Kategoria: Kaste

Apostolisen ajan opetus:

Ensin katsomme Raamatusta, MITÄ siellä selvästi sanotaan tästä asiasta:
– ”Kaikki, mitä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen Nimessä kiittäen Isää Jumalaa Hänen kauttansa.” Kol.3:17.
Eikö ole selvää sanaa? Voisiko sen tulkita toisin? 2 Kor. 1:13.
Raamatussa ei ole esimerkkitapausta, että joku olisi kastettu jotakin muuta nimeä käyttäen, esim. että jonkun kasteessa olisi lausuttu sanat isänpojanjapyhänhengenimeen. – Raamattu ei opeta käyttämään sellaista dogmia myöskään rukoiltaessa. – Ei siis niin, vaan kasteessa kuuluu lausua sanat:
”..Jeesuksen Kristuksen Nimeen.” Apt.2:38.
”..Herran Jeesuksen Nimeen.” Apt.8:16.
”..Jeesuksen Kristuksen Nimeen .” Apt.10:48.
”..Herran Jeesuksen Nimeen.” Apt. 19:5.
Oli silloin ja on edelleen tärkeää lausua kasteessa Jeesuksen Nimi. Pelastuksemme perustuu Häneen. Jeesus on ainoa Pelastaja! Siksi Jumalan seurakunta on aina kastanut uskoon tulleet Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen eli Hänelle. Apostolit ymmärsivät Jeesuksen opetukset oikein. Joh. 14:26.
Kastaa Jeesuksen Nimeen sisältää ajatuksen, että kastettu on Hänen omaisuuttaan. Kasteessa uskova katkaistaan pois Adamin suvun syntiperimästä ja liitetään uuteen sukuhaaraan, Kristukseen. Room. 6:4-11. Kiitos Jumalalle! Meidät on kastettu Hänelle. Hänen Nimeensä otettu. Jeesuksen verellä ostettu, uudestisyntynyt ihminen on asetettu siihen pelastukseen, joka on Jeesuksessa ja ristityön ansiossa. Apt.4:12.
Iso Raamatun tietosanakirja kertoo: ”Jeesuksen Nimeen tapahtunut kaste teki seurakunnasta tarkkarajaisen yhtenäisen joukon.” Kastamattomat eivät kuulu seurakuntaan: ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.” Apt. 2:41. Seurakunta siis lisääntyi uskoon tulemisen ja kasteen kautta.
”TE (uskoon tulleet) olette uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Kaikki TE, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen.” Gal. 3:26-29. Room. 6:22.

ISÄN, POJAN JA PYHÄN HENGEN NIMI ?
Mikäli (!) Matt.28:19 on aito Jeesuksen opetus, niin ei sekään kumoa apostolien tapaa käyttää kastaessaan ainoastaan Jeesuksen nimeä. Siinä kastekäskyn versiossa Jeesus käski tehdä ihmisistä opetuslapsia ja sitten kastaa heitä ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (yksikössä).” Matt.28:19. Huomaa yksikkömuoto: NIMEEN”, ei nimiin. Mikä siis on ”Isän ja Pojan NIMI? Ja miten nuo sanat sopivat yhteen apostolisen käytännön ja Raamatun muun ilmoituksen kanssa. Apostolithan eivät missään tilanteessa käyttäneet sanoja ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”; eivät rukoillessa tai kastaessa. Eikä niitä ole Matteuksen evankeliumin myöhemmän version lisäksi muualla Raamatussa.
ASIA SELVIÄÄ!
Ensiksikin on siis kysyttävä, mikä on tuo Nimi? – Mikä on Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimi, johon kehotetaan kastamaan? Matteushan mainitsee Nimen yksikössä: ”nimeen”, ei nimiin. HUOM! Terveellä ajattelulla voimme todeta, ettei ”Isä” ole nimi, ei myöskään ”Poika” tai Pyhä Henki. Ne ovat titteleitä. Jeesuksen opetus selviää asettaessamme sen apostolisen käytännön ja Raamatun kokonaisopetuksen yhteyteen. Silloin huomaamme sen tukevan apostolista toimintaa kastaa ihmiset Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Mm. Apt.2:38; 10:48; Kol. 3:17.

Katsomme selvennykseksi Jeesuksen opetusta parannuksen saarnaamisesta. Missä nimessä se tapahtuu, koska Jeesus sanoo sen näin: ”Parannusta syntien anteeksi saamiseksi on saarnattava HÄNEN NIMESSÄNSÄ kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.” Luuk.24:47. Onko meidän siis käytettävä parannusta saarnatessamme sanoja ”hänen nimessään”? – Ymmärrämme tietenkin, ettei ole tarkoitus toistaa ”Hänen Nimessään” sanoja, vaan toimia Hänen Nimessään eli siis Jeesuksen Nimessä. ”Hänen Nimessään” tarkoittaa siis Jeesuksen Nimeä. Tällä tavalla ajatellen jokainen voi parhaiten ymmärtää myös kasteessa käytettävän NIMEN tarkoituksen. Jeesus ei opettanut käyttämään titteleitä vaan Nimeä!

Jos jonkun kastetilaisuudessa olisi käytetty pelkästään sanoja Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ei häntä olisi kastettu mihinkään nimeen, vaan pelkästään titteleihin. Jos taas jonkun kasteessa on käytetty sanoja, Jeesuksen Kristuksen Nimeen, on Hänet kastettu raamatullisesti. Jeesushan ei opettanut käyttämään sanoja Isä, Poika ja Pyhä Henki, vaan niiden sanojen taakse kätkeytyvää Nimeä, samoin kuin on laita ”minun nimessäni” –sanojen kanssa.
! Jos Matti Meikäläinen antaisi käskyn: Menkää kastamaan ihmiset ”minun ja minun isäni nimeen”. Sitten olisitte kastevedessä ja muistaisitte käskyn, jota toistaisitte sanatarkasti sanomalla kastettavalle: ”Kastan sinut minun ja minun isäni nimeen!” Olisiko oikein? – Ei tietenkään. Kastajan olisi pitänyt ottaa selville Meikäläisen isän nimi, joka tietenkin on myös Meikäläinen. Oikein olisi siinä tapauksessa sanoa kastettavalle: Kastan sinut Meikäläisen nimeen. Ymmärrätkö esimerkin? Tarkalleen sama periaate on kysymyksessä ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” kohdalla. Matt. 28:19. – On otettava selville, mikä on Isän nimi ja Pojan nimi.
Jos minä pyytäisin ihmisiä kastamaan toisiaan vaikkapa isäni nimeen, niin eivät he kastaessaan sanoisi ’isäni nimeen’, vaan Viljon nimeen, joka on isäni nimi.
Alkuseurakunta toimi yksinomaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä. He tiesivät Herransa sanojen merkityksen. Tiedämme heidän toimineen oikein. On oikein seurata heidän esimerkkiään. ”Kaikki, mitä teette sanalla ja työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen Nimessä…” Kol. 3:17. Alkuajan kristityt ymmärsivät, että Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimi on Jeesus Kristus.

TÄSSÄ ASIAN RATKAISU:
Jeesuksen Nimeen kätkeytyy Isän Nimi!
Jeesus tuli Isänsä Nimessä. ”Minä olen ilmoittanut sinun Nimesi ihmisille…” Joh.17:6. Minkä Nimen Jeesus ilmoitti? = ”Pyhä Isä, varjele heidät Nimessäsi, jonka olet minulle antanut…” Joh.17:11,12. ”Minä olen tehnyt Sinun Nimesi heille tunnetuksi…” Joh.17:26. ”Minä olen tullut Isäni Nimessä…” Joh.5:43. ”Hoosianna, siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran Nimeen, Israelin kuningas.” Joh.12:13, 28.
”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa…” 2 Kor.5:19.
”Minä olen tullut Isäni Nimessä…” Joh.5:43.
Isä, Poika ja Pyhä Henki toimivat siis ainoastaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä.
Ja siis vielä kerran: ”Kaikki, mitä teette sanalla tai työllä, KAIKKI tehkää Herran Jeesuksen Nimessä.” Kol.3:17. Poikkeusta ei ole.
”Ei ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta Nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Apt.4:12.
Jeesus on Voideltu, Kristus, Pelastaja, jota Hänen nimensäkin merkitsee:
Jeesus = Iesous (kreikaksi) = Yeshua (arameaksi) = YEHO’shua (hepreaksi) = ”JHWH Pelastaa”. Jeesuksen nimeen sisältyy siis Jumalan nimi JHWH.
On tärkeää ymmärtää Isän Jumalan ja Jeesuksen nimen yhteen kuuluvuus! Mutta ennen muuta meidän tulee ymmärtää, että Jeesus kuoli Ristillä meidän syntiemme tähden. Hän vuodatti verensä, että syntimme tulivat sovitetuiksi. Pelastajamme on Henkilö, Jeesus Kristus! Emme siis usko pelastuvamme lausuessamme titteleitä: ”Isä, Poika ja Pyhä Henki”. Niiden lausuminen on turhaa ja tyhjää uskonnollista muotomenoa. Raamattu ei opeta sellaista käytäntöä.

Vanhassa laulussa lauletaan: ”Kun toiset nimet kalvenneet on aivan, nimi Jeesus vielä jää. Sen kauneutta kautta iäisyyden lunastetut ylistää. Nimi yli kaiken ompi Jeesus. Ei maailmassa kauniimpaa…”.

Kaikki valta on annettu Jeesukselle. Joh. 5:19-47. Hän on ”Immanuel, Jumala meidän kanssamme.” Matt. 1:23. Joh. 14:9-11.

Weijo Lindroos,
Turun seurakunta

Kaste upottamalla: Room. 6:3-5; Kol. 2:12;
1 Kor. 10:1-2; 1 Piet. 3:20-21; Apt. 8:37,38 ja 39; Joh.3:23.

Jeesuksen Kristuksen kaste esimerkkinä:
Matt. 3:13-17; Mark.1:9,11; Luuk. 3:21.

Kastekäsky: Matt. 28:18-20; Mark. 16:15-16.

Ensimmäinen kristillinen kaste helluntaipäivänä: Apt. 2:37-42.

Filippus kastoi Samariassa: Apt. 8:5, 12, 13.

Hoviherran kaste: Apt. 8:35-39.

Paavalin kaste: Apt. 9:18; Apt. 22:16.

Kornelius ja hänen ystävänsä kastetaan: Apt.10:47-48.

Paavali kastoi Korinttossa: Apt.18:8; 1 Kor.1:16;
1 Kor. 16:15.
Uskoon tulleitten kaste Efesossa: Apt. 19:1-6.

