Kategoria: Kirjoituksia

Riivaajiako – kenessä?

Jumalasta vieraantuneessa ihmiskunnassa on ollut suurta epätietoisuutta kysymyksestä, voiko ihmisissä vielä nykyaikana olla riivaajia? Kysymys aiheuttaa luonnollisesti myös pelkoa. Sen tähden tähden kaikki eivät tahdo uskoa koko asiaan. Tämä aihe on paljolti ihmisten yleisen tietopiirin ulkopuolella. Todellisuus ei kuitenkaan muutu ihmisten uskomusten tai uskomattomuuksien perusteella.
Opetuksesta osattomat kristitytkin ovat joskus pelänneet, voiko heissä olla riivaajia. Monet taas ovat kyselleet, ovatko heidän onnettomuutensa, sairautensa ja ikävät kokemuksensa mahdollisesti demonien vaikuttamaa. Jne. Asia kaipaa selvennystä, jota Jumala itse antaa meille pyhässä Sanassaan Raamatussa.
Asian selvittelyssä pitää lähteä liikkeelle asian alusta alkaen.

RUKOILEN:
Jeesus, Sinulla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä, näkyvien ja näkymättömien voimien ja vaikutusten yli. Anna lukijan saada kokea tämän kirjoituksen kautta ristintyösi vapauttava armo. Kiitos Jeesus Golgatalla antamasi sijaisuhrin ja veresi voittovoimasta. Kiitos Herra tästä Raamatun opetuksesta:
”Kristus itse kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuulle, että me synneille kuolleina eläisimme vanhurskaudelle. Hänen haavojensa kautta teidät on parannettu. Te olitte ”eksyksissä niin kuin lampaat”, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan luo.” 1 Piet. 2:24,25. Aamen.
Jeesus on paras sielujemme hoitaja ja parantaja. Hän tietää mitä ihmisessä on ja mitä kukin tarvitsee. ”Rangaistus oli Hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja Hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.” Jes. 53:5.
Jeesus vapauttaa riivaajista, vaikka Hän välillä käyttää siihen ihmisiäkin, uskossa olevia omiaan.

---

Raamattu kertoo riivaajien alkulähtökohdan.
”Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa.” Ilm. 12:7-9.
Sielunvihollinen oli ennen lankeamistaan täydellinen ja korkea-arvoinen taivaallinen enkeliruhtinas, Lusifer. Raamattu kertoo paholaisen lankeemuksen syyksi ylpeyden:
”Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja! Sinä sanoit sydämessäsi: ’Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.’” Jes. 14:12-14.
Sielunvihollisen alaisuudessa elävän ihmisen tunnistaa ylpeämielisyydestä, itsensä korottamisesta ja Jumalan vastustamisesta sekä muita ihmisiä halveksivasta asenteesta. Luuk. 18:9-14. Jumalaa vastustavan röyhkeän elämänasenteen ääri-ilmiö on äärimuodossaan riivaustila (Dan. 4:25-34. Ef. 2:1-3. / Filip. 2), jolloin pahat henget pääsevät häneen sisälle.

Raamatussa kuvataan paholaista myös muinaisen Tyyron ruhtinaan takana toimivana henki-hallitsijana: ”Ihmislapsi, viritä itkuvirsi Tyyron kuninkaasta ja sano hänelle: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä olet sopusuhtaisuuden sinetti, täynnä viisautta, täydellinen kauneudessa. Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit (= eksyttävä käärme Paratiisissa, 1 Moos.3). Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet; karneolia, topaasia ja jaspista, krysoliittia, onyksia ja berylliä, safiiria, rubiinia ja smaragdia sekä kultaa olivat upotus-ja syvennystyöt sinussa, valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin. Sinä olit kerubi, laajalti suojaavainen, ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle; sinä olit jumalolento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä. Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys. Suuressa kaupankäynnissäsi tuli sydämesi täyteen väkivaltaa, ja sinä teit syntiä. Niin minä karkoitin sinut häväistynä Jumalan vuorelta ja hävitin sinut, suojaava kerubi, pois säihkyväin kivien keskeltä. Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi.” Hes. 28:12-17.

Paholainen riivaajineen on ollut ihmiskunnassa sen alusta asti.
Tässä eräs kertomus kahden tuhannen vuoden takaa:
JEESUS KYSYI OPETUSLAPSILTAAN:
”Mitä te väittelette heidän kanssaan?” Silloin vastasi eräs mies kansanjoukosta hänelle: ”Opettaja, minä toin sinun tykösi poikani, jossa on MYKKÄ HENKI. Ja missä vain se käy hänen kimppuunsa, riuhtoo se häntä, ja hänestä lähtee vaahto, ja hän kiristelee hampaitaan; ja hän kuihtuu. Ja minä sanoin sinun opetuslapsillesi, että he ajaisivat sen ulos, mutta he eivät kyenneet.” Hän vastasi heille sanoen: … ”Tuokaa hänet minun tyköni.” Niin he toivat hänet Hänen tykönsä. Ja heti kun hän näki Jeesuksen, KOURISTI HENKI HÄNTÄ , ja hän KAATUI maahan, kieritteli itseään, ja hänestä lähti vaahto. Ja Jeesus kysyi hänen isältään: ”Kuinka kauan aikaa tätä on hänessä ollut?” Niin hän sanoi: ”Pienestä pitäen. Ja monesti se on heittänyt hänet milloin tuleen, milloin veteen, tuhotakseen hänet. Mutta jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”’Jos voit!’ Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo”. Ja heti lapsen isä huusi ja sanoi: ”Minä uskon; auta minun epäuskoani”. Mutta kun Jeesus näki, että kansaa riensi sinne, nuhteli hän SAASTAISTA HENKEÄ ja sanoi sille: ”Sinä mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde ulos hänestä, äläkä enää häneen mene”. Niin se huusi ja kouristi häntä kovasti ja lähti ulos. Ja hän kävi ikään kuin kuolleeksi, niin että monet sanoivat: ”Hän kuoli”. Mutta Jeesus tarttui hänen käteensä ja nosti hänet ylös. Ja hän nousi. Ja kun Jeesus oli mennyt huoneeseen, niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä eriksensä: ”Miksi emme me voineet ajaa sitä ulos?” Hän sanoi heille: ”Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla”.” Markus 9:16-29.
Kertomuksen isä oli huolissaan poikansa tilasta, jonka hän tunnisti demonin aiheuttamaksi. Jeesus vahvisti, että sairauden aiheuttaja oli todella riivaaja, saastainen henki. Hän ajoi ulos demonin; ja seuraus oli, että poika parani. Jeesus ihmisen Luojana tunnisti langenneen hengen, joka oli mennyt sisälle poikaan. Hänellä oli valta ajaa se ulos. Ja tämän saman vallan Jeesus on antanut meille, jotka olemme tulleet uskoon ja antaneet kastaa itsemme upotuskasteella Hänen Nimeensä: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat NIITÄ, jotka uskovat: minun Nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä...” Mark. 16:15-17.
Alkuseurakunta toimi Jeesuksen Nimessä, Hänen antamillaan valtuuksilla. Siksi sairaat parantuivat, ja ihmeitä ja merkkejä tapahtui. Apt. 4:30-32. ”Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät ulos huutaen kovalla äänellä, ja moni halvaantunut ja rampa parani. Tuossa kaupungissa syntyi suuri ilo.” Apt. 8:7,8.
Raamatussa on paljon esimerkkejä riivaajien ulosajamisesta. Tässä muutama: Matt. 9:33. 12:22. 15:22-28. Luuk. 4:33. 8:26-39. 11:14. Apt. 5:16. 19:12.
Paasto on eräs Jumalan meille antama hengellisen voittoelämän ”työkalu” voidaksemme auttaa kärsiviä ja mm. ajaa ulos riivaajia: ”Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla”.” Markus 9:29. Rukous- ja paastopäivät ovat siksi meille erittäin tärkeitä. Myös koko seurakunnan yhteisiä paastoja tulisi ottaa käyttöön. ”Kuuluttakaa pyhä paasto..” Jooel 2:15-16.

Mitä ihmiselle tapahtuu uskoon tulossa?
Jotkut pelastuneet ovat olleet riivattuja ennen uskoon tulemistaan. Eräs sellainen oli Maria Magdalena, Jeesuksen läheinen opetuslapsi. Raamattu kertoo, miten Jeesus ”ilmestyi ensiksi Maria Magdaleenalle, josta Hän oli ajanut ulos seitsemän riivaajaa.” Mark. 16:9. Maria Magdaleena oli siis ennen Jeesuksen kohtaamista elämänsä raunioilla, surkeassa tilassa, riivattu ihminen. (Vrt. Matt. 12:45) Samoin on meidänkin aikanamme henkivaltojen valtaan joutuneita kärsiviä ihmisiä (1 Tim. 4:1), jotka ovat joutuneet esim. haureuden henkien riivaamiksi tai alkoholin ja muiden huumeiden orjuuttamiksi. Saastaiset henget viihtyvät sellaisten syntitottumusten parissa. – Mutta Jeesus tahtoo ja voi katkaista kaikki synnin kahleet, johtuivatpa ne sitten oman lihanmielen saastaisuudesta tai demonihenkien vaikutuksesta. Jokainen voi itse tuoda rukouksessa kaikki orjuuttavat tekijät Jumalan armahtavan laupeuden eteen. ”Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että Hän ajallaan korottaisi teidät. Heittäkää kaikki murheenne Hänen päälleen, sillä Hän pitää teistä huolen.” 1 Piet. 5:6,7. ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon.” Matt. 11:28.

Ihmisen uskoontuloprosessissa tapahtuu siis pääosin kolminkertainen vapautuminen:
1. Vapautus langenneen Adamin suvun jäsenyydestä ja siirtyminen Kristuksen sukuhaaraan. ”Jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus, se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” 2 Kor.5:17; 1 Kor.15:45; Gal.3:25-29.
2. Vapautus synnistä. ”Jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin Hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, Hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” 1 Joh. 1:7. Sananl. 28:13,14.
3. Vapautus henkivaltojen vaikutuksista. ”Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niin kuin muutkin… ” Efes. 2:1-5.
”Hän paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet” (Apt. 10:38), jossa tilassa siis kaikki ihmiset ovat ennen uskoon tuloaan, enemmän tai vähemmän. Toiset ovat kokonaan avanneet itsensä sielunviholliselle ja näin tulleet riivatuiksi.
Täydellinen vapaus ansaittiin ristin veren kautta Golgatalla, jossa Jumala ”riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; Hän sai heistä Jeesuksen  kautta voiton riemun..” Kol. 2:15. Saimme vapauden syntitilasta, synnin teoista ja lihan sekä hengen saastutuksesta, ja henkivalloista. Irtaannuimme saatanan valtapiiristä (Room.5:12 – 23) ja liittäydyimme yhteen Jeesuksen kanssa. Siirryimme Jumalan valtapiiriin. Tulimme ”Viimeisen Adamin” eli Jeesuksen opetuslapseuteen ja herruuteen. 1 Kor.15:45. Sydämiimme vuodatettiin Jumalan rauha ja rakkaus Pyhän Hengen kautta. Room. 5:5. Taivaallinen rakkaus karkotti pelon. 1 Joh. 4:18,19. Tässä armon tilassa olemme ja tässä tahdomme pysyä lopullisesti. Olemme elämänyhteydessä Jeesuksen kanssa. Tässä tilassa kasvamme ja vapaudumme vaikeistakin luonnevioista, jopa narsismista. Itsesääli, itsensä vähättely yms. poistuvat uskossa kasvamisen kautta. Tämän saa aikaan sydämen tuttavuus hyvän Paimenen kanssa.
”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” …. ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” Joh. 8:31-36. Joh. 15.
”Todellisesti vapaiksi” tarkoittaa tietenkin, ettei vapautetun elämään jää mitään siteitä, esim. riivaajien jättämiä jälkiä. ”Hän, joka teissä on, on suurempi, kuin se, joka on maailmassa! ” 1 Joh.4:4. Ruumiimme, sielumme ja henkemme, koko olemuksemme kuuluu nyt siis Jeesukselle Kristukselle ja Pyhälle Hengelle! Jeesus on kaiken Herra! Hän on meidän Vapahtajamme. Sen tähden ”minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan teitä antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.” Room. 12:1. Tunnustamme julkisesti, että Jeesus Kristus on syntiemme sovittaja ja elämämme Herra! Filip. 2:11. Room. 10:9-13.
”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.” 1 Kor. 6:19-20.
”Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.” 1 Tess.5:23.
”Jos sanomme, että meillä on yhteys Hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valehtelemme emmekä tee totuutta. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin Hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, Hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” 1 Joh.1:6-7. ”… sillä sinut on teurastettu ja sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista, kielistä, kansakunnista ja kansanheimoista.” Ilm. 5:9.

