Blog

RAKKAUS – Jumalan seurakunnan perustuslaki!

Kreikan kielen rakkautta ilmaisevat sanat:

• ”agape” tarkoittaa Raamatussa syvintä Jumalan vaikuttamaa rakkautta. Se on itsensä muiden edestä uhraavaa pyhää ja puhdasta pyyteetöntä rakkautta.
  
• ”fileo” merkitsee kiintymystä, esim. omaisiin ja ystäviin kohdistuvaa syvää sympatia-rakkautta.
  
• ”eros”, joka merkitsee eroottista, miehen ja naisen välistä rakkautta.

Jeesus kysyi Pietarilta: ”Rakastatko minua?” Hän käytti sanaa ”agapee”. Pietari vastasi: ”pidän sinua rakkaana”, käyttäen sanaa ”fileo”.
Jeesus kysyi kahteen kertaan saman kysymyksen käyttäen sanaa ”agape”. Kolmannella kerralla Jeesus laskeutui Pietarin tasolle kysyen saman kysymyksen käyttäen sanaa ”fileo”. Joh. 21:15-17.

Uusi liitto Jeesuksen veressä on kirjoitettu sydäntemme lihatauluihin Pyhällä Hengellä. 2 Kor. 3:3,6. ”Minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan sisimpäänne. Minä otan kivisydämen pois teidän sisältänne ja annan teille lihasydämen. Minä annan Henkeni teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun lakieni mukaan, noudatatte minun säädöksiäni ja toimitte niiden mukaan.” Hes. 36:26-27. / ”Jumala itse vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.” Filip. 2:13. Se on Elämän liiton sisältö uskoon tulleille: ”Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta!” Room. 5:5. Nyt emme enää tahdo toimia vastoin Jumalan tahtoa. Miksi? Koska ”rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa”. 1 Kor. 13:6. Tämä tarkoittaa, että Jumalalta saatu rakkaus sisimmässämme tahtoo aina ja kaikessa etsiä sitä, mikä on pyhä ja Raamatun opetusten mukainen Jumalan tahto. Rakkaus ja totuus kuuluvat ehdottomasti yhteen.

RAKKAUS ON TUNTOMERKKI.
”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” Joh. 13:34,35.
Mooseksen kautta annettu lakiliitto vaihtui ristillä tehtyyn armoliittoon. ”Tämä on uusi liitto minun veressäni!” Luuk. 22:20. Tie ”kaikkeinpyhimpään” avattiin Jeesuksen veren kautta. Hebr. 10:19.

”Laki on annettu Mooseksen kautta; ARMO ja TOTUUS on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta!” Joh. 1:17. ”Laissa on siis tulevan hyvän varjo, ei itse asioiden olemusta.” Hebr. 10:1. Uusi liitto toi esille vaatimusten todellisen olemuksen. ”Se on täytetty!”
Vanha liitto kaikkine osa-alueineen on loppu! Se päättyi ristille! Joh. 19:30. Gal. 4:4-11. Hebr. 7:18,19. 8:13. 9:10. 10:19 (LUE).
Vanha liitto oli väliaikainen. Gal. 3:19,27. Uusi liitto kestää ikuisesti! Matt. 24:35.

”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: ”Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse”, ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät KAIKKI tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sen tähden on rakkaus lain täyttämys.” Room. 13:8-10. Jeesus ”pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen (=lakiliiton), joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen Hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.” Kol. 2:14. Efes. 2:14-22. 1 Piet. 1:25. Se oli kiviin kaiverrettu käskyjen laki säädöksineen, joka oli ”kuoleman virka” ja ”kadotustuomion virka”. 2 Kor. 3:7,9. Ristillä täyttyi siis kiviin kaiverrettu kymmenen käskyn laki kaikkine säädöksineen, juhla-aikoineen ja seremonioineen ja muotomenoineen. Se naulittiin ristiin, Jeesuksen täydelliseen sijaisuhriin, joka avasi meille Jumalan rakkauden lähteen.

”Me rakastamme, sillä Hän on ensin rakastanut meitä!” 1 Joh. 4:19. ”Ja nyt tämä on Hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen Nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin Hän on meille käskyn antanut. Ja joka pitää Hänen käskynsä (RAKKAUDEN), se pysyy Jumalassa...” 1 Joh. 3:23,24.
Uusi käsky on siis vaeltaa Jumalan yhteydessä, rakkauden käskyssä! Mk. 12:28-34.

Weijo Lindroos
Turussa olevasta Jumalan seurakunnasta.

OMIEN JA TOISTEN SYNTIEN TUNNUSTAMISESTA.

Raamattu opettaa meitä tunnustamaan ja hylkäämään syntimme. ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” 1 Joh. 1:9.
”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.” Sananl. 28:13. Armon vastaan ottamiseen kuuluu kääntyminen pois syntitilasta. 2 Kor. 6:1,2.
”Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt syyllisyyttäni. Minä sanoin: ”Minä tunnustan Herralle rikkomukseni”, ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela.” Ps. 32:5.
Mutta toisten syntejä ja virheitä Raamattu ei opeta kertomaan. ”Riitele oma riitasi vastapuolesi kanssa, mutta älä ilmaise toisen salaisuutta. Muutoin kuka siitä kuuleekin, häpäisee sinua, eivätkä pahat puheet sinusta lakkaa.” Sananl. 25:9,10.

