Kategoria: Taivassanomat 2025

MIELEN LOKEROT PUHTAIKSI

Siivous aloitetaan sisältä päin.

Jeesus puhui aikansa uskonnollisille johtajille kovia sanoja:
”Te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolelta, mutta sisältä ne ovat täynnä riistoa ja hillittömyyttä. Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisäpuoli, jotta sen ulkopuolikin puhdistuisi! Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te tekopyhät! Te olette kuin valkoisiksi kalkitut haudat. Ulkoapäin ne näyttävät kauniilta, mutta sisältä ne ovat täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa. Samoin tekin näytätte ihmisten silmissä ulkoapäin hurskailta mutta sisältä olette täynnä tekopyhyyttä ja laittomuutta.” Matt. 23:25-28.

Jeesus opettaa tällä ihmisen kokonaisvaltaista uudistumista. Ei riitä, että vain ulkoinen olemus pestään, ja kauniilla vaatetuksella peitetään sisimmän epäpuhtaudet. Ihminen ei ole puhdas, jos sisin on täynnä likaisia ajatuksia, valmiutta pahantahtoiseen kieroiluun ja juonitteluun. Pitää tapahtua sisäisen mielen ja asenteiden uudistus. Mutta Raamatun opetuksessa se ei tarkoita pelkästään muutosta, vaan koko ihmisen uudeksi tulemista eli uudestisyntymistä Pyhästä Hengestä. Silloin sisimmästä alkaa kummuta taivaasta saatu Elämän veden virta. Joh. 4:14 ja 7:37. Tätä ei ihminen voi saada aikaan itse. ”Armosta te olette pelastetut..” Efes. 2:8. Ja armon saa jokainen ottaa vastaan. ”Jumalan työtovereina me kehotamme teitä vastaan ottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.” 2 Kor. 6:1.
Turmeltuneen mielen salaisetkin syntikätköt pitää avata. Silloin huomaamme, ettei niitä kaikkia lokeroita ole ollenkaan mahdollista saada puhtaiksi. Ne pitää luoda uusiksi. Ja uudet sisimmän kammiot pitää täyttää Jumalan lähteistä tulevalla siunauksella, Pyhällä Hengellä ja tulevan maailmanajan voimalla. Uusi Henki tuo uuden mielen. Alamme rakastaa Raamatun opetusta, rukousta, uskovien yhteyttä, Pyhästä Hengestä syntynyttä kirjallisuutta, musiikkia yms. ”Karkeloiden he laulavat: ”Kaikki minun lähteeni ovat sinussa.” Psalmi 87:6. Tätä on taivaasta saatu pyhä oikeamielisyys. Maailman henki ei enää anna meille mitään meitä kiinnostavaa.

Ottaessamme vastaan ylösnousseen Jeesuksen Pelastajaksemme, tuli Hänen pelastustyönsä ansio meidän hyödyksemme. Se, mitä Hän on ja mitä Hän on tehnyt puolestamme, on nyt meidän vastaan otettavissamme. Jeesus ansaitsi meille kärsimystyöllään, sijaisuhrillaan, verellään ja kuolemallaan vapauden syntitilastamme. Hän vei syntimme ruumiissaan ristin puulle. Näin Hän ansaitsi meille uuden mielen ja ikuisen elämän. Jokainen lyönti ja ruoskanisku Jeesukseen katkaisi syntisen mielemme siteitä. Tämän armon saa siis jokainen ottaa vastaan, koska ”rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä olisi rauha..” Jes. 53:5.

Uskoon tuleminen on Jumala uusi luomisteko.

Mutta mitä vanhalle synti-ihmiselle tapahtui? Se haudattiin upotuskasteessa Jeesuksen nimeen: ”Meidät on siis yhdessä Hänen kanssaan haudattu kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä. Jos kerran meidät näin on yhdistetty Hänen kanssaan yhtäläisessä kuolemassa, me olemme yhtä Hänen kanssaan myös ylösnousemuksessa. Mehän tiedämme, että vanha ihmisemme on Hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta synnin ruumis nujerrettaisiin, niin ettemme enää palvelisi syntiä.” Room. 3:4-6.
”Nyt, kun te olette synnistä vapautettuja ja teistä on tullut Jumalan palvelijoita, teidän hedelmänne on pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:22,23.
”Lihan mieli”, joka on vihollisuutta Jumalaa vastaan, ei enää hallitse. Room. 8:6-9. Olemme saaneet lahjaksi ”Hengen mielen”, joka on elämää ja rauhaa. Gal. 5:22-24.

”Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä ja tottelemattomia, olimme eksyksissä, monenlaisten himojen ja nautintojen orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, vihattuina ja toisiamme vihaten. Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, Hän pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta vaan laupeutensa tähden uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta.” Tiit. 3:3-5.
Jeesus teki meistä uusia ihmisiä, Jumalan lapsia. Ja HUOM! Vain Jumalasta syntynyt on Jumalan lapsi. ”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” 2 Kor. 5:17. Efes. 2:10. ”Pankaa nyt tekin pois tämä kaikki: viha, kiivastuminen, pahuus, pilkka ja häpeämätön puhe suustanne. Älkää puhuko valhetta toisistanne. Olettehan riisuneet pois vanhan ihmisen tekoineen ja pukeutuneet uuteen..” Kol. 3:8-10. Uudestisyntymisessä Jumalan Pyhä Henki tuli sydämeemme asumaan. Nyt ”meillä ON Kristuksen mieli”. 1 Kor. 2:16. Tätä haluamme vaalia ja vahvistaa pysymällä Hänen opetuslapsinaan, Raamatun opetuksissa.

