Juutalaiskansan erilaiset vaiheet heidän historiansa kronologisessa aikajanassa: Aabrahamista se alkoi. Jumala kutsui hänet toteuttamaan suunnitelmansa. Hän siunasi Aabrahamin palvelijakseen ja valitun kansansa kantaisäksi. Liittosuhde alkoi Aabrahamista ja jatkui hänen poikansa Iisakin; sitten Iisakin pojan Jaakobin ja hänen 12. poikansa jälkeläisissä. He olivat ensimmäiset Jumalan valitut israelilaiset. Aabrahamin pojan poika, Jaakob sai Jumalalta nimen Israel, ns. ”Jaakobin painin” yhteydessä: ”Älköön nimesi enää olko Jaakob vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut.” 1 Moos. 23:29. Jumala siunasi heidät ja heidän jälkeläisensä sekä antoi heille suuren ja ihanan Kaanaan maan. Miten suuri se onkaan: 1 Moos. 15:18-21: Nykyisen Turkin alueelta suora rajaviiva Niilin virtaan, sieltä Eufratvirtaan ja sieltä suoraan takaisin nykyisen Turkin keskivaiheille, Hattusan kaupungin tienoille, joka oli Aabrahamin aikaisen heettiläisten valtakunnan pääkaupunki. Siinä siis Raamatun asettamat rajat Israelille.
Aabrahamille annettu Jumalan siunaus (1 Moos. 12:1-4. 22:15-18) jatkui Iisakissa (1 Moos. 26:4) sitten Jaakobissa. 28:14. Elämänsä lopussa Jaakob siunasi 12 poikaansa toteuttamaan Jumalan suunnitelmaa. 1 Moos. 49. Sieltä lähtien, noin neljän tuhannen vuoden takaa, on Israel ollut Jumalan omaisuuskansa, ”Hänen silmäteränsä”. Sak. 2:12.
Jaakobin aikana Israelin kansa joutui nälänhädän tähden Egyptin orjuuteen noin 400. vuodeksi. Mutta Mooseksen johdolla kansa lähti sieltä takaisin kohti omaa maatansa. ”Herra löysi hänet autiomaasta, autiosta, ulvovasta erämaasta. Herra otti Jaakobin hoiviinsa ja opetti häntä, suojeli häntä kuin silmäteräänsä.” 5 Moos. 32:10. Silloin Joosua jakoi Kaanaan maan kahdelletoista sukukunnalle ”israelilaisten luvun mukaan”. 5 Moos. 32:8. Esikuvallinen voitto saatiin aluksi Jerikon muurien sortumisesta: ”Jokaisen paikan, jota jalkanne tallaa, minä annan teille, niin kuin olen Moosekselle puhunut. Maa autiomaasta ja Libanonista suureen virtaan, Eufratvirtaan sekä koko heettiläisten maa auringonlaskun puolella olevaan Suureenmereen asti, on oleva teidän aluettanne.” Joos. 1:3,4. / Mutta alkuperäiset Israelin rajat on ilmoitettu 1 Moos. 15:18-21.
Viimeisen kerran Jaakobin jälkeläiset olivat noin vuodesta 70 jKr. alkaen vuoteen 1948 diasporassa, hajaannuksessa kaikkien maailman kansojen joukossa ja samalla sivussa Jumalan hyvyydestä. Jumalan siunaava käsi oli sen ajan vedetty pois heidän päältään. ”Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois..” Matt. 21:43; 24:1,2. ja Ilm. 2:9. ja 3:9. Mutta se ei ollut lopullinen tilanne. Eivätkä he olleet Jumalalta unohduksissa, vaan kaikkien Hänen lupaustensa varassa odottamassa uutta siunauksen aikaa. Jumala ei ole koskaan hylännyt kansaansa. Jer. 31.35-37.
Noin 3000 vuotta sitten Israelin suuri kuningas, David, teki Jerusalemista Israelin jakamattoman pääkaupungin. Sitä se on edelleen.
NYT on menossa aikakausi, jolloin Jumala kokoaa KAIKKI maailman juutalaiset Israeliin ( Hes. 37:21,22) ja siunauksensa sisälle. Jumalan hyvä käsi on siis taas heidän päällään. Lopullinen päätepiste on Room. 11:25-27. Silloin ”koko Israel on pelastuva” ja ottava vastaan syntien anteeksiantamuksen Jeesuksessa ja Hänen sijaisuhrinsa armossa. He eivät ota vastaan kirkkouskontoa tms. vaan sen uskon ja opin, jonka Jeesus ja alkuseurakunta antoivat meille kaikille. Efes. 2:11-22. ”Seuratkaa heidän uskoaan!” Hebr. 13:7. 1 Joh. 2:24,25. Jumalan rakkaus sulkee sisäänsä koko juutalaiskansan sekä samassa joukossa myös meidät pakanuudesta kääntyneet. Efes. 2:11.22. Ja kun Israel on ottanut vastaan Messiaansa Jeesuksen, toteutuu sana: ”On oleva yksi lauma ja yksi Paimen.” Joh. 10:16. Ja Gal. 3.
Jumala on aina tahtonut, että Häneen turvaavat ihmiset tunnustautuvat yhdeksi kansaksi, joka ei mukaudu tämän maailman yhteyteen, mm. kansankirkoksi. Room. 12:2. 2 Kor. 6:14-18. Syntiinlankeemuksen kautta ihmiskunta riitautui ja hajaantui eri ryhmiksi. Siitä saakka on myös sota riehunut maailmassa. Mutta ristillä Jumala teki sovinnon palauttamalla yhteyden. ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan, ja Hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläitä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” 2 Kor. 5:19,20.
”Tee siis sovinto Hänen kanssaan.” Job 22:21-29.
Uskoon tuleminen on sovinnon tekemistä Jumalan kanssa: ”Minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me julistamme myös teille, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme (= yhteys alkuajan kristittyjen kanssa). Meillä on yhteys Isän ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa. Tämän me kirjoitamme, että ilomme olisi täydellinen. Tämä on se sanoma, jonka olemme Häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, Hänessä ei ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on yhteys Hänen kanssaan,mutta vaellamme pimeydessä, me valehtelemme emmekä toimi totuuden mukaan. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin Hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, Hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” 1 Joh. 1:3-9. Ajatelkaa! Meillä on siis yhteys ensimmäisten kristittyjen kanssa! He olivat uskoon tulonsa jälkeen antaneet kastaa itsensä upotuskasteella vedessä Jeesuksen nimeen. Apt. 2:38,41. Siihen Pyhä Henki tahtoo taas johdattaa jokaisen uskoon tulleen. Se on Joh. 16:13. tarkoitus: ”Mutta kun Totuuden Henki tulee, Hän johdattaa teidät kaikkeen totuuteen.” Ja Hän johdattaa seurakuntaa paikkakunnittain valittujen palvelustehtävien kautta: ”Hän antoi toiset apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi tehdäkseen pyhät valmiiksi palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki saavutamme ykseyden uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, kypsän miehuuden, Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan. Silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja ovat kaikkien opintuulten heiteltävinä ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa, vaan noudatamme totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme Häneen, joka on pää, Kristus. Hänessä koko ruumis, yhteen liittyneenä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa ja rakentuu rakkaudessa sen voiman mukaan, joka kullakin ruumiinosalla on.” Efes. 4:11-16. Kaikki tarvitsemme tosiamme, ja Raamatun opetusta. Sen tähden terveeseen seurakuntaelämään kuuluu auttaa jokainen oman paikkakunnan Kristuksen ruumiin jäsen tunnustautumaan paikallisseurakunnan ed. m. viiden palvelusviran yhteyteen. Tämä voi toimia vain järjestäytyneessä ja säännöllisessä kokoustoiminnassa, ilman erottavia nimikylttejä. Tällaisessa yhteydessä Pyhä Henki toimii, ja ihmisiä voi tulla uskoon sekä raamatulliselle kasteelle ja pyhällä Hengellä täyttymiseen. Turussa toimi8ntakenttämme on Turku.
Jeesus Kristus poisti ristillä synnin ja sen aiheuttaman välimuurin Jumalan ja ihmisen väliltä. Hän tuli kokoamaan ja yhdistämään taivaaseen matkalla olevan ihmisjoukon. ”Kootakseen yhteen hajalla olevat Jumalan lapset.” Joh. 11:52. ”On oleva yksi lauma ja yksi Paimen.” Joh. 10:16. Tämä alkuajan tilanne tarkoitettiin pysyväksi: Apt. 2:41,42. ”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu. Hän käy sisälle ja ulos ja löytää laitumen.” Joh. 10:9. Laidun on seurakunta. Jumalan suunnitelma koota seurakunta paikkakunnittain yhdeksi on siis ollut voimassa ristiltä asti. Yhteys palautettiin Jumalan ja ihmisten välille, niiden välille, jotka korjaavat suhteensa Jeesukseen ja ristintyöhön ja näin tulevat uskoon. Jumalan rakkauden virta johdattaa ihmisen sisälle Raamatun opetuksiin. ”Pyhä Henki johdattaa kaikkeen totuuteen..” Joh. 16:13. Se tarkoittaa apostolien opetuksissa ja esimerkissä pysymistä. Tähän Jumala tahtoo meidät auttaa. ”Seuratkaa heidän uskoaan.” Hebr. 13:7.
