Alkuseurakunnaksi ja apostoliseksi ajaksi kutsutaan aikaa seurakunnan syntymisestä (v. 33 jKr.) noin vuoteen 100 jKr. jolloin viimeinen Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta, apostoli Johannes, kuoli. Ensimmäisten apostolien elinaikaa kutsutaan siis apostoliseksi alkuseurakunnan ajaksi. Mutta tässäkin aikajaksossa pitää huomioida alkuaika, seurakunnan kehittyminen Pyhän Hengen vuodatuksesta alkaen, oppien selkiintyminen ja seurakunnan toiminta ja leviäminen valmiina kristinuskona. Apostolisen ajan lopussa, noin vuonna 100 jKr. oli seurakunta kaikilta osin valmis, johon ei enää saanut tehdä muutoksia. Ilm. 22:18,19. Raamattuun luettiin kuuluvaksi kaikki nykyiset 66 Kirjaa.
ALKU Uuden testamentin (1.) neljän evankeliumin tapahtumat kuuluvat aikajanalle Jeesuksen syntymisestä ristintyöhön ja ylösnousemukseen sekä taivaaseenastumiseen. Uusi liitto alkoi ristiltä: ”Tämä on uusi liitto minun veressäni!” Luuk. 22:20. Jer. 31:31. Hebr. 8:7-13. Uuden liiton sanoma jatkuu (2.) Apostolien teoissa, jossa kerrotaan seurakunnan varustamisesta suurta tehtäväänsä varten: ”Kun helluntaipäivä ( v. 33 jKr.) oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itse kunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.” Apt. 2:2-4. Heidän päällensä puettiin ”Voima korkeudesta”. Luuk. 24:49. Apt. 1:8. Silloin toteutui Jeesuksen lupaus Pyhän Hengen kasteesta: ”Teidät kastetaan Pyhässä Hengessä.” Apt. 1:6. ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, Hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.” Joh. 14:26. / Matt. 3:11. Lääkäri Luukkaan kirjoittama Apostolien teot ( jatko-osa Luukkaan evankeliumille) on seurakuntamme historiikki, joka ajoittuu seurakunnan alusta, siis vuodesta 33 jKr. noin 30 vuotta eteenpäin. Sen jälkeiset (3.) UT.n kirjeet Ilmestyskirjan loppuun asti ovat seurakunnalle osoitettua apostolisen ajan opetussanomaa. Apt. 2:41,42. Samoin on tietenkin Vanha testamentti, joka oli ensimmäinen alkuseurakunnan käytössä ollut pyhien Kirjojen kokoelma (mm. septuaginta). 2 Tim. 3:16. Se avautui ymmärrettäväksi uuden liiton tuomassa Pyhän Hengen vaikutuksessa. 2 Kor. 3:14-18. Ensimmäiset Uuden testamentin kirjeet syntyivät noin 15. vuotta ristintyön jälkeen (mm. Paavalin 1. kirje tessalonikalaisille). Koko Uusi testamentti oli valmiina ennen vuotta 100 jKr., siis apostolisena aikana. Viimeinen Raamatun Kirja, Ilmestyskirja syntyi noin vuonna 97 jKr. Tämä kaikki on erittäin tärkeä ymmärtää.
VALMIS SEURAKUNTA Alkuseurakunta rajoittuu siis apostolien elinaikaan. Apostolien kuoltua opetus painottui heidän jättämiinsä Kirjoituksiin ja toimintamalliin, esimerkkiin, joihin edelleen sisältyy seurakunnalle kuuluva apostolinen opetus. Efes. 2:20. 2 Tim. 3:15-17. ”He pysyivät apostolien opetuksessa.”Apt. 2:42. Näin tulee siis olla loppuun asti. Hebr. 13:8,9. Kaikki Raamatun 66 kirjaa olivat siis alkuseurakunnan käytössä jo ennen vuotta 100 jKr. Ne tunnustettiin pyhiksi kirjoituksiksi, joiden väärentäminen, lisääminen tai jonkun kohdan poistaminen, on kadotukseen johtava synti. 2 Piet. 3:15.16. 1 Tess. 2:13. 2 Tess. 1:7-10. Ilm. 22:18,19. Kaanon oli valmis. Myöhemmin nämä apostolisena aikana syntyneet Uuden liiton pyhät Kirjoitukset (27 Kirjaa) koottiin yksien kansien väliin ja yhdistettiin Vanhaan testamenttiin (39 Kirjaa). Tämä Jumalan seurakunnalla alusta asti ollut yhtenäinen kirjakokoelma, Raamattu. Kirjojen Kirja on 66. Kirjan Raamattukirjasto. – Apokryfikirjat eivät kuulu Raamattuun, vaikka ne ovatkin lisätyt joihinkin käännöksiin. –
Apostolien opetukset kiersivät alkuseurakunnan aikana kiertokirjeinä paikkakunnalta toiselle. Niitä kopioitiin ja lähetettiin taas eteenpäin uusille paikkakunnille: ”Ja kun tämä kirje on luettu teille, niin toimittakaa, että se luetaan Laodikeankin seurakunnassa ja että myös te luette Laodikeasta tulevan kirjeen.”Kol. 4:16. Yli kahdelle tuhannelle kielelle käännetty Raamattu ei ole muuttunut, vaikka alkukieltä vastaavia sanoja ei kaikissa kielissä olekaan löytynyt. Raamatun sana pysyy, vaikka käännökset muuttuvat. – Kaikkien aikojen parhain suomalainen versio on Raamattu kansalle -käännös. Se on Jumalan siunaama, luotettava pyhien Kirjoitusten kokoelma. –
VAKIINTUNUT TOIMINTA JATKUU Apostolit jatkoivat Jeesuksen aloittamaa opetusta ja toimintaa. Heidän jälkeensä sitä jatkoi sama ristillä perustettu Jumalan seurakunta. Olemme siis julistaneet samaa ristin sanomaa jo noin 2000 vuotta, ”siitä suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden (apostolien) vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?” Hebr. 2:3,4. Jatkamme samalla tiellä Jeesuksen tulemukseen asti yhteistyössä seurakuntamme Ylipaimenen kanssa. Päämääränämme on nyt seurakunnan ennalleen asettaminen takaisin apostolisen ajan uskoon, niin kuin Hän on alkujaan tarkoittanut. Joh. 17:21-23.
Pyhien Kirjoitusten tarkoitus on auttaa meitä ymmärtämään Jumalan hyvä tahto: ”joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden!” 1 Tim. 2:4. ”Tulkaa minun tyköni, kaikki …” Joh. 6:37. Hän tahtoo antaa jokaiselle ihmiselle synnit anteeksi ja korjata syntielämän aiheuttamat vauriot. Hebr. 8:12. Synnit anteeksi saaneina olemme tulleet opetuslapsiksi, kristityiksi. Apt. 11:26. Meidät on kastettu upotuskasteella vedessä Jeesuksen nimeen. Apt. 10:43-48. Oppimisemme tapahtuu saman apostolisen ajan Raamatun äärellä. Ja kasvumme tapahtuu samassa seurakuntayhteydessä: ”He (kasteella käyneet) pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä.” Apt. 2:41,42. Pyhät Kirjoitukset ja raamatullinen seurakuntayhteys suojelevat elämäämme. Jumala on näin rakkaudessaan asettanut elämäämme rajat, joiden sisällä on Hänen siunauksensa. Vain tällä hengellisellä alueella voimme rakentaa Jumalan siunaamaa kristittyjen yhteyttä, ”koossa pysyen”. Ef. 4:16. Joh. 11:52. Jeesuksen toivomus on ”että HE olisivat täydellisesti yhtä!” Joh. 17:23. Siis ketkä HE? – Mainitun ”täydellisen yhteyden” rakentaminen on mahdollinen vain NIIDEN KESKEN, jotka ovat tulleet uskoon, tehneet parannuksen synneistään ja ottaneet kasteen (Apt. 2:41,42) sekä eronneet Raamatulle vieraista uskonnoistaan. 2 Kor. 6:14-18. ”Jotka ottivat hänen sanansa vastaan, NE kastettiin ja niin HEITÄ lisääntyi…” Apt. 2:41.
LÄHETYSKÄSKY ”Ja Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Mark. 16:15,16. ”Minä pelastan sinut oman kansasi ja pakanoiden käsistä, joiden luo minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan puoleen ja uskon kautta minuun saisivat synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.” Apt. 26:17,18. Saimme syntimme anteeksi Jeesuksen sijaisuhrin kautta. ”joka itse kantoi meidän syntimme ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja Hänen haavojensa kautta te olette parannetut.” 1 Piet. 2:24. ”Meillä on Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään.” Hebr. 10:19. Me olemme Hänen kuningaskuntansa (Ilm. 1:5,6) ja pääsemme Jumalan luomaan ikuiseen uuteen maailmaan. Ilm. 21:1,5. Mutta ne, jotka kuolevat synneissään, joutuvat ikuiseen kadotukseen. Ilm. 20:11-15. ”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:23. ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” Joh. 3:36. ”Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, sillä elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” Room. 8:1,2. ”Valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella … Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa” (Joos. 24:15) pysymällä ensimmäisten apostolien opetuksessa. Ota siis vastaan rakkaus Totuuteen. 2 Tess. 2:10,11.
Sivuutamme kaikki apostolisen ajan jälkeen perustetut uskonsuunnat sekä niiden kehittämät oppirakennelmat, katekismukset, kirkkokäsikirjat, uskontunnustukset yms. Jatkamme seurakunnan rakentamista pyhien Kirjoitusten kanssa siitä tilanteesta, mihin he jäivät.
UHRAAMINEN JUMALAN SEURAKUNNAN TYÖHÖN. ”Olkaa ylenpalttiset tässäkin rakkauden työssä!” 2 Kor. 8:7.
Jeesus osti meidät omikseen verellään ja kuolemallaan. Se oli suunnattoman kallis hinta: ”… sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista.” Ilm. 5:9. Kiitos Jumalalle! Saamme kuulua tähän Kristuksen verellä ostettuun seurakuntaan! Ja ristin sijaisuhri ei ole rahalla mitattavissa. Jeesus uhrasi itsensä hintana meidän pääsemisellemme Taivaaseen: ”Ette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan.” 1 Piet. 1:18-19. Jes. 55:1-3.
Pelastus on meille ilmainen, mutta seurakunnan toiminta tässä ajassa- ja mm. evankeliumin eteen päin vieminen maksaa. 2 Kor. 1:16. Tämän tähden uhraamme mielellämme osan varoistamme Jumalan seurakunnan työhön. Se on suuri etuoikeutemme. Mitä Raamattu siitä sanoo? ”Kunnioita Herraa (MITEN?) antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta, niin sinun jyväaittasi täyttyvät runsaudella …” Snl. 3:9,10. Siinä mainitut ”jyväaitat” voitaisiin ajatella seurakunnan rahavaroiksi, yhteiseksi kukkaroksi, josta hoidamme yhteiset menot, kokoustilan vuokra, painotuotteet, puutteenalaisten auttamiset, yms. kustannukset. Kiitos Jumalalle, että näin saamme osoittaa kiitollisuutta Jumalalle. Apt. 6:1-7. Mutta uhraammepa kymmenykset, enemmän tai vähemmän, netto- tai bruttotuloistamme, on tärkeää tarkistaa rukoillen, että uhraamamme varat menevät oikeaan kohteeseen, oman paikallisseurakunnan työhön, eikä esim. ahneiden saarnaajien taskuihin. Siis mihin annamme? – Ei tule antaa rahaa ns. menestysteologeille, jotka opettavat, miten Jumala muka tahtoo, että ”olemme rikkaita ja terveitä, pukeudumme kalliisiin vaatteisiin, ajamme parhailla autoilla, asumme loistavassa asunnossa” .. jne. Raamattu ei opeta sellaista väärämielisyyttä, vaan sellaista lietsova asenne johtaa uskosta luopumiseen: ”Ne taas, jotka tahtovat rikastua, lankeavat kiusaukseen, ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka syöksevät ihmiset turmioon ja kadotukseen. Rahanhimo on kaiken pahan juuri. Rahaa tavoitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene sellaista!” 1 Tim. 6:9-11. ”Sopeutukaa vaatimattomiin oloihin.” Room. 12:16. 1 Tim. 6:8-11. ”Kun meillä on ruoka ja vaatteet, tyytykäämme niihin.” 1 Tim. 6:8. Rukoilemme näin: ”Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä minulle anna, älä rikkautta, anna minulle ravinnoksi määräosani leipää.” Sananl. 30:8,9. Mutta jos ihminen on ahkera ja rehellinen, sekä esim. kouluttautunut hyvään ammattiin, on selvää, että hänellä on hyvät tulot. Se on silloin kunnioitettavaa.
Ei pakkouhraamista. Vanhassa lakiliitossa jokaisen oli uhrattava 10 % tuloistaan seurakunnan toimintaan. Jos joku ei tuonut täysiä kymmenyksiä, tulkittiin se Jumalalle kuuluvien varojen ryöstämiseksi. Mal. 3:8-10. Mutta uuden liiton uskoville ovat Vanhan testamentin asiat, esimerkiksi uhraaminen tullut täyttymykseensä. Emme anna pelkästään kymmenesosaa tuloistamme, vaan kaikki kuuluu Jumalalle. Apt. 2:44,45. Olemme antaneet elämämme Jeesukselle rahoinemme ja omaisuuksinemme. Elämämme kuuluu kaikkineen Jumalalle. Pyhä Henki sitten saa johdattaa, miten käytämme varojamme. ”Apt. 5:1-11.” HUOM! Käytännössä vapaaehtoiset kymmenykset on uudessa liitossakin havaittu parhaaksi tavaksi pitää uhraamiseen osallistumisemme hallinnassa. Matt. 23:23. Monet kyllä toteavatkin hurskastellen, että ”kaikki kuuluu Jumalalle”, mutta se on heille vääristynyt tarkoittamaan, ettei uhrata mitään, vaan muut saavat maksaa yhteiset kulut. Kymmenysten vastustajat eivät siis yleensä osallistu ollenkaan Jumalan työn yhteisiin menoihin.
