Kategoria: Kirjoituksia

Avioliitto Raamatun mukaan.

Tämä kaksiosainen kirjoitus tulee lukea alusta loppuun, koska pinnallinen lukaisu tai vain alkuosan opetus ilman 2. osan kirjoitukseen sisältyvien armon ja totuuden loppupäätelmiä aiheuttaa väärin ymmärtämistä. Huomioi tämä. Kirjoituksen loppupuolella oleva toinen osa selvittää aiheen yhteenvedon.

Ihmisillä on yleensä omista elämän tilanteista nouseva mielipide Raamatun opetuksista. Alkuperäisen Jumalan tahdon hyväksyminen on harvinaista.
Lukkoon lyödyt omat mielipiteet, suuntaan tai toiseen, eivät anna tilaa Raamatun opetuksille. Moni yrittää vääntää Raamattua olemaan heidän mielipiteensä kannalla, joko jyrkästi avioeroa vastaan tai sen hyväksyen.
Asioita väännellään useinkin siitä syystä, että omat intressit painostavat niin tekemään. Nöyrtymätön mieli taipuu mielellään vääränlaiseen armon korostamiseen. ”Kyllä Jumala ymmärtää. Mehän olemme kaikki heikkoja.” Toisaalta taas eräät ovat jyrkässä tuomiohengessä kivittämässä avioliiton kariutumiseen ajautuneita.
Meidän olisi hyvä muistaa  Sak. 7:9,10: ”Näin sanoo Herra Sebaot: Tuomitkaa oikea tuomio, tehkää laupeus ja olkaa armahtavaiset kukin veljellenne, leskeä, orpoa, muukalaista ja kurjaa älkää sortako, älkääkä miettikö mielessänne pahaa, kukin veljeänsä vastaan.” Ja tulee myös muistaa, että ”ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa”. Sananl. 19:22.
Oikean opetuksen tulee aina sisältää rohkaisua hyvään ja oikeaan, ei ainoastaan sääntöjen sanelua. Näin tapahtuu, kun rohkaisemme toisiamme toimimaan rukoillen.

Opetusta tarvitaan.
Raamatun suorat ja selvät opetuksetkin tarvitsevat usein selityksen, jotta kokonaisnäkemys pääsee esille. Tämän tähden Jumala on asettanut seurakuntaansa opettajan viran. ”Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta.” Apt. 8 :31.
”Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi.” Efes. 4:11.
Mutta miten suuri ja vakava onkaan opettajan vastuu!
Ajatellaan seuraava esimerkki: Uskovalla avioparilla on riitaa. Rukouselämä ei enää suju (kuten ei mikään muukaan). Riitaisuus menee lopulta niin pitkälle, että toinen uhkaa avioerolla. Tässä vaiheessa otetaan yhteyttä seurakunnan vastuuveljiin, sanan opettajiin. Jos nyt sanan opettaja (esim. itse eronnut) alkaa ”ymmärtää” avioeroa haikailevaa uskovaa, hyväksyen erosuunnitelmat, saattaa sellainen neuvoja pian olla vastuussa tuon perheen hajottamisesta. –

Perheissä tulee olla selkeä päätös, ettei avioerolla uhata vaikeimmissakaan riitatilanteissa  !!!  Avioerolla uhkaaminen saa liikkeelle sisäisen prosessin, joka lopulta johtaa eroon.

Jokaisen Jumalan palvelijan tulee pitää kiinni siitä tosiasiasta, ettei avioero kuulu Jumalan suunnitelmiin. Seurakunnan ei pidä hyväksyä avioeroa, koska Jumalakaan ei sitä hyväksy. Avioero tosin on oikeutettu haureuden synnin tähden. Siinäkään tapauksessa ero ei ole suositeltavaa, vaan korkein tie on anteeksiantamus.
Saamme kyllä opettaa, että ääritapauksessa riitaisa aviopari voi muuttaa erilleen asumaan. Se ei silti tarkoita eroamista. Sellaisessa tilanteessa vain otetaan joksikin aikaa etäisyyttä tarkoituksena saada avioliitto kuntoon. Tällaisella toimenpiteellä voidaan pelastaa riitaisa liitto. Tästä on olemassa hyviä kokemuksia. On kuitenkin muistettava, että niin voidaan toimia vain ääritapauksissa, silloin kun muuta keinoa ei löydy. Mahdoton perhetilanne saattaa tulla esimerkiksi puolison alkoholin käytöstä. Jumalan lapsenhan ei pidä olla alkoholia käyttävän henkilön kanssa samassa asunnossa, riivaajien vaikutuspiirissä.

Jumalan seurakunta siis tukee avioliittoja, ei eroamista. Mutta seurakunnan velvollisuus on aina myös asettua kärsivän ja elämän haaksirikkoon ajautuneen rinnalle.

Haureuden syntiin langennut uskova.
Miten eri tilanteissa tulee toimia?
Johanneksen evankeliumin 8:3-11. on opettavainen kertomus:
”Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle ja sanoivat Jeesukselle: ”Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?” Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: ”Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä.” Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan. Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään. Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: ”Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?” Hän vastasi: ”Herra, ei kukaan.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee.”
Kertomuksen nainen oli Jumalan kansaan kuuluva, avioliitossa oleva ihminen. Naimisissa oleva nainen ja toisen miehen kanssa ”itse teossa”, sukupuolisuhteessa. Inhottava synti. Näin me kaikki oikeutetusti toteamme.
Emme tiedä kaikkia naisen syntiin johtaneita syitä. Oliko oma avioliitto toimimaton, vai oliko vieras mies vain saanut naisen suostuteltua syntiin, vai oliko peräti toisin päin. Joka tapauksessa lankeemus oli tapahtunut. – Syntiin langennut mies oli häipynyt eikä hänestä enää kerrota. Pääsi kuin koira veräjästä. Mutta hänkin on tuleva tuomiolle teostaan. Snl. 6:27-33. Jumalalta teko ja siihen johtaneet syyt eivät jääneet huomaamatta. Ja kukin saa lopulta tekojensa mukaan!
Uskon, että kertomuksen nainen katui ja häpesi syvästi syntiään, ei ainoastaan kiinni jäämistään. Jos näin ei olisi ollut, Jeesus olisi jättänyt armon sanat hänelle sanomatta. Nainen sai kuulla siunatut Vapahtajan sanat: ”En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee.” Hän sai armon. Ruma synti pyyhittiin pois. Hebr. 8:12.
Mitä nainen teki armahduksensa jälkeen, siitä Raamattu ei kerro. Menikö hän miehensä luo, joka ei asiasta tiennyt, ja oli kuin ei mitään olisi tapahtunut ? Vai menikö nainen nöyrästi miehensä luo kertoen koko asian, alistuen miehensä tuomittavaksi ja mahdollisesti hylättäväksi ? Jälkimmäinen vaihtoehto on todennäköisin. Ajatellessamme katuvaa ja nöyrästi syntinsä tunnustavaa naista miehensä edessä voimme ajatella, että mieskin antoi hänelle anteeksi. Näin ainakin siinä tapauksessa, jos hän tunsi Jeesuksen jumalalliset valtuudet.

Kun ihminen nöyrästi katuen tunnustaa ja hylkää syntinsä, annamme mekin asian unohtua. Unohtaminen kuuluu anteeksiantamiseen:
”Kuka on Jumala, niin kuin sinä olet, joka annat pahat teot anteeksi ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten? Ei hän pidä vihaa iäti, sillä hänellä on halu laupeuteen. Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen.” Miika 7:18-19. Joku on todennut viisaasti edellisen Raamatun kohdan perään: ”Ja rannalle on pystytetty kyltti, jossa lukee: ONKIMINEN KIELLETTY.” Menneistä virheistä syyttely ei missään tilanteessa ole hyödyllistä. Paholainen on syyttäjä. Ilm. 12:10.
Mutta katumaton ja parannukseen nöyrtymätön ei voi saada syntejään anteeksi: ”… eivätkä ole katuneet sitä saastaisuutta ja haureutta ja irstautta, jota ovat harjoittaneet.” 2 Kor. 12:21. ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon.” Jaakob 4:6. ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla, mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.” Snl. 28 :13. Mutta jokaisen tulee selvittää syntinsä vain omalta kohdaltaan. Muiden virheitä ei pidä paljastaa: ”Riitele oma riitasi vastapuolesi kanssa, mutta toisen salaisuutta älä ilmaise.” Sananl. 25:9.
Kun joku sitten on nöyrtynyt tunnustamaan ja hylkäämään syntinsä ja siten saanut syntinsä anteeksi, tarkoittaa se, että asia on unohdettu. Siitä ei enää puhuta. Rakkaus ”ei muistele kärsimäänsä pahaa.” 1 Kor. 13:5. / ”Rakkaus peittää syntien paljouden!” 1 Piet. 4:8.

Eronneet ja uudelleen avioituneet eivät useinkaan ole tunnustaneet elämänsä erehdyksiä ja syntejä, vaan päinvastoin tahtovat eri verukkein niitä puolustella ja peittää. Sellainen toiminta johtaa Raamatun opetusten vääristelyyn ja sitä kautta jopa pelastuksen menettämiseen. 2 Piet. 3:16. Eronneen tule nöyrtyen tunnustaa oma osuutensa avioeroon ja selvittää asia Jumalan edessä. Muussa tapauksessa hän saattaa levittää ympärilleen luopumuksen henkeä.
Myös seurakunnan tulee tukea ja osoittaa armahtavaisuutta syntinsä ja erheensä tunnustavalle. Ei ole oikein, että avioliitossa epäonnistuneet hylätään. Vai olisiko oikein, että kaiken menettänyt kärsivä ihminen menettää vi3elä seurakuntayhteytensäkin?

Suuret ja pienet synnit.
Aviorikos ja haureuden synti on suuri, koska se rikkoo erityisesti Jumalan pyhän luomisjärjestyksen. Jumala on luonut ihmisen yksiavioiseksi, pysymään yhdessä miehen ja naisen välisessä avioliitossa elinikänsä. Luomisjärjestyksen rikkoja on tehnyt synnin omaa ja puolisonsa sisäistä ihmistä vastaan:
Jumala on luonut miehen ja naisen välisen sukupuoliyhdynnän niin kokonaisvaltaiseksi tapahtumaksi, että siinä tapahtuu myös sisäisten ihmisten yhtyminen. Matt. 19:5,6. Sen vuoksi parisuhteen vaihtaminen rikkoo ihmisen sisintä: ”Joka vaimon kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee. Hän saa vaivan ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois.” Snl. 6:27-33.
Kaikki synti on häpeällistä. Synnin pimeydessä elävä ihminen voi, tuhota, varastaa ja valehdella. Mutta nuo synnit eivät riko ihmisen sisintä siinä määrin kuin haureus. Synnin jäljet voi korjata. Ja esim. varastamansa voi palauttaa ja korvata vahingon. Haureuden synnin seurauksia ei kaikissa tapauksissa voida milloinkaan korjata. Sisimpään jäävä jälki ei välttämättä parane milloinkaan. Eronnut uskova saa kärsiä syntinsä seurauksia loppuikänsä. Paljon puhdasta ja hyvää on menetetty lopullisesti. Kärsimystä lisäävät syyttäjän hengessä olevat veljet ja sisaret. Halpamaisille juoruilijoille avioero on herkullinen makupala. ”Minun kansani synnistä he saavat ruokansa, heidän pahoja tekojansa heidän sielunsa himoitsee.” Hoos. 4:8. ”Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.” Sananl. 18:8.

Haureuden synti on häpeällinen.
Haureus loukkaa suuresti Jumalaa sekä Hänen seurakuntaansa (=Kristuksen ruumista).
”Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen jäseniä? Ottaisinko siis Kristuksen jäsenet ja tekisin ne porton jäseniksi? Pois se! Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: ”Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.” … 1 Kor. 6:15-20.
Haureuden synti vetää harjoittajansa ylle häpeän ja Jumalan rangaistuksen: ”Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta? Voiko kukaan kävellä hiilloksella, jalkain häneltä kärventymättä? Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä vaimon luo: ei jää rankaisematta kukaan, joka häneen kajoaa.” …

– Vieras seksisuhde ei jää rankaisematta! –

MIKÄ ON HAUREUTTA ?
Ensimmäisen korinttolaiskirjeen 7. luvussa annetaan ymmärtää, että kaikki miehen ja vaimon välisen sukupuolisuhteen ulkopuolella tapahtuva seksuaalisuuden harjoittaminen on haureutta: ”Haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.” 1 Kor. 7:2. Jumalan tahto on ollut luomisesta asti, että ihmiset yleissääntöisesti menevät naimisiin haureuden syntien välttämiseksi. Poikkeuksia tästä linjasta ovat Matt. 19:11-12 tapaukset. Myös yksin elämisen valinneet ovat Jumalan siunauksen alla ilman seksuaalielämää. Sellaisia ovat ns. ”Paavalin armon” saaneet. 1 Kor.7:7.
”Rakkaani, niin kuin outoja ja muukalaisia minä kehotan teitä pidättymään lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan.” 1 Piet.2:11.

Puhdas seksuaalisuus kuuluu avioliittoon. ”Irstas meno” (Efes.5:18 ) taas on pahoille hengille antautumista. ”Tiedättehän, mitkä käskyt me olemme Herran Jeesuksen kautta teille antaneet. Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta, että kukin teistä tietää ottaa oman vaimon pyhyydessä ja kunniassa, ei himon kiihkossa niin kuin pakanat, jotka eivät Jumalaa tunne.” 1 Tessal. 4:3-5.
Kun molemmat puolisot ottavat huomioon toistensa tarpeet 1 Kor. 7:3-6 mukaisesti, on onnellinen avioelämä taattu.

Jotkut ovat lukeneet ja katsoneet pornoa. Niin tehden he ovat avanneet riivaajille pääsyn kotiinsa ja avioliittoonsa. Haureuden henki on pornon takana. Pornolehtien lukeminen on saastaista haureutta. Jokaisen on tehtävä selvä parannus ko. synnistä. ”… pyrkikää pyhitykseen…” Hebr. 12:14. Jumalan siunausvirta aukenee kun synnin padot poistetaan.  Jes. 59:1,2. Jeesus tahtoo armahtaa ja nostaa syntiin langenneen takaisin armoonsa.

JEESUKSEN OPETUS
”Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen: ”Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?” Hän vastasi ja sanoi: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ’loi heidät mieheksi ja naiseksi’ ja sanoi: ’Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi’? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” He sanoivat hänelle: ”Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?” Hän sanoi heille: ”Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut. Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin.” Opetuslapset sanoivat hänelle: ”Jos miehen on näin laita vaimoonsa nähden, niin ei ole hyvä naida.” Mutta hän sanoi heille: ”Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu. Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon.” Matt. 19:3-12.
Tutkiessamme tarkkaan edellistä Raamatun kohtaa saamme monta asiaa selväksi: Puolisot ovat toistensa puolikkaita, yhdessä he ovat ”yksi liha” (jae 6 ). Minän tilalle tuli me. Avioliitto otettiin vastaan vapaaehtoisena sitoumuksena toteuttaa Jumalan tahto.
Jeesus vetosi avioliiton suhteen Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa loi heidät mieheksi ja naiseksi?” (jae 4). Eroamisesta Jeesus samoin totesi: ”… alusta ei niin ollut” (jae 8 ). Meidänkin tulee pyrkiä kaikissa ratkaisuissamme Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan.
Ihmiset ovat kuitenkin usein kovasydämisiä. ”Sydämenne kovuuden tähden” (jae 8 ) ero sallittiin Mooseksen aikana. Mutta lähimmäisen hätä sekä hylätyn puolison tuska ja tyhjyys ei silloin koskettanut kovasydämisiä ihmisiä! Koskettaako se nyt? Jumalan ja ihmisten edessä annettu pyhä lupaus rakastaa puolisoa koko elämänsä ajan ei ollutkaan vakavasti otettavaa. Elämänkumppanin vaihtaminen ei tuonutkaan suurta ja parempaa onnea. Ongelmat eivät poistuneetkaan. Ensi huuma vaihtui uudessakin suhteessa takaisin harmaaseen arkeen.

Raamattu antaa kaksi mahdollisuutta eroamiseen.
1. Puolison kuolema. ”Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. Sen tähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.” Room. 7:2-3.
”Vaimo on sidottu, niin kauan kuin hänen miehensä elää, mutta jos mies kuolee, on hän vapaa menemään naimisiin, kenen kanssa tahtoo, kunhan se vain tapahtuu Herrassa. Mutta hän on onnellisempi, jos pysyy entisellään; se on minun mielipiteeni, ja minä luulen, että minullakin on Jumalan Henki.” 1 Kor. 7:39-40.
Uudelleen avioituminen on siis oikeutettua puolison kuoltua. Siinä tapauksessa suositellaan kuitenkin yksin elämistä parhaaksi ratkaisuksi. Tämä ei tarkoita, että naimattomuus olisi jotenkin pyhempää kuin aviossa eläminen. Yksin tai yhdessä, niin tärkeintä on olla ehyellä sydämellä Jumalalle antautunut, ja että elämänyhteys Jeesuksen kanssa säilyy puhtaana. 2 Aikak. 16:9.
2. Puolison haureus on avioeroon oikeuttava synti. ”… hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden…” Matt. 19:9. Huoruus on siis kuolemaan verrattava synti. Niin kuin kuolema erottaa aviopuolisot toisistaan, niin myös aviorikos on kuin kuoleminen pois liitosta. Mutta kuten aikaisemmin jo totesimme, haureuden synti antaa oikeuden eroon, ei pakota siihen.
”Olen siis sitä mieltä, että lähestyvän ahdingon tähden jokaisen on hyvä pysyä entisellään. Jos olet sidottu vaimoon, älä pyydä eroa; jos et ole sidottu vaimoon, älä pyydä itsellesi vaimoa.” 1 Kor.7:26 –27. Tuo opetus on nähtävä sen hetkistä taustaa vasten. Paavali oli saanut profeetallisen ilmoituksen lähestyvästä ahdingosta (jae 26). Tuo lähestyvä ahdinko oli uskovien vainot sekä Jerusalemin ja juutalaiskansan hävitys, josta jo Jeesus oli ennustanut (Matt.21:43; 24:15…ym..). Tämän tähden hän kirjoitti korinttolaisille, että olisi parempi pysyä ilman puolisoa. 1 Kor. 7:26-28.

HYLÄTTY OSAPUOLI ?
Jeesuksen opetus, että hylätyn ottaminen vaimoksi on myös huorinteko (Matt. 19:9), on monesti käsitetty yksipuolisesti ja näin ollen väärin. On käsitetty, että avioeron viaton osapuoli on se hylätty, jonka on pysyttävä yksinäisenä. Sellainen näkemys sotii yleistä oikeudentajuamme vastaan. Olisiko asia niin, että haureuden tielle lähtevä mies, joka hylkää uskollisen vaimonsa ja nai toisen, saa noin vain synninpäästön; ja tuo viaton vaimo tuomitaan ”hylätty” –leima otsassaan elämään lapsilaumansa kanssa yksinään lopun elämänsä? Asia ei ole niin. Huoraamaan lähtenyt osapuoli on syyllinen osapuoli. Ja viaton puoliso saa hylätä haureuden tielle lähteneen puolisonsa eikä itse ole hylätty synnin tekijä. Siis haureudella avion rikkonut on se hylätty, josta sanotaan: ”Joka nai hylätyn, tekee huorin.” Matt. 19:9.

Entä jos tuo haureuteen syyllistynyt ja avion rikkomisensa tähden hylätyksi tullut myöhemmin pääsee takaisin Jumalan armoon? – Silloin ei ole muuta mahdollisuutta kuin jatkaa elämää senhetkisestä lähtökohdasta käsin, luottaen Jumalan suureen armoon ja ihmeelliseen johdatukseen. On joitakin ihannetapauksia, jolloin Jumala on uudestaan yhdistänyt eronneen miehen ja vaimon. Tämä voi tapahtua mikäli entinen puoliso edelleen on yksin.
Tulkinnan toinen puoli. ”Jokainen, joka hylkää vaimonsa MUUN kuin huoruuden tähden (esim. riitaisuuden yms. tähden), saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin.” Matt. 5:31. Viaton yksinäisyyteen jätetty ja laiminlyöty vaimo on hylätty, jos mies on jättänyt hänet, mutta ei ole haureudella rikkonut avioliittoa. Inhimillisine heikkouksineen yksin jäänyt on taivuteltavissa uuteen suhteeseen, vaikka jumalallisen lain mukaan entinen liitto ei vielä olekaan päättynyt. Viattomaan vaimoon yhtyminen on näin ollen toisen miehen vaimoon yhtymistä, haureuden syntiä. Tämän tähden Raamattu antaa meille ohjeen avioliiton suojelemiseksi: 1 Kor.7:1,2.
Vielä kerran: Ellei avioliittoa ole rikottu haureudella tai kuolemalla, niin se on voimassa. ”Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” Matt. 19:6. Tästä lisää tuonnempana.
”Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia.” Saarn. 7:30. Eräs mutkainen ja vaikea asia on ajatella tilannetta, että joku olisi mennyt avioliittoon vastoin Jumalan tahtoa, ja sellainen tilanne sitten oikeuttaisi eroon. Sellaisen tilanteen tosin voi arvioida ainoastaan asianomainen itse. Mutta jos tuonkaltaista väitettä käytetään valheellisesti puolustamaan avioeron oikeutusta, on se erittäin vaarallista. ?

TOINEN OSA
Mitä sitten, kun ei ole pysytty Raamatun opetuksissa? HUOM!
Tätä asian puolta ei yleensä ole otettu käsittelyyn seurakunnassa. Siis miten tulee toimia sellaisissa tapauksissa, joissa kaikki hyvä ja oikea on rikottu. On erottu ja uudelleen avioiduttu, ja taas erottu jne. Jääkö sellaisissa tapauksissa ollenkaan mahdollisuutta saada syntejä anteeksi? Onko tuhlaajapoika tai tyttö kulkenut liian kauas? –
Tänä aikana lähes kaikilla aikuisikään ehtineillä on useita sukupuolisuhteita. Lähes kaikki ihmiset ovat siis haureellisia. ”Haureuden henki on eksyttäväinen: haureudessa he ovat luopuneet tottelemasta Jumalaansa.” Hoos 4:11-12. Aita on madaltunut syntimaailman ja seurakunnan väliltä. Mm. avioerojen osalta uskovat ovat mukautuneet tämän maailmanajan mukaan? ”Mekin tahdomme olla niin kuin kaikki muut kansat…” 1 Samuel 8:20. Siinä on ilmaistu aikamme yleisin synti, joka on haureus eri muodoissaan.
Jumalan tahto olisi, että mies löytää itselleen naisen, jonka ottaa vaimokseen ja jonka kanssa elää elämänsä loppuun asti. Kummallakaan osapuolella ei ole muita seksikokemuksia. Tämä on kuitenkin erittäin harvinaista. Ehkä niin vielä jossain tapahtuu. Toivotaan niin.
Mutta miten suhtaudumme aikamme ihmisiin, jotka eivät ole pysyneet Jumalan tahdon tiellä? Ja miten tulee suhtautua esim. eronneisiin uskoviin? Katsotaan tätä muutamalla esimerkillä.
Ensimmäinen esimerkki:
Kristitty perhe, joka rukoilee, käy kokouksissa, lukee yhdessä Raamattua, alkaa jostain syystä kylmentyä ja maallistua. Pian kokoukset jäävät. Yhteiset rukoushetket loppuvat. Raamattu ei kiinnosta. Synti ja maailmallisuus hiipivät perheeseen. Jeesus-nimeä ei enää kuulu kotona. Kohta on jo kapakkaillatkin säännöllisiä. Ja viimein juopporeissuillaan mies löytää itsensä toisen naisen vierestä. Haureutta, juoppoutta, ym. syntiä. Uskonelämästä ei enää ole tietoakaan. Kierre jatkuu ja syvenee. Pian menee työpaikka. Yhteiselämästä ei enää tule mitään. Avioero on seurauksena. Muutamia vuosia menee. Vaimo löytää uuden miehen. Menee virallisesti naimisiin. Mieskin löytää uuden naisystävän ja kestävän suhteen. Nyt alkaakin tapahtua uutta ja outoa. Mies uuden naisystävänsä kanssa alkaa etsiä Jumalan armoa. Mies saa uudistua uskossaan. Nainen tulee uskoon, ottaa kasteen ja täyttyy Pyhällä Hengellä. Molemmat saavat Jumalalta armon, synti annetaan anteeksi ja he lähtevät yhdessä Jeesusta seuraamaan. Lopulta he myös päättävät mennä avioliittoon, koska jo asuvatkin yhdessä.
Jumala armahti eronneen miehen ja antoi hänen uudistua uskossaan. Miehen omatunto heräsi käsittämään entisten syntiensä vakavuuden. Hän tunnusti syntinsä avioeroineen Jumalalle ja ihmisille. Ja Jumalan armahtavaisuus kohtasi häntä. Jeesuksen veri puhdisti ”kaikesta synnistä.” 1 Joh. 1:7-9. Hän sai kaiken anteeksi ja alkoi palvella Jumalaa nykyisestä lähtökohdasta. Tuhlaajapoika sai uuden armon. Kiitetty olkoon Jumala! Voidaanko nyt kevyesti todeta, että kaikki on hyvin? – Kaikki on kyllä hyvin siinä mielessä, että Jumalan armo ilmestyi synnin orjalle. Raamatun Sana kuitenkin pitää paikkansa. ”Joka vaimonsa kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee.” Snl. 6:32. Taistelut jatkuvat koko loppuelämän. Synnin haavat ovat syviä ja kirveleviä. Monta vaikeaa kysymystä risteilee mielessä. Syyllisyyskin kalvaa edelleen. Syyn ja seurauksen oikeudenmukainen laki on ohjelmoitu sisimpäämme. ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” Gal. 6:7.
Mutta Jumala on hyvyydessään ihmeellinen. Hän antaa parantumisen tapahtua siipiensä suojassa. Kukaan ei ole oikeutettu sanomaan ko. veljelle, että hänen pitäisi hylätä nykyinen vaimonsa ja olla yksin, tai ettei hän enää saisi palvella Jumalaa tehtävissään seurakunnassa.
Toinen esimerkki:
Myös tosielämässä tapahtunut.
Uskossa oleva aviopari elää siunattua uskonelämää seurakuntayhteydessä. Molemmat ovat kastetut ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet. Muitakin pariskuntia on tullut tutuiksi uskovien piireistä.
Eräs veli katselee ihaillen toisen miehen kaunista vaimoa. Vaimokin kiinnostuu häneen silmänsä iskeneestä miehestä. He ihastuvat toisiinsa. Pian he jo keskustelevat kahden kesken tunnustaen ihastustaan toisiinsa. Tämä johtaa siihen, että pian he tekevät yhteisen matkan, jonka aikana seksuaalisuus tulee mukaan suhteeseen. He ovat (syntisaastassaan) kovin onnellisia, huora ja haureellinen mies. Aviomies saa tietää vaimonsa synnistä. Käy ilmi, ettei vaimo enää halua jatkaa avioelämäänsä miehensä kanssa. Mies kertoo asian uskonystävilleen ja seurakunnalle. Vaimoa yritetään ojentaa. Mikään ei kuitenkaan muuta hänen mieltään. Hän on päättänyt mennä naimisiin uuden ihastuksensa kanssa. Kertovatpa vielä röyhkeydessään, miten Jumala muka johdatti heidät yhteen. Oikein toimiva seurakunta erotti syntitielle lähteneen naisen seurakuntayhteydestä. Mies jäi yksin ja onnettomaksi. Hän säilyttää kuitenkin uskonsa ja tahtoo elää seurakuntayhteydessä Herraa palvellen. Hän myös tunnustaa omat virheensä, mitkä mahdollisesti ovat olleet osasyynä avioeroon! Vuosi kuluu. Yksinäinen veli huomioi yksinäisen sisaren seurakunnassa. Heillä olisi paljon yhteistä. He alkavat herätellä ajatusta, josko voisivat alkaa elää yhdessä. Vastaan tulee nyt vaikea asia. Nuori mies on eronnut, ”hylätty”. Vaikea ajatus tulee eteen: Tekeekö puhdas yksinäinen sisar syntiä, jos menee eronneen veljen kanssa yhteen? – Asiaa pohdittiin seurakunnassa. Seurakunta vastusti heidän yhteen menoaan. Siitä huolimatta he lopulta tekivät ratkaisunsa ja menivät naimisiin. Muutamat uskonystävät seurakunnasta siunasivat heitä. Toiset vastustivat. – – – Mitä me olisimme tehneet ? – Tällaisiin tapauksiin emme löydä suoranaista vastausta Raamatusta, koska kaikki pyhät ja oikeat tiet on sivuutettu. Näissä aikamme ilmiöissä on mentävä rukoillen tapauskohtaisesti eteenpäin. !!!
Kolmas esimerkki:
Nykyaikaisen avopariskunnan toinen osapuoli tulee uskoon, mutta toinen ei. Kuitenkin molemmat tahtovat jatkaa yhdessä asumista. – Eikö heihin silloin voida soveltaa opetusta 1 Kor. 7:12-15, koska uskoon tullut tahtoisi virallistaa avioliiton, mutta uskomaton ei. Olisi sydämetöntä ehdottaa heille eroa. Tällaisissa tapauksissa pitää koko seurakunnan rukoilla ja odottaa. On annettava aikaa parannuksen tekoon. Ilm. 2:21. Opetus ja päämäärä kuitenkin on saada heidät virallistamaan liitto. Jumalalla on keinot saada omiensa elämä tahtonsa mukaiseen järjestykseen. Ilm. 2:21. Rukouksemme tällaisessa tapauksessa on, että toinenkin osapuoli löytää Jeesuksen.
Toinen mahdollinen reaktio uskosta osattomalla on, ettei hän voi elää yhdessä uskoon tulleen kanssa, jolle Raamattu opetuksineen on tullut rakkaaksi. Hän ei tahdo kuulla rukousta ja hengellisiä lauluja kotonaan. Heillä ei siis ole mitään yhteistä. Tähän Raamattu sanoo: ”Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut.” 1 Kor. 7:15.
Jos tässä esimerkissä mainittu uskosta osaton tahtoo rikkoa yhteiselon, niin ”erotkoon”, lähteköön. Siinä tapauksessa uskossa oleva osapuoli on vapaa uuteen avioliittoon; ei ole ”orjuutettu”. Mutta tässäkin tapauksessa on taas otettava mukaan pyhä arkuus Jumalan edessä: Miten Jumala asiaan suhtautuu. Tarvitaan seurakunnan yhteistä rukousta.
Näitä esimerkkejä ko. aihepiirissä riittäisi enemmänkin.

VIHKIMINEN.
Kristittyjen on hyvä tietää, ettei katolinen ”avioliiton sakramentti” ole Jumalan sanaa.
Alkuseurakunnan aikana kuitenkin oli yleisenä tapana seurata juutalaisen avioliiton kaavaa: Ensin oli kihlautuminen, lupaus liitosta. Se johti avioliittoon. Ja viimein yhteinen avioelämä aloitettiin julkisesti hääjuhlalla. Joh. 2. Matt. 25. Paikalla olivat sulhasen ja morsiamen omaiset, ystävät ja tuttavat, sekä tietysti seurakunta siunaamassa. Näin avioliitto virallistettiin ja tehtiin julkiseksi.
Uskovien tulee siis virallistaa avioliittonsa tuomarin edessä. Se on jokaisen kristityn parin velvollisuus. Olemmehan lihamme puolesta vielä tämän yhteiskunnan kansalaisia, ja meille kuuluu sen lainsäädäntö. ”Olkaa alamaiset kaikelle inhimilliselle järjestykselle…” 1 Piet.2:13-17. Hyvään yhteiskunnan normistoon kuuluu edelleen, että virallisissa papereissa lukee maininta avioliitosta eikä avoliitosta. ”Avioliitto pidettäkään kunniassa..” Hebr. 13:4.

Olemme Turussa viettäneet siunaavia häätilaisuuksia seurakunnassa. Pariskunnat on siunattu yhteiseen elämään. AVIOliitto on Jumalan tahto kaikkien kohdalla, jotka tahtovat elää Jumalan tahdon mukaista elämää parisuhteessa. AVOliitossa olevien tulee mennä tuomarille hoitamaan vihkiminen kuntoon.

Nöyriä ja katumusta osoittavia pitää tukea ja auttaa tässä tärkeässä elämän asiassa.
Sydämestämme tahdomme auttaa ja tukea niitä, jotka päättävät korjata asiat Jumalan tahdon mukaisiksi.
Jumalan valtakunnan työ tarvitsee kaikki Pyhässä Hengessä vaeltavat kristityt, miehet sekä naiset. ”Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on. Mutta te, minun lampaani! Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä tahdon tuomita lampaan ja lampaan, oinasten ja vuohipukkien välillä. Eikö teille riitä, että olette hyvällä laitumella, kun vielä tallaatte jaloillanne loput laitumestanne, ja että saatte juoda kirkasta vettä, kun vielä hämmennätte jaloillanne loput?” Hes. 34:16-18.
”Laupeutta minä tahdon, enkä uhria.” Hoosea 6:6.
Sen tähden, vaikeuksissa oleva, älä ole toivoton !
Asiasi saattavat olla niin sekaisessa umpisolmussa, että itsestäsi tuntuu mahdottomalta saada niitä kuntoon. Älä pelästy tilannettasi. Se ei ole toivoton. Jumala antaa sinulle uuden mahdollisuuden. Nyt tulee vain asettua Jumalan kasvojen eteen ottamaan vastaan uusi armo ja luovuttaa kaikki elämän osa-alueet Jumalan johdatukseen. – – –
Kuinka vaikeita asiamme ovatkaan, niin on hyvä tietää, että Jeesus tahtoo ja voi selvittää tilanteen. Hän sanoo: ”Tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon…” Matt. 11:28. ”Ilman minua te ette voi mitään tehdä.” Joh. 15:5. Hänessä voimme kaiken.

RAAMATUN TIE SEURUSTELUSTA AVIOLIITTOON.
Mitä kuuluu seurusteluvaiheeseen?
Kun mies ja nainen tutustuvat toisiinsa ja alkavat pitää toisistaan, tahtovat he olla yhä enemmän yhdessä. He keskustelevat asioista näin pyrkien tuntemaan toisensa mahdollisimman hyvin. Rukoillen he etsivät Jumalan tahtoa kaikissa ratkaisuissa. Ellei ole hyvä yhdessä rukoilla ei kannata jatkaa seurustelua ennen tämän tärkeimmän asian korjaantumista. –
Kristityn tulee aina kääntyä kaikkine asioineen Jumalan puoleen. Seurustelevan parin tulee pyrkiä kuulemaan suhteessaan Jumalan ääntä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Pitää huolehtia, ettei esim. seurakunnan vanhimpien, tarvitse heitä opastaa tai nuhdella.
Jeesuksen lupaus kuuluu: ”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.” Joh. 10:27-28. Jokainen uskossa oleva siis kykenee kuulemaan Hyvän Paimenen äänen. Mutta mitä Sinä tahdot kuulla? – Tahdotko kysyä Jumalan tahtoa seurusteluusi nähden vai pidätkö valintasi omana asianasi? – Tahdotko rakastaa Jeesusta enemmän kuin seurustelukumppaniasi? – Oletko valmis Jumalan ja Hänen työnsä tähden jopa luopumaan seurustelukumppanistasi, jos Jeesus niin tahtoo? – Mikä on teidän elämässänne tärkeintä? – Näiden kysymysten myötä ratkeaa hengellisen elämänne sisältö sekä mahdollisen yhteisen elämänne onnellisuus. Kysymyksiin voit vastata Jeesuksen edessä. Markus 10:28-30. On hyvä jo seurusteluvaiheessa yhdessä pohtia näitä kysymyksiä.
Seurusteluasiat tuottavat joskus valvottuja öitä seurakunnan paimenille. Heidän tehtävänäänhän on ”valvoa teidän sielujanne, niin kuin ne, joiden on tehtävä tili…” Hebr. 13:17. Tänä aikana lähes kaikki pyhä on rikottu.
Puhdas ja kaunis seurustelu Jumalan tahdon mukaan on paljolti vieras käsite jo uskovienkin keskuudessa. Tämä vaivaa vastuullisia vanhimpia. Jumalan tahto ei kuitenkaan ole muuttunut. Hänen tahtonsa mukaiseen seurusteluvaiheeseen ei edelleenkään kuulu avoliitto tai seksi. 1 Kor. 7:2.
”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan…” Room. 12:2 ja Efes. 5:8-13.
Seurusteluvaiheeseen kuuluu ennen muuta rukoileminen yhdessä ja erikseen. Rukouksen ilmapiirissä on hyvä keskustella mahdollisista yhteisistä tulevaisuuden suunnitelmista. Niitä ovat ensinnäkin yhteiset Jumalan valtakunnan työn suuntaviivat. On päästävä selville, miten ja missä kumpikin haluaa Jumalan työtä tehdä. Toinen saattaa olla huikentelevainen kuten vakaantumattomat nuoret joskus ovat. Sellainen ei tahdo pysyä raamatullisessa seurakuntatoiminnassa, vaan tahtoo irtolaisena juosta sinne tänne vailla suoruutta ja vastuullisuutta. Seurustelevien pitää yhdessä päästä selkeään päätökseen, että he tekevät työtä Jumalan seurakunnassa. Ja yhteisissä rukoushetkissä voi kysellä, mikä on kummankin mahdollinen tehtävä seurakunnassa. Asiaa voi myös kysellä seurakunnan uskovilta. Tämä siksi, että voidaan etukäteen suuntautua tukemaan toinen toistaan Jumalan työssä.
Seurustelevien tulee olla paljon uskovien yhteydessä. Näin he oppivat tuntemaan toistensa hengellistä luonnetta, mm. miten tulevat toimeen muiden uskovien kanssa. Hyvä käytös, huomaavaisuus ja yleensä Kristuksen mielenlaatu tai sen puuttuminen tulee esiin uskovien yhteydessä. Nöyryys, kohteliaisuus ja vanhempien ihmisten kunnioittaminen kuuluu ihailtavan ihmisen ensimmäisiin piirteisiin. Ellei hyviä tapoja ole tulee niitä opetella.
Seurakuntayhteydessä opit parhaiten tuntemaan seurustelukumppanisi. Ellei ystäväsi viihdy seurakunnan kokouksissa, joissa Pyhä Henki toimii, niin voit varmuudella tietää, ettei kaikki ole kohdallaan. Ehkä se on merkki, että salainen ja tunnustamaton synti jäytää kumppanisi elämässä.
”Sen tähden eivät jumalattomat kestä tuomiolla, eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa.” Psalmi 1:5.
Riitelevän ja niskoittelevan, ylpeämielisen tai katkeran ihmisen kanssa on vaikea seurustella. Avioliittoa ei kannata harkita sellaisen kanssa ennen tilanteen korjaamista. ”Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.” Snl. 26:26. Seurustelevan parin tulee siksi osallistua aktiivisesti seurakunnan toimintaan.
Heidän tulee keskustella myös mahdollisen yhteisen elämän käytännön asioista. Miten perheen toimeentulo järjestyy? Miten avioliittoon mentyänne asumisen toiveet menevät yksiin? Lasten hankkimisesta, hoidosta, kasvatusperiaatteista ja lukumäärästäkin on keskusteltava. Tulevan kodin ilmapiiriin vaikuttavat myös yhteiset päätökset siitä, mitä kumpikin voi yhteiseen kotiin tuoda. Jos toinen tahtoo esim. tilata itselleen maailman lehtiä ja toinen ei pidä siitä, niin toiveet eivät mene yksiin. Kotiin tulee maailman henki ja sen mukana ristiriitaa. Välttyäkseen sellaiselta, on kaikesta hyvä sopia etukäteen. ”Kulkeeko kaksi yhdessä elleivät ole keskenänsä sopineet.” Aamos 3:3.
Jos edellä mainitut yhteiset suuntaviivat löytyvät voi seurusteleva pari mennä kihloihin. Se on avioliittolupaus, mutta kuitenkin koeaika, jonka aikana vielä voi perääntyä lopullisesta avioliitosta. Kihla-aikaa on hyvä jatkaa ainakin muutamia kuukausia. Mikäli kaikki sujuu hyvin ja rakkaus on todellista voidaan mennä avioliittoon. Avioparina sitten muutetaan yhdessä asumaan. Siinä vaiheessa mukaan tulee myös seksi. Ja ”lapset ovat Herran lahja.” Psalmi 127:3. Seurustelu on näin johtanut Jumalan tahdon toteutumiseen. Perhe on perustettu. Häätilaisuus on hyvä järjestää seurakunnan puitteissa. Näin liitto saa tuekseen uskovien rukoukset.