”Kaikki ovat tehneet syntiä.”Room. 3:23.
Meillä on monenlaisia elämän vaiheita ja taustoja, hyviä ja huonoja. Olemme synnin tilassa eläessämme tehneet syntiä salaisesti ja julkisesti. Mutta miten menneisyyttämme tulee nyt käsitellä, että saamme synnistä vapautettuina elää todeksi armotilan ihanuutta? Room. 6:22. Raamatun mukaan menneisyytemme tulee käsitellä siten, etteivät syntiemme jäljet enää saa aikaan tuhoa? Käsittely tapahtuu pääosin Jumalan edessä kahden kesken keskustellen. Näin eheytyminen alkaa toimia.
Joskus Jumala antaa jollekin hengelliselle kristitylle tehtäväksi ojentaa väärälle tielle ajautunut takaisin ristin kaidalle tielle. Mutta se ei siis ole kaikkien tehtävä, vaan… ”jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä.” Gal. 6:1.
Parantuminen synnin jäljistä lähtee siltä pohjalta, että uskoon tulossa KAIKKI syntimme ON jo annettu anteeksi ristin sijaisuhrin kautta. Niiden vaikutus vain on joissain tapauksissa jäänyt häiritsemään. Tähän auttaa Matt. 15:13 opetus: ”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.” Mm. tehdyt virheet on mahdollisuuksien mukaan korjattava.

”Jeesus, anna syntini anteeksi!”
Syntien tunnustaminen on pääasiassa sitä, että synnintunnon herättyä tunnustat: ”Minä olen kurja syntinen”. ”Minä yksin olen syyllinen omiin synteihini.”
Ja kun siinä tilanteessa huudat avuksi Jeesusta ja annat elämäsi Hänelle, avautuu taivaallinen armon virta, joka on tulvillaan pyhää valoa ja armoa. Tässä valossa näet ristintyön sen oikeassa merkityksessä: Jeesus sovitti synnit sijaisuhrillaan Golgatan ristillä. Saat silloin katuen ottaa vastaan puhdistuksen ja anteeksiantamuksen. Armahdus astuu voimaan ja syntisi heitetään armon mereen. ”Kuka on Jumala, sellainen kuin sinä, joka annat anteeksi pahat teot perintösi jäännökselle ja jätät rankaisematta heidän rikoksensa? Ei Hän pidä vihaa iäti, sillä Hän haluaa olla armollinen. Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Sinä heität meren syvyyteen kaikki kansasi jäännöksen synnit.”Miika 7:18,19.
Sieltä armonmerestä ei tule onkia esille menneisyyttä, vaan ristin veren kautta armon saanut ihminen on siirretty taivaalliseen, armon tilaan. Kol. 1:13-20.
Ja vanha synnissä eletty elämä haudataan kasteen hautaan. Room. 6:4-11. ”Ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen.” Apt. 2:38.

Sielunhoitaja avuksi

Jos joku suuri synti painaa edelleen muistissa, on hyvä pyytää joku luotettava uskova, jolle kerrot asian. Mutta sen ei pidä olla ”sielunpenkojaista”, syntien kaivamista ylös armon merestä. ”Sielunhoitajan” kanssa voit keskustella ja rukoilla sekä ottaa vastaan synninpäästön. Joh. 20:20:23. Matt. 18:18. Se toimii. Sitten saat pitää itsesi synnille kuolleena ja Jumalalle elävänä Kristuksessa Jeesuksessa”. Room. 6:4,11. ”.. unohtaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä” Filip. 3:13.

Toisten ihmisten syntien ja virheiden kertominen ei ole sopivaa: ”Älä ilmaise toisen salaisuutta.” Sananl. 25:9. Tämä tarkoittaa, että ei pidä puhua muiden virheistä, koska joissain tapauksissa virheiden tekijä on jo itsekin ymmärtänyt virheensä sekä katunut ja muuttanut elämänsä suuntaa. Tai väärin elänyt ihminen haluaa nyt elää oikein lähimmäistensä, omaistensa, tuttaviensa ja työtovereittensa kanssa. Menneisyydestä esiin nostettu ja julkisuuteen tullut ikävä menneisyyden vaihe saattaisi tuhota tuon ihmisen koko loppuelämän.
Jokainen saa itse kertoa omasta elämästään ja menneisyydestään mitä tahtoo.

”Herra, kuka saa majailla telttamajassasi, kuka asua sinun pyhällä vuorellasi? Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka toimii vanhurskaasti ja puhuu totuus sydämessään. Se, joka ei panettele kielellään, joka ei tee toiselle pahaa eikä saata lähimmäistään häväistyksen alaiseksi.” Ps. 15:1-3.

Tämän aiheen yhteyteen sopii opetus juoruilun synnistä. Lue tästä.