Aabraham antoi kymmenykset jo 400 vuotta ennen lakiliittoa. 1 Moos. 14:20. Se ei ollut lainomaista pakkoa, vaan hän antoi kymmenyksensä vapaaehtoisesti. Syy Aabrahamin uhraamishaluun oli, että hän vaelsi Jumalan rakkauden yhteydessä. Jumalan hyvyys sai aikaan uhraamishalun. Filip. 1:11. Me uuden liiton kristityt tahdomme vaeltaa Aabrahamin tavoin osallistumalla sydämemme halulla seurakunnan kuluihin (Gal. 3:7,29), sisäisen oikeamielisyyden vaikuttamana. 2 Kor. 8:1-5. On ilo saada osallistua yhteisiin kuluihin. ”Iloista antajaa Jumala rakastaa!” 2 Kor. 9:7. Kristittyjen yleinen tapa on näin tunnustautua Kristuksen evankeliumiin. ”kun he, tästä teidän palveluksestanne huomattuaan, kuinka taattu teidän mielenne (asenteenne) on, ylistävät Jumalaa siitä, että te näin alistuvaisesti tunnustaudutte Kristuksen evankeliumiin ja näin vilpittömästi olette ruvenneet yhteyteen heidän kanssaan ja kaikkien kanssa.” 2 Kor. 9:13. Eräs tapa tunnustautua Kristuksen evankeliumiin on siis osallistuminen yhteisiin menoihin.
Kymmenysten uhraaminen ei ollut alkujaan lakiliiton määräys, vaan se jatkui siinä.
Kiitos Jumalalle, että saamme tässäkin asiassa olla mukana Jumalan työssä. 2 Kor. 8:1-5.
Ilmestyskirja 12. luvun avaus. Milloin saatana heitettiin maan päälle?
”Ja näkyi suuri merkki taivaassa: vaimo, vaatetettu auringolla, ja kuu hänen jalkojensa alla, ja hänen päässään seppeleenä kaksitoista tähteä. Hän oli raskaana ja huusi synnytyskivuissaan, ja hänen oli vaikea synnyttää.” Ilm. 12:1,2. Tämä on takautuva profetia pääosin tulevia ennustavassa Ilmestyskirjassa. Johannes sai kolmiosaisen taivaallisen sanoman: ”Kirjoita siis, mitä olet nähnyt ( ! ) ja mikä nyt on (Johanneksen elinaikana) ja mitä tämän jälkeen (Johanneksen kuoleman jälkeen) on tapahtuva.” Ilm. 1:19.
Vaimo kuvaa Jumalan omaisuuskansaa, Israelia. ”Sillä Hän, joka sinut teki, on sinun aviomiehesi; Herra Sebaot on Hänen nimensä, sinun lunastajasi on Israelin Pyhä.” Jes. 54:5. Hoosea 2:16,19,20. Jer. 3:11,12. Vertauskuvallisessa mielessä Jumalalla oli siis vaimo, Israelin kansa. Jes. 62:4. Messias sai alkunsa tästä liitosta. ”Päässään seppeleenä kaksitoista tähteä” kuvaa Israelin 12 sukukuntaa. ”Vaatetettu auringolla” kuvaa Jes. 60:1-3. mainittua Israelin aseman kirkkautta: ”Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee..” Israel oli silloin, noin 2000 vuotta sitten, tullut aikaan, jolloin profeettojen ennustaman Messiaan oli määrä syntyä. Jes. 11:1. 53:2. Miika 5:1. Sak. 6:12. ”Aika oli täyttynyt.”Gal. 4:4. Jeesus syntyi lihan ruumiiseen ja juutalaisuuden keskelle Neitsyt Marian kautta. Näin ”pelastus on juutalaisista”. Joh. 4:22. Mutta Jumalan Pojan synnyttäminen oli juutalaiskansalle tuskallinen asia. ”Hänen oli vaikea synnyttää.” Ilm. 12:2. ”Ennen kuin Siion kipuja tuntee, hän synnyttää; ennen kuin hänelle tuskat tulevat, hän saa poikalapsen.” Jes. 66:7. Moninaiset hengelliset ja poliittiset ahdistukset vyöryivät Israelin ylle, mm. järkyttävät lasten joukkomurhat. Matt. 2:16. Koko Israel oli kuohuksissa. Kansa ”huusi synnytyskivuissaan”. Ylipapit ja kansan vanhimmat olivat raivoissaan ja vaativat Jeesusta ristiin naulittavaksi. Matt. 26:59. 27:20. ”Hänestä oli paljon kiistelyä kansassa; muutamat sanoivat: `Hän on hyvä´, mutta toiset sanoivat: `Ei ole, vaan Hän villitsee kansan´.” Joh. 7:12. Kristukseen uskovat juutalaiset erotettiin synagoogasta. Joh. 9:22. ”Hän tuli omaan maahansa, mutta Hänen omansa eivät ottaneet Häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä.” Joh. 1:11,12.
Juutalaiset tunsivat Jes. 7:14. profetian, jonka toteutuminen oli heille ”merkki”: ”Sen tähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää Pojan ja antaa Hänelle nimen Immanuel.””Katso, tämä (Jeesus) on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi..” Luuk. 2:34. Jeesuksen ihmiseksi syntyminen on tuo merkki, ”Immanuel, Jumala meidän kanssamme”. Matt. 1:23. ”Hän tuli omiensa tykö, mutta Hänen omansa eivät ottaneet Häntä vastaan.” Joh. 1:11. ”Lohikäärme”, sielunvihollinen saatana, langennut enkeliruhtinas, joka sai mukaansa ”kolmannen osan taivaan tähtiä (enkeleitä) ja heitti ne maan päälle”, oli valmiina nielaisemaan syntyvän Kristuksen. Ilm. 12:3,4. Matt. 2:13. Mutta Israel-vaimo synnytti tarkkaan määrätyllä ajalla Kristuksen Jeesuksen (Gal. 4:4) ”joka on kaitseva kaikkia pakanakansoja rautaisella valtikalla”. Jae 5. Tämä kuvaus Jeesuksesta toistuu mm. Ilm. 2:27. ja 19:15. Raamatussa enkeleitä kuten joskus ihmisiäkin verrataan tähdiksi. Ilm. 1:20. Dan. 12:3. Mm. Jeesus on ”se kirkas Kointähti”. Ilm. 22:16. Luciferiakin nimitetään tähdeksi: ”Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja.” Jes. 14:12. Langenneista ihmisistä sanotaan, että ne ovat ”harhailevia tähtiä, joille pimeyden synkeys ikuisiksi ajoiksi on varattu”. Juuda /13. Dan. 8:10. Ilm. 9:1,2. Tässä mainittujen käsitteiden avulla Pyhä Henki auttaa meitä ymmärtämään Lusiferin lankeemuksen ja siitä syystä poistamisen taivaasta. Hes. 28. Jes. 14.
Milloin se tapahtui? Raamatun kokonaisopetus antaa ymmärtää, että paholainen heitettiin ulos taivaasta ristintyön tuloksena. Jeesus ansaitsi meille riemuvoiton, ”Karitsan veren kautta”. Ilm. 12:9-11. Koko taivas puhdistettiin: Silloin ”syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa. Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä (kolmas osa enkeleistä) heitettiin hänen kanssansa. Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: ”Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos. Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti.” Ilm. 12:7-11. / ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa” (2 Kor. 5:19) ”itsensä kanssa kaikki, Hänen (Jeesuksen) kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.” Kol. 1:20. Ristintyön ja Jeesuksen ylösnousemuksen kautta ”taivaan Jumala pystytti valtakunnan (= seurakunta), joka on kukistumaton iankaikkisesti”. Dan. 2:44. Tätä sielunvihollinen vihaa. ”Paholainen on astunut alas teidän luoksenne. Hän on suuren vihan vallassa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!” Ilm. 12:12. Saatanalla oli pääsy Jumalan eteen mm. vielä Jobin aikana, syyttämään uskovia. ”Mutta kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli myöskin saatana heidän joukossansa. Niin Herra kysyi saatanalta: Mistä sinä tulet? Saatana vastasi Herralle ja sanoi: Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta …” Job 1:6-8. 2:1. Samoin kertoo Sak. 3:1,2:”Herra näytti minulle ylipappi Joosuan seisomassa Herran enkelin edessä ja Saatanan seisomassa hänen oikealla puolellaan häntä syyttämässä. Niin Herran enkeli sanoi Saatanalle: ”Herra nuhdelkoon sinua, Saatana.” Juuda /9. Jo ennen ristintyötään Jeesus ilmoitti, että ”NYT tämän maailman ruhtinas heitetään ulos”. Joh. 12:31. Luuk. 10:18. Silloin se tapahtui: Sielunvihollinen, Saatana, ”meidän veljiemme syyttäjä”, heitettiin ulos taivaasta ristillä saadun lunastustyön kautta n. 2000 vuotta sitten. Sen jälkeen sillä ei enää ollut sijaa Jumalan alueella. Taivas puhdistettiin, kun Saatana kaikkine riivaajineen heitettiin ulos taivaasta, tänne maanpiirin päälle, jossa se nyt tekee tuhojaan ”ilmavallan hallitsijana” ja ”tämän maailman jumalana”. Efes. 2:2. 2 Kor. 4:4. Sitä vastaan meillä on taistelu. Efes. 6:10-18. Ilm. 9. ”Koko maailma on pahan vallassa.” 1 Joh. 5:19. Jeesuksella tosin on ”kaikki valta taivaassa ja maan päällä”. / ”Mutta nyt emme vielä näe kaikkea Hänen valtansa alle asetetuksi.” Hebr. 2:8. Saatana riivaajineen on edelleen irti. Vasta Jeesuksen tulemuksessa paholainen sidotaan ja heitetään syvyyteen ja lopulta kadotuksen tulijärveen. Ilm. 20:2,10. ”Jumala riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; Hän sai heistä Hänen kauttaan voiton riemun.” Kol. 2:15. Golgatalla saatiin voitto saatanasta ja synnistä. Ristintyön jälkeen saatanalla ei enää ollut sijaa taivaassa, koska se ei voi olla samassa paikassa Kuninkaamme Jeesuksen kanssa. Tämän perusteella sielunvihollisella ei voi myöskään enää olla osuutta Jeesukseen uskovien sydämessä. Annamme siis ”Kristuksen asua uskon kautta sydämissämme”. Efes. 3:17. Kiitos Jumalalle! Paholainen ei voi asua samassa sydämessä Jeesuksen kanssa. Se voi vain ”käydä ympärillämme, kuin kiljuva jalopeura”, mutta vain elämämme ulkopuolella. 1 Piet. 5:8. Se on hävinnyt taistelunsa. Jeesus on kuningasten Kuningas ja herrojen Herra!
”Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti.” Ilm. 22:16. Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä sekä irrottaa Paholaisen vallasta. Efes. 2:1-10.
1. osa:
Maaliskuussa vuonna 2012 tapahtui Viking Gracen kölinkasku, perustus, jonka päälle alettiin rakentaa Suomen hienointa risteilyalusta. Suomessa oleva maailman johtavin laivanrakennustaito näytti osaamisensa. Ja tammikuussa 2013 alus valmistui. Laiva kastettiin ja se lähti neitsytmatkalleen.
Viking Grace on seilannut monien myrskyjen keskellä kapeilla ja vaikeilla väylillä Turun saaristossa. Laivan huippuvahva rakenne kestää. Yhtiö huolehtii, että laivalla on osaava henkilökunta, joka takaa matkan turvallisuuden ja onnistumisen. Laivan päällikkö tuntee oikean reitin ja osaa varoa karikkoja. Laiva ei heilu kovassakaan myrskyssä.
Tänään olemme tämän laivan kanssa matkalla kohti koti-Suomea. Vieras maa jäi taaksemme.
Grace merkitsee armoa! Viking Grace on siis armon laiva. Tälläkin asialla on hengellinen merkitys, ehkä juuri tätä matkaa varten …
2. osa:
Esikuvallisuutta osasta 1.
Seurakuntaa on verrattu myrskyisellä merellä kohti kotirantaa matkaavaksi laivaksi. Astuimme uskoon tulossa sisälle pelastuksen arkkiin, taidolla rakennettuun seurakuntalaivaan, ”jota eivät tuonelan portit voita”. Matt. 16:18. Raamatullinen seurakuntalaiva on rakennettu Jeesuksen ja ristintyön kestävälle perustalle. 1 Kor. 3:11. ”Kölinlasku” tapahtui 2000 vuotta sitten Golgatalla. Taitavat rakentajat alkoivat rakentaa uuden liiton kestävää seurakuntaa, joka on ”rakennettu apostolien ja profeettojen perustalle, kulmakivenä itse Kristus Jeesus”. Efes. 2:19-22. ”Tämä on uusi liitto minun veressäni.” Luuk. 22:20.
Otimme vastaan Jeesuksen elämämme Herraksi, ja samalla otimme vastaan kaiken, mitä Hän on tehnyt ja opettanut. Meidät kastettiin Jeesuksen nimeen. Näin vanha synti-elämämme haudattiin kasteen hautaan. Room. 67:4. ”Se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut!” 2 Kor. 5:17. Filip. 3:13. Näin kotimatka kohti iäisyyden rantaa alkoi.
Luotamme alkuseurakunnan opetuksiin ja sen antaman mallin mukaiseen toimintaan. Siinä on turvallisen taivas-matkamme tae. Raamattu kaikkine opetuksineen suojelee elämäämme. SANA on kompassimme maailman myrskyisellä merellä. Sen opetukset ovat ”valkeus meidän teillämme”. Psalmi 119:105. Ja Kirjoitusten antaja, Jeesus, on maailman Valkeus. Hän on ”Kirkkauden Herra”. 1 Kor. 2:8. Joh. 8:12. 17:22. Kol. 1:27. ”Kristuksen kirkkauden evankeliumi” valaisee seurakuntalaivan kautta pimeää maailmaa. Ylimaallinen valo hohtaa pimeässä yössä, myrksyjen merellä. Tätä Valoa kohti tulevat löytävät pelastuksen laivan. 2 Kor. 4:4-7. 2 Tim. 2:4.