Voiko eronnut ja uudestaan avioitunut palvella opetustehtävässä?
Saadaksemme vastauksen otsikon kysymykseen on ensin tiedettävä milloin ihminen saa hengellisen tehtävänsä?
”Jo ennen kuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennen kuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi.” Jer. 1:5. Jeremia ei ollut ainutlaatuinen tapaus. Jesajakin toteaa: ”Herra on minut kutsunut hamasta äidinkohdusta saakka…” Jes. 49. Jumala on samoin suunnitellut jokaisen ihmisen elämän pienintä yksityiskohtaa myöten jo ennen hänen syntymistään. Jumalan suunnitelma alkaa toteutua uskoon tulossa. Mutta se ei siis toteudu kaikkien ihmisten kohdalla. Kaikkihan eivät tule uskoon. Ja eräät luopuvat uskostaan. Uskoon tulemisessa (uudestisyntymisessä) ihminen siirtyy Jumalan tahtoon ja siihen tehtävään, joka häntä varten on valmistettu. Hän saa myös vastaan ottaa armolahjoja, joita tarvitsee Jumalalta saadussa tehtävässään.
Jos Jumalan työhön valittu uskova joutuu lankeemukseen ja sivuun ristin kaidalta tieltä, niin menettääkö hän kaiken? Varmasti. Entä jos hän palaa takaisin ristin kaidalle tielle, saako hän jatkaa siitä mihin ennen lankeemustaan jäi? Varmasti. ”Sillä ei Jumala armolahjojaan ja kutsumistansa kadu.” Room. 11:29. Jumalalta saatu virka, esimerkiksi profeetalla, ei lopullisesti pääty siihen, jos hän lankeaa syntiin eikä enää kulje Jumalan tahdossa. Samoin on laita muiden tehtävien, opettajan, johtajan, evankelistan, seurakuntapalvelijan yms.. Kun syntinen palaa eksymyksensä tieltä, saa hän aloittaa kesken jääneen tehtävänsä uudestaan. Tämä edellyttää tietenkin vakaata kääntymystä ja parannusta.
Hengellinen tehtäväsi alkoi ennen syntymääsi. Se jatkuu elämäsi loppuun asti. Se on kutsumustehtävä ja elämäsi tarkoitus.
Esimerkkinä vanhan liiton pyhät.
Ajatellaanpa Aabrahamia, Moosesta, Daavidia ym. vanhan liiton pyhiä. Kaikilla heillä oli lankeemuksia. Toisilla pitkiäkin väärän tien jaksoja. Samoin oli koko Israelin kansan kohdalla. Mutta aina käännyttyään he saivat Jumalalta armon jatkaa siitä mihin jäivät. Jopa Baabelin kuningas, Nebukadnessar sai jatkaa Jumalan antamassa  tehtävässään nöyrtymisensä jälkeen. Dan. 2:37; 4:23-34.
Aabraham lähti pois Jumalan suunnitelmasta ja matkusti Egyptiin. Siellä hän oli vähällä menettää rakkaan vaimonsa lopullisesti faaraolle. Faarao jo ehtikin ottaa Saarain hoviinsa. Hän sanoi: … ”minä otin hänet vaimokseni”. 1 Moos. 12:19. Mutta faarao antoi Saarain takaisin Aabrahamille. Paluumatka Jumalan tahtoon alkoi. ”Aabram lähti pois Egyptistä, hän ja hänen vaimonsa… Ja hän vaelsi… aina siihen paikkaan, missä hänen majansa oli ensi kerralla ollut…siihen paikkaan, johon hän ennen oli rakentanut alttarin; ja Aabraham huusi siinä avuksi Herran Nimeä.” 1 Moos. 12:9-20 ja 13:1-4. Hän palasi ja jatkoi siitä, mihin oli jäänyt.
Daavid oli haureellisesti ihastunut toisen miehen vaimoon. Kun ei muuten voinut saada himoaan tyydytetyksi tapatti hän miehen. Murhaa, valhetta, peittelyä ja törkeää kieroilua. Kunnes Jumalan profeetta, Naatan, sai Daavidin heräämään ja palaamaan eksymyksensä tieltä. Koko kertomus löytyy 2 Samuelin kirjan luvuista 11-12. Daavid katui syvästi syntiään. Psalmi 51. Hän tunnusti syntinsä, teki parannuksen ja sai armon.
Langennut, esim. eronnut, joko omasta syystään tai muuten, saa omat virheensä ja syntinsä anteeksi kun vilpittömästi nöyrtyneenä katuu ja tunnustaa rikkomuksensa. Hän saa jatkaa siitä, missä tilassa nyt on. Palatessaan eksymyksen tieltä syntinen saa kuulla armon sanan: ”Se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” 2 Kor. 5:17. ”… unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin.” Filip. 3:13.
Jumala ymmärtää erehtyneitä omiaan, ja jopa langennutta, joka syntiretkillään on tuhlannut kaiken kauniin ja puhtaan. Mutta Jumalan armahtavaisuuteen turvaten ei pidä tahallisesti elää synnissä. Luuk.15:11-24.

Jumalan seurakunnasta julistetaan armoa ja totuutta: Sinä saat alkaa uudestaan! Saat nykyisestä tilanteestasi käsin alkaa palvella Herraa seurakunnassa. Jeesus ansaitsi Sinulle armahduksen verellään ja kuolemallaan. Sinä olet puhdas Jumalan lapsi. Usko Jeesuksen Nimessä ja veressä kaikki syntisi anteeksi tässä ja nyt!

Rakas lukija, rukoile sielusi autuuden tähden näin:
Jumala, minä olen syntinen ihminen. En ole välittänyt rakkaudestasi ja totuudestasi. En ole rakastanut Sinua yli kaiken, enkä ole välittänyt lähimmäisistäni ja heidän hädästään. Tiedän, että synnin palkka on kuolema ja ikuinen ero Sinusta. Olen ansainnut ikuisen kadotuksen. Taivaallinen Isäni, tulen nöyrtyen eteesi pyytämään syntejäni anteeksi. Armahda minua ! – Olet luvannut Sanassasi Raamatussa näin: ”… ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne…” Hesekiel 33:11. Käännyn nyt Sinun tykösi, Ihmeellinen veriuhri, Jumalan Karitsa, Jeesus, joka otit pois tuomioni. Sinä otit minun syyllisyyteni päällesi. Turvaan ristintyösi ansioon. Tunnustan syntisyyteni ja kadun tähänastista elämääni. Ota siis pois syntitaakkani. Tahdon tehdä parannuksen syntielämästäni ja seurata Sinua! Tee elämästäni Sinua kunnioittava elämä. Tunnustan tästä lähtien julkisesti, että Sinä Jeesus, olet Herrani ja Pelastajani. Annan elämäni kokonaan Sinulle. Kiitos Jeesus, että nyt saan aloittaa uuden elämän Sinun yhteydessäsi. Tahdon tästä lähtien rakastaa Sinua yli kaiken ja lähimmäistäni, niin kuin itseäni. Turvaan ja luotan Sinun armoosi ikuisesti. Kiitos pelastuksesta, jonka olen saanut ottaa vastaan. Aamen.

Raamattu lupaa meille kaikille: ”Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi…” Jesaja 1:18.
”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:23.

Ole siunattu Jeesuksen Kristuksen Nimessä ja Jumalan Pyhässä Hengessä.

PS. Ellet ole uskoon tultuasi vielä kastettu Jeesuksen Nimeen niin ilmoittaudu nyt kasteelle. Raamattu sanoo näin: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt 2:38.

”Tässä on tie, sitä käykää!” Jes. 30:21.

Siunausta meille!
t. Weijo Lindroos
Turku

Alkusanat

Vilpitön ihminen, joka on ottanut vastaan rakkauden totuuteen ja rehellisesti päättänyt hyväksyä elämänsä ohjenuoraksi apostolisen ajan totuuden, riemuitsee kaikista Raamatun opetuksista, siitä, että Jumala on osoittanut Sanassaan suoran ja selkeän tien. Jumalan totuudesta iloitseminen on aitoa iloa Jeesuksessa, josta sanotaan, että ”ilo Herrassa on teidän väkevyyteenne”. Neh. 8:10. Ilomme aihe kulminoituu Jeesukseen, joka on Totuuden henkilöitymä, joka sovitti syntimme ristillä verellään ja kuolemallaan. ”Eivätkö Hänen puheensa ole hyvät sitä kohtaan, joka oikein vaeltaa?” Miika 2:6-11. Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme ottaessamme vastaan Jeesuksen syntiemme sovittajaksi ja elämämme Herraksi. Pyhä Henki sai aikaan sisäisen muutoksen, että nyt rakastamme Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. ”Me rakastamme, sillä Hän on ensin rakastanut meitä.” 1 Joh. 4:19. Olemme sovinnossa Luojamme kanssa, ja Jeesuksen Kristuksen valtaisa ylösnousemuksen kirkas voittovoima täyttää elämämme!
Pyhä Henki johdattaa Jumalan seurakuntaa jatkamaan apostolisen ajan kristinuskoa sivuuttaen kaikki 2000. vuoden aikana perustetut uskonsuunnat ja niiden opit. Jatkamme siitä mihin he jäivät.

LÄHETYSKÄSKY
Jeesus ilmestyi Paavalille antaen hänelle silmien avaamistehtävän:
”Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.” Apt. 26:17-18. Saman tehtävän Jeesus antoi meille kaikille omilleen. Matt. 28:18-20. Mark. 16:15,16. Luuk. 24:46-49. Joh. 20:19.23. Tämä on yhtenäisen seurakunnan olemassa olon päätarkoitus. Lähetyskäskyn tarkoitus on samalla ”koota yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset”. Joh. 11:52.
Kain oli ensimmäinen uskonnon perustaja, joka keksi oman, ihmistekoisen jumalanpalveluksen. Siitä alkoi hajaannus, sekauskonto, jossa ei otettu huomioon Jumalan suunnitelmaa yhdestä Hänen kansastaan. Aabel taas uhrasi Jumalalle mieluisan uhrin. Näin Aabelista tuli elävän uskon edustaja. Sieltä alkoi tämä noin 6000 vuotta jatkunut riita ihmisperusteisten uskontojen ja elävän uskon välillä. Gal. 4:29-31. Tämän riidan seurauksena Kain tappoi veljensä. Kertomus löytyy 1 Moos.4. luvusta.
Uskonsodat ja ”vääräoppisten” likvidointi Kainin antaman esimerkin mukaisesti on alusta asti ollut ihmiskunnan julminta toimintaa. Niissä raakuuksissa Jumalan antama rakkauden käsky on ollut pilkan kohteena. Markus 12:28-34. Joh. 13:34,35.
Baabelin tornin rakentamispuuhissa uskonnollisuus sai ensimmäisiä järjestyneitä muotojaan. Siellä perustettiin ihmistekoinen uskonto eli Baabel: ”Rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi …” 1 Moos.11. Nuo uskonnot tarvitsevat edelleen nimikyltin, jonka alaisuuteen ihmisiä kootaan. Sellainen on siis Jeesuksen antaman lähetyskäskyn halveksimista. ”On oleva yksi lauma ja yksi Paimen.” Joh. 10:16.
Raamatullinen yhteyden ja lähetyskäskyn perustus on Herramme Jeesus Kristus ja pelastus Hänen verensä kautta sekä Raamatun Sanan opetukset. Jumala ei hyväksy uskonsuuntien nimikylttejä, jäsenkortistoja ja ”pyhiä” rakennuksia kirkontorneineen. ”.. iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” Luuk. 10:20. ”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Apt. 4:12.

BAABEL-sana merkitsee sekoitusta.
Maailman kanssa liittoutuneet kirkkokunnat muotomenoineen ovat aidon Jumalan seurakunnan korvike. Ne aiheuttavat sekaannusta. Niihin eksyneet ihmiset yrittävät rauhoittaa omaatuntoaan uskonnollisilla sakramenttiopeilla ja kirkonmenoilla, ns. jumalanpalveluksilla. Mutta uskonto ei voi antaa harjoittajalleen todellista sydämen rauhaa ja onnea. – Jeesus ei ole uskonnollinen ideologia. ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon.” Matt. 11:28-30.

Jumala puhui maallisen Baabelin orjuudessa (600 luvulla eKr.) olleelle kansalleen lohduttavia sanoja, että se saa palata takaisin Israeliin ja Jumalan suunnitelmaan. Merkittävää on, että apostoli Johannes soveltaa osittain samoja sanoja lopunajan sekauskonnon tilanteeseen, mm. Jeremian luvut 50,51. / Uuden liiton Baabel on siis toisinto vanhan liiton aikaisesta ”porttouskonnosta”: ”Hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, johon sisältyy salaisuus: ”Suuri Babylon, maan porttojen ja iljetysten äiti.” Ilm. 17:5. –  ”Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon (maailmallisuuteen sekoittunut uskonto)! Siitä on tullut riivaajien asuinpaikka ja kaikkien saastaisten henkien tyyssija, kaikkien saastaisten lintujen ja kaikkien saastaisten ja vihattavien petojen pesäpaikka.  Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet (= Se on levittäytynyt kansankirkkoina kaikkeen maailmaan), maan kuninkaat ovat harjoittaneet haureutta hänen kanssaan (= Liittoutunut maailman hallitsijoiden kanssa), ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen ylellisyytensä runsaudesta (kaupallinen uskonto). Sitten kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ”Lähtekää sieltä ulos, minun kansani, ettette tulisi osallisiksi hänen synteihinsä ja saisi osaksenne hänen vitsauksiaan, sillä hänen syntinsä ovat ulottuneet taivaaseen asti.” Ilm. 18:2-5. Vertaa tätä siis Jer. 50:4-8.
Uskonnollinen haureus merkitsee siis yhtymistä ja mukautumista synnin maailman kanssa, mm. ns. kansankirkko. Room. 12:2. Suomessa Baabelin kansankirkkoja ovat ev.lut. kirkko ja ortodoksikirkko. Niihin kuuluminen tai niiden hyväksyminen on siis syntiä Jumalaa ja Hänen seurakuntaansa vastaan.
”Näin sanoo Herra: Katso, minä herätän Baabelia vastaan, Leeb-Kaamain asukkaita vastaan tuhoa tuottavan tuulen. Minä lähetän Baabeliin viljan viskaajat, jotka viskaavat Baabelin hajalleen ja tyhjentävät maan..” Jer. 51:1,2. Leeb Kaamai merkitsee ”vastustajaini keskus”. Baabelin sekauskonto on siis suurin Jumalan työn vastustaja. Sen tähden Pyhä Henki johdattaa aidosti uskossa olevat ulos sieltä. Hän, Pyhä Henki, puhaltaa roskat pois aidosta Jumalan seurakunnasta. Joh. 3:3-8. Apt. 2:2-6. Kaikki ihmisperusteiset nimikylttiuskonnot ovat yhdessä antikristillinen Babylon, osa paavillisen Rooman vääristynyttä uskonnollisuutta. Ilm. luvut 17 ja 18.

Myös uskottomuuteen Jumalaa kohtaan langennutta Jerusalemia nimitettiin portoksi: ”Kuinka onkaan portoksi tullut tuo uskollinen kaupunki..” Jes. 1:21. Samaa porttoutta edustavat kaikki syntimaailman kanssa liittoutuneet valtiot uskontoineen. Juutalaisuus ja kristinuskonto ei tee tässä suhteessa poikkeusta. ”Kuule siis Herran sana, sinä portto!” sanoi Jumala syntimaailman kanssa liittoutuneelle Israelille. Hes. 16:35. Lue koko luku. Samoin nimikristillisyys on tunnettu tosiasia. Se onkin Suomessamme kaikista uskonnoista pahin, Leeb Kaamai eli Jumalan vastustajien keskus. Jer. 51:1. Miksi? – Koska muiden uskontojen olisi vaikea eksyttää oikeita kristittyjä. Kristinuskonto valhe-jeesuksineen osaa parhaiten esiintyä valkeuden enkelinä. 2 Kor.11:4, 14. Room. 16:17,18.
Elävässä uskossa taas on kyse Jumalan Elämästä ihmisessä. Pyhä Henki tulee ihmisen sydämeen pelastuskokemuksessa, uudestisyntymisessä eli uskoon tulemisessa. Joh. 3:3-5. Tässä tuleekin esiin puhtaan kristinuskon ainutlaatuisuus, joka on elävä usko Jeesukseen, elämä yhdessä Jeesuksen kanssa. Se ei ole kristinuskontoa, nimikristillisyyttä, vaan aitoa kristinuskoa! Nämä kaksi asiaa on osattava erottaa toisistaan. Raamatullisesti uskoon tullut ja sen jälkeen kastettu ihminen voi ylistää Jumalaa kristitty-nimestä: ”.. ylistäköön tästä nimestään Jumalaa.” 1 Piet. 4:16.
– Väliin on huomautettava, että synnin tila ja synnin teot saadaan anteeksi vain Jeesuksen sijaisuhrin kautta. Hän kuoli Golgatan ristillä meille kuuluvalla paikalla. ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi…” Jesaja 53:5. Syntimme on sovitettu Jeesuksen veren kautta! Ylistetty olkoon Jumala! 1 Piet. 1:3. Uskoon tulemisen jälkeen emme enää tahdo elää synnissä. Olemme synnistä vapautettuja. Room. 6:4,11,22. Emme siksi enää jää kuulumaan kirkkoihin, jotka ovat synnin ja riivaajien pesiä. Ilm. 18:2.

Jeesus meni Taivaaseen, josta lähetti Pyhän Hengen omilleen. Jokainen, joka ottaa vastaan Jeesuksen Pelastajakseen ja tekee parannuksen synneistään, saa ottaa vastaan myös Pyhän Hengen kasteen. Apt. 2.. 2 Kor. 6:1,2. Room. 8:9. Ja upotuskaste vedessä Jeesuksen Kristuksen Nimeen kuuluu pelastusprosessiin. Markus 16:15-20; Joh.14:16,17,26; 16:13,14; 1 Kor. 15:1-8; Apt.1:5-8; 2:38-42; 22:16.
Aidot kristityt elävät pyhityselämää keskinäisessä rakkaudessa ja yhteydessä. He elävät todeksi Mestarinsa opetuksia rakastaen Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistään niin kuin itseään. Joh.13:34-35. Synti ja maailmallisuus ei enää hallitse näitä ikuisesti eläviä Jumalan ihmisiä. Emme ole kiinnostuneita tämän maailman viihteistä. ”Ja hän kehotti heitä sanoen: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta.” Apt. 2:40. ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” 1 Joh.2:15-17.

SUURI PORTTO.
”Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa, ja puhui minulle sanoen: ”Tule, minä näytän sinulle sen suuren porton tuomion, joka istuu paljojen vetten päällä, hänen, jonka kanssa maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet ja jonka haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet.” Ilm.17:1-2.
Enkeli lupaa siis näyttää Johannekselle ”sen suuren porton tuomion”. HUOM! Siinä mainitut ”maan kuninkaat” ovat harjoittaneet haureutta porton kanssa. Uskonnon yhtyminen maailmaan tarkoittaa, että se on yhtynyt haureelliseen liittoon maan kuninkaiden kanssa. Alkuseurakunta ei puhtaassa vaiheessaan antautunut liittoon neljännen pedon eli Rooman maailmanvallan kanssa. Valtioita sanotaan pedoiksi. Dan. 2:31-45 ja 7. luku. Portto ratsastaa siis petovaltioiden keskuudessa, ”paljojen vetten päällä” . Mitä nuo ”paljot vedet ” ovat? – ”Ja hän sanoi minulle: ”Vedet, jotka sinä näit, tuolla, missä portto istuu, ovat kansoja ja väkijoukkoja ja kansanheimoja ja kieliä.” Ilm.17:15. ”Ja nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä ja piti kädessään kultaista maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia.” Ilm. 17:4. ”Porttonainen” juottaa uskontonsa kauhistuksia ja haureutensa riettauksia kaikille kansoille. Siitä se saa maksun mm. kaupallisen kristillisyyden muodossa.

Mikä tuo Raamatun ilmoittama porttonainen siis on?
”Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: ”Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti.” Ilm. 17:5.
Porton otsassa oleva nimi auttaa sen tunnistamisessa. Babylon nimi merkitsee ”sekoittaa, saattaa hämmennyksiin”. Babylon-portto on siis jotakin, joka saa aikaan sekaannuttavaa hämmennystä. Siinä on sekoitus oikeaa ja väärää. Mutta Ilm. 17,18 luvut antavat monia merkkejä, jotka kaikki sopivat kansankirkkoihin ym. maailman kanssa liittoutuneisiin uskonsuuntiin.
Koska Babylon on äiti, on sillä oltava myös tyttäriä. Niitä on paljon. Ne ovat äitinsä jalanjäljissä kulkevia porttoja. Portto ja Baabel ovat sama asia.

HISTORIAN TIETOA AVUKSI
Persialaiset valloittivat muinaisen Babylonian valtakunnan v. 538 eKr. Eikä Ilmestyskirjan kirjoittamisen aikoihin (noin vuonna 97 jKr.) Babylonian valtakuntaa tai Baabelin kaupunkia enää ollut. Kysymyksessä on siis muinaiseen Babyloniaan verrattava asia. Babylon oli muinainen suurvalta. Sitä oli myös Rooman maailmanvalta Ilmestyskirjan kirjoittamisen aikoihin.
Tarkoittaako ”suuri portto, maan kauhistuksien äiti” siis Rooman valtakuntaa? – Ei, vaan Ilmestyskirjan kuvakielessä tarkoitetaan Rooman valtakunnan pääkaupunkista alkanutta pakanallista valtauskontoa, roomalaiskatolista kansankirkkoa ja myöhemmin syntynyttä Vatikaanivaltiota, jonka päänä on paavi. Se on uskonto yhtyneenä maailmaan pahimmassa muodossa, ”maan porttojen ja kauhistusten äiti”.
”Rooman kaupungista käytetään Babylon nimeä sekä juutalaisessa että alkukristillisessä ilmestyskirjallisuudessa” (Iso Raamatun Tietosanakirja / Babylon). –
Kirkko-Baabelin esikuva löytyy siis muinaisesta Babylonian valtakunnasta, jossa oli orjuutettua Jumalan kansaa. Heidät oli viety orjuuteen syntiensä tähden. 2 Aikak.36:14-21. Dan. 1:1,2. Samoin kävi uudessa liitossa suurelle osalle Herran kansasta: se joutui maailman kanssa yhtyneen kirkkokunnan orjuuteen. Tuo orjuuttajalaitos on sittemmin jakaantunut lukuisiksi orjaleireiksi eli uskonsuunniksi. – Mutta vapauden sanoma kuului silloisille Baabelin orjille samoin kuin meillekin: ”Paetkaa Baabelista ja pelastakoon kukin henkensä, älkää hukkuko sen syntiin….” Jer.51:6. – Vertaa Ilm.18:4-5.
”Paetkaa Baabelista”, älkääkä yrittäkö parantaa sitä, koska se ei parane. ”’Me olemme koettaneet parantaa Baabelia, mutta ei hän ole parantunut. Jättäkää hänet ja menkäämme pois, kukin omaan maahansa; sillä hänen tuomionsa ulottuu taivaaseen asti, kohoaa pilviin saakka.” Jer.51:9. / ”Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti..” Ilm. 18:4-5. Sinne kuuluva ihminen on osallinen sen synteihin.

Ensi vuonna Jerusalemissa!
”Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra, tulevat israelilaiset yhdessä Juudan miesten kanssa; he kulkevat itkien lakkaamatta ja etsivät Herraa, Jumalaansa. Siionia he kysyvät, sitä kohden ovat heidän kasvonsa käännetyt. Tulkaa! He liittyvät Herran kanssa iankaikkiseen liittoon, jota ei pidä unhotettaman. Kadonnut lammaslauma oli minun kansani. Heidän paimenensa olivat vieneet heidät harhaan eksyttäville vuorille; he kulkivat vuorelta kukkulalle, unhottivat lepopaikkansa.” Jer.50:4-6.
”… tulkaa, julistakaamme Siionissa Herran, meidän Jumalamme, tekoja.'” Jer.51:10. Mekään emme tahdo julistaa pelastussanomaa kirkoista käsin, vaan Jumalan seurakunnasta, Siionin vuorelta. Siellä oli Golgatan risti, jossa sovitettiin syntimme. Jumalalla ei ole muuta sanomaa kirkoille kuin kutsua omansa ulos niistä.
Baabelin orjuudesta palannut Herran kansan jäännös suunnisti kohti Siionin vuorta. Sama osoite on meilläkin hengellisesti. Tämä Siion ei siis enää ole Israelissa oleva käsin kosketeltava vuori, vaan se on Raamatussa olevien Siionin vuorta koskevien lupausten täyttymys, ikuinen ja kestävä kallioperustus: Jes. 2:1-3; Jooel 2:32; 1 Kor.3:11; Matt.16:18, Gal. 4:22-31, ym… ”Sillä te ette ole käyneet sen vuoren tykö, jota voidaan käsin koskea …, vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö… uuden liiton välimiehen, Jeesuksen tykö .. ja vihmontaveren tykö … ” Hebr. 12:18, 22. Siionin vuorella, sen Golgatan kukkulalla, valmistettiin ikuisesti kestävä kallioperustus ihmisen elämälle! Tämä perustus kestää elämässä ja kuolemassa, halki ikuisuuksien. Psalmi 125.
”Ensi vuonna Jerusalemissa” -liikehdintä alkoi voimistua 1800 -luvun lopulla. Juutalaiset alkoivat suunnata askeleensa kaikkialta maailmasta takaisin isien maahan, Israeliin, Siioniin: ”He kulkevat itkien ja etsivät Herraa, Jumalaansa. He kysyvät tietä Siioniin, suuntaavat kulkunsa sinne: ’Tulkaa, liittykäämme Herran kanssa iankaikkiseen liittoon.” Jer. 50:4,5. – – – ”Ensi vuonna Jerusalemissa!”
Vuonna 1948 Israelista tuli itsenäinen valtio lähes 2000 vuoden diasporan jälkeen. Eikä ollut sattumaa, että Kuolleen meren kirjakääröt, ns. Gumranin löydökset, tulivat päivänvaloon samoihin aikoihin Israelin itsenäistymisen kanssa. Gumranin luolista löytyi mm. Jesajan kirja, jossa kerrotaan Israelin ennalleen asettamisesta. HUOM! Ajattele! Näen Israelin ennallistamisessa kohtalonyhteyttä Jumalan seurakunnan kanssa: Israel ja seurakunta kulkevat käsi kädessä samaa tietä ja kohti samaa osoitetta, ”Siionia” kohti. Osoite on täydellinen yhteys Jumalan ja Hänen alkuperäisen suunnitelmansa kanssa Jeesuksen Kristuksen kautta. Efes.2:19-22.
5 Moos. 4:27-31. Jes. 2:2. Jer. 50:4-7; 30:24,25,31. Hes. luvut 36-39. Hoos. 3:5. Aam. 9:9. Jooel 3:1-21. Sak. 8:23; 12:10; 13:8-9. Room. 11:26.

Maanpakolaisuudesta palaava Israelin kansa kulkee kaikista maista Israeliin kohdatakseen siellä Pelastajansa Jeesuksen. Samoin tulee seurakunta ulos kaikista ihmisperusteisista uskonnoista takaisin alkuperäiseen kristinuskoon, Siionin vuorelta alkaneeseen elävään uskoon. Näin seurakunnan ja Israelin yhteisenä päämääränä on ”YKSI LAUMA JA YKSI PAIMEN!” Joh.10:16.

Juutalaisten evankeliointi on tässä vaiheessa Jumalan seurakunnan suuri haaste.
Diaspora (hajaannus) on toistunut useita kertoja Israelin sekä myös seurakunnan kohdalla. Mutta Jumala on yhä uudestaan kutsunut kansaansa takaisin armon ja totuuden tielle. Hän on toistuvasti lähettänyt profeettojaan kutsumaan kansaansa parannukseen ja takaisin liittoonsa. 2 Aikak. 36:15-16. ”Palatkaa, te luopiolapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni. Minä noudan teidät, yhden ainoankin kaupungista ja kaksi heimosta, ja tuon teidät Siioniin.” Jer. 3:14.  Lopunaikana Jumalan tahto on tapahtuva lopullisesti. Niin on kirjoitettu: ”Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.” Luuk. 13:34. ”Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennen kuin sanotte: ’Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran Nimeen.'” Matt.23:39.
”Sillä minä en tahdo, veljet – ettette olisi oman viisautenne varassa – pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku  on sisälle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva, niin kuin kirjoitettu on: ”Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista. Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.” Room.11:25-27. Lue myös Room.11:17-24.
”Sen jälkeen israelilaiset kääntyvät ja etsivät Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastansa. Vavisten he lähestyvät Herraa ja hänen hyvyyttänsä päivien lopulla.” Hoosea 3:5. Jumalan sanan lupaukset ovat tarkoitetut seurakunnalle ja Israelille. 1 Kor.10:11; 2 Kor.1:20; Efes.2:14-22.

LISÄÄ PORTTOKIRKON TUNNISTEITA:
”Ne seitsemän päätä ovat seitsemän vuorta, joiden päällä nainen istuu.” Ilm.17:9.
Rooman kaupunki on tunnetusti ”seitsemän kukkulan kaupunki”. Perinteiset kaupungin seitsemän kukkulaa ovat Collis Palatinus (Palatium), Collis Aventinus, Collis Capitolinus (Capitolium), Collis Quirinalis, Collis Viminalis, Collis Esquilinus ja Collis Caelius.
”Ja nainen, jonka sinä näit, on se suuri kaupunki (Rooma), jolla on maan kuninkaitten kuninkuus.” Ilm 17:18.
Silloisella Roomalla oli maan kuninkaitten kuninkuus. Ilmestyskirjan kirjoittamisen aikoihin sieltä käsin hallittiin koko maailmanvaltaa. Siellä oli Keisarin valtaistuin. Mutta siellä oli sittemmin myös (300 luvulta jKr. alkanut) uskonnollisuuden keskus, josta käsin aitoja kristittyjä yritettiin hallita, heitä vainottiin ja tapettiin joukoittain.
Kirkko keksi myös ovelan juonen ja korvasi ihmismieliä kiehtovilla sakramenteilla puuttuvan Pyhän Hengen toiminnan. 2 Kor. 11:4,13-15. Petollisesti toimien se sai valhejärjestelmäänsä mukaan myös elävässä uskossa olevia kristittyjä. Sama valkeuden enkeliksi pukeutunut Saatana toimii edelleen kirkoissa!
Pietari kirjoitti ensimmäisen kirjeensä Roomasta: ”Tervehdyksen lähettää teille Babylonissa oleva seurakunta, valittu niin kuin tekin.” 1 Piet.5:13. Babylonissa oleva seurakunta tarkoitti Rooman kaupungissa olevaa Jumalan seurakuntaa, joka ei kuitenkaan ollut yhtynyt maailman ja sen uskontojärjestelmän kanssa. Kansankirkkohan syntyi Roomassa noin 300 vuotta apostolisen ajan jälkeen. Mutta Roomaa sanottiin siis Babyloniksi jo apostolisena aikana, koska kristittyjä vainoava keisari Neron aikainen murhahenki toimi siellä:
”Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä.” Ilm. 17:5,6. Siinä siis porttonaista kuvataan Jeesuksen todistajien surmaajaksi. Historia kertookin, miten Rooman maailmanvalta ja sen kanssa yhtynyt uskonto (luopiokristityt) on surmannut miljoonia Jeesukseen uskovia mitä kauheimmissa olosuhteissa. Se on se sama Kainista alkanut murhan henki, joka yhä toimii kaikissa uskonnoissa. Vainoojan murhahenki toteutti Jeesuksen ennustusta mm. Joh. 16:2-3. Ja tuo sama henkivalta odottaa, miten taas pääsisi käsiksi oikeisiin Jeesuksen seuraajiin, jotka pitävät voimassa vanhurskautta saarnaten parannusta ja kääntymistä takaisin alkuperäiseen apostoliseen uskoon!
Ilm.18:24 sanoo: ”… hänestä (kirkosta) on löydetty profeettain ja pyhien veri ja kaikkien veri, jotka maan päällä ovat tapetut.”
Babylonian portto on siis valtiovallan keskellä oleva maailman hallitsijoiden hyväksymä uskontolaitos, joka vihaa elävässä uskossa olevia parannuksen saarnaajia, varsinkin niitä, jotka paljastavat kirkon olevan sielunvihollisen perustama eksytyslaitos. Vertaa 2 Kor. 4:4, 13-15.
Eräs merkittävä asia Babylonin uskonnon tunnistamisessa on, että sen sisältä löytyy Jumalan kansaa. Heitä siis kehotetaan irrottautumaan siitä:
”Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta.” Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.” Ilm.18:3-5.
Porton sisällä on Jumalan kansaa. – Missä järjestelmässä voisi olla sisällä uskossa olevia? – Tiedämme vastauksen, että kansankirkkoihin on aina kuulunut myös niitä, jotka ovat tulleet uskoon ja sen jälkeen jopa käyneet raamatullisella upotuskasteella vedessä. Mutta tietämättömyytensä ja väärän opetuksen johdosta ovat jääneet kirkon piiriin juomaan porton viiniä (= eksyttävää opetusta). Sen johdosta heidän kontrollintajunsa on pettänyt. Uskontoviinin sekoittamina he eivät osaa erottaa hyvää pahasta, vaan huojuvat ja horjuvat uskontomenoissaan. Raittiuden Henki ei saa heissä tilaa.

Jumalasta luopunutta Vanhan liiton Israelia sanottiin portoksi sen kääntyessä maailmallisuuteen. Yhtyessään maailmaan se oli uskoton Herralleen. Sen tähden sille määrättiin rangaistus haureus- ja aviorikoslain mukaan. ”Minä tuomitsen sinut sen mukaan, mitä on säädetty avionrikkoja- ja verenvuodattaja-naisista.” Hes. 16:38. / ”Hänen luoksensa tultiin, aivan kuin tullaan porttonaisen luo: niin tultiin Oholan ja Oholiban luokse – noiden iljettävien naisten. Mutta vanhurskaat miehet tulevat tuomitsemaan heidät sen mukaan, mitä on säädetty avionrikkoja-naisista ja mitä on säädetty verenvuodattaja-naisista; sillä he ovat rikkoneet avion.” Hes. 23:44-45. Avionrikkoja-vaimo on siis sellainen, joka miehensä sijaan ottaa vieraita! Tätä Raamattu vertaa kirkkojen yhtymiseen maailman kanssa.
Oikeat Jeesuksen lampaat kuulevat Herransa kutsun ja tulevat ulos uskonnoista. ”Niin menkäämme siis Hänen tykönsä ”ulkopuolelle leirin”, Hänen pilkkaansa kantaen.” Hebr. 13:13. ”… ja lampaat seuraavat Häntä, sillä ne tuntevat Hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä.” Joh.10:4-5. ”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.” Joh.10:27-28.

KAUPALLISUUS.
Porttouskonto tunnistetaan myös sen kaupallisuudesta. ”maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta.” Ilm.18:3. Niitä uskonnollisella kaupanteolla rikastuneita ”maan kauppiaita” on paljon. Katolista kirkkoa pidetään maailman rikkaimpana laitoksena. Tuosta samasta hengestä alkanut menestysteologia on tunnettu uskonnollisesta kaupanteostaan sekä manipuloivalla huijauksella kerätystä rikkaudesta. Mm. TV-saarnaajat. ”Ahneudessaan he valheellisin sanoin pyrkivät hyötymään teistä.” 2 Piet. 2:3.
Näin katolinen kirkko osoittautuu myös kaikkien menestysteologien äidiksi. Mutta ko. rikkauden keräämiseen ovat syyllistyneet myös yksityiset menestysteologisten suuntien johtohenkilöt, rahanahneet kieroilijat, jotka kahmivat omaisuutta itselleen Jumalan työhön uhratuista varoista. !!!

Nainen, joka huoraa, myy itseään ja palvelujaan, on portto! Saman periaatteen mukaan siis myös kirkko on portto. Sehän myy tuotteitaan ja palvelujaan ottaen asiakkailtaan vastaan mm. kirkollisveron. Sellaisella portonpalkalla se on rikastunut. Mutta oikean kristillisyyden keskellä ei myydä Jumalan sanaa:
”Sillä me emme ole niin kuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa; vaan puhtaasta mielestä, niin kuin Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edessä, me Kristuksessa puhumme.” 2 Kor.2:17.
Tämä asiasisältö laajentaa Baabel-uskonnon piiriä: Baabelin sekauskonto koostuu ekumeenisesta liikkeestä, luterilaisesta maailmanliitosta sekä kirkkojen maailmanneuvostosta niiden kaikkine jäsenkirkkoineen. Ne kaikki yhdessä ovat yhtä suurta portto-uskontoa. Mutta siihen on yhtynyt myös menestysteologinen uskonsuuntaus sekä eräät karismaattiset piirit ja suurin osa ns. vapaista suunnista. Ne kaikki mahtuvat kategoriaan: ”Jos raha loppuu, loppuu toimintakin.” Yksikään ihmisen perustama ns. ”seurakunta” ei ole Jumalan seurakunta. Ja ns. hteiskristillisyys on samaa porttouskontoa!
Mutta toinen asia on, että seurakuntatoiminta tarvitsee rahaa mm. kokouspaikkoja, painotuotteita yms. varten.

Menestysteologian yhteys Baabeliin on siis todistettu.
Raamatun varoituksista ei olla piitattu. Jeesus sanoo näin: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle!” Matt.6:19. Selvä sana!
”Totisesti minä sanon teille: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. Ja vielä minä sanon teille: helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” Matt. 19:23-24. Jeesus opettaa siis yksiselitteisesti rikkauden vaaroista. Mutta Raamattu opettaa myös, että Jumala johdattaa joillekin uskoville hyvän toimeentulon sekä rikkautta. Rehellisellä työllä ja toiminnalla ansaittu rikkaus ei ole väärin. Kiitos Jumalalle Hänen moninaisesta siunauksestaan seurakunnassa. Siunaamme varakkaita uskovia, mutta kehotamme heitä Raamatun sanalla: ”Neuvo niitä, jotka tässä maailmanajassa ovat rikkaita, etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen vaan Jumalaan, joka antaa meille kaikkea runsaasti nautittavaksemme. Neuvo heitä tekemään hyvää, rikastumaan hyvistä teoista, olemaan anteliaita ja jakamaan omastaan. Näin he kokoavat itselleen aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, jotta saisivat todellisen elämän.” 1 Tim. 6:17-19.
Myös Paavali varoittaa monissa kohdin uskovia haluamasta rikkautta. 1 Tim. 6:8-11. Room.12:16. ym.
Kaikista Raamatun varoituksista huolimatta eräät rohkenevat opettaa, miten Jumala muka tahtoo antaa omilleen suuria rikkauksia. Näin he lietsovat uskovien sydämiin maailmanmielisyyttä. Vertaa Deemas. 2 Tim. 4:10. ”Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä.” 2 Piet. 2:2-3. Maailmanmielinen rikastumisen halu on siis yhtymistä portto-Baabelin vallassa olevaan uskontohenkeen. 1 Joh.2:15-17; Jaakob 2 ja 5 luvut. ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta!” (Apt.2:40) sekä sen rahanahneudesta!

Kaikki ihmisten perustamat ”seurakunnat” ovat yhteisesti antikristillinen järjestelmä, Baabelin sekauskonto!

TARKENNUSTA
Ilmestyskirjan 17:3. mainittu ”peto” on Rooman valtiovalta, josta mainitaan Ilm. 13 luvussa ”ensimmäisenä petona”. Portto on sen keskellä toimiva suuri uskonnollisuuden keskus, Rooman kaupungista noussut roomalaiskatolinen maailmanuskonto. Se oli silloisten maan kuninkaiden käyttämä ja ylläpitämä instituutio. Näin uskonto yhtyi valtion ja sen kuninkaitten kanssa ratsastamalla niiden avulla maailmanherruuteen. Sillä tavalla siitä tuli maailman kanssa liittoutunut portto. Sellainen toiminta oli silloin ja on yhä pahinta haureuden muotoa. Jumala on monissa paikoin varoittanut omiaan sellaisesta liitosta. 2 Kor.6:14-18. Room.12:2. Apt.2:40.
Uskontojen ekumenia ja ns. yhteiskristillisyys, Baabel, on pedon selässä ratsastava (valtiovallan tukema) porttonainen. Ilm. 17. – (Jumala varoittaa omiaan myös fyysisestä haureudesta. 1 Kor. 6:15-20. 7:2. Kol. 3:5,6. 1 Piet. 4:1-3.)
Kaikki ns. kristilliset kirkot ovat maailman hyväksymiä ja ovat siten yhtä äitiporton kanssa. Ne juottavat ihmisiä juovuttavalla haureuden uskontoviinillä. Siitä viinistä tulee hengelliseen humalaan, jolloin ei enää pysty kontrolloimaan tekemisiään.

HUOM! Alkuseurakunnalla ei ollut ollenkaan tunnustettua asemaa yhteiskunnassa. Eikä Jumalan seurakunnan edelleenkään kuulu olla maailman tunnustama ja hyväksymä? – Meidän ei pidä etsiä maailman suosiota!!!
Kansankirkkoviiniä eli sieltä tarjottavaa sekoittavaa opetusta ”juoneet” ihmisparat menevät mitään ajattelematta mukaan eksyttäviin kirkkokuntiin ja mm. niiden keksimiin lapsikasteharhoihin ja ”suvaitsevaisuusoppeihin”. Eksyneinä he ovat valmiit viemään lapsensakin tuon porttonaisen syliin. Mm. luterilainen kansankirkko on edelleen samassa hengessä katolisen kirkon kanssa. Se erosi äitiportosta näennäisesti 1500 luvulla. mutta muodosti sitten toisen kansankirkon (porton tytär). Kuitenkin se säilytti emäkirkkonsa pääsakramentin, lapsikasteen sekä monta muuta eksytystä. Suomen kansa on juonut luterilaisen porton haureuden viiniä n. 500 vuotta. Lähes koko kansa onkin sen johdosta uskonnollisessa humalassa. Ilouutinen kuitenkin on, että kirkosta erotaan jo suurin joukoin! Kiitos Jumalalle!
Mutta uskonnollista Baabelin sekasotkua on siis tarjolla myös kirkon ulkopuolella. Muotomenoilla sekoitettua ”haureuden vihan viiniä” tarjoillaan nyt monissa sellaisissakin piireissä, joissa oikeat uskoon tulleet eivät osaa sitä varoa. Esim. helluntaikirkko on eräs Baabelin porton uusi jäsenryhmittymä. Mutta hengellisesti portossa sisällä ovat kaikki kahdentuhannen vuoden aikana perustetut uskonnot.
Uskonnonvapauslaista asti (1922) kansankirkon asema on alkanut heiketä. Se on kiitosaihe Jumalalle! ”Kristuksen kirkkauden evankeliumi” (2 Kor.4:4) on alkanut loistaa. Tämä hengellinen ”raittiusliike” levittää valoaan. Ulos Baabelista koottu Jumalan seurakunta on raitishenkisyyden asialla. Oikeat uskovat ovat jo alkaneet selvitä humalastaan ja tulevat joukoittain ulos Baabelista. Näin raittiuden Henki johdattaa. ”Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden Hengen.” 2 Tim.1:7. 1 Tes. 5:4-11.

Baabelin pääpaikka on siis paavin johtama valtio, Vatikaani Rooman keskellä, jossa paavi istuu kultaisella istuimellaan. Hän on antikristus, jonka Jeesus tuhoaa tulemuksessaan. 2 Tess. 2:8. Katolisen kirkon jesuiitta Ribera kehitti 1500 luvulla opin, että antikristus tulee vasta lopunaikana. Se on siis katolinen harhaoppi, jolla yritettiin salata se tosiasia, että paavi on antikristus.

Uloslähdön kutsu löytyy myös tästä:
”Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa; en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta. Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa. Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.” 1 Kor.5:9-13.
Emme voi poistaa syntiä maailmasta ja siihen mukautuneista ns. kansankirkoista. Ainoaksi mahdollisuudeksemme jää siis lähteä itse siitä ulos. –
Älä siis anna nimesi kuulua enää päivääkään uskonnollisten järjestelmien jäsenkortistoihin. Eroa kirkosta välittömästi!

