Tekijä: -

Taivassanomat 11/2018

Taivassanomat 11/2018

Posted on by -

”Eliaan hengessä”?

Uskovien tulee ymmärtää mitä Raamattu opettaa, mutta myös se, mitä Raamattu ei opeta. Nyt kysymyksessä oleva aihe on eräs esimerkki molemmista asian puolista.
Uskovien keskuudessa puhutaan aika yleisesti, että lopunajan seurakunta toimisi muka ”Elian hengessä”. Raamattu ei opeta sellaista. Siksi on hyvä, ettemme mekään käytä sellaisia termejä. Tosin Pyhällä Hengellä on edelleen samat pyrkimykset, esim. Luuk. 1:16,17.
Vanhassa testamentissa oli siis luvattu, että profeetta Elia tulee. Niin hän tulikin. Luukkaan evankeliumin 1. luku kertoo siitä. Luvattu profeetta oli Johannes kastaja, joka täytti kaikki vanhan liiton ennustukset luvatusta Elia-profeetasta: ”Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennen kuin tulee Herran päivä, se suuri ja pelottava. Hän kääntää jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata ja vihkisi sitä tuhon omaksi.” Malakia 3:23,24. RK. Ennustus toteutui Johannes Kastajassa: ”Hän (Johannes) kulkee Herran edellä Elian hengessä ja voimassa kääntääkseen isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskaiden mielenlaatuun, näin valmistaakseen kansan, joka on Herraa varten valmistautunut.” Luuk. 1:17. Huomaa samat sanamuodot Malakian ennustuksessa ja Luukkaan kertomissa täyttymyksen teksteissä, jotka sanovat, että Johannes Kastaja oli ensimmäinen ja viimeinen, joka tuli ”Elian hengessä” -profeetta Elian jälkeen.
Jeesus todisti Johannes Kastajasta: ”Hän on se, josta on kirjoitettu: ’Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän valmistaa tien sinun eteesi.’ Totisesti minä sanon teille: ei ole naisista syntyneiden joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja, … Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti ennustaneet, ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elia, jonka oli määrä tulla.” Matt. 11:9-14. Voiko asiaa selvemmin sanoa.
”Jumala puhui muinoin monesti ja monin tavoin isille profeettojen kautta. Näinä viimeisinä päivinä Hän on puhunut meille Pojan kautta, jonka Hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka kautta Hän myös on luonut maailmat.” Hebr. 1:1-3. Suurten profeettojen aika päättyi siis Johannes Kastajaan. ”Totisesti minä sanon teille: ei ole naisista syntyneiden joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja.” Matt. 11:11.
Juutalaiset, jotka odottivat suuren Elia-profeetan ilmestymistä muinaisena Eliana, kysyivät Johannekselta: ”Oletko sinä (se) Elia?” Hän sanoi: ”En ole.” Joh. 1:121. Hän ei täyttänyt ihmisten väärien toiveiden ennustusta. Mutta hän oli kyllä profeetta Malakian ennustama kaikkien aikojen suurin profeetta, joka tuli siis ”Elian Hengessä ja voimassa” (Luuk. 1:17); mutta hän ei tullut kuolleista nousseena uutena Eliana, jota juutalaiset odottivat. Johanneksen tehtävä oli valmistaa kansaa vastaan ottamaan ”Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin”. Joh. 1:29 ja 3:28.

Uudessa liitossa toimimme Pyhässä Hengessä. Tätä ”Öljyä” otamme vastaan. Matt. 25.6-13. Apt. 1:8. ”Täyttykää Hengellä!” Efes. 5:18. Johannes Kastajan jälkeen toimineet uuden liiton ensimmäiset kristityt eivät sanoneet olevansa ”Eliaan hengessä”. Sen tähden ei meidänkään tule käyttää vanhan liiton termejä, joita siis käytettiin ennen ristintyötä ja Pyhän Hengen vuodatusta. Mutta Pyhä Henki pitää sisällään ”Elian Hengessä” toiminnan. Eliassahan oli sama ”yksi Henki”, joka on meissä uuden liiton kristityissäkin. Efes. 4:4. ja 1 Kor. 12:11.
Apt. 2. luku kertoo, miten Jumalan seurakunnassa alkoi Pyhän Hengen aikakausi, armon aika, joka on Jeesuksen hallintavallan aikaa. Hebr. 1:1,2. Joh. 14:16,17,26. 16:12-14. Tämä aikakausi jatkuu Jeesuksen tulemukseen asti. ”Kaikki, joita Jumalan Henki johdattaa, ovat Jumalan lapsia.” Room. 8:14.

Alkuseurakunnan aikainen Pyhän Hengen toiminta on malli ja esimerkki, jota arvostamme ja johon pyrimme:
”Apostolien kätten kautta tapahtui kansan keskuudessa monia tunnustekoja ja ihmeitä. Uskovat olivat kaikki yksimielisesti koolla Salomon pylväskäytävässä, eikä kukaan ulkopuolisista rohjennut liittyä heihin. Mutta kansa kunnioitti heitä suuresti, ja yhä enemmän tuli niitä, jotka uskoivat Herraan, miehiä ja naisia joukoittain. Sairaita kannettiin jopa kaduille ja pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin kulkiessa ohi edes hänen varjonsa koskettaisi jotakuta heistä. Myös ympärillä olevista kaupungeista tuli paljon ihmisiä Jerusalemiin. He toivat mukanaan sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia, ja kaikki tulivat parannetuiksi.” Apt. 5:12-16.
Toimimme heidän kanssaan samassa Pyhässä Hengessä rukoillen heidän kanssaan samoja asioita: ”Anna palvelijoittesi puhua täysin rohkeasti sinun sanaasi. Ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän palvelijasi Jeesuksen nimen kautta. Kun he olivat rukoilleet, vavahteli paikka, jossa he olivat koolla, ja he kaikki täyttyivät Pyhällä Hengellä ja puhuivat rohkeasti Jumalan sanaa.” Apt. 4:29-31. He eivät täyttyneet Elian hengellä.

Uudessa liitossa toimitaan siis Pyhässä Hengessä, joka ”johdattaa meidät kaikkeen totuuteen”. Joh. 16:13. Hän ohjaa sydämemme Jumalan rakkauteen ja totuuteen, niin että ”rakkauden kautta vaikuttava usko” hallitsee meitä. Gal. 5:6.

Meillä on

  • yksi usko
  • yksi Herra
  • yksi kaste
  • yksi HENKI..

Efes. 4:3-6. 1 Kor. 12:11.
Teemme kaiken Jeesuksen Kristuksen nimessä. Kol. 3:17.

W.L.

Taivassanomat 10/2018

Taivassanomat 10/2018

Posted on by -

SEURAKUNNAN MURROSKAUSI

Kristikunnassa on meneillään lopunajan murroskausi. Matt. 13:36-43. Se toimii kaksisuuntaisesti:
1. Jumalan työtoveruudessa toimiville oikeille kristityille kirkastuu pyhä tie yhä selvemmäksi. ”Vanhurskaitten polku on kuin aamun koitto, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka.” Sananl. 4:18,19. Tässä on kyse uskoon tulleiden tiestä, joka on se ”ristin kaita kotitie”.
”Vanhurskas tehköön edelleen vanhurskautta ja pyhä pyhittyköön edelleen.” Ilm. 22:11.
”Jos poikkeat oikealle tai vasemmalle, kuuluu takaa korviisi nämä sanat: ”Tässä on tie, tätä kulkekaa.” Jes. 30:21.
2. Jumalan Sanasta luopuneista todetaan, että heidän elämänsä pimenee entisestään: ”Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja seuraavat eksyttäviä henkiä ja riivaajien oppeja.” 1 Tim. 4:1. Erottava kuilu kasvaa ja syvenee. ”Heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Karta sellaisia!” 2 Tim. 3:5. ”Jumalattomien tie on kuin pimeys: he eivät tiedä, mihin kompastuvat.” Sananl. 4:19. ”Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, saastainen saastukoon edelleen..” Ilm. 22:11.

Uskonelämän palautus. Efes. 4:22-24.
Nyt meneillään olevassa seurakunnan ennalleen asettamisen vaiheessa meidän tulee palauttaa takaisin kristinuskon alussa toiminut yksilöuskovien hengellinen elämä ja sen alkamiseen liittyvät tekijät. Joh. 1:12. 6:37. Room. 3:23-25. 6:23. Ei voi olla hengellistä elämää ja oikeaa kristillistä oppia ilman aitoa uskoon tulemista eli uudestisyntymistä ja parannuksen tekemistä. Joh. 3:3-5. Luuk. 24:47. Raamatun pyhät opetukset soveltuvat vain pyhään elämään. Ei ole paljoakaan merkitystä oikeimmillakaan Raamatun opetuksilla ellei oma uskonelämä ole kunnossa.
Ottaessamme vastaan Jeesuksen syntiemme sovittajaksi ja elämämme Herraksi tuli meistä Jumalan lapsia. Efes. 2:1-10. ”Kaikki, joita Jumalan Henki johdattaa, ovat Jumalan lapsia. … Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.” Room. 8:14,16. Uskoon tultuamme meidät kastettiin upotuskasteella Jeesuksen nimeen. Apt. 2:38,41. Ja Hän alkoi kasvattaa meitä armossaan. Tiit. 2:11,12. Sisäisessä elämässämme tapahtui syvä asennemuutos, jota Raamattu nimittää vanhurskautumiseksi, syyttömäksi julistamiseksi. Room. 3:23-25. Saimme lahjaksi taivaan valtakunnan kansalaisuuden.

Pyhä tie on meitä uskossa olevia varten.
Aito kristillisyys on osallisuutta Jeesuksen ylösnousemuselämään, joka on ainoa oikea hengellisen elämän muoto. ”Kristus teissä, kirkkauden toivo.” Kol. 1:27. ”Armosta te olette pelastetut..” Efes. 2:8.
Voimme pysyä tässä Pyhän Hengen meihin synnyttämässä elämässä siten, että pysymme Raamatun opetuksissa. ”Ne sanat, jotka minä olen puhunut teille, ovat henki ja elämä.” Joh. 6:63. / Ilm. 22:18,19. 2 Piet. 3:15,16. Elämä Jeesuksessa tekee opin eläväksi ja oppi pitää elämää voimassa. Tämä edellyttää, että olemme uskoon tulossa ottaneet vastaan rakkauden totuuteen. 2 Tess. 2:10-12. Näin ollen rakastamme myös totuuden puhujia, joita monet vihaavat. ”Eivätkö Hänen puheensa ole hyvät sitä kohtaan, joka vaeltaa oikein?” Miika 2:7. Jumalattomat ja luopiot kammoksuvat Raamatun totuutta: ”Oikeutta vaativaa vihataan ja totuuden puhujaa kammoksutaan.” Aam. 5:10.

Jeesuksen kärsimystyön kautta saimme kerralla anteeksi kaikki syntimme. ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi.” Jes. 53:5. Olemme lopullisesti armahdetut Jeesuksen veren kautta. ”Meidät on pyhitetty Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kertakaikkisesti.” Hebr. 10:10. Pyhä Henki asuu meissä. Efes. 1:13. Jeesus on kanssamme joka päivä. Matt. 28:19,20. Me olemme Hänessä. ”Teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätkettynä Jumalassa.” Kol. 3:3. ”Kaikki te (uskoon tulleet), jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen. Tässä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” Gal. 3:27,28. Efes. 4:1-6. ”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” 2 Kor. 5:17.
Syntimme on sovitettu Jeesuksen Kristuksen kalliilla verellä. 1 Piet. 1:19. Eikä anteeksiannettuja syntejä saa enää kaivella. ”Minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejään.” Hebr. 8:12. ”… unohtaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä.” Filip. 3:13.