Seurakuntaan on asetettu sananopettajien virka. Heillä on vahva osaamis- ja ajattelutaito. He tuntevat ja ymmärtävät Kirjoitukset sekä kuulevat rukouksessa viipyen seurakunnan yli-Paimenen ääntä. Jeesus valvoo, että työ tehdään piirustusten mukaan, ettei taivaalliseen insinööritaitoon tehdä muutoksia. Hebr. 8:5. Seurakuntalaivan Kapteenina on seurakunnan perustaja, Jeesus Kristus, Jumalan Poika, meidän syntiemme sovittaja. Hän ohjaa purtemme kotisatamaan. Hän on jakanut tehtäviä reitin tunteville palvelijoilleen auttaaksemme toisiamme pysymään uskollisina ja luotettavina seurakuntalaisina. Efe. 4:11-16. 1 Kor. 4:2. Tässä työssä tahdomme kaikki olla mukana? Kol. 3:16.
Seurakuntalaiva ei horju kovienkaan myrskyjen keskellä kuten kirkot heiluvat kaikkien ”opintuulten” heiteltävinä. Efes. 4:11-16. Jokainen seurakuntalainen saa olla jatkuvassa yhteydessä laivamme kapteeniin, Jeesukseen, joka odottaa päivittäisiä keskusteluhetkiä kanssamme. Joka päivä kiitämme Jeesusta, että Hän rakasti meitä ja osti meidät itselleen omalla verellään. 1 Piet. 1:18. Ilm. 5:9. ”Olette kalliisti ostetut.” 1 Kor. 6:20. Saimme anteeksi syntimme. Hän maksoi ”matkalippumme” kalliin hinnan ja näin saimme tulla sisälle pelastuksen laivaan. 1 Piet. 3:20-22.
3. osa:
LOPPUSIIVOUS.
Seurakuntalaiva lähestyy nyt ikuista kotirantaa, jossa meitä odottaa tyyni ja rauhaisa Kotisatama, ”uusi taivas ja uusi maa”. Ilm. 21:1-7. Nyt nukkuvia herätellään. ”Heräjä sinä, joka nukut!” Efes. 5:14. Matt. 25:6,7. Loppumatkalla on laiva matkustajineen siivottava ja asetettava juhlakuntoon ikuisuutta varten: ”Valmistautukaa! Kokoontukaa yhteen! Olemme tulossa kotiin.” Näin sanoo Pyhä Henki! –
NYT on seurakunnan ja kaikkien pelastuneiden elämässä suursiivouksen aika!
Yhteys on aina ollut Jumalan tahto! ”Kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.” Luuk. 13:34. ”..kootakseen yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset.” Joh. 11:52. Hänen suunnitelmansa on aina ollut ”yksi lauma ja yksi Paimen”. ”Että he olisivat täydellisesti yhtä!” Joh. 17:23. On aika toteuttaa Hänen tahtonsa. Mutta miten se tapahtuu?
(a) Raamatullisen yhteyden toteuttaminen tapahtuu, kun jokainen yksilökristitty päättää nähdä asiat samalla tavalla Jumalan kanssa tunnustaen, että ME KAIKKI saman paikkakunnan uskossa olevat olemme yhdessä oman paikkakuntamme Jumalan srk. Tiit. 1:5. Ilm. 1:11 ym. = Jumala näkee jokaisella paikkakunnalla vain yhden, Jeesuksen verellä lunastetun pelastettujen joukon. Hän ei tunnusta ihmisten tekemiä raja-aitoja. Hän ei ole luterilainen, helluntailainen yms.
(b) Toinen askel on, että alamme käytännössä toteuttaa Jumalan tahtoa (näkyä). Se tarkoittaa, että laitamme uskonelämämme kuntoon, ”lamput palaviksi” (Matt. 25:7) ”lampunjalkaan” Matt. 5:15,16. Ilm. 1:11-20. Poistamme elämästämme yhteyden esteet ja alamme kokoontua yhteyden puitteissa. Esimerkkinämme tulee olla alkuperäinen kristinusko. 1 Joh. 2:24. Se on Jumalan näky ja toive lopunajan seurakunnasta: ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne.” Jer. 3:22.
Jumala tahtoo, että jokaisella paikkakunnalla alkaa toiminta Hänen antamiensa piirustusten mukaisesti. Tähän toimintaan kutsutaan mukaan kaikki kristityt. Tämän asian aika on nyt. Vertaa Haggai 1.
Mutta seurakuntatoiminnan ennalleen asettaminen ei tapahdu hetkessä. ”Eikä tämä ole yhden tai kahden päivän toimitus, sillä me olemme paljon siinä asiassa rikkoneet”. Esra 10:13. Ilm. 2:18.
Ja HUOM! Kysymyksessä ei ole uusi seurakunta, vaan päinvastoin: poistuminen uusista ja palaaminen takaisin vanhimpaan, jatkamaan apostolista uskoa.
Kyseessä olevan aiheen ymmärtäminen edellyttää tämän lukemista ajatellen ja rukoillen. Pinnallinen lukaisu johtaa asian väärin käsittämiseen. Kiitos Jeesus, että siunaat sanasi:
Jumala loi kuudessa päivässä maailman ja kaiken mitä siinä on. Apt. 17:24. Hebr. 11:3. Samalla Hän loi tähän maailmaan kuuluvan viikkojärjestyksen. Luomistyönsä jälkeen Jumala lepäsi ja katsoi luomakuntaansa, ”ja katso, se oli sangen hyvää”. 1 Moos. 1:31. ”Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska Hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä.” 1 Moos. 2:3. Hän antoi alussa ihmiskunnalle viikoittain toistuvan lepopäivän. Lihallinen ihminen luotiin viikkojärjestykseen kuuluvaksi. ”Kuusi päivää tee työtä, mutta seitsemäs päivä on sapatti.” 2 Moos. 20:8-11.
Mutta sitten tuli uusi liitto. Meidät ”luotiin” uudestaan, kun uudestisynnyimme Pyhästä Hengestä. Joh. 3:3. ”Sillä me olemme Hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten.” Efes. 2:10. ”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” 2 Kor. 5:17. Uskoon tulossa siirryimme varjokuvista niiden täyttymyksen aikaan. Hebr. 10:1. Jumala nosti meidät syntimaailman yläpuolelle taivaallisiin siunauksiin. Apt. 2:40. ”He eivät ole maailmasta, niin kuin en minäkään ole maailmasta.” Joh. 17:16. Meidän ”yhdyskuntamme on taivaissa”. Filip. 3:20,21. Jeesus vapautti meidät tähän maailmaan kuuluvista lainalaisuuksista. ”Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” Joh. 8:36. ”Missä Herran Henki on, siinä on vapaus.” 2 Kor. 3:17. ”Meidät on siis yhdessä Hänen kanssaan haudattu kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä. Jos kerran meidät näin on yhdistetty Hänen kanssaan yhtäläisessä kuolemassa, me olemme yhtä Hänen kanssaan myös ylösnousemuksessa.” Room. 6:4,5. Sapatti tuli täyttymykseensä. Nyt Jumalan kansa (uskoon tulleet) viettää ”sitä ikuisen liiton merkkinä.” 2 Moos. 31:16. Vanha liitto oli väliaikainen. Gal. 3:19. Uusi liitto on ikuinen. ”Näin kumotaan entinen säädös, koska se oli voimaton ja hyödytön – eihän laki tehnyt mitään täydelliseksi – mutta sen tilalle tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa. … … Näin on myös se liitto parempi, jonka takaajaksi Jeesus on tullut.” Hebr. 7:18-22.
Raamatussa ei opeteta uuden liiton kristityille kerran viikossa toistuvaa lepopäivän viettoa, ei lauantaita sen paremmin kuin sunnuntaitakaan, vaan jopa varoitetaan vanhan liiton juhlapäivien viettämisestä. Kol. 2:16,17. ”Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.” Gal. 4:10,11. Kaikki vanhan liiton juhla-ajat ovat tulleet täyttymykseensä. Hebr. 8:13. Meidän ei tule osallistua myöskään kirkkovuoden juhla-aikoihin ja päivän tunnussana-systeemiin.
Pelastus on Jeesuksessa ja Hänen kalliin veriuhrinsa ansiossa. 1 Piet. 1:18,19. ”Uskon kautta Hänen vereensä..” Room. 3:23-25. ”Palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.” Room. 7:6. Uskossa oleminen on uuden liiton sapatinlepoa. Se on rauhaa ja sovintoa Jumalan sekä lähimmäisten kanssa. Luuk. 2:14. Meillä on sapatinlepo työtä tehdessämmekin, seitsemän päivää viikossa. Gal. 5:1. Joh. 5:18. Olemme saaneet jokapäiväisen ja pysyvän vapaapäivän: ”Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon.” Matt. 11:28-30. Ja ”sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” Joh. 6:37.
Roomassa oleville
pyhille kirjoitettiin näin: ”Toinen pitää yhden päivän
toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin
olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se
valikoi Herran tähden..” Room. 14:5-6. Meille uuden liiton
kristityille kuuluu siis sanoma, että saamme pitää kaikki
päivät yhtä hyvinä. Tämä Pyhän Hengen sanoma vapauttaa
meidät lakiliiton sapatista. Uudessa testamentissa ei ole
sapattikäskyä. Apt. 15. ja 16:4,5.
”Tämä
on Hänen
käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen
Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin Hän
on meille käskyn antanut.”
1 Joh. 3:23. Joh.
13:34,35.
SYDÄMEN LEPO. Jeesus on kanssamme ”joka päivä”. Matt. 28:20. Sen tähden kaikki päivämme ovat pyhiä. Pääsimme uskoon tulossa ”Hänen lepoonsa”, vapauteen, sapatin täyttymykseen. Jumala asetti lakinsa (tahtonsa) sydämiimme. ”Sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.” Filip. 2:13. Jumalan armo kohtasi syntitaakkojen alla huokailevaa lain rikkojaa. Taakat jäivät Golgatalle. Jeesus vei syntimme ruumiissaan ristin puulle. Siirryimme lain alta armon tilaan. ”Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.” Joh. 1:17. Meidät kastettiin. Apt. 2:41. Näin ”te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi.” Room. 6:4,18,22. ”Kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.” Room. 8:14. Vapaus Pyhässä Hengessä ja Totuuden Sanassa on se ihana ja autuas uudestisyntyneiden olotila. ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” Joh. 8:31,32. Kiitos Jumalalle Hänen armostaan!
Apoleipetai. Hebrealaiskirje liittää Jumalan pyhittämän lepopäivän sydämissämme olevaan sapatin lepoon: Meidän ikuinen sapatinlepomme on voimassa NYT. Hebr. 4. luku opettaa alkukielen mukaan tästä selvin sanoin. ”Joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan niin kuin Jumalakin omista teoistaan”. Hebr. 4:10. ”Jumalan kansalla on siis sapatinlepo voimassa nyt” (kreik. apoleipetai = on voimassa.).” Hebr. 4:9. Novum. On selvää, ettei tässä ole kysymys viikkosapatista. Kysymys on uudestisyntyneen sydämen lepotilasta Jeesuksessa Kristuksessa. ”On päässyt Hänen lepoonsa.” ”On saanut levon teoistaan.” Siinä pyhitys-levossa pysymme olemalla elämänyhteydessä Jeesuksen kanssa. ”Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.” 2 Kor. 7:1. 1 Joh. 1:9. ”Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” Joh. 8:36. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.” Gal. 5:1.
Ihmiskunnan alussa oli lepopäivä viikon seitsemäntenä päivänä. Sitten tuli Mooseksen lakiliiton sapatti. Mutta uusi liitto toi sydämen lepotilan. Lopullinen sapatin täyttymys on tuleva, kun Jeesus tulee hakemaan omansa pois tästä synnin maasta. Autuaallisen toivon täyttymistä odotellessamme on meillä lepopäivä kaikkina viikon päivinä työtä tehdessämmekin. ”Se on täytetty!” ”Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon.” Matt. 11:28-30.
Tänä vuonna (2017) on kulunut viisisataa vuotta luterilaisuuden synnystä. Vuonna 1517 reformaattori Martti Luther naulasi Wittenbergin kirkon oveen 95 teesiään tarkoituksenaan oikaista katolisen kirkon oppeja. Tehtävä osoittautui mahdottomaksi. Äitikirkon turmeltuneisuutta ei ollut mahdollista puhdistaa. Siksi perustettiin Lutherin opetusten pohjalle kokonaan uusi kirkko. Mutta puhdasta uskontoa ei silläkään saatu aikaan. Nimikristillisyys jäi jatkumaan myös ev.lut. kirkossa. Lutherin olisi pitänyt ymmärtää, ettei raamatullinen kristillisyys tarvitse puhdistusta, koska se on puhdas. Lutherilla ei siis ollut aikomustakaan palauttaa kristinuskoa siihen, mitä se oli alussa, apostolisena aikana, ennen kirkon perustamista.
Raamatun opettama puhdas kristinusko ei ole ajan uskonnollisessa myllerryksessä ja vääristely-yrityksissä muuttunut . Se toimii edelleen ulkopuolella ihmisperusteisten kirkkojen. Ja tähän voivat tulla sisälle kaikki ihmiset, jotka tahtovat korjata suhteensa Jeesukseen ja ristintyöhön sekä puhdistautua ja saada syntinsä anteeksi. Tämä on mahdollista vain yksilöihmisten kohdalla. Syntimaailman kanssa liittoutuneita laitoskirkkoja on mahdoton puhdistaa.
Viisi teesiäni:
1. Luther ymmärsi oikein, että katolinen kirkko on synnin pesä ja paavi on antikristus, ”kadotuksen lapsi”. Mutta Raamattu oli ennustanut jo 1500 vuotta ennen Lutheria tuon laittomuuden ihmisen ilmaantumisen, mm. 2 Tess. 2 luvussa. Se ei siis ollut Lutherin oivallus. Mutta ei katolinen kirkko olisi tullut seurakunnaksi, vaikka paavi olisi erotettu ja tilalle olisi Luther.