USKOON TULO VAPAUTTAA!
Olemme ottaneet vastaan syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen sovintoveren kautta, ”… uskon kautta Hänen vereensä.” Room. 3:25.
Teimme parannuksen synneistämme. Luuk.24:47.
Pyhä Henki tuli sydämiimme. Efes.1:13.
Otimme upotuskasteen vedessä Jeesuksen Nimeen. Apt.2:38.
Meidät siunattiin Jumalan seurakunnassa. 1 Tim.4:14.
Uskoontuloprosessissa vapauduimme kaikista henkivaltojen siteistä! Kiitos ja ylistys Jumalalle! Room. 6:22,23.

Jos joku on ollut tekemisissä salatieteiden, okkultismin eri muotojen kanssa, spiritismissä, horoskoopeissa, joogassa, yms. noituuksissa ja velhouksissa, niin uskoon tulossa niiden aiheuttamat haavat ovat parannetut ja demonien aiheuttamat ahdistuksen kahleet on katkaistu. ( Vertaa 1 Sam. 15:23 ja luku 28.) Kaikki syntitilassa eletyn elämän seuraukset on käsitelty ristillä! . Efes. 2:1-3. Ja henget ajetaan ulos sanalla. Markus 1:25. Sen jälkeen voimme siunata uskoon tulleet kätten päällepanemisen kautta. Ja näin he ovat riivaajista vapautettuja rakkaita Jumalan lapsia, jotka ovat luopuneet syntielämästä.

---

USKOSTA LUOPUNEET KRISTITYT LOPUNAJASSA.
”Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja seuraavat eksyttäviä henkiä ja riivaajien oppeja.” 1 Tim.4:1.
Siinä on kerrottu eräs syy, miksi näemme joidenkin uskoon tulleidenkin olevan siteissä ja jopa riivaajien heiteltävinä. Villitsevät henget riivaavat ihmisiä saaden heidät eksyksiin, esim. sekaannuttavien opintuulten heiteltäviksi. Ef. 4:14. Uskonnolliset henget ovat valkeuden enkeleiksi pukeutuneina eksyttäneet uskovia ja saaneet aikaan suurta tuhoa sekä yksilöuskovissa että Jumalan seurakunnassa. 2 Kor.11:4,14,15; Matt.24:4,5,24. Tämän tähden tarvitaan parantumista ja terveyden lääkettä sisimpään. Sitä saamme pysymällä uskovien yhteydessä ja Jumalan Sanan opetuksissa. Apt. 2:41,42. ”Sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.” Sananl. 4:22.
Paholainen tahtoisi saada uskoon tulleenkin uudestaan hallintaansa. Siihen se käyttää synnin houkutuksia. 1 Moos. 3. Sielunvihollisen tekoihin suostumalla ihminen antautuu sille. Room. 6:16. Ensin demonit saavat tilaa ihmisen ajatustasolla, jossa on annettu tilaa myönteiselle suhtautumiselle syntiin. Siitä saattaa alkaa lankeemus takaisin pahan valtaan:
”En kiinnitä silmääni siihen, mikä turmiollista on, eksyttäväistä menoa minä vihaan: ei saa se minuun tarttua. Nurja sydän väistyköön minusta; pahasta minä en tahdo tietää.” Psalmi 101: 3,4.

Raamattu puhuu sielullisesta, ”riivaajien viisaudesta”, jonka hengen pystymme tunnistamaan vihollisen vaikuttamaksi: ”Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.” Jaak. 3:16. Sielunvihollisen tahdon mukaisilla teoilla pahat henget alkavat toimia siellä missä on kiroilua, riitaa, valhetta, petosta, parjausta, haureutta, jne.. – Niin kuin Jumalaa palvellaan tekemällä Hänen tekojaan (Efes. 2:10), samoin paholaistakin palvellaan tekemällä sen tekoja: ”Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette..” Rm. 6:16.
”Mutta Herran Henki poistui Saulista, ja Herran lähettämä paha henki vaivasi häntä. … . Niin usein kuin Jumalan lähettämä henki tuli Sauliin, otti Daavid kanteleen ja soitti sitä; silloin Saulin oli helpompi ja parempi olla, ja paha henki väistyi hänestä.” 1 Samuel 16:14,23.
Saul lankesi tottelemattomuuden syntiin ja sitä kautta hän veti puoleensa pahan hengen. 1 Samuel 15:22. Hän antautui tottelemaan paholaista. Tuo sama tottelemattomuus on jatkunut Paratiisista asti: 1 Moos. 3:17-19.
Voit tunnistaa pahan hengen? – Miten? 1 Samuel 18:10. vastaa: ”Seuraavana päivänä Jumalan lähettämä paha henki valtasi Saulin, niin että hän raivosi kotonansa.” / Raivoisa suuttuminen on eräs merkki pahan hengen läsnäolosta. Siitä voit tunnistaa riivaajahengen vaikutuksen.
Riivaajat vihaavat Pyhän Hengen täyttämiä Jumalan lapsia: ”Mutta Herran lähettämä paha henki tuli Sauliin, kun hän istui kotonaan keihäs kädessä ja Daavid soitteli. Niin Saul koetti keihästää Daavidin seinään; mutta hän väisti Saulia, ja tämä iski keihään seinään. Daavid pakeni ja pelastui sinä yönä.” 1 Samuel 19:9-10.
Daavid oli Jumalan voideltu. Syntiin langennut Saul vihasi sellaista. Samoin tapahtuu edelleen. ”Niin kuin lihan mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan syntynyttä, niin nytkin.” Gal. 4:29.
Pyhä Henki on aina rakkauden ja rauhan Henki! = ”Ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.” Jaak. 3:17,18.

Voimme auttaa kärsiviä, monenlaisten henkivaltojen heiteltäviksi joutuneita? Uskossa olevat ihmiset, jotka ovat täynnä Pyhää Henkeä ja rakkautta kärsiviä kohtaan, voivat siis ajaa ulos riivaajia. Ja riivaajat tottelevat uskossa olevan käskysanaa. Mark. 16:15-20. Kiitos Jumalalle!
Mutta ymmärrämme, etteivät kaikki synnit ja ihmiselämän vaivat johdu riivaajista. On osattava erottaa ”lihan teot” (Gal. 5:19-21) henkien vaikuttamista teoista. Tosin molemmat vetävät puoleensa toisiaan. Esim. alkoholismin tai haureuden riivaustila alkaa siitä, ettei käytetä itsehillintää, vaan annetaan lihan  mielelle ja synnille periksi. Seurauksena saattaa olla lopulta henkien valtaan joutuminen, riivatuksi tuleminen.
Mutta Jeesus on täynnä armoa ja totuutta. Joh. 1:14. Hän etsii kadonneita ja syntien sekä henkivaltojen orjuudessa eläviä. ”Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin.” Hes. 34:16. Uskovina olemme Hänen työtovereitaan (2 Kor.6:1) ja tahdomme auttaa langenneetkin takaisin armon tielle. Matt.5:44.

Tarvitsemme Pyhän Hengen voiman.
Jumalan Sana varoittaa meitä epäraamatullisesta kristillisyyden muodosta, jossa ei ilmene voimavaikutuksia. 1 Kor. 12:6. ”He kieltävät sen voiman; sen kaltaisia karta!” 2 Tim. 3:5. ”… ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan JUMALAN VOIMAAN!” 1 Kor. 2:5. Vain Pyhän Hengen Voimassa voimme ”oikein jakaa totuuden sanaa”. 2 Tim. 2:15. ”Apollos puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta!” Apt. 18:25. Monenlaiset” voimavaikutukset kuuluvat alkuperäiseen kristinuskoon sen oleellisena osana (1 Kor. 12:6,9) mm. riivaajien ulosajaminen ym. terveeksi tekemisen lahjat. Se on Jumalan suurta rakkautta ihmisiä kohtaan. Kärsivät saavat avun. Tämän tähden Raamatun siunaava käsky meille uuden liiton uskoville on: ”Täyttykää Hengellä!” Ef. 5:18-19. Siinä on ratkaisu moniin tuskiin ym. ihmiselämän kärsimyksiin. Lähetyskäskyn sisältöön kuuluu julistaa evankeliumia, kastaa ne, jotka uskovat, rukoilla sairaiden puolesta, ajaa ulos riivaajia, puhua kielillä yms.. Markus 16:15-20.

Henkivaltojen hyökkäyksiä.
Sielunvihollisella armeijoineen on jonkinlainen pääsy uskovan ajatusmaailmaan. Olemme kaikki joutuneet kokemaan sellaista. Joskus jopa rukoushetkissä saattaa tulla mitä merkillisimpiä ajatuksia. Ne ovat ulkopuoleltamme tulevia ”kiljuvan jalopeuran” aiheuttamia häiriöitä. Joskus ne ovat myös lihallisen mielen tuomia mielikuvia. Sellaisista on joku todennut viisaasti näin: ”Emme voi estää lintuja lentämästä päämme yli; mutta voimme estää, etteivät ne tee päähämme pesää.” Nuo Pyhän Hengen toimintaa häiritsevät vaikutukset eivät kuitenkaan läheskään aina tule rumasta ja huonosta elämästä, tai pornoluolista ja kirousta täynnä olevista pubi-juottoloista. Ne tulevat usein myös eksyttävistä uskonnoista. Niihin eksyneet ihmiset ovat tietämättään avanneet mielensä demoneille.  Hengelliset ihmiset kokevat pyhää ahdistusta sellaisten ihmisten läsnäolossa, jotka ovat pelkästään uskonnollisia ilman elävää Jeesusta ja Häneltä saatua elävää uskoa. 2 Kor.11:14-15; Matt.7:15. Ilm. 18:1-5.
Pyhällä Hengellä täytetty uskova saa joskus pelkällä läsnäolollaan aikaan, että pahan voimat riivatuissa aktivoituvat. Silloin on aika toimia ja vapauttaa kärsivä ihminen sielunvihollisen kahleista.
Taistelu on joskus kovaakin! Siksi meille on annettu ohjeet pukeutua Jumalan koko sota-asuun. ”Tehkää tämä kaikki alituisessa rukouksessa ja anomisessa rukoillen joka hetki Hengessä.” Efes. 6:10-18. – Sielunvihollinen voi siis käydä ympärillämme ja pääsee joskus MIELEMME alueelle, mutta se ei pääse sydämiimme asti. Jeesus on sydäntemme valtias. Hän ei jaa asuntoaan Paholaisen kanssa.
Paholainen pelkää Pyhällä Hengellä ja rakkaudella täytettyä uskovaa.

Miten asia siis on?
Synnin kanssa leikittelevät kristityt joutuvat saatanan sitomiksi. ”Kiljuva jalopeura” on ensin käynyt ympärillä houkutuksineen. Sille on annettu pikkusormi ja se on vienyt koko käden. 1 Piet. 5:8. Näin se on saanut uskovasta otteen. Näin riivaajat ovat alkaneet vaikuttaa elämässä. Ne ovat sitoneet ja ahdistaneet uskovan valtaansa. Kerran vapautetut ovat uudestaan saatanan orjia. Matt. 12:43-45. ”Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: ”Koira palaa oksennukselleen”, ja: ”Pesty sika rypee rapakossa.” 2 Piet. 2:20-22.
Henkivaltojen herjaaminen ja niiden kanssa leikitteleminen on eräs syy niiden pääsemiseen uskovan elämään. ”.. herjaavat sitä, mitä eivät tunne… ” Juuda 8-10. On typerää huutaa kokouksissa paholaiselle sitä herjaten ja komentaa sitä lähtemään. Jos jossain toimitaan siten, niin älä mene sinne. Uskoon tulleiden kokouksissahan ei ole saatanaa. Meidän keskellämme on Jeesus. Ja voit olla varma, etteivät Jeesus ja saatana käy samoissa tilaisuuksissa. Demoniarmeijat ovat kyllä aina viihtyneet uskonnollisessa ilmapiirissä (Vertaa Apt. 16:16-18), mutta Pyhän Hengen johtamissa tilaisuuksissa ne eivät pysty olemaan. Kaikki kirkot hartaine kirkonmenoineen ovat niille mieluisia. Ilm. 18:1-6. Armolahjojen toiminta Pyhällä Hengellä täyttyneiden uskovien elämässä karkottaa vieraat henget. 1 Kor. 12:8.

Mutta miten olikaan Paavalin laita?
Hän ei vaikuttanut ylpeältä. Mutta hän kirjoitti: ”Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta. Ja Hän sanoi minulle: ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” 2 Kor. 12:7-10.
Saatanan enkeli, riivaaja, piti Paavalia nöyränä eli varjeli häntä ylpeyden synniltä. Riivaaja oli tuon mukaan Paavalin lihassa, ei hänen hengessään. Rukouksesta huolimatta se ei erkaantunut hänestä. Mikä siihen oli syynä? – Ajattelisin syyksi sen, että Paavali oli ennen uskoon tuloaan erittäin julmasti vainonnut Jumalan seurakuntaa. ? Gal.1:13; Apt.26:9-11. Tämän tähden Jeesus sanoi hänestä: ”Minä tahdon näyttää kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden.” Apt. 9:16. – Tämä on käsittämätön asia. – Siitä käy ilmi, että synnissä eletyn elämän jättämiä jälkiä saattaa jäädä uskoon tulleiden elämään, ja ne ovat kuin pahalle avoinna olevia portteja. Tämän tähden tarvitaan joskus aikaa vievää parantumista Jumalan ja Hänen seurakuntansa armahtavassa ilmapiirissä.