Siunaten ja rukoillen
Weijo Lindroos

SEURAKUNNAN KOKOUSPAIKAN TARKOITUS

Uuden liiton seurakunta kokoontui alussa pääosin yksityiskodeissa. Mutta seurakunnan lisääntyessä kasvoi tarve alkaa toimia erikseen kokoustoiminnalle varatuissa tiloissa. Ristintyön ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen menivät opetuslapset heille jo ennestään tuttuun kokoontumispaikkaan: ”Silloin he palasivat Jerusalemiin vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan päässä. Sinne tultuaan he menivät siihen yläkerran huoneeseen, jossa heidän oli tapana kokoontua.” Apt. 1:12,13. Se oli ristillä perustetun Jumalan seurakunnan ensimmäinen kokouspaikka. Siellä he alkoivat rukoillen odottaa Jeesuksen antaman lupauksen täyttymistä: ”.. teidät kastetaan Pyhällä Hengellä..” .. Apt. 1:5. ”Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, ja te tulette olemaan minun todistajani .. aina maan ääriin saakka.” Apt. 1:8. Siinä yläsalissa saivat noin 120 (Apt. 1:15) Jeesuksen ensimmäistä opetuslasta kokea lupauksen täyttymyksen: ”Kun helluntaipäivä oli tullut, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä tuli taivaasta humaus, niin kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko huoneen, jossa he istuivat. He näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat heidän itse kunkin päälle, ja he täyttyivät kaikki Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhua muilla kielillä sen mukaan, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.” Apt. 2:1-4. Siellä Pietari piti kristinuskon ensimmäisen saarnan (Apt. 2:14-36), jonka tuloksena opetuslasten joukkoon tuli lisää noin 3000 henkeä. Apt. 2:41. Näin seurakunta alkoi toimintansa lähetyskäskyn opettamalla sisällöllä. Mark. 16:15-20. Uusille opetuslapsille opetettiin heidän toimintansa ja kokouspaikkansa tarkoitus.

Pääasia oli, että ihmisille kerrottiin Jeesuksesta, joka oli ristillä sovittanut synnit sijaisuhrillaan, verellään ja kuolemallaan. ”Tämän kuullessaan he saivat piston sydämeensä (heidän omatuntonsa heräsi ja heidät valtasi synnintunto), ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tehdä?” Apt. 2:37.Kuulijat ymmärsivät, ettei heidän suhteensa Jeesukseen ja ristintyöhön ole kunnossa vaan he elävät synnin tilassa. ”Pietari vastasi: Kääntykää ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi, niin te(kin) saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt. 2:38. ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan (jae 38), kastettiin..” Apt. 2:41. Uudestisyntyneinä ja kastettuina tarvitsemme edelleen uskovien yhteyttä saadaksemme opetusta. Matt. 28:19,20. Apt. 2:42. Efes. 4:11-16. ym. 1 Joh. 1:3.
Kokouspaikassamme, rukouksen ilmapiirissä saamme ottaa vastaan tehtäviä ja niihin valmistautumista.

Lisää kokouspaikkoja.
Aivan seurakunnan alkuvaiheessa opetuslapset saivat kokoontua Salomon temppelin pylväskäytävässä; muutaman kerran vielä itse temppelissäkin. Apt. 3:11. 5:12, 19,20. / Joh. 9:22.
Kun evankeliumi meni eteen päin, he saivat käyttöönsä Tyrannoksen koulun Efeosssa. Apt. 19:9. Se oli Jumalan siunaama Toimintakeskus, jossa ”kaikki Aasian asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset, saivat kuulla Herran sanan”. Apt. 19:10. 20:7-11.
Apt. 12:12,13. Room. 16:5: 1 Kor. 16:19; Kol. 4:15; Filem. 2. Kokouspaikka oli siis myös evankeliumin julistuspaikka, jossa siunattiin uskon tielle lähteneet pysymään Raamatun opetuksissa ja lähtemään kasteelle Jeesuksen nimeen.

Aika pian ristintyön jälkeen opetuslapset oppivat ymmärtämään uuden liiton ”temppelitotuuden”: ”Korkein ei asu käsin tehdyissä temppeleissä.” Apt. 7:48. ”Ettekö tiedä, että TE olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä.” 1 Kor. 3:16. 2 Kor. 6:16. Ef. 2:22. 1 Tim. 3:15. Hebr. 3:6. Ainoa Jeesuksen Kristuksen perustama seurakunta (Matt. 16:18; Joh. 2:19-22) on Hänen opetuslapsistaan koostuva Jumalan seurakunta. 1 Kor. 1:2. 12:27. Tätä ”temppeliä” tulee rakentaa. Mutta kokouspaikat eivät ole seurakuntia.