2. Luther näki anekaupan epäraamatullisuuden, ettei Jumalan armoa voida ostaa rahalla. Mutta asian ymmärsi vielä kirkkaammin apostoli Pietari jo ennen Lutheria: ”Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa.” Apt. 8:20. Anekaupan vastustaminen ei siis ollut Lutherin keksintö, vaan kristillisen seurakunnan alusta asti voimassa ollut Jumalan säädös, jota katolisen kirkon rahanahne papisto vääristeli. Uskonnollinen kaupallisuus ei kuitenkaan päättynyt luterilaisuuden perustamiseen. Rahaa kerätään ev.lut. kirkossa samoin kyseenalaisin keinoin kuin katolisessa kirkossakin, mm. veroilla ja kolehdeilla. Ja uskonnollista materiaalia kaupataan vastoin Raamatun opetusta. 2 Kor. 2:17. Kirkko on uskonnollispoliittinen rahalaitos. Jes. 55:1-3.
3. On myös virhe väittää Lutherin keksinnöksi Raamatussa oleva opetus uskonvanhurskaudesta. Sehän on esitetty Raamatussa Lutherin opetusta selvemmin. Room. 3:23-25. Luterilaisuus ei ole tuonut jäsenilleen käytännön todellisuuteen ulottuvaa vanhurskautta, joka on mahdollista saada vain aidossa uskoon tulossa ja parannuksen teossa. Ristin veren evankeliumia tulee julistaa alkuajan kristillisyyden mukaisesti. = Jeesus lähetti meidät ”avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.” Apt. 26:18. Lutherin keksimäksi väitetty lause, että ”vanhurskas on elävä uskosta”, ei ole Lutherin oppi vaan eräs Raamatun perusopetus, Hab.2:4. Room. 1:17. Kirkossa se on jäänyt teoreettiseksi dogmiksi.
4. Suomalaisten yleinen harhaluulo on, että Luther antoi meille kansankielisen Raamatun. Sellaisessa väitteessä Lutherin mahtavuutta on pönkitetty suoranaisten valheiden avulla. Luther ei ollut ensimmäinen kansankielisen Raamatun kääntäjä. Kreikankielisestä Septuagintasta käännettiin Raamattuja kansankielelle jo 100 luvulla jKr. Piispa Vulfila käänsi Raamatun goottien kielelle 300 luvulla. Neljännellä vuosisadalla alettiin Raamattua kääntää koptiksi ja etiopiaksi. Versio Vulgata syntyi munkki Hieronymuksen kääntämänä vuonna 405 jKr. Lisäksi ennen Lutherin käännöstä oli olemassa kansankieliset Raamatut saksalaisten lisäksi, englantilaisilla, hollantilaisilla, ranskalaisilla, espanjalaisilla, sekä islantilaisilla ja tanskalaisilla. Ruotsin kielelle käännetty ensimmäinen Raamattu oli 1300 luvulla syntynyt Mooseksen kirjojen käännös. Ennen Lutheria Raamattu oli käännetty jo yli 30. kansankielelle. Siitä runsaasta käännösten tarjonnasta Lutherin oli helppo alkaa kopioida uutta käännöstä. Suomalainen Raamattu Kansalle käännös on kaikkien aikojen paras suomalainen Raamattu. Emme tarvitse ollenkaan Lutherin käännöstä.
5. Suomen kansa on myös saatu uskomaan, että kansankirkko muka antoi meille lukutaidon. Virheellinen mielipide juontuu pakkouskonnosta, joka lukutaidon yleistyessä vallitsi Suomessa. Ihmisillä ei ollut oikeutta olla muuta kuin luterilaisia. Ja sellaisen systeemin ja ajattelun mukaan lukutaito siis muka syntyi luterilaisen kirkon toimesta. ”Voi pyhä yksinkertaisuus!” Ellei meillä olisi ollut pakkouskontoa, olisi lukutaito tullut toista kautta. Monet kansat ovat saaneet lukutaidon ilman minkäänlaista uskontoa. Luterilainen Mikael Agricola kyllä loi ABC-kirjallaan hyvän pohjan Suomen kirjakielelle. Mutta joitakin suomenkielisiä kirjoituksia oli ilmestynyt aiemminkin. Suomen kieli oli siis olemassa puhuttuna ja kirjoitettuna jo kauan ennen luterilaisuutta. Muinaiset lukukinkerit olivat pääasiassa uskonnon pakkosyöttöä. Kirkon katekismus, kirkkokäsikirja ja paperilta luetut rukoukset tai tekopyhissä muotomenoissa korulausein lausutut uskontunnustukset eivät ole saaneet ihmisiä tulemaan uskoon ja kasteelle. Luther säilytti uudessa kirkossaan monia katolisen kirkon tapoja, muun muassa kirkkovuosisysteemin. Myös harhaoppinen lapsikaste säilytettiin. Sen teologiseksi sisällöksi jäi lisäksi katolisen kirkon harhainen käsitys ihmissielun pelastumisesta, uudestisyntymisestä ja Pyhän Hengen saamisesta muka kasteessa. Luther oli myös vakavan luokan antisemitisti. Lopussa olevassa linkissä siitä lisää.
Viimein Suomessa koitti vapauden aika. Uskonnonvapauslaki hyväksyttiin vuonna 1923. Siitä lähtien on jokainen saanut vapaasti erota kirkosta. Uusi ilmiö on, että kirkosta voi nyt erota ilman papin puhuttelua, jopa internetin kautta, ilman seuraamuksia. Hyvä näin. Hyvän yhteiskunnan tulee sallia jokaiselle kansalaiselle asemasta riippumatta vapaa valintaoikeus arvostella uskontoja sekä hyväksyä tai hylätä ne kaikki.
Olisiko siis aika ihmisten tehdä joukkopako kirkosta! Näin olisi Jumalan tahto. Kirkko tai mikään muukaan uskonto ei voi pelastaa ihmissielua. Jeesus on ainoa Pelastaja. Hän sovitti syntimme sijaisuhrillaan Golgatan ristillä. Jeesus ei perustanut eikä opettanut perustamaan kirkkoja tms. uskonsuuntia. Hänellä on maailmassa ainoastaan yksi seurakunta, ne ihmiset, jotka turvaavat Golgatan sijaisuhriin, jotka ovat ”uudestisyntyneet katoamattomasta siemenestä; Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta”. 1 Piet. 1:23. ”Sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista.” Ilm. 5:9,10. Vain tämä verellä pestyjen joukko pääsee Jumalan valtakuntaan. ”Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään:” Ilm. 7:9. ”ja Hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” Ilm. 21:4. Jeesus ei ole luterilainen.
”Sillä kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti; ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias, joka oli tuleva.” Matt. 11:7-14. ja 17:10-12. ”Hän oli palava ja loistava lamppu..” Joh. 5:35.
Johannes Kastaja. Suurten profeettojen aika päättyi Johannes Kastajaan. Profeetta Malakia oli ennustanut, että ennen Jeesuksen julkisen toiminnan aloitusta ilmestyy ”huutavan ääni erämaasta”, joka ”käy Hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan.”Luuk. 1:15-17. Johannes Kastajassa täyttyivät kaikki ennustukset Eliasta. Mal. 4:5,6. ja 3:1. Matt. 3:3. Jes. 40:3-8. ”Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti ennustaneet, ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elia, jonka oli määrä tulla.” Matt. 11:13,14. Nykyään puhutaan paljon ”Elian hengestä”. Raamatussa ei kuitenkaan ole opetusta, että Pyhää Henkeä kutsuttaisiin enää Elian hengeksi. Pyhä Henki on toiminut maailman luomisesta asti ja toimii yhä edelleen. Mutta Apt. 2. tapahtuman jälkeen on ollut voimassa profeetta Jooelin (2. luku) ennustama Pyhän Hengen ainutlaatuinen toiminta. Sen mukaan Henki on vuodatettu ”kaiken lihan päälle” erilaisine siunauksen seurauksineen. Johannes Kastaja oli ainutlaatuinen viimeinen suuri profeetta. ”Kaikki profeetat ovat julistaneet Johannekseen asti.” Profeetan virka ei kuitenkaan ole päättynyt, vaan se toimii uudessa liitossa yhtenä seurakuntavirkana. Ef. 4:11. Elämme nyt Pyhän Hengen aikakautta, jolloin ”Hän ottaa Jeesuksen omasta ja julistaa meille”. Joh. 16:13,14. Näin kuulemme hyvän Paimenen äänen (Joh. 10), sen ”mitä Henki sanoo seurakunnalle”.
Raamattu kertoo itseään korottavista mahtailijoista ja ihmisten kunniaa etsivistä ylpeistä fariseuksista. Jeesus ja alkuseurakunnan kristityt varoittivat sellaisista, niistä, ”jotka teitä eksyttävät”. 1 Joh. 2:26. 2 Tim. 2:16-18. ja 4:14,15. Ihmisten vääränlainen korottaminen onkin eräs yleisimpiä eksytyksen muotoja. Seurakunnan hajaantuminenkin johtuu suurelta osin siitä. Itsensä korottajat ovat ylpeämielisyydessään eksyneet luulemaan suuria itsestään. Sen tähden he ovat ajautuneet pois omasta asemastaan toimia raamatullisessa yhteydessä ja ovat perustaneet omia kirkkojaan, ”seurakuntia”. ”Jokainen ylpeämielinen on Herralle kauhistus: totisesti, ei sellainen jää rankaisematta.” Sananl. 16:5. Jaak. 4:6. Sef. 2:3.”Kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat.” Matt. 23:5. Kristityn oikean suuntainen pyrkimys taas on tehdä kaikki tekonsa sillä motiivilla, että ihmisten katseet kääntyvät ihailemaan Jeesusta.
Jeesus yksin on suuri Herramme! ”Sitten kuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on Hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta.” Hebr. 1:1,2. Jeesus puhuu uudessa liitossa omilleen Pyhän Hengen kautta: ”Hän (Pyhä Henki) ottaa minun omastani ja julistaa teille!” Joh. 16:14. 1 Joh. 2:27. Uutta Eliaa ei siis enää ole luvassa. Jeesus yksin on ”korkea ja ylhäinen”, jota korotamme. Jes. 57:15. Filip. 2:5-11. Emme juokse suuruutta tavoittelevien ihmisten perässä, emmekä tue sellaisten toimintaa olemalla läsnä heidän tilaisuuksissaan. Voisitteko kuvitella alkuajan kristittyjä ottamassa vastaan ihmispalvontaa? He ohjasivat aina kunnioituksen oikeaan kohteeseen, mm. ihmeiden tapahtuessa: ”Israelin miehet, mitä te tätä ihmettelette, tai mitä te meitä noin katselette, ikään kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään.” Apt. 3:12. ja 14:8-15. Jotkut näkevät paljon vaivaa yrittäessään todistaa sankarinsa suureksi. Tänä aikana he nimittävät idoleitansa kenraaleiksi. Ja jos joku ei hyväksy heidän idolinsa suuruutta, he loukkaantuvat. Ihailijakerho tahtoo kerätä epäjumalansa ympärille yhä lisää ihmisiä. Mutta meidän tulee olla ainoastaan apostolisen seurakuntatoiminnan ihailijoita ja kunnioittaa samanarvoisesti kaikkia tällä tiellä olevia uskovia. Maailmalliset tähtiesiintyjät ja supersaarnaajat eivät kuulu Jumalan seurakunnan toimintaan. ”Joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.” Matt. 23:12. ”.. sillä mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus.” Luuk. 16:15. Jes. 40:10. Kristittyjen keskuudessa ei tule hyväksyä vallanhimoisia Diotrefeksiä, ”joka haluaa olla ensimmäinen heidän joukossaan”. 3 Joh. / 9,10.
Tahdomme siis korottaa Jeesusta ja puhua Jumalan suurista teoista sekä Raamatun opetuksista. Mutta tahdomme auttaa ja nostaa myös nöyrtyneitä veljiä ja sisaria, joiden kautta Jumala toimii. Kunnioitamme toisiamme! On vain aina muistettava, ettei Jumalan seurakunnassa ole ”suuria päällikköjä ja kenraaleja”. Kuitenkin esim. johtajien tulee johtaa määrätietoisesti, ”toimellisesti”. Room. 12:8. Se ei ole itsensä korottamista. Samoin seurakuntalaisten tulee kunnioittaa seurakunnan vanhimpien asemaa ja tehtävää. 1 Tess. 5:12,13. 1 Tim. 5:17. Hebr. 13:17. Arvostamme myös syvästi niitä, jotka Jumala on asettanut toimimaan näkyvälle paikalle. Ja asian toinen puoli on se, että jokaisen ”tulee ajatella itsestään kohtuullisesti”. Room. 12:3. Vääränlainen itsensä vähättely saattaa esteenä oman tehtävän toteuttamisessa. Usko rohkeasti, että sinulla on mahdollisuus tehdä suuria Jumalan tekoja ja silti pysyä itse poissa Jeesuksen edestä. Seurakunnan Ylipaimenen, Jeesuksen, tulee aina näkyä parhaidenkin saarnaajien yläpuolella! Sinulla on mahdollisuus menestyä Jeesuksen korottamisessa. Tällä motiivilla toimien me kaikki olemme taivaan näkökulmasta katsottuna hengellisiä ”suurmiehiä”. Älä siis mene mukaan ihmispalvontaan ja Jumalan seurakunnasta sivussa oleviin irrallisiin ja vieraisiin opintuuliin ja henkivaikutuksiin (2 Kor. 11:4) tai alkuseurakunnan jälkeen perustettuihin uusiin uskontoihin.
Jumala tahtoo nostaa SANOMANSA kunniaan ja auttaa sen esille tuojat nöyryyteen. Nöyrtyminen on aidon ilon lähde. ”Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa!” Jes. 29:19. Ilm. 3:17. 1 Piet. 5:5,6. Jaak. 4:6. Pyhälle Hengelle paras toiminta-alusta on nöyryydestä kumpuava rakkaus totuuteen. Jumala valitsi ”sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.” 1 Kor. 1:26-29. Näin on siis Jumalan suunnitelma, että sanoman tärkeys saadaan seurakunnassa oikeaan arvoasemaan, eivätkä etuasemia himoitsevat pyrkyrit peitä ihmisiltä Jeesusta ja Hänen Sanaansa. Matt. 20:20-28. Mark. 9:34. Luuk. 9:46-48. Puhtaan Jumalan sanan julistajat ovat Jumalan ja Hänen omiensa silmissä arvokkaita. Mutta oikea sanoma ja Hengen voiman vaikutukset ovat ihmisten yläpuolella. Matt. 22:29. Rakastamme raamatullisen Sanan julistajia sydämellisellä rakkaudella. Kaipaamme kuulla totuuden sanaa. ”Eivätkö Hänen puheensa ole hyvät sitä kohtaan, joka oikein vaeltaa?” Miika 2:7. Paras puhuja on siis se, joka on nöyrä ja puhuu totta. Emme arvosta puhujien riehakasta esiintymistä. 1 Tim. 4:1. Jumala tahtoo nyt tehdä meistä palavia ja loistavia lamppuja, jotka ovat täynnä Pyhää Henkeä sekä rakkautta Jumalan Sanaa kohtaan. Rakkaus totuuteen luo seurakuntaan yksimielisyyden. 1 Kor. 1:10. Silloin olemme tasa-arvoisia myös keskenämme. Matt. 25:6-8. / Ilm. 3:18. Gal. 3:27-29.
