
KASTEEN ALKUPERÄ.
Jeesus antoi viimeisinä opetuksinaan lähetyskäskyn. ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Markus 16:15-16. Hän opetti siis, että evankeliumia tulee julistaa ja sen tuloksena ihmiset tulevat uskoon. Room.10:17. Ne kastetaan, jotka ottavat vastaan Jeesuksen elämänsä Herraksi tunnustaen Hänet Jumalan Pojaksi eli ”KÄÄNTYVÄT” pois syntielämästä ja tulevat sisälle Pyhän Hengen tuomaan ELÄMÄÄN. Joh. 3:3-5. Apt. 2:38. Raamatusta emme löydä muuta järjestystä. ”… ja hoviherra sanoi: `Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?` Niin Filippus sanoi hänelle: `Jos uskot koko sydämestäsi, niin se tapahtukoon.` Hän vastasi: `Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.` Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet`.” Apt. 8:36,37,38.
Kymmenen päivää lähetyskäskyn antamisen jälkeen Pietari julisti evankeliumia tuhansille ihmisille: ”Tämän Jeesuksen Jumala on herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme.” Apt.2:32. ”… Jumala on Hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.” Apt. 2:36. ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te(kin) saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt.2:38.
Kolmetuhatta kuulijaa otti sanan vastaan, tulivat uskoon ja antoivat kastaa itsensä. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin..” Apt.2:41.
Onko Jumalan tahto tänä aikana sama? – Vastaan, että kyllä on! ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa!” Matt.24:35. Jumalan tahto ei muutu.
Kasteen saamisen edellytys alkuseurakunnassa oli uskoon tuleminen eli uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä. ”Jos uskot koko sydämestäsi, niin se (kaste) tapahtukoon. Apt.8:37. ”.. korinttolaiset uskoivat ja heidät kastettiin.” Apt.18:8. ”..kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen Nimeen.” Apt.19:5. Tämä oli juuri sitä mitä Jeesus oli opettanut. Matt. 28:19-20.
Kaste suoritettiin alussa välittömästi uskonratkaisun tapahduttua, yleensä samanaikaisesti! Tämä on tärkeä huomio! Ei odotettu asian ”kirkastumista”, vaan kun Elämän Henki todisti, että synnit on siirretty Golgatalle, niin silloin vanha synti-ihminen voitiin haudata kasteen hautaan. Room. 8:9. 6:4,11.
Uskossa oleminen olisi koettu puutteelliseksi ilman kastetta. Ja sitähän se on. Sen tähden alkuseurakunnan aikana kaikki uskoon tulleet ottivat kasteen, sekä aikuiset että ymmärryksen iässä olevat lapset. Se oli kaikille selviö. Siitä ei neuvoteltu.
Alkuseurakunnassa vain Kristukseen kastetut pidettiin Jumalan lapsina. ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.” Gal. 3:27.
Vaikeuksia on tuottanut uskossa olevien kastamattomat lapset, jotka ovat pyhitetyt (1 Kor. 7:14) ilman kastetta. Heidäthän on aina siunattu Jeesuksen antaman esimerkin mukaisesti: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni älkääkä estäkö heitä, sillä heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.” Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä.” Mark. 10:14-16. Jeesus ei siis opettanut kastamaan lapsia. Mainittu ”pyhitys” ei tee tyhjäksi lähetyskäskyä lastenkaan kohdalla niin, että heille olisi toisenlainen pelastuksen tie. ”Mikä lihasta on syntynyt, on liha..” Joh. 3:6. Liha (Adamin suvun jäsenyys) pitää haudata kasteessa. !!! Kaikkien Jeesukseen uskovien pitää tulla kastetuiksi upotuskasteella vedessä.
Kun kristityt vanhemmat huomaavat lapsensa olevan aidosti uskossa ja tunnustavan uskoaan esim. koulutovereilleen sekä rukoilevan itsenäisesti, voidaan hänet kastaa Jeesukselle. Kasteelle menemisen ratkaisu pitää näin antaa asianomaiselle itselle.
Yksilöihmisen tulee henkilökohtaisesti kuulla evankeliumi ja ottaa se vastaan. Mk.16:15-16; 2 Kor.6:1,2.