LEEB KAAMAI.
Baabelin porttokirkon ruma järjestelmä on pahin ja julmin Herran kansan eksyttäjä. Se on ”Leeb-Kaamai”, Jumalan vastustajain keskus. Jer.51:1.
Se on 2 Tes. 2:10-12 mainittu väkevä eksytys, jonka keskellä toteutuu Matt.24:5,24 ja 7:15-29. Sen tähden Pyhä Henki johdattaa Jumalan kansaa irti Baabelista.
Tähän raamatulliseen totuuden taistelurintamaan kutsutaan mukaan nyt koko Jumalan kansa. Meitä kutsutaan Jesuksen kuninkuuteen ja jättämään Baabel sekä matkaamaan Siionin vuorelle ja siellä olevaan taivaalliseen Jerusalemiin. Ilm. 21:1-10. Hebr. 11:10,16.
Otatko kutsun vastaan? Psalmi 45:5. 80:20. 2 Kor. 10:3-6. Efes. 6:10-19.

Rakas uskossa oleva veli tai sisar! Älä jää taistelemaan yksin. Siinä et onnistu! Tule Jumalan seurakunnan yhteyteen. Huolehdi myös, ettet jää entiseen uskontoosi nähden katkeruuden tai vihan kahleisiin. ”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” Snl. 4:23.
Älä loukkaannu äläkä loukkaa lähimmäisiäsi! Älä anna sydämesi saastua vikoilun ja arvostelun hengestä. Anna anteeksi ja pyydä katuen anteeksi! Korjaa asiasi Jumalan ja ihmisten kanssa! Tee se jo tänään. Et voi olla oikeassa suhteessa Jumalaan, ellei suhteesi muihin Jumalan lapsiin ole oikea (myös väärällä tiellä ja väärissä opeissa oleviin)! Etsi nöyryyttä. Esiinny matalalla profiililla. Näin sinulla on oleva lepo ja rauha Jeesuksessa! Matt. 11:28-30. Ota vastaan opetusta! Apt. 8:30-31. Ef. 4:11. Mutta tarkista, että se todella on Raamatun opetusta. Älä tinki Raamatun totuudesta, vaikka se loukkaisi syvästikin lähimmäisiäsi. Totuus ja rakkaus ovat kytketyt toisiinsa nöyryyden siteillä! Ei ole toista ilman toista! ”Totuutta noudattaen rakkaudessa!” Efes. 4:15. Keskustele elämäntilanteestasi Jumalan kanssa päivittäin! Aloita päiväsi rukouksella, ja tee päivän päätyttyä tili päivän tapahtumista. Toimi aina puhtaista motiiveista, usein tarkistaen, että vaellat nöyryyden tietä. Rukoile paljon kielillä. Ja jos et vielä ole ottanut vastaan Pyhän Hengen kastetta, niin ala nyt rukoilla, että Jeesus täyttää sinut Hengellään. Hän tahtoo sen tehdä. Luuk. 11:13. Matt. 3:11. Apt. 2. Silloin saat alkaa uusin kielin ylistää Jumalaa! … ”Pyhän Hengen lahjan vuodatettiin pakanoihinkin (mistä se tiedettiin?), sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa!” Apt. 10:45-46. 8:14-17. / 1 Kor. 14:2.
Kun hengellinen elämäsi on kunnossa, vaikuttaa Pyhä Henki sydämessäsi rakkautta. 1 Joh. 4:10,11,19. ”Hän johdattaa teidät kaikkeen totuuteen!” Joh. 16:13. Tässä asiaintilassa voit alkaa koota paikkakuntasi uskovia kokoontumaan apostolisena paikallisseurakuntana Baabelin ulkopuolella. Aloita rukoillen! Jeesus on oleva kanssasi! Hän tahtoo nyt koota hajallaan olevat Jumalan lapset yhteen, ”niin kuin kanaemo kokoaa poikansa siipiensä alle”. Joh.11:52. Luuk.13:34.  Kutsu mukaan sellaisia, jotka tahtovat alkaa toteuttaa apostolista kristinuskoa. Siitä alkaa Jumalan seurakunnan ennalleen asettaminen paikkakunnallasi. Jos kotikunnassasi jo toimii seurakunta ulkopuolella uskonsuuntien, niin mene siihen kokosydämisesti mukaan. Uutta ei silloin enää pidä aloittaa. Huom!
Hänen verensä puhdistaa sinut kaikesta synnistä, mm. kirkkouskonnosta. 1 Joh. 1:7.
Uskossa olevien raamatullinen yhteys (Apt.4:32) voi toteutua vain ed. m. periaatteilla Jumalan seurakunnan yhteydessä, seurakunnan, joka koostuu uudestisyntyneistä pyhistä ja joka ei mukaudu tämän maailmanajan mukaan. Room.12:2. Joh. 13:34-35. ”Että he olisivat täydellisesti yhtä!” Joh. 17:23.
Ennen kaikkea meitä elävässä uskossa olevia yhdistää Jeesus. Siksi elävän Jumalan seurakunta kokoontuu ja toimii Hänen Nimessään ja vain Hänen ympärillään! Kol. 3:17. 1 Kor. 1:2. 1 Tim. 3:15. 1 Tes. 2:14. Sananopettajien tehtävä on ohjata seurakunta sekä uudet uskoon tulleet pysymään ”apostolien opetuksessa”. Apt. 2:42. Se on meidän yhteinen tehtävämme. Kol. 3:16. Meillä on yksi Herra, yksi seurakunta ja yksi kaste sekä sama oppi. Efes. 4:3-6. 1 Tim. 1:3. 1 Tim. 6:3-5. 1 Kor. 1:10.

Tässä ei ole kysymyksessä uuden seurakunnan aloittaminen, vaan aivan päinvastoin, poistuminen uusista, apostolisen ajan jälkeen syntyneistä uususkonnoista, ns. ”seurakunnista”, Baabelista, ja palaaminen alkuperäiseen seurakuntaan.
Kaikki Kristuksen ruumiin jäsenet ovat yhdessä kunkin paikkakunnan Jumalan seurakunta. Jumala ei ole perustanut muita seurakuntia. Siksi kutsumme kaikkia rakkaita uskossa olevia rakentamaan tätä yhteyttä! Uskonnollisuuteen eksyneet jääkööt rakentamaan ekumeenista Baabelin porttouskontoa ja sen ”yhteiskristillisyyttä”.
Älä siis enää ole mukana alkuseurakunnan jälkeen alkaneissa liikkeissä!
Nyt on kysymyksessä 2000 vuotta sitten Jerusalemista alkanut herätys, johon Pyhä Henki taas kutsuu kaikkia Jumalan lapsia! Jeesus perusti oman seurakunnan ostamalla ihmiset verellään. Ilm. 5:9-14. Siinä me tahdomme olla! Ristillä perustettu Kristuksen ruumis on ainoa Raamatun tuntema ja tunnustama seurakunta. Joh. 2:19-22. 1 Kor. 3:16,17. ”Mutta te (uskoon tulleet) olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne Hänen jäseniänsä!” 1 Kor. 12:27. 1 Piet. 2:5. Ja Apt. 18:8 kertoo, miten ed. m. korinttolaiset tulivat Kristuksen ruumiin jäseniksi: = ”.. Myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat ja heidät kastettiin!” / ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu!” Alkuseurakunnassa ei ollut mukana yhtään kasteesta kieltäytyvää. Samoin on laita meidän keskuudessamme. Kaikki uudet mukaan tulevat kastetaan upotuskasteella vedessä Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen ellei heitä ole uskoon tultuaan vielä kastettu.
Kastetilaisuus järjestetään sinua varten ensi tilassa. Ota yhteyttä.
Tässä kirjoituksessa esitetty elävä usko Jeesukseen on Raamatun opettamaa ”rakkauden kautta vaikuttavaa uskoa”. Gal. 5:6.
Tämä on kirjoitettu kaikille ihmisille, varsinkin uskossa Jeesukseen oleville. Vertaa 1 Kor. 1:2: ”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin.”

Rukous- ja siunausterveisin
Weijo Lindroos
Turussa olevasta Jumalan seurakunnasta.

Jeesus on tulossa takaisin! On siis heräämisen aika.

Jeesuksen tulemus on lopunajan keskeisin tapahtuma. ”Katso, Hän tulee pilvissä! Kaikkien silmät näkevät Hänet, niidenkin, jotka Hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroivat Hänen tähtensä. Totisesti, aamen.” Ilm. 1:7.
Raamatun mainitsema ”YLKÄ TULEE!” –oppi kuuluu lopunajan seurakunnan ennalleen asettamiseen. Matt.25:6. Tämä sanoma saa uskovat heräämään (Matt. 25:7) eli tulee herätys! Sen lopputulos on ennustettu: ”Kaikki nämä nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.” Mat. 25:7. / Eikö unesta herääminen ja sitten nouseminen olekin heräämistä? Ensin oltiin unessa, sitten herättiin.  Matt. 25:1-13.
Mainittu herätys koskettaa koko kristikansaa. ”Kaikki nousivat”. Se on tuo odotettu suuri lopunajan herätys, jossa Jeesuksen veriuhri, Golgatan armotyö, tulee kirkastumaan täydessä merkityksessään kaikille uskoon tulleille. Se johtaa automaattisesti siihen, että uskossa olevat alkavat elää yhdessä Jeesuksen kanssa, sekä evankelioida. Sitä varten Hän täyttää omansa Pyhällä Hengellä, Voiman kasteella (Öljyä lamppuihin). Sen johdosta ihmisiä alkaa tulla uskoon suurin joukoin. Tämä herääminen johtaa myös siihen, että raamatullinen uskovien yhteys toteutuu Joh. 17:23.
Tätä kaikkea odotamme, ja rukoilemme, että saamme olla siinä mukana kukin omalla paikallamme.

Enää ei ole unen aika, vaan olemme nyt Matt. 25:6,7. mainitussa herätyksen ajassa. Emme enää elä Matt. 25:5 -uniajassa. Olemme nousseet ja alkaneet laittaa lamppujamme kuntoon. Synnistä vapautetut kristityt ovat lamppuja (Room.6:22) ja raamatullinen seurakunta on lampunjalka. Ilm. 1:11,20. ”Öljy” on Pyhä Henki. ”Lamppua ei sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan (Seurakuntaan) ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.” Matt. 5:15. = ”Hänen huoneensa olemme me…” Joh. 2:19-22; 1 Kor.3:16; 6:19; Efes.2:22; Hebr.3:6… ym…. Lamput lampunjalkaan tarkoittaa siis myös omakohtaista seurakunta-asian ja yhteyden kuntoon laittamista. Lamppujen ei tule olla hajallaan, vaan oman paikkakunnan lampunjalassa. ”Seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa.” Ilm. 1:20. Mutta jokaisessa kaupungissa yksi srk. Ilm. 1:11. Tähän Jeesus tahtoo koota omansa.
”Niin nämä kaikki neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.” Matt.25:7.

Herätys on siis alkanut yksilötasolta, kuten luopumuskin aina alkaa. 1 Tim. 4:1. Hebr. 3:12. Me voimme pysyä irti luopumuksesta ottamalla vastaan Öljyä lamppuihimme. Näin voimme olla palavia ja loistavia lamppuja, viisaita neitsyitä. = Uskonelämämme on kaikilta osin laitettu kuntoon. Jes. 60:1. Matt. 5:14. Olemme luopuneet syntielämästä ja ottaneet upotuskasteen vedessä Jeesuksen nimeen. Erosimme kaikista kirkkokunnista, koska nyt elämme todeksi ainoastaan alkuperäiseen kristinuskoon yhdistettyä lopunajan herätystä.
”Lampunjalkaseurakunnat” ( yksi seurakunta per paikkakunta) on nyt laitettava kuntoon kullakin paikkakunnalla ja jokaisen yksilön kohdalta. Ilm. 1:11,12,20 ym. ”Jokaiseen kaupunkiin vanhimmat.” Tiit. 1:5. / Vanhimpia ei siis asetettu jokaisen kaupungin jokaiselle eri ryhmälle. Yksi kaupunki – yksi vanhimmisto. Esim. Jerusalemin srk. (Apt. 15:4,6,22,23), jossa oli ”juutalaisia tullut uskoon kymmenintuhansin”. Apt. 21:20. RK.
Joh. 17 luvun opetus on samaa yhteyden sanomaa herätyksen ilmapiirissä: ”.. että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet minua rakastanut.” Joh. 17:23. Huomaa Jeesuksen opetus, että maailma ymmärtää Hänen todellisuutensa nähdessään uskovien raamatullisen yhteyden. Tähän olemme nyt valmiit. Olemmeko?-
Uskovien herääminen todellisuuteen johtaa siis automaattisesti myös uskosta osattomien heräämiseen ja uskoon tulemiseen.
Öljyn vastaan ottaminen merkitsee Pyhän Hengen voiman vastaan ottamista. Alkuseurakunnan esimerkki tässäkin asiassa tulee ottaa vastaan: ”Niinpä, kun tulin luoksenne, veljet, en tullut julistamaan teille Jumalan salaisuutta suurenmoisin puhein tai viisauden keinoin. Olin näet päättänyt olla teidän luonanne tuntematta mitään muuta kuin Jeesuksen Kristuksen, ja Hänet ristiinnaulittuna. Olin luonanne heikkouden vallassa, hyvin pelokkaana ja vapisevana. Puheeni ja julistukseni ei ollut inhimillisen viisauden suostuttelevia sanoja vaan Hengen ja voiman osoittamista, jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisviisauteen vaan Jumalan voimaan.” 1 Kor. 2:1-5. Näin sanoma ristin veren voittovoimasta menee eteen päin. ”Sana rististä on Jumalan voima” julistettuna Pyhän Hengen voimassa, ei pelkkänä oppina.

Herätys on siis kaksiosainen: uskossa olevien herääminen, ja uskosta osattomien tuleminen uskoon. Tämä tilanne on koskettava suuria ihmisjoukkoja.

JAKAUTUMINEN
Mutta nyt, herätyksen keskellä, on tapahtumassa myös suuri jakautuminen. Kaikki eivät ota vastaan opetusta ja toimintaa Hengen voimassa. Apt. 1:8. Matt. 25:3,4. ”Heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Karta sellaisia!” 2 Tim. 3:5. Sellaiset jäävät kuiviin oppeihinsa ilman Pyhän Hengen voitelua. Suuri luopumus jatkuu niiden kohdalla, jotka eivät ota öljyä lamppuihinsa. 2 Tess. 2:10-12. Ilm. 18:4. ”Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut (!) luopuvat uskosta ja seuraavat eksyttäviä henkiä ja riivaajien oppeja tekopyhien valehtelijoiden vaikutuksesta, joiden omatunto on merkitty poltinraudalla.” 1 Tim. 4:1,2. Jotkut luopuvat, mutta eivät siis kaikki.
Lopunajan aidon herätyksen tunnistaa siitä, että mukana olevat kunnioittavat kaikessa raamatullista opetusta ja alkuseurakunnallista esimerkkiä, mm. Pyhän Hengen kasteesta sitä seuraavine merkkeineen: ”Kun Pietari vielä tätä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka olivat sanaa kuulemassa. Kaikki ne uskovat, jotka olivat ympärileikattuja ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin myös pakanoiden päälle (mistä he tiesivät sen?), sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari sanoi: ”Ei kai kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?” Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimessä.” Apt. 10:44-48. Kaikki uskoon tulleet saivat siis henkikasteen, josta merkkinä oli kielilläpuhuminen.
”Sen kuultuaan he (uskoon tulleet) ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heidän päälleen ja he puhuivat kielillä ja profetoivat.” Apt. 19:5,6.
Nämä ym. monet Raamatun kohdat opettavat yksiselitteisesti, että uskoon tulleet, joiden sydämissä siis oli Pyhän Hengen sinetti, saivat henkikasteen. Nyt on ymmärrettävä myös, että uudestisyntymisessä saatu Pyhän Hengen sinetti (Efes. 1:13) on yhtä kuin uskoon tuleminen. ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room. 8:9. Alkuseurakunnassa ei kastettu uskosta osattomia, vaan kastetut olivat kaikki ennen kastetta saaneet Pyhän Hengen sydämiinsä. He saivat sittemmin Pyhän Hengen kasteen, joka on siis eri asia kuin pelastuminen. Olemme täysin pelastuneita ja taivaskelpoisia jo silloin kun otimme vastaan Jeesuksen ja näin saimme Elämän sydämiimme.
”Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat, että samarialaiset olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan (eli olivat tulleet uskoon, Apt. 2:41, ja siis saaneet Elämän sydämiinsä Pyhän Hengen kautta), he lähettivät heidän luokseen Pietarin ja Johanneksen. Perille tultuaan nämä rukoilivat heidän puolestaan, että he saisivat Pyhän Hengen, sillä Hän ei ollut vielä tullut heidän kenenkään päälle. Heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen. Niin apostolit panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.” Apt. 8:14-17.
Kiitos Jumalalle! Samaa tapahtuu edelleen.

Seurakunta on nyt herännyt odottamaan Jeesusta!
”Ja Henki ja morsian (seurakunta) sanovat: ´Aamen! Tule Herra Jeesus!`” Ilm. 22:20.

SUURI LOPUNAJAN HERÄTYS ON ALKANUT
Lopunaikaan ajoittuva Ilmestyskirjan sanoma (mm. Ilm. 18:4) vakuuttaa, että tulee suuri maailmanlaajuinen herätys. Herätys pitää sisällään kansankirkkojen (Babylonin) tuhon. Nuo Baabel-uskonnot ovat riivaajien asuinpaikkoja:
”Tämän jälkeen minä näin vielä yhden enkelin tulevan alas taivaasta. Hänellä oli suuri valta, ja maa tuli valoisaksi hänen kirkkaudestaan. Hän huusi kovalla äänellä: ”Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon! Siitä on tullut riivaajien asuinpaikka ja kaikkien saastaisten henkien tyyssija, kaikkien saastaisten lintujen ja kaikkien saastaisten ja vihattavien petojen pesäpaikka.  Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, maan kuninkaat ovat harjoittaneet haureutta hänen kanssaan, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen ylellisyytensä runsaudesta.” Sitten kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ”Lähtekää sieltä ulos, minun kansani, ettette tulisi osallisiksi hänen synteihinsä ja saisi osaksenne hänen vitsauksiaan, sillä hänen syntinsä ovat ulottuneet taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.” Ilm. 18:1-5.
Enkelit kutsuvat siis NYT oikeita kristittyjä ulos Baabelin sekauskonnoista, kirkoista, jotka ovat yhtyneet, liittoutuneet maailman kanssa. Näin ”maa valkenee” uskossa oleville, jotka elävät Herransa tahdossa. Jeesus on meille ”maailman Valkeus” kaiken syntimaailman pimeyden keskellä.

”Pakanoiden täysi luku” (Room. 11:25) pitää nyt tulla sisälle pelastukseen. Ja tämä Jumalan tiedossa olevien ihmisten määrä tulee nyt uskoon, sisälle armon ovesta. Joh. 10:9.
Ajattele asiaa näin:
Valtavat ihmisjoukot, kokonaiset kansakunnat, on vuosisatojen aikana eksytetty kirkkojen valheopin kanssa luulemaan, miten miljardit ihmiset ovat muka kristittyjä sen perusteella, että heidät on kastettu sylilapsina ja liitetty kirkon jäseniksi. Näin on menetetty suuret ihmisjoukot, joiden olisi pitänyt tulla uskoon, että ”pakanoiden täysi luku” olisi tullut täyteen. Määrä on siis kansankirkkojen syystä jäänyt suuresti vajaaksi. Mutta nyt pelastettujen joukko alkaa täyttyä. Ihmiset eroavat kirkoistaan suurin joukoin. Tämä on erittäin myönteinen merkki. Kirkosta eronneiden on helpompi tulla uskoon ja kasteelle sekä elämään todeksi aidosti raamatullista kristinuskoa.

Lopunajan vainojen ja herätyksen keskellä Jeesus sitten tulee näkyvästi ja julkisesti noutamaan puhdistetun seurakuntansa. Efes. 5:25-33.
Tätä odotamme ja siihen valmistaudumme.
”Mutta heti noiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan. Tähdet putoavat taivaalta, ja taivaiden voimat järkkyvät. Silloin taivaalla näkyy Ihmisen Pojan merkki ja kaikki maan sukukunnat vaikeroivat, kun näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. Suuren pasuunan soidessa Hän lähettää enkelinsä kokoamaan Hänen valittunsa neljältä ilmansuunnalta, taivasten ääristä niiden toisiin ääriin asti.” Matt. 24:29-31.
Jeesuksen tulemuksen jälkeen pelastuksen ovi on ainiaaksi suljettu. Matt. 25:10.

”Älkäämme siis nukkuko niin kuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit.” 1 Tess.5:6.

Weijo Lindroos
Turku

”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus!” Joh. 13:34-35.
Siinä on eräs yhteyden perusasia.

ALKUSANAT
Tässä esitetyssä yhteysmallissa on kyseessä uskossa Jeesukseen olevien yhteydestä pyhien seurakunnassa, jonka Jeesus itse perusti Golgatan ristillä verellään ja kuolemallaan. Näin Jeesus tuli itse oman seurakuntansa perustaksi! ”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.” 1 Kor. 3:11.
”Perustuksen suhteen ei saa vallita väärinkäsityksiä. Emme voi oman mielemme mukaan tehdä millaista perustusta hyvänsä. Ainut perustus, jolle hengellinen rakennus voidaan rakentaa, on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Kukaan ei saa lähteä liikkeelle mistään muusta.” (Novum jae jakeelta etenevä kommentaari. 1 Kor. 3:11).

Uuden liiton hengellinen rakennus on Kristuksen ruumiin temppeli, joka koostuu elävistä kivistä. Joh. 2:19-22. ”Rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.” 1 Piet. 2:5. Me uskoon tulleet olemme siinä mainittuja ”eläviä kiviä”, joiden elämä asetettiin kestävälle kallioperustalle ja yhteyteen, kivi kiven viereen Jeesus-Kiven perustalla. 1 Piet. 2:4,5. Olemme näin siirtyneet pois maailman synti-pimeydestä ja siirtyneet armon tilaan, vaeltamaan Hänen valkeudessaan. Joh. 8:12.
Ja tällä ikuisesti kestävällä Jeesuksen kallio-perustalla ovat peruskivinä apostolien ja profeettojen opetukset. Niiden päälle rakennamme Jumalan seurakuntaa. ”Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja Hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” Efes. 2:19-22.
Tätä ristillä perustettua elävän Jumalan seurakuntaa (1 Tim. 3:15) apostolit lähtivät levittämään uusille paikkakunnille. He julistivat ilosanomaa ristintyöstä, että Jeesus otti päällensä meille kuuluvan syntien rangaistuksen! ”Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina!” Luuk. 14:17. Synti on sovitettu! Kiitos Jumalalle! Mutta he eivät lähteneet omassa voimassaan, vaan odottivat kunnes heidän päällensä puettiin voima korkeudesta. Apt. 1:4,8.
Armon sanoman kuultuaan ihmiset ottivat vastaan Jeesuksen syntiensä sovittajaksi ja elämänsä Herraksi, tekivät parannuksen synneistään ja ottivat kasteen uuden Herransa Nimeen. Apt. 2:38,41. 10:48. / Mk. 16:15-16. Näin he tulivat Jumalan seurakunnan jäseniksi. Näin se tapahtuu edelleen. Ja tällä kalliolla on AINOA Raamatun tuntema Jumalan seurakunta (Matt. 16:18), joka siis olemme me kaikki Kristus-kalliolla olevat ihmiset. Matt. 16:13-18. 1 Kor. 3:16. Tähän pyhien seurakuntaan kuuluvat ainoastaan uudestisyntyneet Jumalan lapset, joiden nimet ovat elämän kirjassa Taivaassa. Luuk. 10:20. Tätä apostolista seurakuntamallia toteutamme Turussa. Ja tällä tavalla Jumala on AINA tahtonut omiensa järjestäytyvän ja toimivan.

Synti on olla erossa Jumalasta, Elämän lähteestä! Synti on siis tila! Synnin tilassa elävien kanssa ei voi olla Raamatun tarkoittamaa uskovien yhteyttä. Joh. 17. 2 Kor. 6:14-18. Raamatullinen uskovien yhteys voi toteutua vain niiden välillä, jotka ovat synnistä vapautetut, ja uudestisyntyneet Pyhästä Hengestä. Room. 6:4,22. 2 Tim. 2:22.

Jumala asettaa ihmisille kysymyksen: ”missä olet?”

•  Missä olet suhteessasi Jeesukseen?
•  Missä olet suhteessasi Jumalan seurakuntaan?
•  Missä suhteessa olet uskoviin, Jumalan lapsiin, ja lähimmäisiisi?
•  Mikä on suhteesi Jumalan työhön?
•  Mikä on suhteesi rahaan ja Jumalan työhön uhraamiseen?

Voit vastata kysymyksiin Jumalan edessä avoimesti ja rehellisesti sekä sitten korjata asiat. Kysymykset saavat vastauksen seuraavassa:
Missä suhteessa olemme Raamatun opettamaan kristittyjen yhteyteen?
Kun otsikon esittämä kysymys saa vastauksen, selviävät samalla muutkin ”missä olet?” –kysymykset.

Jeesus rukoili omiensa puolesta, ”että he olisivat TÄYDELLISESTI YHTÄ!” Joh. 17:23. Miten sellainen on mahdollista? Vai onko se pelkkää toiveajattelua? Rukoiliko Jeesus kenties mahdottomia? Niinhän useat ajattelevat. Eräät väittävät Jeesuksen opetuksen uskovien yhteydestä toteutuvan vasta perillä taivaassa. Raamatussa ei kuitenkaan esitetä sellaista käsitystä. Jeesus tarkoitti Joh. 17:21,23. rukouksellaan, että Hänen omansa löytävät täydellisen keskinäisen yhteyden jo tässä ajassa. Se on Matt. 25:7. ilmoitettuun lopunajan sanomaan kuuluva yhteys, jossa lamput ja lampunjalat laitetaan kuntoon. Uskossa olevat ovat lamppuja, jotka yhteen kokoontuneina ja järjestyneinä (ekkleesia) ovat kunkin paikkakunnan lampunjalka, ”totuuden pylväs ja perustus”. 1 Tim. 3:15. Matt. 5:15. Ilm. 1:20. Joh. 5:35.
Esimerkkiyhteytemme on ensimmäisten uskovien keskuudessa vallinnut yhteys. Efes. 1:5. Apt. 2:47.
Jumala etsii taas omiaan, meitä, jotka emme ymmärrä (!) ja hyväksy (!), että oikea yhteys muka olisi mahdotonta. Olemme siinä asiassa siunatun tietämättömiä. Uskomme mahdottoman mahdolliseksi, koska Jumalalle ei mikään ole mahdotonta! ”… joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat ikään kuin ne olisivat.” Room. 4:17-21. Uskovien yhteys toimii. Ylistys Jumalalle!
Jumalan tahto on uskovien yhteys ja rakkaus, joka näkyy. Vai voisiko joku väittää, ettei Jumala tahtoisi omiensa olevan yhtä?

Joh. 17 luvun opetus:
”Pyhä Isä, varjele heidät Nimessäsi, jonka olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niin kuin mekin!” Jae 11. – – – Tuo Jeesuksen yhteysrukous meidän puolestamme suorastaan polttaa sydäntäni. Ristin kärsimykset edessään Jeesus rukoilee yhteyttä omilleen; yhteyttä Häneen ja sen perustalla yhteyttä soinen toisiinsa. Hänen sanojaan on mahdoton tulkita väärin! Jeesus tarkoittaa Raamatun opetusten perustalle syntyvää yhteyttä niiden välille, jotka uskovat Häneen ja ovat Hänessä: ”Pyhitä heidät totuudessa! Sinun Sanasi on totuus!” Jae 17.
Ja Jeesus jatkaa: ”En minä rukoile ainoastaan näiden edestä (jotka silloin olivat kuulemassa), vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun (siis meidänkin puolestamme), että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa, ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat (MIKSI?), että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.” Jakeet 20-21.
Uskovien raamatullisen yhteyden seurauksena uskosta osattomat löytävät Jeesuksen! Tämän lupauksen Hän antoi rukouksessaan. Ja Jeesus tarkentaa lupaustaan seuraavissa jakeissa: ”ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä – minä heissä, ja sinä minussa – että he olisivat TÄYDELLISESTI yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet minua rakastanut!” Jakeet 22-23.
”Että maailma ymmärtäisi”, ”että maailma uskoisi” tarkoittaa, että uskosta osattomat ihmiset voivat ymmärtää ristin sovitustyön ja Jumalan rakkauden (Joh. 3:16) nähdessään uskovien välisen oikean rakkauden ja yhteyden. Sen kautta he tulevat uskoon suurin joukoin. Kukapa ei tahtoisi tulla rakkauden täyttämään ja Jumalan siunaamaan puhtaaseen yhteyteen.
Jeesuksen yhteysrukous julistaa siis TÄYDELLISTÄ yhteyttä ja siihen tunnustautumista. Ja Hän tarkoitti siis yhteyden toteutuvan tässä ajassa. Jeesus kuoli ristillä ”kootakseen yhteen hajalla olevat Jumalan lapset” . Joh. 11:52.
Joh. 17. luvun rukous opettaa meille yhteyden edellytykset: Raamatun Sanan opetus kaikilta osin vastaan otettuna pyhittää ja johtaa yhteyteen, kun taas Raamatun vastaiset opit erottavat uskovia toisistaan. Siksi ”jokainen istutus, jota ei minun taivaallinen Isäni ole istuttanut, on juurineen revittävä pois!” Matt. 15:13. Se on myös yhteyden edellytys! Yhteys syntyy, kun yhteyden esteet poistuvat.

Mistä hajaannus alkoi?
Jumalan tahto on ollut seurakunnan alusta lähtien, että ”on oleva yksi lauma ja yksi Paimen!” Joh. 10:16. Vain raamatullisessa Pyhän Hengen luomassa yhteydessä toimiva seurakunta voi olla Jumalan kanavana, niin että ”maailma ymmärtää” ja ”Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon!” Efes. 3:10.
Mutta ”julmat sudet”, ”jotka eivät laumaa säästä”, hajottivat Jumalan seurakunnan alkaen perustaa uusia ryhmiä ja kirkkoja yhden paikallisseurakunnan rinnalle. Niistä hajaannuttajista Paavali ennusti Apt. 20:29-31.
Hajaannus on Jeesuksen suuri kärsimys, josta koko Taivas murehtii. Seurakunnan jakaantumista murehtivat ja siitä kärsivät myös kaikki Pyhän Hengen kanssa sopusoinnussa elävät kristityt. Tämä on ”Jumalan mielen mukainen murhe..” 2 Kor. 7:10. Mutta asiat korjaantuvat. Rakkaus ja totuus uskovien syvimpienkin sydämen tiloja myöten vetää uskovia raamatulliseen yhteyteen. Riitaisuus ja valhe saavat aikaan hajaannusta.
Uskonsuunnat eivät ole rikkaus, kuten eksyneet väittävät. Ne ovat suuri kirous. Ne ovat ”väkevä eksytys”. 2 Tessal. 2:11,12.

Ikävä tosiasia on, että uskonsuunnat eivät lakkaa olemasta. Nuo eksytyslaitokset tulevat toimimaan Jeesuksen takaisin tulemiseen asti. Sellaisten tulee kuitenkin väistyä meidän elävässä uskossa olevien elämästä, niin ettemme enää tue uskonsuuntien olemassaoloa osallistumalla niiden toimintaan tai uhraamalla varoja niille. Tehtävämme on pitää huolta yhteyden tiellä olevista Jumalan rakkaista, veljistämme ja sisaristamme. Apt. 4:34. Tähän hyvään tarkoitukseen uhraamme mielellämme.

Jumalan hartain toive on Jeesuksen verellä lunastettujen puhdas yhteys Hänen luomissaan ed. m. puitteissa. Se on mahdollista meille yksilöuskoville. Jeesushan ei rukoillut yhteyttä uskonsuunnille (ekumeniaa), vaan omilleen, verellään lunastamilleen ihmisille, jotka ovat ottaneet vastaan Hänen armonsa. Ilm. 18:4.
Voimme rakentaa uskovien yhteyttä vain niiden välille, jotka ovat valmiit ottamaan vastaan Jumalan johdatuksen ja sitten alkaa elää yhteyttä todeksi. ”.. harrasta vanhurskautta … niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä!” 2 Tim. 2:22.
Seurakunnalla oli alkuaikoina Jumalan tahdon mukainen yhteys. ”Niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa, Galileassa ja Samariassa rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta!” Apt. 9:31. Pyhä Henki tahtoo taas johdattaa samoin!
Uskonsuuntia ei alussa voinut syntyä, koska ne olisivat synnyttäneet uskovien yhteyden rikkomisen, riidan ja hajaannuksen, jota kristityt eivät olisi voineet hyväksyä! ”Rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa!” 1 Kor. 13:6.
”Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu.” Apt. 4:32. He olivat samanmielisiä sanoiltaan, opetuksiltaan ja mielipiteiltään. 1 Kor. 1:10. Näin tulee meidänkin olla. Ei ole oikein, että meidän aikanamme saattaa olla jollakin paikkakunnalla vain muutamia elävässä uskossa olevia ja hekin kaikki eri leireissä.
Apostolit eivät olisi hyväksyneet, jos joku olisi perustanut johonkin uuden ”seurakunnan”. Sellaista opetusta ei ole Raamatussa, eivätkä he siksi perustaneet uusia seurakuntia. Alkuaikana levitettiin uusille paikkakunnille Jerusalemissa perustettua Jumalan seurakuntaa. 1 Tessal. 2:14. 1 Kor. 1:2.
Jokaiselle paikkakunnalle syntyi Jumalan seurakunta silloin, kun ihmisiä tuli uskoon ja heidät kastettiin upotuskasteella vedessä Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Paikkakunnalle oli näin levinnyt Jerusalemissa perustettu seurakunta, johon luettiin kuuluviksi KAIKKI saman paikkakunnan uskoon tulleet. He kuuluivat seurakuntaan sen perusteella, että kuuluivat Jeesukselle! Samalla tavalla tulee edelleen uskoa, opettaa ja toimia.

Uskonsuunnissa ja niiden ulkopuolella olevat uudestisyntyneet muodostavat yhdessä kunkin paikkakunnan Jumalan seurakunnan. Uusien uskovien keskuudesta Pyhä Henki sitten valitsee uskovia erilaisiin seurakuntavirkoihin pitämään huolta paikallisseurakunnasta. Ef. 4:11-16. Seurakuntavirat ovat tarkoitetut paikkakuntakohtaisiksi. Jumala asetti seurakuntansa alusta asti toimimaan näkyvästi (lampunjalkana) paikkakunnan rajojen sisälle. Ilm. 1:11. Tiitus 1:5. Mutta vaikka jokaisella paikkakunnalla uskoon tulleet ovat yksi itsenäinen paikallis-seurakunta, on seurakunta kokonaisuudessaan silti yksi Kristuksen ruumis. Efes. 4:3-6.
Ja HUOM! Jumalan seurakunnan rajat eivät kulje jäsenkortistojen mukaan. On siis murheellista ja Jumalan tahdon vastaista, että Jumalan seurakunnan jäsenet kuuluvat maailman kanssa liittoutuneisiin uskonsuuntiin.
”Minä jätin sinut Kreettaan sitä varten, että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä, ja että asettaisit, niin kuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat.” Tiit. 1:5. Yksi vanhimmisto yhdellä paikkakunnalla. Raamattu ei siis opeta, että vanhimmat tulisi asettaa saman kaupungin jokaiselle eri porukalle.

Jumala asetti seurakunnalleen kaksi rajausta:

1. yleismaailmallinen Kristuksen ruumis eli Jumalan seurakunta, joka pitää sisällään KAIKKIEN aikojen KAIKKI uskoon tulleet koko maailmassa, ja
2. paikkakunnan rajojen mukainen Jumalan seurakunta, joka pitää sisällään kaikki samalla paikkakunnalla asuvat Kristuksen ruumiin jäsenet.

Tuo kaksiosainen opetus tulee aina kuulua Jumalan seurakunnan perusopetuksiin. Ilman tämän asian ymmärtämistä ja vastaan ottamista ei ole raamatullista uskovien yhteyttä. Ja toisaalta, tämän Raamatun totuuden ymmärtäneiden kesken tulee varmasti olemaan aito Jumalan lasten yhteys, edellyttäen toimintaa sen mukaisesti. Tämä yhteyden muoto ja sisältö on Jumalan tahto.
Kaikissa Raamatun opetuksissa tulee ottaa vastaan rakkaus totuuteen, koska eksytys tulee ”kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sen tähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Sen tähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.” 2 Tes. 2:10-12.
Eksytyksen päätarkoitus on uskovien saaminen hajalleen. Jeesus opetti näin: ”varas ei tule muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan (mm. uskovien yhteyden). Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys (ja yhteys).” Joh. 10:10. Samassa asiayhteydessä Jeesus totesi, että ”on oleva yksi lauma (Jumalan seurakunta) ja yksi Paimen (Jeesus)!” Joh. 10:16.
Sielunvihollisen viha kohdistuu ennen muuta seurakuntaan, Karitsan morsiameen. 2 Kor. 11:2-3. Se on tuonut oikean yhteyden korvikkeeksi ekumeenisen liikkeen. Sieltä se lepertelee kauniita sanoja yhteydestä ja rakkaudesta. Nuo valheen sanat eivät kuitenkaan tarkoita mitään oikeaa ja konkreettista yhteyttä, vaan päinvastoin siinä harhasuuntauksessa jopa kehotetaan uskovia pysymään omissa karsinoissaan, siis erillään toisistaan.
Eksytys ei siis tule rumana ja inhottavana, vaan valkeuden enkelinä ja enkelimäisesti. 2 Kor. 11:4,14. ”He pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet!” Room. 16:18. Tämän tähden meidän tulee valvoa ja rukoilla, etteivät nuo eksytyksen opintuulet saa meitä mukaansa. Efes. 4:14. 1 Joh. 4:1-6. Älä usko kauniita sanoja, vaan tarkista, ovatko sanat Raamatussa.
Ei ole kerta kaikkiaan mitään muuta mahdollisuutta Jumalan tahtomalle yhteydelle, kuin poistuminen ihmisperusteisista uskonnoista ja palaaminen vanhimpaan seurakuntamuotoon opissa ja elämässä.

Jumalan seurakunta ei siis ole uusi seurakunta, vaan päinvastoin, poistuminen uusista ja palaaminen alkuperäiseen.

Kuka on syyllinen, jos yhteys ei nyt toimi?
Jos joku sanoo, että Jumala on perustanut nykyiset uskonsuunnat, niin hän siten sanoo Jumalaa syylliseksi kristikunnan hajottamiseen. Uskaltaako joku siis syyttää Jumalaa uskovien hajaannustilasta?
Jos joku sanoo, että Jumala on perustanut vain yhden näistä uskonnoista, niin sillä hän sanoo, että kaikkien uskovien tulee liittyä tuohon uskontoon. Tottahan Jumala tahtoisi omiensa kuuluvan perustamaansa seurakuntaan.
Mutta entä jos väitetään, että Jumala on perustanut vain osan nykyisistä uskonsuunnista? Kuka siinä tapauksessa olisi pätevä sanomaan, mitkä suunnat Jumala on perustanut, ja mitä Hän ei ole perustanut? – Ajattele tätä!
Entä, jos joku väittää Jumalan perustaneen vain yhden seurakunnan?
Näin Raamattu opettaa! Eikä Raamatussa ole opetusta tai esimerkkiä uusien seurakuntien perustamisesta, vaan 2000 vuotta sitten ristillä perustettu Jumalan seurakunta on loppuun asti Jumalan tarkoittama uskovien yhteysmuoto! Tätä Jerusalemissa perustettua YHTÄ seurakuntaa tulee levittää maailman kaikille paikkakunnille. Jumalan seurakunta levittäytyi alussa uusille paikkakunnille. Sitä ei missään perustettu uudestaan. Siinä totuudessa on suuri yhteyden salaisuus.
Jeesus on ainoa keskushenkilömme!
Lahkoja levitetään ”näyn” saaneen ”suuren” johtajan ympärille. Niiden organisaatio toimii siten, että on yksi suuri päällikkö, jonka apureina toimii ns. vanhimmisto. Hierarkian alimpana kastina ovat niin sanotut maallikot. Kun sitten jossain maailman kolkalla alkaa toimia tuo lahko-organisaatio, niin sitä aletaan ketjuunnuttaa uusille alueille. Ja he kertovat ylpeästi esim. näin: ”Meidän seurakuntamme perustettiin silloin ja silloin ?.? USA.ssa.”
Mutta Jumalan seurakunnan organisaatio toimii siten, että näyn omaava ainoa SUURI Johtaja on Jeesus. Kaikki seurakuntalaiset ovat tasa-arvoisia ja toteuttavat yhdessä Yli-Paimenensa näkyä. Jumalan seurakunnan vanhimmat ovat nostamassa seurakuntalaisia pysymään lähellä Jeesusta.
Me emme siis levitä uusille paikkakunnille esim. Helsingissä, Tampereella tai Turussa aloitettua seurakuntatoimintaa. Levitämme jokaiselle paikkakunnalle ristillä perustettua seurakuntaa.

Entä jos joku ei tahdokaan olla tässä mukana? Siinä tapauksessa hänen pitää asettaa syyttävä sormi osoittamaan itseään ja todeta olevansa yhteyden rikkoja. Näin sanoo Raamattu: ”Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy (ojentaudu) meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja, alituisia kinastuksia niiden kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen.” 1 Tim. 6:3-5.
Riitaisuuksien aiheuttaja on siis sellainen, joka ei hyväksy Raamatun tervettä opetusta, esimerkiksi uskovien yhteydestä. Raamatullista yhteyttä toteuttava kristitty ei ole riitaisuuden aiheuttaja.

MITÄ NYT SIIS TULEE TEHDÄ?
Jeesus tahtoo koota sinun paikkakunnallasi yhteen ne, jotka tahtovat palata apostoliseen uskoon ja lähteä irti uskonsuunnista. Tämän tähden jonkun on aloitettava toiminta sinun paikkakunnallasi. Kotikokoukset ovat hyvä tapa aloittaa. Mutta myös julkisia kokouspaikkoja Jumala tahtoo johdattaa.
On hyvä kuitenkin aloittaa pienestä. Ja on tärkeää toimia rakkaudessa, rukoillen sekä syvään nöyrtyen. On muistettava, että uskonsuunnissa olevat Jumalan lapset ovat saman Kristuksen ruumiin jäseniä, joita meidän tulee siunata, vaikka emme siunaakaan heidän kirkkojaan. ”Siunatkaa, älkää kirotko, että siunauksen perisitte!” Room. 12:14. Kaikki katkeruus ja lihallinen kiivaus olkoon poissa meistä. Efes, 4:31,32. Hebr. 12:15.
Ja me, jotka olemme tulleet ulos hajaannuksesta, miksi me enää menisimme sinne?