Paavalin selvitys kasteesta: Room. 6:3-5; Kol.2:12; Efes. 4:5; 1 Kor.12:13; Gal. 3:27; 1 Kor.15:29.

Hebrealaiskirjeen maininnat kasteesta: Hebr. 6:1-2; 10:22.

Pietarin lausunto kasteen olemuksesta: 1 Piet. 3:21.

Mihin Nimeen kastettiin: Apt. 2:38; 8:16; 10:48; 19:5; 1 Kor. 1:15; Kol. 3:17.

Fariseukset tekivät Jumalan aivoituksen tyhjäksi kasteen hylätessään: Luuk. 7:29-30.

Perhekuntien kasteet:
Apt.10, Kornelius:  Koko perhekunta tuli uskoon eli pelastui Pietarin sanojen kautta (Apt.11:14). ”Nyt olemme siis tässä kaikki kuullaksemme, .. mitä Herra on käskenyt sinun puhua” (10:33).
”… tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat” (10:44).
Ja Pietari käski kastaa ne, jotka olivat saaneet Pyhän Hengen niin kuin hekin (10:47-48), ja siis puhuneet kielillä (10:46).

Apt. 16:12, Lyydia:
Lyydia ja naiset kuuntelivat (16:13-14). Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin puheesta (16:14).
”… hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen: Jos te pidätte minua Jumalaan uskovaisena..” (16:15).

Veljet Lyydian huoneessa rohkaisivat apostoleja (16:40).

Apt. 16:27, Vanginvartija: ”Mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?” (16:30).
”Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä KAIKILLE, jotka hänen kodissansa olivat” (16:32).
”… hän ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta (16:33). ”… riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi” (16:34).

Apt. 18:8, Krispus: Paavali puhui synagoogassa (18:4) ja todisti, että Jeesus on Kristus (18:5). ”Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan, ja myöskin monet nkorinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin” (18:8).

1 Kor. 1:16, Stefanas:
”Kastoinhan tosin Stefanaankin perhekunnan” (1 Kor. 1:16).
”Te tunnette Stefanaan perhekunan…, he ovat antautuneet pyhien palvelukseen (1 Kor. 16:15).

Seuraaville riveille sopii merkata Raamatun kohdat sylilasten kasteesta:

---

---

---

---

---

Johannes Kastaja toi ensimmäisenä esiin käsitteen ”kastaa Hengellä”: ”Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.” Matt. 3:11.

Johannes Kastaja oli profeettojen lupaama Messiaan edellä käyvä ”huutavan ääni erämaassa” (Jes. 40:3) ja ”liiton enkeli” (Mal. 3:1) sekä Elias. Mal. 4:5 / Luuk. 1:13-17. Matt. 11:7-15.

Johannes oli lähetetty valmistamaan kansaa ottamaan vastaan luvattu Messias Jeesus ja kastamaan vedessä ne, jotka tekivät rehellisesti parannuksen synneistään. Matt. 3. Johannes tiesi jo silloin, ennen lähetyskäskyn antamista, että upottamalla suoritettu vesikaste kuuluu kaikille, jotka ottavat vastaan Messiaan. Mutta Johannes ymmärsi myös, miten vesikasteen lisäksi Messias kastaa Pyhällä Hengellä.
Jumala sääti nämä molemmat kasteet kuulumaan kaikille, jotka ottavat vastaan Jeesuksen syntiensä sovittajaksi ja elämänsä Herraksi. Kasteet vedessä ja Hengessä ovat Kristuksen opin alkeita (Hb. 6:1-3), jotka Jumala on tarkoittanut kaikille. Siinä on kasvualausta kristinuskon syvemmille asioille.
Mutta on ymmärrettävä, että Pyhän Hengen saaminen sydämeen pelastuksen sinetiksi (Efes. 1:13) on eri asia kuin Pyhän Hengen kaste. / Joh. 20:22. ja Apt. 2:1-6.

”Tämän jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle. Hän oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi. Myös Johannes kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä. Ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä. He tulivat Johanneksen luo ja sanoivat hänelle: ”Rabbi, se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolella ja josta sinä annoit todistuksen, kastaa, ja kaikki menevät Hänen luokseen.” Joh. 3: 22-26.
Joh. 4:1,2. kertoo tarkemmin ed. m. opetuslasten kastamisesta, joka tapahtui siis jo ennen lähetyskäskyn antamista: ”Jeesus sai tietää fariseusten kuulleen, että Hän teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes – tosin Jeesus ei itse kastanut vaan Hänen opetuslapsensa.”
Opetuslapset siis kastoivat toisiaan sekä samalla monia muita ihmisiä, enemmän kuin Johannes Kastaja.
”Ja koko kansa, kaikki, jotka häntä kuulivat, publikaanitkin, tunnustivat Jumalan olevan oikeassa ja antoivat kastaa itsensä Johanneksen kasteella. Mutta fariseukset ja lainoppineet hylkäsivät suunnitelman, joka Jumalalla oli heitä varten, eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.” Luuk. 7:29,30.
Jumalan suunnitelma on, että kaikki uskoon tulleet kastetaan vesikasteella Jeesuksen Kristuksen nimeen.

Jeesus näytti seuraajilleen esimerkin vesi- sekä henkikasteesta: ”Kun Jeesus oli kastettu, nousi Hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niin kuin kyyhkysen ja laskeutuvan Hänen päällensä.” Matt. 3:16. Näin Jeesus kastettiin vedessä ja Hengessä. Pyhä Henki tuli Hänen päällensä kasteen jälkeen. Hän on tässäkin asiassa esimerkkimme. Ristin työnsä ja ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus vahvisti kasteasian lähetyskäskyssään: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille! Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen!” Mark.16:15,16. Siinä on kyse vesikasteesta. Mutta Jeesus oli siis antanut lupauksen myös Pyhän Hengen kasteesta. Mm. Joh. 14:16,26. 15:26. 16:7-15. Jeesus toisti lupauksen henkikasteesta vielä ennen taivaaseen menemistään: ”Ja kun Hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski Hän heitä ja sanoi: ”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen.” Apt. 1:4,5. Lupaus oli siis annettu Pyhästä Hengestä syntyneille opetuslapsille, joilla oli Jumalan Henki, mutta jotka eivät vielä olleet saaneet henkikastetta. He olivat siis uskossa eli sisällä pelastuksessa ennen Pyhän Hengen kastetta. Henkikaste ei siis ole samaa kuin pelastuminen.

VESI- JA HENKIKASTETTA EI PIDÄ SEKOITTAA TOISIINSA.
Vaikka kirjoitankin molemmista kasteista samassa yhteydessä, ei se tarkoita niiden samaistamista.

Ihmiset kastavat vedellä. Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä.
Henkikastetta ei kuitenkaan ole tarkoitettu vesikasteen tilalle, vaan siis molemmat kasteet kuuluvat kaikille Jeesuksen omille.
Pietari oli kuulemassa Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä. Matt. 28:19,20. Kymmenen päivää tuon käskyn antamisen jälkeen noin 120 Jeesuksen seuraajaa saivat Pyhän Hengen tulikasteen Jerusalemin Yläsalissa, opetuslasten ensimmäisessä kokouspaikassa. Apt. 1:13. Ja siitä alkoi lähetyskäskyn toteuttaminen:
”Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itse kunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.” Apt. 2:1-6.
Tässä tilanteessa Pietari piti kristillisen seurakunnan ensimmäisen saarnan. Se oli tuoreessa henkikasteen vaikutuksessa puhuttu pelastussanoma Jeesuksesta: ”Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme. Koska Hän siis on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on Hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette!” Apt. 2:32,33 / Jooel 2:28-31. Kuulijat siis ”näkivät” ja ”kuulivat” Pyhän Hengen kasteen. Tästä lisää myöhemmin.
Pietarin saarnan tulokset olivat mahtavat: ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin (vedessä), ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolme tuhatta sielua.” Apt. 2:41. Pyhä Henki kehotti kuulijoita Pietarin kautta: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksi saamiseksi, niin te(kin) saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt. 2:38. Siinä oli siis kysymys vesikasteesta. Mutta lupaus oli myös, että ”te saatte Pyhän Hengen lahjan”. Pyhän Hengen kaste on siis tuo siinä mainittu ”lahja”. Pietari tiesi Jumalan tahdoksi, että kaikille Jeesuksen vastaan ottaneille kuuluvat kasteet vedessä ja Hengessä. Ne molemmat ovat Jumalan armon ja rakkauden sisältäviä siunauksen elementtejä. Siksi Pietari opetti kuulijoille nuo asiat.
Opetuslapset kastoivat toisiaan vesikasteella jo Jeesuksen maan päällisen vaelluksen aikana, vaikka varsinaista Uuden liiton lähetys/kastekäskyä ei vielä oltu annettu. ”.. Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes – vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan Hänen opetuslapsensa – .” Joh. 4:1,2. Tässä oli kyseessä vesikaste, jonka opetuslapset suorittivat toisilleen ennen ristintyötä ja uuden liiton kastekäskyä. Mk. 16:15,16. Näin upotuskaste vedessä kuului opetuslasten elämään jo Jeesuksen maan päällisen toiminnan alusta asti. Pyhän Hengen kaste saatiin myöhemmin.
– Vesikasteeseen tarvittiin silloin ja tarvitaan yhä edelleen paljon vettä, koska ihminen tulee kastaa upoksiin asti. ”Johannes kastoi Ainonissa.., koska siellä oli paljon vettä.” Joh. 3:23.
Mutta on siis huomattava, että Pyhän Hengen saaminen ja Pyhän Hengen kaste ovat eri asioita. Uskoon tullut saa kääntymyksen (parannuksen) prosessissa Pyhän Hengen sisimpäänsä. Näin hän uudestisyntyy Pyhästä Hengestä. Joh. 3:3-5. Apt. 2:38, 47. Ja uskoon tullut voidaan sitten kastaa vedessä; ja Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä. KASTE VEDESSÄ EDELLYTTÄÄ, ETTÄ IHMINEN ON ENSIN TULLUT USKOON, joka merkitsee, että on saanut Pyhän Hengen sydämeensä. ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa” (Room. 8:9) eli ei siis ole uskossa. Samoin on oltava uskossa ennen Pyhän Hengen kasteen saamista, eli siis Pyhän Hengen tulee olla sydämessä.

PYHÄN HENGEN PERSOONALLISET TOIMINNAT
Pyhä Henki sydämissämme johdattaa elämäämme, kun kuljemme rukoillen. Jer. 31:9. Hän puhuu, kuulee ja julistaa. Joh.16:13-15. Hän tuntee murhetta, jos elämme sopimatonta elämää. Efes. 4:30. Ja Hän tulee myös iloiseksi kristityn puhtaasta vaelluksesta.
Pyhä Henki on Puolustajamme. Joh. 14:16,17. Hän jakaa armolahjoja niin kuin itse tahtoo (1Kor.12:4-11), näin johdattaen Jumalan seurakuntaa. Room.8:14. Hän auttaa meitä rukoilemaan Jumalan tahdon mukaan. Room. 8:26,27.
Pyhä Henki toimii siis persoonallisella tavalla, koska on persoona eikä vain jokin ”toimiva voima”. Raamatun opetus ja meidän kokemuksemme Jeesuksen opetuslapsina vahvistaa Hänen toimintansa. Hän on Totuuden Henki, joka johtaa totuuteen. Hän on Jumalan Henki ja Jeesuksen Henki. Apt.16:6,7.
Erikoisia ovat sanonnat, että Pyhä Henki on ”vuodatettu” meihin (Apt. 2:33/ Jooel 2:28-29), ja Häntä voidaan ”juoda”. Joh. 7:37-39 ? ? ? –
Emme osaa selittää kaikkea, eikä ole tarviskaan. Alkuseurakunnassakin oli hyvin vähän oppia Pyhän Hengen määrittelystä. Tärkeää oli ja on edelleen, että saamme uskoon tultuamme täyttyä Hänellä joka päivä!
Elämän Hengen asuinpaikka meissä on meidän sisin henkemme eli sydämemme (Ef. 1:13), jossa Hän vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä. Filip. 2:13. Pyhä Henki avaa myös ymmärryksemme tason laajemmaksi, taivaalliselle aaltopituudelle. 1 Kor. 2:10-16. Jes. 50:4,5.
1. Uudestisyntymisessä Pyhä Henki tulee sydämiimme pelastuksen tuojana. 2. Henkikasteessa Hän tulee Jumalan Lahjana päällemme voiman voiteluna. 1 Joh. 2:20,27 ja 2 Kor. 1:21,22. Apt. 11:15.

Kiitos Jumalalle tästä yhden Hengen vaikuttamasta kaksiosaisesta tapahtumasta. ”1 Kor. 12:11.”
Isällä ja Pojalla on sama yksi Henki, johon mekin olemme tulleet uskoon tultuamme: ”Joka yhtyy Herraan, on yksi henki Hänen kanssaan.” 1 Kor. 6:17. ”…teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.” Kol.3:3. ”Hänessä me olemme, elämme ja liikumme.” Apt.17:28. Olemme Kristuksessa Jeesuksessa (Gal. 3:26,27; 2 Kor.5:17) olemalla Pyhässä Hengessä ja Hänen ollessa meissä.

TOISTOA: Ilman Pyhää Henkeä ei ole pelastusta: ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room. 8:9. Mutta on siis osattava erottaa toisistaan Pyhän Hengen antama pelastuksen sinetti (Efes. 1:13) sydämissämme ja sen jälkeen saatava henkikaste, Pyhän Hengen lahja.

”Tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta: ’Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat. Ja myös palvelijaini ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he ennustavat.” Apt. 2:16-18. / Jooel 2:28, 29.
Tämä Pyhän Hengen moninainen toiminta jatkuu muuttumattomana Jeesuksen tulemukseen asti. 1 Kor. 13:8-10.
Jumalan Pyhä Henki voi ilmestyä myös näkyvällä tavalla, esimerkiksi kyyhkysen muodossa. Joh. 1:32-34. Tuliset kielet saattavat näkyä uskovien päällä. Apt. 2:1-6. Tai Hän voi ilmoittaa itsensä tuulen huminana. Joh. 3:8 . Mutta aina Hän ei tule ensimmäisessä vaiheessa kaikille kovinkaan tuntuvassa muodossa. Vasta henkikasteessa Hänet tunnistetaan varmuudella erilaisten kokemusten kautta.

Ristinryövärin pelastuminen.
Jeesus pelasti viereisellä ristillä viruvan rikollisen ennen Uuden liiton kastekäskyn antamista. Tuo Jeesuksen puoleen kääntynyt katuva ja syntisyytensä tunnustava kurja sai armon olla viimeinen vanhan liiton pelastunut, joka täytti Vanhan liiton puolelta pelastuneiden joukon. Uusi liittohan alkoi Jeesuksen kuolemasta. Luuk. 22:20. Ja ristinryöväri pelastui Jeesuksen vielä eläessä.
Pyhän Hengen vuodatustakaan ei vielä silloin ollut tapahtunut. Se tapahtui 50 vuorokautta ristin tapahtumien jälkeen. Ristinryöväri ei siis saanut kokea Pyhän Hengen kastetta, koska sitä ei vielä silloin ollut olemassa. Samoin on laita ristinryövärin vesikasteen suhteen.
Jeesus antoi kastekäskyn 40 vuorokautta ristintyön jälkeen. ”..ilmestyen heille neljänkymmenen päivänä aikana!” (Apt. 1:3), jonka jälkeen meni Taivaaseen. Taivaaseen astumisesta helluntaipäivään on 10 päivää. –
Jeesus antoi siis kastekäskyn Taivaaseen menemisensä yhteydessä. Mk. 16:15-20. Jae 19 sanoo: ”Kun nyt Jeesus oli puhunut (antanut lähetys- ja kastekäskyn) otettiin Hänet ylös Taivaaseen..” Kastekäskyn antamisesta lähtien on upotuskaste vedessä kuulunut kaikille uskoon tulleille.
Raamattu opettaa yksiselitteisesti, että KAIKKI uskoon tulleet kastettiin alkuseurakunnan aikana vesikasteella Jeesuksen Nimeen! Kukaan ei jäänyt kastamattomaksi. Siksi alkuaikana ei ollut kastamattomia kristittyjä. Sellainen oli täysin vieras käsite. Näin tulee olla edelleen. Samoin kuului Pyhän Hengen kaste kaikille kristityille helluntaipäivästä (v. 33 jKr) alkaen. Molemmat kasteet kuuluvat siis meille kaikille,

Uudestisyntyneet opetuslapset saivat Pyhän Hengen kasteen, saatuaan ensin sydämiinsä ”luvatun Pyhän Hengen sinetin”. Ef. 1:13. Tuo uskoon tulossa saatu Elämän Henki (Joh. 3:3.) oli ja on se riittävä pelastuksen tae. Olemme pelastuneet ja pääsemme Taivaaseen sen perusteella, että olemme syntyneet Jumalan lapsiksi Pyhästä Hengestä. – Vain Jumalasta syntynyt on Jumalan lapsi, joka pääsee Jumalan valtakuntaan.
Henkikaste taas on Jumalan seurakunnan tehtäviä varten annettava Voiman kaste, ns. ”työvoitelu”, mm. evankelioimista varten. ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille! Joka uskoo (julistetun evankeliumin) ja kastetaan (vedessä), se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen! Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat … he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusin kielin..” Markus 16:15-20. Mutta ”Älkää lähtekö ennen kuin teidän päällenne puetaan Voima korkeudesta!” Apt. 1:4,8.

Milloin opetuslapset uudestisyntyivät?
Opetuslapset olivat uudestisyntyneet ja saaneet Elämän Hengen sisimpäänsä ennen Apt. 2. henkikastetta. Tämä käy ilmi mm. seuraavasta: 1 Piet. 1:3 sanoo: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta.” =
Jeesus ilmestyi ristintyönsä ja ylösnousemuksensa jälkeen opetuslapsilleen Jerusalemin Yläsalissa: Siellä ”Hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi: `Ottakaa Pyhä Henki!´” Joh. 20:22. Ja varmasti he ottivat vastaan! Mutta tämä ei ollut vielä sen lupauksen täyttyminen, jossa heidät luvattiin kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella, joka tapahtui vasta helluntaina. Apt. 2. Tämä Jeesuksen ilmestyminen ja puhaltaminen heitä kohti oli uudestisyntymiskokemus (Joh. 3:3), jossa Pyhä Henki alkoi puhaltaa heidän elämässään. Joh. 3:8. Samalla tavalla puhallettiin Elämän Henki ensimmäiseen ihmiseen. ”Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa Elämän Hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.” 1 Moos. 2:7. Aadam tosin menetti Elämänsä syntiin lankeemuksen kautta. ”Synnin palkka on kuolema!” Room. 6:23. 3:23. 1 Moos. 2:17. Mutta Jeesus otti päällensä synnin seuraukset kuolemalla ristillä meille kuuluvalla paikalla. Jes. 53:5. Hän voitti synnin ja kuoleman, nousemalla ylös kuolleista. Hänellä on kaikki valta Taivaassa ja maan päällä. Hänellä ”on kuoleman ja Tuonelan avaimet.” Ilm. 1:18.
Jeesus siis puhalsi opetuslapsiinsa saman Elämän Hengen, joka oli Aadamissa. Tämä ikuisen Elämän Henki, Pyhän Hengen sinetti on pelastuksemme vakuutena. ”Hänessä on teihinkin, sitten kun olitte kuulleet totuuden Sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti.” Ef. 1:13.

Miten tämä ”sinetin” saaminen tapahtui efesolaisille, joille Paavali edellisen kirjoitti? Vastaus on selvä: Efeson kaupungissa olevat ihmiset kuulivat pelastuksen evankeliumin (Apt. 18:24-28) ja tulivat sen kautta uskoon (Ef. 19:2) eli saivat Elämän Hengen. Siten he tulivat sisälle pelastukseen. Seuraava askel heidän kohdallaan oli, että he ottivat upotuskasteen vedessä Jeesuksen Nimeen. Apt. 19:5. ”Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.” Apt. 19:6. Tämä oli luvattu Pyhän Hengen tulikaste. Mutta ensin he siis tulivat uskoon, joka tarkoitti Pyhän Hengen sinetin saamista pelastusvarmuudeksi. ”.. kun tulitte uskoon.” Ef. 1:13. / ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa!” Room. 8:9.

Myös Korneliuksen kodissa pelastuminen tapahtui samoin, mutta siellä kaikki tapahtui yhdessä kokemuksessa. He kuulivat Sanoman Kristuksen evankeliumista ja ottivat kuullessaan vastaan Jumalan armon: ”Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat. Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin (MISTÄ HE TIESIVÄT SEN?), sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: ”Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?” Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen.” Apt. 10:44-48.