MIELI PYSYVÄSTI UUDEKSI
Uskoon tulleina meidän tulee säilyttää asemamme Jumalan palvelijoina, että voimme auttaa muitakin Elämän tielle: ”Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, Hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” Room. 12:2. Efes. 4:17-24. ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Apt. 2:41,42. Näin toimien sisäinen ihmisemme vahvistuu päivä päivältä. 2 Kor. 4:16-18.

Tarvitsemme mielen uudistusta yhä uudestaan vielä uskoon tultuammekin, ettei syntimaailman saastaisuus pääse sumentamaan taivaallista näkökykyämme, jonka saimme uudestisyntymisessä, ja jossa tapahtui koko ihmisen muuttuminen uudeksi. Silmämme avautuivat. Apt.26:17,18. Tätä tarkoittaa myös Raamatun sana parannus, joka on alkutekstissä ilmaistu sanalla metanoia (= mielenmuutos). Tehkää parannus (metanoia) eli muuttakaa mielenne, pyhittäytykää kokonaan. Tämä tarkoittaa Jumalalle erottautumista ja elämän suursiivousta, jossa kaikki elämämme alueet puhdistetaan ja parannetaan, ”uskon kautta Jeesuksen vereen”. Room. 3:23-25. Sisäinen ja ulkoinen ihmisemme korjataan. Mielemme, ajatuksemme, sanamme ja tekomme sekä käytöksemme on siinä muuttunut puhtaaksi. Näin Jeesus pyhittää meitä, että Jumalan rakkaus ja hyvyys lähimmäisiämme kohtaan alkaa näkyä ja kuulua elämästämme. Enää ei kuulu kirosanoja ja pahanpuhumisia yms. sopimatonta. Psalmi 1.
”Joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, hillitköön kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta.” 1 Piet. 3:10.
Terveeseen uskonelämään eivät kuulu kirosanat yms. Emme ota huulillemme paholaisen nimeä. Psalmi 16:4. Rukoilemme Daavidin tavoin: ”Herra, aseta suulleni vartija, vartioi huulteni ovea.” Psalmi 141:3.
”Älköön suustanne lähtekö mitään sopimatonta puhetta vaan ainoastaan sellaista, mikä on hyvää, tarpeellista ja rakentavaa, mieluista niille, jotka kuulevat. Älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on annettu teille sinetiksi lunastuksen päivää varten.” Efes. 4:29,30.
”Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti.” Filip. 1:27. ”^… sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.” Luuk. 6:45.

”Ole sinä uskovien esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa… Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä. Jos näin teet, pelastat sekä itsesi että ne, jotka kuulevat sinua.” 1 Tim. 4:12,16.

Weijo Lindroos
Turussa oleva Jumalan seurakunta

LOPUNAJAN TEHTÄVÄMME

Alkuseurakunta antaa rohkaisevan esimerkin evankelioimistyön menestymisestä: ”..ja yhä enemmän tuli niitä, jotka uskoivat Herraan, miehiä ja naisia joukoittain.” Apt. 5:14. Edelleen Jeesus tahtoo pelastaa suuria ihmisjoukkoja, jotka sitten tulee ohjata sisälle Raamatun opetuksiin. Tähän meidät on kutsuttu. Se on suuri kaksiosainen tehtävämme:
Jumala ”tahtoo, että kaikki ihmiset (1.) pelastuisivat ja (2.) tulisivat tuntemaan totuuden.” 1 Tim. 2:4. Siinä mainitut asiat ovat seurakunnan päätehtävä. ”Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka pelastuivat:” Apt. 2:47. ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin…” Apt. 2:41.

”Minä sanon teille: kohottakaa katseenne ja katselkaa vainioita, sillä ne ovat vaalenneet sadonkorjuuta varten.” Joh. 4:35. 

Seurakunnan TOINEN tehtävä on auttaa uudet uskoon tulleet sisälle siihen uskoon, oppiin ja elämänmuotoon, joka oli voimassa apostolisena aikana. ”Seuratkaa heidän uskoaan.” Hebr. 13:7. 1 Joh. 2:24,25. He kaikki pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä. Apt. 2:42. Tällä tavalla uskoon tulleet tulevat edelleen tuntemaan Jumalan totuuden. ”Opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.” Matt. 28:20. Kol. 3:16.
Se tarkoittaa parannuksen tekemistä sekä raamatullista upotuskastetta vedessä, sekä myös henkikastetta. Apt. 2:38. ”Täyttykää Hengellä!” Efes. 5:18. Apt. 19:5,6. Nämä ovat ”Kristuksen opin alkeita”.

Tahtoessamme omaksua samanlaisen uskon ensimmäisten kristittyjen kanssa, emme voi jäädä kuulumaan mihinkään nimikylttiuskontoon. Emme voi myöskään hyväksyä muiden kuulumista ihmisperusteisiin uskontoihin. Apostolinen usko ei opeta sellaista. ”Iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” Luuk. 10:20. Emme voi myöskään hyväksyä, että nimikylttiuskontojen piiristä meidän yhteyteemme tulevat toisivat mukanaan sieltä omaksumiaan näkemyksiä, oppeja ja tapoja. HUOM! Uusien mukaan tulevien pitää asettua ensin oppilaan paikalle oppimaan Jumalan seurakunnan opetussisältö. Vain näin saamme kokea rauhanomaista uskovien yhteyttä. Psalmi 133. Room. 12:18.