Synnin haavat kirvelevät, ja parantuminen joskus kestää. Sen tähden pelastuksen iloon saattaa uskonelämän alussa sisältyä monet kyyneleet. Sitä ei siis pidä ihmetellä. ”Ei ilman taistelua käydä tietä kaitaa. Ei ilman kyyneleitä polku kirkastu …” Mutta niin ristiriitaiselta kuin se saattaakin tuntua, meillä on suurtenkin vaikeuksien keskellä sydämissämme pelastuksen riemu. Apt. 14:22. Filip. 4:4.
”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.” Room. 12:15.
Syntielämä sekä paholaisen aiheuttamat elämämme murheet ja kärsimykset ovat jättäneet jälkiä sisimpäämme, enemmän tai vähemmän. Olemme synneillämme turmelleet omaa- sekä usein myös lähimmäistemme elämää. Kanssaihmisetkin ovat teoillaan jättäneet jälkiä elämäämme. Tämän tähden uskonelämän alku on joillekin taistelujen aikaa. Se on sitä, vaikka pelastuksen riemu täyttääkin elämän. Sisäinen ihmisemme on synnin unesta herättyään kuin toipilas vakavan sairauden jälkeen. Mutta turmeltunut elämä tervehtyi tullessamme Jumalan rakkauden vaikutukseen ja uskovien yhteyden armahtavaan vaikutuspiiriin. ”Osoittakaa laupeutta ja armahtavaisuutta toinen toisellenne.” Sak. 7:8,9. 2 Kor. 4:16. Jumala on antanut lääkkeen parantuaksemme syntisairauksien aiheuttamista vammoista. Hänen Sanansa ovat ”elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.” Sananl. 4:22. Totuuden sana parantaa.

Mihin Hän kasvattaa?
”Käskymme päämääränä on rakkaus, joka tulee (1) puhtaasta sydämestä, (2) hyvästä omastatunnosta ja (3) vilpittömästä uskosta. Muutamat ovat eksyneet niistä pois ja poikenneet joutavaan jaaritteluun.” 1 Tim. 1:5,6. ”Noudatamme totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme Häneen, joka on pää, Kristus.” Efes. 4:15.

Uskoon tultuamme aloimme siis kasvaa Jumalan tahdon mukaisiksi kristityiksi. Kasvamiseen tarvitaan Jumalan suurta armoa ja siunausta, myös kuritusta: ”Jumala kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että pääsisimme osallisiksi Hänen pyhyydestään.” Hebr. 12:10. Kuritus osoittaa Jumalan hyvää tahtoa meitä kohtaan. Hän ohjaa meidät siten ”osallisiksi Hänen pyhyydestään”. Siihen kasvatukseen osallistumme mielellämme, kasvaaksemme ”Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mittaan.” Efes. 4:13. ”Vahva ruoka on täysi-ikäisille, niille, joiden aistit ovat tottumuksesta harjaantuneet erottamaan hyvän ja pahan.” Hebr. 5:14.
Ravintomme pääasiallisena lähteenä on (1) Raamatun opetukset ja (2) alkuseurakunnan esimerkki. 1 Kor. 11:1. Filip. 3:17. ”Seuratkaa heidän uskoaan.” Hebr. 13:7. Apt. 2:42. ym.
”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Matt. 4:4. Ihmislapsi syö kasvaakseen ja pysyäkseen elossa. Samoin aikuisuuteen kasvanutkin tarvitsee ravintoa elääkseen. Kristityiksi tulleina saamme syödä Sanan leipää päivittäin kotona ja lisäksi raamattupiireissä sekä muissa seurakunnan kokoontumisissa. Apt. 2:41,42. Raamattu on hengellisen elämämme monipuolinen ravintolähde.
Terve kasvu tapahtuu raamatullisessa seurakuntayhteydessä, jossa Pyhä Henki toimii. Jeesus tahtookin antaa Pyhän Hengen tulikasteen jokaiselle omalleen. ”Hän kastaa teidät Pyhässä Hengessä ja tulessa”, joka tarkoittaaa, että Pyhän Hengen voima alkaa johdattaa kaikkeen totuuteen polttamalla elämästämme pois Jumalan tahdon vastaisia tekijöitä. Matt. 3:11. Apt. 1:8. 2:38. 19:1-6. Pyhän Hengen täyteydessä kasvamme terveiksi kristityiksi. Emme sitten enää käy saastuttamassa itseämme yhteiskristillisen ekumenian saastaisilla ruoka-astioilla. Baabelin sekauskonto kaikkine ekumeenisen liikkeen ja Kirkkojen maailmanneuvoston jäsenkirkkoineen jääköön totaalisesti pois elämästämme.
Näin elämäämme vuodatetaan puhdas Jumalan rakkaus ”Pyhän Hengen kautta”. Room. 5:5. Ja sitten saamme kasvaa täyteen ”Hengen hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan”. Filip. 1:11. Gal. 5:22.

Terve uskonelämä.
Jeesus pelasti ja asetti meidät työtovereikseen. 2 Kor. 5:19 – 6:2. / Mark. 16:15-20. Työtä varten tarvitsemme kristillistä tietoa, mutta ennen sitä meidän on saatava sisimpäämme hengellistä elämää sekä pyhää kasvua. Apt. 4,8. Meidän tulee olla yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa hoitamassa itseämme ja toisiamme ja siten parantua yksilöinä sekä seurakuntana synnin aiheuttamista sisäisistä haavoista. ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne.” Jer. 3:22. Jeesus ei tahdo omiensa jäävän rikkinäisiksi. Jumala lupaa meille: ”Minä kasvatan umpeen sinun haavasi, minä parannan sinun vammasi, sanoo Herra, koska sinua, Siion, kutsutaan hylätyksi, sellaiseksi, jota kukaan ei kaipaa.” Jer.30:17. Hyvä Paimenemme Jeesus hyväksyi meidät rakkaaseen hoitoonsa liittämällä meidät itseensä ja samalla omaan seurakuntaansa.

Syntien tunnustaminen.
Rehellinen, vilpitön ja avoin syntien tunnustaminen Jumalalle rukouksessa avaa sydänten kammiot Pyhälle Hengelle. Näin Hän saa tilaa tehdä siunaavaa työtään parantaen ja korjaten asenteemme ja ajatustemme lähteet. Sananl. 4:23. Jumalan edessä saamme olla aitoja. Saamme riisua kaikki naamiomme, että esille pääsee se todellinen oma sisin persoonamme, uudestisyntynyt pyhä ja ikuisesti elävä uusi ihminen. 2 Kor. 5:17.
Sydämen puhdistumisesta alkoi kasvu, jonka ajallinen päämäärä on, että saavutamme ”Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan.” Efes. 4:13-16. Sitten meissä näkyy ( Matt. 5:14-16) ”Kristuksen mieli”. 1 Kor. 2:16. Filip. 2. ” .. että myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.” 2 Kor. 4:10.
”Herra sanoo näin: Raivatkaa, raivatkaa, tasoittakaa tie, poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä. Näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, joka pysyy ikuisesti ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niiden luona, joilla on murtunut ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja herättäisin eloon murtuneiden sydämen.” Jes. 57:14,15. Synti ja sitä aiheuttavat tekijät ovat kompastuskiviä, Jumalasta erottavia tekijöitä. Jes. 59:1-3. Sen tähden koko syntisyys on siirrettävä ristille sekä haudattava kasteen hautaan. Room. 6. Elämän suursiivous, sisältä ja päältä, tehdään tunnustamalla ja hylkäämällä syntielämä kokonaan. ”Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisäpuoli, jotta sen ulkopuolikin puhdistuisi!” Matt. 23:26.

Meidän on siis muistettava, että sisäisistä haavoista parantumisessa on kysymyksessä uskossa kasvaminen. Anteeksisaaminen on tapahtunut jo uskoon tulossa. Siihen ei voida lisätä mitään. Jeesuksen veri on puhdistanut meidät kaikesta synnistä. Room. 3:23-25. ”Sinä (Jeesus) olet arvollinen ottamaan kirjakäärön ja avaamaan sen sinetit, sillä sinut on teurastettu ja sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista, kielistä, kansakunnista ja kansanheimoista. Sinä olet tehnyt heidät kuningaskunnaksi..” Ilm. 5:9-10.
” .. kuinka paljon ennemmin Kristuksen veri – Hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle – puhdistaakaan meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!” Hebr. 9:14.
Vaikka olemmekin pelastuneita (Apt. 2:47), on Jumalan työ meissä vielä kesken (ja keskeneräistä työtä ei saa arvostella! Tämä on jokaisen tärkeää muistaa). Olemme vajavaisia loppuun asti. Siksi tarvitsemme jokapäiväistä rukouksessa viipymistä. Ja siinä puhdistautumista ”kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa”. 2 Kor. 7:1. Näin rukoushetkemme ovat meille suuren ilon asia. Saamme ottaa vastaan puhtauden ja kertoa kaikki asiamme taivaan Kuninkaalle. Hän aina odottaa rukoukseen tulemistamme, saadakseen olla meille armollinen ja siunata meitä. ”Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.” Jer. 31:9.

Uskonelämän alkuvaiheessa tarvitaan joskus myös ripittäytymistä, syntien tunnustamista luotettavan kristityn (sielunhoitajan) läsnäollessa. ”Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että parantuisitte. Vanhurskaan voimallinen rukous saa paljon aikaan.” Jaak. 5:16. Syntien avoin ja peittelemätön tunnustaminen on suoruuden lähde, josta saamme juoda parannuslääkettä sielun syvimpiin haavoihin, joita ei useinkaan saada parantumaan muulla tavalla. Siinä minäkeskeisyys väistyy ja nöyryys tulee todellisuudeksi.

Tämä tie on siunauksen lähde lopunajan seurakunnalle.
”Jos me vaellamme valossa, niin kuin Hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, Hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” 1 Joh. 1:7-9.

Tässä kirjoituksessa mainittu vilpitön ja rehellinen uskonelämän korjaaminen ja näin avautuminen Pyhän Hengen vaikutukselle, tekee elämämme Jeesus-keskeiseksi. Hän vei minäkeskeisyytemme ristille. Näin nöyrtyneiden yksilöuskovien puhtaus avaa oikean yhteyden toimivaksi myös seurakunnassa, yhteisötasolla. Seurakunta on sitä, mitä me olemme. Yhteydestä saamme kasvuvoimaa.

Toimimme Jumalan seurakunnassa edellä mainitusta puhtaasta yhteydestä käsin. Vain tälle pohjalle rakentuu terve seurakuntaelämä ja sen opetukset.

Kiitos Jumalalle kaikesta mitä Jeesus on tehnyt ja opettanut, ja mitä Hän vielä tekee!

Menemme eteen päin Jumalan suunnitelman mukaan Hengen voimassa. ”Ja nyt, lapset, pysykää Hänessä.” 1 Joh. 2:28.

Weijo Lindroos

Raamatullinen kristittyjen yhteys

Posted on by -

Mikä on Jumalan tahto ja mitä kristittyjen yhteydellä tarkoitetaan?

Ensiksikin meidän pitää ymmärtää, että uuden liiton kristittyjen raamatullinen yhteys on Jumalan tahto. Ja kyse on siis raamatullisessa uskossa Jeesukseen olevien yhteydestä.

Jeesus rukoili yhteyttä meille: ”jotta he olisivat täydellisesti yhtä ..” Joh. 17:23. Jeesuksen tarkoittama uskovien yhteys on kokonaan eri asia kuin esim. ekumeenisen liikkeen pohjalle kehitetty kirkkokuntien yhteys.
Annamme kiitoksen, kunnian ja ylistyksen taivaan Kuninkaalle, ”Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään päästänyt meidät synneistämme ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi..”. Ilm. 1:5,6 ja 5:9. Jeesus ansaitsi meille pelastuksen sijaisuhrillaan Golgatan ristillä. Tälle pelastustyönsä kalliolle Hän perusti itselleen seurakunnan (Matt. 16:18. ja 1 Kor. 3:11), joka on ”Kristuksen ruumis”.1 Kor. 12:27. ”Hän puhui ruumiinsa temppelistä..” Joh. 2:19-22.