Raamatullinen seurakunnan järjestäytyminen yhdeksi paikallisseurakunnaksi jokaisella paikkakunnalla on ollut alusta asti Jumalan antama opetus. Mm. ”jokaiseen kaupunkiin vanhimmat”. Tiit. 1:5. Ilm. 1:10-20. Tämä on edelleen voimassa oleva Jumalan tahto. Pyhä Henki kutsuu KAIKKIA uskovia tähän yhteyteen: ”Joka ei ole minun kanssani, on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.” Luuk. 11:23. Saamme siis valita kokoammeko vai hajotammeko Herran kansaa? Mikä on syy, ettei seurakunta toimi niin kuin alussa? Haggain 1:2-6. aika: ”Tämä kansa sanoo: ”Ei ole vielä tullut aika rakentaa Herran huonetta.” Mutta profeetta Haggain kautta tuli tämä Herran sana: ”Onko sitten aika teidän asua paneloiduissa taloissanne, kun tämä talo on raunioina? Ja nyt, Herra Sebaot sanoo näin: Tarkatkaa elämäänne! Te kylvätte paljon mutta saatte vähän satoa..” N Y T on aika koota Herran kansa. Tee siis sovinto Hänen kanssaan. ja ala keskittyneesti rakentaa alkuperäistä paikallisseurakuntaa.
Yhteinen pyrkimyksemme on auttaa jokainen kokouspaikkaamme tuleva ihminen alkuperäiseen kristinuskoon. Tämä on Jumalan hyvä tahto ja kokouspaikkamme tarkoitus. Esimerkkinämme on alkuajan kristittyjen kokoustoiminta: ”Kuinka siis on, veljet? Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa: laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen selitys. Kaikki tapahtukoon rakentumiseksi.” 1 Kor. 14:26. Siinä annetaan lupa kaikille osallistua. Mutta ei pakoteta mihinkään. Apostolisen ajan usko on vapautta Pyhässä Hengessä. ”Seuratkaa heidän uskoaan.” Hebr. 13:7. Joh. 8:31-36. Ikuisesti kestävä hyvä elämän sisältö alkaa aidosta uskoon tulemisesta, Jeesuksen ja Hänen pelastustyönsä vastaan ottamisesta (2 Kor. 6:1,2) eli uudestisyntymiskokemuksesta. Joh. 3:3-5. Linkissä siitä tarkemmin: Aito uskoon tuleminen.
Toteutamme siis Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä siihen kuuluvine opetustehtävineen. ”Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja saa kasteen, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Mark. 16:15,16. Ensin siis uskoon tuleminen ja kaste. Sitten: ”Opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen teille opettanut.” Matt. 28:20. Lähetyskäsky on siis seurakunnan päätehtävä. Menkää julistakaa kastakaa opettakaa. Tässä työssä meillä on suurena apuna seurakunnan opetussivusto ( Jeesus-on-Herra.com ). Jaamme linkin opetuksia eteen päin. Myös Youtube-kanava palvelee tässä asiassa.
Yksi suunta ”Jeesus on täynnä armoa ja totuutta!” Hän on tullut Elämäksemme, ja johdattaa meitä kaikkeen hyvään ja oikeaan uskonelämän sisältöön ja oppiin, siihen, mitä oli alussa. 1 Joh. 2:24. Alkuseurakunnan kristityt eivät olleet luterilaisia yms. Siksi opetamme, että jokaisen uskoon tulleen tulee erota kirkkokunnista ja tulla kasteelle Jeesuksen nimeen. Tämä on tässä toiminnassa voimassa oleva Pyhän Hengen antama opetus. 1 Kor. 1:10.
Uhraaminen Täällä kaikki saavat olla rauhassa ja turvallisessa ympäristössä. Ketään ei patisteta mihinkään. Esim. rahaa ei pyydetä. Mutta jos joku tahtoo osallistua yhteisiin menoihimme, mm. kokouspaikan vuokra, on sitä varten olemassa Seurakunta-apu ry, jonka tilille tai kokouspaikassa olevaan lippaaseen voimme laittaa osallistumisemme. Se on yhteinen ”kukkaromme”. Ja nämä varat menevät ainoastaan Turun seurakunnan toimintoihin, jotka ovat kaikkien yhteisesti hyväksymiä: ”Tavoitelkaa sen kaupungin parasta, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen hyvinvointi koituu teidänkin parhaaksenne.” Jer. 29:7. Tiit. 1:5. Ilm. 1:11. Näin on siis Jumalan tahto sinunkin paikkakunnallasi.
Turun seurakunnan kokoustila, Maariankatu 2. on tässä vaiheessa kaikkien kristittyjen yhteinen kokouspaikka. Ja samat asiat koskevat meitä kaikkia.
Kysymys on oikeasta Jeesuksesta, ainoasta syntiemme sovittajasta, jolla ainoalla on ”kuoleman ja Tuonelan avaimet”. Hän on ylösnoussut elämän Herra, taivaankaikkeuden Kuningas, joka kuoli suurten kärsimysten keskellä ristillä, ja nousi ylös kuolleista synnin ja kuoleman voittajana. Hänellä on ”kaikki valta Taivaassa ja maan päällä”. Matt. 28:18-20. Emme välitä uskonnollisten ideologioiden tasolla olevasta valhe-jeesuksesta, josta Raamattu varoittaa. 2 Kor. 11:4, 13-15. Sellainen johtaa ihmiset eksyksiin ja lopulta kadotuksen tulijärveen. Filip. 3:19. 2 Tess. 2:9. Ilm. 20:15.
Et tarvitse uskontoa vaan Jeesuksen.
Onko Jeesus Kristus saanut siis tulla todellisesti elämäsi Herraksi? Oletko ottanut Hänet vastaan ja näin uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä. Onko Hän ja Hänen opetuksensa (Raamattu) saanut elämässäsi ykkössijan? Jos on, niin kiitos ja ylistys Jumalalle! Syntisi on sovitettu. Hänen verensä on puhdistanut kaikesta synnistä. Syntikahleet ovat katkenneet. Olet vapaa! Uusi ELÄMÄ on tullut sisimpääsi. Et enää tahdo elää synnissä! Sydämen tuttavuus Jeesuksen kanssa on tullut todellisuudeksi. Kiitos kumpuaa pelastuneen huulilta. Uskossa olevina saamme joka päivä kulkea Hänen kanssaan ja rukoilla myös lähimmäistemme pelastumista. Hänen tahtonsa on pelastaa jokainen ihminen. Hän siis tahtoo antaa armonsa myös omaisillemme. ”.. joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden”. 1 Tim. 2:4.
Täällä sotien runtelemassa tuskien ja kyynelten maailmassa, murheiden laaksossa, sairauksien keskellä, on suurin tehtävämme auttaa lähimmäisemme ottamaan vastaan Jeesus Kristus elämänsä Herraksi. Hän on ainoa perustus, joka kestää elämässä ja kuolemassa. Mikään tehtävä ei mene lähetyskäskyn edelle. Ajattele ihmiselämän päämäärää. On kaksi tietä ja kaksi lopullista olotilaa: kadotus ja Taivas. Kenenkään ei tarvitse mennä helvettiin. Ristintyö on voimassa jokaista varten. ”Hän on kuollut kaikkien puolesta.” 2 Kor. 5:15. ”Jumalan työtovereina me kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sanoohan hän: ”Sopivalla ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.” Nyt on sopiva aika, nyt on pelastuksen päivä.” 2 Kor. 6:1,2. Jeesus lupaa: ”Sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos.” Joh. 6:37. – Sano siis NYT ääneen näin: Jeesus, anna syntini anteeksi ja ota minut armoosi. En enää tahdo elää synnissä, vaan ikuisesti sinun kanssasi. – ”Jos sinä siis tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, niin sinä pelastut, sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: ”Ei yksikään, joka uskoo häneen, joudu häpeään.” Room. 10: 9,10.
Tämän ihmeellisen pelastustien tahdomme kertoa jokaiselle ihmiselle. Jeesuksen ristin ja veren voima vapauttaa synnistä. ”Minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejään.” Hebr. 8:12. Näin Hän on meille käskyn antanut: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja saa kasteen, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Mark. 16:15,16.
