Tekijä: -

”Sillä kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti; ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias, joka oli tuleva.” Matt. 11:7-14. ja 17:10-12.
”Hän oli palava ja loistava lamppu..” Joh. 5:35.

Johannes Kastaja.
Suurten profeettojen aika päättyi Johannes Kastajaan. Profeetta Malakia oli ennustanut, että ennen Jeesuksen julkisen toiminnan aloitusta ilmestyy ”huutavan ääni erämaasta”, joka ”käy Hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan.” Luuk. 1:15-17. Johannes Kastajassa täyttyivät kaikki ennustukset Eliasta. Malakia 4:5,6. ja 3:1. Matt. 3:3. Jes. 40:3-8.
Tänä aikana puhutaan paljon ”Elian hengestä” ja siinä toimimisesta. Raamatussa ei kuitenkaan ole opetusta, että Pyhää Henkeä kutsuttaisiin enää Elian henkeksi. Emme siis toimi Elian hengessä, vaan raamatullisesti sanottuna Pyhän Hengen johdattamina. Room. 8:14.
Pyhä Henki on toiminut maailman luomisesta asti ja toimii yhä edelleen. Mutta Apt. 2. tapahtuman jälkeen on ollut voimassa profeetta Jooelin (2. luku) ennustama Pyhän Hengen ainutlaatuinen toiminta. Sen mukaan Henki on vuodatettu ”kaiken lihan päälle” erilaisine siunauksen seurauksineen.
Johannes Kastaja oli ainutlaatuinen viimeinen suuri profeetta. ”Kaikki profeetat ovat julistaneet Johannekseen asti.” Profeetan virka ei kuitenkaan päättynyt suurten profeettojen myötä. Ef. 4:11. Se jatkuu edelleen seurakuntavirkana.
Elämme nyt Pyhän Hengen aikakautta, jolloin ”Hän (Pyhä Henki) ottaa Jeesuksen omasta ja julistaa meille”. Joh. 16:13,14. Näin kuulemme hyvän Paimenen äänen (Joh. 10), ”mitä Henki sanoo seurakunnalle”.

Raamattu ei osoita hyväksymistä itseään korottaviin mahtailijoihin ja ihmisten kunniaa etsiviin ylpeisiin fariseuksiin. Jeesus ja alkuseurakunnan kristityt varoittivat sellaisista, niistä, ”jotka teitä eksyttävät”. 1 Joh. 2:26. 2 Tim. 2:16-18. ja 4:14,15.
Ihmisten korottaminen onkin eräs yleisimpiä eksytyksen muotoja. Seurakunnan hajaantuminen johtuu suurelta osin siitä. Itsensä korottajat ovat ylpeämielisyydessään eksyneet luulemaan suuria itsestään. 1 Kor. 1:10-13 ja 3:4-7. Sen tähden he ovat ajautuneet pois omasta asemastaan toimia raamatullisessa yhteydessä ja ovat perustaneet omia kirkkojaan, ”seurakuntia”. ”Jokainen ylpeämielinen on Herralle kauhistus: totisesti, ei sellainen jää rankaisematta.” Sananl. 16:5. Jaak. 4:6. Sef. 2:3. ”Kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat.” Matt. 23:5. Kristityn oikean suuntainen pyrkimys taas on tehdä kaikki tekonsa sillä motiivilla, että ihmisten katseet kääntyvät ihailemaan Jeesusta.

”Sitten kuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on Hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta.” Hebr. 1:1,2. Jeesus puhuu uudessa liitossa omilleen Pyhän Hengen kautta: ”Hän ottaa minun omastani ja julistaa teille!” Joh. 16:14. 1 Joh. 2:27. Uutta Eliaa ei siis enää ole luvassa. Jeesus yksin on ”korkea ja ylhäinen”, jota korotamme. Jes. 57:15. Filip. 2:5-11. Emme juokse suuruutta tavoittelevien ihmisten perässä, emmekä tue sellaisten toimintaa olemalla läsnä heidän tilaisuuksissaan. Voisitteko kuvitella alkuajan kristittyjä ottamassa vastaan ihmispalvontaa? ”Israelin miehet, mitä te tätä ihmettelette, tai mitä te meitä noin katselette, ikään kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään.” Apt. 3:12. ja 14:8-15.
Jotkut näkevät paljon vaivaa yrittäessään todistaa sankarinsa suureksi. Ja jos joku ei hyväksy heidän idolinsa suuruutta, he loukkaantuvat siitä. Ihailijakerho tahtoo kerätä epäjumalansa ympärille yhä lisää ihmisiä. Meidän taas tulee olla vain apostolisen seurakuntatoiminnan ihailijoita. Maailmalliset tähtiesiintyjät ja supersaarnaajat eivät kuulu Jumalan seurakunnan toimintaan. ”Joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.” Matt. 23:12. ”.. sillä mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus.” Luuk. 16:15. Jes. 40:10. Kristittyjen keskuudessa ei tule hyväksyä vallanhimoisia Diotrefeksiä, ”joka haluaa olla ensimmäinen heidän joukossaan”. 3 Joh. / 9,10.

Tahdomme korottaa Jeesusta ja puhua Jumalan suurista teoista sekä Raamatun opetuksista ja vain vähän ihmisistä, joiden kautta Jumala toimii. Jumalan seurakunnassa ei ole ”kenraaleja”.
Kuitenkin johtajien tulee johtaa määrätietoisesti, ”toimellisesti”. Room. 12:8. Se ei ole itsensä korottamista. Samoin seurakuntalaisten tulee kunnioittaa seurakunnan vanhimpien asemaa ja tehtävää. 1 Tess. 5:12,13. 1 Tim. 5:17. Hebr. 13:17. Ja asian toinen puoli onkin se, että jokaisen ”tulee ajatella itsestään kohtuullisesti”. Room. 12:3. Vääränlainen itsensä vähättely saattaa estää oman tehtävän toteuttamista. Usko rohkeasti, että sinulla on mahdollisuus tehdä suuria Jumalan tekoja ja silti pysyä itse poissa Jeesuksen edestä. Sinulla on mahdollisuus menestyä Jeesuksen korottamisessa. Tällä motiivilla toimien olemme taivaan näkökulmasta katsottuna hengellisiä ”suurmiehiä”. Mutta kaikkien tehtävien tulee ohjautua tapahtumaan raamatullisen seurakunnan hyväksynnässä ja valvonnassa. Silloin tehtävämme ovat siunaukseksi monille. Seurakuntavirkojen piirissä kristityt oppivat alkuseurakunnalliset periaatteet ja toiminta onnistuu.
Älä siis mene mukaan ihmispalvontaan ja raamatullisesta paikallisseurakunnasta irrallisiin vieraisiin opintuuliin ja henkivaikutuksiin (2 Kor. 11:4) tai alkuseurakunnan jälkeen perustettuihin uusiin uskontoihin ja herätysliikkeisiin. Jerusalemin herätys riittää meille!