Seurakunnan alkuaikana Pyhän Hengen kasteen saaneet puhuivat kielillä!
Näin oli emnsimmäisessä henkikastekokemuksessa. Apt. 2:1-4. 10:43-48. 19:1-6. On siis virheellistä väittää, ettei Pyhän Hengen kasteesta ollut silloin merkkinä kielillä puhuminen. Tähän verrattava asia on Jeesuksen vertauksessa viisaista ja tyhmistä neitsyistä (Matt. 25), jotka kuvaavat lopunaikana heränneitä uskovia. Kaikki nousivat ja laittoivat lamppunsa (uskonelämänsä) kuntoon. Matt. 5:14-16. Mutta puolet heistä ei ottanut Öljyä (Pyhän Hengen voimaa) lamppuihinsa. Siksi he joutuivat häviöön. Älä siis milloinkaan kuuntele sellaisten oppia, jotka vastustavat Pyhän Hengen näkyvää ja kuuluvaa toimintaa ihmeineen ja merkkeineen. Rm. 16:17,18.
Voit lukea Pyhän Hengen voimavaikutuksista esim. Apt. 2:1-6. 4:29-31. 5:12-16. 8:5-8. 14:3. 19:11,12. ym.
”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin rahanahneita .. panettelijoita, hyvän vihamiehiä … .. Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Sen kaltaisia karta.” 2 Tim. 3:1,5.
”Voimavaikutukset ovat moninaiset!” 1 Kor. 12:6.

SAMARIAN HERÄTYS
Apt. 8. luku kertoo Samarian kaupungissa syntyneestä herätyksestä. Sanaa julistettiin. 8:5. Ihmeitä tapahtui, ja sana otettiin vastaan. 8:6,7. ”Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa!” 8:8. Kaikki uskoon tulleet ottivat kasteen ”Herran Jeesuksen Nimeen”. 8:12,16. ”Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat, että samarialaiset olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan, he lähettivät heidän luokseen Pietarin ja Johanneksen. Perille tultuaan nämä rukoilivat heidän puolestaan, että he saisivat Pyhän Hengen, sillä Hän ei ollut vielä tullut heidän kenenkään päälle. Heidät oli ainoastaan kastettu (vedessä) Herran Jeesuksen nimeen. Niin apostolit panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.” Apt. 8:14-17.
Samarialaisten tapauksesta on huomattava, että he olivat kokeneet uudestisyntymisen Pyhästä Hengestä ennen henkikastetta. Paavali ei olisi suostunut kastamaan uudestisyntymättömiä samarialaisia, jos he eivät siis vielä olisi saaneet uutta elämää sisimpäänsä. 2 Kor. 5:17. Markus 16:16. Vain uskoon tulleita voidaan kastaa. Ja jokaisen uskoon tulleen sydämessä on Pyhä Henki. Muussa tapauksessa ei kukaan ole uskossa. Room. 8:9.

Tärkeimmät Raamatun kohdat vesikasteesta: Matt. 28:19,20.
”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan!” Apt. 2:38.
”Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Nimeen!” Apt. 10:48.
”Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse! Huuda avuksi Hänen Nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi!” Apt. 22:16.
”Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet!” Gal. 3:27.
”Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme Hänen kuolemaansa kastetut. Niin olemme siis yhdessä Hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.” Room. 6:3,4.

”TÄYTTYKÄÄ HENGELLÄ!”
Raamattu kehottaa meitä täyttymään Pyhällä Hengellä joka päivä. Ef. 5:18. Näin meillä on tuoretta Öljyä lampuissamme. Matt. 25: 7-12. Mutta kukaan ei voi uudestaan täyttyä Pyhällä Hengellä ennen kuin on saanut ensimmäisen kerran Pyhän Hengen kasteen. Hengen kaste on myös alku muiden armolahjojen toiminnalle. Armolahjat alkavat toimia Pyhän Hengen kasteessa. Muun muassa Efesossa ”Pyhä Henki tuli heidän päälleen ja he puhuivat kielillä ja profetoivat”. Apt. 19:6. RK.
Ja huom! Älä rukoile itsellesi kielilläpuhumisen lahjaa, vaan rukoile Pyhän Hengen kastetta, täyttymistä Hengellä! Sen seurauksena saat kyllä puhua uusin kielin.
”Etsivä löytää! Anova saa!” Luuk. 11:9. Älä lopeta etsimistä ja anomista ennen kuin olet saanut ja voit uusin kielin kiittää Jumalaa. Apt. 19:1-6. Ja kun olet rehellinen Jumalan lapsi etsien vilpittömästi aitoa henkikastetta, niin voit olla varma, että saat oikean Hengen. Näin Jeesus itse vakuuttaa: ”Ja kuka teistä on se isä, joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa antaa hänelle kalan sijasta käärmeen, taikka joka hänen pyytäessään munaa antaa hänelle skorpionin? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!” Luuk. 11:9-13.
”Anokaa niin te saatte!” ”Teillä ei ole, sen tähden, ettette ano!” Jaak. 4:2.

Seuraavassa pätkä Niilo Ylivainion kirjasta VOIMAN SALAISUUS:

”Alkuseurakuntien opettajat, paimenet ja evankelistat huolehtivat siitä, että uskoon tulleet heti saivat vastaanottaa Pyhän Hengen lahjan. Ja vähän vanhemmat uskovat ymmärsivät, että heidän täytyy uudelleen ja uudelleen täyttyä Pyhällä Hengellä.  Luemme Apt 4:31: ”Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa  he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja  puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti.” Nämä olivat siis uskovia, jotka jo  hetken olivat olleet uskossa, mutta täyttyivät uudelleen Pyhällä Hengellä. Heille ei jäänyt henkikastekokemus yhteen kertaan. Ja jos se olisi siksi jäänyt, niin se ei olisi heitä pitkälle auttanut. Jos minä täytän autoni tankin bensiinillä, joka on liikkeelle paneva voima, niin minä pääsen eteenpäin vain noin 400 km, ja sitten se seisahtuu. Ja se seisoo varmasti paikoillaan, teenpä minä sen ympärillä minkälaisia temppuja tahansa, vaikka minä sen kiillottaisin yltä ja alta, puhkuisin ja ähkyisin sen vieressä. Vaikka laulaisin duurissa ja mollissa, itkisin tahi nauraisin, niin autoni seisoisi paikoillaan niin kauan kuin tankista puuttuisi bensiini, sen liikkeelle paneva voima. Ja jos joskus voisin saada uuden auton ja siihen pantaisiin liikkeessä uudet öljyt, parhaat mitä olisi saatavana, ja minä sanoisin: – Minulla on uusi auto ja oikein liikkeessä laitetut öljyt, näitä ei vaihdeta, näillä ajetaan, niin on aivan varmaa, että kun 10 000 km ajettu, niin moottorista kuuluisi muutaman kerran muuur – muh ja se pysähtyisi ja seisoisi paikoillaan. Vaikka kaikki maailman parhaat teknikot hakisivat siitä vikaa, mutta ei laitettaisi öljyä, se seisoisi paikoillaan ihmisten harmina ja liikenteen tukkona, niin kuin monet henkikastamattomat sananjulistajat ja muut kristityt tänä päivänä.”
– Niilo Ylivainion opetus on vastaansanomattomasti raamatullinen!
Olen usein ajatellut, että on todella suuri puute uskoville, jos joutuu jäämään ilman henkikastekokemusta. Tosin kenenkään ei tarvitse jäädä tyhjäksi. Mutta usein väärä opetus tästä aiheesta saa uskoon tulleet jäämään kuivaan ja selittelevään uskonnollisuuteen, vaikka tarjolla olisi mahtava ELÄMÄ Pyhän Hengen täyttämänä. Vertaa esim. Paavaliin ja Pietariin. Mitä heidän hengellinen elämänsä oli? Sama on mahdollista tänään meille, koska ”Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti!” Hb. 13:8.
Alkuseurakunnan aikana seurakuntavirkoihin oli vaatimuksena Pyhän Hengen täyteys: ”Valitkaa sen tähden keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovat Henkeä ja viisautta täynnä, niin me asetamme heidät tähän toimeen.” Apt. 6:3.

Apt. 1:8. 5:14-16. 19:11-12.
Miten siis tulee toimia, että jokainen uskoon tullut pitää saa Pyhän Hengen kasteen? Tähän tulee edelleen rukoilla vastausta. Pitää saada aikaan jano juoda Hengen lähteestä. Joh. 7:37-39. Se on sellainen mielenlaatu, ettei enää riitä kuiva uskonnollisuus ilman Pyhän Hengen jakamia armolahjoja ja voiman vaikutuksia. Apt. 4:29-31. 1 Kor. 12:6. Mutta ”Jumala on rikas antaja kaikille, jotka Häntä avuksi huutavat!” Room. 10:12. Hän tahtoo antaa omilleen moninaisia tehtäviä ja armolahjoja. Room. 12:4-8. ”Mutta Hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, Hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti.” Ef. 23:20,21.
Jumala tahtoo tehdä seurakunnassaan ihmeitä ja tunnustekoja armonsa sanan todistukseksi. Niin tapahtuu, kun me saarnaamme ristiin naulittua Jeesusta. 1 Kor. 2:2.5. ”Sana rististä on … Jumalan voima.” 1 Kor. 1:18.

Kielilläpuhuminen merkkinä?
Kaikissa Apostolien tekojen kohdissa ei tosin mainita, että he puhuivat kielillä. Kuitenkin se kuului ensimmäiseen henkikastekokemukseen. Apt. 2. Samoin mainittiin tapahtuneen muutamassa muussakin henkikastekokemuksessa. Apt. 10:44-48. 19:1-6. Samaa asiaa ei tarvinnut toistaa kaikissa tapauksissa. Raamattu ei kerro esimerkiksi, että kaikissa pelastumistapauksissa olisi tehty parannus synneistä. Voisimmeko siitä päätellä, että jotkut eivät tehneet parannusta, koska sitä ei kerrota? – Mm. Korneliuksen kodissa tulivat uskoon ja täyttyivät Pyhällä Hengellä, mutta heistä ei kerrota, että he olisivat tehneet parannuksen. Apt. 10:43-48. Mutta varmasti he sen tekivät. Samoin on henkikasteen suhteen. Selvää asiaa ei tarvitse toistaa kaikissa tapauksissa.

Voisimme ajatella (?), että henkikasteeseen kuuluva merkki ilmeni kolmenlaisilla kielillä:
1. ”… kukin kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltänsä” (Apt. 2:1-8). = Ymmärrettävä kieli. Tai ehkä kuulijat vain kuulivat sitä omalla kielellään Pyhän Hengen avaamana, tavallaan samoin kuin kielten selittämisen lahjan kanssa?
2. ”…ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä” (1 Kor. 14:2). = Ns. rukouskieli, enkelien kieli. 1 Kor. 13:1.
3. ”… ellei tämä samalla selitä, niin että seurakunta siitä rakentuu” (1 Kor. 14:5). = Selitettävissä oleva kieli.
HUOM! Selitys kielilläpuhumiseen ei ole samaa kuin kielen sana sanalta tulkitseminen, kääntäminen. Selitys saadaan Pyhän Hengen antamana sanomana samoin kuin itse kielilläpuhuminenkin, joka avaa sydämelle Hengellisen sanoman. Taivaallisten kielten selittäminen on erillinen armolahja, joka nousee pintaan kun kielilläpuhumista kuuluu. Käytännössä selityksen lahja on joskus alkanut toimia kun monet puhuvat kielillä yhtaikaa. Selittämisen armolahjan saaneen hengelliset aistit avautuvat siinä ja esille nousevat taivaalliset ulottuvuudet, ”tulevan maailmanajan voimat”.
Selityksen saaminen kielilläpuhumiseen kuuluu mielestäni musiikin kanssa samaan kategoriaan: ”Tuokaa minulle nyt kanteleen soittaja. Ja kun kanteleen soittaja soitti, niin Herran käsi laskeutui Elisan päälle, ja hän sanoi: Näin sanoo Herra!” 2 Kun. 3:15,16. Kaunis musiikki avasi taivaan lähteet. Samoin tekee kielilläpuhuminen. Uudestisyntyneen sisäiset korvat on avattu kuulemaan kielilläpuhuminen kuin taivaallisena musiikkina. Sen kuunteleminen on hengelliselle ihmiselle mitä kauneinta sulosointujen ääntä. Nuo Hengen soinnut avaavat taivaallisia siunauksen lähteitä, joista siis kumpuaa joskus myös kielten selitys. Muutkin armolahjat alkavat toimia kokouksissa, joiden rukoushetkissä kuuluu kielilläpuhumisen ääni. Se on kuin säestystä ymmärryksellä rukoilevalle. Kirkkaat profeetalliset sanomat alkavat siinä nousta esiin, niin että ”te saatatte kaikki profetoida toinen toisenne jälkeen”. 1 Kor. 14:31. Kielilläpuhuminen kuuluu hengellisen kokouksen rukoushetkiin. Mutta jos paikalla ei ole selityksen lahjan omaavaa uskovaa, niin puhukoot taustalla säestäen hiljaa ”itselleen ja Jumalalle” 1 Kor. 14:28. On nimittäin turha nousta puhujan paikalle (Apt. 1:15) ja alkaa sieltä puhua kielillä ellei ole selittäjää. 1 Kor. 12:10.
Jumala antoi kielilläpuhumisen eräänlaiseksi uskonelämän rakentamisen työkaluksi, kuten paastonkin. Nämä työkalut eivät siis ole lainomaista suorittamista. ”Kielillä puhuva rakentaa itseään!” 1 Kor. 14:4. Paasto ja kielilläpuhuminen ovat siis työkaluja, joiden kanssa saamme kaivaa auki tukkeutuneita siunauksen lähteitä ja näin rakentua. Paastopäivän valtavat siunauslupaukset voit lukea mm. Jesaja 58 luvusta.

ODOTTAMINEN.
Apt. 1. luku kertoo, miten Jeesus kehotti uudestisyntyneitä opetuslapsiaan odottamaan ”sen lupauksen täyttymistä”, että he saavat Pyhän Hengen tulikasteen. ”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä … että teidät kastetaan Pyhällä Hengellä …. Vaan kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte Voiman ja te tulette olemaan minun todistajani!” Apt. 1:4,5,8.
Jeesus oli uudestisynnyttänyt heidät elävään toivoon ylösnousemuksensa kautta ja puhaltanut heidän päälleen Elämän Hengen, ”pelastuksen sinetin”. Joh. 20:22.
Nyt he odottivat. Aika kului. Meni monta päivää. Viikko. Kahdeksan päivää. Yhdeksän päivää. Mutta ei vain kuulunut lupauksen täyttymistä. Onneksi heidän joukossaan ei siinä vaiheessa ollut eksyttäjää, joka olisi noussut ilmoittamaan, että ”Jeesushan lupasi meille henkikasteen; uskokaamme nyt, että olemme jo saaneet sen.” – Mitähän olisikaan tapahtunut? – Tuli kymmenes päivä, jolloin he olivat Yläsalissa (Apt. 1:13) odottaen lupauksen täyttymistä. Ja heti aamulla yhdeksältä (Apt. 2:15) tapahtui: ”Tuli yhtäkkiä humaus taivaasta ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä..” Apt. 2:1-6.
Älä sinäkään lakkaa etsimästä kunnes olet löytänyt!

IHMEET JA MERKIT!
”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat…!” Mk. 16:15-20.
Pyhä Henki tahtoo johdattaa Jumalan seurakunnan yliluonnolliseen vaellukseen kokemaan samoja asioita, joissa alkuseurakunta eli. 1 Joh. 2:24. / Jumalan Sana varoittaa meitä sellaisesta kristillisyyden muodosta, jossa ei ilmene ihmeitä, merkkejä ja voimavaikutuksia. 1 Kor. 12:6. 2 Tim. 3:5. Hengelliset asiat tulee tehdä ja selittää hengellisesti, ”ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan JUMALAN VOIMAAN!” 1 Kor. 2:5. Vain Pyhän Hengen Voimassa voimme ”oikein jaella totuuden sanaa”. 2 Tim. 2:15. ”Apollos puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta!” Apt. 18:25. Armolahjat ja ”moninaiset” voimavaikutukset kuuluvat oleellisena osana alkuperäiseen kristinuskoon. 1 Kor. 12:6,9. Mm. terveeksitekemisen lahjat osoittaa Jumalan suurta rakkautta seurakuntaansa kohtaan. Kärsivät saavat avun. !!!

Lähetyskäskyn ehdoton sisältö on : Julistaa evankeliumia. Kastaa ne, jotka uskovat. Rukoilla sairaiden puolesta. Ajaa ulos riivaajia. Puhua kielillä. Yms. ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: Minun Nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä … panevat kätensä sairasten päälle ja ne TULEVAT TERVEIKSI!” Markus 16:15-20. Jeesus itse siis opetti, että Hänen opetuslapsensa puhuvat uusin kielin.

Mikä voi estää sinua saamasta Pyhän Hengen kastetta?
Jos olet ottanut vastaan Jeesuksen Pelastajaksesi ja Hänen antamallaan voimalla tehnyt parannuksen synneistäsi (Joh. 1:12) sekä antanut kastaa itsesi upotuskasteella vedessä ja olet lukenut Raamatusta Jumalan lupaukset Pyhän Hengen kasteesta, niin sinä voit nyt, tätä lukiessasi, ottaa vastaan Voiman kasteen! Avaa suusi. Kiitä Jeesusta ääneen ristin veriuhrin ansiosta. Näin Jeesus täyttää sinut Pyhällä Hengellä. Silloin sinulle tapahtuu sama, mikä tapahtui Korneliuksen kodissa, josta Pietari tekee selkoa näin: ”Kun minä aloin puhua, Pyhä Henki tuli heidän päälleen niin kuin alussa meidänkin päällemme.” Apt. 11:15. Ala sitten puhua kielillä. Pyhän Hengen kaste on sitä, että Hän tulee meidän päällemme ja ottaa meidät valtaansa Jumalan siunauksen sisälle.

Kaikki on nyt järjestyvä hyvin. Jeesus kutsuu sinua ristin kaidalle tielle kulkemaan Pyhällä Hengellä täytettynä kristittynä.
Jumalalla on elämääsi varten hyvä suunnitelma. Voit tulla siihen sisälle valitsemalla ja päättämällä, että annat koko elämäsi Hänelle. Hän sitten vaikuttaa sinussa ”tahtomisen ja tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi”. Filip. 2:13.
Ajallisen elämän paras osa on Jumalan tahdon tie, jossa ”Puolustajamme” Pyhä Henki kuljettaa meitä. Room. 8:14.

Jos et ole vielä uskoon tulosi jälkeen käynyt raamatullisella vesikasteella, niin ilmoittaudu nyt heti.

Sinua siunaten,
Weijo Lindroos.
Turku

ALKUSANAT

Erilaiset kastenäkemykset ovat toistuvasti aiheuttaneet kiistaa kristittyjen välille, jo kohta 2000 vuotta.
Kristinuskon alkuaikoina kaste oli uskovia yhdistävä tekijä. Se on muuttunut riidan ja hajaannuksen aiheuttajaksi. Koska kyse on näin vakavasta asiasta, edellyttää se vakavaa tutkimista rukouksen hengessä.

Elämme seurakunnan ennalleen asettamisen ajassa. Pyhä Henki tahtoo johdattaa kristityt kaikissa kysymyksissä alkuperäiseen käytäntöön. Miten ja millä opillisella sisällöllä alkuseurakunnan kristityt toteuttivat Jeesuksen lähetyskäskyä kasteineen, samalla tavalla tulee edelleen toimia. Heidän esimerkkinsä on annettu sitovaksi kaikkien aikojen pyhille. Apostolien viitoittamalla linjalla muuttumaton armon sana toimii oikealla tavalla: ”…totuutta noudattaen rakkaudessa.” Ef.4:15. Armon Sanan yhteyteen kuuluu ehdottomana myös Jumalan Totuus. 1 Tim. 2:4.
Jumala tahtoo antaa seurakunnalleen tiedoksi varman ja alkuperäisen kristillisen kastekäytännön. Hän tahtoo edelleen antaa itse säätämänsä kasteen uskoviaan yhdistäväksi tekijäksi.
Raamatun opetus poikkeaa monessa kohdin nykyisistä uskontokuntien kasteopetuksista.
Mikäli lukija tahtoo saada varman kokonaiskäsityksen aiheesta, on välttämätöntä lukea tämä kirjoitus kokonaan. Muussa tapauksessa väärinkäsityksen mahdollisuus on suuri.

Viittaan useassa kohdin Raamattuun. Tämä johtuu siitä, ettei minulla ole omaa mielipidettä asiasta.
” … he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin” (Apt.17:11).
”Minkä olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä.  Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä.”  1 Joh.2:24.

ERIMIELISYYDEN SYY ?
Jumala lupaa ilmoittaa totuutensa omilleen. Joh. 16:13. ”.. jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on.  Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä.”  Filip. 3:15-16. Ehto Jumalan tahdon ymmärtämiselle on siis tuo samaa tietä vaeltaminen. Se tarkoittaa pysymistä apostolien ja profeettojen opetuksessa, heidän viitoittamallaan linjalla. Apt. 2:41,42. Se on se, että meidän tulee tunnustautua Raamatun oppiin ja ottaa se vastaan. 2 Kor. 6:1,2. Tällä tiellä Pyhä Henki johtaa kaikkeen totuuteen.

