We do not use unbiblical names for the congregation, because the congregation belongs to God. This means that we have been bought for Him with the precious blood of Jesus. (Revelation 1:5–6) His one flock (John 10:16), without nameplates, is equal to His congregation.
Note, therefore, the ownership: – “Unto the church of God which is at Corinth.” (1 Corinthians 1:2; 2 Corinthians 1:1) – “Give none offence, neither to the Jews, nor to the Gentiles, nor to the church of God.” (1 Corinthians 10:32; 11:16; 15:9) – “…neither the churches of God.” (1 Corinthians 11:16) – “What? have ye not houses to eat and to drink in? or despise ye the church of God?” (1 Corinthians 11:22) – “…how that beyond measure I persecuted the church of God, and wasted it.” (Galatians 1:13) – “For ye, brethren, became followers of the churches of God which in Judaea are in Christ Jesus.” (1 Thessalonians 2:14) – “…that thou mayest know how thou oughtest to behave thyself in the house of God, which is the church of the living God.” (1 Timothy 3:15)
The congregation is therefore God’s! That is why we use only this biblical name for it.
It is also biblical to name according to the locality. For example, 1 Thessalonians 1:1: “unto the church of the Thessalonians which is in God the Father and in the Lord Jesus Christ.” In the same way one may say, for example, the congregation of Turku, the congregation of Helsinki, the congregation of Tampere, and so on.
We who live in the same city, having come to faith and then been baptized according to the Scriptures, are the congregation of our own locality. (Titus 1:5; Revelation 1:11) — And NOTE! According to the Bible, the congregation does not include the unbaptized. Such have not yet come into the same faith in which the first Christians were. (Acts 2:41) —
To what, then, should you join yourself? — Join yourself to Jesus in the way that the Bible teaches! Then you belong to His congregation.
Man-made nameplates over meeting places are elements of division, which every believer should remove from his own life, so that he no longer functions under such.
WE are not Lutherans, Pentecostals, Baptists, Adventists, Free Church members, or ecumenicals, or any other -ists and -isms. We are neither Catholics nor Protestants… We are only children of God, bought with the blood of Jesus. We belong to the same congregation as the first Christians. (John 2:19–22; 1 Corinthians 3:16–17; 1 Peter 2:15, etc.)
The Bible does not teach Lutheranism, Pentecostalism, or any other -ism..
Blessings to us!
Blessings, Weijo Lindroos, from the Turku Congregation Maariankatu 2 20100 Turku Finland Email: weijo.lindroos@pp.inet.fi
”SYNTISET Siionissa kauhistuvat (Ps. 1:5), vavistus valtaa jumalattomat: ”Kuka meistä voi asua kuluttavassa tulessa? (Jumalan yhteydessä) Kuka meistä voi asua iankaikkisessa hehkussa?” Se, joka vaeltaa vanhurskaasti ja puhuu sitä, mikä on oikein, joka halveksii väärää voittoa ja pitää kätensä erossa lahjuksista, joka tukkii korvansa kuulemasta murhahankkeita ja sulkee silmänsä näkemästä pahoja houkutuksia, hän on asuva korkealla, kalliolinnat ovat hänen turvapaikkansa. Hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy.” Jes. 33:14-16. Jumalan iankaikkinen hehku polttaa pois kaiken kuonan. Matt. 15:13. Siinä lähtevät kirosanat ym. sopimaton kielenkäyttö ja käytös. Tulessa voi pysyä vain sellainen, joka tahtoo olla Jumalan armossa ja totuudessa sekä puhdistautua joka päivä ”kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta”. 2 Kor. 7:1. Mutta tähän siunauksen tuleen pitää ensin päästä. Ja tie siihen kulkee Jeesuksen veren kautta. Hän on OVI.. Joh. 10:9.”Hänen kauttaan teille julistetaan syntien anteeksianto.” Apt. 13:38. ”Kääntykää ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen..” Apt. 2:38.
Daavidilla on mielessä sama aihe. Ja hän saa samansuuntaisen vastauksen sekä ohjeen: ”Daavidin psalmi. Herra, kuka saa majailla telttamajassasi (Jumalan turvassa), kuka asua sinun pyhällä vuorellasi? Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka toimii vanhurskaasti ja puhuu totuus sydämessään. Se, joka ei panettele kielellään, joka ei tee toiselle pahaa eikä saata lähimmäistään häväistyksen alaiseksi. Se, joka halveksii kelvotonta mutta kunnioittaa Herraa pelkääviä. Se, joka ei valaansa riko, vaikka olisi vannonut vahingokseen. Se, joka ei vaadi rahastaan korkoa eikä ota lahjusta viattoman turmioksi. Joka näin tekee, ei ikinä horju.” Psalmi 15.
Paavali myös antaa meille kristityille selkeät opasteet, millä asioilla tulee täyttää elämä ja ajatukset: ”Sitten vielä, veljet, kaikki mikä on totta, mikä kunnioitettavaa ja oikeaa, mikä puhdasta, rakastettavaa ja hyvältä kuulostavaa, jos on jokin hyve (Gal. 5:22,23) ja jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.” Filip. 4:8. Emme siis voi olla yhteistoiminnassa harhautuneiden uskontojen kanssa, esim. ekumeenisen liikkeen ja sen jäsenkirkkojen kanssa (= Babylonia. Ilm. 17:5) tai yhteiskristillisyyden kanssa, vaan tahdomme pysyä siunaavassa Jumalan tulessa, jossa puhdistumme kaikesta Raamatun vastaisesta uskonnollisuudesta.
Meillä on avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan. Sak. 12:10 ja 13:1.Tämä armon lähde avattiin Golgatan ristillä Jeesuksen Kristuksen veren kautta, ”Karitsan kalliilla verellä”. 1 Piet. 1:19.
Siunausta kaikki Jumalan pyhässä tulessa viihtyvät ihmiset.
”Pane minut sinetiksi sydämellesi, sinetiksi käsivarrellesi. Rakkaus on väkevä kuin kuolema, sen kiihko on tuima kuin tuonela. Sen hehku on kuin tulen hehku, Herran liekki. Suuret vedet eivät voi rakkautta sammuttaa, virrat eivät voi sitä tulvaansa hukuttaa..” Laulujen laulu 8:6,7. Ja 1 Kor. 13.
”Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan, Abrahamin pojan, sukuluettelo..” Matt. 1:1. Enkeli sanoi Joosefille, Marian miehelle: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi, sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun on annettava Hänelle nimeksi Jeesus, sillä Hän pelastaa kansansa sen synneistä.” Matt. 1:20. Daavidin kuninkuuden periytyminen Jeesukselle tunnettiin siis enkelienkin maailmassa. Jeesus syntyi Betlehemissä (Miika 5:1), joka oli myös kuningas Daavidin syntymäkaupunki. Ja Hän syntyi Daavidin sukuun hengellisesti sekä juridisesti, Joosefin ollessa Hänen kasvatusisänsä. Jeesuksen asema tunnustettiin apostolisena aikana ensimmäisten opetuslasten joukossa. ”Hoosianna Daavidin Pojalle!” lauloivat lapset. Matt. 21:15. ”Lihan puolesta Hän on syntyään Daavidin jälkeläinen.” Room. 1:3. Hän on Israelin ikuinen Kuningas. ”Tarkkaa, mitä sanon! Herra antaa sinulle ymmärrystä kaikkeen. Muista Jeesusta Kristusta, Daavidin jälkeläistä, joka on herätetty kuolleista minun julistamani evankeliumin mukaan.” 2 Tm. 2:7,8. ”Pilatus laati tauluun kirjoituksen ja antoi kiinnittää sen ristiin. Siihen oli kirjoitettu sanat: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.” Joh. 19:19.