Room. 6:3-4 mukaan kaste on toimitus, jossa Jeesukseen ja ristin vereen luottava kääntynyt ihminen liitetään uskon askeleella sisälle kaikkeen, mitä Jeesus on ja mitä Hän on tehnyt ja opettanut. Samaistuminen. Room. 6:4-6. Kaste Jeesukseen Kristukseen on kaste Hänelle ja Häneen. Gal. 3:3:26-29.
”Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme Hänen kuolemaansa kastetut. Niin olemme siis yhdessä Hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin (kasteella käyneiden) uudessa elämässä vaeltaman.” Room.6:3,4.
Kaste oli alkuseurakunnan aikana jakaja: Elämä ennen kastetta ja elämä kastettuna. – Huomaa tässäkin kohden tuo alkuseurakunnan tapa kastaa uskonratkaisun tehneet uskonratkaisun hetkellä!
”..ollen haudattuina kasteessa, jossa te myös olette herätetyt uskon kautta.” Kol.2:12. Huomaa sana ”herätetyt”. He olivat heränneet synnin unesta ja syntyneet uuteen elämään. Vanha oli haudattu. Uusi oli tullut sijaan. 2 Kor.5:17; Efes. 4:22-24. Ihmiset huusivat avukseen Jeesuksen Nimeä antaen kastaa itsensä Hänelle (vertaa mm. Apt. 22:16).
Kaikki uskoon tulleet kastetut alkoivat elää pyhää elämää yhdessä muiden kaltaistensa kanssa. He kokoontuivat Jumalan seurakuntana yhteen vahvistumaan ja oppimaan lisää Jumalan tahtoa. He olivat Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina Jumalan seurakunta. – On hyvä huomioida, etteivät he perustaneet seurakuntaa, vaan olivat seurakunta.
HUOM!
Uusi Testamentti ei ollenkaan tunne käsitettä ”kastamaton kristitty”. Ei myöskään käsitettä ”uskosta osaton kastettu kristitty”. Sellaiset ovat vääristyneitä käsitteitä. Uusi Testamentti tuntee ainoastaan käsitteen ”uskoon tullut, kasteella käynyt kristitty”. Vasta kasteella käynyt luettiin seurakuntaan kuuluvaksi. Apt. 2:41. Muut olivat ulkopuolella.
ONKO VESIKASTE VÄLTTÄMÄTÖN ?
”Kaikki kansa, joka häntä (Johannes Kastajaa) kuuli, tunnusti Jumalan vanhurskaaksi ja antoi kastaa itsensä Johanneksen kasteella. Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan, eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.” Luuk.7:29-30.
Jeesus kysyi aikansa ihmisiltä: ”Oliko Johanneksen kaste Taivaasta vaiko ihmisistä?” Markus 11:30. Samoin voimme kysyä kristillisestä kasteesta. Raamatun kokonaisilmoitus vastaa, että se on Taivaasta. Sen perusteella kaste on siis välttämätön.
Jeesuksen säätämä kristillinen kaste on Raamatussa Kristuksen opin alkuaskel. Siitä alkaa uskoon tulleen kasvu hengellisessä elämässä. Siitä alkaa ristin kaita tie, jonka päämäärä on Taivas. ”..vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena, joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta.” 1 Piet.3:21.
Kastevesi ei siis poista likaa ruumiistamme. Se luotaa syvemmälle, ihmisen sisimpään. Jumala on säätänyt kasteeseen näkymättömän siunauksen. Siinä usko saa kosketuskohdan uskossa todellisuuteen, että Jeesuksen veri puhdistaa omantuntomme kuolleesta tilasta. Tähän viittaa Ananiaan neuvo Paavalille: ”Anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt.22:16.
Paavalin ainutlaatuinen Jeesuksen kohtaaminen Damaskon tiellä ei riittänyt pelastuskokemukseksi. Siellä hän sai ohjeen: ”Nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän.” Apt.9:6. Paavali totteli, meni kaupunkiin, jossa sai neuvon: ”Nyt, mitä viivyttelet ? Nouse. Huuda avuksi Hänen Nimeänsä ja Anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt. 22:16.
Ymmärrämme tietenkin, ettei Paavali turvannut kasteveteen, vaan uskoi Jeesukseen ja ristillä ansaittuun armoon. Vanha, syntisistä suurin Saulus, haudattiin kasteen kautta Jeesuksen kuolemaan. Kastevedestä nousi apostoli Paavali, uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. Vanha riisuttiin pois. Uusi tuli sijaan. Näin oli silloin ja näin on edelleen Jumalan tahto.