MIKÄ SANOMA? Jumalalla on SANOMA tälle ajalle. Se ei ole uusi oppi tai ilmestys, vaan sama vanha ristin veren evankeliumi taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä julistettuna, sekä Raamatun opetukset alkuseurakunnan esimerkin mukaisessa käytännössä. 1. Piet. 1:12. Mutta miten kauas Jumalan kansa onkaan siitä ajautunut. Taivaasta lähetetty sanoma on, että Jumala palauttaa todellisen seurakuntansa ennalleen, kaikilta osin sellaiseksi kuin se oli apostolisena aikana. Hän tahtoo johdattaa meidät Pyhän Hengen valtavaan voimavaikutukseen, kestävään rukoukseen ja sisälle Raamatun opetuksiin. 1 Kor. 12:6. Ilm. 22:18,19. Jumalalla on ratkaisu kristittyjen suurimpaan ongelmaan, hajaannukseen. Ratkaisu on palaaminen raamatulliseen yhteyteen. Saamme asettaa itsemme sisälle Jesajan ennustukseen: ”Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, sinä kohotat perusmuurit, muinaisten polvien laskemat; ja sinun nimesi on oleva: ”halkeamain umpeenmuuraaja” ja ”teitten korjaaja maan asuttamiseksi”. Jes. 58:12. Siinä mielessä emme ole merkityksettömiä, vaan olemme mukana suuressa Jumalan työssä hajaannuksen lopettajia. Tähän Jumala kutsuu kaikkia omiaan. Saamme sytyttää ilmiliekkiin alkuajan kristillisyyden tulia, helluntaitulta. Apt. 2. ”Täyttykää Hengellä!” Efes. 5:18,19. Alkuperäinen kristinusko alkoi ristiltä, ja sen tulee loppuun asti toimia samalla tavalla Jeesuksen ja ristintyön perustalla. Jeesus on ”pääkohta siinä, mistä me puhumme”. Hebr. 8:1. Apt. 4:12. Mitä Jeesus on, mitä Hän on tehnyt ja opettanut. Siinä olemme. Uskomme Herraan Jeesukseen Kristukseen Raamatun opettamalla tavalla. Ja olemme kaikkien uskoon tulleiden kanssa samaa joukkuetta. Hän ei hyväksy omiensa jakaantumista eriseuroihin ja lahkoihin. Gal. 5:19-21. Raamatullinen yhteys on Jumalan tahto ja Hänen unelmansa. Tämä lähetyskäskyn mukainen ohjelmanjulistus on Jumalan näky omasta seurakunnastaan. Meidän tulee asettaa omat unelmamme Jumalan näyn alaisuuteen, sitä toteuttamaan. Turussa jo toteutamme tätä. Tämä sanoma kiinnostaa uskovia laajalti, vaikka suuri läpilyönti on vielä edessä päin. Jumala etsii nyt työmiehiä elonkorjuuseen, mm. apostolin kutsun saaneita, jotka istuttavat Suomen jokaiselle paikkakunnalle Raamatun mallin mukaisen Jumalan seurakunnan toiminnan. Tämä sanoma vetää yhteen aidossa evankeliumissa olevat, keskinäisessä nöyryydessä elävät kristityt, jotka rakastavat ja kunnioittavat toisiaan. Tällä tiellä on kristittyjen tulevaisuus. Yhdessä voitamme! Rukoillen ja Herran neuvottelussa pysyen jokainen nöyrtynyt Jumalan lapsi löytää oman paikkansa lopunajan seurakuntatyössä. Jer. 23:16-32. Jes. 57:14,15.
Jumala tahtoisi, että puheemme ja kirjoituksemme ovat aina hengellistä elämää syventäviä sekä tukevat opillista suoruutta. Herra siunatkoon tämänkin tekstin, että jokainen saa tästä elämäänsä puhdasta ja monipuolista sisäisen ihmisen tarvitsemaa rakennusainetta, vaikka aihepiiri painottuukin opilliseen puoleen. Asian selviämiseksi on välttämätöntä lukea tämä teksti kokonaan. Muussa tapauksessa voi sisäiseen elämään jäädä tilaa ns. kalvinismin ideologialle.
PELASTUMINEN. Koko ihmiskunnan pelastumisesta päätettiin taivaassa jo ennen ihmisen luomista. (Mutta… ) Ihmeellistä! Jumalan tiedossa oli jo silloin, etteivät kaikki ota vastaan pelastusta. Siksi on vieläkin ihmeellisempää, että Taivaassa tehtiin päätös uudestisyntyneiden (uusi ihmislaji) pääsemisestä Jumalan valtakuntaan. Joh. 3:3-5: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niin kuin Hän jo ennen maailman perustamista oli Hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat Hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, Hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, Hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä Hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus Hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksi saaminen, Hänen armonsa rikkauden mukaan.” Efes. 1:3-7. Tässä Raamatun kohdassa on kyse ”ennaltamääräämisestä”, josta kuitenkin käy ilmi, että pelastuminen Jeesuksen uhrin kautta on mahdollistaaivan kaikille ihmisille. Mutta kaikki ihmiset eivät silti pelastu koska eivät ota vastaan pelastusta: ”Hänessä valitut” on se ratkaiseva opetus. Siitä tarkempi selvennys tuonnempana. Me pelastuimme kuultuamme evankeliumin Jeesuksen Kristuksen ansaitsemasta pelastuksesta. Meitä kehotettiin ottamaan vastaan Jumalan armo. 2 Kor. 6:1,2. ”Antakaa pelastaa itsenne..” Apt. 2:40. ”Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka pelastuivat.” Apt. 2:47. Pelastuminen tapahtuu ”uskon kautta Hänen vereensä” ja kääntymyksessä (Room. 3:25) sekä uskoon tulemisen jälkeisessä kasteessa Jeesuksen nimeen, jossa synti-ihminen haudataan kasteen hautaan. Room. 6:4-11. Apt. 2:38,41. 2 Kor. 5:19.
Koko ihmiskunnan valitseminen. Jumala valitsi koko ihmiskunnan pelastumaan Jeesuksen Kristuksen kautta ja Hänessä. Mutta vain ne pelastuvat, jotka ottavat vastaan Jeesuksen (2 Kor. 6:1,2) ja tulevat siten sisälle valittujen joukkoon. Joh. 1:12. Jos Jumala olisi valinnut vain osan ihmisistä pelastumaan, olisi Hän niin tehden valinnut toisen osan joutumaan helvettiin. Näin ei toimi Jumalan rakkaus, vaan Hän on antanut kaikille saman mahdollisuuden pelastua.. ”.. joka tahtoo, että KAIKKI ihmiset pelastuisivat..” 1 Tim. 2:4. Hän ”on kaikkien ihmisten Pelastaja..”. 1 Tim. 4:10. ”Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille.” Tiit. 2:11. On hyvä painaa mieleen tämä Jumalan totuus, että Hän on valinnut jokaisen ihmisen pelastumaan KRISTUKSESSA jo ennen ikuisia aikoja!”Hän on meidän syntiemme sovitus, eikä vain meidän vaan myös koko maailman.” 1 Joh. 2:2. ”Hänen käskynsä on iankaikkinen elämä!” Joh. 12:50. Tämä käsky koskee jokaista ihmistä. Jeesus Kristus on koko maailman Vapahtaja! ”Hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.” 1 Joh. 2:2. Synnistä pelastumiseen tarvittiin sijaisuhri, joka sovittaa synnit. Taivaassa oli valmis suunnitelma jo ennen ristintyötä, että Ovi pelastukseen avataan Jeesuksen veren kautta. Hebr. 10:19. ”… että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja Hän lähettäisi teille ennalta määrätyn Voidellun, Jeesuksen.” Apt,. 3:20 Jeesus on ennen ikuisia aikoja määrätty Pelastajaksi. Ja HÄNESSÄ voi jokainen ihminen tulla pelastetuksi. Vain Hänessä! Apt. 4:12. Jeesuksen vastaan ottaneet armahdetut ihmiset ovat tulleet sisälle ennaltamäärättyyn valintaan ottamalla vastaan Valitun ja siirtymällä elämänyhteyteen Hänen kanssaan. Kiitos Jumalalle Hänen armostaan! Pelastus on valmis. ”Se on täytetty!” Koko ihmiskunnan synnit on sovitettu n. 2000 vuotta sitten. Ketään ei ole jätetty ulkopuolelle. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma Hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo Häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.” Joh. 3:16-18. Siinä mainitut ”maailma” ja ”yksikään” tarkoittavat koko ihmiskuntaa. Ja jae 18 sanoo, että jokainen pelastumaton ihminen on tuomion tilassa ennen uskoon tuloaan, ”kuollut rikoksiinsa ja synteihinsä”. Efes. 2:1-3. Jokainen ihmisyksilö on osallinen Adamin kautta tapahtuneeseen lankeemukseen (Room. 5:12,18) ja on siis kadotustuomion alainen kunnes tulee uskoon ja saa sisimpäänsä Jumalan Elämän. Joh. 3:3. Jumala on varannut joka ainoalle ihmiselle mahdollisuuden päästä Taivaaseen Jeesuksen pelastustyön kautta. Room. 5:19. Ja 6. luku.
Israelin ja seurakunnan valinta Jeesuksessa. Jumala valitsi Israelin kansakuntana omaksi kansakseen. Mutta kaikki yksilöt, jotka olivat sisällä valitussa kansassa, eivät silti pelastuneet. ”Mutta kutsutut eivät siitä välittäneet vaan menivät pois, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen.” Matt. 22:5. RK. Ristillä oli kaksi ryöväriä; molemmat juutalaisia, valitun kansan jäseniä, valittuja. Toinen tuli sisälle valintaan. Toinen jäi pilkkaajaksi. Samoin Jumala valitsi seurakunnan jo ennen ikuisia aikoja. Hän siis valitsi jokaisen ihmisen pelastumaan Kristuksessa saman periaatteen mukaisesti, kuin Hän valitsi omakseen Israelin kansan Aabrahamissa. 1 Moos. 12. Room. 9:6-8. Jeesus on Aabrahamin Siemen. Gal. 3:16,29. Jeesus oli ja on edeltämäärätty ”valittu, kallis”. ”Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka Häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva.” 1 Piet. 2:4,6. Uskoon tuleminen tarkoittaa liittymistä Jeesukseen ja elämänyhteyden alkamista Hänen kanssaan. ”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” 2 Kor. 5:17. Olla ”Kristuksessa” tarkoittaa olemista sisällä Jumalan valittujen joukossa. ”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja Hän lähettäisi Hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen.” Apt. 3:19,20. 2:38. Jeesus Kristus tuli ”tekemään kaiken, minkä sinun kätesi ja päätöksesi oli edeltämäärännyt tapahtuvaksi”. Apt. 4:28. 2 Piet. 2:20. 1 Tim. 4:10.
Ihmisen pelastuminen on alusta loppuun Jumalan työ. Jumala tiesi jo ennen Adamin luomista, että tapahtuu syntiinlankeemus. Siksi Hän valmisti myös pelastusmahdollisuuden jo ennen ihmisen luomista. Jumala teki siis pelastussuunnitelman jo taivaassa, ennen ihmisen luomista. (Vaikea ajateltava) Taivaallinen päätös oli, että Jeesus ottaa kantaakseen ihmisten syyllisyyden ja tuomion. Mutta vasta noin 4000 vuotta Paratiisissa tapahtuneen syntiinlankeemuksen jälkeen Jeesus sovitti syntimme sijaisuhrillaan, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. ”Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä..” 1 Joh. 1: 7-9. Jumalan aivoitus on, että taivaaseen tulee pyhitetty kansa (Apt. 26:17,18), joka on vapaaehtoisesti ja vakaasti täällä valinnut asemansa Jumalan lapseudessa. Uskoon tulleina olemme kaikki tulleet pahan vallassa olevasta maailmasta, synnin ja turmeluksen vallasta puhtauteen ja kirkkauteen. Olemme valinneet tulla sisälle Jumalan valittujen joukkoon. Joos. 24:15. Uutta lankeemusta ei siellä sen tähden enää voi tapahtua. Jes. 14:13. Jaak. 4:6. Jumala valitsi meidät, ja me otimme vastaan Hänen valintansa. Näin tulimme sisälle ennaltamäärättyjen joukkoon.
Ristintyön jälkeen, juuri ennen taivaaseen menemistään Jeesus antoi lähetyskäskyn, että armon sanomaa syntien sovituksesta tulee julistaa”kaikille luoduille!” Mark. 16:15,16. Jes. 40:6-9. Usko syntyy Pyhän Hengen vaikutuksesta niiden ihmisten sydämissä, jotka kuuntelevat evankeliumia hyväksyen ja vastaan ottaen. Room. 10:13-17. 1 Tess. 1:5. 2:13. 1 Kor. 2:1-5. Pyhä Henki näyttää kuulijalle todeksi synnin. Joh. 16:8,13,14. Tämän armon sanoman ja Jumalan hyvyyden edessä nöyrtynyt ihminen päättää sitten kääntyä ja luopua syntielämästään. Luuk. 24:47. Siinä prosessissa saimme sydämiimme Pyhän Hengen, Jumalan Elämän. Efes. 1:13. ”… olen julistanut parannusta ja kääntymistä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen.” Apt. 20:21. Näin Jumalan armo kohtaa ihmisen tullessamme yhteen Henkeen Herramme kanssa. 1 Joh. 1:7. Ja tällä tavalla ymmärrämme, että pelastustyö on kokonaan Jumalan vaikutusta: Hän valmisti pelastuksen. Hän antoi Sanan. Hän lähetti pelastuksen sanoman julistajat. Hän antoi Pyhän Hengen, joka tekee julistajien sanan eläväksi näyttäen synnin todeksi. Ja näin ihminen voi tulla Jumalan kutsumaksi ja ottaa vastaan armahduksen. 2 Kor. 5:19–6:2. ”Armosta te olette pelastuneet (miten?) uskon kautta.” Efes. 2:8. Room. 3:25. Tällä tavalla ”se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Jumala on lähettänyt.” Joh. 6:29.”Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta”. Joh. 3;27. Mutta voimme ottaa vastaan kaiken, minkä Jumala jo on meille antanut. Hän on antanut pelastuksen lahjan jokaisen vastaan otettavaksi. ”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä.” Jaak. 1:17. Saamme ottaa vastaan kaikki Raamatun lupaukset, koska Jeesus ansaitsi ne meille kuuluviksi. 2 Kor. 1:20. ”Se on täytetty!” ”Kristuksen mieli” (1 Kor. 2:16) valtasi meidät ja tahdoimme poistaa elämästämme kaiken, mikä ei ole tullut Jumalalta. Sellainen on poistettava juurineen. Matt. 15:13. Kaiken elämässämme ja toiminnassamme tulee olla Jumalasta lähtenyttä, jopa uhraamisen ja kiittämisen: ”Sinun omasta kädestäsi olemme sen sinulle antaneet!” 1 Aikak. 29:14. ”Kaikki minun lähteeni ovat Hänessä.” Ps. 87:7. On myös huomattava, että evankeliumin vastustajat ”ovat kaikkien ihmisten vihollisia, kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa.” 1 Tess. 2:15,16.
Jumalan kutsun vastaan ottanut ihminen on aktivoitunut sisälle valittujen joukkoon. ”Niin kuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa Hänessä.” Kol. 2:6. Ihminen saa itse päättää, ottaako vastaan, uskooko ja luottaako hän totuuteen. 2 Tess. 2:10-15. Eikä armon valitseminen ole omaa ansiota, vaan samoin kuin hukkuva ihminen, joka tarttuu kiinni pelastajansa ojennettuun käteen, ei ole itse ansainnut pelastumistaan, vaan otti vastaan tarjotun avun tarttuen kiinni auttavaan käteen. Samoin tapahtuu uskoon tulossa. Pelastajamme ojensi kätensä puoleemme evankeliumin kautta, ja me tartuimme Hänen ojentamaansa pelastusrenkaaseen uskoen, että Hän voi vetää meidät ylös syntielämän ”lokaisesta liejusta”. Psalmi 40:3. Pelastava käsi on ojennettuna kaikkien ihmisten puoleen. ”Tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä.” 1 Tim. 6:12. Opetuslapsilleen Hän sanoi: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät.” Joh. 15:16. Miten tuo valinta tapahtui? Raamattu kertoo: ”Hän sanoi heille: ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.” ”Niin he jättivät kohta verkot ja seurasivat Häntä.” Matt. 4:19,20. Hän siis kutsui Pietarin ym. tulemaan opetuslapsikseen ja erikoisapostoleikseen. Jos Pietari olisi kieltäytynyt, olisi Jeesus kutsunut apostolin tehtävään jonkun toisen. Vertaa Apt. 1:16-26. Monet kieltäytyvät myös pelastuskutsusta (ei ainoastaan tehtävistä) ja jäävät sen tähden valittujen joukon ulkopuolelle. Jumala ei pakota. Hän kutsuu ihmisiä pelastukseen meidän kauttamme: ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti(koko)maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja Hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” 2 Kor. 5:19,20. Näin meille selviää myös Joh. 6:44: ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä.” Jumala vetää ihmistä yhteyteensä eli ”kehottaa meidän kauttamme”. ”Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys Hänessä asuisi ja että Hän, tehden rauhan Hänen ristinsä veren kautta, Hänen kauttaan sovittaisi itsensä kautta kaikki, Hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.” Kol. 1:19,20. 1 Tess. 1:5. ”Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen!” Room. 2:4. ”Sen tähden Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen; sen tähden Hän nousee armahtaaksensa teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki, jotka Häntä odottavat!” Jes. 30:18.
Jeesus tuli taivaasta, syntyi ihmisruumiiseen ja kuoli ristillä koko ihmiskunnan syntien tähden. Hänen tahtonsa on, ”että kaikki ihmiset pelastuisivat”. 1 Tim. 2:4. Mutta pelastumisen ehdoksi asetettiin armon vastaan ottaminen. ”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” 2 Kor. 5:17. ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu!” (Room. 10:13) ottaessaan vastaan Jumalan armon. ”Hänen työtovereinaan me myös kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.” 2 Kor. 6:1. Ihminen kykenee siis hyväksymään tai torjumaan Jumalan armon. ”Valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella!” Joos. 24:15. Jumala kunnioittaa meihin luomaansa vapaata valintaoikeutta. Hänen puoleltaan kaikki on valmista. Hän on valinnut sinut kuten kaikki muutkin ihmiset. Joh. 14:6. ”Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, (kenelle?)niille, jotka uskovat Hänen nimeensä.” Joh. 1:12. Siinä vastaan ottamisessa ihmisen sydän aukenee Pyhälle Hengelle, joka uudestisynnyttää meidät elävään toivoon. ”Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti Hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen Hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina Hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma, ja minä tahdon, että sinä näitä teroitat..” Tiit. 3:4-8. ”Tulkaa minun tyköni!” Matt. 11:28-30. ”..sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos!” Joh. 6:37. Isä on antanut Jeesukselle kaikki ne ihmiset, jotka ottavat vastaan pelastumisen ristillä vuodatetun sovintoveren kautta. ”Sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista.” Ilm. 5:9. Apt. 20:28. ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” Joh. 7:37-39. Siis kaikki saavat tulla Hänen tykönsä. ”Joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.” Ilm. 22:17. ”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että Hän palkitsee ne, jotka Häntä etsivät.” Hebr. 11:6. Jumala valitsi siis jo taivaassa kaikki ihmiset pelastumaan Kristuksessa Jeesuksessa. Se tarkoittaa, että jo Taivaassa päätettiin, miten Jeesuksen vastaanottava ihminen pelastuu. Hän siirtyy Adamista Kristukseen uskomalla ristin armotyöhön. Room. 5:18,19. ”Etsivä löytää!” Luuk. 11:,910. ”Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen. Siihen Hän on myös kutsunut teidät meidän evankeliumimme kautta.” 2 Tess. 2:13,14. Olemme kaikki säädetyt ikuiseen elämään (Apt. 13:48) ja tulimme uskoon tulossa sisälle siihen säätämykseen. Näin me siirryimme valittujen, kutsuttujen ja pelastukseen säädettyjen joukkoon. Ja Jumala on suunnitellut meille kaikille yksilöllisen elämäntarkoituksen ja tehtävän. Vertaa Jer. 1:5. Jes. 6:8. Aam. 7:15. Efes. 2:10. ja 4:11.
EDELTÄMÄÄRÄTYT Room. 8:29,30: ”Sillä ne, jotka Hän on edeltä tuntenut, Hän on myös edeltämäärännyt (jo taivaassa) Poikansa kuvan kaltaisiksi .. ; mutta jotka Hän on edeltämäärännyt, neHän on myös kutsunut; ja jotka Hän on kutsunut, ne Hän on myös vanhurskauttanut (uskon kautta Jeesuksen vereen. Room. 3:23-25); mutta jotka Hän on vanhurskauttanut, ne Hän on myös kirkastanut” (silloin kun Jeesus tulee takaisin) Filip. 3:20,21. Ikävä tosiasia kuitenkin on se, etteivät kaikki Jumalan tuntemat, edeltämäärätyt valitut ja kutsutut eli valitut, tai edes vanhurskautetut ota vastaan asemaansa ja säilytä sitä loppuun asti. Ja joka ei usko ja ota vastaan tätä valtakunnan evankeliumia, ”se tuomitaan kadotukseen”. Mark. 16:16. Kadotukseen joutuneet eivät siis voi syyttää Jumalaa, että Hän olisi määrännyt jonkun joutumaan helvettiin ilman pelastusmahdollisuutta. Synnissä elämistä ja sen tähden kadotukseen joutumista ei siis voi siirtää Jumalan syyksi. Jeesus on ristillä sovittanut kaikkien ihmisten synnit. Me olemme ennaltamäärätyt, kun siirryimme Aadamista Kristukseen, synnin tilasta armon tilaan, pimeydestä valekuteen. ”Teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.” Kol. 1:13,14. 3:3. Aadamilaisuus edustaa synnin tilaa ja käärmeen siementä. He ovat uudestisyntymättömiä synnin tilassa eläviä ihmisiä. Ja Kristuksessa Jeesuksessa olevat, Sanan kautta Pyhästä Hengestä syntyneet, edustavat vaimon siementä. 1 Moos. 3:15. Näiden kahden ”siemenen” välillä on erottamaton kuilu. Ne eivät sovellu yhteen. ”Niin kuin lihan mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan syntynyttä, niin nytkin.” Gal. 4:9. Ihmisen on siirryttävä ”Aabrahamin siemeneen” eli Kristukseen tullakseen sisälle valintaan.”Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: ”Ja siemenille”, ikään kuin monesta, vaan ikään kuin yhdestä: ”Ja sinun siemenellesi”, joka on Kristus.”Gal. 3:16.”Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. (= Ovat Kristuksessa). Eiole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te (valintaan sisälle tulleet) olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä (valittuja, edeltämäärättyjä) lupauksen mukaan.” Gal. 3:27-29.
”Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” Matt. 7:13,14. / ”Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.” Matt. 22:14. Vain harvat löytävät armon tien, koska eivät tahdo nöyrtyä ja etsiä Herraa ”kaikesta sydämestään”. Jer. 29:13. ”Kaikkihan eivät usko”. 2 Tess. 3:2. Pelastuskutsu on kuulunut kaikkialla maailmassa, mutta vain harvat ovat ottaneet sen vastaan ja näin tulleet sisälle Jumalan valintaan. 1 Piet. 1:23. Mutta me kutsumme kaikkia ihmisiä ”ottamaan vastaan Jumalan armon, niin ettei se jää turhaksi”. 2 Kor. 6:1,2. ”Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” 2 Piet. 3:9. ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille.” Tiit. 2:11. ”Kaikki” -sana toistuu yhä uudestaan Raamatun pelastusopissa.
Ennaltamääräämisen kategoriaan kuuluu myös oppi Jumalan seurakunnan valinnasta, yhdestä ruumiista (1 Kor. 12:27), jonka jäsenet ovat ”yhtä ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta…. joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, kaiken Luojassa, että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon”. Efes. 3:6,9,10. Seurakunnan valinta on vaihtoehdoton Jumalan päätös, vaikka jotkut yksilöjäsenet voivatkin menettää pelastuksensa hyppäämällä pois seurakuntalaivasta, takaisin maailman myrskyiseen mereen.
Sielunvihollisen keksimä julma oppi on, etteivät kaikki voi pelastua. Joh. 8:44. 10:10. Tuon opin mukaan maailmassa on ihmisiä, jotka eivät voi pelastua, koska eivät muka ole valittuja. Ulkopuolella olevat ihmisparat ovat tuon opin mukaan siis valitut menemään helvettiin ilman minkäänlaista toivoa. Ristintyö ei muka hyödytä heitä, vaikka miten huutaisivat armoa. Kerrassaan kammottavaa fatalismia. Onneksi meillä on Jumalan lupaus, joka kumoaa julman opin: ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu!” (Room. 10:13) ”uskon kautta Hänen vereensä”. Room. 3:25. Kukaan ei ole auttamattomasti kulkemassa kohti helvettiä. Lähetyskäskyssään Jeesus kehotti julistamaan pelastussanomaa ketään erottelematta ”kaikille luoduille”. Mk. 16:15,16. Hän tarkoitti kaikkia ihmisiä sanoessaan, että ”jokainen anova saa, etsivä, löytää ja kolkuttavalle avataan.” Luuk. 11:10. Uskoviensa kautta Jeesus kutsuu ihmisiä tulemaan tykönsä, löytämään levon ja rauhan sydämeensä. Matt. 11:28-30. Olemme yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa, joka tahtoo, että ”koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä”. Room. 3:19. Lähetyskäskyä toteuttamalla osoittaudumme yhteistyökykyisiksi Jumalan sekä toistemme kanssa. ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä ja Jumala kehottaa meidän kauttamme! Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” 2 Kor. 5:20. Me emme jätä ketään pelastuskutsun ulkopuolelle, koska ”Hänen käskynsä on iankaikkinen elämä.” Joh. 12:50. ”Sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista.” Ilm. 5:9. Meidät on siis ostettu Jeesuksen verellä Jumalalle kuuluviksi. Hän on valinnut sinut, kuten kaikki muutkin ihmiset, Jeesuksessa Kristuksessa jo ennen ikuisia aikoja! Apt. 20:28. ”Ja Hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien. 1.Joh 2:2.