Paavali kertoo siis 2 Kor. 12. luvussa, mikä tuo kärsimyspistin hänen lihassaan oli; se oli saatanan enkeli. Mihin tahansa Paavali meni, aina tuli vaikeuksia, ruoskaa, vankeutta, kivisadetta ym. pahoinpitelyä. 2 Kor.11:23-30. Riivaaja oli kaikkialla aiheuttamassa vastustusta. Paavalin lihassa ollut saatanan enkeli, riivaaja, vaikutti siis hänen elämässään riivaten ihmiset Paavalia vastaan. Apt. 19:23-34. Riivaajat toimivat joskus näinkin päin. Mutta se oli siis vain Paavalia kohdannut kokemus. Samaa ei ole tarkoitettu sinulle tai minulle. Meille Jeesus on tarkoittanut täyden vapauden kaikesta pahan vallasta. –

Pahan voimien pääseminen uskossa olevien elämään johtuu joskus myös siitä, että uskoon tullut ei ole täyttänyt puhdasta sydäntään, vaan elämään on jäänyt eräänlainen tyhjiö. Sydämemme huone ei saa jäädä tyhjäksi; vaan sydämemme tulee täyttyä Pyhällä Hengellä, Jumalan Sanalla, uskovien yhteydellä ja rukouselämällä. Tämä on loppuelämämme kestävä projekti. Apt. 2:41-42.
”Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, (ihmisen tullessa uskoon) kuljeksii se autioita paikkoja ja etsii lepoa, eikä löydä. Silloin se sanoo: ’Minä palaan huoneeseeni, josta lähdin.’ Ja kun se tulee, tapaa se huoneen tyhjänä ja lakaistuna ja kaunistettuna. Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sisään ja asuvat siellä. Ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset.” Matt. 12:43-45.
Sydämesi huoneen ei siis tule olla tyhjä, vaan täytetty Jumalan pyhillä asioilla.
On ihmisiä, jotka ovat tulleet uskoon, mutta sittemmin ovat hylänneet suoran tien lähtien uudestaan mukaan tämän maailman syntielämään. Eräät ovat saattaneet jäädä vaille oikeaa Raamatun opetusta, ja ovat siksi jääneet esim. kastamattomiksi tai joutuneet vieraiden oppien eksytysverkkoon. Hebr. 13: 9. Sellaiset ovat sitten joutuneet erilaisten uskonnollisten demonien vaikutukseen, esim. kirkon piiriin. ”Pesty sika rypee rapakossa”.” 2 Piet. 2:20,21.

Ihmishengen syvyydet.
”Monikerroksinen” ihminen pitää sisällään sellaisia alueita, joita voidaan tutkia vain Pyhässä Hengessä.
”Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.” 1 Kor.2:10-15. –
Tarvitsemme suurta Jumalan armoa ja Pyhän Hengen johdatusta ymmärtääksemme tämän kaltaisia syviä Jumalan asioita. Apt. 2:1-6; 10:43-48.
Voisiko uskoon tulleen ja hengenvapautuksen kokeneen ympärillä käyvä paholaisten armeija päästä vielä sisälle johonkin ihmiskerrokseen? Tämä on vaikea kysymys. 1 Piet.5:8-9. Tiedämme kyllä, että puhtaissa uskovissa ei ole demoneita! Tämä on yksiselitteinen Jumalan totuus! Kun Jeesus on puhdistanut sydämemme sovintoverellään ja asuu sydämemme valtaistuimella, ei siellä voi olla pahoja henkiä. Mutta mitä pitävätkään sisällään nuo ihmissielun eri kerrokset, joissa ovat esim. muistiin tallentuneet monenmoiset paholaisen hallinnassa eletyn entisen syntielämän kokemukset ? Voisivatko niiden jättämät jäljet olla jonkinlaisia kiinnekohtia henkimaailman vaikutuksille, joihin asti pahan voimat pystyvät tunkeutumaan? – Entä voisivatko syytökset entisen elämän synneistä vielä tulla sieltä esiin, kun ”meidän veljiemme syyttäjä”, paholainen kaivelee menneitä. Ilm. 12:10. Tämän tähden Raamattu opettaa, että menneet synnit on käsiteltävä nöyrästi katuen, tunnustaen, hyläten, ja sitten unohtaen: ”Unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin.” Filip. 3:13-14.
Muistilokeroihin tallentuvat kaikki elämässämme tapahtuneet asiat. Nuo muistin alueet ovat kuin sisimmässämme olevia paholaisen syytösten huoneita. Tämän tähden on muistettava Raamatun opetus: ”Vastustakaa sitä lujina uskossa!” 1 Piet. 5:8,9. Ja ”unohtakaa menneet!” Filip. 3:13,14. Jeesus tahtoo parantaa sisimpämme haavat, synnin jäljet, niin ettei niistä jää jäljelle jälkeäkään. Parantuminen tapahtuu sen perusteella, että vanha synti-ihmisemme on siirretty ristille! ”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” 2 Kor. 5:17. ”Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” Room. 6:11.
”Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.” Jesaja 43:18-19. Kaikki synnin muistot, pahan pesäkkeet, pitää haudata armon mereen. ”Kuka on Jumala, niin kuin sinä olet, joka annat pahat teot anteeksi ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten? Ei Hän pidä vihaa iäti, sillä Hänellä on halu laupeuteen. Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen.” Miika 7:18-19. ”Niitä ei saa onkia.” Jumalakin on unohtanut entiset syntimme: ”Heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista.” Hebr. 10:17.

Uskoon tulleen tulee karttaa sielunpenkojia. Niitä ovat sellaiset, jotka mielellään tonkivat esiin menneitä asioita, mm. nuoruuden syntejäsi. He vääristävät jopa Matteus 15:13. tarkoittamaan, että vielä uskoon tulon jälkeen pitää penkoa taakse jäänyttä syntielämää.
”Jokainen istutus, jota ei minun taivaallinen Isäni ole istuttanut, on juurineen revittävä pois!” Matteus 15:13. Tällä Jeesus tarkoittaa edellisissä jakeissa mainittuja isien perinnäissääntöjä, jotka eivät olleet Isän istutuksia. Meidänkin sydämistämme otettiin  pois virhekasvannaiset. Jeesus ei antanut anteeksi vain joitakin syntejämme. Hänen verensä puhdisti meidät kaikesta synnistä. 1 Joh. 1.
Kaikki synnit on käsitelty ristillä! Syntitaakkamme siirrettiin Golgatalle. Ja Armon vastaan ottamisesta sitten alkoi kasvu ristin kaidalla tiellä! Kasvu ei tapahdu hetkessä, vaan on koko elämämme kestävä projekti. Vielä uskoon tulon jälkeenkin esiintyy vaikeuksia. Mutta vaikeuksia ei voiteta sielunpenkojaisilla, menneisyyden syntihaavojen avaamisella. Sellaiset aiheuttavat ennemminkin mielenterveyden häiriöitä.
Älä koskaan osallistu niin sanottuihin ”eheyttämisseminaareihin”. Et tarvitse niitä.
Uskoon tulosta alkaa puhdas kasvu raittiissa seurakuntayhteydessä Apt. 2:41,42 tiellä. ”Tässä on tie, sitä käykää!”

VAPAUTUS
Uskoon tulon prosessissa ihminen on autettava vapaaksi kaikista menneen elämän syntitaakoista ja niiden jättämistä jäljistä. Matt. 18:18. Joh. 20:21-23. Mutta uskoon tulleen on myös itsenäisesti ja määrätietoisesti alettava vastustaa ”perkelettä, niin se teistä pakenee.” Jaakob 4:7.
Jos Sinulla on epäilys, että joku paha vielä on kiusanasi, voit itse Jumalan edessä rukouksessa ottaa vastaan vapauden. Oma valintasi rukouksessa Jumalan edessä ja päätöksesi on sellainen tekijä, jonka Jumala vahvistaa, ja jota ei itse pääpaholainenkaan voi vastustaa. Kun valitset tehdä parannuksen ja otat vastaan syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen veren kautta, tapahtuu vapautus. Jeesus on silloin Herrasi ja Kuninkaasi. Hän auttaa nöyrtyväistä! Sitten riiput lopullisesti kiinni Hänessä. ”Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun Nimeni. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.” Psalmi 91:14-15.

---

Voit nyt, tätä lukiessasi, polvistua Kaikkivaltiaan Jumalan eteen ja selvällä äänellä sanoutua irti kaikesta paholaisen toiminnasta omassa elämässäsi. Rukoile esim. näin:
Jumala, rukoilen Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Luotan ristillä annetun sijaisuhrin ja sovintoveren armoon. Tunnustan kaiken syntisyyteni sekä tekosyntini ja elämäni virheet Sinulle. Olen syntinen ja tarvitsen armoasi. Anna syntini anteeksi. Anna Pyhä Henki sydämeeni. Teen tässä hetkessä vilpittömän parannuksen. Luotan armoosi ja Pyhän Hengen johdatukseen. Sanoudun irti kaikista vieraiden henkien vaikutuksista minuun: Väistyköön paholaisen henget minusta nyt, Herrani Jeesuksen Kristuksen Nimessä ja sovintoveren ansiossa. Tästä eteenpäin minussa saa toimia ainoastaan tämä sama rakas Jumalan Henki, joka asui alkuseurakunnan uskovissakin, Pietarissa, Johanneksessa, Paavalissa ym. Annan koko elämäni Sinulle, pyhä Jumala. Auta minua aina pysymään nöyryyden tiellä. Kiitos, että olet minulle armollinen.
Jeesuksen Nimessä! Aamen.

Edellisen rukouksen jälkeen älä enää koskaan ole tekemisissä tai edes puheväleissä paholaisen kanssa. Käännä sille selkäsi; ja käännä katseesi kohti Jeesusta. Puhu asioistasi joka päivä Jeesukselle. Sitä on rukous. Ylistä Jumalaa ääneen. Kiitä Jeesusta Hänen ristinsä veren armosta.
PAHOLAINEN ON PAENNUT ELÄMÄSTÄSI ! Olet Jumalan lapsi!
”Vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.” Jaakob 4:7.

Hyvä uskonelämä alkaa oppilaan paikalta. Ota siksi vastaan Raamatun mukaista opetusta. Efes.4:11-16. Kol. 3:16. ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” Joh. 8:31 – 32.
Kiitä Herraa, että ristin sijaisuhri ja voitollinen ylösnousemus on nyt elämäsi perusta.
Saat pitää itsesi synnille kuolleena ja Jumalalle elävänä Jeesuksessa Kristuksessa. Room. 6:11.
Pyhä Henki on johdattava Sinut kaikkeen totuuteen! Ja sinä pääset Taivaaseen! AAMEN.

”Vapauteen Kristus vapautti meidät! Älkää antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.” Gal.5:1. = Olemme vapaita sanan täydessä merkityksessä!

Ota yhteyttä.
W.L.

HUULILLESI VARTIJA!

ALKUSANAT.
Jeesus tahtoo parantaa kansansa vammat.
Pahan puhuminen, vikoilun synti, on eräs seurakuntatyötä pahasti vammauttava tekijä. Tämän tähden asia on selvitettävä ja korjattava. ”Panettelijan poistuessa taukoaa tora.” Sananl. 26:20. Vihamielisyyttä mielessään hautova sitoo ihmisten kanssakäymistä ja mm. hengellisten kokousten ilmapiiriä, eikä Pyhä Henki pääse vaikuttamaan. ”Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.”  Sananl. 26:26.
Mutta Jumalan siunaus pääsee tulvimaan kauniisti ja kirkkaasti seurakuntayhteyteen, kun vihamielinen vikoilu ja sormella osoittelu sekä pahan puhuminen lakkaa. Jes. 58.9.
Juoruilu – panettelu – parjaus ja vikoileva syyttely ovat samaan viha- ja kapinamielisen arvostelun kategoriaan kuuluvia asioita, jotka eivät kuulu uskovien elämään.

”Herra, pane minun suulleni vartija, vartioitse minun huulteni ovea.” Psalmi 141:3.
= 9. KÄSKY: ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi!” 2 Moos.20:16.
”Joka parjausta levittää, on tyhmä.” Snl. 10:18 .
Taitamattomilla sanoilla voidaan tuhota- ja viisailla puheilla rakentaa Jumalan seurakuntaa.

PAHANPUHUMISEN JA JUORUILUN SYNTI.