Voit pyytää esirukousta ym. ja saadaksesi kasteen: Ota yhteyttä
Raamatussa on joitakin opetuksia, jotka eivät sellaisinaan enää ole tarpeellisia eivätkä sovellu meille tämän ajan kristityille. Joitakin sellaisia olen käsitellyt jo aikaisemmin. Ne ovat luettavissa tämän kirjoituksen lopussa olevissa linkeissä. Jeesus siunatkoon jokaista lukijaa. Hän on ansainnut meille kaikille täyden armahduksen sovintoverensä kautta. Eri maissa on erilaisia kulttuuriin kuuluvia (mm. uskontojen) muovaamia tapoja, jotka eivät sovi seurakunnan kulttuuriin, vaikka ovatkin yksilöihmisille tärkeitä.
1. ”Pyhä suudelma” Eräs tähän aikaan sopimaton opetus on 1. Tessalonikalaiskirjeen lopussa: ”Tervehtikää kaikkia veljiä pyhällä suudelmalla.” 1 Tess. 5:26. Tänä lopunajan kulkutautisena aikana ja kieroutuneiden ideologioiden vallassa olevassa maailmassa emme voi ottaa vastaan tätä kehotusta, vaikka se on Raamatun selvä ja toistuvasti annettu käsky. Room. 16:16. 1 Kor. 16:20. 2 Kor. 13:12. 1 Tess. 5:26. 1 Piet. 5:14. Tervehtiminen tapahtuu mieluiten sanalla SHALOM, rauhaa. Se pitää sisällään kaikista kauneimman tervehdysmuodon. Myös ”armoa ja rauhaa” toivotus on hyvä tervehdysmuoto. Sellainen on myös Paavalin kirjeiden alkusanoissa. ”Rauhaa tälle talolle!” on siunauksellinen tervehdysmuoto. Luuk. 10:5. Mutta yleisesti käytössä oleva kätteleminen ei ole raamatulliseen kulttuuriin kuuluva tervehdysmuoto. Kättä lyödään vain yhteisen työn merkiksi: ”Kun nyt Jaakob, Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, havaitsivat sen armon, joka oli minulle annettu, he ojensivat minulle ja Barnabakselle kätensä yhteisen työn merkiksi.” Gal. 2:9.
2. Naisten puhumisen, pukeutumisen ja kaunistamisen rajoittaminen, mm. heidän piilottamisensa hunnun alle ei sovi meidän aikamme seurakuntakulttuuriin. Sellainen ei ollut tapana myöskään alkuseurakunnassa, vaan naiset osallistuivat seurakunnan rakentamiseen Jooelin ennustuksen mukaisesti, joka toteutui helluntaipäivänä: ”Kun helluntaipäivä oli tullut, he olivat kaikki yhdessä koolla.” Apt. 2:1. Ketkä ”HE”? ”He kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksessa yhdessä naisten kanssa sekä Jeesuksen äidin, Marian ja Jeesuksen veljien kanssa. Niinä päivinä, kun väkeä oli koolla noin satakaksikymmentä henkeä..” Apt. 1:14,15. Siis Jeesuksen opetuslapset, ”noin 120” uskovaa, naiset ja miehet, olivat koolla helluntaipäivänä, kun ”yhtäkkiä tuli taivaasta humaus, niin kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko huoneen, jossa he istuivat. He näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat heidän itse kunkin päälle, ja he täyttyivät kaikki Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhua muilla kielillä sen mukaan, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi”. Apt. 2:2-4. Naiset ja miehet saivat Pyhän Hengen kasteen alkaen puhua kielillä. Siinä täyttyi profeetta Joelin ennustus, joka oli luvannut tämän tapahtuvaksi. Ja siihen kuului siis myös naisten osallisuus:”Minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä ja vanhuksenne uneksivat unia. Myös palvelijoitteni ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he profetoivat.” Apt. 2:17,18. Tyttäret ja palvelijattaret siis alkoivat profetoida. Tiesittekö, että profetoiminen on puhumista? ”Profetoiva sen sijaan puhuu ihmisille rakentumiseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi. Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa.” 1 Kor. 14:3,4. Naiset siis osallistuivat seurakunnan rakentamiseen puhumalla. He profetoivat ja rukoilivat ääneen seurakunnan kokouksissa. 1 Kor. 11:5. Ja rakennukseksi tapahtuva puhuminen sisältää aina myös opetusta. Naiset voivat siis opettaa. Naiset saavat kaunistaa itseään. Vanhan liiton ajoilta alkaen on pyhillä naisilla ollut tapana kaunistautua koruilla, korvarenkailla yms. Ja se oli hyväksyttävää. ”.. mies otti puoli sekeliä painavan kultaisen nenärenkaan, antoi sen tytölle ja pani hänen käsiinsä kaksi kymmenen sekelin painoista kultaista rannerengasta.” … ”Sitten palvelija otti esille hopea- ja kultaesineitä sekä vaatteita ja ja antoi ne Rebekalle.” 1 Moos. 24:22,30, ym. ”.. kaunistavat itseään vaatimattomasti ja siveästi”. 1 Tim. 2:9 1 Piet. 3:3-6. Raamatullinen kulttuuri kehottaa siis naisia tähän. Siihen kuuluu osittain meikkaaminen ulkoinen kaunistaminen. Mutta jokainen uskossa oleva ja rukoileva kyllä ymmärtää kohtuullisuuden. Hillitty kaunistaminen luo arvokkuutta. ”Ihminen ei näe niin kuin Herra näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen.” 1 Sam. 16:7. Lopussa olevassa linkissä tarkennusta asiaan.
3. Jalkojen pesu oli apostolisena aikana Lähi-Idän kulttuurissa yleinen tapa. Pölyisillä hiekkateillä avonaisissa sandaaleissa kulkevien jalat likaantuivat. Ja asuntoon sisään menevälle oli siksi ensimmäinen ystävällisyyden osoitus, että palvelija pesi hänen jalkansa. Jeesus osoitti esimerkkitapauksella, että meidän tulee asettua jalkoja pesevän palvelijan asemaan. ”Palvelkaa toisianne” oli Hänen opetuksensa sisältö aterialla oltaessa: ”Niin Hän nousi aterialta, riisui viittansa, otti pellavaliinan ja sitoi sen vyötäisilleen. Sitten Hän kaatoi vettä pesuastiaan ja alkoi pestä opetuslastensa jalkoja ja kuivata niitä pellavaliinalla, joka oli Hänen vyötäisillään.” Joh. 13:4,5. ”Kun Hän oli pessyt heidän jalkansa, pukenut viitan ylleen ja asettunut taas aterialle, Hän sanoi heille: ”Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt? Te kutsutte minua opettajaksi ja herraksi, ja oikeassa olette, sillä se minä olen. Jos siis minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tekin olette velvolliset pesemään toistenne jalat. Minä olen antanut teille esikuvan, että tekisitte niin kuin minä olen tehnyt teille. Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Te olette autuaita, jos tämän tiedätte ja näin teette.” Joh. 13:12-17. Jalkojen pesu oli mitä parhain esimerkki ja esikuva palvelijan tehtävään sisältyvästä nöyryydestä, johon Jeesus siis opetuksellaan neuvoi meitä kaikkia. Nykyään jokainen pesee kotonaan jalkansa ja riisuu kengät jalastaan eteisessä.
Kulttuurisidonnaisiin kuuluvat osittain myös opetukset naimisiin menemisestä: ”Olen siis sitä mieltä, että nykyisen ahdingon vuoksi jokaisen on hyvä pysyä entisellään.” 1 Kor. 7:26. Mainittu ahdinkooli meneillään. Mm. uskoon tulleilla nuorilla ei ollut perheen perustamisen edellytyksiä, koska kristittyjä vainottiin yleisesti monilta tahoilta. Moni joutuikin kärsimään marttyyrikuoleman. Keisari Nero lisäsi vainot äärimmilleen 60 luvulla jKr. Paavalin tiedossa oli Jeesuksen ennustama Jerusalemin ja temppelin hävitys (”hävityksen kauhistus), joka tapahtui v. 70 jKr.Tähän tilanteeseen Paavali antoi ohjeitaan: ”Jos joku luulee menettelevänsä väärin naimaikäistä tytärtään kohtaan, ja jos naimisiinmenon kerran pitää tapahtua, tehköön niin kuin haluaa; ei hän syntiä tee, menkööt naimisiin. Mutta joka pysyy lujana sydämessään eikä ole minkään pakon alainen vaan hallitsee oman tahtonsa ja on sydämessään päättänyt pitää tyttärensä naimattomana, tekee hyvin. Joka naittaa tyttärensä, tekee hyvin, ja joka ei naita, tekee paremmin.” 1 Kor. 7:36-38.