Ehtoollisen vietto kodeissa opettaa.
Paavali joutui ojentamaan korinttilaisia ehtoollisen vietosta, johon oli lisätty syöminen. Paavali sanoi sellaista Jumalan seurakunnan halveksimiseksi: ”Teidän kokoontumisenne ei ole Herran aterian nauttimista (MIKSI?), sillä syötäessä kukin nauttii omia ruokiaan, niin että toinen on nälissään ja toinen juovuksissa. Eikö teillä ole kodit syömistä ja juomista varten? Vai halveksitteko te Jumalan seurakuntaa ja häpäisette niitä, joilla ei ole mitään? Mitä minä sanoisin teille? Kiitänkö teitä? Tässä asiassa en kiitä. Olen saanut Herralta sen, minkä olen myös ilmoittanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona Hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Samoin Hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.” Sillä niin usein kuin syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun Hän tulee.
Joka siis kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljasta, on syyllinen Herran ruumiiseen ja vereen. Tutkikoon siis ihminen itseään ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta. Sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo itselleen tuomion. Sen vuoksi teidän joukossanne on paljon heikkoja ja sairaita ja monet ovat nukkuneet pois. Mutta jos me tutkisimme itseämme, meitä ei tuomittaisi. Mutta kun meitä tuomitaan, se on meille Herran kuritusta, ettei meitä yhdessä maailman kanssa tuomittaisi kadotukseen. Odottakaa siis toisianne, kun kokoonnutte aterioimaan. Jos jonkun on nälkä, syököön kotonaan, ettette kokoontuisi tuomioksenne.” 1 Kor. 11:23-34.
Nälkään syöminen siis poistettiin seurakunnan kokoustilasta ja ehtoollisen vieton yhteydestä. Tämä opetus erottaa seurakunnan kokoustilan olemaan vain uskossa olevien hengellistä toimintaa varten, rukousta, Sanan opetusta jne.. Ruokailut yms. toiminnat tulee siirtää muihin huoneisiin.
Silloin ei ollut sosiaalijärjestelmää, että yhteiskunta olisi huolehtinut vähäosaisista. Sen tähden Pyhä Henki antoi seurakuntaan seurakuntapalvelijoiden tehtävän pitämään huolta seurakunnan köyhistä. Apt. 6:1-7. Sellaista toimintaa ei seurakunnassa nykyisin enää tarvita samassa mittakaavassa, koska uskossa olevatkin osallistuvat yhteiskunnan järjestelmään maksamalla veroja ja ottaen vastaan sieltä avustuksia. Room. 13:6. Alussa avustuspalvelus keskittyi siis pääosin uskossa oleviin, ei jumalattomiin, heitä ja jumalattomuutta vahvistaen: ”… Te olette vahvistaneet jumalattoman käsiä, ettei hän kääntyisi pahalta tieltään ja saisi elää.” Hes. 13:22. 34:4. 2 Kor. 9:12. Vertaa Aam. 4:6-12.
Mutta olemme aina halukkaat auttamaan taloudellisiin vaikeuksiin joutuneita yhteydessämme olevia veljiä ja sisaria.
Kokouspaikka ei ole markkinapaikka.
Emme harrasta esim. kirjamyyntiä tms. myyjäisiä ja bisnestä. Kolehtia ei kerätä. Ja kunkin paikkakunnan kokouspaikka on oman alueen hengellistä toimintaa varten. Eikä se ole erilaisten kulttuurien ja tapojen harrastamisen paikka.

Ajatuksia kokouksistamme:
”Kuinka siis on, veljet? Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa: laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen selitys. Kaikki tapahtukoon rakentumiseksi.” 1 Kor. 14:26. Tämä tarkoittaa, että kaikki seurakunnan yhteydessä olevat saavat toimia, käyttää Pyhän Hengen jakamia armolahjoja. Mutta kenenkään ei ole pakko osallistua, eikä ketään painosteta esim. puhumaan (todistamaan).
Jokainen kokoukseen tullut osallistuu toimintaan jo pelkällä läsnäolollaan ja sydämessään rukoillen, ja mm. yhteislauluissa, rukoushetkissä sekä kuunnellen puheita ja armolahjojen toimintaa sekä istumalla penkissä antaen Pyhän Hengen vaikuttaa siunaavaa vaikutustaan ympärilleen. Raamattu ei opeta kirkonmenoja yms. ennalta valmistettua uskonnollista muotomenoa, päivän sanan lukemista yms. kirkollista harhaa.
Kaikki saavat siis olla rauhassa paikallaan. Heitä ei tule millään tavalla hätyytellä tai painostaa tekemään jotain, vaan antaa Pyhälle Hengelle tilaa toimia ja tuoda Jumalan siunausta elämäämme. Hän nostaa esille tehtävät ja armoitukset. Ja esirukoilijat ovat tuomassa kokoukseen oman suuren osuutensa. Rukoilemme aina jo etukäteen siunausta kokoukseen. Tähän tehtävään pystyvät kaikki osallistumaan.

Kiitos Jumalalle!
Juud. 20,21.

Lisää aiheesta:
Taivassanomat 7/2020: Raamatun opetus seurakunnasta

Avustustoiminta:
Diakonit seurakunnan varojen hoitajina

Weijo Lindroos
Turku

RAAMATULLINEN PAIKALLISSEURAKUNTA?

Kertausta, ettei Jumalan totuus unohdu.