Tehtävämme painottuu seurakunnan yhteen kokoamiseen ulkopuolelle uskonsuuntien sekä Raamatun opettamiseen. Tämä toiminnan muoto ei vielä ole saanut liikkeelle suuria ihmisjoukkoja. Pienten alkujen päivä on tässä vaiheessa verrattavissa Nehemian aikaan. ”Työ on suuri ja laaja, ja me olemme muurilla hajallamme, kaukana toisistamme. Kun kuulette torven soivan jossakin paikassa, kokoontukaa sinne meidän luoksemme. Meidän Jumalamme sotii puolestamme.” Neh. 4:13,14.
Pasuuna soi! On aika kokoontua ristintyön ympärille kohtaamaan pyhä armo ja totuus Jeesuksen Kristuksen nimessä. Room. 12:2.
”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.” Matt. 15:13.

Rukousterveisin
Weijo Lindroos
Turku

Mihin seurakuntaan Timoteus kuului?

Timoteus oli Paavalin työtoveri. He tekivät evankelioimismatkoja silloisen Rooman maailmanvallan aikana. Eräässä vaiheessa Paavali jätti Timoteuksen Efesoksen kaupunkiin jatkamaan aloitettua opetustyötä: ”Makedoniaan lähtiessäni kehotin sinua jäämään Efesokseen, jotta kieltäisit eräitä opettamasta toisin kuin me.” 1 Tim. 1:3.

Kun yhdistämme tähän muiden Raamatun kohtien opetuksen seurakunnan rajoista, voimme ymmärtää mihin Timoteus kuului. Ensinnäkin, jokainen Kristuksessa oleva ihminen on jäsen Kristuksen ruumiissa eli seurakunnassa sen perusteella että kuuluu Jeesukselle. Ja jokainen samalla paikkakunnalla asuva Kristuksen ruumiin jäsen kuuluu oman paikkakuntansa Jumalan seurakuntaan. Raamattu asettaa paikallisseurakunnan rajoiksi paikkakunnan rajat:
”Jätin sinut Kreetaan sitä varten, että järjestäisit sen, mikä jäi vielä järjestämättä, ja asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat, kuten sinua käskin.” Tiit. 1:5. Ilm. 1:11.
”Jos kuitenkin viivyn, saat tästä tietää, miten tulee käyttäytyä Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus.” 1 Tim. 3:15. 1 Kor. 3:16,17. 1 Piet. 2:5. ”Miten sopivat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Mehän olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: ”Minä olen asuva heissä ja kulkeva heidän keskellään. Minä olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani.” 2 Kor. 6:16. ”Te olette Jumalan temppeli..” 1 Kor. 3:16. Jumalan huone, temppeli ja Jumalan seurakunta ovat siis sama asia.
Tällä tavalla tutkien voimme ymmärtää Raamatun opetuksen paikallisseurakunnasta, että jokainen uskossa Jeesukseen oleva kuuluu oman paikkakuntansa Jumalan seurakuntaan. Paavali kirjoitti Tessalonikan kaupungissa olevalle seurakunnalle (1 Tess. 1:1): ”Teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntien seuraajia, jotka ovat Juudeassa.” 1 Tess. 2:14. Tessalonikassa ja Israelissakin oli siis jokaisessa kaupungissa Jumalan seurakunta. Missään ei ollut muita seurakuntia, koska Pyhä Henki varoitti perustamasta erilaisia puolueita, esim. ”Korintissa olevalle Jumalan seurakunnalle”. 1 Kor. 1:2. Siellä ei sallittu, että oltaisiin puoluemielisiä. 1 Kor. 1:10-13. Minkäänlaisia nImikylttejä ei laitettu kokouspaikkojen päälle. Näin pitää olla edelleen.

Raamattu opettaa, että Jumalan huone on yhtä kuin seurakunta. ”Kristus sen sijaan on uskollinen Poikana, Hänen huoneensa hallitsijana. Hänen huoneensa olemme me, kunhan loppuun asti säilytämme rohkeuden ja kerskaamme toivosta.” Hebr. 3:5,6. Seurakunta on siis Hänen huoneensa, ”Kristuksen ruumis”, uskoon tulleet ja sen jälkeen kasteella käyneet ihmiset. 1 Kor. 12:27. Joh. 2:21. ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Apt. 2:41,42.
Edellä olevan Raamatun opetuksen perusteella voimme todeta, että kirkko tms. rakennus ei ole Jumalan huone eli seurakunta. Siksi emme kutsu ihmisiä muihin uskonsuuntiin.

Timoteus kuului siis kirjeen saamisen aikaan Efesoksessa olevaan Jumalan seurakuntaan, koska oli uskossa Jeesukseen ja asui Efesoksessa. Tämä käy selväksi lukiessasi ohessa olevat Raamatun kohdat.
Tällaisetkin asiat ovat tärkeitä, koska ne avaavat seurakunnan alkuasetelman ymmärtämistä.

Lue lisäksi, mikä ON Seurakunnan nimi.

Siunausterveisin
Weijo Lindroos
Turussa olevasta Jumalan seurakunnasta.

RAKKAUS – Jumalan seurakunnan perustuslaki!