Raamatussa on monia muitakin opetuksia, joiden ymmärtäminen on osittain sidoksissa kirjoittamisajankohdan tilanteisiin. Mutta uskoon tullut ja kasteen ottanut Jumalan lapsi, joka elää yhdessä Jeesuksen kanssa ja on täyttynyt Pyhällä Hengellä, ymmärtää kyllä Raamattua. Totuuden Henki johdattaa rukoilevaa kristittyä sisäisesti niin että ulkoinenkin ihminen tulee puhtaaksi. Matt. 23:26.
Kiitos Jumalalle! Me elämme samassa Hengessä, joka synnytti Raamatun. 2 Tim. 3:16. Siunausta meille.
Luopumus apostolisesta uskosta alkoi apostolien kuoleman jälkeen noin vuonna 100 jKr. Silloin Pyhän Hengen vaikuttama elävä usko alkoi vähitellen vaihtua maalliseksi uskonnoksi. 2 Tessal. 2. luvussa mainittu ”estävä tekijä” poistui. Se ei siis ole enää edessä päin oleva ennustus. !!! Laittomuus (= Jumalan Sanasta luopuminen) pääsi valtaan. Siitä siis alkoi suuri eksytys ja luopumus, kristillisen seurakunnan hajottaminen. ”Laittomuuden ihminen” sai tilaa astua historian näyttämölle. Antikristillistä eksytystoimintaa estävät tekijät poistuivat. Se ei voinut tapahtua apostolien elinaikana, koska niin sanotut ”pylväskristityt” pitivät yllä oikeaa opetusta ja järjestystä. ”… joita pidettiin pylväinä.” Gal. 2:9. Heidän läsnäolonsa ja opetuksensa esti opin vääristämisen ja ihmisten korottamisen toistensa yläpuolelle. Gal. 1:8,9. ja 2:4,5,9. Ilm. 3:12. Matt.16:18. Tosin uskosta luopuneita (1 Tim. 4:1-6) ja apostolisen opetuksen vastustajia, antikristuksia, ilmaantui jo alkuseurakunnan aikana. ”Lapset, nyt on viimeinen aika. Te olette kuulleet, että Antikristus on tulossa, ja niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut. Siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika. Meidän keskuudestamme he ovat lähteneet, mutta he eivät kuuluneet meihin. Jos he olisivat todella kuuluneet meihin, he olisivat pysyneet joukossamme. Mutta pitihän käydä ilmi, etteivät kaikki ole yhtä meidän kanssamme.”1 Joh. 2:18,19. ”Meidän keskuudestamme lähteneet” tarkoittaa siis, että antikristukset ovat lähteneet kristinuskon pohjalta. He ovat harhautuneet irti aidosta kristinuskosta. Tämän asian edessä voimme sulkea pois esim. sellaiset väitteet, että Muhammed, Hitler tai joku muu maallinen hallitsija voisi olla antikristus.
Jumalan temppeli Mainitessaan uuden liiton temppelin, Paavali tarkoittaa sillä aina Jumalan seurakuntaa. ”Vai ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli…” 1 Kor. 3:16,17; 6:19. Hebr. 3:6. ”Mehän olemme elävän Jumalan temppeli!” 2 Kor. 6:16. Jos tätä ei ymmärretä, ei 2 Tess. 2. luvun opetusta voida käsittää oikein. Jeesus opetti sen näin: ”Hajottakaa maahan tämä temppeli (näkyvä Salomon temppeli), niin minä pystytän sen kolmessa päivässä… Mutta Hän puhui ruumiinsa temppelistä.”Joh. 2:19-22. Näin tapahtui. Jeesus kärsi ja kuoli ristillä, mutta nousi ylös kolmantena päivänä. Näin Hän perusti ristillä uuden liiton seurakunnan, Kristuksen ruumiin, kolmessa päivässä. Esirippu repesi ja tie kaikkeinpyhimpään aukesi. Matt. 27:51. / Hebr. 10:19 ”Te (uskoon tulleet ja upotuskasteella kastetut) olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne Hänen jäseniänsä.” 1 Kor. 12:27. / Apt. 18:8. Apt. 17:24. 1 Kor. 3:11. ym. Seurakunta-asian oikein ymmärtäminen avaa meille 2 Tessal. 2. luvun sanoman: Uuden liiton temppeli on elävistä kivistä rakentuva Jumalan seurakunta: ”Rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi…” 1 Piet. 2:5. Efes. 2:19-22. ”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaiken, mitä siinä on, Hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsin tehdyissä temppeleissä.” Apt. 17:24. Alkuajan opetuksesta sivuun meneminen on siirtymistä antikristillisen hengen vaikutuspiiriin ja suureen eksytykseen sekä samalla irti uuden liiton opettamasta seurakuntamallista, Jumalan temppelistä. 1 Kor. 1:2. 1 Tess. 2:14. ym. Raamattu antaa meille ehdottoman ohjeen: ”Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä.” 1 Joh. 2:24. ”Seuratkaa heidän uskoaan.” Hebr. 13:7. Tämä on tärkeää nyt lopunajan oppihajaannuksen aikana. ”Ei yli sen, mikä on kirjoitettu (MIKSI?), ettette mahtaillen asettuisi kuka kenenkin puolelle toista vastaan.” 1 Kor. 4:6. Miten tärkeää onkaan juurtua Jeesukseen ja Raamatun opetuksiin ja irrottautua ihmisopeista: ”Niin kuin siis olette ottaneet vastaan Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa Hänessä. Juurtukaa Häneen, rakentukaa Hänessä ja vahvistukaa uskossa, niin kuin teille on opetettu. Olkoon kiitoksenne ylitsevuotava.” Kol. 2:6.7. JOHANNEKSEN PROFETIA (1 Joh. 2:18,19) ajoittuu meidän aikaamme asti. ”Maailmaan on lähtenyt monia eksyttäjiä, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, lihaan tulleeksi. Sellainen on antikristus, eksyttäjä.” 2 Joh. 7. Antikristus ei siis ole ainoastaan yksi lopunaikana ilmestyvä ”suuri” eksyttäjä, vaan niitä on ollut historian aikana suuret joukot. Ne kaikki ovat eksyneitä eksyttäjiä, paaveja, piispoja, kardinaaleja, pappeja yms. sokeita sokeiden taluttajia. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja näin luopuneet raamatullisesta kristinuskosta. ”He ovat napisijoita, kohtalonsa nurkujia, jotka elävät himojensa mukaan. Heidän suunsa puhuu mahtavia, ja he mielistelevät ihmisiä oman etunsa tähden. Mutta te, rakkaani, muistakaa ne sanat, jotka Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat ennalta puhuneet. Hehän sanoivat teille, että viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka elävät jumalattomien himojensa mukaan. Juuri nämä saavat aikaan hajaannusta. He ovat sielullisia, Henkeä heillä ei ole.” Juuda / 16-19. Hajaannus tarkoittaa ristillä perustetun (Joh. 2:19-22) seurakunnan, Kristuksen ruumiin jakamista eri uskonsuunniksi. Nuo kaikki ovat siis antikristillisiä eksytyslaitoksia, joita he sanovat seurakunniksi. ”.. jotka eivät laumaa (seurakuntaa) säästä.” Apt. 20:29.
Jokainen paavi on ollut ja on antikristus Paavius alkoi kirkossa, joka on apostolisesta uskosta luopumisen pohjalle perustettu antikristillinen laitos. Se alkoi ihmisten korottamisesta. Noiden luopiokristittyjen keskeltä nousivat ensin vanhimpien johtajat, pastorit, piispat ja sitten viimein paavit. Paavi on korottanut itsensä kaiken jumalisuuden yläpuolelle. Dan. 7:15-27. ”.. laittomuuden ihminen, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai palvottavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin (= seurakuntaan) ja julistaa olevansa Jumala.” 2 Tess.2:3,4. Näin hän teki julistaessaan itsensä koko kristikunnan pääksi ja Kristuksen erehtymättömäksi sijaishallitsijaksi. =vastakristus. Historia osoittaa, että tuo luopiokristillisyyden pahin ilmentymä, katolinen kirkko, nousi lähes koko maailman valtiaaksi, jota kaikki maailman kuninkaatkin kumarsivat. Kuninkaiden avulla se nousi maailman suurimmaksi uskonnoksi. Ilm. 17. Historiasta ei löydy paavin lisäksi muuta henkilöä, johon sopisivat kaikki Raamatun opetukset antikristuksesta. Paavi on antikristus, joka on taas lisäämässä entistä valtaansa. Merkkejä siitä on jo näkyvissä. Jotkut Euroopan hallitsijat ovatkin jo haikailleet muinaisen Rooman valtakunnan palauttamista. Ehkä sille pitää seuraavaksi asettaa myös entinen hallitsija.