”Tien vieressä istui kaksi sokeaa, ja kun he kuulivat, että Jeesus oli kulkemassa ohi, he alkoivat huutaa: ”Herra, Daavidin Poika, armahda meitä!” Väkijoukko nuhteli heitä saadakseen heidät vaikenemaan, mutta he huusivat vielä kovemmin: ”Herra, Daavidin Poika, armahda meitä!” Silloin Jeesus pysähtyi, kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Mitä tahdotte minun tekevän teille?” He vastasivat: ”Herra, tahdomme, että meidän silmämme aukenisivat.” Jeesuksen tuli heitä sääli, ja Hän kosketti heidän silmiään. Heti he saivat näkönsä ja lähtivät seuraamaan Häntä.” Matt. 20:30-34. Näin tämäkin Messiaan tunnistamismerkki toteutui. ”Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät ..” Matt. 11:5.
Daavidille annettu kuninkuus ja valta siis jatkuu (2 Sam. 7:16,29), vaikka se välillä sortui. Se jatkuu nyt siis Jeesuksessa, joka on Daavidin ikuiseksi asetetun valtaistuimen jatkaja-Kuningas. Näin Daavid on edelleen koko Israelin ja Jumalan valtakunnan Kuningas ja Hänellä on yksi kuningaskunta, ME, jotka otimme vastaan Jeesuksen syntiemme sovittajaksi. 2 Kor. 6:1,2. Kol. 1:13,14. ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” Matt. 28:18. Enkeli Gabriel ilmoitti Marialle Jeesuksen syntymästä: ”Älä pelkää, Maria, sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, Häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa Hänelle Daavidin, Hänen isänsä, valtaistuimen. Hän hallitsee kuninkaana Jaakobin sukua ikuisesti, eikä Hänen valtakunnallaan ole loppua.” Luuk. 1:30-33. Profeetat opettivat tätä jo satoja vuosia ennen Jeesuksen syntymistä: ”Näin sanoo Herra: Katso, minä otan israelilaiset pois kansojen keskeltä, minne he ovat joutuneetkin. Minä kokoan heidät kaikkialta (nyt lopunaikana) ja tuon heidät omaan maahansa. Minä teen heistä yhden kansan siinä maassa, Israelin vuorilla, ja yksi kuningas hallitsee heitä kaikkia. … … He saavat asua maassa, jonka minä annoin palvelijalleni Jaakobille ja jossa teidän isänne asuivat. He saavat asua siellä ikuisesti, he ja heidän lapsensa ja lastensa lapset. Minun palvelijani Daavid on oleva heidän ikuinen ruhtinaansa. Minä teen heidän kanssaan rauhan liiton; se on ikuinen liitto heidän kanssaan.” Hes. 37:21-22 ja 25, 26. ”Ja kun hän herätti Jeesuksen kuolleista, Jeesus ei enää palaa katoavaisuuteen. Siitä hän on sanonut näin: ’Minä täytän teille ne pyhät ja varmat lupaukset, jotka annoin Daavidille.” Apt. 13:34.
DAAVIDIN MAJA KORJATAAN Tämä ennustus menee lopulliseen päämääräänsä nyt lopunaikana. Korjaustyö alkoi ristiltä, jossa synti sovitettiin ja uuden liiton seurakunta perustettiin. Jer. 31:31. Joh. 2:19:22. ”Minä palaan ja rakennan jälleen Daavidin sortuneen majan.” Apt. 15:16. ”Sinä päivänä Daavidin suvulla (!) ja Jerusalemin asukkailla on oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan.” Sakarja 13:1. ”Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukkaiden päälle minä vuodatan armon ja rukouksen hengen, ja he katsovat minuun (=Jeesus), jonka ovat lävistäneet (ristillä). He valittavat Häntä niin kuin valitetaan ainokaista, murehtivat Häntä katkerasti niin kuin murehditaan esikoista.” Sakarja 12:10. Me pakanuudesta kääntyneet osallistumme myös Daavidin sortuneen majan kunnostukseen. Se on pian puhkeava täyteen loistoonsa. Tätä odotamme ja rukoilemme. Hes. 37:12. ”Sen jälkeen israelilaiset kääntyvät ja etsivät Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastaan. Vavisten he lähestyvät Herraa ja Hänen hyvyyttään päivien lopulla.” Hoos. 3:5. Tämä tapahtuu nyt, noin 3000 vuotta Daavidin syntymän jälkeen, ja noin 2000 vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen, jKr.
Ikuinen kuningaskunta Kiitos Jumalalle jokaisesta rakkaasta veljestä ja sisaresta, jotka ovat puhdistautuneet Jeesuksen sovintoverellä sekä sen jälkeen ottaneet kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen ja näin tulleet YHDEN ainoan Jumalan seurakunnan jäseniksi. ME olemme Hänen laumansa, ”Hänen laitumensa lampaat”. Joh. 10:9. Apt. 2:41. Kuninkaamme on Jeesus, ”joka rakastaa meitä ja on verellään päästänyt meidät synneistämme ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, Hänelle kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti! Aamen.” Ilm. 1:5,6. Olemme tulleet Daavidin ikuisen valtaistuimen vaikutuspiiriin; niin juutalaiset kuin me pakanatkin. Efes. 2:11-22. Jeesus on yhteinen Kuninkaamme. ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen. Tässä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Jos te siis olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Gal. 3:27-29. Tunnustaudumme toimimaan YHDEN ainoan ristillä perustetun seurakunnan puolesta hajaannusta vastaan. 1 Kor. 1:2,10. Ja ME tahdomme hyvää Israelille sekä sen pääkaupungille, Jerusalemille, joka on ”suuren Kuninkaan kaupunki”.