Jumala tahtoo nostaa SANOMANSA kunniaan ja auttaa sen esille tuojat nöyryyteen. Nöyrtyminen on aidon ilon lähde. ”Nöyrät saavat yhä uutta iloa herrassa!” Jes. 29:19. Ilm. 3:17. 1 Piet. 5:5,6. Jaak. 4:6. Pyhälle Hengelle paras toiminta-alusta on nöyryydestä kumpuava rakkaus totuuteen. Jumala valitsi ”sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.” 1 Kor. 1:26-29. Näin on siis Jumalan suunnitelma, että sanoman tärkeys saadaan seurakunnassa oikeaan arvoasemaan, eivätkä etuasemia himoitsevat pyrkyrit peitä ihmisiltä Jeesusta. Matt. 20:20-28. Mark. 9:34. Luuk. 9:46-48. Puhtaan Jumalan sanan julistajat ovat siis tämän maailman kriteerien valossa alhaisessa arvossa.
Mutta pienen uskollisen jäännöksen (Luuk. 12:32) silmissä oikea sanoma ja Hengen voiman vaikutukset on arvokasta ja kunnioitettavaa. Matt. 22:29. Rakastamme puhtaan Sanan julistajia sydämellisellä rakkaudella. Kaipaamme kuulla totuuden sanaa. ”Eivätkö Hänen puheensa ole hyvät sitä kohtaan, joka oikein vaeltaa?” Miika 2:7. Paras puhuja on siis se, joka on nöyrä ja puhuu totta. Emme arvosta riehakasta lavashown esittämistä. 1 Tim. 4:1.
Jumala tahtoo nyt tehdä meistä palavia ja loistavia lamppuja, jotka ovat täynnä Pyhää Henkeä sekä rakkautta Jumalan Sanaa kohtaan. Rakkaus totuuteen luo seurakuntaan yksimielisyyden. 1 Kor. 1:10. Silloin olemme tasa-arvoisia myös keskenämme. Matt. 25:6-8. / Ilm. 3:18. Gal. 3:27-29.

MIKÄ SANOMA?

Jumalalla on SANOMA, näky tälle ajalle. Se ei ole uusi oppi tai ilmestys, vaan sama vanha ristin veren evankeliumi taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä julistettuna, sekä Raamatun opetukset alkuseurakunnan esimerkin mukaisessa käytännössä. 1. Piet. 1:12. Mutta miten kauas Jumalan kansa onkaan siitä ajautunut.
Taivaasta lähetetty sanoma on, että Jumala palauttaa todellisen seurakuntansa ennalleen, kaikilta osin sellaiseksi kuin se oli apostolisena aikana. Hän tahtoo johdattaa meidät Pyhän Hengen valtavaan voimavaikutukseen, kestävään rukoukseen ja sisälle Raamatun opetuksiin. 1 Kor. 12:6. Ilm. 22:18,19.
Jumalalla on ratkaisu kristittyjen suurimpaan ongelmaan, hajaannukseen. Ratkaisu on palaaminen raamatulliseen yhteyteen. Saamme asettaa itsemme sisälle Jesajan ennustukseen: ”Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, sinä kohotat perusmuurit, muinaisten polvien laskemat; ja sinun nimesi on oleva: ”halkeamain umpeenmuuraaja” ja ”teitten korjaaja maan asuttamiseksi”. Jes. 58:12. Siinä mielessä emme ole merkityksettömiä, vaan olemme mukana suuressa Jumalan työssä ollessamme hajaannuksen lopettajia. Tähän Jumala kutsuu kaikkia omiaan. Saamme sytyttää ilmiliekkiin alkuajan kristillisyyden tulia, helluntaitulta. Apt. 2. ”Täyttykää Hengellä!” Efes. 5:18,19.
Alkuperäinen kristinusko alkoi ristiltä, ja sen tulee loppuun asti toimia samalla tavalla Jeesuksen ja ristintyön perustalla. Jeesus on ”pääkohta siinä, mistä me puhumme”. Hebr. 8:1. Apt. 4:12. Mitä Jeesus on, mitä Hän on tehnyt ja opettanut, siinä olemme. Uskomme Herraan Jeesukseen Kristukseen Raamatun opettamalla tavalla. Ja tunnustaudumme olemaan kaikkien uskoon tulleiden kanssa samaa joukkuetta. Hän ei hyväksy omiensa jakaantumista eriseuroihin ja lahkoihin. Raamatullinen yhteys on Jumalan tahto ja Hänen unelmansa. Tämä lähetyskäskyn mukainen ohjelmanjulistus on Jumalan näky omasta seurakunnastaan. Meidän tulee asettaa omat unelmamme Jumalan näyn alaisuuteen, sitä toteuttamaan. Turussa jo toteutamme tätä.
Tämä sanoma kiinnostaa uskovia laajalti, vaikka suuri läpilyönti on vielä edessä päin. Jumala etsii nyt työmiehiä elonkorjuuseen, mm. apostolin kutsun saaneita, jotka istuttavat Suomen jokaiselle paikkakunnalle Raamatun mallin mukaisen Jumalan seurakunnan toiminnan.
Tämä sanoma vetää yhteen aidossa evankeliumissa olevat, keskinäisessä nöyryydessä elävät kristityt, jotka rakastavat ja kunnioittavat toisiaan. Tällä tiellä on kristittyjen tulevaisuus. Yhdessä voitamme!
Rukoillen ja Herran neuvottelussa pysyen jokainen nöyrtynyt Jumalan lapsi löytää oman paikkansa lopunajan seurakuntatyössä. Jer. 23:16-32. Jes. 57:14,15.

RAAMATULLINEN YHTEYS ON JUMALAN TAHTO!

Rukousterveisin,
Weijo Lindroos,
Turku

UHRAAMINEN JUMALAN SEURAKUNNAN TYÖHÖN.
”Olkaa ylenpalttiset tässäkin rakkauden työssä!” 2 Kor. 8:7.

Jeesus osti meidät omikseen verellään ja kuolemallaan. Se oli suunnattoman kallis hinta: ”… sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista.” Ilm. 5:9. Kiitos Jumalalle! Saamme kuulua tähän Kristuksen verellä ostettuun seurakuntaan! Ja ristin sijaisuhri ei ole rahalla mitattavissa. Jeesus uhrasi itsensä hintana meidän pääsemisellemme Taivaaseen: ”Ette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan.” 1 Piet. 1:18-19. Jes. 55:1-3.

Pelastus on meille ilmainen, mutta seurakunnan toiminta tässä ajassa- ja mm. evankeliumin eteen päin vieminen maksaa. 2 Kor. 1:16. Tämän tähden uhraamme mielellämme osan varoistamme Jumalan seurakunnan työhön. Se on suuri etuoikeutemme.
Mitä Raamattu siitä sanoo?
”Kunnioita Herraa (MITEN?) antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta, niin sinun jyväaittasi täyttyvät runsaudella …” Snl. 3:9,10. Siinä mainitut ”jyväaitat” voitaisiin ajatella seurakunnan rahavaroiksi, yhteiseksi kukkaroksi, josta hoidamme yhteiset menot, kokoustilan vuokra, painotuotteet, puutteenalaisten auttamiset, yms. kustannukset. Kiitos Jumalalle, että näin saamme osoittaa kiitollisuutta Jumalalle. Apt. 6:1-7.
Mutta uhraammepa kymmenykset, enemmän tai vähemmän, netto- tai bruttotuloistamme, on tärkeää tarkistaa rukoillen, että uhraamamme varat menevät oikeaan kohteeseen, oman paikallisseurakunnan työhön, eikä esim. ahneiden saarnaajien taskuihin. Siis mihin annamme? – Ei tule antaa rahaa ns. menestysteologeille, jotka opettavat, miten Jumala muka tahtoo, että ”olemme rikkaita ja terveitä, pukeudumme kalliisiin vaatteisiin, ajamme parhailla autoilla, asumme loistavassa asunnossa” .. jne. Raamattu ei opeta sellaista väärämielisyyttä, vaan sellaista lietsova asenne johtaa uskosta luopumiseen: ”Ne taas, jotka tahtovat rikastua, lankeavat kiusaukseen, ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka syöksevät ihmiset turmioon ja kadotukseen. Rahanhimo on kaiken pahan juuri. Rahaa tavoitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene sellaista!” 1 Tim. 6:9-11.
”Sopeutukaa vaatimattomiin oloihin.” Room. 12:16. 1 Tim. 6:8-11. ”Kun meillä on ruoka ja vaatteet, tyytykäämme niihin.” 1 Tim. 6:8. Rukoilemme näin: ”Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä minulle anna, älä rikkautta, anna minulle ravinnoksi määräosani leipää.” Sananl. 30:8,9.
Mutta jos ihminen on ahkera ja rehellinen, sekä esim. kouluttautunut hyvään ammattiin, on selvää, että hänellä on hyvät tulot. Se on silloin kunnioitettavaa.