Eräät opettavat, että Paavali sai syntinsä anteeksi ja pelastui Damaskon tiellä. Raamattu ei opeta niin. Mikäli Paavali olisi saanut pelastuskokemuksen eli syntien anteeksiantamuksen Damaskon tiellä, ei Ananiaksen olisi tarvinnut laskea käsiään hänen päälleen ja rukoilla Pyhän Hengen täyteyttä hänelle. Ananias kehotti Paavalin kasteelle, jossa synnit pestään pois. Apt.22:16. Tuo ”peseminen” tarkoittaa siis vanhan ihmisen hautaamista. Room. 6:4. Paavalin kastetta edelsi paljon muutakin: Jeesuksen kohtaaminen, uskovien yhteyteen meneminen, kätten päälle panemisen kautta saatu siunaus. Apt. 22:6-16. Ja tietenkin Pyhän Hengen sinetin saaminen sydämeen. Efes. 1:13.
VEDESTÄ JA HENGESTÄ
Jeesus opetti, että ihmisen tulee syntyä vedestä ja Hengestä. Tarkoittiko Hän, että uudestisyntymiseen tarvitaan myös vesikaste ? Samankaltainen ajatushan on Tiituksen kirjeessä.
”Kun Jumalan hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti Hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen Hän runsaasti vuodatti meihin Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta” Tiit. 3:4-6.
”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.” Joh.3:5.
Jeesuksen opetuksia voidaan tulkita ja selitellä omien mieltymysten mukaan, tai se voidaan ottaa vastaan sellaisenaan: ”vedestä ja Hengestä”. – Minulla ei ole siitäkään kysymyksestä omaa mielipidettä. Uskon vain Raamatun Sanan. Jeesus mainitsee tässä veden. Voisiko Hän tarkoittaa siinä sanan vettä? Miksi Hän ei siinä tapauksessa käyttänyt oikeaa sanaa? Jeesus olisi voinut sanoa näin: ”Joka ei synny sanasta ja Hengestä…” Mutta Hän sanoi sen niin kuin tarkoitti.
Alkuseurakunnan aikana kaste ei ollut pelkästään sisällyksetön ”kuuliaisuuden askel”, kuten nykyisin vapaissa suunnissa opetetaan.
Pietari kirjoittaa, että ”vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena..” 1 Piet.3:21. Miten Pietari voikaan kirjoittaa sillä tavalla? Eikö hän tietänyt asiaa? Vai oliko asia niin, kuin hän kirjoitti?
Paavali kirjoittaa samaa: ”..ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös olette herätetyt uskon kautta..” Kol.2:12. Kasteessa herätetyt? Miten Paavali voi todeta sellaista? Vai tapahtuuko kasteessa sittenkin jotakin? Onko sillä jotain merkitystä?
Pelkästään kasteella käyminen ei pelasta ihmistä
Kastetta tulee edeltää kokonaisvaltainen sydämen kääntymys Jumalan puoleen. On saatava luottamus Jeesuksen ristin uhriin ja sovintoveren ansioon. On saatava Jumalan Elämä sisimpään Pyhän Hengen kautta. Kastetta ennen on otettava vastaan pelastussanoma Jeesuksesta. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin.” Apt.2:41. On astuttava uskon askel vastaan ottamalla Ylösnoussut Jeesus omaksi henkilökohtaiseksi Vapahtajaksi ja syntien sovittajaksi. ”Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi..” Joh.1:12. Nämä Jeesuksen vastaanottaneet sitten voivat Hänen voimassaan tehdä parannuksen synneistään ja tulla kasteelle. He saavat ottaa vastaan kaikki Jumalan suuret lupaukset. Uskoon tulleet ja kastetut saavat täyttyä Pyhällä Hengellä saaden armolahjoja. He saavat alkaa elää yhdessä muiden Taivaaseen matkaajien kanssa. Kastetut ovat seurakunta, Jumalan kansa.
Alkuseurakunnan aikana kaikki uskoon tulleet kastettiin vedessä Jeesuksen nimeen, myös jo Pyhän Hengen kasteen saaneet. Apt.10:47-48.