Kreikan kielen rakkautta ilmaisevat sanat:

• ”agape” tarkoittaa Raamatussa syvintä Jumalan vaikuttamaa rakkautta. Se on itsensä muiden edestä uhraavaa pyhää ja puhdasta pyyteetöntä rakkautta.
  
• ”fileo” merkitsee kiintymystä, esim. omaisiin ja ystäviin kohdistuvaa syvää sympatia-rakkautta.
  
• ”eros”, joka merkitsee eroottista, miehen ja naisen välistä rakkautta.

Jeesus kysyi Pietarilta: ”Rakastatko minua?” Hän käytti sanaa ”agapee”. Pietari vastasi: ”pidän sinua rakkaana”, käyttäen sanaa ”fileo”.
Jeesus kysyi kahteen kertaan saman kysymyksen käyttäen sanaa ”agape”. Kolmannella kerralla Jeesus laskeutui Pietarin tasolle kysyen saman kysymyksen käyttäen sanaa ”fileo”. Joh. 21:15-17.

Uusi liitto Jeesuksen veressä on kirjoitettu sydäntemme lihatauluihin Pyhällä Hengellä. 2 Kor. 3:3,6. ”Minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan sisimpäänne. Minä otan kivisydämen pois teidän sisältänne ja annan teille lihasydämen. Minä annan Henkeni teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun lakieni mukaan, noudatatte minun säädöksiäni ja toimitte niiden mukaan.” Hes. 36:26-27. / ”Jumala itse vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.” Filip. 2:13. Se on Elämän liiton sisältö uskoon tulleille: ”Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta!” Room. 5:5. Nyt emme enää tahdo toimia vastoin Jumalan tahtoa. Miksi? Koska ”rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa”. 1 Kor. 13:6. Tämä tarkoittaa, että Jumalalta saatu rakkaus sisimmässämme tahtoo aina ja kaikessa etsiä sitä, mikä on pyhä ja Raamatun opetusten mukainen Jumalan tahto. Rakkaus ja totuus kuuluvat ehdottomasti yhteen.

RAKKAUS ON TUNTOMERKKI.
”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” Joh. 13:34,35.
Mooseksen kautta annettu lakiliitto vaihtui ristillä tehtyyn armoliittoon. ”Tämä on uusi liitto minun veressäni!” Luuk. 22:20. Tie ”kaikkeinpyhimpään” avattiin Jeesuksen veren kautta. Hebr. 10:19.

”Laki on annettu Mooseksen kautta; ARMO ja TOTUUS on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta!” Joh. 1:17. ”Laissa on siis tulevan hyvän varjo, ei itse asioiden olemusta.” Hebr. 10:1. Uusi liitto toi esille vaatimusten todellisen olemuksen. ”Se on täytetty!”
Vanha liitto kaikkine osa-alueineen on loppu! Se päättyi ristille! Joh. 19:30. Gal. 4:4-11. Hebr. 7:18,19. 8:13. 9:10. 10:19 (LUE).
Vanha liitto oli väliaikainen. Gal. 3:19,27. Uusi liitto kestää ikuisesti! Matt. 24:35.

”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: ”Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse”, ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät KAIKKI tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sen tähden on rakkaus lain täyttämys.” Room. 13:8-10. Jeesus ”pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen (=lakiliiton), joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen Hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.” Kol. 2:14. Efes. 2:14-22. 1 Piet. 1:25. Se oli kiviin kaiverrettu käskyjen laki säädöksineen, joka oli ”kuoleman virka” ja ”kadotustuomion virka”. 2 Kor. 3:7,9. Ristillä täyttyi siis kiviin kaiverrettu kymmenen käskyn laki kaikkine säädöksineen, juhla-aikoineen ja seremonioineen ja muotomenoineen. Se naulittiin ristiin, Jeesuksen täydelliseen sijaisuhriin, joka avasi meille Jumalan rakkauden lähteen.

”Me rakastamme, sillä Hän on ensin rakastanut meitä!” 1 Joh. 4:19. ”Ja nyt tämä on Hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen Nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin Hän on meille käskyn antanut. Ja joka pitää Hänen käskynsä (RAKKAUDEN), se pysyy Jumalassa...” 1 Joh. 3:23,24.
Uusi käsky on siis vaeltaa Jumalan yhteydessä, rakkauden käskyssä! Mk. 12:28-34.

Weijo Lindroos
Turussa olevasta Jumalan seurakunnasta.

OMIEN JA TOISTEN SYNTIEN TUNNUSTAMISESTA.

Raamattu opettaa meitä tunnustamaan ja hylkäämään syntimme. ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” 1 Joh. 1:9.
”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.” Sananl. 28:13. Armon vastaan ottamiseen kuuluu kääntyminen pois syntitilasta. 2 Kor. 6:1,2.
”Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt syyllisyyttäni. Minä sanoin: ”Minä tunnustan Herralle rikkomukseni”, ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela.” Ps. 32:5.
Mutta toisten syntejä ja virheitä Raamattu ei opeta kertomaan. ”Riitele oma riitasi vastapuolesi kanssa, mutta älä ilmaise toisen salaisuutta. Muutoin kuka siitä kuuleekin, häpäisee sinua, eivätkä pahat puheet sinusta lakkaa.” Sananl. 25:9,10.

