”UUDESTISYNTYMISEN PESU”. Tiitus 3:3.

”Kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, Hän pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta vaan laupeutensa tähden uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta. Tämän Hengen Hän vuodatti runsaasti päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me, vanhurskautettuina Hänen armostaan, tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi.” Tiit. 3:4-7.

Mutta mitä tarkoittaa uudestisyntyneen pesu? Sillä on liittymäkohta Raamatun opetukseen VANHAN IHMISEN HAUTAAMISESTA kasteessa. Rm. 6:3,4.
Adamin suvun jäsenyydessä elänyt synti-ihminen on haudattava. Rm. 6:1-11. Filip. 3:10. Ja kasteen haudasta nostetaan Kristuksessa oleva (2 Kor. 5:17) UUSI luomus, joka elää ikuisesti Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuselämän osallisuudessa.
Järjestys on tämä:
Kuullessamme sanoman ristintyöstä ja ottaessamme sen vastaan, Jeesus pelasti, paransi ja antoi Pyhän Hengen sydämiimme. Room. 8:9. Efes. 1:13. Tulimme sisälle elämänyhteyteen Jeesuksen kanssa. Entinen syntielämämme pyyhkiytyi pois Jeesuksen veren kautta. Tunnustimme rehellisesti katuen syntimme (1 Joh. 1:7-9. Sananl. 28:13,14) ja lopetimme synnissä elämisen. Annoimme kastaa itsemme upotuskasteella vedessä Jeesuksen Kristuksen nimeen. Apt. 19:1-6.

Esimerkiksi sopii lapsen syntymä:
Lapsi kuuluu perheeseen heti kun hän on syntynyt. Mutta hänet myös pestään välittömästi. Syntynyttä lasta ei viedä pesemättä kotiin. Samoin kaste on uudestisyntyneen kohdalla vastaava tapahtuma eli pesu. Pesemättömälle, eli kastamattomalle Jumalan lapselle ei pueta puhtaita vanhurskauden vaatteita.
”Uusi luomus” on siis syntynyt, alkanut elää Pyhässä Hengessä ja sitten pesty. 2 Kor. 5:17. Room. 6.luku.
Sama siunauksen tie kuuluu meille kaikille.
”Ja nyt, mitä viivyttelet! Nouse ja huuda avuksi Hänen nimeään, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt. 22:16.

Raamatun mukaan kasteella käyminen tarvitaan, jotta ihminen voi olla samassa uskossa, jossa alkuseurakunnan uskovatkin olivat. Raamattuhan opettaa, ettei seurakunnan alkuaikana kukaan jäänyt kastamattomaksi. Sellaista mahdollisuutta Raamattu ei tunne. Kastekäskyn antamisen jälkeen asiaan ei ole jätetty neuvotteluvaraa. Mark. 16:16. Apt. 2:38,41.
”Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimessä!” Apt. 10:48.

Siunausta Jumalan armon ja rakkauden tiellä Totuuden Sanassa.

t. Weijo Lindroos