Parjaajat turmelevat syöpäkasvaimen tavoin raitishenkistä Jumalan työtä. He saavat aikaan rumaa jälkeä. Tuo synti on vakava syöpäkasvain ja vitsaus Jumalan seurakunnassa. 2 Tim. 2:16-18. Se on herätyksen este.
Juoruilija itse joutuu sivuun Jumalan työstä syntinsä tähden. Hän lamaantuu ja ahdistuu. Pyhä Henki ei suostu yhteistyöhön parjaajan kanssa. —
Vikoileva ja kielteinen arvosteluasenne kuvastaa yleensä ihmisen alhaista ja rumaa luonnetta. Mutta syynä saattaa olla myös oma epävarmuus tai vain kasvamattomuus ja tietämättömyys asian vakavuudesta.
Joskus parjaus versoo ylpeydestä johtuvasta itsensä ylentämisen tarpeesta sekä tahallisesta lähimmäisen halveksunnasta ja alentamisesta muiden edessä. ”Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.” Matt.23:12. Luuk. 14:7-11.

Vikoileva parjaaja tahtoo puheillaan saattaa lähimmäisensä häväistyksen alaiseksi:
”Herra, kuka saa vierailla sinun majassasi, kuka asua sinun pyhällä vuorellasi? – Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka tekee vanhurskauden ja puhuu sydämessänsä totuutta; joka ei panettele kielellänsä, joka ei tee toiselle pahaa eikä saata lähimmäistään häväistyksen alaiseksi.” Psalmi 15:1-3.
Valheellisen (tai tosiasiankin) juorun kohteeksi joutuneen kristityn tilanne saattaa tulla erittäin hankalaksi. Esimerkiksi seurakunnan sanan opettajan toiminnalta murentuu pohja pois. Ja mm. vastakääntyneet ovat herkkiä menettämään luottamuksen kasvattajiinsa. He joutuvat näin tuuliajolle ja sitä kautta jopa pois ristin kaidalta tieltä. Ajattele tätä! – Ennen suuren suun avaamista on hyvä miettiä seurauksia. Jotkut ihmiset ovat myös erittäin herkkiä arvostelulle. He saattavat jopa muuttua sellaisiksi, joiksi heitä haukutaan!!!
”Kuulkaa Herran Sana, te, jotka olette aralla tunnolla Hänen Sanansa edessä.” Jes.66:5. Jumala tahtoo antaa seurakunnalleen pyhän pelon tämänkin asian suhteen.
Emmehän tahdo olla Hoosean mainitsemia haaskoja, joista sanotaan: ”Minun kansani synnistä he saavat ruokansa, heidän pahoja tekojansa heidän sielunsa himoitsee.” Hoosea 4:8. Joissain piireissä sellaisia nimitetään vasikoiviksi ilmiantajiksi. ”Riitele oma riitasi vastapuolesi kanssa, mutta toisen salaisuutta älä ilmaise.” Sananl. 25:9.

Pahanlaatuinen syöpäkasvainjuoruilija suorastaan himoitsee kuulla ihmisten synneistä, virheistä, epäonnistumisista ja lankeemuksista. Niistä hän puhuu mielellään. Ne ovat heille herkkupaloja. ”Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.” Snl.26:22. Siellä sisimmän kammioissa nuo pahat puheet turmelevat Jumalan asuntoa.
Jos joku tietää Sinusta tai minusta jonkin asian, jota emme ole itse hänelle kertoneet, on liikkeellä ollut juoruilija, huolimatta siitä kuinka tosi asia on.
Nuo myrkytetyt ”herkkupalat” jäävät vaikuttamaan kuulijoiden elämään saaden aikaan ennakkoluuloja ym. väärää asennetta panettelun kohteena olevaa kohtaan. Kirouksen virrat aukenevat panettelijoiden puheista. Niiden kirousvirtojen vaikutukset kulkevat sydämestä sydämeen levittäen sielunvihollisen henkivaikutusta ympäristöönsä. Pyhän Hengen armovirrat sulkeutuvat.
Parjaushengen vallassa olevan ajatusmaailmakin saastuttaa ympäristöä. ”Älä ajatuksissasikaan kiroile kuningasta, äläkä makuukammiossasikaan kiroile rikasta, sillä taivaan linnut kuljettavat sinun äänesi ja siivelliset ilmaisevat sinun sanasi.”  Srn 10:20.

”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi!”  2 Moos. 20:16.
Väärän todistuksen antaminen lähimmäisestä (vaikkapa tietämättäänkin) on vakavan luokan synti. Tämän vuoksi on hyvä olla erittäin tarkka puheissaan.
Myös poissaolevan lähimmäisen analysoiva arvostelu on juoruilun piiriin kuuluva asia.
Raamattu kehottaa meitä ”valkeuden ja päivän lapsia” olemaan kirkkaita: ”Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee, ja Herran kunnia koittaa sinun ylitsesi. Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa Herra, ja sinun ylläsi näkyy hänen kunniansa.” Jes. 60:1. ”Kristuksen kirkkauden evankeliumiin” ei kuulu vikoileva parjaus.

ÄLÄ YLLYTÄ JUORUILUUN
Muiden asioita uteleva yllyttää juoruiluun. ”Tiedätkö mitä sille uskovalle kuuluu?” Tuon kaltainen kysely onkii esiin juorumieltä. Älä siis kysele ihmisten asioita muilta kuin asianomaiselta itseltään. Yleensä ihmisten asioiden uteleminen on sopimatonta. Jokaisella on oikeus kertoa vain, mitä tahtoo, tai olla kertomatta mitään itsestään ja asioistaan. Ihmisten pitää seurakunnassa antaa olla ja kasvaa rauhassa. Se kuuluu kristilliseen vapauteen. Jeesus antaa jokaiselle aikaa elämän korjaamiseen. Ilm. 2:21.
Syyttelevä juoruilu on kaikissa muodoissaan halveksittavaa ja tuomittavaa. 1 Kor.5:10-13.
Parjaaja ei voi kasvaa uskossaan. Syyttelevä pahan mieli estää hengellisen kasvun. Sellaisessa synnissä eläminen on otollista maaperää paholaiselle. Sielunvihollinen on ”meidän veljiemme syyttäjä”. Ilm. 12:10. Sen nimi on käännettävissä myös sanoilla ”parjaaja” tai ”panettelija”. Juoruilijat ovat siis antautuneet paholaisen työtovereiksi. Riivaajat viihtyvät sellaisessa ilmapiirissä.

Tahdommehan siis tehdä tosi parannusta tuosta inhottavasta synnistä? Itse tahdon! Tahdotko sinä? –
Jeesuksen veri puhdistaa meidät tästäkin synnistä. Saamme alkaa rakentua ”totuutta noudattaen rakkaudessa.” Efes.4:15. Saamme puhtain sydämin alkaa rakentaa ”elävän Jumalan seurakuntaa, joka on totuuden pylväs ja perustus.” 1 Tim.3:15.
Tästä parannuksesta alkaa seurakuntaelämä elpyä. Uskovat uudistuvat. Yhteys toimii. Alaikäiset  kasvavat uskossaan. Ilo valtaa sydämet. Keskinäinen rakkaus pääsee esiin. Armon ja rukouksen Henki toimii jakaen armolahjoja. Näin kokousten ilmapiiri muuttuu parantavaksi lähteeksi.
Enää ei ole kyräilyä eikä korvaan kuiskuttelua, vaan rehtiä ja raitishenkistä toimintaa Pyhässä Hengessä. Jumalan siunaus vuotaa runsaana yllemme, kun ”sormella osoittelu” lakkaa (Jes. 58:9) panettelijoiden poistuessa. Sananl. 26:20. Silloin alamme rohkaista ja rakentaa toisiamme. Tulee herätys, jota olemme odottaneet!
”Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa, ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niin kuin syöpä. …… Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista (= epäpyhistä puheista), tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.” 2 Timot.2:14-21. Siinä oleva lupaus koskee meitä kaikkia!

MITEN VOIMME LOPETTAA PARJAUKSET ?
Pahan puhumiset ym. juorut loppuvat, kun niiden kuuntelijat sulkevat korvansa. Kuuntelijathan ovat yhtä lailla osallisia ko. syntiin. Kuullessasi juorun sinun on ensi töiksesi otettava yhteys juorun kohteeseen, mieluiten juoruilijan läsnä ollessa. Näin saat katkaistua saatanan työn alkuunsa.
POISSA OLEVASTA EI TULE PUHUA! Tämä on aiheemme perussääntö, johon meidän tulee ojentautua?
”Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niin kuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi. Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat, ja Hän sanoo: ”Katso, tässä minä olen.” Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen, sormella osoittelun ja vääryyden puhumisen, jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun, niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä, ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niin kuin keskipäivä. Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; Hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niin kuin runsaasti kasteltu puutarha, niin kuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu. Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, sinä kohotat perusmuurit, muinaisten polvien laskemat; ja sinun nimesi on oleva: ”halkeamain umpeen muuraaja” ja ”teitten korjaaja maan asuttamiseksi.” Jes. 58:8-12.
Näin ennalleen asetettu seurakunta pukeutuu uudestaan alkuajan voimaansa.
Edellä oleva Raamatun Sana on lupaus Jumalan kansan herätyksestä. ”Sormella osoittelun” poistaminen on eräs edellytys tuon herätyksen alkamiselle.
Raamatun mukaisen ojentautumisen kautta alkaa tapahtua. Muinaiset polut avautuvat uudestaan eteemme. Tie korjataan. Kompastuskivet poistetaan.
Näin alkuperäinen kristinusko merkkeineen ja ihmeineen alkaa toimia.

RAKENTAVA ARVOSTELU
Uskovien kokouksissa voidaan suorittaa profetioiden tarkistavaa arvostelua. 1 Kor. 14:29. 1 Tessal. 5:20,21. Tämä pitää tapahtua yhdessä profetoivien ja arvostelijoiden kanssa, siis kaikkien osapuolten läsnä ollessa. Mutta ei julkisesti ja väärässä mielessä, tai esim. vastakääntyneiden kuullen. Matt. 18:14-17. Tarkistustehtävässäkään ei arvostella henkilöitä, vaan sanomia, ovatko ne luotettavia ja Raamatun mukaisia. Arvostelijoina voivat toimia vain siihen armoitetut, Jumalan seurakunnan yhteydessä olevat raitishenkiset ja uskossaan kasvaneet kristityt. Ala-asteen oppilas ei ole kykenevä arvostelemaan Yliopiston professoria? Ei kukaan, jolla on vikoileva syyttäjämieli, sovi muita arvostelemaan.
Jos et rakasta kaikesta sydämestäsi veljeäsi, älä siinä tapauksessa osallistu hänen arvosteluunsa.
– Mutta totuuden puhuminen ja uskovien auttaminen irti esim. erilaisista harhaopeista ei ole pahan puhumista. Mm. luterilainen harhaoppi on saanut aikaan paljon sekaannusta ja pahanpuhumista uskovien keskuuteen. –

Ojentaminen
Synnissä elävät parjaajat ja epäraamatullisen opin julistajat pitää ojentaa Sanan tielle rakkauden hengessä. Tässä tulee noudattaa Jeesuksen ja apostolien opetusta:
Ensin kahden kesken keskustellen, sitten yhdessä jonkun muun kanssa, ja vasta viimeisenä keinona julkisesti. ”Ilmoita seurakunnalle!” Matt. 18:17. – Seurakunnan tulee siis olla konkreettinen, jolle voi ilmoittaa!!! Matt. 18:15-17; Gal. 1:8-9; 1 Tim.1:3-7; 2 Tes.3:14-15.
Raamatun Sanasta sivuun menneet, jotka eivät tahdo ojentautua takaisin, vaan jäävät esim. kirkon piiriin ja juoruileviksi eksyttäjiksi, on erotettava seurakunnan yhteydestä. Tässäkin kysymyksessä Raamatun opetuksista sivuun menneistä tulee antaa jopa julkinen varoitus. Esimerkkinä 1 Tim.1:19-20 ja 2 Tim.2:16-18 ym. Se ei silloin ole parjausta, vaan seurakunnan suojelua. Paimenten tehtävä on varjella uskovia julmilta susilta, mm. vikoilevilta parjaajilta, jotka eksyttävät seurakuntaa pois Pyhän Hengen vaikutuspiiristä. Apt. 20:29-30.

Synnissä elävät uskovaiset tulee sulkea yhteyden ulkopuolelle:
”Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa; en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta. Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa. Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.” 1 Kor. 5:9-13.
Meillä ei ole valtuuksia erottaa Kristuksen ruumiin jäsentä seurakunnasta, mutta velvollisuutemme on suojella uskovia poistamalla yhteydestä mm. parjaaja, joka ei tahdo katua syntiään ja luopua siitä. Yhteydestä poistaminen on eri asia kuin seurakunnasta erottaminen! Seurakunta on Kristuksen ruumis. Ja jokainen uskoon tullut on Kristuksen ruumiin jäsen. 1 Kor.12:27. Siihen jäsenyyteen eivät voi ihmiset vaikuttaa. Velvollisuutemme on poistaa keskuudestamme sellainen, joka ei tahdo elää pyhityselämää Jumalan rakkaudessa ja totuudessa: ”Totuutta noudattaen rakkaudessa.” Efes.4:15. Hebr. 12:14. ja 13:4.
Parjaajat saastuttavat seurakuntaa enemmän kuin edellä mainitut, varkaat, ahneet, huorintekijät ja juomarit. Sen tähden myös juorusynnin harjoittajaan tulee soveltaa yhteydestä erottamista. Emme salli tuon syöpäkasvaimen edetä Kristuksen ruumiissa?
Yhteydestä erottaminen tehdään määräajaksi, kunnes Jumalan armo taas kelpaa ja parjausmielestä on tehty parannus.
”Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.” Jaakob 5:19-20.