”Kaikki ovat tehneet syntiä.”Room. 3:23.
Meillä on monenlaisia elämän vaiheita ja taustoja, hyviä ja huonoja. Olemme synnin tilassa eläessämme tehneet syntiä salaisesti ja julkisesti. Mutta miten menneisyyttämme tulee nyt käsitellä, että saamme synnistä vapautettuina elää todeksi armotilan ihanuutta? Room. 6:22. Raamatun mukaan menneisyytemme tulee käsitellä siten, etteivät syntiemme jäljet enää saa aikaan tuhoa? Käsittely tapahtuu pääosin Jumalan edessä kahden kesken keskustellen. Näin eheytyminen alkaa toimia.
Joskus Jumala antaa jollekin hengelliselle kristitylle tehtäväksi ojentaa väärälle tielle ajautunut takaisin ristin kaidalle tielle. Mutta se ei siis ole kaikkien tehtävä, vaan… ”jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä.” Gal. 6:1.
Parantuminen synnin jäljistä lähtee siltä pohjalta, että uskoon tulossa KAIKKI syntimme ON jo annettu anteeksi ristin sijaisuhrin kautta. Niiden vaikutus vain on joissain tapauksissa jäänyt häiritsemään. Tähän auttaa Matt. 15:13 opetus: ”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.” Mm. tehdyt virheet on mahdollisuuksien mukaan korjattava.

”Jeesus, anna syntini anteeksi!”
Syntien tunnustaminen on pääasiassa sitä, että synnintunnon herättyä tunnustat: ”Minä olen kurja syntinen”. ”Minä yksin olen syyllinen omiin synteihini.”
Ja kun siinä tilanteessa huudat avuksi Jeesusta ja annat elämäsi Hänelle, avautuu taivaallinen armon virta, joka on tulvillaan pyhää valoa ja armoa. Tässä valossa näet ristintyön sen oikeassa merkityksessä: Jeesus sovitti synnit sijaisuhrillaan Golgatan ristillä. Saat silloin katuen ottaa vastaan puhdistuksen ja anteeksiantamuksen. Armahdus astuu voimaan ja syntisi heitetään armon mereen. ”Kuka on Jumala, sellainen kuin sinä, joka annat anteeksi pahat teot perintösi jäännökselle ja jätät rankaisematta heidän rikoksensa? Ei Hän pidä vihaa iäti, sillä Hän haluaa olla armollinen. Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Sinä heität meren syvyyteen kaikki kansasi jäännöksen synnit.”Miika 7:18,19.
Sieltä armonmerestä ei tule onkia esille menneisyyttä, vaan ristin veren kautta armon saanut ihminen on siirretty taivaalliseen, armon tilaan. Kol. 1:13-20.
Ja vanha synnissä eletty elämä haudataan kasteen hautaan. Room. 6:4-11. ”Ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen.” Apt. 2:38.

Sielunhoitaja avuksi

Jos joku suuri synti painaa edelleen muistissa, on hyvä pyytää joku luotettava uskova, jolle kerrot asian. Mutta sen ei pidä olla ”sielunpenkojaista”, syntien kaivamista ylös armon merestä. ”Sielunhoitajan” kanssa voit keskustella ja rukoilla sekä ottaa vastaan synninpäästön. Joh. 20:20:23. Matt. 18:18. Se toimii. Sitten saat pitää itsesi synnille kuolleena ja Jumalalle elävänä Kristuksessa Jeesuksessa”. Room. 6:4,11. ”.. unohtaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä” Filip. 3:13.

Toisten ihmisten syntien ja virheiden kertominen ei ole sopivaa: ”Älä ilmaise toisen salaisuutta.” Sananl. 25:9. Tämä tarkoittaa, että ei pidä puhua muiden virheistä, koska joissain tapauksissa virheiden tekijä on jo itsekin ymmärtänyt virheensä sekä katunut ja muuttanut elämänsä suuntaa. Tai väärin elänyt ihminen haluaa nyt elää oikein lähimmäistensä, omaistensa, tuttaviensa ja työtovereittensa kanssa. Menneisyydestä esiin nostettu ja julkisuuteen tullut ikävä menneisyyden vaihe saattaisi tuhota tuon ihmisen koko loppuelämän.
Jokainen saa itse kertoa omasta elämästään ja menneisyydestään mitä tahtoo.

”Herra, kuka saa majailla telttamajassasi, kuka asua sinun pyhällä vuorellasi? Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka toimii vanhurskaasti ja puhuu totuus sydämessään. Se, joka ei panettele kielellään, joka ei tee toiselle pahaa eikä saata lähimmäistään häväistyksen alaiseksi.” Ps. 15:1-3.

Tämän aiheen yhteyteen sopii opetus juoruilun synnistä. Lue tästä.