VOIKO PELASTUKSEN MENETTÄÄ? Eesau menetti asemansa ja osansa Jumalan ajallisessa suunnitelmassa, koska Jumalan päätös oli tehty jo ennen Eesaun ja Jaakobin syntymää: ”Vanhempi palvelee nuorempaa.” 1 Moos. 25:21-34. Jaakobin valintaan oli syynä Jumalan aivoitus, suunnitelma Israelin kansasta Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kautta. Eesau piti halpana esikoisuutensa. Jae 34. Siinä ei kuitenkaan ole kysymys sielun pelastumisesta, vaan asemasta Jumalan ajallisessa suunnitelmassa. Egyptin Farao taas menetti (luultavasti) myös pelastusmahdollisuutensa vastustaessaan Jumalan suunnitelmaa. Siksi hän paatui. Room. 9:15-19. 2 Moos. 5:1,2. Monien kohdalla on käynyt Faraon tavoin. He ovat valinneet mennä ulos Jumalan luomisjärjestyksestä erilaisiin syntisaastoihin. ”Ja niin kuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.” Room. 1:28. Jumala voi siis paaduttaa ihmisen sydämen, joka hylkää Hänen kutsunsa eikä ”ota vastaan rakkautta totuuteen, voidakseen pelastua”. 2 Tess. 2:10-12. Uskoon tulleille on kirjoitettu, että he voivat siirtyä uudestaan kuoleman tilaan, eroon Jumalasta ja näin menettää pelastuksen: ”sillä jos te elätte lihan mukaan, teidän on kuoltava, mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.” Room. 8:13. Kuolema tässä merkitsee pelastuksen menettämistä. Samoin kuin Jaak. 1;15, ja 2 Kor. 7:10: ”Jumalan mielen mukainen murhe näet saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei tarvitse katua. Maailman murhe sen sijaan tuottaa kuoleman.” On siis mahdollista, että valitutkin eksyvät ja voivat menettää pelastuksen, jos eivät pysy Kristuksessa. ”Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niin kuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.” Joh. 15:6. ”Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta Hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos Hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois.” Room. 11:22. ”Ja nyt, lapsukaiset, pysykää Hänessä, että meillä Hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkotettaisi pois Hänen tyköänsä Hänen tulemuksessaan.” 1 Joh. 2:28. 2 Moos. 32:33. Paavalikin olisi voinut luopua valinnastaan. ”.. etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hylättäväksi.” 1 Kor. 9:27. ”Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja Häntä julki häpäisevät. Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta; mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan.” Hebr. 6:4-8. ”Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! Sillä me tunnemme Hänet, joka on sanonut: ”Minun on kosto, minä olen maksava”; ja vielä: ”Herra on tuomitseva kansansa.” Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.” Hebr 10:26-31. ”Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: ”Koira palaa oksennukselleen”, ja: ”Pesty sika rypee rapakossa.” 2 Piet. 2:20-22. Katso myös Matt. 24:4,9,10. Kadotuksessa on oleva paljon niitä, jotka täällä olivat kutsuttujen ja valittujen joukossa, Jumalan seurakunnassa. He tulivat tulivat uskoon, mutta hylkäsivät totuuden tien; eivätkä olleet uskolliset loppuun asti. Vain ”kutsutut, valitut ja uskolliset voittavat Hänen kanssansa.” Ilm. 17:14. Muun muassa evankeliumin väärentäjät MENETTÄVÄT PELASTUKSEN. ”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.” Ilm. 22:18,19. / ”Lukekaa Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, niin kuin myös rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaan teille kirjoittanut. Näin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän puhuu näistä asioista. Tosin noissa kirjeissä on yhtä ja toista vaikeatajuistakin, mitä tietämättömät ja epävakaat vääristelevät, niin kuin muitakin Kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen. Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne.” 2 Piet. 3:15-17.
Mutta kiitos Jumalalle! ”Ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.”Room. 8:1,2. Me saamme kulkea perille ”voittosaatossa Kristuksessa.” 2 Kor. 2:14,15. Ja siinä valittujen joukossa (voittosaatossa) pääsemme perille, jos pysymme Hänen hyvyydessään, armon ja totuuden tiellä ja ”säilytämme toivon varmuuden loppuun asti”. Hebr. 6:11. ”Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.” Psalmi 91:14.
ELÄMÄN KIRJA Taivaassa on yhtä kuin elävien kirja. Jumala on tiennyt hamasta ikiajoista lähtien, kuka syntyy ihmiseksi elävien kirjoihin. Ja jos ihminen kuolee synneissään, ilman Jeesusta, pyyhitään hänen nimensä pois elävien kirjoista. Uudestisyntymisessä eli Jumalan lapseksi syntymisessä tapahtuu ihmisen nimen vahvistaminen ja tunnustaminen taivaassa. ”Minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja Hänen enkeliensä edessä. ” Ilm. 3:5.”Iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.”Luuk. 10:20. ”JOKA VOITTAA, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja Hänen enkeliensä edessä.” Ilm. 3:5. Suuren valkean valtaistuimen edessä tuomitaan kadotukseen kaikki, joiden nimeä ei silloin ole pelastuneiden ihmisten elämän kirjassa. Ilm. 20:11-15.
”Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi. Ja armahtakaa toisia, niitä, jotka epäilevät, pelastakaa heidät, tulesta temmaten; toisia taas armahtakaa pelolla, inhoten lihan tahraamaa ihokastakin. Mutta Hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen, Hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, Hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen.” Juuda 20-25.
Paljon jää edelleen ajateltavaa tämän asian tiimoilta. Moni asia ontuu. Tiedämme kuitenkin, että Jumalalla on oikeudenmukainen ratkaisu kaikkia ihmisiä varten. Varmoja faktoja on: ”Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu” eli joutuu kadotukseen. 2 Piet.3:9. Jumala ei ole tarkoittanut ihmisiä helvettiin. Kadotuksen tulijärvi ”on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä”. Matt. 25:41. Mutta yhtä varmaa on, että kaikki, jotka eivät usko Raamatun opettamalla tavalla Jeesukseen, joutuvat helvettiin. Ilm. 20:15. Varmaa on myös se, että kaikki ihmiset voivat voivat pelastua ottamalla vastaan Jeesuksen Kristuksen. Eikä kukaan menetä pelastutaan, jos pysyy Jeesuksessa.
”Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä oniankaikkien elämä!” 1 Joh. 5:13.
Raamatussa ei ole tästä asiasta oppia, vaikka esimerkki löytyykin. Alkuseurakunnassa ei setvitty tämän kaltaisia kysymyksiä. Asia on kuitenkin saanut aikaan hämmennystä joidenkin kohdalla. Sen tähden tarvitaan tämä selonteko asiasta:
Alkuseurakunnan aikana Jeesus-Nimi lausuttiin juutalaisten keskuudessa heprealaisittain ”Jeshua”, ja myöhemmin pakanuudesta kääntyneiden joukossa kreikkalaisittain ”Iesus”. Molemmat lausumismuodot olivat siis käytössä, mutta kreikankielinen lausumistapa oli yleisin, paitsi aivan apostolisen ajan alussa, jolloin kaikki kristityiksi tulleet olivat juutalaisia. – Huomaa, että suomalaisittain lausuttuna Jeesus-nimi on lähes sama kuin kreikkalaisittain, Iesus. Alkuseurakunnan aikana silloisen maailman sivistyskielenä oli kreikka. Paavalikin puhui kreikkaa pakanamailla. Hän kirjoitti kirjeensä kreikaksi. Uusi Testamentti on kirjoitettu kreikaksi. Pakanuudesta kääntyneethän eivät ymmärtäneet hepreaa (arameaa). Kreikkalainen Iesus-Nimi oli siis yleisesti käytössä. Mutta messiaanisten juutalaisten keskuudessa käytettiin luonnollisesti myös Jeshua-Nimeä. Alkuseurakunnan Raamattu oli pääosin septuaginta (Vanhan Testamentin kreikannos 200 luvulta eKr.). Alkuseurakunnan aikaisessa Israelissa asui paljon juutalaisia, jotka olivat palanneet sinne maanpakolaisuudesta. Monet heistä olivat kadottaneet hepreankielen taitonsa. Kreikankieliset koulut olivat usein juutalaislastenkin opinahjoja. Apt.2:6-11 kertoo, että diasporassa asuvat juutalaiset olivat omaksuneet asuinmaansa kielen. Israelissa on tänä aikana lähes sama tilanne. Eri kieliryhmistä tulleet lausuvat Jeesuksen nimeä mitä erilaisimmilla tavoilla. Nykyisin on tosin kreikankielen tilalla yleiskielenä Englanti. Siksi myös Jeesuksen nimi lausutaan siellä yleisesti englanniksi, Jesus Christ, joka on paljon kreikkalaista ja suomalaista lausumismuotoa kauempana hebrealaisesta muodosta. Pelastajamme pyhää nimeä ei tule tietenkään väännellä kevytmielisesti mm. ”lempinimimuotoihin”. Se ei ole arvokasta.
Jotkut ylipapitkin olivat silloin saddukeuksia, kreikkalaisen kulttuurin ja kielen omaksuneita. Oletettavasti Jeesus puhui heidän kanssaan kreikkaa. Tuomioistuinten virallinen kielihän oli kreikka. Paavalia luultiin eräässä vaiheessa egyptiläiseksi kansankiihottajaksi. Mutta kuultuaan, että hän puhui kreikkaa, asia selvisi. ”Osaatko sinä siis kreikkaa? Etkö olekaan se egyptiläinen…” Apt.21:37-40. Mutta juutalaisille hän puhui hepreaa. Apt.22:2. ”Maailmassa on, kuka tietää, kuinka monta eri kieltä, mutta ei ainoatakaan, jonka äänet eivät ole ymmärrettävissä.” 1 Kor.14:10. Taivaassa ymmärretään hyvin Suomen kieltä.
Opetuslasten nimetkin joskus kreikkalaistettiin. Simonista tuli Pietari. Simon on hepreaa., Pietari kreikkaa. Sauluksesta Paavali. Saul on hepreaa, Paavali kreikkaa. Ym. Matt.16:16-18 ja Apt.13:9.
Mutta nimioppi-kysymyksiä ei ole annettu seurakunnalle oppiasioiksi, kuten esim. Kristuksen opin alkeet, uskoon tuleminen, parannus, kaste yms. Hebr. 6. Nimikiistat (1 Tim. 6:4) ovat useinkin uskonnollisia opintuulia, joilla ei ole ikuisuusarvoa. ”Tieto katoaa” . 1 Kor.13:8. ”ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapeleissä ja eksytysten kavalissa juonissa” (Ef.4:14). Sen tähden: ”Valvokaa ja rukoilkaa!”
”Iloitse Herran, sinun Jumalasi, edessä..” 5 Moos. 16:11. Jes. 12. 49:13. Sef. 3:14. ”Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, Hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää Hän on sinulle tehnyt, Hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi.” Psalmi 103.
”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta.” 1 Piet. 1:3.
Syntimme on sovitettu Golgatalla. Saimme ottaa vastaan armon ja anteeksiantamuksen Jeesuksen sijaisuhrin kautta, ”uskon kautta Hänen vereensä”. Room. 3:23-25. Siitä armon tilasta versoo puhtaan sydämen kiitos Jeesukselle, joka on ”täynnä armoa ja totuutta!” Joh. 1:14. Pyhä Henki johdatti meidät ensin synnintuntoon. Ja ”minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani. Minä sanoin: ´Minä tunnustan Herralle rikokseni`, ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela.” Psalmi 32:5. / ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.” Sananl. 28:13,14.
Uskoon tulo on elämämme suurin ja ihanin asia! 2 Kor. 6:1,2. Ylistys Jumalalle!”Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä.” Hebr. 8:12. Jumala ei muista virheitämme, jotka olemme tunnustaneet Hänelle. 1 Joh. 1:7-9. Meidänkään ei tule muistaa menneitä syntejämme, ei omiamme, mutta ei varsinkaan lähimmäistemme syntejä. ”Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa!” 1 Kor. 13:5. Rakastamme jokaista veljeämme ja sisartamme. Olemme saman Isän lapsia matkalla samaan ikuiseen päämäärään. Näkyvä uskovien välinen rakkaus on ylistyksen aihe? Halleluja! Joh. 13:34,35. 1 Joh. 4:19. Psalmi 100.
Mahtava kiitoksen aihe on, että Jeesus ”kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella!” Matt. 3:11. Apt. 2. ”Minut voidellaan tuoreella öljyllä.” Psalmi 92:11. Silloin lakkaa synkkämielinen parjaus ja vikoileva kapinamieli. Ruostuneet ovetkin lakkaavat narisemasta, kun saranat öljytään. Ei kitise eikä narise. Samoin tapahtuu, kun Jeesus voitelee omansa kiittämään ja ylistämään Jumalaa. Ei kuulu silloin ruostuneen uskonelämän kitinää. Kiitos Jumalalle! ”Ilo Herrassa on väkevyytemme!” Neh. 8:10. 1 Joh. 2:27. 2 Kor. 1:21,22. Jumalan rakkauden valtaamina emme yhdy valittajien ja nurisijoiden kielteiseen kitinään. Pimeys väistyy. Halleluja! Raamatulle vieraat menot ja opitkin poistuvat, koska eksytyksen henget eivät kestä olla siellä, missä puhdassydämiset kristityt kiittävät Jeesuksen veren voimaa. Evankeliumin vastaan ottanut Kandaken hoviherrakin ”jatkoi matkaansa iloiten” kasteella käymisensä jälkeen. Apt. 8:39. Vapautettuina Jumalan lapsina yhdymme kiitoskuoroon taivaan enkelien kanssa. Halleluja! Joh. 8:31-36. ”4 Moos. 11.”
Jeesus on pian tulossa noutamaan omansa iäisiin majoihin. Hänen tulemuksensa odotus synnyttää meissä ylivuotavaa kiitosta! ”Olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.” Kol. 2:7. Tällaiseen pyhään ja armahtavaan ylistyksen ilmapiiriin ihmiset tahtovat tulla. Synnin ahdistama väsynyt ja stressaantunut ihminen tahtoo tulla ilolla täytettyjen kristittyjen joukkoon, jossa ei tuomita, vaan autetaan kärsivä syntinen vapauteen syntitilasta ja sisälle Jumalan tahdon tielle. Oikeassa ilmapiirissä on helppo luopua synneistään. Sivuteille joutuneet kristitytkin saavat uuden halun palata armon ja totuuden tielle.
Äänekkään kiitoksen tulee nyt lisääntyä Jumalan seurakunnassa, huolimatta siitä, että aikamme kielteiset uutiset masentavat ja myrkyttävät ihmisten mieliä. Puhdas kiitosmieli ja myönteinen elämänasenne on parantava lääke. On nimittäin vaara, että uskossa olevatkin saavat väärän mielen myrkytyksen. Maailman synkät uutiset sumentavat mielen, ja pelastuksen riemu voi vaihtua pahan vallassa olevan maailman asioista murehtimiseen. Room. 12:2. Matt. 6:25-34. Seurakunnan ilmapiiriä myrkyttää myös liiallinen eksytysten tutkiminen ja niistä puhuminen. Synnistä murehtiminen on kuitenkin oikein, jos se johtaa lopulta parannukseen ja kiitokseen. ”Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman.” 2 Kor. 7:10. Rehellisestä parannuksen teosta iloitsevat taivaan enkelitkin. Luuk. 15:10.
