Johtajuus seurakunnassa

Paimen huolehtii hänelle uskotusta laumasta

Seurakunnan keskuudessa näkee usein, kuinka väki on jaettu maallikoihin
ja työntekijöihin. Hengellistä johtajuutta virkoineen saatetaan korostaa
ulkoisilla tunnuksilla, kuten esim. viitoilla, päähineillä, lipereillä
ja papin kauluksilla. Jopa vapaissa suunnissa on nykyisin yhä useammin
otettu käyttöön papin kaulusta palkatulla pastorilla.

Mutta miksi me teemme näin, sillä eihän Raamattu neuvo meitä uuden
liiton seurakuntaa toimimaan tällä tavalla? Miksi kirkollisilla
perinteillä on meihin suurempi ote kuin Jumalan Pyhällä Sanalla ja siinä
ilmoitetulla Jumalan tahdolla?

Jumalan Sana ilmoittaa uuden liiton seurakunnalle esimerkkinsä kautta,
kuinka paikallis-seurakuntaa asetetaan jokaiseen kaupunkiin johtamaan
yksi vanhinten veljien joukko, joidenka tehtävä on paimentaa yhdessä
rintamassa heille uskottua laumaa. Heidän keskuudestaan ei koroiteta
ketään ylitse muiden pastoriksi tai miksikään muuksikaan, jolla olisi
valtaa ja asemaa muiden vanhinten yli.

Seurakuntapaimenten johtajuus kumpuaa Jumalan antamasta kutsusta ja
taidollisuudesta tähän arvokkaaseen tehtävään, joka ei ole hierarkista
vallankäyttöä varten. Vanhimman tehtävä on olla edellä kulkija –
esimerkki uskonvaelluksessa, kärsivällisessä uskollisuudessa ja
rakkaudessa. Vanhimman tehtävä on olla myös viimeinen – hän joka turvaa
seurakuntaperheen selustaa, niin että mikään susi tai hapatus ei pääse
tekemään vahinkoa uskovien keskuudessa. Vanhin osaa ymmärrettävästi
perustella, miksi asioita tulisi tehdä tietyllä tavalla ja isällisen
rakkaudellisella otteella hän osaa ohjata kaiken ikäisiä hengellisiä
lapsia. Hän ymmärtää ja hoivaa vastasyntynyttä Jumalan lasta, on
kärsivällinen, rakastava ja johdonmukainen niin uhmaikäisten ja
teinienkin suhteen. Hän myös haluaa että hengelliset lapset kasvaisivat
vastuullisiksi hengellisiksi täysi-ikäisiksi ja sen tähden hän haluaa
antaa tilaa harjoittelevalle uskovalle, joka haluaa oppia, tiellä kohti
aikuisuutta.

Valitettavan usein vain on että hengellinen johtajuus palkkavirkoineen
ja vallankäyttöasemineen on vain passivoittanut suurimman osan
seurakunnasta ikuisiksi hengellisiksi lapsiksi, jotka eivät tuskin
koskaan kasva täysi-ikäisiksi vastuun kantajiksi. He kun vain ovat
uskollisesti käyneet seurakunnassa (organisaatiossa) kuuntelemassa
palkatun ja erityistaidolla ja -lahjakkudella varustetun pastorin
saarnoja ja evankeiointia. Tietysti he ovat myös uskollisesti maksaneet
lahjoituksin tämän pastorin palkasta koituneet kulut, sillä onhan
palkattu pastori/pappi Jumalan tahto meidän uskovien seurakunnalle…
Vai onko sittenkään?

Taija Valkeinen