Kun tarkastelemme tätä asiaa vain Raamatusta käsin, päädymme näkemyksiin, jotka poikkeavat monin kohdin nykyisistä käytännöistä. Esimerkkinä tästä on kysymys siitä, kenelle tulisi antaa?
Rahaa pyydetään paljon. Jotkut niistä ovat perusteltuja, koska ihmiset ovat monin paikoin todellisessa hädässä.
Ikävä asia on se, että jotkut yrittävät saada helppoa rahaa itselleen väärentämällä varainkeruutapahtumia, joiden tuotot päätyvät sitten heidän omiin taskuihinsa. Myös uskovien keskuudessa on tällaisia ihmisiä. 2. Piet. 2:3. Tämä on otettava huomioon. Älä siis usko kaikkiin puheisiin köyhyydestä .. Keksittyjä tarinoita on paljon.
Raamatun esimerkki antaa oikean suunnan. He auttoivat Jeesuksen köyhiä opetuslapsia Jerusalemissa. Apt. 6. He eivät siis auttaneet maailman ihmisiä, vaan pääasiassa uskovia, jotka olivat ruoan puutteessa. Apt. 11:27-30.
Apumme kohteena ovat siis rakkaat veljemme ja sisaremme, pyhät, jotka lunastettiin Jeesuksen verellä. Heidän ahdinkonsa koskettaa sydäntämme. Ja olemme iloisia voidessamme auttaa heitä heidän hädässään.
Mutta kaikki rahan pyytäjät eivät ole todellisuudessa hätää kärsiviä köyhiä. Jotkut ovat totuttaneet itsensä kerjäämään. Sellaisille on vastaukseni ollut suunnilleen näin: Jos sinulla tosiaan on rahantarve, niin sinun on ensin otettava selville, mistä se johtuu. Oletko käyttänyt tulosi väärin? Jos toimeentulotuki ei riitä, on rahankäytössäsi jotain vialla. Mutta mistä tahansa puutteesi johtuukin, on ensimmäinen taho, jolle kerrot asiasi, omaisesi, läheisesi, sukulaisesi ja ystäväsi. Ventovierailta on alhaista kerjätä rahaa.
Mutta ”köyhät teillä on aina keskuudessanne”. Mark. 14:7. Heitä, omassa yhteydessämme olevia tuntemiamme puutteenalaisia, autamme siis mielellämme.
Varhaiskristityt tunsivat Raamatun opetuksen: ”Joka köyhää sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta joka on ystävällinen köyhille, se kunnioittaa Luojaansa.” Sananl. 14:31. Tämä pätee ihmiseen, jonka Jumala johdattaa eteemme. Se, onko hän uskova vai ei, on toissijaista. Esim. laupias samarialainen tapaus. Luuk. 10:30–37.
Maailmassa on nykyään monia ihmisiä, jotka tarvitsevat apua. Mutta etusija tulee antaa uskoville. Ja ensin oman yhteisösi kristityille: ”Tavoitelkaa sen kaupungin parasta, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen hyvinvointi koituu teidänkin parhaaksenne.” Jer. 29:7. Tämä on Jumalan asettama siunauksen raja myös monissa muissa seurakunnan asioissa: Otamme vastuun oman kaupunkimme uskovista ja rukoilemme heidän puolestaan. Emme voi auttaa koko maailmaa. Mutta rukoilemme Jumalan ohjausta jokaisessa tapauksessa erikseen. Rukoilemme ja kuuntelemme Pyhän Hengen ääntä ja toimimme sitten sen mukaisesti. Ensin otamme selville, onko joku rahaa vaativa tehtävä Jumalan tahto. Jos se on, saamme tietää, että varat sen tekemiseen tulevat Jumalalta.
Ja yksittäiset uskovat voivat tietenkin lahjoittaa rahaa minne haluavat, kunhan se ei haittaa uskossa olevien auttamista.
Eri puolilta maailmaa tulee avunpyyntöjä, joihin emme voi vastata.
Kirjoitan tämän, jotta jokaisen paikkakunnan seurakunta ottaisi vastuun oman alueensa uskovien tarpeista. Ja jos varoja on riittävästi, myös niiden auttamisesta, jotka eivät vielä ole uskossa.
”Sillä on kirjoitettu: ’Hän jakaa, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy ikuisesti.'”: 2. Kor. 9:9.
Jeesus johdattakoon.
Weijo Lindroos
Turku Suomi