Erimielisyyttä ei pidä hyväksyä.
Riitaisa erimielisyys johtuu siitä, että on luovuttu Raamatun opetuksista. Riitaisuudessa on Jumalan kansan tappioiden syy. Ei ole kuultu Jumalan rakastavaa ääntä, joka yhdistäisi Hänen kansansa. Raamatun opetuksista erkaantuneet ovat tuoneet riitoja uskovien välille. 1 Timot. 6:3-5. Vaikkakin riitaisuuksista joskus valheellisesti syytetään niitä, jotka pitävät kiinni Raamatun sanasta.

Erimielisyys monissa kristinuskon kysymyksissä johtuu paljolti myös siitä, että epäuskoiset ”julistajat” kylvävät epäuskon kylvöä. On opetettu, ettei ole mahdollista olla samaa mieltä esimerkiksi kasteesta. ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” Gal.6:7. Olemme jo tarpeeksi niittäneet epäuskon kylvön satoa. On aika aloittaa uskon kylvö. Voimme olla yhtä mieltä kasteesta kuten muistakin kristinuskon syvistä totuuksista. (Vertaa 4 Moos.13:22-34, mutta etenkin 14:6-9 = Joosua ja Kaaleb).
Epäuskon kylväjät ovat röyhkeydessään opettaneet jopa, ettei samanmielisyys ollenkaan olisi Jumalan tahto. Sellaiset opetukset kumoavat Raamatun selvän opetuksen. ”Mutta minä kehotan teitä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne,  vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi  sama  mieli  ja  sama ajatus.”  1 Kor.1:10. ”…olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa..”  2 Kor.13:11.
Mutta millä perusteella Jumala tahtoo kansansa olevan yhtä mieltä ?  ”..että olisitte yksimieliset keskenänne,  Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan.”  Room. 15:5,6. Tämä tarkoittaa, että olemme asioista samaa mieltä Jeesuksen kanssa. Hänen mielipiteensä on Raamatussa  ja alkuperäisen kristinuskon antamassa käytännön esimerkissä. Olemme yhtä mieltä Raamatun kanssa. Ihmisten tai kirkkokuntien mielipiteillä ei ole arvoa näissä kysymyksissä.

KASTEEN  ALKUPERÄ.
Jeesus antoi viimeisinä opetuksinaan lähetyskäskyn. ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.  Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Markus 16:15-16. Hän opetti siis, että evankeliumia tulee julistaa  ja sen tuloksena ihmiset tulevat uskoon. Room.10:17. Ne kastetaan, jotka ottavat  vastaan Jeesuksen elämänsä Herraksi tunnustaen Hänet Jumalan Pojaksi eli ”KÄÄNTYVÄT” pois syntielämästä ja tulevat sisälle Pyhän Hengen tuomaan ELÄMÄÄN. Joh. 3:3-5. Apt. 2:38. Raamatusta emme löydä muuta järjestystä. ”… ja hoviherra sanoi: `Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?` Niin Filippus sanoi hänelle: `Jos uskot koko sydämestäsi, niin se tapahtukoon.` Hän vastasi: `Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.` Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet`.” Apt. 8:36,37,38.

Kymmenen päivää lähetyskäskyn antamisen jälkeen Pietari julisti evankeliumia tuhansille ihmisille: ”Tämän Jeesuksen Jumala on herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme.” Apt.2:32. ”… Jumala on Hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.” Apt. 2:36. ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te(kin) saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt.2:38.
Kolmetuhatta kuulijaa otti sanan vastaan, tulivat uskoon ja antoivat kastaa itsensä. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan,  ne  kastettiin..” Apt.2:41.
Onko Jumalan tahto tänä aikana sama? – Vastaan, että kyllä on! ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa!” Matt.24:35. Jumalan tahto ei muutu.

Kasteen saamisen edellytys alkuseurakunnassa oli uskoon tuleminen eli uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä. ”Jos uskot koko sydämestäsi, niin se (kaste) tapahtukoon. Apt.8:37.  ”.. korinttolaiset uskoivat ja heidät kastettiin.” Apt.18:8. ”..kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen Nimeen.” Apt.19:5. Tämä oli juuri sitä mitä Jeesus oli opettanut. Matt. 28:19-20.
Kaste suoritettiin alussa välittömästi uskonratkaisun tapahduttua, yleensä samanaikaisesti! Tämä on tärkeä huomio! Ei odotettu asian ”kirkastumista”, vaan kun Elämän Henki todisti, että synnit on siirretty Golgatalle, niin silloin vanha synti-ihminen voitiin haudata kasteen hautaan. Room. 8:9. 6:4,11.
Uskossa oleminen olisi koettu puutteelliseksi ilman kastetta. Ja sitähän se on. Sen tähden alkuseurakunnan aikana kaikki uskoon tulleet ottivat kasteen, sekä aikuiset että ymmärryksen iässä olevat lapset. Se oli kaikille selviö. Siitä ei neuvoteltu.
Alkuseurakunnassa vain Kristukseen kastetut pidettiin Jumalan lapsina. ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.” Gal. 3:27.
Vaikeuksia on tuottanut uskossa olevien kastamattomat lapset, jotka ovat pyhitetyt (1 Kor. 7:14) ilman kastetta. Heidäthän on aina siunattu Jeesuksen antaman esimerkin mukaisesti: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni älkääkä estäkö heitä, sillä heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.” Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä.” Mark. 10:14-16. Jeesus ei siis opettanut kastamaan lapsia. Mainittu ”pyhitys” ei tee tyhjäksi lähetyskäskyä lastenkaan kohdalla niin, että heille olisi toisenlainen pelastuksen tie. ”Mikä lihasta on syntynyt, on liha..” Joh. 3:6. Liha (Adamin suvun jäsenyys) pitää haudata kasteessa. !!! Kaikkien Jeesukseen uskovien pitää tulla kastetuiksi upotuskasteella vedessä.
Kun kristityt vanhemmat huomaavat lapsensa olevan aidosti uskossa ja tunnustavan uskoaan esim. koulutovereilleen sekä rukoilevan itsenäisesti, voidaan hänet kastaa Jeesukselle. Kasteelle menemisen ratkaisu pitää näin antaa asianomaiselle itselle.
Yksilöihmisen tulee henkilökohtaisesti kuulla evankeliumi ja ottaa se vastaan. Mk.16:15-16; 2 Kor.6:1,2.
Room. 6:3-4 mukaan kaste on toimitus, jossa Jeesukseen ja ristin vereen luottava kääntynyt ihminen liitetään uskon askeleella sisälle kaikkeen, mitä Jeesus on ja mitä Hän on tehnyt ja opettanut. Samaistuminen. Room. 6:4-6. Kaste Jeesukseen Kristukseen on kaste Hänelle ja Häneen. Gal. 3:3:26-29.

”Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme Hänen kuolemaansa kastetut. Niin olemme siis yhdessä Hänen kanssaan  haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin (kasteella käyneiden) uudessa elämässä vaeltaman.”  Room.6:3,4.

Kaste oli alkuseurakunnan aikana jakaja: Elämä ennen kastetta ja elämä kastettuna. – Huomaa tässäkin kohden tuo alkuseurakunnan tapa kastaa uskonratkaisun tehneet uskonratkaisun hetkellä!
”..ollen haudattuina kasteessa, jossa te myös olette herätetyt  uskon kautta.” Kol.2:12. Huomaa sana ”herätetyt”. He olivat heränneet synnin unesta ja syntyneet uuteen elämään. Vanha oli haudattu. Uusi oli tullut sijaan. 2 Kor.5:17; Efes. 4:22-24. Ihmiset huusivat avukseen Jeesuksen Nimeä antaen kastaa itsensä Hänelle (vertaa mm. Apt. 22:16).

Kaikki uskoon tulleet kastetut alkoivat elää pyhää elämää yhdessä muiden kaltaistensa kanssa. He kokoontuivat Jumalan seurakuntana yhteen vahvistumaan ja oppimaan lisää Jumalan tahtoa. He olivat Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina Jumalan seurakunta. – On hyvä huomioida, etteivät he perustaneet seurakuntaa, vaan olivat seurakunta.

HUOM!
Uusi Testamentti ei ollenkaan tunne käsitettä ”kastamaton kristitty”.  Ei myöskään käsitettä ”uskosta osaton kastettu kristitty”.  Sellaiset ovat vääristyneitä käsitteitä. Uusi Testamentti tuntee ainoastaan käsitteen ”uskoon tullut, kasteella käynyt kristitty”.  Vasta kasteella käynyt luettiin seurakuntaan kuuluvaksi. Apt. 2:41. Muut olivat ulkopuolella.

ONKO VESIKASTE  VÄLTTÄMÄTÖN ?
”Kaikki kansa, joka häntä (Johannes Kastajaa) kuuli, tunnusti Jumalan vanhurskaaksi ja antoi kastaa itsensä Johanneksen kasteella.  Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan, eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.” Luuk.7:29-30.
Jeesus kysyi aikansa ihmisiltä: ”Oliko Johanneksen kaste Taivaasta vaiko ihmisistä?” Markus 11:30. Samoin voimme kysyä kristillisestä kasteesta. Raamatun kokonaisilmoitus vastaa, että se on Taivaasta. Sen perusteella kaste on siis välttämätön.
Jeesuksen säätämä kristillinen kaste on Raamatussa Kristuksen opin alkuaskel. Siitä alkaa uskoon tulleen kasvu hengellisessä elämässä. Siitä alkaa ristin kaita tie, jonka päämäärä on Taivas. ”..vesi nyt teidätkin pelastaa,  kasteena,  joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta.” 1 Piet.3:21.
Kastevesi ei siis poista likaa ruumiistamme. Se luotaa syvemmälle, ihmisen sisimpään. Jumala on säätänyt kasteeseen näkymättömän siunauksen. Siinä usko saa kosketuskohdan uskossa todellisuuteen, että Jeesuksen veri puhdistaa omantuntomme kuolleesta tilasta. Tähän viittaa Ananiaan neuvo Paavalille: ”Anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt.22:16.
Paavalin ainutlaatuinen Jeesuksen kohtaaminen Damaskon tiellä ei riittänyt pelastuskokemukseksi. Siellä hän sai ohjeen: ”Nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän.” Apt.9:6. Paavali totteli, meni kaupunkiin, jossa sai neuvon: ”Nyt, mitä viivyttelet ? Nouse. Huuda avuksi Hänen Nimeänsä ja Anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt. 22:16.
Ymmärrämme tietenkin, ettei Paavali turvannut kasteveteen, vaan uskoi Jeesukseen ja ristillä ansaittuun armoon. Vanha, syntisistä suurin Saulus, haudattiin kasteen kautta Jeesuksen kuolemaan. Kastevedestä nousi apostoli Paavali, uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. Vanha riisuttiin pois. Uusi tuli sijaan. Näin oli silloin ja näin on edelleen Jumalan tahto.