Tämän ymmärtämiseksi on aiheen tutkiminen aloitettava alusta: Milloin tämä kokonaisseurakunta perustettiin: Jeesus vastasi heille: ”Hajottakaa maahan tämä (Salomon) temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä.” Niin juutalaiset sanoivat: ”Neljäkymmentäkuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu. Sinäkö pystyttäisit sen kolmessa päivässä?” Mutta Hän puhui ruumiinsa temppelistä(= Kristuksen ruumis eli seurakunta, uskossa Jeesukseen olevat ihmiset. 1 Kor. 3:16 / 12:27). Kun Hän sitten oli noussut kuolleista, Hänen opetuslapsensa muistivat, mitä Hän oli sanonut. Ja he uskoivat todeksi Kirjoitukset ja sen sanan, jonka Jeesus oli puhunut.” Joh. 2:19-22.
Jeesus kuoli kärsimystensä keskellä ristillä. Ja Hän nousi ylös kuolleista kolmantena päivänä. Näin Hän kolmessa päivässä perusti uuden liiton seurakunnan, ”ruumiinsa temppelin”. Kokonaisseurakunta perustettiin siis Golgatan ristillä. Se pitää sisällään kaikkien aikojen kaikki uskossa Jeesukseen olevat ihmiset, elävät ja kuolleet, meidät, jotka saimme syntimme anteeksi Hänen verensä kautta. Syntimme sovitettiin ristin sijaisuhrin kautta. Siellä maallisen Salomon temppelin esirippu oli revennyt, ja tie kaikkeinpyhimpään, Jumalan läsnäöoloon, oli auennut. Mat. 27:40, 51. / Hebr. 10:19.
Golgatan pelastustyö on ainoa kestävä perustus tälle ikuiselle kokonaisseurakunnalle (1 Kor. 3:11)Kristuksen ruumiin temppelille. Joh 2:21.

Seurakunnan jäsenyys
Tähän ristillä perustettuun seurakuntaan tulivat sisälle ensin Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset. He lähtivät levittämään evankeliumia. Mark. 16:15-20. Evankeliumi tarkoittaa pelastussanomaa Jeesuksesta ja Hänen ristinsä armotyöstä. Jeesuksen ja Hänen pelastustyönsä vastaanottaneet ihmiset tulivat automaattisesti sisälle tähän seurakuntaan ”liittyessään Jeesukseen”. ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.” Apt. 2:41. ”Uskovien joukko” on yhtä kuin seurakunta.
Jeesuksen vastaan ottaneista, uskoon tulleista eli uudestisyntyneistä ja kastetuista, tuli heidän oman paikkakuntansa seurakunnan jäseniä. He alkoivat kokoontua ja toimia paikallisseurakuntana. Pyhä Henki jakoi armolahjoja ja herätti uskovissa erilaisia tehtäviä. Paikallisseurakunta tarvitsi mm. paimenia ja sananopettajia. ”Jätin sinut Kreetaan sitä varten, että järjestäisit sen, mikä jäi vielä järjestämättä, ja asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat, kuten sinua käskin.” Tiit. 1:5. Näille kaupunkiseurakunnille asetettiin siis jokaisella paikkakunnalla vanhimmisto ym. tehtävät. Apt. 14:23. Kaupungin rajat olivat ja ovat seurakunnan rajana. Samaa opettaa Ilm. 1:11. Tämän asian asettaminen käytäntöön aloittaa suuren lopunajan kokoavan herätyksen. Oletko mukana?

Uusia ihmisiä tuli uskoon joka päivä. Apt. 2:47. Ja kaikki samalla paikkakunnalla asuvat Kristuksen ruumiin jäsenet luettiin asuinkaupunkinsa paikallisseurakunnan jäseniksi. Se on ”lampunjalka” (Ilm. 1:11-20) joka on siis seurakuntatemppeli, jonka Jeesus perusti ristillä kolmessa päivässä, ja jota opetuslapset lähtivät levittämään ”kaikkeen maailmaan”. Se ei ole paikka vaan uskoon tulleiden yhteenliittymä, joilla luonnollisesti on myös kokoontumispaikka.

Raamatun mukaan siis jokainen Kristuksen ruumiin jäsen on oman paikkakuntansa seurakunnan jäsen sen perusteella, että kuuluu Jeesukselle. Tähän uskovien joukkoon kuuluu opetus: ”Älkäämme jättäkö yhteistä kokoontumistamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme entistäkin enemmän, kun näette tuon päivän lähestyvän.” Hebr. 10:25.

Seurakunta on kaksiosainen
1. yleismaailmallinen eli rajaton
2. paikallinen eli rajallinen.

Tarkempi kirjoitus aiheesta:
Taivassanomat 7/2020: Raamatun opetus seurakunnasta

Siunaten,
Weijo Lindroos

Katso vielä video aiheesta:

NAISET PUHUJINA JA OPETTAJINA

Uskovilla on ollut kiistaa, voivatko naiset osallistua seurakunnan rakentamiseen puhumalla ja opettamalla. Jeesus auttakoon, että voimme ymmärtää tämän niin kuin Hän tahtoo. Hänen tahtonsa on Raamatussa. Mutta aiheesta löytyy todella monia Raamatun kohtia, joiden kaikkien tulee sopia tukemaan toisiaan. Sen tähden voin tuoda tässä esille vain Pyhän Hengen tuomat Raamatun perusasiat, joiden yhteyteen pitää sopia kaikki muut tämän aihepiirin opetukset.
Kirjoituksen lopussa olevassa videosta asiat selviävät koko laajuudessaan.