KOKOUSPAIKAN MERKITYS
Jumalan seurakunnan kokoustila on Jumalan työmaa, Yhteyspaikka, uskossa olevien yhteenkokoamisleiri. Esim. Turun Yhteyspaikkaa voidaan verrata Efesossa olleeseen Tyrannuksen kouluun (Apt. 19:9), jossa vääristä yhteyksistä irrotetut kristityt kokoontuivat. Kokoustila on uskovien yhteys- ja kohtaamispaikka. Se on paikka, jossa rakennumme ja virkistymme yhteisestä uskostamme. Siellä toteutamme kukin Jumalalta saamaamme työnäkyä. Sinne tuomme uusia ihmisiä. Pysymme rukouksissa kuten Jerusalemin Yläsalissakin, ”.. jossa he tavallisesti oleskelivat..” Apt. 1:13. Kol. 3:16.
Pidämme monenlaisia hengellisiä kokouksia, mm. raamattupiirejä, rukouskokouksia ja 1 Kor. 14:26 -tilaisuuksia. Mutta ennen muuta tahdomme voittaa ihmisiä Jeesukselle.
Kiitos Jumalalle kokouspaikan suuresta siunauksesta, jossa enkelitkin ovat mukana iloitsemassa. Luuk. 15:10.
Pyhä Henki johdattaa kokouspaikkoja lisää tarpeen mukaan. Mutta yksi seurakunta ei siitä jakaannu. Olemme kaikkialla yhtä Kristuksen ruumista.

Joku saattaa edelleen ajatella, että eikö olisi mahdollista olla yhtä ja silti pysyä entisen ”seurakunnan” raja-aidan sisällä? Kuuluisa lausehan on, että ”rakennamme yhteyttä yli seurakuntarajojen!” Mutta se ei ole Raamatun opetus. Se on ekumeenisen liikkeen harha. Raamattu opettaa rakentamaan uskovien yhteyttä ILMAN RAJA-AITOJA, ei niiden yli kurkotellen ja teennäisesti kättä ojennellen.
Sinä kerrot ihmisille Jeesuksesta siellä missä kuljet. Ihminen tulee uskoon. Rukoilet hänen puolestaan. Siunaat häntä. Mutta voitko sitten jättää hänet yksin, heitteille? – Et tietenkään. Raamattu opettaa, että tuot hänet seurakunnan yhteyteen. Seurakunnan toimesta uskoon tullut sitten kastetaan. Hän alkaa käydä säännöllisesti kokouksissa, jossa hän oppii Jumalan sanaa. Näin uskoon tulleesta kasvaa vastuullinen ja raitishenkinen seurakunnan jäsen ja Jumalan valtakunnan työntekijä. Pyhä Henki sitten varustaa hänet armolahjoilla ja tehtävillä. Kaiken toiminnan tulee tapahtua seurakunnan puitteissa. 2 Kor. 8:18,19,23,24.

OTA VASTAAN PYHÄN HENGEN TÄYTEYS!
Uneni elokuussa 2012, jolloin olin yötä kokouspaikassamme:
Kuuntelin unessani erään veljen erityisen voimakasta Pyhän Hengen innoittamaa puhetta. En muista, mitä hän puhui. Mutta hänen puhuessaan syttyi sydämessäni valtava Hengen tuli. Se oli eräänlaista profetialla täyttymistä. Puhkesin unessa puhumaan ulkomuistista Raamatun sanaa. Tämä profetoimiseni tuli erittäin voimakkaalla äänellä, johon heräsin: ”Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat. Ja myös palvelijaini ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he ennustavat.” Apt. 2:17-18.
Herättyäni omaan voimakkaaseen ääneeni toistin tuon Raamatun kohdan muutamaan kertaan. Ihmettelin suuresti mm. sitä, että latelin nuo jakeet ulkomuistista sana sanalta. Yleensähän unessa puhuminen puuroutuu ja siihen herää saamatta sanotuksi mitään. Nyt tuo profeetallinen sanoma tuli esiin sellaisella voimalla, että ihmettelin sitä suuresti. Ylistys Jumalalle! Näin Herra puhui, että tämä Raamatun sanoma ON todellisuutta meidän keskuudessamme. Ja tämä Pyhän Hengen vaikutus seurakunnan toiminnassa tulee lisääntymään täyteen määräänsä. Näin tulkitsen uneni. Näin olemme myös käytännössä havainneet tapahtuvan.
Tuo unessa profetoimiseni oli meille ulkopuolella uskonsuuntien oleville Jumalan lapsille taivaan kehotus ottaa vastaan Pyhän Hengen täyteys sitä seuraavine merkkeineen. Tämä kuuluu erottamattomasti alkuperäiseen kristinuskoon. Esim. Apt. 1:8. 8:14. 10:44-48. 19:1-6. Efes. 5:18.
Tuomme kokouspaikkaamme pelastumattomat pelastumaan ja pelastuneet kasvamaan.
Tuomme Jumalan valtakunnan työhön tarkoitetut ”kymmenyksemme” oman kokouspaikkamme yhteiseen kukkaroon.
Teemme kaikkemme, että keskinäinen rakkaus ja yhteys Jumalan totuudessa toimii. Ja näin on Jeesuksen rukous täyttyvä!
1 Kor. 1:10.

Jumalan suunnitelma seurakuntaan nähden toimii tässä esitetyissä suuntaviivoissa. Jokainen mukaan lähtevä edistää Jumalan tahdon tapahtumista.

”Tässä on tie, sitä käykää!”

”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus!” Joh. 13:34-35.

Weijo Lindroos
Turku

Psyykkiset sairaudet sekä ihmisten moninaiset elämän vaikeudet ovat yleistyneet. Paineet kasvavat. Ihmiset eivät hallitse elämäntilanteitaan yhä enemmän stressaavaksi käyvässä ajassamme. He masentuvat, ahdistuvat ja palavat loppuun (burnout). On vaikea pysyä mukana nopeasti muuttuvassa, armottomassa maailmassa. Mielenterveystyöntekijät ovatkin täystyöllistettyjä näistä elämäntaakkojen, huolien ja murheiden raskauttamista ihmisistä, joita on usein ohjattu aivan vääriin osoitteisiin hakemaan apua. Näissä ihmisissä ei yleensä ole psyykkistä sairautta tms. mielisairauteen viittaavaa. Paradoksi on, että heidän vaivoihinsa tarjotaan mielisairaille tarkoitettua hoitoa.
On siis osattava erottaa todelliset sairaudet elämän vaikeuksista.

Vastoinkäymisiä ja elämän murheita pidetään joskus psyykkisenä sairautena.
Jopa lähiomaisen kuoleman johdosta myönnetään sairaslomia ja huumaavia psyykelääkkeitä.
On myös ilmennyt vakavia virheitä vaikeuksiin joutuneiden ihmisten tilanteiden kohtaamisissa. Siinä onkin ajettu pahasti hakoteille. Ihmisiä ei neuvota kohtaamaan murheita ja vastoinkäymisiä aidosti elämään kuuluvina normaali asioina. Lääkkeiden sijasta tulisi saada keskusteluapua ystäviltä. Tähän murheen murtamat ihmiset tulisi ohjata.

TODELLISESTI SAIRAAT.
Tässä yhteydessä on myös huomioitava todellisesti psyykkisissä harhoissa elävät, jotka eivät useinkaan itse tiedä ja usko olevansa sairaita. Heitä on vaikeampi auttaa. Lääkärit osaavat kyllä joissain tapauksissa tunnistaa todelliset sairaustilat, psykoosinomaisen käytöksen yms. oireilut, esim. olemalla yhteydessä potilaan omaisiin ym. läheisiin. Mutta lääkärikoulutukseen pitäisi lisätä opetus, miten kohdata ja auttaa tällainen ihminen itse ymmärtämään tilansa. Sairauden tunnustaminen ja ymmärtäminen on tärkeä tekijä psyykkisen sairauden parantumisessa.
Lääkärien tulisi myös osata erottaa ihmisten persoonallisuuden erilaisuus sairauden tilasta. Erikoinen ihminen ei omituisuudestaan huolimatta aina ole sairas.

KAIKKI SAIRAIKSI LUOKITELLUT POTILAAT EIVÄT OLE SAIRAITA
Monet aikamme ”psyykepotilaat” ovat ESIM. alkoholisteja ja narkomaaneja. He eivät hallitse elämäänsä, joten heidät useinkin siirretään eläkkeelle psyykkisten syiden perusteella. Eikä näin ole asianlaita ainoastaan vanhojen ja keski-ikäisten keskuudessa. Syrjäytyneet ovat yhä nuorempia. Nuoret alkoholisti- ja narkomaanieläkeläiset ovatkin suuresti lisääntyvä joukko Suomessa.
Kaikenikäiset ihmiset, jotkut jo varhaisnuoruudessaan, ajautuvat mielenterveystoimistojen asiakkaiksi. Sieltä alkaa usein koko elämän kestävä kierre. Näille ”mielenterveyspotilaille” määrätään riippuvuutta aiheuttavia, elämää tuhoavia vaarallisia lääkkeitä, bentsoja. Lopulta lääkkeet sitten vammauttavatkin nämä elämän vaikeuksiin joutuneet, siis usein terveet ihmiset. Ja heidät tilastoidaan psyykkisestä sairaudesta kärsiviksi mielenterveyspotilaiksi.
Todellisesti psyykkisesti sairaita on sellaisiksi luokiteltujen potilaiden joukossa vain vähän. Suuri osa potilaista on lääkkeillä sairaiksi tehtyjä. Tosin psyykkinen sairaus on todellista myös siinä tapauksessa, että se on aiheutettu lääkkeillä. Se saattaa olla myös syntyperäistä tai esim. vammasta johtuvaa yms. Näitä todellisesti sairaita tulee auttaa kaikin lääketieteen keinoin. –
Mutta mistä tahansa (1.) sairaudet tai (2.) vaikeudet johtunevatkin, lapsuuden kokemuksista, vaikeista elämän tilanteista, perinnöllisyydestä, omista virhevalinnoista ja sairastuttavan elämän seurauksista, mm. demoneista, tai ko. psyykelääkkeistä, niin kaikesta siitä voidaan parantua. Tie vapauteen löytyy.

Psyykkisesti sairaita (ja/tai sellaisiksi luokiteltuja) on tullut runsaasti uskoon. He ovat usein herkkiä ihmisiä ja etsivät apua sieltä, mistä tietävät sitä löytyvän. Siksi heitä on mukana eri uskovien yhteyksissä. Kaikki eivät kuitenkaan ole parantuneet. Näistä parantumattomista eräät ovatkin vetäneet harhaisen johtopäätöksen, että usko tekee sairaaksi (koska uskovien joukossa heitä näkyy). Mutta terve kristinusko ei sairastuta. Useimmiten uskoon tulo ja kristillinen terve kasvuympäristö parantaa. Jeesus on Herra, meidän Parantajamme. Ja ellei parantuminen ole tapahtunut heti, niin uskoon tulo ja seurakuntayhteys lieventää oireita kunnes lopullinen paraneminen tapahtuu.
Kuten edellä jo on käynyt ilmi, kaikki psyykkisiksi häiriötiloiksi luokitellut vaivat eivät ole sitä. Suurella osalla Suomen mielisairaaloiden potilaista ei ole psyykkistä sairautta, vaan he ovat elämän vaikeuksien kautta joutuneet tietämättömien lääkärien käsiin, jotka ovat tuhonneet heidän elämänsä riippuvuutta aiheuttavilla psyykelääkkeillä (”bentsoilla”), jotka estävät ihmisen luontaisen psyykeen parantumista.

KIERRE ALKAA!
Vaikeuksiin joutuneelle (siis usein terveelle) ”potilaalle” määrätään masennusta (muka) poistava lääkitys, yleensä bentsodiatsepiineja. Tilanne jatkuu pitkällä sairaslomalla sekä joissain tapauksissa kalliilla terapialla. Kaikista hoitotoimenpiteistä huolimatta ihminen tuntee pahan olonsa vain lisääntyvän. HUOM! Sen sanotaan kuuluvan taudin kuvaan. Kärsivälle ihmiselle vakuutetaan, että lääkkeiden kuuluukin alkuvaiheessa toimia tällä tavalla. Näin potilas saadaan luottamaan lääkäreiden asiantuntemukseen. Tämä luottamus on kuitenkin tässä asiassa erittäin arveluttavaa. – Seuraava vaihe sitten onkin sairaala. Uusi potilas on syntynyt. ”Psyykkinen sairaus” on alkanut. Tämä on karu ja ikävä totuus yhä useampien kohdalla. Tosiasia on, että näistä ihmisparoista on psyykelääkkeiden kanssa tehty sairaita. Sairautta pidetään sitten yllä huumeisiin rinnastettavilla lääkkeillä. Lyhyessä ajassa lääkehoitoon suostunut potilas uskoo itsekin olevansa sairas. Hänellä on outoja mielialojen vaihteluja. Elämä tuntuu epätodelliselta, jne… Ihmisen luontainen mielihyväjärjestelmä on häiriintynyt. Narkomaaneille ominaisia oireita ilmenee yhä lisää. Kuka nyt sanoisi kärsivälle ihmiselle, että hänen paheneva ”sairautensa” johtuu sopimattomasta lääkityksestä? Psyykelääkkeistä tokkurassa oleva ihminen ei mitenkään voi olla muuta kuin sairas.
Lääkkeistä johtuva sairaus vaatii yhä lisää lääkettä. Toisella pillerillä yritetään poistaa ensimmäisen sivuvaikutusta. Kierre on alkanut. Psyykelääkkeet ovat alkaneet tehota eli bentsodiatsepiiniriippuvuus on alkanut. Tässä vaiheessa eräät ajautuvat jopa itsemurhaan luullen olevansa parantumattomasti mieleltään sairaita. Paha epätoivoinen tila masentaa syvästi.  Mutta kenen on syy? – Syy on tietämättömien ja vastuuntunnottomien lääkärien, jotka määräävät psyykelääkkeitä terveille ihmisille.

Mikäli lääkkeitä määrännyt lääkäri käyttäisi samaa psyykelääkettä potilaansa kanssa, olisi hän samassa määrin sairas. Tämä on koeteltavissa oleva tosiasia!

TOINEN OSA

TAKAISIN TERVEYTEEN.
Synti eri muodoissaan on useimmiten esteenä mielen parantumiseen. Raamattu sanoo: ”Haureus ja viini ja rypälemehu vievät järjen.” Hoosea 4:11. Aikamme yleiset ja hyväksytyt seksuaaliset kieroutumat, erilaiset haureuden muodot ovat eräs aikamme ihmisiä vammauttava tekijä. Samoin alkoholin ja muiden huumeiden käyttö ajaa ihmisiä epätoivoon ja mielen tasapainon järkkymiseen.
Sairastuttava tekijä on useimmiten pohjaltaan ihmisen itsekeskeinen ylpeys, ”minätauti”, egoismi. Joskus se alkaa jo kotikasvatuksesta, kurituksen puutteesta, elämän sääntöjen vähättelystä. Lapset pitäisi jo varhain saada omaksumaan terve nöyryys, auktoriteettien kunnioitus sekä lähimmäisten huomioon ottaminen. ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että menestyisit…” Efes. 6:1-3. Sisäinen terveys kumpuaa auktoriteettien kunnioittamisen pohjalta. / ”Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee”, on osuva sananlasku.
Sairastuttava elämäntyyli ilmenee usein itsekurin puuttumisena sekä laiskuutena ja vastuuttomuutena omasta elämästä. Kodeissa tuleekin siirtyä löysästä kurituksesta vastuulliseen, lasten parasta tarkoittavaan ”vitsan” käyttöön. ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.” Snl. 13:24. Jokainen ymmärtänee, ettei edellinen tarkoita lasten pahoinpitelyä ja hakkaamista.

Avautuminen.
Joskus ”psyykepotilaat” ovat sulkeutuneita. Joskus taas kovinkin suulaita. Suupaltit ajattelevat ehkä olevansa rehellisiä levittäessään repaleisen elämänsä vieraiden ihmisten reposteltavaksi, esim. uskosta osattomien terapeuttien eteen. Mutta Raamattu sanoo:”Avosuinen joutuu turmioon.” Snl. 13:3. Vaikeuksistaan ei ole hyvä puhua, vaikka tämän ajan psykiatria niin väittääkin. Tosin syntien tunnustamisvaiheessa on hyvä kertoa kielteiset asiat sielunhoitajan läsnä ollessa Jeesukselle. Sillä tavalla ihmisen sisin avautuu ja sieltä saadaan purettua pois kielteiset asiat. 1 Joh.1:7-9.”Minkä valo paljastaa, sen veri puhdistaa!” Näin ihminen siirtyy valkeuden tilaan. Sielunhoitajan tulee itse olla elävässä uskossa Jeesukseen. Uskosta osattomista lääkäreistä ja terapeuteista ei useinkaan ole apua hengellisissä kysymyksissä. ”Älkää heistä välittäkö: he ovat sokeita sokeain taluttajia; mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat.” Matt. 15:14.  Ja toisaalta siis sulkeutuneetkin voivat Jumalan armon avulla vapautua puhumaan asiansa ja saada siten sydämensä auki.
Mutta ei katumus ja syntien tunnustaminen yksistään johda pysyvään mielen parantumiseen. Elämä ei korjaannu oman vanhurskauden rakentamisella. Tarvitaan Jeesuksen sijaisuhri. Ahdistunut ihminen saa siirtää kaikki syntinsä, syyllisyytensä ja murheensa sekä sairautensa Golgatan ristille, jossa Jeesus sovitti syntimme ja virheemme verellään ja kuolemallaan. Tälle perustalle rakentuu terve elämän rakennus. 1 Kor. 3:11.  Kun ihmisen harteilta siirretään syntitila ristille, väistyy sen aiheuttama ”sairauskin.” Matt. 11:28-30”Heittäkää kaikki murheenne Hänen päällensä, sillä Hän pitää teistä huolen!” 1 Piet. 5:7.
Nöyrtyminen ja syntisyytensä tunnustaminen auttaa ihmistä avautumaan Jumalalle ja siten ottamaan vastaan Hänen apunsa, voiman parannuksen tekoon ja elämän suursiivoukseen. On hyvä myös rukoilla armoa itse nähdä omat virheensä. Silloin on helpompi alkaa korjauskurssille. Tähän sopiva esimerkki on Babylonian kuningas, joka sairasti skitsofreniaa ja oli täynnä itsekeskeistä ylpeyttä. Mutta kun hän nöyrtyi ja tunnusti Israelin Jumalan, hän parantui. Daniel 4. Sinäkin voit parantua saman reseptin mukaan.

SIJAISUHRI:
Jeesus kuoli Golgatan ristillä sijaisuhrina meidän syntiemme tähden. ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi ja Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.” Jesaja 53:5. / ”Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, ja saavat lahjaksi vanhurskauden Hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta Hänen vereensä…” Room. 3:23-25.  Jeesuksen pyhä ja viaton veri toi meille täyden sovituksen Jumalan edessä. Olemme vapaat synnistä eli vanhurskautetut, syyttömiksi julistetut. Sisimpämme on vapautunut ottaessamme vastaan pelastuksen. Kiitos Jumalalle! ”Jonka Poika tekee vapaaksi, se on todella vapaa.” Joh. 8:31-36. Vapautus saadaan Jumalan armosta, ei omien ansioiden kautta.
Vapauden tilaan tuleminen edellyttää Jeesuksen Kristuksen vastaan ottamista. Hän on Hyvä Paimen, joka etsii Sinua, elämän haaksirikkoon joutunutta lammastaan. – Jeesus kysyy Sinulta: ”Tahdotko antaa elämäsi minulle? Tahdotko ottaa vastaan johdatukseni kaikille elämäsi osa-alueille? Minun voimassani saat luopua synnistä ja aloittaa uuden elämän. Elämäsi muuttuu. Minä olen sinun kanssasi.”

SYNTI SAIRASTUTTAA! – ARMO PARANTAA!
Jumala tahtoo armahtaa ja antaa uuden mahdollisuuden aloittaa puhdas elämä nöyrtyneenä Hänen siunaavan kätensä alla. Tämä tapahtuu rehellisesti ja aidosti keskustellen Jumalan kanssa rukouksessa.
Lääkkeillä sairaiksi tehtyjen kohdalla terveyden palauttaminen tapahtuu siten, että lääkitys poistetaan. Se pitää tehdä yhteistyössä lääkärin kanssa laatimalla selvä hoito-ohjelma, jonka päämääränä on lääkkeistä vieroittaminen. Lääkärit ovat aiheuttaneet sairauden. Heidän on myös huolehdittava sen parantamisesta. Luontainen terveys palautuu kun sen lähteitä tukkiva lääkitys poistetaan. ”Sairaudet”, jotka johtuvat synnissä elämisestä, poistuvat syiden poistumisen myötä. Mm. ylpeät nöyrtyvät, haureelliset luopuvat haureuksistaan, juopot lopettavat alkoholin käytön, narkomaanit irrottautuvat huumeistaan. Ne, jotka ennen puhuivat vaikeuksistaan, alkavat nyt puhua hyvää itsestään (tämä on erittäin tärkeää). Näin tervehtyminen alkaa.
Oikein ja totuuden mukaan puhuminen korjaa sielun vammoja. Valehtelu ja epäpyhä puhe rikkoo sisintä. Joidenkin parannuksen tehneiden kohdalla terveys on huippuluokkaa jo lyhyessä ajassa. Toisten kohdalla tervehtyminen saattaa kestää jopa vuosia, riippuen mm. asianomaisen omasta aktiivisuudesta.
Mitä nopeammin saat unohdettua entiset synnit ym. elämän virheet, sitä paremmin parantuminen tapahtuu. Hebr. 8:12. Filip. 3:13,14.

Voima synnistä irrottautumiseen on ansaittu Golgatalla. Olet ottanut vastaan tämän voiman: ”Kaikille, jotka ottivat Hänet (Jeesuksen) vastaan, Hän antoi voiman ja oikeuden tulla Jumalan lapsiksi.” Joh. 1:12. Ihmisen itsensä tulee tehdä ratkaiseva päätös ottaa vastaan pelastus. Usein tarvitaan myös selvällä äänellä irtisanoutuminen eri synnin alueista. Suuri syy, miksi sairaat eivät parane, on väärä opetus asiasta. Ihmisille on annettu valheellista opetusta, ettei Jeesus muka voi nykyajassa enää täydellisesti parantaa eikä varsinkaan psyykkisesti sairaita. Se on valheluulo. ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Hebr.13:8. Hän voi ja Hän tahtoo parantaa.

Parantumiseen tarvitaan selkeä uskoon tuleminen eli uudestisyntymiskokemus sekä sen jälkeen upotuskaste vedessä Jeesuksen Nimeen, ja sitten pysyvä, säännöllinen uskovien yhteys Jumalan seurakunnassa, jossa Pyhä Henki toimii ja jossa Jumalan Sanaa opetetaan sen alkuperäisessä merkityksessä. Ihminen parantuu ja jää pysyvään terveyden tilaan elämällä Pyhän Hengen vaikuttamaa elämää Jumalan rakkaudessa ja armahtavaisuuden ilmapiirissä.
Vanhanaikainen opetus parannuksen tekemisestä eli elämän suursiivouksesta on kirkas parantumisen lähde. Terveyden säilyttämiseen tarvitaan oikea asennoituminen Jumalan seurakuntaa ja sen toimintaa kohtaan. Sinun pitää myös hylätä sellainen opastaja, joka neuvoo sinua juoksemaan kokouspaikasta toiseen. Sellaiset ovat Raamatun mukaan julmia susia, jotka eivät laumaa säästä! Terve uskossa kasvaminen edellyttää pysymistä yhdessä kasvupaikassa, mikäli paikassa pysytään terveesti Raamatun opetuksissa. Tämä on loppuelämän projekti. Tällä tiellä on oleva siunaus, elämän valkeus.
Jumala sanoo Sinulle: ”Poikani (ja tyttäreni), kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään; sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa. Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee. Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkota luotasi huulten vääryys.” Sananl. 4:20-24. HUOM! Jumalan Sanan lääke on parantavaa vain vastaan otettuna. Ota siis tämä ”lääkkeesi” säännöllisesti.

Lopuksi kaiken parantumisen aloittava kysymys: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Eräät nimittäin ovat lähes ”rakastuneet” sairauteensa. He kertoilevat mielellään vaivoistaan ja lääkityksistään. Sellaisille on sairaudesta tullut elämän sisältö. Vastaus kysymykseen ei siis ole aiheeton. On harkittava, ajateltava ja ymmärrettävä, että sairaudesta luopuminen on täydellinen elämänmuutos. Tahdotko sinä sitä?  Terve elämä arjen harmaudessa iloineen ja suruineen, vastoinkäymisineen ja onnistumisineen tulee sairauden ja lääketokkuran sijaan. Kun päätät valita parantumisen, on sinun huomattava, ettei pelkkä tahtominen voi parantaa. Sinun pitää valita terveys, astua siihen sisälle, ottaa se vastaan ja tehdä selvä pesäero sairauteen sekä sen aiheuttajiin.

Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä.
”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. … Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. Hänen työtovereinaan me myös kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: ”Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.” Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.” 2 Kor. 5:17 – 6:2.

ALA NYT YLISTÄÄ JUMALAA !
Kun alat ylistää Jumalaa, tulee Hänestä elämäsi keskipiste. Silloin elämäsi on oikeassa elementissä. Olet Jumalan tahdossa.

”Kaikki sinun tekosi ylistävät sinua, Herra, ja sinun hurskaasi kiittävät sinua.” Psalmi 145:10.

Weijo Lindroos

AJATUKSIA JUMALASTA, JEESUKSESTA,
PYHÄSTÄ HENGESTÄ JA KOLMINAISUUDESTA!
”…sen totuuden tuntemista varten, joka on jumalisuuden mukainen.” Tiit.1:1.

Ainoastaan Jumalan Pyhä Henki tietää, mitä Jumalassa on 1 Kor. 2:10-16. ”Tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.” 2 Piet.1:20,21.
Koko totuus tästäkin ko. aihepiiristä on ainoastaan Raamatun kansien välissä. Miten kukin sen löytää ja pukee sanoiksi on toinen asia.

Tämän kirjoituksen tarkoitus on osoittaa tienviittoja siihen, miten Raamattu ja alkuseurakunta määritteli jumaluuden.
Itse olen löytänyt tämän totuuden Raamatusta tässä kirjoituksessa esitetyllä tavalla. HUOM! Kysymyksessä ei siis ole seurakunnan suulla esitetty ”uskontunnustus”, vaan yksityinen tutkielmani… Mutta toivomukseni on, että koko Jumalan seurakunta voisi uskoa asian tällä Raamatun opettamalla tavalla.
Aihe on yksi Kristuksen opin alkeista: ”… uskoa Jumalaan”. Hebr. 6:1.
Nostan ylös vaikeimmatkin kysymykset tästä aiheesta.

Älä lopeta lukemista mikäli joku kohta tässä nousee Sinun mielipidettäsi vastaan. Asia selviää lukiessasi asiaa eteen päin. Tämä kirjoitus on luettava kokonaisuutena. Muussa tapauksessa väärinkäsitysten mahdollisuus on suuri, ellei aivan varma. Aihe on niin tärkeä, suuri ja jopa mahtava, että kannattaa varata reilusti aikaa tutkimiseen. On hyvä myös lukea omasta Raamatusta mukana olevat raamatunviitteet.

Uskovien on aina ollut vaikeaa osata määritellä Jumalaa toisilleen kelpaavin sanakääntein. Siitä sitten on syntynyt riitaisuutta ja eriseuroja. – Kuitenkin jokainen meistä tahtoo kohdistaa uskonsa Raamatun Jumalaan. Tahdomme uskoa samaan Jumalaan, johon alkuajan kristitytkin uskoivat. Hän on Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Immanuel, Jumala meidän kanssamme.
Tunnustaudumme Raamatun sanoilla määriteltyyn käsitykseen Hänestä. ”Herran sanat ovat selkeitä sanoja.” Psalmi 12:7.
HUOM! Sinä ja minä uskomme samaan Jumalaan, vaikka emme osaisikaan Häntä ymmärtää ja selittää toisillemme kelpaavasti. Jeesus on Tie, Totuus ja Elämä. Hänen kauttaan on taivastie avoinna edessämme. Vajavainen ymmärryksemme tai selitystapamme ei sulje ketään pelastuksen ulkopuolelle. Kiitos Jumalalle! Syntiemme sovitus on Jeesuksen veriuhrin ansiossa. Ja pelastus tuli osaksemme uskoon tulossa eli uudestisyntymisessä, ei jumaluuden oikeassa selitystavassa. Monet ovat hämillään asian suhteen. Kysymys aiheuttaa jopa hajaannusta Jumalan seurakunnassa. Sen vuoksi pienetkin selvennysyritykset asiasta ovat tervetulleita. Kaikki tiedämme asiasta vähän; se on yhteensä paljon.

Kaikki tässä esitetty ei ole välttämättä kaikilta vivahteiltaan lukkoon lyötyä käsittämistä. Pyhä Henki tahtoo avata ymmärrystämme yhä lisää päämääränämme Jumalan tunteminen: ”Minä tunnen Hänet, johon minä uskon!” 2 Timot.1:12.

Kirjoitan tätä iloiten syntien anteeksiantamuksesta Jeesuksen Nimessä ja veressä, turvaten Jumalan armoon ja rakkauteen. Pelastuksemme on vain Jeesuksessa ja Hänen sovintoverensä ansiossa. Hän on Ainoa Pelastaja!
Sen tähden toivon, että Sinäkin voit lukiessasi iloita Jeesuksesta. Näin kirjoitus on helppo lukea ja omaksua. Olemmehan samassa Hengessä.
Uskoon tulleina olemme löytäneet Jeesuksen ja saaneet syntitilamme anteeksi Hänen sijaisuhrinsa kautta. Tällä tavalla Pyhä Henki löysi tien sydämiimme. Meille avautui elämänyhteys ja sydämen tuttavuus Jeesuksen kanssa! Kiitos Jumalalle! Uskoon tulleissa asuu Jumalan Pyhä Henki, joka ”johdattaa kaikkeen totuuteen”. Joh.16:13-15.
”Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka Hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta (miksi?), että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.” 1 Kor. 2: 11-13. Tämän lupauksen mukaan voimme tietää jotakin Jumalasta, ja voimme opettaa Hänestä ”Hengen opettamilla sanoilla”. Se on suurta armoa ja Totuuden Hengen aikaan saannosta.

HUOM! Yleensä tunnustamme, että Raamattua on luettava yhtenäisenä kokonaisuutena; ei niin, että omaksuisimme jostakin yhden ajatusmallin, jolle sitten etsimme Raamatusta jakeita sitä tukemaan. Meidän on laajennettava ajatustapaamme tämän asian kanssa niin suureksi, että kaikki Raamatun kohdat mahtuvat oppimme sisälle tukemaan toinen toistaan. Yksikään Raamatun kohta ei saa jäädä ulos ja epämääräiseksi. Kysymyksessähän on merkitykseltään erittäin suuri ja tärkeä tutkimuskohde!

Kaikkivaltiasta ääretöntä ja rajoittamatonta Jumalaa voi käsittää vain nöyrä ihminen, joka tunnustaa täyden kykenemättömyytensä itse ymmärtää Jumalaa. ”…ei kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.” 1 Kor. 2:11. 2 Piet. 1:20. Suuri ”tieto” Jumalasta on meidän ”kokemuksemme” Hänestä saadessamme uudestisyntyä Pyhästä Hengestä. Oma henkemme ja ymmärryksemme ilman Jumalan Pyhää Henkeä ei ole riittävä tutkimaan ja ymmärtämään Luojaamme. ”Kukaan ei ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on Hänet ilmoittanut.” Joh.1:18. Tunnustamme täyden riippuvaisuutemme Jumalan omaan ilmoitukseen itsestään. Raamattu on Jumalan ilmoitus, ja se avautuu Pyhän Hengen vaikutuksesta.
Jumalan tutkiminen tuo eteemme ihmiskunnan suurimman salaisuuden: ”Tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Hän ilmestyi lihassa..” 1 Timot.3:16. Raamatun kanssa pääsemme perehtymään tähän ”Kristuksen salaisuuteen”. Efes.3:4. Voimme tutkia ”Jumalan syvyydetkin” Pyhässä Hengessä. 1 Kor. 2:10-16.
Tutkimme aihetta rakkaan Herramme Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Siunausta tutkimiseesi!

KÄSITTÄMÄTÖN JUMALA
”Katso, Jumala on suuri. Emme Häntä käsitä.” Job 36:26. ”Kuinka hiljainen onkaan se kuiskaus, jonka Hänestä kuulemme.” Job 26:14. Mutta miten suurta onkaan meille pieninkin Jumalan kuiskauksen kuuleminen. Henkemme halajaa kuulla kuiskausta Jumalasta. ”Mutta iankaikkiselle Kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti.” 1 Tim.1:17. Hänen suuruutensa on tutkimaton.

MIHIN RUKOUKSEMME OSOITAMME?
Kolme asiaa:
1. Alkuseurakunnan kristityt rukoilivat Isää Jumalaa.
”Herra, sinä, joka olet luonut Taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on… Pyhän Poikasi Jeesuksen Nimen kautta.” Apt.4:24-30. Apostoli Paavali antoi esimerkin: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä…” Efes.1:3. Apostoli Pietari rukoili samoin sanoin: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä…” 1 Piet.1:3. Voimme siis todeta tämän rukousosoitteen olleen alkuseurakunnassa jokseenkin yleisessä käytössä.
Jeesus rukoilee Isää tälläkin hetkellä, ”meidän edestämme”. Room. 8:34.
Pyhä Henki rukoilee ”puolestamme sanomattomin huokauksin”. Room. 8:26,27.
Mutta Isä Jumala ei rukoile ketään, koska ei ole ketään Hänen yläpuolellaan olevaa, jota Hän voisi rukoilla.
Mutta on hyvä huomioida Jeesuksen oma opetus: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka sinä voit sanoa: ’Näytä meille Isä’? Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Niitä sanoja, joita minä puhun teille, en puhu omasta aloitteestani. Isä asuu minussa, ja teot ovat hänen tekojaan. Uskokaa minua, että minä olen Isässä ja Isä on minussa.” Joh. 14:9-11.

2. Alkuseurakunnan kristityt rukoilivat Jeesusta:
”Herran Jeesuksen Nimeä ylistettiin suuresti.” Apt.19:17 ja 9:14. ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran Nimeä, pelastuu.” Herramme Nimi on Jeesus Kristus. ”Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi…, niin sinä pelastut.” Room.10:9-13. ”…jotka sinun Nimeäsi avuksi huutavat.” Apt.9:14. ”Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi Hänen Nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt.22:16.
Jumalan seurakunta alussa oli tunnettu siitä, että he rukoilivat avuksi Jeesusta. ”Korinttossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Nimeä kaikissa paikkakunnissa…” 1 Kor.1:2. ”Jokaisen kielen pitää tunnustaa Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” Filip.2:11. ”Karitsa, joka on teurastettu (Jeesus, joka vuodatti verensä ristillä tähtemme), on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen.” Ilm. 5:12-13.
Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus ei kieltänyt uskoviaan polvistumasta eteensä. Tuomaksen ”uskontunnustus” Jeesuksen edessä oli täysin hyväksyttävä: ”Minun Herrani ja minun Jumalani.” Joh.20:28; 9:38! ”Niin he kumartaen rukoilivat Häntä” (Jeesusta). Matt.28:17; Luuk. 24:52. Kivitettäväksi joutunut Stefanuskin rukoili Herraa Jeesusta. Apt. 7:59. Mutta Jeesukselle osoitettu kiitoksemme menee aina myös Isälle, koska Hän on Jeesuksessa ja Jeesus Hänessä. Kol. 3:3. Joh. 14:9-11. Osoite on sama: Valtaistuin Taivaassa. (Vertaa esim. Ilm. 3:21 ja 7:17). Aamen. Ylistetty olkoon Jeesus!
”Sen tähden Jumala onkin korottanut Hänet korkealle ja antanut Hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” Filip. 2:9-11.

3. Alkuseurakunnan kristityt rukoilivat Isää Jeesuksen Nimessä. Apt.4:24-30; Kol. 3:17, ym.. ”Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun Nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.” Joh.16:24,26. Raamatussa ei ole esimerkkiä, että joku olisi rukoillessaan käyttänyt muita sanoja, mm. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Sellainen on Raamatulle vieras ja outo oppi. Myöskään enkeleitä ei sovi rukoilla tai kumartaa. Ilm. 22:8-9; 19:10. – Isä Jumala huomioi rukoukset vain Jeesuksen nimessä.
Jeesus rukoilee Isää Jumalaa. ”Ja lihansa päivinä Hän (Jeesus) väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille (Isälle Jumalalle), joka voi Hänet kuolemasta pelastaa; ja Hänen rukouksensa kuultiin Hänen jumalanpelkonsa tähden.” Hebr.5:7. – Tälläkin hetkellä Jeesus Taivaassa rukoilee puolestamme. (vertaa Ilm. 5 luku). ”…ja Hän on Jumalan oikealla puolella, ja Hän myös rukoilee meidän edestämme”. Room.8:34. ”…Hän aina elää rukoillakseen puolestamme.” Hebr.7:25. Taivaassa myös tapahtuu asioita, kun Jeesus rukoilee. Jeesus sai mm. ilmestyksen Isältä. Saamansa ilmestyksen Hän välitti palvelijalleen Johannekselle enkelin kautta. Ilm.1:1. Syntyi Raamatun viimeinen kirja, Johanneksen Ilmestys, joka kuitenkin oikealta nimeltään olisi: ”Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi Hänelle…” Ilm.1:1. Jeesus rukoili myös Isältä Pyhän Hengen vuodatusta ”Minä olen rukoileva Isää ja Hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti.” Joh.14:16,17,26. Hengen vuodatus tapahtui. Apt.2. Samoin on tapahtuva kaikki, mitä Jeesus rukoili ja rukoilee. Hänen omansa tulevat täällä ajassa olemaan täydellisesti yhtä, koska Jeesus rukoili ja rukoilee tätä. Joh.17:20-23. Varmasti se tapahtuu. – Vertaa 4 Moos.13:22 – 14:9. – On aika lopettaa epäuskon kylvö. ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.”
Rukouksemme siis kuullaan oikeassa osoitteessa rukoillessamme Raamatussa ilmoitettua Yhtä Jumalaa Raamatussa ilmoitetun Jeesus Nasaretilaisen Nimessä ja luovuttaen rukoilemisemme Pyhän Hengen johdatukseen.
Jeesus kuulee meitä, kun rukoilemme Häntä. Ja Pyhä Henki kuulee ajatuksemmekin. Koko elämämme on Isän, Pojan ja Pyhän Hengen tiedossa. Oikea rukousosoitteemme on Jumalan Valtaistuin Taivaassa, jossa huomioidaan Karitsan verellä pestyjen heikotkin huokaukset, jotka aina nousevat valtaistuimelle rukoillessamme Jeesuksen nimessä.

Edelliset kolme rukouksen kohdetta ovat samassa osoitteessa: ”Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun..” Joh. 14:1, 6, 9,10.

ONKO OLEMASSA YKSI, KAKSI VAI PERÄTI KOLME JUMALAA ?
Voisiko siis olla kysymyksessä Isä Jumala, Poika Jumala ja Pyhä Henki Jumala?
Raamattu sanoo: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi… Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.” 2 Moos.20:2-3. Kuka näin puhuu? Hän on Jeesuksen Jumala, Kaikkivaltias Taivaan ja maan Luoja. Salomo todistaa Hänestä: ”Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu; kuinka sitten tähän temppeliin, jonka minä olen rakentanut!” 2 Aikak.6:18. ”Korkein ei kuitenkaan asu käsillä tehdyissä huoneissa.” Apt.7:48 ja 17:24. Hän asuu omissaan, omassa huoneessaan eli seurakunnassaan. 1 Kor.3:16-17; 1 Timot.3:15; Hebr.3:6; 1 Piet.2:5.
Jeesuksen Kristuksen Jumala on kaikkia kuvitelmiamme suurempi. Apt.17:24-28. Hän on kaikkialla läsnä oleva ”autuas ja ainoa Valtias, Kuningasten Kuningas ja Herrain Herra.” 1 Tim.6:15; Jer.23:23-24; Snl.15:3.

Jeesuksen Kristuksen Isä ja Jumala on Raamatun ilmoittama YKSI JUMALA. 1 Kor. 8:6. 1 Piet. 1:3. Efes. 4:6. Jaak. 2:19. Ja Jeesus on Hänessä. Mikäli emme usko, että Jeesuksella on Hänen yläpuolellaan, Häntä enemmän oleva Jumala, teemme Raamatun ilmoituksen monin paikoin ristiriitaiseksi. Isä on Jeesuksessa, mutta Hän on silti enemmän kuin Jeesus. Oikein uskovalla ”on sekä Isä että Poika.” 2 Joh.9. Ilman Isää ei ole Poikaakaan. 1 Joh.5:11-12. Isä, Ylhäisin Kirkkaus, on Raamatun ilmoittama Yksi Jumala, kaiken elämän ja voiman Lähde.
”Ja kohta minä olin hengessä. Ja katso, taivaassa oli valtaistuin, ja valtaistuimella oli istuja… Ja valtaistuimesta lähti salamoita ja ääniä ja ukkosen jylinää…” Ilm. 4:2,5. Tuo valtaistuimella istuja on Isä, iankaikkinen ja ainoa näkymätön Pyhä Jumala. Jeesus on Hänen rakas ja Ainokainen Poikansa (Joh. 3:16), joka on ”Isän helmassa”, ei rinnalla. Joh. 1:18. Siinä oleva sana, ”helmassa” on alkukielessä ”kolpon”, jonka suora käännös on ”sylissä. Tämä merkitsee, että Jeesus on sisällä Isän olemuksessa. Hebr. 1:3. Ja Isä on Hänessä. Joh. 14:9-11. Hän on yhtä Isän kanssa. Sama ajatus sisältyy Kol. 3:3: ”Teidän (meidän uskoon tulleiden) elämänne on Kristuksen kanssa kätkettynä Jumalassa.”
Ylimmäinen pappi kysyi Jeesukselta: ”Oletko sinä sen Ylistetyn Poika? Jeesus sanoi: Olen, ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä.” Markus 14:61,62. Isä on tuo Voima, jonka valtaistuimella Jeesus istuu näkyvänä Jumalana. ”Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä.” Ilm. 7:17. Ajattele tätä! = Isä on enemmän kuin Jeesus, vaikka ”Hänessä asuu koko jumaluuden täyteys ruumiillisesti”. Kol. 2:9.
Johannes sai ilmestyksessään nähdä Jeesuksen Isän kanssa valtaistuimella. Hän näki Jeesuksen ottavan valtaistuimella istuvan kädestä lopunajan tapahtumista kertovan kirjakäärön. Ilm. 5:1-14.
On olemassa asioita, jotka Isä Jumala yksin tietää. Jeesuksen takaisin tuleminen on eräs sellainen. ”Siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät Taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.” Matt.24:36. ”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut.” Apt.1:7. ”Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä…” (Ilm. 7:17) ”on Jumalan kirkkauden säteily ja Hänen olemuksensa kuva.” Hebr. 1:3.