Juoruilun synti on sielunvihollisen aikaansaama eksytys, josta pitää palata takaisin oikealle tielle kuten muiltakin harhateiltä. Jumala tahtoo parantaa kansansa vamman. Parantuminen edellyttää synnistä ja juoruilijoiden seurasta luopumista. Juoruilijoille pitää tehdä selväksi, ettemme tahdo olla tekemisissä heidän kanssaan.
Kyseessä olevasta julmasta synnistä on siis mahdollisuus vapautua. Vapautuminen tapahtuu synnin tunnustamisen ja parannuksen teon myötä, Jeesuksen ristintyön ja sovintoveren kautta.

”Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä. Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte. Sillä: ”joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta, kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen. Sillä Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja Hänen korvansa heidän rukouksiansa, mutta Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan.” 1 Piet.3:8 – 12.

Jumalan Sana on lääke syntiä vastaan.
Lääkereseptiksi annan seuraavat Raamatun kohdat:
3 Moos. 19:16-18; Psalmi 15:1-5: 17:3; 50:19-21; 101:5; Sananl. 10:18; 18:8; Matt. 7:3-5; 18:10-22; Room. 15:1-3; 1 Timot.3:11; 5:13; 2 Timot.2:14-26; Gal.6:1; Tiit.2:1-8; 1 Piet. 3:16; Ilm.12:10.
Näiden kautta taivaallinen Ylilääkärimme parantaa sairautemme!
Lääkkeet on nieltävä kokonaan.

---

Miten valtava voima onkaan puhutussa sanassa! Rukoilkaamme siis, että Jumala armahtaa meitä ohjaten kielenkäyttömme rakentamaan seurakuntatyötä. Sanojemme tulee aina siunata, rohkaista, lohduttaa, kannustaa, rakentaa hyvää, Jumalan rakkauden valtakuntaa ympärillämme. Efes. 4:29-32.
Jeesuksen Kristuksen kalliissa Nimessä ja sovintoveren ansiossa, anna, oi Jumala, syntimme anteeksi!
Tätä anomme itsellemme sekä kaikille rakkaille veljille ja sisarille!
Tunnustamme syntimme:
“sillä minä ja minun perheenikin olemme syntiä tehneet…“ Herra, anna anteeksi syntimme.

Weijo Lindroos
_____________________

PS. Raamatun kohtia kielen synnistä:
”Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla; heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.” Room. 3:12-14.
”Kielellä on vallassaan kuolema ja elämä..” Sananl. 18:21.
”Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.” Sananl. 12:18.
”Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää! (Kielen synti voii saada aikaan korvaamattoman vahingon) Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä. Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt; mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni. Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä?” Jaakob 3:5-11.
”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee. Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkoita luotasi huulten vääryys.” Snl. 4:23,24.
”Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.” Luuk. 6:45. Kristityn tulee joka päivä huolehtia sydämensä puhtaudesta pysyen Golgatan täytetyn työn armossa. ”Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä!” 1 Joh. 1:7-9.
”Minä tahdon noudattaa nuhteetonta vaellusta; milloin tulet sinä minun tyköni? Minä tahdon vaeltaa huoneessani vilpittömällä sydämellä. En kiinnitä silmääni siihen, mikä turmiollista on, eksyttäväistä menoa minä vihaan: ei saa se minuun tarttua. Nurja sydän väistyköön minusta; pahasta minä en tahdo tietää. Joka salaa panettelee lähimmäistänsä, sen minä hukutan, jolla on ylpeät silmät ja kopea sydän, sitä minä en siedä. Maan uskollisia minun silmäni etsivät, että he asuisivat minua lähellä; joka vaeltaa nuhteettomuuden tietä, se on oleva minun palvelijani. Vilpin tekijä älköön asuko minun huoneessani, valheen puhuja ei kestä minun silmäini edessä.” Psalmi 101:2-7.

Kristinusko alkoi Israelin pääkaupungista, Jerusalemista n. v. 30 jKr. Silloin Jeesus Kristus kuoli Golgatan ristillä sijaiskuoleman syntiemme tähden. Kuolemansa jälkeen Hän nousi ylös kuolleista ja sanoi: ”… minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet” (Ilm. 1:17-18 ).

Jeesus meni Taivaaseen, Isän Jumalan oikealle puolelle. Taivaasta Hän lähetti Pyhän Hengen, joka täytti opetuslapset voimalla ja rohkeudella. He alkoivat puhua Jumalan Sanaa rohkeasti ( Apt. 1:8; 2:1-6 ).

Alkuaikana uskossa olevien elämä oli vakaata kristillisyyttä. He puhalsivat yhteen hiileen, ja olivat yhden asian valtaamia. Heillä oli ”yksi sydän ja yksi sielu”, ja tuo yhteys ulottui rahakukkaroonkin asti ( Apt. 4:32-35 ). He elivät kokonaisvaltaisesti ristillä suoritetun lunastustyön perustalla (1 Kor.3: 11) tietäen, että Jeesus on joka hetki heidän kanssaan Pyhän Henkensä kautta.
”Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28:18:20). Jeesus oli luvannut seuraajilleen, että he saavat Pyhän Hengen toiseksi Puolustajaksi. – Jeesus on Puolustaja Isän tykönä. Pyhä Henki on Puolustajamme täällä. ”Ja minä olen rukoileva Isää, ja Hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, Totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe Häntä eikä tunne Häntä; mutta te tunnette Hänet, sillä Hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. … Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, Hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut” (Joh. 14:16,17, 26).

Jeesus oli antanut heille lupauksen Pyhän Hengen tulikasteesta: ”Ja kun Hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski Hän heitä ja sanoi: ”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen.” … … vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” (Apt.1:4-8). – Lue myös Matt. 3:11. –
Helluntaipäivä v. 33 jKr. oli mahtava lupausten täyttymysten päivä. Noin 120 Jeesuksen opetuslasta saivat luvatun Pyhän Hengen tulikasteen. ”Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itse kunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi” (Apt. 2:1-4).

EVANKELIOIMINEN

Pyhällä Hengellä täyttyneet opetuslapset lähtivät kertomaan Jeesuksesta ”kaikkeen maailmaan” kuten Jeesus oli lähetyskäskyssään opettanut: ”Ja Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun Nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.  .. Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille, otettiin Hänet ylös taivaaseen, ja hän istui Jumalan oikealle puolelle. Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta” (Markus 16:15-20).

Joka päivä tuli ihmisiä uskoon (Apt. 2:47). Uudet uskoon tulleet ohjattiin sinne, missä ”oli paljon vettä” (Joh. 3:23). Heidät kastettiin upotuskasteella vedessä Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen eli Jeesukselle (Room. 6:3-7; Apt.2:38 ,41; 8 :16; 10:47-48; 19:5; Kol. 3:17). Jokainen uusi uskoon tullut sai Pyhän Hengen kasteen ja sen mukana kielilläpuhumisen lahjan:
”Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat. ..Ja kaikki ne uskovaiset,.. olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin (mistä he tiesivät sen?), sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: ”Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?” Ja hän käski kastaa (ei ehdottanut) heidät Jeesuksen Kristuksen Nimeen.. ” (Apt.10:44-48 ). Alkuseurakunnan aikana jokainen uskoon tullut kastettiin upotuskasteella vedessä Jeesuksen Kristuksen nimeen. Kastamattomia ei ollut. Tämän tähden ei ollut myöskään kysymystä, voiko kastamaton osallistua ehtoolliseen. Siksi emme edelleenkään ota kastamattomia ehtoollisyhteyteen.   ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin ja niin heitä lisääntyi..! Ja he (kastetut) pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa (ehtoollisen vietossa) ja rukouksissa.” Apt. 2:41,42. Ja 1 Joh. 2:24 opettaa, että meidän tulee loppuun asti pysyä siinä, mitä oli alussa.

Myös monenlaiset muut armolahjat ja voimateot ilmenivät: sairaat paranivat, ihmiset vapautuivat riivaajista ja ”syntyi suuri ilo” .
”Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä; ja moni halvattu ja rampa parani. Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa. …
… Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen. Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen; sillä Hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen. Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen” (Apt. 8 :5-17).
Jumalan seurakunnalle annettiin ohje, jonka tulee päteä Jeesuksen takaisin tulemiseen asti: ”Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien” (1 Kor. 12:31).
Jokainen uskoon tullut alkoi kertoa muillekin Herrastaan Jeesuksesta, joka tahtoo antaa synnit anteeksi ja vapauttaa paholaisen vallasta. Ihmisille kerrottiin, että Jeesus kantoi ruumiissaan ristille syntimme, sairautemme ja kipumme: ”Mutta totisesti, meidän sairautemme Hän kantoi, meidän kipumme Hän sälytti päällensä.
Me pidimme Häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja Hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niin kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti Hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja Hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niin kuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei Hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna Hänet otettiin pois, mutta kuka Hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä Hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus Häntä” (Jes.53:4-8 ).
”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29).

Edelleen tulee julistaa samaa alkuperäistä evankeliumia:
Uskon kautta Jeesuksen vereen Sinä saat syntisi anteeksi.
”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” ( 1 Joh. 1:9 ) .
”Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää Hän on sinulle tehnyt, Hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella, joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan. Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille” (Psalmi 103:2-6).

KRISTITYT – JUMALAN SEURAKUNTA
Alkuseurakunnan uskovia alettiin nimittää (nimitellä) kristityiksi. Pian he omaksuivat itsekin tämän nimen (Apt. 11:26; 1 Piet. 4:13-16). Myöhemmin tätä eri paikkakunnille levittäytynyttä kristittyjen joukkoa alettiin kutsua Jumalan seurakunnaksi (katso esim. 1 Kor. 1:2; 1 Tessal.2:14.).
Uskoon tulleiden ihmisten ymmärrettiin silloin olevan Jumalan seurakunta. Samoin ymmärrämme tänä aikana. Emme tarvitse toimintamme ylle muunlaisia nimikylttejä. Kokoonnumme Jeesuksen Nimessä ja Hänen ympärilleen ilman nimikylttejä.
Jeesus on Ainoa Pelastaja!
Jumalan seurakunta toimii toteuttaen edelleen samaa alussa annettua lähetyskäskyä. ( 1 Kor. 15:1-9. Matt.28:19; Luuk. 24:47; Markus 16:15-17 ).
Tahdomme tuoda uusia sieluja mukaan Jumalan rakkauteen ja siunaukseen. Seurakunnassa uudet uskoon tulleet saavat sitä opetusta, josta Jeesus lähetyskäskyssään mainitsi: ”Opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää!”
Jumala siunaa oikeaa evankelioimista. Sitä koko seurakunnan tulee siunata. Lähetyskäskyn toteuttamisella osoitamme olevamme Jeesuksen opetuslapsia. Se on aitoa välittämistä ja rakkautta lähimmäistä kohtaan (Matt.22:36-40; Joh. 13:34-35; 14:23-24). Suurin rakkauden osoitus lähimmäistä kohtaan on kertoa hänelle Jeesuksesta, joka ansaitsi jokaiselle vapauden verellään ja kuolemallaan.

ESIMERKKI MEILLE
Alkuseurakunta kaikkine oppeineen ja toimintatapoineen annettiin esimerkiksi kaikille sukupolville. ”Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä” (1 Joh. 2:24).
Uskomme alkuseurakunnan tavoin Jeesukseen Kristukseen Raamatun opettamalla tavalla.
Mitä alkuperäinen kristinusko kaikilta osin on, sen voimme lukea Raamatusta, esim. Paavalin kirjeistä ja Apostolien teoista. Apostolien teot on Jumalan seurakunnan historiikki, joka kertoo alkuhistoriamme noin kolmekymmentä vuotta ristintyöstä eteenpäin.