Yhteys on Jumalan tahto. Toisin ei voi olla. Eikä tämä totuus saa jäädä pelkästään ideologiseksi opiksi. Aito uskovien yhteyshän ei perustu vain oppiin. Opilliset asiat ilman Pyhän Hengen siunaavaa vaikutusta ja johdatusta jopa erottavat uskovia toisistaan. Tarvitsemme ennen muuta pyhien asioiden kokemista ja niihin sisälle tulemista sekä elämänyhteyttä Jeesuksen kanssa. Uskoon tullessamme syntitilaan kuollut henkemme heräsi eloon ja näin Jumalan Elämä alkoi vaikuttaa sisimmässämme, persoonallisuutemme keskuksessa. Efes. 2:1-10. Näin saimme uudestisyntyä Pyhästä Hengestä. Tämä Elämä avaa mahdollisuuden Raamatun opetusten oikealle ymmärtämiselle ja vastaan ottamiselle ja niihin sisälle tulemisen. 2 Kor. 3:14-18. Hän avasi ymmärryksemme käsittämään Kirjoitukset. Luuk. 24:45. ”Meillä on yhteys keskenämme”, Jumalan ja Hänen omiensa kanssa (1 Joh. 1:5-9), koska olemme sisällä Jumalan Elämässä ja Hänen Elämänsä on meissä Jeesuksen Kristuksen kautta. ”Minä olen Tie, Totuus ja Elämä! Ei kukaan tule Isän luo (yhteyteen) muuten kuin minun kauttani.” Joh. 14:6.

Raamatullista yhteyttä on vielä hyvin vähän.  Mutta Pyhä Henki on johdattamassa yhteyteen lisää rakkaita veljiä ja sisaria. Hän saa ihmiset etsimään toisiaan ja hakeutumaan Karitsan verellä ostettujen joukossa olevaan yhteyden armahtavaan ilmapiiriin. Yhteyden esteet poistuvat ja näin seurakunta alkaa toimia ja järjestäytyä oikean yhteyden edellyttämällä tavalla.
”Minä etsin veljiäni. Voisitko kertoa minulle, missä he ovat paimenessa?” 1 Moos. 37:16.

Pyhä Henki etsii ja kutsuu veljiä ja sisaria mukaan seurakunnan ennalleen asettamiseen. ”Taivaan oli määrä ottaa Hänet luokseen niihin aikoihin asti, jolloin kaikki asetetaan kohdalleen. Tästä Jumala on puhunut ikiajoista asti pyhien profeettojensa suulla.” Apt. 3:21. Jumala on aina tahtonut asettaa seurakunnassaan kaiken kohdalleen.

Keiden välille yhteys voidaan rakentaa?
”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Apt. 2:38,41,42. Tämä opetus tarkoittaa, että uskovien yhteyden tulee rakentua niiden uskossa olevien välille, jotka ovat ottaneet vastaan pelastussanoman (2 Kor. 6:1,2), tehneet parannuksen synneistään ja antaneet kastaa itsensä upotuskasteella vedessä Jeesuksen Kristuksen nimeen sekä pysyvät raamatullisessa apostolien opetuksessa. Ainoastaan näiden uudestisyntyneiden- ja tämän totuuden perustalle on mahdollista rakentua aito ja Jumalan tahdon mukainen uskovien yhteys. Jumala tahtoo pestä seurakuntansa liasta, jonka hajaannuksen tila on aiheuttanut.

Tämän aihepiirin perustotuus:
Kaikki raamatullisesti uskossa Jeesukseen olevat ihmiset samalla paikkakunnalla ovat kunkin paikkakunnan Jumalan seurakunta! Tämä on yksiselitteinen Raamatun opetus. Jumalan näkee asian näin. Nyt Jeesuksen tulemuksen aattohetkinä meitä kutsutaan toteuttamaan tätä Jumalan näkyä. Toteuttaminen edellyttää sen tietämistä, ettei Jumalan seurakunta ole mikään kirkko tai yhdistys yms. ihmisten perustama laitos, vaan pelastetut ihmiset.

Raamattu asettaa paikkakunnan rajat seurakunnan rajoiksi.  ”…asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat.” Tiit. 1:5. ja Ilm. 1:11. Apt. 14:23. Ym. Nämä kaupunkivanhimmat johtavat kaikkia saman paikkakunnan uskovia toimimaan yhteistyössä ilman rajoja. Se on rajatonta yhteyttä. Ei ”yli seurakuntarajojen”, vaan ilman niitä. Tällä tiellä Jeesus, johdattaa laumaansa asettamiensa seurakuntavirkojen piirissä.
Seurakuntatoiminnan tulee siis rakentua paikalliselle yhteysperiaatteelle. Yhtäkään uskossa olevaa ja kasteella käynyttä saman paikkakunnan kristittyä ei saa rajata ulkopuolelle! On Jumalan tahdon vastaista ajatuksissaankaan jakaa saman paikkakunnan uskovia eri ryhmiin. Sellainen on Raamatun mukaan seurakunnan hajottamista. ”Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman.” Joh. 10:12. Apt. 20:29.
Raamattu ei opeta, että seurakunta olisi jakaantunut, vaikka se kokoontui alussa monissa eri kokouspaikoissa. Seurakunnasta mainitaan monikossa silloin, kun kysymyksessä on monta kaupunkia. Jokaisella paikkakunnalla on YKSI seurakunta, jotka kaikki yhdessä ovat maailmanlaajuinen Kristuksen ruumis (1 Kor. 12:27) ”yksi ruumis” Efes. 4:4. = Monta paikkakuntaa, monta seurakuntaa. Yksi paikkakunta, yksi srk. Ilm. 1:11. Näin Raamattu opettaa.
Epäraamatullista on myös ajatella, että joku Kristuksessa oleva ihminen (Gal. 3:26,27) ei muka ollenkaan kuuluisi seurakuntaan. Sehän on mahdotonta. Jokainen uskoon tullut kuuluu seurakuntaan sen perusteella, että kuuluu Jeesukselle ja Hänen pelastettujensa joukkoon. Ja näitä seurakuntaan kuuluvia, kasteella käyneitä veljiä ja sisaria voimme siunata seurakuntayhteyteen. Kuuluminen ja yhteys ovat siis kaksi eri asiaa. Jumalalle kuuluvina tahdomme luonnollisesti hakeutua keskinäiseen yhteyteen.
Ekklesia/seurakunta Raamatussa merkitsee maailman syntielämästä ulos kutsuttujen kokoon kutsumista. Meitä kutsutaan toimimaan yhtenä järjestäytyneenä paikallisseurakuntana seurakuntavirkoineen. Näin oli esim. Jerusalemin alkuseurakunnassa, jossa oli kymmeniätuhansia uskoon tulleita. Apt. 21:20. He kaikki pysyivät ”apostolien opetuksessa”. Apt. 2:41,42. Ja vaikka heillä oli kymmeniä kokouspaikkoja, oli heillä vain yksi vanhimmisto. Apt. 15:4,622,23.

Raamatullisessa uskossa olevat ja kasteella käyneet ihmiset ovat siis Jumalan seurakunta. Ef. 2:19-22. / Apt. 2:41. 19:1-6. Tie tämän seurakunnan jäsenyyteen kulkee uudestisyntymisen kautta. Raamatulliseen seurakuntaanhan ei voida liittyä kuten maallisiin yhdistyksiin. Tähän synnytään uskoon tulemisessa Pyhästä Hengestä. Se on uudestisyntyminen. Joh. 3:3-5. Ja vanha synti-ihminen haudataan upotuskasteessa Jeesuksen nimeen. Jeesus sitten täyttää omansa Pyhällä Hengellä, joka jakaa armolahjoja ”niin kuin itse tahtoo”. 1 Kor. 12:11. ”Tavoitelkaa innokkaasti parhaimpia armolahjoja. Ja vielä minä osoitan teille verrattoman tien.” 1 Kor. 12:31. ”Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää innokkaasti saamaan hengellisiä lahjoja, varsinkin profetoimisen lahjaa. Kielillä puhuva ei näet puhu ihmisille vaan Jumalalle. Häntä ei ymmärrä kukaan, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä.” 1 Kor. 14:1-2.  Hebr. 10:25.
Jumala ei hyväksy uskovien jakaantumista eri nimikkeiden alle. Kuinka siis mekään voisimme sitä hyväksyä?

Kirkkokuntiin kuuluminen.
Ajattele, jos Jumala olisi perustanut tai perustuttanut esimerkiksi luterilaisen kirkon? Eikö siinä tapauksessa jokaisen tulisi liittyä ko. kirkkoon? Tottahan Jumala tahtoisi ihmisten kuuluvan Hänen perustamaansa kirkkoon. Mutta jos Jumala ei ole perustanut kirkkoa, ei kenenkään tule kuulua siihen. Sama ajatusrakennelma pätee esim. vapaakirkkoon, baptisteihin, helluntailaisuuteen, adventismiin, metodismiin  yms. Jos Jumala on perustanut tai perustuttanut jonkun uskonnon, tulee jokaisen uskovan välittömästi liittyä siihen.  Jos Jumala ei ole perustanut jotain uskontoa, ei kenenkään tule kuulua sellaiseen.
Mutta entä jos Jumala on perustanut monta uskonsuuntaa? — Silloin tulee kokonaan lopettaa puhe uskovien raamatullisesta yhteydestä. Hänhän olisi siinä tapauksessa itse syyllinen seurakuntansa hajaannustilaan.
Mistä voimme tietää, onko Jumala perustanut jonkun ed. m. uskonnoista? – Voimme katsoa asian Raamatusta: Jos löydämme sieltä jonkun nykyisen uskonsuunnan, niin menemme välittömästi liittymään siihen Jos emme löydä jotain nykyistä uskonsuuntaa Raamatusta, ei meidän tule kuulua mihinkään niistä. Mihin sitten tulee kuulua? – Vastaus on, että vain apostolisen ajan kristinusko kuuluu meille. Mihin seurakuntaan he kuuluivat, samaan mekin kuulumme. Emmekä sen lisäksi kuulu mihinkään muuhun uskontoon. Ja yhteyteen tultuamme muistamme Lootin vaimoa. Luuk. 17:32. Se tarkoittaa, että nimikylttiuskontojen jäsenyydestä poistumisen jälkeen meidän ei tule katsoa taaksemme haikaillen sinne takaisin.
Jumalan omistaman seurakunnan ”jäsenrekisterin” pitäminen kuuluu vain Jumalalle. ”Herra tuntee omansa!” 2 Tim. 2:19. ”Iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” Luuk. 10:20.
Tämän totuuden perusteella ymmärrämme, miksi Raamatussa ei ole ohjetta tai kehotusta seurakuntien perustamiseen. Ainoa ainutlaatuinen seurakunta perustettiin ristillä Jeesuksen veriuhrin kautta. Joh. 2:1922.

TAKAISIN ALKUUN
Jumalan rakkautta täynnä oleva Taivaan kehotus kutsuu Jeesuksen verellä ostetut ihmiset alkuperäiseen Jumalan suunnitelmaan:
”Palatkaa te luopuneet lapset! Palatkaa takaisin muinaisille poluille, apostolisen ajan yhteyteen! Poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä!”
Olen saanut ymmärtää Jumalan näyn Hänen seurakunnastaan. Se on vallannut sydämeni. Ja Jumala on antanut valmiin ratkaisumallin, miten se toteutetaan. Mallina on Raamatussa opetettu apostolisen ajan valmis usko.
Yhteyden esteet tulee nyt siis poistaa yksilöuskovien elämästä ja alkaa rakentaa jokaisella paikkakunnalla kaikkien oikeiden kristittyjen yhteistä seurakuntaa. Matt. 15:13.
Pyhä Henki toimii Jumalan seurakunnassa järjestäen toiminnan raamatulliseksi. Hän saakoon johdattaa tahtonsa mukaisesti sekä jakaa armolahjoja ja voimavaikutuksia. 1 Kor. 12-14 luvut. Näin seurakunta kasvaa ja rakentuu. Kokoontumiset ovat pääasiassa Pyhän Hengen toimintaa; ei liiallisesti oppipainotteista, vaikka oikea opetus Raamatun asioista onkin välttämätöntä. Opetus tulee rajata ja yhdistää niihin aiheisiin, asioihin, jotka olivat alkuseurakunnassa (noin v. 100 jKr.).

ALKUAJAN ESIMERKKI.
”Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä.” 1 Joh. 2:24. Jumala siunatkoon meitä alkuseurakunnan yhteydessä: ”Jos me vaellamme valossa, niin kuin Hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, Hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” 1 Joh. 1:7. Meillä on siis tänäkin aikana aito yhteys keskenämme, jos pysymme yhteydessä apostolisen uskon kanssa. ”He pysyivät apostolien opetuksessa.” Apt. 2:41,42.
Raamatullinen yhteys on mahdollista vain siten, että emme ota esimerkiksemme apostolisen ajan jälkeisiä ihmisiä ja herätysliikkeitä ja niiden opetuksia. Esimerkkinämme on ainoastaan valmis apostolinen seurakunta, joka ilmenee Raamatun sivuilta opetuksena, sekä alkuseurakunnan esimerkkinä ja toimintamallina. Kaikki muut esimerkkilähteet tulee sulkea, koska ne rikkovat yhteyden. ”He pysyivät apostolien opetuksessa..” Apt. 2:42. ”Seuratkaa heidän uskoaan!” Hebr. 13: 7.

Joh. 13:34-35. Nyt on pienten alkujen päivä, mutta ”älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.” Luuk. 12:32. Vaikka olemme uskossa olevina ihmisinä pieni pisara ihmiskunnan valtameressä, olemme todellisuudessa suuri seurakunta, joka koostuu kaikkien aikojen kaikista raamatullisessa uskossa Jeesukseen olevista ihmisistä, maan päällä ja Paratiisissa. Olemme Jeesuksen verellä ostettu ainoa Jumalan seurakunta, Kristuksen ruumis. Menemme eteen päin luottaen Jumalan armoon, että Hän lisää kansansa täysimääräiseksi. 2 Tess. 3:1.
Jos kuulut Kristukselle, kuulut myös Hänen seurakuntaansa. Sen perusteella voimme siunata sinut toimintayhteyteen.
Ja kun Herra sitten alkaa lisätä yhteyteen enemmän ihmisiä, on Pyhä Henki johdattava lisää kokouspaikkoja, tarpeen mukaan. Apt. 1:13. 12:12. 19:9. Kokouksissa kaikki saavat olla Pyhän Hengen luomassa armahtavaisuuden piirissä ja saavat rohkaisevaa opetusta pysyä apostolien opetuksessa. 1 Kor. 14:26. ”He (uskoon tulleet ja kasteella käyneet) pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä!” Apt. 2:42. Kol. 3:16. / 1 Joh. 2:24.

Jumalan seurakunnassa on kaksi Raamatusta nousevaa opetuksen lähdettä:
1. apostolisen ajan opetukset ja
2. valmiiksi kehittyneen alkuseurakunnan esimerkki (n. v. 100 jKr.).

Kaikki mukana olevat tietävät, ettei Jumalan seurakunnassa mainosteta tai suositella toimintaa uskonsuuntien nimikylttien alla.
Emme ole
– katolisia tai protestantteja
– luterilaisia
– helluntailaisia
– vapaakirkollisia
– baptisteja
– yms. laisia, isteja jne.
Olemme vain kristittyjä, Kristuksen ruumiin jäseniä (1 Kor. 12:27), kristittyjä ilman etuliitteitä! Olemme hajaannuksen ulkopuolella. Tähän samaan yksi seurakunta yhdellä paikkakunnalla -periaatteelle kutsumme kaikkia veljiä ja sisaria.  Yksi kasvu- ja toimintapaikka, on Jumalan tahto. Emme siksi osallistu erilaisten nimikylttien alla oleviin toimintoihin. Eikä tässä ole kysymyksessä uusi seurakunta, vaan päinvastoin: poistuminen uusista ja palaaminen takaisin alkuperäiseen.

”Jokainen istutus, jota ei taivaallinen Isä ole istuttanut, on juurineen poistettava!” meidän elämästämme. Matt. 15:13. Emme tämän opetuksen perusteella siis yritä lopettaa uskonsuuntia. Kirkot ym. uskonnot poistuvat vain tähän toimintaan mukaan tulevien yksilöuskovien elämästä. Tiedämme kirkkokuntien jatkavan toimintaansa Jeesuksen tulemukseen asti. Kaikissa kristillisissä uskonsuunnissa on paljon meitä parempia veljiä ja sisaria, jotka tekevät sielujenvoittamistyötä Pyhän Hengen johdossa. Ihmisiä pelastuu ja uskoon tulleet kastetaan Jeesuksen nimeen. Näin Jumalan seurakunta lisääntyy, vaikka he toimivatkin siellä (useimmiten tietämättään) hajaannuksen periaatteella. Emme silti rukoile hajaannuksen tilassa olevalle muulle toiminnalle siunausta, vaan rukoilemme, että aidot kristityt tulevat ulos sieltä. Jumalahan tahtoisi jokaisen uskoon tulleen toimivan omassa seurakunnassaan, joka ei siis toimi minkään nimikyltin alla. Mutta ihmissielujen pelastuminen on meille aina suuri ilon aihe. Mm. Turun seurakunta lisääntyy aina jonkun tullessa uskoon ja kasteelle Turussa, missä tahansa piirissä. Apt. 2:41. Seurakuntatotuuden ymmärtäminen ei siis ole pelastuskysymys. Huomioi kuitenkin 2 Tessal. 1:6-10. ja Ilm. 22:18,19. Emme siksi rukoile siunausta hajaannuksen käytännölle, ”eri seurakunnille”, vaan Jumalan seurakunnalle, joka olemme ME kaikki saman paikkaunnan kristityt.
Luemme jokaisen oman paikkakuntamme uskoon tulleen ja kasteella käyneen kuuluvaksi tähän yhteen Jumalan seurakuntaan, nekin, jotka käsityksillään ja järjestelmillään sulkevat meidät ulkopuolelleen.
Jumalan tahto on yhteys eikä hajaannus. Jumalan seurakunnassa edustamme yhteyttä ja toimimme sen perustalla. Uskonsuunnat edustavat hajaannusta.
Tätä tulee toistaa yhä uudelleen: Jumala näkee jokaisella paikkakunnalla yhden Jeesuksen verellä lunastetun ihmisjoukon. Tämä lauma on Hänen seurakuntansa. Meidän tulee nähdä Jumalan kanssa samalla tavalla eikä hyväksyä Raamatun opetusten rinnalle muita, ns. ”yhteiskristillisiä” ekumenia-näkemyksiä.
Ikävä asia on, että uskonsuunnissa hyväksytään seurakunnan jakautuminen erilaisten nimikylttien alla toimiviksi karsinoiksi. Me emme hyväksy sellaista, koska Jumala ei sitä hyväksy. Mutta hyväksymme eri piireissä olevat rakkaat veljet ja sisaret, koska Jumalakin hyväksyy heidät!

Jumala on viisaudessaan asettanut paikkakunnan rajat seurakuntansa rajoiksi. ”.. että järjestäisit sen, mikä jäi vielä järjestämättä, ja asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat.” Tiit. 1:5. Vain tämän raamatullisen rajauksen sisällä voi toimia rakkauden käsky uuden liiton tarkoittamassa mielessä : ”Rakasta lähimmäistäsi!” (ei siis kauimmaistasi). Joh. 13:34,35. Näiden Jumalan asettamien rajojen sisällä voimme tulla toistemme vaikutuspiiriin, joihin kauimmaiset eivät yllä. Mutta kuitenkin Luuk. 10:25-37. Gal. 6:10.
Pyhä Henki kutsuu ja kokoaa yhteisrintamaan Hengessä vaeltavia uskovia. Rehelliset ja vilpittömät Jumalan lapset ottavat kutsun vastaan.
Kaikki hengelliset tehtävät ja kutsumukset voidaan suorittaa tässä yhteydessä. Eikä uusia ”seurakuntia” enää koskaan pidä aloittaa. Seurakunta on, ja se tulee järjestää toimivaksi. Siunaamme Jumalalta saadut tehtävät, ja ns. seurakuntavirat Efes. 4:11 ja 1 Tim. 3:10 periaatteen mukaisesti.

Nyt on seurakunnan kokoamisen aika!
Taivas kutsuu uskovia tähän lopunajan toimintaan, jota Pyhä Henki johtaa keskinäisen rakkauden ja nöyrän yksimielisyyden pohjalla. 1 Kor. 1:10. ”Kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan, niin että te yksimielisesti, yhdestä suusta, ylistäisitte meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää.” Room. 15:5,6.
”Kootakseen yhdeksi hajallaan olevat Jumalan lapset.” Joh. 11:52. Kenenkään ei enää pidä eristäytyä omiin karsinoihinsa, vaan tulla mukaan YHTEEN yhteiseen seurakuntatoimintaan ulkopuolelle karsinoiden. Jumala auttaa lopettamaan kaikenlaisen sooloilun, jota yksityiset kristityt sekä uskonsuunnat ovat harrastaneet raamatullisen seurakuntatoiminnan ulkopuolella.

Korinton YKSI seurakunta
Uskoon tulleista korinttolaisista sanottiin: ”Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne Hänen jäseniänsä.” 1 Kor. 12:27. / Apt. 18:8. Siinä on opetus ainoasta Raamatun tuntemasta seurakunnan jäsenyydestä: raamatullisessa uskossa Jeesukseen olevat ihmiset ovat seurakunta! Ja niin kuin kirjoitettiin ”Korinttossa olevalle Jumalan seurakunnalle” (1 Kor. 1:2), samoin on tämä kirje osoitettu sinun paikkakunnallasi olevalle Jumalan seurakunnalle. Luuk. 10:20. Ko. korinttolaiset olivat tulleet uskoon ja sen jälkeen ottaneet kasteen Jeesuksen nimeen. Apt. 18:8. Apt. 2:38, 41,42. Sen perusteella he olivat ”Korintossa oleva Jumalan seurakunta”.
Tähän toimintaan voivat tulla mukaan ainoastaan yksilöuskovat. Kirkkokuntien on mahdotonta muuntautua raamatulliseksi seurakunnaksi.

NYT …
on aika alkaa julistaa, että ME OLEMME tämän paikkakunnan Jumalan seurakunta. Ja sisällytämme tuohon ”ME” sanaan kaikki paikkakuntamme uskossa olevat ja kasteella käyneet eli Kristuksen ruumiin jäsenet. Ja rukoillessamme siunausta meille, laajenee tuo ”me, meitä” -sana käsittämään kaikki tämän paikkakunnan uudestisyntyneet ja kasteella käyneet Jumalan lapset. ME olemme (esim.) Turussa oleva Jumalan seurakunta. Samoin tulee tapahtua siis sinun paikkakunnallasi: Helsingissä olevat Kristuksen ruumiin jäsenet ovat Helsingissä oleva Jumalan seurakunta. Oulussa olevat kristityt ovat Oulun seurakunta. Tampereen kristityt ovat Tampereen seurakunta. Jne… Sak. 11:7.
Ja kun tässä kirjoituksessa mainittu raamatullinen seurakuntatoiminta on aloitettu sinun paikkakunnallasi, ei uutta toimintaa enää milloinkaan tule aloittaa. Uusihan olisi lahko, joka aloittaisi taas uuden eksytyksen.

PS. Näiden asioiden oikein ymmärtäminen edellyttää nöyrtymistä ja siinä elämistä (Jaak. 4:6), ettemme ylimielisesti luule itseämme muita kristittyjä paremmiksi, ”…vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne”. Filip. 2:3. Sananl. 16:5. Raamatun sivuilla oleva profeetallinen sanoma kutsuu meitä nöyrtymään ja ottamaan vastaan rakkaus totuuteen.

Tässä kirjoituksessa esitetty seurakuntatotuus on meille jokaiselle Hebr. 10:25. mainittu ”OMAN” seurakunnan toiminta: ”Älkäämme jättäkö yhteistä kokoontumistamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme entistäkin enemmän, kun näette tuon päivän lähestyvän.”

Ole siis mukana tässä historiallisesti merkittävässä Jumalan hyvän tahdon toteuttamisen toiminnassa ja tässä kirjoituksessa mainituilla periaatteilla? Joh. 17:23 / 13:34.

Raamatullinen yhteys ON Jumalan tahto!
” .. kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset.” Joh. 11:52.

Tervetuloa kauempaakin Turkuun kokouksiin.

Rukous- ja siunausterveisin
Weijo Lindroos

PS. Tässä linkissä uusi versio muutamine lisäyksineen.

Katso myös aiheeseen liittyvä lyhyt video:
Niin kuin alussa.

Aiheesta myös lisää kirjoituksesta:
Yhteys seurakuntavirkojen piirissä.

Tiedote luterilaisille

Posted on by -

Jumala tahtoo hyvää luterilaisille samoin kuin kaikkien uskontojen jäsenille.

Onko kukaan kertonut Sinulle, että olet Jumalalle rakas ihminen? Jumala johdatti Sinut lukemaan tämän artikkelin, että saat kuulla oikean sanoman Jeesuksesta, joka sovitti syntisi sijaisuhrillaan, kärsimyksellään ja kuolemallaan Golgatan ristillä? Hän otti päällensä sinulle kuuluvan tuomion. ”Se on täytetty!”
Ristintyönsä jälkeen Jeesus nousi ylös kuolleista. Hänellä on ”kuoleman ja Tuonelan avaimet”. Ilm. 1:18.
Kun otat vastaan Jeesuksen Pelastajaksesi, saat syntisi anteeksi ”uskon kautta Hänen vereensä”, etkä joudu kadotukseen! Room. 3:23-25. 2 Kor. 6:1,2.
Kun sitten olet ottanut vastaan Jumalan armon Jeesuksessa, on seuraava askel kasteelle tuleminen. Se tarkoittaa Raamatun opettamaa upotuskastetta vedessä Jeesuksen Kristuksen nimeen. Apt. 2:38,41. Lapsikaste ja kirkon jäsenyys ei ole pelastanut sinua. Jeesus on ainoa ”Tie, Totuus ja Elämä”. Joh. 14:6. ”Ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Jeesuksessa Kristuksessa!” Room. 8:1. Jumala tahtoo antaa anteeksi syntisyytesi ja tekosyntisi.
Sinun pitää siis tulla uskoon eli uudestisyntyä Pyhästä Hengestä. Joh. 3:3-5. Se ei ole pelkkä uskonnollinen oppi, vaan todellinen tapahtuma, jossa Jumalan Elämä tulee sisimpääsi. Näin tapahtuu, että ”elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa vapauttaa sinut synnin ja kuoleman laista.” Room. 8:2. Jeesuksen ylösnousemuselämä, ikuinen ELÄMÄ, tulee sisimpääsi ja alat elää elämänyhteydessä ylösnousseen Herran kanssa. Hän alkaa vaikuttaa sinussa tahtomisen ja tekemisen niin että elät uskoasi todeksi.
”Hänen työtovereinaan me kehotamme teitä vastaan ottamaan Jumalan armon, niin ettei se jää turhaksi!” 2 Kor. 6:1,2.
Tätä sanomaa et olisi voinut kuulla kirkossa.

Mitä siis teet synneillesi?

Ilman Jeesusta henkilökohtaisena Vapahtajana ei kukaan ole Jumalan lapsi eikä pääse taivaaseen. Ihminen voi kuulua kirkkoon ja muihin ihmisperusteisiin uskontoihin, mutta hän ei kuulu Jumalalle ja Hänen seurakuntaansa ennen aitoa uskoon tulemista. Tie Jumalan yhteyteen on avattu vain Jeesuksen veren kautta. Hän sanoo: ”Minä ole Tie, Totuus ja Elämä! Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani!” Joh. 14:6. Siinä Jeesus kumoaa kaikki uskonnot turhina ihmistekoina, jotka eivät voi antaa syntejä anteeksi. ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa!” 2 Kor. 5:19. Jeesus ei ole uskonnollinen kirkon ideologia, vaan ylösnoussut Taivaankaikkeuden Kuningas ja herrojen Herra, jolla on kaikki valta Taivaassa ja maan päällä. Ota vastaan Hänet jo tänään! Jumala tahtoo antaa syntisi anteeksi!
Pyhä Henki kehottaa sinua eroamaan kirkosta ja liittymään ikuiseen liittoon Jeesuksen kanssa.

Hanki itsellesi Raamattu (Raamattu Kansalle käännös). Ala lukea sitä Uuden testamentin puolelta. Lue rukoillen ja pyytäen, että Pyhä Henki avaa ymmärryksesi käsittämään lukemaasi. Rukoile todellisesti nöyrtyen ja ääneen, Jeesuksen Kristuksen Nimessä!
Jumala odottaa voidakseen olla Sinulle armollinen. Voit rukouksessa keskustella Jeesuksen kanssa kuin parhaan ystäväsi kanssa. Ja kun sitten otat vastaan Hänet Pelastajaksesi, ota yhteyttä. Järjestämme kastetilaisuuden, jossa sinut kastetaan raamatullisella upotuskasteella uuden Herrasi Jeesuksen Kristuksen Nimeen! Apt. 22:16. Näin olet samassa uskossa alkuajan kristittyjen kanssa. Olet aito kristitty, Jumalan lapsi.

Kun toimit tässä kirjoituksessa opetetulla tavalla sinä pääset Taivaaseen.

W.L.
Ota yhteyttä.

Perhekuntien pelastuminen

Posted on by -

Apt. 16. luvussa oleva opetus perhekuntien pelastumisesta.

”Niin he sanoivat: ´Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi`” Jae 31.
Monet uskossa olevat ovat hämmentyneet Jumalan sanaa kohtaan, kun heille on valheellisesti lupailtu, että omaiset pelastuvat, jos yksi heistä pelastuu. Kuitenkin omaisia on sittemmin siirtynyt pois tästä ajasta ilman uskoon tulemista eli pelastumattomina. Se on kaikille suuri murheen asia.
Ihmisille ei ole kyllin selvästi opetettu Raamatun antamia pelastumisen periaatteita, että jokaisen ihmisen tulee itse uskoa henkilökohtaisesti Herraan Jeesukseen. Mark. 16:15-16.

Mitä Apt. 16:30-34 siis opettaa? – Paavali ja Silas olivat joutuneet vankilaan uskonsa tähden. He olivat pahoinpideltyinä ja vaatteet riekaleina, mutta ylistivät siellä Herraa kahleiden kilinällä säestäen. Jumala puuttui asiaan. Vankilaan tuli maanjäristys. Vankien kahleet irtaantuvat, kun koko vankilan perustukset järkkyivät. Vanginvartija pelästyi tätä suuresti aikoen tehdä itsemurhan. Mutta Paavali sai vanginvartijan rauhoittumaan. ”Älä tee itsellesi mitään pahaa!”
Filippin vanginvartija tiesi Paavalin ja Silaan Jeesukseen uskoviksi. Niin hän kysyi heiltä: ”Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?” (jae 30). – ”Niin he sanoivat: ´Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi`.” Jae 31. Tästä lupauksesta on tehty johtopäätös, että yhden tullessa uskoon, pelastus tulee automaattisesti kaikille perheen jäsenille. Mutta Raamattu ei tässä tai muissakaan kohdin lupaa, että joku voisi pelastua ilman omakohtaista uskoon tuloa. ”Joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakunta.” Joh. 3:3. Perhekunnan pelastumiselle annettiin nimenomainen ehto uskoa Jeesukseen: ”Uskokaa Jeesukseen, niin sillä tavalla sinä ja sinun perhekuntasi pelastutte!” Huomaatko? ”Usko Herraan Jeesukseen, niin SINÄ pelastut!” oli sanottu jokaiselle vanginvartijan perhekuntaan kuuluvalle. ”Hän puhui Jumalan Sanaa kaikille…” Jae 32. ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi” pelastuu, jos jokainen heistä uskoo Herraan Jeesukseen Raamatun opettamalla tavalla.
Ihminen saa syntinsä anteeksi Jeesuksen Nimessä ja veressä: ”Uskon kautta Hänen vereensä” (Room. 3:23-26) ottamalla vastaan Jumalan armon. 2 Kor. 6:1,2.
Apt. 16 luvun opetus pysyy siis yhteydessä Raamatun kokonaisopetuksen kanssa, että ihminen pelastuu vain henkilökohtaisen uskon kautta Jeesukseen, ei jonkun toisen, esim. perheen isän- tai kummien uskomisen kautta. ”He puhuivat Jumalan Sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat.” Jae 32. Koko perhekunta siis kuunteli Paavalin ja Silaan puhetta. He kaikki olivat siinä iässä, että kykenivät kuulemaan ja ymmärtämään, koska sanotaan, että he kaikki tulivat uskoon, koko perhekunta. Välittömästi heidät myös kastettiin Jeesuksen nimeen. Ei odotettu edes aamun valkenemista, vaan ”hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta”. Jae 33. Ja syntyi suuri ilo, pelastuksen riemu, kun vanginvartija perheineen” riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi”. Jae 34 .

Filippin vanginvartijan perheelle annettu lupaus koskee siis meidänkin omaisiamme. He pelastuvat, jos jokainen heistä uskoo Jeesukseen syntiensä sovittajana ja ylösnousseena Vapahtajanaan sekä ottavat Hänet vastaan omana Herranaan ja sitten tulevat kasteelle!
Rukoillaan siis omaistemme puolesta, ja kerrotaan heille ristin työstä, koska usko syntyy Jumalan sanan kuulemisesta. Room. 10:17.

Mistä Kain sai vaimonsa?

Posted on by -

Kain ja Aabel olivat ensimmäiset maailmaan syntyneet ihmiset, Aadamin ja Eevan jälkeläiset. Mutta Kain tappoi Aabelin. – Ja Raamattu kertoo, miten Kain sittemmin löysi itselleen vaimon vieraalta maalta. Miten tämä selittyy? Kysymys asetetaan useinkin tarkoitushakuisesti väärin, jotta saataisiin Raamatun sana näyttämään virheelliseltä. Ivaten kysytään: ”Mistä Kain sai vaimon, kun muita ihmisiä ei ollut?” Mutta Raamattu ei sano, etteikö silloin olisi ollut muita ihmisiä! Adamille ja Eevalle syntyi nimittäin paljon poikia ja tyttäriä, mm. Seet. 1 Moos. 4:25. ”Aadam eli Seetin syntymän jälkeen 800 vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.” 1 Moos.5:4. Ensimmäisen ihmisparin jälkeläiset hajaantuivat ”vieraalle maalle”, myös veljensä murhannut Kain. Aikanaan Kain otti siis sisartensa tai jopa sisarustensa jälkeläisen vaimokseen. 1 Moos. 4:17. Asiassa ei siis ole vähääkään ristiriitaa. Tosin Raamattu ei aseta tapahtumia kronologiseen järjestykseen, vaan esitetyt tapahtumat saavat täydennystä seuraavilla sivuilla. Esimerkkinä luomiskertomus (1 Moos. 1), joka saa täydennystä 2. luvussa.
On huomioitava, että Adamin elinaika oli 930 vuotta, ja hänen elinaikanaan ihmiskunta lisääntyi satoihin tuhansiin, jotka hajaantuivat tahoilleen. Siellä he tapasivat toisiaan, menivät liittoon ja synnyttivät lapsia.
Myös Seet, Aadamin ja Evan kolmas poika (1 Moos.5:3) , otti vaimon isänsä Adamin tyttäristä, tai tyttären tyttäristä.
Näin ihmiskunta alkoi lisääntyä Jumalan luoman yhden ihmisparin kautta. Tämä on järkeenkäypää ja loogista. Vasta Mooseksen aikana lähisukulaisten liitot kiellettiin. 3 Moos. 18.

PS. Adamin aikaisen luonnon vesi, ilma ja ravinto olivat 100% puhdasta. Sen ansiosta ihmisten elinikä oli lähes tuhat vuotta. Mm. maailman vanhin ihminen, Metusalah, eli 969 vuotiaaksi. 1 Moos. 5.27.

Weijo Lindroos
Turku

Armosta pelastetut

Posted on by -

”Armosta pelastetut uskon kautta..”
”Yksi kaste.”