Siunaten ja rukoillen
Weijo Lindroos

SEURAKUNNAN KOKOUSPAIKAN TARKOITUS

Uuden liiton seurakunta kokoontui alussa pääosin yksityiskodeissa. Mutta seurakunnan lisääntyessä kasvoi tarve alkaa toimia erikseen kokoustoiminnalle varatuissa tiloissa. Ristintyön ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen menivät opetuslapset heille jo ennestään tuttuun kokoontumispaikkaan: ”Silloin he palasivat Jerusalemiin vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan päässä. Sinne tultuaan he menivät siihen yläkerran huoneeseen, jossa heidän oli tapana kokoontua.” Apt. 1:12,13. Siellä he alkoivat odottaa Jeesuksen antaman lupauksen täyttymistä: ”.. teidät kastetaan Pyhällä Hengellä..” .. Apt. 1:5. ”Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, ja te tulette olemaan minun todistajani .. aina maan ääriin saakka.” Apt. 1:8. Siinä yläsalissa saivat noin 120 (Apt. 1:15) Jeesuksen ensimmäistä opetuslasta kokea lupauksen täyttymyksen: ”Kun helluntaipäivä oli tullut, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä tuli taivaasta humaus, niin kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko huoneen, jossa he istuivat. He näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat heidän itse kunkin päälle, ja he täyttyivät kaikki Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhua muilla kielillä sen mukaan, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.” Apt. 2:1-4. Siellä Pietari piti kristinuskon ensimmäisen saarnan (Apt. 2:14-36), jonka tuloksena opetuslasten joukkoon tuli lisää noin 3000 henkeä. Apt. 2:41. Näin seurakunta alkoi toimintansa lähetyskäskyn opettamalla sisällöllä. Mark. 16:15-20. Uusille opetuslapsille opetettiin heidän toimintansa ja kokouspaikkansa tarkoitus.

Pääasia oli, että ihmisille kerrottiin Jeesuksesta, joka oli ristillä sovittanut synnit sijaisuhrillaan, verellään ja kuolemallaan. ”Tämän kuullessaan he saivat piston sydämeensä (heidän omatuntonsa heräsi ja heidät valtasi synnintunto), ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tehdä?” Apt. 2:37.Kuulijat ymmärsivät, ettei heidän suhteensa Jeesukseen ja ristintyöhön ole kunnossa vaan he elävät synnin tilassa. ”Pietari vastasi: Kääntykää ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi, niin te(kin) saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt. 2:38. ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan (jae 38), kastettiin..” Apt. 2:41. Uudestisyntyneinä ja kastettuina tarvitsemme edelleen uskovien yhteyttä saadaksemme opetusta. Matt. 28:19,20. Apt. 2:42. Efes. 4:11-16. ym. 1 Joh. 1:3.

Lisää kokouspaikkoja.
Aivan seurakunnan alkuvaiheessa opetuslapset saivat kokoontua Salomon temppelin pylväskäytävässä; muutaman kerran vielä itse temppelissäkin. Apt. 3:11. 5:12, 19,20. / Joh. 9:22.
Kun evankeliumi meni eteen päin, he saivat käyttöönsä Tyrannoksen koulun Efeosssa. Apt. 19:9. Se oli Jumalan siunaama Toimintakeskus, jossa ”kaikki Aasian asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset, saivat kuulla Herran sanan”. Apt. 19:10. 20:7-11.
Apt. 12:12,13. Room. 16:5: 1 Kor. 16:19; Kol. 4:15; Filem. 2. Ym.

Aika pian ristintyön jälkeen opetuslapset oppivat ymmärtämään uuden liiton ”temppelitotuuden”: ”Korkein ei asu käsin tehdyissä temppeleissä.” Apt. 7:48. ”Ettekö tiedä, että TE olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä.” 1 Kor. 3:16. 2 Kor. 6:16. Ef. 2:22. 1 Tim. 3:15. Hebr. 3:6. Ainoa Jeesuksen Kristuksen perustama seurakunta (Matt. 16:18; Joh. 2:19-22) on Hänen opetuslapsistaan koostuva Jumalan seurakunta. 1 Kor. 1:2. 12:27. Tätä ”temppeliä” tulee rakentaa. Mutta kokouspaikat eivät ole seurakuntia.

Ehtoollisen vietto kodeissa opettaa.
Paavali joutui ojentamaan korinttilaisia ehtoollisen vietosta, johon oli lisätty syöminen. Paavali sanoi sellaista Jumalan seurakunnan halveksimiseksi: ”Teidän kokoontumisenne ei ole Herran aterian nauttimista (MIKSI?), sillä syötäessä kukin nauttii omia ruokiaan, niin että toinen on nälissään ja toinen juovuksissa. Eikö teillä ole kodit syömistä ja juomista varten? Vai halveksitteko te Jumalan seurakuntaa ja häpäisette niitä, joilla ei ole mitään? Mitä minä sanoisin teille? Kiitänkö teitä? Tässä asiassa en kiitä. Olen saanut Herralta sen, minkä olen myös ilmoittanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona Hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Samoin Hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.” Sillä niin usein kuin syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun Hän tulee.
Joka siis kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljasta, on syyllinen Herran ruumiiseen ja vereen. Tutkikoon siis ihminen itseään ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta. Sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo itselleen tuomion. Sen vuoksi teidän joukossanne on paljon heikkoja ja sairaita ja monet ovat nukkuneet pois. Mutta jos me tutkisimme itseämme, meitä ei tuomittaisi. Mutta kun meitä tuomitaan, se on meille Herran kuritusta, ettei meitä yhdessä maailman kanssa tuomittaisi kadotukseen. Odottakaa siis toisianne, kun kokoonnutte aterioimaan. Jos jonkun on nälkä, syököön kotonaan, ettette kokoontuisi tuomioksenne.” 1 Kor. 11:23-34.
Nälkään syöminen siis poistettiin seurakunnan kokoustilasta ja ehtoollisen vieton yhteydestä. Tämä opetus erottaa seurakunnan kokoustilan olemaan vain uskossa olevien hengellistä toimintaa varten. Ruokailut yms. toiminnat tulee siirtää muihin huoneisiin.
Silloin ei ollut sosiaalijärjestelmää, että yhteiskunta olisi huolehtinut vähäosaisista. Sen tähden Pyhä Henki johdatti seurakuntapalvelijat pitämään huolta seurakunnan köyhistä. Apt. 6:1-7. Sellaista toimintaa ei seurakunnassa nykyisin enää tarvita samassa mittakaavassa, koska uskossa olevatkin osallistuvat yhteiskunnan järjestelmään maksamalla veroja ja ottaen vastaan avustuksia. Room. 13:6. Avustuspalvelus keskittyi siis uskossa oleviin, ei jumalattomiin: ”… Te olette vahvistaneet jumalattoman käsiä, ettei hän kääntyisi pahalta tieltään ja saisi elää.” Hes. 13:22. 34:4. 2 Kor. 9:12. Vertaa Aam. 4:6-12.
Kokouspaikassa ei ole kirjamyyntiä tms. myyjäisiä ja bisnestä. Kolehtia ei kerätä.