Profeetta opettaa
”Tämä on sitä, mistä on puhuttu profeetta Jooelin kautta: ’Viimeisinä päivinä on tapahtuva, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä ja vanhuksenne uneksivat unia. Myös palvelijoitteni ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he profetoivat.” Apt. 2:16-18.
Pyhä Henki vuodatettiin kaikkien opetuslasten päälle, miesten sekä naisten, jopa poikien ja tyttärien päälle. Siinä heidät armoitettiin toimimaan yhdessä Hengessä yhden päämäärän saavuttamiseksi: ”Tehkää opetuslapsia, kastakaa uskoon tulleet ja opettakaa heitä.” Matt. 28:19,20. Näin alkuajan seurakunta alkoi toimia. Apt. 2:28,41,42. Pyhä Henki varusti kaikki Jeesuksen verellä ostetut Jumalan lapset työhön seurakunnan rakentumiseksi, vaikkakin erilaisissa tehtävissä, joista löytyy opetusta myöhemmin syntyneissä opetuskirjeissä, mm. Efes. 4:11-16.

1 Kor. 11-14 luvun opetukset
”Jokainen nainen taas, joka rukoilee taiprofetoi peittämättä päätään, häpäisee päänsä..” 1 Kor. 11:5. Naiset siis profetoivat seurakunnan kokouksissa? Mutta mitä profetoiminen on? ”Profetoiva sen sijaan puhuu ihmisille rakentumiseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi.” 1 Kor. 14:3. Naiset siis rakentavat seurakuntaa puhumalla. Ja rakentava puhe pitää sisällään aina myös opetusta. ”Te voitte näet kaikki (veljet ja sisaret)profetoida vuorollanne, jotta kaikki oppisivat ja saisivat kehotusta.” 1 Kor. 14:31. Profetoiminen sisältää opetusta, mm. Raamatun kohtien lukemista. ”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana. Opettakaa(kaikki yhdessä) ja neuvokaa toinen toistanne kaikella viisaudella, psalmein, kiitosvirsin ja hengellisin lauluin, laulaen kiitollisina sydämissänne Jumalalle.” Kol. 3:16.
Jokainen ymmärtänee, ettei tämä Raamatun opetus naisten puhumisesta tarkoita naisten hyväksymistä seurakunnan vanhimmistoon tai sananopettajan virkaan.

Katso vielä tarkennus videosta alta.

Weijo Lindroos

Kokonaisopetus naisten opetustehtävästä seurakunnassa:

TARKKARAJAINEN KANSA

Uusi vuosi 2025 on oleva taas omanlaisensa. Samoin oli vuosi 2024. Paljon tapahtui hyvää ja huonoa.
Hyvää on ollut, että seurakunnan ja maailman raja on entisestään selkiintynyt. Myös uskonnollinen kirkkojen maailma harhaisine opetuksineen on ymmärretty yhä selvemmin kuuluvaksi jumalattoman maailman leiriin. Osaamme yhä paremmin erottaa aidot kristityt nimikristityistä. Ja rajaviivat ovat alkaneet näkyä monissa muissakin kysymyksissä.

Raamatun opetukset ovat seurakunnan rajoina. Ne sulkevat sisälleen jokaisen aidosti uskoon tulleen ja sen jälkeen raamatullisesti kastetun ihmisen. Kaste tarkoittaa upottamalla tapahtunutta vesikastetta Jeesuksen Kristuksen nimeen. Apt. 2:38,41.

Meille on opetettu:
”Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, Hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” Room. 12:2.
Jeesus tarkoittaa mitä sanoo:
”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.” Matt. 15:13.
Raamatun opetukset ovat siunausten lähde. Ne ovat Hänen mielensä mukaisia. Mutta mm. katolisen kirkon keksimä kirkkovuosi päivän tunnussanasysteemeineen ei kuulu meille. Se onkin jo laajalti ymmärretty okkultismiin verrattavaksi eksytykseksi. Siihen ohjelmoitu ihminen on katolisen porttokirkon henkivallan talutusnuorassa. Raamattu ei opeta uuden liiton kristityille ns. kirkkopyhiä (= tekopyhiä) ja perinnnäissääntöjä. Matt. 15. Sen tähden alkuajan kristityt eivät opettaneet kerran vuodessa vietettäviä ”juhla-aikoja”. Gal. 4:9-11. Ja koska Raamattu ei siis opeta mm. kerran vuodessa toistuvaa Jeesuksen syntymäjuhlaa, on aivan oikein todeta, ettei joulun viettäminen ole raamatullista, eikä siis Jumalan tahdon mukaista. Sitähän ei voi tutkia Raamatusta. Eihän olematonta voi tutkia. Rehellisten ihmisten tulee tunnustaa tämä tosiasia. Tämä ei ole mielipide vaan fakta. Jeesuksen syntyminen sekä kuolema ristillä ovat samanarvoisia muistorikkaita tapahtumia vuoden jokaisena päivänä. Luuk. 2. Näin saamme kulkea Jumalan tahdon tietä.