MIKÄ MENI VIKAAN?
Näemme Raamatusta, ettei Jeesus itse perustanut minkäänlaista uutta kirkkokuntaa.
Hän ei antanut seuraajilleenkaan ohjetta uuden uskonnon perustamiseen puhumattakaan monista uskonnoista. Raamatun kirjoituksetkaan eivät anna ohjetta kirkkokuntien perustamiseen. Vasta 300-luvulla alkoi kirkollinen kehitys, joka edelleen tuottaa lisää hajaannusta. Lähes kaikki oikeassa uskossa olevatkin ovat mukana tuossa surkeassa hajaannustilassa.
Alkuperäinen kristinusko jäi toimimaan ulkopuolelle eripuraisten kirkkokuntien. Siellä se edelleen toimii pienessä mittakaavassa.
Uudessa Testamentissa ei lainkaan esiinny sanaa kirkko. Tämän seikan huomasi vuoden 1992 suomennoksen raamatunkäännöskomiteakin. He päättivät poistaa tämän ”puutteen”. Nyt uudessa raamatunväännöksessä on sana kirkko mm. Matt.16:18. Alkutekstissä tässä kohden on sana ekkleesia, jonka merkitys on, ekk = ulos, leesia = kutsutut. Uloskutsutut eli Jumalan seurakunta on kokonaan eri asia kuin kirkko. ”Antakaa pelastaa itsenne (ulos) tästä nurjasta sukupolvesta” (Apt.2:40).

UUSUSKONNOT
Raamattu varottaa kaikista uususkonnoista. Niitä nimitetään yhteisnimellä Baabel. Baabel = sekoitus eli sekauskonto, jossa on elementtejä Raamatulle vieraista uskomuksista. Katso esim. Room. 16:17-18; Apt 20:28-31; 1 Joh. 2:18-19; Ilm. 18:4; 1 Tim.6:3-5.
Roomalaiskatolinen kirkko oli ensimmäinen uususkonto, johon luetaan kuuluviksi kaikki lapsikastetut huolimatta heidän kääntymisestään. Tuo Baabelin sekauskonto sivuutti apostolisen uskon opetukset ja muodostui kirkoksi. Alusta asti se oli turmeluksen tiellä täynnä väkivaltaa, sotaa ja ihmisiä pelolla hallitsevaa kauhua.
Kirkko keksi lapsikasteen ym. ns. sakramentit, joilla korvataan Pyhän Hengen toiminta. Kristinuskosta muunneltiin ihmisille muka alkuperäistä kristinuskoa paremmin sopiva uskonto. Tapahtui monenlaista luopumusta:
Lapsia alettiin ”kastaa”.
Rukouksia ruvettiin kirjoittamaan paperille ( korvaamaan puuttuva Pyhän Hengen johdatus ).
Keksittiin ns. jumalanpalveluskaava monenlaisine muotomenoineen.
Alettiin rakentaa kirkkoja.
Lapsikastetut jäsenet liitettiin kirkkoon.
Uskoontuloa ei enää tarvittu.
Syntyi käsite ”liittyä seurakuntaan” eli saada nimi kirkonkirjaan. Tähän liittyi paljon taikauskoa ja sen kautta pelkoa: ”Ellei nimeni kuulu jäsenkortistoon, en kuulu kirkkoon.” Se oli senaikaisessa käsityksessä samaa kuin olla kirottu. Sen sai aikaan katolisen kirkon propakanda. Jossain määrin tuo taikauskoinen käsitys toimii edelleen, jopa vapaitten uskonsuuntien piireissä: ”Nimi jäsenkortistoon, niin kuulut seurakuntaan. Nimi pois jäsenkortistosta, etkä enää kuulu seurakuntaan.” Näin ei Raamattu missään kohden opeta. Sellainen on vierasta sekauskontoa. Raamattu tuntee ainoastaan yhden jäsenluettelon: ” …iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitetut Taivaissa” (Luuk. 10:20).

– Katolisen kirkon toimesta on surmattu kymmeniä miljoonia ihmisiä, mm. sen aiheuttamissa uskonsodissa ja inkvisitiolaitoksen julmuuksissa.

LUTERILAISUUS
Meillä Suomessa toimiva saksalaisuskonto, evankelisluterilainen kirkko on eräs uususkonto. Se on roomalaiskatolisesta kirkosta 1500-luvulla erkaantunut lahko. Luterilaisuus syntyi siis 1500 vuotta kristinuskon ja Jumalan seurakunnan syntymisen jälkeen. Se on opeillaan eksyttänyt suuria ihmismassoja pois alkuperäisestä kristinuskosta.

EKUMEENINEN LIIKE JA KIRKKOJEN MAAILMANNEUVOSTO
Maailmallista nimikristillisyyttä pahimmillaan ovat uskonnot, jotka ovat Ekumeenisen liikkeen ja Kirkkojen maailmanneuvoston yhteydessä. Ekumeenisen liikkeen Toiminnan tarkoitus on ihmisperusteisten uskontojen yhdistäminen. Samalla se on todellisen Jumalan seurakunnan hajottamisliike. Suuntaus niissä piireissä on rakentaa ihmistekoista, ihmisten tekemien ”kristittyjen” yhteyttä. Ekumeenisissa uskontokunnissa ei ymmärretttävästi ja opeteta todellisuutta, että koko maailma kaikkine uskontoineen on synnin ja saatanan vallassa. Oikea opetushan tuhoaisi ekumeenisen liikkeen olemusta. – Mutta oikeiden kristittyjen tulee opettaa loppuun asti, että jokaisen ihmisyksilön tulee antaa pelastaa itsensä ”tästä nurjasta sukupolvesta” (Apt. 2:40) sekä myös sen uskonnoista. –  Yksikään kirkko ei voi pelastaa ihmissielua. Tosin kirkot eivät suoranaisesti niin ilmoitakaan. Mutta ne kuitenkin opettavat pelastavansa ihmiset toimittamiensa sakramenttien kautta. Näin sakramentit ovat tulleet Jeesuksen tilalle.
Roomalaiskatolinen kirkko sekä Ekumeeninen liike ja Kirkkojen maailmanneuvosto kaikkine jäsenkirkkoineen on Ilmestyskirjan mainitsema baabelin porttokirkko: ”Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: ”Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti.” Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä” (Ilm. 17:5-6). ”Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa” (Ilm. 18:4).
Uskontojen sisällä, siis jopa pääporttokirkossa (=roomalaiskatolinen) on Jeesuksen omia. Heitä nyt kutsutaan sieltä ulos. Ekumeeninen liike kaikkine jäsenkirkkoineen on Raamatun mainitsema ”väkevä eksytys” (2 Tes.2:10-12).

Uskossa olevat ovat aina tunteneet todellisuuden paholaisesta ja sen uskonnollisesta toiminnasta (Matt. 7:15-23): ”Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma (kaikkine uskontoineen) on pahan vallassa” (1 Joh. 5:19). ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta” (Apt.2:40) ja sen sekauskonnoista.
”Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä” (Room. 12:2).

TAKAISIN ALKUUN
Yhä kuuluu Raamatun sivuilta alkuajan opetus: ”Ei yli sen, mikä on kirjoitettu” (1 Kor.4:6). Kukaan ei ole saanut lupaa tehdä lisäyksiä Raamatun kirjoituksiin – ei paavi tai Lutherkaan.
Kristinusko oli valmis apostolisena aikana. Raamatun lopussa onkin kehotus: ”.. jos joku panee niihin (Raamatun kirjoituksiin) jotakin lisää, on Jumala paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu” (Ilm.22:18-19).
Laitoskirkot esim. luterilaisuus on tuonut Raamatun rinnalle lukuisia lisäyksiä. Näitä ovat mm. tunnustuskirjat, kirkkokäsikirjat, uskontunnustukset, kirkkolaki, katekismus, virsikirja jne.. Tästä huolimatta ihmisille väitetään, että kansankirkossa pitäydytään yksin Raamattuun. Väite ei ole tosi. Jumala on ilmoittanut meille tahtonsa Raamatussa, ei katekismuksissa yms.
Raamatun opetuksissa pysyminen tarkoittaa sitä, että asetamme jokaiseen hengellistä elämäämme koskevaan väitteeseen kysymyksen: Opettaako Raamattu niin? Jos jotakin asiaa ei löydy Raamatusta, poistamme sen uskonelämästämme. Näin teemme pesäeron vääristyneisiin kristinuskon muotoihin eli uususkontoihin. Jos jokin asia löytyy Raamatusta otamme sen iloiten vastaan; mutta otamme vastaan totuuden vain Raamatusta, emme kirkoista. Näin tehden kuljemme takaisin alkuperäisen kristinuskon lähteille! Tämä on Jumalan tahto.

Jumalan Hengen liikehdintä on nyt lopunaikana siirtämässä painopistettä ulkopuolelle uskonsuuntien, takaisin alkuperäiseen seurakuntatoimintaan. Tämä liikehdintä on muuttuva suureksi joukkopaoksi ulos Baabelista. Tästä alkaa herätys, jota maailma ei ole milloinkaan ennen nähnyt (Matt. 25:6-7; Joh. 17:17-23).
Jumalan suuri siunaus ja menestys kaikkine ahdistuksineen ja vainoineen odottaa ulkopuolella uskontojen toimivia kristittyjä. Jokaista kutsutaan mukaan tähän siunaukseen. Ja huom! Vaikeuksia ei ole puuttuva!

Mutta Jeesus Kristus on Herra!

Weijo Lindroos,
Turku

LAIN TÄYTTYMYS

”Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.” Joh. 1:17.
”Eikö Mooses ole antanut teille lakia? Ja kukaan teistä ei lakia täytä.” Joh. 7:19.
”Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa?” Apt. 15:10.

Uskoon tulossa saimme siirtyä sisälle lain täyttymykseen, rakkauden lakiin, armoliittoon. ”Se on täytetty”. Uusi liitto on kokonaan uusi, Jumalan rakkauteen perustuva liitto. Luuk. 22:20. / Joh. 13:34,35. Lakiliiton yhdistäminen armoliittoon on Raamatulle vieras sekaliitto.
Jeesus täytti lain viimeistä piirtoa myöten. Nyt Pyhä Henki johtaa meitä elämään yhdessä lain täyttäjän, Jeesuksen kanssa. Hän on Hyvä Paimenemme, joka sovitti syntimme ja lain rikkomisemme verellään ja kuolemallaan.

Gal. 3. luvussa kerrotaan, että lakiliitto oli väliaikainen. Se oli ”rikkomusten tähden jäljestä päin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se Siemen, jolle lupaus oli annettu …”　Luvattu ”Siemen” oli Jeesus. ”Lupaukset siis lausuttiin Abrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: ”ja siemenille”, ikään kuin monesta, vaan niin kuin yhdestä: ”ja siemenellesi”, joka on Kristus.” Gal. 3:16.
Laki oli siis tarkoitettu olemaan Jeesukseen- eli lain täyttymykseen asti. ”Olemaan siihen asti” pitää sisällään ajatuksen, että laki on väliaikaikainen. Mutta siltikään ei laista ole hävinnyt piirtoakaan, vaan ”se on täytetty!” Joh. 19:30. Vanhan liiton opetukset saivat täydellisen sisällön. Tästä lisää tuonnempana.

Uskoon tulossa kuolimme irti laista, ja vanha synti-ihmisemme haudattiin upotuskasteessa Jeesuksen Nimeen. Room. 6:4. Pyhä Henki toi sydämiimme Jumalan Elämän. Jeesus on ”Tie, Totuus ja ELÄMÄ!”. Joh. 14:6. Roomalaiskirjeen 7. luku jatkaa asiaa vertaamalla aviomiehen kuolemaa ja sen johdosta tapahtunutta avioliiton päättymistä meidän uskoon tulemisessamme tapahtuneeseen kuolemiseen pois lakiliitosta. ”Meidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta.” Room. 7:1-4. ”Olemme irti laista ja kuolleet pois siitä..” Room. 7:6.
”Vai ettekö tiedä, veljet – minä puhun lain tunteville – että laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää? Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. Sen tähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle. Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, Hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle.” Room. 7:1-4.
”Nyt olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.” Room. 7:6.
Laki ei siis enää sido kuolleita!

Meille, jotka olemme kuolleet entiselle syntielämälle, on kirjoitettu: ”Niin olemme siis yhdessä Hänen kanssaan haudatut kasteen kautta KUOLEMAAN, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme Hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on Hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä JOKA ON KUOLLUT, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos ( kun ) OLEMME KUOLLEET Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää Hänen kanssaan. Niin tekin pitäkää itsenne SYNNILLE KUOLLEINA, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” Room. 6:4-11. Saamme pitää tosiasian tosiasiana. Olemme tulleet Jeesuksen ylösnousemuselämän yhteyteen, elämään RAKKAUDEN LAISSA, joka on täydellinen vapauden laki. ”Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.” Jaak. 1:25.
”Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, niin te hyvin teette.” Jaak. 2:8.

Jos yritämme uudestaan pystyttää sitä, mistä olemme kuolleet pois ja minkä olemme hajottaneet maahan, niin olemme vapauden lain rikkojia.
”Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja. Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, Hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.” Gal. 2:18-20.