Daavid – esikuva Jeesuksesta. Paimenpoika Daavid kasvoi lammaslaumojen keskellä Israelissa noin 3000 vuotta sitten. Siellä hän oppi kaitsijan tehtävänsä ja kouluttautui Israelin historian merkittäväksi kansan paimeneksi ja kuninkaaksi. Jumala sanoi hänestä: ”Minä olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan, sydämeni mukaisen miehen. Hän tekee kaikessa minun tahtoni mukaan.” Apt. 13:22. Daavid piti jo nuorukaisena hyvää huolta lampaistaan. Hän voitti karhun ja leijonan, jotka hyökkäsivät lammaslaumaan. Sitten Jumala johdatti hänet Israelin leiriin, joka on Jumalan lammaslauma. Siellä hän kohtasi kaksintaistelija Goljatin, joka häpäisi herjauksillaan Israelin sotajoukkoja. Daavid sanoi Goljatille:
”Sinä tulet minua vastaan miekan, peitsen ja keihään kanssa, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin, Israelin taistelurivien Jumalan, nimessä, jota sinä olet häpäissyt. Tänä päivänä Herra antaa sinut minun käsiini ja minä surmaan sinut, irrotan sinulta pään ja annan filistealaisten sotajoukon ruumiit tänään taivaan linnuille ja metsän pedoille. Silloin koko maailma tulee tietämään, että Israelilla on Jumala. Koko tämä joukko tulee tietämään, ettei Herra pelasta miekan eikä keihään avulla, sillä sota on Herran ja Hän antaa teidät meidän valtaamme.” Kun filistealainen lähti liikkeelle ja tuli lähemmäksi Daavidia, tämä juoksi nopeasti asemiin häntä vastaan. Daavid pisti kätensä laukkuun ja otti sieltä kiven, linkosi sen ja osui filistealaista otsaan. Kivi upposi otsaan, ja filistealainen kaatui maahan kasvoilleen. Näin Daavid voitti filistealaisen vain linko ja kivi apunaan. Daavid löi filistealaisen maahan, vaikka hänellä ei ollut miekkaa kädessään. Daavid juoksi ja seisahtui filistealaisen viereen, otti hänen miekkansa, veti sen tupesta, tappoi hänet sillä ja löi häneltä pään poikki.” 1 Sam. 17:45-51. Kiitos Jumalalle! Näin käy edelleen Israelin vihollisille. Samoin käy myös seurakunnan vihollisille. Nuo julmat sudet, jotka raatelevat seurakuntaa, kokevat saman surkean lopun. Apt. 20:29,30.
Jeesus on Kristus, Messias, HYVÄ PAIMENEMME, joka toimii kuningas Daavidin tehtävän jatkeena. Hän pitää huolta Jumalan lampaista, verellään lunastamastaan laumasta, ja johdattaa meidät perille taivaan kotiin. Joh. 10. Jeesus on Jumalan Karitsa, joka otti pois syntimme. ”Meidät on siis yhdessä Hänen kanssaan haudattu kasteen kautta kuolemaan (uskoon tulemisemme jälkeen), että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä. Jos kerran meidät näin on yhdistetty Hänen kanssaan yhtäläisessä kuolemassa, me olemme yhtä Hänen kanssaan myös ylösnousemuksessa.” Room. 6:4,5.
”Mutta nyt, kun te olette synnistä vapautettuja ja teistä on tullut Jumalan palvelijoita, teidän hedelmänne on pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:22,23.
Lopulta valmis Israel ja seurakunta liitetään yhteen, niin että ” on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” Joh. 10:16, yhden Kuninkaan alaisuudessa. Kuningas on Jeesus nasaretilainen, kuningasten Kuningas ja herrojen Herra. Halleluja! Jeesus, ”Leijona Juudan heimosta, Daavidin juurivesa, on voittanut.” Ilm. 5:5.
JUMALAN ARMEIJA Jeesuksen verellä lunastettu seurakunta.
Raamatun kohdat KR 1933/-38.
Kristityt vertaavat joskus seurakuntaa armeijaan. Se on Raamatullista. Raamattu puhuu paljon hengellisestä sodankäynnistä. Mutta tämän maailman mukainen sodankäynti on kuitenkin vierasta Raamatulle. ”Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot.” Sak. 4:6.
”Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi; sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle” 2 Kor. 10:3-5. Hajotamme siis sellaiset järjen päätelmät maahan, jotka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan. Emme saa olla järjettömiä. ”Älkää olko ymmärrykseltänne lapsia. Pahuudessa olkaa lapsia mutta ymmärrykseltänne täysi-ikäisiä.” 1 Kor. 14:20
”… vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Sen tähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta; ja minunkin puolestani, että minulle, kun suuni avaan, annettaisiin oikeat sanat rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta.” Efes. 6:10-19.
Meillä on taistelu näkymätöntä vihollista vastaan, joka tahtoo tuhota Jumalan työtä. Paholaisen sotanuolet käyvät kiivaina Jumalan seurakuntaa vastaan. Sen suurin vihan kohde on aina ollut Jumalan kirkkauden asumus, seurakunta. Tarvitsemme todella vanhurskauden sota-aseet molempiin käsiimme. 2 Kor. 6:7 . Mutta Jeesus toi voiton ristillä. ”Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ( = pahuuden henkiolennot ) ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun.” Kolos.2:15. Ne ovat jo tuomitut häviöön, vaikka ovatkin vielä irti riivaten ihmisiä. Jeesuksen tulemuksessa ne sidotaan ja lopulta heitetään tulijärveen. Ilm. 20. Paholaisen palvelijat taistelevat usein valepuvussa soluttautuen seurakunnan riveihin. ”Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.” 2 Kor. 11:13-15.
Kastamattomat, nuo uuden liiton ”ympärileikkaamattomat” (Kol. 2:11-15 ja Apt. 2:41) ovat pahimpia Jumalan kansan eksyttäjiä. He väittävät kuuluvansa seurakuntaan, ja näin he soluttautuvat (jolkuttelevat) Jumalan kansan riveihin. He parjaavat Hengessä vaeltavia uskovia esiintyen hyvin vakuuttavasti ja ovat olevinaan asiantuntijoita lähes kaikissa hengellisen elämän asioissa. Suomen kansa on saatu uskomaan mm. sellainen valhe, että Kirkon Tiedotuskeskus muka olisi luotettava tietolähde. Näiden uskonnollisten harhaopettajien valepuku ( ”lammasturkki” ) on useinkin niin taitavaa tekoa, ettei suden olemusta näy. He ovat opetelleet jopa lampaan ääntelyn. He puhuvat suloisia ja kauniita puheita muka kristittyjen yhteydestä, vaikka itse ovat raatelevaisia susia .Apt. 20:29-30. ”Mutta minä kehotan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia ( apostolinen oppi ), jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä. Sillä sellaiset eivät palvele meidän Herraamme Kristusta, vaan omaa vatsaansa, ja he pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet.” Room. 16:17-18. Valkeuden enkeleiksi pukeutuneina nuo sudet kylvävät riitaisuutta uskovien välille saaden uskovaiset taistelemaan keskenään. Tässä he ovat onnistuneet, ikävä kyllä, erittäinkin hyvin. Taistelu on kaatanut voimallisiakin Herran palvelijoita. Sen tähden: ”Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä ( uskonnollisista harhaopettajista ), sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias.” 2 Kor. 6:17-18.
PELLON LUSTE ”Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: ”Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa. Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois. Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin. Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: ’Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?’ Hän sanoi heille: ’Sen on vihamies tehnyt.’ Niin palvelijat sanoivat hänelle: ’Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?’ Mutta hän sanoi: ’En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin. Antakaa molempien kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.'”… Sitten hän laski luotaan kansanjoukot ja meni asuntoonsa. Ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: ”Selitä meille vertaus pellon lusteesta.” Niin hän vastasi ja sanoi: ”Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika. Pelto on maailma ( ei seurakunta kuten eräät selittävät ); hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit. Niin kuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.” Matt. 13:24-42.