Kenelle mitäkin opetamme?
Lisää siunauksen rajoja.
Ei ole oikein opettaa syntimaailmalle, että sen tulisi noudattaa Jumalan seurakunnalle annettuja opetuksia. Sellainen vain hämärtää seurakunnan rajoja. Tehtävämme on opettaa synnissä eläville pelastuksen sanomaa. Se on sitä, että Jeesus tahtoo pelastaa synnin orjuudessa elävän ihmisen. Ja pelastuksen vastaan ottaneille sitten kuuluvat Raamatun opetukset. Ei ihmisen tila ja asema Jumalan edessä muutu sillä, että hän esim. lopettaa joulun viettämisen yms. uskonnolliset perinteet . Ensin siis Jeesuksen vastaan ottaminen ja raamatullinen kaste, sitten Hänen voimassaan elämän suursiivous, parannus. Apt. 17:30. Joh. 1:12.
Tähän sopii hyvin vanha sanonta, että ”susi ei muutu lampaaksi vaikka se opetetaan määkimään”. Se on hyvin tätä asiaa kuvaava. Lopussa olevassa linkissä lisää tästä asiasta.

Vihollinen yrittää tuhota Jumalan työtä
Muinaisen Persian aikana oli alkamaisillaan juutalaiskansan totaalinen tuhoaminen. Julman tuhosuunnitelman aloitti kuningas Ahasveroksen korottama ”paha Haaman”, joka vihasi juutalaisia. Est. 7:6.
”Haaman sanoi kuningas Ahasverokselle: ”On yksi kansa, joka on hajallaan ja erillään muiden kansojen seassa sinun valtakuntasi kaikissa maakunnissa. Heidän lakinsa ovat toisenlaiset kuin kaikkien muiden kansojen, eivätkä he noudata kuninkaan lakeja. Kuninkaan ei sovi jättää heitä rauhaan.” Est. 3:8.
Siinä jumalaton Haaman ilmaisi tietämättään Jumalan tahdon mukaisen seurakunnan rajauksen, että Jumala itse on tarkoittanut oman kansansa erilaiseksi. ”Mistä muutoin voidaan tietää, että me olemme saaneet armon sinun silmissäsi, minä ja sinun kansasi, ellei siitä, että sinä kuljet kanssamme ja että meillä, minulla ja sinun kansallasi, on erityisasema (olemme erilaisia) kaikkien kansojen joukossa maan päällä?” 2 Moos. 33:16.
”Olkaa raittiita, valvokaa. Teidän vastustajanne, Paholainen, kulkee ympäri kuin ärjyvä leijona etsien, kenet voisi niellä. Vastustakaa häntä uskossa lujina!” 1 Piet. 5:8,9. Efes. 6:10-18.

Jumalan pyhä kansa on myös uudessa liitossa kutsuttu olemaan erityisasemansa ja erilaisuutensa tähden erottautuneena muista kansoista ja ihmisryhmistä. Kiitos ja kunnia Jumalalle! ”… Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään päästänyt meidät synneistämme ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, Hänelle kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti! Aamen.” Ilm. 1:5,6. Seurakunta on siis maailmasta eronnut ihmisjoukko, jonka kotimaa on ”uusi taivas ja uusi maa”. Filip. 3:20,21. 2 Piet. 3:13.
Liitto oli ehdollinen: ”Jos te pidätte minun liittoni..” 2 Moos. 19:5. Mutta tuo ”jos” on ristin sijaisuhrin kautta muuttunut niin, että nyt Jumala itse vaikuttaa sen, että pysymme Hänen liitossaan. Lopulta Israelkin. ”Minä annan Henkeni teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun lakieni mukaan, noudatatte minun säädöksiäni ja toimitte niiden mukaan. Hes. 36:27. ”Jumala itse vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.” Filip. 2:13.

Kiitos Jumalalle Hänen sanomattomasta lahjastaan. Saamme pysyä Hänen armonsa ja totuutensa rajojen sisällä.
Näin vuoden lopussa saat uskoa kaikki menneen vuoden synnit ja virheet anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja sovintoveressä.

Rukousterveisin,
Weijo Lindroos
Turku

Lisää aiheesta:
Miten erotat kristityn nimikristityistä?
Kirkkovuosi.
Rajat.
Moraalitaso.

SEURAKUNTA ON TURVAPAIKKA!

Seurakuntayhteydessä olemme kaikki Jumalalle yhtä rakkaita ja kallisarvoisia, samanarvoisia, tasapäistä porukkaa, sekä veljet että sisaret.

