Tekijä: -

”Ja myös palvelijaini ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he ennustavat.” Apt.2:18.
”Meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu…” Room.12:4-8.
”Tässä ei ole miestä eikä naista…” Gal.3:26-29.

NAISTEN OSA.
Aiheesta on esiintynyt paljon tunnepitoista kiivailua ilman Raamatun tuntemusta. Asian kokonaisuuden ymmärtäminen ja vastaan ottaminen edellyttää uskossa kasvamista. Eräs alaikäisyyden merkki on sanakiistojen aiheuttaminen. 1 Timot. 6:3-5 ja 2 Timot.2:23-26. Riidan lietsontaa esiintyy niin veljillä kuin sisarillakin. Veljillä vallan- ja riidanhaluisen asenteen pohjalta versoo vaatimus, että naisten (kuten kaikkien muidenkin) tulee olla heille alamaisia. Se kuvastaa miehillä narsismin kaltaista ylpeää uhomieltä ja omaa heikkoa itsetuntoa ja epävarmuutta sekä pelkoa, että naiset asettuvat heidän tasolleen. Sellaiset miehet pelkäävät itsenäisiä naisia. Ja onhan se totta, että ”isebelimäisiä” egoismin piirteitä löytyy naisista kuten miehistäkin.

Parisuhdekaan ei toimi itsekeskeisten vaatimusten pohjalla. Samoin on laita seurakuntatyössä. Tervehenkisessä miesten ja naisten yhteistoiminnassa ei alamaisuutta vaativaa puhetta tarvita, vaan Jumalan säätämys toimii spontaanisti. Näin tapahtuu sekä avioliitossa että seurakuntayhteydessä. ”Olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa.” Efes. 5:21. Pyhä Henki nostaa esille kunkin raamatulliset tehtävät (Efes.5:22-33), joita kaikki kunnioitamme. Tämä edellyttää, että on yhteisesti päätetty mukautua Raamatun opetuksiin, naiset ja miehet heille kuuluviin luomistyön mukaisiin asemiin: miehet johtamaan ja naiset auttamaan siinä.

Raamatullisuus, mitä se on?
Emme mene sellaiselle linjalle, että opettaisimme jotain, mitä Raamattu tai alkuseurakunnan käytäntö ei opeta. ”Ei yli sen, mikä on kirjoitettu!” 1 Kor. 4:6. Mutta myös apostolisen ajan esimerkki on annettu esimerkiksemme. ”Seuratkaa heidän uskoaan.” Hebr. 13:7. Esimerkki: Eräät ovat ottaneet opikseen lapsikasteen. He tietävät, ettei Raamattu opeta sellaista, mutta vääntävät asian päälaelleen sanoen, ettei Raamattu kiellä kastamasta lapsia. Se on totta. Raamatussa EI ole siihen kieltoa. Mutta jos seurakunnan opetus asetettaisiin sille pohjalle, syntyisi opillinen kaaos. Silloin voitaisiin perustella monia asioita, joita Raamattu ei suoraan kiellä. Voisimme muun muassa alkaa pitää poliittisia kokouksia, rock-konsertteja, muotinäytöksiä tai urheilukilpailuja kokoustilassa. Eihän Raamattu kiellä sellaista. …  Yms. Mutta emme tee niin, koska Raamattu ei opeta toimimaan niin, eikä sellaisesta ole esimerkkejä tai Raamatun opetusta alkuseurakunnan toiminnassa.
Lisää esimerkkejä raamatullisuudesta:
Raamattu ei opeta, että kristityt alkuaikana olisivat perustaneet kirkkokuntia. He eivät kastaneet sylilapsia. He eivät asettaneet vanhimmiston yläpuolelle muita instansseja, piispoja, paavia tms. Alkuseurakunnassa naiset eivät kastaneet eivätkä olleet vanhimmistossa. Kastamattomat eivät osallistuneet ehtoolliseen, jne… Ja vanhimmistoon sekä sananopettajiksi siunattiin vain veljiä. 1 Tim. 3. Ef. 4:11-16. !!!
Jumala on kutsunut miehet ja naiset työhönsä, rakentamaan yhdessä Hänen seurakuntaansa. Hän on armoittanut meidät mitä erilaisimpiin tehtäviin. Mutta Jumala on luonut myös eräänlaisen roolijaon miehen ja naisen välille. Hän loi meidät erilaisiksi. ”Mies on vaimon pää.” 1 Kor. 11:3. Efes. 5:22-33. Jumalan säätämys ei voi toimia tosiin päin, että vaimo olisi miehen pää. Miesten tulee olla MIEHIÄ joihin naiset voivat luottaa ja turvautua. Oikeat miehet arvostavat ja kunnioittavat naisia. Jumala loi Eevan Adamin kyljestä. Siksi vaimon oikea paikka on olla miehen rinnalla, ei auktoriteettina.
Ja HUOM! Tämän kirjoituksen opetukset ovat osoitetut raamatulliseen seurakuntaan, ei kirkkokuntiin ym. uskonsuuntiin, eikä varsinkaan yhteiskunnan rakenteisiin.

Naispappeudesta.
Ihmiset väittelevät kiivaasti saako nainen toimia kirkossa pappina. Meille uskoon tulleille sillä ei ole merkitystä. Naiset voivat vapaasti toimia johtajina ja saarnaajapappeina ihmisperusteisissa uskonnoissa. Keskitymme tässä kirjoituksessa siihen, mitä Raamattu opettaa Jumalan seurakunnalle! Raamatun tarkoittama Jumalan seurakuntahan on eri asia kuin kirkot. ”.. ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niin kuin kaikissa pyhien seurakunnissa…” (ei siis kirkoissa) 1 Kor.14:33-35. – Pyhien seurakunta on Kristuksen ruumis, uskoon tulleista ja upotuskasteella vedessä kastetuista koostuva pelastuneiden ihmisten joukko, Jeesukselle kastetut. Apt. 18:8. 1 Kor.1:2; 1 Tes. 2:14 ja Apt.2: 38, 41.
Uskontojen piireissä toimivan virkapappeuden kaltaista systeemiä emme hyväksy pyhien seurakunnassa. Emme siis hyväksy siinä mielessä sen paremmin nais- kuin miespappeuttakaan. Raamattu tuntee vain yleisen pappeuden sekä sen lisäksi erilaisia tehtäviä miehille ja naisille. Room. 12:6-8.

YLEINEN PAPPEUS!
Jeesus Kristus, Jumalan poika, on seurakunnan Ylimmäinen pappi. Hebr. 7:26 – 8:3. Me olemme Hänestä syntyneet, ristillä avatusta ”viimeisen Adamin” kyljestä. 1 Kor.15:45 ja Joh. 19:34. / 1 Moos. 2:21-24. Olemme lunastetut ”Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan.” 1Piet.1:19.
Olemme saman armon perillisiä sekä miehet että naiset. Syntimme on annettu anteeksi Jeesuksen Nimessä ja veressä. Näin olemme Taivaaseen matkalla oleva pyhien seurakunta:
”Mutta te olette ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ”ette olleet kansa”, mutta nyt olette ”Jumalan kansa”, jotka ennen ”ette olleet armahdetut”, mutta nyt ”olette armahdetut.” 1 Piet 2:9,10.
Tämä on jatkoa 1 Piet. 1:23 toteamukselle: ”te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.”  Uskoon tulleet eli uudestisyntyneet ovat siis ”kuninkaallinen papisto” ja ”pyhä kansa”.
”Sillä te (uskoon tulleet) olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.” Gal. 3:26-28. Efes. 2:11-22. Kansallisuus ei enää merkitse, eikä ole miestä eikä naista. Tämä sisältää suuret hengelliset näkymät. Se tarkoittaa mm., että olemme uudestisyntyneinä Jumalan lapsina kaikki yhdessä, ”Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan!.” Gal. 3:29. Ilm. 7:9. Olemme kaikki saaneet saman Hengen, ja olemme sen johdosta Kristuksessa yhtä ja samaa pelastettujen joukkoa ilman erotusta. Olemme yksi kansa ja yhtä perhettä. Efes. 2: 19-22. Mutta toimimme erilaisissa tehtävissä. Room. 12:6-8.
Mitä kaikkea kuuluukaan Aabrahamille annettuihin lupauksiin, se kaikki on annettu jokaiselle veljelle ja sisarelle. Hebr.11:8-19. Aabrahamille annettuihin lupauksiin kuuluu ennen muuta oikeus Jumalan yhteydessä vaeltamiseen. – Ja siihen vaellukseen kuuluu valkeudessa vaeltaminen Pyhän Hengen johtamalla totuuden tiellä. Joh.8:31 – 36.  Tämä on meille kaikille uuden liiton vapautta!
Vaikka tehtävät ja roolijako ovat miehillä ja naisilla erilaiset, on Pyhän Hengen johdatettavana oleminen meille kaikille yhteistä. Se, mitä Pyhä Henki tekee ja miten Hän mitäkin tekee tai kenen kautta, ei ole ihmisen päätettävissä. Joh. 3:8. Kaiken on kuitenkin oltava yhtäpitävää Raamatun opetusten ja alkuseurakunnan käytännön kanssa.
Olemme kaikki pelastuneet ja päässeet taivaalliseen siunauksen olotilaan (Efes.1:3) ”synnistä vapautetut” . Room.6:22. Tässä meitä ei erotella kansallisuuden, ihonvärin tai sukupuolen mukaan.
”… jotka olette Kristukseen kastetut” viittaa siihen, miten meidät uskoon tultuamme kastettiin upotuskasteella vedessä Jeesukseen Kristukseen. Gal. 3:27. Me otimme vastaan Jumalan armon Jeesuksessa. 2 Kor. 6:1-2. Ennen kasteelle menoa saimme Pyhän Hengen sinetin sydämiimme. Jumalan Elämä tuli meihin. Uudestisynnyimme Pyhästä Hengestä ”Jumalan elävän ja pysyvän Sanan kautta”. 1 Piet.1:23. Tulimme pyhän heimon ja kuninkaallisen papiston jäseniksi, naiset samoin kuin miehetkin. Ilm. 1:5,6. Huom! Kasteessa Aadamin suvun jäsenyys haudattiin. Room. 6.
Yhteisenä tehtävänämme on nyt kuninkaallisen papiston jäseninä ”julistaa” valtakunnan evankeliumia. Julistusvirka on annettu yhteiseksi tehtäväksi sekä naisille että miehille: ”… julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa.” 1 Piet.2:9.
Jeesuksesta syntyneinä olemme siis pyhää papistoa, taivaallisen ylimmäisen Papin jälkeläisiä (Hebr.8:13 ja 10:14,19-25. 1 Kor. 15:45. Room. 5:18-19.), sekä naiset että miehet. !!! Papillisiin tehtäviimme kuuluu nyt palvella, auttaa, nostaa ja rohkaista toisiamme pysymään sovitustyön armossa sekä toimia raamatullisessa seurakuntayhteydessä. Kaikki tehtävät tulee tehdä seurakunnan yhteydessä ja sen vanhimmiston alaisuudessa: ”Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen.” Hebr. 13:17. 1 Tess. 5:12,13.  Muun muassa kastaminen on veljien seurakunnallinen tehtävä. Ja yksityiset ”kastamiset” eivät ole raamatullisia. 2 Kor. 13:1.
Filippus, joka kastoi Kandaken hoviherran, oli siunattu seurakuntavirkaan ja hän toimi siis seurakunnan lähettiläänä. Ko. kaste autiolla tiellä tapahtui monien todistajien läsnäollessa.  Apt. 6:4-7. /  8:36,37,38. Jokaisen tulee toimia seurakunnan lähettämänä. 2 Kor. 8:23.

Pyhä Henki johdattaa toimimaan Raamatun totuudessa.
”Ja tämän sanottuaan Hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” Joh.20:22-23.
Kaikki Pyhän Hengen saaneet voivat julistaa anteeksiantamusta langenneelle, katuvalle ja parannusta tekevälle ihmiselle, joka tahtoo hylätä syntinsä ja antaa elämänsä Jeesukselle. Tämä armon evankeliumin julistus on eräs kaikkien yhteinen papillinen tehtävämme.
”Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.” Jaakob 5:16.
Esirukous kuuluu yhteiseen papilliseen tehtäväämme. Hyväksymme siis naispappeuden tässä yleisen pappeuden merkityksessä. Mutta emme hyväksy naisia srk. vanhimmistoon tai opettajan virkaan, koska sellaista opetusta ja käytäntöä ei löydy Raamatusta. Paimenen ja opettajan virat sekä päätösten teko ja seurakunnan johtaminen kuuluu vain veljille, samoin kuin kastaminenkin.

LÄHETYSKÄSKY.
Uskoon tulleina meille kuuluu yhteisvastuullisesti lähetyskäskyssä annettu kaksiosainen tehtävä:
1. Menkää ja tehkää opetuslapsia!
2. Opettakaa opetuslapsiksi tulleet pitämään kaikki Raamatun opetukset! Matt.28:19-20.
Lähetyskäskyn toteuttamiseen voivat osallistua kaikki Jumalan lapset, uudestisyntyneet, joiden sydämissä asuu Pyhä Henki. Puhumisvirka on ”Hengen virka”. 2 Kor.3:8. ”Sillä ette te itse puhu, vaan teidän Isänne Henki puhuu teissä.” Matt.10:20. Pyhä Henki antaa tämän puhumisviran veljien tai sisarten elämään, ”selittäen hengelliset hengellisesti”. 1 Kor.2:13.  Jos joku on uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä on hän tullut sisälle Uuden liiton pappeuteen ja hänen tehtävänsä on ”julistaa”.
Jumala valitsee sisaria esim. lähetyssaarnaajiksi. Silloin heillä on monipuolinen kehotus ja opettamistehtävä.
Miksi Jumala ollenkaan täyttäisi sisaret Pyhällä Hengellä antaen heille mm. hengellisiä ilmoituksia, elleivät he saisi puhua? Pyhän Hengen tulikaste sisarille armolahjoineen olisi siinä tapauksessa turhaa. Mutta henkikaste on annettu niin naisille kuin miehillekin. – ”Teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat.” Apt.2:17.
Nämä Pyhällä Hengellä voidellut Uuden liiton papit, naiset samoin kuin miehet, ovat oikeutetut puhumaan Jumalan seurakunnan kokouksissa. (”Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: ”Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi? Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse!” Ps. 50:16-17.)

Profetoiminen?
Profetoiminen mielletään useinkin vain sellaiseksi, jossa joku ensin puhuu kielillä ja sitten selittää puhumansa. Sitä sanotaan profetiaksi. Ja kyllä sellainen sitä onkin. Mutta profetoiminen on lisäksi paljon laajempi käsite. ”Profetoiva puhuu ihmisille rakennukseksi ja kehotukseksi ja lohdutukseksi.” 1 Kor.14:3. Huomasitko? Profetoiminen on puhumista seurakunnalle! Naiset voivat siis puhua ja rukoilla seurakunnassa. 1 Kor. 11:3-17. ”Rakennukseksi” puhumista ei voida rajoittaa siten, ettei siihen sisältyisi myös opettamista.
Nyt on vain selvitettävä, opettaako Raamattu, että naiset saavat profetoida eli siis puhua seurakunnalle? Jos löydämme Uuden liiton kirjoituksista opetuksen, että naiset voivat profetoida, on meidän hyväksyttävä naiset puhujiksi seurakuntaan. Raamattu opettaa asian yksiselitteisen selvästi: ”Myös palvelijoitteni ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he profetoivat.” Apt. 2:18. Sama ajatus on 1 Kor. 11 luvussa: ”Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee tai profetoi pää peittämätönnä, häpäisee päänsä” (jae 5). Vaimo voi siis rukoilla ja profetoida seurakunnankokouksessa. 1 Kor.11. luvun opetukset ovat osoitetut seurakunnankokouksiin. 1 Kor.11:17 – 14:26-40. Mutta julkinen profetoiminen edellytti silloin vaimoilta pään peittämistä ”enkelien tähden” (jae 10). Hebr.1:14. – Huomaa, että pyhien kokouksissa olivat enkelit mukana! – Pään verhoaminen oli merkkinä vaimon tunnustautumisesta miehensä auktoriteetin alle; ”vallanalaisuuden merkki” (jakeet 2-16).
”Vaimo” sana on käännetty kreikankielen sanasta, joka merkitsee sekä naista että vaimoa. Mutta 1 Kor. 11. luvun asiayhteys kertoo, että siinä tarkoitetaan naimisissa olevaa naista, joka pään peittämisellä tunnustautuu miehensä auktoriteetin alle (= vallanalaisuus). Meidän kulttuurissamme ”vallanalaisuuden merkki” näkyy vasemman käden nimettömässä (= sormus).
Ymmärtäessämme nyt profetoimisen sisällön, että se on puhumista seurakunnan rakentumiseksi, voimme siis varmuudella opettaa, että naiset saavat puhua kokouksissamme. ”Herra antaa sanoman, suuri on voitonsanoman saattajatarten joukko” (Ps.68:12).
”Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.” 1 Kor.12:7. Hengen ilmoitus saattaa olla esim. viisauden- ja tiedon sanat, tai näky ja ilmestys. Ne on puhuen selitettävä seurakunnalle. Emme voi kieltää sisaria kertomasta saamiaan sanomia tai näkyjä ja ilmestyksiä, joita Pyhä Henki heidän kauttaan tahtoo jakaa. Olisi hengellisen elämän tukahduttamista kieltää Pyhän Hengen toiminta sen perusteella, että tuo toiminta tapahtuu naisen kautta. Tiedämmehän, että aito kristinusko on ennen muuta Pyhän Hengen toimintaa uskoon tulleiden kautta? 1 Kor. 14:26.

Palvelutehtävät.
Naiset voivat olla myös seurakuntaviroissa, esim. evankelistoja tai seurakuntapalvelijoita (=diakon) yhdessä veljien kanssa. Efes.4:11; Apt. 6:1-7 ja Room.16:1-2. Huomioi tässä yhteydessä myös Filip.1:1 ja 1 Timot.3:8-13. –
Seurakuntapalvelijan palvelutehtävä sopiikin naisille erityisen hyvin. Jumalahan on alun pitäen luonut naiselle ominaisuuden auttaa ja palvella. ”Mutta Joppessa oli naisopetuslapsi, nimeltä Tabita, … Hän teki paljon hyviä töitä ja antoi runsaasti almuja.” Apt.9:36; 1 Moos.2:18. Paavali kehotti sisaria, ”Euodiaa ja Syntykea”, ja neuvoi uskovia olemaan ”näille vaimoille avullinen, sillä he ovat taistelleet minun kanssani evankeliumin hyväksi”. Filip. 4:2,3. ”Suosittelen teille sisartamme Foibea, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija (diakon). Ottakaa hänet vastaan Herrassa, niin kuin pyhien sopii.” Room. 16:1,2.
Jeesuksen opetuslapsiin kuului suuri joukko naisia, mm. ”Johanna, Herodeksen taloudenhoitajan Kuusaksen vaimo, ja Susanna sekä useita muita naisia, jotka palvelivat heitä varoillaan.” Luuk. 8:3.
– Naisten tulee rohkeasti pysyä mukana seurakunnan työssä voittamassa sieluja tai olemalla seurakuntapalvelijoina ja evankelistoina julistamassa Jumalan suuria tekoja ym. ”julistaaksenne sen jaloja tekoja, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa.”
Vertaa Gal. 5:10: ”… mutta teidän häiritsijänne saa kantaa tuomionsa, olkoonpa kuka hyvänsä”.

Mitä tarkoittaa opetus ”nainen vaietkoon seurakunnassa”
1 Kor.14:34-35?
Raamatussa on pääasiassa vain kaksi kohtaa, jotka vaientaisivat naiset.
Ensimmäinen kohta on 1 Timot.2:11-14: ”Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.”
Tämä opetus on liitetty pääosin avioliiton järjestykseen, jossa mies on vaimon pää. 1 Kor.11:3. 1 Tim. 2:12. Mutta sen merkitys laajenee Raamatun kokonaisopetuksen pohjalla myös siihen, ettei vaimo voi olla johtavassa opettajan asemassa myöskään Jumalan seurakunnassa. 1 Tim. 3:2. Luomisjärjestykseen kuuluu, että ”mies on vaimon pää”. Efes. 5:23.
1 Kor.14:34-35. oleva opetus näyttäisi pintapuolisesti katsottuna todella opettavan, että naisten on täysin suljettava suunsa uskovien kokouksessa. Mutta jos asia olisi sillä tavalla, niin edellä olevat Paavalin opetukset olisivat selkeässä ristiriidassa keskenään. Silloin Raamatussa todella olisi ristiriitaa. Huomaamme ja tunnustamme, että tämä on vaikea asia, jos tahdomme pysyä Raamatun opetuksissa ja alkuseurakunnan esimerkissä.
Tässä tuo kiistaa aiheuttanut Raamatun kohta:
”Ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niin kuin kaikissa pyhien seurakunnissa, olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niin kuin lakikin sanoo. Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa.” 1 Kor.14:34-35.
”Olkoot vaimot vaiti” on todella sen luokan opetus, että mikäli otamme sen irti siinä yhteydessä esitetyistä muista ajatuksista, on meidän tosiaan kiellettävä vaimoja puhumasta kokouksissa. Mutta siis, tähän sisältyy suurempi kokonaissanoma:
Ko. puhumiskiellossa on siis oltava kysymyksessä joku muun sisältöinen puhuminen kuin esim. armolahjojen toiminta, rukoileminen, profetoiminen kaikkine sisältöineen, jne… Tässä oli kysymys naisten puhumisesta mm. kysymyksiä tehden, kuten luimme siitä: ”kysykööt kotonaan omilta miehiltään”. Siinä ei ole kieltoa vaimojen toimimisesta sanan julistajina. … Vaimojen kyselevä puhuminen häiritsi kokousten järjestystä. Raamattu opettaa järjestyksessä tapahtuvaa kokoustoimintaa: ”iloitsen nähdessäni järjestyksen, joka teidän keskuudessanne vallitsee, ja teidän lujan uskonne Kristukseen.” Kol. 2:5. Itselläni on kokemuksia samankaltaisesta kokousten häirinnästä. Mutta häirintää on tapahtunut myös veljien kautta. Kuulijan paikalta he saattavat jopa kesken puhetta alkaa esittää kysymyksiään. Sellainen aiheuttaa epäjärjestystä. Nainen sekä mies vaietkoon kaikenlaisesta häiriökäyttäytymisestä!
Alkuseurakunnan aikana naimisissa olevien naisten ei ollut soveliasta tehdä kysymyksiä seurakunnan kokouksissa, jossa he siten olisivat tulleet puhujien ja samalla toisten miesten opetettaviksi. Sellainen oli silloisen kulttuurin pohjalla sopimatonta. Mutta tässä ei siis ole kyse pelkästään kulttuuritekijästä. Tästä tarkemmin kirjasessani Keskeneräisen kehityksen ajasta valmiiseen Jumalan seurakuntaan.
Korintossa oli siihen aikaan riitaisuutta ja erimielisyyttä uskovien kokouksissa. 1Kor. 3:1-3; 11:17-19 ja 4:6. Vaimoilla oli näin ollen vaara joutua jopa omaa miestänsä vastaan mikäli joku erimielinen olisi vastannut hänen tekemiinsä kysymyksiin, näin aiheuttaen jopa perheriitoja.
Korinton seurakuntatoiminnassa oli mukana myös juutalaisia, joiden kulttuuriin kuului, että vaimon oli häpeällistä olla yleensäkään tekemisissä muiden miesten kanssa. Sellainen tapa ei kuitenkaan ole Raamatun opetusta, vaan kuuluu ihmisten perinnäissääntöihin. Jumalan seurakunnassa olemme kaikki samaa perhettä, ja kaikkien tulee kyetä olemaan tekemisissä toistensa kanssa. Efes. 2:19-22.
1 Kor. 14:34 –35 on siis kyse naisten häiritsevästä kyselystä kokouksissa. Kreikan kielen sana ”lalein”, josta ko. ”puhua” sana on käännetty, merkitsee puhumista, mutta myös keskustelua. Keskustelut kysymyksineen oli siirrettävä kokousten ulkopuolelle; ja vaimojen tuli esittää kysymykset kotona omille miehilleen.
Siihen aikaan naiset olivat myös usein lukutaidottomia. Miehet taas oppivat kirjoitus- ja lukutaidon jo lapsuudessaan ja voivat yleisesti toimia seurakunnan opettajina. Alkuseurakunnan kokouksissa oli tapana lukea pyhiä kirjakääröjä. Kirjoituksia tuntemattomilla naisilla ei näin ollen ollut mitään raamatullista annettavaa kokouksissa.

On siunaavaa tutkia Raamatun vaikeita asioita niiden alkulähtökohdista käsin. Voimme ottaa esimerkiksemme sen aikaiseen kulttuuriin kuuluvan jalkojen pesun. Joh.13:5,14,15,16,17 ja 1 Tim.5:9,10. Palvelijoiden tehtävänä oli pestä isäntäväen ja vieraiden jalat. Jeesus nöyrtyi palvelijaksi pestessään opetuslastensa jalat.
Siinä yhteydessä Hän antaa jalkojen pesun ehdottomaksi käskyksi seuraajilleen: ”Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat … … Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette.” Joh.13:14,17. Emme kuitenkaan tee niin!!! Miksi?
Tiedämme, että tänä aikana jokainen pesee itse kotonaan jalkansa. Meidän eteisissämme ei ole palvelijaa, pesuvatia ja pyyhettä vieraiden jalkojenpesua varten. Miksi? Koska sellaiselle käytännölle ei ole tarvetta. Alkuseurakunnan aikana jalat likaantuivat hiekkaisilla poluilla. Asunnot olisivat likaantuneet ellei jalkoja olisi pesty. Nykyisin riisutaan kengät jaloista.
Kuitenkin silloinen  jalkojen pesun käytäntö pitää edelleen sisällään opetuksen palvelijan asemaan asettumisesta. Siinä mielessä ”pesemme edelleenkin toistemme jalat”, jonka merkitys on hengellisesti, että palvelemme monissa tehtävissä nöyrästi toisiamme.
Toinen muinaiseen kulttuuriin kuuluva asia oli miesten tervehtiminen toisiaan ”pyhällä suunannolla”. Mm. Room.16:16; 2 Kor.13:12; 1 Piet.5:14. Miesten keskinäinen suutelu ei mitenkään voisi olla sopivaa esim. meidän aikanamme.

Hyvän vaimon ominaisuudet:
Hyvän vaimon tehtäviin kuuluu, että ”hänen huulillaan on lempeä opetus”. Snl. 31:26.
Myös Timoteus oli oppinut pyhät kirjoitukset äidiltään ja isoäidiltään, naisilta. 2 Timot.3:15 ja 1:5. Nuo naiset olivat lukutaidon hallitsevia harvinaisia naisia.
Myös aviopari Akylas ja Priskilla toimivat yhdessä sanan julistajina. He yhdessä opettivat juutalaiselle Apolloksellekin ”tarkemmin Jumalan tien”. Apt. 18:26.
Vaimojen tulee olla ”hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja…”  Tiitus 2:3-5.
Maria, Jeesuksen äiti, profetoi ja kiitti Jumalaa julistaen Voimallisen suuria tekoja. Luuk.1:46-55. Tuo naisen puhe on edelleen meitä siunaavaa Jumalan Sanaa? Oliko Maria hyvä vaimo julistaessaan Jumalan suuria tekoja?
Tunnettu asia on Jeesuksen ilmestyminen ensin naispuolisille opetuslapsilleen. Näille naisille enkelit antoivat kehotuksen mennä julistamaan ilosanoma Jeesuksen ylösnousemuksesta ”opetuslapsille ja Pietarille”. Markus 16:1-11.
”Ja hänellä (Filippuksella) oli neljä tytärtä, neitsyttä, joilla oli profetoimisen lahja.” Apt.21:9.
Jeesuksella oli ja on suuri joukko naisopetuslapsia. Apt.1:14; 9:36 ym.. 2 Moos.15:20.
Vanhan Testamentin kertomat naissankarit ovat oma lukunsa. Katso mm. Tuomarien kirjan luvut 4 ja 5, joissa kerrotaan ”sotasankarinainen” Deborasta: ”Minä lähden sinun kanssasi; mutta kunnia siitä retkestä, jolle lähdet, ei tule sinulle, vaan Herra on myyvä Siiseran naisen käsiin.” Tuom.4:9.
Naisprofeetta Huldan puheet olivat arvostettua Jumalan sanaa. 2Kun.22:13-20.
Mutta kielteisenä esimerkkinä huomioimme myös kuningas Ahabin vaimon, Iisebelin. 1Kuning. kirjan luvut 19 ja 21. Ilm. 2:20. Sellaisilta Iisebeleiltä Jumala varjelkoon seurakuntansa.

Miesten tulee siis kunnioittaa sisaria kaikissa heidän saamissaan tehtävissä seurakunnassa. He ovat saman armon perillisiä kuninkaallisen papiston sananjulistajina. Mutta on muistettava Raamatun opetus luomisjärjestyksestä, että ”kukin vaimo olkoon miehelleen alamainen, kuten sopii Herrassa!” Kol.3:18. Ja miesten tulee pitää hyvää huolta vaimostaan, ”kuin kukkaa kämmenellään”. ”Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen puolesta.” Efes. 5:25.

Seurakunnan kaitsijaveljille sanotaan:
”Kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen. Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi.” 1 Piet.5:2-6.

VANHIMMAT JA OPETTAJAT SEURAKUNNASSA.
Pelkästään veljille kuuluvia tehtäviä ovat seurakunnan kaitsijan, paimenen, vanhimman eli johtajan tehtävät (= saman tehtävän eri nimityksiä). Paimen on ”yhden vaimon mies” (1 Tim. 3:2), ei nainen.
Veljille sanotaan näin: ”Jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton yhden vaimon mies.” 1 Tim.3:1-2. Veljille on siis hyvä asia pyrkiä paimenen tehtävään. Tosin siinä on huomioitava myös Jaakob 3:1-2 ja Tiitus 1:5-11. ”Mutta heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.” 1 Tim. 3:10.

Sisaret voivat olla puhumassa seurakunnassa hyväksyttyjä Raamatun oppeja Hengen ilmoituksen mukaan. Mutta Efes. 4:11. mukaisessa opettajan seurakuntavirassa voivat toimia vain veljet, jotka valvovat, että opetus seurakunnassa tapahtuu apostolisen opin mukaisesti. Apt. 2:42. Veljet ovat Pyhän Hengen asettamia johtavia sanan opettajia eri oppiasioiden suhteen sekä kurinpidollisten ja järjestyksen toimissa. Johtajan ja opettajan virkatehtävät edellyttävät osittain ”hallitsemisen” lahjaa. 1 Kor.12:28. Ne eivät siksi sovi sisarille, jotka ovat ”heikompia astioita”. 1 Piet.3:7. Ei olisi luomisjärjestyksen mukaista naisen asettua miesten yläpuolella olevaan auktoriteettiasemaan. 1 Moos. 2:20-25. Efes. 5:22-24.

Sananopettajan virassa olevien veljien tulee siis valvoa, että seurakunnassa kaikki veljet ja sisaret opettavat raamatullista oppia.
Sisaretkin voivat siis osallistua Kol.3:16. mainittuun sanan ”opettamiseen” Mutta sen tulee tapahtua opettajan tehtävän saaneiden veljien valvonnassa. ”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.”
”Opettamiseen ja neuvomiseen” kuuluu myös armolahjojen käyttö kokouksissa, mm. profetoiminen. 1Kor.14:3.
Raitishenkisten sisarten tulee myös olla mukana rukouspalveluun liittyvissä tehtävissä.  ”Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina.” 1 Piet.4:10.
Mitä tahansa kukin on saanut sellaista, jota voidaan käyttää seurakunnan rakentumiseksi, sitä tulee käyttää! Jumalalta saadut tehtävät ovat niitä ”talentteja”, joista Jeesus opetti Matt.25:14-30.
Evankelista evankelioi. Puhuja puhuu. Johtaja johtaa. Laulaja laulaa. Soittaja soittaa. Kirjoittaja kirjoittaa. Evankelista evankelioi. Jne.
”Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi.” 1 Kor.4:2.
”Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä.” Luuk. 16:10.

LOPPUKEHOTUS, uskossa olevat veljet ja sisaret:
Tahdomme yhdessä rakentaa Jumalan seurakuntaa Hänen alkuperäisen suunnitelmansa mukaan? – Jeesus kutsuu jokaista omaansa tähän pyhään tehtävään rukoilemaan, rohkaisemaan, innostamaan, nostamaan ja neuvomaan toinen toistaan, kukin saamansa armoituksen mukaan? Näin Karitsan morsian valmistuu Ylkänsä tulemukseen. Ilm. 21: 2, 9.
Jokaisella paikkakunnalla on vain yksi Jumalan perhe. Efes.2:19-22, Hänen seurakuntansa. Tätä perheyhteyttä meidän kaikkien tulee yhdessä hoitaa ja vaalia, ”että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan”. 1 Kor.12:25.
”Sen tähden kehottakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, niin kuin teettekin.” 1 Tes. 5:11.
”Lopuksi, veljet, iloitkaa, tulkaa täydellisiksi, ottakaa vastaan kehotuksia, olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” 2 Kor.13:11.
”Sillä niin kuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itse kukin olemme toistemme jäseniä; ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on; jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan; jos kehottaa, niin kehottamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten.” Room. 12:4-8.

Weijo Lindroos

JUMALAN TYÖN ALKU

Kaiken hengellisen toiminnan alkulähtökohta on Jeesuksen sovintoverellä puhdistettu Jumalaa rakastava ihmissydän. ”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” Snl. 4:23. Jumalalla on suunnitelma jokaista ihmistä varten. Sinäkin voit olla varma, että olet valittu johonkin Jumalan työtehtävään, jos olet ottanut vastaan Jeesuksen syntiesi sovittajaksi ja elämäsi Herraksi.  Olet nöyrtynyt ja saanut syntisi anteeksi ja sinulla on näin ollen puhdas sydän. Näin olet tullut sisälle Jumalan suunnitelmaan. Hän alkaa kasvattaa sinua seurakunnan yhteydessä. Ensin on pienten alkujen päivä. Ja nöyrällä mielellä oleville aukenee yhä uusia ja suurempia tehtäviä ja niiden mukana lisää siunauslähteitä: ”Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä.” Luuk. 16:10. Jumalan tehtävät alkavat pienestä alusta. ”Kuka pitää halpana pienten alkujen päivän..” Sak. 4:10.”Sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.” 1 Kor. 1:28,29.
Hän itse on räätälöinyt jokaiselle tarkalleen sopivan tehtävän. Eikä ole meidän asiamme vakuuttaa ihmisille ja seurakunnalle, että Jumala on kutsunut meidät työhönsä. Jos meillä on Jumalan kutsu tehtävään, se tulee kyllä tunnetuksi. Se huomataan seurakunnassa. Olemme kaikki kutsutut kertomaan ihmisille Jeesuksesta, mutta meitä ei ole kutsuttu kertomaan itsestämme ja muka ”mahtavasta” tehtävästämme tai erinomaisuudestamme. Tahdomme tehdä työmme sillä motiivilla, että kaikki katselisivat Jeesusta, ettemme ole fariseusten kaltaisia, joista sanottiin, että ”kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat.” Matt. 23:5. Rukoillen onnistumme. Jer. 31:9.”Ja Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme Häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa …” Efes. 4:11-16. Viiden tehtävän lisäksi on vielä diakonin eli seurakuntapalvelijan virka. Apt. 6:1-7. Room. 16:1-2. Filip. 1:1.
Mutta työmme ei rajoitu vain viiteen tehtävään: ”Sillä niin kuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itse kukin olemme toistemme jäseniä; ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on; jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan; jos kehottaa, niin kehottamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten.” Room. 12:4-8.
Siinä on kolme harvemmin mainittua tehtävää, joihin Pyhä Henki myös tahtoo kutsua veljiä sekä sisaria: Kehottamisen lahja. Antamisen lahja. Laupeuden harjoittamisen lahja.

Armolahjoja on Raamatussa mainittu suuri määrä. Tässä yleisimpiä Pyhän Hengen jakamia armolahjoja:
”Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama; ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama. Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi. Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksi tekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä. Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niin kuin tahtoo.” 1 Kor. 12:4-11.
Tehtäviä on siis todella paljon. Sen tähden ”rukoilkaa elon Herraa, että Hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa!” Matt. 9:37,38.

On myös monia niin sanottuja armoituksia, luontaisia ominaisuuksia, jotka uskoon tulon jälkeen aktivoidaan ja päivitetään Jumalan valtakunnan hyödyksi. Sellaisia voivat olla esim. erilaiset taiteelliset kyvyt, kuten musikaalisuus. Joskus oppineisuuskin saattaa olla armoitus: ”Jokainen kirjanoppinut, joka on tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi, on perheen isännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa.” Matt. 13:52.
Rukoile Jesajan sanoin: ”Katso, tässä minä olen! Lähetä minut!” Jes. 6:8.
Meille on ilo kuulla, kun uskossa oleva tarjoutuu työhön: > ”Minäkin tahtoisin osallistua seurakunnan työhön.” – Ja varmasti tekevälle löytyy tekemistä. On siivousta, kahvinkeittoa, tiskausta yms. avustamista!!!

PALVELIJOITA
KAIKKIIN seurakunnan tehtäviin liittyy palvelijan ominaisuus. Herrana hallitsemista ei pidä esiintyä! Jumalan seurakunnassa on vain yksi Herra! Hän on Jeesus! 1 Piet. 5.  Toimintamme tapahtuu Hänen herruudessaan.
Tehtävät odottavat. Mutta miten pääsemme siihen sisälle? – Oikea vastaus on, että Jumalan työn alku on oikea mielenlaatu: ”Olkoon teillä se mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli…joka nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti.” Filip. 2:5-8.
Seurakuntavirat eivät ole suuruutta etsivien ja mahtailevien saatavilla. Jos joku etsii korkeita virka-asemia, ei hän tule löytämään etsimäänsä Jumalan seurakunnasta:
”Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina. Jos joku puhuu, puhukoon niin kuin Jumalan sanoja; jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, minkä Jumala antaa…” 1 Piet. 4:10,11.
Siinä on mainittu erääksi palvelutehtäväksi puhujan lahja. Mutta Pyhä Henki voi käyttää puhujana myös uskovaa, joka ei ole saanut varsinaista puhujan armoitusta. Voimme saada määrätyissä tilanteissa oikeita sanoja, kun vain avaamme suumme puhumaan Jumalan kunniaksi. Matt. 10:19-20. ”Avaa suusi, niin minä sen täytän.” Ps. 81:11. Mutta kaikki eivät ole puhujia.
Samoin kuin Jumala voi käyttää puhujana uskovaa, joka ei ole saanut puhujan armoitusta, voi Hän antaa omiensa profetoida ilman varsinaista profetoimisen lahjaa: ”Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta.” 1 Kor. 14:31. Profetoiminenhan on puhumista ”ihmisille rakennukseksi ja kehotukseksi ja lohdutukseksi.” 1 Kor. 14:3.

Lopunajassa Jumalan seurakunta toimii Kristuksen mielenlaatuun nöyrtyneiden veljien johdolla, jotka eivät etsi suuria etuasemia ja maallista valtaa tai loistoa. He tuntevat tosiasian, ettei kenelläkään ihmisellä ole kerskaamista omasta kykenevyydestään hengellisissä asioissa. Lopunajan seurakunnan työntekijät ovat useinkin sellaisia, ”jotka ovat kaikkensa menettäneet” ja joiden joukossa ”ei ole … montaa mahtavaa, vaan sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole..!” 1 Kor. 1:22-29. Oikeat kristityt tyytyvät alhaisiin oloihin. ”Tyytykää alhaisiin oloihin!” Room. 12:16. ”.. ei etsi omaansa..” 1 Kor. 13:5. Näistä ominaisuuksista jokainen voi tunnistaa vilpittömät Jumalan palvelijat, joiden sydämissä on Jumalan rakkaus! Joh. 13:34-35.

Rahanahneet eivät ole soveliaita Jumalan seurakunnan virkoihin.
”Ja huomatessaan, kuinka kutsutut valitsivat itselleen ensimmäisiä sijoja, Hän puhui heille vertauksen ja sanoi heille: ”Kun joku on kutsunut sinut häihin, älä asetu aterioimaan ensimmäiselle sijalle; sillä, jos hän on kutsunut jonkun sinua arvollisemman, niin hän, joka on sinut ja hänet kutsunut, ehkä tulee ja sanoo sinulle: ’Anna tälle sija’, ja silloin sinä saat häveten siirtyä viimeiselle paikalle. Vaan kun olet kutsuttu, mene ja asetu viimeiselle sijalle, ja niin on se, joka on sinut kutsunut, sisään tullessaan sanova sinulle: ’Ystäväni, astu ylemmäksi.’ Silloin tulee sinulle kunnia kaikkien pöytäkumppaniesi edessä. Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.” Luuk. 14:7-11.
Tehtävät tulee aloittaa oppilaan paikalta!

---

Raamatullinen tehtäviin asettaminen
Hengellisten tehtävien saamisessa on ymmärrettävä ja huomioitava seurakuntamme alkuajan asetelmat:
Jeesus valitsi itselleen ensin 12 opetuslasta, joista sitten tuli Jumalan seurakunnan ensimmäiset apostolit. Seurakunta perustettiin Golgatan ristillä, jossa Jeesus sovitti ihmiskunnan synnit verellään ja kuolemallaan. Seurakunnan jäsenmäärä oli alussa noin 120 opetuslasta. Apt. 1:15. He kaikki saivat Pyhän Hengen kasteen helluntaipäivänä Jeesuksen ristintyön ja ylösnousemuksen jälkeen. Apt. 2:1-6. Siitä alkoi uusi liitto Jeesuksen veressä. Muuta seurakunnan perustamista ei meille ole opetettu. Ja tälle Jeesus-perustalle alettiin rakentaa elävän Jumalan seurakuntaa, joka on ”totuuden pylväs ja perustus” (1 Tim.3:15), koska sitä rakennetaan ”apostolien ja profeettain perustukselle, kulmakivenä itse Kristus Jeesus”. Efes. 2:19-22. Tämä mainittu apostolien perustus tarkoittaa ensimmäisten apostolien aloittamaa seurakuntatoimintaa ja opetusta, johon kaikkien myöhemmin uskoon tulleiden tulee pitäytyä. He saivat oppinsa itse Jeesukselta: ”kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?” Hebr. 2:3-4.
Me tunnustaudumme samaan apostoliseen uskoon! Tämä on todellista apostolista seurantoa, suksessiota.

Alussa kaikille paikkakunnille levitettiin sama ristillä perustettu Jumalan srk. ja ALKUAJAN apostolien oppi. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Apt. 2:41-42.
Tässä alkuasetelmassa olivat siis seurakunnan keskellä ensin apostolit, sitten tulivat muut seurakuntavirat. Jumalan seurakunnan levitessä uusille paikkakunnille muuttui ainutlaatuisen aloituksen jälkeinen asetelma siten, että ensin tuli ihmisiä uskoon, jotka OLIVAT kasteella käymisensä jälkeen oman paikkakuntansa seurakunta. Jonkin ajan kuluttua uusien uskovien keskuudesta huomioitiin uskovia, jotka Jumala tahtoi siunata tehtäviin. Jumala ei siis kehottanut evankeliumin saarnaajia asettamaan uusille paikkakunnille ensin apostoleja, jotka sitten olisivat olleet kykeneviä siunaamaan muita tehtäviinsä. Ei, vaan ensin tuli ihmisiä uskoon ja he olivat paikallinen seurakunta, jonka keskuudesta Pyhä Henki valitsi ja asetti toimimiehet. Uudestisyntyneet ovat päteviä siunaamaan toisiansa tehtäviin, koska heidät itsensä on siunattu Taivaasta. Meillä toimii siis Taivaasta alkanut seuranto. Kun srk. aloittaa toimintansa, huomaa se aika pian esim. vanhimman virkaan kutsutut veljet. Jumalan kutsu on näkyvää. Ja näin uskovat voivat seurakuntana siunata nuo veljet tehtäviinsä. Mutta on kyllä hyvä kutsua muilta paikkakunnilta vanhimmiksi siunatut veljet siunaamaan ja järjestämään uutta seurakuntaa.

---

MITEN PAAVALI SAI TEHTÄVÄNSÄ?
Raamatusta löytyy useita esimerkkejä Jumalan tavasta asettaa uskovia palvelukseensa. Se on johdonmukainen ja yhtenäinen linja. Paavali on paras esimerkkitapaus. Hänen tehtävänsä alkamista on hyvä tarkastella:
Jeesus ilmestyi Paavalille Damaskoon johtavalla tiellä! Siellä hän sai ohjeen: ”Nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän.” Apt. 9:6.
Jeesus ei siis antanut Paavalille tehtävää ilmestyessään hänelle Damaskon tiellä, vaan kehotti: ”Mene kaupunkiin, niin siellä sinulle ilmoitetaan tehtäväsi!” Kaupungissa Paavali meni seurakunnan yhteyteen. Siellä hänet siunattiin kätten päällepanemisen kautta. Ja hänet kastettiin. Apt. 9:18.
Siunauksen ja kasteen toimitti Ananias niminen opetuslapsi:
”Niin Ananias meni ja astui huoneeseen, pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi: ”Veljeni Saul, Herra lähetti minut – Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit – että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä.” Ja heti putosivat hänen silmistään ikään kuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi synagoogissa Jeesusta, julistaen, että Hän on Jumalan Poika.” Apt. 9:17-20.
HUOM! Paavali ”oli opetuslasten seurassa Damaskossa jonkun aikaa”.
Paavali otti vastaan Kristuksen opin alkeet ja kasvoi kristittynä Damaskon seurakunnassa. Mutta todistamistyö hänellä alkoi heti kääntymyksen, kasteen ja seurakunnassa siunaamisen jälkeen.
Sananjulistajan tehtävän lisäksi Paavalin oli saatava vielä siunaus apostolin virkaan, johon Jeesus oli hänet kutsunut. Siihen tehtävään hänet siunattiin Antiokian seurakunnassa, jossa tuli profetia: ” Pyhä Henki sanoi:
”Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut.” Silloin he paastosivat ja rukoilivat ja panivat kätensä heidän päällensä ja laskivat heidät menemään. Niin he Pyhän Hengen lähettäminä menivät..” Apt. 13:1-4. Huomaatko? – Seurakunta oli koolla. Pyhä Henki kutsui siellä Paavalin julkisesti seurakuntavirkaan. Jumalan seurakunta sai tuon profetian kautta varmuuden Jumalan valinnasta ja siunasi Paavalin toteuttamaan Jumalan kutsua ”Pyhän Hengen lähettämänä”. Tätä taustaa vasten ymmärrämme Gal. 1:1. merkityksen: ”Paavali, apostoli, virkansa saanut, ei ihmisiltä eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta ja Isän Jumalan, joka on Hänet kuolleista herättänyt.” Näin Pyhä Henki toimii! Ja Hän toimii edelleen samalla tavoin: Ihminen tulee uskoon. Hänet siunataan ja kastetaan seurakunnan toimesta. Myöhemmin sitten seurakuntalaiset huomaavat Jumalalta saadut armoitukset ja tehtävät, joihin seurakunta siunaa hänet. Tällä tavalla saamme astua sisälle Jumalan suureen työhön Herran elopellolla. Ja näin meidät asetetaan työmiehiksi ”elonkorjuuseen”. Matt. 9:37,38.

Ihminen tulee uskoon. Hänet siunataan sekä kastetaan seurakunnan toimesta. Uskossa kasvaminen alkaa. Ja myöhemmin seurakuntalaiset sitten huomaavat mahdolliset armoitukset ja tehtävät, joihin seurakunta siunaa hänet.

---

KERTAUSTA
Paavali ei kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä, vaan otti vastaan Kristuksen opin alkeet ja alkuopetuksen Damaskon seurakunnassa, jossa Pyhä Henki johdatti uskovia: ”oli opetuslasten seurassa Damaskossa jonkun aikaa”. Apt. 9. Pyhän Hengen voitelu alkoi siis opettaa Paavalia tuleviin suuriin tehtäviin [b]seurakuntayhteydessä. 1 Joh. 2:27. Siellä hän tuli Jumalan opettamaksi! ”Ja kohta hän saarnasi synagoogissa Jeesusta … ” Apt. 9:19- 20, 23. Tämän jälkeen Paavali matkusti oleskelemaan Arabiaan (ehkä lepäämään?). Sieltä hän palasi Damaskoon. Kolmen vuoden kuluttua hän matkusti Jerusalemiin tapaamaan apostoleja. Gal. 2.
Jonkin ajan päästä Paavali lähti Jerusalemista kotikaupunkiinsa Tarsoon. Apt. 9:30. Sieltä Barnabas haki hänet Antiokiaan. Ja Antiokiassa alkoi Paavalin varsinainen maailman kiertolaisen elämä lähetyssaarnaajan tehtävässä. Apt. 13.
Jos luet yhteenvetona Paavalin kääntymyksen ja tehtävään siunaamisen Apt.9, 22, 26. sekä Gal. 1. luvuista, niin huomaat seurakuntayhteyden suuren merkityksen Paavalin elämässä ja tehtävissä. Myöhemmin hän itsekin opetti seurakuntayhteyden välttämättömyyttä uskoville. Mutta tämä totuus ei ole sovellettavissa ihmisperusteisiin ”seurakuntiin”. On kysymys raamatullisesta seurakuntayhteydestä!!! Jokainen uskoon tulluthan kuuluu Jumalan seurakuntaan uskoon tulemisensa perusteella. Seurakuntaan kuuluminen on yhtä kuin kuulua Jeesukselle. Seurakuntaan kuuluminen ja sen yhteydessä oleminen on kaksi eri asiaa. / On täysin epäraamatullinen käsite, että uskossa oleva muka voisi olla seurakuntaan kuulumaton. Nimen kuuluminen johonkin jäsenkortistoon ei ole samaa kuin elävän Jumalan seurakuntaan kuuluminen. 1 Kor. 12:27. Toinen asia on olla yhteyden ulkopuolella. Yhteydestä voi erottaa (1 Kor. 5:9-13), ei seurakunnasta.

Paavalin rohkeus ja innokkuus lisääntyi uskossa kasvamisen myötä. Mutta myös hänen taidollisuutensa lisääntyi. Näin on tapahduttava meilläkin.
Snl. 19:2. / Snl. 2:1-11. Paavali ei ainoastaan saanut itselleen tehtäviä, vaan sai myös opettaa, neuvoa ja siunata muitakin Jumalan työtehtäviin. 2 Tim. 1:6. / 1 Tim. 15:58.

---

Alkuajan seurakunnat toimivat jokaisella paikkakunnalla järjestäytyneinä, virkoineen ja selkeine rajoineen. 1 Kor. 1:2. 1 Tes. 2:14. Tiit. 1:5. Uskovat eivät olleet hajallaan. Tehtävät ja armolahjat saatiin uskovien yhteydessä ja niitä käytettiin yhteiseksi rakentumiseksi. Alkuseurakunnat olivat Jumalan seurakuntia puutteistaan ja suuristakin vioistaan huolimatta; mm. Korinttossa oleva Jumalan seurakunta: ”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Nimeä kaikissa paikkakunnissa…” 1 Kor. 1:2 /
He ottivat vastaan ojennusta ja tekivät parannuksen virheistään sekä ottivat vastaan uutta opetusta Jumalan asettamien palvelijoiden kautta. 1 Kor. 5:1. 11:17-22. 2 Kor. 7:8-10. Siksi heidän keskuudessaan toimivat kaikki armolahjat. 1 Kor. 1:7.
Korinttolaiset ojentautuivat siihen toimintamalliin, joka oli ja on edelleen Jumalan tahto. Pyhä Henki toimi silloin 12. apostolin lisäksi mm. Paavalin, Apolloksen sekä Akylaan ja Briskillan kautta. 1 Kor. 3.

ERIKOISVIRAT
Jeesuksen 12 opetuslasta, apostolia, olivat siis Jeesuksen itsensä asettamia erikoisvirassa olevia seurakunnan aloittajia. Myös Paavali oli kristinuskon alkuvaiheen aikana ainutlaatuinen mies pakanain apostolina. ”Teille, pakanoille, minä sanon: Koska olen pakanain apostoli, pidän minä virkaani kunniassa.” Room. 11:13.
Jumala johdatti alkujaan seurakuntansa toimimaan ”ulkopuolelle leirin” Hebr. 13:13. Olemme edelleen samalla tiellä. Eikä meitä siksi voi verrata tämän maailman kanssa yhtyneisiin uskonsuuntiin …
= ”He puhuivat Jerusalemin Jumalasta niin kuin muiden maiden kansain jumalista, jotka ovat ihmiskätten tekoa.” 2 Aikak. 32:19. Samoin ovat kaikki tämän ajan kirkkokunnat ihmiskätten tekoa. Jumalan seurakunta ei ole ihmisten tekoa, ja sen omistaja on yksin Jumala.

---

Jos joku mainostaa itseään profeettana tai apostolina, tms., mutta häntä ei ole seurakunnassa siunattu tehtävään, ei hän ole vielä valmis. Hänet tulee ohjata seurakuntaan, jossa havaitaan hänessä mahdollisesti oleva Jumalan kutsu tehtävään. Siellä hänet siunataan virkaansa. 2 Kor. 11:14-15.
”Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi.” Ilm. 2:2. Sellaiset ovat ”julmia susia” (Apt. 20:29-30), jotka hajottavat seurakuntaa. Joh. 10.

Seurakuntavirat eivät ole kenenkään itse otettavissa: ”Ei kukaan sitä arvoa itselleen ota, vaan Jumala kutsuu hänet niin kuin Aaroninkin. Niinpä Kristuskaan ei itse korottanut itseänsä ylimmäisen papin kunniaan…” Hebr. 5:4-5.

---

SEURAKUNNAN KAUTTA TAPAHTUVA TYÖ.
Alkuaikana kaikki toiminta ohjattiin tapahtuvaksi seurakunnan kautta. Ja se on edelleen voimassa oleva Raamatun opetus. Pyhä Henki ohjaa srk.n toimintaa vanhimpien alaisuudessa. Katso 1 Piet. 5:1-5/ Hebr.13:17 ja 1 Tes. 5:12-13 sekä 1 Tim. 5:17-19. –
Tiitus 1:5. mukaan vanhimpia tulee asettaa kullekin paikkakunnalle, ”yksi ruumis” –periaatteella toimivaan seurakuntayhteyteen. Ef. 4:4. Vanhimmat ym. vastuuhenkilöt sitten siunaavat tehtäviinsä esim. apostolin viran saaneet. Apt. 13.
Alussa yhdellä paikkakunnalla oli vain yksi seurakunta, johon luettiin kuuluviksi kaikki saman paikkakunnan uskossa olevat ja seurakunnan toimesta kastetut kristityt. Yksi srk. – Tämän Jeesuksen verellä lunastetun jäännösseurakunnan yhteen kokoaminen on kaikkien tehtäviemme eräs suuri tarkoitus!

Näin opettaa Raamattu:
”Ja me lähetämme hänen kanssaan veljen, jota evankeliumin julistamisesta kiitetään kaikissa seurakunnissa ja jonka seurakunnat vielä sen lisäksi myös ovat valinneet matkatoveriksemme viemään tätä rakkauden lahjaa, … . …
… meidän veljemme taas ovat seurakuntien lähettiläitä, ovat Kristuksen kunnia. Kun te siis osoitatte heille rakkauttanne … , niin teette sen seurakuntien edessä.” 2 Kor.8:18,19,23,24. –
Jokaisen kristityn tulee olla ”seurakunnan lähettiläs” ja kehottaa kaikki mukaan yhteiseen raamatulliseen seurakuntatoimintaan. Ef. 2:19-22; 4:16.
Jumalan seurakuntatoiminta tulee aloittaa jokaisella paikkakunnalla, jossa se ei vielä toimi tässä tarkoitetulla yhteyden periaatteella. Seurakunnan päätoimintamuoto tulee olla lähetyskäskyn toteuttaminen! Mk.16:15. Matt. 28:18-20. = Ihmiset uskoon ja kasteelle sekä opetuksen piiriin.

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

RAHA-ASIA

”Tiedättehän tekin, filippiläiset, että evankeliumin alkuaikoina, kun lähdin Makedoniasta, ei mikään muu seurakunta kuin te yksin käynyt minun kanssani tiliyhteyteen annetusta ja vastaanotetusta. … .” Filip. 4:15–17.
Rahan käyttöäkin siis valvottiin alistumalla ”tiliyhteyteen annetusta ja vastaan otetusta!” Yhteisesti hyväksytty käytäntö muodostui selkeäksi opiksi kaikilla paikkakunnilla. 1 Kor. 16:1,2. Uhraaminen on eräs tärkeä yhteinen tehtävämme.

Raha-asiasta on opetusta mm. Apt. 6. 1 Kor. 9. ja 16:1-4.
2 Kor. 8-9; Room.16:17-18. Filip.3:18-19. Uhraamme iloiten varoistamme oman paikkakuntamme seurakunnan työhön, jota tehdään Kristuksen ruumiin periaatteella uskonsuuntien ulkopuolella. Näin rahaliikennekin taas ohjautuu tapahtumaan oman paikallisen ja järjestäytyneen Jumalan seurakunnan kautta. ”Kannamme kortemme yhteiseen kekoon.” ”Puhallamme yhteen hiileen!” – Tämä on Raamatun opetus, johon Pyhä Henki johdattaa ja johon jokaisen kristityn tulee sitoutua. – Hebr.10:25. Kol. 2:19. Ef. 4:16.

”Minua ilahutti suuresti, kun veljet tulivat ja antoivat todistuksen sinun totuudestasi, niin kuin sinä totuudessa vaellatkin. Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni vaeltavan totuudessa. Rakkaani, sinä toimit uskollisesti kaikessa, mitä teet veljien, vieläpä vieraittenkin hyväksi. He ovat seurakunnan edessä antaneet todistuksen sinun rakkaudestasi; ja sinä teet hyvin, kun autat heitä eteenpäin heidän matkallaan, niin kuin Jumalan edessä arvollista on. Sillä Hänen Nimensä tähden he ovat matkalle lähteneet eivätkä ota pakanoilta mitään. Me olemme siis velvolliset ottamaan semmoisia vastaan, auttaaksemme yhdessä totuutta eteenpäin.” 3 Joh/3-8.

”Pietari kiersi kaikkien luona..” Apt. 9:32.
Jos joku uskova tulee esimerkiksi Turkuun aikomuksenaan tehdä työtä meidän parissamme, on hänen ensin tultava seurakunnan yhteyteen, jossa seurakunnan johtoryhmä arvioi hänet. Otamme yhdessä rukoillen selvää tulokkaan tehtävästä, ja mahdollisesti sitten siunaamme hänet tehtäväänsä. Kaikki tulee siis koetella. ”Heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.” 1 Tim. 3:10. Näin asia etenee oikeassa ja pyhässä järjestyksessä. Tämä on raittiuden Hengen mukaan vaeltamista. – Kiitos Jumalalle Hänen sanomattomasta armostaan ja lahjastaan, seurakunnasta! Aamen.
On siis muistettava tämä opetus: ”Heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.” 1 Tim. 3:10.

---

Paimenen tehtävät

Paimenen virkaa nimitetään eri termeillä: johtaja, vanhin, kaitsija, paimen.
Nuo saman paikkakunnan paimenet yhdessä ovat paikallisten uskovien vanhimmisto. Ja HUOM! Vanhimmistolla ei ole muuta johtajaa kuin toinen toisensa ja Jeesus. Mutta seurakunnan johtajat ovat keskinäisessä nöyryydessä toisilleen alamaisia ja opettavat sekä ottavat vastaan opetusta toisiltaan. Raamattu ei tunne ns. yhden johtajan virkaa. Uskonsuuntien virkapappeuskoneisto on kaukana Raamatun opetuksesta.

”Minulle tuli tämä Herran sana: ”Ihmislapsi, ennusta Israelin paimenia vastaan, ennusta ja sano heille – paimenille: Näin sanoo Herra, Herra: Voi Israelin paimenia, jotka ovat itseänsä kainneet! Eikö paimenten ole kaittava lampaita? Te olette syöneet rasvat, pukeneet päällenne villat, teurastaneet lihavat; mutta ette ole kainneet laumaa, ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita, vaan te olette vallinneet niitä tylysti ja väkivaltaisesti. Ja niin ne ovat hajaantuneet paimenta vailla ja joutuneet kaikkien metsän petojen syötäviksi – hajaantuneet ne ovat.” Hes.34:1-5.
Paimenten ensimmäinen ja merkittävin tehtävä on siis koota Jumalan lapset yhdeksi seurakunnaksi sekä sitten kaita heitä pysymään koossa. Lampaiden hajaantuminen eri uskonnollisiin karsinoihin on apostolisen ajan jälkeisten ”julmien susien” aikaan saannosta (Apt. 20:29-30), huonon kaitsennan tulos.

Hajaantuminen johtuu yhä paimenten yhteisvastuullisesta laiminlyönnistä, sekä myös osin johtajien suuresta tietämättömyydestä seurakunta-asiassa, ja tottelemattomuudesta. Paimenet eivät ole hyväksyneet Raamatun opettamaa suoraa totuutta YHDESTÄ paikallisseurakunnasta jokaisella paikkakunnalla. Sisimmässään jokainen kuitenkin tietää, ettei Jumalan tahto ole milloinkaan ollut seurakunnan jakaantuminen eri uskonsuunniksi. Raamattu opettaa kaikissa kohdin Jumalan tahdoksi yhteyden. Ja tällä yhteyden perustalla me toimimme. ”Kootakseen yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset.” Joh.11:52. Hyvä paimen toteuttaa tätä linjausta. Paha paimen hajottaa. Joh. 10:10,16. Jumalan tahto on omiensa yhteys!
Mitä tuo yhteen kokoaminen käytännön tasolla merkitsee?
”.. vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme Häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.” Ef.4:15-16.
Kaikkien seurakuntatehtävien tarkoitus on auttaa uskovia omaksumaan Jumalan Sanan totuus, että kasvamme (1 Piet.2:2) seurakuntayhteydessä yhteen liitettyinä ja”koossa pysyen”.
Paavali kertoo eksyneistä, jotka eivät tahdo pysyä uskovien yhteydessä: ”eikä pitäydy Häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua.” Kol.2:19. / Juuda 17-21.

Yhteen liittymisen tapahtuessa alkaa uskovien keskinäinen rakkaus toimia käytännön tasolla. Vasta silloin toteutuu Jeesuksen meille antama suurin sekä merkittävin käsky: ”Että rakastatte toisianne niin kuin minä olen teitä rakastanut! Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni..” Joh. 13:34-35. / Joh. 17:23.

Paimenten ja opettajien antama oikea opetus tuo kaikille seurakuntalaisille ”saman mielen ja saman ajatuksen” (1 Kor.1:10) opissa ja elämässä.
1 Tim. 1:3-5 ja 6:3-5.

Apostolien teoissa on kerrottu esimerkillinen tilanne: ”Uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu…” Apt.4:32. Se johtui siitä, että ”he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä”. Apt. 2:42. Seurakunta tulee johtaa taas samanlaiseen tilanteeseen! Se on meille annettujen tehtävien suuri päämäärä.
”Mutta kun Hän tulee, totuuden Henki, johdattaa Hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä Hän puhuu, ei ole Hänestä itsestään; vaan minkä Hän kuulee, sen Hän puhuu, ja tulevaiset Hän teille julistaa.” Joh.16:13.
Paimenten esikuvana on Jumalan seurakunnan Ylipaimen Jeesus! Fil. 2:5.
”Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehotan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.” 1 Piet.5:1-4.

Paimenten tulee kyetä taitavasti ojentamaan myös vastustelijoita (Tiit 1:9-14) voidakseen ohjata sellaisetkin uskovien yhteyteen. 2 Timot. 2:23-26. Joskus se edellyttää ”suun tukkimista” ja ankaraa nuhtelua. Tiit.1: 11,13.

Seurakuntalaisten tulee olla johtajilleen alamaisia:
”Mutta me pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajanne Herrassa ja neuvovat teitä, sekä pitämään heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa keskenänne.” 1 Tes. 5:12-13. 1 Tim. 5:17-19.
”Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen.” Hebr. 13:17.
”Samoin te nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon.” 1 Piet. 5:5.

Jeesus täytti Raamatun lupaukset tulevasta Paimenesta, joka itse kokoaa laumansa ja on sen Paimen. Hes. 34:15-16 ja 23-24 ja 31. Hän on ”SE (luvattu) HYVÄ PAIMEN”. Joh. 10:11. Hän osti itselleen seurakunnan omalla verellään ja kuolemallaan. Hinta oli siis äärettömän kallis. 1 Piet. 1:18,19.
Jeesus tuli luvatuksi Daavid-Hallitsijaksi. Hes. 34:23-24. Jer. 23: 5,6. Hän liitti meidät itseensä. Suuri arvoasemamme on nyt olla Hänessä. Efes. 2:13 Olemme Paimenessamme; siis enemmän kuin vain yhteydessä Häneen! Hänestä virtaa meihin Paimenemme mieli. 1 Kor. 2:16.

Tahdomme ottaa uskonsuunnista tulevat uudet veljet ja sisaret vastaan ystävällisesti ja sitten sävyisästi auttaa heidät irti uskonsuuntien opeista ja tavoista eli baabelilaisuudesta. Mutta meidän on ymmärrettävä, että kun uskoon tullut on vuosikausia imenyt itseensä erilaisia kirkkojen oppeja, uskontunnustuksia ja päiväntunnussanoja yms. alfa-kurssien ja ekumenian saastaravintoa, niin hän ei hetkessä voi päästä siitä eroon. Tarvitaan suurta taidollisuutta ja kärsivällisyyttä. Snl. 19:2.
”Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja. Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään; hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, että tulevat tuntemaan totuuden ja selviävät perkeleen pauloista, joka on vanginnut heidät tahtoansa tekemään.” 2 Tim. 2:23-26.
Yli-Paimenemme ( Hebr. 8:1-2) tehtävänä on pitää pelastamansa lauma koossa. Ja koska me olemme Hänessä, Hänen mielenlaadullaan siunatut, tahdomme tehdä samaa tehtävää Hänen kanssaan. Tässä mielessä kaikki ovat paimenia = yleinen pappeus. 1 Piet. 1:23. / 2:9-10.

”Profeetoissa on kirjoitettuna: ’Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.’” Joh. 6:45. Jumala itse ohjaa meitä toistemme kautta!!! : ”… opettakaa ja neuvokaa toistanne…” Kol. 3:16. Tässä tarkoitettu opettaminen kuuluu kaikille uskoon tulleille, sisarille kuten veljillekin. Tahdomme yhdessä koota Jumalan lapsia yhteen sekä pitää seurakuntaa koossa rohkaisten, opettaen, neuvoen, auttaen. Tämä on siis meidän kaikkien uskossa olevien yhteinen tehtävä! Opettajan virassa olevien veljien tulee valvoa, että opetus on raamatullista.
”On oleva yksi lauma ja YKSI PAIMEN!” Joh. 10:16 ja 11:52. Tuo toteutui Jeesuksen ristintyön jälkeen. Seurakunta oli yhtenäinen Yhden Paimenensa alaisuudessa. Mutta apostolien kuoleman jälkeen tulivat julmat sudet (Apt. 20:29-30), jotka alkoivat perustella omia kirkkojaan. He rikkoivat srk.n ykseyden. Nuo eksyttäjät alkoivat koota Herran omia kirkkoihinsa, joissa keksivät itseään korottavia virkanimityksiä ohi Jeesuksen opetusten. Tuon epäraamatullisen kehityksen johdosta syntyi vähitellen mm. piispanvirka. Nuo aluejohtajat halusivat yhä enemmän valtaa. Tuli vanhimpien johtajia, kirkkoherroja, arkkipiispoja yms. Viimein kehitettiin kaikkien muiden virkojen yläpuolelle Jumalaa pilkkaava paavin virka.
Raamatun opetus yhdestä vanhimmistosta jokaisella paikkakunnalla sivuutettiin. Tiitus 1:5, 1 Piet. 5:1-6. Näin sielunvihollinen sai tuhottua Jumalan seurakunnasta ”pyhäin yhteyden”, jota toistetaan kirkonmenoissa tyhjänä sanahelinänä.

Nyt on tullut aika uudestaan koota seurakunta vain Jeesuksen ympärille, pysymään alkuajan apostolien ja pofeettojen opetuksissa. Efes. 2:19-22.
Seurakunnan johtajan eli vanhimman viran tehtäväsisältö on myös auttaa uskovat pysymään poissa erilaisista uskonsuunnista, jotka rikkovat pyhien yhteyden. /Joh. 17:23.
Joka kaupunkiin tulee asettaa yksi vanhimmisto. ”Että asettaisit, kuten minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat!” Tiitus 1:5; Efes. 4:11-16. Paavali oli tehnyt Jumalan työtä Kreetan saarella olevissa kaupungeissa. Hän jätti työtoverinsa Tiituksen sinne auttamaan uusia seurakuntia. Jonkin ajan kuluttua Jumalan valinta tuli näkyviin joissakin veljissä, jotka olivat alkaneet pitää huolta muistakin. Siitä oli hyvä asettaa sellaiset seurakunnan vanhimmiksi.
Johtajien ja sananopettajien virkoihin kuuluu opettamisen lisäksi valvoa, että kaikkien opetus seurakunnassa (Kol. 3:16) pysyy raamatullisena.

---

PROFEETAN, OPETTAJAN, JA DIAKONIN VIRAT VANHIMMISTON APUNA

Sananopettajan virka ei ole sama kuin vanhimman virka. Kuitenkin vanhimpien tulee olla taitavia opettamaan (Tiitus 1:9), vaikka heillä ei tarvitse olla opettajan virkaa. Sananopettajan ei myöskään tarvitse olla vanhimman virassa, vaikka he usein olisivatkin siihen kykeneviä. Virassa olevat sananopettajat ovat vanhimmiston apuna samoin kuin apuna ovat seurakuntapalvelijatkin. Nämä virat ovat lähellä seurakunnan johtoryhmää. 1 Tim. 3:8-10. Paavalin Filippiläiskirje on osoitettu ”seurakunnan kaitsijoille ja seurakuntapalvelijoille”. Filip. 1:1. Ja sisariakin asetettiin jo alussa diakonin virkaan. Paavali huomioi Roomalaiskirjeensä kauniissa tervehdyksessä erityisesti seurakunnan palvelijan (diakon), ”sisaremme Foiben”: ”Minä suljen teidän suosioonne sisaremme Foiben, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija (diakon), että otatte hänet vastaan Herrassa, niin kuin pyhien sopii, ja autatte häntä kaikessa, missä hän teitä tarvitsee; sillä hän on ollut monelle avuksi ja myöskin minulle.” Room. 16:1-2.

Myös evankelistan virkaan siunattu on yleensä seurakunnan vastuuhenkilö.
Ja alkuajan seurakunnassa toimi myös profeetan virka. Siitä kerrotaan mm. Apt. 11:27. 13:1. 15:32. Sekin virka kuului seurakunnan vastuunkantajien tehtäväalueeseen. Vertaa Gal. 2:9 ja Ilm.3:12. mainittuihin Jumalan temppelin (seurakunnan) ”pylväskristittyihin”. Efes. 4:11. / 1 Kor. 3:16.

Vastuunkantajien joukossa olivat siis apostolit, profeetat, paimenet, opettajat, evankelistat, seurakuntapalvelijat, ja monet muut, jotka olivat uskollisia ja luotettavia Herran– ja Hänen omiensa palvelijoita! Jumalan seurakunnassa vastuunkantajien joukko on siis laajempi kuin vain pelkkä vanhimmisto. Ja vastuunkantajien ryhmään voi siis osallistua myös niitä Jumalan valtakunnan työntekijöitä, joita ei vielä ole valittu mihinkään seurakuntavirkaan, mutta jotka on havaittu uskollisiksi ja luotettaviksi sekä raitishenkisiksi palvelijoiksi. Näiden seurakunnan toiminnasta vastaavien on hyvä alkaa kokoontua aika ajoin yhteiseen rukoukseen ja neuvonpitoon. Ja tätä vastuullisten kokoontumista voi aloittaa jo silloin, kun on vasta alettu kokoontua Jumalan seurakuntana, vaikka ei vielä ole ketään siunattu tehtäviinsä. Tästä seurakunnan vastuullisten joukosta ei kuitenkaan pidä käyttää nimitystä ”johtoryhmä”, koska naiset eivät ole seurakunnan johtajia, ja heitä kuitenkin voi olla tässä ryhmässä, esim. diakoneita.

Jos sinun paikkakunnallasi ei vielä toimi Jumalan seurakunta, niin ala rukoilla, että Jumala johdattaa teidät aloittamaan. Hän tahtoo johdattaa niin, että seurakunta alkaa toimia Suomen jokaisella paikkakunnalla. Ja jos teillä jo toimii apostolinen seurakunta, niin mene siihen kokosydämisesti mukaan. Kahta seurakuntaa ei voi toimia samalla paikkakunnalla!

---

TEHTÄVIIN SIUNAAMINEN KÄTTEN PÄÄLLEPANEMISELLA

Oppi kätten päällepanemisesta on eräs Kristuksen opin alkeista. Hebr. 6:1-2. Vanhan Testamentin esikuvien tullessa täyttymykseen, tuli tästäkin asiasta kaikkien Uuden liiton uskovien ”omaisuutta”. ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat … … HE panevat kätensä sairasten päälle ..” Markus 16:15-20. Tämä on kaikkien Uuden liiton pappien oikeus, joita ME kaikki nyt olemme: ”.. te, jotka olette uudestisyntyneet..” / ”te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto”. 1 Piet. 1:23 / 2:9.

Kaikkien seurakuntalaisten tulee oppia siunaamaan toisiaan. ”Siunatkaa, älkää kirotko!” Room. 12:14.
Kaikki ovat siis kutsuttuja siunaamisen suureen tehtävään. Mutta uskovien joukossa olevien epäraittiiden kulkijoiden tähden ei kaikkia voida päästää kokouksissa henkilökohtaisesti rukoilemaan ja laskemaan käsiään ihmisten päälle. Jokainen halukas voi kuitenkin osallistua siunaamiseen omalta paikaltaan rukoillen sydämessään ja vaikkapa kohottamalla pyhät kädet Raamatun opetuksen mukaisesti! 1 Tim. 2:8. Kaikkien on hyvä opetella siunaamisen pyhää mielenlaatua. Myös ehtoollisviinin ja leivän siunaamiseen voivat osallistua kaikki ehtoollistilaisuuteen osallistujat. ”Siunauksen malja, jonka me (osallistujat) siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen?” 1 Kor. 10:16-17.
UTssa asetetaan virkaan, parannetaan, siunataan ja pyydetään armolahjoja kätten päällepanemisen kautta. ja tämä tarkoittaa käden laittamista pään päälle, ei esim. polvea tai olkapäätä ym. kehon kohtia sivellen …
”Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.” Ap. t. 19:6.
”Silloin he paastosivat ja rukoilivat ja panivat kätensä heidän päällensä ja laskivat heidät menemään.” Apt.13:3. 1 Tim. 4:14.
”Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.” Mark. 16:17.
Mutta …
”Älä ole liian kerkeä panemaan käsiäsi kenenkään päälle, äläkä antaudu osalliseksi muiden synteihin.” 1 Tim. 5:22. = Ei pidä siunata synneissä elävää, joka ei ole vielä halukas antamaan elämäänsä Jeesukselle ja tekemään parannusta synneistään! Sehän olisi synnin siunaamista.
Alkuseurakunnassa sairaat paranivat kätten päällepanemisen kautta. Mk. 16:16-20; Apt. 9:12,17,18. Tämä kaikki toimii edelleen samalla tavalla. Mutta rukoiltavan ja rukoilijan on oltava täydessä luottamussuhteessa toisiinsa. Heidän tulee tietää, mistä nyt on kysymys, että kysymys on pyhästä siunaamisesta, jossa Jumalan Henki tahtoo antaa rukoiltavalle jotakin rukoilijan kautta. Ei ole oikein heitellä siunausta sinne tänne kuten helppoheikit myyvät alennusmyyntitavaraa.

Seurakunnan vanhimmat, opettajat ja profeetat siunaavat uskovia kätten päällepanemisen kautta seurakuntatehtävään (esim. lähetystyö, vanhin, diakoni, evankelista jne.), mihin tehtävään Jumala kenenkin valitsee. Apt. 13. Ja vain vanhimpien tehtävään kuuluu voidella sairaita öljyllä. Jaak. 5:14-18.

Samarian herätys Apt. 8.
Laitan selitykset (sulkuihin), joista ne ovat parhaiten ymmärrettävissä.
”Ja Filippus (eräs Jeesuksen 12. apostolista) meni Samarian kaupunkiin (jossa Jeesus itse oli saarnannut ennen ristintyötä, Joh. 4) ja saarnasi heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui (koska Jeesus oli jo aiemmin pohjustanut Samarian herätyksen), kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä (!!!); ja moni halvattu ja rampa parani. Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa.” Jakeet 5-8.
”Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta (uskoivat Jeesukseen Kristukseen Pelastajanaan), joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen Nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset (Heidät kastettiin upotuskasteella Jeesuksen Kristuksen Nimeen, 16. jae). Jae 12.
(Mutta jotain puuttui? Uudet uskoon tulleet ja kastetut eivät vielä olleet täyttyneet Pyhällä Hengellä.)
”Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen.” Jae 14.
”Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen; sillä Hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen.” Jae 15,16.
”Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen.” Jae 17.
Jumalan aivoitukset herättävät ihmetystä: Miksi Filippuksella, Jeesuksen apostolilla, ei ollut armoitusta rukoilla Pyhän Hengen kastetta uskoon tulleille samarialaisille? Avuksi tarvittiin Pietari ja Johannes Jerusalemista asti. ??? – Samoin on asia edelleen: Pyhä Henki jakaa armolahjoja ja armoituksia itse kullekin niin kuin Hän tahtoo. 1 Kor. 12:11. Kaikilla ei edelleenkään ole sitä armoitusta, että voisivat rukoilla henkikastetta kätten päällepanemisen kautta niin että se tapahtuu. Ihmisiä tulee kyllä uskoon, he tekevät parannuksen synneistään; heidät kastetaan ja siunataan kätten päällepanemisen kautta. Mutta sitten etsitään ”Pietari” ja ”Johannes”, jotka rukoilevat näille rakkaille Jeesuksen omille Pyhän Hengen kastetta? Edelleen kuitenkin on olemassa armoituksen saaneita uskovia, jotka rukoilevat Pyhän Hengen kastetta etsivien puolesta. Tarvitsemme nyt rukoustaistelua, että tämäkin armoitus tulisi taas yhtä yleiseksi, kuin se oli seurakuntamme alkuaikana 2000 vuotta sitten!

Kuka siis voi valita virkoihin mm. vanhimmat?

Toteamme avoimen Raamatun edessä ensin, että ainoastaan Pyhä Henki jakaa tehtävät, armolahjat ja seurakuntavirat. Hän itse suorittaa valinnan seurakunnan keskellä. Apt. 13:1-4. Parhainkaan ihminen ei voi valtuuttaa toista seurakuntavirkaan. Kukaan ei myöskään itse voi valita itseään johonkin tehtävään.
Paavali kirjoitti Efeson seurakunnan vanhimmille: ”Ottakaa siis vaari itsestänne ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka Hän omalla verellään on itsellensä ansainnut.” Apt. 20:17, 28.
Uskovina voimme panna merkille kuka meidän keskuudessamme tekee työtä ja kantaa huolta seurakunnan toiminnasta sekä pitää laumaa koossa. Kun huomaamme sellaiset merkit jossakin veljessä, voimme siunata tuon Pyhän Hengen valitseman kristityn tehtäväänsä. Teemme näin Pyhän Hengen valinnan julkiseksi siunaamalla vanhimmat tehtäväänsä julkisessa seurakunnan kokouksessa. Tämä linjaus pätee kaikkiin tehtäviin: Jumala valitsee, seurakunta siunaa. Näin seurakuntalaiset tietävät, ketkä ovat missäkin tehtävässä ja ketkä ovat mm. heidän paimeniaan. Olisihan muuten vaikea tietää, kenen ohjauksessa pitää olla ja toimia. Hebr. 13:17. –

Todelliset paimenet sisäistävät 1 Piet. 5. luvun nöyryyden opetuksen, ettei heitä havaittaisi pelkästään kukkoileviksi kukkopojiksi. – Ja niitä itsensä korottajia on kyllä sisartenkin joukossa. – Herra varjelkoon meitä epäraittiilta haihattelijoilta, jotka tekevät mitä tahansa saadakseen vaikutusvaltaa, mainetta, kunniaa ja rahaa, jotka eivät kykene nöyryydessä tapahtuvaan yhteistyöhön, vaan tahtovat olla kaikkien yläpuolella. Heidät tunnistamme siitä, miten he kaipaavat ympärilleen ihailijoita. He ovat fan clubiensa idoleita, eivät Jumalan seurakunnan johtajia.
Ja rahanahneet bisnesmiehet tulee tunnistaa ja ehdottomasti karsia pois seurakunnan tehtävistä.

---

Oma näkyni: wanha Raamattu.

Lepäsin syksyllä 1995 Sofiankatu 3. seurakuntatilan keittiön sängyllä. Olin uudistunut uskossani muutamia kuukausia aikaisemmin. Olin myös saanut paastota pitkän ja ihmeitä täynnä olevan paaston. Sydämeni askarteli kysymyksessä, mitä minun tulee tehdä Jumalan valtakunnan työssä? Olin unen rajamailla. En kuitenkaan nukkunut. Siirryin näkytilaan. Silmieni eteen laskeutui ylhäältä wanha ja isokokoinen Raamattu. Se vaikutti puukantiselta ja erittäin arvokkaalta. Tajusin, että edessäni on alkuperäinen Raamattu, Jumalan ikuinen Sana. Mutta Kirja oli hyvin likainen. Se oli yltä päältä lian ja saastan peitossa. Kauhistuin: Jumalan Sana, pyhät kirjoitukset, ja noin lian peitossa! – Havahduin selkeään päätökseeni, että PUHDISTAN TÄMÄN KIRJAN. Olin siinä samassa täysin hereillä ja istumassa sängyssä. Kiitin Jumalaa. Pyhä Henki antoi siinä vastauksen kysymykseeni, mitä minun tulee tehdä Hänen työssään. / Vaikka jo olin osittain ohjautunut tekemään tehtävääni, sain näystä siihen suuren vahvistuksen: Alkuperäisen kristinuskon päälle on vuosisatojen aikana kerääntynyt paljon saastaa, omituisia, uskontunnustuksia, vieraita oppeja, katekismuksia yms. Raamatun ulkopuolista ihmisoppia. Pyhää Sanaa on räikeästi vääristelty. Nyt siis on eräs tehtäväni olla Jumalan työtoverina asettamassa Raamatun sana ihmisten eteen sen alkuperäisessä muodossa ja tarkoituksessa, mm. pelastuksen tie. 2 Kor. 6:1. = Jumalan seurakunta on siivottava! Siinä siis tehtäväkuvaustani! Mutta Raamatun mukaan srk.n siivoustyö kuuluu yhteisesti meille kaikille. / Katso esim. Matt. 15: 8, 9, 13 ja Efes. 5:27. Samoihin aikoihin näin usein unia, joissa toistui sama ed. m. näkyni siivous-teema: Olin unessani menossa arvokkaaseen vanhaan taloon, sen sotkuiseen ullakkokerrokseen, joka oli täynnä kallisarvoisia huonekaluja ja tavaroita, mutta kaikki epäjärjestyksessä, siivoamatta ja pölyn peitossa. Joskus taas menin talon kellarikerrokseen, jossa maalattian pinnan alta paljastui toinen toistaan kallisarvoisempia reliefejä ym. taideteoksia. Unessa ne aina kuuluivat minulle. / ”Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä, tietääksesi, että minä olen Herra” (Jesaja 45:3). Heräsin unistani aina samaan haluun siivota ja järjestää kaikki kuntoon. Siivoamisen todellisuuteen heräsin sitten myös käytännön toiminnassa. Olen vuodesta 1995 tehnyt työtä Jumalan seurakunnan ennalleenasettamiseksi.

Kirkkokunnat ovat sakramenteillaan yms. harhoillaan vääristäneet alkuperäisen kristinuskon. Aito kristinusko ja Raamatun oppi on peittynyt tuon saastan alle. Mutta Jumala tahtoo taas antaa oikean opetuksen seurakuntaansa, ”että Hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.” Efes. 5:25-27. Hän sen tekee! Ja me olemme Hänen työtovereitaan. Työmiehiä kutsutaan tähän elonkorjuuseen. Matt. 9:37-38. Kristuksen ruumis puhdistetaan! Raamatun opetukset ja vanha apostolinen usko otetaan taas käytäntöön ja asetetaan se kaikkien ihmisoppien ja uususkontojen yläpuolelle!

---

Seurakunta on Jumalan huone: ”Vai ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet..” 1 Kor. 3:16-17. Uuden liiton ”temppeli” eli ”pyhäkkö” on siis Jumalan seurakunta. – Lue esikuva puhdistamisesta, joka toteutui Jeesuksen palvelustehtävän alussa (Joh.2:14-22) ja lopussa. Luuk.19:45-46. Se on esikuva siitä, miten Jumalan työ puhdistettiin alussa ja miten se puhdistetaan lopussa:
”Niin Hän tapasi pyhäkössä ne, jotka myivät härkiä ja lampaita ja kyyhkysiä, ja rahanvaihtajat istumassa. Ja Hän teki nuorista ruoskan ja ajoi ulos pyhäköstä heidät kaikki lampaineen ja härkineen ja kaasi vaihtajain rahat maahan ja työnsi heidän pöytänsä kumoon. Ja Hän sanoi kyyhkysten myyjille: ”Viekää pois nämä täältä. Älkää tehkö minun Isäni huonetta markkinahuoneeksi.” Silloin Hänen opetuslapsensa muistivat, että on kirjoitettu: ”Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut.” Niin juutalaiset vastasivat ja sanoivat Hänelle: ”Minkä merkin sinä näytät meille, koska näitä teet?” Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä.” Niin juutalaiset sanoivat: ”Neljäkymmentä kuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu, ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?” Mutta Hän puhui ruumiinsa temppelistä ( = Jumalan seurakunnasta, Kristuksen ruumiista, 1 Kor. 12:27). Kun Hän sitten oli noussut kuolleista, muistivat Hänen opetuslapsensa, että Hän oli tämän sanonut; ja he uskoivat Raamatun ja sen sanan, jonka Jeesus oli sanonut.” Joh. 2:14-22.

”Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja Hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” Efes. 2:19-22.

Siunausta meille kaikille Jumalan seurakunnan rakentajille kaikissa eri tehtävissä!

Weijo Lindroos
Turussa olevasta Jumalan seurakunnasta

Avioliitto Raamatun mukaan.

Tämä kaksiosainen kirjoitus tulee lukea alusta loppuun, koska pinnallinen lukaisu tai vain alkuosan opetus ilman 2. osan kirjoitukseen sisältyvien armon ja totuuden loppupäätelmiä aiheuttaa väärin ymmärtämistä. Huomioi tämä. Kirjoituksen loppupuolella oleva toinen osa selvittää aiheen yhteenvedon.

Ihmisillä on yleensä omista elämän tilanteista nouseva mielipide Raamatun opetuksista. Alkuperäisen Jumalan tahdon hyväksyminen on harvinaista.
Lukkoon lyödyt omat mielipiteet, suuntaan tai toiseen, eivät anna tilaa Raamatun opetuksille. Moni yrittää vääntää Raamattua olemaan heidän mielipiteensä kannalla, joko jyrkästi avioeroa vastaan tai sen hyväksyen.
Asioita väännellään useinkin siitä syystä, että omat intressit painostavat niin tekemään. Nöyrtymätön mieli taipuu mielellään vääränlaiseen armon korostamiseen. ”Kyllä Jumala ymmärtää. Mehän olemme kaikki heikkoja.” Toisaalta taas eräät ovat jyrkässä tuomiohengessä kivittämässä avioliiton kariutumiseen ajautuneita.
Meidän olisi hyvä muistaa  Sak. 7:9,10: ”Näin sanoo Herra Sebaot: Tuomitkaa oikea tuomio, tehkää laupeus ja olkaa armahtavaiset kukin veljellenne, leskeä, orpoa, muukalaista ja kurjaa älkää sortako, älkääkä miettikö mielessänne pahaa, kukin veljeänsä vastaan.” Ja tulee myös muistaa, että ”ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa”. Sananl. 19:22.
Oikean opetuksen tulee aina sisältää rohkaisua hyvään ja oikeaan, ei ainoastaan sääntöjen sanelua. Näin tapahtuu, kun rohkaisemme toisiamme toimimaan rukoillen.

Opetusta tarvitaan.
Raamatun suorat ja selvät opetuksetkin tarvitsevat usein selityksen, jotta kokonaisnäkemys pääsee esille. Tämän tähden Jumala on asettanut seurakuntaansa opettajan viran. ”Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta.” Apt. 8 :31.
”Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi.” Efes. 4:11.
Mutta miten suuri ja vakava onkaan opettajan vastuu!
Ajatellaan seuraava esimerkki: Uskovalla avioparilla on riitaa. Rukouselämä ei enää suju (kuten ei mikään muukaan). Riitaisuus menee lopulta niin pitkälle, että toinen uhkaa avioerolla. Tässä vaiheessa otetaan yhteyttä seurakunnan vastuuveljiin, sanan opettajiin. Jos nyt sanan opettaja (esim. itse eronnut) alkaa ”ymmärtää” avioeroa haikailevaa uskovaa, hyväksyen erosuunnitelmat, saattaa sellainen neuvoja pian olla vastuussa tuon perheen hajottamisesta. –

Perheissä tulee olla selkeä päätös, ettei avioerolla uhata vaikeimmissakaan riitatilanteissa  !!!  Avioerolla uhkaaminen saa liikkeelle sisäisen prosessin, joka lopulta johtaa eroon.

Jokaisen Jumalan palvelijan tulee pitää kiinni siitä tosiasiasta, ettei avioero kuulu Jumalan suunnitelmiin. Seurakunnan ei pidä hyväksyä avioeroa, koska Jumalakaan ei sitä hyväksy. Avioero tosin on oikeutettu haureuden synnin tähden. Siinäkään tapauksessa ero ei ole suositeltavaa, vaan korkein tie on anteeksiantamus.
Saamme kyllä opettaa, että ääritapauksessa riitaisa aviopari voi muuttaa erilleen asumaan. Se ei silti tarkoita eroamista. Sellaisessa tilanteessa vain otetaan joksikin aikaa etäisyyttä tarkoituksena saada avioliitto kuntoon. Tällaisella toimenpiteellä voidaan pelastaa riitaisa liitto. Tästä on olemassa hyviä kokemuksia. On kuitenkin muistettava, että niin voidaan toimia vain ääritapauksissa, silloin kun muuta keinoa ei löydy. Mahdoton perhetilanne saattaa tulla esimerkiksi puolison alkoholin käytöstä. Jumalan lapsenhan ei pidä olla alkoholia käyttävän henkilön kanssa samassa asunnossa, riivaajien vaikutuspiirissä.

Jumalan seurakunta siis tukee avioliittoja, ei eroamista. Mutta seurakunnan velvollisuus on aina myös asettua kärsivän ja elämän haaksirikkoon ajautuneen rinnalle.

Haureuden syntiin langennut uskova.
Miten eri tilanteissa tulee toimia?
Johanneksen evankeliumin 8:3-11. on opettavainen kertomus:
”Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle ja sanoivat Jeesukselle: ”Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?” Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: ”Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä.” Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan. Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään. Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: ”Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?” Hän vastasi: ”Herra, ei kukaan.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee.”
Kertomuksen nainen oli Jumalan kansaan kuuluva, avioliitossa oleva ihminen. Naimisissa oleva nainen ja toisen miehen kanssa ”itse teossa”, sukupuolisuhteessa. Inhottava synti. Näin me kaikki oikeutetusti toteamme.
Emme tiedä kaikkia naisen syntiin johtaneita syitä. Oliko oma avioliitto toimimaton, vai oliko vieras mies vain saanut naisen suostuteltua syntiin, vai oliko peräti toisin päin. Joka tapauksessa lankeemus oli tapahtunut. – Syntiin langennut mies oli häipynyt eikä hänestä enää kerrota. Pääsi kuin koira veräjästä. Mutta hänkin on tuleva tuomiolle teostaan. Snl. 6:27-33. Jumalalta teko ja siihen johtaneet syyt eivät jääneet huomaamatta. Ja kukin saa lopulta tekojensa mukaan!
Uskon, että kertomuksen nainen katui ja häpesi syvästi syntiään, ei ainoastaan kiinni jäämistään. Jos näin ei olisi ollut, Jeesus olisi jättänyt armon sanat hänelle sanomatta. Nainen sai kuulla siunatut Vapahtajan sanat: ”En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee.” Hän sai armon. Ruma synti pyyhittiin pois. Hebr. 8:12.
Mitä nainen teki armahduksensa jälkeen, siitä Raamattu ei kerro. Menikö hän miehensä luo, joka ei asiasta tiennyt, ja oli kuin ei mitään olisi tapahtunut ? Vai menikö nainen nöyrästi miehensä luo kertoen koko asian, alistuen miehensä tuomittavaksi ja mahdollisesti hylättäväksi ? Jälkimmäinen vaihtoehto on todennäköisin. Ajatellessamme katuvaa ja nöyrästi syntinsä tunnustavaa naista miehensä edessä voimme ajatella, että mieskin antoi hänelle anteeksi. Näin ainakin siinä tapauksessa, jos hän tunsi Jeesuksen jumalalliset valtuudet.

Kun ihminen nöyrästi katuen tunnustaa ja hylkää syntinsä, annamme mekin asian unohtua. Unohtaminen kuuluu anteeksiantamiseen:
”Kuka on Jumala, niin kuin sinä olet, joka annat pahat teot anteeksi ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten? Ei hän pidä vihaa iäti, sillä hänellä on halu laupeuteen. Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen.” Miika 7:18-19. Joku on todennut viisaasti edellisen Raamatun kohdan perään: ”Ja rannalle on pystytetty kyltti, jossa lukee: ONKIMINEN KIELLETTY.” Menneistä virheistä syyttely ei missään tilanteessa ole hyödyllistä. Paholainen on syyttäjä. Ilm. 12:10.
Mutta katumaton ja parannukseen nöyrtymätön ei voi saada syntejään anteeksi: ”… eivätkä ole katuneet sitä saastaisuutta ja haureutta ja irstautta, jota ovat harjoittaneet.” 2 Kor. 12:21. ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon.” Jaakob 4:6. ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla, mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.” Snl. 28 :13. Mutta jokaisen tulee selvittää syntinsä vain omalta kohdaltaan. Muiden virheitä ei pidä paljastaa: ”Riitele oma riitasi vastapuolesi kanssa, mutta toisen salaisuutta älä ilmaise.” Sananl. 25:9.
Kun joku sitten on nöyrtynyt tunnustamaan ja hylkäämään syntinsä ja siten saanut syntinsä anteeksi, tarkoittaa se, että asia on unohdettu. Siitä ei enää puhuta. Rakkaus ”ei muistele kärsimäänsä pahaa.” 1 Kor. 13:5. / ”Rakkaus peittää syntien paljouden!” 1 Piet. 4:8.

Eronneet ja uudelleen avioituneet eivät useinkaan ole tunnustaneet elämänsä erehdyksiä ja syntejä, vaan päinvastoin tahtovat eri verukkein niitä puolustella ja peittää. Sellainen toiminta johtaa Raamatun opetusten vääristelyyn ja sitä kautta jopa pelastuksen menettämiseen. 2 Piet. 3:16. Eronneen tule nöyrtyen tunnustaa oma osuutensa avioeroon ja selvittää asia Jumalan edessä. Muussa tapauksessa hän saattaa levittää ympärilleen luopumuksen henkeä.
Myös seurakunnan tulee tukea ja osoittaa armahtavaisuutta syntinsä ja erheensä tunnustavalle. Ei ole oikein, että avioliitossa epäonnistuneet hylätään. Vai olisiko oikein, että kaiken menettänyt kärsivä ihminen menettää vi3elä seurakuntayhteytensäkin?

Suuret ja pienet synnit.
Aviorikos ja haureuden synti on suuri, koska se rikkoo erityisesti Jumalan pyhän luomisjärjestyksen. Jumala on luonut ihmisen yksiavioiseksi, pysymään yhdessä miehen ja naisen välisessä avioliitossa elinikänsä. Luomisjärjestyksen rikkoja on tehnyt synnin omaa ja puolisonsa sisäistä ihmistä vastaan:
Jumala on luonut miehen ja naisen välisen sukupuoliyhdynnän niin kokonaisvaltaiseksi tapahtumaksi, että siinä tapahtuu myös sisäisten ihmisten yhtyminen. Matt. 19:5,6. Sen vuoksi parisuhteen vaihtaminen rikkoo ihmisen sisintä: ”Joka vaimon kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee. Hän saa vaivan ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois.” Snl. 6:27-33.
Kaikki synti on häpeällistä. Synnin pimeydessä elävä ihminen voi, tuhota, varastaa ja valehdella. Mutta nuo synnit eivät riko ihmisen sisintä siinä määrin kuin haureus. Synnin jäljet voi korjata. Ja esim. varastamansa voi palauttaa ja korvata vahingon. Haureuden synnin seurauksia ei kaikissa tapauksissa voida milloinkaan korjata. Sisimpään jäävä jälki ei välttämättä parane milloinkaan. Eronnut uskova saa kärsiä syntinsä seurauksia loppuikänsä. Paljon puhdasta ja hyvää on menetetty lopullisesti. Kärsimystä lisäävät syyttäjän hengessä olevat veljet ja sisaret. Halpamaisille juoruilijoille avioero on herkullinen makupala. ”Minun kansani synnistä he saavat ruokansa, heidän pahoja tekojansa heidän sielunsa himoitsee.” Hoos. 4:8. ”Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.” Sananl. 18:8.

Haureuden synti on häpeällinen.
Haureus loukkaa suuresti Jumalaa sekä Hänen seurakuntaansa (=Kristuksen ruumista).
”Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen jäseniä? Ottaisinko siis Kristuksen jäsenet ja tekisin ne porton jäseniksi? Pois se! Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: ”Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.” … 1 Kor. 6:15-20.
Haureuden synti vetää harjoittajansa ylle häpeän ja Jumalan rangaistuksen: ”Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta? Voiko kukaan kävellä hiilloksella, jalkain häneltä kärventymättä? Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä vaimon luo: ei jää rankaisematta kukaan, joka häneen kajoaa.” …

– Vieras seksisuhde ei jää rankaisematta! –

MIKÄ ON HAUREUTTA ?
Ensimmäisen korinttolaiskirjeen 7. luvussa annetaan ymmärtää, että kaikki miehen ja vaimon välisen sukupuolisuhteen ulkopuolella tapahtuva seksuaalisuuden harjoittaminen on haureutta: ”Haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.” 1 Kor. 7:2. Jumalan tahto on ollut luomisesta asti, että ihmiset yleissääntöisesti menevät naimisiin haureuden syntien välttämiseksi. Poikkeuksia tästä linjasta ovat Matt. 19:11-12 tapaukset. Myös yksin elämisen valinneet ovat Jumalan siunauksen alla ilman seksuaalielämää. Sellaisia ovat ns. ”Paavalin armon” saaneet. 1 Kor.7:7.
”Rakkaani, niin kuin outoja ja muukalaisia minä kehotan teitä pidättymään lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan.” 1 Piet.2:11.

Puhdas seksuaalisuus kuuluu avioliittoon. ”Irstas meno” (Efes.5:18 ) taas on pahoille hengille antautumista. ”Tiedättehän, mitkä käskyt me olemme Herran Jeesuksen kautta teille antaneet. Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta, että kukin teistä tietää ottaa oman vaimon pyhyydessä ja kunniassa, ei himon kiihkossa niin kuin pakanat, jotka eivät Jumalaa tunne.” 1 Tessal. 4:3-5.
Kun molemmat puolisot ottavat huomioon toistensa tarpeet 1 Kor. 7:3-6 mukaisesti, on onnellinen avioelämä taattu.

Jotkut ovat lukeneet ja katsoneet pornoa. Niin tehden he ovat avanneet riivaajille pääsyn kotiinsa ja avioliittoonsa. Haureuden henki on pornon takana. Pornolehtien lukeminen on saastaista haureutta. Jokaisen on tehtävä selvä parannus ko. synnistä. ”… pyrkikää pyhitykseen…” Hebr. 12:14. Jumalan siunausvirta aukenee kun synnin padot poistetaan.  Jes. 59:1,2. Jeesus tahtoo armahtaa ja nostaa syntiin langenneen takaisin armoonsa.

JEESUKSEN OPETUS
”Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen: ”Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?” Hän vastasi ja sanoi: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ’loi heidät mieheksi ja naiseksi’ ja sanoi: ’Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi’? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” He sanoivat hänelle: ”Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?” Hän sanoi heille: ”Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut. Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin.” Opetuslapset sanoivat hänelle: ”Jos miehen on näin laita vaimoonsa nähden, niin ei ole hyvä naida.” Mutta hän sanoi heille: ”Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu. Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon.” Matt. 19:3-12.
Tutkiessamme tarkkaan edellistä Raamatun kohtaa saamme monta asiaa selväksi: Puolisot ovat toistensa puolikkaita, yhdessä he ovat ”yksi liha” (jae 6 ). Minän tilalle tuli me. Avioliitto otettiin vastaan vapaaehtoisena sitoumuksena toteuttaa Jumalan tahto.
Jeesus vetosi avioliiton suhteen Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa loi heidät mieheksi ja naiseksi?” (jae 4). Eroamisesta Jeesus samoin totesi: ”… alusta ei niin ollut” (jae 8 ). Meidänkin tulee pyrkiä kaikissa ratkaisuissamme Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan.
Ihmiset ovat kuitenkin usein kovasydämisiä. ”Sydämenne kovuuden tähden” (jae 8 ) ero sallittiin Mooseksen aikana. Mutta lähimmäisen hätä sekä hylätyn puolison tuska ja tyhjyys ei silloin koskettanut kovasydämisiä ihmisiä! Koskettaako se nyt? Jumalan ja ihmisten edessä annettu pyhä lupaus rakastaa puolisoa koko elämänsä ajan ei ollutkaan vakavasti otettavaa. Elämänkumppanin vaihtaminen ei tuonutkaan suurta ja parempaa onnea. Ongelmat eivät poistuneetkaan. Ensi huuma vaihtui uudessakin suhteessa takaisin harmaaseen arkeen.

Raamattu antaa kaksi mahdollisuutta eroamiseen.
1. Puolison kuolema. ”Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. Sen tähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.” Room. 7:2-3.
”Vaimo on sidottu, niin kauan kuin hänen miehensä elää, mutta jos mies kuolee, on hän vapaa menemään naimisiin, kenen kanssa tahtoo, kunhan se vain tapahtuu Herrassa. Mutta hän on onnellisempi, jos pysyy entisellään; se on minun mielipiteeni, ja minä luulen, että minullakin on Jumalan Henki.” 1 Kor. 7:39-40.
Uudelleen avioituminen on siis oikeutettua puolison kuoltua. Siinä tapauksessa suositellaan kuitenkin yksin elämistä parhaaksi ratkaisuksi. Tämä ei tarkoita, että naimattomuus olisi jotenkin pyhempää kuin aviossa eläminen. Yksin tai yhdessä, niin tärkeintä on olla ehyellä sydämellä Jumalalle antautunut, ja että elämänyhteys Jeesuksen kanssa säilyy puhtaana. 2 Aikak. 16:9.
2. Puolison haureus on avioeroon oikeuttava synti. ”… hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden…” Matt. 19:9. Huoruus on siis kuolemaan verrattava synti. Niin kuin kuolema erottaa aviopuolisot toisistaan, niin myös aviorikos on kuin kuoleminen pois liitosta. Mutta kuten aikaisemmin jo totesimme, haureuden synti antaa oikeuden eroon, ei pakota siihen.
”Olen siis sitä mieltä, että lähestyvän ahdingon tähden jokaisen on hyvä pysyä entisellään. Jos olet sidottu vaimoon, älä pyydä eroa; jos et ole sidottu vaimoon, älä pyydä itsellesi vaimoa.” 1 Kor.7:26 –27. Tuo opetus on nähtävä sen hetkistä taustaa vasten. Paavali oli saanut profeetallisen ilmoituksen lähestyvästä ahdingosta (jae 26). Tuo lähestyvä ahdinko oli uskovien vainot sekä Jerusalemin ja juutalaiskansan hävitys, josta jo Jeesus oli ennustanut (Matt.21:43; 24:15…ym..). Tämän tähden hän kirjoitti korinttolaisille, että olisi parempi pysyä ilman puolisoa. 1 Kor. 7:26-28.

HYLÄTTY OSAPUOLI ?
Jeesuksen opetus, että hylätyn ottaminen vaimoksi on myös huorinteko (Matt. 19:9), on monesti käsitetty yksipuolisesti ja näin ollen väärin. On käsitetty, että avioeron viaton osapuoli on se hylätty, jonka on pysyttävä yksinäisenä. Sellainen näkemys sotii yleistä oikeudentajuamme vastaan. Olisiko asia niin, että haureuden tielle lähtevä mies, joka hylkää uskollisen vaimonsa ja nai toisen, saa noin vain synninpäästön; ja tuo viaton vaimo tuomitaan ”hylätty” –leima otsassaan elämään lapsilaumansa kanssa yksinään lopun elämänsä? Asia ei ole niin. Huoraamaan lähtenyt osapuoli on syyllinen osapuoli. Ja viaton puoliso saa hylätä haureuden tielle lähteneen puolisonsa eikä itse ole hylätty synnin tekijä. Siis haureudella avion rikkonut on se hylätty, josta sanotaan: ”Joka nai hylätyn, tekee huorin.” Matt. 19:9.

Entä jos tuo haureuteen syyllistynyt ja avion rikkomisensa tähden hylätyksi tullut myöhemmin pääsee takaisin Jumalan armoon? – Silloin ei ole muuta mahdollisuutta kuin jatkaa elämää senhetkisestä lähtökohdasta käsin, luottaen Jumalan suureen armoon ja ihmeelliseen johdatukseen. On joitakin ihannetapauksia, jolloin Jumala on uudestaan yhdistänyt eronneen miehen ja vaimon. Tämä voi tapahtua mikäli entinen puoliso edelleen on yksin.
Tulkinnan toinen puoli. ”Jokainen, joka hylkää vaimonsa MUUN kuin huoruuden tähden (esim. riitaisuuden yms. tähden), saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin.” Matt. 5:31. Viaton yksinäisyyteen jätetty ja laiminlyöty vaimo on hylätty, jos mies on jättänyt hänet, mutta ei ole haureudella rikkonut avioliittoa. Inhimillisine heikkouksineen yksin jäänyt on taivuteltavissa uuteen suhteeseen, vaikka jumalallisen lain mukaan entinen liitto ei vielä olekaan päättynyt. Viattomaan vaimoon yhtyminen on näin ollen toisen miehen vaimoon yhtymistä, haureuden syntiä. Tämän tähden Raamattu antaa meille ohjeen avioliiton suojelemiseksi: 1 Kor.7:1,2.
Vielä kerran: Ellei avioliittoa ole rikottu haureudella tai kuolemalla, niin se on voimassa. ”Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” Matt. 19:6. Tästä lisää tuonnempana.
”Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia.” Saarn. 7:30. Eräs mutkainen ja vaikea asia on ajatella tilannetta, että joku olisi mennyt avioliittoon vastoin Jumalan tahtoa, ja sellainen tilanne sitten oikeuttaisi eroon. Sellaisen tilanteen tosin voi arvioida ainoastaan asianomainen itse. Mutta jos tuonkaltaista väitettä käytetään valheellisesti puolustamaan avioeron oikeutusta, on se erittäin vaarallista. ?

TOINEN OSA
Mitä sitten, kun ei ole pysytty Raamatun opetuksissa? HUOM!
Tätä asian puolta ei yleensä ole otettu käsittelyyn seurakunnassa. Siis miten tulee toimia sellaisissa tapauksissa, joissa kaikki hyvä ja oikea on rikottu. On erottu ja uudelleen avioiduttu, ja taas erottu jne. Jääkö sellaisissa tapauksissa ollenkaan mahdollisuutta saada syntejä anteeksi? Onko tuhlaajapoika tai tyttö kulkenut liian kauas? –
Tänä aikana lähes kaikilla aikuisikään ehtineillä on useita sukupuolisuhteita. Lähes kaikki ihmiset ovat siis haureellisia. ”Haureuden henki on eksyttäväinen: haureudessa he ovat luopuneet tottelemasta Jumalaansa.” Hoos 4:11-12. Aita on madaltunut syntimaailman ja seurakunnan väliltä. Mm. avioerojen osalta uskovat ovat mukautuneet tämän maailmanajan mukaan? ”Mekin tahdomme olla niin kuin kaikki muut kansat…” 1 Samuel 8:20. Siinä on ilmaistu aikamme yleisin synti, joka on haureus eri muodoissaan.
Jumalan tahto olisi, että mies löytää itselleen naisen, jonka ottaa vaimokseen ja jonka kanssa elää elämänsä loppuun asti. Kummallakaan osapuolella ei ole muita seksikokemuksia. Tämä on kuitenkin erittäin harvinaista. Ehkä niin vielä jossain tapahtuu. Toivotaan niin.
Mutta miten suhtaudumme aikamme ihmisiin, jotka eivät ole pysyneet Jumalan tahdon tiellä? Ja miten tulee suhtautua esim. eronneisiin uskoviin? Katsotaan tätä muutamalla esimerkillä.
Ensimmäinen esimerkki:
Kristitty perhe, joka rukoilee, käy kokouksissa, lukee yhdessä Raamattua, alkaa jostain syystä kylmentyä ja maallistua. Pian kokoukset jäävät. Yhteiset rukoushetket loppuvat. Raamattu ei kiinnosta. Synti ja maailmallisuus hiipivät perheeseen. Jeesus-nimeä ei enää kuulu kotona. Kohta on jo kapakkaillatkin säännöllisiä. Ja viimein juopporeissuillaan mies löytää itsensä toisen naisen vierestä. Haureutta, juoppoutta, ym. syntiä. Uskonelämästä ei enää ole tietoakaan. Kierre jatkuu ja syvenee. Pian menee työpaikka. Yhteiselämästä ei enää tule mitään. Avioero on seurauksena. Muutamia vuosia menee. Vaimo löytää uuden miehen. Menee virallisesti naimisiin. Mieskin löytää uuden naisystävän ja kestävän suhteen. Nyt alkaakin tapahtua uutta ja outoa. Mies uuden naisystävänsä kanssa alkaa etsiä Jumalan armoa. Mies saa uudistua uskossaan. Nainen tulee uskoon, ottaa kasteen ja täyttyy Pyhällä Hengellä. Molemmat saavat Jumalalta armon, synti annetaan anteeksi ja he lähtevät yhdessä Jeesusta seuraamaan. Lopulta he myös päättävät mennä avioliittoon, koska jo asuvatkin yhdessä.
Jumala armahti eronneen miehen ja antoi hänen uudistua uskossaan. Miehen omatunto heräsi käsittämään entisten syntiensä vakavuuden. Hän tunnusti syntinsä avioeroineen Jumalalle ja ihmisille. Ja Jumalan armahtavaisuus kohtasi häntä. Jeesuksen veri puhdisti ”kaikesta synnistä.” 1 Joh. 1:7-9. Hän sai kaiken anteeksi ja alkoi palvella Jumalaa nykyisestä lähtökohdasta. Tuhlaajapoika sai uuden armon. Kiitetty olkoon Jumala! Voidaanko nyt kevyesti todeta, että kaikki on hyvin? – Kaikki on kyllä hyvin siinä mielessä, että Jumalan armo ilmestyi synnin orjalle. Raamatun Sana kuitenkin pitää paikkansa. ”Joka vaimonsa kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee.” Snl. 6:32. Taistelut jatkuvat koko loppuelämän. Synnin haavat ovat syviä ja kirveleviä. Monta vaikeaa kysymystä risteilee mielessä. Syyllisyyskin kalvaa edelleen. Syyn ja seurauksen oikeudenmukainen laki on ohjelmoitu sisimpäämme. ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” Gal. 6:7.
Mutta Jumala on hyvyydessään ihmeellinen. Hän antaa parantumisen tapahtua siipiensä suojassa. Kukaan ei ole oikeutettu sanomaan ko. veljelle, että hänen pitäisi hylätä nykyinen vaimonsa ja olla yksin, tai ettei hän enää saisi palvella Jumalaa tehtävissään seurakunnassa.
Toinen esimerkki:
Myös tosielämässä tapahtunut.
Uskossa oleva aviopari elää siunattua uskonelämää seurakuntayhteydessä. Molemmat ovat kastetut ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet. Muitakin pariskuntia on tullut tutuiksi uskovien piireistä.
Eräs veli katselee ihaillen toisen miehen kaunista vaimoa. Vaimokin kiinnostuu häneen silmänsä iskeneestä miehestä. He ihastuvat toisiinsa. Pian he jo keskustelevat kahden kesken tunnustaen ihastustaan toisiinsa. Tämä johtaa siihen, että pian he tekevät yhteisen matkan, jonka aikana seksuaalisuus tulee mukaan suhteeseen. He ovat (syntisaastassaan) kovin onnellisia, huora ja haureellinen mies. Aviomies saa tietää vaimonsa synnistä. Käy ilmi, ettei vaimo enää halua jatkaa avioelämäänsä miehensä kanssa. Mies kertoo asian uskonystävilleen ja seurakunnalle. Vaimoa yritetään ojentaa. Mikään ei kuitenkaan muuta hänen mieltään. Hän on päättänyt mennä naimisiin uuden ihastuksensa kanssa. Kertovatpa vielä röyhkeydessään, miten Jumala muka johdatti heidät yhteen. Oikein toimiva seurakunta erotti syntitielle lähteneen naisen seurakuntayhteydestä. Mies jäi yksin ja onnettomaksi. Hän säilyttää kuitenkin uskonsa ja tahtoo elää seurakuntayhteydessä Herraa palvellen. Hän myös tunnustaa omat virheensä, mitkä mahdollisesti ovat olleet osasyynä avioeroon! Vuosi kuluu. Yksinäinen veli huomioi yksinäisen sisaren seurakunnassa. Heillä olisi paljon yhteistä. He alkavat herätellä ajatusta, josko voisivat alkaa elää yhdessä. Vastaan tulee nyt vaikea asia. Nuori mies on eronnut, ”hylätty”. Vaikea ajatus tulee eteen: Tekeekö puhdas yksinäinen sisar syntiä, jos menee eronneen veljen kanssa yhteen? – Asiaa pohdittiin seurakunnassa. Seurakunta vastusti heidän yhteen menoaan. Siitä huolimatta he lopulta tekivät ratkaisunsa ja menivät naimisiin. Muutamat uskonystävät seurakunnasta siunasivat heitä. Toiset vastustivat. – – – Mitä me olisimme tehneet ? – Tällaisiin tapauksiin emme löydä suoranaista vastausta Raamatusta, koska kaikki pyhät ja oikeat tiet on sivuutettu. Näissä aikamme ilmiöissä on mentävä rukoillen tapauskohtaisesti eteenpäin. !!!
Kolmas esimerkki:
Nykyaikaisen avopariskunnan toinen osapuoli tulee uskoon, mutta toinen ei. Kuitenkin molemmat tahtovat jatkaa yhdessä asumista. – Eikö heihin silloin voida soveltaa opetusta 1 Kor. 7:12-15, koska uskoon tullut tahtoisi virallistaa avioliiton, mutta uskomaton ei. Olisi sydämetöntä ehdottaa heille eroa. Tällaisissa tapauksissa pitää koko seurakunnan rukoilla ja odottaa. On annettava aikaa parannuksen tekoon. Ilm. 2:21. Opetus ja päämäärä kuitenkin on saada heidät virallistamaan liitto. Jumalalla on keinot saada omiensa elämä tahtonsa mukaiseen järjestykseen. Ilm. 2:21. Rukouksemme tällaisessa tapauksessa on, että toinenkin osapuoli löytää Jeesuksen.
Toinen mahdollinen reaktio uskosta osattomalla on, ettei hän voi elää yhdessä uskoon tulleen kanssa, jolle Raamattu opetuksineen on tullut rakkaaksi. Hän ei tahdo kuulla rukousta ja hengellisiä lauluja kotonaan. Heillä ei siis ole mitään yhteistä. Tähän Raamattu sanoo: ”Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut.” 1 Kor. 7:15.
Jos tässä esimerkissä mainittu uskosta osaton tahtoo rikkoa yhteiselon, niin ”erotkoon”, lähteköön. Siinä tapauksessa uskossa oleva osapuoli on vapaa uuteen avioliittoon; ei ole ”orjuutettu”. Mutta tässäkin tapauksessa on taas otettava mukaan pyhä arkuus Jumalan edessä: Miten Jumala asiaan suhtautuu. Tarvitaan seurakunnan yhteistä rukousta.
Näitä esimerkkejä ko. aihepiirissä riittäisi enemmänkin.

VIHKIMINEN.
Kristittyjen on hyvä tietää, ettei katolinen ”avioliiton sakramentti” ole Jumalan sanaa.
Alkuseurakunnan aikana kuitenkin oli yleisenä tapana seurata juutalaisen avioliiton kaavaa: Ensin oli kihlautuminen, lupaus liitosta. Se johti avioliittoon. Ja viimein yhteinen avioelämä aloitettiin julkisesti hääjuhlalla. Joh. 2. Matt. 25. Paikalla olivat sulhasen ja morsiamen omaiset, ystävät ja tuttavat, sekä tietysti seurakunta siunaamassa. Näin avioliitto virallistettiin ja tehtiin julkiseksi.
Uskovien tulee siis virallistaa avioliittonsa tuomarin edessä. Se on jokaisen kristityn parin velvollisuus. Olemmehan lihamme puolesta vielä tämän yhteiskunnan kansalaisia, ja meille kuuluu sen lainsäädäntö. ”Olkaa alamaiset kaikelle inhimilliselle järjestykselle…” 1 Piet.2:13-17. Hyvään yhteiskunnan normistoon kuuluu edelleen, että virallisissa papereissa lukee maininta avioliitosta eikä avoliitosta. ”Avioliitto pidettäkään kunniassa..” Hebr. 13:4.

Olemme Turussa viettäneet siunaavia häätilaisuuksia seurakunnassa. Pariskunnat on siunattu yhteiseen elämään. AVIOliitto on Jumalan tahto kaikkien kohdalla, jotka tahtovat elää Jumalan tahdon mukaista elämää parisuhteessa. AVOliitossa olevien tulee mennä tuomarille hoitamaan vihkiminen kuntoon.

Nöyriä ja katumusta osoittavia pitää tukea ja auttaa tässä tärkeässä elämän asiassa.
Sydämestämme tahdomme auttaa ja tukea niitä, jotka päättävät korjata asiat Jumalan tahdon mukaisiksi.
Jumalan valtakunnan työ tarvitsee kaikki Pyhässä Hengessä vaeltavat kristityt, miehet sekä naiset. ”Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on. Mutta te, minun lampaani! Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä tahdon tuomita lampaan ja lampaan, oinasten ja vuohipukkien välillä. Eikö teille riitä, että olette hyvällä laitumella, kun vielä tallaatte jaloillanne loput laitumestanne, ja että saatte juoda kirkasta vettä, kun vielä hämmennätte jaloillanne loput?” Hes. 34:16-18.
”Laupeutta minä tahdon, enkä uhria.” Hoosea 6:6.
Sen tähden, vaikeuksissa oleva, älä ole toivoton !
Asiasi saattavat olla niin sekaisessa umpisolmussa, että itsestäsi tuntuu mahdottomalta saada niitä kuntoon. Älä pelästy tilannettasi. Se ei ole toivoton. Jumala antaa sinulle uuden mahdollisuuden. Nyt tulee vain asettua Jumalan kasvojen eteen ottamaan vastaan uusi armo ja luovuttaa kaikki elämän osa-alueet Jumalan johdatukseen. – – –
Kuinka vaikeita asiamme ovatkaan, niin on hyvä tietää, että Jeesus tahtoo ja voi selvittää tilanteen. Hän sanoo: ”Tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon…” Matt. 11:28. ”Ilman minua te ette voi mitään tehdä.” Joh. 15:5. Hänessä voimme kaiken.

RAAMATUN TIE SEURUSTELUSTA AVIOLIITTOON.
Mitä kuuluu seurusteluvaiheeseen?
Kun mies ja nainen tutustuvat toisiinsa ja alkavat pitää toisistaan, tahtovat he olla yhä enemmän yhdessä. He keskustelevat asioista näin pyrkien tuntemaan toisensa mahdollisimman hyvin. Rukoillen he etsivät Jumalan tahtoa kaikissa ratkaisuissa. Ellei ole hyvä yhdessä rukoilla ei kannata jatkaa seurustelua ennen tämän tärkeimmän asian korjaantumista. –
Kristityn tulee aina kääntyä kaikkine asioineen Jumalan puoleen. Seurustelevan parin tulee pyrkiä kuulemaan suhteessaan Jumalan ääntä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Pitää huolehtia, ettei esim. seurakunnan vanhimpien, tarvitse heitä opastaa tai nuhdella.
Jeesuksen lupaus kuuluu: ”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.” Joh. 10:27-28. Jokainen uskossa oleva siis kykenee kuulemaan Hyvän Paimenen äänen. Mutta mitä Sinä tahdot kuulla? – Tahdotko kysyä Jumalan tahtoa seurusteluusi nähden vai pidätkö valintasi omana asianasi? – Tahdotko rakastaa Jeesusta enemmän kuin seurustelukumppaniasi? – Oletko valmis Jumalan ja Hänen työnsä tähden jopa luopumaan seurustelukumppanistasi, jos Jeesus niin tahtoo? – Mikä on teidän elämässänne tärkeintä? – Näiden kysymysten myötä ratkeaa hengellisen elämänne sisältö sekä mahdollisen yhteisen elämänne onnellisuus. Kysymyksiin voit vastata Jeesuksen edessä. Markus 10:28-30. On hyvä jo seurusteluvaiheessa yhdessä pohtia näitä kysymyksiä.
Seurusteluasiat tuottavat joskus valvottuja öitä seurakunnan paimenille. Heidän tehtävänäänhän on ”valvoa teidän sielujanne, niin kuin ne, joiden on tehtävä tili…” Hebr. 13:17. Tänä aikana lähes kaikki pyhä on rikottu.
Puhdas ja kaunis seurustelu Jumalan tahdon mukaan on paljolti vieras käsite jo uskovienkin keskuudessa. Tämä vaivaa vastuullisia vanhimpia. Jumalan tahto ei kuitenkaan ole muuttunut. Hänen tahtonsa mukaiseen seurusteluvaiheeseen ei edelleenkään kuulu avoliitto tai seksi. 1 Kor. 7:2.
”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan…” Room. 12:2 ja Efes. 5:8-13.
Seurusteluvaiheeseen kuuluu ennen muuta rukoileminen yhdessä ja erikseen. Rukouksen ilmapiirissä on hyvä keskustella mahdollisista yhteisistä tulevaisuuden suunnitelmista. Niitä ovat ensinnäkin yhteiset Jumalan valtakunnan työn suuntaviivat. On päästävä selville, miten ja missä kumpikin haluaa Jumalan työtä tehdä. Toinen saattaa olla huikentelevainen kuten vakaantumattomat nuoret joskus ovat. Sellainen ei tahdo pysyä raamatullisessa seurakuntatoiminnassa, vaan tahtoo irtolaisena juosta sinne tänne vailla suoruutta ja vastuullisuutta. Seurustelevien pitää yhdessä päästä selkeään päätökseen, että he tekevät työtä Jumalan seurakunnassa. Ja yhteisissä rukoushetkissä voi kysellä, mikä on kummankin mahdollinen tehtävä seurakunnassa. Asiaa voi myös kysellä seurakunnan uskovilta. Tämä siksi, että voidaan etukäteen suuntautua tukemaan toinen toistaan Jumalan työssä.
Seurustelevien tulee olla paljon uskovien yhteydessä. Näin he oppivat tuntemaan toistensa hengellistä luonnetta, mm. miten tulevat toimeen muiden uskovien kanssa. Hyvä käytös, huomaavaisuus ja yleensä Kristuksen mielenlaatu tai sen puuttuminen tulee esiin uskovien yhteydessä. Nöyryys, kohteliaisuus ja vanhempien ihmisten kunnioittaminen kuuluu ihailtavan ihmisen ensimmäisiin piirteisiin. Ellei hyviä tapoja ole tulee niitä opetella.
Seurakuntayhteydessä opit parhaiten tuntemaan seurustelukumppanisi. Ellei ystäväsi viihdy seurakunnan kokouksissa, joissa Pyhä Henki toimii, niin voit varmuudella tietää, ettei kaikki ole kohdallaan. Ehkä se on merkki, että salainen ja tunnustamaton synti jäytää kumppanisi elämässä.
”Sen tähden eivät jumalattomat kestä tuomiolla, eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa.” Psalmi 1:5.
Riitelevän ja niskoittelevan, ylpeämielisen tai katkeran ihmisen kanssa on vaikea seurustella. Avioliittoa ei kannata harkita sellaisen kanssa ennen tilanteen korjaamista. ”Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.” Snl. 26:26. Seurustelevan parin tulee siksi osallistua aktiivisesti seurakunnan toimintaan.
Heidän tulee keskustella myös mahdollisen yhteisen elämän käytännön asioista. Miten perheen toimeentulo järjestyy? Miten avioliittoon mentyänne asumisen toiveet menevät yksiin? Lasten hankkimisesta, hoidosta, kasvatusperiaatteista ja lukumäärästäkin on keskusteltava. Tulevan kodin ilmapiiriin vaikuttavat myös yhteiset päätökset siitä, mitä kumpikin voi yhteiseen kotiin tuoda. Jos toinen tahtoo esim. tilata itselleen maailman lehtiä ja toinen ei pidä siitä, niin toiveet eivät mene yksiin. Kotiin tulee maailman henki ja sen mukana ristiriitaa. Välttyäkseen sellaiselta, on kaikesta hyvä sopia etukäteen. ”Kulkeeko kaksi yhdessä elleivät ole keskenänsä sopineet.” Aamos 3:3.
Jos edellä mainitut yhteiset suuntaviivat löytyvät voi seurusteleva pari mennä kihloihin. Se on avioliittolupaus, mutta kuitenkin koeaika, jonka aikana vielä voi perääntyä lopullisesta avioliitosta. Kihla-aikaa on hyvä jatkaa ainakin muutamia kuukausia. Mikäli kaikki sujuu hyvin ja rakkaus on todellista voidaan mennä avioliittoon. Avioparina sitten muutetaan yhdessä asumaan. Siinä vaiheessa mukaan tulee myös seksi. Ja ”lapset ovat Herran lahja.” Psalmi 127:3. Seurustelu on näin johtanut Jumalan tahdon toteutumiseen. Perhe on perustettu. Häätilaisuus on hyvä järjestää seurakunnan puitteissa. Näin liitto saa tuekseen uskovien rukoukset.

Voiko eronnut ja uudestaan avioitunut palvella opetustehtävässä?
Saadaksemme vastauksen otsikon kysymykseen on ensin tiedettävä milloin ihminen saa hengellisen tehtävänsä?
”Jo ennen kuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennen kuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi.” Jer. 1:5. Jeremia ei ollut ainutlaatuinen tapaus. Jesajakin toteaa: ”Herra on minut kutsunut hamasta äidinkohdusta saakka…” Jes. 49. Jumala on samoin suunnitellut jokaisen ihmisen elämän pienintä yksityiskohtaa myöten jo ennen hänen syntymistään. Jumalan suunnitelma alkaa toteutua uskoon tulossa. Mutta se ei siis toteudu kaikkien ihmisten kohdalla. Kaikkihan eivät tule uskoon. Ja eräät luopuvat uskostaan. Uskoon tulemisessa (uudestisyntymisessä) ihminen siirtyy Jumalan tahtoon ja siihen tehtävään, joka häntä varten on valmistettu. Hän saa myös vastaan ottaa armolahjoja, joita tarvitsee Jumalalta saadussa tehtävässään.
Jos Jumalan työhön valittu uskova joutuu lankeemukseen ja sivuun ristin kaidalta tieltä, niin menettääkö hän kaiken? Varmasti. Entä jos hän palaa takaisin ristin kaidalle tielle, saako hän jatkaa siitä mihin ennen lankeemustaan jäi? Varmasti. ”Sillä ei Jumala armolahjojaan ja kutsumistansa kadu.” Room. 11:29. Jumalalta saatu virka, esimerkiksi profeetalla, ei lopullisesti pääty siihen, jos hän lankeaa syntiin eikä enää kulje Jumalan tahdossa. Samoin on laita muiden tehtävien, opettajan, johtajan, evankelistan, seurakuntapalvelijan yms.. Kun syntinen palaa eksymyksensä tieltä, saa hän aloittaa kesken jääneen tehtävänsä uudestaan. Tämä edellyttää tietenkin vakaata kääntymystä ja parannusta.
Hengellinen tehtäväsi alkoi ennen syntymääsi. Se jatkuu elämäsi loppuun asti. Se on kutsumustehtävä ja elämäsi tarkoitus.
Esimerkkinä vanhan liiton pyhät.
Ajatellaanpa Aabrahamia, Moosesta, Daavidia ym. vanhan liiton pyhiä. Kaikilla heillä oli lankeemuksia. Toisilla pitkiäkin väärän tien jaksoja. Samoin oli koko Israelin kansan kohdalla. Mutta aina käännyttyään he saivat Jumalalta armon jatkaa siitä mihin jäivät. Jopa Baabelin kuningas, Nebukadnessar sai jatkaa Jumalan antamassa  tehtävässään nöyrtymisensä jälkeen. Dan. 2:37; 4:23-34.
Aabraham lähti pois Jumalan suunnitelmasta ja matkusti Egyptiin. Siellä hän oli vähällä menettää rakkaan vaimonsa lopullisesti faaraolle. Faarao jo ehtikin ottaa Saarain hoviinsa. Hän sanoi: … ”minä otin hänet vaimokseni”. 1 Moos. 12:19. Mutta faarao antoi Saarain takaisin Aabrahamille. Paluumatka Jumalan tahtoon alkoi. ”Aabram lähti pois Egyptistä, hän ja hänen vaimonsa… Ja hän vaelsi… aina siihen paikkaan, missä hänen majansa oli ensi kerralla ollut…siihen paikkaan, johon hän ennen oli rakentanut alttarin; ja Aabraham huusi siinä avuksi Herran Nimeä.” 1 Moos. 12:9-20 ja 13:1-4. Hän palasi ja jatkoi siitä, mihin oli jäänyt.
Daavid oli haureellisesti ihastunut toisen miehen vaimoon. Kun ei muuten voinut saada himoaan tyydytetyksi tapatti hän miehen. Murhaa, valhetta, peittelyä ja törkeää kieroilua. Kunnes Jumalan profeetta, Naatan, sai Daavidin heräämään ja palaamaan eksymyksensä tieltä. Koko kertomus löytyy 2 Samuelin kirjan luvuista 11-12. Daavid katui syvästi syntiään. Psalmi 51. Hän tunnusti syntinsä, teki parannuksen ja sai armon.
Langennut, esim. eronnut, joko omasta syystään tai muuten, saa omat virheensä ja syntinsä anteeksi kun vilpittömästi nöyrtyneenä katuu ja tunnustaa rikkomuksensa. Hän saa jatkaa siitä, missä tilassa nyt on. Palatessaan eksymyksen tieltä syntinen saa kuulla armon sanan: ”Se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” 2 Kor. 5:17. ”… unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin.” Filip. 3:13.
Jumala ymmärtää erehtyneitä omiaan, ja jopa langennutta, joka syntiretkillään on tuhlannut kaiken kauniin ja puhtaan. Mutta Jumalan armahtavaisuuteen turvaten ei pidä tahallisesti elää synnissä. Luuk.15:11-24.

Jumalan seurakunnasta julistetaan armoa ja totuutta: Sinä saat alkaa uudestaan! Saat nykyisestä tilanteestasi käsin alkaa palvella Herraa seurakunnassa. Jeesus ansaitsi Sinulle armahduksen verellään ja kuolemallaan. Sinä olet puhdas Jumalan lapsi. Usko Jeesuksen Nimessä ja veressä kaikki syntisi anteeksi tässä ja nyt!

Rakas lukija, rukoile sielusi autuuden tähden näin:
Jumala, minä olen syntinen ihminen. En ole välittänyt rakkaudestasi ja totuudestasi. En ole rakastanut Sinua yli kaiken, enkä ole välittänyt lähimmäisistäni ja heidän hädästään. Tiedän, että synnin palkka on kuolema ja ikuinen ero Sinusta. Olen ansainnut ikuisen kadotuksen. Taivaallinen Isäni, tulen nöyrtyen eteesi pyytämään syntejäni anteeksi. Armahda minua ! – Olet luvannut Sanassasi Raamatussa näin: ”… ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne…” Hesekiel 33:11. Käännyn nyt Sinun tykösi, Ihmeellinen veriuhri, Jumalan Karitsa, Jeesus, joka otit pois tuomioni. Sinä otit minun syyllisyyteni päällesi. Turvaan ristintyösi ansioon. Tunnustan syntisyyteni ja kadun tähänastista elämääni. Ota siis pois syntitaakkani. Tahdon tehdä parannuksen syntielämästäni ja seurata Sinua! Tee elämästäni Sinua kunnioittava elämä. Tunnustan tästä lähtien julkisesti, että Sinä Jeesus, olet Herrani ja Pelastajani. Annan elämäni kokonaan Sinulle. Kiitos Jeesus, että nyt saan aloittaa uuden elämän Sinun yhteydessäsi. Tahdon tästä lähtien rakastaa Sinua yli kaiken ja lähimmäistäni, niin kuin itseäni. Turvaan ja luotan Sinun armoosi ikuisesti. Kiitos pelastuksesta, jonka olen saanut ottaa vastaan. Aamen.

Raamattu lupaa meille kaikille: ”Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi…” Jesaja 1:18.
”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:23.

Ole siunattu Jeesuksen Kristuksen Nimessä ja Jumalan Pyhässä Hengessä.

PS. Ellet ole uskoon tultuasi vielä kastettu Jeesuksen Nimeen niin ilmoittaudu nyt kasteelle. Raamattu sanoo näin: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt 2:38.

”Tässä on tie, sitä käykää!” Jes. 30:21.

Siunausta meille!
t. Weijo Lindroos
Turku

Alkusanat

Vilpitön ihminen, joka on ottanut vastaan rakkauden totuuteen ja rehellisesti päättänyt hyväksyä elämänsä ohjenuoraksi apostolisen ajan totuuden, riemuitsee kaikista Raamatun opetuksista, siitä, että Jumala on osoittanut Sanassaan suoran ja selkeän tien. Jumalan totuudesta iloitseminen on aitoa iloa Jeesuksessa, josta sanotaan, että ”ilo Herrassa on teidän väkevyyteenne”. Neh. 8:10. Ilomme aihe kulminoituu Jeesukseen, joka on Totuuden henkilöitymä, joka sovitti syntimme ristillä verellään ja kuolemallaan. ”Eivätkö Hänen puheensa ole hyvät sitä kohtaan, joka oikein vaeltaa?” Miika 2:6-11. Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme ottaessamme vastaan Jeesuksen syntiemme sovittajaksi ja elämämme Herraksi. Pyhä Henki sai aikaan sisäisen muutoksen, että nyt rakastamme Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. ”Me rakastamme, sillä Hän on ensin rakastanut meitä.” 1 Joh. 4:19. Olemme sovinnossa Luojamme kanssa, ja Jeesuksen Kristuksen valtaisa ylösnousemuksen kirkas voittovoima täyttää elämämme!
Pyhä Henki johdattaa Jumalan seurakuntaa jatkamaan apostolisen ajan kristinuskoa sivuuttaen kaikki 2000. vuoden aikana perustetut uskonsuunnat ja niiden opit. Jatkamme siitä mihin he jäivät.

LÄHETYSKÄSKY
Jeesus ilmestyi Paavalille antaen hänelle silmien avaamistehtävän:
”Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.” Apt. 26:17-18. Saman tehtävän Jeesus antoi meille kaikille omilleen. Matt. 28:18-20. Mark. 16:15,16. Luuk. 24:46-49. Joh. 20:19.23. Tämä on yhtenäisen seurakunnan olemassa olon päätarkoitus. Lähetyskäskyn tarkoitus on samalla ”koota yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset”. Joh. 11:52.
Kain oli ensimmäinen uskonnon perustaja, joka keksi oman, ihmistekoisen jumalanpalveluksen. Siitä alkoi hajaannus, sekauskonto, jossa ei otettu huomioon Jumalan suunnitelmaa yhdestä Hänen kansastaan. Aabel taas uhrasi Jumalalle mieluisan uhrin. Näin Aabelista tuli elävän uskon edustaja. Sieltä alkoi tämä noin 6000 vuotta jatkunut riita ihmisperusteisten uskontojen ja elävän uskon välillä. Gal. 4:29-31. Tämän riidan seurauksena Kain tappoi veljensä. Kertomus löytyy 1 Moos.4. luvusta.
Uskonsodat ja ”vääräoppisten” likvidointi Kainin antaman esimerkin mukaisesti on alusta asti ollut ihmiskunnan julminta toimintaa. Niissä raakuuksissa Jumalan antama rakkauden käsky on ollut pilkan kohteena. Markus 12:28-34. Joh. 13:34,35.
Baabelin tornin rakentamispuuhissa uskonnollisuus sai ensimmäisiä järjestyneitä muotojaan. Siellä perustettiin ihmistekoinen uskonto eli Baabel: ”Rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi …” 1 Moos.11. Nuo uskonnot tarvitsevat edelleen nimikyltin, jonka alaisuuteen ihmisiä kootaan. Sellainen on siis Jeesuksen antaman lähetyskäskyn halveksimista. ”On oleva yksi lauma ja yksi Paimen.” Joh. 10:16.
Raamatullinen yhteyden ja lähetyskäskyn perustus on Herramme Jeesus Kristus ja pelastus Hänen verensä kautta sekä Raamatun Sanan opetukset. Jumala ei hyväksy uskonsuuntien nimikylttejä, jäsenkortistoja ja ”pyhiä” rakennuksia kirkontorneineen. ”.. iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” Luuk. 10:20. ”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Apt. 4:12.

BAABEL-sana merkitsee sekoitusta.
Maailman kanssa liittoutuneet kirkkokunnat muotomenoineen ovat aidon Jumalan seurakunnan korvike. Ne aiheuttavat sekaannusta. Niihin eksyneet ihmiset yrittävät rauhoittaa omaatuntoaan uskonnollisilla sakramenttiopeilla ja kirkonmenoilla, ns. jumalanpalveluksilla. Mutta uskonto ei voi antaa harjoittajalleen todellista sydämen rauhaa ja onnea. – Jeesus ei ole uskonnollinen ideologia. ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon.” Matt. 11:28-30.

Jumala puhui maallisen Baabelin orjuudessa (600 luvulla eKr.) olleelle kansalleen lohduttavia sanoja, että se saa palata takaisin Israeliin ja Jumalan suunnitelmaan. Merkittävää on, että apostoli Johannes soveltaa osittain samoja sanoja lopunajan sekauskonnon tilanteeseen, mm. Jeremian luvut 50,51. / Uuden liiton Baabel on siis toisinto vanhan liiton aikaisesta ”porttouskonnosta”: ”Hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, johon sisältyy salaisuus: ”Suuri Babylon, maan porttojen ja iljetysten äiti.” Ilm. 17:5. –  ”Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon (maailmallisuuteen sekoittunut uskonto)! Siitä on tullut riivaajien asuinpaikka ja kaikkien saastaisten henkien tyyssija, kaikkien saastaisten lintujen ja kaikkien saastaisten ja vihattavien petojen pesäpaikka.  Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet (= Se on levittäytynyt kansankirkkoina kaikkeen maailmaan), maan kuninkaat ovat harjoittaneet haureutta hänen kanssaan (= Liittoutunut maailman hallitsijoiden kanssa), ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen ylellisyytensä runsaudesta (kaupallinen uskonto). Sitten kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ”Lähtekää sieltä ulos, minun kansani, ettette tulisi osallisiksi hänen synteihinsä ja saisi osaksenne hänen vitsauksiaan, sillä hänen syntinsä ovat ulottuneet taivaaseen asti.” Ilm. 18:2-5. Vertaa tätä siis Jer. 50:4-8.
Uskonnollinen haureus merkitsee siis yhtymistä ja mukautumista synnin maailman kanssa, mm. ns. kansankirkko. Room. 12:2. Suomessa Baabelin kansankirkkoja ovat ev.lut. kirkko ja ortodoksikirkko. Niihin kuuluminen tai niiden hyväksyminen on siis syntiä Jumalaa ja Hänen seurakuntaansa vastaan.
”Näin sanoo Herra: Katso, minä herätän Baabelia vastaan, Leeb-Kaamain asukkaita vastaan tuhoa tuottavan tuulen. Minä lähetän Baabeliin viljan viskaajat, jotka viskaavat Baabelin hajalleen ja tyhjentävät maan..” Jer. 51:1,2. Leeb Kaamai merkitsee ”vastustajaini keskus”. Baabelin sekauskonto on siis suurin Jumalan työn vastustaja. Sen tähden Pyhä Henki johdattaa aidosti uskossa olevat ulos sieltä. Hän, Pyhä Henki, puhaltaa roskat pois aidosta Jumalan seurakunnasta. Joh. 3:3-8. Apt. 2:2-6. Kaikki ihmisperusteiset nimikylttiuskonnot ovat yhdessä antikristillinen Babylon, osa paavillisen Rooman vääristynyttä uskonnollisuutta. Ilm. luvut 17 ja 18.

Myös uskottomuuteen Jumalaa kohtaan langennutta Jerusalemia nimitettiin portoksi: ”Kuinka onkaan portoksi tullut tuo uskollinen kaupunki..” Jes. 1:21. Samaa porttoutta edustavat kaikki syntimaailman kanssa liittoutuneet valtiot uskontoineen. Juutalaisuus ja kristinuskonto ei tee tässä suhteessa poikkeusta. ”Kuule siis Herran sana, sinä portto!” sanoi Jumala syntimaailman kanssa liittoutuneelle Israelille. Hes. 16:35. Lue koko luku. Samoin nimikristillisyys on tunnettu tosiasia. Se onkin Suomessamme kaikista uskonnoista pahin, Leeb Kaamai eli Jumalan vastustajien keskus. Jer. 51:1. Miksi? – Koska muiden uskontojen olisi vaikea eksyttää oikeita kristittyjä. Kristinuskonto valhe-jeesuksineen osaa parhaiten esiintyä valkeuden enkelinä. 2 Kor.11:4, 14. Room. 16:17,18.
Elävässä uskossa taas on kyse Jumalan Elämästä ihmisessä. Pyhä Henki tulee ihmisen sydämeen pelastuskokemuksessa, uudestisyntymisessä eli uskoon tulemisessa. Joh. 3:3-5. Tässä tuleekin esiin puhtaan kristinuskon ainutlaatuisuus, joka on elävä usko Jeesukseen, elämä yhdessä Jeesuksen kanssa. Se ei ole kristinuskontoa, nimikristillisyyttä, vaan aitoa kristinuskoa! Nämä kaksi asiaa on osattava erottaa toisistaan. Raamatullisesti uskoon tullut ja sen jälkeen kastettu ihminen voi ylistää Jumalaa kristitty-nimestä: ”.. ylistäköön tästä nimestään Jumalaa.” 1 Piet. 4:16.
– Väliin on huomautettava, että synnin tila ja synnin teot saadaan anteeksi vain Jeesuksen sijaisuhrin kautta. Hän kuoli Golgatan ristillä meille kuuluvalla paikalla. ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi…” Jesaja 53:5. Syntimme on sovitettu Jeesuksen veren kautta! Ylistetty olkoon Jumala! 1 Piet. 1:3. Uskoon tulemisen jälkeen emme enää tahdo elää synnissä. Olemme synnistä vapautettuja. Room. 6:4,11,22. Emme siksi enää jää kuulumaan kirkkoihin, jotka ovat synnin ja riivaajien pesiä. Ilm. 18:2.

Jeesus meni Taivaaseen, josta lähetti Pyhän Hengen omilleen. Jokainen, joka ottaa vastaan Jeesuksen Pelastajakseen ja tekee parannuksen synneistään, saa ottaa vastaan myös Pyhän Hengen kasteen. Apt. 2.. 2 Kor. 6:1,2. Room. 8:9. Ja upotuskaste vedessä Jeesuksen Kristuksen Nimeen kuuluu pelastusprosessiin. Markus 16:15-20; Joh.14:16,17,26; 16:13,14; 1 Kor. 15:1-8; Apt.1:5-8; 2:38-42; 22:16.
Aidot kristityt elävät pyhityselämää keskinäisessä rakkaudessa ja yhteydessä. He elävät todeksi Mestarinsa opetuksia rakastaen Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistään niin kuin itseään. Joh.13:34-35. Synti ja maailmallisuus ei enää hallitse näitä ikuisesti eläviä Jumalan ihmisiä. Emme ole kiinnostuneita tämän maailman viihteistä. ”Ja hän kehotti heitä sanoen: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta.” Apt. 2:40. ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” 1 Joh.2:15-17.

SUURI PORTTO.
”Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa, ja puhui minulle sanoen: ”Tule, minä näytän sinulle sen suuren porton tuomion, joka istuu paljojen vetten päällä, hänen, jonka kanssa maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet ja jonka haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet.” Ilm.17:1-2.
Enkeli lupaa siis näyttää Johannekselle ”sen suuren porton tuomion”. HUOM! Siinä mainitut ”maan kuninkaat” ovat harjoittaneet haureutta porton kanssa. Uskonnon yhtyminen maailmaan tarkoittaa, että se on yhtynyt haureelliseen liittoon maan kuninkaiden kanssa. Alkuseurakunta ei puhtaassa vaiheessaan antautunut liittoon neljännen pedon eli Rooman maailmanvallan kanssa. Valtioita sanotaan pedoiksi. Dan. 2:31-45 ja 7. luku. Portto ratsastaa siis petovaltioiden keskuudessa, ”paljojen vetten päällä” . Mitä nuo ”paljot vedet ” ovat? – ”Ja hän sanoi minulle: ”Vedet, jotka sinä näit, tuolla, missä portto istuu, ovat kansoja ja väkijoukkoja ja kansanheimoja ja kieliä.” Ilm.17:15. ”Ja nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä ja piti kädessään kultaista maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia.” Ilm. 17:4. ”Porttonainen” juottaa uskontonsa kauhistuksia ja haureutensa riettauksia kaikille kansoille. Siitä se saa maksun mm. kaupallisen kristillisyyden muodossa.

Mikä tuo Raamatun ilmoittama porttonainen siis on?
”Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: ”Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti.” Ilm. 17:5.
Porton otsassa oleva nimi auttaa sen tunnistamisessa. Babylon nimi merkitsee ”sekoittaa, saattaa hämmennyksiin”. Babylon-portto on siis jotakin, joka saa aikaan sekaannuttavaa hämmennystä. Siinä on sekoitus oikeaa ja väärää. Mutta Ilm. 17,18 luvut antavat monia merkkejä, jotka kaikki sopivat kansankirkkoihin ym. maailman kanssa liittoutuneisiin uskonsuuntiin.
Koska Babylon on äiti, on sillä oltava myös tyttäriä. Niitä on paljon. Ne ovat äitinsä jalanjäljissä kulkevia porttoja. Portto ja Baabel ovat sama asia.

HISTORIAN TIETOA AVUKSI
Persialaiset valloittivat muinaisen Babylonian valtakunnan v. 538 eKr. Eikä Ilmestyskirjan kirjoittamisen aikoihin (noin vuonna 97 jKr.) Babylonian valtakuntaa tai Baabelin kaupunkia enää ollut. Kysymyksessä on siis muinaiseen Babyloniaan verrattava asia. Babylon oli muinainen suurvalta. Sitä oli myös Rooman maailmanvalta Ilmestyskirjan kirjoittamisen aikoihin.
Tarkoittaako ”suuri portto, maan kauhistuksien äiti” siis Rooman valtakuntaa? – Ei, vaan Ilmestyskirjan kuvakielessä tarkoitetaan Rooman valtakunnan pääkaupunkista alkanutta pakanallista valtauskontoa, roomalaiskatolista kansankirkkoa ja myöhemmin syntynyttä Vatikaanivaltiota, jonka päänä on paavi. Se on uskonto yhtyneenä maailmaan pahimmassa muodossa, ”maan porttojen ja kauhistusten äiti”.
”Rooman kaupungista käytetään Babylon nimeä sekä juutalaisessa että alkukristillisessä ilmestyskirjallisuudessa” (Iso Raamatun Tietosanakirja / Babylon). –
Kirkko-Baabelin esikuva löytyy siis muinaisesta Babylonian valtakunnasta, jossa oli orjuutettua Jumalan kansaa. Heidät oli viety orjuuteen syntiensä tähden. 2 Aikak.36:14-21. Dan. 1:1,2. Samoin kävi uudessa liitossa suurelle osalle Herran kansasta: se joutui maailman kanssa yhtyneen kirkkokunnan orjuuteen. Tuo orjuuttajalaitos on sittemmin jakaantunut lukuisiksi orjaleireiksi eli uskonsuunniksi. – Mutta vapauden sanoma kuului silloisille Baabelin orjille samoin kuin meillekin: ”Paetkaa Baabelista ja pelastakoon kukin henkensä, älkää hukkuko sen syntiin….” Jer.51:6. – Vertaa Ilm.18:4-5.
”Paetkaa Baabelista”, älkääkä yrittäkö parantaa sitä, koska se ei parane. ”’Me olemme koettaneet parantaa Baabelia, mutta ei hän ole parantunut. Jättäkää hänet ja menkäämme pois, kukin omaan maahansa; sillä hänen tuomionsa ulottuu taivaaseen asti, kohoaa pilviin saakka.” Jer.51:9. / ”Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti..” Ilm. 18:4-5. Sinne kuuluva ihminen on osallinen sen synteihin.

Ensi vuonna Jerusalemissa!
”Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra, tulevat israelilaiset yhdessä Juudan miesten kanssa; he kulkevat itkien lakkaamatta ja etsivät Herraa, Jumalaansa. Siionia he kysyvät, sitä kohden ovat heidän kasvonsa käännetyt. Tulkaa! He liittyvät Herran kanssa iankaikkiseen liittoon, jota ei pidä unhotettaman. Kadonnut lammaslauma oli minun kansani. Heidän paimenensa olivat vieneet heidät harhaan eksyttäville vuorille; he kulkivat vuorelta kukkulalle, unhottivat lepopaikkansa.” Jer.50:4-6.
”… tulkaa, julistakaamme Siionissa Herran, meidän Jumalamme, tekoja.'” Jer.51:10. Mekään emme tahdo julistaa pelastussanomaa kirkoista käsin, vaan Jumalan seurakunnasta, Siionin vuorelta. Siellä oli Golgatan risti, jossa sovitettiin syntimme. Jumalalla ei ole muuta sanomaa kirkoille kuin kutsua omansa ulos niistä.
Baabelin orjuudesta palannut Herran kansan jäännös suunnisti kohti Siionin vuorta. Sama osoite on meilläkin hengellisesti. Tämä Siion ei siis enää ole Israelissa oleva käsin kosketeltava vuori, vaan se on Raamatussa olevien Siionin vuorta koskevien lupausten täyttymys, ikuinen ja kestävä kallioperustus: Jes. 2:1-3; Jooel 2:32; 1 Kor.3:11; Matt.16:18, Gal. 4:22-31, ym… ”Sillä te ette ole käyneet sen vuoren tykö, jota voidaan käsin koskea …, vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö… uuden liiton välimiehen, Jeesuksen tykö .. ja vihmontaveren tykö … ” Hebr. 12:18, 22. Siionin vuorella, sen Golgatan kukkulalla, valmistettiin ikuisesti kestävä kallioperustus ihmisen elämälle! Tämä perustus kestää elämässä ja kuolemassa, halki ikuisuuksien. Psalmi 125.
”Ensi vuonna Jerusalemissa” -liikehdintä alkoi voimistua 1800 -luvun lopulla. Juutalaiset alkoivat suunnata askeleensa kaikkialta maailmasta takaisin isien maahan, Israeliin, Siioniin: ”He kulkevat itkien ja etsivät Herraa, Jumalaansa. He kysyvät tietä Siioniin, suuntaavat kulkunsa sinne: ’Tulkaa, liittykäämme Herran kanssa iankaikkiseen liittoon.” Jer. 50:4,5. – – – ”Ensi vuonna Jerusalemissa!”
Vuonna 1948 Israelista tuli itsenäinen valtio lähes 2000 vuoden diasporan jälkeen. Eikä ollut sattumaa, että Kuolleen meren kirjakääröt, ns. Gumranin löydökset, tulivat päivänvaloon samoihin aikoihin Israelin itsenäistymisen kanssa. Gumranin luolista löytyi mm. Jesajan kirja, jossa kerrotaan Israelin ennalleen asettamisesta. HUOM! Ajattele! Näen Israelin ennallistamisessa kohtalonyhteyttä Jumalan seurakunnan kanssa: Israel ja seurakunta kulkevat käsi kädessä samaa tietä ja kohti samaa osoitetta, ”Siionia” kohti. Osoite on täydellinen yhteys Jumalan ja Hänen alkuperäisen suunnitelmansa kanssa Jeesuksen Kristuksen kautta. Efes.2:19-22.
5 Moos. 4:27-31. Jes. 2:2. Jer. 50:4-7; 30:24,25,31. Hes. luvut 36-39. Hoos. 3:5. Aam. 9:9. Jooel 3:1-21. Sak. 8:23; 12:10; 13:8-9. Room. 11:26.

Maanpakolaisuudesta palaava Israelin kansa kulkee kaikista maista Israeliin kohdatakseen siellä Pelastajansa Jeesuksen. Samoin tulee seurakunta ulos kaikista ihmisperusteisista uskonnoista takaisin alkuperäiseen kristinuskoon, Siionin vuorelta alkaneeseen elävään uskoon. Näin seurakunnan ja Israelin yhteisenä päämääränä on ”YKSI LAUMA JA YKSI PAIMEN!” Joh.10:16.

Juutalaisten evankeliointi on tässä vaiheessa Jumalan seurakunnan suuri haaste.
Diaspora (hajaannus) on toistunut useita kertoja Israelin sekä myös seurakunnan kohdalla. Mutta Jumala on yhä uudestaan kutsunut kansaansa takaisin armon ja totuuden tielle. Hän on toistuvasti lähettänyt profeettojaan kutsumaan kansaansa parannukseen ja takaisin liittoonsa. 2 Aikak. 36:15-16. ”Palatkaa, te luopiolapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni. Minä noudan teidät, yhden ainoankin kaupungista ja kaksi heimosta, ja tuon teidät Siioniin.” Jer. 3:14.  Lopunaikana Jumalan tahto on tapahtuva lopullisesti. Niin on kirjoitettu: ”Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.” Luuk. 13:34. ”Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennen kuin sanotte: ’Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran Nimeen.'” Matt.23:39.
”Sillä minä en tahdo, veljet – ettette olisi oman viisautenne varassa – pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku  on sisälle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva, niin kuin kirjoitettu on: ”Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista. Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.” Room.11:25-27. Lue myös Room.11:17-24.
”Sen jälkeen israelilaiset kääntyvät ja etsivät Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastansa. Vavisten he lähestyvät Herraa ja hänen hyvyyttänsä päivien lopulla.” Hoosea 3:5. Jumalan sanan lupaukset ovat tarkoitetut seurakunnalle ja Israelille. 1 Kor.10:11; 2 Kor.1:20; Efes.2:14-22.

LISÄÄ PORTTOKIRKON TUNNISTEITA:
”Ne seitsemän päätä ovat seitsemän vuorta, joiden päällä nainen istuu.” Ilm.17:9.
Rooman kaupunki on tunnetusti ”seitsemän kukkulan kaupunki”. Perinteiset kaupungin seitsemän kukkulaa ovat Collis Palatinus (Palatium), Collis Aventinus, Collis Capitolinus (Capitolium), Collis Quirinalis, Collis Viminalis, Collis Esquilinus ja Collis Caelius.
”Ja nainen, jonka sinä näit, on se suuri kaupunki (Rooma), jolla on maan kuninkaitten kuninkuus.” Ilm 17:18.
Silloisella Roomalla oli maan kuninkaitten kuninkuus. Ilmestyskirjan kirjoittamisen aikoihin sieltä käsin hallittiin koko maailmanvaltaa. Siellä oli Keisarin valtaistuin. Mutta siellä oli sittemmin myös (300 luvulta jKr. alkanut) uskonnollisuuden keskus, josta käsin aitoja kristittyjä yritettiin hallita, heitä vainottiin ja tapettiin joukoittain.
Kirkko keksi myös ovelan juonen ja korvasi ihmismieliä kiehtovilla sakramenteilla puuttuvan Pyhän Hengen toiminnan. 2 Kor. 11:4,13-15. Petollisesti toimien se sai valhejärjestelmäänsä mukaan myös elävässä uskossa olevia kristittyjä. Sama valkeuden enkeliksi pukeutunut Saatana toimii edelleen kirkoissa!
Pietari kirjoitti ensimmäisen kirjeensä Roomasta: ”Tervehdyksen lähettää teille Babylonissa oleva seurakunta, valittu niin kuin tekin.” 1 Piet.5:13. Babylonissa oleva seurakunta tarkoitti Rooman kaupungissa olevaa Jumalan seurakuntaa, joka ei kuitenkaan ollut yhtynyt maailman ja sen uskontojärjestelmän kanssa. Kansankirkkohan syntyi Roomassa noin 300 vuotta apostolisen ajan jälkeen. Mutta Roomaa sanottiin siis Babyloniksi jo apostolisena aikana, koska kristittyjä vainoava keisari Neron aikainen murhahenki toimi siellä:
”Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä.” Ilm. 17:5,6. Siinä siis porttonaista kuvataan Jeesuksen todistajien surmaajaksi. Historia kertookin, miten Rooman maailmanvalta ja sen kanssa yhtynyt uskonto (luopiokristityt) on surmannut miljoonia Jeesukseen uskovia mitä kauheimmissa olosuhteissa. Se on se sama Kainista alkanut murhan henki, joka yhä toimii kaikissa uskonnoissa. Vainoojan murhahenki toteutti Jeesuksen ennustusta mm. Joh. 16:2-3. Ja tuo sama henkivalta odottaa, miten taas pääsisi käsiksi oikeisiin Jeesuksen seuraajiin, jotka pitävät voimassa vanhurskautta saarnaten parannusta ja kääntymistä takaisin alkuperäiseen apostoliseen uskoon!
Ilm.18:24 sanoo: ”… hänestä (kirkosta) on löydetty profeettain ja pyhien veri ja kaikkien veri, jotka maan päällä ovat tapetut.”
Babylonian portto on siis valtiovallan keskellä oleva maailman hallitsijoiden hyväksymä uskontolaitos, joka vihaa elävässä uskossa olevia parannuksen saarnaajia, varsinkin niitä, jotka paljastavat kirkon olevan sielunvihollisen perustama eksytyslaitos. Vertaa 2 Kor. 4:4, 13-15.
Eräs merkittävä asia Babylonin uskonnon tunnistamisessa on, että sen sisältä löytyy Jumalan kansaa. Heitä siis kehotetaan irrottautumaan siitä:
”Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta.” Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.” Ilm.18:3-5.
Porton sisällä on Jumalan kansaa. – Missä järjestelmässä voisi olla sisällä uskossa olevia? – Tiedämme vastauksen, että kansankirkkoihin on aina kuulunut myös niitä, jotka ovat tulleet uskoon ja sen jälkeen jopa käyneet raamatullisella upotuskasteella vedessä. Mutta tietämättömyytensä ja väärän opetuksen johdosta ovat jääneet kirkon piiriin juomaan porton viiniä (= eksyttävää opetusta). Sen johdosta heidän kontrollintajunsa on pettänyt. Uskontoviinin sekoittamina he eivät osaa erottaa hyvää pahasta, vaan huojuvat ja horjuvat uskontomenoissaan. Raittiuden Henki ei saa heissä tilaa.

Jumalasta luopunutta Vanhan liiton Israelia sanottiin portoksi sen kääntyessä maailmallisuuteen. Yhtyessään maailmaan se oli uskoton Herralleen. Sen tähden sille määrättiin rangaistus haureus- ja aviorikoslain mukaan. ”Minä tuomitsen sinut sen mukaan, mitä on säädetty avionrikkoja- ja verenvuodattaja-naisista.” Hes. 16:38. / ”Hänen luoksensa tultiin, aivan kuin tullaan porttonaisen luo: niin tultiin Oholan ja Oholiban luokse – noiden iljettävien naisten. Mutta vanhurskaat miehet tulevat tuomitsemaan heidät sen mukaan, mitä on säädetty avionrikkoja-naisista ja mitä on säädetty verenvuodattaja-naisista; sillä he ovat rikkoneet avion.” Hes. 23:44-45. Avionrikkoja-vaimo on siis sellainen, joka miehensä sijaan ottaa vieraita! Tätä Raamattu vertaa kirkkojen yhtymiseen maailman kanssa.
Oikeat Jeesuksen lampaat kuulevat Herransa kutsun ja tulevat ulos uskonnoista. ”Niin menkäämme siis Hänen tykönsä ”ulkopuolelle leirin”, Hänen pilkkaansa kantaen.” Hebr. 13:13. ”… ja lampaat seuraavat Häntä, sillä ne tuntevat Hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä.” Joh.10:4-5. ”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.” Joh.10:27-28.

KAUPALLISUUS.
Porttouskonto tunnistetaan myös sen kaupallisuudesta. ”maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta.” Ilm.18:3. Niitä uskonnollisella kaupanteolla rikastuneita ”maan kauppiaita” on paljon. Katolista kirkkoa pidetään maailman rikkaimpana laitoksena. Tuosta samasta hengestä alkanut menestysteologia on tunnettu uskonnollisesta kaupanteostaan sekä manipuloivalla huijauksella kerätystä rikkaudesta. Mm. TV-saarnaajat. ”Ahneudessaan he valheellisin sanoin pyrkivät hyötymään teistä.” 2 Piet. 2:3.
Näin katolinen kirkko osoittautuu myös kaikkien menestysteologien äidiksi. Mutta ko. rikkauden keräämiseen ovat syyllistyneet myös yksityiset menestysteologisten suuntien johtohenkilöt, rahanahneet kieroilijat, jotka kahmivat omaisuutta itselleen Jumalan työhön uhratuista varoista. !!!

Nainen, joka huoraa, myy itseään ja palvelujaan, on portto! Saman periaatteen mukaan siis myös kirkko on portto. Sehän myy tuotteitaan ja palvelujaan ottaen asiakkailtaan vastaan mm. kirkollisveron. Sellaisella portonpalkalla se on rikastunut. Mutta oikean kristillisyyden keskellä ei myydä Jumalan sanaa:
”Sillä me emme ole niin kuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa; vaan puhtaasta mielestä, niin kuin Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edessä, me Kristuksessa puhumme.” 2 Kor.2:17.
Tämä asiasisältö laajentaa Baabel-uskonnon piiriä: Baabelin sekauskonto koostuu ekumeenisesta liikkeestä, luterilaisesta maailmanliitosta sekä kirkkojen maailmanneuvostosta niiden kaikkine jäsenkirkkoineen. Ne kaikki yhdessä ovat yhtä suurta portto-uskontoa. Mutta siihen on yhtynyt myös menestysteologinen uskonsuuntaus sekä eräät karismaattiset piirit ja suurin osa ns. vapaista suunnista. Ne kaikki mahtuvat kategoriaan: ”Jos raha loppuu, loppuu toimintakin.” Yksikään ihmisen perustama ns. ”seurakunta” ei ole Jumalan seurakunta. Ja ns. hteiskristillisyys on samaa porttouskontoa!
Mutta toinen asia on, että seurakuntatoiminta tarvitsee rahaa mm. kokouspaikkoja, painotuotteita yms. varten.

Menestysteologian yhteys Baabeliin on siis todistettu.
Raamatun varoituksista ei olla piitattu. Jeesus sanoo näin: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle!” Matt.6:19. Selvä sana!
”Totisesti minä sanon teille: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. Ja vielä minä sanon teille: helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” Matt. 19:23-24. Jeesus opettaa siis yksiselitteisesti rikkauden vaaroista. Mutta Raamattu opettaa myös, että Jumala johdattaa joillekin uskoville hyvän toimeentulon sekä rikkautta. Rehellisellä työllä ja toiminnalla ansaittu rikkaus ei ole väärin. Kiitos Jumalalle Hänen moninaisesta siunauksestaan seurakunnassa. Siunaamme varakkaita uskovia, mutta kehotamme heitä Raamatun sanalla: ”Neuvo niitä, jotka tässä maailmanajassa ovat rikkaita, etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen vaan Jumalaan, joka antaa meille kaikkea runsaasti nautittavaksemme. Neuvo heitä tekemään hyvää, rikastumaan hyvistä teoista, olemaan anteliaita ja jakamaan omastaan. Näin he kokoavat itselleen aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, jotta saisivat todellisen elämän.” 1 Tim. 6:17-19.
Myös Paavali varoittaa monissa kohdin uskovia haluamasta rikkautta. 1 Tim. 6:8-11. Room.12:16. ym.
Kaikista Raamatun varoituksista huolimatta eräät rohkenevat opettaa, miten Jumala muka tahtoo antaa omilleen suuria rikkauksia. Näin he lietsovat uskovien sydämiin maailmanmielisyyttä. Vertaa Deemas. 2 Tim. 4:10. ”Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä.” 2 Piet. 2:2-3. Maailmanmielinen rikastumisen halu on siis yhtymistä portto-Baabelin vallassa olevaan uskontohenkeen. 1 Joh.2:15-17; Jaakob 2 ja 5 luvut. ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta!” (Apt.2:40) sekä sen rahanahneudesta!

Kaikki ihmisten perustamat ”seurakunnat” ovat yhteisesti antikristillinen järjestelmä, Baabelin sekauskonto!

TARKENNUSTA
Ilmestyskirjan 17:3. mainittu ”peto” on Rooman valtiovalta, josta mainitaan Ilm. 13 luvussa ”ensimmäisenä petona”. Portto on sen keskellä toimiva suuri uskonnollisuuden keskus, Rooman kaupungista noussut roomalaiskatolinen maailmanuskonto. Se oli silloisten maan kuninkaiden käyttämä ja ylläpitämä instituutio. Näin uskonto yhtyi valtion ja sen kuninkaitten kanssa ratsastamalla niiden avulla maailmanherruuteen. Sillä tavalla siitä tuli maailman kanssa liittoutunut portto. Sellainen toiminta oli silloin ja on yhä pahinta haureuden muotoa. Jumala on monissa paikoin varoittanut omiaan sellaisesta liitosta. 2 Kor.6:14-18. Room.12:2. Apt.2:40.
Uskontojen ekumenia ja ns. yhteiskristillisyys, Baabel, on pedon selässä ratsastava (valtiovallan tukema) porttonainen. Ilm. 17. – (Jumala varoittaa omiaan myös fyysisestä haureudesta. 1 Kor. 6:15-20. 7:2. Kol. 3:5,6. 1 Piet. 4:1-3.)
Kaikki ns. kristilliset kirkot ovat maailman hyväksymiä ja ovat siten yhtä äitiporton kanssa. Ne juottavat ihmisiä juovuttavalla haureuden uskontoviinillä. Siitä viinistä tulee hengelliseen humalaan, jolloin ei enää pysty kontrolloimaan tekemisiään.

HUOM! Alkuseurakunnalla ei ollut ollenkaan tunnustettua asemaa yhteiskunnassa. Eikä Jumalan seurakunnan edelleenkään kuulu olla maailman tunnustama ja hyväksymä? – Meidän ei pidä etsiä maailman suosiota!!!
Kansankirkkoviiniä eli sieltä tarjottavaa sekoittavaa opetusta ”juoneet” ihmisparat menevät mitään ajattelematta mukaan eksyttäviin kirkkokuntiin ja mm. niiden keksimiin lapsikasteharhoihin ja ”suvaitsevaisuusoppeihin”. Eksyneinä he ovat valmiit viemään lapsensakin tuon porttonaisen syliin. Mm. luterilainen kansankirkko on edelleen samassa hengessä katolisen kirkon kanssa. Se erosi äitiportosta näennäisesti 1500 luvulla. mutta muodosti sitten toisen kansankirkon (porton tytär). Kuitenkin se säilytti emäkirkkonsa pääsakramentin, lapsikasteen sekä monta muuta eksytystä. Suomen kansa on juonut luterilaisen porton haureuden viiniä n. 500 vuotta. Lähes koko kansa onkin sen johdosta uskonnollisessa humalassa. Ilouutinen kuitenkin on, että kirkosta erotaan jo suurin joukoin! Kiitos Jumalalle!
Mutta uskonnollista Baabelin sekasotkua on siis tarjolla myös kirkon ulkopuolella. Muotomenoilla sekoitettua ”haureuden vihan viiniä” tarjoillaan nyt monissa sellaisissakin piireissä, joissa oikeat uskoon tulleet eivät osaa sitä varoa. Esim. helluntaikirkko on eräs Baabelin porton uusi jäsenryhmittymä. Mutta hengellisesti portossa sisällä ovat kaikki kahdentuhannen vuoden aikana perustetut uskonnot.
Uskonnonvapauslaista asti (1922) kansankirkon asema on alkanut heiketä. Se on kiitosaihe Jumalalle! ”Kristuksen kirkkauden evankeliumi” (2 Kor.4:4) on alkanut loistaa. Tämä hengellinen ”raittiusliike” levittää valoaan. Ulos Baabelista koottu Jumalan seurakunta on raitishenkisyyden asialla. Oikeat uskovat ovat jo alkaneet selvitä humalastaan ja tulevat joukoittain ulos Baabelista. Näin raittiuden Henki johdattaa. ”Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden Hengen.” 2 Tim.1:7. 1 Tes. 5:4-11.

Baabelin pääpaikka on siis paavin johtama valtio, Vatikaani Rooman keskellä, jossa paavi istuu kultaisella istuimellaan. Hän on antikristus, jonka Jeesus tuhoaa tulemuksessaan. 2 Tess. 2:8. Katolisen kirkon jesuiitta Ribera kehitti 1500 luvulla opin, että antikristus tulee vasta lopunaikana. Se on siis katolinen harhaoppi, jolla yritettiin salata se tosiasia, että paavi on antikristus.

Uloslähdön kutsu löytyy myös tästä:
”Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa; en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta. Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa. Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.” 1 Kor.5:9-13.
Emme voi poistaa syntiä maailmasta ja siihen mukautuneista ns. kansankirkoista. Ainoaksi mahdollisuudeksemme jää siis lähteä itse siitä ulos. –
Älä siis anna nimesi kuulua enää päivääkään uskonnollisten järjestelmien jäsenkortistoihin. Eroa kirkosta välittömästi!

LEEB KAAMAI.
Baabelin porttokirkon ruma järjestelmä on pahin ja julmin Herran kansan eksyttäjä. Se on ”Leeb-Kaamai”, Jumalan vastustajain keskus. Jer.51:1.
Se on 2 Tes. 2:10-12 mainittu väkevä eksytys, jonka keskellä toteutuu Matt.24:5,24 ja 7:15-29. Sen tähden Pyhä Henki johdattaa Jumalan kansaa irti Baabelista.
Tähän raamatulliseen totuuden taistelurintamaan kutsutaan mukaan nyt koko Jumalan kansa. Meitä kutsutaan Jesuksen kuninkuuteen ja jättämään Baabel sekä matkaamaan Siionin vuorelle ja siellä olevaan taivaalliseen Jerusalemiin. Ilm. 21:1-10. Hebr. 11:10,16.
Otatko kutsun vastaan? Psalmi 45:5. 80:20. 2 Kor. 10:3-6. Efes. 6:10-19.

Rakas uskossa oleva veli tai sisar! Älä jää taistelemaan yksin. Siinä et onnistu! Tule Jumalan seurakunnan yhteyteen. Huolehdi myös, ettet jää entiseen uskontoosi nähden katkeruuden tai vihan kahleisiin. ”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” Snl. 4:23.
Älä loukkaannu äläkä loukkaa lähimmäisiäsi! Älä anna sydämesi saastua vikoilun ja arvostelun hengestä. Anna anteeksi ja pyydä katuen anteeksi! Korjaa asiasi Jumalan ja ihmisten kanssa! Tee se jo tänään. Et voi olla oikeassa suhteessa Jumalaan, ellei suhteesi muihin Jumalan lapsiin ole oikea (myös väärällä tiellä ja väärissä opeissa oleviin)! Etsi nöyryyttä. Esiinny matalalla profiililla. Näin sinulla on oleva lepo ja rauha Jeesuksessa! Matt. 11:28-30. Ota vastaan opetusta! Apt. 8:30-31. Ef. 4:11. Mutta tarkista, että se todella on Raamatun opetusta. Älä tinki Raamatun totuudesta, vaikka se loukkaisi syvästikin lähimmäisiäsi. Totuus ja rakkaus ovat kytketyt toisiinsa nöyryyden siteillä! Ei ole toista ilman toista! ”Totuutta noudattaen rakkaudessa!” Efes. 4:15. Keskustele elämäntilanteestasi Jumalan kanssa päivittäin! Aloita päiväsi rukouksella, ja tee päivän päätyttyä tili päivän tapahtumista. Toimi aina puhtaista motiiveista, usein tarkistaen, että vaellat nöyryyden tietä. Rukoile paljon kielillä. Ja jos et vielä ole ottanut vastaan Pyhän Hengen kastetta, niin ala nyt rukoilla, että Jeesus täyttää sinut Hengellään. Hän tahtoo sen tehdä. Luuk. 11:13. Matt. 3:11. Apt. 2. Silloin saat alkaa uusin kielin ylistää Jumalaa! … ”Pyhän Hengen lahjan vuodatettiin pakanoihinkin (mistä se tiedettiin?), sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa!” Apt. 10:45-46. 8:14-17. / 1 Kor. 14:2.
Kun hengellinen elämäsi on kunnossa, vaikuttaa Pyhä Henki sydämessäsi rakkautta. 1 Joh. 4:10,11,19. ”Hän johdattaa teidät kaikkeen totuuteen!” Joh. 16:13. Tässä asiaintilassa voit alkaa koota paikkakuntasi uskovia kokoontumaan apostolisena paikallisseurakuntana Baabelin ulkopuolella. Aloita rukoillen! Jeesus on oleva kanssasi! Hän tahtoo nyt koota hajallaan olevat Jumalan lapset yhteen, ”niin kuin kanaemo kokoaa poikansa siipiensä alle”. Joh.11:52. Luuk.13:34.  Kutsu mukaan sellaisia, jotka tahtovat alkaa toteuttaa apostolista kristinuskoa. Siitä alkaa Jumalan seurakunnan ennalleen asettaminen paikkakunnallasi. Jos kotikunnassasi jo toimii seurakunta ulkopuolella uskonsuuntien, niin mene siihen kokosydämisesti mukaan. Uutta ei silloin enää pidä aloittaa. Huom!
Hänen verensä puhdistaa sinut kaikesta synnistä, mm. kirkkouskonnosta. 1 Joh. 1:7.
Uskossa olevien raamatullinen yhteys (Apt.4:32) voi toteutua vain ed. m. periaatteilla Jumalan seurakunnan yhteydessä, seurakunnan, joka koostuu uudestisyntyneistä pyhistä ja joka ei mukaudu tämän maailmanajan mukaan. Room.12:2. Joh. 13:34-35. ”Että he olisivat täydellisesti yhtä!” Joh. 17:23.
Ennen kaikkea meitä elävässä uskossa olevia yhdistää Jeesus. Siksi elävän Jumalan seurakunta kokoontuu ja toimii Hänen Nimessään ja vain Hänen ympärillään! Kol. 3:17. 1 Kor. 1:2. 1 Tim. 3:15. 1 Tes. 2:14. Sananopettajien tehtävä on ohjata seurakunta sekä uudet uskoon tulleet pysymään ”apostolien opetuksessa”. Apt. 2:42. Se on meidän yhteinen tehtävämme. Kol. 3:16. Meillä on yksi Herra, yksi seurakunta ja yksi kaste sekä sama oppi. Efes. 4:3-6. 1 Tim. 1:3. 1 Tim. 6:3-5. 1 Kor. 1:10.

Tässä ei ole kysymyksessä uuden seurakunnan aloittaminen, vaan aivan päinvastoin, poistuminen uusista, apostolisen ajan jälkeen syntyneistä uususkonnoista, ns. ”seurakunnista”, Baabelista, ja palaaminen alkuperäiseen seurakuntaan.
Kaikki Kristuksen ruumiin jäsenet ovat yhdessä kunkin paikkakunnan Jumalan seurakunta. Jumala ei ole perustanut muita seurakuntia. Siksi kutsumme kaikkia rakkaita uskossa olevia rakentamaan tätä yhteyttä! Uskonnollisuuteen eksyneet jääkööt rakentamaan ekumeenista Baabelin porttouskontoa ja sen ”yhteiskristillisyyttä”.
Älä siis enää ole mukana alkuseurakunnan jälkeen alkaneissa liikkeissä!
Nyt on kysymyksessä 2000 vuotta sitten Jerusalemista alkanut herätys, johon Pyhä Henki taas kutsuu kaikkia Jumalan lapsia! Jeesus perusti oman seurakunnan ostamalla ihmiset verellään. Ilm. 5:9-14. Siinä me tahdomme olla! Ristillä perustettu Kristuksen ruumis on ainoa Raamatun tuntema ja tunnustama seurakunta. Joh. 2:19-22. 1 Kor. 3:16,17. ”Mutta te (uskoon tulleet) olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne Hänen jäseniänsä!” 1 Kor. 12:27. 1 Piet. 2:5. Ja Apt. 18:8 kertoo, miten ed. m. korinttolaiset tulivat Kristuksen ruumiin jäseniksi: = ”.. Myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat ja heidät kastettiin!” / ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu!” Alkuseurakunnassa ei ollut mukana yhtään kasteesta kieltäytyvää. Samoin on laita meidän keskuudessamme. Kaikki uudet mukaan tulevat kastetaan upotuskasteella vedessä Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen ellei heitä ole uskoon tultuaan vielä kastettu.
Kastetilaisuus järjestetään sinua varten ensi tilassa. Ota yhteyttä.
Tässä kirjoituksessa esitetty elävä usko Jeesukseen on Raamatun opettamaa ”rakkauden kautta vaikuttavaa uskoa”. Gal. 5:6.
Tämä on kirjoitettu kaikille ihmisille, varsinkin uskossa Jeesukseen oleville. Vertaa 1 Kor. 1:2: ”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin.”

Rukous- ja siunausterveisin
Weijo Lindroos
Turussa olevasta Jumalan seurakunnasta.

Jeesus on tulossa takaisin! On siis heräämisen aika.

Raamatun mainitsema ”YLKÄ TULEE!” –oppi kuuluu lopunajan seurakunnan ennalleen asettamiseen. Matt.25:6. Tämä sanoma saa uskovat heräämään (Matt. 25:7) eli tulee herätys! Sen lopputulos on ennustettu: ”Kaikki nämä nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.” Mat. 25:7. / Eikö unesta herääminen ja sitten nouseminen olekin heräämistä? Ensin oltiin unessa, sitten herättiin.  Matt. 25:1-13.
Mainittu herätys koskettaa koko kristikansaa. ”Kaikki nousivat”. Se on tuo odotettu suuri lopunajan herätys, jossa Jeesuksen veriuhri, Golgatan armotyö, tulee kirkastumaan täydessä merkityksessään kaikille uskoon tulleille. Se johtaa automaattisesti siihen, että uskossa olevat alkavat elää yhdessä Jeesuksen kanssa, sekä evankelioida. Sitä varten Hän täyttää omansa Pyhällä Hengellä, Voiman kasteella (Öljyä lamppuihin). Sen johdosta ihmisiä alkaa tulla uskoon suurin joukoin. Tämä herääminen johtaa myös siihen, että raamatullinen uskovien yhteys toteutuu Joh. 17:23.

Enää ei ole unen aika, vaan olemme nyt Matt. 25:6,7. mainitussa herätyksen ajassa. Emme enää elä Matt. 25:5 -uniajassa. Olemme nousseet ja alkaneet laittaa lamppujamme kuntoon. Synnistä vapautetut kristityt ovat lamppuja (Room.6:22) ja raamatullinen seurakunta on lampunjalka. Ilm. 1:11,20. ”Öljy” on Pyhä Henki. ”Lamppua ei sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan (Seurakuntaan) ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.” Matt. 5:15. = ”Hänen huoneensa olemme me…” Joh. 2:19-22; 1 Kor.3:16; 6:19; Efes.2:22; Hebr.3:6… ym…. Lamput lampunjalkaan tarkoittaa siis myös seurakunta-asian kuntoon laittamista. Lamppujen ei tule olla hajallaan, vaan oman paikkakunnan lampunjalassa. ”Seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa.” Ilm. 1:20. Jokaisessa kaupungissa yksi srk. Ilm. 1:11.
”Niin nämä kaikki neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.” Matt.25:7.

Herätys on siis alkanut yksilötasolta, kuten luopumuskin aina alkaa. 1 Tim. 4:1. Hebr. 3:12. Me voimme pysyä irti luopumuksesta vain ottamalla vastaan Öljyä lamppuihimme. Näin voimme olla palavia ja loistavia lamppuja, viisaita neitsyitä. = Uskonelämämme on kaikilta osin laitettu kuntoon. Jes. 60:1. Matt. 5:14. Olemme luopuneet syntielämästä ja ottaneet upotuskasteen vedessä Jeesuksen nimeen. Erosimme kaikista kirkkokunnista, koska nyt elämme todeksi ainoastaan alkuperäiseen kristinuskoon yhdistettyä lopunajan herätystä.
”Lampunjalkaseurakunnat” ( yksi seurakunta per paikkakunta) on nyt laitettava kuntoon kullakin paikkakunnalla ja jokaisen yksilön kohdalta. Ilm. 1:11,12,20 ym. ”Jokaiseen kaupunkiin vanhimmat.” Tiit. 1:5. / Vanhimpia ei siis asetettu jokaisen kaupungin jokaiselle eri ryhmälle. Yksi kaupunki – yksi vanhimmisto. Esim. Jerusalemin srk. (Apt. 15:4,6,22,23), jossa oli ”juutalaisia tullut uskoon kymmenintuhansin”. Apt. 21:20. RK.
Joh. 17 luvun opetus on samaa yhteyden sanomaa herätyksen ilmapiirissä: ”.. että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet minua rakastanut.” Joh. 17:23. Huomaa Jeesuksen opetus, että maailma ymmärtää Hänen todellisuutensa nähdessään uskovien raamatullisen yhteyden. Tähän olemme nyt valmiit. Olemmeko?-
Uskovien herääminen todellisuuteen johtaa siis automaattisesti myös uskosta osattomien heräämiseen ja uskoon tulemiseen.
Öljyn vastaan ottaminen merkitsee Pyhän Hengen voiman vastaan ottamista. Alkuseurakunnan esimerkki tässäkin asiassa tulee ottaa vastaan: ”Niinpä, kun tulin luoksenne, veljet, en tullut julistamaan teille Jumalan salaisuutta suurenmoisin puhein tai viisauden keinoin. Olin näet päättänyt olla teidän luonanne tuntematta mitään muuta kuin Jeesuksen Kristuksen, ja Hänet ristiinnaulittuna. Olin luonanne heikkouden vallassa, hyvin pelokkaana ja vapisevana. Puheeni ja julistukseni ei ollut inhimillisen viisauden suostuttelevia sanoja vaan Hengen ja voiman osoittamista, jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisviisauteen vaan Jumalan voimaan.” 1 Kor. 2:1-5. Näin sanoma ristin veren voittovoimasta menee eteen päin. ”Sana rististä on Jumalan voima” julistettuna Pyhän Hengen voimassa, ei pelkkänä oppina.

Herätys on siis kaksiosainen: uskossa olevien herääminen, ja uskosta osattomien tuleminen uskoon. Tämä tilanne on koskettava suuria ihmisjoukkoja.

JAKAUTUMINEN
Mutta nyt, herätyksen keskellä, on tapahtumassa myös suuri jakautuminen. Kaikki eivät ota vastaan opetusta ja toimintaa Hengen voimassa. Apt. 1:8. Matt. 25:3,4. ”Heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Karta sellaisia!” 2 Tim. 3:5. Sellaiset jäävät kuiviin oppeihinsa ilman Pyhän Hengen voitelua. Suuri luopumus jatkuu niiden kohdalla, jotka eivät ota öljyä lamppuihinsa eivätkä eroa kirkkokunnistaan. 2 Tess. 2:10-12. Ilm. 18:4. ”Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut (!) luopuvat uskosta ja seuraavat eksyttäviä henkiä ja riivaajien oppeja tekopyhien valehtelijoiden vaikutuksesta, joiden omatunto on merkitty poltinraudalla.” 1 Tim. 4:1,2. Jotkut luopuvat, mutta eivät siis kaikki.
Lopunajan aidon herätyksen tunnistaa siitä, että mukana olevat kunnioittavat kaikessa raamatullista opetusta ja alkuseurakunnallista esimerkkiä, mm. Pyhän Hengen kasteesta sitä seuraavine merkkeineen: ”Kun Pietari vielä tätä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka olivat sanaa kuulemassa. Kaikki ne uskovat, jotka olivat ympärileikattuja ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin myös pakanoiden päälle (mistä he tiesivät sen?), sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari sanoi: ”Ei kai kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?” Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimessä.” Apt. 10:44-48. Kaikki uskoon tulleet saivat siis henkikasteen, josta merkkinä oli kielilläpuhuminen.
”Sen kuultuaan he (uskoon tulleet) ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heidän päälleen ja he puhuivat kielillä ja profetoivat.” Apt. 19:5,6.
Nämä ym. monet Raamatun kohdat opettavat yksiselitteisesti, että uskoon tulleet, joiden sydämissä siis oli Pyhän Hengen sinetti, saivat henkikasteen. Nyt on ymmärrettävä mysö, että uudestisyntymisessä saatu Pyhän Hengen sinetti (Efes. 1:13) on yhtä kuin uskoon tuleminen. ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room. 8:9. Alkuseurakunnassa ei kastettu uskosta osattomia, vaan kastetut olivat kaikki ennen kastetta saaneet Pyhän Hengen sydämiinsä. He saivat sittemmin Pyhän Hengen kasteen, joka on siis eri asia kuin pelastuminen. Olemme täysin pelastuneita ja taivaskelpoisia jo silloin kun otimme vastaan Jeesuksen ja näin saimme Elämän sydämiimme.
”Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat, että samarialaiset olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan (eli olivat tulleet uskoon, Apt. 2:41, ja siis saaneet Elämän sydämiinsä Pyhän Hengen kautta), he lähettivät heidän luokseen Pietarin ja Johanneksen. Perille tultuaan nämä rukoilivat heidän puolestaan, että he saisivat Pyhän Hengen, sillä Hän ei ollut vielä tullut heidän kenenkään päälle. Heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen. Niin apostolit panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.” Apt. 8:14-17.
Kiitos Jumalalle! Samaa tapahtuu edelleen.

Seurakunta on nyt herännyt odottamaan Jeesusta!
”Ja Henki ja morsian (seurakunta) sanovat: ´Aamen! Tule Herra Jeesus!`” Ilm. 22:20.

SUURI LOPUNAJAN HERÄTYS ON ALKANUT
Lopunaikaan ajoittuva Ilmestyskirjan sanoma (mm. Ilm. 18:4) vakuuttaa, että tulee suuri maailmanlaajuinen herätys. Herätys pitää sisällään kansankirkkojen (Babylonin) tuhon. Nuo Baabel-uskonnot ovat riivaajien asuinpaikkoja:
”Tämän jälkeen minä näin vielä yhden enkelin tulevan alas taivaasta. Hänellä oli suuri valta, ja maa tuli valoisaksi hänen kirkkaudestaan. Hän huusi kovalla äänellä: ”Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon! Siitä on tullut riivaajien asuinpaikka ja kaikkien saastaisten henkien tyyssija, kaikkien saastaisten lintujen ja kaikkien saastaisten ja vihattavien petojen pesäpaikka.  Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, maan kuninkaat ovat harjoittaneet haureutta hänen kanssaan, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen ylellisyytensä runsaudesta.” Sitten kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ”Lähtekää sieltä ulos, minun kansani, ettette tulisi osallisiksi hänen synteihinsä ja saisi osaksenne hänen vitsauksiaan, sillä hänen syntinsä ovat ulottuneet taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.” Ilm. 18:1-5.
Enkelit kutsuvat siis NYT oikeita kristittyjä ulos Baabelin sekauskonnoista, kirkoista, jotka ovat yhtyneet, liittoutuneet maailman kanssa. Näin ”maa valkenee” uskossa oleville, jotka elävät Herransa tahdossa. Jeesus on meille ”maailman Valkeus” kaiken syntimaailman pimeyden keskellä.

”Pakanoiden täysi luku” (Room. 11:25) pitää nyt tulla sisälle pelastukseen. Ja tämä Jumalan tiedossa olevien ihmisten määrä tulee nyt uskoon, sisälle armon ovesta. Joh. 10:9.
Ajattele asiaa näin:
Valtavat ihmisjoukot, kokonaiset kansakunnat, on vuosisatojen aikana eksytetty kirkkojen valheopin kanssa luulemaan, miten miljardit ihmiset ovat muka kristittyjä sen perusteella, että heidät on kastettu sylilapsina ja liitetty kirkon jäseniksi. Näin on menetetty suuret ihmisjoukot, joiden olisi pitänyt tulla uskoon, että ”pakanoiden täysi luku” olisi tullut täyteen. Määrä on siis kansankirkkojen syystä jäänyt suuresti vajaaksi. Mutta nyt pelastettujen joukko alkaa täyttyä. Ihmiset eroavat kirkoistaan suurin joukoin. Tämä on erittäin myönteinen merkki. Kirkosta eronneiden on helpompi tulla uskoon ja kasteelle sekä elämään todeksi aidosti raamatullista kristinuskoa.

Lopunajan vainojen ja herätyksen keskellä Jeesus sitten tulee näkyvästi noutamaan puhdistetun seurakuntansa. Efes. Efes. 5:25-33.
Tätä odotamme ja siihen valmistaudumme.
Jeesuksen tulemuksen jälkeen pelastuksen ovi on ainiaaksi suljettu. Matt. 25:10.

”Älkäämme siis nukkuko niin kuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit.” 1 Tess.5:6.

Weijo Lindroos
Turku

”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus!” Joh. 13:34-35.
Siinä on eräs yhteyden perusasia.

ALKUSANAT
Tässä esitetyssä yhteysmallissa on kyseessä uskossa Jeesukseen olevien yhteydestä pyhien seurakunnassa, jonka Jeesus itse perusti Golgatan ristillä verellään ja kuolemallaan. Näin Jeesus tuli itse oman seurakuntansa perustaksi! ”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.” 1 Kor. 3:11.
”Perustuksen suhteen ei saa vallita väärinkäsityksiä. Emme voi oman mielemme mukaan tehdä millaista perustusta hyvänsä. Ainut perustus, jolle hengellinen rakennus voidaan rakentaa, on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Kukaan ei saa lähteä liikkeelle mistään muusta.” (Novum jae jakeelta etenevä kommentaari. 1 Kor. 3:11).

Uuden liiton hengellinen rakennus on Kristuksen ruumiin temppeli, joka koostuu elävistä kivistä. Joh. 2:19-22. ”Rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.” 1 Piet. 2:5. Me uskoon tulleet olemme siinä mainittuja ”eläviä kiviä”, joiden elämä asetettiin kestävälle kallioperustalle ja yhteyteen, kivi kiven viereen Jeesus-Kiven perustalla. 1 Piet. 2:4,5. Olemme näin siirtyneet pois maailman synti-pimeydestä ja siirtyneet armon tilaan, vaeltamaan Hänen valkeudessaan. Joh. 8:12.
Ja tällä ikuisesti kestävällä Jeesuksen kallio-perustalla ovat peruskivinä apostolien ja profeettojen opetukset. Niiden päälle rakennamme Jumalan seurakuntaa. ”Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja Hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” Efes. 2:19-22.
Tätä ristillä perustettua elävän Jumalan seurakuntaa (1 Tim. 3:15) apostolit lähtivät levittämään uusille paikkakunnille. He julistivat ilosanomaa ristintyöstä, että Jeesus otti päällensä meille kuuluvan syntien rangaistuksen! ”Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina!” Luuk. 14:17. Synti on sovitettu! Kiitos Jumalalle! Mutta he eivät lähteneet omassa voimassaan, vaan odottivat kunnes heidän päällensä puettiin voima korkeudesta. Apt. 1:4,8.
Armon sanoman kuultuaan ihmiset ottivat vastaan Jeesuksen syntiensä sovittajaksi ja elämänsä Herraksi, tekivät parannuksen synneistään ja ottivat kasteen uuden Herransa Nimeen. Apt. 2:38,41. 10:48. / Mk. 16:15-16. Näin he tulivat Jumalan seurakunnan jäseniksi. Näin se tapahtuu edelleen. Ja tällä kalliolla on AINOA Raamatun tuntema Jumalan seurakunta (Matt. 16:18), joka siis olemme me kaikki Kristus-kalliolla olevat ihmiset. Matt. 16:13-18. 1 Kor. 3:16. Tähän pyhien seurakuntaan kuuluvat ainoastaan uudestisyntyneet Jumalan lapset, joiden nimet ovat elämän kirjassa Taivaassa. Luuk. 10:20. Tätä apostolista seurakuntamallia toteutamme Turussa. Ja tällä tavalla Jumala on AINA tahtonut omiensa järjestäytyvän ja toimivan.

Synti on olla erossa Jumalasta, Elämän lähteestä! Synti on siis tila! Synnin tilassa elävien kanssa ei voi olla Raamatun tarkoittamaa uskovien yhteyttä. Joh. 17. 2 Kor. 6:14-18. Raamatullinen uskovien yhteys voi toteutua vain niiden välillä, jotka ovat synnistä vapautetut, ja uudestisyntyneet Pyhästä Hengestä. Room. 6:4,22. 2 Tim. 2:22.

Jumala asettaa ihmisille kysymyksen: ”missä olet?”

•  Missä olet suhteessasi Jeesukseen?
•  Missä olet suhteessasi Jumalan seurakuntaan?
•  Missä suhteessa olet uskoviin, Jumalan lapsiin, ja lähimmäisiisi?
•  Mikä on suhteesi Jumalan työhön?
•  Mikä on suhteesi rahaan ja Jumalan työhön uhraamiseen?

Voit vastata kysymyksiin Jumalan edessä avoimesti ja rehellisesti sekä sitten korjata asiat. Kysymykset saavat vastauksen seuraavassa:
Missä suhteessa olemme Raamatun opettamaan kristittyjen yhteyteen?
Kun otsikon esittämä kysymys saa vastauksen, selviävät samalla muutkin ”missä olet?” –kysymykset.

Jeesus rukoili omiensa puolesta, ”että he olisivat TÄYDELLISESTI YHTÄ!” Joh. 17:23. Miten sellainen on mahdollista? Vai onko se pelkkää toiveajattelua? Rukoiliko Jeesus kenties mahdottomia? Niinhän useat ajattelevat. Eräät väittävät Jeesuksen opetuksen uskovien yhteydestä toteutuvan vasta perillä taivaassa. Raamatussa ei kuitenkaan esitetä sellaista käsitystä. Jeesus tarkoitti Joh. 17:21,23. rukouksellaan, että Hänen omansa löytävät täydellisen keskinäisen yhteyden jo tässä ajassa. Se on Matt. 25:7. ilmoitettuun lopunajan sanomaan kuuluva yhteys, jossa lamput ja lampunjalat laitetaan kuntoon. Uskossa olevat ovat lamppuja, jotka yhteen kokoontuneina ja järjestyneinä (ekkleesia) ovat kunkin paikkakunnan lampunjalka, ”totuuden pylväs ja perustus”. 1 Tim. 3:15. Matt. 5:15. Ilm. 1:20. Joh. 5:35.
Esimerkkiyhteytemme on ensimmäisten uskovien keskuudessa vallinnut yhteys. Efes. 1:5. Apt. 2:47.
Jumala etsii taas omiaan, meitä, jotka emme ymmärrä (!) ja hyväksy (!), että oikea yhteys muka olisi mahdotonta. Olemme siinä asiassa siunatun tietämättömiä. Uskomme mahdottoman mahdolliseksi, koska Jumalalle ei mikään ole mahdotonta! ”… joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat ikään kuin ne olisivat.” Room. 4:17-21. Uskovien yhteys toimii. Ylistys Jumalalle!
Jumalan tahto on uskovien yhteys ja rakkaus, joka näkyy. Vai voisiko joku väittää, ettei Jumala tahtoisi omiensa olevan yhtä?

Joh. 17 luvun opetus:
”Pyhä Isä, varjele heidät Nimessäsi, jonka olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niin kuin mekin!” Jae 11. – – – Tuo Jeesuksen yhteysrukous meidän puolestamme suorastaan polttaa sydäntäni. Ristin kärsimykset edessään Jeesus rukoilee yhteyttä omilleen; yhteyttä Häneen ja sen perustalla yhteyttä soinen toisiinsa. Hänen sanojaan on mahdoton tulkita väärin! Jeesus tarkoittaa Raamatun opetusten perustalle syntyvää yhteyttä niiden välille, jotka uskovat Häneen ja ovat Hänessä: ”Pyhitä heidät totuudessa! Sinun Sanasi on totuus!” Jae 17.
Ja Jeesus jatkaa: ”En minä rukoile ainoastaan näiden edestä (jotka silloin olivat kuulemassa), vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun (siis meidänkin puolestamme), että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa, ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat (MIKSI?), että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.” Jakeet 20-21.
Uskovien raamatullisen yhteyden seurauksena uskosta osattomat löytävät Jeesuksen! Tämän lupauksen Hän antoi rukouksessaan. Ja Jeesus tarkentaa lupaustaan seuraavissa jakeissa: ”ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä – minä heissä, ja sinä minussa – että he olisivat TÄYDELLISESTI yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet minua rakastanut!” Jakeet 22-23.
”Että maailma ymmärtäisi”, ”että maailma uskoisi” tarkoittaa, että uskosta osattomat ihmiset voivat ymmärtää ristin sovitustyön ja Jumalan rakkauden (Joh. 3:16) nähdessään uskovien välisen oikean rakkauden ja yhteyden. Sen kautta he tulevat uskoon suurin joukoin. Kukapa ei tahtoisi tulla rakkauden täyttämään ja Jumalan siunaamaan puhtaaseen yhteyteen.
Jeesuksen yhteysrukous julistaa siis TÄYDELLISTÄ yhteyttä ja siihen tunnustautumista. Ja Hän tarkoitti siis yhteyden toteutuvan tässä ajassa. Jeesus kuoli ristillä ”kootakseen yhteen hajalla olevat Jumalan lapset” . Joh. 11:52.
Joh. 17. luvun rukous opettaa meille yhteyden edellytykset: Raamatun Sanan opetus kaikilta osin vastaan otettuna pyhittää ja johtaa yhteyteen, kun taas Raamatun vastaiset opit erottavat uskovia toisistaan. Siksi ”jokainen istutus, jota ei minun taivaallinen Isäni ole istuttanut, on juurineen revittävä pois!” Matt. 15:13. Se on myös yhteyden edellytys! Yhteys syntyy, kun yhteyden esteet poistuvat.

Mistä hajaannus alkoi?
Jumalan tahto on ollut seurakunnan alusta lähtien, että ”on oleva yksi lauma ja yksi Paimen!” Joh. 10:16. Vain raamatullisessa Pyhän Hengen luomassa yhteydessä toimiva seurakunta voi olla Jumalan kanavana, niin että ”maailma ymmärtää” ja ”Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon!” Efes. 3:10.
Mutta ”julmat sudet”, ”jotka eivät laumaa säästä”, hajottivat Jumalan seurakunnan alkaen perustaa uusia ryhmiä ja kirkkoja yhden paikallisseurakunnan rinnalle. Niistä hajaannuttajista Paavali ennusti Apt. 20:29-31.
Hajaannus on Jeesuksen suuri kärsimys, josta koko Taivas murehtii. Seurakunnan jakaantumista murehtivat ja siitä kärsivät myös kaikki Pyhän Hengen kanssa sopusoinnussa elävät kristityt. Tämä on ”Jumalan mielen mukainen murhe..” 2 Kor. 7:10. Mutta asiat korjaantuvat. Rakkaus ja totuus uskovien syvimpienkin sydämen tiloja myöten vetää uskovia raamatulliseen yhteyteen. Riitaisuus ja valhe saavat aikaan hajaannusta.
Uskonsuunnat eivät ole rikkaus, kuten eksyneet väittävät. Ne ovat suuri kirous. Ne ovat ”väkevä eksytys”. 2 Tessal. 2:11,12.

Ikävä tosiasia on, että uskonsuunnat eivät lakkaa olemasta. Nuo eksytyslaitokset tulevat toimimaan Jeesuksen takaisin tulemiseen asti. Sellaisten tulee kuitenkin väistyä meidän elävässä uskossa olevien elämästä, niin ettemme enää tue uskonsuuntien olemassaoloa osallistumalla niiden toimintaan tai uhraamalla varoja niille. Tehtävämme on pitää huolta yhteyden tiellä olevista Jumalan rakkaista, veljistämme ja sisaristamme. Apt. 4:34. Tähän hyvään tarkoitukseen uhraamme mielellämme.

Jumalan hartain toive on Jeesuksen verellä lunastettujen puhdas yhteys Hänen luomissaan ed. m. puitteissa. Se on mahdollista meille yksilöuskoville. Jeesushan ei rukoillut yhteyttä uskonsuunnille (ekumeniaa), vaan omilleen, verellään lunastamilleen ihmisille, jotka ovat ottaneet vastaan Hänen armonsa. Ilm. 18:4.
Voimme rakentaa uskovien yhteyttä vain niiden välille, jotka ovat valmiit ottamaan vastaan Jumalan johdatuksen ja sitten alkaa elää yhteyttä todeksi. ”.. harrasta vanhurskautta … niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä!” 2 Tim. 2:22.
Seurakunnalla oli alkuaikoina Jumalan tahdon mukainen yhteys. ”Niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa, Galileassa ja Samariassa rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta!” Apt. 9:31. Pyhä Henki tahtoo taas johdattaa samoin!
Uskonsuuntia ei alussa voinut syntyä, koska ne olisivat synnyttäneet uskovien yhteyden rikkomisen, riidan ja hajaannuksen, jota kristityt eivät olisi voineet hyväksyä! ”Rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa!” 1 Kor. 13:6.
”Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu.” Apt. 4:32. He olivat samanmielisiä sanoiltaan, opetuksiltaan ja mielipiteiltään. 1 Kor. 1:10. Näin tulee meidänkin olla. Ei ole oikein, että meidän aikanamme saattaa olla jollakin paikkakunnalla vain muutamia elävässä uskossa olevia ja hekin kaikki eri leireissä.
Apostolit eivät olisi hyväksyneet, jos joku olisi perustanut johonkin uuden ”seurakunnan”. Sellaista opetusta ei ole Raamatussa, eivätkä he siksi perustaneet uusia seurakuntia. Alkuaikana levitettiin uusille paikkakunnille Jerusalemissa perustettua Jumalan seurakuntaa. 1 Tessal. 2:14. 1 Kor. 1:2.
Jokaiselle paikkakunnalle syntyi Jumalan seurakunta silloin, kun ihmisiä tuli uskoon ja heidät kastettiin upotuskasteella vedessä Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Paikkakunnalle oli näin levinnyt Jerusalemissa perustettu seurakunta, johon luettiin kuuluviksi KAIKKI saman paikkakunnan uskoon tulleet. He kuuluivat seurakuntaan sen perusteella, että kuuluivat Jeesukselle! Samalla tavalla tulee edelleen uskoa, opettaa ja toimia.

Uskonsuunnissa ja niiden ulkopuolella olevat uudestisyntyneet muodostavat yhdessä kunkin paikkakunnan Jumalan seurakunnan. Uusien uskovien keskuudesta Pyhä Henki sitten valitsee uskovia erilaisiin seurakuntavirkoihin pitämään huolta paikallisseurakunnasta. Ef. 4:11-16. Seurakuntavirat ovat tarkoitetut paikkakuntakohtaisiksi. Jumala asetti seurakuntansa alusta asti toimimaan näkyvästi (lampunjalkana) paikkakunnan rajojen sisälle. Ilm. 1:11. Tiitus 1:5. Mutta vaikka jokaisella paikkakunnalla uskoon tulleet ovat yksi itsenäinen paikallis-seurakunta, on seurakunta kokonaisuudessaan silti yksi Kristuksen ruumis. Efes. 4:3-6.
Ja HUOM! Jumalan seurakunnan rajat eivät kulje jäsenkortistojen mukaan. On siis murheellista ja Jumalan tahdon vastaista, että Jumalan seurakunnan jäsenet kuuluvat maailman kanssa liittoutuneisiin uskonsuuntiin.
”Minä jätin sinut Kreettaan sitä varten, että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä, ja että asettaisit, niin kuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat.” Tiit. 1:5. Yksi vanhimmisto yhdellä paikkakunnalla. Raamattu ei siis opeta, että vanhimmat tulisi asettaa saman kaupungin jokaiselle eri porukalle.

Jumala asetti seurakunnalleen kaksi rajausta:

1. yleismaailmallinen Kristuksen ruumis eli Jumalan seurakunta, joka pitää sisällään KAIKKIEN aikojen KAIKKI uskoon tulleet koko maailmassa, ja
2. paikkakunnan rajojen mukainen Jumalan seurakunta, joka pitää sisällään kaikki samalla paikkakunnalla asuvat Kristuksen ruumiin jäsenet.

Tuo kaksiosainen opetus tulee aina kuulua Jumalan seurakunnan perusopetuksiin. Ilman tämän asian ymmärtämistä ja vastaan ottamista ei ole raamatullista uskovien yhteyttä. Ja toisaalta, tämän Raamatun totuuden ymmärtäneiden kesken tulee varmasti olemaan aito Jumalan lasten yhteys, edellyttäen toimintaa sen mukaisesti. Tämä yhteyden muoto ja sisältö on Jumalan tahto.
Kaikissa Raamatun opetuksissa tulee ottaa vastaan rakkaus totuuteen, koska eksytys tulee ”kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sen tähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Sen tähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.” 2 Tes. 2:10-12.
Eksytyksen päätarkoitus on uskovien saaminen hajalleen. Jeesus opetti näin: ”varas ei tule muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan (mm. uskovien yhteyden). Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys (ja yhteys).” Joh. 10:10. Samassa asiayhteydessä Jeesus totesi, että ”on oleva yksi lauma (Jumalan seurakunta) ja yksi Paimen (Jeesus)!” Joh. 10:16.
Sielunvihollisen viha kohdistuu ennen muuta seurakuntaan, Karitsan morsiameen. 2 Kor. 11:2-3. Se on tuonut oikean yhteyden korvikkeeksi ekumeenisen liikkeen. Sieltä se lepertelee kauniita sanoja yhteydestä ja rakkaudesta. Nuo valheen sanat eivät kuitenkaan tarkoita mitään oikeaa ja konkreettista yhteyttä, vaan päinvastoin siinä harhasuuntauksessa jopa kehotetaan uskovia pysymään omissa karsinoissaan, siis erillään toisistaan.
Eksytys ei siis tule rumana ja inhottavana, vaan valkeuden enkelinä ja enkelimäisesti. 2 Kor. 11:4,14. ”He pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet!” Room. 16:18. Tämän tähden meidän tulee valvoa ja rukoilla, etteivät nuo eksytyksen opintuulet saa meitä mukaansa. Efes. 4:14. 1 Joh. 4:1-6. Älä usko kauniita sanoja, vaan tarkista, ovatko sanat Raamatussa.
Ei ole kerta kaikkiaan mitään muuta mahdollisuutta Jumalan tahtomalle yhteydelle, kuin poistuminen ihmisperusteisista uskonnoista ja palaaminen vanhimpaan seurakuntamuotoon opissa ja elämässä.

Jumalan seurakunta ei siis ole uusi seurakunta, vaan päinvastoin, poistuminen uusista ja palaaminen alkuperäiseen.

Kuka on syyllinen, jos yhteys ei nyt toimi?
Jos joku sanoo, että Jumala on perustanut nykyiset uskonsuunnat, niin hän siten sanoo Jumalaa syylliseksi kristikunnan hajottamiseen. Uskaltaako joku siis syyttää Jumalaa uskovien hajaannustilasta?
Jos joku sanoo, että Jumala on perustanut vain yhden näistä uskonnoista, niin sillä hän sanoo, että kaikkien uskovien tulee liittyä tuohon uskontoon. Tottahan Jumala tahtoisi omiensa kuuluvan perustamaansa seurakuntaan.
Mutta entä jos väitetään, että Jumala on perustanut vain osan nykyisistä uskonsuunnista? Kuka siinä tapauksessa olisi pätevä sanomaan, mitkä suunnat Jumala on perustanut, ja mitä Hän ei ole perustanut? – Ajattele tätä!
Entä, jos joku väittää Jumalan perustaneen vain yhden seurakunnan?
Näin Raamattu opettaa! Eikä Raamatussa ole opetusta tai esimerkkiä uusien seurakuntien perustamisesta, vaan 2000 vuotta sitten ristillä perustettu Jumalan seurakunta on loppuun asti Jumalan tarkoittama uskovien yhteysmuoto! Tätä Jerusalemissa perustettua YHTÄ seurakuntaa tulee levittää maailman kaikille paikkakunnille. Jumalan seurakunta levittäytyi alussa uusille paikkakunnille. Sitä ei missään perustettu uudestaan. Siinä totuudessa on suuri yhteyden salaisuus.
Jeesus on ainoa keskushenkilömme!
Lahkoja levitetään ”näyn” saaneen ”suuren” johtajan ympärille. Niiden organisaatio toimii siten, että on yksi suuri päällikkö, jonka apureina toimii ns. vanhimmisto. Hierarkian alimpana kastina ovat niin sanotut maallikot. Kun sitten jossain maailman kolkalla alkaa toimia tuo lahko-organisaatio, niin sitä aletaan ketjuunnuttaa uusille alueille. Ja he kertovat ylpeästi esim. näin: ”Meidän seurakuntamme perustettiin silloin ja silloin ?.? USA.ssa.”
Mutta Jumalan seurakunnan organisaatio toimii siten, että näyn omaava ainoa SUURI Johtaja on Jeesus. Kaikki seurakuntalaiset ovat tasa-arvoisia ja toteuttavat yhdessä Yli-Paimenensa näkyä. Jumalan seurakunnan vanhimmat ovat nostamassa seurakuntalaisia pysymään lähellä Jeesusta.
Me emme siis levitä uusille paikkakunnille esim. Helsingissä, Tampereella tai Turussa aloitettua seurakuntatoimintaa. Levitämme jokaiselle paikkakunnalle ristillä perustettua seurakuntaa.

Entä jos joku ei tahdokaan olla tässä mukana? Siinä tapauksessa hänen pitää asettaa syyttävä sormi osoittamaan itseään ja todeta olevansa yhteyden rikkoja. Näin sanoo Raamattu: ”Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy (ojentaudu) meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja, alituisia kinastuksia niiden kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen.” 1 Tim. 6:3-5.
Riitaisuuksien aiheuttaja on siis sellainen, joka ei hyväksy Raamatun tervettä opetusta, esimerkiksi uskovien yhteydestä. Raamatullista yhteyttä toteuttava kristitty ei ole riitaisuuden aiheuttaja.

MITÄ NYT SIIS TULEE TEHDÄ?
Jeesus tahtoo koota sinun paikkakunnallasi yhteen ne, jotka tahtovat palata apostoliseen uskoon ja lähteä irti uskonsuunnista. Tämän tähden jonkun on aloitettava toiminta sinun paikkakunnallasi. Kotikokoukset ovat hyvä tapa aloittaa. Mutta myös julkisia kokouspaikkoja Jumala tahtoo johdattaa.
On hyvä kuitenkin aloittaa pienestä. Ja on tärkeää toimia rakkaudessa, rukoillen sekä syvään nöyrtyen. On muistettava, että uskonsuunnissa olevat Jumalan lapset ovat saman Kristuksen ruumiin jäseniä, joita meidän tulee siunata, vaikka emme siunaakaan heidän kirkkojaan. ”Siunatkaa, älkää kirotko, että siunauksen perisitte!” Room. 12:14. Kaikki katkeruus ja lihallinen kiivaus olkoon poissa meistä. Efes, 4:31,32. Hebr. 12:15.
Ja me, jotka olemme tulleet ulos hajaannuksesta, miksi me enää menisimme sinne?

KOKOUSPAIKAN MERKITYS
Jumalan seurakunnan kokoustila on Jumalan työmaa, Yhteyspaikka, uskossa olevien yhteenkokoamisleiri. Esim. Turun Yhteyspaikkaa voidaan verrata Efesossa olleeseen Tyrannuksen kouluun (Apt. 19:9), jossa vääristä yhteyksistä irrotetut kristityt kokoontuivat. Kokoustila on uskovien yhteys- ja kohtaamispaikka. Se on paikka, jossa rakennumme ja virkistymme yhteisestä uskostamme. Siellä toteutamme kukin Jumalalta saamaamme työnäkyä. Sinne tuomme uusia ihmisiä. Pysymme rukouksissa kuten Jerusalemin Yläsalissakin, ”.. jossa he tavallisesti oleskelivat..” Apt. 1:13. Kol. 3:16.
Pidämme monenlaisia hengellisiä kokouksia, mm. raamattupiirejä, rukouskokouksia ja 1 Kor. 14:26 -tilaisuuksia. Mutta ennen muuta tahdomme voittaa ihmisiä Jeesukselle.
Kiitos Jumalalle kokouspaikan suuresta siunauksesta, jossa enkelitkin ovat mukana iloitsemassa. Luuk. 15:10.
Pyhä Henki johdattaa kokouspaikkoja lisää tarpeen mukaan. Mutta yksi seurakunta ei siitä jakaannu. Olemme kaikkialla yhtä Kristuksen ruumista.

Joku saattaa edelleen ajatella, että eikö olisi mahdollista olla yhtä ja silti pysyä entisen ”seurakunnan” raja-aidan sisällä? Kuuluisa lausehan on, että ”rakennamme yhteyttä yli seurakuntarajojen!” Mutta se ei ole Raamatun opetus. Se on ekumeenisen liikkeen harha. Raamattu opettaa rakentamaan uskovien yhteyttä ILMAN RAJA-AITOJA, ei niiden yli kurkotellen ja teennäisesti kättä ojennellen.
Sinä kerrot ihmisille Jeesuksesta siellä missä kuljet. Ihminen tulee uskoon. Rukoilet hänen puolestaan. Siunaat häntä. Mutta voitko sitten jättää hänet yksin, heitteille? – Et tietenkään. Raamattu opettaa, että tuot hänet seurakunnan yhteyteen. Seurakunnan toimesta uskoon tullut sitten kastetaan. Hän alkaa käydä säännöllisesti kokouksissa, jossa hän oppii Jumalan sanaa. Näin uskoon tulleesta kasvaa vastuullinen ja raitishenkinen seurakunnan jäsen ja Jumalan valtakunnan työntekijä. Pyhä Henki sitten varustaa hänet armolahjoilla ja tehtävillä. Kaiken toiminnan tulee tapahtua seurakunnan puitteissa. 2 Kor. 8:18,19,23,24.

OTA VASTAAN PYHÄN HENGEN TÄYTEYS!
Uneni elokuussa 2012, jolloin olin yötä kokouspaikassamme:
Kuuntelin unessani erään veljen erityisen voimakasta Pyhän Hengen innoittamaa puhetta. En muista, mitä hän puhui. Mutta hänen puhuessaan syttyi sydämessäni valtava Hengen tuli. Se oli eräänlaista profetialla täyttymistä. Puhkesin unessa puhumaan ulkomuistista Raamatun sanaa. Tämä profetoimiseni tuli erittäin voimakkaalla äänellä, johon heräsin: ”Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat. Ja myös palvelijaini ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he ennustavat.” Apt. 2:17-18.
Herättyäni omaan voimakkaaseen ääneeni toistin tuon Raamatun kohdan muutamaan kertaan. Ihmettelin suuresti mm. sitä, että latelin nuo jakeet ulkomuistista sana sanalta. Yleensähän unessa puhuminen puuroutuu ja siihen herää saamatta sanotuksi mitään. Nyt tuo profeetallinen sanoma tuli esiin sellaisella voimalla, että ihmettelin sitä suuresti. Ylistys Jumalalle! Näin Herra puhui, että tämä Raamatun sanoma ON todellisuutta meidän keskuudessamme. Ja tämä Pyhän Hengen vaikutus seurakunnan toiminnassa tulee lisääntymään täyteen määräänsä. Näin tulkitsen uneni. Näin olemme myös käytännössä havainneet tapahtuvan.
Tuo unessa profetoimiseni oli meille ulkopuolella uskonsuuntien oleville Jumalan lapsille taivaan kehotus ottaa vastaan Pyhän Hengen täyteys sitä seuraavine merkkeineen. Tämä kuuluu erottamattomasti alkuperäiseen kristinuskoon. Esim. Apt. 1:8. 8:14. 10:44-48. 19:1-6. Efes. 5:18.
Tuomme kokouspaikkaamme pelastumattomat pelastumaan ja pelastuneet kasvamaan.
Tuomme Jumalan valtakunnan työhön tarkoitetut ”kymmenyksemme” oman kokouspaikkamme yhteiseen kukkaroon.
Teemme kaikkemme, että keskinäinen rakkaus ja yhteys Jumalan totuudessa toimii. Ja näin on Jeesuksen rukous täyttyvä!
1 Kor. 1:10.

Jumalan suunnitelma seurakuntaan nähden toimii tässä esitetyissä suuntaviivoissa. Jokainen mukaan lähtevä edistää Jumalan tahdon tapahtumista.

”Tässä on tie, sitä käykää!”

”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus!” Joh. 13:34-35.

Weijo Lindroos
Turku

Psyykkiset sairaudet sekä ihmisten moninaiset elämän vaikeudet ovat yleistyneet. Paineet kasvavat. Ihmiset eivät hallitse elämäntilanteitaan yhä enemmän stressaavaksi käyvässä ajassamme. He masentuvat, ahdistuvat ja palavat loppuun (burnout). On vaikea pysyä mukana nopeasti muuttuvassa, armottomassa maailmassa. Mielenterveystyöntekijät ovatkin täystyöllistettyjä näistä elämäntaakkojen, huolien ja murheiden raskauttamista ihmisistä, joita on ohjattu aivan vääriin osoitteisiin hakemaan apua. Näissä ihmisissä ei yleensä ole psyykkistä sairautta tms. mielisairauteen viittaavaa. Paradoksi on, että heidän vaivoihinsa tarjotaan mielisairaille tarkoitettua hoitoa.
On siis osattava erottaa todelliset sairaudet elämän vaikeuksista.

Vastoinkäymisiä ja elämän murheita pidetään joskus psyykkisenä sairautena.
Jopa lähiomaisen kuoleman johdosta myönnetään sairaslomia ja huumaavia psyykelääkkeitä.
On myös ilmennyt vakavia virheitä vaikeuksiin joutuneiden ihmisten tilanteiden kohtaamisissa. Siinä onkin ajettu pahasti hakoteille. Ihmisiä ei neuvota kohtaamaan murheita ja vastoinkäymisiä aidosti elämään kuuluvina normaali asioina.

TODELLISESTI SAIRAAT.
Tässä yhteydessä on myös huomioitava todellisesti psyykkisissä harhoissa elävät, jotka eivät useinkaan itse tiedä ja usko olevansa sairaita. Heitä on vaikeampi auttaa. Lääkärit osaavat kyllä joissain tapauksissa tunnistaa todelliset sairaustilat, psykoosinomaisen käytöksen yms. oireilut, esim. olemalla yhteydessä potilaan omaisiin ym. läheisiin. Mutta lääkärikoulutukseen pitäisi lisätä opetus, miten kohdata ja auttaa tällainen ihminen ymmärtämään tilansa. Sairauden tunnustaminen ja ymmärtäminen on tärkeä tekijä psyykkisen sairauden parantumisessa.
Lääkärien tulisi myös osata erottaa ihmisten persoonallisuuden erilaisuus sairauden tilasta. Erikoinen ihminen ei omituisuudestaan huolimatta aina ole sairas.

KAIKKI SAIRAIKSI LUOKITELLUT POTILAAT EIVÄT OLE SAIRAITA
Monet aikamme ”psyykepotilaat” ovat ESIM. alkoholisteja ja narkomaaneja. He eivät hallitse elämäänsä, joten heidät useinkin siirretään eläkkeelle psyykkisten syiden perusteella. Eikä näin ole asianlaita ainoastaan vanhojen ja keski-ikäisten keskuudessa. Syrjäytyneet ovat yhä nuorempia. Nuoret alkoholisti- ja narkomaanieläkeläiset ovatkin suuresti lisääntyvä joukko Suomessa.
Kaikenikäiset ihmiset, jotkut jo varhaisnuoruudessaan, ajautuvat mielenterveystoimistojen asiakkaiksi. Sieltä alkaa usein koko elämän kestävä kierre. Näille ”mielenterveyspotilaille” määrätään riippuvuutta aiheuttavia, elämää tuhoavia vaarallisia lääkkeitä. Lopulta lääkkeet sitten vammauttavatkin nämä elämän vaikeuksiin joutuneet, siis usein terveet ihmiset. Ja heidät tilastoidaan psyykkisestä sairaudesta kärsiviksi mielenterveyspotilaiksi.
Todellisesti psyykkisesti sairaita on sellaisiksi luokiteltujen potilaiden joukossa aika vähän. Suuri osa potilaista on lääkkeillä sairaiksi tehtyjä. Tosin psyykkinen sairaus on todellista myös siinä tapauksessa, että se on aiheutettu lääkkeillä. Se saattaa olla myös syntyperäistä tai esim. vammasta johtuvaa yms. Näitä todellisesti sairaita tulee auttaa kaikin lääketieteen keinoin. –
Mutta mistä tahansa (1.) sairaudet tai (2.) vaikeudet johtunevatkin, lapsuuden kokemuksista, vaikeista elämän tilanteista, perinnöllisyydestä, omista virhevalinnoista ja sairastuttavan elämän seurauksista, mm. demoneista, tai ko. psyykelääkkeistä, niin kaikesta siitä voidaan parantua. Tie vapauteen löytyy.

Psyykkisesti sairaita (ja/tai sellaisiksi luokiteltuja) on tullut runsaasti uskoon. He ovat usein herkkiä ihmisiä ja etsivät apua sieltä, mistä tietävät sitä löytyvän. Siksi heitä on mukana eri uskovien yhteyksissä. Kaikki eivät kuitenkaan ole parantuneet. Näistä parantumattomista eräät ovatkin vetäneet harhaisen johtopäätöksen, että usko tekee sairaaksi (koska uskovien joukossa heitä näkyy). Mutta terve kristinusko ei sairastuta. Useimmiten uskoon tulo ja kristillinen terve kasvuympäristö parantaa. Jeesus on Herra, meidän Parantajamme. Ja ellei parantuminen ole tapahtunut heti, niin uskoon tulo ja seurakuntayhteys lieventää oireita kunnes lopullinen paraneminen tapahtuu.
Kuten edellä jo on käynyt ilmi, kaikki psyykkisiksi häiriötiloiksi luokitellut vaivat eivät ole sitä. Suurella osalla Suomen mielisairaaloiden potilaista ei ole psyykkistä sairautta, vaan he ovat elämän vaikeuksien kautta joutuneet tietämättömien lääkärien käsiin, jotka ovat tuhonneet heidän elämänsä riippuvuutta aiheuttavilla psyykelääkkeillä (”bentsoilla”), jotka estävät ihmisen luontaisen psyykeen parantumista.

KIERRE ALKAA!
Vaikeuksiin joutuneelle !!! (siis usein terveelle) ”potilaalle” määrätään masennusta (muka) poistava lääkitys, yleensä bentsodiatsepiineja. Tilanne jatkuu pitkällä sairaslomalla sekä joissain tapauksissa kalliilla terapialla. Kaikista hoitotoimenpiteistä huolimatta ihminen tuntee pahan olonsa vain lisääntyvän. HUOM! Sen sanotaan kuuluvan taudin kuvaan. Kärsivälle ihmiselle vakuutetaan, että lääkkeiden kuuluukin alkuvaiheessa toimia tällä tavalla. Näin potilas saadaan luottamaan lääkäreiden asiantuntemukseen. Tämä luottamus on kuitenkin tässä asiassa erittäin arveluttavaa. – Seuraava vaihe sitten onkin sairaala. Uusi potilas on syntynyt. ”Psyykkinen sairaus” on alkanut. Tämä on karu ja ikävä totuus yhä useampien kohdalla. Tosiasia on, että näistä ihmisparoista on psyykelääkkeiden kanssa tehty sairaita. Sairautta pidetään sitten yllä huumeisiin rinnastettavilla lääkkeillä. Lyhyessä ajassa lääkehoitoon suostunut potilas uskoo itsekin olevansa sairas. Hänellä on outoja mielialojen vaihteluja. Elämä tuntuu epätodelliselta, jne… Ihmisen luontainen mielihyväjärjestelmä on häiriintynyt. Narkomaaneille ominaisia oireita ilmenee yhä lisää. Kuka nyt sanoisi kärsivälle ihmiselle, että hänen paheneva ”sairautensa” johtuu sopimattomasta lääkityksestä? Psyykelääkkeistä tokkurassa oleva ihminen ei mitenkään voi olla muuta kuin sairas.
Lääkkeistä johtuva sairaus vaatii yhä lisää lääkettä. Toisella pillerillä yritetään poistaa ensimmäisen sivuvaikutusta. Kierre on alkanut. Psyykelääkkeet ovat alkaneet tehota eli bentsodiatsepiiniriippuvuus on alkanut. Tässä vaiheessa eräät ajautuvat jopa itsemurhaan luullen olevansa parantumattomasti mieleltään sairaita. Paha epätoivoinen tila masentaa syvästi.  Mutta kenen on syy? – Syy on tietämättömien ja vastuuntunnottomien lääkärien, jotka määräävät psyykelääkkeitä terveille ihmisille.

Mikäli lääkkeitä määrännyt lääkäri käyttäisi samaa psyykelääkettä potilaansa kanssa, olisi hän samassa määrin sairas. Tämä on koeteltavissa oleva tosiasia!

TOINEN OSA

TAKAISIN TERVEYTEEN.
Synti eri muodoissaan on useimmiten esteenä mielen parantumiseen. Raamattu sanoo: ”Haureus ja viini ja rypälemehu vievät järjen.” Hoosea 4:11. Aikamme yleiset ja hyväksytyt seksuaaliset kieroutumat, erilaiset haureuden muodot ovat eräs aikamme ihmisiä vammauttava tekijä. Samoin alkoholin ja muiden huumeiden käyttö ajaa ihmisiä epätoivoon ja mielen tasapainon järkkymiseen.
Sairastuttava tekijä on useimmiten pohjaltaan ihmisen itsekeskeinen ylpeys, ”minätauti”, egoismi. Joskus se alkaa jo kotikasvatuksesta, kurituksen puutteesta, elämän sääntöjen piittaamattomuudesta. Lapset pitäisi jo varhain saada omaksumaan terve nöyryys, auktoriteettien kunnioitus sekä lähimmäisten huomioon ottaminen. ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että menestyisit…” Efes. 6:1-3. Sisäinen terveys kumpuaa auktoriteettien kunnioittamisen pohjalta. / ”Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee”, on osuva sananlasku.
Sairastuttava elämäntyyli ilmenee usein itsekurin puuttumisena sekä laiskuutena ja vastuuttomuutena omasta elämästä. Kodeissa tuleekin siirtyä löysästä kurituksesta vastuulliseen, lasten parasta tarkoittavaan vitsan käyttöön. ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.” Snl. 13:24. Jokainen ymmärtänee, ettei edellinen tarkoita lasten pahoinpitelyä ja hakkaamista.

Avautuminen.
Joskus ”psyykepotilaat” ovat sulkeutuneita. Joskus taas kovinkin suulaita. Suupaltit ajattelevat ehkä olevansa rehellisiä levittäessään repaleisen elämänsä vieraiden ihmisten reposteltavaksi, esim. uskosta osattomien terapeuttien eteen. Mutta Raamattu sanoo: ”Avosuinen joutuu turmioon.” Snl. 13:3. Vaikeuksistaan ei ole hyvä puhua, vaikka tämän ajan psykiatria niin väittääkin. Tosin syntien tunnustamisvaiheessa on hyvä kertoa kielteiset asiat sielunhoitajan läsnä ollessa Jeesukselle. Sillä tavalla ihmisen sisin avautuu ja sieltä saadaan purettua pois kielteiset asiat. 1 Joh.1:7-9. ”Minkä valo paljastaa, sen veri puhdistaa!” Näin ihminen siirtyy valkeuden tilaan. Sielunhoitajan tulee itse olla elävässä uskossa Jeesukseen. Uskosta osattomista lääkäreistä ja terapeuteista ei ole apua hengellisissä kysymyksissä. ”Älkää heistä välittäkö: he ovat sokeita sokeain taluttajia; mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat.” Matt. 15:14.  Ja toisaalta siis sulkeutuneetkin voivat Jumalan armon avulla vapautua puhumaan asiansa ja saada siten sydämensä auki.
Mutta ei katumus ja syntien tunnustaminen yksistään johda pysyvään mielen parantumiseen. Elämä ei korjaannu oman vanhurskauden rakentamisella. Tarvitaan Jeesuksen sijaisuhri. Ahdistunut ihminen saa siirtää kaikki syntinsä, syyllisyytensä ja murheensa Golgatan ristille, jossa Jeesus sovitti syntimme verellään ja kuolemallaan. Tälle perustalle rakentuu terve elämän rakennus. 1 Kor. 3:11.  Kun ihmisen harteilta siirretään syntitila ristille, väistyy sen aiheuttama ”sairauskin.” Matt. 11:28-30 ”Heittäkää kaikki murheenne Hänen päällensä, sillä Hän pitää teistä huolen!” 1 Piet. 5:7.
Nöyrtyminen ja syntisyytensä tunnustaminen auttaa ihmistä avautumaan Jumalalle ja siten ottamaan vastaan Hänen apunsa, voima parannuksen tekoon, elämän suursiivoukseen. On hyvä myös rukoilla armoa itse nähdä omat virheensä. Silloin on helpompi alkaa korjauskurssille. Tähän sopiva esimerkki on Babylonian kuningas, joka sairasti skitsofreniaa ja oli täynnä itsekeskeistä ylpeyttä. Mutta kun hän nöyrtyi ja tunnusti Israelin Jumalan, hän parantui. Daniel 4. Sinäkin voit parantua saman reseptin mukaan.

SIJAISUHRI:
Jeesus kuoli Golgatan ristillä sijaisuhrina meidän syntiemme tähden. ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi ja Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.” Jesaja 53:5. / ”Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, ja saavat lahjaksi vanhurskauden Hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta Hänen vereensä…” Room. 3:23-25.  Jeesuksen pyhä ja viaton veri toi meille täyden sovituksen Jumalan edessä. Olemme vapaat synnistä eli vanhurskautetut, syyttömiksi julistetut. Sisimpämme on vapautunut ottaessamme vastaan pelastuksen. Kiitos Jumalalle! ”Jonka Poika tekee vapaaksi, se on todella vapaa.” Joh. 8:31-36. Vapautus saadaan Jumalan armosta, ei omien ansioiden kautta.
Vapauden tilaan tuleminen edellyttää Jeesuksen Kristuksen vastaan ottamista. Hän on Hyvä Paimen, joka etsii Sinua, elämän haaksirikkoon joutunutta lammastaan. – Jeesus kysyy Sinulta: ”Tahdotko antaa elämäsi minulle? Tahdotko ottaa vastaan johdatukseni kaikille elämäsi osa-alueille? Minun voimassani saat luopua synnistä ja aloittaa uuden elämän. Elämäsi muuttuu. Minä olen sinun kanssasi.”

SYNTI SAIRASTUTTAA! – ARMO PARANTAA!
Jumala tahtoo armahtaa ja antaa uuden mahdollisuuden aloittaa puhdas elämä nöyrtyneenä Hänen siunaavan kätensä alla. Tämä tapahtuu rehellisesti ja aidosti keskustellen Jumalan kanssa rukouksessa.
Lääkkeillä sairaiksi tehtyjen kohdalla terveyden palauttaminen tapahtuu sitten, että lääkitys poistetaan. Se pitää tehdä yhteistyössä lääkärin kanssa laatimalla selvä hoito-ohjelma, jonka päämääränä on lääkkeistä vieroittaminen. Lääkärit ovat aiheuttaneet sairauden. Heidän on myös huolehdittava sen parantamisesta. Luontainen terveys palautuu kun sen lähteitä tukkiva lääkitys poistetaan. ”Sairaudet”, jotka johtuvat synnissä elämisestä, poistuvat syiden poistumisen myötä. Mm. ylpeät nöyrtyvät, haureelliset luopuvat haureuksistaan, juopot lopettavat alkoholin käytön, narkomaanit irrottautuvat huumeistaan. Ne, jotka ennen puhuivat vaikeuksistaan, alkavat nyt puhua hyvää itsestään (tämä on erittäin tärkeää). Näin tervehtyminen alkaa.
Oikein ja totuuden mukaan puhuminen korjaa sielun vammoja. Valehtelu ja epäpyhä puhe rikkoo sisintä. Joidenkin parannuksen tehneiden kohdalla terveys on huippuluokkaa jo lyhyessä ajassa. Toisten kohdalla tervehtyminen saattaa kestää jopa vuosia, riippuen mm. asianomaisen omasta aktiivisuudesta.
Mitä nopeammin saat unohdettua entiset synnit ym. elämän virheet, sitä paremmin parantuminen tapahtuu. Hebr. 8:12. Filip. 3:13,14.

Voima synnistä irrottautumiseen on ansaittu Golgatalla. Olet ottanut vastaan tämän voiman: ”Kaikille, jotka ottivat Hänet (Jeesuksen) vastaan, Hän antoi voiman ja oikeuden tulla Jumalan lapsiksi.” Joh. 1:12. Ihmisen itsensä tulee tehdä ratkaiseva päätös ottaa vastaan pelastus. Usein tarvitaan myös selvällä äänellä irtisanoutuminen eri synnin alueista. Suuri syy, miksi sairaat eivät parane, on väärä opetus asiasta. Ihmisille on annettu valheellista opetusta, ettei Jeesus muka voi nykyajassa enää täydellisesti parantaa eikä varsinkaan psyykkisesti sairaita. Se on valheluulo. ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Hebr.13:8. Hän voi ja Hän tahtoo parantaa.

Parantumiseen tarvitaan selkeä uskoon tulo eli uudestisyntymiskokemus sekä sen jälkeen upotuskaste vedessä Jeesuksen Nimeen, ja sitten pysyvä, säännöllinen uskovien yhteys Jumalan seurakunnassa, jossa Pyhä Henki toimii ja jossa Jumalan Sanaa opetetaan sen alkuperäisessä merkityksessä. Ihminen parantuu ja jää pysyvään terveyden tilaan elämällä Pyhän Hengen vaikuttamaa elämää Jumalan rakkaudessa ja armahtavaisuuden ilmapiirissä.
Vanhanaikainen opetus parannuksen tekemisestä eli elämän suursiivouksesta on kirkas parantumisen lähde. Terveyden säilyttämiseen tarvitaan oikea asennoituminen Jumalan seurakuntaa ja sen toimintaa kohtaan. Sinun pitää myös hylätä sellainen opastaja, joka neuvoo sinua juoksemaan kokouspaikasta toiseen. Sellaiset ovat Raamatun mukaan julmia susia, jotka eivät laumaa säästä! Terve uskossa kasvaminen kaikkien ihmisten kohdalla edellyttää pysymistä yhdessä kasvupaikassa. Tämä on loppuelämän projekti. Tällä tiellä on oleva siunaus, elämän valkeus.
Jumala sanoo Sinulle: ”Poikani (ja tyttäreni), kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään; sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa. Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee. Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkota luotasi huulten vääryys.” Sananl. 4:20-24. HUOM! Jumalan Sanan lääke on parantavaa vain vastaan otettuna. Ota siis tämä ”lääkkeesi” säännöllisesti.

Lopuksi kaiken parantumisen aloittava kysymys: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Eräät nimittäin ovat lähes ”rakastuneet” sairauteensa. He kertoilevat mielellään vaivoistaan ja lääkityksistään. Sellaisille on sairaudesta tullut elämän sisältö. Vastaus kysymykseen ei siis ole aiheeton. On harkittava, ajateltava ja ymmärrettävä, että sairaudesta luopuminen on täydellinen elämänmuutos. Tahdotko sinä sitä?  Terve elämä arjen harmaudessa iloineen ja suruineen, vastoinkäymisineen ja onnistumisineen tulee sairauden ja lääketokkuran sijaan. Kun päätät valita parantumisen, on sinun huomattava, ettei pelkkä tahtominen voi parantaa. Sinun pitää valita terveys, astua siihen sisälle, ottaa se vastaan ja tehdä selvä pesäero sairauteen sekä sen aiheuttajiin.

Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä.
”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. … Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. Hänen työtovereinaan me myös kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: ”Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.” Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.” 2 Kor. 5:17 – 6:2.

ALA NYT YLISTÄÄ JUMALAA !
Kun alat ylistää Jumalaa, tulee Hänestä elämäsi keskipiste. Silloin elämäsi on oikeassa elementissä. Olet Jumalan tahdossa.

”Kaikki sinun tekosi ylistävät sinua, Herra, ja sinun hurskaasi kiittävät sinua.” Psalmi 145:10.

Weijo Lindroos