Eräät opettavat, että Paavali sai syntinsä anteeksi ja pelastui Damaskon tiellä. Raamattu ei opeta niin. Mikäli Paavali olisi saanut pelastuskokemuksen eli syntien anteeksiantamuksen Damaskon tiellä, ei Ananiaksen olisi tarvinnut laskea käsiään hänen päälleen ja rukoilla Pyhän Hengen täyteyttä hänelle. Ananias kehotti Paavalin kasteelle, jossa synnit pestään pois. Apt.22:16. Tuo ”peseminen” tarkoittaa siis vanhan ihmisen hautaamista. Room. 6:4. Paavalin kastetta edelsi paljon muutakin: Jeesuksen kohtaaminen, uskovien yhteyteen meneminen, kätten päälle panemisen kautta saatu siunaus. Apt. 22:6-16. Ja tietenkin Pyhän Hengen sinetin saaminen sydämeen. Efes. 1:13.

VEDESTÄ  JA  HENGESTÄ
Jeesus opetti, että ihmisen tulee syntyä vedestä ja Hengestä. Tarkoittiko Hän, että uudestisyntymiseen tarvitaan myös vesikaste ? Samankaltainen ajatushan on Tiituksen kirjeessä.
”Kun Jumalan hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti Hän meidät,  ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen Hän runsaasti vuodatti meihin Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta” Tiit. 3:4-6.
”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.” Joh.3:5.
Jeesuksen opetuksia voidaan tulkita ja selitellä omien mieltymysten mukaan, tai se voidaan ottaa vastaan sellaisenaan: ”vedestä ja Hengestä”. – Minulla ei ole siitäkään  kysymyksestä omaa mielipidettä. Uskon vain Raamatun Sanan. Jeesus mainitsee tässä veden. Voisiko Hän tarkoittaa siinä sanan vettä? Miksi Hän ei siinä tapauksessa käyttänyt oikeaa sanaa? Jeesus olisi voinut sanoa näin: ”Joka ei synny sanasta ja Hengestä…” Mutta Hän sanoi sen niin kuin tarkoitti.

Alkuseurakunnan aikana kaste ei ollut pelkästään sisällyksetön ”kuuliaisuuden askel”, kuten nykyisin vapaissa suunnissa opetetaan.
Pietari kirjoittaa, että ”vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena..” 1 Piet.3:21. Miten Pietari voikaan kirjoittaa sillä tavalla? Eikö hän tietänyt asiaa? Vai oliko asia niin, kuin hän kirjoitti?
Paavali kirjoittaa samaa: ”..ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös olette herätetyt uskon kautta..” Kol.2:12. Kasteessa herätetyt? Miten Paavali voi todeta sellaista? Vai tapahtuuko kasteessa sittenkin jotakin? Onko sillä jotain merkitystä?

---

Pelkästään kasteella käyminen ei pelasta ihmistä
Kastetta tulee edeltää kokonaisvaltainen sydämen kääntymys Jumalan puoleen. On saatava luottamus Jeesuksen ristin uhriin ja sovintoveren ansioon. On saatava Jumalan Elämä sisimpään Pyhän Hengen kautta. Kastetta ennen on otettava vastaan pelastussanoma Jeesuksesta. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin.” Apt.2:41. On astuttava uskon askel vastaan ottamalla Ylösnoussut Jeesus omaksi henkilökohtaiseksi Vapahtajaksi ja syntien sovittajaksi. ”Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi..” Joh.1:12. Nämä Jeesuksen vastaanottaneet sitten voivat Hänen voimassaan tehdä parannuksen synneistään ja tulla kasteelle. He saavat ottaa vastaan kaikki Jumalan suuret lupaukset. Uskoon tulleet ja kastetut saavat täyttyä Pyhällä Hengellä saaden armolahjoja. He saavat alkaa elää yhdessä muiden Taivaaseen matkaajien kanssa. Kastetut ovat seurakunta, Jumalan kansa.
Alkuseurakunnan aikana kaikki uskoon tulleet kastettiin vedessä Jeesuksen nimeen, myös jo Pyhän Hengen kasteen saaneet. Apt.10:47-48.
On huomattava, että kaste on merkityksetön ilman edellä mainittua henkilökohtaista uskon ratkaisua kaikkine siihen liittyvine Raamatun opetuksineen. ”Kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.” Room.14:23.

---

KASTE  USKONELÄMÄN  ALKUNA
Voimme tehdä kysymyksiä Raamatussa mainituille, uskoon tulleille ihmisille. Kysymme Korneliukselta:  MITEN SINÄ SAIT  KOKEA USKOONTULEMISEN ?
Kornelius vastaa: ”Olen koko ikäni ollut etsivä sielu. Tämän vuoksi olen ollut hurskas ja rukoileva ihminen.  Jumalan pelko on ohjannut elämääni. Olen antanut almuja ja koettanut olla kaikille hyvä. Kuitenkin olen tuntenut, että jotakin puuttuu.
Viimein Jumala tarttui elämääni ihmeellisten johdatusten kautta. Hän kuuli rukoukseni. Kotiini johdatettiin apostoli Pietari. Olimme omaisteni, sukulaisteni ja ystävieni kanssa koolla. Pietari kertoi evankeliumin Jeesuksesta ja ristillä tapahtuneesta sovitustyöstä. Hän johdatti meidät sisälle pelastukseen. Hänen puhuessaan Pyhä Henki lankesi meidän kaikkien ylle. Aloimme kaikki yhteen ääneen puhua kielillä ja ylistää Jumalaa. Välittömästi meidät kaikki kastettiin Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Tällä tavalla me tulimme uskoon.”
Ed. m. kertomus löytyy Apostolien tekojen 10 ja 11 luvuista:
”Kesareassa oli mies, nimeltä Kornelius.. Hän oli hurskas ja jumalaa pelkääväinen, niin kuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle  ja  rukoili  alati  jumalaa.” Apt.10:1-2.
Yksi häneltä puuttui: Hän ei ollut uskossa. On eri asia uskoa Jumalaan tai olla elävässä uskossa. Jumalaan  ja Jeesukseen uskominen on vasta edellytys uskoon tulemiselle.
”..Pietari nousi ja lähti heidän kanssaan, ja muutamat veljet seurasivat hänen mukanaan…He saapuivat Kesareaan; ja Kornelius odotti heitä ja oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä.” Apt.10:23-24. Pietari alkoi puhua: ”..Te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, Hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli Hänen kanssansa.  Ja me olemme kaiken sen todistajat.. Hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat.. Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä…”  ”…Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo Häneen, saa synnit anteeksi Hänen Nimensä kautta.” Apt.10:38-43.

MITÄ SIIS KORNELIUKSEN KODISSA TAPAHTUI ? Luemme eteenpäin. ”Kun Pietari vielä näitä puhui,  tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat.”  Pietarin mukana tulleet uskovaiset ” hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, (mistä he tiesivät sen ?) sillä he  kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa.
Silloin Pietari sanoi: Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?  Ja hän  k ä s k i   kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen Nimeen.” Apt.10:44-48.
Raamattu ei ehdota kasteelle menemistä, vaan se on käsky. Neuvotteluvaraa ei ole.
Myöhemmin  Pietari selostaa tätä tapausta muille uskoville: ”Ja Henki käski minun mennä heidän kanssansa (Korneliuksen lähettämien miesten kanssa);  ja myös nämä kuusi veljeä lähtivät minun kanssani.  Me menimme sen miehen (Korneliuksen) taloon, ja hän kertoi meille, kuinka oli nähnyt enkelin seisovan huoneessaan ja sanovan:  Lähetä Joppeen noutamaan Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan;  hän on puhuva sinulle sanoja, joiden kautta  sinä  p e l a s t u t, ja koko sinun perhekuntasi.” Apt.11:12-15.
Kornelius ei siis vielä ollut pelastunut eli uskossa, huolimatta hurskaudestaan ja esimerkillisestä rukouselämästään. Pelastussanoman kuultuaan hän tuli uskoon, sai Pyhän Hengen lahjan ja otti kasteen. Näin hänestä tuli kristitty.

Korneliuksen kertomuksesta voimme päätellä, että alkuseurakunnan aikana uskoon tulleen ajatuksissa  sulautuivat yhteen uudestisyntymis- ja kastemuistot. Näin tulee olla tänäkin aikana.
Pelastuminen parannuksen tekemisineen, kasteineen jne. on yksi Jumalan lahjapaketti, joka otetaan vastaan yhtenäisessä prosessissa. Silloin pelastusvarmuus perustuu Jumalan omaan Sanaan,  ei ihmisten vakuutteluihin ja omiin uskotteluihin tai tuntemuksiin.
Uustestamentillinen herätyspuhe ei alkuseurakunnan aikana päättynyt ”alttarikutsuun”, vaan kastekehotukseen. Apt. 2:38.
Huomaamme taas, että kasteesta alkoi Jumalan tahdon mukainen uskonelämä.

K O S K E T U S K O H T A
Näkyvässä maailmassa elävä ihminen tarvitsee uskonsa tueksi jotakin konkreettista. Jumala tietää tämän. Hän antoi uskon ”tarttumiskohdaksi” kasteen. Ihminen saa tarttua kiinni Jumalan suureen armoon ja Sanan lupauksiin uskon kautta. Hän saa ottaa pelastuksen vastaan hyväksyen, uskossa vastaan ottaen ja sitten astumalla uskon askeleen kasteen hautaan. Vanha haudataan. Uusi nousee ylös.
Näin uskossa oleminen ei jää pelkäksi ajatuskuvioksi. Se on todellisuutta, elämää Jeesuksessa ja Hänen siunauksessaan. Vanha elämä on taakse jäänyttä, haudattua. Uusi elämä toimii. –

Jokainen Taivaaseen tahtova ihminen on ohjattava kasteelle Jeesuksen Nimeen.

Ihmissielun pelastuminen
Raamattu opettaa lukuisissa kohdin erilaisin sanakääntein pelastusasiaa. Se on Raamatun pääsanoma.
– Pelastuksen Päämies on Jeesus! –
Tätä aihetta tutkiessamme emme voi sivuuttaa yhtäkään Raamatun esittämää ajatusta. Kaikki pelastuksestamme kertovat kohdat on otettava mukaan kokonaisuuteen (= Jumalan lahjapaketti).
Jumalan ilmoituksen kokonaisuus rikkoutuu mikäli irrotamme jonkin kohdan kokonaisuudesta. Pelastuksemme suuret ja ihanat sanat ovat armo, usko, veri, risti, kaste. Yksikään niistä ei yksinään ole riittävä. – Ilm.22:18,19. – ”Riivaajatkin uskovat ja vapisevat.” Jaakob 2:19. Mutta ne eivät sillä pelastu.
Uskovat ovat hajallaan,  sekoituksessa (= baabel) juuri sen vuoksi, että yksi ryhmä on ottanut yhden osan Sanasta, toinen ryhmä toisen. Yksi uskoo pelastumiseen kasteen kautta,  toinen yksin uskon kautta. Joku uskoo pelastuvansa hyvän elämäntapansa kautta. Eräät julistavat vakuuttavasti, miten pelastus tapahtuu Jeesuksen veren kautta. Tämä on sinällään totta. Mutta jos samalla hylätään esim. kasteelle menon välttämättömyys, niin on lausuttu turhaan Herran Nimi. ”Älä turhaan lausu Herran, Sinun Jumalasi Nimeä; sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka Hänen Nimensä turhaan lausuu!” 2 Moos.20:7. Mitä se on? ”Miksi te huudatte minulle: ’Herra, Herra!’ ettekä tee, mitä minä sanon?” Luuk.6:46.

Meidän tulee uskoa Raamatun kokonaisilmoitus: Pelastuneen ihmisen tulee olla sisällä jokaisessa Raamatun kohdassa, joka mainitsee jotakin sielujemme pelastumisesta. Vain näin ollen voimme olla varmoja Taivaaseen pääsystämme. Näin olemme ottaneet vastaan Jumalan tarjoaman armon, koko pelastuspaketin.
Usko Herraan Jeesukseen Raamatun opettamalla tavalla, niin sinä pelastut!

---

P E L A S T U S   V E R E N   K A U T T A
Pelastumisemme ehdoton numero yksi on Jeesuksen pyhä ja kallis sovintoveri. ”Tämä on uusi liitto minun veressäni, joka  teidän edestänne vuodatetaan.”  Luuk.22:20. ”Ilman veren vuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.”  Hebr.9:22.
Raamattu todistaa, että Jeesuksen veri on ainoa puhdistuslähteemme. Meillä on pääsy ihanaan ja täydelliseen anteeksiantamuksen vapauteen ”uskon kautta Hänen vereensä.”  Room.3:25.
Kristillisen elämämme lähtökohta on Golgatalla annettu Jeesuksen sijaisuhri.
Hän kantoi syntimme ristin puulle. ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja Hänen haavojensa kautta te olette parannetut.” Jes. 53 ja 1 Piet.2:24.
”..olemme lunastetut Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan.” 1 Piet.1:19.
”Sillä kolme on, jotka todistavat: Henki, vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä.” 1 Joh.5:7-8.
Nämä kolme yhdessä ovat pelastuksemme todistus:
1. ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.” Room.8:16.
2. Kastevesi todistaa maailmalle, että olemme erotetut maailmasta ja sen syntielämästä
sekä liitetyt Jeesukseen.
3. Veri todistaa Jumalalle, että rangaistus syntiemme edestä on kärsitty.

Näin suuresti Jumala rakastaa syntitilassa olevaa ihmiskuntaa. Hän lähetti oman Poikansa, puhtaan ja Pyhän, ottamaan päällensä meille kuuluvan rangaistuksen. Viha, kärsimys ja kirous kohdistui Jeesukseen.
Oi sitä Jumalan ihmeellistä armon ja rakkauden syvyyttä!

---

N Ö Y R Y Y  S
Pelastuksen tielle lähtö edellyttää oikeaa, nöyrää mieltä. Sanaa on kuultava oikeassa, etsivässä ja vastaanottavaisessa mielessä.  Jumalan hyvyys vetää parannukseen nöyriä, kurjuutensa tuntevia ihmisiä (mm. Jesaja 57:15).
Kun Uskossa oleva ihminen esittää kutsun uskosta osattomalle tulla uskon tielle, on se silloin arvovaltainen Jumalan kutsu. ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä  ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” 2 Kor. 5:20.
”Hänen työtovereinaan  m e  myös kehotamme teitä vastaan ottamaan Jumalan armon, niin ettei se jää turhaksi.”  2 Kor.6:1.
Nöyrät kuulevat ja ottavat vastaan Jumalan armon. Ylpeämieliset pysyvät erossa Jumalasta. ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon.”  Jaakob 4:6.

NÖYRÄN ETSIJÄN MIELI:
”Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani. Minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,  ennen kuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle.” Psalmi 132:3-5. Tällaisella mielellä ”etsivä löytää ja anova saa”.
”Te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne.”  Jer.29:13.

---

KASTEEN  MUOTO
Alkuseurakunnan aikana kaste tapahtui jokaisessa tapauksessa siten, että ihminen upotettiin kokonaan veteen. Kastaja ja kastettava astuivat veteen. Kaste suoritettiin, jonka jälkeen noustiin ylös vedestä. Matt. 3:16;  Apt.8:36, 37, 38.
”Haudatut kasteen kautta” on toistuva sanonta Raamatussa. Room.6:3-4;  Kol.2:12.
Jeesus kastettiin upotuskasteella Hänen ollessaan noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen. Mat.3: 16. Kasteelle mentäessä tarvittiin aina paljon vettä (Joh. 3:23), että kastettava voitiin upottaa kokonaan veteen.

”Pelastus merkitsee sitä, että minä käyn ulos maailmasta. Jätän tämän kaikkialle levinneen kosmoksen. En enää kuulu saatanalliseen systeemiin. Olen pelastettu maailmasta. ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.”  Nämä Jeesuksen sanat merkitsevät yksinkertaisesti: otan uskon askeleen, kastatan itseni ja astun ylös vedestä pelastettuna. Tätä merkitsee pelastus. Älkäämme siis tarkkailko kastetta jonain merkityksettömänä toimenpiteenä. Kasteeseen on yhdistetty paljon. Se on toimitus, joka erottaa meidät maailmasta, ja johtaa meidät toiseen, luonteeltaan aivan toisenlaiseen maailmaan. Kasteessa sinä tunnustat: Herra, minä jätän tämän maailman taakseni. Sinun ristisi erottaa minut nyt maailmasta ikuisesti” (Watchman Nee).

Alkukielen sana “babtidzo” (kreik) merkitsee ”painaa veden sisään”, ”upottaa”. Mikäli Apt. 2:38 käännettäisiin tämän sanan edellyttämällä tavalla, kuuluisi se näin: ”… ottakoon kukin teistä upotuskasteen…”
Raamatun kertomat kastetapaukset osoittavat upotuskasteen olleen ainoa tapa kastaa uskoon tulleet. Kastamiseen tarvittiin ”paljon vettä.” Joh. 3:23; Apt. 8:38.

---

I H M I S S I E L U N  P E L A S T U M I N E N
tapahtuu ihmisen sisimmässä uudestisyntymisen ihmeenä. Uudestisyntyminen on sydämessä olevan hengen vaihtuminen. Sielunvihollisen henki väistyy ja Jumalan elämä alkaa toimia Pyhän Hengen kautta! Apt. 26:18. Uudestisyntymässä Jeesus tulee ihmissydämen hallitsijaksi. Hän sovitti syntimme verellään ja sijaisuhrillaan ristillä. Ylösnousseen Jeesuksen ulkopuolella ei ole Raamatun tarkoittamaa ELÄMÄÄ, iankaikkista Elämää. 1 Joh. 5:11,12.
Uskoon tuleminen on siis sitä, että nöyrtyneen ihmisen sisin henki, (persoonallisuuden keskus) herää ja sinne tulee uusi Elämä Pyhän Hengen myötä. ”Sydän kun auki on, sinne Jeesus tekee asunnon!” Jeesus sanoo sen näin: ”Joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan Valtakuntaa.” Joh. 3:3-5.
”Siis jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso uusi on sijaan tullut.” 2 Kor. 5:17.

Uusi Testamentti esittää seuraavanlaisen pelastuskaavion:

1. Raamatun opettaman evankeliumin kuuleminen siitä, että Jeesus on ainoa syntien sovittaja. ”Olette uudestisyntyneet.. Jumalan elävän ja pysyvän Sanan kautta.” 1 Piet.1:23; Jaakob 1:18; Room.10:17.

2. Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sijaisuhriinsa uskominen ja armotyön vastaan ottaminen. ”Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen.” Hebr.11:6; 1 Joh. 5:1; Apt. 16:30-31; Markus 16:16. 2 Kor. 6:1,2.

3. Parannuksen teko. ”Parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava..” Luuk24:47; 13:3; Apt. 17:30.

4. Vesikaste Jeesuksen Nimeen. ”Ottakoon kukin teistä kasteen syntienne anteeksisaamiseksi” Apt. 2:38. 10:48. 22:16. 1 Piet.3:21.

5. Pyhän Hengen saaminen. ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room. 8:9; Efes. 1:13; Apt.19:1-6.

6. Julkinen tunnustus. “Jos sinä suullasi tunnustat Jeesuksen Herraksesi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin sinä p e l a s t u t .” Room.10:9-10; Luuk.11:23; 12:8-9; Matt.6:24.

On kuitenkin pidettävä mielessä Ja yhä uudestaan toistaen, että uudestisyntyminen on sisimmässämme tapahtuva Jumalan armoteko. Koko Raamatun ilmoitus tähtää siihen. Mm. pelkkä kaste ilman muita pelastuksen elementtejä ei riitä pelastukseksi.

Y H T E E N V E T O:
Seitsemän askelta Jumalan tahdon tiellä:

1. Evankeliumin kuuleminen. Room. 10:17. Mark. 16:15,16.
2. Usko Jeesuksen sijaisuhriin. Room. 3:25. Hebr. 11:6; Apt.15:9.
3. Parannus, elämän suursiivous. Apt.11:18.
4. Pyhän Hengen saaminen (Room.8:9) sekä henkikaste. Apt. 19:1-6.
5. Kaste upottamalla vedessä Jeesuksen nimeen. Apt.22:16.
6. Suun tunnustus pelastuksen vastaan ottamisesta. Room.10:9-10. Luuk. 12:8,9.
7. Loppuelämän aika kuuluu nyt kokonaan Jeesukselle.

Mitään edellisistä askeleista ei voida erottaa toisistaan. Ne kaikki kuuluvat yhteen ja toistensa tueksi. Ne ovat Jumalan meille valmistamia tekoja. Ef, 2:8-10.
”Opettamalla heitä (uskoon tulleita ja sen jälkeen kastettuja) pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.” Matt. 28:20. Apt. 2:41,42.

”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen Sanan kautta.” Room.10:17.

Weijo Lindroos
Turku