Luste eli valhevehnä on erehdyttävästi oikean vehnän näköinen. Se on vihollisen eli siis seurakunnan vastustajan, saatanan kylvöä. Tässä on kysymys maailman peltoon kylvetystä uskonnollisesta eksytyksestä, Jeesuksen ”armeijaan” soluttautuneesta harhasta. Ekumeeninen liike kaikkine jäsenryhmineen on eräs voimakkain lusteen kasvualusta. Mutta emme saa lähteä lustetta kokoamaan, eli likvidoimaan vääräuskoisia, kuten niin monesti historian aikana on tehty. Uskonnot ( lusteet ) saavat meidän puolestamme kasvaa samassa maailmassa oikean seurakunnan kanssa. Mutta seurakunnassa saa kasvaa vain hyvän Paimenemme kylvämä HYVÄ SIEMEN. Lopulta Raamatun ulkopuoliset uskonnot heitetään tulijärveen kuten ed. vertaus osoittaa. Meidän tehtävämme on Totuuden Sanalla opettaen ja neuvoen auttaa eksytetyt ihmiset ulos valheuskonnoista ja sisälle alkuperäiseen kristinuskoon. Aivan mieletön ajatus on, että voisimme saada jonkun kirkkokunnan muuttumaan Jumalan seurakunnaksi. Sellaista emme siis yritä. Jer. 51:9; Ilm. 18:4.
Tehtävämme on pitää Jumalan seurakunta puhtaana. Emme hyväksy lustetta seurakuntaan. Näin sanoo Raamattu: ”Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa; en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta. Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa. Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.” 1 Kor. 5:9-13.
ARMEIJA Vertaus armeijasta on hyvä? Jumalalla on maailmassa yksi armeija, joka on jakaantunut eri joukko-osastoihin. Tämä on osuva vertaus, jos sitä sovelletaan yleismaailmalliseen seurakuntaan: Yksi armeija maailmassa, jolla on yksi joukko-osasto jokaisella paikkakunnalla. Mikäli vertausta sovelletaan paikallisseurakuntaan sillä tavalla, että yhdessä kaupungissa muka saa olla monta joukko-osastoa ( seurakuntaa ), niin silloin vertaus vahvistaa hajaannuksen voimia, eksytystä. Kukaan ei ole saanut ”armeijamme” Ylipäälliköltä lupaa perustaa kokonaisuudesta erillistä joukko-osastoa. Jeesus on antanut ohjeet yhdestä paikallisseurakunnasta kullakin paikkakunnalla. Tätä tunnustamme ja tämän mukaan toimimme. Jumalan seurakunta on levittäytynyt jokaiselle paikkakunnalle yhdeksi joukko-osastoksi, jossa se toimii yhden vanhimmiston alaisuudessa ( mikäli on raamatullinen ). Katso mm. Tiitus 1:5. Kaikkien aidosti uskossa olevien tulee toimia yhdessä jokaisella paikkakunnalla. Heidän tulee astua ulos kaikkien Raamatulle vieraiden nimikylttien alta vain yhden lipun alle. Kokouspaikkoja voi olla monia, tarpeen mukaan.
Paavin ja piispan vallat kirkkokuntineen ja virkapapistoineen ovat vihamiehen eli saatanan kylvöä. Niitä ”rikkakasvimaita” on paikkakunnallamme monia. Mutta Seurakunta on yksi. Aamen.
Weijo Lindroos Jumalan seurakunnan Turun joukko-osastosta; valmis sotaan hajaannusta aiheuttavia vihollisia vastaan ja valmis rauhaan kaikkien kanssa, ”jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä.” 2 Timot.2:22. ”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, ”ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä”, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi.” Hebr.12:14-15. ”Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme.” Room. 14:19.
Juutalaiskansan erilaiset vaiheet heidän historiansa kronologisessa aikajanassa: Aabrahamista se alkoi. Jumala kutsui hänet toteuttamaan suunnitelmansa. Hän siunasi Aabrahamin palvelijakseen ja valitun kansansa kantaisäksi. Liittosuhde alkoi Aabrahamista ja jatkui hänen poikansa Iisakin; sitten Iisakin pojan Jaakobin ja hänen 12. poikansa jälkeläisissä. He olivat ensimmäiset Jumalan valitut israelilaiset. Aabrahamin pojan poika, Jaakob sai Jumalalta nimen Israel, ns. ”Jaakobin painin” yhteydessä: ”Älköön nimesi enää olko Jaakob vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut.” 1 Moos. 32:29. Jumala siunasi heidät ja heidän jälkeläisensä sekä antoi heille suuren ja ihanan Kaanaan maan. Miten suuri se onkaan: 1 Moos. 15:18-21: Nykyisen Turkin alueelta suora rajaviiva Niilin virtaan, sieltä Eufratvirtaan ja sieltä suoraan takaisin nykyisen Turkin keskivaiheille, Hattusan kaupungin tienoille, joka oli Aabrahamin aikaisen heettiläisten valtakunnan pääkaupunki. Siinä siis Raamatun asettamat rajat Israelille jo 4000 vuotta sitten.
Aabrahamille annettu Jumalan siunaus (1 Moos. 12:1-4. 22:15-18) jatkui Iisakissa (1 Moos. 26:4) sitten Jaakobissa. 28:14. Elämänsä lopussa Jaakob siunasi 12 poikaansa toteuttamaan Jumalan suunnitelmaa. 1 Moos. 49. Sieltä lähtien, noin neljän tuhannen vuoden takaa, on Israel ollut Jumalan omaisuuskansa, ”Hänen silmäteränsä”. Sak. 2:12.
Jaakobin aikana Israelin kansa joutui nälänhädän tähden Egyptin orjuuteen noin 400. vuodeksi. Mutta Mooseksen johdolla kansa lähti sieltä takaisin kohti omaa maatansa. ”Herra löysi hänet autiomaasta, autiosta, ulvovasta erämaasta. Herra otti Jaakobin hoiviinsa ja opetti häntä, suojeli häntä kuin silmäteräänsä.” 5 Moos. 32:10. Silloin Joosua jakoi Kaanaan maan kahdelletoista sukukunnalle ”israelilaisten luvun mukaan”. 5 Moos. 32:8. Esikuvallinen voitto saatiin aluksi Jerikon muurien sortumisesta: ”Jokaisen paikan, jota jalkanne tallaa, minä annan teille, niin kuin olen Moosekselle puhunut. Maa autiomaasta ja Libanonista suureen virtaan, Eufratvirtaan sekä koko heettiläisten maa auringonlaskun puolella olevaan Suureenmereen asti, on oleva teidän aluettanne.” Joos. 1:3,4. / Mutta alkuperäiset Israelin rajat on ilmoitettu 1 Moos. 15:18-21.