Hebrealaiskirjeessä on paljon selkeää opetusta Uuden- ja Vanhan liiton eroavaisuudesta: ”Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön.” Hb. 7:18.
”Sanoessaan: ´uuden` Hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi.. .” Hb. 8:13. ”Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen. Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.” Hb. 10:9-10. Me olemme Uuden ja paremman liiton kansaa. Lakiliitto jäi ristille! ”Niin on myös se liitto parempi, jonka takaajaksi Jeesus on tullut!” Hb. 7:22.
”Olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle!” Rm. 2:19. ”Lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille. ” 1 Tim. 1:9,10.

Emme saaneet syntitilaamme anteeksi yrittämällä noudattaa Mooseksen lain kymmentä käskyä. Armahdukseen tarvittiin sijaisuhri, joka otti päällensä tuomiomme: ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi!” Jes. 53:5. Jumalan oikeudenmukaisuudelle ei olisi ollut sopivaa katsoa syntejämme sormiensa läpi. Pahat tekomme saivat tuomionsa ristillä, kun ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa!” 2 Kor. 5:19. Ottaessamme vastaan Jumalan armon, siirryimme kuolemasta Elämään. Meistä tuli uusia ihmisiä, Taivaan kansalaisia.
”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” 2 Kor. 5:17. Kärsivä synnin orja sai vapauden syntitaakoistaan tulemalla Jeesuksen luo ja siirtämällä syntisyytensä Golgatalle.
”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.” Matt. 11:28-30.

Miten 10. käskyn laki on täytetty? Mitä se tarkoittaa?

1. käsky: En tietenkään pidä muita Jumalia, koska Jumala vuodatti rakkauden sydämeeni, ja rakastan Häntä nyt yli kaiken. 1 Jh.4:7-21.
2. käsky: En tietenkään tee itselleni jumalankuvaa, koska Jumala ei tahdo palvontaa kuvien kautta, vaan hengessä ja totuudessa. Joh. 4:22-24. Jeesus sovitti syntini verellään ja kuolemallaan. Hän on minulle Ainoa ja riittävä Jumalan kuva. Kol. 1:15.
3. käsky: En tietenkään lausu Herran Nimeä turhaan, vaan teen mielelläni, mitä Hän on sanonut (Luuk.6:46), koska rakastan Häntä!
4. käsky: En tietenkään riko tätä todellista sapatin lepotilaa, jonka Hän antoi sydämeeni, kun tulin Hänen tykönsä ja otin Hänet vastaan. Hän antoi levon sydämeeni. Se on oikea sapatinlevon täyttymys, joka on sydämessäni 24 tuntia vuorokaudessa viikon jokaisena päivänä. Matt. 11:28-30 ja Hebr. 4:3-11. Olen saanut levon teoistani ja siten päässyt ”Hänen lepoonsa.” Hebr.4:10.
5. käsky: Tottakai kunnioitan vanhempiani, biologisia sekä hengellisiä seurakunnan vanhimpia. Rakastan heitä, ja siihen sisältyy menestymiseni salaisuus. Efes. 6:1,2.
6. käsky: En tietenkään tapa rakastamaani ihmistä!
7. käsky: En tietenkään tee huorin. Siinähän turmelisin rakastamiani ihmisiä, sekä huoruuden kohdetta, että muita lähimmäisiäni. Siinä tuhoaisin itseäni. ”Rakasta lähimmäistäsi, niin kuin ITSEÄSI!”. Sananl. 6:32,33.
8. käsky: En tietenkään varasta rakastamaltani ihmiseltä.
9. käsky: En tietenkään tahdo saattaa rakastamaani lähimmäistäni huonoon valoon puhumalla hänestä pahaa tai sanomalla väärää todistusta minulle rakkaasta ihmisestä.
10. käsky: En tietenkään tahdo himoita lähimmäiseltäni hänen omaansa, vaan tahdon hänelle kaikkea hyvää, koska rakastan häntä.

UUDEN LIITON ANTAMA TÄYTTYMYS KYMMENEN KÄSKYN LAKIIN on siis RAKKAUS! Ja kymmenen käskyn laki on sisäistynyt meihin Pyhän Hengen kautta. 2 Moos. 20. Emme siis toimi lakia vastaan, vaan olemme uskoon tulleina Jumalan lapsina sisällä lain täyttymyksessä! Sydämemme on täynnä Hänen tahtonsa tuntemista, ja Pyhä Henki johdattaa meitä elämänyhteydessä Jeesuksen kanssa. Tällä tavalla me vahvistamme lain! Emme enää tarvitse kivitauluihin kirjoitettuja käskysanoja. 2 Kor. 3.
Omnia vincit amor! = Rakkaus voittaa kaiken!

Rakkaus on lain täyttymys!
♥　 ♥　 ♥　 ♥　 ♥　 ♥　 ♥

Room. 13. selittää, miten kymmenen käskyn laki täytettiin:
”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: ”Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse”, ja MIKÄ MUU KÄSKY TAHANSA, ne sisältyvät KAIKKI tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sen tähden on rakkaus lain täyttymys.” Rm. 13:8-10.
Saamme siis kirjoittaa jokaisen kymmenen käskyn päälle sanan ”RAKKAUS”. Näin Jeesus itse sen opetti: Matt. 22:36-40.

Raamattu kehottaa, että uskovan tulee antaa ”Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” Ef. 3:17-19.
”Hän, joka oli rakastanut omiansa, jotka maailmassa olivat, osoitti heille rakkautta loppuun asti.” Joh. 13:1. ” /
”Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme (uskoon tulossa) Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.” Room. 5:5.
”Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Gal. 5:14.

Saimme uskoon tulossa Kristuksen mielen. 1 Kor.2:16. Hänen pyhä mielenlaatunsa meissä saa aikaan, että vihaamme syntiä. ”Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahuuden tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.” Sananl. 8:13. ”Te, jotka rakastatte Herraa, vihatkaa pahaa.” Ps. 97:10. ”Tahdon vaeltaa kodissani vilpittömin sydämin. En kiinnitä silmiäni siihen, mikä on turmiollista. Minä vihaan luopioiden tekoja, ne eivät saa tarttua minuun. Kiero sydän poistukoon minusta, en tahdo tietääkään pahasta.” Ps. 101:2-4.
”Sinun tahtosi, Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun opetuksesi on sisimmässäni.” Ps. 40:9.

♥　 ♥　 ♥

KAKSI LIITTOA

Vanha ja uusi liitto poikkeavat toisistaan kuin auringon paiste ja synkkä varjo. ”Laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta.” Hebr. 10:1. Lopullinen asiain olemus löytyy uuden liiton täytetystä laista: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.” Luuk. 22:20.
Suurin rakkaus ilmeni Golgatan ristillä, jossa vanhan liiton varjot peittyivät Jeesuksen verihaavojen kautta kirkkaaseen armon auringon paisteeseen. Esille tuli ikuisuuteen kestävä ”Kristuksen kirkkauden evankeliumi”. 2 Kor. 4:4. Jeesus avasi sijaisuhrillaan vapauden oven. Ja tämän liiton perustuslaki on rakkauden kaksoiskäsky. Mark. 12:28-34. Joh. 13:34,35.
Uudesta liitosta tehtiin selkeästi vanhasta eroava jo vanhan liiton profeettojen ennustukisssa: ”Minä teen uuden liiton .. en sellaista liittoa kuin se..” (Siinailla tehty vanha liitto). Jer. 31:31-33.
Kahden erilaisen liiton yhteen sovittaminen on mahdotonta.

Mutta kiitos Jumalalle! Hän ”on tehnyt meidät (uskoon tulleet) kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.” 2 Kor. 3:6. ”Kaikki, joita Jumalan Henki johdattaa, ovat Jumalan lapsia.” Room. 8:14. ”Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.” Room. 8:9.

EMME TOIMI LAKIA VASTAAN
Jeesuksen verellä ostettu uuden liiton uskova, joka on kuollut pois laista ja on irti siitä, ei siis toimi lain käskyjä vastaan. Hän ei voi tappaa, varastaa, tehdä huorin.. jne. Pyhä Henki ei johdata toimimaan väärin.
Uuden liiton opetuskirjeissä toistetaan joitakin lakiliiton pyhiä periaatteita, jotka eivät voi koskaan muuttua. Esim. Efes. 6:1.
Jeesus antoi lain käskyille syvällisemmän sisällön: ”Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: ’Älä tapa’, ja: ’Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion.’ Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: ’Sinä tyhjänpäiväinen’, on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen. ” Matt. 5:21-22.
Lain käsky, että ei saa tappaa, ei siis riitä. Pitää mennä sisälle lain täyttymykseen, ettei edes tappamisen esiastetta, vihastumista, saa päästää irti. Samoin Jeesus opetti muidenkin lain käskyjen suhteen. Hän syvensi lain tarkoittamaan perimmäistä totuutta ja todellista lähimmäisen rakkautta!
”Te olette kuulleet sanotuksi: ’Älä tee huorin.’ Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.” Matt. 5:27,28. Näin tämäkin käsky sai täyttymyksen. Uudessa liitossa ei saa olla haureuden synnin esiastettakaan.
Jeesus opetti Mooseksen lain opettamasta vannomiskäskystä (3 Moos. 19:12. 5 Moos. 10:20), ettei uudessa liitossa pidä ollenkaan vannoa: ”Vielä olette kuulleet sanotuksi vanhoille: ’Älä vanno väärin’, ja: ’Täytä Herralle valasi. Mutta minä sanon teille: älkää ensinkään vannoko, älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin, älkääkä maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa astinlauta, älkää myöskään Jerusalemin kautta, sillä se on suuren Kuninkaan kaupunki; äläkä vanno pääsi kautta, sillä et sinä voi yhtäkään hiusta tehdä valkeaksi etkä mustaksi; vaan olkoon teidän puheenne: ’On, on’, tahi: ’ei, ei.’ Mitä siihen lisätään, se on pahasta.” Matt. 5:33-37.
Jos suostuisin vannomaan valan oikeudessa käsi Raamatulla, että nyt puhun totta, tarkoittaisi se, että nyt tällä kertaa puhun totta, mutta en aina. Uusi liitto opettaa, että puhumme aina totta.
”Mutta ennen kaikkea, veljeni, älkää vannoko, älkää taivaan kautta älkääkä maan, älkää mitään muutakaan valaa; vaan ”on” olkoon teillä ”on”, ja ”ei” olkoon teillä ”ei”, ettette joutuisi tuomion alle.” Jaak. 5.12. Tämä tarkoittaa, että puheemme on aina luotettavaa. Pidämme sanmme. ”On parempi, ettet lupaa, kuin että lupaat etkä täytä.” Saarn. 5:4. Olemme sisällä Jumalan oikeaksi vannomassa sanomassa. Hebr. 6:16,17.  7:21.
Sydämen puhtaus sisintä olemusta myöten on uuden liiton ihanaa vapautta.

Apt. 15. luvun selitys:
”Ja Juudeasta tuli sinne muutamia, jotka opettivat veljiä: ”Ellette ympärileikkauta itseänne, niin kuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua.” Kun siitä syntyi riita ja kun Paavali ja Barnabas kiivaasti VÄITTELIVÄT HEITÄ VASTAAN…” Apt. 15:1,2.
” Mutta fariseusten (judaistien) lahkosta nousivat muutamat, jotka olivat tulleet uskoon, ja sanoivat: ”Heidät on ympärileikattava ja heitä on käskettävä noudattamaan Mooseksen lakia.”” Apt. 15:5.
Asia tutkittiin Jerusalemin vanhinten ja apostolien kanssa sekä YHTEISTYÖSSÄ PYHÄN HENGEN KANSSA. Päätös oli, ettei Mooseksen laki kuulu uuden liiton uskoville.
Pietari sanoi tässä tilanteessa: ”Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa?” Apt. 15:10.
Samoin Paavali ja Barnabas eivät siis hyväksyneet judaisitien väitettä, että Mooseksen lakia tulisi noudattaa. ”Paavali ja Barnabas väittelivät kiivaasti heitä vastaan..” Apt. 15:2.
Päätös oli, ettei Mooseksen lakiliitto kuulu uuden liiton uskoville. ”Heille on kuitenkin kirjoitettava, että heidän tulee karttaa sellaista, mikä on saastunut epäjumalista, ja haureutta ja lihaa, josta veri on laskematta, sekä verta.” Apt. 15:20. Nämä säädökset jaettiin silloiselle seurakunnalle kaikkialla. Ne ovat edelleen voimassa oleva opetus meillekin: ”Sitä mukaa kuin he kulkivat kaupungista kaupunkiin, he antoivat uskoville noudatettaviksi ne säädökset, jotka Jerusalemissa olevat apostolit ja vanhimmat olivat hyväksyneet. Niin seurakunnat vahvistuivat uskossa, ja uskovien määrä lisääntyi päivä päivältä.” Apt. 16:4,5. ”Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät..” Apt. 15:28.
Kannattaa opiskella koko Apt. 15 luku.

