Näin minusta tuli uskovainen:
Olin keväällä 1995 juuri päättänyt neljän vuoden yliopisto-opinnot. Pääaineeni oli kirjallisuus, muu oli esimerkiksi filosofinen ja kulttuurinen tiede. Kirjoja olin lukenut satoja, mutta en koskaan Raamattua muuta kuin vähäsen oppimateriaalina. Elin viimeiset 8-9 vuotta ennen pelastusta etsien vastauksia elämään. Ajatus että ei olisi mitään syytä tai merkitystä meidän lyhyellä maallisella elämällä tuntui täysin väärältä. Jos olisimme kuin eläimet, olisimme yhtä välinpitämättömiä kysymyksiin kuten ”Mikä on elämän tarkoitus?” ja ”Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?”. Ja miksi koin sellaisen hirvittävän Tyhjyyden sisimmässäni?

Elämäni vuonna -95 ei ollut mitään erityistä. Olin tavallinen syntinen mies. Olin itsekäs kuten useimmat, valehtelin kun tarve vaati sitä, vähäsen vääryyttä ja ilkeyttä siellä ja täällä. Kyllä me kaikki tiedämme mitä elämä ilman Jumalaa on. No, olin saanut uskovaisia tuttavia. Tulin kodista jossa Jumalaa, Jeesusta tai evankeliumia ei koskaan mainittu, ja ajattelin että kristityt olivat outoja ja kummallisia. Pystyin väittämään heitä vastaan kun he kertoivat evankeliumia. Kuitenkin merkittävä asia oli että heidän sanansa tarttui kiinni sisimpääni. Omatuntoni heräsi ensimmäistä kertaa. Rupesin ajatuksissani puolustamaan itseäni, että ”enhän minä nyt niin paha ihminen ole, varmaan, jos Jumala on olemassa niin Hän päästää minut Taivaaseen” ja niin edelleen… He olivat erittäin radikaalisesti uskovaisia ja todistivat suoraan ja voimakkaasti Jeesuksesta, että hän kärsi ja kuoli minun vuokseni, että hän sovitti syntini Ristillä. He puhuivat rauhan saamisesta Jumalan kanssa, pääsemisestä hengelliseen yhteyteen elävän Jumalan kanssa ottaen vastaan Jeesuksen rakkautta. Oli puhetta taivaasta ja helvetistä puhe. Oli aikoja kun tulin aivan raivoisaksi heihin, mutta sanat vaikuttivat edelleen minuun.
Minulla oli kasvavaa ongelmaa alkoholin kanssa, olin opiskelun aikana juonut kaljaa runsaasti. Se on ihmeellistä kuinka monet voi opiskella ja ryypätä, mutta niin se oli. Ja lisäksi olin muutaman vuoden ollut mukana vanhan lapsuuskaverini kanssa joka halusi juhlia tosi paljon. Viimeiset vuodet, kesäisin varsinkin, olin päissään kolme päivää viikossa.

Kesällä -95 kuoli läheinen sukulaiseni. Menin hautajaisiin Savukoskelle. Lähiomainen oli ollut uskovainen ja hautajaiset oli ”ihmeellinen” kokemus. Jumalan läsnäolo oli paikalla, sukulaiset itkivät, mutta minä koin ihmeellistä iloa kesken kaiken. Se oli yliluonnollista. Kaikki tämä haastoi järkeäni. Yhtäkkiä aloin ymmärtää että ehkä on jotain suurempaa kuin minun tai ihmisen aivot ja mieli.

Palattuani kotiin hautajaisista olin yksin kotona myöhään illalla. Luin kristillistä kirjaa. Olin vielä vastahakoinen, mutta huomasin että en voinut vastustaa lukea ja kuulla siitä. Kun luin kirjaa, tuli yhtäkkiä tarina Jeesuksen teosta Ristillä esille. Kirjailija kertoi hyvin yksinkertaisesti että Jeesus kuoli syntieni puolesta ja että olin sovitettu Jumalan kanssa Jeesuksen kautta. Siinä luki että Jeesus kirjaimellisesti otti syntini päällensä minun puolestani. Hän siis kärsi rangaistuksen sijastani. Se oli juuri tämä totuus joka iski sisimpääni täydellä teholla. En ollut koskaan nähnyt tai ymmärtänyt tätä. Se oli ikään kuin ilmestys. Ymmärsin logiikan; jos teemme rikoksia tulee poliisi ja me joudumme tuomioistuimen eteen. Meidät tuomitaan rangaistukseen ja joudumme vankilaan. Tämä on oikeutta, ja oikeus sinänsä tulee Jumalalta. Hänellä on myös tuomioistuin, mutta Jeesus otti siis minun syntini ja rangaistukseni päällensä minun puolestani. Olin siis armahdettu. Ymmärsin yhtäkkiä kaiken tämän!

Olin kuitenkin järkiperäinen ja halusin todisteita, mutta nyt sydämeni oli aivan auki Jumalaa kohden, ensimmäistä kertaa. Koin että jos annan elämäni Jumalalle niin minä kuolen, siis se ”vanha Pekka” kuolee. Olin myös nähnyt unta monta vuotta aikaisemmin, että kuolisin 30 v. ikäisenä, ja minä olin nyt 30 vuotias … Oli sellainen tunne ja tilanne että heittäydyn tuntemattomaan ja se oli ”kaikki tai ei mitään”. Katsoin ulos ikkunasta yötaivasta, ja sitten minä huusin: ”Jumala, jos olet näytä se minulle nyt!” Ja mitä sitten heti tapahtui oli että Jumala tuli luokseni. Hän todella iski täydellä voimalla minun sisimpääni ja ylleni. Minä ikään kuin näin ja koin Jeesuksen hyvin selvästi. Sisimpäni oli ollut pimeä, kylmä yksinäinen ja tyhjä huone, mutta nyt oli yhtäkkiä kirkasta ja lämmintä, ja täytyin Jumalan rakkaudella. Se oli kuin ”rakkauden lämmittävä viltti” sieluni ylle. Koko huone tuli häikäisevän valkoiseksi ja kirkkaaksi. Kumarruin nöyrästi polvilleni pienessä asunnossani. Otin traktaatin jonka olin saanut uskovaisilta. Se kertoi Pelastuksesta. Luin ja rukoilin siinä olevan pelastusrukouksen uudestaan ja uudestaan. Pyysin anteeksi syntejäni ja tunnustin että Jeesus on minun Herrani ja Pelastajani. Kyyneleet virtasivat. Koin kuinka omatuntoni tuli puhtaaksi. Se oli kuin ”sisäinen pyykinpesu”, kaikki liat ja synnit hävisivät Jeesuksen veressä. Olin nyt kuin juuri syntynyt vauva, ilman minkäänlaista syntiä! Olin uusi Pekka, ”uusi luomus Kristuksessa”, niin kuin Raamattu opettaa. Olin ottanut vastaan Jeesuksen ja pelastuksen.

Seuraava päivä oli aivan ihana. Kaikki, luonto, ympäristö ja elämä itsessään oli saanut väriä, valoa. Olin jatkuvasti Jeesuksen lähellä. Jumala oli muuttanut tyköni, ihan sisimpääni. Rauha ja ilo ei koskaan näyttänyt loppuvan. Se oli hengellinen pyhä yhteys Jumalan kanssa, joka oli paljon enemmän kuin koskaan olisin voinut kuvitella. Se oli kuin elää korkeimmalla mahdollisella tasolla. Se oli myös kuin vihdoinkin tulla kotiin, ikään kuin kotisatamaan. Tämä Jumalan yhteys oli tosi Pyhä. Se oli kunnioitusta ja Jumalan pelkoa positiivisella tavalla. Huomasin että Jumalan läsnäolossa olin täysin tyytyväinen. Ainoa asia mitä halusin enemmän oli Herran Jeesuksen läsnäoloa, tulla Häntä lähemmäs. Koin todella olevani rakastettu ja hyväksytty.

Minulla oli Raamattu kotona. Ainoa paikka jonka tiesin oli Psalmi 23. Aloin lukea sitä, mutta pääsin vain pari lausetta kun kyyneleet valuivat. Olin aikaisemmin yrittänyt lukea Raamattua mutta en ymmärtänyt mitään. Nyt Sanat siinä olivat ”eläviä” ja ymmärsin ne täysin! Jumalan Sanaa lukien täytyin Pyhällä Hengellä, Sana oli todellakin voimakasta, sielun hengellistä ruokaa, jota luin tosi ahkerasti. Juoksin kaikissa mahdollisissa kokouksissa, kaikki päivät ja ajat. Jeesus oli minun kaikkeni. Minut kastettiin muutaman viikon päästä, ja sain myös ”Pyhän Hengen kasteen”.
Ensimmäinen vuosi oli sellainen ”vauva-aika” jolloin lankesin syntiin, varsinkin kaljaan ja humalaan. Silloin Jumalan läsnäolo ikään kuin rajusti vähentyi. Olin vielä pelastettu Jumalan armosta, mutta Pyhän Hengen elämä, jonka olin kokenut jatkuvasti sisimmässäni, katosi… Silloin käännyin itkien ja katuen tekemään parannusta, ja heti tuli ihana Jeesuksen läsnäolo takaisin. Opin vaeltamaan pyhityksessä Jumalan Sanassa ja Pyhän Hengen voiman avulla. Alkoholin himo katosi täydellisesti kun sain esirukousta. Ei sen jälkeen tippaakaan, vaan nyt 25 vuotta vapaana!
Kutsu toimia evankelistana ja saarnaajana tuli heti. Sitä tietä Jeesuksen kanssa kuljen vieläkin. Näin minusta tuli uskovainen Jeesuksen oma.
Kiitos Jeesus!

Pekka Kujala 11.10.2021