Markun uskoontulo.

Kotini oli 9-henkinen, köyhä koti. Isä oli alkoholisti ja äiti yritti meitä hoitaa. Imppaus alkoi jo ennen kouluikää ja olin aina pelokas ja varuillaan jospa isä on kännissä, sillä minua kohtaan hän oli väkivaltainen jos kiinni sai. Lapsena jo otin eka kännit ja siitä lähtien join aina kuin mahdollista, kaljaa ja kiljua ja aina niin paljon että sammuin. Koulussa olin villi ja levoton, mutta kaduin aina tekemiäni kolttosia ja mietin miksi minä teen tällaisia asioita vaikka en halua. Monesti vanhempana mietin että miksi minä teen kaikkea pahaa vaikka en halua. Käyttivät ala-asteella tutkimuksissa. Pelkäsin mennä kotio jos isä oli humalassa. Saattoi tulla lähtö ulos kovalla pakkasellakin. Yläaste meni ihan läskiksi ja jouduin mielisairaalan kouluun, josta jotenkin tykkäsin. Mutta potkivat ulos sieltä. Yritin tehdä töitä, käydä ammattikoulua, mutta mistään ei tullut mitään. Aloin varasteleen autoja kännissä, ja olin 16 kun eka kertaa jouduin vankilaan. Olin sijaisperheessä ja koulukodissa. Karkailin sieltä koko ajan. Olin ujo ja herkkä sisimmässäni ja se vaivasi minua kovasti. Siihen aikaan tosissaan mietin mikä minussa on vialla kun teen kännissä sellaista.
Sitten kuulin ensi kerran evankeliumin niin kuin se on, sijaisperheeltä ja romaneilta, kun olin töissä heillä. Mutta en osannut olla kunnolla, ja vankilaan tuli lähtö. Siitä asti usko Jumalaan ei lähtenyt koskaan pois, vaikka en ollut kuuliainen, vaan olin ylpeä ja tottelematon Jumalaa kohtaan. Olin hullu kännipäissäni.
Alkoi 20-vuoden vankilakierre ja silloin tuli mukaan myös huumeet ja pillerit. En tehnyt enää töitä vaan join, varastin, ryöstin, tappelin ja meinasi monta ihmistä kuolla. Sitten vankilomalla tapahtui. Jumala oli puhunut että milloin tämä kierre loppuu. Ja se ajatus ainoastaan piti minut hengissä.
20 pitkää vuotta istuin vankilassa kunnes se loppui 28.10.2011 ja sanoin vankilassa, että lopetan nämä hommat. Oli sydämessä varmuus asiasta. Pääsin siviiliin, löysin vaimon, ja hän vei minut heti vihille. Sitten aloin ihmettelemään miksei viina enää maistu. Mutta Jumala puhui että lusiminen loppuu. Alkoi 3-vuoden vääntö Jumalan kanssa kun Hän kutsui minua. Estelin ja keksin tekosyitä, mutta olin vuosia huutanut kuolemanpelossa Hänen puoleensa, kunnes taivuin 20.1.2014 yksin makuuhuoneessa. Jeesus kysyi sydämessäni: tahdotko seurata minua? Vastasin myöntävästi. En voi sanoin kuvailla sitä oloa. Kuolemanpelko väistyi ja hengelliset laulut alkoivat soida sydämessä. Sitten menin uskovien upotuskasteelle ja matka alkoi. On ollut kauheita vaikeuksia himojen kanssa. Viinasta sain vapautuksen vasta 4 vuoden päästä uskoontulosta. Tupakka jäi, samoin hasis. Vielä on taistelua kipulääkkeiden ja rauhoittavien ja tämän oman luonnon kanssa. Mutta Jeesus on Herra. Vaikka oon langennut tuhansia kertoja, niin ei ole mitään halua entiseen.
Tässä tämä lyhyesti, vaikka paljon olisi ollut vielä kertomista.

Toivotan siunausta kaikille.
AAMEN

Markku Vähäkuopus