Meitä opetetaan pitämään toista itseämme parempana (Filip.2:1-11). Mitä se tarkoittaa? – Se tarkoittaa, että meillä ei ole yhtään alapuolellamme olevaa seurakuntalaista, on vain yläpuolellamme olevia meitä parempia kristittyjä. Näin tulee jokaisen seurakuntalaisen ajatella. Se edellyttää Jumalan tahdon mukaista nöyrtymistä! 1 Piet. 5:5-7. Tämä oppi varjelee jokaista itsensä ylentämiseltä ja on meille yhteisesti turvallisuutta luova suuri siunauksen lähde. Siksi jokaisen tulee sisäistää tämä.

Olemme Jeesuksen veren kautta saaneet pääsyn Taivaan suojelukseen. Hb.10:19-25. ”Armosta te olette pelastuneet..” Efes. 2:8. Tämä ikuinen turvapaikka on ansaittu ristin kärsimystyöllä. Hänen seurakuntansa on taivaallinen kuningaskunta. Ilm. 1:5,6.
Uskossaan kasvanut kristitty iloitsee nähdessään ympärillään itseään parempia, menestyviä uskovia, eikä koe heitä uhkana. Jumalan seurakunnassa saamme olla vajavaisina ja keskeneräisinä omana itsenämme muiden vajavaisten joukossa. Näin onnistumme yhteisessä päämäärässämme seurakunnan rakentamisessa. Jeesus johdattaa meitä.

Seurakunta on rakkauden yhteisö, turvapaikka maailman riidoilta ja kilpailuilta.

Jokainen seurakunnan yhteyteen tuleva saa kokea tulevansa Jumalan rakkauden piiriin: Täällä on hyvä olla. Kukaan ei riitele. Kenenkään ei tarvitse pelätä että joku sanoisi pahasti. Ei ole parjausta eikä hyökkäyksiä. Kunnioittava hienotunteisuus ja hyväntahtoisuus hallitsee jokaista ihmistä. ”Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.” Room.12:10. Hyviä tai huonoja arvosanoja ei anneta.

Seurakunta on siis turvapaikka vaarallisen ja riitaisan syntimaailman keskellä, perheyhteys, jossa saamme olla turvallisessa ilmapiirissä! Efes. 2:19-22.
Tarkoitus on, että seurakuntaperhe lisääntyy. Ihmisiä tulee uskoon, eikä kukaan koskaan lähde pois. ”Niin alhaalla ei kukaan kulje, et` ei siellä Jeesus ois. Hän ei ketään luotansa sulje, ei karkoita yhtään pois!”
– Mutta pahat henget viihtyvät kinastelun, riidan ja vihamielisyyden ilmapiirissä. Jaak. 3:13-18.
Riitely on mitä selvin merkki alaikäisyydestä. ”Kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia…?” 1 Kor.3:1-5. ”Lihallinen” Raamatussa tarkoittaa hengellisen vastakohtaa. ”Lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan..” Room. 8:7.
”… vihamielisyys, riita, kateellisuus… … jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.” Gal. 5:19-21. Riitelijät tai kateelliset eivät pääse Taivaaseen elleivät tee parannusta. Sen tähden tämä asia tulee huomioida. ”Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.” Snl.26:26. Lue myös 1 Tim. 6:3-6.
Seurakunnassa tahdomme auttaa toisiamme siihen, että riitaisa vihamielisyys vaihtuu Hengen mieleksi, ”joka on elämä ja rauha”. Tehtävämme on olla alaikäisten riitelijöidenkin kasvattaja.
Huomatessamme jossakin uskovassa riitaisaa mieltä, epäystävällisyyttä, kateutta ja rakkaudettomuutta on meidän otettava asia ensin rukouksen kohteeksi. Jos asia ei korjaannu, on se otettava hänen kanssaan puheeksi. Meidän on sävyisästi, rakkauden täyttäminä osattava auttaa langennut tai kasvamaton Hengen johdatukseen. Ojentaminen on pääasiassa vanhimpien ja muiden hengellisten seurakuntalaisten tehtävä. Gal. 6:1. Riitaisat uskovat eivät ole päteviä muita neuvomaan. Siihen tarvitaan rakkauden täyttämä sydän.

”Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja. Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään; hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden ja selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään.” 2 Timot. 2:23-26.

Kaikkien Jumalan lasten tulee kasvaa ”Kristuksen täyteyden täyden iän määrään” voidakseen olla kykenevä ”palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.” Efes.4:11-16. Kasvu tapahtuu esimerkin kautta.
Kun uudet mukaan tulevat näkevät ja kuulevat hengellisten ihmisten sävyisää ja ystävällistä totuuden toimintaa, he mielellään mukautuvat itsekin siihen.
”Ole sinä uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa ja rakkaudessa..” 1 Timot. 4:12-16.
Yhteinen tehtävämme on siis luoda turvallinen ilmapiiri kaikille mukana oleville ja uusille uskoon tuleville!

Weijo Lindroos

PS. Tule sellaisena kuin olet. Raamatussa ei sanota että pitäisi ensin muuttua paremmaksi ihmiseksi ja kasvaa uskossa ennen kuin voi alkaa käydä kokouksissa… ”Tulla nyt saa aivan sellaisenaan, Jeesushan tarjoaa vapahdustaan..”