Ei pakkouhraamista.
Vanhassa lakiliitossa jokaisen oli uhrattava 10 % tuloistaan seurakunnan toimintaan. Jos joku ei tuonut täysiä kymmenyksiä, tulkittiin se Jumalalle kuuluvien varojen ryöstämiseksi. Mal. 3:8-10. Mutta uuden liiton uskoville ovat Vanhan testamentin asiat, esimerkiksi uhraaminen tullut täyttymykseensä. Emme anna pelkästään kymmenesosaa tuloistamme, vaan kaikki kuuluu Jumalalle. Apt. 2:44,45. Olemme antaneet elämämme Jeesukselle rahoinemme ja omaisuuksinemme. Elämämme kuuluu kaikkineen Jumalalle. Pyhä Henki sitten saa johdattaa, miten käytämme varojamme. ”Apt. 5:1-11.”
HUOM! Käytännössä vapaaehtoiset kymmenykset on uudessa liitossakin havaittu parhaaksi tavaksi pitää uhraamiseen osallistumisemme hallinnassa. Matt. 23:23. Monet kyllä toteavatkin hurskastellen, että ”kaikki kuuluu Jumalalle”, mutta se on heille vääristynyt tarkoittamaan, ettei uhrata mitään, vaan muut saavat maksaa yhteiset kulut. Kymmenysten vastustajat eivät siis yleensä osallistu ollenkaan Jumalan työn yhteisiin menoihin.

Aabraham antoi kymmenykset jo 400 vuotta ennen lakiliittoa. 1 Moos. 14:20. Se ei ollut lainomaista pakkoa, vaan hän antoi kymmenyksensä vapaaehtoisesti. Syy Aabrahamin uhraamishaluun oli, että hän vaelsi Jumalan rakkauden yhteydessä. Jumalan hyvyys sai aikaan uhraamishalun. Filip. 1:11. Me uuden liiton kristityt tahdomme vaeltaa Aabrahamin tavoin osallistumalla sydämemme halulla seurakunnan kuluihin (Gal. 3:7,29), sisäisen oikeamielisyyden vaikuttamana. 2 Kor. 8:1-5. On ilo saada osallistua yhteisiin kuluihin.
”Iloista antajaa Jumala rakastaa!” 2 Kor. 9:7.
Kristittyjen yleinen tapa on näin tunnustautua Kristuksen evankeliumiin. ”kun he, tästä teidän palveluksestanne huomattuaan, kuinka taattu teidän mielenne (asenteenne) on, ylistävät Jumalaa siitä, että te näin alistuvaisesti tunnustaudutte Kristuksen evankeliumiin ja näin vilpittömästi olette ruvenneet yhteyteen heidän kanssaan ja kaikkien kanssa.” 2 Kor. 9:13.
Eräs tapa tunnustautua Kristuksen evankeliumiin on siis osallistuminen yhteisiin menoihin.

Kymmenysten uhraaminen ei ollut alkujaan lakiliiton määräys, vaan se jatkui siinä.

Kiitos Jumalalle, että saamme tässäkin asiassa olla mukana Jumalan työssä. 2 Kor. 8:1-5.

Weijo Lindroos

KATSO LINKISTÄ LISÄOPETUSTA:
Raha-asian opetus

Kolmiosainen puhe merikokouksessa Viking Gracella 3 – 4. 6.2017:
♪ Laula ♪ ♫ Halleluja ♪ ☼♫ Herralle! ♪ ♪ ♫ ♪ ♫ ☼♪

1. osa:
Maaliskuussa vuonna 2012 tapahtui Viking Gracen kölinkasku, perustus, jonka päälle alettiin rakentaa Suomen hienointa risteilyalusta. Suomessa oleva maailman johtavin laivanrakennustaito näytti osaamisensa. Ja tammikuussa 2013 alus valmistui. Laiva kastettiin ja se lähti neitsytmatkalleen.
Viking Grace on seilannut monien myrskyjen keskellä kapeilla ja vaikeilla väylillä Turun saaristossa. Laivan huippuvahva rakenne kestää. Yhtiö huolehtii, että laivalla on osaava henkilökunta, joka takaa matkan turvallisuuden ja onnistumisen. Laivan päällikkö tuntee oikean reitin ja osaa varoa karikkoja. Laiva ei heilu kovassakaan myrskyssä.
Tänään olemme tämän laivan kanssa matkalla kohti koti-Suomea. Vieras maa jäi taaksemme.
Grace merkitsee armoa! Viking Grace on siis armon laiva. Tälläkin asialla on hengellinen merkitys, ehkä juuri tätä matkaa varten …

2. osa:
Esikuvallisuutta osasta 1.
Seurakuntaa on verrattu myrskyisellä merellä kohti kotirantaa matkaavaksi laivaksi. Astuimme uskoon tulossa sisälle pelastuksen arkkiin, taidolla rakennettuun seurakuntalaivaan, ”jota eivät tuonelan portit voita”. Matt. 16:18. Raamatullinen seurakuntalaiva on rakennettu Jeesuksen ja ristintyön kestävälle perustalle. 1 Kor. 3:11. ”Kölinlasku” tapahtui 2000 vuotta sitten Golgatalla. Taitavat rakentajat alkoivat rakentaa uuden liiton kestävää seurakuntaa, joka on ”rakennettu apostolien ja profeettojen perustalle, kulmakivenä itse Kristus Jeesus”. Efes. 2:19-22. ”Tämä on uusi liitto minun veressäni.” Luuk. 22:20.
Otimme vastaan Jeesuksen elämämme Herraksi, ja samalla otimme vastaan kaiken, mitä Hän on tehnyt ja opettanut. Meidät kastettiin Jeesuksen nimeen. Näin vanha synti-elämämme haudattiin kasteen hautaan. Room. 67:4. ”Se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut!” 2 Kor. 5:17. Filip. 3:13. Näin kotimatka kohti iäisyyden rantaa alkoi.
Luotamme alkuseurakunnan opetuksiin ja sen antaman mallin mukaiseen toimintaan. Siinä on turvallisen taivas-matkamme tae. Raamattu kaikkine opetuksineen suojelee elämäämme. SANA on kompassimme maailman myrskyisellä merellä. Sen opetukset ovat ”valkeus meidän teillämme”. Psalmi 119:105. Ja Kirjoitusten antaja, Jeesus, on maailman Valkeus. Hän on ”Kirkkauden Herra”. 1 Kor. 2:8. Joh. 8:12. 17:22. Kol. 1:27. ”Kristuksen kirkkauden evankeliumi” valaisee seurakuntalaivan kautta pimeää maailmaa. Ylimaallinen valo hohtaa pimeässä yössä, myrksyjen merellä. Tätä Valoa kohti tulevat löytävät pelastuksen laivan. 2 Kor. 4:4-7. 2 Tim. 2:4.

Seurakuntaan on asetettu sananopettajien virka. Heillä on vahva osaamis- ja ajattelutaito. He tuntevat ja ymmärtävät Kirjoitukset sekä kuulevat rukouksessa viipyen seurakunnan yli-Paimenen ääntä. Jeesus valvoo, että työ tehdään piirustusten mukaan, ettei taivaalliseen insinööritaitoon tehdä muutoksia. Hebr. 8:5. Seurakuntalaivan Kapteenina on seurakunnan perustaja, Jeesus Kristus, Jumalan Poika, meidän syntiemme sovittaja. Hän ohjaa purtemme kotisatamaan. Hän on jakanut tehtäviä reitin tunteville palvelijoilleen auttaaksemme toisiamme pysymään uskollisina ja luotettavina seurakuntalaisina. Efe. 4:11-16. 1 Kor. 4:2. Tässä työssä tahdomme kaikki olla mukana? Kol. 3:16.