On huomattava, että kaste on merkityksetön ilman edellä mainittua henkilökohtaista uskon ratkaisua kaikkine siihen liittyvine Raamatun opetuksineen. ”Kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.” Room.14:23.
KASTE USKONELÄMÄN ALKUNA
Voimme tehdä kysymyksiä Raamatussa mainituille, uskoon tulleille ihmisille. Kysymme Korneliukselta: MITEN SINÄ SAIT KOKEA USKOONTULEMISEN ?
Kornelius vastaa: ”Olen koko ikäni ollut etsivä sielu. Tämän vuoksi olen ollut hurskas ja rukoileva ihminen. Jumalan pelko on ohjannut elämääni. Olen antanut almuja ja koettanut olla kaikille hyvä. Kuitenkin olen tuntenut, että jotakin puuttuu.
Viimein Jumala tarttui elämääni ihmeellisten johdatusten kautta. Hän kuuli rukoukseni. Kotiini johdatettiin apostoli Pietari. Olimme omaisteni, sukulaisteni ja ystävieni kanssa koolla. Pietari kertoi evankeliumin Jeesuksesta ja ristillä tapahtuneesta sovitustyöstä. Hän johdatti meidät sisälle pelastukseen. Hänen puhuessaan Pyhä Henki lankesi meidän kaikkien ylle. Aloimme kaikki yhteen ääneen puhua kielillä ja ylistää Jumalaa. Välittömästi meidät kaikki kastettiin Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Tällä tavalla me tulimme uskoon.”
Ed. m. kertomus löytyy Apostolien tekojen 10 ja 11 luvuista:
”Kesareassa oli mies, nimeltä Kornelius.. Hän oli hurskas ja jumalaa pelkääväinen, niin kuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati jumalaa.” Apt.10:1-2.
Yksi häneltä puuttui: Hän ei ollut uskossa. On eri asia uskoa Jumalaan tai olla elävässä uskossa. Jumalaan ja Jeesukseen uskominen on vasta edellytys uskoon tulemiselle.
”..Pietari nousi ja lähti heidän kanssaan, ja muutamat veljet seurasivat hänen mukanaan…He saapuivat Kesareaan; ja Kornelius odotti heitä ja oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä.” Apt.10:23-24. Pietari alkoi puhua: ”..Te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, Hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli Hänen kanssansa. Ja me olemme kaiken sen todistajat.. Hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat.. Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä…” ”…Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo Häneen, saa synnit anteeksi Hänen Nimensä kautta.” Apt.10:38-43.
MITÄ SIIS KORNELIUKSEN KODISSA TAPAHTUI ? Luemme eteenpäin. ”Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat.” Pietarin mukana tulleet uskovaiset ” hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, (mistä he tiesivät sen ?) sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa.
Silloin Pietari sanoi: Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin? Ja hän k ä s k i kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen Nimeen.” Apt.10:44-48.
Raamattu ei ehdota kasteelle menemistä, vaan se on käsky. Neuvotteluvaraa ei ole.
Myöhemmin Pietari selostaa tätä tapausta muille uskoville: ”Ja Henki käski minun mennä heidän kanssansa (Korneliuksen lähettämien miesten kanssa); ja myös nämä kuusi veljeä lähtivät minun kanssani. Me menimme sen miehen (Korneliuksen) taloon, ja hän kertoi meille, kuinka oli nähnyt enkelin seisovan huoneessaan ja sanovan: Lähetä Joppeen noutamaan Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan; hän on puhuva sinulle sanoja, joiden kautta sinä p e l a s t u t, ja koko sinun perhekuntasi.” Apt.11:12-15.
Kornelius ei siis vielä ollut pelastunut eli uskossa, huolimatta hurskaudestaan ja esimerkillisestä rukouselämästään. Pelastussanoman kuultuaan hän tuli uskoon, sai Pyhän Hengen lahjan ja otti kasteen. Näin hänestä tuli kristitty.
Korneliuksen kertomuksesta voimme päätellä, että alkuseurakunnan aikana uskoon tulleen ajatuksissa sulautuivat yhteen uudestisyntymis- ja kastemuistot. Näin tulee olla tänäkin aikana.