EFESOLAISTEN USKOON TULO JA KASTE

Efeson kaupungissa pieni ihmisryhmä oli pelastunut. Miten se oli tapahtunut?
”Sillä armosta te olette pelastuneet, uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” Efes.2:8-9.

On mielenkiintoista katsoa Raamatusta millä tavalla efesolaiset pelastuivat armosta, uskon kautta. Ja mikä oli heitä yhdistävä ”yksi kaste”.
Tässä Raamatun kohdat siitä:

1. He olivat kuulleet Jumalan Sanan ristintyöstä. Apt. 18:24-25. 1 Kor. 1:18.
2. He uskoivat vastaan ottaen kuulemansa Sanan. Apt.19:1-2. 2 Kor. 6:1,2.
3. Heidät kastettiin uskoontulonsa jälkeen Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen. Apt.19:5,6. Efes. 1:13. Room. 8:9.
4. He tekivät parannuksen eli kääntyivät pimeydestä valkeuteen ja tekivät elämänsä suursiivouksen. Apt. 2:38. 17:30. 19:18-20. Apt. 26:17,18. Efes. 5:8,9. He alkoivat elää yhdessä Jeesuksen kanssa. Niin kuin Jeesus ”oli täynnä armoa ja totuutta”, niin Hän tahtoo meidänkin olevan. Joh. 1:14.

Näiden askelten kautta kulkeneille Efeson uskoville Paavali siis kirjoitti, että he ovat pelastuneet armosta, uskon kautta. Se tapahtui heidän ottaessaan vastaan ja toteuttaessaan Jumalan sanan opetukset. Heidät oli uskoon tultuaan kastettu upotuskasteella Jeesuksen nimeen. Näin he olivat tulleet sisälle armon tilaan. Armo on siis tila, jonka vastakohta on synnin tila. Heitä yhdistivät seitsemän yhdyssidettä: ”Pyrkikää rauhan yhdyssiteen avulla säilyttämään Hengen ykseys: yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin teidät on kutsuttukin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte, yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien, kaikkien kautta ja kaikissa.” Efes. 4:3-6.
Jos joku ei ole ottanut vastaan Jumalan armoa, ei hän vielä ole sisällä armon tilassa: ”Jumalan työtovereina me kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sanoohan Hän: ”Sopivalla ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.” Nyt on sopiva aika, nyt on pelastuksen päivä.” 2 Kor. 6:1,2.

Aidosti uskoon tullut ei enää tahdo elää synnissä, koska ”meillä on Kristuksen mieli”. 1 Kor. 2:16. ”Sinun tahtosi, Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun opetuksesi on sisimmässäni.” Psalmi 40:9. ”Te, jotka rakastatte Herraa, vihatkaa pahaa.” Psalmi 97:10. Parannuksen tehnyt on joka-aikaisessa elämänyhteydessä Jeesuksen kanssa. Näin Pyhä Henki johdattaa kulkemaan armon tiellä.

Mikä siis on Raamatun tarkoittama ”yksi kaste”, jota lausetta usein lainaillaan? – Asia on näin: Ihmisiä tuli uskoon Efeson kaupungissa. He kääntyivät synnin tilasta armon tilaan ja tekivät parannuksen syntitilastaan sekä tekosynneistään. Uskoon tulonsa jälkeen heidät kastettiin vedessä. Ja he saivat sen jälkeen Pyhän Hengen kasteen. Katso vieläkin Apt. 19:1-6:
” Paavali tuli alas Efesoon. Siellä hän tapasi muutamia opetuslapsia ja kysyi heiltä: ”Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?” He vastasivat hänelle: ”Emme ole edes kuulleet Pyhästä Hengestä. Hän kysyi: ”Millä kasteella teidät sitten on kastettu?” He vastasivat: ”Johanneksen kasteella.” Niin Paavali sanoi: ”Johannes kastoi parannuksen kasteella ja kehotti kansaa uskomaan Häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, nimittäin Jeesukseen. Sen kuultuaan he ottivat kasteen (vedessä) Herran Jeesuksen nimeen.  Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heidän päälleen ja he puhuivat kielillä ja profetoivat.”
Heidät siis kastettiin toistamiseen. Mutta silti Raamattu opettaa näille Efeson kastetuille, että heitä yhdistävä tekijä on ”yksi kaste”. Tämä selittyy sillä, että on yksi ainoa Raamatun tuntema kristillinen vesikaste. Se on tämä, mihin Pyhä Henki johdatti Efeson uskoon tulleet. Se oli kaste Jeesuksen nimeen vedessä upottamalla.
Samat pelastuksen askeleet Jumalan armoon ovat edelleen voimassa. Uudessa liitossa ei tunneta käsitettä ”kastamaton kristitty”, vaan lähetyskäskyn antamisen jälkeen kaikki Jeesuksen vastaan ottaneet kastettiin vedessä heidän tultuaan uskoon.

Olet ehkä kuullut kansankirkon piirissä toistettavaa fraasia: ”Minä kurja, vaivainen syntinen.” Tällä he todistavat, etteivät vielä ole löytäneet armosta pelastumista, josta teoriana puhuvat. He eivät ole vielä tulleet sisälle Jumalan armoon ja rakkauteen. Heiltä puuttuu raamatullinen usko, uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä, parannus, kaste. Heidän uskonsa on pelkkää uskonnollista ideologiaa.
Oikeinkin alkanut usko sammuu ellei uskoon tullut ojentaudu kuuliaisuuteen Jumalan Sanalle. ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” Joh.3:36.
Kurjuus ja vaivaisuus jää toimimaan siellä missä ei vaelleta Sanan mukaisesti ja Jumalalle kuuliaisina.

Likaiset ryysyt puhtaisiin vaihtanut ihminen ei enää ole ryysyläinen. Ei myöskään synnit anteeksi saanut ja Jeesuksen vereen luottava Jumalan lapsi enää ole kurja ja vaivainen syntinen. Mutta muistamme myös meille uskossa oleville kirjoitetun opetuksen, että ”Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä.” 1 Joh. 1:7-10. Puhdistettu Jumalan lapsi tosin voi vielä kompastua ja kaatua horjahtaen tien sivuun ja siellä uudestaan likaantua. Silloinkin saamme turvata Jumalan armoon. Hän nostaa langenneen ja katuvan omansa takaisin armon tielle.
Raamattu sanoo kasteella käyneille roomalaisille näin: ”Nyt, kun te olette synnistä vapautettuja ja teistä on tullut Jumalan palvelijoita, teidän hedelmänne on pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:22,23.

Uskoon tulleelle on välttämätöntä ottaa kaste vedessä Jeesuksen nimeen. Näin katkeaa side vaivaisuuteen armosta uskon kautta. Ja Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä. Kasteessa vanha synti-ihminen haudataan. Lue Roomalaiskirjeen 3:23-25. ja 6. luku.

Siunaten,
W.L.

Ehtoollinen

Posted on by -

Mitä tarkoittaa raamatullisuus ja epäraamatullisuus?

Otsikon kysymyksen oikea vastaus ratkaisee monet kiistakysymykset uskovien väliltä:
Lyhyesti pääteltynä on niin, että raamatullisuus on sitä, mikä on ilmoitettu Raamatussa. Epäraamatullisuus on sitä, mikä ei ole Raamatussa. Kaikkia hengelliseen elämään liittyviä kysymyksiä on siis tarkasteltava tältä pohjalta.
Raamattu opettaa, että meidän tulee pysyä alkuseurakunnan opetuksissa: ”Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on se lupaus, minkä Hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä.” 1 Joh. 2:24,25.
”… Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä..” Tämän perusteella toteamme, että alkuperäinen opetus ehtoollisesta sekä alkuseurakunnan käytäntö ratkaisee asian. Raamatun opetukset ratkaisevat asian, eivät meidän mielipiteemme.

EHTOOLLINEN ON PÄÄSIÄISJUHLAN TÄYTTYMYS
Vanhan liiton aikana pääsiäistä vitettiin kerran vuodessa Egyptin orjuudesta lähdön muistoksi. Uudessa liitossa muistelemme meidän irrottautumistamme synnin maailmasta. Jeesuksen sovitusuhri ristillä, ”meidän pääsiäislampaamme”, vapautti meidät syntiorjuudesta. 1 Kor. 5:7. Vietämme pääsiäisjuhlan täyttymystä  ottaessamme ehtoollisessa osallisuuden ”Kristuksen ruumiiseen ja vereen”. ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Joh. 1:29.  ”Häntä piinattiin, ja Hän alistui siihen eikä suutansa avannut. Kuin karitsa, joka viedään teurastettavaksi.” Jes. 53:7. Raamatullinen ehtoollisen vietto on ainoa uuden liiton juhlatilaisuus.

RAAMATULLISUUS 1 Kor. 11:23-34.
Opetus ehtoollisen vietosta, mm. Korintton seurakunnassa tulee asettaa Raamatun viitekehyksiin: Minkälaisille Korintton uskoon tulleille Paavali kirjoitti ehtoollisen viettoon tarkoitetut opetukset? Vastaus on Apt. 18:8: ”Monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin.” Näille uskovina kastetuille korinttolaisille Paavali siis kirjoitti opetuksen ehtoollisen vietosta: ”Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te julistatte Herran kuolemaa..” 1 Kor. 11:23-26. Ottamalla osaa ehtoolliseen julistamme yksilökohtaisesti itsellemme ja toisillemme, että Jeesus murrettiin MINUN syntieni tähden ja Hänen pyhä verensä vuodatettiin MINUN syntieni edestä. Jeesus ”itse kantoi meidän syntimme ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja Hänen haavojensa kautta te olette parannetut”. 1 Piet. 2:24. Käytännössä ehtoollisleipä ja viini kiertävät osallistujien keskuudessa, jossa kaikki kasteella käyneet ottavat siihen osaa sekä jakavat ehtoollista toisilleen. Varsinaista ehtoollisen jakajaa ei Raamatussa edellytetä.
– 1 Kor. 11:17-34. on ehtoollisen vieton lopulliseksi muotoutunut opetus. Siihen ei enää voida liittää ”juopottelua”, jota Korinttossa esiintyi. Alkoholin käyttö ehtoollisella tuomittiin sen tähden jyrkästi: ”Teidän kokoontumisenne ei ole Herran aterian nauttimista, sillä syötäessä kukin nauttii omia ruokiaan, niin että toinen on nälissään ja toinen juovuksissa. 1 Kor. 11:20,21. Uuden liiton ehtoollinen ei enää ole yhteydessä nälkään syömisen kanssa.  ”Jos jollain on nälkä, syököön kotonaan..” Jae 34. Ehtoollisessa on siis vain leipä ja alkoholiton viini. –
Emme aseta ehtoolliseen mitään siihen kuulumatonta eli ”kelvotonta” (1 Kor. 11:27 / ja 20-22), vaan keskitymme ajatuksissamme ainoastaan Jeesuksen ruumiiseen ja vereen. Mutta kelvottomasti ehtoolliseen osallistuminen tarkoittaa siis että ”eikö teillä ole kodit syömistä ja juomista varten”. Jae 22. Ja ”jos jonkun on nälkä, syököön kotonaan.” Jae 34. Emmekä ota ehtoollista kastamattomien kanssa.

EHTOOLLISEN SIUNAUS
”Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset.” 1 Kor. 10:16,17. Vastaamme siinä esitettyihin kysymyksiin kyllä! Se tarkoittaa meille uskoon tulleille, että ottaessamme osallisuuden ehtoollisleivästä ja viinistä tunnustaudumme näin kerta toisensa jälkeen henkilökohtaisesti osallisuuteen ristintyön siunauksista. Se on osallisuus kaikkeen, mitä Jeesus on ansainnut meille. Tunnustaudumme, ”uskon kautta Hänen vereensä”, ehtoollisessa Raamatun opetuksiin sekä yhteyteen aidosti uskoon tulleiden kanssa, jotka ottavat ehtoollista Raamatun opettamalla tavalla. Room. 3:25.