Viimeisen kerran Jaakobin jälkeläiset olivat noin vuodesta 70 jKr. alkaen vuoteen 1948 diasporassa, hajaannuksessa kaikkien maailman kansojen joukossa ja samalla sivussa Jumalan hyvyydestä. Jumalan siunaava käsi oli sen ajan vedetty pois heidän päältään. ”Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois..” Matt. 21:43; 24:1,2. ja Ilm. 2:9. ja 3:9. Mutta se ei ollut lopullinen tilanne. Eivätkä he olleet Jumalalta unohduksissa, vaan kaikkien Hänen lupaustensa varassa odottamassa uutta siunauksen aikaa. Jumala ei ole koskaan hylännyt kansaansa. Jer. 31.35-37.
Noin 3000 vuotta sitten Israelin suuri kuningas, David, teki Jerusalemista Israelin jakamattoman pääkaupungin. Sitä se on edelleen.
NYT on menossa aikakausi, jolloin Jumala kokoaa KAIKKI maailman juutalaiset Israeliin ( Hes. 37:21,22) ja siunauksensa sisälle. Jumalan hyvä käsi on siis taas heidän päällään. Lopullinen päätepiste on Room. 11:25-27. Silloin ”koko Israel on pelastuva” ja ottava vastaan syntien anteeksiantamuksen Jeesuksessa ja Hänen sijaisuhrinsa armossa. He eivät ota vastaan kirkkouskontoa tms. vaan sen uskon ja opin, jonka Jeesus ja alkuseurakunta antoivat meille kaikille. Efes. 2:11-22. ”Seuratkaa heidän uskoaan!” Hebr. 13:7. 1 Joh. 2:24,25. Jumalan rakkaus sulkee sisäänsä koko juutalaiskansan sekä samassa joukossa myös meidät pakanuudesta kääntyneet. Efes. 2:11.22. Ja kun Israel on ottanut vastaan Messiaansa Jeesuksen, toteutuu sana: ”On oleva yksi lauma ja yksi Paimen.” Joh. 10:16. Ja Gal. 3.
Jeesus puhui aikansa uskonnollisille johtajille kovia sanoja: ”Te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolelta, mutta sisältä ne ovat täynnä riistoa ja hillittömyyttä. Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisäpuoli, jotta sen ulkopuolikin puhdistuisi! Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te tekopyhät! Te olette kuin valkoisiksi kalkitut haudat. Ulkoapäin ne näyttävät kauniilta, mutta sisältä ne ovat täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa. Samoin tekin näytätte ihmisten silmissä ulkoapäin hurskailta mutta sisältä olette täynnä tekopyhyyttä ja laittomuutta.” Matt. 23:25-28.
Jeesus opettaa tällä ihmisen kokonaisvaltaista uudistumista. Ei riitä, että vain ulkoinen olemus pestään, ja kauniilla vaatetuksella ym. ulkokuoren loistolla peitetään sisimmän epäpuhtaudet. Ihminen ei ole puhdas, jos sisin on täynnä likaisia ajatuksia, valmiutta pahantahtoiseen kieroiluun ja juonitteluun. Pitää tapahtua sisäisen mielen ja asenteiden uudistus. Mutta Raamatun opetuksessa se ei tarkoita pelkästään muutosta, vaan koko ihmisen uudeksi tulemista eli uudestisyntymistä Pyhästä Hengestä. Silloin sisimmästä alkaa kummuta taivaasta saatu Elämän veden virta. Joh. 4:14 ja 7:37. Tämä on sitä iloa, josta Raamattu sanoo, että ”ILO HERRASSA on teidän väkevyytenne!” Neh. 8:10. Tätä ei ihminen voi saada aikaan itse. ”Armosta te olette pelastetut..” Efes. 2:8. Ja armon saa jokainen ottaa vastaan. ”Jumalan työtovereina me kehotamme teitä vastaan ottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.” 2 Kor. 6:1. Armon lähde on samalla ilon lähde. Turmeltuneen mielen salaisetkin syntikätköt pitää avata. Silloin huomaamme, ettei niitä kaikkia lokeroita ole ollenkaan mahdollista saada puhtaiksi. Ne pitää luoda uusiksi. Ja uudet sisimmän kammiot pitää täyttää Jumalan lähteistä tulevalla siunauksella, Pyhällä Hengellä ja tulevan maailmanajan voimalla. Uusi Henki tuo uuden mielen. Alamme rakastaa Raamatun opetusta, rukousta, uskovien yhteyttä, Pyhästä Hengestä syntynyttä kirjallisuutta, musiikkia, ylistystä, yms. ”Karkeloiden he laulavat: ”Kaikki minun lähteeni ovat sinussa.” Psalmi 87:6. Halleluja! Tätä on taivaasta saatu pyhä oikeamielisyys. Maailman henki ei enää anna meille mitään meitä kiinnostavaa. Tämä mielen lokeroiden puhdistuminen ei tarvitse avuksi psykologista sielun penkomista. Sellaista jotkut ovat eksyneet harrastamaan. He yrittävät onkia erilaisia asioita pintaan mielemme ja muistin syvyyksistä. Raamattu opettaa toisin: ”..unohtaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä.” Filip. 3:13. ”Ja minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejään.” Hebr. 8:12. Uskoon tulossa on kaikki syntimme heitetty ikuisiksi ajoiksi armon mereen. Miika 7:18,19.
Ottaessamme vastaan ylösnousseen Jeesuksen Pelastajaksemme, tuli Hänen pelastustyönsä kaiken kattava ansio meidän hyödyksemme. Se, mitä Hän on ja mitä Hän on tehnyt puolestamme, on nyt meidän vastaan otettavissamme. Jeesus ansaitsi meille kärsimystyöllään, sijaisuhrillaan, verellään ja kuolemallaan vapauden syntitilastamme sekä synnin teoistamme. Hän vei syntimme ruumiissaan ristin puulle. Näin Hän ansaitsi meille uuden mielen ja ikuisen elämän. 1 Kor. 2:16. Jokainen lyönti ja ruoskanisku Jeesukseen katkaisi syntisen mielemme siteitä. Tämän armon saa siis jokainen ottaa vastaan, koska ”rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä olisi rauha..” Jes. 53:5.
Uskoon tuleminen on Jumalan uusi luomisteko. Ef. 2:10.
Mutta mitä vanhalle synti-ihmiselle tapahtui? Se haudattiin upotuskasteessa Jeesuksen nimeen: ”Meidät on siis yhdessä Hänen kanssaan haudattu kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä. Jos kerran meidät näin on yhdistetty Hänen kanssaan yhtäläisessä kuolemassa, me olemme yhtä Hänen kanssaan myös ylösnousemuksessa. Mehän tiedämme, että vanha ihmisemme on Hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta synnin ruumis nujerrettaisiin, niin ettemme enää palvelisi syntiä.” Room. 3:4-6. ”Nyt, kun te olette synnistä vapautettuja ja teistä on tullut Jumalan palvelijoita, teidän hedelmänne on pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:22,23. ”Lihan mieli”, joka on vihollisuutta Jumalaa vastaan, ei enää hallitse. Room. 8:6-9. Olemme saaneet lahjaksi ”Hengen mielen”, joka on elämää ja rauhaa. Gal. 5:22-24.
”Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä ja tottelemattomia, olimme eksyksissä, monenlaisten himojen ja nautintojen orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, vihattuina ja toisiamme vihaten. Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, Hän pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta vaan laupeutensa tähden uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta.” Tiit. 3:3-5. Jeesus teki meistä uusia ihmisiä, Jumalan lapsia. Ja HUOM! Vain Jumalasta syntynyt on Jumalan lapsi. ”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” 2 Kor. 5:17. Efes. 2:10. ”Pankaa nyt tekin pois tämä kaikki: viha, kiivastuminen, pahuus, pilkka ja häpeämätön puhe suustanne. Älkää puhuko valhetta toisistanne. Olettehan riisuneet pois vanhan ihmisen tekoineen ja pukeutuneet uuteen..” Kol. 3:8-10. Uudestisyntymisessä Jumalan Pyhä Henki tuli sydämeemme asumaan. Nyt ”meillä ON Kristuksen mieli”. 1 Kor. 2:16. Tätä haluamme vaalia ja vahvistaa pysymällä Hänen opetuslapsinaan, Raamatun opetuksissa.
MIELI PYSYVÄSTI UUDEKSI Uskoon tulleina meidän tulee säilyttää asemamme Jumalan palvelijoina, että voimme auttaa muitakin Elämän tielle: ”Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, Hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” Room. 12:2. Efes. 4:17-24. ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Apt. 2:41,42. Näin toimien sisäinen ihmisemme vahvistuu päivä päivältä. 2 Kor. 4:16-18.
Tarvitsemme mielen uudistusta yhä uudestaan vielä uskoon tultuammekin, ettei syntimaailman saastaisuus pääse sumentamaan taivaallista näkökykyämme, jonka saimme uudestisyntymisessä, ja jossa tapahtui koko ihmisen muuttuminen uudeksi. Silmämme avautuivat. Apt.26:17,18. Tätä tarkoittaa myös Raamatun sana parannus, joka on alkutekstissä ilmaistu sanalla metanoia (= mielenmuutos). Tehkää parannus (metanoia) eli muuttakaa mielenne, pyhittäytykää kokonaan. Tämä tarkoittaa Jumalalle erottautumista ja elämän suursiivousta, jossa kaikki elämämme alueet puhdistetaan ja parannetaan, ”uskon kautta Jeesuksen vereen”. Room. 3:23-25. Sisäinen ja ulkoinen ihmisemme korjataan. Mielemme, ajatuksemme, sanamme ja tekomme sekä käytöksemme on siinä muuttunut puhtaaksi. Näin Jeesus pyhittää meitä, että Jumalan rakkaus ja hyvyys lähimmäisiämme kohtaan alkaa näkyä ja kuulua elämästämme. Enää ei kuulu kirosanoja ja pahanpuhumisia yms. sopimatonta. Psalmi 1. ”Joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, hillitköön kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta.” 1 Piet. 3:10. Terveeseen uskonelämään eivät kuulu kirosanat yms. Emme ota huulillemme paholaisen nimeä. Psalmi 16:4. Rukoilemme Daavidin tavoin: ”Herra, aseta suulleni vartija, vartioi huulteni ovea.” Psalmi 141:3. ”Älköön suustanne lähtekö mitään sopimatonta puhetta vaan ainoastaan sellaista, mikä on hyvää, tarpeellista ja rakentavaa, mieluista niille, jotka kuulevat. Älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on annettu teille sinetiksi lunastuksen päivää varten.” Efes. 4:29,30. ”Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti.” Filip. 1:27. ”… sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.” Luuk. 6:45.
”Ole sinä uskovien esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa… Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä. Jos näin teet, pelastat sekä itsesi että ne, jotka kuulevat sinua.” 1 Tim. 4:12,16.
Alkuseurakunta antaa rohkaisevan esimerkin evankelioimistyön menestymisestä: ”..ja yhä enemmän tuli niitä, jotka uskoivat Herraan, miehiä ja naisia joukoittain.” Apt. 5:14. Edelleen Jeesus tahtoo pelastaa suuria ihmisjoukkoja, jotka sitten tulee ohjata sisälle Raamatun opetuksiin. Tähän tehtävään meidät on kutsuttu. Se on suuri kaksiosainen tehtävämme: Jumala ”tahtoo, että kaikki ihmiset (1.) pelastuisivat ja (2.) tulisivat tuntemaan totuuden.” 1 Tim. 2:4. Nuo kaksi asiaa ovat aina olleet seurakunnan päätehtävä. ”Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka pelastuivat:” Apt. 2:47. ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin…” Apt. 2:41.
”Minä sanon teille: kohottakaa katseenne ja katselkaa vainioita, sillä ne ovat vaalenneet sadonkorjuuta varten.” Joh. 4:35. Evankelioimistyön rajat ovat koko maailma. ”Menkää kaikkeen maailmaan..” Mark. 16:15,16.
Seurakunnan TOINEN tehtävä on auttaa uudet uskoon tulleet sisälle siihen uskoon, oppiin ja elämänmuotoon, joka oli voimassa apostolisena aikana. ”Seuratkaa heidän uskoaan.” Hebr. 13:7. 1 Joh. 2:24,25. He kaikki pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä. Apt. 2:42. Tällä tavalla uskoon tulleet tulevat edelleen tuntemaan Jumalan totuuden. ”Opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.” Matt. 28:20. Kol. 3:16. Se tarkoittaa parannuksen tekemistä sekä raamatullista upotuskastetta vedessä Jeesuksen Kristuksen nimeen, sekä myös henkikastetta. Apt. 2:38. ”Täyttykää Hengellä!” Efes. 5:18. Apt. 19:5,6. Nämä ovat ”Kristuksen opin alkeita”, jotka kuuluvat kaikkeen maailmaan.
Tahtoessamme omaksua samanlaisen uskon ensimmäisten kristittyjen kanssa, emme voi jäädä kuulumaan mihinkään nimikylttiuskontoon. Ei ole hyvä kuulua Jumalan perustaman seurakunnan lisäksi ihmisperusteisiin uskontoihin. Apostolinen usko ei opeta sellaista. ”Iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” Luuk. 10:20. Emme voi myöskään hyväksyä, että nimikylttiuskontojen piiristä meidän yhteyteemme tulevat toisivat mukanaan sieltä omaksumiaan näkemyksiä, oppeja ja tapoja! HUOM! Uusien mukaan tulevien pitää asettua ensin oppilaan paikalle oppimaan Jumalan seurakunnan opetussisältö. Vain näin saamme kokea rauhanomaista uskovien yhteyttä. Psalmi 133. Room. 12:18.
Tehtävämme painottuu seurakunnan yhteen kokoamiseen ulkopuolelle uskonsuuntien sekä Raamatun opettamiseen. Tämä toiminnan muoto ei vielä ole saanut liikkeelle suuria ihmisjoukkoja. Pienten alkujen päivä on tässä vaiheessa verrattavissa Nehemian aikaan. ”Työ on suuri ja laaja, ja me olemme muurilla hajallamme, kaukana toisistamme. Kun kuulette torven soivan jossakin paikassa, kokoontukaa sinne meidän luoksemme. Meidän Jumalamme sotii puolestamme.” Neh. 4:13,14. Pasuuna soi! On aika kokoontua ristintyön ympärille kohtaamaan pyhä armo ja totuus Jeesuksen Kristuksen nimessä. Room. 12:2. ”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.” Matt. 15:13. Tämä on myönteistä sanomaa, jonka kautta Jeesus puhdistaa seurakuntansa taivasta varten. Efes. 5:26,27. Nimeltä mainittuja Raamatun ulkopuolisia opetuksia on paljastettu tämän sivuston monissa kirjoituksissa. Mutta ennen muuta esille on tuotu Raamatun opettamat alkuperäiset kristinuskon opetukset.
Timoteus oli Paavalin työtoveri. He tekivät evankelioimismatkoja silloisen Rooman maailmanvallan aikana. Eräässä vaiheessa Paavali jätti Timoteuksen Efesoksen kaupunkiin jatkamaan aloitettua opetustyötä: ”Makedoniaan lähtiessäni kehotin sinua jäämään Efesokseen, jotta kieltäisit eräitä opettamasta toisin kuin me.” 1 Tim. 1:3.
Kun yhdistämme tähän muiden Raamatun kohtien opetuksen seurakunnan rajoista, voimme ymmärtää mihin Timoteus kuului. Ensinnäkin, jokainen Kristuksessa oleva ihminen on jäsen Kristuksen ruumiissa eli seurakunnassa sen perusteella että kuuluu Jeesukselle. Ja jokainen samalla paikkakunnalla asuva Kristuksen ruumiin jäsen kuuluu oman paikkakuntansa Jumalan seurakuntaan. Raamattu asettaa paikallisseurakunnan rajoiksi paikkakunnan rajat: ”Jätin sinut Kreetaan sitä varten, että järjestäisit sen, mikä jäi vielä järjestämättä, ja asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat, kuten sinua käskin.” Tiit. 1:5. Ilm. 1:11. ”Jos kuitenkin viivyn, saat tästä tietää, miten tulee käyttäytyä Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus.” 1 Tim. 3:15. 1 Kor. 3:16,17. 1 Piet. 2:5. ”Miten sopivat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Mehän olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: ”Minä olen asuva heissä ja kulkeva heidän keskellään. Minä olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani.” 2 Kor. 6:16. ”Te olette Jumalan temppeli..” 1 Kor. 3:16. Jumalan huone, temppeli ja Jumalan seurakunta ovat siis sama asia. Tällä tavalla tutkien voimme ymmärtää Raamatun opetuksen paikallisseurakunnasta, että jokainen uskossa Jeesukseen oleva kuuluu oman paikkakuntansa Jumalan seurakuntaan. Paavali kirjoitti Tessalonikan kaupungissa olevalle seurakunnalle (1 Tess. 1:1): ”Teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntien seuraajia, jotka ovat Juudeassa.” 1 Tess. 2:14. Tessalonikassa ja Israelissakin oli siis jokaisessa kaupungissa Jumalan seurakunta. Missään ei ollut muita seurakuntia, koska Pyhä Henki varoitti perustamasta erilaisia puolueita, esim. ”Korintissa olevalle Jumalan seurakunnalle”.1 Kor. 1:2. Siellä ei sallittu, että oltaisiin puoluemielisiä. 1 Kor. 1:10-13. Minkäänlaisia nImikylttejä ei laitettu kokouspaikkojen päälle. Näin pitää olla edelleen.
Raamattu opettaa, että Jumalan huone on yhtä kuin seurakunta. ”Kristus sen sijaan on uskollinen Poikana, Hänen huoneensa hallitsijana. Hänen huoneensa olemme me, kunhan loppuun asti säilytämme rohkeuden ja kerskaamme toivosta.” Hebr. 3:5,6. Seurakunta on siis Hänen huoneensa, ”Kristuksen ruumis”, uskoon tulleet ja sen jälkeen kasteella käyneet ihmiset. 1 Kor. 12:27. Joh. 2:21. ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Apt. 2:41,42. Edellä olevan Raamatun opetuksen perusteella voimme todeta, että kirkko tms. rakennus ei ole Jumalan huone eli seurakunta. Siksi emme kutsu ihmisiä muihin uskonsuuntiin.
Timoteus kuului siis kirjeen saamisen aikaan Efesoksessa olevaan Jumalan seurakuntaan, koska oli uskossa Jeesukseen ja asui Efesoksessa. Tämä käy selväksi lukiessasi ohessa olevat Raamatun kohdat. Tällaisetkin asiat ovat tärkeitä, koska ne avaavat seurakunnan alkuasetelman ymmärtämistä.
”agape” tarkoittaa Raamatussa syvintä Jumalan vaikuttamaa rakkautta. Se on itsensä muiden edestä uhraavaa pyhää ja puhdasta pyyteetöntä rakkautta.
”fileo” merkitsee kiintymystä, esim. omaisiin ja ystäviin kohdistuvaa syvää sympatia-rakkautta.
”eros”, joka merkitsee eroottista, miehen ja naisen välistä rakkautta.
Jeesus kysyi Pietarilta: ”Rakastatko minua?” Hän käytti sanaa ”agapee”. Pietari vastasi: ”pidän sinua rakkaana”, käyttäen sanaa ”fileo”. Jeesus kysyi kahteen kertaan saman kysymyksen käyttäen sanaa ”agape”. Kolmannella kerralla Jeesus laskeutui Pietarin tasolle kysyen saman kysymyksen käyttäen sanaa ”fileo”. Joh. 21:15-17.
Uusi liitto Jeesuksen veressä on kirjoitettu sydäntemme lihatauluihin Pyhällä Hengellä. 2 Kor. 3:3,6. ”Minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan sisimpäänne. Minä otan kivisydämen pois teidän sisältänne ja annan teille lihasydämen. Minä annan Henkeni teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun lakieni mukaan, noudatatte minun säädöksiäni ja toimitte niiden mukaan.” Hes. 36:26-27. / ”Jumala itse vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.” Filip. 2:13. Se on Elämän liiton sisältö uskoon tulleille: ”Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta!” Room. 5:5. Nyt emme enää tahdo toimia vastoin Jumalan tahtoa. Miksi? Koska ”rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa”. 1 Kor. 13:6. Tämä tarkoittaa, että Jumalalta saatu rakkaus sisimmässämme tahtoo aina ja kaikessa etsiä sitä, mikä on pyhä ja Raamatun opetusten mukainen Jumalan tahto. Rakkaus ja totuus kuuluvat ehdottomasti yhteen.
RAKKAUS ONTUNTOMERKKI. ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” Joh. 13:34,35. Mooseksen kautta annettu lakiliitto vaihtui ristillä tehtyyn armoliittoon. ”Tämä on uusi liitto minun veressäni!” Luuk. 22:20. Tie ”kaikkeinpyhimpään” avattiin Jeesuksen veren kautta. Hebr. 10:19.
”Laki on annettu Mooseksen kautta; ARMO ja TOTUUS on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta!” Joh. 1:17. ”Laissa on siis tulevan hyvän varjo, ei itse asioiden olemusta.” Hebr. 10:1. Uusi liitto toi esille vaatimusten todellisen olemuksen. ”Se on täytetty!” Vanha liitto kaikkine osa-alueineen on loppu! Se päättyi ristille! Joh. 19:30. Gal. 4:4-11. Hebr. 7:18,19. 8:13. 9:10. 10:19 (LUE). Vanha liitto oli väliaikainen. Gal. 3:19,27. Uusi liitto kestää ikuisesti! Matt. 24:35.
”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: ”Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse”, ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät KAIKKI tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sen tähden on rakkaus lain täyttämys.” Room. 13:8-10. Jeesus ”pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen (=lakiliiton), joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen Hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.” Kol. 2:14. Efes. 2:14-22. 1 Piet. 1:25. Se oli kiviin kaiverrettu käskyjen laki säädöksineen, joka oli ”kuoleman virka” ja ”kadotustuomion virka”. 2 Kor. 3:7,9. Ristillä täyttyi siis kiviin kaiverrettu kymmenen käskyn laki kaikkine säädöksineen, juhla-aikoineen ja seremonioineen ja muotomenoineen. Se naulittiin ristiin, Jeesuksen täydelliseen sijaisuhriin, joka avasi meille Jumalan rakkauden lähteen.
”Me rakastamme, sillä Hän on ensin rakastanut meitä!” 1 Joh. 4:19. ”Ja nyt tämä on Hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen Nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin Hän on meille käskyn antanut. Ja joka pitää Hänen käskynsä (RAKKAUDEN), se pysyy Jumalassa...” 1 Joh. 3:23,24. Uusi käsky on siis vaeltaa Jumalan yhteydessä, rakkauden käskyssä! Mk. 12:28-34.
Weijo Lindroos Turussa olevasta Jumalan seurakunnasta.
Raamattu opettaa meitä tunnustamaan ja hylkäämään syntimme. ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” 1 Joh. 1:9. ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.” Sananl. 28:13. Armon vastaan ottamiseen kuuluu kääntyminen pois syntitilasta. 2 Kor. 6:1,2. ”Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt syyllisyyttäni. Minä sanoin: ”Minä tunnustan Herralle rikkomukseni”, ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela.” Ps. 32:5. Mutta toisten syntejä ja virheitä Raamattu ei opeta kertomaan. ”Riitele oma riitasi vastapuolesi kanssa, mutta älä ilmaise toisen salaisuutta. Muutoin kuka siitä kuuleekin, häpäisee sinua, eivätkä pahat puheet sinusta lakkaa.” Sananl. 25:9,10.
”Kaikki ovat tehneet syntiä.”Room. 3:23. Meillä on monenlaisia elämän vaiheita ja taustoja, hyviä ja huonoja. Olemme synnin tilassa eläessämme tehneet syntiä salaisesti ja julkisesti. Mutta miten menneisyyttämme tulee nyt käsitellä, että saamme synnistä vapautettuina elää todeksi armotilan ihanuutta? Room. 6:22. Raamatun mukaan menneisyytemme tulee käsitellä siten, etteivät syntiemme jäljet enää saa aikaan tuhoa? Käsittely tapahtuu pääosin Jumalan edessä kahden kesken keskustellen. Näin eheytyminen alkaa toimia. Joskus Jumala antaa jollekin hengelliselle kristitylle tehtäväksi ojentaa väärälle tielle ajautunut takaisin ristin kaidalle tielle. Mutta se ei siis ole kaikkien tehtävä, vaan… ”jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä.” Gal. 6:1. Parantuminen synnin jäljistä lähtee siltä pohjalta, että uskoon tulossa KAIKKI syntimme ON jo annettu anteeksi ristin sijaisuhrin kautta. Niiden vaikutus vain on joissain tapauksissa jäänyt häiritsemään. Tähän auttaa Matt. 15:13 opetus: ”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.” Mm. tehdyt virheet on mahdollisuuksien mukaan korjattava.
”Jeesus, anna syntini anteeksi!” Syntien tunnustaminen on pääasiassa sitä, että synnintunnon herättyä tunnustat: ”Minä olen kurja syntinen”. ”Minä yksin olen syyllinen omiin synteihini.” Ja kun siinä tilanteessa huudat avuksi Jeesusta ja annat elämäsi Hänelle, avautuu taivaallinen armon virta, joka on tulvillaan pyhää valoa ja armoa. Tässä valossa näet ristintyön sen oikeassa merkityksessä: Jeesus sovitti synnit sijaisuhrillaan Golgatan ristillä. Saat silloin katuen ottaa vastaan puhdistuksen ja anteeksiantamuksen. Armahdus astuu voimaan ja syntisi heitetään armon mereen. ”Kuka on Jumala, sellainen kuin sinä, joka annat anteeksi pahat teot perintösi jäännökselle ja jätät rankaisematta heidän rikoksensa? Ei Hän pidä vihaa iäti, sillä Hän haluaa olla armollinen. Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Sinä heität meren syvyyteen kaikki kansasi jäännöksen synnit.”Miika 7:18,19. Sieltä armonmerestä ei tule onkia esille menneisyyttä, vaan ristin veren kautta armon saanut ihminen on siirretty taivaalliseen, armon tilaan. Kol. 1:13-20. Ja vanha synnissä eletty elämä haudataan kasteen hautaan. Room. 6:4-11. ”Ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen.” Apt. 2:38.
Sielunhoitaja avuksi
Jos joku suuri synti painaa edelleen muistissa, on hyvä pyytää joku luotettava uskova, jolle kerrot asian. Mutta sen ei pidä olla ”sielunpenkojaista”, syntien kaivamista ylös armon merestä. ”Sielunhoitajan” kanssa voit keskustella ja rukoilla sekä ottaa vastaan synninpäästön. Joh. 20:20:23. Matt. 18:18. Se toimii. Sitten saat pitää itsesi synnille kuolleena ja Jumalalle elävänä Kristuksessa Jeesuksessa”. Room. 6:4,11. ”.. unohtaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä” Filip. 3:13.
Toisten ihmisten syntien ja virheiden kertominen ei ole sopivaa: ”Älä ilmaise toisen salaisuutta.” Sananl. 25:9. Tämä tarkoittaa, että ei pidä puhua muiden virheistä, koska joissain tapauksissa virheiden tekijä on jo itsekin ymmärtänyt virheensä sekä katunut ja muuttanut elämänsä suuntaa. Tai väärin elänyt ihminen haluaa nyt elää oikein lähimmäistensä, omaistensa, tuttaviensa ja työtovereittensa kanssa. Menneisyydestä esiin nostettu ja julkisuuteen tullut ikävä menneisyyden vaihe saattaisi tuhota tuon ihmisen koko loppuelämän. Jokainen saa itse kertoa omasta elämästään ja menneisyydestään mitä tahtoo.
”Herra, kuka saa majailla telttamajassasi, kuka asua sinun pyhällä vuorellasi? Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka toimii vanhurskaasti ja puhuu totuus sydämessään. Se, joka ei panettele kielellään, joka ei tee toiselle pahaa eikä saata lähimmäistään häväistyksen alaiseksi.” Ps. 15:1-3.
Tämän aiheen yhteyteen sopii opetus juoruilun synnistä. Lue tästä.