Seurakuntalaiva ei horju kovienkaan myrskyjen keskellä kuten kirkot heiluvat kaikkien ”opintuulten” heiteltävinä. Efes. 4:11-16. Jokainen seurakuntalainen saa olla jatkuvassa yhteydessä laivamme kapteeniin, Jeesukseen, joka odottaa päivittäisiä keskusteluhetkiä kanssamme. Joka päivä kiitämme Jeesusta, että Hän rakasti meitä ja osti meidät itselleen omalla verellään. 1 Piet. 1:18. Ilm. 5:9. ”Olette kalliisti ostetut.” 1 Kor. 6:20. Saimme anteeksi syntimme. Hän maksoi ”matkalippumme” kalliin hinnan ja näin saimme tulla sisälle pelastuksen laivaan. 1 Piet. 3:20-22.

3. osa:
LOPPUSIIVOUS.
Seurakuntalaiva lähestyy nyt ikuista kotirantaa, jossa meitä odottaa tyyni ja rauhaisa Kotisatama, ”uusi taivas ja uusi maa”. Ilm. 21:1-7. Nyt nukkuvia herätellään. ”Heräjä sinä, joka nukut!” Efes. 5:14. Matt. 25:6,7. Loppumatkalla on laiva matkustajineen siivottava ja asetettava juhlakuntoon ikuisuutta varten: ”Valmistautukaa! Kokoontukaa yhteen! Olemme tulossa kotiin.” Näin sanoo Pyhä Henki! –
NYT on seurakunnan ja kaikkien pelastuneiden elämässä suursiivouksen aika!

Yhteys on aina ollut Jumalan tahto! ”Kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.” Luuk. 13:34. ”..kootakseen yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset.” Joh. 11:52. Hänen suunnitelmansa on aina ollut ”yksi lauma ja yksi Paimen”. ”Että he olisivat täydellisesti yhtä!” Joh. 17:23. On aika toteuttaa Hänen tahtonsa. Mutta miten se tapahtuu?

(a) Raamatullisen yhteyden toteuttaminen tapahtuu, kun jokainen yksilökristitty päättää nähdä asiat samalla tavalla Jumalan kanssa tunnustaen, että ME KAIKKI saman paikkakunnan uskossa olevat olemme yhdessä oman paikkakuntamme Jumalan srk. Tiit. 1:5. Ilm. 1:11 ym. = Jumala näkee jokaisella paikkakunnalla vain yhden, Jeesuksen verellä lunastetun pelastettujen joukon. Hän ei tunnusta ihmisten tekemiä raja-aitoja. Hän ei ole luterilainen, helluntailainen yms.

(b) Toinen askel on, että alamme käytännössä toteuttaa Jumalan tahtoa (näkyä). Se tarkoittaa, että laitamme uskonelämämme kuntoon, ”lamput palaviksi” (Matt. 25:7) ”lampunjalkaan” Matt. 5:15,16. Ilm. 1:11-20. Poistamme elämästämme yhteyden esteet ja alamme kokoontua yhteyden puitteissa. Esimerkkinämme tulee olla alkuperäinen kristinusko. 1 Joh. 2:24. Se on Jumalan näky ja toive lopunajan seurakunnasta: ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne.” Jer. 3:22.

Jumala tahtoo, että jokaisella paikkakunnalla alkaa toiminta Hänen antamiensa piirustusten mukaisesti. Tähän toimintaan kutsutaan mukaan kaikki kristityt. Tämän asian aika on nyt. Vertaa Haggai 1.
Mutta seurakuntatoiminnan ennalleen asettaminen ei tapahdu hetkessä. ”Eikä tämä ole yhden tai kahden päivän toimitus, sillä me olemme paljon siinä asiassa rikkoneet”. Esra 10:13. Ilm. 2:18.
Ja HUOM! Kysymyksessä ei ole uusi seurakunta, vaan päinvastoin: poistuminen uusista ja palaaminen takaisin vanhimpaan, jatkamaan apostolista uskoa.

Jumala tahtoisi, että puheemme ja kirjoituksemme ovat aina hengellistä elämää syventäviä sekä tukevat opillista suoruutta. Herra siunatkoon tämänkin tekstin, että jokainen saa tästä elämäänsä puhdasta ja monipuolista sisäisen ihmisen tarvitsemaa rakennusainetta, vaikka aihepiiri painottuukin opilliseen puoleen.
Asian selviämiseksi on välttämätöntä lukea tämä teksti kokonaan. Muussa tapauksessa voi sisäiseen elämään jäädä tilaa ns. kalvinismin ideologialle.

PELASTUMINEN.
Koko ihmiskunnan pelastumisesta päätettiin taivaassa jo ennen ihmisen luomista. (Mutta… ) Ihmeellistä! Jumalan tiedossa oli jo silloin, etteivät kaikki ota vastaan pelastusta. Siksi on vieläkin ihmeellisempää, että Taivaassa tehtiin päätös uudestisyntyneiden (uusi ihmislaji) pääsemisestä Jumalan valtakuntaan. Joh. 3:3-5:
”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niin kuin Hän jo ennen maailman perustamista oli Hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat Hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, Hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, Hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä Hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus Hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksi saaminen, Hänen armonsa rikkauden mukaan.” Efes. 1:3-7.
Tässä Raamatun kohdassa on kyse ”ennaltamääräämisestä”, josta kuitenkin käy ilmi, että pelastuminen Jeesuksen uhrin kautta on mahdollista aivan kaikille ihmisille. Mutta kaikki ihmiset eivät silti pelastu koska eivät ota vastaan pelastusta: ”Hänessä valitut” on se ratkaiseva opetus. Siitä tarkempi selvennys tuonnempana.
Me pelastuimme kuultuamme evankeliumin Jeesuksen Kristuksen ansaitsemasta pelastuksesta. Meitä kehotettiin ottamaan vastaan Jumalan armo. 2 Kor. 6:1,2. ”Antakaa pelastaa itsenne..” Apt. 2:40. ”Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka pelastuivat.” Apt. 2:47. Pelastuminen tapahtuu ”uskon kautta Hänen vereensä” ja kääntymyksessä (Room. 3:25) sekä uskoon tulemisen jälkeisessä kasteessa Jeesuksen nimeen, jossa synti-ihminen haudataan kasteen hautaan. Room. 6:4-11. Apt. 2:38,41. Jeesus Kristus on ainoa Pelastaja. Hän antoi anteeksi ja sovitti syntimme pelastustyöllään ristillä. 2 Kor. 5:19.