Kaikki Uuden testamentin kirjeet on kirjoitettu ihmisille, jotka olivat tulleet uskoon ja sen jälkeen kastetut upotuskasteella vedessä Jeesuksen Nimeen. Kastetuille annettuja opetuksia ei siksi voi soveltaa kastamattomiin ja kirkkoon kuuluviin. Tämä on pyhä periaate. Seurakunta on maailmasta ja sen uskonnoista erotettujen Taivaan kansalaisten pyhä joukko, jotka ovat antaneet ”pelastaa itsensä tästä nurjasta sukupolvesta” (Apt. 2:40) , tehneet parannuksen synneistään ja ottaneet upotuskasteen vedessä Jeesuksen nimeen. Apt. 2:41.
Maailma ja sen syntielämä on pidettävä poissa seurakunnasta. Näin Pyhä Henki johdattaa eteen päin totuuden tiellä. Joh. 16:13. Room. 6:22.
Myös Roomalaiskirjeen vastaan ottajat olivat kastettuja. Synti-ihminen oli ”haudattu kasteen kautta kuolemaan”. Room. 6:1-4. Raamattu ei ollenkaan tunne käsitettä ”kastamaton kristitty”.

Alkuseurakunnan apostolit toteuttivat Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä, Markus 16:15-16. Ja ensimmäinen kristillinen saarna huipentui sen perusteella parannus- ja kastekehotukseen: ”Ottakoon kukin teistä kasteen…” Apt. 2:38. Asia jatkui jakeen 41 toteamuksella: ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin ja niin heitä lisääntyi..” Siis kasteen kautta seurakunta lisääntyi. He olivat ottaneet konkreettisen upotuskasteen vedessä ”Jeesuksen Kristuksen Nimeen.” ”Hän käski kastaa heidät Jeesuksen nimeen.” Apt. 10:48. Vain kastetut pysyivät ehtoollisen vietossa: ”HE pysyivät … leivän murtamisessa”. Apt. 2:42. Meidän ei nyt tarvitse kuin tietää tuo ”he” sanan sisältö tietääksemme ketkä osallistuivat alkuseurakunnan aikana leivänmurtoon. ”He” tarkoittaa siis ko. Raamatun opetuksen mukaan uskoon tulleita, parannuksen tehneitä ja kasteella käyneitä kristittyjä.
Pietari kehotti synnin tunnossa olevia kuulijoita kasteelle. Sanan vastaan ottaneet kastettiin. Ja ”HE” pysyivät ehtoollisyhteydessä. Raamatussa ei ole opetusta, että muita olisi osallistunut ehtoolliseen apostolisena aikana. Asiaan ei siis jää neuvotteluvaraa. Alkuseurakunnan yhteydessä ei ollenkaan ollut kastamattomia! Tehtävämme on huolehtia, että ennalleen asetetun Jumalan seurakunnan tilanne edelleen pysyy samanlaisena.
Uusi liitto alkoi ristiltä. Mutta ennen uuden liiton alkua Jeesus asetti ehtoollisen niille, jotka ristintyön jälkeen tulevat sisälle uuden liiton kristillisyyteen. ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni!” Luuk. 22:20. Uuden liiton puolella, lähetyskäskyn antamisen jälkeen, ei kukaan uskoon tullut jäänyt kastamattomaksi. Siksi ei voida edes ottaa käsittelyyn epäraamatullista kysymystä: ”voiko kastamaton osallistua ehtoolliseen?”. Ei tietenkään voi.

Markus 16:15-16 on selvä sana kasteesta. Se ei tarvitse mitään selitystä. ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu! Mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Jeesus tarkoitti sitä, mitä sanoi, että evankeliumi tulee uskoa, ja siihen uskova tulee kastaa upotuskasteella vedessä.  Siitä avautuu mahdollisuus ehtoollisen viettoon.
Uudestisyntyminen tapahtuu ”uskon kautta Hänen vereensä.” Room. 3:23-25. Ja seuraava askel on kasteelle lähteminen. Apt. 2:41. ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” Joh. 3:36. ”… mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä”?

– ME tulimme uskoon kun otimme vastaan kuulemamme pelastussanoman. 2 Kor. 6:1,2. Jeesuksen veri puhdisti meidät kaikesta synnistä. 1 Joh. 1:7-9.
– MEIDÄT kastettiin.
– ME pysymme Jumalan armossa ja totuudessa sekä Hänen seurakuntansa yhteydessä.
– ME otamme vastaan alkuseurakunnan aikaista apostolien opetusta.
– ME olemme ehtoollisyhteydessä.
– ME rukoilemme, että Herra lisää MEIDÄN yhteyteemme (alkuperäisen kristinuskon yhteyteen) niitä, jotka saavat Häneltä pelastusarmon.
Apt. 2:42.

”Ja Herra lisäsi HEIDÄN yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.” Apt. 2:47.
Ehtoollisyhteys kuuluu vain MEILLE! Ulkopuoliset eivät voi osallistua ehtoollisen viettoon.

Siunausta meille, rakkaan Jeesuksen nimessä ja Hänen sovintoverensä armossa !

W.L.

Aloita rukoillen

Posted on by -

Kaikki hyvä alkaa rukouksesta.

Uskoon tulleina tahdomme auttaa lähimmäisemme sisälle Jumalan pyhään suunnitelmaan, elämään Hänen yhteydessään. Jokainen päivä ilman Jeesusta on hukkaan heitettyä elämää.
Olemme Jumalan työtovereita. 2 Kor. 6:1,2. Hän antoi meille lähetyskäskyn. Apt. 26:16-20. ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille! Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Mark. 16:15,16. Tämän mukaisesti kerromme ihmisille Jeesuksesta. Hän on sovittanut syntimme ristillä. Ja Jumala lupaa armahtaa nöyrtyvän ihmisen, joka tahtoo saada syntinsä anteeksi: ”Sillä minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette minun luokseni ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Silloin te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne.” Jer. 29:11-13. Joh. 1:12. 7.37. Matt. 11:28-30. Room. 10:13.
”Huutaa avuksi Herraa” tarkoittaa rukoilemista ääneen. Voit rukoillen ottaa vastaan Jeesuksen syntiesi sovittajaksi ja elämäsi Herraksi. Muuten Herran avuksi pyytäminen on turhaa: ”Miksi te huudatte minulle: ’Herra, Herra’, mutta ette tee, mitä minä sanon?” Luuk. 6:46. Jeesuksen vastaan ottaminen tapahtuu rukoillen ja näin avaamalla sydämen ovi Hänelle. ”Jumalan työtovereina me kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sanoohan Hän: ”Sopivalla ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.” Nyt on sopiva aika, nyt on pelastuksen päivä.” 2 Kor. 6:1,2. Tee tämä ratkaisu nyt! Tee se kaikesta sydämestäsi, vilpittömästi totta tarkoittaen. Vain sinä itse voit tehdä parannuksen omista synneistäsi. Oma valinta ja päätös lähteä kasteelle on kuuliaisuuden osoittamista.
Syntimme on sovitettu ristillä 2000 vuotta sitten. Kaikki on nyt valmista. ”Se on täytetty!” Armo on jokaisen vastaan otettavissa. ”Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina!” Luuk. 14:17. Näin tapahtuu siirtyminen synnin ja kuoleman tilasta Jumalan yhteyteen. Anna siis elämäsi Jeesukselle!

Ihmiselämän tärkeimmät asiat on kerrottu Raamatussa
Ottaessasi vastaan Jeesuksen omaksi henkilökohtaiseksi Vapahtajaksesi saat syntisi anteeksi ja koet uudestisyntymisen Pyhästä Hengestä. Pyhä Henki tulee sydämeesi pelastuksen sinetiksi. Efes. 1:13. Sisimpääsi virtaa puhdas ja raikas Elämän virta Taivaasta.
Seuraava askel on parannuksen tekeminen ja kasteelle tuleminen. ”Tehkää parannus (kääntykää) ja ottakoon kukin teistä kasteen..” / ”Jotka ottivat vastaan hänen sanansa, ne kastettiin.” Apt. 2:38,41. 22:16. Parannuksen tekeminen, kääntyminen, vakavasti katuminen ja suhteen korjaaminen Jeesukseen. Tämä tarkoittaa elämän kokonaisvaltaista suursiivousta, sisäistä asennemuutosta ja ajattelutavan muutosta. Esimerkkinä tuhlaajapojan päätös:
”Minä nousen ja menen isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.’ Niin hän nousi ja lähti isänsä luo. Kun hän vielä oli kaukana, hänen isänsä näki hänet ja tunsi sääliä. Isä juoksi häntä vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä hellästi. Poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.’ Mutta isä sanoi palvelijoilleen: ’Tuokaa nopeasti parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja iloitaan! Sillä tämä minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon! Hän oli kadonnut, mutta nyt hän on löytynyt!’ Ja he aloittivat ilonpidon.” Luuk. 15:17-24. 10. ”Minä sanon teille: samoin on Jumalan enkeleillä ilo yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.” Luuk. 15:10.
Parannuksen tekeminen tarkoittaa siis myös ulkoisia tekoja, syntien tunnustamista, rehellistä anteeksi pyytämistä ja tekemiensä virheiden korjaamista; liikkeelle lähtemistä. Ei tuhlaajapoika olisi saanut armoa osakseen, jos olisi jäänyt sikalätäkköön. Hän itse teki päätöksen, jonka sitten myös toteutti. Isän hyvyys veti häntä lähtemään takaisin kotiin. ”Minä nousen ja menen isäni luo..” Tee sinäkin näin. Tule Jeesuksen kautta Isän Jumalan yhteyteen. Joh. 10:9.

USKOSSA KASVAMINEN
Ed. m. perusparannus on pohja loppuelämän projektille kasvaa uskossa täysi-ikäiseksi kristityksi. Efes. 4:11-16. Sana ”parannus” tulee suomenkieliseen Raamattuun kreikankielen sanasta ”metanoia”, jonka merkitys on mielenmuutos ja kääntymys suhteessa Jeesukseen ja Hänen pelastustyöhönsä, sovinnon tekeminen Jumalan kanssa ja antautuminen Hänen opetuslapsekseen. Siitä alkaa kasvaminen kuuliaisuuden tiellä. Vilpitön ja katuen sekä rukoillen tehty rehellinen metanoia-parannus johtaa syntitilasta armon tilaan. Jeesus on itse mukana siinä prosessissa. Hän johdattaa etsivän sielun irti synnin ja vääryyden siteistä ja sisälle pyhityselämään, uudestisyntymiseen Pyhästä Hengestä. Joh. 8:31-36. Joh. 1:12 ja 6:37.
Mutta kasteelle meneminen ei edellytä täydelliseksi tulemista. Parannus ja pyhitys jatkuu kasteen jälkeen. Uskossa kasvaminen on siis loppuelämän projekti. Olemme loppuun asti vajavaisia, joten korjattavaa löytyy. Luonteen virheet, ja mm. ylpeyden pesäkkeet sydämessä vaativat aika ajoin korjausta. Sisimmän vääryydet kestävät useinkin kauan parantua. ”Totuutta sinä tahdot sisimpään saakka..” Ps. 51:8. ”Puhdista minut salaisista synneistä.” Ps. 19:13.
Mutta kasteelle voit tulla heti, kun olet uudestisyntynyt ja siirtynyt pois synnin tilasta, nöyrtynyt ja antanut elämäsi Jeesukselle, Hänen korjattavakseen.

Kääntyneen ihmisen pitää sitten itse saada omaan sydämeensä varmuus, että kasteelle meneminen on Jumalan tahto. Ei riitä, että omaiset tai joku uskonystävä tai sananopettaja kehottaa siihen. Tosin Raamattu opettaa, että ”hän käski kastaa heidät Jeesuksen nimeen”. Apt. 10:48. Asiaan ei jätetty neuvotteluvaraa. Jumalan hyvä tahto on siis, että sinut kastetaan upotuskasteella vedessä Jeesuksen nimeen! Ennen sitä et ole siinä uskossa, jota Raamattu opettaa. Raamattuhan ei tunne käsitettä ”kastamaton kristitty”.

