Elena

Elenan todistus kirkkokunnista


”Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.”
(Ilm. 18:4)
Tämä on todistukseni siitä, kuinka Herra ihmeellisesti johdatti minut ulos kirkkokunnista.

Lapsikasteen kautta luterilaisen kirkon jäseneksi

Vanhempani kuuluivat luterilaiseen kirkkoon, joten minutkin liitettiin luterilaiseen kirkkoon lapsikasteen kautta, kuten suurin osa suomalaisista. Kasvoin tuntemaan kirkkoon kuulumisen tietynlaisena itsestäänselvyytenä, koska useimmat sukulaisistani ja ystävistäni kuuluivat myös siihen. Osa heistä kuitenkin tuntui kuuluvan kirkkoon lähinnä vain tavasta tai tottumuksesta, enemmän kuin uskovien yhteyden tähden. Lukioikäisenä kuitenkin aloin huomaamaan, kuinka luterilainen kirkko alkoi enemmissä määrin ottamaan kansan mielipidettä myötäilevän linjan mm. avioliittokäsityksen suhteen. Aloin tämän myötä kokemaan, että luterilainen kirkko oli enemmänkin instituutio, joka varjeli omaa asemaansa, eikä niinkään pitänyt arvossa uskollisuutta Jumalan Sanalle. Päätin silloin erota kirkosta ja syyksi annoin sen, että kirkko oli kääntänyt selkänsä Raamatulle, eikä puolustanut raamatullista miehen ja naisen avioliittoa siinä määrin kuin kuuluisi.

Valtionkirkosta toiseen

Ortodoksisesta kirkosta kiinnostuin alun perin siitä syystä, että se kuvasi itseään Raamattuun pitäytyväksi seurakunnaksi. Onhan heillä perinteinen näkemys avioliitosta miehen ja naisen välisenä. Aloin ensin kuuntelemaan ortodoksisia liturgioita radiosta, mitä kautta lähdin tarkemmin tutustumaan ortodoksiseen kirkkoon. Samoihin aikoihin kuitenkin törmäsin netissä myös erääseen baptistisaarnaajaan, joka aiemmin kuuntelemistani sanan opettajista poiketen puhui paljon parannuksenteosta ja kasteesta. En ollut näistä teemoista kuullut juuri mitään luterilaisessa kirkossa, enkä ollut niihin itsekään paneutunut. Tämä saarnaaja puhui mm. siitä, kuinka upotuskaste on se ainoa oikea kaste. Harmittelin hänen puheidensa myötä sitä, että minut oli jo lapsena kastettu, joten ajattelin tilaisuuteni menneen. Raamattuhan puhuu vain yhdestä kasteesta, mitä vahvisti myös joidenkin ihmisten pelottelut kahdesti kastamisen synnistä. Unohdin siten kasteasian siinä kohtaa muutamaksi vuodeksi ja liityin ortodoksiseen kirkkoon.

Erottautuminen kirkkokunnista

Viihdyin ortodoksisessa kirkossa sosiaalisesti, mutta tietyt kirkon piirteet tuntuivat häiritseviltä. Tällaisia olivat mm. pyhäinjäännökset, ikoneille kumartelu, alttari kuolleille läheisille, pääkallot kirkkotaiteessa, Marialle annettu kunnioitus, rukousnauhat, kerta toisensa jälkeen toistettavat rukoukset, liturgian ritualismi jne. Ortodoksinen liturgia on juhlava ja seremoniaalinen, mutta toisaalta seurakuntalaisella voi suurin huomio kohdistua itse kaavan noudattamiseen. Huomasinkin käydessäni viikosta toiseen liturgioissa, että puutumus alkoi iskeä. Huomasin, etten tuntenut oikein kehittyvän hengellisesti juuri mihinkään suuntaan. Intuitiivisesti aloin pohtia sitä, miellyttääkö tämäntyyppiset uskonnolliset muotomenot todella Jumalaa. Papisto ei esimerkiksi rohkaissut Raamatun itsenäiseen opiskeluun, vaan kehotti panostamaan kirkon opetusten seuraamiseen. Siten itselleni alkoi kirkastua, että ortodoksisessa kirkossa kirkon perinne menee Raamatun edelle, mihin en voinut sitoutua. Ortodoksinen usko alkoi siinä vaiheessa näyttää minulle yhdeltä uskonnolta muiden joukossa, mutta ei todelliselta raamatulliselta uskolta. Silloin koin vahvasti kutsun erota kirkosta ja surullisena jouduin jälleen kerran lähtemään kirkosta, vaikka ymmärsinkin syiden olevan painavat.

Tämän jälkeen sain vahvistuksen siitä, että lapsikaste ei ole Jumalan silmissä kaste ollenkaan ja että lapsikasteen saanut on olemuksellisesti kastamaton. Tämän myötä minulle tuli hengessä kiireen tuntu kasteelle ja Herra puhuikin siitä, ettei minun tulisi viivytellä asian kanssa yhtään enempää. Kahden kirkosta eroamisen jälkeen en kuitenkaan ollut intoa täynnä etsimässä uutta seurakuntaa, johon voisin liittyä ja siellä kasteen saada. Mutta tällöin nousi eteen uusi ongelma: miten saada kaste ilman liittymistä kirkkokuntiin? Etsin ensin informaatiota isoimmista seurakunnista, joissa upotuskasteeseen uskotaan kasteena. Miltei kaikki niistä kuitenkin edellyttivät kirkon jäsenyyttä tai liittymistä kirkkoon kasteen kautta. Sen jälkeen etsin pienempiä seurakuntia, mitä kautta löysin tämän sivuston (https://jeesus-on-herra.com) ja Weijo kastoi minut elokuussa 2017.

Rukoilen, että todistukseni on ollut siunaukseksi ja rohkaisuksi kaikille sen lukeneille. Uskon vahvasti siihen, että Herra haluaa vahvistaa uskovien välistä yhteyttä, mutta se ei toteudu kirkkokuntien kautta, jotka vain erottavat uskovia. Alun jae toimi itselläni aikoinaan inspiraationa, kun päätin seurata Herran johdatusta ja erottautua kirkkokunnista. Se voi olla pelottava askel ottaa, sillä siinä joutuu jättämään kaiken vanhan taakseen, mutta toisaalta ihminen siinä samalla vapautuu uskonnollisista muotomenoista ja uskovien välinen yhteys voi vahvistua. Kiitos Herralle Hänen johdatuksestaan!