Jeesus on parantanut seurakunnastaan kielteisyyden vamman. Kiitos Herralle! Hän on antanut meille ”iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan”. Jes. 61:3. 52:1. Mutta Raamatun mainitsema ”toinen henki” vastustaa Pyhän Hengen vaikuttamaa äänekästä kiitosta ja Pyhän Hengen näkyvää, tuntuvaa ja kuuluvaa toimintaa. ”Kun tämä ääni kuului …” Apt. 2:6. 10:46. 19:6. sekä 4:30,31. 5:14-16. ja 1 Kor. 12:6. 2 Kor. 11:4, 14,15. 2 Tim. 3:5. Hautausmaalla on hiljaista. Elämä synnyttää ääntä. Saakoon siis äänemme julistaa Jumalan kunniaa.
Pyhä Henki sytytti meihin myönteisen kiitosmielen ottaessamme vastaan Raamatun opetuksen: ”Kaikki, mikä on TOTTA, mikä KUNNIOITETTAVAA, mikä OIKEAA, mikä PUHDASTA, mikä RAKASTETTAVAA, mikä HYVÄLTÄ KUULUVAA, jos on jokin avu ja jos on jotakin KIITETTÄVÄÄ, sitä ajatelkaa.” Filip. 4:8. Näin teemme. Aamen. Jes. 33:14-16. Jumala tahtoo omiensa olevan puhtaita ajatuksiltaan, sanoiltaan ja teoiltaan. Silloin voimme elää ”iankaikkisessa hehkussa”, Pyhän Hengen tulikasteen alla. Tämä on mahdollista jokaiselle, joka mm. ”tukkii korvansa kuulemasta veritöitä”, kielteisiä uutisia. Jes. 33:14,15. ”Meillä on Kristuksen mieli”, joka keskittyy kaikkeen hyvään ja oikeaan. 1 Kor. 2:16. ”Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta; sen tähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä, enemmän kuin sinun osaveljiäsi.” Hebr. 1:9. Saamme ”ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.” Jes. 12:3.
Näin Jumalan sana ohjaa meidät positiiviseen ajatteluun. Se on Jumalan tahto. Filip. 4:4. ”Kiittäkää joka tilassa, sillä SE ON JUMALAN TAHTO!” 1 Tess. 5:18. Tyytyväinen kiitosmieli kuuluu tärkeänä osana alkuperäiseen kristinuskoon. ”Suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa!” 1 Tim. 6:6. ”Opetuslapset tulivat täytetyiksi ilolla ja Pyhällä Hengellä.” Apt. 13:52. Heidän kiitosmieltään ei sammuttanut edes vainojen myrskytuulet (Apt. 16:22-25), koska tuli roihuaa sitä kirkkaammin, mitä enemmän tuulee!
Kristityn aito ilo on se tekijä, joka erottaa meidät syntimaailman kielteisyydestä. ”Sinä teet minulle tiettäviksi elämän tiet, sinä täytät minut ilolla kasvojesi edessä.” Apt. 2:28. ”Uhratkaamme siis Hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka Hänen nimeänsä ylistävät.” Hebr.13:15. ”Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle minun oikeuteni, ja sanokoot aina: ”Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta.” Psalmi 35:27. Siis, ”sanokoot AINA: ”Ylistetty olkoon Herra!” ”Uhratkaamme siis joka aika kiitosuhria!” Halleluja!
”Eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne.” Joh. 16:22.
Kiitokseen on aihetta. Ylistämme taivaan ja maan Luojaa, meidän Jumalaamme, jonka olemus ja valtasuuruus on suunnattomasti käsityskykymme yläpuolella. Aihetta riittää. Onhan Hän Sanallaan luonut kaiken, koko maailmankaikkeuden. Sydämeni on pakahtua riemusta ajatellessani, että Jeesus on Jumalan Sana (Joh. 1:1-5, 14, Hebr. 1. Ilm. 19.13), jonka kautta on luotu kaikki olevainen pienimmistä alkuaineiden hiukkasista suurimpiin tähtitarhoihin ja maailmankaikkeuksiin: ”Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä Hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu Hänen kauttansa ja Häneen, ja Hän on ennen kaikkia, ja Hänessä pysyy kaikki voimassa.” Kol. 1:15-17. Kiitos Jeesus, taivaan Kuningas, herrojen Herra, ”Immanuel, Jumala meidän kanssamme”. Matt. 1:23. ”Ja Hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” Jes. 9:5. Halleluja!
Ylistetty olkoon Jumala, joka loi meidät ”omaksi kuvakseen”. 1 Moos. 1:27. 2:7. Hän loi Adamin ja Evan luomakunnan kruunuiksi hallitsemaan maata: ”Jumala sanoi: Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi Hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet.” 1 Moos. 1:26-28. Kiitos Jumalalle! Hän loi ihmeitä täynnä olevan ihmisen soluineen ja geenirakenteineen, sisäisen hienomekaniikkamme aisteinemme yms. ihmeellisyyksineen. Hän loi sielun ominaisuudet, mm. moninaisen tunne-elämän sekä rikkaan ajatustoimintamme kokemusmahdollisuuksineen. Hän loi musiikin, äänet, kuvat, tuoksut, maut, kauneuden sekä ilon ja riemun. Mutta Hän loi myös murheen ja surun tunteet. Miten monipuolinen onkaan tunne-elämämme. Saamme joskus jopa itkeä onnesta ja iloita kyynelsilmin Jumalan armosta.
Uskoon tulleina kiitämme Jumalaa Hänen toisesta luomistyöstään, kun Hän loi uuden ihmisen sisimpäämme näin uudestisynnyttäen meidät ”elävään toivoon” Pyhän Hengen kautta, kun pyysimme Häneltä anteeksi syntejämme. ”Hän anoi sinulta elämää, sen sinä hänelle annoit: iän pitkän, ainaisen, iankaikkisen.” Psalmi 21:5. 1 Piet. 1:3. Joh. 3:3. Uusi luomus ei enää ole Adamin jälkeläinen, vaan ”kanta-Isämme” on nyt Jeesus Kristus, joka osti meidät itselleen omalla verellään. Olemme Hänestä syntyneet. Sisimmässämme oleva uusi ihminen elää ikuisesti Hänen kanssaan. Joh. 11:25. Tuleva kotimaamme on katoamaton ”uusi maa”. Ilm. 21:1. 2 Piet. 3:13. Ylistys Jeesukselle! Hän avasi ymmärryksemme käsittämään Kirjoituksia. Luuk. 24:45. Ja korvamme avattiin kuulemaan opetuslapsen tavalla. Jes. 50:4. Saamme kuulla Hyvän Paimenemme ääntä. Joh. 10:3, 27,28. Halleluja!
Kiitos Herralle kaikesta, mitä Hän on, mitä Hän on tehnyt ja mitä Hän on tekevä. Kiitos Jumalalle myös kaikesta, minkä Hän on jättänyt tekemättä! ”Jumalan, ainoan viisaan, olkoon kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta, aina ja iankaikkisesti. Amen.” Room. 16:27.
Kiitämme Jumalaa kaikista ihmisistä. ”Kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme.” 1 Tim. 2:1-3.
KIITOS SINULLE, joka olet pysynyt uskollisesti mukana Jumalan työssä! Olet seisonut Jumalan taisteluriveissä rukouksin sekä auttaen taloudellisesti. Tämä on mahdollistanut evankeliumin julistuksen ja opetustoiminnan seurakunnan kokouspaikassa. Jumala on palkitseva työsi. Aamen. On ilo uhrata varoistaan Jumalan työhön, uuden liiton temppelin eli seurakunnan rakentamiseksi. 1 Kor. 3:16. Vertaa 1 Aikak. 29:6-20. Menot ovat lisääntyneet, mm. kokouspaikan vuokra; mutta Jumala on vaikuttanut meissä sitä enemmän uhrimieltä. Kiitoksen aihe on, että olemme saaneet kaiken maksetuksi. Halleluja! Ja Hänellä on meitä varten yhä suurempia siunauksia. 2 Kor. 9:6-15. Kiitos Herralle! Hän ”tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden”. 1 Tim. 2:4. Jokainen voi pelastua! Jumala on valinnut kaikki ihmiset pääsemään ikuiseen elämään. Tätä armon evankeliumia me julistamme! Kurjinkin syntinen saa ottaa vastaan Jumalan armon. ”Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” 2 Piet. 3:9. ”Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi.” Joh. 1:12.
Osallistumalla Jumalan valtakunnan toimintaan rukouksin ja uhrein me itse ”tunnustaudumme Kristuksen evankeliumiin”. 2 Kor. 9:13. Ja kun rukoustemme maljat taivaassa täyttyvät, vuodatetaan siunaukset tulvavetten tavoin takaisin meidän päällemme. Ilm. 5:8. 8:3-5. Taivas jakaa meille yhä lisää voimaa ja johdatusta Jumalan työhön. Mitä enemmän jaamme, sitä enemmän saamme jaettavaa. ”Joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää.” 2 Kor. 9:6-15.
Kaikki hyvä on alkuisin Jumalasta! ”Me siis kiitämme sinua, meidän Jumalaamme; me ylistämme sinun ihanaa nimeäsi. Sillä mitä olen minä, ja mitä on minun kansani, kyetäksemme antamaan tällaisia vapaaehtoisia lahjoja? Vaan kaikki tulee sinulta, ja omasta kädestäsi olemme sen sinulle antaneet.” 1 Aikak. 29:13,14. ”Hän on se, joka teissä vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.” Filip. 2:13. Kiitosuhrimme kuten kaikki Jumalan työn muodot, ovat siis lähtöisin Hänestä. Jos joku toimintamuoto ei ole alkuisin Hänestä, on sellainen poistettava. Matt. 15:13. ”Meillä itsellämme ei ole kykyä ajatella jotakin, ikään kuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita.” 2 Kor. 3:5,6. Jumalaa kunnioittava uhrausmielikin tulee siis Häneltä. ”Kunnioita Herraa antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta, niin sinun jyväaittasi täyttyvät runsaudella, ja viini pursuu sinun kuurnistasi.” Sananl. 3:9,10. ”Kiitos Jumalalle Hänen sanomattomasta lahjastaan!” 2 Kor. 9:15.
Uhraamisemme Herran
työhön pysyy parhaiten hallinnassa, kun 10% tuloistamme menee
Herran työhön suoraan tililtämme. Näin Jumala antaa omaan
käyttöömme 90%. Kiitos Jumalalle!
Tarvetta olisi yhä lisätä painotuotteiden kustantamista ja levittämistä, ilmoituksia lehtiin, avustustyötä, jne., tavoittaaksemme lisää ihmisiä Jeesukselle. Rukousaiheena on myös, että saamme käyttöömme kaikki nykyajan suomat mahdollisuudet. Myös netin kautta evankelioimiseen tulee panostaa enemmän. Kiitos sinulle, joka rukoilet työn puolesta. Yhteinen tarkoituksemmehan on ennen muuta toteuttaa lähetyskäskyä. ”Viisas voittaa sieluja.” Sananl. 11:30. Mark. 16:15,16. Tarvitsemme lisää ”ylhäältä tulevaa viisautta” ja toistemme esirukouksia. Jaak. 1:5. Ef. 6:19. Tahdomme palvella Häntä kaikin voimavaroin. Gal. 2:10. 6:9,10.
” .. kun tekin autatte meitä rukouksillanne, että monesta suusta meidän tähtemme kohoaisi runsas kiitos siitä armosta, joka on osaksemme tullut.” 2 Kor. 1:11.
Kiitos Jumalalle myös ulkoisesta hyvästä.
Hän on antanut meille hyvän kotimaan, Suomen, jossa odotamme pääsyä ikuiseen kotiimme. Tosin olemme täällä ”vieraita ja muukalaisia”. Hebr. 11:10-16. Mutta se ei ole murheellinen asia! Meillä on Suomessa hyvät oltavat ulkoisestikin. On elatus ja vaatteet sekä useimmiten myös kaunis koti. Jumala on luonut meihin kauneudentajun. Saamme käyttää sitä elinympäristömme kaunistamiseen, sekä mm. taiteen eri aloilla, esim. musiikissa, jolla me kiitämme Jumalaa. / ♪ ♫ ♪ ♫ ♪ . Kauneudentajumme ulottuu sisäisen puhtauden lisäksi myös ulkoiseen olemukseemme. Mutta ennen muuta meidän tulee pukeutua hengelliseen juhla-asuumme. ”Heräjä, heräjä, pukeudu voimaasi, Siion; pukeudu juhlapukuusi ..” Jes. 52:1. ”Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side.” Kol. 3:12-14. Oikeaan mieleen kuuluu olla armahtavainen itseämme sekä lähimmäisiämme kohtaan. ”Tehkää laupeus ja olkaa armahtavaiset kukin veljellenne!” Sak. 7:9. Halleluja!
Täällä alkanut pelastuksen riemu jatkuu taivaassa. Tulemme ikuisesti viihtymään siellä, missä halleluja-huudot raikuvat taivasten ääristä sen toisiin ääriin. ”Minä kuulin ikään kuin kansan paljouden suuren äänen taivaassa sanovan: ”Halleluja! Pelastus ja kunnia ja voima on Jumalan, meidän Jumalamme.” Ilm. 19:1-7. Siinä kuorossa saamme jo nyt olla. Sen tähden on hyvä alkaa enemmänkin harjoitella ylistystä. Kiitoksen kaunis jylisevä ääni kuulukoon Jumalan seurakunnasta jokaisessa rukoushetkessä ja sen jokaisen yksilökristityn suusta. ”Riemun ja pelastuksen huuto kuuluu vanhurskaitten majoissa.” Psalmi 118:15.
”Riemuitkaa Herrassa, te vanhurskaat. Oikeamielisten on soveliasta Häntä kiittää.” Psalmi 33:1. Psalmi 95. Kohota siis kätesi ja äänesi kiittämään ikiaikojen Jumalaa!