T O I M I N T A   K Ä Y T Ä N N Ö S S Ä
Jokaiselle ihmiselle kuuluu sama pelastustie.
Kun joku tahtoo ottaa vastaan pelastuksen, rukoilemme hänen kanssaan, ja julistamme syntejään katuvalle ja parannukseen nöyrtyneelle ihmiselle Jumalan armoa ja syntien anteeksiantoa Jeesuksen Nimessä ja veressä. Näin synnin kahleet katkeavat.
Jumalan armon vastaan ottaneelle julistan vielä kastevedessä synninpäästön. ”.. kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on päästetty taivaassa.” Matt. 18:18. ”Joiden synnit te annatte anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut.” Joh. 20:23. Sitten ihminen voidaan kastaa.

Kastajana voi toimia kuka tahansa veli, Joka on Jumalan seurakunnan yhteydessä. Kuitenkin on hyvä jättää kastaminen sellaisille seurakunnan luottamusta nauttiville, jotka ovat saaneet siihen sisäisen kutsun. Paavalillakaan ei ollut kastajan tehtävää. Hän julisti evankeliumia. Toiset suorittivat kääntyneiden kastamiset. Tosin hänkin kastoi muutamia. 1 Kor.1:14-17 ; 3:6.
– Raamatun hengelle on vieras ajatus, että sisaret voisivat toimia kastajina. Sellaisesta ei ole esimerkkiä tai opetusta Raamatussa!!!
Kaste on seurakunnallinen ja pyhä toimenpide, ei irrallinen ”uimareissukastelu”. Esim. Kandaken hoviherran kastanut Filippos oli siunattu seurakuntavirkaan (Apt. 6:3-7 / Apt. 8:26-39) ja oli siis seurakunnan lähettiläs. ”Veljemme ovat seurakuntien lähettiläitä, he ovat Kristuksen kunnia.” 2 Kor. 8:23. Kastetilaisuudessa oli myös todistajia, vaunun ajajat ym. seurueen jäsenet.  Kasteen pitää aina tapahtua ”kahden tai kolmen todistajan” läsnä ollessa. 2 Kor. 13:1.

Synnissä elävää ei sovi kastaa. Room. 6:1-4,11. Mm. haureuden eri muodot, juopottelu, tupakointi yms. ihmiselämää tuhoavat syntitottumukset saa jättää ristin juureen. ”Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi.” Joh. 1:12. Jeesuksen veri puhdistaa synnistä. / Kastettavalle on oltava selvää, ettei hän enää tahdo elää synnissä. Ps. 1. Hän tahtoo, että Jeesus on elämän Henkilö numero yksi.
Kastettavan tulee myös ennen kastetta erota uskonnoista; Suomessa esim. evankelisluterilaisesta kansankirkosta. Ei ole oikein kastaa Raamatulle vieraan uskontokunnan jäseniä. 2 Kor. 6:14-18. Mutta parannus ja uskossa kasvaminen jatkuu siis kasteen jälkeenkin, läpi koko ajallisen elämän. 1 Joh. 1:7-9. Tämä tarkoittaa sisäisiä virheellisyyksiämme, jotka eivät hetkessä muutu. ”Olen antanut hänelle aikaa kääntyä.” Ilm. 2:21. Ja on siunaavaa tietää, että raamatullisesti kastettu Jumalan lapsi ei enää ole tämän syntimaailman kansalainen. Napanuora siihen on katkaistu. Apt. 2:40,41. Filip,. 3:20,21.

Kasteelle tulevan kanssa selvitetään pelastusasia ja ristin sijaisuhrin merkitys. Näin ihmiselle aukenee Jeesuksen veren kautta saatu pelastus (Room. 3:23-25) ja Jumalan Elämä alkaa virrata häneen. Efes. 3:16-19. Elämänyhteys ylösnousseen Jeesuksen kanssa alkaa toimia yhä kirkkaammin. Ja tällä tavalla uudestisyntymisen todellisuus saa vallata sydämen. Kiitos Jumalalle! Sinut voidaan kastaa Jeesuksen Kristuksen nimeen, koska olet ”uusi luomus”. 2 Kor. 5:17. Synnin tiellä eletty elämä haudataan kasteen hautaan. Room. 6:4. Sitä tarkoittaa ”pestä pois syntisi”, jotka on jo saatu anteeksi. Apt. 22:16.

Ota siis vastaan Jumalan armo rukoillen (Matt. 18:18,19. 2 Kor. 6:1,2) ja ilmoittaudu kasteelle. Kastaja sitten vielä julistaa kastaessaan koko siihenastisen syntielämän anteeksi annetuksi. Joh. 20:23. Hän julistaa sinut rukoillen irti Adamin suvun jäsenyydestä ja kiinni uuteen sukuhaaraan, Jeesukseen Kristukseen. Kastaja sanoo: ”KASTAN SINUT (oma nimesi …) Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen”, painaen samalla sinut veden alle. Näin haudataan Adamin suvun jäsenyys, ja ylös nostetaan uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. Gal. 3:27. Adamin suvun synti pestiin pois ja haudattiin. ”Niin kuin siis yhden ihmisen (Adamin) rikkomus on koitunut kaikille ihmisille kadotustuomioksi, niin myös yhden ihmisen (Jeesuksen) vanhurskas teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi. Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuuden vuoksi monet ovat tulleet syntisiksi, niin myös yhden ihmisen kuuliaisuuden ansiosta monet tulevat vanhurskaiksi.” Room. 5:18,19. 6:3,4. Apt. 2:38,41. Tiit. 3:5.

Kastepaikan tulee olla sellainen, että ihminen voidaan painaa kokonaan veden alle. Näin Raamattu opettaa: ”Johannes kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä. Ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä.” Joh. 3:23. Tarvittiin siis ”paljon vettä”. Kastajan ja kastettavan tulee molempien olla vedessä: ”..ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet.” Apt. 8:38.
”Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi Hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt. 22:16.

Kasteella käyneen arvoasema on Raamatun opetuksen mukaan ”Kristuksessa”, ja kastamaton on ”Adamissa”. Gal. 3:26-29. 2 Kor. 5:17 / Apt. 18:8. Olemme siunatut ”taivaallisissa”: Efes. 1:3. Ja ”jäsenkortistoksemme” riittää Elämän kirja Taivaassa. Luuk. 10:20. Emme siis liitä kastettuja mihinkään ihmisperusteiseen uskontokuntaan, vaan siunaamme jokaisen Jeesukseen liittyneen ihmisen kulkemaan Jumalan tahdon tiellä Pyhän Hengen johdatuksessa.

Muutamat ovat saaneet myös Pyhän Hengen kasteen välittömästi noustessaan kastevedestä ylös; he ovat kohottaneet kätensä ja alkaneet kiittää Jeesusta uusin kielin. Monet ovat kyllä saaneet henkikasteen jo ennen vesikastetta rukoillessamme sitä, jotkut vasta myöhemmin. Mutta Pyhän Hengen saaminen sydämeen pelastuksen sinetiksi on eri asia. Pyhä Henki asuu sydämessäsi siitä alkaen, jolloin otit vastaan Jeesuksen sydämeesi asumaan. Efes. 1:13. Room. 8:9. Silloin sinussa alkoi toimia Jumalan Elämä!

Jumala itse lupaa, että jos ihminen ”nöyrtyy ja rukoilee ja etsii minun kasvojani ja kääntyy pahoilta teiltään, niin minä kuulen taivaassa, annan anteeksi sen synnit.” 2 Aikak. 7:14. Ihmisen tulee siis rukouksessa kääntyä Jumalan puoleen anomaan armahdusta katuen ja parannusta tehden. 2 Kor. 12:21.
”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:23.

Mihin nimeen tulee kastaa? – Katso se tästä linkistä:
Mihin nimeen Raamattu opettaa kastamaan?

Siunaten,
Weijo Lindroos

Sertifikaatti / valtakirja

Posted on by -

EVANKELIOIMISLUPA (uskossa olevien Valtakirja, sertifikaatti)

Teksti on syntynyt Jerusalemin kadulla keväällä 1997 / W. L.
Tämä syntyi tilanteessa, jossa tarjosin Jeesuksesta kertovia traktaatteja kaduilla vastaan tuleville juutalaisille, mutta vain harvat ottivat vastaan. Eräät kielsivät sen jakamisen Jerusalemissa. En kuitenkaan lopettanut. Miten lupa-asian laita siis on?

Ristinkuolemansa jälkeen ylösnoussut Jeesus antoi lähetyskäskyn (eli luvan) kaikille omilleen: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Markus 16:15-20.
Maailmassa ei siis ole sellaista aluetta ja valtiota, jossa en saisi kertoa ihmisille Jeesuksesta. Taivaasta annettu sertifikaatti on pätevä! Se ohittaa kaikkien valtakuntien lainsäädännöt.

Mutta mikä on se evankeliumi (suomeksi ilosanoma), jota Jeesus, Jumalan Poika, käski meidän saarnata?

  • Jumala rakastaa Sinua!
  • Jeesus sovitti syntisi veriuhrillaan Golgatan ristillä!
  • Hän nousi ylös kuolleista! Jeesus elää!
  • Sinulle kuuluva synnin rangaistus on kärsitty!
  • Sinä saat ottaa vastaan Jumalan armon ilmaisena lahjana! Syntivelkasi on maksettu ristillä!

Ota siis vastaan Jeesus syntiesi sovittajaksi ja elämäsi Herraksi. Hän tahtoo armahtaa Sinut. Hän puhdistaa sinut omista uskomuksistasi sekä kaikesta synnistä ja auttaa sinut uuteen ja puhtaaseen elämään! Jeesus otti pois  syntitaakkasi. Hän on herrojen Herra ja kuningasten Kuningas, jolla on nyt kaikki valta Taivaassa ja maan päällä. Anna siis Hänelle valta myös omassa elämässäsi.  Anna Hänen vapauttaa sinut kaikista sopimattomista elämänmuodoista ja uskonnoista, jotka ovat Raamatun opetuksia vastaan. Vaikka syntisi ovat veriruskeat, tulevat ne lunta valkeammiksi ottaessasi vastaan Jeesuksen, ja sitten Hänen antamallaan voimalla teet parannuksen synneistäsi. Ja uskoon tulosi jälkeen seuraava askel on tulla raamatulliselle kasteelle. Jesaja 1:18. 53:5. Apt. 2:41.
Hän odottaa voidakseen olla Sinulle armollinen!
”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.” 2 Kor. 5:19.

”Parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava Hänen Nimessään (Jeesuksen nimessä) kaikille kansoille.” Luuk. 24:47. Tämä tarkoittaa, että myös juutalaisen (kuten suomalaisenkin) on tehtävä parannus kaikista synneistään, niin luterilaisen, muslimin, hindun kuin juutalaisenkin. jne. Jeesus antaa siihen voiman. Joh. 1:12. ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt. 2:38. Siinä oleva lupaus kuuluu Sinullekin. Uskoon tulossa saat Pyhän Hengen lahjan, jota ilman et voi päästä Taivaaseen. Mutta Israelin Messias Jeesus antaa sinulle lisäksi Pyhän Hengen kasteen. Vesikaste ja henkikaste ovat eri tapahtumia, mutta ne molemmat kuuluvat sinulle.
Uskoon tulossa Jumalan rakkaus tulee sydämeesi Pyhän Hengen kautta.

Elämäsi on ainutlaatuinen yksi ainoa elämä, jonka aikana sinun tulee korjata suhteesi Jeesukseen ja ristintyöhön.
Edessäsi on nyt siis valinta, tuletko ristin kaidalle tielle vai jäätkö kadotukseen johtavalle synnin tielle. Portti pelastukseen on avoin. Jeesus  ja ristin sijaisuhri on ovi. Tuletko siis tästä ovesta sisälle Jumalan armoon? – Seurakunnassa on yksi tyhjä paikka kunnes sinä täytät sen. Israelin jalo öljypuu odottaa, että siihen oksastetaan aitoja jalon öljypuun oksia (juutalaisia) sekä myös metsäöljypuun oksia (pakanoita). Room. 11:17-23.

Ota yhteyttä ja tule käymään.