Väliaikainen lakiliitto monenlaisine säädöksineen oli ”voimassa uuden järjestyksen aikaan asti”. Hebr. 9:10.
Ristillä Jeesus ”pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meidän vastustajamme; sen Hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; Hän sai heistä Hänen kauttaan voiton riemun. Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” Kol. 2:14-17.
Jeesus ”on paremman liiton Välimies, liiton, joka on perustettu paremmille lupauksille.” Hebr. 8:6. ”Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan (lain) alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Gal. 3:25-29.

Kymmenen käskyn lakia sanotaan Uudessa Testamentissa ”kuoleman viraksi” ja ”kadotustuomion viraksi”. 2 Kor. 3:7-9. – Se on ”synnin ja kuoleman laki”. Mutta ”Elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista”. Room. 8.2.

AABRAHAMIN LIITTO
Uudessa liitossa kaivamme uskonelämämme kestävälle perustalle, lakiliiton läpi, sisälle Aabrahamin aikaan ja hänelle annettuihin lupauksiin! (Vertaa Luuk. 6:46- 49). Aabraham vaelsi Jumalan yhteydessä ennen lain antamista. Lain täyttymyksen soveltaminen meihin tarkoittaa, että alamme elää Jumalan Hengen kuljetettavana kuten Aabrahamkin. Room. 8:14. Siinä mielessä olemme sisällä Aabrahamin liitossa, hänelle annetuissa siunauksen lupauksissa:
”Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Gal. 3:29.
”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun Hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: ”Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu” – että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen. … Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen Siemenelleen. Hän ei sano: ”Ja siemenille”, ikään kuin monesta, vaan ikään kuin yhdestä: ”Ja sinun Siemenellesi”, joka on Kristus. Minä tarkoitan tätä: Jumalan ennen vahvistamaa testamenttia ei neljänsadan kolmenkymmenen vuoden perästä tullut laki voi kumota, niin että se tekisi lupauksen mitättömäksi.” Gal. 3:13-17.
Aabrahamille annetut lupaukset kuuluvat siis meille, jotka olemme hänen Siemenessään, Jeesuksessa kristuksessa.

SAPATTI
Luomistyön päätökseksi asetettu lepopäivä (1 Moos. 2:2-3) ja lakiliiton sapatti (2 Moos. 20:8 ja 31:13-14) ovat olemukseltaan eri sisältöisiä. Lepopäivä oli vapauden elementti. Lakisapatti taas oli kuolemanrangaistuksen uhalla asetettu vaatimus. Lakiliiton sapatin valinnut on rangaistava kuolemalla, jos hän ei vietä sitä joka lauantai kaikilta osin, koska hän silloin rikkoo koko lain. Lakiin pitäytyvähän on kaikissa kohdin lain vaatimusten alainen. Lain henki on tämä: ”Joka ne pitää, on niistä elävä.” Gal. 3:12. Sen olemukseen kuuluu myös rangaistusvaatimukset ja kirous. ”Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa.” Gal. 3:10-14.
Mikäli joku aikoo pitää yhden osan lakiliitosta, esim. lakisapatin, on hänen pidettävä koko laki kaikilta osin. ”Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin.” Jaakob 2:10. Mm. sapattikäsky on osa Mooseksen lakia. Jos pidän lain määräämän sapatin, on minun pidettävä koko Mooseksen laki.
”Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!” Hebr. 10:28-29.

Uudessa liitossa vietettävä lepopäivä viikon seitsemäntenä päivänä luomistyön muistoa kunnioittaen ei ole lakiliittoon pitäytymistä. Mutta jos joku sanoo noudattavansa sapattia Mooseksen lain määräyksen vuoksi, on hänen mentävä lakiliiton sisälle kokonaan. Ei mikään oikeuta häntä jättämään siitä mitään pois? Lakihan on yksi rikkomaton kokonaisuus.

JUHLA-AJAT
Uuden liiton kristityn ei enää tule pitäytyä kerran vuodessa toistuviin juhla-aikoihin. Emme vietä ns. ”kirkkovuotta”! Muistaen kuitenkin lepopäiväivään tarkoitetun opetuksen. Room. 14:5,6: ”Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden..” Tuo oli kirjoitettu roomalaisille, jotka pitivät auringonpäivää ”kunnioitettava” päivänä. Juutalaisilla taas oli lepopäivänä viikon seitsemäs päivä eli lauantai. Raamattu ei opeta, että se olisi Uudessa liitossa siirretty sunnuntaille! Lk. 23:52- 24:1.
Mutta meille ei kuulu päivien puolesta kiivailu. Itse vietän sydämen sapattia eli uuden liiton lepopäivää, 24 tuntia vuorokaudessa viikon jokaisena päivänä! Sydämen lepo on voimassa työtä tehdessäkin.
Hebr. 4:9 kuuluu alkutekstin mukaan näin: ”Niinpä on voimassa (apoleibetai)  sapatinlepo kansalle Jumalan.” Tämä ”Jumalan lepo” meissä on ollut voimassa jokaisella uskoon tulleella uudestisyntymishetkestä lähtien. ”On saanut levoon teoistaan, niin kuin Jumalakin omista teoistaan.” Her. 4:10.
”Älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen!” eli käskyjen lakiin! Gal. 5:1. Jokainen voi siis vapaasti valita lepo- ja vapaapäiväkseen viikon seitsemännen päivän kunhan ymmärtää sen luomistyön muistoksi asetetuksi vapauden päiväksi. 1 Moos. 2:1-3.

Kristittyjen ei tarvitse elää varjokuvissa ja juutalaisten juhlissa. Vanha liitto lakitauluineen ei kuulu kristityille! Uusi liitto Jeesuksen veressä on kokonaan UUSI liitto!

• ”Oli juutalaisten juhla..” Joh. 5:1.
• ”Ja pääsiäinen, juutalaisten juhla, oli lähellä.” Joh. 6:4.
• ”Ja juutalaisten juhla, lehtimajanjuhla, oli lähellä.” Joh. 7:2.
Johannes antoi siis selvän sanan, keiden juhlista oli kyse. Ne eivät olleet uuteen liittoon tulleiden juutalaisten eli kristittyjen juhlia.

Ristillä perustettu Jumalan seurakunta sai 2000 vuotta sitten vapautuksen KAIKISTA Vanhan liiton vuosittain toistuvista juhlista, senaikaisesta ”kirkkovuodesta”. Paavali kirjoitti vakavan varoituksen palaamisesta vanhan liiton juhla-aikoihin: ”Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.” Gal. 4:10-11. On siis vakava lankeemus langeta pois armosta. Gal. 5:4,14.

Pääsiäisen täyttymys:
Meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettiin kertakaikkiseksi uhriksi. ”Katso, Jumalan Karitsa, juoka ottaa pois maailman synnin!” Joh. 1:29. ”Sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu!” 1 Kor. 5:7. Jeesus on vuoden jokaisena päivänä sama Pelastajamme! Ristintyö on yhtä tärkeä vuoden jokaisena päivänä. Emme vietä juhlaa kerran vuodessa toistuvana vanhan liiton hapatuksena.

Helluntain täyttymys:
Apostolien tekojen 2. luku kertoo, miten juutalaisten helluntaijuhla tuli täyttymykseensä: ”Kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla, ja tuli yhtäkkiä humaus Taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat .. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä..” Jakeet 1-6. Siitä alkaen on Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleilla ollut hengen helluntai vuoden jokaisena päivänä.

Ympärileikkauksen täyttymys:
Sydämemme päällä ollut ymmärtämisen peite on leikattu pois:
”.. sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy pois ottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä; mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.” 2 Kor. 3:14-16. Ympärileikkauksen täyttymys tapahtui sydämissämme silloin kun uudestisynnyimme Pyhästä Hengestä. Jeesus avasi ymmärryksemme käsittämään hyvää tahtoansa. ”Eikä ympärileikkaus ole se, joka ulkoisesti lihassa tapahtuu; vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.” Room. 2:28,29.
”Hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: ollen haudattuina Hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös Hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti Hänet kuolleista.” Kol. 2:11,12.

Samaa täyttymyksen kaavaa noudattaa opetus kaikissa vanhan liiton asioissa. ”Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut.” 1 Kor. 10:11.

KIRKKOVUOSI
Emme saa lisätä seurakuntaelämään katolisen kirkon keksimiä kirkkovuoden tekstejä päivän tunnussanoineen yms. juhla-aikojen viettämisineen. Ilm. 22:18,19. Katolinen kirkko keksi adventista alkavan kirkkovuosikierron 300 luvulla jKr. Se on siis Raamatun ulkopuolinen oppi. Alkuajan kristityt eivät käyttäneet päivän tunnussana -systeemiä, joka on okkultismia, jolla ihminen ohjelmoidaan kirkkohengen johdatukseen.
Alkuajan kristityt eivät tunteneet joulunviettoakaan yli kolmeensataan vuoteen, kunnes kirkko keksi sen. Historian antama virallinen tieto ensimmäisestä joulunvietosta on vuodelta 354 jKr. Raamattu ei siis opeta joulunviettoa, eikä kristillinen alkuseurakunta tuntenut muitakaan ns. kirkkopyhiä.

Ylösnousseen Jeesuksen ja Hänen ristintyönsä perustalla meillä on kaksiosainen Elämän lähde:
1. Raamatun Sanan opetukset. Ja
2. Apostolien käytännön esimerkki.
Jos joku asia on opetettu Raamatussa ja se on vahvistettu apostolien käytännöllä, niin otamme sen vastaan. Kirkkokuntien oppeja emme voi hyväksyä. Ilm. 22:18-19 varoittaa meitä vakavasti ottamasta vastaan Raamatun ulkopuolisia opetuksia.

”Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat Häneen: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”. He vastasivat Hänelle: ”Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: ’Te tulette vapaiksi’?” Jeesus vastasi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” Joh. 8:31-36.
”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois!” Matt. 15:13.

Lakiliitto tarkoittaa siis sitä liittoa, jonka Jumala teki Israelin kanssa Siinailla. Mutta ristillä Jumala teki kansansa kanssa UUDEN liiton, ”en sellaista liittoa, jonka tein heidän isiensä kanssa” Siinailla. Hebr. 8:8-12. Gal. 4:21-31. ”Sanoessaan ”uuden” Hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi.” Hebr. 8:13. Mooseksen lakiliitto naulittiin ristille. Ja uuteen liittoon, jonka Jumala teki Israelin kanssa, avattiin pääsy kaikille ihmisille, myös meille pakanoille. Alkuseurakunnan kaikki tuhannet uskoon tulleet olivat juutalaisia. Apt. 4:4. 5:14. He olivat ottaneet vastaan Messiaansa Jeesuksen. Heidän joukkoonsa, jaloon öljypuuhun me pakanat olemme saaneet tulla uskon kautta Jeesukseen. Room. 11:17-24.
Meidät vanhurskautettiin Jeesuksen ylösnousemuksen kautta: ”Teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät Hän teki eläviksi yhdessä Hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen SÄÄDÖKSINEEN, joka oli meidän vastustajamme; sen Hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.” Kol. 2:13,14. / ”Sillä Hänen kauttansa on meillä molemmilla (juutalaisilla ja pakanoilla) pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te (juutalaiset ja pakanuudesta uskoon tulleet) olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” Efes. 2:18-22.

Meistä armoliitossa elävistä uudestisyntyneistä sanotaan: ”Sillä te ette ole käyneet sen vuoren tykö, jota voidaan käsin koskea ja joka tulessa palaa (= Siinain vuori, joka synnyttää orjuuteen)”. Gal. 4:22-31), … vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö (=Siionin vuorella, Golgatan kummulla tehty ”UUSI liitto minun veressäni!” Luuk. 22:20) ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö… ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.” Hebr. 12:18-24. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät!”
Jeesus otti päällensä ristillä syntiemme rangaistuksen ja täytti lain. ”Se on täytetty!” Piirtoakaan laista ei ole kadonnut, vaan kaikki on tullut täyttymykseensä. Room. 5:5.

Jumala on kirjoittanut sydämiimme uuden liiton perustuslain, ei vanhaa lakiliittoa. Vanha liitto oli kaiverrettu kiviin. Uusi liitto on kirjoitettu sydämiimme Jumalan Hengellä. 2 Kor. 3:3. Sen olemus on rakkauden käskyn perustalla sydämissämme oleva vapauden ja levon tila, sapatin täyttymys. Hebr. 4. ”Tulkaa minun tyköni, niin minä annan teille levon!” Matt. 11:28. ” .. ja mitä ikinä anomme, sen me Häneltä saamme, koska pidämme Hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on Hänelle otollista. Ja tämä on Hänen käskynsä (siis mikä?), että meidän tulee uskoa Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin Hän on meille käskyn antanut.” 1 Joh. 3:22-23. Joh. 13:34,35.
Rakkauden käsky on uuden liiton perustuslaki! Siinä meille ”KÄSKYKOKOELMA”, jossa virtaa Jumalan siunaus.

Hän antoi sydämiimme uuden liiton perustuslain: ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” Joh. 13:34,35.

♥　 ♥　 ♥
Weijo Lindroos

Lisää aiheesta:
Orjuuden kahleet – Jeesus-on-Herra.com