Pelastuminen parannuksen tekemisineen, kasteineen jne. on yksi Jumalan lahjapaketti, joka otetaan vastaan yhtenäisessä prosessissa. Silloin pelastusvarmuus perustuu Jumalan omaan Sanaan, ei ihmisten vakuutteluihin ja omiin uskotteluihin tai tuntemuksiin.
Uustestamentillinen herätyspuhe ei alkuseurakunnan aikana päättynyt ”alttarikutsuun”, vaan kastekehotukseen. Apt. 2:38.
Huomaamme taas, että kasteesta alkoi Jumalan tahdon mukainen uskonelämä.
K O S K E T U S K O H T A
Näkyvässä maailmassa elävä ihminen tarvitsee uskonsa tueksi jotakin konkreettista. Jumala tietää tämän. Hän antoi uskon ”tarttumiskohdaksi” kasteen. Ihminen saa tarttua kiinni Jumalan suureen armoon ja Sanan lupauksiin uskon kautta. Hän saa ottaa pelastuksen vastaan hyväksyen, uskossa vastaan ottaen ja sitten astumalla uskon askeleen kasteen hautaan. Vanha haudataan. Uusi nousee ylös.
Näin uskossa oleminen ei jää pelkäksi ajatuskuvioksi. Se on todellisuutta, elämää Jeesuksessa ja Hänen siunauksessaan. Vanha elämä on taakse jäänyttä, haudattua. Uusi elämä toimii. –
Jokainen Taivaaseen tahtova ihminen on ohjattava kasteelle Jeesuksen Nimeen.
Ihmissielun pelastuminen
Raamattu opettaa lukuisissa kohdin erilaisin sanakääntein pelastusasiaa. Se on Raamatun pääsanoma.
– Pelastuksen Päämies on Jeesus! –
Tätä aihetta tutkiessamme emme voi sivuuttaa yhtäkään Raamatun esittämää ajatusta. Kaikki pelastuksestamme kertovat kohdat on otettava mukaan kokonaisuuteen (= Jumalan lahjapaketti).
Jumalan ilmoituksen kokonaisuus rikkoutuu mikäli irrotamme jonkin kohdan kokonaisuudesta. Pelastuksemme suuret ja ihanat sanat ovat armo, usko, veri, risti, kaste. Yksikään niistä ei yksinään ole riittävä. – Ilm.22:18,19. – ”Riivaajatkin uskovat ja vapisevat.” Jaakob 2:19. Mutta ne eivät sillä pelastu.
Uskovat ovat hajallaan, sekoituksessa (= baabel) juuri sen vuoksi, että yksi ryhmä on ottanut yhden osan Sanasta, toinen ryhmä toisen. Yksi uskoo pelastumiseen kasteen kautta, toinen yksin uskon kautta. Joku uskoo pelastuvansa hyvän elämäntapansa kautta. Eräät julistavat vakuuttavasti, miten pelastus tapahtuu Jeesuksen veren kautta. Tämä on sinällään totta. Mutta jos samalla hylätään esim. kasteelle menon välttämättömyys, niin on lausuttu turhaan Herran Nimi. ”Älä turhaan lausu Herran, Sinun Jumalasi Nimeä; sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka Hänen Nimensä turhaan lausuu!” 2 Moos.20:7. Mitä se on? ”Miksi te huudatte minulle: ’Herra, Herra!’ ettekä tee, mitä minä sanon?” Luuk.6:46.
Meidän tulee uskoa Raamatun kokonaisilmoitus: Pelastuneen ihmisen tulee olla sisällä jokaisessa Raamatun kohdassa, joka mainitsee jotakin sielujemme pelastumisesta. Vain näin ollen voimme olla varmoja Taivaaseen pääsystämme. Näin olemme ottaneet vastaan Jumalan tarjoaman armon, koko pelastuspaketin.
Usko Herraan Jeesukseen Raamatun opettamalla tavalla, niin sinä pelastut!
P E L A S T U S V E R E N K A U T T A
Pelastumisemme ehdoton numero yksi on Jeesuksen pyhä ja kallis sovintoveri. ”Tämä on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.” Luuk.22:20. ”Ilman veren vuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.” Hebr.9:22.
Raamattu todistaa, että Jeesuksen veri on ainoa puhdistuslähteemme. Meillä on pääsy ihanaan ja täydelliseen anteeksiantamuksen vapauteen ”uskon kautta Hänen vereensä.” Room.3:25.
Kristillisen elämämme lähtökohta on Golgatalla annettu Jeesuksen sijaisuhri.
Hän kantoi syntimme ristin puulle. ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja Hänen haavojensa kautta te olette parannetut.” Jes. 53 ja 1 Piet.2:24.
”..olemme lunastetut Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan.” 1 Piet.1:19.
”Sillä kolme on, jotka todistavat: Henki, vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä.” 1 Joh.5:7-8.
Nämä kolme yhdessä ovat pelastuksemme todistus:
1. ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.” Room.8:16.
2. Kastevesi todistaa maailmalle, että olemme erotetut maailmasta ja sen syntielämästä
sekä liitetyt Jeesukseen.
3. Veri todistaa Jumalalle, että rangaistus syntiemme edestä on kärsitty.
Näin suuresti Jumala rakastaa syntitilassa olevaa ihmiskuntaa. Hän lähetti oman Poikansa, puhtaan ja Pyhän, ottamaan päällensä meille kuuluvan rangaistuksen. Viha, kärsimys ja kirous kohdistui Jeesukseen.
Oi sitä Jumalan ihmeellistä armon ja rakkauden syvyyttä!
N Ö Y R Y Y S
Pelastuksen tielle lähtö edellyttää oikeaa, nöyrää mieltä. Sanaa on kuultava oikeassa, etsivässä ja vastaanottavaisessa mielessä. Jumalan hyvyys vetää parannukseen nöyriä, kurjuutensa tuntevia ihmisiä (mm. Jesaja 57:15).
Kun Uskossa oleva ihminen esittää kutsun uskosta osattomalle tulla uskon tielle, on se silloin arvovaltainen Jumalan kutsu. ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” 2 Kor. 5:20.
”Hänen työtovereinaan m e myös kehotamme teitä vastaan ottamaan Jumalan armon, niin ettei se jää turhaksi.” 2 Kor.6:1.
Nöyrät kuulevat ja ottavat vastaan Jumalan armon. Ylpeämieliset pysyvät erossa Jumalasta. ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon.” Jaakob 4:6.
NÖYRÄN ETSIJÄN MIELI:
”Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani. Minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa, ennen kuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle.” Psalmi 132:3-5. Tällaisella mielellä ”etsivä löytää ja anova saa”.
”Te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne.” Jer.29:13.
KASTEEN MUOTO
Alkuseurakunnan aikana kaste tapahtui jokaisessa tapauksessa siten, että ihminen upotettiin kokonaan veteen. Kastaja ja kastettava astuivat veteen. Kaste suoritettiin, jonka jälkeen noustiin ylös vedestä. Matt. 3:16; Apt.8:36, 37, 38.
”Haudatut kasteen kautta” on toistuva sanonta Raamatussa. Room.6:3-4; Kol.2:12.
Jeesus kastettiin upotuskasteella Hänen ollessaan noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen. Mat.3: 16. Kasteelle mentäessä tarvittiin aina paljon vettä (Joh. 3:23), että kastettava voitiin upottaa kokonaan veteen.
”Pelastus merkitsee sitä, että minä käyn ulos maailmasta. Jätän tämän kaikkialle levinneen kosmoksen. En enää kuulu saatanalliseen systeemiin. Olen pelastettu maailmasta. ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.” Nämä Jeesuksen sanat merkitsevät yksinkertaisesti: otan uskon askeleen, kastatan itseni ja astun ylös vedestä pelastettuna. Tätä merkitsee pelastus. Älkäämme siis tarkkailko kastetta jonain merkityksettömänä toimenpiteenä. Kasteeseen on yhdistetty paljon. Se on toimitus, joka erottaa meidät maailmasta, ja johtaa meidät toiseen, luonteeltaan aivan toisenlaiseen maailmaan. Kasteessa sinä tunnustat: Herra, minä jätän tämän maailman taakseni. Sinun ristisi erottaa minut nyt maailmasta ikuisesti” (Watchman Nee).
Alkukielen sana “babtidzo” (kreik) merkitsee ”painaa veden sisään”, ”upottaa”. Mikäli Apt. 2:38 käännettäisiin tämän sanan edellyttämällä tavalla, kuuluisi se näin: ”… ottakoon kukin teistä upotuskasteen…”
Raamatun kertomat kastetapaukset osoittavat upotuskasteen olleen ainoa tapa kastaa uskoon tulleet. Kastamiseen tarvittiin ”paljon vettä.” Joh. 3:23; Apt. 8:38.
I H M I S S I E L U N P E L A S T U M I N E N
tapahtuu ihmisen sisimmässä uudestisyntymisen ihmeenä. Uudestisyntyminen on sydämessä olevan hengen vaihtuminen. Sielunvihollisen henki väistyy ja Jumalan elämä alkaa toimia Pyhän Hengen kautta! Apt. 26:18. Uudestisyntymässä Jeesus tulee ihmissydämen hallitsijaksi. Hän sovitti syntimme verellään ja sijaisuhrillaan ristillä. Ylösnousseen Jeesuksen ulkopuolella ei ole Raamatun tarkoittamaa ELÄMÄÄ, iankaikkista Elämää. 1 Joh. 5:11,12.
Uskoon tuleminen on siis sitä, että nöyrtyneen ihmisen sisin henki, (persoonallisuuden keskus) herää ja sinne tulee uusi Elämä Pyhän Hengen myötä. ”Sydän kun auki on, sinne Jeesus tekee asunnon!” Jeesus sanoo sen näin: ”Joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan Valtakuntaa.” Joh. 3:3-5.
”Siis jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso uusi on sijaan tullut.” 2 Kor. 5:17.
Uusi Testamentti esittää seuraavanlaisen pelastuskaavion:
1. Raamatun opettaman evankeliumin kuuleminen siitä, että Jeesus on ainoa syntien sovittaja. ”Olette uudestisyntyneet.. Jumalan elävän ja pysyvän Sanan kautta.” 1 Piet.1:23; Jaakob 1:18; Room.10:17.
2. Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sijaisuhriinsa uskominen ja armotyön vastaan ottaminen. ”Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen.” Hebr.11:6; 1 Joh. 5:1; Apt. 16:30-31; Markus 16:16. 2 Kor. 6:1,2.
3. Parannuksen teko. ”Parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava..” Luuk24:47; 13:3; Apt. 17:30.
4. Vesikaste Jeesuksen Nimeen. ”Ottakoon kukin teistä kasteen syntienne anteeksisaamiseksi” Apt. 2:38. 10:48. 22:16. 1 Piet.3:21.
5. Pyhän Hengen saaminen. ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room. 8:9; Efes. 1:13; Apt.19:1-6.
6. Julkinen tunnustus. “Jos sinä suullasi tunnustat Jeesuksen Herraksesi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin sinä p e l a s t u t .” Room.10:9-10; Luuk.11:23; 12:8-9; Matt.6:24.
On kuitenkin pidettävä mielessä Ja yhä uudestaan toistaen, että uudestisyntyminen on sisimmässämme tapahtuva Jumalan armoteko. Koko Raamatun ilmoitus tähtää siihen. Mm. pelkkä kaste ilman muita pelastuksen elementtejä ei riitä pelastukseksi.
Y H T E E N V E T O:
Seitsemän askelta Jumalan tahdon tiellä:
1. Evankeliumin kuuleminen. Room. 10:17. Mark. 16:15,16.
2. Usko Jeesuksen sijaisuhriin. Room. 3:25. Hebr. 11:6; Apt.15:9.
3. Parannus, elämän suursiivous. Apt.11:18.
4. Pyhän Hengen saaminen (Room.8:9) sekä henkikaste. Apt. 19:1-6.
5. Kaste upottamalla vedessä Jeesuksen nimeen. Apt.22:16.
6. Suun tunnustus pelastuksen vastaan ottamisesta. Room.10:9-10. Luuk. 12:8,9.
7. Loppuelämän aika kuuluu nyt kokonaan Jeesukselle.
Mitään edellisistä askeleista ei voida erottaa toisistaan. Ne kaikki kuuluvat yhteen ja toistensa tueksi. Ne ovat Jumalan meille valmistamia tekoja. Ef, 2:8-10.
”Opettamalla heitä (uskoon tulleita ja sen jälkeen kastettuja) pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.” Matt. 28:20. Apt. 2:41,42.
”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen Sanan kautta.” Room.10:17.
Weijo Lindroos
Turku