Johtajuus seurakunnassa

Paimen huolehtii hänelle uskotusta laumasta

Seurakunnan keskuudessa näkee usein, kuinka väki on jaettu maallikoihin ja työntekijöihin. Hengellistä johtajuuttavirkoineen saatetaan korostaa ulkoisilla tunnuksilla, kuten esim. viitoilla, päähineillä, lipereillä ja papin kauluksilla. Jopa vapaissa suunnissa on nykyisin yhä useammin
otettu käyttöön papin kaulusta palkatulla pastorilla.

Mutta miksi me teemme näin, sillä eihän Raamattu neuvo meitä uuden liiton seurakuntaa toimimaan tällä tavalla? Miksi kirkollisilla perinteillä on meihin suurempi ote kuin Jumalan Pyhällä Sanalla ja siinä ilmoitetulla Jumalan tahdolla?

Jumalan Sana ilmoittaa uuden liiton seurakunnalle esimerkkinsä kautta, kuinka paikallisseurakuntaa asetetaan jokaiseen kaupunkiin johtamaan yksi vanhinten veljien joukko, joidenka tehtävä on paimentaa yhdessä rintamassa heille uskottua laumaa. Heidän keskuudestaan ei koroiteta
ketään ylitse muiden pastoriksi tai miksikään muuksikaan, jolla olisi valtaa ja asemaa muiden vanhinten yli.

Seurakuntapaimenten johtajuus kumpuaa Jumalan antamasta kutsusta ja taidollisuudesta tähän arvokkaaseen tehtävään, joka ei ole hierarkista vallankäyttöä varten. Vanhimman tehtävä on olla edellä kulkija – esimerkki uskonvaelluksessa, kärsivällisessä uskollisuudessa ja rakkaudessa. Vanhimman tehtävä on olla myös viimeinen – hän joka turvaa seurakuntaperheen selustaa, niin että mikään susi tai hapatus ei pääse tekemään vahinkoa uskovien keskuudessa. Vanhin osaa ymmärrettävästi perustella, miksi asioita tulisi tehdä tietyllä tavalla ja isällisen rakkaudellisella otteella hän osaa ohjata kaiken ikäisiä hengellisiä lapsia. Hän ymmärtää ja hoivaa vastasyntynyttä Jumalan lasta, on kärsivällinen, rakastava ja johdonmukainen niin uhmaikäisten ja teinienkin suhteen. Hän myös haluaa että hengelliset lapset kasvaisivat vastuullisiksi hengellisiksi täysiikäisiksi ja sen tähden hän haluaa antaa tilaa harjoittelevalle uskovalle, joka haluaa oppia, tiellä kohti aikuisuutta.

Valitettavan usein vain on että hengellinen johtajuus palkkavirkoineen ja vallankäyttöasemineen on vain passivoittanut suurimman osan seurakunnasta ikuisiksi hengellisiksi lapsiksi, jotka eivät tuskin
koskaan kasva täysi-ikäisiksi vastuun kantajiksi. He kun vain ovat uskollisesti käyneet seurakunnassa (organisaatiossa) kuuntelemassa palkatun ja erityistaidolla ja -lahjakkudella varustetun pastorin saarnoja ja evankeiointia. Tietysti he ovat myös uskollisesti maksaneet
lahjoituksin tämän pastorin palkasta koituneet kulut, sillä onhan palkattu pastori/pappi Jumalan tahto meidän uskovien seurakunnalle… Vai onko sittenkään?

Taija Valkeinen