Toinen käsky sanoo: ”Älä tee itsellesi Jumalan kuvaa.” 2 Moos.20:4. Oikean Jumalan rinnalle ei pidä tehdä kuvia, kuvaelmia tai kuvailuja Hänestä. Uskossa olevat eivät näin ollen pidä seinillään pyhimysten kuvia tai edes Jeesuksen kuvia. Uudessa liitossa jumalankuvien kielto syvenee: ”Emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen tai ajatuksen kuvailema.” Apt.17:24-31. Riittävä ajatuskuva Jumalasta sisältyy kahteen sanaan: JUMALA ON ! Raamatussa myös: ”MINÄ OLEN”. 2 Moos. 3:13,14. – Mutta miten laaja ajatuskuva tästä aukeneekaan? Kahden Sanan selittämiseksi ja ymmärtämiseksi tarvitaan määrättömästi sanoja. Aiheesta onkin kirjoitettu sanoja kilometrikaupalla.

Jeesus on nyt Taivaassa, Jumalan oikealla puolella. Room.8:34; Apt. 7:55-56. Tämä asetelma saattaisi näyttää siltä, että pidämme Isän Jumalan rinnalla toista Jumalaa näin rikkoen ensimmäisen käskyn. Näinhän asia ei ole. Ei ole kahta erillään toisistaan olevaa Jumalaa, iso Jumala ja pieni Jumala… Ratkaisu asian ymmärtämiseen löytyy Jeesuksen sanasta: ”Minä ja Isä olemme yhtä.” Joh.10:30. ”Joka näkee minut, näkee Hänet, joka on minut lähettänyt.” Joh.12:45; 14:5-11. Jeesus on ”Immanuel, Jumala meidän kanssamme.” Matt.1:23. ”Hän on totinen Jumala.” 1 Joh.5:20. Jeesus on ”väkevä Jumala, iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas.” Jes.9:5. ”…sillä Hän on herrain Herra ja kuningasten Kuningas.” Ilm.17:14; 19:16. Avaavaa on tuo mainittu toteamus, että Isä on ENEMMÄN kuin Jeesus.
Jumala itse on Voiman ja kirkkauden lähde. Ja Jeesus on Voimasta lähtevä Isän toiminta, Elävä Valo. Vertaa sähkölamppua ja sähköä.
Jeesus on ”alkuisin” (?) Isästä ja on siksi samaa yhtä olemusta Isän kanssa. Hänellä on siis eräässä mielessä alku (?), vaikka Hän olikin olemassa isässä jo ennen alkuaan! Isällä ei ole alkua, Pojalla on ??? ”Jonka alku on muinaisuudesta…” Miika 5:1. Jeesus ja me Jumalasta syntyneet ihmiset olemme alkuisin yhdestä Jumalasta. Hebr.2:11. Tuo Raamatun ilmaisu Jeesuksen alusta sijoitetaan ”aikaan” ennen aikojen alkua, siis ajattomuudesta käsin todettu sana. Vaikea ajateltava. Jeesuksellahan ei ole päivien alkua eikä loppua meidän ajanmäärityksemme mukaan. Hebr.7:3. Hän on ajankin Luoja. Jeesus oli Isässä jo ennen kuin Isä Sanoi, ja Sana oli ja on Jeesus. ”Sillä sekä Hän, joka pyhittää (Jeesus), että ne, jotka pyhitetään (me), ovat kaikki alkuisin yhdestä (Jumalasta).” Hebr. 2:11. Tämäkin totuuden puoli on hyväksyttävä, vaikkemme sitä voikaan täysin ymmärtää. taivaassa vallitsee ajattomuus. Siksi täältä ajallisuudesta käsin on vaikeaa ymmärtää ajattomuutta. Hän on A ja O, alku ja loppu. Ilm. 22:13. Hän on Isän Jumalan itsensäilmaisu, Sana. Ilm. 19:13. Joh. 1:1-3. Sana oli olemassa Isässä jo ennen kuin Isä sanoi. Ja Jeesus on Isästä syntynyt SANA eli alku siinä merkityksessä, että Hän on Isän Jumalan toiminnan ja olemuksen näkyvä toiminta ja kuva. Kol. 1.15.
JEESUS ON JUMALAN ITSENSÄILMAISU.
ISÄ TOIMII VAIN JEESUKSEN KAUTTA.
Ettei kukaan saa käsitystä, että olisi kaksi erillistä Jumalaa, on yhä uudestaan toistettava totuutta Jeesuksesta ainoana Isän Jumalan toimintakanavana. ”Yksi on myös välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.” 1 Tim. 2:5. Isä Jumala ei koskaan ole tehnyt mitään ja toiminut mitenkään ilman Jeesusta tai irrallaan Hänestä. / Jumalasta ei ole koskaan lähtenyt mitään muutoin kuin Jeesuksen kautta; eikä Jumalan yhteyteen pääse mitään ohi Jeesuksen. Tässäkin mielessä Jeesus on ainoa Ovi Jumalaan. 1 Tim. 2:5. ”Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen Elämä.” 1 Joh. 5:20. ”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu.” Joh. 10:9.

Kenenkään ei tule uskoa Jeesusta luoduksi olennoksi kuten harhahengessä olevat tekevät. Jeesuksen ”alkaminen” Jumalan Sanana on siis kokonaan toinen asia. Jeesus ei ole luotu, vaan Luoja! Emme kuitenkaan osaa selittää tyhjentävästi kaiken ”alkua”, Alfaa. Pyhässä Hengessä ymmärrän siis, että Jeesus on ollut Isässä Jumalassa jo ennen sitä hetkeäkin, jolloin ”JUMALA SANOI” eli Jeesus rupesi olemaan meidän käsitystasollamme, ja Isä Jumala alkoi luoda Sanansa Jeesuksen kautta.
Jeesus sanoi: ”Ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne.” Joh.8:24. Me emme tahdo kuolla synteihimme, joten tahdomme uskoa Jeesuksen Jumalan Pojaksi, syntiemme sovittajaksi ja ihmisten ainoaksi mahdollisuudeksi päästä Taivaaseen. Tahdomme antaa elämämme kokonaan Hänelle. Toivomme kaiken elämässämme olevan Hänen vaikutustaan. ”Täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.” Filip.1:11. Tahdomme käsittää oikein voidaksemme uskoa oikein. Ja on siis yhä uudestaan painotettava, että JEESUS ON JUMALA. PYHÄ HENKI ON JUMALA. Ja kaikki Isän Jumalan toiminta kulminoituu Jeesukseen.

Isä Jumala on antanut Jeesukselle kaiken vallan Taivaassa ja maan päällä. Matt.28:18. ”Mutta nyt emme vielä näe kaikkea Hänen valtansa alle asetetuksi.” Hebr.2:8. Paholainen on vielä irti vastustaen Jeesusta ja seurakuntaa. Paholainen pitää yllä syntiä, sairautta ja kuolemaa. Väärien oppien kanssa se esiintyy valkeuden enkelinä eksyttäen ihmisiä pois Raamatun totuudesta. Se on sielujemme vihollinen, joka on tullut tappamaan ja tuhoamaan. Joh.10:10. Me olemme saaneet voiton Jeesuksen veren kautta. Jumalan Totuus on nyt kanssamme. Ylistys Kirkkauden Isälle. joka on ”Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala!”!
”Sitten tulee loppu, kun Hän (Jeesus) antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman… Sillä kaikki Hän (Jumala) on alistanut Jeesuksen jalkojen alle. Mutta kun Hän sanoo: kaikki on alistettu, niin ei tietenkään ole alistettu se (Isä), joka on alistanut kaiken Hänen allensa. Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut kaiken Hänen valtaansa, että Jumala (Jeesuksen Isä) olisi kaikki kaikessa.” 1 Kor. 15:24-28.
Nyt on työn aika. Tehtävämme on alistaa kaikkea Jeesuksen valtasuuruuden alle. Hajotamme maahan valheen valtoja. ”Vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.” 2 Kor. 10:5. Tätä teemme toteuttamalla kaksiosaista lähetyskäskyä:
1. teemme ihmisistä opetuslapsia ja
2. opetamme opetuslapset pysymään Raamatun opetuksissa. Matt.28:19-20; Apt. 2:38,41,42. Ef.2:20.

KOLMINAISUUSOPPI.
300 –luvulla valmistui uusi määritelmä Jumalasta: ”kolmiyhteinen Jumala”. Alkuseurakunta ei tuntenut sellaista. Sen tähden Raamatussa ei ole siitä mitään mainintaa. Kirkkoisä Tertullianus teki kolminaisuusopista tunnetun jo 200 –luvulla jKr.. Mutta Raamattu sanoo, että JUMALA ON YKSI. Ja Jeesus sanoi: ”Isä on minua suurempi!” Joh. 14:28. En siis voi uskoa kirkkoisien keksimää oppia Jumalasta, koska se ei ole raamatullinen.
Kun Jeesukselta kysyttiin, mikä on ensimmäinen kaikista käskyistä, sanoi Hän: ”Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa…” Markus 12:29. Kuitenkin kolminaisuusopin ajatusrakennelma tukee kauniisti Raamatun ilmoitusta, että on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jeesus sanoo, että ”Isä on minua suurempi” . ”Sillä Hän (Jeesus) sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tältä YLHÄISIMMÄLTÄ KIRKKAUDELTA tuli Hänelle tämä ääni: Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.” 2 Piet. 1:17. Raamattu opettaa siis, että ISÄ JUMALA ON ENEMMÄN KUIN JEESUS! Kolminaisuusoppi sanoo toisin.
Kolminaisuusoppi vietiin läpi koko silloisessa kristikunnassa joka oli monissa kohdin luopunut apostolisesta uskosta ja opista. Näin Paavalin ennustama suuri luopumus edistyi. 2 Tes.2:3. / Apt. 20:29,30.
Ekumeeniset, luopiokristillisyyden kirkolliskokoukset olivat Nikeassa 325 jKr. ja 381 jKr. Konstantinopolissa. Näissä kokouksissa mm. kolminaisuusopista kehiteltiin autuuttava oppi, jota ei saanut arvostella. – ”Harhaopille on yleensä tunnusomaista, ettei sitä saa arvostella”, näin ovat jotkut todenneet. –
Jumala meitä varjelkoon ja antakoon nöyryyttä sekä arkaa tuntoa Hänen Sanansa edessä, että voimme hylätä Raamatun ulkopuoliset opit. Jes. 66:2. Jeesus saakoon täyttää sydämemme Jumalan armolla ja rakkaudella!

On ihmeteltävää, että kolminaisuusoppi on saanut tunkeutua elävässä uskossa olevien elämään ”autuuttavana oppina”. Näin on päässyt tapahtumaan siitä huolimatta, että uskossa olevat yleensä tunnustavat uskovansa Raamattuun ainoana opin lähteenä. Kuitenkin jokainen asioita tutkinut tietää, että kolminaisuusoppi on kirkkoisien kehittämä ja Raamatun ulkopuolella syntynyt apostolisen ajan jälkeen syntynyt ihmisoppi, asiapaperi, joka on asetettu Raamatun rinnalle. 1 Kor. 4:6. Kolminaisuusoppi ja Raamatun opetus jumaluudesta ovat kaksi erilaista oppia.
Kolminaisuusoppi on siis Raamatulle vieras kirkollinen oppi. Se on statusasemaltaan ja olemukseltaan vastoin Raamatun opetusta. Ilm. 22:18-19. Olisiko siinäkin päässyt vaikuttamaan tuo kuuluisa ”Keisarin uudet vaatteet” –ilmiö? = Korkea-arvoinen uskonnollinen henkilö (esim. paavi) on sanonut, ettei kyseistä oppia saa arvostella, muuten joutuu helvettiin. Sellaisen lausuman edessä kristityt ovat vavisseet ja ovat apostolien opetuksen sijasta valinneet kolminaisuusopin? Apt- 2:42.
Tällaisten kysymysten selvittelyssä tarvitaan nöyryyttä. Jumala sanookin profeetan kautta: ”Minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun Sanani edessä.” Jesaja 66:2. – Jeesus sanoo: ”…Isä on minua suurempi.” Joh.14:28. Kolminaisuusoppi sanoo: ”…ei yksikään ole toistaan suurempi.” Ne ovat selkeästi toisensa pois sulkevia väittämiä.

Kristikunnassa on vallalla kolme erilaista käsitystä jumaluudesta:
1. kolminaisuusoppi,
2. jeesusyksinoppi, ja
3. Raamatun oppi.
Ne kaikki ovat toisiansa vastaan. Minkä me valitsemme? Vain yksi niistä on oikea.

JUMALA ON YKSI
Tämä on Raamatun ilmoittama tinkimätön totuus.
”Sinä uskot, että Jumala on yksi, siinä teet oikein…” Jaak. 2:19. Raamatun mukaan on siis oikein uskoa, että Jumala on yksi. ”…niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on…” 1 Kor.8:6. ”Kuule Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.” 5 Moos.6:4; Gal.3:20; 1 Tim.2:5.

Jeesuksen Kristuksen Isä on Raamatun ilmoittama Yksi Jumala. Hänen sisällään on Isä, Poika ja Pyhä Henki.
”Hän yksin on YKSI JUMALA! Kaikki on Hänen alapuolellaan eikä mitään ole Hänen yläpuolellaan tai vertaisenaan.” (Lainaus netistä) Ja Isä toimii ainoastaan Jeesuksen kautta ja Hänessä. Jeesus ja Pyhä Henki kyllä kuuluvat Isän täydelliseen yhteyteen, mutta ovat Hänen alapuolellaan. Isä on enemmän. Näin tunnustaessamme teemme Jumalan edessä oikein. Näin Jeesuskin tunnusti: ”Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja Hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” Joh.17:3.

On siis olemassa Isä, Poika ja Pyhä Henki, mutta Isä yksin on Raamatun ilmoittama Yksi Jumala. Ehkä selvin alkuseurakunnallinen lausunto tästä aiheesta on tämä: ”.. niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me Hänen kauttansa.” 1 Kor.8:6. Efes. 4:6. Siinä siis todetaan, että Isä yksin on Raamatun ilmoittama YKSI JUMALA. Jokaisessa Raamatun kohdassa, jossa mainitaan ”Yksi Jumala”, on aina kysymyksessä Jeesuksen Kristuksen Isä, ”ylhäisin kirkkaus”. 2 Piet.1:17.
Ajattele tätä Pietarin esittämää lausetta: ”Hän (Jeesus) sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun Hänelle tuli tämä Ylhäisimmän Kirkkauden ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.`” 2 Piet. 1:17.
Raamatun mukaisen ajattelun mukaan on oikein sanoa, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yksi Jumala ja jumaluus: Kun Isä toimii, Hän toimii Poikansa kautta, jolloin Pyhä Henki toimii Isän ja Pojan Henkenä. Kun Jeesus toimii, silloin toimii samalla Isä ja Pyhä Henki. Yksikään jumaluuden persoona ei toimi irrallaan tai erikseen toisistaan … tai ilman Jeesusta.

JUUTALAISET EIVÄT VOI HYVÄKSYÄ KIRKON OPPEJA.
Kolminaisuusoppi estää esim. juutalaisia tulemasta uskoon. Mutta sitäkin enemmän esteitä tekee jeesusyksinoppi, joka opettaa, ettei Jeesuksella muka ole ollenkaan Isää Jumalaa, vaan että Jeesus on tuo yksi, Israelin Jumala. Raamattu kumoaa jeesusyksinopin samoin kuin kolminaisuusopinkin. ”Sillä yksi on Jumala, yksi myös Välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.” 1 Tim.2:5. Jeesus Kristus on siis Jumalan ja ihmisen kohtaamispaikka. ”Minä olen Tie, Totuus ja Elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” Joh.14:6.
”Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.” 1 Joh. 2:23. Tämä apostolinen uskon asetelma pitää sisällään ajatuksen Isästä, joka aina ja kaikissa Raamatun esittämissä ajatuskäsitteissä tarkoittaa Pojan yläpuolella olevaa persoonaa. Joh. 14:28. Mutta koska Hän on Jeesuksessa ja Jeesus on Hänessä, on oikein todeta myös, että Jeesus on Jumala! Joh. 14:9-11.
”Ylimmäinen pappi kysyi Häneltä: ”Oletko sinä Kristus, sen Ylistetyn Poika?” Jeesus sanoi: ”Olen; ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä.” Markus 14:61,62.

Näin olemme päässeet ymmärtämään, ettei alkuseurakunta tuntenut eikä tunnustanut termiä ”kolmiyhteinen Jumala”. Jos siis sanomme olevamme alkuperäisessä ja raamatullisessa kristinuskossa, on meidän tunnustettava apostolien kanssa samoilla sanakäänteillä samaa Jumalaa.
Meille pitää riittää Raamatun sanoilla määritelty Jumala. Eikö näin ole oikein?

Isä Jeesuksessa! Jeesus Isässä! ”Immanuel, Jumala meidän kanssamme.” Matt. 1:23. –
Nimikristillisyyden yhteyden perustana on kolminaisuusoppi lapsikasteineen. Sellainen ei mahdu Raamatun opetuksiin.
On suurta ja vapauttavaa armoa saada uskoa Jumalaan, joka on yli kaikkien. Ja on ihmeellistä uskoa ylösnousseeseen Herraan Jeesukseen, joka on verellään ostanut ihmiset Jumalalle. Ilm.5:9. ”Jumala on Hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiin naulitsitte.” Apt.2:36.
”Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen.., että Jumala on Kristuksen pää” (1 Kor.11:3) nyt vielä ristin työnsä ja Taivaaseen menemisensä jälkeenkin. Näin uskoi alkuseurakunta, joka eli tuoreessa Pyhän Hengen vaikutuksessa. Room.8:14.

JEESUKSEN OPETUS ITSESTÄÄN
”Uskokaa Jumalaan (siis Isään) ja uskokaa minuun…Minä olen tie ja totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän tykö, muutoin kuin minun kauttani… Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän…Minä olen Isässä ja Isä on minussa.” Joh.14:1,6,9,11. ”Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan; jälleen minä jätän maailman ja menen Isän tykö.” Joh.16:28. ”Totuus on tekevä teidät vapaiksi.” Joh.8:32.
Pietarin tunnustus: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.” Matt. 16:15-18. Seurakunta siis rakentuu sen perustalle, että uskomme Jeesukseen Raamatun opettamalla tavalla!

Raamattu opettaa Isän ominaisuuksiksi, että
1. Jumala on Voima. Mark. 14:62.
2. Jumala on Henki. Joh.4:24.
3. Jumala on rakkaus. 1 Joh.4:8,16.
4. Jumala on näkymätön. Kol. 1:15; 1 Tim.6:16.
”Jumalaa ei kukaan ole milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on Hänet ilmoittanut.” Joh. 1:18.
Jeesus ”on näkymättömän Jumalan kuva (näkyvä Jumala), esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa.” Kol.1:15; Efes.1:15. Mutta ”Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan se, minkä Hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.” Joh. 5:19.
Ihmeellinen Pyhä Henki ilmoittaa, miten ihmeellinen on Jumala ja miten ihmeellinen on Jeesus, joka on pian tulossa takaisin. Apt.2:20; Ilm.1:7; Matt. 24:30; 1 Tes.4:13-18. Häntä me odotamme. 1 Tes.1:10; Hebr.9:28.

---

(HUOM!) Tässä lisää omia mietiskelyjäni:
KAIKEN ALKU = JUMALA SANOI = ”Sana oli Jumala.” Joh. 1:1-3. = ”.. ja nimi, jolla Häntä kutsutaan, on Jumalan Sana.” Ilm. 19:13.
Joskus on siis ollut aika, jolloin koko maailmankaikkeudessa ei ollut mitään. Oli kuitenkin Jumala! Hän, suuri Elohim. Moos. 1:2. Hän oli itsestään olemassa oleva suuri ”Minä Olen.” 2 Moos.3:13-15. Hän oli yksin yksi Jumala. Hän ei vielä milloinkaan ollut tehnyt mitään tai sanonut mitään, eikä siis millään tavalla ilmaissut itseään. Mihin Hän olisikaan itseään ilmaissut, koska missään ei ollut mitään? –
Mutta sitten alkoi tapahtua. Ylistys Suurelle Ihmeelliselle Jumalalle! HÄN SANOI ! – JUMALA SANOI! – Näin Hän alkoi ilmaista itseään ja luoda Sanallaan. ”Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä Hänen kauttaan, ja ilman Häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.” Joh. 1:1-3.
Tuo Sanominen (Logos) eli Jumalan itsensä ilmaisu oli ja on Jeesus. ”…Nimi, jolla Häntä (Jeesusta) kutsutaan on Jumalan Sana.” Ilm.19:13. Tämän tähden Jeesusta kutsutaan Jumalan Pojaksi, Isästä lähteneeksi, alkaneeksi ”Ainokaiseksi Pojaksi.” Joh.3:16-18.
”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me katselimme Hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin Ainokaisella Pojalla on Isältä. Ja Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” Joh.1:14.
”Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta – ja elämä ilmestyi ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille.” 1 Joh.1:1-3. Näin Jumala tuli Jeesuksessa ”Ihmisen Pojaksi” neitsyt Marian kautta.
”Minä (Jeesus) olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.” Ilm.22:13.
Nyt siis voin ymmärtää, miksi Jeesus saa käyttää itsestään ilmaisua A ja O, joka on Isän Jumalan itsestään käyttämä muoto: ”Minä olen A ja O, sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias.” Ilm.1:8. ”Ja Hänellä (Jeesuksella) on vaipassa kupeellaan kirjoitettuna Nimi: Kuningasten Kuningas ja herrain Herra.” Ilm. 19:16.

Ymmärrän, ettei mitään ole syntynyt ilman Jeesusta. Jumalasta ei ole lähtenyt mitään muuten kuin Jeesuksen kautta. Jumalaan ei myöskään mene mitään muuten kuin Jeesuksen kautta. Hän on ainoa ovi Jumalaan. Kaikki Jumalan toiminta tapahtuu yksinomaan Jeesuksen kautta. Kukaan ei näin ollen voi Päästä Jumalan luo Taivaaseen ilman Jeesusta. Jeesus on Immanuel, Jumala meidän kanssamme. Uskonnot ja uskomukset eivät voi pelastaa. Vain Jeesus, Jumalan Poika voi. Halleluja! Tämän vuoksi teemme kaiken ainoastaan Jeesuksen siunatussa Nimessä. Kol.3:17. ”Hän on näkymättömän Jumalan kuva.” Kol.1:15. Jeesus on Jumala!
”Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.” 1 Tim.2:5.
”Sen tähden Hän (Jeesus) maailmaan tullessaan sanoo: ”Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit (Marian kohdussa Jumala valmisti itselleen sopivan syntiuhrin, Jeesuksen lihan ruumiin); polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt. Silloin minä sanoin: ’Katso, minä tulen; kirjakääröön on minusta kirjoitettu, tekemään sinun tahtosi, Jumala’ (Jeesus tuli maailmaan toteuttamaan Jumalan tahdon). Kun Hän (Jeesus) ensin sanoo: ”Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt”, vaikka niitä lain mukaan uhrataankin, sanoo Hän sitten: ”Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi.” Hän poistaa ensimmäisen (vanhan liiton), pystyttääkseen toisen (uuden liiton). Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.” Hebr.10:5-10.

Tähän selitystapaani saadaan sopimaan kaikki Raamatun opetukset Jumalasta. Mutta jos olen unohtanut tai tietämättömyydessäni käsittänyt jonkun kohdan väärin, niin antakoon Isä anteeksi syntini. Vakaa uskoni kuitenkin on, että tällä tavalla uskoen uskomme Jeesuksen tarkalleen siksi, joka Hän todellisuudessa on. Näin ollen emme kuole synneissämme. Joh. 8:24. Aamen. Voin suositella tätä uskomisen tapaa kaikille Jumalan lapsille.
Jeesus Kristus on Herra, koska Isä ”…Jumala on Hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiin naulitsitte.” Apt.2:36.
”Näin sanoo Aamen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku.” Hän on Jeesus! Ilm.3:14.

JEESUS ON LUOJA
Jeesuksen ”kautta Hän (Isä Jumala) myös on maailman luonut. Ja joka, ollen Hänen kirkkautensa säteily ja Hänen olemuksensa kuva…” Jeesus heijastaa Isää ja on yhtä Isän kanssa samoin kuin auringon säteet ovat yhtä auringon kanssa. Säteet itsessään eivät ole aurinko, mutta eivät voi lämmittää ja säteillä valoa ilman aurinkoa. Emme voi ajatella, että auringon säteet ovat erikseen ja irrallaan auringosta? Yhtä vähän voimme ajatella, että Jeesus olisi eri olemusta Isän kanssa. Aurinko ja säteet on meille selvä esimerkki. Jumala sanoo Jeesuksesta: ”Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja ikuisesti… Jumala, sinun Jumalasi, on voidellut sinua iloöljyllä… ja (edelleen Isä Jumala sanoo Jeesuksesta) Sinä Herra olet alussa maan perustanut ja Taivaat ovat Sinun kättesi tekoa” (Jeesuksen tekoa/ Sanalla luodut). Hebr.1:2,3,8,9,10.
”Sillä Hänessä (Jeesuksessa) asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti.” Kol.2:9. ”Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen, ja Hän on näkymättömän Jumalan (näkyvä) kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä Hänessä luotiin kaikki, mikä Taivaissa ja maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu Hänen kauttansa ja Häneen, ja Hän on ennen kaikkia, ja Hänessä kaikki pysyy voimassa.” Kol.1:14-17. ”…läpi taivasten kulkenut Jeesus, Jumalan Poika.” Hebr. 4:14.

Isä Jumala tekee kaikki tekonsa Jeesuksen kautta. Hän on Jeesuksessa ja Jeesus on Hänessä. Joh. 5:17-27. ”Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat Hänen.” Joh. 14:10.

Minkälaiset ovat Jumalan kasvot?
Mistä ne löytyvät?
Meidänhän tulee rukoilla: ”Valista meille kasvosi!” 4 Moos.6:25. ”Näytä meille Isä!” Joh.14. Vastaukset kysymykseen löytyvät Raamatusta:
”Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä Hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu Hänen kauttansa ja Häneen, ja Hän on ennen kaikkia, ja Hänessä pysyy kaikki voimassa.” Kol.1:15-17

JEESUS ON JUMALAN KASVOT!
”Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on Hänet ilmoittanut.” Joh.1:18.
”ja joka, ollen Hänen kirkkautensa säteily ja Hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa.” Hebr.1:3.
Jeesus on ”VOIMAN OIKEALLA PUOLELLA!” Markus 14:62; näkymättömän Jumalan Ainoa näkyvä ”osa”. ”Joka näkee minut, näkee Hänet, joka on minut lähettänyt!” Joh.12:45. ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.” Joh. 14: 9. ”Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa.” Joh. 14:11.

JEESUS ON JUMALAN OLEMUKSEN KUVA!
”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: ’Näytä meille Isä’?” Joh. 14:9. ISÄ JUMALA ON VALISTANUT MEILLE KASVONSA LÄHETTÄMÄLLÄ POIKANSA SYNTIEMME SOVITTAJAKSI!

---

VIISAUS
Sananlaskut 8. luku kertoo viisaudesta. ”Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?” Ilmaukset ovat siis eräänlaista viisauden henkilöimistä.” … ”Herra loi (?) minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua” (jae 22).”Kun Hän taivaat valmisti, olin minä siinä…silloin minä Hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin Hänen edessään kaikin ajoin; leikitsin Hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.” Sananl. 8: 22-31.
Edellinen Sananlaskujen väärin tulkittu ilmaus, että Jumala olisi luonut Jeesuksen, ei pitäisi yhtä Raamatun kokonaisilmoituksen kanssa. Eikä siinä olekaan kyse Jumalan Pojan luomisesta, vaan viisaudesta, joka on kyllä myös personoitunut Jeesuksessa. Jeesus ei ole luotu olento, vaan kuten jo aiemmin on käynyt ilmi, Isästä syntynyt Sana.
”Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista.” Miika 5:1.

PYHÄ HENKI – MITÄ, MISSÄ, TAI KUKA HÄN ON
Raamattu ilmoittaa Pyhästä Hengestä, että Hän johdattaa, puhuu, kuulee ja julistaa. Joh.16:13-15. Ne ovat persoonallisia ominaisuuksia. Hän tulee murheelliseksi, jos uskova elää sopimatonta elämää. Efes. 4:30. Pyhän Hengen tuleminen murheelliseksi sydämissämme aiheuttaa synnin tunnon ja katumuksen. Tästä voimme tehdä johtopäätöksen, että Hän tulee myös iloiseksi kristityn puhtaasta vaelluksesta…
Ilman Pyhää Henkeä ei ole aitoa kristillisyyttä tai uskonelämää. Uskoon tuleminen on yhtä kuin Pyhän Hengen saaminen sydämeen pelastuksen sinetiksi. Ef. 1:13.  Room. 8:9.
Pyhä Henki on Puolustajamme. Joh. 14:16,17. Hän jakaa armolahjoja, ”niin kuin tahtoo” ( 1 Kor.12:4-11) ja johdattaa Jumalan seurakuntaa. Hän auttaa meitä rukoilemaan Jumalan tahdon mukaan. Room. 8:26,27. Jumalan Pyhä Henki toimii persoonallisella tavalla, ja on siis Persoona. Hän on alkuseurakunnan tunnustuksessa Jumala. Pietari nuhteli Ananiasta siitä, että tämä yritti ”pettää Pyhää Henkeä.” Ja tuo pettämisen kohde oli siis Pyhä Henki: ”Et sinä ole valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle.” Apt. 5:3.4. Pyhää Henkeä vastaan toimiminen on siis Jumalan vastustamista.
Kokemuksemme uskoon tulleina vahvistaa Pyhän Hengen toiminnan: ”Hänessä (otettuamme vastaan Jeesuksen) on teihinkin, sitten kuin olitte kuulleet totuuden sanan, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti.” Efes.1:13.
”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room.8:9.
Pyhä Henki on Totuuden Henki, Jumalan Henki ja Jeesuksen Henki. Apt.16:6,7. Hänet on ”vuodatettu.” Apt. 2:33/ Jooel 2:28-29. Häntä voidaan ”juoda.” Joh. 7:37-39. Pyhää Henkeä on lähes mahdoton määritellä ja selittää tyhjentävästi. Hänet pitää kokea omassa sydämessään. Saakoon Hän johdattaa lukijaa ymmärtämään Jumalan suuruutta, Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä Raamatun opettamalla tavalla.
Pyhän Hengen asuinpaikka meissä on meidän henkemme eli sydämemme, sisimpämme. Ja samalla Hän on voiteluna yllämme. 1 Joh. 2:20,27 ja 2 Kor.1:21,22. Uudestisyntymisessä eli uskoon tulemisessa Pyhä Henki tuli asumaan sydämiimme. Pyhän Hengen kasteessa Hän tulee päällemme. Apt. 11:15. Silloin olemme sisältä ja päältä täynnä Pyhää Henkeä.

Isällä ja Pojalla on sama yksi Henki. Tähän yhteen Henkeen olemme mekin uskoontulossamme tulleet. ”Joka yhtyy Herraan, on yksi henki Hänen kanssaan.” 1 Kor.6:17. ”…teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.” Kol.3:3. ”Hänessä me olemme, elämme ja liikumme.” Apt.17:28. Olemme Kristuksessa Jeesuksessa (Gal. 3:26,27; 2 Kor.5:17) olemalla Pyhässä Hengessä ja Hänen ollessaan meissä.
”Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.” 2 Kor. 13:13. Jeesuksen Kristuksen armo tuli ristintyön kautta meille oveksi Jumalan rakkauteen Pyhän Hengen kautta. ”Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta.” Room. 5:5.
Kun Pyhä Henki tuli meihin, niin me pelastuimme. Ja saadessamme Pyhän Hengen kasteen, saimme voiman olla Jeesuksen todistajia. Apt. 1:8; 2:1-6; 8:14-17; 10:43-48; 11:15; 19:1-6. Apostolit, jotka olivat saaneet Pyhän Hengen, täyttyivät myöhemmin yhä uudestaan Hengellä. Joh. 20:21-23; Apt.4:31 ym.

Pyhällä Hengellä ei ole varsinaista persoonanimeä. Silti Hän on persoona Isän ja Jeesuksen Henkenä. Hän ei kuitenkaan ole Isästä ja Pojasta erillään oleva persoona. Samoin kuin minun henkeni kuuluu minun persoonaani, samoin Pyhä Henki kuuluu Isän ja Jeesuksen persoonaan, kokonaisuuteen. Hän ilmentää Isän ja Jeesuksen persoonaa. Hän ei toimi irrallaan Isästä ja Pojasta kuten ei Jeesuskaan toimi irrallaan Isästä: vertaa aurinko ja säteet. Pyhä Henki ei toimi itsenäisesti: ”Hän ei puhu omia ajatuksiaan, vaan minkä Hän kuulee, sen Hän puhuu, ja Hän ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä Hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun. Siksi minä sanoin, että Hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille.” Joh. 16:13-15.
Emme myöskään löydä Raamatusta oppia, että Pyhä Henki olisi vain jokin ”henkilö” meidän ajattelemassamme mielessä, niin että Hänellä olisi jokin muoto, esim. ihmisen näköinen. Hän on Henki, joka on vuodatettu kaiken lihan ylle (Apt. 2:17) eli Hän on kaikkialla läsnä oleva ja kaiken tietävä. Jooel 2:28. Mutta Hän voi ottaa ilmestysmuodokseen vaikkapa kyyhkysen (Joh. 1:32-34), tai tuliset kielet, jotka näkyvät uskossa olevien päällä. Apt. 2:1-6.
Uskomme kaiken Raamatussa olevan Jumalan ilmoituksen Pyhästä Hengestä. Emme usko ”yli sen, mikä on kirjoitettu.” 1 Kor. 4:6.
Pyhä Henki on YKSI HENKI. Ja meissä kaikissa uskoon tulleissa on tämä YKSI ja SAMA Pyhä Henki. Hän jakaa meill armolahjoja sekä vaikuttaa Hengen hedelmän kasvua. Gal. 5:22. ”Kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin erikseen niin kuin tahtoo.” 1 Kor. 12:11. Room. 8:9.
Jumalan työtä voidaan tehdä ainoastaan Pyhän Hengen yhteydessä. Tämän vuoksi jokainen ihminen tulee auttaa sisälle Pyhän Hengen täyttämään elämään, ottamaan vastaan ensin Jeesus Pelastajaksi ja sitten Pyhä Henki johdattajaksi. ”vaan kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman ja te tulette olemaan minun todistajani…” eli Jeesuksen todistajia. Apt.1:8.  ”…Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.” Matt.3:11. Pyhän Hengen kautta annettiin sydämiimme Jumalan rakkaus. Room. 5:5.
Ylistetty olkoon Jeesus!
”Kaikki, joita Jumalan Henki johdattaa, ovat Jumalan lapsia.” Room. 8:14.
Sinäkin saat täyttyä Pyhällä Hengellä. Apt. 2:38; 10:44-48. Saat alkaa puhua uusin kielin ja ylistää Jumalaa. Lupaus on annettu jokaiselle. Luuk.11:13. Hän on oleva Puolustajasi syntisen ja nurjan maailman keskellä. Joh. 14:26; Apt.2:40. Hän johdattaa Sinut kaikkeen totuuteen (Joh.16:13) ja totuus on tekevä Sinut vapaaksi. Joh. 8:32. Sinä olet pääsevä Taivaaseen, Herrasi Jeesuksen luo.

”Jumalan, ainoan viisaan, olkoon kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta, aina ja iankaikkisesti. Aamen.” Room.16:27.

Kokonaisesti Herralle antautuneina, rukoilevina kristittyinä ja Pyhän Hengen johdatuksessa pysyen vältämme eksytysten kavalat juonet. Emme usko valheellisia kirkkoon kuuluvia opettajia, jotka ”pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet.” Room. 16:17-18. Raamattu on ainoa ”tunnustuskirjamme”.
”…että muistaisitte niitä sanoja, joita pyhät profeetat ennen ovat puhuneet, ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka te apostoleiltanne olette saaneet.” 2 Piet.3:2.
”Ei yli sen, mikä on kirjoitettu, ettette asettuisi toinen toistanne vastaan!” 1 Kor. 4:6.

Jumala on yksi! Ja meidän, uskoon tulleiden elämä on Hänessä, koska olemme ”Kristuksessa Jeesuksessa”. Gal. 3:26-29. ”Teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.” Kol. 3:3.

Weijo Lindroos
Turku

KATSOKAA, ETTEI KUKAAN TEITÄ EKSYTÄ !
Raamattutunti 04. 08. 2001 kasetilta:
”Ei helmiä sioille”

Puhuu Weijo Lindroos, Turku.
Kasetilta kirjoittanut Esko Halkosaari

:
Aloitamme taas tämän raamattutunnin Jeesuksen nimessä. Luemme aluksi Tiituksen kirjeen 1. luvusta. Nämä asiat, jotka rukoushetkessä laskettiin sydämelleni on tarkoitettu jaettavaksi kaikkialle ja kaikille ja kaikenlaisille uskoville. Pääasiassa uskoville, mutta myöskin uskonnollisille sekä uskonnottomillekin, niin että me kaikki pääsisimme tuntemaan oikean tien ja tulisimme tuntemaan Jumalan totuuden.
Tässä nyt esillä olevassa Tiituksen kirjeen ensimmäisessä luvussa tarkoitetaan seurakunnan kaitsijoita, mutta jae 9 pätee kyllä kaikkiin seurakuntalaisiin. ”Hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa ( ja mikä on se luotettava sana? ), että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla, että kumoamaan vastaan sanojain väitteet. Sillä paljon on niskoittelevia turhan puhujia ja eksyttäjiä, varsinkin ympärileikattujen joukossa; semmoisilta on suu tukittava, sillä he kääntävät ylösalaisin kokonaisia huonekuntia, opettamalla sopimattomia häpeällisen voiton vuoksi.” Tässä sanottiin, että oli ja on paljon niskoittelevia ja turhanpuhujia. Paljon on sellaisia jotka puhuvat ja puhuvat, mutta puhuvat turhia, Raamatun ulkopuolisia asioita. Siis puhujia on paljon, ei ainoastaan turhanpuhujia, vaan myöskin puhujia siinä mielessä, että puhe ei lähennä ketään Jeesukseen, vaan on pelkkää uskonnollissävytteistä huulten höpinää. Vastakohdaksi voi asettaa sellaisen asian, että rakentajia on vähän, mutta palikoilla leikkijöitä paljon. Isot miehet leikkivät seurakuntaleikkiään. Tosin puheilla, kirjoituksilla ja opettamisella rakennetaan Jumalan seurakuntaa, mutta puheiden pitäminen ei ole se pääelementti. Jeesus ei kouluttanut opetuslapsiaan pääasiassa puhujiksi, vaan kehotti meitä rukoilemaan Jumalalta työmiehiä elonkorjuuseen, työhön Jumalan seurakunnassa, niitä, jotka toimivat ja saavat aikaan tuloksia. On pistettävä asiat käytännössä toimimaan. Tämä edellyttää, että jokainen löytää Jumalan lapsena oman paikkansa ja tehtäväalueensa Kristuksen ruumiissa. Tarkoitan siis, ettei oikeakaan puhe jäisi vain siihen puheen tasolle. Puhe yksistään ei vielä ole mitään, vaan puheen tulee johtaa meidät kaikki toimintaan, tekemään ja toimimaan puheen mukaan. Tulen kyllä pitämään edelleenkin raamattutunteja. Mutta toivon, että ne saavat aikaan enemmän liikehdintää, Herran tahdon etsimistä ja siihen myöntymistä sekä armolahjojen toimintaa kokouksissa.
Toiminta Jumalan sanan mukaan uskovien piirissä tarkoittaa sitä, että meillä on järjestettyjä kokouksia, ja meillä on kokouksissa jokaisella jotakin annettavaa toisillemme; ettei se ole ainoastaan yhden, kahden tai kolmen vastuulla, vaan kaikki osallistumme, teemme työtä, toimimme, autamme, kutsumme ihmisiä mukaan samalle tielle, toteutamme lähetyskäskyä kaikkialla. Pysymme kokouksissa mukana.
Pietarin kirjeessä sanotaan: ”Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla minkä on saanut Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneen haltijoina.” Tämä hengellinen, armolahjoilla palveleminen ja armolahjojen toimiminen on tarkoitettu tapahtumaan pääasiassa kokouksissa. Erilaiset auttamislahjat, sairaiden ja vanhusten luona käymiset ja muut sellaiset ovat toinen asia. Ne ovat siunattuja palvelustehtäviä kokouksien ulkopuolella.

Muistamme Efesolaiskirjeen 4:nen luvun tuttua sanomaa 11 jakeesta, kuinka Hän on kutsunut jokaisen uskovan tehtävään: ”Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi ( jotkut johtajiksikin, mutta ei kuitenkaan herroina hallitsijoiksi. ) tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi ( ei pelkästään puhujiksi vaan täysin valmiiksi ) palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen”, siis kunnes me kaikki täytämme oman paikkamme Kristuksen ruumiin jäsenyydessä ja siten olemme siunauksena toinen toisellemme. Tätä Jumala tahtoo.

Vielä sitten on sellainen turhanpuhumisen muoto, joka tuntuu ehkä kovalta ja rajultakin sanoa, mutta siitä huolimatta se on sanottava: On aika lopettaa rakkaudesta lässyttäminen. Rakkaudesta turhaan puhumista on liian paljon Jumalan kansan keskuudessa. Sellaisella ei ole mitään tekemistä oikean RAKKAUDEN kanssa. Raamattu kieltää rakkaudesta lässyttämisen. Voidaan lukea tämän ajatuksen vahvistukseksi ensimmäisen Johanneksen kirjeen 3. luvusta: Siis 1. Joh. kirje 3. luku, 13 jakeesta: ”Älkää ihmetelkö veljeni jos maailma teitä vihaa (kun vaellamme Jumalan sanan mukaan, näin käy) me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään ( ja mistä me sen tiedämme ), sillä me rakastamme toisiamme. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa, jokainen, joka vihaa veljeänsä on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi. Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Hän antoi henkensä edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä. Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä. Lapsukaiset älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.” Tämä jae 18 on hyvin selvä sana. Siinä kielletään katteeton pelkkä rakkaudesta puhuminen: Älkää rakastako vain sanalla ja kielellä. Joku sanoo hyvinkin herkästi kuinka rakastaa toista, mutta ei sen sanominen ole rakkautta. Rakkautta on toimiminen. Rakkaus on tekoja. Rakasta siis teossa ja totuudessa; eikä siis ainoastaan teossa, vaan myös totuudessa. Sellainen vasta on oikeaa totuudessa vaeltamista ja rakkaudessa elämistä. Aamen, totuudessa totuudesta puhuminen. Totuuteen auttaminen on rakkautta. Rakkautta on sanoa totuus.
On siis sellaista kirjaimellista turhan puhumista, joka ei johda mihinkään. Turhaan on turha puhua.

Sitten menemme varsinaiseen aiheeseen. – Kyllä siihen vielä tänään päästään:
Rukouksessa ollessani Jumalan Henki kehotti minua tässä raamattutunnissa puhumaan raamatun eläimistä, se oli monta päivää ihmettelyn aiheena. Sitten alkoi selvitä mitä Jumala tahtoi tällä sanoa. Aloin nähdä miten paljon Raamattu puhuukaan eläimistä ja miten Jumala puhuu niiden kautta. Sitä tahdon nyt tuoda esille.

ENSIKSI OTAMME KÄSITTELYYN SUDET
Susi on julma eläin. Raamatun mukaan se on sellainen eläin joka hajottaa, repii ja raatelee. Se on lampaille hengenvaarallinen. Paavali sanoo, että teidän omasta joukostanne ( jo alkuseurakunnan jälkeisenä aikanakin ) nousee miehiä jotka väärää puhetta puhuvat. Siis turhan puhujia ja eksyttäjiä. Niitä on aina ollut Jumalan kansan keskuudessa; noita julmia susia, jotka eivät halua yhdessä rakentaa, vaan hajottavat, repivät ja raatelevat lampaat hajalleen. Turhan puhujat ovat juuri niitä apostolien teoissa mainittuja ”julmia susia”, jotka eivät laumaa säästä. Apostolien teot 20. luvun jakeet 29 ja 30 sanovat näin.
Mutta susien ulvoessa on aina myös hyvän Paimenen ääni kuulumassa. Se sanoo: ”pysykää laumassa, olkaa keskinäisessä rakkaudessa, tukekaa toisianne, nostakaa toisianne, puhukaa toisistanne hyvää, luokaa luottamusta toisiinne, puhukaa toisistanne niin, että kaikki luottavat teihin. On hengenvaarallista jäädä yksinään suden armoille.” Näin meidän pitää kylvää keskinäistä luottamusta Jumalan sanan mukaan. Tahdomme varjella jokaista lammasta vääriltä opeilta ja eksyttäviltä uskonsuunnilta. Kun oikeat seurakunnan paimenet eli kaitsijat näkevät suden tulevan, niin he varoittavat lampaita. Väärät paimenet jättävät lauman susien raadeltaviksi.

SEURAAVINA ELÄINKUNNAN EDUSTAJINA TUTKIMME KAMELEONTIT
On sellaisia ihmisiä, jotka ovat alhaisia kameleontteja. Kameleontti on sellainen eläin, joka hiekkaerämaahan mennessään muuntuu aivan ympäristönsä väriseksi, kukaan ei erota sitä sieltä. Sitten se menee vihreän puun oksalle ja muuntuu puun oksan väriseksi, ei kukaan erota, että siellä on eläin. Sellainen on Kameleontti. Semmoisia kameleonttikristittyjä on paljon. He menevät paikasta toiseen ja ovat kaikkien kanssa samaa mieltä. Heidän mottonsa on lässyttää rakkaudesta: ”Kunhan vaan rakastamme ja pidämme yllä ekumeniaa, ekumeniaa, ekumeniaa; olkaamme yhtä ja sitten on kaikki hyvin, ei sillä väliä mitä teette ja missä synnissä elätte tai mitä oppeja opetatte kunhan vaan tunnustatte rakastavanne, ja puhutte paljon rakkaudesta.” Tällaisia Kameleonttikristittyjä on paljon. Siinä touhussa on vielä sellainenkin vaaratekijä – olen sen itse havainnut ja nähnyt läheltä, saanut seurata, – kuinka pahaa jälkeä eli huonoa hedelmää se on saanut aikaan, kun on menty synnissä elävälle sanomaan, että kyllä Jumala sinua rakastaa vaikka elätkin synnissä. Nämä synnissä elävät, jotka juuri ovat päässeet uskon elämään kiinni, ovat näin jopa saaneet rohkeutta jatkaa synnissä elämistään. Kaikenlaiset juopottelut ja tupakan saastat, jopa huumeet ja pillerien väärinkäytöt on hyväksytty. Ja siihen sanotaan vain, että kyllä Jumala sinua silti rakastaa. On väärin saastuttaa elämäänsä. Ja on väärin vakuuttaa Jumalan rakkautta synneissään pysyville. Se on sitä rakkaudesta lässyttämistä joka ei ole Jumalasta.
Voitaisiin lukea Joh. evank. 3. luvusta, jossa on merkittävä kohta tähän asiaan. Siinä viimeinen jae sanoo näin: ”Joka uskoo poikaan sillä on iankaikkinen elämä, mutta joka ei ole kuuliainen pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällään.” Tässä Jeesus ei lupaa, että Jumalan rakkaus pysyy sellaisen päällä joka elää synnissä, eikä lähde kuuliaisuuden tielle.
Jumalan rakkaus toimii ihmisen elämässä, kun hän elää kuuliaisuudessa, kuunnellen mitä Jumala
hänelle puhuu ja luopumalla synneistään ja vääryydestään, mutta ellei hän niin tee, ellei joku siis tahdo luopua synneistään, on väärin mennä hänelle sanomaan, että kyllä Jumala sinua siitä huolimatta rakastaa. Raamattuhan sanoo, että Jumalan viha pysyy sellaisen päällä. On ristiriitaista sanoa toisin. Jumalan kansa onkin tällaisilla valheellisilla hokemilla niin kyllästetty, ettei totuus tahdo enää saada sijaa. Ei ymmärretä, että Jumala on edelleenkin sama iankaikkinen Jumala joka myös rankaisee. Jumalan viha edelleenkin kohtaa kaikkea jumalattomuutta. Tämä ei tietenkään kumoa sitä, että Jumala on rakkaus.
Sitten 1. Johanneksen kirjeestä, sen 2. luvusta:
”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti” ( 1 Joh. 2:15-17 ).
Jumalan armahtavasta rakkaudesta tiedämme kukin omasta kokemuksestamme, kuinka hän veti meitä puoleensa Kristuksen evankeliumin kautta. Saimme tulla Hänen lapsikseen. Lähdimme Hänen armostaan ja vaikutuksestaan uskon ja kuuliaisuuden tielle. Lähdettyämme ristin tielle ja luopumalla omista ehdoistamme, hyväksymällä pelkästään ne ehdot jotka Hän on Sanassaan Raamatussa meille antanut, saimme kokea valtavan Jumalan rakkauden tulevan elämäämme. Jumala on itse rakkaus. Jokainenhan ymmärtää, ettei rakkaudessa ole mitään, joka voisi vahingoittaa, vaan se aina koituu ainoastaan siunaukseksi, tuo lepoa, rauhaa, iloa, turvallisuutta ja hengellistä hyvinvointia, jos vain toimimme niin kuin hän tahtoo, eli Sanansa mukaisesti, niin kuin OIKEA rakkaus edellyttää. Jumala odottaa että sinäkin nyt annat tilaa hänen oikealle rakkaudelleen. Jumalan pyhä henki ei voi asua saastaisessa temppelissä. Hänen rakkautensa ei saa tilaa synnin vallassa olevassa sydämessä, eikä siellä missä maailman henki hallitsee, ei myöskään uskonnollisissa lahkohenkisissä uskontojen temppeleissä. ”Teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli.” Me olemme uuden liiton temppeli, oikea rukoushuone. Halleluja!
Paavali joutui eräässä vaiheessa ojentamaan Pietarinkin pois kameleonttikristillisyydestä. Tuo ulkokultaisuus tempasi silloin mukaansa Barnabaankin. Tämä kertomus löytyy Galatalaiskirjeen 2. luvusta. Luetaan jakeesta 11: ”Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista. Sillä ennen kuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja (näytti toista naamaa juutalaisille ja toista pakanoille), ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen ( eli kameleonttikristillisyyteen ) muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin. ”Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: ”Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?” (Gal. 2:11-14).
Tässä näemme myös opetuksen, ettei tule opettaa juutalaisia tapoja uskoville. Mutta tuo ulkokultaisuus on Jumalalle erityisen vastenmielinen synti. Jeesus itse sanoi näin: ”Ennen kaikkea kavahtakaa fariseusten hapatusta, se on: ulkokultaisuutta” ( Luuk.12:1 ). Meidän pitää kaikissa tilanteissa näyttää värimme; elää kristityn elämää suoruudessa kaikissa tilanteissa ja kaikenlaisten ihmisten läsnä ollessa.

Lähetyskäskyn toteuttaminen on yhteinen tehtävämme. Mutta tuntuu siltä, että uskovat ovat yleisesti taitavia leikkimään piilosilla oloa. Ei enää leikitä sellaista, vaan tullaan ulos piiloistamme eli kameleonttikristillisyydestä.
On kameleonttimaista muuntautua ihmisten mielen mukaan esimerkiksi silloin kun joku uskosta osaton omaisemme on paikalla. Meidän on elettävä kristillistä elämää kaikkien nähden. Useinhan rukoushetket, Raamatun luvut ym. kristillisen elämämme aito sisällys muuntautuu ympärillämme olevien ihmisten mukaan; ettei se ja se nyt vaan kuule ja näe tällaista. Jos hän ei näe kristillisyyttä, niin hän näkee kameleonttimaisen, halveksittavan kuurupiilokristillisyyden.

Tässä välissä tahdon sanoa erään myöskin eläinmaailmasta tulevan opetuksen. Tämä löytyy Psalmista 32, jakeesta 9: ”Älkää olko niin kuin järjettömät orhit ja muulit, joita suitsilla ja ohjaksilla suistetaan..” Jumala tahtoo, että vapaasta omasta valintaoikeudestamme käsin päätämme ojentautua Hänen Sanansa tielle, ettei meitä tarvitse väkisin kiskoa suupielistä puhumaan ja toimimaan oikein, kuten hevosia ohjataan kiskomalla suitsista. Jumala kyllä saattaa palauttaa ihmisen tahtonsa tielle puhumalla vaikka aasin kautta, kuten kävi Bileamille: ”Mykkä juhta puhui ihmisen äänellä ja esti profeetan mielettömyyden” ( 2 Piet.2:16 ). Näin Jumala aika ajoin muuttaa luonnon järjestystä. Kivetkin eli kivisydämiset voivat huutaa Jeesusta.

Jumalalle ei ole mieleen Jumalattoman kuolema, vaan Hän odottaa, että jumalaton kääntyy tieltänsä. Kääntyminen tarkoittaa ohjasten antamista Jumalalle. Jumala ei voi antaa siunaustaan sille joka pysyy synnissä. Jumala ei voi olla johdattamassa sellaista henkilöä, jota paha henki saa hallita. Silloin ei vielä ole annettu Jumalalle sijaa, eli ei ole luovuttu syntielämästä, joka on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Sen tähden Pyhä henki tahtoo nyt ottaa Jeesuksen omasta ja sanoa: ”Rakkaat Jumalan lapset kaikkialla, luopukaa synnistä ja itsekkyydestä, jos tahdotte elää minun rakkaudessani. Minä annan sinulle uuden elämän ja uuden voiman. Sinä saat vastaan ottaa uuden ajatusmaailman; katso, se on Kristuksen mieli.” Näin kuuluu Jumalan sana. Ja jos tahdomme kokea, mitä Jumalan Rakkaus on, niin nyt laitamme kaiken synnin pois. Kaikki vääryys on syntiä. Kaikki välinpitämättömyys on syntiä, kuten myös turhan puhuminen ja juoruilu eli pahan puhuminen ja teeskentely. Vasta näin, Jumalan tahdon mukaan toimiessamme, rakkaus saa sijaa meissä ja alkaa toimia. Jumalan rakkaus odottaa rehellistä toimintaa.
On hyvä muistaa useastikin Apostolien teot 2:38: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.”

Sitten mennään seuraavaan kohtaan. Katsomme apostolien ja Jeesuksen puheiden sävyä. Luetaan Matt. 22. luvun 15 jae: ”Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat kuinka saisivat Hänet sanoissa solmituksi.” Tässä tulevat esiin sellaiset turhanpuhujat, sen ajan eksyttäjät, jotka eksyttivät ihmisiä pois päin Jeesuksesta, tulivat sillä tavoin arvostelemaan, että voisivat esittää sellaisia kysymyksiä, joissa Jeesus menisi sanoissa sekaisin. Sitten voitaisiin voitonriemuisesti syyttää Jeesusta puheen virheistä. Tieten tahtoen he tulkitsivat oman mielensä mukaisesti mitä kuulivat ja yrittivät sillä tavoin sekoittaa asioita.
Sellaisia turhanpuhujia on tänäkin aikana liikkeellä. Heillä on koko ajan sellaista ns. kyyläävää arvostelua; kytätään jos menisi joku sana vähän vikaan, ja siihen sitten tartutaan. Sellaisia parjaavia arvostelijoita tuntuu riittävän. Ymmärrämme rakentavan arvostelun, joka on toinen asia.
Me tulemme Jumalan seurakunnan kokouksiin aina kuuntelemaan Jumalan sanaa emmekä vikoillen arvostelemaan ja vääntämään sitä. Tulemme kuuntelemaan Sanaa ja oppimaan sitä, tehdäksemme niin kuin se sanoo, eikä väittelemään siitä. Silloin se on tervettä. Emmekä tietenkään ole pikkulasten touhussa niin että leikkisimme ”silmät kiinni ja suu auki” –leikkiä, vaan koettelemme kaikki aistit tarkkaavaisina kuulemaamme sanaa. Mutta ennen muuta kuuntelemme puhuuko joku taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä, Totuuden Hengessä, vai puhuuko hän oman päänsä oletuksia. Ja voihan totuuttakin puhua ilman Pyhää Henkeä. Että ollaan vaan tarkkaavaisia.

Hyttysten sanoma tulee mieleen noista fariseuksista, joista Jeesus sanoi, että ne ovat sellaisia jotka siivilöivät hyttysiä, mutta nielevät kameleita. Kamelikin oli saastainen eläin. He takertuvat pikkuasioihin, jotka eivät ole olennaisia, eli joilla ei ole hengellistä merkitystä. Samalla he nielevät kamelin. Puhutaan hyvin tärkeänä asiana esimerkiksi Jeesuksen kuolinpäiväopista, kuten tänä aikana Suomessa on tehty. Ja meillekin sitä oppia on yritetty tuoda. Varmaan olisi tärkeämpiäkin ja ajankohtaisempia asioita, mistä puhua. On aivan sama kuoliko Jeesus keskiviikkona, torstaina tai perjantaina. Oleellista on, että Hän kuoli meidän syntiemme edestä.
Naisten pään peittämisestä tehdään samoin joskus riita-asia. Monenlaista sellaista he esittävät. Samalla he kuitenkin saattavat laiminlyödä esimerkiksi seurakunnan yhteisen kokoontumisen, joka on uskonelämän kehittymisen kannalta elintärkeä. Siivilöivät pikkuasiat ja nielevät suuret vääryydet. Asioiden tärkeysjärjestys Pyhän Hengen johdossa ei ole heille selvinnyt.

Käärmeestä puhutaan Matt.23 luvussa.
Tuo vanha käärme, jota paholaiseksi, perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan Ilmestyskirjan mukaan, on se, joka kylvää epäuskoa. Luetaan ensiksi tämä Matt.23, jae 33: ”Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon?” Tässä Jeesus nimittelee aikansa uskonnollisia ihmisiä, vieläpä korkeimmin oppineita ja sen ajan arvossa pidettyjä ihmisiä, arvohenkilöitä. Jeesus sanoo heistä, että he ovat kyykäärmeitten sikiöitä. Juutalaisten synagoogankin johtajille, joilta siis sinä aikana opetus otettiin vastaan, Hän sanoi niin. Hän sanoi heistä niin siksi, että he olivat kallistaneet korvansa tuon vanhan käärmeen puoleen, sen joka petti myös Aadamin ja Eevan. Samoin kuin Aadam ja Eeva kallistivat korvansa kuuntelemaan käärmettä, samoin nämä Jeesuksen aikaiset uskonnon opettajat tekivät. Kirjanoppineet olivat menneet tuohon käärmeen ansaan, joka vihaa oikeaa rakkautta (Jumalan rakkautta). Tämä oikea rakkaus tahtoo vain hyvää kaikille, mutta aina totuudessa pysyen. Käärme tahtoi tehdä epäilyksen alaiseksi Jumalan rakkauden, kysyen onko Jumala todella sanonut niin. Se oli pieni epäuskon siemen, mutta vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan. Sen tähden, että he kylvivät epäuskon siementä, Jeesus paljasti heidät julkisesti heidän häpeäkseen. Siksi he alkoivat vihata Häntä ja juonimaan Häntä vastaan, keksien kaikenlaista millä saisivat hänet tuomituksi. He käyttivät jopa valhetta hyväkseen. Näin heistä oli tullut Elävän Jumalan vastustajia. He nielivät käärmeen siemenen eli epäuskon sydämeensä.
Jeesus tahtoi tällä antaa opetuksen meille kaikkien aikojen kristityille varoitukseksi kaikenlaisista luikertelijoista joita tulee keskuuteemme, jotka pyrkivät vesittämään totuutta, Jumalan sanaa ja sanan mukaista toimintaa, pyrkien jarruttamaan niitä, jotka tahtoisivat uskoa ja elää todeksi koko Jumalan Sanan, seurakuntatotuutta myöten.
Mutta meillä pysyy yksi sydän, yksi sielu, yksi ruumis, yksi ja sama Henki eli Kristuksen ja Isän Jumalan Henki. Ja näin olemme täydellisesti yhtä Jumalan Sanan tiellä.

Käärmeestä tulee vielä mieleen tuo branhamilaisten suosima käärmeensiemenoppi. Se oppi pitää sisällään harhan, että käärme oli Paratiisissa apinan ja ihmisen välisessä olomuodossa ja yhtyi lihallisesti Eevaan. Tämän yhdynnän tuloksena sitten muka syntyi Kain. Törkeää Raamatun vääristelyä. Se, että Käärme puhui Eevalle ja sai hänet lankeamaan pois vilpittömyydestä Jumalaa kohtaan, on tosiasia. Tämänhän vahvistaa Paavalikin kirjoittaessaan Pyhässä Hengessä: ”Mutta minä pelkään, että niin kuin käärme kavaluudellaan petti Eevan (siis puhumalla myös ihmisen äänellä kuten Bileamin aasikin myöhemmin), niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan” (2 Kor. 11:3). Paholainen oli käärmeessä ja puhui kylväen epäuskon siementä Eevaan. Tämän johdosta Eevan mieli avautui epäilemään Jumalan Sanaa. Tuota käärmeen myrkkyä, siis epäuskon sanaa, kylvetään tänäkin aikana vilpittömien Jumalan lasten mieliin. Mutta me emme ota sellaista vastaan. Aamen.

Myös nämä tämän ajan uskonnolliset kirjanoppineet puolustelevat omia rakennelmiaan ja kylvävät epäuskoa, uskotellen, ettei sitä enää nykyaikana voida uskoa koko Raamattua, että se on Jumalan Sanaa. Eikä muka enää voida noudattaa apostolista seurakuntaoppia. He sanovat, että ”kovalla vaivalla on saatu aikaan näitä rakennelmia, joten paras pysyä nyt vain näissä tutuissa, turvallisissa puitteissa, joissa meillä on ihan hyvä olla, ei vihollinenkaan ole millään lailla häirinnyt. Ei sitä nyt niin kirjaimellisesti tarvitse tuota Jumalan sanaa ottaa.” Tällä lailla juuri syyllistytään siihen käärmeen siemenen kylvämiseen. Sellaista ei pidä eikä saa uskoa, vaan tulee uskoa ja tehdä juuri niin kuin Raamattu sanoo kaikissa asioissa, muutoin ihmiset eivät näe meissä kristillisen elämän tuntomerkkejä, jotka Jeesus on meihin asettanut.

Hänen seurakuntansa tunnistetaan siitä, ETTÄ HEILLÄ ON KESKINÄINEN RAKKAUS. Tämä rakkaus tulee vielä löytymään ulkopuolella uskonsuuntien olevien kristittyjen keskuudesta. Vielä tänä päivänä ei tätä merkkiä ole kokonaan nähtävissä. Ihmiset eivät tunnista Kristuksen seurakuntaa siitä, että samalla paikkakunnalla kaikki Kristuksen omat olisivat yhtä, eläen keskinäisessä rakkaudessa ja tehden yhdessä rintamassa Jumalan työtä. Nämä ovat selkeitä raamatun opetuksia. Tahdommeko noudattaa niitä? Kiitos Herralle! Me täällä tahdomme juuri sitä.

Meidän on tultava Herran eteen nöyrällä ja kysyvällä mielellä, pyrittävä selvittämään kuinka
paljon olemme nielleet käärmeen siementä ja miten voisimme puhdistua niiden saasteesta ja tulla Kristuksen kaltaiseksi eli pukeutua Häneen täydellisesti, niin että Hänen rakkautensa meistä heijastuisi. Haluammeko antaa Jumalan puhtaan sanan vaikuttaa ja muokata meitä? Haluammeko kuulla millä tavalla Jeesus tahtoo meitä muistuttaa Pyhän Henkensä kautta? Haluammeko kuulla niitä Jumalan armoitettuja, jotka hän on valinnut ja kutsunut seurakuntansa rakentajiksi? Tunnustammeko tänä aikana apostolit, profeetat ja kaikki muut paikallisseurakunnan viranhaltijat, myös opettajat, paimenet ja johtajat? Ja opetammeko, että seurakunnan opettajiksi kelpuutetaan vain uudestisyntyneet ja sen jälkeen kasteella käyneet, Pyhällä Hengellä täytetyt Jumalan lapset, jotka eivät kylvä käärmeen siementä seurakuntaan?

Ja sitten seuraavaan kohtaan.
KOIRAT JA SIAT
Onkohan tämä tämän raamattutunnin pääkohta? Luetaan Matt. 7. luvun, vuorisaarnaa, josta opitaan toimintaamme oikeaa sävyä, kuinka Jeesus puhui varoittavia sanoja. Hän ei turhia lässytellyt, eli jae 6. ”Älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi ja repisi teitä.” Siinäkin Jeesus nimittelee ihmisiä koiriksi ja sioiksi . Jeesuksen sanojen sävy uskonnollisia kirjanoppineita kohtaan oli tällaista. Nämä ovat kovia, mutta hyviä sanoja, kun ymmärtää mitä nämä tarkoittivat vanhan liiton aikana. 3 Mooseksen kirjassa puhuttiin esim. 22. luku, että pyhästä uhrista ei saanut pakana syödä. Se tarkoitti, että pakanat olivat koiria. Mutta ennen kaikkea Jeesus tarkoitti, että koirat ja siat kuvasivat saastaisia, saastaisissa himoissa eläviä ihmisiä. Koirahan luokiteltiin saastaiseksi eläimeksi. Synneistään kiinni pitäviä ihmisiä sanottiin koiriksi ja sioiksi, niitä jotka vastustavat Jumalan sanaa ja puolustelevat syntejään. He ovat koiria.
Te muistatte Ilmestyskirjasta, 22 luku, jakeet 14 ja 15: ”Autuaat ne jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja pääsisivät sisään porteista pyhään kaupunkiin, ulkopuolella ovat koirat, velhot ja huorintekijät sekä murhaajat ja epäjumalan palvelijat, ynnä kaikki jotka valhetta rakastavat.” Siinäkin siis puhuttiin koirista, että ne ovat ulkopuolella, eli tarkoitettiin epäpyhiä ihmisiä. Luetaan samalla 21 luvusta: ”Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin, velhojen, epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa, tämä on toinen kuolema.”

Katsotaan sitten vielä lisää vuorisaarnan 7. luku 6. jaetta, ettemme siis olisi niitä jotka halveksivat Jumalan sanaa ja ettemme itse joutuisi tällaisen sanan alle olemaan koiraihmisiä.
Myös Pietarin kirjeessä sanotaan, että ”koira palaa oksennukselleen ja pesty sika rypee rapakossa”. Ettemme vain tulisi sellaisiksi Jumalan lapsiksi, jotka hengessä aloittivat mutta lihassa lopettivat.
Kerran he olivat tulleet elävään uskoon ja näin puhdistuneet saastaisuudestaan Jeesuksen Kristuksen kalliilla sovintoverellä. Mutta sitten ovat uudelleen lähteneet leikkimään synneillä ja näin joutuneet uudelleen paholaisen valtaan. Siinä tilassa erikoisesti sielunvihollinen alkaa tarjota myös uskonnollisuuden vaihtoehtoa. Tunnustetaan edelleenkin uskoa ja käydään jossain kokouksissa sanan kuulossa. Tänä aikana siihen onkin paljon vaihtoehtoja. On monta seurakunnaksi itseään nimittävää eriseuraa mihin voi mennä ja liittyä. Jos jossakin alkaa tuntua tukalalta mennään toiseen. Jäädään hedelmää tuottamattomaksi tai huomaamatta aletaan tuottaa pahaa hedelmää, jonka uskosta osattomatkin huomaavat pahaksi, mutta itse sen tuottajat eivät sitä huomaa, eivätkä myönnä vaikka joku siitä huomauttaisikin. Eikä ekumeniaan taipuvissa eri lahkoseurakunnissa juuri välitetä miten jäsenet elävät.

Edelleen tulee kovia sanoja. Jumalan Hengessä saamme kuitenkin iloita näistä sanoista. Nämä koituvat siunaukseksi ja johtavat terveeseen uskonelämään, kunhan vain otamme niistä vaarin. Usein on kuitenkin niin, että suuri enemmistö Jumalan kansasta vieroksuu kovia sanoja. He vaativat, että puhukaa meille mieluisia, älkää saarnatko kokosydämisestä antautumisesta. Miikan kirjassa jossakin sanottiin vielä, että ”jos tulisi mies joka saarnaisi viinistä ja väkijuomasta, niin siinä olisi saarnaaja tälle kansalle”. Siis saarnaisi, että käyttäkää vain vähän alkoholia, ei se pahaksi ole. Ja 2. Timoteus kirjeen 4. luku sanoo: ”Aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia” ja puhujia, näin kääntäen armon ja totuuden irstaudeksi.
Mutta me emme tahdo olla sellaisia, vaan tahdomme kuulla tervettä oppia. Tahdomme vahvaa
ruokaa, eikä mitään ravinnottomia makupaloja. Todelliset Jumalan lapsethan eivät kärsi terveestä opista, vaan mielellämme haluamme kuulla sitä. Myös tahdomme sitä noudattaa niin, että sen hyvä hedelmä tulisi näkyviin. Ettei kävisi niin kuin sille viikunapuulle, jolle Jeesus sanoi: ”Älköön sinussa enää ikinä hedelmää kasvako.” Kysymyksessä oli pelkkä uskonnollinen puu.

Sitten tässä aiemmin mainituista helmistä, olen joskus lukenut jostain, että helmien heittäminen sikojen eteen juontaa sellaisesta asiasta, kun siihen aikaan oli vielä paljon helmisimpukoita ja niitä kerättiin runsaasti. Niitä sitten puhdistettiin ja otettiin helmi jokaisesta talteen ja kuoret heitettiin sioille, ne oli sioille herkku ruokaa (sen selitysteoksen mukaan). Siinä sitten joskus saattoi mennä helmi kuoren mukana. Siat olivat hyvin tarkkoja syödessään niitä. Jos siellä oli helmi sisällä, sika suuttui eikä halunnut nielaista sitä. Ne tulivat vihaiseksi sitä heittäjää kohtaan ja yrittivät käydä sen heittäjän kimppuun. Aika mielenkiintoinen selitys.
Tässä on sellainen opetus, että jos me sellaisille ihmisille, jotka ovat oikeaa Jumalan sanaa vastaan, yritämme syöttää näitä Jumalan Sanan kalliita helmiä, niin he suuttuvat, koska tahtoisivat vain niitä kuoria. Heidän suurta herkkuaan ovat korvasyyhysaarnat. Mutta kallisarvoisia aarteita, koko Totuuden Sanoja he eivät kärsi kuulla, sitä tervettä oppia, jonka Jumala on seurakunnalleen antanut. He yrittävät eri tavoin käydä kimppuumme Jumalan Sanan avullakin. Sitä voisi verrata profeettojen kivittämisiin. He vääristelevät kirjoituksia omaksi kadotuksekseen.

Mennään taas eteenpäin. Luetaan Matteus 15. luvusta sellainen kertomus, kun eräs nainen tuli Jeesuksen luokse ja kertoi riivaajan vaivaavan hänen tytärtään. Tämä nainen oli pakana, kanaanilainen vaimo, ei juutalainen. Jeesus halusi tässä antaa hyvän opetuksen. Tämä vaimo ei heti välittänyt Jeesuksen kielteisistä sanoista, ettei häntä ole lähetetty pakanoiden tykö (jae 24). Niin kuin Joh.1:11 sanoo myöskin, ”Hän tuli omiensa tykö”, Juutalaisten tykö, mutta hänen omansa eivät ottaneet Häntä vastaan. Sitten siihen päälle tuli tämä armon sana, että ”kaikille jotka ottivat Hänet vastaan Hän antoi voiman tulla Jumalan lapseksi, niille jotka uskoivat Hänen nimeensä.” Tämä vaimo oli hyvin nöyrä. Hänellä oli pieni tieto suuresta Jeesuksesta. Mutta pienikin usko Jeesukseen riittää, kun vaan rohkeasti menee Jeesuksen tykö. Hän antaa avun, jos vaan nöyrästi ja vilpittömästi ja tosissasi sitä pyydät. Mutta sitten jae 27. Siitä käy ilmi kuinka tämä vaimo oikein alensi itsensä kun kuuli että Jeesus oli tullut ensisijaisesti omiensa, siis Juutalaisten tykö. Hän alistui pakanaosaansa, mutta anoi nöyränä, että josko siitä hyvästä jota sinussa Jeesus on, joitain murusia voisi tippua meidän pakanoidenkin hyväksi. Kanaanilainen penikka sai avun. Ja niin on meille Suomen pakanapenikoillekin käynyt. Myös me olemme päässeet osallisiksi Jeesuksesta ja Raamatun aarteesta. Juutalaisten lankeemuksen myötä me pakanat saimme perintöosan Kristuksessa Jeesuksessa, kun Hänen kauttaan saimme tulla Jumalan lapsiksi. Näin meistä tuli myös todellisia Juutalaisia. Tämä on Jumalan erityisarmoa. Mutta näin me penikat pääsimme osallisiksi kalleimmasta aarteesta, Kristus-helmestä.

Sitten vielä Luukas 13. luvusta: Tässä vielä näistä eläimistä, että meille aukenee lisää tämä raamatun sävy:

Vuorossa vielä KETUT.
Tässä on opetusta ennen Jeesuksen ristin kuolemaa; jae 31: ”Samalla hetkellä hänen luokseen tuli muutamia fariseuksia sanomaan hänelle, lähde ja mene pois täältä sillä Herodes tahtoo tappaa sinut. Niin Hän sanoi heille: Menkää ja sanokaa sille ketulle, katso minä ajan ulos riivaajia ja parannan sairaita tänään ja huomenna ja kolmantena päivänä minä pääsen määräni päähän”. Hän sanoi Herodesta, joka muuten oli se lasten murhaaja, ketuksi, eli sanoi kuningasta ketuksi.
Kettumainen ihminen tarkoittaa viekasta kavalaa ja juonittelevaa, joka kiertää kavalasti saalistaan, miten pääsisi niskan päälle. Ei olla kettuja. Aamen.

Raamattu ei puhu tietenkään vain näistä koirista, sioista, ketuista ja käärmeistä: se puhuu myös lampaista. Ensinnäkin viaton Uhrikaritsa, Jeesus Kristus. Hän oli Jumalan Karitsa joka pois otti maailman synnin. Karitsa on viattomuuden symboli. Myös meitä, jotka olemme Jumalan lapsia, sanotaan Raamatussa lampaiksi ja linnuiksikin.
”Olkaa siis viattomat kuin kyyhkyset.”

Raamatussa käytetään monenlaisia eläinvertauksia sanan oikein ymmärtämiseksi. Puhutaan kuinka Jeesus tulee valkoisella hevosella. Häntä sanotaan myös Juudan Jalopeuraksi eli leijonaksi.
Mutta olimmepa sitten olleet mihin eläimeen verrattavia tahansa, siis ennen uskoon tuloamme, vaikka kyykäärmeeseen, niin me muutuimme lampaiksi, jos vain luovutimme itsemme ja sydämemme Herran Jeesuksen asunnoksi, annoimme sijaa hänelle. Me tunnustimme syntimme
ja kaduimme kaikkea saastaa ja jumalattomuutta jossa elimme. Näin avasimme Hänelle tien tulla sydämiimme. Ja jos emme asettaneet mitään omia ehtojamme niin Hän myös tuli elämämme Herraksi. Me olemme Hänen lampaitaan. Kiitos Jeesus!
Nyt vain pysymme aralla tunnolla ja nöyrinä Hänen Sanansa edessä. Etsitään alati Hänen valtakuntaansa ja rakennetaan Hänen seurakuntaansa.

Uskomme Jeesukseen Raamatun opettamalla tavalla. Rakkaudessa ja totuudessa.

AAMEN.

”Mutta puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, Hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä Minä olen teille sanonut.”
.

Kirjallisen asun teki Esko Halkosaari.
Tarkistanut ja hyväksynyt puhuja Weijo Lindroos

Suomen evankelisluterilaisen kansankirkon tilanne.

Satojentuhansien ihmisten eroaminen kirkosta viime vuosina on merkki siitä, että kirkkolaitos on suurten muutosten kourissa. Yleistyvä ajatus on, että kirkko on tullut tiensä päähän. Onko ilmiö hyvä vai paha? Sanooko Raamattu asiasta mitään? Onko luterilainen uskonto saanut aikaan hyvää vai huonoa?
Yhteiskunnallisena laitoksena kirkko on ollut osa valtion koneistoa jo noin 900 vuotta. Ennen luterilaisuutta Suomea hallitsi katolinen uskonto noin 400 vuoden ajan. Pitkä kirkollisuus onkin kehittänyt Suomeen omanlaisensa kulttuurimuodon. Siihen kastiin kuuluu myös ortodoksinen kansankirkko. – Mutta ennen kirkollisuuttakin on Suomessa ollut kristinuskoa, ehkä jopa 600 luvulta alkaen. –

Katolisesta kirkosta erkaantunut luterilaisuus on siis ollut n. 500 vuotta mukana ihmisten elämässä syntymästä kuolemaan asti. Uskonto on tunkeutunut kaikkialle yhteiskuntaan. Kouluissa opetetaan edelleen tunnustuksellista kristinuskontoa ja lauletaan luterilaisia virsiä. Valtiopäivät avataan ”Jumala ompi linnamme” –virrellä ja luterilaishekumeenisella jumalanpalveluksella. Siihen osallistuvat myös katolisen- ja porttodoksikirkon piispat. Armeijan luterilainen sotilaspappijärjestelmä siunaa puolustusvoimien työtä. Kirkko on myös hoitanut lähes yksinoikeudella hautaustoimen. Noin 70 % Suomen kansasta kastetaan edelleen jo sylilapsina kirkon jäseniksi. Mutta onko kirkko saanut edellä mainituilla toimillaan ja sakramenteillaan sekä kirkonmenoillaan aikaan ihmissielujen pelastumista? Tämä onkin vakava kysymys!
”Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat?” Kyllä! ”Se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämää, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät!” Matt. 7:14. Portti on ahdas, mutta avoin!
Kirkko on aikoinaan ollut eräänlainen yhteiskunnan omatunto. Nykyään on todettava, että asia on mennyt päälaelleen: yhteiskunta on nyt kirkon omatunto. Kirkko kuuntelee kansan ääntä ja tekee opeilleen muutokset maailmanäänten mukaisesti. Mutta kansankirkkona sen on velvollisuuskin toimia siten.

Mitä luterilainen uskonto on?
Roomalaiskatolisen kirkon saksalainen jäsen Martti Luther suivaantui katolisen kirkon anekauppaan vuonna 1517. Hän ymmärsi katolisen kirkon rahanahneuden ja sen, etteivät ”kiirastulessa” olevat sieluparat saa helpotusta omaisten rahalahjoista huolimatta. Anekaupasta sai alkunsa kuuluisa sanonta: ”Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa!” Tuo tarkoitti, että kun omaiset maksavat kirkolle määrätyn summan, niin papit rukoilevat kiirastulen piinassa olevalle vainajalle helpotusta. Mm. sellaisia valheita vastaan Luther 1500 luvulla naulasi kuuluisat 95 teesiään katolisen kirkon oveen Wittenbergissä. Niissä hän paljasti kirkon syntejä.
Luther ymmärsi, että kirkko on synnin pesä. Hän näki myös kirkkaasti alkuseurakunnallisen periaatteen, ettei maallisella rahalla voida ostaa Jumalan lahjaa. Saman ymmärsi apostoli Pietari jo noin vuonna 35 jKr. ”Pietari sanoi: ”Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa.” Apt. 8:20.
– Anekaupan vastustaminen ei siis ollut Lutherin keksintö, vaan seurakunnan alusta asti aidot kristityt ovat välttäneet rahaan perustuvaa hengellistä toimintaa. Tosin toiminta maksaa oikeassakin seurakuntatoiminnassa. Mm. kokouspaikan vuokrat, painotyöt yms. evankeliumin eteen päin vieminen edellyttää, että jokainen kristitty osallistuu yhteisiin kuluihin. –
Luther joutui pian ilmiriitaan paavin kanssa. Hänet julistettiin pannaan, kirkonkiroukseen. Pelkäämättä paavin murhanhimoa Luther keräsi ympärilleen joukon saman mielisiä paavinvallan vastustajia. Aika oli otollinen uuden kirkon perustamiselle. Pian Lutherin aatteisiin yhtyivätkin maalliset vallanpitäjät.
Uskonpuhdistus oli katolisen kirkon näkökulmasta katsottuna provokaatio vailla vertaa. Olihan katolinen uskonto tuolloin, 1500 luvulla lähes koko maailman yhteinen uskonto. Esimerkiksi muhamettilaisia oli siihen verrattuna vain vähäinen joukko. Kristinuskonto on yhä maailman suurin uskonto. Mutta muhamettilaisuus on voimakkaasti lisääntyvänä kakkosena.
Luterilaisuus pääsi muutamassa vuodessa suureen valtaan saaden mm. pohjoismaissa valtionuskonnon aseman. Ja katolisen kirkon omaisuus siirrettiin uuden valtionkirkon haltuun. Mm. Turun tuomiokirkko on katolisten rakentama. Katolinen kirkko ei ole vapaaehtoisesti lahjoittanut tuomiokirkkoa luterilaisille, vaan kokee, että kirkko on edelleen heidän. Internetissä onkin käyty keskustelua, jossa katoliset vaativat takaisin heiltä ”ryöstettyä” tuomiokirkkoaan.
Luther poisti räikeimmät katolisen kirkon opit ja väärinkäytökset, mutta säilytti mm. sylilasten kastamisen. Se oli taktinen veto. Luther tunsi kyllä Raamatun opetuksen uskovien upotuskasteesta, mutta siihen pitäytymällä hän ei olisi saanut aikaan uutta kansankirkkoa. Raamatun opetuksista oli siis tingittävä.
Uskossa olevia ei yleensä ollut sen aikaisissa kirkollisissa piireissä. Aidosti uskoon tulleet ja sen jälkeen raamatullisesti kastetut oli leimattu ”villihengiksi”, ”kerettiläisiksi” ja ”anabaptisteiksi”, joiden vainoamiseen Luther osallistui. Hän valitsi tietoisesti Raamatun vastaisen tien. !!! Samaa kiihkohenkeä oli mm. Efesossa Paavalin toimintaa vastaan: Apt. 19:28-32.
Myös antisemitismi oli Lutherin elämän aatepohjana. Hänen kirjansa ”Juutalaisista ja heidän valheistaan” esittää kammottavaa vihaa Jumalan omaisuuskansaa kohtaan. Se on vihapuheiden huippua. Natsi-Saksan Hitlerismi saikin sittemmin ko. kirjasta lisävoimaa murhanhimolleen. Kirjasta otettiin lisäpainoksia Hitlerin aikana. Lutheria voidaan siis pitää suurena osasyyllisenä holokaustiin.
Luterilaisuus on pitänyt yllä myös noitavainoja. Suomessakin on luterilaisuuden aikana tuomittu kuolemaan yli sata noituudesta syytettyä.
Raamatussa ei ole yhtäkään myönteistä opetusta kirkoista.

Mikä uskonpuhdistus?
Puhdistuiko raamatullinen usko Lutherin työn tuloksena? – Ei puhdistunut!  Raamatullinen usko ei tarvitse puhdistamista! Se ON puhdas! Puhtaaseen uskoon pitää vain astua sisälle. Tähän Jeesus kaikkia omiaan kutsuukin.
Todellisuudessa Luther yrittikin puhdisti vain katolisen kirkon oppia ja systeemiä. Hän ei tuonut esiin alkuperäistä raamatullista uskoa, vaan jatkoi uudessa kirkossaan katolisen kirkon perinnettä vain vähän muunneltuna. Luterilaisuus on siis todellisuudessa pelkkä katolisen kirkon saksalaislahko.

Alkuseurakunta ei ollut kirkko. Ensimmäinen kirkko perustettiin satoja vuosia apostolisen ajan jälkeen. Lapsikaste on kansankirkkojen pääoppi. Tuo pakkokaste takaa kirkon menestyksen. ”Kaste kantaa!” on tuttu kirkollinen lause. Näin ”kasteen sakramentti” on asetettu ihmissydämessä Jeesukselle kuuluvalle paikalle. Tämä on vakavan luokan virhe, josta ihmiskunnan tulee luopua.
Kun pieni lapsi kastetaan ja liitettään kirkkoon, saadaan siten varmat veronmaksajat ja mahtavien kirkkorakennusten rahoittajat sekä papiston palkkojen maksajat. Tuo uskonnollispoliittinen rahalaitos seisoo siis lapsikasteen perustalla. Harvahan liittyisi kirkkoon aikuisiässä, jolloin ymmärrys on kehittynyt.
Ihmiset kyllä kaipaavat Jumalaa. Jo luomistyössään Jumala asetti meihin sisimmän hengen, persoonallisuuden keskuksen, jossa on tyhjä paikka Jumalaa ja Hänen rakkauttaan varten. Mutta usein jumalkaipuu täytetään elävän Jeesuksen sijasta uskonnolla. Paholainen ohjaa Jumalaa etsiviä ihmisiä etsimään heille sopivaa uskontoa Jeesuksen korvikkeeksi! Ja niitä uskontoja maailmassa riittää! Mutta on hyvä muistaa, ettei yksikään uskonto pelasta ihmissielua! Jeesus on Ainoa Pelastaja! Hän yksin sovitti syntimme kärsimystyöllään Golgatan ristillä. Tuleminen elämänyhteyteen Hänen kanssaan on ainoa mahdollisuus päästä taivaaseen. Se on yhtä kuin uskoon tuleminen, uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä.

USKONNONVAPAUSLAKI
Suomessa on ollut uskonnonvapauslaki vuodesta 1923. Mutta käytännössä se ei ole koskaan toiminut. Vuoteen 1923 asti kirkosta ei yleisesti saanut erota. Tosin vuonna 1889 tehdyllä lailla sallittiin ihmisten liittyä muuhun kirkkokuntaan kuin luterilaiseen tai ortodoksiseen. Tällöin säädettiin eriuskolaislaki. Kirkossa käyminen kuitenkin oli pakollista kaikissa valtion laitoksissa kouluista vanhainkoteihin saakka aina 1960 luvulle asti. Mm. Armeijassa sekä muissa ”kasvatuslaitoksissa” ja vankiloissa oli ehdoton pakkokirkko.
Uusi uskonnonvapauslaki tuli voimaan elokuun alussa 2003. Mutta sekään ei anna lupaa kirkosta eroamiseen ennen 18 vuoden ikää ilman holhoojan suostumusta.
Tähän voisi esittää voimakasta kritiikkiä: Miksi ihmisen yleensäkään pitää nähdä vaivaa erota kirkosta, johon ei ole itse omatahtoisesti liittynyt? –
Voidaan kysyä, onko oikein kastaa ja liittää ihminen kirkkoon kysymättä asianomaisen omaa tahtoa ja mielipidettä? Eikö olisi oikein odottaa siihen asti, että asiaa voitaisiin kysyä ihmiseltä itseltään?
Tällaiseen menettelyyn meitä ohjaa myös YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus (18. artikla):
”Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.”
Nykyisessä Suomen perustuslaissa asiasta säädetään näin:
11 § ”Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.”
Lapsikaste ja kirkkoon liittäminen ei siis riko ainoastaan yksilöihmisen vapaata valintaoikeutta, vaan on vastoin yleisinhimillistä oikeudentajua, jonka ed. m. ihmisoikeuksien julistus on pukenut ymmärrettäväksi argumentiksi: Jokaisella on VAPAUS olla uskonnon harjoittaja tai olla ilman uskontoa. Tämä sääntö ei toteudu lapsikasteessa, jossa ihmiselle ei jätetä vaihtoehtoa.
Ennen muuta sylilasten kastaminen rikkoo Jumalan oman säädöksen. Raamattu opettaa valinnan vapautta: ”Joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi…!” Ilm. 22:17.Lähetyskäsky sanoo kastamisesta näin: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille! Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen!” Mk. 16:15-16. Siis ensin julistus, sitten kaste niille, jotka uskovat julistetun sanoman. Tämän linjan mukaan toimivat alkuseurakunnan kristityt. Suurelta osin tämä linjaus toimi aina 300 luvulle jKr. asti, kunnes kirkkolaitos aikaansai oikeiden uskovien jäämisen oppositioon. Raamatullisen uskon puolesta kilvoittelevat kristityt jäivät laitosuskontojen ulkopuolelle. Se on edelleen Jumalan tahdon löytäneiden ihana asema ja pyhä etuoikeus. ”Niin menkäämme siis Hänen tykönsä, ulkopuolelle leirin, Hänen pilkkaansa kantaen!” Hebr. 13:13. Tässä pysymme.
Maailman leirien ulkopuolella oleva Jumalan seurakunta on myös irti syntimaailman uskonnoista.
HUOM! Tarkoitan tässä kirjoituksessa seurakunnalla uskoon tulleita ja sen jälkeen kastettuja ihmisiä! Pelastuksen vastaan ottaneet ihmiset ovat Jumalan seurakunta! Kirkot eivät sitä ole. Apt. 2:41.

MITÄ KIRKKOON KUULUMINEN MERKITSEE?
Rehelliselle ihmiselle kirkkoon kuuluminen merkitsee sitä, että hän SEN jäsenenä kaikin tavoin tukee oman kirkkonsa toimintaa. Hän uskoo sen kaikkiin oppeihin, mm. siihen pääoppiin, että sylilasten kasteessa vauva irrotetaan saatanasta, ja lapselle annetaan siinä uudestisyntyminen eli pelastus ja Pyhä Henki. Kirkkoon kuuluva tukee oman kirkkonsa toimintaa maksamalla osan tuloistaan kirkolle, mm. sen kirkkorakennusten- ja papiston ylläpitämiseen. Hän maksaa siitä, että kirkko pystyy levittämään oppejaan. Kirkko perii jäseniltään maksun kirkollisverona.
Jos joku ei hyväksy kirkon tarkoitusperiä, on hänen rehellistä erota siitä. Olisihan epärehellistä ja jopa ulkokultaista kieroilua kuulua jäsenenä liikkeeseen, jonka toimintaa ei voi hyväksyä. Pelastuksen tien vääristäminen on harhaoppia.

.MITEN VOIT PELASTUA?
Jeesus tahtoo antaa Sinun syntisi anteeksi! Hän vuodatti verensä ja kuoli sijaisuhrina Golgatan ristillä. Synti on saanut rangaistuksensa, koska ”rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä olisi rauha”. – Otatko vastaan Hänen armonsa?
”Hänen työtovereinaan me myös kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä Hän sanoo:
”Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.” Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.” 2 Kor. 6:1-2.
”Jumalaton hylätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin Hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä Hänellä on paljon anteeksiantamusta.” Jesaja 55:7.

JUMALATTOMAT IHMISET JA KANSAT
”Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä ja jonka aallot kuohuttavat muraa ja mutaa. Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani.” Jesaja 57:20-21.
Jumalattomat ovat yhtä paljon jumalattomia uskonnollisina ja sivistyneinä luterilaisina kuin sivistymättöminä ateisteinakin. Ja onhan nykyajan kirkon jäsenyydessä jo ns. sivistyneitä ateistipappejakin. Mutta olkoon miten hyviä ja hurskaita pelastumattomia tahansa, niin tosiasia pysyy: Susi ei muutu lampaaksi vaikka opettaisimme sen määkimään! 2 Timot. 3:5 sanoo kirkollisista nimikristityistä: ”Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen Voiman. Sen kaltaisia karta.”
Uskonnolliset eksyttäjät ovat vaarallisia, koska heillä on kauniita oppeja.”he pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet.” Room. 16:18.
Oikeat kristityt taas eivät mielistele ihmisiä oman etunsa tähden. ”Sillä meidän kehotuspuheemme ei lähde eksymyksestä eikä epäpuhtaasta mielestä eikä ole kavaluudessa puhuttua; vaan niin kuin Jumala on katsonut meidän kelpaavan siihen, että meille uskottiin evankeliumi, niin me puhumme, emme, niin kuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme. Sillä me emme koskaan ole liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te tiedätte, emmekä millään tekosyyllä voittoa ahnehtineet; Jumala on todistajamme, emmekä ole etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta.” 1 Tes. 2:3-6.
Meille uskoville on tärkeintä olla mieliksi Jumalalle! Siksi tahdomme kertoa pelastustien ihmisille niin kuin se on: Usko Herraan Jeesukseen Raamatun opettamalla tavalla, niin sinä pelastut! Se on sanomamme! Paavali muisteli ”Korinttossa olevalle Jumalan seurakunnalle” (1 Kor. 1:2), miten ja minkä sanoman kanssa hän tuli heidän luokseen: ”Niinpä, kun tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja Hänet ristiinnaulittuna. Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista (MIKSI?), ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.” 1 Kor. 2:1-5.
Samoin tulee edelleen toimia! ”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” 1 Kor. 1:18.
”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itse kullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: ”Vanhurskas on elävä uskosta.” Room. 1:16-17.
Pyhän Hengen voima oli mukana alkuseurakunnan evankelioimisessa: ”meidän evankeliumimme tuli teidän tykönne, ei ainoastaan sanana, vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä ja suurella varmuudella.” 1 Tess. 1:5.”.. otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niin kuin se totisesti on, Jumalan Sanana.” 1 Tess. 2:13. Kaikki maailman kansat (juutalaisia lukuun ottamatta) ovat aina olleet jumalattomia, syntiinlankeemuksesta asti. Suomikaan ei ole koskaan ollut ”kristikansa”, jollaiseksi tietämättömät ovat sitä sanoneet. Kristittyhän on vain sellainen ihminen, joka on tullut uskoon, ja joka tosi tarkoituksella tunnustaa Jeesuksen Kristuksen syntiensä sovittajaksi ja Herrakseen!
Matt. 15:8.
Uskonto kansankirkkoineen ei ole saanut Suomen kansasta kristikansaa, muutoin kuin nimellisesti (= nimikristittyjä) ja ehkä joiltain tavoiltaan. Mutta kristityksi tulemiseen tarvitaan uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä (Joh. 3:3-5); sekä parannuksen tekeminen ja upotuskaste vedessä. Apt.2:38,41.
Jumalalla ei ole jotain erityissuunnitelmaa Suomea varten sen enempää kuin muitakaan pakanamaita varten. / Kaikki kansat ovat samassa synnin tilassa: erossa Jumalasta, ja siis jumalattomia; koska mikään kansa ei ole tullut uskoon. Vain yksilöt voivat pelastua.
Danielin 7. luvussa kuvataan kaikki maailman valtakunnat ”pedoiksi”. Samoin Ilmestyskirjassa, mm. 13. luvussa. Suomikin on eräs vaakunassaan kuvattu ”leijonapeto”.Kaikki synnistä pelastuneet ihmiset yhdessä ovat Jumalan seurakunta. Apt. 2:40. ”Meidän yhdyskuntamme on Taivaassa..” Filip. 3:20. Ja Jumala tahtoo nyt lisätä kansaa itselleen. Jumalan tahto on, että ”kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden”. 1 Tim. 2:4.
Seurakunnan pyrkimykset ja päämäärät ovat siis kokonaan toisenlaiset kuin tämän maailman poliittiset pyrkimykset. ”Menkäämme siis Hänen tykönsä ”ulkopuolelle leirin”, Hänen pilkkaansa kantaen.” Hebr. 13:13. Alkuajan seurakunnalla ei ollut yhteiskunnassa tunnustettua ”kansankirko-asemaa”. Miksi meillä pitäisi olla? – Matt. 15:13.Uskoon tulleiden tulee kuitenkin olla kuuliaiset ja alamaiset esivallalle, mutta vain siihen asti kuin Raamattu antaa myöten. Room.13.
”Olkaa alamaiset kaikelle inhimilliselle järjestykselle Herran tähden, niin hyvin kuninkaalle, joka on ylin, kuin käskynhaltijoille, jotka Hän on lähettänyt pahaa tekeville rangaistukseksi, mutta hyvää tekeville kiitokseksi.” 1 Piet. 2:13-14.
Mutta kun esivalta säätää Raamatun vastaisia lakeja, me valitsemme Raamatun opetukset. ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” Apt. 5:29. Tätä asennetta emme omaksu uhmakkaasti, vaan nöyrästi ja jopa itkien maailman suurta pimeyttä! Emme voi kunnioittaa nykyisiä jumalattomia lakeja, jotka ovat Raamatun opetusta vastaan ja rikkovat Jumalan luomisjärjestyksen. Room. 1:26-32. Mutta käsitämme, ettei ihmisten asema Jumalan edessä muutu, vaikka laki kieltäisikin jotkin synnin alueet ja ihmiset sen johdosta olisivat kiltimpiä jumalattomia. ”… jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät.” Daniel 12:10.
Ihmisen pitää tulla uskoon ollakseen Jumalan lapsi ja ymmärtääkseen hengellisen elämän todellisuuden. Uskoon tuleminen on siirtymistä todellisuuteen!
Uskosta osattomat ovat siis evankelioimiskohteitamme, vaikka olisivatkin syvästi uskonnollisia luterilaisia tms. ns. hyviä ihmisiä (= siivosyntisiä). Kaikki uskonnot kuuluvat evankelioimiskenttäämme. Uskovien seurakuntaelämän- ja toiminnan sisältö on vain hengellistä, sielujen pelastusta ja uskoon tulleiden rakentamista ”Kristuksen täyteyden täyden iän määrään..” Efes. 4:13. ! Hengellisissä kokouksissa voimme ”oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” Efes. 3:19. Kirkonmenot eivät kuulu kristityille. Ne ovat nimikristillisyyden toimintaa.
Uskossa oleva voi politikoida seurakunnan ulkopuolella yksityishenkilönä, mutta ei seurakunnan edustajana. Voimme osallistua politiikkaan vaikka kokopäivätoimisena kansanedustajana ja ministerinä, vaikka presidenttinä. Se on silloin leipätyö kuten hitsari, virkailija, kauppias, rakennusmies, toimistotyöntekijä, yms. Maalliseen työhön voi pyytää seurakunnalta esirukousta, että saa johdatusta tehdä työnsä Jumalan tahdon mukaan. Mutta ansiotyömme esittäminen seurakunnan toimintana olisi väärin.

Laittomuuden valtaan pääsy
”Ja sen tähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” Matt. 24:12-13.
Jeesuksen opetus ajoittuu lopunaikaan. Laittomuus eli piittaamattomuus Jumalan Sanasta on tunkeutunut kaikkiin yhteiskunnan kerroksiin. Se näkyy erittäin selvästi kansankirkossa. Raha ja sen himoitseminen hallitsee uskontoja ja ihmisiä. Hyvätuloiset nostavat yhä palkkojaan. Ja se tapahtuu yleensä köyhien kustannuksella. Köyhistä ja kärsivistä ei välitetä. Vanhukset ja lapset ovat jo lähes heitteillä. Rakkaudesta puhutaan lähes yksinomaan seksuaalisessa merkityksessä. Todellinen ihmisten välinen rakkaus on kylmennyt. Asia on jokaisen nähtävillä.
Raamatun opetuksiin pitäytyviä kristittyjä pidetään omituisina. Heitä aikamme suvaitsevaiset eivät suvaitse. Mutta tuo suvaitsemattomuus on selvä merkki siitä, että olemme oikealla tiellä!
”Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sen tähden maailma teitä vihaa.” Joh. 15:19.
”Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi, eikä palvelija parempi isäntäänsä. Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niin kuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy niin kuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään!” Matt. 10:24-25.
Jumalan Sanan varma ”lupaus” on, ettei meistä puhuta hyvää: ”Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin tekivät heidän isänsä väärille profeetoille.” Luuk. 6:26. Uskonnolliset vastustavat, rehelliset ovat puolestamme. Apt. 2:47.”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.” 2 Tim. 3:1-5.
Kansojen kuohuvasta merestä on noussut henkivaltojen kirkollinen armeija. Se tahtoo tuhota kaiken hyvän ja kauniin. Se vihaa erityisesti elävää uskoa Jeesukseen, joka pitää arvossa pyhiä ja puhtaita elämänarvoja. Esiin noussut pimeyden henkivalta on täynnä röyhkeää uhmaa kaikkea inhimillistä järjestystä kohtaan. Uskonnollisten terroristiliikkeiden väkivalta ja otteiden koveneminen ovat tuon demonien armeijan viimeistä taistelua Jumalan hyvyyttä vastaan. ”Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!” Ilm. 12:12.
Tuo suuri saatanan viha leimuaa nyt kansojen yllä. Ihmiset ovat kaikkine uskontoineen sen pauloissa. ”Laittomuus pääsee valtaan!” Onko niin? Ei, vaan laittomuus ON jo päässyt valtaan!
Tässä vaiheessa voimme Jumalan seurakunta vain rukoilla, että Jumala vielä antaisi armossaan meille aikaa ja mahdollisuutta viedä eteenpäin sanomaa Golgatan voitosta. Ristillä paha voitettiin! Tähän ristillä saatuun voittoon kutsumme ihmisiä! 1 Timot. 2:2-4. Taistelemme laittomuutta vastaan loppuun asti. Siksi kutsumme ihmiset eroamaan kirkoistaan.
Taistelumme (Efes. 6:10-18) ei ole siis pääasiassa taistelua yhteiskunnassa ilmenevää pahaa vastaan, vaan ettei tuo laittomuuden kevytmielinen henkivaikutus pääse sisälle Jumalan seurakuntaan. Se on jo sisällä kaikissa uskonsuunnissa. Rakkauden kylmeneminen on siis merkki lopunajan laittomuuden hengestä, joka on nyt päässyt irti. Mutta kiitos Herralle! Jumalan rakkaus on suurempi. ”sillä Hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.” 1 Joh. 4:4. ”Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.” Room. 5:5.
Tällä tiellä edessämme ovat suuret siunauksen ajat. Taivas antaa sateensa! ”Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki. Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa.” K.V. 8:6-7.

ALKUSEURAKUNNAN TOIMINTA
Jeesuksen ristintyön ja taivaaseen astumisen jälkeen opetuslapset saivat Pyhän Hengen kasteen helluntaipäivänä v. 33 jKr. Pietari julisti Raamatun mukaista ”valtakunnan evankeliumia” uskosta osattomille. Tulos oli, että ihmiset tulivat synnin tuntoon ja kyselivät, mitä heidän tulee tehdä. Apt. 2:37. ”Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu (Jumalan kutsu saadaan sanan kuulemisen kautta. 2 Kor. 5:20-6:2.).”Ja monilla muillakin sanoilla hän (Pietari) vakaasti todisti; ja hän kehotti heitä sanoen: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta” (maailman syntielämästä). Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin (= Ensin oli sanan kuuleminen, sitten kaste niille, jotka vastaan ottaen hyväksyivät sanoman), ja niin heitä lisääntyi (uskoon tulemisen ja sen jälkeen tapahtuneen kasteen kautta) sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he (uskoon tulleet, parannuksen tehneet ja sen jälkeen kastetut) pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Apt. 2:38-42. Selitykset (suluissa). Se oli Jumalan seurakunnan oikeaa yhteyttä.
”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” Matt. 24:14. Raamatussa ei ole mainintaa sylilasten kasteesta eikä opetusta kirkon perustamisesta.

KUULUIN KIRKKOON
Kuuluin Luterilaiseen kirkkoon noin 27 vuotta. Kirkkoon kuulumiseni aikana en ollut kiinnostunut uskonnosta. Kuuluin kirkkoon nimellisesti. Olin nimikristitty. Ilm. 3:1.
Minut oli sylilapsena kastettu ja nimeni oli liitetty kirkonkirjoihin vastoin omaa tahtoani. Kävin luterilaisen rippikoulunkin. Se kuului ajan tapaan. Konfirmaatiotilaisuudessa meidät lähes pilkkamielellä olevat (15 vuotiaat) lapset ohjattiin ottamaan ehtoollista. Meidät johdettiin muka ”pyhään ehtoolliseen”, joka todellisuudessa oli räikeä irvikuva uskovien oikeasta ehtoollisesta. Se oli pyhien asioiden häpäisemistä. Tilaisuudesta lähdimme jatkoille nuorten juomabileisiin. Se oli nuorten ymmärtämättömyyttä, mutta se oli myös vakavaa jumalanpilkkaa rippikoulun järjestäneiden taholta. Meitä ei missään vaiheessa kehotettu ottamaan vastaan pelastusta Jeesuksessa. Kukaan ei kertonut, että ihmisellä on mahdollisuus saada syntinsä anteeksi ja tulla oikeasti Jumalan lapseksi, uudestisyntyä Pyhästä Hengestä.
Normaali ajattelulla varustettu ihminen ei usko luterilaista taikauskon sävyttämää sakramentalismia, että joku olisi muka saanut Pyhän Hengen ja pelastuksen lapsikasteessa! Se on valheen hengen opetusta. Gal. 1:8,9.
Uskonnollinen teeskentely on vilpittömille nuorille vastenmielistä. Nuorena ihminen erityisesti kaipaa nähdä ja kokea aitoa rehellisyyttä varsinkin sellaisilta, jotka väittävät edustavansa Jumalaa.
Kirkonmenojen kaavamaisuus sekä teeskentelevä ulkokultaisuus ja paperilta luetut rukoukset sekä muut muotomenot eivät kiinnosta totuutta etsivää nuorta.
Luterilainen järjestelmä johdatti siis meidät osallistumaan uskonnolliseen teeskentelyyn. Tuo teatteriesitys ei kuitenkaan tyydyttänyt sisintä, vaan sai aikaan syvästi kielteisen suhtautumisen koko kristinuskoon. Valtaosa edellä mainitun prosessin läpikäyneistä ymmärsi silloin asian samoin. Näin on edelleen.

TULIN USKOON 1.1. 1974
Löysin Jeesuksen ja Hän löysi minut. Uskon kautta Hänen vereensä sain syntini anteeksi! Jumalan armo kohtasi kurjan syntisen. Sain kokea armon ja rakkauden uudestisyntymällä Pyhästä Hengestä! Menin raamatulliselle kasteelle. Kaste tapahtui upottamalla vedessä, Jeesuksen ja apostolisen esimerkin mukaisesti. Matt. 3:16. Apt. 8:36,37,38. Seisoessamme vedessä kastaja rukoili puolestani. Sitten hän sanoi: ”Kastan sinut Weijo Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen!” painaen minut sitten veden alle. Vesi peitti vanhan synnissä eläneen jumalanpilkkaajan. Kastevedestä nousi ylös uusi luomus Jeesuksen ja Hänen ylösnousemuselämänsä yhteydessä elävä Jumalan lapsi. Room. 6:4.
Kastetta edelsi siis uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä eli uskoon tuleminen. Näin tapahtui raamatullinen siirtyminen ”aadamilaisuudesta” ”kristuslaisuuteen”. Room. 5:12,18. ja 1 Kor. 15:22,45.

Vastakääntyneenä ja synnit anteeksisaaneena luin paljon Raamattua. Apostolien teoista huomasin pian, ettei kansankirkon opetus uskoon tulosta, kasteesta ja kristillisestä elämästä ole lähelläkään alkuperäisen kristinuskon sisältöä. Huomioin, ettei alkuseurakunta ollut ollenkaan kirkko. Historian kirjat kertovat, että kirkon alku ajoittuu 300 luvulle jKr. Kirkko perustettiin siis noin 300 vuotta alkuseurakunnan jälkeen. On hyvä huomioida, että Jumalan seurakunta tuli toimeen ilman kirkkoa yli 300 vuotta!
Erosin kirkosta vuonna 1975. Eron syy oli uskoon tulemiseni.

Luterilaisuus on uususkonto
Luterilainen kirkko syntyi 1500 vuotta Jumalan seurakunnan syntymisen jälkeen. Se on katolisen kirkon saksalaislahko, siitä eronnut uususkonto. Sen lapsikasteeseen sisältyy valheoppi pelastumisesta siinä. Sellainen on pelastuksen tien vääristämistä eli harhaoppia. Kaiken tuon ymmärrettyäni en enää voinut kuulua luterilaiseen kirkkoon. Ymmärsin sen vakavaksi harhaopiksi.

Alkuseurakunnassa ei tunnettu ns. armonvälineitä, sakramentteja yms. järjestettyjä ohjelmallisia kirkonmenoja. Ne syntyivät myöhemmin korvaamaan puuttuvan Pyhän Hengen toiminnan. Mihin Pyhää Henkeä olisikaan tarvittu, kun kaikki oli niin hyyvin järjestetty?
Alkuseurakunnassa toimi 1 Kor. 14:26 järjestys: ”Kun tulette yhteen, on jokaisella jotain annettavaa..!”

Alussa oli uskoon tulleitten upotuskaste vedessä ja näille kuuluva ehtoollisen vietto. Mutta kasteen ja ehtoollisen sisältö ei ollut uskonnollinen muotomeno, jota olisi nimitetty sakramentiksi. Pyhillä asioilla oli pyhä sisältö, jonka voivat ottaa vastaan vain ne, jotka olivat henkilökohtaisesti ottaneet vastaan Jumalan armon. 2 Kor. 6:1-2.
Uskonto muotomenoineen ja sakramentteineen on ihmiskunnan eräs pahimpia vitsauksia. Eikä kristinuskonto tee siinä poikkeusta.

Kolme erilaista syytä miksi jotkut uskovat lapsikasteeseen:
1. he ovat eksyksissä eivätkä ymmärrä asiaa
2. he ovat tietoisesti valheellisia
3. heissä on valheen henki (uskonnollinen demoni)
Jos uskot kirkolliseen sylilasten kasteeseen kuulut johonkin ed. m. ryhmistä. Tarkista!
1. Yleisimmin ihmiset eivät ymmärrä asiaa. He pitävät kastetta vain ”kauniina tapana” ja nimenantotilaisuutena. He eivät ymmärrä eivätkä aina välitä edes ottaa selville asian todellista laitaa, että lapsikasteeseen sisältyy uskonnollinen harhaoppi.
Tähän ymmärtämättömien ryhmään kuuluvat lähes kaikki kirkon uskosta osattomat jäsenet sekä muutamat harhaan johdetut uskovaiset.
2. Tähän ryhmään kuuluvat mm. kaikki kirkon papit, jotka kastavat sylilapsia.
3. Kakkosryhmästä on vain pieni matka ryhmään 3. Uskonnollinen demonihenki johtaa monia pappeja. Siitä todisteena viime aikoina kansankirkkojen sisällä paljastuneet pedofiilipapit yms. seksuaalisesti kieroutuneet korkeakirkolliset.

Olemme tulleet aikaan, jossa suuret kansanjoukot ovat demoniarmeijan hyökkäysten kohteina. Riivaajat saavat aikaan luomisjärjestyksestä poikkeavaa käytöstä.
1 Moos. 19 ja Luuk. 17:29-30. Room. 1:26-32.

Lutherin ansioiksi luetaan vääriä asioita!
Suomalaisten yleinen tieto on mm., että Luther antoi meille kansankielisen Raamatun. Tätä tietoa meille opetettiin koulussa. Mutta se oli valhetietoa. 1 Timot. 6:20-21. Nyt tuo jo ymmärretäänkin laajoissa piireissä oikein.
Luterilaisen Suomen historia on kirjoitettu kansankirkosta käsin. Sitä taustaa vasten käsitämme, miten Lutherin mahtavuutta on yritetty nostaa pönkittää valheiden avulla.
Luther ei antanut ihmiskunnalle kansankielistä Raamattua!
Kreikankielisestä Septuagintasta käännettiin Raamattuja kansankielelle jo 100 luvulla jKr.
Jo niin varhain kuin neljännellä vuosisadalla jälkeen Kristuksen Raamattua alettiin kääntää koptiksi ja etiopiaksi. Myös 400 luvulta jKr syntynyt syyrialainen käännös (Pesitta) oli kansankielinen Raamattu (arameaksi). Ensimmäinen pysyvän aseman saanut raamatunkäännös on Versio Vulgata. Se syntyi munkki Hieronymuksen kääntämänä vuonna 405 jKr. Sitä käännöstä Luther käytti noin tuhat vuotta myöhemmin oman saksannoksensa lähteenä.
Piispa Vulfila käänsi Raamatun goottien kielelle jo 300 luvulla jKr. Se on ensimmäinen germaaniselle kielelle tehty käännös.
Armenialaiset ja georgialaiset saivat kansankielisen Raamattunsa 400 luvulla jKr. Sloveenit ja böömiläiset 800 luvulla jKr.
Lisäksi ennen Lutherin saksankielistä käännöstä oli olemassa kansankieliset Raamatut mm. saksalaisilla, englantilaisilla, hollantilaisilla, ranskalaisilla, espanjalaisilla, sekä islantilaisilla ja tanskalaisilla. Ruotsin kielinen ensimmäinen Raamattu oli 1300 luvulla syntynyt Mooseksen kirjojen käännös.
1400 Luvulla Raamattu oli käännetty jo yli 30. kielelle. Siitä Raamattujen runsaasta tarjonnasta Lutherin oli helppo alkaa Raamatun kopiointityönsä.

LUKUTAITO
Väärällä opetuksella on saatu Suomen kansa uskomaan, että kansankirkko muka antoi meille lukutaidon. Sellaistakin väitettä kuulin kansakoulussa. Mutta miten asia on? Tätä saa nykyään ajatella kukin omilla aivoillaan. Mitä sanoo maalaisjärki? Katsotaan: Luterilaisuus oli lukutaidon yleistyessä pakollinen uskonto Suomessa. Lukukinkereitä järjestettiin katekismuspohjaisina, tarkoituksena lujittaa kirkon uskontoa kansaan. Mutta tuon asetelman perusteella ei voida väittää, että luterilaisuus olisi tuonut meille lukutaidon.
Ellei meillä olisi ollut ko. pakkouskontoa, olisi lukutaito tullut toista kautta. Tuon saman logiikan mukaan meidän olisi sanottava, että kommunistinen liike antoi kiinalaisille ja venäläisille lukutaidon. Siellähän oli lukutaidon yleistyessä kommunistihallinto ”kansankirkkona”, jonka toimesta lukutaitoa levitettiin kansalle. Ja mitenhän lukutaito saatiin esim. USA.ssa tai muissa vapaissa maissa, joissa ei ollut uskontopakkoa tai kansankirkkoa? Ihmiset ovat oppineet lukutaidon kussakin systeemissä, eikä se ole edellyttänyt valtiokirkkoa.
Luterilaisuus ei siis ole saanut Suomesta kristittyä kansaa viidessäsadassa vuodessa. Mutta mitä evankelisluterilainen kansankirkko on saanut aikaan? Se on opillaan estänyt monta sukupolvea löytämästä pelastusta Jeesuksessa! – Tämä on erittäin vakava tosiasia! Jokainen voi ajatella noiden miljoonien eksytettyjen määrää kadotuksen kauhuissa. Kuka on vastuussa? Matt. 23:13-16.

Lutherin perustama katolisen kirkon lahko tuli Suomeen 1500 luvulla jKr. Se vangitsi kansan pysymään irti Raamatun opettamasta oikeasta kristinuskosta opeillaan ja pakkokasteellaan. Vasta 1800 luvulla alkoi aueta mahdollisuus tulla elävään uskoon ja irrottautua laitoskirkosta. / Kirkkouskonto on elävän uskon pahin este! Ja Pyhä Henki on kirkkojen kauhu!

Emme saa enää armon piiriin luterilaisuuden takia menetettyjä sukupolvia. Voimme kuitenkin aloittaa rehellisyyskampanjan auttaaksemme tästä eteenpäin ihmisiä ymmärtämään, että JEESUS ON AINOA PELASTAJA! Kirkko ei pelasta! Vain Jeesuksen veri puhdistaa synnistä. Room. 3:23-26.
Koko Suomen on kuultava tämä sanoma!
Kansa on saatava irti valhedemonien valtaamasta kirkosta. Raamattu sanoo siitä, että se on riivaajahenkien asuinpaikka: ”Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi..” Ilm. 18:2. Tuo aika on nyt meneillään. Uskonnolliset riivaajat ovat vallanneet kirkon.
Julistamme iloiten, että kirkko on tullut tiensä päähän!
Kirkko kaatuu! Seurakunta nousee!
”Minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.” Ilm. 18:2-5.

Loogista perustelua:
Ajatelkaamme, että Jumala olisi perustanut katolisen kirkon. – Eikö näin ollen jokaisen tulisi välittömästi liittyä katoliseen kirkkoon? Silloin kaikki muut uskonnot olisivat väärässä, eikä muilla olisi olemassaolon oikeutta. Jumalan perustama kirkko olisi se ainoa oikea! Ja tottahan Hän tahtoisi omiensa liittyvän itse perustamaansa kirkkoon! Eikö näin ole? Hän tahtoo omiensa kuuluvan siihen systeemiin, minkä on itse perustanut!
Entä jos Jumala olisi perustanut luterilaisen kirkon. – Eikö silloin kaikkien ihmisten tulisi liittyä tuohon kirkkoon? Muilla uskonsuunnilla ei silloin olisi oikeutta toimia. Samoin on laita helluntai- tai vapaakirkkoon nähden. Jos Jumala itse olisi perustanut jonkun kirkon, niin varmasti Hän tahtoisi kaikkien omiensa olevan tuon kirkon jäsenyydessä. Tämä looginen ajattelu on sovellettavissa kaikkiin nykyisin toimiviin uskonsuuntiin. = Jos Jumala on perustanut tai perustuttanut jonkun uskonnon, niin kaikkien tulee siirtyä siihen!
Mutta entäpä jos Jumala onkin perustanut kaksi tai useamman uskonnon? Mitä siitä pitäisi ajatella? – Siinä tapauksessa ei olisi tarvetta uskovien yhteydestä puhumiseen. Jumalahan olisi silloin itse syyllinen uskovien hajaannukseen, koska olisi itse perustanut eri uskontoja.
Mistä nyt saisimme varmuuden, mikä kirkko on oikea? Etsitään vastaus Raamatusta. Mistähän sieltä? – Niin, rakas ystävä! Ei löydy!
Raamatussa ei ollenkaan ole käskyä ja opetusta uskontojen ja kirkkojen perustamiselle! Nyt on siis todettava, ettei Jumala ole perustanut tai perustuttanut yhtäkään nykyisistä uskonnoista. Ne kaikki ovat ihmistekoa ja uskovien väärinymmärrystä.

Mitä tarkoittaa Raamatun puhe seurakunnasta?
Olemme lukeneet, miten seurakunta alussa oli järjestäytynyt. Ensimmäinen huomioitava asia Jumalan perustamassa seurakunnassa oli, että siellä vallitsi keskinäinen rakkaus ja kunnioitus! ”Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu.” Apt. 4:32. Seurakunnalla oli nöyrät johtajat. 1 Piet. 5. Kaikkien yhteinen tehtävä oli viedä eteenpäin ilosanomaa syntien sovituksesta. Työ yhdisti heidät. – Pelastuksen vastaan ottaneet kastettiin upotuskasteella vedessä Jeesuksen Nimeen, ja näin he tulivat seurakuntalaisiksi. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, NE kastettiin ja niin heitä lisääntyi..” Apt. 2:41-42.
He kokoontuivat seurakuntana johtajiensa alaisuudessa! 1 Tes. 5:12-13. 1 Tim. 5:17. Hebr. 13:17. Heillä oli suuri ilo ja vapaus Jeesuksessa, jonka suurin käsky oli otettu vastaan: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä.” Markus 12:30-31.
”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” Joh. 13:34-35.
Jeesus perusti siis yhden ainoan seurakunnan Golgatan ristillä. = ”Yksi ruumis!” Efes. 4:3-6. Tämä pyhien seurakunta (kreikaksi ekkleesia = uloskutsutut) ei ollut alussa eikä ole edelleenkään kirkko tai muu inhimillinen organisaatio. Jumalan seurakunta ovat ihmiset, jotka ovat ottaneet vastaan Jumalan armon. Siis uskoon tulleet ihmiset ovat Jumalan seurakunta! Ja uskossa olevien yhteinen toiminta rakkauden käskyn mukaan sekä säännöllisine kokoontumisineen on Jumalan hyvä tahto, jossa Hän itse on mukana. Matt. 18:20.
Seurakunnan perusta on Golgatan ristillä sekä Pyhän Hengen voimassa, joka seurakunnalle annettiin Jerusalemin Yläsalissa (Apt.1:13). Siellä seurakunnan päälle vuodatettiin Pyhä Henki, Jerusalemin siunaus, joksi sitä nimitän. Apt. 2. Tähän siunausvirtaan Jeesus kutsuu nyt myös Sinua!

Ristillä siis sovitettiin syntimme! Jeesuksen sijaisuhrin ja sovintoveren armossa meille avattiin mahdollisuus tulla Jumalan lapsiksi ja Hänen seurakuntansa jäseniksi! ”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus!” 1 Kor. 3:11.
Jeesus Kristus, ylösnoussut maailman Vapahtaja on oman seurakuntansa Herra! Kirkkoa taas hallitsevat kirkon herrat.

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma Hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo Häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan Nimeen.” Joh. 3:16-18.

EHTOOLLISEN VIETTO
Ehtoollinen on Jeesuksen Kristuksen asettama yhteysateria uskoon tulleille eli Hänen opetuslapsilleen, ei muille. ”Ette voi juoda Herran maljasta ja riivaajien maljasta, ette voi olla osalliset Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä” (1 Kor.10:21). ”Ei kukaan voi palvella kahta herraa…” (Matt. 6:24)
Uskoon tulleille ja sen jälkeen upotuskasteella vedessä kastetuille (Apt. 18:8) korintolaisille kirjoitettiin: ”Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? (ON) Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? (ON) Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis (Seurakuntaa sanotaan Raamatussa Kristuksen ruumiiksi, 1 Kor.12:27. Näin kuvataan uskoon tulleiden tiivistä yhteyttä.); sillä me olemme kaikki (uskoon tulleet ja kasteella käyneet) tuosta yhdestä leivästä osalliset (1 Kor. 10:16,17).

On hyvä oppia Raamatun opetus ehtoollisen vietosta:
”Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja sanoi:
”Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni.” (Ehtoollinen on siis muistotilaisuus, jossa Jeesuksen omat kokoontuvat muistelemaan ristin lunastustyötä heidän edestään). Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni.” Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa,
siihen asti kuin hän tulee. (Julistamme eli todistamme ehtoollisleivän ja viinin nauttimisessa Jeesuksen sijaisuhria meidän syntiemme edestä.) Sen tähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. (On sopimatonta, jos uskosta osaton tulee Herran pöytään.) Koetelkoon siis ihminen itseänsä (onko uskossa), ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa. Sen tähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois. Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi” (1 Kor. 11:23-32).
Kirkkojen ehtoollinen on pyhien asioiden häpäisemistä. Mutta uskoon tulleiden ja sen jälkeen kasteella käyneille ehtoollinen on siunaava asia.
Kokoonnumme Turussa paikallisena seurakuntana raamatullisin perustein kirkkokuntien ulkopuolella, myös nauttimaan Herran pyhää ehtoollista! Tervetuloa mukaan!
Jumalan seurakunnalla on koko historiansa ajan ollut tätä toimintaa, tosin vain pienessä mittakaavassa. Valtaosa meistä uudestisyntyneistä on vielä kirkkojen jäsenyydessä! Se on surullista. Jumalan lapset ovat sidottuina ihmisten perustamien uskontojen jäsenkortistoihin. Valit.V. 4:1-2. Mutta nyt on aika, jolloin seurakunta lähtee ulos kirkoistaan ja alkaa taas toimia vain seurakuntana!!! Tästä Pyhän Hengen johtamasta liikehdinnästä on seurauksena lopunajan suuri sielujen sato sisälle Jumalan aittoihin, ulkopuolella uskonsuuntien toimiviin paikallisiin seurakuntiin, joka on jokaisella paikkakunnalla yksi. Pyhä Henki on johdattava kokouspaikkoja tarpeen mukaan. Kaikki mahtuvat mukaan.

Linkissä jatkoa:
Taivassanomat 7/2020

Tervetuloa Jumalan suunnitelmaan!

Weijo Lindroos
Jeesuksessa Kristuksessa.

Raamatun opetus rahankäytöstä seurakuntatyössä!

Peruslähtökohta seurakunnan opetukseen Raha-asioista on, että Jumalan sana on maksutonta. ”Tulkaa tekin, joilla ei ole rahaa..” Jes. 55:1-3. ”Sillä me emme ole niin kuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa..” 2 Kor. 2:17. Kaupallisuus pitää karsia pois uuden liiton seurakunnasta. Joh. 2:13-17. / 1 Kor. 3:16,17.
Evankeliumin eteen päin vieminen kuitenkin maksaa. Siksi Raamatun opetus rahan käytöstä pitää ymmärtää oikein. Näin saamme kaiken toimimaan Jumalan tahdon mukaisesti.
Mutta seurakunnan ollessa nykyisen kaltaisessa hajaannuksen tilassa, emme voi vielä saada käytäntöön lopullista, Raamatun opettamaa muotoa. Tämä selittyy tuonnempana.

Asian selvitys alusta alkaen:
Jokaisen uskossa olevan tulee ottaa itse vastuu omasta ja perheensä elatuksesta. Seurakunnan ja yhteiskunnan tukimuodot kuuluvat niille, jotka ovat sairaita, vammaisia, vanhuksia tai itsestä riippumattomista syistä väliaikaisesti työttömiä, yms. Terveille työkykyisille kuuluu opetus: ”Me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä. Sillä me olemme kuulleet, että muutamat teidän keskuudessanne vaeltavat kurittomasti, eivät tee työtä, vaan puuhailevat sellaisessa, mikä ei heille kuulu. Semmoisia me käskemme ja kehotamme Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, tekemään työtä hiljaisuudessa ja syömään omaa leipäänsä.” 2 Tessal. 3:10-12.
Kristilliseen rehellisyyteen kuuluu hyväksyä ed. m. opetus, joka siis tarkoittaa, että työhön kykenevien tulee hankkia oma elatuksensa työtä tekemällä ja osallistumalla yhteiskunnan kuluihin mm. rehellisellä verojen maksamisella. Room. 13:6. Kristittyjen ei pidä olla työtä vieroksuvia, jotka elävät yhteiskunnan ja toisten ihmisten (mm. uskovien) siivellä. Paavali oli tässäkin suhteessa kunnioitettava esimerkki: ”En minä ole halunnut kenenkään hopeata tai kultaa tai vaatteita; te tiedätte itse, että nämä minun käteni ovat työllänsä hankkineet, mitä minä ja seuralaiseni olemme tarvinneet. Kaikessa minä olen osoittanut teille, että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa nämä Herran Jeesuksen sanat, jotka hän itse sanoi: ’Autuaampi on antaa kuin ottaa.’” Apt. 20:33-35.

Palkatut työntekijät.
Raamattu opettaa, että seurakunta voi maksaa palkkaa kokopäivätoimisesti evankeliumin työhön lähteville. Heidän tulee olla paikallisesti järjestäytyneen seurakunnan luottamusta nauttivia ja sen yhteydessä toimivia: ”Samoin myös Herra on säätänyt, että evankeliumin julistajain tulee saada evankeliumista elatuksensa.” 1 Kor. 9:14. Tämä ei kuitenkaan voi toimia ennen kuin seurakunta järjestäytyy raamatullisesti, asettaen mm. päteviä uskovia seurakuntapalvelijan virkaan. Ko. seurakunnan tulee olla irti hajaannuksesta. Apt. 6.1-7. – Seurakunnalla tarkoitan raamatullisesti uskossa Jeesukseen olevia ihmisiä.
Alkuseurakunnasta sanotaan: ”Ei ollut heidän joukossaan (seurakuntayhteydessä!) ketään puutteenalaista…” (Apt. 4:34-35), koska seurakunta piti huolta leskistä, heikoista ja työhön kykenemättömistä, sekä varusti matkalle evankeliumin eteen päin viejät. Nykymaailmassa  srk. ei enää ole uskovienkaan sosiaalihuolto. Pidämme kyllä huolta yhteydessämme olevista kristityistä, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet ilman toimeentuloa eli joutuneet ns,. väliinputoajan paikalle. Mutta Suomessa on hyvä yhteiskunnan sosiaalijärjestelmä, joka takaa perustarpeet kaikille kansalaisille, myös uskossa oleville työttömille ja sairaille. Siksi seurakunnan ei tarvitse huolehtia rahallisesti esim. leskien ja vanhusten toimeentulosta. Sitä varten on kehitetty hyvin toimiva eläkejärjestelmä. Kuitenkin, Jeesus sanoi: ”Köyhät teillä on aina keskuudessanne!” Joh. 12:8. Niitä vaikeuksiin joutuneita uskovia on ollut meidänkin keskuudessamme Turussa. Heitä on ollut ilo auttaa.
Auttamistyö oli yksi tekijä, jonka johdosta alkuseurakunnassa ”Jumalan sana menestyi!” Apt. 6:2-7. Tätä varten mekin uhraamme varojamme raamatullisen seurakunnan työhön. Emme muihin yhteyksiin. Kaikki toimintamme tähtää evankelioimiseen, sielujen pelastumiseen.
Valmiissa seurakunnassa kaiken toiminnan tulee tapahtua seurakunnan kautta. Mm. itse uhraan kymmenykset nettotuloistani Seurakunta-apu ry.lle, joka on tässä vaiheessa uskovien ”yhteinen kukkaro” Turussa.  Kymmenykseni menevät suoraan tililtä. Näin Jumala jättää minulle omaan käyttööni 90% tuloistani.
Uhratessamme kymmenykset tuloistamme Jumalan valtakunnan työhön, olemme tehneet osuutemme. Ja näin seurakunnan raha-asiat hoituvat. Mutta jos joku keskuudessamme oleva ei tahdo osallistua yhteisiin menoihin, saa hän olla uhraamatta. Kaikki on vapaaehtoista. Katso esimerkki ennen lakiliittoa. 1 Moos. 14:20. Mal. 3:10.

DIAKONIT
Raamatun mukaan seurakunnassa tulisi siis olla seurakuntapalvelijat (kreik. diakon) (Apt. 6, Filip. 1:1, Room. 16:1 ym.), jotka huolehtivat raha-asioista ja mm. seurakunnan köyhistä uskovista. Heidän tulisi huolehtia srk.n yhteisestä ”kukkarosta” vanhimmiston alaisuudessa. Siinä rukousaihe, että tämä saadaan toimimaan. !!! Vastaus on ensinnäkin se, että jokaisen uskossa olevan tulee alkaa toimia raamatullisessa seurakuntayhteydessä ja sen seurakuntavirkojen piirissä. Ei ole oikein toimia yksityisinä sooloilijoina. Efes. 4:11-16.
Osoitamme vapaaehtoiset uhrimme seurakunnalle, jossa on valvottu varojen hoito. Ja järjestäytyneen seurakuntatoiminnan taustalla on tänä aikana yleensä Suomen lain mukainen rekisteröity yhdistys, ”yhteinen kukkaromme”. Yhdistyksen tilille on jokaisen helppo uhrata varoistaan. Näin toiminta tapahtuu raamatullisesti sekä laillisesti. Ja tällä tavalla mahdollistetaan rahaa vaativa evankeliumin julistaminen ja sanan opetus. Kaikkihan tietävät, että kokoustila, painotuotteet, traktaatit yms. maksavat.
Rahan kanssa ei toimita seurakunnassa ilman valvontaa, etteivät rahanahneet menestysteologit pääse turmelemaan Jumalan työtä: ”…  heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku.” 2 Piet. 2:2,3. Juuda / 16. Ämpärin kanssa kokouksissa rahaa keräävät menestysteologit tuottavat häpeää Jumalan työlle. Raamattu ei ollenkaan opeta, että seurakunnan kokoustoimintaan kuuluisi kolehdin kerääminen. 1 Kor. 16:2.
Meidän tulee toimia 2 Kor. 7:2. linjan mukaisesti: ”Emme ole tehneet kenellekään vääryyttä. emme ole tuottaneet kenellekään vahinkoa emmekä hyötyneet kenenkään kustannuksella!”
On hyvä ymmärtää tunnettu aforismi: ”Ei se ole tyhmä, joka pyytää rahaa, vaan se, joka antaa!” Älä siis ole tyhmä, joka antaa rahaa yksityishenkilöiden luksuselämän pönkittämiseen, tai sellaisille, jotka eivät tahdo toimia vanhimmiston alaisuudessa ja kontrolloidusti. Hes. 13:22. Hebr. 13:17.
Raamatullista raha-asian opetusta ei ole tässä vaiheessa mahdollista toteuttaa kokonaan kaikkialla, koska seurakuntapalvelijoiden (diakon) tehtävään asettamista ei ole tapahtunut. 
Annamme joskus henkilökohtaisesti esim. matkakorvauksia kaukaa tuleville puhujille. Se on hyvä tapa. Mutta ”kun almua annat, älä soitata torvea edelläsi, niin kuin ulkokullatut tekevät saadakseen ylistystä ihmisiltä.. Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee, että almusi olisi salassa, ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.” Matt. 6:1-4.
Emme voi alkaa suorittaa puhujien matkakuluja seurakunnan yhteisestä kassasta, koska silloin niin tulisi tehdä kaikille. Pitäisi myös kehittää joku kilometritaksa, tms. Ei vaikuta hyvältä ja helpolta. Emme voi mennä tässäkään asiassa Raamatun opetusten ulkopuolelle. Mutta tämä on hyvä ottaa rukoukseen, saadaksemme siihen Jumalan johdatuksen. Esim. jos itselläni ei ole varaa maksaa pitkiä kokousmatkojani, jätän silloin menemättä.

Seurakunta maksaa
Raamatullinen systeemi olisi ja on, että evankeliumia julistavan kulut maksaa lähettävä seurakunta. Tämä on erittäin viisas Jumalan keksintö. Kiertävät puhujat eivät näin ollen voi kerätä itselleen rahaa puheittensa jälkeen. Mutta puhujan vastaan ottaneet paikkakunnan kristityt voivat tietenkin osallistua puhujan taustaseurakunnan kuluihin.
”Varusta huolellisesti matkalle Zeenas, lainoppinut, ja Apollos, ettei heiltä mitään puuttuisi.” Tiitus 3:13.
Paavali kulki evankeliumin työssä hoitaen itse itsensä sekä matkatoveriensakin kulut: ”Käteni ovat työllänsä hankkineet, mitä minä ja seuralaiseni olemme tarvinneet.” Apt. 20:33-35. Mutta joissain vaiheissa hän myös otti vastaan tukea mm. Korintton seurakunnalta, jonka lähettämänä hän jatkoi seuraavaan kohteeseen! ”..sitten teidän kauttanne matkustaa Makedoniaan, ja taas Makedoniasta palata teidän tykönne ja teidän varustamananne matkata Juudeaan. 2 Kor. 1:16.

Seurakunnan kautta tapahtuva toiminta:
Kristinuskon alkuaikana kaikki hengellinen toiminta ohjattiin tapahtuvaksi seurakunnan kautta. Se on edelleen voimassa oleva Raamatun opetus. Pyhä Henki ohjaa srk.n toimintaa erilaisten palvelutehtävien kautta, mm. vanhimpien valvonnassa. Efes. 4:11-16. Katso myös 1 Piet. 5:1-5/ Hebr.13:17 ja 1 Tes. 5:12-13 sekä 1 Tim. 5:17-19. –
”Tiedättehän tekin, filippiläiset, että evankeliumin alkuaikoina, kun lähdin Makedoniasta, ei mikään muu seurakunta kuin te yksin käynyt minun kanssani tiliyhteyteen annetusta ja vastaanotetusta. … .” Filip. 4:15–17. Rahan käyttöä siis valvottiin alistumalla ”tiliyhteyteen annetusta ja vastaan otetusta!” Yhteisesti hyväksytty käytäntö muodostui selkeäksi opiksi kaikilla paikkakunnilla. 1 Kor. 16:1,2. Mekin uhraamme iloiten varoistamme oman paikkakuntamme Jumalan seurakunnan työhön. Näin ”kannamme kortemme yhteiseen kekoon.”– Kol. 2:19. Ef. 4:16. Mutta jos ei omalla paikkakunnalla ole vielä Jumalan seurakunnan toimintaa, uhraa sinne missä sitä on.
Ja HUOM! Emme kerää rahaa, vaan maksamme yhdessä yhteiset kulumme.
Raha-asiasta on opetusta mm. Apt. 6. 1 Kor. 9. ja 16:1-4. 2 Kor. 8-9; Room.16:17-18. Filip.3:18-19.
”Ja me lähetämme hänen kanssaan veljen, jota evankeliumin julistamisesta kiitetään kaikissa seurakunnissa ja jonka seurakunnat vielä sen lisäksi myös ovat valinneet matkatoveriksemme viemään tätä rakkauden lahjaa, … . …
… meidän veljemme taas ovat seurakuntien lähettiläitä, ovat Kristuksen kunnia. Kun te siis osoitatte heille rakkauttanne … , niin teette sen seurakuntien edessä.” 2 Kor.8:18,19,23,24. – ”Seurakunta varusti heidät matkalle..” Apt. 15:3,22. RK.
Jokaisen kristityn tulee siis olla ”seurakunnan lähettiläs” ja kehottaa kaikki uskovat mukaan yhteiseen raamatulliseen seurakuntatoimintaan. Ef. 2:19-22; 4:16.
Seurakunnan lähettämät kristityt olivat kysymyksessä myös Apt. 13:1- 4: ”Niin he Pyhän Hengen lähettäminä menivät..” Nämä Pyhän Hengen valitsemat ja järjestäytyneen seurakunnan keskellä työhön siunatut kristityt ovat esimerkkinä meillekin. Kaikki saadut tehtäväthän pitää koetella seurakunnan keskellä ennen palveluviran alkamista. ”Heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.” 1 Tim. 3:10.

MIKSI?
Seurakunnan päätoimintamuoto tulee olla lähetyskäskyn toteuttaminen! Mk.16:15. Matt. 28:18-20. = Että ihmiset tulevat uskoon ja kasteelle sekä seurakunnan opetuksen piiriin. Sen tähden siunaamme ja lähetämme veljiä ja sisaria evankeliumin työhön. Room. 10:14,15.
”Minusta on kuitenkin välttämätöntä lähettää luoksenne veljeni, työkumppanini ja taistelutoverini Epafroditos, teidän lähettinne, joka auttaa minua siinä, missä tarvitsen.” Filip. 2:25 RK.

”Minua ilahutti suuresti, kun veljet tulivat ja antoivat todistuksen sinun totuudestasi, niin kuin sinä totuudessa vaellatkin. Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni vaeltavan totuudessa. Rakkaani, sinä toimit uskollisesti kaikessa, mitä teet veljien, vieläpä vieraittenkin hyväksi. He ovat seurakunnan edessä ( ! ) antaneet todistuksen sinun rakkaudestasi; ja sinä teet hyvin, kun autat heitä eteenpäin heidän matkallaan, niin kuin Jumalan edessä arvollista on.
Sillä Hänen Nimensä tähden he ovat matkalle lähteneet eivätkä ota pakanoilta mitään. Me olemme siis velvolliset ottamaan semmoisia vastaan, auttaaksemme yhdessä totuutta eteenpäin.” 3 Joh/3-8.
Näin teemme.
Jumala siunatkoon meitä, sinua ja minua!

W.L.

Saarnaamme Jumalalle antautumisesta, että meidän tulee antaa itsemme Hänelle kokonaan. Jokainen uskova sanoo ”AAMEN!”.
Annamme Jumalalle jalkamme ja kätemme! ”AAMEN!”, sanovat kaikki!
Annamme Hänelle silmämme, korvamme ja koko olemuksemme! ”AAMEN”, sanoo koko seurakunta innostuksen vallasssa. –
Annamme sinulle Jumala myös rahamme! – – – Nyt ei enää kuulu aamenta?
Tuli hiljaisuus! Miksi?

T Ä R K E Ä Ä :
LUE TÄSTÄ LISÄSELVITYSTÄ:
Uhraaminen !!!
Diakonit seurakunnan varojen hoitajina

Musiikki – Jumalan työkalu

”Lauluni aihe Jeesus on vain, tielleni valon Hän toi!” Siinä lauluntekijä kiteyttää hengellisen musiikin pääperiaatteen: Jeesus on laulumme aihe! Hänen suuri armonsa virittää meidät kiitokseen: ”On armo suuri ihmeinen; se muutti sydämein..! ” Laulu Golgatan ristin veriuhrin armosta virittää sydäntemme kielet taivaalliselle aaltopituudelle: ”Risti vaan, risti vaan olkoon kunniamme!”

Kun laulumme ovat hengellisiä, saavat ne sisäiset silmämme katseomaan Jeesukseen, joka sovitti syntimme verellään ja kuolemallaan. ”Ihmeinen risti, pelastuspaikka!” Ristillä ilmeni Jumalan rakkaus langenneita kohtaan. Siitä laulamme Hänelle ikuista kiitosta. ”Uhratkaamme siis Hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka Hänen nimeänsä ylistävät.” Hebr. 13:15. ”Joka janoaa, hän tulla saa, luokse Jeesuksen, luokse Mestarin!” ♫
”Golgatan veressä voima on..”

Kristillisen musiikin tarkoitus on kiittää ja ylistää syntiemme sovittajaa Jeesusta. Mutta lauluilla kerromme myös Hänelle murheemme ja ilomme sekä erilaiset elämämme tapahtumat, sairautemme sekä niistä parantumiset: ”On armo suuri ihmeinen..” ”Mä kuuro, sokea, sain ihmeen kokea. Nyt kuulla nähdä voin..”
Jumala on antanut musiikin lahjaksi seurakunnalleen. Musiikin lahja on Häneltä saatu työkalu, jolla saadaan auki pahastikin kiinni jumittuneet sydänten ovet. Jumala on antanut omilleen erilaisia hengellisen elämän työkaluja, joiden kanssa ihmissielua hoidetaan Taivasta varten. Näitä siunauksen työkaluja käytetään seurakunnan yhteydessä. ”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.” Kol. 3:16. Ja tietenkin käytämme armolahjoja ja Jumalan Sanaa. Hebr. 4:12.
Olen ajatellut, että musiikki-työkalu on jossain mielessä verrattavissa paastoon. Paastokin on eräs seurakunnalle annettu työkalu. On olemassa asioita, joita ei voida korjata ilman paastoa: Jeesus sanoi heille: ”Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla.” Markus 9:29. Samoin on musiikin laita. Paatuneimmatkin rikolliset murtuvat kyyneliin sisintä koskettavan hengellisen musiikin edessä. Sydänten ovet aukenevat kuulemaan ristiin naulitun Jeesuksen pelastuskutsua! ”Taivaasta kutsu soi ihmeellinen, kertoen viestistä pelastuksen. Tulla saa syntinen sellaisenaan. Turvata sielunsa Armahtajaan!” Jumalan profeetat ovat saaneet kokea näkyjen maailman aukenevan, kun musiikki-asetta on käytetty: ”Mutta tuokaa minulle nyt kanteleensoittaja. Ja kun kanteleensoittaja soitti, niin Herran käsi laskeutui hänen päällensä, ja hän sanoi: ”Näin sanoo Herra!” 2 Kun. 3:15,16. Vertaa tätä myös 1 Sam. 16:23: ”Aina kun Jumalan lähettämä paha henki tuli Saulin päälle, Daavid otti lyyran ja soitti sitä. Silloin Saulille tuli helpompi ja parempi olo, ja paha henki jätti hänet.”
Jumalan antamilla työkaluilla kaivamme auki siunauksen lähteitä, joista saamme juoda raikasta ja virvoittavaa vettä. Joh. 4:14. 7:37-39.
Uskovien keskuuteen ujuttautunut maailmallinen musiikki on samentanut nuo kirkkaat vesilähteet. Nyt Jeesus tahtoo kirkastaa Hengen lähteiden Veden. Joh. 4:14. ja 7:37-39. Synnin filistealaiset ovat samentaneet ja jopa tukkineet siunauksen lähteet, mutta nyt teemme kuten Iisak: ”Iisak kaivatti uudelleen auki ne vesikaivot, jotka hänen isänsä Aabrahamin päivinä olivat kaivetut, mutta jotka filistealaiset olivat Aabrahamin kuoltua tukkineet, ja antoi niille jälleen ne nimet, jotka hänen isänsä oli niille antanut.” 1 Moos. 26:18.
Paholainen on syöttänyt omaa repivää musiikkiaan uskovien keskuuteen. Sen tahto on silläkin tavalla hajottaa ja tuhota. Mutta me käännämme selkämme sille ja sen musiikille. Katsomme rakkaaseen Vapahtajaamme Jeesukseen ja laulamme Hänelle kiitosta yhdessä taivaan enkelien kanssa.
Seurakunnassa on oltava jyrkkä suhtautuminen maailmaan, ja mm. sen jytämusaan. Maailmanmusiikkia ei pidä tuoda Herran huoneeseen, seurakuntaan eli uskovien keskuuteen. Jossain on nimittäin jo tuotu diskovaloja ja jopa savukoneita uskovien tilaisuuksiin luomaan muka ”tunnelmaa”. Siitä vauhdikkuudesta paholainen iloitsee. Mutta Pyhä Henki on siitä erittäin murheellinen. Siksi etsimme uudestaan käyttöömme Jumalan antamat hengelliset laulut ja musiikin. Se on nyt mahdollista. Pyhä Henki on avannut Sanan siltäkin alueelta.
♪ = ♫ ♪ ♫ = ♪

Meidän on yhä uudestaan tarkistettava musiikin asema seurakunnassa, ettei viihdemusiikki ja maailmanhenkinen ”viihdeylistys” syrjäytä oikeaa ylistystä ja sananjulistusta. Kokousten pyhä ilmapiiri ja hengellinen arvo köyhtyy viihdeohjelmatarjonnasta. Rukous, armolahjojen toiminta ja Sanan opetus on oltava hengellisten kokousten ykkössijalla. 1 Kor. 14:26. Musiikki ei saa muodostua sielulliseksi nautintotilaisuudeksi tai musiikillisten taitojen esittämiseksi ja ihailuksi sekä esiintyjille taputtamiseksi. Kaikessa on etsittävä kuulijoiden hengellistä parasta. ”Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista (laulujenkin osalta) tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat. Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.” Efes. 4:29-30. ”Sen tähden kehottakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne (lauluillakin), niin kuin teettekin.” 1 Tessal. 5:11.
Toistan: Kokousten musiikkianti ei saa muodostua sielulliseksi nautintotilaisuudeksi tai musiikillisten taitojen esittämiseksi ja ihailuksi.

Mitä on hengellinen musiikki?
Sen voi määritellä ensiksi sillä, että hengellinen musiikki on syntynyt Pyhästä Hengestä. Sitä ovat saaneet ottaa vastaan Pyhästä Hengestä syntyneet Jumalan ihmiset. Mm David, kuuluisa Psalmien sanoittaja ja soittaja-laulaja, oli uudestisyntynyt: ”Herran Henki tuli Daavidiin, siitä päivästä ja yhä edelleen..” 1 Sam. 16:13. Hänen laulunsa ovat edelleen edessämme Psalmeissa. Niitä olisi hyvä enemmänkin säveltää.
Vahinko, ettei Psalmien säveliä ole talletettu jälkipolville! Olisiko syynä se, että niissä ei aina ollut valmista säveltä? Uskovien kokouksissa on seurakunnan alkuaikoina kierrellyt psalminlaulajia, jotka lauloivat niitä spontaanisti sillä sävelellä, joka laulaessa syntyi. 1 Kor. 14:15. Ehkäpä Jumala virittää omaan seurakuntaansa sellaisen laulumuodon uudestaan. Se olisikin erittäin tervetullut ylistyksen muoto!
Psalmeissa kuvastuu ilman melodian tietämistäkin niiden sisällössä oleva siunaava tunnelataus, miten Jumalan ihmiset muinoin lauloivat Jumalalle? Psalmien kirjasta kykenemme myös nostamaan esille määritelmän raamatullisesta soitosta ja laulusta. Näin saamme palata alkuasetelmaamme Jumalan tahdon mukaisessa musiikissakin. Alkuseurakuntahan lauloi Psalmeja. Efes. 5:19.
Hengellistä musiikkia on vain sellainen, joka on syntynyt Pyhästä Hengestä ja jota uudestisyntynyt Pyhän Hengen valtaama ihminen esittää Jumalalle ja Hänen kunniakseen!

On myös osattava erottaa hengellinen musiikki uskonnollisesta. Uskonnollinen, esim. kirkkomusiikki ei yleensä ole hengellistä kauneudestaan huolimatta. Sehän ei ole syntynyt Pyhästä Hengestä uskossa olevien ihmisten kautta, vaan on verrattavissa tämän maailman viihdeohjelmiin ja konserttiesityksiin. Sellaista kaunista seireenien laulua, ja viihdeohjelmaa on maailmassa riittävästi. Uskovakin voi sellaista kuunnella ja saada siitä eräänlaista sielullista ”nautintoa”. Mutta hengellisissä kokouksissa, jossa Jeesus on keskellämme, tahdomme keskittää toimintamme Häneen! ”Oikeamielisten on soveliasta Häntä kiittää”. Ps. 33:1. Psalmi 50:16,17. Emme ylistä toisiamme, vaan ainoastaan Jumalaa. ”Uhratkaamme siis Hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka Hänen Nimeänsä ylistävät.” Hebr. 13:15. Huulten hedelmä on siis myös ilman soittimia tapahtuva seurakunnan yhteinen suullisesti lausuttu tai laulettu kiitos, jossa kaikki ovat mukana: ”niin että te yksimielisesti ja yhdestä suusta ylistäisitte Jumalaa ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää.” Room. 15:6. Sellaisissa ylistyshetkissä emme keskity toisiimme, vaan kohdistamme kaiken huomiomme Jeesukseen. Kiitämme vain Häntä! Siinä saa silloin olla mukana myös raamatullista kielilläpuhuen laulamista. !!! Puhumme Taivaaseen ja ylistämme Jeesusta. 1 Kor. 14:2. Halleluja!
On erittäin siunaavaa laulaa ja kuulla hengessä tapahtuvaa laulua kielillä. Sitä olen saanut joskus kuunnella seurakunnan rukoushetkissä! Se on taivaallista ylistyksen humua, johon enkelitkin tulevat mielellään mukaan. ”Halleluja! Ylistäkää Herraa taivaista, ylistäkää Häntä korkeuksissa. Ylistäkää Häntä, kaikki Hänen enkelinsä, ylistäkää Häntä..” Ps. 148:1-2.

Raamatussa ei selvästi kerrota, että Uuden liiton seurakunnassa olisi ollenkaan ollut soittimia. Vainojen aikaan piilopaikoissa kokoontuville se ehkä olisikin ollut vaikeaa. Mutta Psalmien sisältöä laulettiin, ja niissä kehotettiin käyttämään soittimia. Ps. 150. Siitä voimme päätellä, että alkuaikana hyvissä ja rauhallisissa oloissa Jumalan seurakunta käytti myös sen ajan soittimia. Ja sanotaanhan Taivaassakin olevan soittimia: ”Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen, ja heillä oli kantele kullakin, ja heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset, ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: ”Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista..” Ilm. 5:8-9.
Laulu Golgatan verestä kaikuu siis Taivaassakin soittimien säestyksellä. ”Ylistäkää Herraa kanteleilla, soittakaa Hänelle kymmenkielisillä harpuilla. Veisatkaa Hänelle uusi virsi, helkyttäkää kieliä ihanasti ja riemullisesti.” Ps. 33:2-3. / ” .. vaan täyttykää Hengellä, puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle, kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.” Efes. 5:18-20.
”Halleluja! Ylistäkää Jumalaa Hänen pyhäkössään, ylistäkää Häntä Hänen väkevyytensä taivaanvahvuuksissa. Ylistäkää Häntä Hänen voimallisista teoistansa, ylistäkää Häntä, sillä Hänen herrautensa on suuri. Ylistäkää Häntä pasunan pauhulla, ylistäkää Häntä harpuilla ja kanteleilla. Ylistäkää Häntä vaskirummuilla ja karkelolla, ylistäkää Häntä kielisoittimilla ja huiluilla. Ylistäkää Häntä helisevillä kymbaaleilla, ylistäkää Häntä kumisevilla kymbaaleilla. Kaikki, joissa Henki on, ylistäkää Herraa! Halleluja!” Psalmi 150.

Vanhassa liitossa olivat temppeliveisaajat, ”jotka hurmoksissa soittivat kanteleilla, harpuilla ja kymbaaleilla.” 1 Aikak. 25:1-7. Missä ovat tämän ajan Jumalan temppelin ( = 1 Kor. 3:16) veisaajat, jotka johtaisivat seurakunnan yhteiseen lauluun ja kiitokseen, ilman ihmis-esiintymistä? Sellaisia Pyhä Henki etsii ja kutsuu. – Hurmos on myönteinen tila sekä vanhassa että Uudessa testamentissa. 4 Moos. 11:25,26. 1 Sam. 19:20. Apt. 10:10. 22:17. Mutta on myös kielteistä hurmoksiin joutumista. ”.. joutuvat hurmoksiin oman sydämensä voimasta.” Hes. 13:17. 1. Kun. 18:29.
Yhteinen laulu on kuulunut Jumalan lasten elämään kautta ihmiskunnan historian. Esimerkiksi Jeesuksesta ja opetuslapsista sanotaan: ”Veisattuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.” Matt. 26:30. Sydämeni iloitsee ajatellessani, miettiessäni, miten Jeesus lauloi, ehkäpä Psalmin 118. Edelleenkin Jumalan seurakunta ilmaisee yhteisissä lauluissaan kiitoksensa ja surunsa sekä taivasikävänsä. Laulu armosta ja totuudesta virvoittaa taivas-kotiin kaipaavien sisintä olemusta. ”Kiitä Herraa minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, Hänen pyhää nimeänsä..!” Psalmi 103:1.

”Ja kun Hän jo oli lähellä, laskeutuen Öljymäen rinnettä, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikista voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet, sanoen: ”Siunattu olkoon Hän, joka tulee, Kuningas Herran Nimessä; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!” Ja muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat hänelle: ”Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi.” Mutta Hän vastasi ja sanoi: ”Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.” Ja kun Hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki Hän sitä ja sanoi: ”Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu.” Luuk. 19:33-42.
”Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä!” .
Jeesus voitti ristinkuolemallaan kuoleman. Halleluja! Hän nousi ylös! Hänellä on valta antaa synnit anteeksi ja pelastaa synteihinsä kuolleet fariseuksetkin, nuo tämän ajan siivosyntiset.
Jeesus tahtoo pelastaa jokaisen ihmisen! Pelastuneet voivat laulaa karkeloiden ja suurella äänellä Herraa ylistäen: ”Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla, että minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta, eikä vaikenisi. Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän iankaikkisesti.” Ps. 30:12-13.
Hengellisiin lauluihin on aina kuulunut oikeuden ja Totuuden etsintä ja kaipuu: ”Minä veisaan armosta ja oikeudesta; sinun ylistystäsi, Herra, minä laulan. Minä tahdon noudattaa nuhteetonta vaellusta; milloin tulet sinä minun tyköni? Minä tahdon vaeltaa huoneessani vilpittömällä sydämellä. En kiinnitä silmääni siihen, mikä turmiollista on, eksyttäväistä menoa minä vihaan: ei saa se minuun tarttua. Nurja sydän väistyköön minusta; pahasta minä en tahdo tietää.” Ps. 101:1-4.
Musiikin kautta saamme avautua yhä uusiutuvalle armon voimalle, jota Pyhä Henki virtaa sydämiimme. Jumala saa antamallaan musiikilla aikaan kiitosmieltä ja rakkautta Hänen totuuteensa. Otamme sen mielellämme vastaan! 2 Tess. 2:10-12.

Yhteinen laulu on seurakuntakokouksen eräs merkittävä osa.
1 Kor. 14:26. annetaan ohjeita hengelliseen kokoontumiseen kuuluvista asioista: ”Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi.” Laulaminen on siis yksi hengellisen kokouksen siunausta tuova osa. Saattaa olla, että edellisessä, millä on virsi, on kyse yksinlaulusta. Mutta Efes. 5:18-20 on kyse yhteisestä kiitoksesta: ”.. vaan täyttykää Hengellä, puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle, kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. ” ”Ylistäkää Häntä, aurinko ja kuu, ylistäkää Häntä, kaikki kirkkaat tähdet. Ylistäkää Häntä, te taivasten taivaat, te vedet taivasten päällä. Ylistäkööt ne Herran Nimeä, sillä Hän käski, ja ne tulivat luoduiksi. Ja Hän asetti ne olemaan aina ja iankaikkisesti, Hän antoi niille lain, josta ne eivät poikkea. Ylistäkää Herraa maasta, te merieläimet ja kaikki syvyydet, tuli ja rakeet, lumi ja sumu, sinä myrskytuuli, joka panet Hänen käskynsä toimeen, te vuoret ja kaikki kukkulat, te hedelmäpuut ja kaikki setrit, te pedot ja kaikki karja, te matelijat ja siivekkäät linnut, te maan kuninkaat ja kaikki kansakunnat, te ruhtinaat ja kaikki maan tuomarit, te nuorukaiset ynnä neitsyet, te vanhat yhdessä nuorten kanssa. Ylistäkööt he Herran Nimeä, sillä Hänen Nimensä yksin on korkea, Hänen valtasuuruutensa ulottuu yli maan ja taivaan. Hän on korottanut sarven kansallensa, että Häntä ylistäisivät kaikki Hänen hurskaansa, Israelin lapset, kansa, joka on Häntä lähellä. Halleluja!” Ps. 148:3-14.
”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta.” Apt. 2:40.

Uskossa olevat vierastavat tämän maailman musiikkia, koska Pyhä Henki ei yhdy siihen. Eräs lauluntekijä onkin sanoutunut irti maailmanmusiikin viettelevistä hienouksista laulaessaan: ”Valoja maailman mä näin, katsomaan niitä kerran jäin. Huomata sain, se kaikki on valhetta vain ja haihtuu sielustain. ”
Kun löysimme Jeesuksen, löysimme samalla Hänen mielensä mukaiset hengelliset laulut. Sydämestämme kumpuaa nyt kiitos Pelastajallemme! Halleluja! Maailman musiikki menetti asemansa ja ”haihtui sielustain”. Pyhä Henki muutti musiikkimakumme, kun annoimme Hänelle valtuudet vaikuttaa elämämme kaikille alueille. Saimme Jumalan valtakunnan musiikkimaun. Julistamme valtakunnan evankeliumia (Matt. 24:14) ja laulamme Taivaan valtakunnan lauluja! ”Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme.” Ps. 40:4. Ja Jumala siis tahtoo antaa aina myös uutta musiikkia! Uuden tulee vain mahtua ed. m. raamatullisen musiikin kriteereihin. Uudestisyntyneinä olemme vieraita ja muukalaisia tässä maailmassa. Olemme vieraantuneet sen repivästä ja raastavasta musiikista. Henkemme ei viihdy tanssimusiikin, iskelmien tai rock-musiikin parissa. Jeesukseen uskova ei voisi kuvitellakaan menevänsä tanssilavalle paholaisen pyöritettäväksi. Joudumme näin kokemaan erilaisuutemme pahan vallassa olevan maailman keskellä, koska emme tahdo nauttia sen antimista. Psalminlaulaja veisaa näin: ”Älä salli minun sydämeni taipua pahaan, pitämään jumalatonta menoa väärintekijäin kanssa. Minä en tahdo maistaa heidän herkkupalojansa.” Psalmi 141:4.
Me vastaamme maailman vihamieliseen suhtautumiseen rakkauden ja pelastuksen sanomalla. Emme ole ketään vastaan, emmekä vaadi maailmanihmisiä muuttamaan esim. musiikkimakuaan. Hengelliset laulut ovat annetut meille; ja pyhä elämän sisältö kuuluu vain meille uskossa oleville. Emme vaadi pyhää musiikkia epäpyhiltä.  Meille kuuluu rakkauden käsky: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi, niin kuin itseäsi!” Markus 12:29-33. Uskosta osaton ei voi rakastaa Jumalaa: ”Sen käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne. Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sen tähden maailma teitä vihaa.” Joh. 15:17-19.
Tuo vihamielisyys johtuu siis siitä, että uskossa olevat eivät mukaudu pimeän maailman tapoihin (Room. 12:2), mm. maailmanmusiikkiin, vaan rakastaa ainoastaan Jumalasta lähtöisin olevaa musiikkia. ”Meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi.” Filip.3:20. ”Älkää mukautuko tämän (vihamielisen) maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” Room. 12:2. ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on (esim. musiikki). Jos joku maailmaa (ja sen musiikkia) rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma (musiikkeineen) katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” 1 Joh. 2:15-17.

Alkuaikana uskonnollinen sen ajan ”korkeakirkollisuus” nousi ankaraan vainoon Jumalan seurakuntaa kohtaan, koska uskovat eivät mukautuneet valtauskonnon tapoihin ja oppeihin. Mutta vainot vain tiukensivat rivejämme. Samoin on tapahtuva nyt lopun aikana!  Aina on ollut niin, että uskonnollinen hapatus yrittää jollain konstilla soluttautua seurakuntaan. Yleensä se tulee näennäisen kauniina ja kiehtovana (Room. 16:17-1 esiintyen valkeuden enkelinä. 2 Kor. 11:14-15. Se kumartaa meille kohteliaasti pyytäen saada esittää meille kaunista musiikkia ja siten muka rakentaa yhdessä meidän kanssamme. Samaa juonittelua esiintyi jo Vanhan liiton aikana: ”Mutta kun Juudan ja Benjaminin vastustajat kuulivat, että pakkosiirtolaiset rakensivat temppeliä Herralle, Israelin Jumalalle, astuivat he Serubbaabelin ja perhekunta-päämiesten luo ja sanoivat heille: ”Me tahdomme rakentaa yhdessä teidän kanssanne, sillä me etsimme teidän Jumalaanne, niin kuin tekin, ja Hänelle me olemme uhranneet Eesarhaddonin, Assurin kuninkaan, päivistä asti, hänen, joka toi meidät tänne.” Mutta Serubbaabel ja Jeesua ja muut Israelin perhekunta-päämiehet sanoivat heille: ”Ei sovi teidän ja meidän yhdessä rakentaa temppeliä meidän Jumalallemme, vaan me yksin rakennamme Herralle, Israelin Jumalalle..” Esra 4:1-3.
Aamen. Ei sovi myöskään laulaa vieraille jumalille yhdessä epäuskoisten kanssa. Myös kuningas Daavidin aikana oli selviö, etteivät Jumalalle vieraat ihmiset ota tehtäväkseen Herran ylistämistä. Daavid asetti leeviläiset, pappeussuvun jäsenet, palvelemaan ja kunnioittamaan, kiittämään ja ylistämään Herraa, Israelin Jumalaa. 1 Aikak. 16:4-7. Me Uuden liiton uudestisyntyneet olemme Vanhan liiton pappeuden perijöitä. 1 Piet. 1:23 / 2:9. = Yleinen pappeus. Daavidin aikaiset soittimet olivat mm. harput, kanteleet, helisevät- ja kumisevat kymbaalit, pasuunat, vaskirummut, huilut ja torvet. 1 Aikak. 16:5-6 ja Ps. 150. ”Halleluja! Ylistäminen on soveliasta!” Ps. 147:1. Jumalan ylistäminen on edelleen eräs seurakunnan kokoontumisen tarkoitus.
Hyvinä aikoinamme ja vapaassa maassa kuten Suomessa voimme myös pitää käytössä kaikki mahdolliset soittimet. Mutta jos pasuuna-torvien ja kumisevien kymbaalien ääni hukuttaa alleen kanteleen helisevän äänen tai huilujen kauniin melodian, niin silloin musiikista poistuu sen hengellisyys. On soitettava ja laulettava kaunista ja harmonista ylistystä ei hakkaavaa noitarumpujen jytkytystä.

Seurakunnan musiikin ei pidä olla maallisessa mielessä esittävää! Tarkoitushan on virittää uskovien sydämet ylistämään Jumalaa, kohdistamaan huomio Taivaaseen. Emme tule kokouksiin pääasiassa kuuntelemaan musiikkia, vaan kiittämään ja kohtaamaan Herraa. Siinä musiikilla tosin on suuri osuus samoin kuin sanan saarnallakin. Hyvä yksinlaulu tai jopa soitettu kiitos Jumalalle saa aikaan Hengen virran aukenemisen! Voimme sellaisen jälkeen todeta, että Pyhä Henki vaikutti siinä mukana. Tämä ilmiö tapahtuu, jos musiikin esittäjällä on oikeat vaikuttimet laulaa sydämestään Jumalalle ja seurakunnan rakentumiseksi. Jumalan seurakunnan suuremmissa kokouksissa on usein ns. esilaulajat, esim. kuoro tai lauluryhmä. Näiden tehtävä on johdattaa seurakunta yhteiseen kiitokseen. On erittäin tärkeää huomioida, miten tässä tehtävässä olevien tulee toimia seurakunnan kokouksessa! Siksi on muistettava, että paikalla olevat tarkkailevat sinua! He näkevät ilmeesi, vaatetuksesi ja liikehdintäsi. Siksi älä vedä ihmisten huomiota itseesi, vaan toimi arvokkaasti, hillitysti ja huomaamattomasti. Ajattele aina laulun sanoja, ja tarkoita, mitä laulat. Älä kuitenkaan ole sidottu, vaan pysy vapaana ja rohkeana. Esim. pyhyydessä tapahtuva kättesi innostunut kohottaminen laulaessasi innostaa muitakin.
Mutta älä nolaa itseäsi esiintymällä niin, että olemuksestasi voidaan lukea: ”Katsokaa minua!” Huolehdi, että olemuksestasi huokuu sanoma: ”Katsokaa Jeesusta!”

Yhteiskristillinen ekumenia on Jumalan työn vastustaja numero yksi. Jer. 51:1 (Leeb-Kaamai = vastustajien keskus). Ilm. 18:1-5 (Babylon = sekoitus-uskonto). Se on suuri luopumus ja väkevä eksytys. 2 Tes. 2: 3, 10-12. Me Uuden liiton uskovat rakennamme Jumalan seurakuntatemppeliä (1 Kor. 3:16). Teemme tätä vain uudestisyntyneiden kanssa, jotka ovat uskoon tultuaan ottaneet upotuskasteen vedessä sekä kilvoittelevat alkuperäisen kristinuskon mukaisesti. Jeesus pelasti meidät elämään uudessa elämässä (Rm. 6:4) uusina luomuksina. 2 Kor. 5:17. Emme siksi tahdo sekaantua vieraisiin uskontoihin ja niiden jytäbändeihin. Sekauskontojen tarkoitus musiikkeineen ja opetuksineen on hajottaa elävän Jumalan seurakuntaa sekä laimentaa ne totuudet, jotka olemme alussa saaneet: ”Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on se lupaus, minkä Hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä.” 1 Joh. 2:24,25.
Baabelin ekumeenisissa sekauskonnoissa ei enää kyetä erottamaan, kuka on sisällä ja kuka ulkona. Tuo rajojen hämärtyminen raamatullisen- ja sekakristillisyyden (=yhteiskristillisyys) välillä merkitsee Jumalan työn tuhoa. Sellaisesta sekaannuksesta on pysyttävä irti.
Baabelin maailmallinen sekamusiikki ei sovi Jumalan seurakuntaan! Taivaasta syntynyt ihminen kaipaa kuulla Jumalan valtakunnan sanomaa ja lauluja. Ikävöimme Taivaalliseen Jerusalemiin ja vapauteen, kuten israelilaiset muinoin Baabelin orjuudessa ikävöivät maalliseen Jerusalemiin: ”Baabelin virtain vierillä – siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme. Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme. Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: ”Veisatkaa meille Siionin virsiä.” Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?” Psalmi 137:1-4. – Jos olemme poissa Jumalan tahdosta, synnin orjia, emme pysty laulamaan Siionin virsiä.
”Tuonne, tuonne kaipaan, tähtitarhain taa. Siellä, siellä hohtaa kirkkauden maa.. ”

---

YHTEENVETO

Voimme edellä kuvatuilla ajatuksilla saada selville alkuperäisen kristillisen musiikin sisällön. Ja voimme päästä lähelle niiden säveltä lukemalla mm. Psalmeja sekä rukoillen tutkia niistä kuvastuvia tunnetiloja. Pyhä Henki sitten on antava Jumalaa rakastavalle muusikolle tahtonsa mukaiset sävelet ja sanoitukset.
Kiitä Herraa minun sieluni!
♪ = ♫ ♪ ♫ = ♪

Weijo Lindroos