Koko ihmiskunnan valitseminen.
Jumala valitsi koko ihmiskunnan pelastumaan Jeesuksen Kristuksen kautta  ja Hänessä.  Mutta vain ne pelastuvat, jotka ottavat vastaan Jeesuksen (2 Kor. 6:1,2) ja tulevat siten sisälle valittujen joukkoon. Joh. 1:12. Jos Jumala olisi valinnut vain osan ihmisistä pelastumaan, olisi Hän niin tehden valinnut toisen osan joutumaan helvettiin. Näin ei toimi Jumalan rakkaus, vaan Hän on antanut kaikille saman mahdollisuuden pelastua.. ”.. joka tahtoo, että KAIKKI ihmiset pelastuisivat..” 1 Tim. 2:4. Hän ”on kaikkien ihmisten Pelastaja..”. 1 Tim. 4:10. ”Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille.” Tiit. 2:11. On hyvä painaa mieleen tämä Jumalan totuus, että Hän on valinnut jokaisen ihmisen pelastumaan KRISTUKSESSA jo ennen ikuisia aikoja! ”Hän on meidän syntiemme sovitus, eikä vain meidän vaan myös koko maailman.” 1 Joh. 2:2. ”Hänen käskynsä on iankaikkinen elämä!” Joh. 12:50. Tämä käsky koskee jokaista ihmistä. Jeesus Kristus on koko maailman Vapahtaja! ”Hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.” 1 Joh. 2:2.
Synnistä pelastumiseen tarvittiin sijaisuhri, joka sovittaa synnit. Taivaassa oli valmis suunnitelma jo ennen ristintyötä, että Ovi pelastukseen avataan Jeesuksen veren kautta. Hebr. 10:19.
”… että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja Hän lähettäisi teille ennalta määrätyn Voidellun, Jeesuksen.” Apt,. 3:20 Jeesus on ennen ikuisia aikoja määrätty Pelastajaksi. Ja HÄNESSÄ voi jokainen ihminen tulla pelastetuksi. Vain Hänessä! Apt. 4:12. Jeesuksen vastaan ottaneet armahdetut ihmiset ovat tulleet sisälle ennaltamäärättyyn valintaan ottamalla vastaan Valitun ja siirtymällä elämänyhteyteen Hänen kanssaan.
Kiitos Jumalalle Hänen armostaan! Pelastus on valmis. ”Se on täytetty!” Koko ihmiskunnan synnit on sovitettu n. 2000 vuotta sitten. Ketään ei ole jätetty ulkopuolelle.
”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma Hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo Häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.” Joh. 3:16-18. Siinä mainitut ”maailma” ja ”yksikään” tarkoittavat koko ihmiskuntaa. Ja jae 18 sanoo, että jokainen pelastumaton ihminen on tuomion tilassa ennen uskoon tuloaan, ”kuollut rikoksiinsa ja synteihinsä”. Efes. 2:1-3. Jokainen ihmisyksilö on osallinen Adamin kautta tapahtuneeseen lankeemukseen (Room. 5:12,18) ja on siis kadotustuomion alainen kunnes tulee uskoon ja saa sisimpäänsä Jumalan Elämän. Joh. 3:3. Jumala on varannut joka ainoalle ihmiselle mahdollisuuden päästä Taivaaseen Jeesuksen pelastustyön kautta. Room. 5:19. Ja 6. luku.

Israelin ja seurakunnan valinta Jeesuksessa.
Jumala valitsi Israelin kansakuntana omaksi kansakseen. Mutta kaikki yksilöt, jotka olivat sisällä valitussa kansassa, eivät silti pelastuneet. ”Mutta kutsutut eivät siitä välittäneet vaan menivät pois, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen.” Matt. 22:5. RK. Ristillä oli kaksi ryöväriä; molemmat juutalaisia, valitun kansan jäseniä, valittuja. Toinen tuli sisälle valintaan. Toinen jäi pilkkaajaksi. Samoin Jumala valitsi seurakunnan jo ennen ikuisia aikoja. Hän siis valitsi jokaisen ihmisen pelastumaan Kristuksessa saman periaatteen mukaisesti, kuin Hän valitsi omakseen Israelin kansan Aabrahamissa. 1 Moos. 12. Room. 9:6-8. Jeesus on Aabrahamin Siemen. Gal. 3:16,29.
Jeesus oli ja on edeltämäärätty ”valittu, kallis”. ”Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka Häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva.” 1 Piet. 2:4,6. Uskoon tuleminen tarkoittaa liittymistä Jeesukseen ja elämänyhteyden alkamista Hänen kanssaan. ”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” 2 Kor. 5:17. Olla ”Kristuksessa” tarkoittaa olemista sisällä Jumalan valittujen joukossa.
”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja Hän lähettäisi Hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen.” Apt. 3:19,20. 2:38. Jeesus Kristus tuli ”tekemään kaiken, minkä sinun kätesi ja päätöksesi oli edeltämäärännyt tapahtuvaksi”. Apt. 4:28. 2 Piet. 2:20.
Jeesus on ”kaikkien ihmisten Vapahtaja”. 1 Tim. 4:10.

Ihmisen pelastuminen on alusta loppuun Jumalan työ.
Jumala tiesi jo ennen Adamin luomista, että tapahtuu syntiinlankeemus. Siksi Hän valmisti myös pelastusmahdollisuuden jo ennen ihmisen luomista. Jumala teki siis pelastussunnitelman jo taivaassa, ennen ihmisen luomista. (Vaikea ajateltava) Taivaallinen päätös oli, että Jeesus ottaa kantaakseen ihmisten syyllisyyden ja tuomion. Mutta vasta noin 4000 vuotta Paratiisissa tapahtuneen syntiinlankeemuksen jälkeen Jeesus sovitti syntimme sijaisuhrillaan, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. ”Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä..” 1 Joh. 1: 7-9.
Jumalan aivoitus on, että taivaaseen tulee pyhitetty kansa (Apt. 26:17,18), joka on vapaaehtoisesti ja vakaasti täällä valinnut asemansa Jumalan lapseudessa. Uskoon tulleina olemme kaikki tulleet pahan vallassa olevasta maailmasta, synnin ja turmeluksen vallasta puhtauteen ja kirkkauteen. Olemme valinneet tulla sisälle Jumalan valittujen joukkoon. Joos. 24:15. Uutta lankeemusta ei siellä sen tähden enää voi tapahtua. Jes. 14:13. Jaak. 4:6. Jumala valitsi meidät, ja me otimme vastaan Hänen valintansa. Näin tulimme sisälle ennaltamäärättyjen joukkoon.

Ristintyön jälkeen, juuri ennen taivaaseen menemistään Jeesus antoi lähetyskäskyn, että armon sanomaa syntien sovituksesta tulee julistaa ”kaikille luoduille!” Mark. 16:15,16. Jes. 40:6-9. Usko syntyy Pyhän Hengen vaikutuksesta niiden ihmisten sydämissä, jotka kuuntelevat evankeliumia hyväksyen ja vastaan ottaen. Room. 10:13-17. 1 Tess. 1:5. 2:13. 1 Kor. 2:1-5. Pyhä Henki näyttää kuulijalle todeksi synnin. Joh. 16:8,13,14. Tämän armon sanoman ja Jumalan hyvyyden edessä nöyrtynyt ihminen päättää sitten kääntyä ja luopua syntielämästään. Luuk. 24:47. Siinä prosessissa saimme sydämiimme Pyhän Hengen, Jumalan Elämän. Efes. 1:13. ”… olen julistanut parannusta ja kääntymistä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen.” Apt. 20:21.
Näin Jumalan armo kohtaa ihmisen tullessamme yhteen Henkeen Herramme kanssa. 1 Joh. 1:7. Ja tällä tavalla ymmärrämme, että pelastustyö on kokonaan Jumalan vaikutusta: Hän valmisti pelastuksen. Hän antoi Sanan. Hän lähetti pelastuksen sanoman julistajat. Hän antoi Pyhän Hengen, joka tekee julistajien sanan eläväksi näyttäen synnin todeksi. Ja näin ihminen voi tulla Jumalan kutsumaksi ja ottaa vastaan armahduksen. 2 Kor. 5:19–6:2. ”Armosta te olette pelastuneet (miten?) uskon kautta.” Efes. 2:8. Room. 3:25. Tällä tavalla ”se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Jumala on lähettänyt.” Joh. 6:29. ”Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta”. Joh. 3;27. Mutta voimme ottaa vastaan kaiken, minkä Jumala jo on meille antanut. Hän on antanut pelastuksen lahjan jokaisen vastaan otettavaksi. ”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä.” Jaak. 1:17. Saamme ottaa vastaan kaikki Raamatun lupaukset, koska Jeesus ansaitsi ne meille kuuluviksi. 2 Kor. 1:20. ”Se on täytetty!” ”Kristuksen mieli” (1 Kor. 2:16) valtasi meidät ja tahdoimme poistaa elämästämme kaiken, mikä ei ole tullut Jumalalta. Sellainen on poistettava juurineen. Matt. 15:13. Kaiken elämässämme ja toiminnassamme tulee olla Jumalasta lähtenyttä, jopa uhraamisen ja kiittämisen: ”Sinun omasta kädestäsi olemme sen sinulle antaneet!” 1 Aikak. 29:14. ”Kaikki minun lähteeni ovat Hänessä.” Ps. 87:7.
On myös huomattava, että evankeliumin vastustajat ”ovat kaikkien ihmisten vihollisia, kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa.” 1 Tess. 2:15,16.

Jumalan kutsun vastaan ottanut ihminen on siis tullut sisälle valittujen joukkoon.
”Niin kuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa Hänessä.” Kol. 2:6. Ihminen saa itse päättää, ottaako vastaan, uskooko ja luottaako hän totuuteen. 2 Tess. 2:10-15. Eikä armon valitseminen ole omaa ansiota, vaan samoin kuin hukkuva ihminen, joka tarttuu kiinni pelastajansa ojennettuun käteen, ei ole itse ansainnut pelastumistaan, vaan otti vastaan tarjotun avun tarttuen kiinni auttavaan käteen. Samoin tapahtuu uskoon tulossa. Pelastajamme ojensi kätensä puoleemme evankeliumin kautta, ja me tartuimme Hänen ojentamaansa pelastusrenkaaseen uskoen, että Hän voi vetää meidät ylös syntielämän ”lokaisesta liejusta”. Psalmi 40:3. Pelastava käsi on ojennettuna kaikkien ihmisten puoleen. ”Tartu kiiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä.” 1 Tim. 6:12.
Opetuslapsilleen Hän sanoi: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät.” Joh. 15:16. Miten tuo valinta tapahtui? Raamattu kertoo: ”Hän sanoi heille: ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.” ”Niin he jättivät kohta verkot ja seurasivat Häntä.” Matt. 4:19,20. Hän siis kutsui Pietarin ym. tulemaan opetuslapsikseen ja erikoisapostoleikseen. Jos Pietari olisi kieltäytynyt, olisi Jeesus kutsunut apostolin tehtävään jonkun toisen. Vertaa Apt. 1:16-26. Monet kieltäytyvät myös pelastuskutsusta (ei ainoastaan tehtävistä) ja jäävät sen tähden valittujen joukon ulkopuolelle. Jumala ei pakota. Hän kutsuu ihmisiä pelastukseen meidän kauttamme: ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti (koko) maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän riukkomuksiaan, ja Hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” 2 Kor. 5:19,20. Näin meille selviää myös Joh. 6:44: ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä.” Jumala vetää ihmistä yhteyteensä eli ”kehottaa meidän kauttamme”.
”Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys Hänessä asuisi ja että Hän, tehden rauhan Hänen ristinsä veren kautta, Hänen kauttaan sovittaisi itsensä kautta kaikki, Hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.” Kol. 1:19,20. 1 Tess. 1:5.
”Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen!” Room. 2:4.
”Sen tähden Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen; sen tähden Hän nousee armahtaaksensa teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki, jotka Häntä odottavat!” Jes. 30:18.

Jeesus tuli taivaasta, syntyi ihmisruumiiseen ja kuoli ristillä koko ihmiskunnan syntien puolesta. Hänen tahtonsa on, ”että kaikki ihmiset pelastuisivat”. 1 Tim. 2:4. Mutta pelastumisen ehdoksi asetettiin armon vastaan ottaminen. ”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” 2 Kor. 5:17. ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu!” (Room. 10:13) ottaessaan vastaan Jumalan armon. ”Hänen työtovereinaan me myös kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.” 2 Kor. 6:1. Ihminen kykenee siis hyväksymään tai torjumaan Jumalan armon. ”Valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella!” Joos. 24:15. Jumala kunnioittaa meihin luomaansa vapaata valintaoikeutta. Hänen puoleltaan kaikki on valmista. Hän on valinnut sinut kuten kaikki muutkin ihmiset. Joh. 14:6. ”Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, (kenelle?) niille, jotka uskovat Hänen nimeensä.” Joh. 1:12. Siinä vastaan ottamisessa ihmisen sydän aukenee Pyhälle Hengelle, joka uudestisynnyttää meidät elävään toivoon. ”Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti Hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen Hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina Hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma, ja minä tahdon, että sinä näitä teroitat..” Tiit. 3:4-8.
”Tulkaa minun tyköni!” Matt. 11:28-30. ”..sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos!” Joh. 6:37. Isä on antanut Jeesukselle kaikki ne ihmiset, jotka ottavat vastaan pelastumisen ristillä vuodatetun sovintoveren kautta. ”Sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista.” Ilm. 5:9. Apt. 20:28. ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” Joh. 7:37-39.
Siis kaikki saavat tulla Hänen tykönsä. ”Joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.” Ilm. 22:17.
”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että Hän palkitsee ne, jotka Häntä etsivät.” Hebr. 11:6.
Jumala valitsi siis jo taivaassa kaikki ihmiset pelastumaan Kristuksessa Jeesuksessa. Se tarkoittaa, että jo Taivaassa päätettiin, miten Jeesuksen vastaanottava ihminen pelastuu. Hän siirtyy Adamista Kristukseen uskomalla ristin armotyöhön. Room. 5:18,19. ”Etsivä löytää!” Luuk. 11:,910. ”Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen. Siihen Hän on myös kutsunut teidät meidän evankeliumimme kautta.” 2 Tess. 2:13,14. Olemme kaikki säädetyt ikuiseen elämään (Apt. 13:48) ja tulimme uskoon tulossa sisälle siihen säätämykseen. Näin me siirryimme valittujen, kutsuttujen ja pelastukseen säädettyjen joukkoon. Ja Jumala on suunnitellut meille kaikille yksilöllisen elämäntarkoituksen ja tehtävän. Tähän elämänsuunnitelmaan tullaan sisälle uskoontulossa. Vertaa Jer. 1:5. Jes. 6:8. Aam. 7:15. Efes. 2:10. ja 4:11.

EDELTÄMÄÄRÄTYT
Room. 8:29,30: ”Sillä ne, jotka Hän on edeltä tuntenut, Hän on myös edeltämäärännyt (jo taivaassa) Poikansa kuvan kaltaisiksi .. ; mutta jotka Hän on edeltämäärännyt, ne Hän on myös kutsunut; ja jotka Hän on kutsunut, ne Hän on myös vanhurskauttanut (uskon kautta Jeesuksen vereen. Room. 3:23-25); mutta jotka Hän on vanhurskauttanut, ne Hän on myös kirkastanut” (silloin kun Jeesus tulee takaisin) Filip. 3:20,21. Ikävä tosiasia kuitenkin on se, etteivät kaikki Jumalan tuntemat, edeltämäärätyt valitut ja kutsutut eli valitut, tai edes vanhurskautetut ota vastaan asemaansa ja säilytä sitä loppuun asti. Ja joka ei usko ja ota vastaan tätä valtakunnan evankeliumia, ”se tuomitaan kadotukseen”. Mark. 16:16. Kadotukseen joutuneet eivät siis voi syyttää Jumalaa, että Hän olisi määrännyt jonkun joutumaan helvettiin ilman pelastusmahdollisuutta. Synnissä elämistä ja sen tähden kadotukseen joutumista ei siis voi siirtää Jumalan syyksi. Jeesus on ristillä sovittanut kaikkien ihmisten synnit.
Me olemme ennaltamäärätyt ja valitut pelastumaaan Hänessä, kun siirryimme Aadamista Kristukseen, synnin tilasta armon tilaan, pimeydestä valekuteen. ”Teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.” Kol. 1:13,14. 3:3.
Aadamilaisuus edustaa synnin tilaa ja käärmeen siementä. He ovat uudestisyntymättömiä synnin tilassa eläviä ihmisiä. Ja Kristuksessa Jeesuksessa olevat, Sanan kautta Pyhästä Hengestä syntyneet, edustavat vaimon siementä. 1 Moos. 3:15. Näiden kahden ”siemenen” välillä on erottamaton kuilu. Ne eivät sovellu yhteen. ”Niin kuin lihan mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan syntynyttä, niin nytkin.” Gal. 4:9. Ihmisen on siirryttävä ”Aabrahamin siemeneen” eli Kristukseen tullakseen sisälle valintaan. ”Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: ”Ja siemenille”, ikään kuin monesta, vaan ikään kuin yhdestä: ”Ja sinun siemenellesi”, joka on Kristus.” Gal. 3:16. ”Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. (= Ovat Kristuksessa). Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te (valintaan sisälle tulleet) olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä (valittuja, edeltämäärättyjä) lupauksen mukaan.” Gal. 3:27-29. Kiitos Jumalalle! Olmme sisällä edeltämäärättyjen joukossa, johon aktivoiduimme sisälle uskoon tulossa.

”Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” Matt. 7:13,14. / ”Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.” Matt. 22:14. Vain harvat löytävät armon tien, koska eivät tahdo nöyrtyä ja etsiä Herraa ”kaikesta sydämestään”. Jer. 29:13. ”Kaikkihan eivät usko”. 2 Tess. 3:2. Pelastuskutsu on kuulunut kaikkialla maailmassa, mutta vain harvat ovat ottaneet sen vastaan ja näin tulleet sisälle Jumalan valintaan. 1 Piet. 1:23. Mutta me kutsumme kaikkia ihmisiä ”ottamaan vastaan Jumalan armon, niin ettei se jää turhaksi”. 2 Kor. 6:1,2. ”Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” 2 Piet. 3:9. ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille.” Tiit. 2:11. ”Kaikki” -sana toistuu yhä uudestaan Raamatun pelastusopissa.

Ennaltamääräämisen kategoriaan kuuluu myös oppi Jumalan seurakunnan valinnasta, yhdestä ruumiista (1 Kor. 12:27), jonka jäsenet ovat ”yhtä ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta…. joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, kaiken Luojassa, että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon”. Efes. 3:6,9,10. Seurakunnan valinta on vaihtoehdoton Jumalan päätös, vaikka jotkut yksilöjäsenet voivatkin menettää pelastuksensa hyppäämällä pois seurakuntalaivasta, takaisin maailman myrskyiseen mereen.

Sielunvihollisen keksimä julma oppi on, etteivät kaikki voi pelastua. Joh. 8:44. 10:10. Tuon opin mukaan maailmassa on ihmisiä, jotka eivät voi pelastua, koska eivät muka ole valittuja. Ulkopuolella olevat ihmisparat ovat tuon opin mukaan siis valitut menemään helvettiin ilman minkäänlaista toivoa. Ristintyö ei muka hyödytä heitä, vaikka miten huutaisivat armoa. Kerrassaan kammottavaa fatalismia. Onneksi meillä on Jumalan lupaus, joka kumoaa julman opin: ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu!” (Room. 10:13) ”uskon kautta Hänen vereensä”. Room. 3:25. Kukaan ei ole auttamattomasti kulkemassa kohti helvettiä.
Lähetyskäskyssään Jeesus kehotti julistamaan pelastussanomaa ketään erottelematta ”kaikille luoduille”. Mk. 16:15,16. Hän tarkoitti kaikkia ihmisiä sanoessaan, että ”jokainen anova saa, etsivä, löytää ja kolkuttavalle avataan.” Luuk. 11:10. Uskoviensa kautta Jeesus kutsuu ihmisiä tulemaan tykönsä, löytämään levon ja rauhan sydämeensä. Matt. 11:28-30. Olemme yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa, joka tahtoo, että ”koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä”. Room. 3:19. Lähetyskäskyä toteuttamalla osoittaudumme yhteistyökykyisiksi Jumalan sekä toistemme kanssa. ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä ja Jumala kehottaa meidän kauttamme! Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” 2 Kor. 5:20. Me emme jätä ketään pelastuskutsun ulkopuolelle, koska ”Hänen käskynsä on iankaikkinen elämä.” Joh. 12:50.
”Sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista.” Ilm. 5:9. Meidät on siis ostettu Jeesuksen verellä Jumalalle kuuluviksi. Hän on valinnut sinut, kuten kaikki muutkin ihmiset, Jeesuksessa Kristuksessa jo ennen ikuisia aikoja! Apt. 20:28. ”Ja Hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien. 1.Joh 2:2.

VOIKO PELASTUKSEN MENETTÄÄ?
Eesau menetti asemansa ja osansa Jumalan ajallisessa suunnitelmassa, koska Jumalan päätös oli tehty jo ennen Eesaun ja Jaakobin syntymää: ”Vanhempi palvelee nuorempaa.” 1 Moos. 25:21-34. Jaakobin valintaan oli syynä Jumalan aivoitus, suunnitelma Israelin kansasta Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kautta. Eesau piti halpana esikoisuutensa. Jae 34. Siinä ei kuitenkaan ole kysymys sielun pelastumisesta, vaan asemasta Jumalan ajallisessa suunnitelmassa.
Egyptin Farao taas menetti (luultavasti) myös pelastusmahdollisuutensa vastustaessaan Jumalan suunnitelmaa. Siksi hän paatui. Room. 9:15-19. 2 Moos. 5:1,2. Monien kohdalla on käynyt Faraon tavoin. He ovat valinneet mennä ulos Jumalan luomisjärjestyksestä erilaisiin syntisaastoihin. ”Ja niin kuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.” Room. 1:28. Jumala voi siis paaduttaa ihmisen sydämen, joka hylkää Hänen kutsunsa eikä ”ota vastaan rakkautta totuuteen, voidakseen pelastua”. 2 Tess. 2:10-12.
Uskoon tulleille on kirjoitettu, että he voivat siirtyä uudestaan kuoleman tilaan, eroon Jumalasta ja näin menettää pelastuksen: ”sillä jos te elätte lihan mukaan, teidän on kuoltava, mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.” Room. 8:13. Kuolema tässä merkitsee pelastuksen menettämistä. Samoin kuin Jaak. 1;15, ja 2 Kor. 7:10: ”Jumalan mielen mukainen murhe näet saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei tarvitse katua. Maailman murhe sen sijaan tuottaa kuoleman.”
On siis mahdollista, että valitutkin eksyvät ja voivat menettää pelastuksen, jos eivät pysy Kristuksessa. ”Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niin kuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.” Joh. 15:6.
”Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta Hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos Hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois.” Room. 11:22.
”Ja nyt, lapsukaiset, pysykää Hänessä, että meillä Hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkotettaisi pois Hänen tyköänsä Hänen tulemuksessaan.” 1 Joh. 2:28. 2 Moos. 32:33.
Paavalikin olisi voinut luopua valinnastaan. ”.. etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hylättäväksi.” 1 Kor. 9:27.
”Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja Häntä julki häpäisevät. Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta; mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan.” Hebr. 6:4-8.
”Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! Sillä me tunnemme Hänet, joka on sanonut: ”Minun on kosto, minä olen maksava”; ja vielä: ”Herra on tuomitseva kansansa.” Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.” Hebr 10:26-31.
”Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: ”Koira palaa oksennukselleen”, ja: ”Pesty sika rypee rapakossa.” 2 Piet. 2:20-22. Katso myös Matt. 24:4,9,10.
Kadotuksessa on oleva paljon niitä, jotka täällä olivat kutsuttujen ja valittujen joukossa, Jumalan seurakunnassa. He tulivat tulivat uskoon, mutta hylkäsivät totuuden tien; eivätkä olleet uskolliset loppuun asti. Vain ”kutsutut, valitut ja uskolliset voittavat Hänen kanssansa.” Ilm. 17:14.
Muun muassa evankeliumin väärentäjät MENETTÄVÄT PELASTUKSEN. ”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.” Ilm. 22:18,19. / ”Lukekaa Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, niin kuin myös rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaan teille kirjoittanut. Näin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän puhuu näistä asioista. Tosin noissa kirjeissä on yhtä ja toista vaikeatajuistakin, mitä tietämättömät ja epävakaat vääristelevät, niin kuin muitakin Kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen. Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne.” 2 Piet. 3:15-17.