Ajatuksia kokouksistamme:
”Kuinka siis on, veljet? Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa: laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen selitys. Kaikki tapahtukoon rakentumiseksi.” 1 Kor. 14:26. Tämä tarkoittaa, että kaikki seurakunnan yhteydessä olevat saavat toimia. Mutta kenenkään ei ole pakko osallistua, eikä ketään painosteta esim. puhumaan.
Jokainen kokoukseen tullut osallistuu toimintaan jo pelkällä läsnäolollaan ja sydämessään rukoillen, ja mm. yhteislauluissa, rukoushetkissä sekä kuunnellen puheita ja armolahjojen toimintaa sekä istumalla penkissä antaen Pyhän Hengen vaikuttaa siunaavaa vaikutustaan ympärilleen. Raamattu ei opeta kirkonmenoja yms. ennalta valmistettua uskonnollista muotomenoa.
Kaikki saavat siis olla rauhassa paikallaan. Heitä ei tule millään tavalla hätyytellä tai painostaa tekemään jotain, vaan antaa Pyhälle Hengelle tilaa toimia ja tuoda Jumalan siunausta elämäämme. Hän nostaa esille tehtävät ja armoitukset. Ja esirukoilijat ovat tuomassa kokoukseen oman suuren osuutensa. Rukoilemme aina jo etukäteen siunausta kokoukseen. Tähän tehtävään pystyvät kaikki osallistumaan.

Kiitos Jumalalle!
Juud. 20,21.

Lisää aiheesta:
Taivassanomat 7/2020: Raamatun opetus seurakunnasta

Avustustoiminta:
Diakonit seurakunnan varojen hoitajina

Weijo Lindroos
Turku

RAAMATULLINEN PAIKALLISSEURAKUNTA?

Kertausta, ettei Jumalan totuus unohdu.

Tämän ymmärtämiseksi on aiheen tutkiminen aloitettava alusta: Milloin tämä kokonaisseurakunta perustettiin: Jeesus vastasi heille: ”Hajottakaa maahan tämä (Salomon) temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä.” Niin juutalaiset sanoivat: ”Neljäkymmentäkuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu. Sinäkö pystyttäisit sen kolmessa päivässä?” Mutta Hän puhui ruumiinsa temppelistä(= Kristuksen ruumis eli seurakunta, uskossa Jeesukseen olevat ihmiset. 1 Kor. 3:16 / 12:27). Kun Hän sitten oli noussut kuolleista, Hänen opetuslapsensa muistivat, mitä Hän oli sanonut. Ja he uskoivat todeksi Kirjoitukset ja sen sanan, jonka Jeesus oli puhunut.” Joh. 2:19-22.
Jeesus kuoli kärsimystensä keskellä ristillä. Ja Hän nousi ylös kuolleista kolmantena päivänä. Näin Hän kolmessa päivässä perusti uuden liiton seurakunnan, ”ruumiinsa temppelin”. Kokonaisseurakunta perustettiin siis Golgatan ristillä. Se pitää sisällään kaikkien aikojen kaikki uskossa Jeesukseen olevat ihmiset, elävät ja kuolleet, meidät, jotka saimme syntimme anteeksi Hänen verensä kautta. Syntimme sovitettiin ristin sijaisuhrin kautta. Siellä maallisen Salomon temppelin esirippu oli revennyt, ja tie kaikkeinpyhimpään, Jumalan läsnäöoloon, oli auennut. Mat. 27:40, 51. / Hebr. 10:19.
Golgatan pelastustyö on ainoa kestävä perustus tälle ikuiselle kokonaisseurakunnalle (1 Kor. 3:11)Kristuksen ruumiin temppelille. Joh 2:21.