Raamattu sanoo paavista: ”Tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen sen tähden, etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidakseen pelastua. Ja sen tähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.” 2 Tessal. 2:9-12. Ja Room. 16:17-18 selittää mm. mitä ”valheen kaikella voimalla” tuleminen mm. merkitsee: ”Mutta minä kehotan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä. Sillä sellaiset eivät palvele meidän Herraamme Kristusta, vaan omaa vatsaansa, ja he pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet.” Mutta seurakunnan ei tule kuunnella kirkkoon kuuluvia opettajia, vaan pysyä samassa uskossa ensimmäisten apostolien kanssa: ”Kehotan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä, että te kaikki olisitte yksimielisiä puheissanne ja ettei teidän keskuudessanne olisi hajaannusta vaan että olisitte täysin yhtä ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.” 1 Kor. 1:10. 1 Kor. 15:1-4. Raamattu siis varoittaa meitä seuraamasta itsensä korottajia, esim. kirkon ”virkapappeuden” hyväksyviä ihmisiä: ”Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa (valkoisissa papinkauluksissa), mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.” Matt. 7:15-23. Mutta pitää myös muistaa, että samoin kuin paimenissa on susia, on niitä myös laumassa. 2 Kor. 11:4,13-15. / Apt. 20:29,30.
Jeesus tuhoaa antikristuksen Hän on taivaan ja maan Herra ”läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika.” Hebr. 4:14. Hän on oman seurakuntansa ainoa Herra! Hän tulee pian noutamaan omansa kotiin. Kiitos Jumalalle! ”Aamen. Tule Herra Jeesus!” Luopumuksen antikristillinen aika päättyy Jeesuksen takaisin tuloon. Silloin Hän tuhoaa lopunajan viimeisen paavin, pääantikristuksen. ”…jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa kirkkaudella.”2 Tess. 2:8. Meidän ylös tempaamiseemme sisältyy siis antikristuksen tuhoaminen. Sen jälkeen antikristusta ei enää ole. Emme siis odota antikristuksen tuloa, vaan Jeesusta, joka tuhoaa tuon laittomuuden ihmisen. !!! Jos joku opettaa, ettei antikristus ole vielä tullut, tarkoittaisi se, että nyt pitää odottaa hänen tulemustaan. Mutta 2 Tess. 2:8 on vastaansanomaton opetus. Me odotamme Jeesusta, joka tulee yhden ainoan kerran noutamaan yhden seurakunnan tykönsä. 2 Tess.2:1. Filip. 3:20,21. Se on tuo suuri ja julkinen tapahtuma. Ilm. 1:7. Apt. 2:20.
Paavin julistautuessa kristikunnan korkeimmaksi auktoriteetiksi hän otti itselleen sen paikan, joka kuuluu ainoastaan Herralle Jeesukselle Kristukselle. ”Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.” 1 Tim. 2:5. Ainoastaan Jeesus on oman seurakuntansa korkein auktoriteetti. Ja Hän on asettava omaan seurakuntaansa paikkakunnittain yhden vanhimmiston (Tiit. 1:5), jonka yläpuolella ei ole muita virkanimityksiä. ”Taivaan oli määrä ottaa Hänet luokseen niihin aikoihin asti, jolloin kaikki asetetaan kohdalleen.” Apt. 3:21. Nyt on tämä aika.
Nykyinen Israelin kansa ja valtio ei vielä ole se Raamatussa mainittu yksi lauma, synnistä pelastettujen kansa, jolla on yksi Paimen? Joh. 10:16. Se ei ole se lopunajan ”jalo öljypuu”, josta Raamattu kertoo. Room. 11:17-27. Mutta koko totuus on huomattavasti laajempi. Nykyinen Israel on kyllä Raamatunlupaustenlopullisen täyttymyksen jälkeen oleva taas sisällä pelastettujen, pyhitettyjen joukossa, Jumalan seurakunnassa. – Apt. 26:17,18. – Siinä vaiheessa Israelin kansa on taas oikeina oksina jalossa öljypuussaan. Mutta nyt heidät on taitettu pois asemastaan. Room. 11:17-24. Jeesus ennusti tämän ikävän asian juutalaisille noin v. 30 jKr.:”Minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tuottaa sen hedelmiä.” Matt. 21:43. Se tapahtui, koska juutalaiset hylkäsivät Messiaansa. Sen tähden heidät ajettiin maanpakoon, diasporaan, kaikkien kansojen keskuuteen. Hajaannuksen aika alkoi vuodesta 70 jKr. kunnes muutamassa kymmenessä vuodessa koko Israelin kansa oli ajettu pois maastaan. Isien maalle jäi vain muutamia yksilöitä. Jumala ei kuitenkaan ole koskaan hylännyt kansaansa ja Aabrahamille antamiaan lupauksia ikuisesta liitostaan Israelin kanssa (1 Moos. 12:1-3 / 17:7,8.), vaan Jeesuksen Kristuksen vastaan ottaneet juutalaiset olivat ja ovat edelleen jatkumo Israelille, jonka Jumala valitsi liittoonsa Aabrahamissa !!! He olivat silloin ”jäännös armon valinnan mukaan”. Room. 11:5. Siihen armoliittoon tulivat myöhemmin sisälle pakanatkin. Mekin saimme tulla samaan pelastettujen joukkoon ottaessamme vastaan Israelin Messiaan, Jeesuksen! Olemme samassa puussa heidän kanssaan. Joh. 15. Nykyinen Israelin valtio, kansa ja maa-alue (1 Moos. 15:18-21 !!!) sekä tuleva Kuningas (Hes. 37:22,24) odottavat nyt lopunaikana tapahtuvaa siirtymistään takaisin omaan asemaansa Jumalan suunnitelmassa. Jo tässä vaiheessa juutalaiskansa on Jumalan johdatuksessa matkalla lopulliseen systeemiin pelastettujen kansana. Se tapahtuu. Sen vaiheen kehitys alkoi jo Israelin itsenäistyttyä 14.5.1948. Noin kahdentuhannen vuoden hajaannus on päättynyt. Mutta … hajaannuksen aikanakin Israel on kansakuntana ollut Raamatun lupausten varassa valtiollisesti, sekä maa-alueineen, jotka Jumala lupasi heille pysyväksi kotimaaksi. – On ymmärrettävä, että lupaus sielunpelastuksesta ja maa-alueesta ovat kaksi eri asiaa.
VASTUSTAJIA ON AINA OLLUT Alkuseurakunnan aikana tietämättömät juutalaiset vastustivat sanomaa Jeesuksesta. He eivät olleet Jumalan johdatuksessa, vaan Aabrahamin lapseudesta luopuneita, koska nousivat vastustamaan ja häpäisemään omaa Messiastaan:”He vastasivat Jeesukselle: ”Abraham on meidän isämme.” Jeesus sanoi heille: ”Jos te olisitte Abrahamin lapsia, te tekisitte Abrahamin tekoja. Nyt te kuitenkin haluatte tappaa minut, miehen, joka on puhunut teille totuuden, sen, minkä on Jumalalta kuullut. Niin ei Abraham tehnyt. Te teette isänne tekoja.” He sanoivat hänelle: ”Me emme ole haureudesta syntyneitä, meillä on yksi Isä: Jumala.” Jeesus sanoi heille: ”Jos Jumala olisi teidän Isänne, te rakastaisitte minua, sillä Jumalasta minä olen lähtenyt ja tänne tullut. En minä ole tullut omasta aloitteestani, vaan Hän on minut lähettänyt. Miksi te ette ymmärrä minun puhettani? Siksi, että te ette siedä kuulla minun sanaani. Te olette isästä Paholaisesta, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, eikä hän pysy totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Kun hän valehtelee, hän puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä.” Joh. 8:39-44. Silloin he vetivät päällensä Jumalan tuomiot. Matt. 27:20-26. Jos joku vastustaa Israelin Messiasta Jeesusta ja juutalaisten evankeliointia, on sellainen koko ihmiskunnan vihollinen. Näin Jumalan Henki ilmoitti jo noin 20 vuotta ristintyön jälkeen: ”Juutalaisethan tappoivat Herran Jeesuksen ja profeetat ja ovat vainonneet myös meitä eivätkä ole Jumalalle mieleen. He ovat kaikkia ihmisiä vastaan, kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumisekseen. Näin he yhä täyttävät syntiensä mittaa.” 1 Tess. 2:15,16. Missä tahansa joku vastustaa evankelioimistyötä, on siinä kyseessä sielunvihollisen henkivaikutus.
Lopunajan jäännös tulee liittymään takaisin omaan öljypuuhunsa. Meille pakanuudesta kääntyneille, jotka olemme uskoon tulossa liitetyt Israelin öljypuuhun juutalaisten uskoon tulleiden kanssa, ”oikeaan Israeliin” (Room. 2:28,29. Gal. 6:16) on kirjoitettu: ”Jos sinut on leikattu luonnonvaraisesta öljypuusta ja vastoin luontoa oksastettu jaloon öljypuuhun, kuinka paljoa ennemmin luonnolliset oksat oksastetaan omaan öljypuuhunsa!” Room. 11:24. Mutta Jeesus sanoo: ” Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Joh. 14:6. Israelin kansa yksilöihmisinä on siis pelastuksen ulkopuolella kunnes ottavat vastaan Messiaansa (Joh. 1:11,12.) ja syntyvät uudesti ”ylhäältä”, Pyhästä Hengestä. Joh,. 3:3-5. Me toivomme ja odotamme, että heidät jo pian liitetään takaisin omaan öljypuuhunsa, jossa virtaa pyhä Elämä. – Vain Taivaasta syntyneet ihmiset ovat Jumalan lapsia. Siihen ei vaikuta kansalaisuus. ”Te kaikki olette uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen. Tässä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Jos te siis olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Gal. 3:26-29. ”Ennen te (me pakanuudesta kääntyneet) olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta …. Hän teki nuo molemmat ihmisryhmät (juutalaiset ja pakanat) yhdeksi..”Efes. 2:11-22. Ristintyö yhdistää! Myös Uuden testamentin Jaakob yhdisti mielessään Israelin 12 sukukuntaa seurakunnaksi kirjoittaessaan kaikille uskoon tulleille:”Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, tervehtii kahtatoista hajaannuksessa asuvaa heimoa.” Jaak. 1:1. Siihen joukkoon me kuulumme! ”Yksi lauma ja yksi Paimen!” Joh. 10:16. Emme tunnustaudu Roomasta, Amerikasta tai Saksasta alkaneisiin uskontoihin. Vain Israelista, Golgatan ristiltä alkanut kristinusko on meidän seurakuntamme. Juutalaiset uskoon tulleet yhdessä pakanuudesta HEIDÄN JOUKKOONSA liittyneiden kanssa olivat silloin ja ovat edelleen oikea Israel, Jumalan seurakunta (Gal. 6:16), YKSI Jeesuksen verellä ostettu kuningaskunta. Ilm. 1:5,6. ja 1 Piet. 1:23/ 2:9,10. Liittyessämme Jeesukseen Kristukseen liityimme samaan seurakuntaan ensimmäisten uuden liiton uskovien kanssa! Eikä tähän pidä sekoittaa kirkkokuntia. Kirkkolaitos perustettiin satoja vuosia seurakunnan syntymisen jälkeen. Se ei ole ”uusi Israel” kuten heidän korvausteologiansa opettaa. Ilm. 18:4. Meidän uskossa olevien kuulumista Israelin 12. sukukunnan seurakuntaan, Aabrahamin jälkeläisiin, tulee muistuttaa rukouksissa Herran edessä: ”Mennessään pyhäkköön Aaronin tulee kantaa Israelin poikien nimiä rintakilvessä sydämensä päällä, ainaisena muistutuksena heistä Herran edessä.” 2 Moos. 28:29. Näin meidänkin tulee siis tehdä tiedostaessamme asemamme oikeiden oksien joukossa. Kaikki Jeesuksesta irti olevat ihmiset ovat irti ”jalosta öljypuusta”. Ja kaikki Jeesukseen liittyneet ihmiset ovat oksia ”jalossa öljypuussa”. Tämä on sama käsite, jonka Jeesus opetti Joh. 15. luvussa: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat.” Tämän Hän sanoi juutalaisille opetuslapsilleen. Samaa tarkoittava vertauskohde on ”viikunapuu”, jonka viheriöiminen tarkoittaa lopulta Israelin palaamista omaan asemaansa. Matt. 24:32-34. / Hes. 37.21-28. Lopulta siis ”koko Israel on pelastuva”. Room. 11:25-27. Pelastuminen tarkoittaa uskoon tulemista eli Jeesuksen Kristuksen vastaan ottamista syntien sovittajaksi ja elämän Herraksi. Mutta se voi tapahtua vain yksilöittäin. ”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu. Hän käy sisälle ja ulos ja löytää laitumen” (”laidun” = ristillä perustettu Israelin seurakunta). Joh. 10:9. Ps. 23. Jeesus totesi 2000 vuotta sitten, että lopunaikana tapahtuu juutalaisten joukkokääntyminen. Se ajatus sisältyy tähän profetiaan: ”Tästä lähtien te ette näe minua ennen kuin sanotte: ’Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä!” Matt. 23:39.
Jumalalla on YKSI AINOA pelastettujen kansa. Jeesus sanoi: ”On oleva yksi lauma ja yksi paimen.” Joh. 10:16. Mikä tämä yksi Jumalan kansa siis on? Se olemme ME, juutalaiset ja pakanat, ”kaikista kansanheimoista, sukukunnista, kansakunnista ja kielistä” (Ilm. 7:4-10) koostuva uskoon tulleiden joukko, Jeesuksen verellä ostetut ihmiset, juutalaiset ensin, sitten myös me pakanat. Meidät kaikki on lunastettu ”Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä.” 1 Piet. 1:19. Tähän joukkoon tulemalla pois taitetut juutalaisetkin tulevat liitetyksi Israelin jaloon öljypuuhun, samoin kuin me tulimme liitetyksi juutalaisista koostuviin alkuajan kristittyihin eli Golgatan ristillä perustettuun Jumalan seurakuntaan: Ensin heitä oli noin 120. Apt. 1:15. Sitten tuli uskoon n. 3000, jotka kaikki kastettiin Jeesuksen Kristuksen nimeen. Apt. 2:38,41. Ja kohta lukumäärä oli n. 5000. Apt,. 4:4. ”Ja yhä enemmän tuli niitä, jotka uskovat Herraan, miehiä ja naisia, suuret joukot!” Apt. 5:14. NÄMÄ KAIKKI OLIVAT JUUTALAISIA.”Veli, sinä näet, että juutalaisia on tullut uskoon kymmenintuhansin …” Apt. 20:21. HE, juutalaiset uskoon tulleet, olivat Israelin jäännös. Room. 9:6,7,8,27. Paavali totesi heistä:”Samoin on tänäkin aikana olemassa jäännös.” Room. 11:5. Ja Johannes esitti näille alkuajan kristityille (Apt. 11:26) toivomuksen pysyä alkuperäisessä seurakuntatoiminnassa: ”Katsokaa ettette menetä sitä, minkä me olemme työllämme saaneet aikaan..” 2 Joh. 8. ja 1 Joh. 2:24. 4:6. Myöhemmin juutalaisten pelastettujen joukkoon alkoi siis tulla myös pakanoita. Apt. 10. Lopulta pakanuudesta kääntyneitä oli enemmän kuin juutalaisia. Se on edelleen tämän hetken tilanne. Nyt odotamme Aabrahamin jälkeläisiä, koko Israelin kansaa, liittymään takaisin omaan öljypuuhunsa. Näin Jumalan suunnitelma toteutuu ja ”koko Israel on pelastuva.” Room. 11:26. Liittymällä Jeesukseen ihminen on liittynyt Jumalan seurakuntaan. ”Sen jälkeen israelilaiset kääntyvät ja etsivät Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastaan. Vavisten he lähestyvät Herraa ja hänen hyvyyttään päivien lopulla.” Hoosea 3:5. Tämän aika on nyt! Hes. 37-39. Ja kun Israel ottaa vastaan oman Messiaansa Jeesuksen, toteutuu Miika 4. ja Jes. 2. ennustukset:”Päivien lopulla on Herran temppelin vuori seisova lujana, ylimpänä vuorista, korkeimpana kukkuloista, ja kansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille teitään ja me vaeltaisimme hänen polkujaan. Sillä Siionista lähtee opetus, Jerusalemista Herran sana.” – Tämä tapahtuu ”vuosien lopulla”, jolloin Israel on tuotu takaisin omaan maahansa: ”Pitkien aikojen perästä sinä (Goog) saat määräyksen, vuosien lopulla sinun on mentävä maahan, joka on toipunut miekan jäljiltä, ja kansan luo, joka on koottu monien kansojen seasta. Sinun on mentävä Israelin vuorille, jotka kauan aikaa ovat olleet rauniomaana. Se kansa on tuotu pois kansojen seasta ja kaikki asuvat siellä turvallisesti.” Hes. 38:8. Diasporasta paluu takaisin luvattuun maahan on tapahtunut meidän sukupolvemme aikana. Ja nyt lopunajan loppuvaiheessa toteutuu profeetta Aamoksen (9:11) ennustus lopullisesti: ”Sinä päivänä minä pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan. Minä muuraan umpeen sen halkeamat, nostan entiselleen sen luhistumat ja rakennan sen sellaiseksi kuin se oli muinaisina päivinä.” Tämän profetian esitäyttymys oli Siionin vuorella, Golgatan ristillä, jossa Jumalan seurakunta perustettiin. Sille perustalle kaikki pelastuneet kutsutaan. Apt. 15:15-17. Jooel. 3:5. RK.
Vielä on esteitä. ”Pakanain ajat” (Luuk. 21:24) eivät vielä ole täyttyneet, vaikka niin väitetään tapahtuneen kuuden päivän sodassa v. 1967. Jerusalemissa on edelleen vihollisen alue temppelivuorella. Ja Israelissa pesii myös vakavasti otettava vihollinen Gazassa ja Länsirannalla. Nuo alueet kuuluvat Israelille. Ne pitää siis liittää virallisesti Israeliin. Näin pakanain ajat täyttyvät ja tie avautuu kaikkien maailman juutalaisten paluulle isiensä maalle. Tilaa tarvitaan paljon. Alkuperäiset Israelin rajat pitää ottaa käyttöön. = 1 Moos. 15:18-21. Ja sitten Israelissa alkaa puhaltaa voimakas Jumalan tuuli, Pyhän Hengen raikas Elämän virta. Hes. luvut 37-39. Koko kansa alkaa turvata omaan Messiaaseensa, Jeesukseen. He tekevät parannuksen synneistään ja ottavat kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen. Apt. 2:38,41.
Taivaaseen menevien joukko on siis yksi kansa. ”Hän (Jeesus) teki nuo molemmat ihmisryhmät yhdeksi ja purki erottavan vihollisuuden muurin.” Efes. 2:14. Tie pelastukseen on vain Jeesuksessa. ”Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” Joh. 14:6. Jeesuksen vastaan ottaneet ihmiset kuuluvat Hänen verellään ostettujen kuningaskuntaan. Ilm. 1:5,6. ja 5:9,10. sekä 7::4-14. ja 14:1-5. Tämä on ikuinen kansa. Filip. 3:20,21. Kol. 1:13. 1 Kor. 15:50.
Weijo Lindroos Turku
Raamattutunnissa lisää:
Israelin kansa, valtio ja maa sekä Kuningas. 14.10.2023
Emme saa lisätä uskonelämään katolisen kirkon keksimiä kirkkovuoden tekstejä päivän tunnussanoineen yms. juhla-aikojen viettämisineen. Ilm. 22:18,19. Sellaiset ovat ”maailman alkeisvoimia” (kreik. stoikhea. Novum) Kol. 2:8. ja Gal. 4:8-11. ”Stoikhea” tarkoittaa ihmisten perussääntöjä, luonnonvoimia ja ”sääntöpykäläviidakkoa” ilman Pyhän Hengen johdatusta. Siihen kuuluvat sekä vanha lakiliitto säädöksineen että kirkkovuosi seremonioineen ja kirkonmenoineen, sekä myös uskonnolliset ym. perinnäissäännöt. Hebr. 9:10,11, 10:1. Meille uskossa oleville on tarkoitettu jokahetkinen Pyhän Hengen johdattama elämä.
Katolinen kirkko keksi adventista alkavan kirkkovuosikierron 300-luvulla jKr. Se on siis eräs uskonnollinen pykäläviidakko ja siis Raamatun ulkopuolinen oppijärjestelmä, joka johtaa pois Jumalan johdatuksesta. Pyhä Henki ei voi antaa Jumalan sanaa, koska kirkkopyhän tekstit ja päivän tunnussanat täyttävät mielen ja siten estävät ja sekoittavat Hänen johdatuksensa ja saavat aikaan hämäräperäistä ihmisuskontoa. Uskonto vaatii, että jouluna on vietettävä Jeesuksen syntymäjuhlaa Luuk. 2 luku, ja juhannuksena Johannes Kastajan muistojuhlaa, jne. Raamattu ei opeta sellaista. Alkuajan kristityt eivät käyttäneet kirkkovuoden tekstejä, koska sellainen systeemi keksittiin vasta satoja vuosia apostolisen ajan jälkeen. Päivän tunnussana-systeemi on kirkon sameasta myrkkylähteestä nouseva katolisen kirkon keksimä eksytys. Se on siis eräs keino estää uskossa olevaa kuulemasta Pyhän Hengen sanomaa. Ajattele tätä! – Jumalan sanan kuuleminen tukahdutetaan ja ohjelmoidaan kirkkovuoden teksteiksi määrätyillä teksteillä. Näin uskovan ajatusmaailma manipuloidaan irti Pyhän Hengen valitsemista Raamatun opetuksista. Tällä tavalla sielunvihollinen käyttää Raamattua. Päivän tunnussanan käyttö on siis okkultismiin verrattava pimeyden oppi, nimikristillinen ”horoskooppi”, jolla ihminen ohjelmoidaan kirkkohengen alaisuuteen. Ilm. 18:1-5. Myös kokouksissa toimimme rukoillen ja tuomme puhujanpaikalle vain Raamatun ja sen oppisisällön.
Alkuajan kristityt eivät viettäneet kerran vuodessa toistuvia juhlia, ei mitään niistä. Silloin ei vielä ollut ns. kirkkoja ja kirkkokäsikirjoja tai ”kirkkoisiä”, jotka keksivät kirkkopyhät. Raamattu ei opeta adventtia tai loppiaista ja pääsiäistä palmusunnuntaineen ja kiirastorstaineen sekä vainajien palvontaan liittyvine pyhäinmiestenpäivineen. Jeesus on ainoa juhlimisemme kohde joka päivä. Hänen syntymänsä ja ristintyö ovat kaikkina vuodenaikoina ja päivinä muistoissamme samanarvoiset, koska ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti ”. Hebr. 13:8. Tosin ehtoollisen vietossa muistelemme erityisesti ristin uhria, joka on ”meidän pääsiäislampaamme”. 1 Kor. 5:7. ”Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Joh. 1:29. Pääsiäinen oli ”juutalaisten juhla”, ”juutalaisten pääsiäinen”. ei kristittyjen. Joh. 2:13. ja 11:55. Jouluakaan ei tunnettu seurakunnan syntymisen jälkeen yli kolmeensataan vuoteen, kunnes kirkko keksi sen. Todellisesti Jeesus syntyi syys- lokakuun vaihteessa. Eikä Raamattu opeta missään kohden, että Hänen syntymäänsä tulisi viettää kerran vuodessa toistuvana seimenlapsijuhlana. Seimenlapsikultti peittää ihmisiltä ristiinnaulitun Jeesuksen. Historian antama virallinen tieto ensimmäisestä joulunvietosta on vuodelta 354 jKr. Siksi siitä ei ole mainintaa Raamatussa. Raamattu ei siis opeta joulunviettoa muitakaan ns. kirkkopyhiä. Otamme puheemme aiheeksi esim. helluntain tapahtumat silloin kun saamme rukouksessa siihen kehotuksen, vaikka se olisi 25.12. Samoin toimimme kaikkien Raamatun opetusten kanssa. Pyhä Henki johdattaa kullekin päivälle omat aihepiirit. Näin on oikein! Alkuseurakunnassa oli kyllä judaisteja, jotka yrittivät saada uskoon tulleita noudattamaan Mooseksen lakia. Sellainenkin kuuluu Gal. 4: 9. mainittuun pykäläviidakkoon (”stoikhea”). Mutta sellainen suuntaus tukahdutettiin heti alkuunsa. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen (lakiliittoon). Minä, Paavali, sanon teille: jos ympärileikkautatte itsenne, Kristuksesta ei ole teille mitään hyötyä.” Gal. 5:1,2. / Apt. 15.”Te seuraatte tarkoin päiviä, kuukausia, juhla-aikoja ja vuosia. Pelkään puolestanne, että olen ehkä turhaan nähnyt teistä vaivaa.” Gal. 4:10,11. Varoitus on vakava. Kristilliseen vapauteen kuuluu siis irrottautuminen kaikista kerran vuodessa toistuvista juhla-ajoista. Ne ovat nyt uudessa liitossa jokapäiväistä täyttymyksen juhlaa sydämissämme.
Pelastussanomaan ei saa lisätä lakiliiton hapatusta. Olemme saaneet syntimme anteeksi ilman yhtäkään lakiliiton tekoa, ”uskon kautta Hänen vereensä”. Room. 3:25.
SAPATTI ”Jumalan kansalla sapatinlepo on voimassa nyt (kreik. Apoleipetai = on voimassa nyt). Joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan niin kuin Jumalakin omista teoistaan. Pyrkikäämme siis pääsemään siihen lepoon.”Hebr. 4:9-11. Joh. 8:31-36. Uskoon tulossa saimme tuon vapauden. Pääsimme ”Hänen lepoonsa”. Hebr. 4:3-6. Koko 4. luvun kokonaissanoma rikkoutuu ellemme hyväksy jakeessa 9 olevaa alkutekstin mukaista ”apoleipetai” sanaa. Ottaessamme vastaan Jeesuksen tulimme Jumalan lapsiksi. Saimme syntimme anteeksi Jeesuksen veren kautta. Room. 3:23-25. Siirryimme pimeydestä valkeuteen. Ja Pyhä Henki alkoi johdattaa meitä. Kiitos Jumalalle tästä armosta. Kun elämme yhdessä Jeesuksen kanssa, on jokainen päivämme pyhäpäivä, 24/7.
Meille on annettu uskossa kasvamiseen kaksiosainen Elämän lähde:
1. Raamatun Sanan opetukset. ja 2. Apostolien käytännön esimerkki.
Jos joku asia on opetettu Raamatussa ja se on vahvistettu apostolien käytännöllä, niin otamme sen vastaan. Esim. Apt. 2:38. 10:48. Mutta kirkkokuntien oppeja emme voi hyväksyä. Esim. Ilm. 22:18-19 varoittaa meitä vakavasti ottamasta vastaan Raamatun ulkopuolisia opetuksia.
Päivän tunnussana-oppiin menevä ajautuu helposti eksytyksen hengen alaisuuteen. Siitä saattaa alkaa 1992 vuoden raamatunväärennöksen käyttäminen. Näin on monille käynyt. Eikä kannata lainailla muiden laittamia Raamatun kohtia netistä, koska ne saattavat olla kirkkovuosisysteemin asettamia. Sellaiset ovat silloin samaa luokkaa jehovantodistajien laittamien raamatunkohtien kanssa. Sellaisia ei pidä ottaa vastaan.
Terve uskonelämä edellyttää kirkosta ja sen lapsikasteesta yms. harhaopeista irrottautumista.
Siunaten Weijo Lindroos Turku
Kuuntele vielä Raamatun perustelut kirkosta eroamiselle:
Emme käytä seurakunnasta epäraamatullisia nimityksiä, koska seurakunta on Jumalan. Se tarkoittaa, että olemme Jeesuksen kalliilla verellä ostetut Hänelle kuuluviksi. Ilm. 1:5,6. Hänen yksi laumansa (Joh. 10:16) ilman nimikylttejä on yhtä kuin Hänen seurakuntansa. Huomaa siis omistussuhde: – ”Korintissa olevalle Jumalan seurakunnalle.” 1 Kor. 1:2; 2 Kor. 1:1. – ”Älkää olko pahennukseksi … Jumalan seurakunnalle.” 1 Kor.10:32; 11:16; 15:9. – ” .. eikä Jumalan seurakunnilla.” 1 Kor. 11:16. – ” .. vai halveksitteko Jumalan seurakuntaa?” 1 Kor. 11:22. – ”… että minä ylen määrin vainosin Jumalan seurakuntaa.” Gal. 1:13. – ”Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntien seuraajia, jotka ovat Juudeassa.” 1 Tessal. 2:14. – ”että tietäisit miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta.” 1 Tim. 3:15. Seurakunta on siis Jumalan! Siksi käytämme siitä vain tätä raamatullista nimeä. Myös paikkakunnan mukaan nimittäminen on raamatullista. Mm. 1 Tess. 1:1: ”… tessalonikalaisten seurakunnalle Isässä Jumalassa ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa.” Samoin voidaan siis sanoa esim. Turun seurakunta, Helsingin srk. Tampereen srk. Jne. Me samassa kaupungissa asuvat uskoon tulleet ja sen jälkeen raamatullisesti kastetut ihmiset olemme oman paikkakuntamme seurakunta. Tiit. 1:5. Ilm. 1:11. – Ja HUOM! Raamatun mukaan seurakuntaan ei kuulu kastamattomia. Sellaiset eivät vielä ole samassa uskossa, jossa ensimmäiset kristityt olivat. Apt. 2:41. ! – Mihin sinun siis pitää liittyä? – Liity Jeesukseen Raamatun opettamalla tavalla! Silloin kuulut Hänen seurakuntaansa.
Ihmiskeksintöiset nimikyltit kokouspaikan päällä ovat hajaannuksen elementtejä, jotka jokaisen uskovan tulee poistaa omasta elämästään, ettei enää toimi sellaisten alaisuudessa. ME emme ole luterilaisia, helluntailaisia, baptisteja, adventisteja, vapaakirkollisia ja yhteiskristillisiä, yms. laisia ja istejä. Emme ole katolisia emmekä protestantteja… Olemme vain Jeesuksen verellä ostettuja Jumalan lapsia. Kuulumme samaan seurakuntaan ensimmäisten kristittyjen kanssa. Joh. 2:19-22. 1 Kor. 3:16,17. 1 Piet. 2:15. ym. Raamattu ei opeta luterilaisuutta, helluntailaisuutta yms. laisuutta..
Ihmiselämän suurin ja ihanin asia on löytää Jeesus omaksi henkilökohtaiseksi Vapahtajaksi ja syntien sovittajaksi. Mikä voisikaan olla ihmeellisempää kuin saada olla yhteydessä Luojansa kanssa. Joh. 1:12. 15:4. Suhde Jeesukseen ja ristintyöhön on korjattu. Näin on Taivaan Tie avoinna edessä. Jeesus sanoo: ”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu. Hän käy sisälle ja ulos ja löytää laitumen.” Joh. 10:9. 14:6. Siinä mainittu ”laidun” on yhtä kuin Jumalan seurakunta, jonka Jeesus perusti omiaan varten ja jossa Hän tahtoo jokaisen omansa pysyvän. 1 Kor. 1:2. / Apt. 18:8. Hän johdattaa laumansa takaisin sen omille laidunmaille yhteisiin kokoontumisiin omiensa kanssa. Tällä alueella ei ole tilaa sielunvihollisen eksytyksille. Siksi uskovien terve seurakuntayhteys on yksi parhaista keinoista taistella pahaa vastaan. Ef. 6:10-18.
Mihin Jeesus omiaan johdattaa? Raamattu sanoo ensimmäisistä uskoon tulleista: ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa (ehtoollisyhteydessä) ja rukouksissa.” Apt. 2:41,42. Keskinäinen yhteys edellyttää kokoontumista, jossa tapahtuu uskossa kasvaminen ”koossa pysyen”. Ef. 4:16. Kol. 2:19. Pyhä Henki johdattaa uskossa olevat yhteyteen kasvamaan uskossaan, ja uskosta osattomat Hän tahtoo auttaa sisälle pelastukseen. Seurakuntayhteys, hengelliset kokoukset, alkoivat siis heti alussa. Uskoon tulleet ja Jeesuksen Kristuksen nimeen kastetut alkoivat kokoontua. He olivat liittyneet Jeesukseen! Pyhä Henki oli alkanut vaikuttaa heihin sisältä käsin. Ja he ”pysyivät apostolien opetuksessa”, sekä yhteydessä niiden kanssa, jotka myös pysyivät siinä opetuksessa. Siinä opetuksessa ja yhteydessä meidän tulee pysyä loppuun asti.
Alkuajan seurakunnalle annettiin myös ohje pitää huolta toisistaan. Miten? Auttamalla heitä pysymään seurakuntayhteydessä: ”Pitäkäämme huolta toisistamme rohkaisuksi rakkauteen ja hyviin tekoihin. Älkäämme jättäkö yhteistä kokoontumistamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme entistäkin enemmän (käymään kokouksissa) kun näette tuon päivän lähestyvän.” Hebr. 10:24,25. ”Tuo päivä” tarkoittaa Jeesuksen tulemuksen päivää. Mitä lähemmäs loppua tulemme sitä enemmän tulee kehottaa uskoon tulleita pysymään yhteydessä.
Jos jokainen tekisi ed. m. Jumalan Sanan kehotuksen mukaan, olisivat kokouspaikkamme aina täynnä onnellisia uskovia. Kohta oppisimme kaivaten odottamaan seuraavaa kokoontumista, jossa aina iloitsisimme toistemme näkemisestä. Pyhä Henki ohjaa meidät tähän ja avaa mielemme ymmärtämään kotiseurakunnan valtavan merkityksen: ”Te ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette samaa kansaa pyhien kanssa ja Jumalan perheväkeä, apostolien ja profeettojen perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus. Hänessä koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa. Hänessä tekin rakennutte yhdessä muiden kanssa Jumalan asumukseksi Hengessä.” Efes. 2: 19-22. ”Apostolien ja profeettojen perustukselle” tarkoittaa sitä, mitä ensimmäisille uskoon tulleille opetettiin: ”He pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä!” Apt. 2:42.
Lue lisää tietoa meistä sivuiltamme. Tervetuloa kokouksiin.