Mutta kiitos Jumalalle! ”Ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” Room. 8:1,2. Me saamme kulkea perille ”voittosaatossa Kristuksessa.” 2 Kor. 2:14,15. Ja siinä valittujen joukossa (voittosaatossa) pääsemme perille, jos pysymme Hänen hyvyydessään, armon ja totuuden tiellä ja ”säilytämme toivon varmuuden loppuun asti”. Hebr. 6:11.
”Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.” Psalmi 91:14.

ELÄMÄN KIRJA Taivaassa on yhtä kuin elävien kirja. Jumala on tiennyt hamasta ikiajoista lähtien, kuka syntyy ihmiseksi elävien kirjoihin. Ja jos ihminen kuolee synneissään, ilman Jeesusta, pyyhitään hänen nimensä pois elävien kirjoista.
Uudestisyntymisessä eli Jumalan lapseksi syntymisessä tapahtuu ihmisen nimen vahvistaminen ja tunnustaminen taivaassa. ”Minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja Hänen enkeliensä edessä. ” Ilm. 3:5. ”Iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” Luuk. 10:20. ”JOKA VOITTAA, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja Hänen enkeliensä edessä.” Ilm. 3:5. Suuren valkean valtaistuimen edessä tuomitaan kadotukseen kaikki, joiden nimeä ei silloin ole pelastuneiden ihmisten elämän kirjassa. Ilm. 20:11-15.

”Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi. Ja armahtakaa toisia, niitä, jotka epäilevät, pelastakaa heidät, tulesta temmaten; toisia taas armahtakaa pelolla, inhoten lihan tahraamaa ihokastakin. Mutta Hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen, Hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, Hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen.” Juuda 20-25.

Paljon jää edelleen ajateltavaa tämän asian tiimoilta. Moni asia ontuu. Tiedämme kuitenkin, että Jumalalla on oikeudenmukainen ratkaisu kaikkia ihmisiä varten.
Varmoja faktoja on:
”Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu” eli joutuu kadotukseen. 2 Piet.3:9. Jumala ei ole tarkoittanut ihmisiä helvettiin. Kadotuksen tulijärvi ”on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä”. Matt. 25:41. Mutta yhtä varmaa on, että kaikki, jotka eivät usko Raamatun opettamalla tavalla Jeesukseen, joutuvat helvettiin. Ilm. 20:15.
Varmaa on myös se, että kaikki ihmiset voivat voivat pelastua ottamalla vastaan Jeesuksen Kristuksen. Eikä kukaan menetä pelastutaan, jos pysyy Jeesuksessa.

”Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkien elämä!” 1 Joh. 5:13.

Weijo Lindroos,
Turun seurakunta.

Raamatussa ei ole tästä asiasta oppia, vaikka esimerkki löytyykin. Alkuseurakunnassa ei setvitty tämän kaltaisia kysymyksiä. Asia on kuitenkin saanut aikaan hämmennystä joidenkin kohdalla. Sen tähden tarvitaan tämä selonteko asiasta:

Alkuseurakunnan aikana Jeesus-Nimi lausuttiin juutalaisten keskuudessa heprealaisittain ”Jeshua”, ja myöhemmin pakanuudesta kääntyneiden joukossa kreikkalaisittain ”Iesus”. Molemmat lausumismuodot olivat siis käytössä, mutta kreikankielinen lausumistapa oli yleisin, paitsi aivan apostolisen ajan alussa, jolloin kaikki kristityiksi tulleet olivat juutalaisia.
– Huomaa, että suomalaisittain lausuttuna Jeesus-nimi on lähes sama kuin kreikkalaisittain, Iesus.
Alkuseurakunnan aikana silloisen maailman sivistyskielenä oli kreikka. Paavalikin puhui kreikkaa pakanamailla. Hän kirjoitti kirjeensä kreikaksi. Uusi Testamentti on kirjoitettu kreikaksi. Pakanuudesta kääntyneethän eivät ymmärtäneet hepreaa (arameaa). Kreikkalainen Iesus-Nimi oli siis yleisesti käytössä. Mutta messiaanisten juutalaisten keskuudessa käytettiin luonnollisesti myös Jeshua-Nimeä.
Alkuseurakunnan Raamattu oli pääosin septuaginta (Vanhan Testamentin kreikannos 200 luvulta eKr.).
Alkuseurakunnan aikaisessa Israelissa asui paljon juutalaisia, jotka olivat palanneet sinne maanpakolaisuudesta. Monet heistä olivat kadottaneet hepreankielen taitonsa. Kreikankieliset koulut olivat usein juutalaislastenkin opinahjoja. Apt.2:6-11 kertoo, että diasporassa asuvat juutalaiset olivat omaksuneet asuinmaansa kielen. Israelissa on tänä aikana lähes sama tilanne. Eri kieliryhmistä tulleet lausuvat Jeesuksen nimeä mitä erilaisimmilla tavoilla. Nykyisin on tosin kreikankielen tilalla yleiskielenä Englanti. Siksi myös Jeesuksen nimi lausutaan siellä yleisesti englanniksi, Jesus Christ, joka on paljon kreikkalaista ja suomalaista lausumismuotoa kauempana hebrealaisesta muodosta.
Pelastajamme pyhää nimeä ei tule tietenkään väännellä kevytmielisesti mm. ”lempinimimuotoihin”. Se ei ole arvokasta.

Jotkut ylipapitkin olivat silloin saddukeuksia, kreikkalaisen kulttuurin ja kielen omaksuneita. Oletettavasti Jeesus puhui heidän kanssaan kreikkaa. Tuomioistuinten virallinen kielihän oli kreikka. Paavalia luultiin eräässä vaiheessa egyptiläiseksi kansankiihottajaksi. Mutta kuultuaan, että hän puhui kreikkaa, asia selvisi. ”Osaatko sinä siis kreikkaa? Etkö olekaan se egyptiläinen…” Apt.21:37-40. Mutta juutalaisille hän puhui hepreaa. Apt.22:2.
”Maailmassa on, kuka tietää, kuinka monta eri kieltä, mutta ei ainoatakaan, jonka äänet eivät ole ymmärrettävissä.” 1 Kor.14:10. Taivaassa ymmärretään hyvin Suomen kieltä.

Opetuslasten nimetkin joskus kreikkalaistettiin. Simonista tuli Pietari. Simon on hepreaa., Pietari kreikkaa. Sauluksesta Paavali. Saul on hepreaa, Paavali kreikkaa. Ym. Matt.16:16-18 ja Apt.13:9.

Mutta nimioppi-kysymyksiä ei ole annettu seurakunnalle oppiasioiksi, kuten esim. Kristuksen opin alkeet, uskoon tuleminen, parannus, kaste yms. Hebr. 6. Nimikiistat (1 Tim. 6:4)  ovat useinkin uskonnollisia opintuulia, joilla ei ole ikuisuusarvoa. ”Tieto katoaa” . 1 Kor.13:8.
”ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapeleissä ja eksytysten kavalissa juonissa” (Ef.4:14).
Sen tähden: ”Valvokaa ja rukoilkaa!”

W.L.