Seurakunnan jäsenyys
Tähän ristillä perustettuun seurakuntaan tulivat sisälle ensin Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset. He lähtivät levittämään evankeliumia. Mark. 16:15-20. Evankeliumi tarkoittaa pelastussanomaa Jeesuksesta ja Hänen ristinsä armotyöstä. Jeesuksen ja Hänen pelastustyönsä vastaanottaneet ihmiset tulivat automaattisesti sisälle tähän seurakuntaan ”liittyessään Jeesukseen”. ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.” Apt. 2:41. ”Uskovien joukko” on yhtä kuin seurakunta.
Jeesuksen vastaan ottaneista, uskoon tulleista eli uudestisyntyneistä ja kastetuista, tuli heidän oman paikkakuntansa seurakunnan jäseniä. He alkoivat kokoontua ja toimia paikallisseurakuntana. Pyhä Henki jakoi armolahjoja ja herätti uskovissa erilaisia tehtäviä. Paikallisseurakunta tarvitsi mm. paimenia ja sananopettajia. ”Jätin sinut Kreetaan sitä varten, että järjestäisit sen, mikä jäi vielä järjestämättä, ja asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat, kuten sinua käskin.” Tiit. 1:5. Näille kaupunkiseurakunnille asetettiin siis jokaisella paikkakunnalla vanhimmisto ym. tehtävät. Apt. 14:23. Kaupungin rajat olivat ja ovat seurakunnan rajana. Samaa opettaa Ilm. 1:11. Tämän asian asettaminen käytäntöön aloittaa suuren lopunajan kokoavan herätyksen. Oletko mukana?

Uusia ihmisiä tuli uskoon joka päivä. Apt. 2:47. Ja kaikki samalla paikkakunnalla asuvat Kristuksen ruumiin jäsenet luettiin asuinkaupunkinsa paikallisseurakunnan jäseniksi. Se on ”lampunjalka” (Ilm. 1:11-20) joka on siis seurakuntatemppeli, jonka Jeesus perusti ristillä kolmessa päivässä, ja jota opetuslapset lähtivät levittämään ”kaikkeen maailmaan”. Se ei ole paikka vaan uskoon tulleiden yhteenliittymä, joilla luonnollisesti on myös kokoontumispaikka.

Raamatun mukaan siis jokainen Kristuksen ruumiin jäsen on oman paikkakuntansa seurakunnan jäsen sen perusteella, että kuuluu Jeesukselle. Tähän uskovien joukkoon kuuluu opetus: ”Älkäämme jättäkö yhteistä kokoontumistamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme entistäkin enemmän, kun näette tuon päivän lähestyvän.” Hebr. 10:25.

Seurakunta on kaksiosainen
1. yleismaailmallinen eli rajaton
2. paikallinen eli rajallinen.

Tarkempi kirjoitus aiheesta:
Taivassanomat 7/2020: Raamatun opetus seurakunnasta

Siunaten,
Weijo Lindroos

Katso vielä video aiheesta:

NAISET PUHUJINA JA OPETTAJINA

Uskovilla on ollut kiistaa, voivatko naiset osallistua seurakunnan rakentamiseen puhumalla ja opettamalla. Jeesus auttakoon, että voimme ymmärtää tämän niin kuin Hän tahtoo. Hänen tahtonsa on Raamatussa. Mutta aiheesta löytyy todella monia Raamatun kohtia, joiden kaikkien tulee sopia tukemaan toisiaan. Sen tähden voin tuoda tässä esille vain Pyhän Hengen tuomat Raamatun perusasiat, joiden yhteyteen pitää sopia kaikki muut tämän aihepiirin opetukset.
Kirjoituksen lopussa olevassa videosta asiat selviävät koko laajuudessaan.

Profeetta opettaa
”Tämä on sitä, mistä on puhuttu profeetta Jooelin kautta: ’Viimeisinä päivinä on tapahtuva, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä ja vanhuksenne uneksivat unia. Myös palvelijoitteni ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he profetoivat.” Apt. 2:16-18.
Pyhä Henki vuodatettiin kaikkien opetuslasten päälle, miesten sekä naisten, jopa poikien ja tyttärien päälle. Siinä heidät armoitettiin toimimaan yhdessä Hengessä yhden päämäärän saavuttamiseksi: ”Tehkää opetuslapsia, kastakaa uskoon tulleet ja opettakaa heitä.” Matt. 28:19,20. Näin alkuajan seurakunta alkoi toimia. Apt. 2:28,41,42. Pyhä Henki varusti kaikki Jeesuksen verellä ostetut Jumalan lapset työhön seurakunnan rakentumiseksi, vaikkakin erilaisissa tehtävissä, joista löytyy opetusta myöhemmin syntyneissä opetuskirjeissä, mm. Efes. 4:11-16.

1 Kor. 11-14 luvun opetukset
”Jokainen nainen taas, joka rukoilee taiprofetoi peittämättä päätään, häpäisee päänsä..” 1 Kor. 11:5. Naiset siis profetoivat seurakunnan kokouksissa? Mutta mitä profetoiminen on? ”Profetoiva sen sijaan puhuu ihmisille rakentumiseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi.” 1 Kor. 14:3. Naiset siis rakentavat seurakuntaa puhumalla. Ja rakentava puhe pitää sisällään aina myös opetusta. ”Te voitte näet kaikki (veljet ja sisaret)profetoida vuorollanne, jotta kaikki oppisivat ja saisivat kehotusta.” 1 Kor. 14:31. Profetoiminen sisältää opetusta, mm. Raamatun kohtien lukemista. ”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana. Opettakaa(kaikki yhdessä) ja neuvokaa toinen toistanne kaikella viisaudella, psalmein, kiitosvirsin ja hengellisin lauluin, laulaen kiitollisina sydämissänne Jumalalle.” Kol. 3:16.
Jokainen ymmärtänee, ettei tämä Raamatun opetus naisten puhumisesta tarkoita naisten hyväksymistä seurakunnan vanhimmistoon tai sananopettajan virkaan.

Katso vielä tarkennus videosta alta.

Weijo Lindroos

Kokonaisopetus naisten opetustehtävästä seurakunnassa: