Kotikokousten pyhä tarkoitus
Kotikokoukset ovat lähes tarpeettomia jos niille ei aseteta samaa sisältöä, mikä niillä alussa oli. Nykyiset kotikokouksemme ovat siis jatke sille seurakuntatoiminnalle, joka alkoi ristintyön jälkeen jolloin Jumalan seurakunta oli perustettu ja lähetyskäsky oli annettu. Mark. 16:15,16.
Ensinnäkin on katsottava keitä niissä tilaisuuksissa alussa kokoontui. He olivat Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset, ensin ”noin satakaksikymmentä henkeä” (Apt. 1:13,15), jotka alkoivat lisääntyä niin että heitä oli lopulta ”kymmenin tuhansin”: Apt. 21:20.
Ensimmäiset Jeesuksen opetuslapset opettivat opetuslapsena olemisen merkitystä, jonka olivat oppineet Herralta itseltään, että jokaisen tulee antaa Pyhän Hengen johdattaa koko elämänsä oikeaksi. Joh. 16:13. Se tapahtuu ottamalla vastaan opetusta ja esimerkkiä vain Jeesukselta. Hänen opetuksensa ovat Raamatun Uudessa testamentissa.
Esimerkkinä mm. että kaikki ensimmäiset kristityt olivat uskoon tulonsa jälkeen kastettuja. Yhtäkään kastamatonta ei ollut heidän joukossaan. Apt. 10:48.
Pietari opetti kolmelletuhannelle ensimmäiselle uskoon tulleelle ja sen jälkeen kastetuille Raamatun oppia, joka on voimassa Jeesuksen tulemiseen asti: ”He pysyivät apostolien opetuksessa.” Apt. 2:41,42. Kotikokoukset ovat siis tarkoitetut pysyväksi kokousmalliksi kaikkien aikojen kaikille uskoon tulleille. Emme osallistu uskonsuuntien kotikokouksiin. Alkuseurakunnan uskovathan eivät olleet minkään nykyisen nimikyltin alla toimivia eriseuraisuuden harjoittajia. He kaikki tiesivät olevansa Kristuksen ruumis, ekklesia, seurakunta. Ja he ymmärsivät, ettei Jumala asu käsin tehdyissä kirkkohuoneissa ja temppeleissä. Hän asuu omiensa sydämissä, jotka ovat saaneet syntinsä anteeksi ja joilla on elämänyhteys Jeesuksen kanssa, ja jotka eivät hyväksy puoluemielisyyttä, 1 Kor. 1:10-13, ja 3:3-6.
Nämä ovat Jumalan seurakunnan kokouksia.
Korinttin seurakunnan kotikokouksiin kirjoitettiin: ”Korintissa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, kutsutuille pyhille ja kaikille, jotka huutavat avuksi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikilla paikkakunnilla, niin omillaan kuin meidänkin. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!” 1 Kor. 1:2,3.
Olemme tämän kuten muidenkin Raamatun kirjeiden vastaan ottajien joukossa. Ja näin meidän kotikokoustemme hengellinen alue on rajattu Raamatun opetuksilla. ”Seuratkaa heidän uskoaan.” Hebr. 13:7. Ulkopuolella olevat autamme Jumalan alueelle.
Ei lisäyksiä Raamattuun
Nykyään on lähes muotia tuoda jos jonkinlaista lisäystä ja poistoa Raamattuun. Raamatun 66 kirjaa yritetään mitätöidä väittämällä, että se ja se kirja ei kuulu kaanoniin, ja toisaalta taas on joku kirja muka jätetty sieltä pois. Mutta miten sellaisessa opetusyhteydessä voitaisiin määritellä, MISSÄ SANASSA uskovien tulisi pysyä?
Apostolisen ajan lopussa, noin vuonna 100 jKr. oli seurakunta kaikilta osin valmis. Siihen ei enää saanut tehdä muutoksia. Lopussa on piste. ”Minä todistan jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan profetian sanat: Jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen päälleen ne vitsaukset, jotka on kirjoitettu tähän kirjaan. Jos joku ottaa jotakin pois tämän profetian kirjan sanoista, ottaa Jumala häneltä pois sen osan, joka hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.” Ilm. 22:18,19.
”Ei yli sen mikä on kirjoitettu!” 1 Kor. 4:6. 2 Piet. 3:15.16. 1 Tess. 2:13. 2 Tess. 1:7-10.
Kaanon oli valmis. Myöhemmin nämä apostolisena aikana syntyneet Uuden liiton pyhät Kirjoitukset (27 Kirjaa) koottiin yksien kansien väliin ja yhdistettiin Vanhaan testamenttiin (39 Kirjaa). Tämä Jumalan seurakunnalla alusta asti ollut yhtenäinen kirjakokoelma, Raamattu, kirjojen Kirja on 66. Kirjan Raamattukirjasto. Tähän sisältöön kuuluu opetus: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa.” Matt. 24:35. Tämä on Jumalan sana. Ja kirkkoa ei silloin ollut. Siksi jokaisen on ymmärrettävä, että kirkko on kaikilta osin Raamatun ulkopuolinen laitos. Emme siksi kysy epäraamatullista kysymystä: ”Pitääkö erota kirkosta?” Kysymme raamatullisesti: ”Opettaako Raamattu liittymään kirkkoon?” Ja koska sellaista opetusta ei löydy Raamatusta, emme voi kuulua kirkkoon.
”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.” Mark. 16:16:
Jeesuksen ja Hänen opetuslastensa kaste
Weijo Lindroos
Turussa olevasta Jumalan seurakunnasta.
Katso vielä video aiheesta: