Tekijä: --

The Kingdom of David

Posted on by --

”The book of the birth of Jesus Christ, the son of David, the son of Abraham.” Matt. 1:1.
The angel said to Joseph, the husband of Mary, ”Joseph, son of David, do not be afraid to take Mary as your wife, for that which is conceived in her is from the Holy Spirit. She will give birth to a son, and you are to call his name Jesus, for he will save his people from their sins.” Matt. 1:20. Thus, Jesus’ Davidic kingship was known even in the angelic realm. Jesus was born in Bethlehem (Micah 5:1), which was also the birthplace of King David. And he was born into the line of David spiritually and legally, Joseph being his adoptive father.

Jesus’ position was recognized among the first disciples in the time of the apostles. ”Hosanna to the Son of David!” the children sang. Matt. 21:15. Rom. 1:3. He is the eternal King of Israel.
“Remember Jesus Christ, the descendant of David, raised from the dead according to my gospel.” 2 Tim. 2:7,8.

Pilate wrote an inscription on the cross. It read, “Jesus of Nazareth, the King of the Jews.” John 19:19.

“Two blind men were sitting by the roadside. When they heard that Jesus was passing by, they cried out, “Lord, have mercy on us, Son of David!” The crowd rebuked them and told them to be quiet. But they cried out all the more, “Lord, have mercy on us, Son of David!” Then Jesus stopped and called them to him and said, “What do you want me to do for you?” They said to him, “Lord, that our eyes may be opened.” Jesus was moved with compassion for them, and touched their eyes. And immediately they received their sight, and followed him.” Matt. 20:30–34. Thus this sign of the Messiah’s identity was fulfilled. “The blind receive their sight, and the lame walk.” Matt. 11:5.

The kingship and dominion given to David continues (2 Sam. 7:16,29), although it sometimes collapsed. The kingship now continues in Jesus, who is the successor and King of David’s eternally established throne. Thus David is still the King of all Israel and of the kingdom of God, and he has one kingdom, WE, who received Jesus as the propitiatory sacrifice for our sins. 2 Cor. 6:1,2. Col. 1:13,14. “All authority has been given to me in heaven and on earth.” Matt. 28:18.
JESUS ​​IS OUR KING FOREVER. Amen.

The angel Gabriel announced to Mary the birth of Jesus: ”Do not be afraid, Mary, for you have found favor with God. Look, you will conceive in your womb and give birth to a son, and you are to call his name Jesus. He will be great, and will be called the Son of the Most High; and the Lord God will give to Him the throne of His father David, and He will reign over the house of Jacob forever, and of His kingdom there will be no end.” Luke 1:30-33.

The prophets taught this hundreds of years before Jesus was born: “Thus says the Lord: ‘Behold, I will take the house of Israel from among the peoples among whom they have gone, and I will gather them from all the nations (now in the end times) and bring them into their own land. I will make them one nation in the land, on the mountains of Israel, and one king will be king over them all. … … They will live in the land that I gave to My servant Jacob, where your fathers lived. They will live there forever, they and their children and their children’s children. And My servant David will be their prince forever. I will make a covenant of peace with them; it will be an everlasting covenant with them.” Ezek. 37:21-22 and 25, 26.

“Now that he raised Jesus from the dead, he will no longer return to corruption. As he has said, ‘I will give you the sure and holy promises made to David.’” Acts 13:34.

DAVID’S FOUNTAIN WILL BE REPAIRED
This prophecy is reaching its final goal now in the end times. The repair work began at the cross, where sin was atoned for and the new covenant was established. Jer. 31:31. John 2:19:22.

“I will return and rebuild the fallen tabernacle of David.” Acts 15:16. “In that day a fountain will be opened to the house of David (!) and to the inhabitants of Jerusalem because of sin and impurity.” Zechariah 13:1. “I will pour out on the house of David and on the inhabitants of Jerusalem the spirit of grace and supplications; and they will look on me (=Jesus) whom they have pierced (on the cross). They will mourn for him as one mourns for an only son, and will be in bitterness for him as one grieves for a firstborn.” Zechariah 12:10.

We who have been converted from paganism will also participate in the restoration of the fallen tabernacle of David. It will soon burst forth in its full glory. This is what we expect and pray for. Ezek. 37:12.

”Afterward the children of Israel shall return, and seek the LORD their God, and David their king: and they shall come trembling unto the LORD, and unto his goodness, IN THE END OF THE TIMES.” Hosea 3:5. This is happening now, about 3,000 years after the birth of David, and about 2,000 years after the birth of Jesus.

The Eternal Kingdom
Thank God for every dear brother and sister who has been cleansed by the atoning blood of Jesus, and who has since been baptized in the name of Jesus Christ, and thus become members of the ONE congregation of God. WE are His flock, ”the sheep of His pasture.” John 10:9. Acts 2:41. Our King is Jesus, “who loves us and has freed us from our sins by his own blood and has made us a kingdom, priests to his God and Father. To him be glory and dominion forever and ever. Amen.” Rev. 1:5,6.

We have come under the influence of the eternal throne of David; both Jew and Gentile. Eph. 2:11-22. Jesus is our common King. “For as many of you as were baptized into Christ have put on Christ. There is neither Jew nor Greek, there is neither slave nor free, there is neither male nor female; for you are all one in Christ Jesus. And if you are Christ’s, then you are Abraham’s seed, heirs according to the promise.” Gal. 3:27-29. We acknowledge that we are working for ONE congregation founded on the cross against division. 1 Cor. 1:2,10. And WE want the best for Israel and its capital, Jerusalem, which is “the city of the great King.”

David—a type of Jesus
The shepherd boy David grew up among the sheep of Israel some 3,000 years ago. There he learned his shepherding duties and was trained to be a great shepherd and king of the people of Israel. God said of him: “I have found David the son of Jesse, a man after my own heart, who will do all my will.” Acts 13:22.

Even as a young man, David took good care of his sheep. He defeated a bear and a lion that attacked the flock. Then God led him to the camp of Israel, which is God’s flock. There he faced the duelist Goliath, who was taunting the armies of Israel with his taunts. David said to Goliath, ”You come to me with a sword, a spear, and a javelin, but I come to you in the name of the Lord of hosts, the God of the armies of Israel, whom you have defied. The Lord will deliver you into my hand today, and I will strike you down and cut off your head. I will give the dead bodies of the Philistine army this day to the birds of the air and to the wild animals. Then all the world will know that Israel has a God. All this assembly will know that the Lord does not save with sword and spear, for the battle is the Lord’s, and he will give you into our hands.” When the Philistine set out and approached David, he quickly ran to meet him. David put his hand in his bag, took a stone, slung it, and struck the Philistine in the forehead. The stone sank into his forehead, and the Philistine fell on his face to the ground. Thus David defeated the Philistine with a sling and a stone. David struck the Philistine down, although he had no sword in his hand. David ran and stood over the Philistine, took his sword, drew it from its sheath, killed him with it, and cut off his head.” 1 Sam. 17:45–51.

Thank God! This is still happening to the enemies of Israel. It is also happening to the enemies of the congregation. Those cruel wolves who are tearing God’s congregation to pieces will meet the same sad end. Acts 20:29,30.

Jesus is the Christ, the Messiah, OUR GOOD SHEPHERD, continuing the mission of King David. He cares for God’s sheep, the flock that He purchased with His blood, and leads us to our heavenly home. John 10. Jesus is the Lamb of God who took away our sins.

“Therefore we are buried with Him through baptism into death (after our faith), in order that, just as Christ was raised from the dead by the glory of the Father, we too might walk in newness of life. If indeed we have been united with Him in a death like His, we shall certainly be in a resurrection like His.” Rom. 6:4,5.

“But now that you have been set free from sin and have become servants to God, your fruit leads to sanctification, and the end is eternal life. For the wages of sin is death, but the gift of God is eternal life in Christ Jesus our Lord.” Rom. 6:22,23.

Finally, the completed Israel and the congregation will be united so that “there will be one fold and one shepherd.” John 10:16, under one King. The King is Jesus of Nazareth, the King of kings and Lord of lords.

Hallelujah! Jesus, “The Lion of the tribe of Judah, the Root of David, has conquered.” Rev. 5:5.

Blessings from the God of Israel upon us.

Weijo Lindroos
Turku,
Suomi Finland

Judaismi – mitä se on?

Posted on by --

Apostolien tekojen luku 15 opettaa asian:
”Juudeasta tuli Antiokiaan eräitä (juutalaisia), jotka opettivat veljiä: ”Ellette ympärileikkauta itseänne, niin kuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua.” Kun asiasta syntyi riita ja Paavali ja Barnabas väittelivät kiivaasti heitä vastaan, päätettiin, että Paavali ja Barnabas ja muutamat muut menevät tämän riitakysymyksen vuoksi apostolien ja vanhinten luo Jerusalemiin.” Apt. 15: 1,2.
Oli esimerkillistä mennä kysymään neuvoa ensimmäisiltä Jeesuksen opetuslapsilta. Näin tulee edelleen toimia. Silloin saamme tietää olevamme samassa uskossa ensimmäisten kristittyjen kanssa. ”Seuratkaa heidän uskoaan.” Hebr. 13:7.
Antiokiassa Pyhä Henki vaikutti voimakkaasti. Ihmisiä tuli uskoon. Jeesus vapautti uskoon tulleet armoliiton vapauteen, Pyhän Hengen johdatukseen. Tätä vapauden tilaa judaistit tahtovat rajoittaa.
Mutta:

”Kun Paavali ja Barnabas saapuivat Jerusalemiin, seurakunta, apostolit ja vanhimmat ottivat heidät vastaan, ja he kertoivat, miten Jumala oli ollut heidän kanssaan ja tehnyt suuria tekoja. Mutta jotkut fariseusten lahkosta uskoon tulleet (judaisit) nousivat vastustamaan sanoen, että pakanat on ympärileikattava ja heitä on käskettävä noudattamaan Mooseksen lakia.” Apt. 15: 4,5. Vaatimus noudattaa Mooseksen lakia oli silloin ja on edelleen vakavan luokan harhaoppi. Kaikki, mikä kuuluu Mooseksen lakiin, on täytetty; myös 10. käskyn laki. Mm. 2 Kor. 3. Tästä Jumala antoi KAIKILLE uskoon tulleille selkeän ja lopullisen varoituksen:
”Vapauteen (lakiliitosta) Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. Minä, Paavali, sanon teille: jos ympärileikkautatte itsenne, Kristuksesta ei ole teille mitään hyötyä. (!) Vakuutan vielä jokaiselle ihmiselle (juutalaisille ja pakanoille), joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään koko lain. (Ja sehän on mahdotonta. Jaak. 2:10,11) ”Eiväthän nekään, jotka ympärileikkauttavat itsensä, itse noudata lakia.” Gal. 6:13.) Te olette joutuneet eroon Kristuksesta, te, jotka yritätte lain avulla tulla vanhurskaiksi. Te olette langenneet pois armosta.” Gal. 5:1-4. / Matt. 11:28-30. Joh. 8:31-36.
Jeesus sanoi: ”Kukaan teistä ei täytä lakia.” Joh. 7:19.

Lain alle meneminen on siis vakavan luokan synti. Raamattu opettaa, että sama pelastussanoma ja opetus kuuluu kaikille uuden liiton uskoville: ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen. Tässä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” Gal. 3:27,28. ”Hän (Jeesus) on meidän rauhamme. Hän teki nuo molemmat ihmisryhmät (juutalaiset ja pakanat) yhdeksi ja purki niitä erottavan vihollisuuden muurin, kun Hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksineen. Näin Hän teki, jotta Hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi ja niin tekisi rauhan ja jotta Hän yhdessä ruumiissa ristillä sovittaisi nuo molemmat (juutalaiset ja pakanat) Jumalan kanssa ja niin omassa itsessään tekisi lopun vihollisuudesta. Hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä. Hänen kauttaan on meillä molemmilla pääsy yhdessä ja samassa Hengessä Isän luo.” Efes. 2:14-18. Ei ole kahta eri tietä ja opetusta. Joh. 14:6. ”Meillä on siis, veljet, rohkea luottamus siihen, että Jeesuksen veren kautta meillä on pääsy kaikkeinpyhimpään uutta ja elävää tietä myöten, jonka Hän on vihkinyt meille esiripun, oman lihansa, kautta.” Hebr. 10:19,20.

Apt. 15. Jatkaa:
”Apostolit ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan tätä asiaa. Kun oli pitkään väitelty, Pietari nousi ja sanoi: ”Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan sitten teki teidän keskuudessanne sen valinnan, että pakanat minun suustani kuulisivat evankeliumin sanan ja tulisivat uskoon. Ja Jumala, sydänten tuntija, todisti heidän puolestaan antaen heille Pyhän Hengen samoin kuin meillekin. Hän ei tehnyt mitään eroa meidän ja heidän välillään, sillä Hän puhdisti heidän sydämensä uskolla. Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa? Mehän uskomme pelastuvamme Herran Jeesuksen armon perusteella samalla tavoin kuin hekin!” Jakeet 6-11.
Pietari siis sanoi, että judaistit, jotka vaativat uskoon tulleita noudattamaan Mooseksen lakia, kiusaavat Jumalaa.

Asia käsiteltiin ja uskovat lähetettiin takaisin Antiokiaan viemään apostolien saaman vapautuksen sanoman:
”Heidän mukanaan lähetettiin kirje: ”Apostolit ja vanhimmat, teidän veljenne, tervehtivät pakanuudesta kääntyneitä Antiokian, Syyrian ja Kilikian veljiä. Me olemme kuulleet, että jotkut meidän joukostamme lähteneet, joille emme ole antaneet mitään käskyä (judaistit toimivat omin päin), ovat puheillaan tehneet teidät levottomiksi ja saattaneet teidät hämmennyksiin. Siksi olemme yksimielisesti nähneet hyväksi valita miehiä ja lähettää heidät luoksenne rakkaiden veljiemme Barnabaksen ja Paavalin kanssa, jotka ovat panneet henkensä alttiiksi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen tähden. Me lähetämme siis Juudaksen ja Silaksen, jotka myös suullisesti ilmoittavat teille saman: Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät asiat: karttakaa sellaista, mikä on uhrattu epäjumalille, ja verta ja lihaa, josta veri on laskematta, ja haureutta. Jos näitä vältätte, teette oikein. Voikaa hyvin!” Jakeet 23-29.
Arvovaltaisin taho, josta voimme edelleen saada luotettavat vastaukset kysymyksiimme, on Pyhä Henki ja ensimmäiset Jeesuksen opetuslapset. 1 Joh. 1:3.

”Näin heidät lähetettiin matkaan. Antiokiaan tultuaan he kutsuivat uskovat koolle ja antoivat kirjeen heille. Nämä lukivat sen ja iloitsivat saamastaan lohdutuksesta. Juudas ja Silas, jotka itsekin olivat profeettoja, kehottivat monin sanoin veljiä ja vahvistivat heitä. Kun he olivat viipyneet siellä jonkin aikaa, veljet päästivät heidät rauhantoivotuksin lähtemään niiden luo, jotka olivat heidät lähettäneet. Silas päätti kuitenkin jäädä heidän luokseen. Myös Paavali ja Barnabas jäivät Antiokiaan opettamaan ja julistamaan monien muiden kanssa Herran sanaa.” Jakeet 30-35.

Tätä lakiliitosta vapautettujen sanomaa julistettiin alussa kaikille paikkakunnille. Joh. 19:30. Apt. 16:4. 1 Tess. 4:2,3. YM.

Israel-ystävyys ei edellytä, että pitäisi ottaa vastaan vanhan lakiliiton opetukset. Jer. 31:31 .. / Hebr. 8:6-13.
Jeesus Kristus, Israelin Messias, on ainoa pelastaja!
1 Joh. 2:24,25.

Siunausta armon ja totuuden tiellä.
t. Weijo Lindroos

Lisää samaa aihepiiriä kaksiosaisessa raamattutunnissa:

OSA 1.

OSA 2.

Sydämen sapatti vai lepopäivä.

Posted on by --

Synneistä vapautetun pysyvä lepo:

Aiheen lähtökohta on se, että jatkuva 24 tunnin lepo joka päivä seitsemänä päivänä viikossa on uuden liiton uskovien sapatti. Tämä on sydämissämme oleva lepotila, jonka saimme tultuamme uskoon. Se on vanhan liiton viikkosapatin täyttymys. Ennen oli sapatin lepo ainoastaan yhtenä päivänä viikossa. Nyt se on seitsemän vuorokautta viikossa yötä päivää. Tämä sapatinlepo on se ihana ja autuas uudestisyntyneiden olotila. Jumalan armo kohtasi syntitaakkojen alla huokailevan etsivän sielun. Taakat jäivät Golgatan ristille: ”.. synnistä vapautettuina teistä on tullut vanhurskauden palvelijoita.” Room. 6:18. Kiitos Jumalalle Hänen armotilastaan johon olemme päässeet!
Tässä ei siis ole kysymys viikkosapatista, vaan sisäisen ihmisen lepotilasta Jeesuksessa Kristuksessa. ”On päässyt Hänen lepoonsa.” ”On saanut levon teoistaan.”
Syntien anteeksi saaminen Jeesuksen sijaiskärsimyksen kautta toi meille kokonaisvaltaisen levon. Room. 6:22,23. Ja tämä lepo jatkuu vielä taivaassakin lopullisessa täyttymyksessä. ”Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” Joh. 6:37.

APOLEIPETAI
Hebr. 4:9. mainittu apoleipetai (kreik.) merkitsee, että sapatinlepo on voimassa NYT. = ”Joka on päässyt Hänen lepoonsa, ON saanut levon teoistaan niin kuin Jumalakin omista teoistaan”. Hebr. 4:10. ”Jumalan kansalla on siis sapatinlepo voimassa.” (kreik. apoleipetai = on voimassa.).” Hebr. 4:9. Novum. Tämä ”Apoleipetai” jakeessa 9 asettaa Hebr. 4 luvun sanoman ymmärrettäväksi ja ehyeksi kokonaisuudeksi. On huomattava, että jakeet 9 ja 10 eivät sovi yhteen ellei siihen hyväksytä ko. alkukielen sanaa.
Mutta lopullinen lepotilamme on sitten siellä perillä, kun saamme olla Kuninkaamme kanssa täydellisessä onnen ja levon sekä rauhan tilassa. Silloin ei enää koskaan ole mitään vajavaisuutta. Ilm. 7:16,17. 21:4. Täydellinen totuus on siellä leposijamme.
Hebrealaiskirje siis laajentaa viikkolepopäivän sydämissämme olevaan sapatin lepoon: ”…lupaus päästä Hänen lepoonsa on yhä voimassa… ” Hebr. 4:1. ”Me, jotka tulimme uskoon, pääsemme lepoon… Hän on sanonut seitsemännestä päivästä näin: Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa … Koska siis on varmaa, että jotkut pääsevät siihen.” Hebr. 4:1-6. — Tuo ”jotkut” tarkoittaa meitä uskoon tulleita, Jumalan tahdon tielle lähteneitä. – Alkuteksti siis sanoo sen näin: ”Niinpä on voimassa sapatinlepo kansalle Jumalan.” Hebr. 4:9. Novum. ”Joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, niin kuin Jumala omista teoistansa. Pyrkikäämme siis pääsemään siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.” Hebr. 4:1-11.

Sapatti on siis uuden liiton kristityille tila, ei päivä.
Jeesus kuoli pois sapatista ja vei sapatin mukanaan hautaan. Hän nousi viikon ensimmäiseen päivään ilman sapattia. Siitä alkoi uusi liitto Jeesuksen sijaisuhrin kautta. ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni.” Luuk. 2:20. Silloin astui voimaan vapautus synnistä. Room. 6:22,23. Tähän lepotilaan kuuluu totuus ja vapaus. Ja vanha synnin täyttämä ihminen haudattiin kasteen hautaan. Room. 6:4-11. Apt. 22:16.
”Jos te pysytte minun sanassani, te todella olette minun opetuslapsiani ja tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita. … Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Orja ei pysy talossa iäti, mutta poika pysyy. Jos siis Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.” Joh. 8:31-36. Gal. 4:9-11. ja 5:1,2.
”Sillä Hän on yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään” Hebr. 10:14.

Kyseisen lepotilan koko asia löytyy Hebr. 3:14–– 4:11.
Kun tutkimme asian tästä, ei ole vaikea ymmärtää, että kyseessä on LEVON TILA, eikä viikkosapatin päivä. Asia avautuu uuden liiton kirkkaudessa ja ymmärrämme opetuksen Jumalan lupaamasta levosta ensin Kaanaan maassa, johon juutalaiset eivät silloin päässeet ”tottelemattomuuden tähden”. Monet tosin pääsivät siihen, mm. Joosua ja Kaaleb. 4 Moos. 13:30. 5 Moos. 1:34-38. Ja edelleen ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu..” Jooel. 3:5. ”Mehän olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme loppuun asti vahvoina siinä luottamuksessa, joka meillä alussa oli. Kun siis sanotaan: ”Tänä päivänä, jos te kuulette Hänen äänensä älkää paaduttako sydäntänne, niin kuin kapinoidessanne teitte”, ketkä sitten suututtivat Hänet, vaikka kuulivat? Eivätkö kaikki, jotka olivat Mooseksen johdolla lähteneet pois Egyptistä? Keihin Hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? Eikö niihin, jotka olivat tehneet syntiä ja joiden ruumiit kaatuivat autiomaahan? JA KEILLE HÄN VANNOI, ETTEIVÄT HE PÄÄSE HÄNEN LEPOONSA? Eikö tottelemattomille? Näemme siis, että epäuskon tähden he – (TOTTELEMATTOMAT) – eivät voineet päästä siihen lepoon.” Hebr. 3:13-19. 2 Kor. 6:1,2.
Jumalan suunnitelma ihmiselle on armon lepotila (hengellinen Kaanaan maa), johon pääsemisen lupaus on edelleen voimassa kaikille, jotka tulevat uskoon. 4:1-3. Ef. 2:8.
Uskoon tuleminen pitää sisällään sapatinpäivän täyttymyksen. Eikä tämä vähennä viikkosapatin arvoa. Se on edelleen arvokas, mutta ei enää arvokkaampi muita elämämme päiviä, jotka Jeesus pyhittää läsnäolollaan.

Varjokuvat
”Älköön siis kukaan tuomitko teitä syömisen ja juomisen tai jonkin juhlan, uudenkuun tai sapatin vuoksi. Nehän ovat vain varjo siitä, mikä oli tulossa, mutta itse todellisuus on Kristuksessa.” Kol. 2:16,17. Varjokuvat (mm. viikkosapatti) väistyivät ja täyttymyksen todellinen kokonaiskirkkaus astui voimaan Kristuksessa. Elämme yhdessä Jeesuksen kanssa, ja siksi kaikki elämämme päivät ovat yhtä pyhiä. ”Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Hebr. 13:8
Ja Hebrealaiskirjeen kokonaissanoma siis opettaa, että lakiliitto on kaikilta osin tullut täyttymykseensä: ”Ja minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejään.” Kun Hän sanoo ”uuden”, Hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi.” Hebr. 8:12,13.

Hebr. 3:18,19. mainitut ”tottelemattomat” eivät voi päästä uskonlepoon, johon Jeesus kutsuu jokaista ihmistä:
”Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille LEVON. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te LÖYDÄTTE LEVON SIELULLENNE, sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani on kevyt.” Matt. 11:28-30.
Meillä on ikuisesti sisäinen lepo syntien anteeksi saamisen todellisuudessa.

Weijo Lindroos
Turun seurakunnasta

Chains of Bondage

Posted on by --

The old covenant ended at the cross, where the new covenant began through the blood of Jesus. “This cup is the new testament in my blood, which is shed for you.” Luke 22:20. The new covenant was made with the descendants of Jacob. But later, into THAT covenant, we who have turned from paganism also became included. This is the covenant mentioned in Jeremiah 31:31-33.

The Bible does not teach that those who come into the new covenant should still observe the commandments and ordinances of the old covenant. From the cross began the NEW covenant, which changed the whole world. The time of the law covenant, which was intended to be temporary, ceased. Galatians. 3:16-18. The sacrifices ordained by the law of Moses, the temple rituals, the priesthood, the food regulations, etc., ended. Heb. 9:10. It is good for those who teach the law covenant to know that they are leading people into the chains of bondage.

The law of Moses is one whole, and its partial observance is the breaking of the law. If you keep only the Ten Commandments but reject the hundreds of other parts of the law, you are a transgressor of the law. Not one jot or one tittle shall pass from the entirety of the law before it is fulfilled. Matt. 5:17-19. / John 19:30.

A more detailed explanation of this is given in the text.

Here are some “eye for eye, tooth for tooth” ordinances and commandments, all of which must be kept if one says that one holds the Law of Moses and the commandments of God:

– All male children must be circumcised. Gen. 17:10-14. Ex. 12:48.
– The feast times prescribed by the law must be kept as they are, in the appointed manner and at the appointed time, without altering any part of them. Ex. 12. 34:18-26. The Passover, the Feast of Unleavened Bread, the Feast of the First Sheaf, the Harvest Feast, the Great Day of Atonement, the Feast of Tabernacles, and the fast. Lev. 23:26-32. Num. 29:1.
– The Passover vigil night must be kept: “It is a night to be much observed unto the LORD for bringing them out from the land of Egypt: this is that night of the LORD to be observed of all the children of Israel in their generations.” Ex. 12:42. / Matt. 26:38-41.
– The appointed fast days must be kept. “Thus saith the LORD of hosts; The fast of the fourth month, and the fast of the fifth, and the fast of the seventh, and the fast of the tenth…” Zech. 8:19.
– The sabbatical rests of the cultivated lands must be observed. Ex. 23:10-17. Likewise concerning the fruit trees. Lev. 19:23.
– “A jubile shall that fiftieth year be unto you: ye shall not sow, neither reap that which groweth of itself in it.” Lev. 25:11.
– The purification ordinances after childbirth must be observed, as also, for example, the ordinances concerning sexual uncleanness. Lev. chapters 12–15. !
– The Day of Atonement must be kept as Lev. 23:24- teaches.
– The Day of Trumpet blowing with a burnt offering must be kept. Lev. 23:23-25.
– Tithes must be paid of all income. Deut. 14:23.
– A garment woven of two different kinds of thread must not be worn. Lev. 19:19.
– The beard must not be trimmed. Lev. 19:27.
– “Thou shalt make thee fringes upon the four quarters of thy vesture, wherewith thou coverest thyself.” Deut. 22:12.
– Bible verse case must be worn on the forehead. “And thou shalt bind them for a sign upon thine hand, and they shall be as frontlets between thine eyes.” Deut. 6:8.
– The ordinances of the water of purification must be kept. Num. 19.
– Only a virgin may be taken as a wife. Deut. 22:13-21.
– The dietary laws commanded by the law must be strictly kept: “Thou shalt not eat any abominable thing.” Deut. 14:3.
– The firstborn must be given unto the LORD. Ex. 13. Etc., and more besides…
– The examination of a wife suspected of adultery. Num. 5:12…
Etc.

The law includes as an inseparable part also the measures of punishment, Leviticus 24:20: “Breach for breach, eye for eye, tooth for tooth: as he hath caused a blemish in a man, so shall it be done to him again.” And so on. But in the covenant of grace Jesus, as the substitutionary sacrifice, took upon Himself to suffer the punishment that belongs to us, and merited for us a new mind, so that we desire to live together with Him. The will of God is written into our inner being as part of our new nature. In the new covenant we may be in that state of blessing of which it is written, “For it is God which worketh in you both to will and to do of his good pleasure.” Philippians 2:13.

The main content of the new covenant was already depicted through the prophets of the old covenant: “Behold, the days come, saith the LORD, that I will make a new covenant with the house of Israel, and with the house of Judah: Not according to the covenant that I made with their fathers in the day that I took them by the hand to bring them out of the land of Egypt; which my covenant they brake, although I was an husband unto them, saith the LORD: But this shall be the covenant that I will make with the house of Israel; After those days, saith the LORD, I will put my law in their inward parts, and write it in their hearts; and will be their God, and they shall be my people.” Jeremiah 31:31–33.

“For I will be merciful to their unrighteousness, and their sins and their iniquities will I remember no more. In that he saith, A new covenant, he hath made the first old. Now that which decayeth and waxeth old is ready to vanish away.” Hebrews 8:12–13.

The old covenant written on tablets of stone DOES NOT belong to the believers of the new covenant. Moses is proclaimed in the synagogue, not in the congregation. Acts 15:21.

The first Christians of the new covenant, Jews, did not teach the old covenant. But from those of the sect of the Pharisees who had come to faith, there arose some who began to oppose the teaching of the apostles, saying: “That it was needful to circumcise them, and to command them to keep the law of Moses.” Acts 15:5.
It was decided that the matter would be examined in Jerusalem under the leadership of the apostles, and the result was that “it seemed good to the Holy Spirit, and to us” that the law of Moses does not belong to the new covenant. Read Acts chapter 15.
Peter said that those who supported the covenant of the law were tempting God. “Now therefore why tempt ye God..” Acts 15:10, 28–29.
This, then, was the decision of the highest leadership of the congregation, which the Holy Spirit gave to the congregation founded at the cross, and which was given as instruction to all who had newly come to faith, both Jews and Gentiles. Acts 16:4. Ephesians 2:11–22. = “Having abolished in his flesh the enmity, even the law of commandments contained in ordinances.”

The new covenant has filled our hearts with joy: “I delight to do thy will, O my God: yea, thy law is within my heart.” Psalm 40:8 (KJV).

Partly or entirely?
But if someone therefore teaches that the covenant of the Law should be observed only partly, then who in that case would be qualified to say what must be observed and which parts of the Law may be rejected? In the Old Testament there are about 600 legal commandments. Which of them would belong to us, and which could be dismissed? James 2:10–11 teaches thus: “For whosoever shall keep the whole law, and yet offend in one point, he is guilty of all. For he that said, Do not commit adultery, said also, Do not kill. Now if thou commit no adultery, yet if thou kill, thou art become a transgressor of the law.”

THE LAW IS FULFILLED
“Owe no man any thing, but to love one another: for he that loveth another hath fulfilled the law. For this, Thou shalt not commit adultery, Thou shalt not kill, Thou shalt not steal, Thou shalt not bear false witness, Thou shalt not covet; and if there be any other commandment, it is briefly comprehended in this saying, namely, Thou shalt love thy neighbour as thyself. Love worketh no ill to his neighbour: therefore love is the fulfilling of the law.” Romans 13:8–10.

And everyone who has come into the new covenant knows that this does not mean freedom to practice sin, because God’s will is in our new nature, in our hearts. “We have the mind of Christ.” 1 Cor. 2:16.

The whole of the Law of Moses therefore includes also the Law of the Ten Commandments, which is now fulfilled from the first commandment to the last. The first commandment forbids making an image of God. This is fulfilled, because the true “express image of His being” was revealed in Jesus. “Who is the image of the invisible God.” Col. 1:15. “Who being the brightness of his glory, and the express image of his person.” Heb. 1:3. The “glorious gospel of Christ” (2 Cor. 4:3–4) removed the shadow-pictures brought by the law. Heb. 10:1. 2 Cor. 3:6–18.

Breaking one part breaks the whole law: “For as many as are of the works of the law are under the curse: for it is written, Cursed is every one that continueth not in all things which are written in the book of the law to do them… Christ hath redeemed us from the curse of the law, being made a curse for us: for it is written, Cursed is every one that hangeth on a tree.” Galatians 3:10,13 (KJV).

Jesus said that no one has been able to keep the law: “Did not Moses give you the law, and yet none of you keepeth the law?” John 7:19 (KJV). The apostles said the same: Acts 15:10.

“Stand fast therefore in the liberty wherewith Christ hath made us free, and be not entangled again with the yoke of bondage.” Galatians 5:1 (KJV). This continues the message of Galatians 4, which speaks of deliverance from the enslaving covenant of the law: “Nevertheless what saith the scripture? Cast out the bondwoman and her son: for the son of the bondwoman shall not be heir with the son of the freewoman.” Galatians 4:30. Abraham’s wife Sarah represents freedom; the bondwoman represents the covenant of Moses’ law: “But he who was of the bondwoman was born after the flesh; but he of the freewoman was by promise. Which things are an allegory: for these are the two covenants.” Galatians 4:23–24.

Scripture says that the covenant of the law is useless: “For there is verily a disannulling of the commandment going before for the weakness and unprofitableness thereof.” Heb. 7:18 (KJV). Therefore Scripture gives a serious warning not to return ( Galatians 5:1) to the covenant of the law: “Christ is become of no effect unto you, whosoever of you are justified by the law; ye are fallen from grace.” Galatians 5:4 (KJV).

The new covenant is based on the mercy that Jesus merited on the cross: “For I will be merciful to their unrighteousness, and their sins and their iniquities will I remember no more. In that he saith, A new covenant, he hath made the first old.” Heb. 8:12–13 (KJV).
From this began the life-union with Jesus for us who have received Him as our Savior. Now, “For the love of Christ constraineth us.” 2 Cor. 5:14. It is a holy desire in the Spirit of freedom, a willing of the heart toward all good and right. In our hearts is God’s gracious instruction, which works in us so that we live according to His will by the influence of the Holy Spirit. We have come to know Jesus in a heart-to-heart fellowship.

And the truth is, no one in our time keeps the law. Even the best attempts fall short: “none of you keepeth the law?” John 7:19 / Acts 15:10–11.
We live under the New Covenant, in the very fulfillment of the Law, in the Holy Spirit.

Scripture also does not set before us the man-made church-year cycle of the pagan churches with their daily themed observances and the daily words/devotions.

NEW COVENANT
The substitutionary sacrifice of the cross brought into our hearts the new covenant. “This cup is the new testament in my blood, which is shed for you.” Luke 22:20 (KJV). The old ended when “the veil of the temple was rent in twain from the top to the bottom.” Mark 15:38 (KJV). The way into “the holiest”, before the mercy seat, was opened by the blood of Jesus. Hebrews 10:19 (KJV): “Having therefore, brethren, boldness to enter into the holiest by the blood of Jesus.”

The new covenant is not like the old covenant, but entirely NEW (Jer. 31:32), whose constitutional law is the commandment of love:
“A new commandment I give unto you, That ye love one another; as I have loved you, that ye also love one another.
By this shall all men know that ye are my disciples, if ye have love one to another.” John 13:34,35 (KJV).
“For all the law is fulfilled in one word, even in this; Thou shalt love thy neighbour as thyself.” Galatians 5:14 (KJV).

Thanks be to God! The law of the Ten Commandments is therefore fulfilled. We live in the New Covenant, in the substance of the fulfillment of the Law. John 8:31–36.

None so-called church feast days (hypocritical holy days) belong to Christians according to the Scripture.
They are all unbiblical inventions of the churches, having no divine value whatsoever. Therefore those who are truly in the faith do not celebrate, for example, Easter with Palm Sunday and such, nor Pentecost, etc. Isa. 1:14.

“For there is verily a disannulling of the commandment going before for the weakness and unprofitableness thereof.
For the law made nothing perfect, but the bringing in of a better hope did; by the which we draw nigh unto God. …
By so much was Jesus made a surety of a better testament.” Hebrews 7:18–22 (KJV).

Jesus is the founder of the new covenant. He has all authority in heaven and on earth. Therefore He had authority to establish an entirely new covenant and to give to it a NEW constitutional law. John 13:34,35. Luke 22:20. Jer. 31:31.

Thus the Scripture teaches that the new covenant is LIFE IN THE HOLY SPIRIT, a life-union with Jesus.
“But if ye be led of the Spirit, ye are not under the law.” Galatians 5:18 (KJV).
The Holy Spirit does not lead one to act against the will of God.

The liberating and blessing teaching of the Scripture to all who are saved under the new covenant is that:
“For I through the law am dead to the law, that I might live unto God.
I am crucified with Christ: nevertheless I live; yet not I, but Christ liveth in me.” Galatians 2:19,20 (KJV).
“But now we are delivered from the law, that being dead wherein we were held.” Romans 7:6 (KJV).

This message of freedom is directed especially to those who have turned from Judaism to God, the “graffed in again”. Romans 11:23. Acts 2:38,41. But the same message belongs to all who are redeemed by the blood of Jesus, to us who are born again, God’s holy ones.
“And put no difference between us and them.” Acts 15:9 (KJV). Eph. 2:11–22. – Read the entire chapter of Acts 15.
The congregation is one, to which everywhere belongs the same doctrine of the Scripture.

Welcome therefore into the blessing of the covenant of grace. Jesus is the ONLY Savior. He is full of grace and truth.
“And of his fulness have all we received, and grace for grace.
For the law was given by Moses, but grace and truth came by Jesus Christ.” John 1:16,17 (KJV).

Jesus is eternally the same, the good Redeemer, who saves, heals, and fills with the Holy Spirit. He also delivers from binding legalism. Our hearts rejoice and already now taste the blessedness of heaven.

The fulfillment of the Sabbath is perhaps the greatest source of blessing in this matter. In it the chains of slavery have been finally removed. Each of our days has now become equal and thus sanctified to the Lord. We have a continuous state of rest, 24 hours a day, seven days a week, every day of the year. So all days of the week are rest, even when working. The eternal Sabbath rest is in effect NOW. Hebrews 4 teaches this clearly in the original language. ”For he that is entered into his rest, he also hath rested from his own works, as God did from his.” Hebrews 4:10.

”Therefore NOW there is a Sabbath rest in effect (apoleipetai) for the people of God.” Apoleipetai = IS in effect. Hebrews 4:9 (Novum). And Hebrews 3:18,19!

The Greek word “Apoleipetai” in verse 9 sets Hebrews chapter 4 into an understandable and coherent whole. So we are in the same state of rest as God Himself. Thank God for the state of freedom and rest. The Sabbath is a state, not a day, for New Covenant Christians.

Jesus died away from the Sabbath and took the Sabbath with Him into the tomb. He rose from the dead on the first day of the week without the Sabbath. From that moment on, the New Covenant was in effect. Compare Rom. 6:4. All the requirements of the law have been fulfilled so that we could receive them. When we abide in the teachings of God’s Word, we are in the freedom, the state of rest, of the New Covenant. “Jesus said to those Jews who believed in him, ‘If you continue in my word, you are truly my disciples. And you will know the truth, and the truth will set you free.’” They answered him, “We are Abraham’s descendants and have never been slaves to anyone. How can you say, ‘You will become free?’” Jesus answered them, “Truly, truly, I say to you, everyone who commits sin is a slave to sin. And the slave does not remain in the house forever, but the Son remains forever. If the Son therefore sets you free, you will be truly free.” John 8:31–36.

But you can also choose the days, as long as they do not bring back the shackles of slavery into your life: “One person esteems one day above another, another esteems all days alike. Let each one be fully convinced in his own mind. He who regards the day as important, regards it as important to the Lord…” Rom. 14:5–6. So choosing the days is not important, just as not choosing them is not important. “Come to me, all you who are weary and burdened, and I will give you rest. Take my yoke upon you and learn from me, for I am gentle and humble in heart, and you will find rest for your souls.” Matthew 11:28-29. = Inner rest.

It is finished!

Blessings,
Weijo Lindroos, from the Turku Congregation
Maariankatu 2
20100 Turku
Finland

Taivassanomat 12/2025

Posted on by --

Aabrahamin liitto.


Olemme historiallisen ratkaisun edessä, tienhaarassa, jossa tapahtuu koko Israelin uudestaan liittoutuminen Jumalan kanssa. Ja samalla tämä koskettaa koko ihmiskuntaa, niin että suuret joukot kaikista maista tahtovat liittyä pyhään liittoon. ”He kysyvät tietä Siioniin, suuntaavat kulkunsa sinne: ”Tulkaa, liittykäämme Herran kanssa iankaikkiseen liittoon, joka ei unohdu!” Jer. 50:5. ”Herra, Herra sanoo näin, Hän, joka kokoaa Israelin karkotetut: Minä kokoan vielä muitakin näiden koottujen lisäksi.” Jes. 56:8. Me muiden kansojen ihmiset, jotka tulemme Jumalan liittoon, olemme mainittuja ”muita lampaita”: ”Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta. Niitäkin minun tulee johdattaa, ja ne kuulevat minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” Joh. 10:16.
Suuri Jumalan asia on meneillään. Siksi vastustajia nousee. ”Sillä minulle on avautunut ovi suureen ja hedelmälliseen työhön, ja vastustajia on paljon.” 1 Kor. 16:9.
Juutalaiset ovat siis palaamassa isiensä maalle ja pyhään liittoon, jonka Jumala teki alkujaan jo Aabrahamin kanssa. Hän valitsi Aabrahamin ja kaikki hänen jälkeläisensä ikuiseen liittoonsa olemaan Hänen omaisuuskansansa. Siksi Jumalaa kutsutaan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaksi. Ei ole muuta Jumalaa! Ja tämä liitto ei ole vain ulkonaisiin tapoihin, esim. jumalanpalvelusten järjestykseen ja uhritoimituksiin perustuva ihmisteko, ajatusrakennelma ja uusi uskonto, vaan uusi liitto tarkoittaa tulemista elämänyhteyteen Jumalan kanssa, ”.. että saisitte Elämän.” Joh. 5:39,40. Jer. 31:31-34.
Liittoutuminen Luojan kanssa on jokaisen ihmisen SUURIN ja ihanin ratkaisu.

Liittoon kuuluu monta asiaa
Muinaisten profeettojen ääni kuuluu vuosisatojen takaa Raamatun sivuilta. ”Minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette minun luokseni ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä.” Jer. 29:11,12. Näin Jumala kutsuu kansaansa Israelia.
Tämä sama sanoma kuului siis aikaisemminkin samanlaisissa tilanteissa:
”Kalliokukkuloilta kuuluu ääni: israelilaiset anovat itkien armoa, sillä he ovat kulkeneet väärää tietä, unohtaneet Herran, Jumalansa. Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne.” Israelilaiset vastaavat: ”Katso, me tulemme sinun luoksesi, sillä sinä olet Herra, meidän Jumalamme.” Jer. 3:21,22.
”Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra, israelilaiset tulevat yhdessä Juudan kansan kanssa. He kulkevat itkien ja etsivät Herraa, Jumalaansa. He kysyvät tietä Siioniin, suuntaavat kulkunsa sinne: ’Tulkaa, liittykäämme Herran kanssa iankaikkiseen liittoon, joka ei unohdu!’ ” Jer. 50:4,5. Jer. 31:31-37.
Vaikka Jeremian profetiat ovat menneisyyden sanomia, ovat ne tuoretta Jumalan Sanaa myös tähän aikaan. Israel on taas koottu diasporasta takaisin omaan maahansa: ”Minä otan teidät pois kansojen seasta ja kokoan teidät kaikista maista. Minä tuon teidät omaan maahanne ja vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte. Minä puhdistan teidät kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista jumalankuvistanne. Minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan sisimpäänne.” Hes. 36:24-26. Tämä kokoaminen on tarkoitettu lopulliseksi ja ikuiseksi palaamiseksi Jumalan yhteyteen ja isiensä maalle, jonka Hän antoi Israelille. 1 Moos. 15:18-21. Ja nyt Raamatun lupaukset otetaan myös vastaan. ”Minä annan Henkeni teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun lakieni mukaan, noudatatte minun säädöksiäni ja toimitte niiden mukaan. Silloin te saatte asua maassa, jonka minä annoin teidän isillenne, ja te olette minun kansani ja Minä olen teidän Jumalanne.” Hes. 36:27,28. Juutalaiset tulevat olemaan Jumalan seurakunnan keskeisin osa. Israelissa he viettävät myös vanhan liiton juhliaan kansallisina tapoina. Niitä tapoja ei kuitenkaan tuoda seurakuntaan, jossa on uuden liiton sisältö eläessämme yhdessä Jeesuksen kanssa.
Israel kaipaa Jumalaa ja Hänen hyvyyttään. Gal. 4:9-11. 5:1,2.
”Sana Juudasta ja Jerusalemista; Jesajan, Aamotsin pojan, näky. Päivien lopulla on Herran temppelin vuori seisova lujana, ylimpänä vuorista, korkeimpana kukkuloista, ja kaikki kansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen, että Hän opettaisi meille teitään ja että me vaeltaisimme Hänen polkujaan. Sillä Siionista lähtee opetus, Jerusalemista Herran sana.” Jes. 2:1-3.


Aabrahamin liitto koskettaa koko ihmiskuntaa.
Jumala kutsui Aabrahamin Israelin kantaisäksi voimakkain sanoin:
”Minä siunaan ne, jotka siunaavat sinua, ja kiroan sen, joka kiroaa sinua, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maailman sukukunnat.” 1 Moos. 12:3.
Miten kaikki maailman sukukunnat voivat tulla siunatuiksi Aabrahamissa? Miten lupaus voi koskea pakanoitakin? Tähän tarvitsemme Pyhän Hengen antaman vastauksen, joka löytyy uuden Testamentin Galatalaiskirjeestä: ”Koska Raamattu näki edeltäpäin, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, se edeltäpäin julisti Abrahamille hyvän sanoman: sinussa tulevat siunatuiksi kaikki kansat. Niinpä ne, jotka pitäytyvät uskoon, siunataan yhdessä uskovan Abrahamin kanssa.” Gal. 3:8,9.
Näin on lupaus annettu meille pakanoillekin tulla siunatuiksi pitäytyessämme samaan uskoon Aabrahamin kanssa. Ja tämä lupaus tarkentuu seuraavissa jakeissa: ”Näin Abrahamin siunaus tulee pakanoiden osaksi Kristuksessa Jeesuksessa(!), jotta me uskon kautta saisimme luvatun Hengen (!). Veljet, puhun ihmisen näkökulmasta. Ei kukaan voi kumota ihmisenkään vahvistettua testamenttia eikä lisätä siihen mitään. Lupaukset siis lausuttiin Abrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: ”ja siemenille”, ikään kuin monesta, vaan niin kuin yhdestä: ”ja siemenellesi”, joka on Kristus.” Gal. 3:14-16. Halleluja! Aabrahamin Siemen on Jeesus Kristus, ”Daavidin juurivesa”. Ilm. 22:16. Jes. 11:1-3. Ja ME uskoon tulleet olemme sisällä tässä siunauksen siemenessä. ”Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, sillä elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” Room. 8:1,2.
On suurta Jumalan armoa (Ef. 2:8), että me pakanatkin saimme pääsyn samaan pyhien liittoon juutalaisten kanssa. Room. 11:17-27. Olemme siis juutalaisia. Room. 2:28,29.

”Pelastus on juutalaisista!” Joh. 4:22.
Tähän pelastettujen joukkoon ovat saaneet pääsyn myös kaikki pakanat, jotka ottivat vastaan juutalaisten Messiaan ja tulivat pyhien seurakuntaan, joka perustettiin Israelissa, Jerusalemissa, Golgatan ristillä. Olemme samaa Aabrahamin siementä:
”Tekaikki olette uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen. Tässä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Jos te siis olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Gal. 3:26-29. Ihmisiä ei enää erotella kansallisuuden tms. perusteella. Olemme ikuisesti yhtä seurakuntaa kaikkien pyhien kanssa, koska kuulumme Jeesukselle. Ef. 2:11-22. Jumalalla on vain yksi seurakunta, taivaallinen kuningaskunta, Jerushalajim. ”Jumala on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, Hänen, jossa meillä on lunastus, syntien anteeksi saaminen.” Kol. 1:13,14. Kiitos ja ylistys Jumalalle ja Karitsalle! ”Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään päästänyt meidät synneistämme ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, Hänelle kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti! Aamen.” Ilm. 1:5,6.
”Ja minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejään.” Hebr. 8:12.

Mitä Jumala lupasi Aabrahamille?
”Abraham näet odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka suunnittelija ja rakentaja on Jumala.” Hebr. 11:10. ”Nyt he kuitenkin pyrkivät parempaan maahan, nimittäin taivaalliseen.” Hebr. 11:16. Kaikki uskoon tulleet ja sen jälkeen raamatullisella upotuskasteella kastetut olemme yhdessä ikuisen elämän perillisiä. ”Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä.” Joh. 1:12. ”Kääntykää, ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt. 2:38. ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.” Apt. 2:41. Apt. 22:16.
”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan, sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta enää ollut.” Ilm. 21:1. Sinne olemme menossa.
Ovi Jumalan lupauksiin on avattu Jeesuksessa ja Hänen pelastustyössään. Ottaessamme vastaan ylösnousseen Jeesuksen syntiemme sovittajaksi saimme samalla kaiken, mitä Hän on ja mitä Hänessä on, sekä mitä Hän on opettanut. ”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu. Hän käy sisälle ja ulos ja löytää laitumen.” Joh. 10:9. ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Joh. 14:6.
”Natanael sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas.” Joh. 1:49.

Montako jälkeläistä Aabrahamilla on?”
Katso taivaalle ja laske tähdet, jos voit ne laskea.” Herra sanoi vielä hänelle: ”Yhtä paljon on sinulla oleva jälkeläisiä.” 1 Moos. 15:5. Montako tähteä on taivaalla? Niin monta on meitä Aabrahamin jälkeläisiä.
”Tämän jälkeen minä näin suuren joukon ihmisiä, joita ei kukaan voinut laskea, kaikista kansanheimoista, sukukunnista, kansakunnista ja kielistä.” Ilm. 7:9.
Meitä on siis lukematon joukko. Ja meillä on yksi Jumala. Hän on ”Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.” Apt. 3:13.
Aadamista alkaen kaikki Jumalan yhteyteen tulleet ihmiset ovat mukana tässä siunauksen ketjussa. Aabrahamin kanssa tehty liitto jatkui Iisakissa sekä hänen pojassaan Jaakobissa. ”Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset.” Room. 9:7. Ei siis Ismaelista, joka kuitenkin on saanut osakseen paljon Jumalan siunausta. Samoin jäi Eesau vaille suurta tehtävää ja siunauksen ketjun ulkopuolelle hylätessään esikoisuutensa. ”Niin halpana Eesau piti esikoisuutensa.” 1 Moos.25:34.
Gal. 4:21-31.

Opetuslasten joukko alkoi lisääntyä heti ristintyön jälkeisinä vuosina, kun pakanuudesta alkoi tulla lisää ihmisiä tähän seurakuntaan, juutalaisista koostuvaan opetuslapsijoukkoon. Apt. 10:43-48.
Jeesuksen ensimmäiset opetuslapsethan olivat juutalaisia, ensin noin 120, sitten noin 3000, ja 5000. Lopulta jopa ”kymmenintuhansin”. Apt. 21:20. ”He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka pelastuivat.” Apt. 2:47. Myös pakanoita. Ja nyt Jumala kutsuu kaikkia Jaakobin jälkeläisiä tähän heidän omaan seurakuntaansa, joka perustettiin Jerusalemissa noin 2000 vuotta sitten. Golgatan ristillä avattiin tie ”kaikkeinpyhimpään” Jeesuksen veriuhrin kautta. Hebr. 10:19.

Ja ”Antiokiassa alettiin ensimmäiseksi kutsua opetuslapsia kristityiksi.” Apt. 11:26. Heitä alettiin kutsua Jumalan seurakunnaksi, ekklesiaksi (Engl. Congregation, joka ei ole kirkko eli church). Matt. 16:18. 1 Tess. 2:14. 1 Kor. 1:2. ym.
Vain tätä ristillä perustettua seurakuntaa me rakennamme, ja pysymme näin kohtalonyhteydessä Israelin kanssa.

Tämän pyhien yhteisen seurakunnan loppusana on Joh. 10:16: ”On oleva YKSI lauma ja yksi Paimen.” Tämä on ikuinen seurakunta.

Weijo Lindroos
Turku

Lue lisää aiheesta Taivassanomat 10/2025.

Katso myös video:

A Brief History of Judaism

Posted on by --

The various stages of the Jewish nation throughout their chronological history: It began with Abraham. God called him to fulfill His plan. He blessed Abraham to be His servant and the patriarch of His chosen people. The covenant relationship began with Abraham and continued with his son Isaac, then with Isaac’s son Jacob and in the descendants of his twelve sons. They were the first Israelites chosen by God. The grandson of Abraham, Jacob, received from God the name Israel, in connection with the so-called “wrestling of Jacob”: “Thy name shall be called no more Jacob, but Israel: for as a prince hast thou power with God and with men, and hast prevailed.” (Genesis 32:28, KJV). God blessed them and their descendants and gave them the great and wonderful land of Canaan. How vast it is: Genesis 15:18-21: From the region of present-day Turkey a straight border line to the river of Egypt, from there to the river Euphrates, and thence directly back to the middle region of present-day Turkey, near the city of Hattusa, which was the capital of the Hittite kingdom in the time of Abraham. These, then, are the boundaries of Israel as set by the Bible. The blessing given by God to Abraham (Genesis 12:1-4; 22:15-18) continued in Isaac (Genesis 26:4) and then in Jacob (Genesis 28:14). At the end of his life Jacob blessed his twelve sons to carry out God’s plan (Genesis 49). From that time, about four thousand years ago, Israel has been God’s peculiar people, “the apple of his eye.” (Zechariah 2:8, KJV).

In the time of Jacob, because of famine, the people of Israel came into bondage in Egypt for about four hundred years. But under the leadership of Moses the people departed from there back toward their own land. “He found him in a desert land, and in the waste howling wilderness; he led him about, he instructed him, he kept him as the apple of his eye.” (Deuteronomy 32:10, KJV). Then Joshua divided the land of Canaan to the twelve tribes “according to the number of the children of Israel.” (Deuteronomy 32:8, KJV). A symbolic victory was first gained when the walls of Jericho fell: “Every place that the sole of your foot shall tread upon, that have I given unto you, as I said unto Moses. From the wilderness and this Lebanon even unto the great river, the river Euphrates, all the land of the Hittites, and unto the great sea toward the going down of the sun, shall be your coast.” (Joshua 1:3-4, KJV). But the original borders of Israel were already declared in Genesis 15:18-21.

For the last time, the descendants of Jacob were from about the year 70 A.D. until 1948 in the diaspora, scattered among all the nations of the world and at the same time apart from the goodness of God. The blessing hand of God had for that time been withdrawn from upon them. “The kingdom of God shall be taken from you…” (Matthew 21:43; 24:1-2; Revelation 2:9; 3:9, KJV). But that was not the final state. Neither were they forgotten by God, but were waiting under all His promises for a new time of blessing. God has never cast away His people (Jeremiah 31:35-37, KJV). About three thousand years ago, Israel’s great king David made Jerusalem the undivided capital of Israel. It remains so to this day.

NOW is the era in which God is gathering ALL the Jews of the world into Israel (Ezekiel 37:21-22, KJV) and into His blessing. The good hand of God is thus again upon them. The final fulfillment is in Romans 11:25-27. Then “all Israel shall be saved” and shall receive the forgiveness of sins in Jesus and in the grace of His atoning sacrifice. They will not receive any church-religion or the like, but the same faith and doctrine which Jesus and the apostolic congregation gave to us all (Ephesians 2:11-22, KJV). Follow the faith of the first Christians. (Hebrews 13:7; 1 John 2:24-25, KJV). The love of God encompasses the whole Jewish nation and, among them, also us who have turned from heathendom (Ephesians 2:11, 22, KJV). And when Israel has received her Messiah Jesus, the word shall be fulfilled: “there shall be one fold, and one shepherd.” (John 10:16, KJV; Galatians 3, KJV).  

Weijo Lindroos, from the Turku Congregation
Maariankatu 2
20100 Turku
Finland
Email: weijo.lindroos@pp.inet.fi

The Name of the Congregation

Posted on by --

We do not use unbiblical names for the congregation, because the congregation belongs to God. This means that we have been bought for Him with the precious blood of Jesus. (Revelation 1:5–6) His one flock (John 10:16), without nameplates, is equal to His congregation.

Note, therefore, the ownership:
– “Unto the church of God which is at Corinth.” (1 Corinthians 1:2; 2 Corinthians 1:1)
– “Give none offence, neither to the Jews, nor to the Gentiles, nor to the church of God.” (1 Corinthians 10:32; 11:16; 15:9)
– “…neither the churches of God.” (1 Corinthians 11:16)
– “What? have ye not houses to eat and to drink in? or despise ye the church of God?” (1 Corinthians 11:22)
– “…how that beyond measure I persecuted the church of God, and wasted it.” (Galatians 1:13)
– “For ye, brethren, became followers of the churches of God which in Judaea are in Christ Jesus.” (1 Thessalonians 2:14)
– “…that thou mayest know how thou oughtest to behave thyself in the house of God, which is the church of the living God.” (1 Timothy 3:15)

The congregation is therefore God’s! That is why we use only this biblical name for it.

It is also biblical to name according to the locality. For example, 1 Thessalonians 1:1: “unto the church of the Thessalonians which is in God the Father and in the Lord Jesus Christ.” In the same way one may say, for example, the congregation of Turku, the congregation of Helsinki, the congregation of Tampere, and so on.

We who live in the same city, having come to faith and then been baptized according to the Scriptures, are the congregation of our own locality. (Titus 1:5; Revelation 1:11) — And NOTE! According to the Bible, the congregation does not include the unbaptized. Such have not yet come into the same faith in which the first Christians were. (Acts 2:41) —

To what, then, should you join yourself? — Join yourself to Jesus in the way that the Bible teaches! Then you belong to His congregation.

Man-made nameplates over meeting places are elements of division, which every believer should remove from his own life, so that he no longer functions under such.

WE are not Lutherans, Pentecostals, Baptists, Adventists, Free Church members, or ecumenicals, or any other -ists and -isms. We are neither Catholics nor Protestants… We are only children of God, bought with the blood of Jesus. We belong to the same congregation as the first Christians. (John 2:19–22; 1 Corinthians 3:16–17; 1 Peter 2:15, etc.)

The Bible does not teach Lutheranism, Pentecostalism, or any other -ism..

Blessings to us!

Blessings,
Weijo Lindroos, from the Turku Congregation
Maariankatu 2
20100 Turku
Finland
Email: weijo.lindroos@pp.inet.fi

Taivassanomat 11/2025

Taivassanomat 11/2025

Posted on by --

”MEIDÄN JUMALAMME ON KULUTTAVA TULI!” Hebr. 12:29.

Mitä se tarkoittaa?

”SYNTISET Siionissa kauhistuvat (Ps. 1:5), vavistus valtaa jumalattomat: ”Kuka meistä voi asua kuluttavassa tulessa? (Jumalan yhteydessä) Kuka meistä voi asua iankaikkisessa hehkussa?” Se, joka vaeltaa vanhurskaasti ja puhuu sitä, mikä on oikein, joka halveksii väärää voittoa ja pitää kätensä erossa lahjuksista, joka tukkii korvansa kuulemasta murhahankkeita ja sulkee silmänsä näkemästä pahoja houkutuksia, hän on asuva korkealla, kalliolinnat ovat hänen turvapaikkansa. Hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy.” Jes. 33:14-16. Jumalan iankaikkinen hehku polttaa pois kaiken kuonan. Matt. 15:13. Siinä lähtevät kirosanat ym. sopimaton kielenkäyttö ja käytös.
Tulessa voi pysyä vain sellainen, joka tahtoo olla Jumalan armossa ja totuudessa sekä puhdistautua joka päivä ”kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta”. 2 Kor. 7:1. Mutta tähän siunauksen tuleen pitää ensin päästä. Ja tie siihen kulkee Jeesuksen veren kautta. Hän on OVI.. Joh. 10:9. ”Hänen kauttaan teille julistetaan syntien anteeksianto.” Apt. 13:38. ”Kääntykää ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen..” Apt. 2:38.

Daavidilla on mielessä sama aihe. Ja hän saa samansuuntaisen vastauksen sekä ohjeen:
”Daavidin psalmi. Herra, kuka saa majailla telttamajassasi (Jumalan turvassa), kuka asua sinun pyhällä vuorellasi? Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka toimii vanhurskaasti ja puhuu totuus sydämessään. Se, joka ei panettele kielellään, joka ei tee toiselle pahaa eikä saata lähimmäistään häväistyksen alaiseksi. Se, joka halveksii kelvotonta mutta kunnioittaa Herraa pelkääviä. Se, joka ei valaansa riko, vaikka olisi vannonut vahingokseen. Se, joka ei vaadi rahastaan korkoa eikä ota lahjusta viattoman turmioksi. Joka näin tekee, ei ikinä horju.” Psalmi 15.

Paavali myös antaa meille kristityille selkeät opasteet, millä asioilla tulee täyttää elämä ja ajatukset: ”Sitten vielä, veljet, kaikki mikä on totta, mikä kunnioitettavaa ja oikeaa, mikä puhdasta, rakastettavaa ja hyvältä kuulostavaa, jos on jokin hyve (Gal. 5:22,23) ja jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.” Filip. 4:8.
Emme siis voi olla yhteistoiminnassa harhautuneiden uskontojen kanssa, esim. ekumeenisen liikkeen ja sen jäsenkirkkojen kanssa (= Babylonia. Ilm. 17:5) tai yhteiskristillisyyden kanssa, vaan tahdomme pysyä siunaavassa Jumalan tulessa, jossa puhdistumme kaikesta Raamatun vastaisesta uskonnollisuudesta.

Meillä on avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan. Sak. 12:10 ja 13:1.Tämä armon lähde avattiin Golgatan ristillä Jeesuksen Kristuksen veren kautta, ”Karitsan kalliilla verellä”. 1 Piet. 1:19.

Siunausta kaikki Jumalan pyhässä tulessa viihtyvät ihmiset.

”Pane minut sinetiksi sydämellesi, sinetiksi käsivarrellesi. Rakkaus on väkevä kuin kuolema, sen kiihko on tuima kuin tuonela. Sen hehku on kuin tulen hehku, Herran liekki. Suuret vedet eivät voi rakkautta sammuttaa, virrat eivät voi sitä tulvaansa hukuttaa..” Laulujen laulu 8:6,7. Ja 1 Kor. 13.

Weijo Lindroos, Turku

Taivassanomat 10/2025

Taivassanomat 10/2025

Posted on by --

Israelin jälleenrakennuksen tulos.

DAAVIDIN KUNINGASKUNTA

”Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan, Abrahamin pojan, sukuluettelo..” Matt. 1:1.
Enkeli sanoi Joosefille, Marian miehelle: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi, sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun on annettava Hänelle nimeksi Jeesus, sillä Hän pelastaa kansansa sen synneistä.” Matt. 1:20. Daavidin kuninkuuden periytyminen Jeesukselle tunnettiin siis enkelienkin maailmassa. Jeesus syntyi Betlehemissä (Miika 5:1), joka oli myös kuningas Daavidin syntymäkaupunki. Ja Hän syntyi Daavidin sukuun hengellisesti sekä juridisesti, Joosefin ollessa Hänen kasvatusisänsä.
Jeesuksen asema tunnustettiin apostolisena aikana ensimmäisten opetuslasten joukossa. ”Hoosianna Daavidin Pojalle!” lauloivat lapset. Matt. 21:15. ”Lihan puolesta Hän on syntyään Daavidin jälkeläinen.” Room. 1:3. Hän on Israelin ikuinen Kuningas.
”Tarkkaa, mitä sanon! Herra antaa sinulle ymmärrystä kaikkeen. Muista Jeesusta Kristusta, Daavidin jälkeläistä, joka on herätetty kuolleista minun julistamani evankeliumin mukaan.” 2 Tm. 2:7,8.
”Pilatus laati tauluun kirjoituksen ja antoi kiinnittää sen ristiin. Siihen oli kirjoitettu sanat: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.” Joh. 19:19.

”Tien vieressä istui kaksi sokeaa, ja kun he kuulivat, että Jeesus oli kulkemassa ohi, he alkoivat huutaa: ”Herra, Daavidin Poika, armahda meitä!” Väkijoukko nuhteli heitä saadakseen heidät vaikenemaan, mutta he huusivat vielä kovemmin: ”Herra, Daavidin Poika, armahda meitä!” Silloin Jeesus pysähtyi, kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Mitä tahdotte minun tekevän teille?” He vastasivat: ”Herra, tahdomme, että meidän silmämme aukenisivat.” Jeesuksen tuli heitä sääli, ja Hän kosketti heidän silmiään. Heti he saivat näkönsä ja lähtivät seuraamaan Häntä.” Matt. 20:30-34. Näin tämäkin Messiaan tunnistamismerkki toteutui. ”Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät ..” Matt. 11:5.

Daavidille annettu kuninkuus ja valta siis jatkuu (2 Sam. 7:16,29), vaikka se välillä sortui. Se jatkuu nyt siis Jeesuksessa, joka on Daavidin ikuiseksi asetetun valtaistuimen jatkaja-Kuningas. Näin Daavid on edelleen koko Israelin ja Jumalan valtakunnan Kuningas ja Hänellä on yksi kuningaskunta, ME, jotka otimme vastaan Jeesuksen syntiemme sovittajaksi. 2 Kor. 6:1,2. Kol. 1:13,14. ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” Matt. 28:18.
Enkeli Gabriel ilmoitti Marialle Jeesuksen syntymästä: ”Älä pelkää, Maria, sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, Häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa Hänelle Daavidin, Hänen isänsä, valtaistuimen. Hän hallitsee kuninkaana Jaakobin sukua ikuisesti, eikä Hänen valtakunnallaan ole loppua.” Luuk. 1:30-33.
Profeetat opettivat tätä jo satoja vuosia ennen Jeesuksen syntymistä: ”Näin sanoo Herra: Katso, minä otan israelilaiset pois kansojen keskeltä, minne he ovat joutuneetkin. Minä kokoan heidät kaikkialta (nyt lopunaikana) ja tuon heidät omaan maahansa. Minä teen heistä yhden kansan siinä maassa, Israelin vuorilla, ja yksi kuningas hallitsee heitä kaikkia. … … He saavat asua maassa, jonka minä annoin palvelijalleni Jaakobille ja jossa teidän isänne asuivat. He saavat asua siellä ikuisesti, he ja heidän lapsensa ja lastensa lapset. Minun palvelijani Daavid on oleva heidän ikuinen ruhtinaansa. Minä teen heidän kanssaan rauhan liiton; se on ikuinen liitto heidän kanssaan.” Hes. 37:21-22 ja 25, 26.
”Ja kun hän herätti Jeesuksen kuolleista, Jeesus ei enää palaa katoavaisuuteen. Siitä hän on sanonut näin: ’Minä täytän teille ne pyhät ja varmat lupaukset, jotka annoin Daavidille.” Apt. 13:34.

DAAVIDIN MAJA KORJATAAN
Tämä ennustus menee lopulliseen päämääräänsä nyt lopunaikana. Korjaustyö alkoi ristiltä, jossa synti sovitettiin ja uuden liiton seurakunta perustettiin. Jer. 31:31. Joh. 2:19:22.
”Minä palaan ja rakennan jälleen Daavidin sortuneen majan.” Apt. 15:16. ”Sinä päivänä Daavidin suvulla (!) ja Jerusalemin asukkailla on oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan.” Sakarja 13:1. ”Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukkaiden päälle minä vuodatan armon ja rukouksen hengen, ja he katsovat minuun (=Jeesus), jonka ovat lävistäneet (ristillä). He valittavat Häntä niin kuin valitetaan ainokaista, murehtivat Häntä katkerasti niin kuin murehditaan esikoista.” Sakarja 12:10.
Me pakanuudesta kääntyneet osallistumme myös Daavidin sortuneen majan kunnostukseen. Se on pian puhkeava täyteen loistoonsa. Tätä odotamme ja rukoilemme. Hes. 37:12.
”Sen jälkeen israelilaiset kääntyvät ja etsivät Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastaan. Vavisten he lähestyvät Herraa ja Hänen hyvyyttään päivien lopulla.” Hoos. 3:5. Tämä tapahtuu nyt, noin 3000 vuotta Daavidin syntymän jälkeen, ja noin 2000 vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen, jKr.

Ikuinen kuningaskunta
Kiitos Jumalalle jokaisesta rakkaasta veljestä ja sisaresta, jotka ovat puhdistautuneet Jeesuksen sovintoverellä sekä sen jälkeen ottaneet kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen ja näin tulleet YHDEN ainoan Jumalan seurakunnan jäseniksi. ME olemme Hänen laumansa, ”Hänen laitumensa lampaat”. Joh. 10:9. Apt. 2:41. Kuninkaamme on Jeesus, ”joka rakastaa meitä ja on verellään päästänyt meidät synneistämme ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, Hänelle kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti! Aamen.” Ilm. 1:5,6.
Olemme tulleet Daavidin ikuisen valtaistuimen vaikutuspiiriin; niin juutalaiset kuin me pakanatkin. Efes. 2:11-22. Jeesus on yhteinen Kuninkaamme. ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen. Tässä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Jos te siis olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Gal. 3:27-29. Tunnustaudumme toimimaan YHDEN ainoan ristillä perustetun seurakunnan puolesta hajaannusta vastaan. 1 Kor. 1:2,10. Ja ME tahdomme hyvää Israelille sekä sen pääkaupungille, Jerusalemille, joka on ”suuren Kuninkaan kaupunki”.

Daavid – esikuva Jeesuksesta.
Paimenpoika Daavid kasvoi lammaslaumojen keskellä Israelissa noin 3000 vuotta sitten. Siellä hän oppi kaitsijan tehtävänsä ja kouluttautui Israelin historian merkittäväksi kansan paimeneksi ja kuninkaaksi. Jumala sanoi hänestä: ”Minä olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan, sydämeni mukaisen miehen. Hän tekee kaikessa minun tahtoni mukaan.” Apt. 13:22.
Daavid piti jo nuorukaisena hyvää huolta lampaistaan. Hän voitti karhun ja leijonan, jotka hyökkäsivät lammaslaumaan. Sitten Jumala johdatti hänet Israelin leiriin, joka on Jumalan lammaslauma. Siellä hän kohtasi kaksintaistelija Goljatin, joka häpäisi herjauksillaan Israelin sotajoukkoja. Daavid sanoi Goljatille:

”Sinä tulet minua vastaan miekan, peitsen ja keihään kanssa, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin, Israelin taistelurivien Jumalan, nimessä, jota sinä olet häpäissyt. Tänä päivänä Herra antaa sinut minun käsiini ja minä surmaan sinut, irrotan sinulta pään ja annan filistealaisten sotajoukon ruumiit tänään taivaan linnuille ja metsän pedoille. Silloin koko maailma tulee tietämään, että Israelilla on Jumala. Koko tämä joukko tulee tietämään, ettei Herra pelasta miekan eikä keihään avulla, sillä sota on Herran ja Hän antaa teidät meidän valtaamme.” Kun filistealainen lähti liikkeelle ja tuli lähemmäksi Daavidia, tämä juoksi nopeasti asemiin häntä vastaan. Daavid pisti kätensä laukkuun ja otti sieltä kiven, linkosi sen ja osui filistealaista otsaan. Kivi upposi otsaan, ja filistealainen kaatui maahan kasvoilleen. Näin Daavid voitti filistealaisen vain linko ja kivi apunaan. Daavid löi filistealaisen maahan, vaikka hänellä ei ollut miekkaa kädessään. Daavid juoksi ja seisahtui filistealaisen viereen, otti hänen miekkansa, veti sen tupesta, tappoi hänet sillä ja löi häneltä pään poikki.” 1 Sam. 17:45-51.
Kiitos Jumalalle! Näin käy edelleen Israelin vihollisille. Samoin käy myös seurakunnan vihollisille. Nuo julmat sudet, jotka raatelevat seurakuntaa, kokevat saman surkean lopun. Apt. 20:29,30.

Jeesus on Kristus, Messias, HYVÄ PAIMENEMME, joka toimii kuningas Daavidin tehtävän jatkeena. Hän pitää huolta Jumalan lampaista, verellään lunastamastaan laumasta, ja johdattaa meidät perille taivaan kotiin. Joh. 10. Jeesus on Jumalan Karitsa, joka otti pois syntimme.
”Meidät on siis yhdessä Hänen kanssaan haudattu kasteen kautta kuolemaan (uskoon tulemisemme jälkeen), että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä. Jos kerran meidät näin on yhdistetty Hänen kanssaan yhtäläisessä kuolemassa, me olemme yhtä Hänen kanssaan myös ylösnousemuksessa.” Room. 6:4,5.

”Mutta nyt, kun te olette synnistä vapautettuja ja teistä on tullut Jumalan palvelijoita, teidän hedelmänne on pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:22,23.

Lopulta valmis Israel ja seurakunta liitetään yhteen, niin että ” on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” Joh. 10:16, yhden Kuninkaan alaisuudessa. Kuningas on Jeesus nasaretilainen, kuningasten Kuningas ja herrojen Herra.
Halleluja! Jeesus, ”Leijona Juudan heimosta, Daavidin juurivesa, on voittanut.” Ilm. 5:5.

Israelin Jumalan siunausta meille.

t. Weijo Lindroos

Taivassanomat 9/2025

Taivassanomat 9/2025

Posted on by --

JUMALAN ARMEIJA
Jeesuksen verellä lunastettu seurakunta.

Raamatun kohdat KR 1933/-38.

Kristityt vertaavat joskus seurakuntaa armeijaan. Se on Raamatullista. Raamattu puhuu paljon hengellisestä sodankäynnistä. Mutta tämän maailman mukainen sodankäynti on kuitenkin vierasta Raamatulle. ”Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot.” Sak. 4:6.

”Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi; sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle” 2 Kor. 10:3-5. Hajotamme siis sellaiset järjen päätelmät maahan, jotka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan. Emme saa olla järjettömiä. ”Älkää olko ymmärrykseltänne lapsia. Pahuudessa olkaa lapsia mutta ymmärrykseltänne täysi-ikäisiä.” 1 Kor. 14:20

”… vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Sen tähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta; ja minunkin puolestani, että minulle, kun suuni avaan, annettaisiin oikeat sanat rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta.” Efes. 6:10-19.

Meillä on taistelu näkymätöntä vihollista vastaan, joka tahtoo tuhota Jumalan työtä. Paholaisen sotanuolet käyvät kiivaina Jumalan seurakuntaa vastaan. Sen suurin vihan kohde on aina ollut Jumalan kirkkauden asumus, seurakunta. Tarvitsemme todella vanhurskauden sota-aseet molempiin käsiimme. 2 Kor. 6:7 .
Mutta Jeesus toi voiton ristillä. ”Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ( = pahuuden henkiolennot ) ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun.” Kolos.2:15. Ne ovat jo tuomitut häviöön, vaikka ovatkin vielä irti riivaten ihmisiä. Jeesuksen tulemuksessa ne sidotaan ja lopulta heitetään tulijärveen. Ilm. 20.
Paholaisen palvelijat taistelevat usein valepuvussa soluttautuen seurakunnan riveihin. ”Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.” 2 Kor. 11:13-15.

Kastamattomat, nuo uuden liiton ”ympärileikkaamattomat” (Kol. 2:11-15 ja Apt. 2:41) ovat pahimpia Jumalan kansan eksyttäjiä. He väittävät kuuluvansa seurakuntaan, ja näin he soluttautuvat (jolkuttelevat) Jumalan kansan riveihin. He parjaavat Hengessä vaeltavia uskovia esiintyen hyvin vakuuttavasti ja ovat olevinaan asiantuntijoita lähes kaikissa hengellisen elämän asioissa. Suomen kansa on saatu uskomaan mm. sellainen valhe, että Kirkon Tiedotuskeskus muka olisi luotettava tietolähde.
Näiden uskonnollisten harhaopettajien valepuku ( ”lammasturkki” ) on useinkin niin taitavaa tekoa, ettei suden olemusta näy. He ovat opetelleet jopa lampaan ääntelyn. He puhuvat suloisia ja kauniita puheita muka kristittyjen yhteydestä, vaikka itse ovat raatelevaisia susia .Apt. 20:29-30. 
”Mutta minä kehotan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia ( apostolinen oppi ), jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä. Sillä sellaiset eivät palvele meidän Herraamme Kristusta, vaan omaa vatsaansa, ja he pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet.” Room. 16:17-18.
Valkeuden enkeleiksi pukeutuneina nuo sudet kylvävät riitaisuutta uskovien välille saaden uskovaiset taistelemaan keskenään. Tässä he ovat onnistuneet, ikävä kyllä, erittäinkin hyvin. Taistelu on kaatanut voimallisiakin Herran palvelijoita. Sen tähden: ”Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä ( uskonnollisista harhaopettajista ), sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias.” 2 Kor. 6:17-18.

PELLON LUSTE 
”Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: ”Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa. Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois. Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin. Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: ’Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?’ Hän sanoi heille: ’Sen on vihamies tehnyt.’ Niin palvelijat sanoivat hänelle: ’Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?’ Mutta hän sanoi: ’En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin. Antakaa molempien kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.'”… Sitten hän laski luotaan kansanjoukot ja meni asuntoonsa. Ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: ”Selitä meille vertaus pellon lusteesta.” Niin hän vastasi ja sanoi: ”Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika. Pelto on maailma ( ei seurakunta kuten eräät selittävät ); hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit. Niin kuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.” Matt. 13:24-42.

Luste eli valhevehnä on erehdyttävästi oikean vehnän näköinen. Se on vihollisen eli siis seurakunnan vastustajan, saatanan kylvöä. Tässä on kysymys maailman peltoon kylvetystä uskonnollisesta eksytyksestä, Jeesuksen ”armeijaan” soluttautuneesta harhasta. Ekumeeninen liike kaikkine jäsenryhmineen on eräs voimakkain lusteen kasvualusta.
Mutta emme saa lähteä lustetta kokoamaan, eli likvidoimaan vääräuskoisia, kuten niin monesti historian aikana on tehty. Uskonnot ( lusteet ) saavat meidän puolestamme kasvaa samassa maailmassa oikean seurakunnan kanssa. Mutta seurakunnassa saa kasvaa vain hyvän Paimenemme kylvämä HYVÄ SIEMEN.
Lopulta Raamatun ulkopuoliset uskonnot heitetään tulijärveen kuten ed. vertaus osoittaa. Meidän tehtävämme on Totuuden Sanalla opettaen ja neuvoen auttaa eksytetyt ihmiset ulos valheuskonnoista ja sisälle alkuperäiseen kristinuskoon.
Aivan mieletön ajatus on, että voisimme saada jonkun kirkkokunnan muuttumaan Jumalan seurakunnaksi. Sellaista emme siis yritä. Jer. 51:9; Ilm. 18:4.

Tehtävämme on pitää Jumalan seurakunta puhtaana. Emme hyväksy lustetta seurakuntaan. Näin sanoo Raamattu: ”Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa; en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta. Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa. Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.” 1 Kor. 5:9-13.

ARMEIJA
Vertaus armeijasta on hyvä? 
Jumalalla on maailmassa yksi armeija, joka on jakaantunut eri joukko-osastoihin. Tämä on osuva vertaus, jos sitä sovelletaan yleismaailmalliseen seurakuntaan: Yksi armeija maailmassa, jolla on yksi joukko-osasto jokaisella paikkakunnalla.
Mikäli vertausta sovelletaan paikallisseurakuntaan sillä tavalla, että yhdessä kaupungissa muka saa olla monta joukko-osastoa ( seurakuntaa ), niin silloin vertaus vahvistaa hajaannuksen voimia, eksytystä.
Kukaan ei ole saanut ”armeijamme” Ylipäälliköltä lupaa perustaa kokonaisuudesta erillistä joukko-osastoa. Jeesus on antanut ohjeet yhdestä paikallisseurakunnasta kullakin paikkakunnalla. Tätä tunnustamme ja tämän mukaan toimimme. Jumalan seurakunta on levittäytynyt jokaiselle paikkakunnalle yhdeksi joukko-osastoksi, jossa se toimii yhden vanhimmiston alaisuudessa ( mikäli on raamatullinen ). Katso mm. Tiitus 1:5. Kaikkien aidosti uskossa olevien tulee toimia yhdessä jokaisella paikkakunnalla. Heidän tulee astua ulos kaikkien Raamatulle vieraiden nimikylttien alta vain yhden lipun alle. Kokouspaikkoja voi olla monia, tarpeen mukaan.

Paavin ja piispan vallat kirkkokuntineen ja virkapapistoineen ovat vihamiehen eli saatanan kylvöä. Niitä ”rikkakasvimaita” on paikkakunnallamme monia. Mutta Seurakunta on yksi. Aamen.

Weijo Lindroos
Jumalan seurakunnan Turun joukko-osastosta; valmis sotaan hajaannusta aiheuttavia vihollisia vastaan ja valmis rauhaan kaikkien kanssa, ”jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä.” 2 Timot.2:22. ”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, ”ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä”, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi.” Hebr.12:14-15. ”Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme.” Room. 14:19.

Videossa lisää samaa asiaa: