Vanhassa Testamentissa on mainittu joitakin ”ikuisia säädöksiä”. Ne tarkoittavat, ettei tuo asia häviä.
Ikuiset säädökset siirtyivät Uuteen Liittoon hengellisen sisällön saaneina, täyttyneinä. ”Se on täytetty!” Esimerkkeinä mm. pääsiäinen, jolloin uhrikaritsan veri vihmottiin asuntojen ovenkamaroihin. 2 Moos. 12:23,24. ”Jeesuksen veren kautta meillä on pääsy kaikkeinpyhimpään.” Hebr. 10:19. Uudessa liitossa ikuiset Jeesuksen veriuhrin säädökset ovat sydäntemme ovenpielissä. ”.. sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta.” Hebr. 10:22. Kaikki vanhan liiton ikuiset säädökset ovat tulleet Pyhässä Hengessä uskonelämämme sisäisiksi ominaisuuksiksi. Elämme niitä todeksi. Olemme saaneet ”levon teoistamme”. Hebr. 4:10. Jumalan kansalla on siis sapatinlepo NYT voimassa ( Hebr. 4:9 kreik. apoleipetai).
Pääsiäisestä on tullut täyttymyksen saanut jokapäiväinen juhlamme: ”Onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu.” 1 Kor. 5. Samoin helluntai on sydämissämme joka päivä, koska Pyhä Henki asuu nyt meissä! Apt. 2. Ympärileikkaus on ”sydämen ympärileikkaus hengessä, ei kirjaimessa”… Room. 2:29 / 5 Moos. 30:6. Sapatti on joka aikainen sydämen lepotila Kristuksessa. Hebr. 4:4-11. ”Tulkaa minun tyköni …, niin minä annan teille LEVON… niin te löydätte LEVON sieluillenne!” Matt. 11:28-30. Hebr. 4. Meillä on sydämen lepo 24 tuntia vuorokaudessa viikon jokaisena päivänä 365 päivää vuodessa. Gal. 4:9-11. Olemme kristittyinä Vanhan liiton lupausten perillisiä Jeesuksessa Kristuksessa. Room. 8:17. Gal. 3:29. 4:7. 2 Kor. 1:20. Laissa on siis tulevan hyvän varjo, ei itse asioiden olemusta.” Hebr. 10:1:
Vanhan liiton pappispuvun ikuinen säädös (2 Moos. 28:43) toimii nyt hengellisenä pukeutumisena: ”Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen. Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos jollakulla on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, joka on täydellisyyden side.” Kol. 3:12-16. Ef. 6:10-18. Ilm. 3:18.7:9. 19:7,8. ym.
Alkoholista juopumisen tilalle tuli Hengellä täyttyminen. ”Älkää juopuko viinistä…, vaan täyttykää Hengellä!” Efes. 5:18-20. Ja Pyhä Henki on ”raittiuden Henki”, joka ei aiheuta juopumuksen kaltaista tilaa. Raamattu opettaa mm. näin: ”Herra puhui Aaronille sanoen: ´Viiniä ja väkijuomaa älkää juoko, älä sinä älköötkä sinun poikasi sinun kanssasi, kun menette ilmestysmajaan, ettette kuolisi. Tämä olkoon teille IKUINEN SÄÄDÖS sukupolvesta sukupolveen (miksi?), tehdäksenne erotuksen pyhän ja epäpyhän, saastaisen ja puhtaan välillä, ja opettaaksenne israelilaisille kaikki ne käskyt, jotka Herra on heille Mooseksen kautta puhunut.`” 3 Moos.10: 8-11. Aamen. ”Tämä olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen.” Tämäkin ”ikuinen säädös” on siis tullut täyttymykseensä. Olemmehan uuden liiton kristittyinä leeviläispappeuden perillisiä hengellisesti. 1 Piet. 2:9. Ilm. 1:5,6.
Monia ikuisia säädöksiä on mainittu Raamatussa. Ne kaikki ovat täytetyt. Mutta yksikään lain piirto ei siis häviä, vaan ”SE ON TÄYTETTY!”
Asiasta tarkemmin raamattutunnissa:
Vuorisaarnasta. Laki kieltää ja käskee. mutta MINÄ SANON TEILLE. SE ON TÄYTETTY. 11.6.2022
Uskossa olevien elämä pimeässä synnin ja sairauden maailmassa on useinkin itkua ja kyyneleitä, elämää ”kuoleman varjon laaksossa”. Muukalaisuus painaa. Taivas-kaipuu polttaa sydämessä. On Koti-ikävä. Filip. 3:20,21. Mutta Jeesus antoi meille matkaevääksi lähetyskäskyn mennä kaikkeen maailmaan julistamaan evankeliumia. Tämä tehtävä on ilomme aihe pahan maailman keskellä. Lähetyskäsky sanoo näin: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Mk. 16:15,16. KR -33/38.
”Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat. He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat.” Psalmi 126:5,6. Evankelioiminen ei aina ole helppoa, vaan joskus tulevat vastaan suuretkin vaikeudet ja elämän murheet. ”Kyyneleet ovat olleet leipäni päivin ja öin..” Psalmi 42:4. Matt. 10:21-25. Muukaisuuden maailmassa joudumme kohtaamaan sairauksia, kipua ja tuskaa, rakkaissa lähimmäisissä, sekä joskus myös omakohtaisesti. Ympärillämme olevat kärsimykset saavat aikaan kyynelten täyttämät rukoukset. Jumalan lasten kimaltavista kyyneleistä voin joskus nähdä heijastuksen Taivaasta. Se koskettaa sisimmän herkimpiä alueita. Kyynel silmin ja rukoillen näemme Raamatun opetukset kirkkaina, kuin parhaiden silmälasien läpi. ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus.” Jesaja 9:1. Pimeyden keskellä loistaa ikuinen kirkkauden Valo. Hän on Jeesus, Jumalan Poika, maailman Valkeus! Hänelle me elämme ja kuolemme! Hänelle olemme antaneet elämämme! Häntä me odotamme. ”Kirkas aamu pian koittaa, jälkeen aikojen yön!” Kerromme ihmisille Jeesuksesta ja pelastuksesta Hänen verensä kautta. Kallis Golgatan sijaisuhri vei syntimme ruumiissaan ristinpuulle. Tämä on elämämme keskiössä olevaa ydinevankeliumia. Tästä kertomalla voimme auttaa heitä ottamaan vastaan Jumalan armon. Mutta”jos evankeliumimme on peitossa, peite on niissä, jotka joutuvat kadotukseen, niissä epäuskoisissa, joiden mielet tämän maailman jumala on sokaissut, niin ettei heille loista se valo, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, Hänen, joka on Jumalan kuva. Emmehän me julista itseämme vaan Jeesusta Kristusta: Jeesus on Herra, ja me olemme teidän palvelijoitanne Jeesuksen tähden. Jumala, joka sanoi: ”Loistakoon valo pimeydestä”, valaisi sydämemme, niin että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoilta, levittäisi valoaan.” 2 Kor. 4:3-6.
Kutsumme kaikkia tähän todelliseen elämän valkeuteen, Jeesuksen luo. Ovi armoon on avattu Hänen veriuhrinsa kautta.”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu.” Joh. 10:9. Sisälle tulijoita nyt odotetaan! Ja niitä on tuleva vielä paljon! Jumalan Sana lupaa näin: ”Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi, niin kuin elonaikana iloitaan.” Jesaja 9:2. Tätä saa aikaan aito kyynelin kylväminen. Jeesus on esimerkkimme kyynelin kylvämisestä: ”Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, Hän itki sitä ja sanoi: ”Jospa sinäkin tänä päivänä tietäisit, mikä tuo rauhan! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu.” Luuk. 19:41,42. ”Ja Jeesus itki.” Joh. 11:35. Viemme samaa lohdutuksen ja armon sanomaa kaikille ihmisille, kärsiville ja sorretuille lähimmäisillemme: ”Taas minä katselin kaikkea sortoa, jota harjoitetaan auringon alla. Minä näin sorrettujen kyyneleet, eikä heillä ole lohduttajaa.” Saarn. 4:1.
Joskus kylvösiemenemme eli Jumalan sana on suolaista. ”Olkoon puheenne aina suloista, suolalla maustettua … ” Kol. 4:6. Jos olet joskus maistanut kyyneltäsi, tiedät sen olevan suolaista. Uskovat tulkitsevat yleensä ”suolaisen puheen” kovaksi parannussaarnaksi. Mutta mitä tuo suloinen suolaisuus on? Maista kyynelpisaraa. Se on suolainen. Huomaatko? – Kyynelten mauste tuo puheeseen suolaisuutta.
Jeesus, hyvä Paimenemme, puhu meille ja korjaa tunne-elämämme, että opimme kyynelten salaisuuden.
“For God so loved the world, that he gave his only begotten Son, that whosoever believeth in him should not perish, but have everlasting life.” John 3:16.
But man is sinful and separated from God. “For all have sinned, and come short of the glory of God.” “But your iniquities have separated between you and your God, and your sins have hid his face from you, that he will not hear.” Romans 3:23 & Isaiah 59:2.
Jesus Christ is the only way to God. Jesus died on the cross for you. Jesus said, “Jesus saith unto him, I am the way, the truth, and the life: no man cometh unto the Father, but by me.” “But God commendeth his love toward us, in that, while we were yet sinners, Christ died for us.” John 14:6 & Romans 5:8.
You can receive Christ by faith through prayer: “Jesus, I believe You are the Son of God and You died on the cross and rose from the dead. I receive You as my Lord and Savior. Forgive me for my sins and take control of my life. Help me to believe in you.”
Tiedämme, että Jumala tahtoo antaa anteeksi kaikkien ihmisten synnit, koska Hän rakastaa jokaista ihmistä. Taivas antaa avun ihmiselle, joka tahtoo aloittaa puhtaalta pöydältä uuden elämän Hänen armossaan ja rakkaudessaan. Jumalalla on hyvä tahto kaikkia ihmisiä kohtaan. Jeesus sanoo näin: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” Joh. 3:3. Uudestisyntyminen on yhtä kuin uskoon tuleminen. Siksi kehotamme sinua ottamaan vastaan Jeesuksen syntiesi sovittajaksi ja elämäsi Herraksi. Näin tulet uskoon, ja saat aloittaa uuden elämän Hänen yhteydessään. MITEN SE TAPAHTUU? – Voit aloittaa siitä, että käännät mielesi ajatukset ylösnousseen Jeesuksen puoleen ja puhut ääneen Hänelle. Pyydä Häntä kääntämään katseensa sinun puoleesi. Valitse ajatuksissasi oikea asenne ja rehellinen nöyrtyminen sekä kaikin tavoin vilpitön mieli. Kerro Hänelle omin sanoin koko elämäsi tilanne ja pyydä, että Jeesus antaa syntisi anteeksi. Hän tahtoo sen tehdä. ”Jumala haluaa olla teille armollinen.” Miika 7:18. Jos mahdollista, polvistu Hänen eteensä. Kerro Hänelle seuraavat ajatukset, keskustellen Hänen kanssaan ääneen: – Jeesus, taivaan Kuningas, auta minua näkemään todellisuus itsestäni ja sinusta, ja armahda minut! Tunnustan olevani syntinen. Ja pyydän: anna anteeksi. Puhdista ajatukseni sanani ja tekoni. Opeta minua aidosti katumaan sekä tunnustamaan ja hylkäämään syntini. Tule elämäni Herraksi. Auta minut irti kaikesta mikä ei ole hyvää ja oikeaa. Anna Pyhä Henkesi asumaan sydämeeni ja johdattamaan minua, että saan kokea elämänyhteyttä Sinun kanssasi. En tahdo enää jatkaa syntielämääni. Uskon, että sinä, Jeesus, kärsit minulle kuuluvan tuomion ristillä, niin kuin Raamattu sanoo pelastustyöstäsi: ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi.” Jesaja 53:5. Uskon, että Sinä kärsit ja kuolit sijaisuhrina minulle kuuluvalla paikalla minulle kuuluvan tuomion. Uskon, että nousit kuolemasi jälkeen ylös kuolleista. Pyydän Jeesus: uudestisynnytä minut Pyhän Henkesi kautta! Johdata jokainen elämäni hetki tästä eteen päin. Ja auta, että pääsen tämän elämäni jälkeen taivaaseen, sinun tykösi. Jeesus, Herrani! Annan elämäni sinulle kokonaan ja ehdoitta. Tunnustan tästä lähtien sinut syntieni sovittajaksi ja elämäni Herraksi. Kiitos Jeesus, että kuulit rukoukseni. Aamen. Elämäni kuuluu nyt vain sinulle!
Rukoile edellinen ääneen ja tosi tarkoituksella. Teethän näin? Ota sitten yhteyttä voidaksemme rukoilla myös yhdessä ja tullaksesi kastetuksi Jeesuksen nimeen Raamatun opettamalla tavalla. Apt. 2:38,41.
Jumala tahtoo siunata ja varjella omiaan armon ja totuuden tiellä. Hän armahti kurjat ja köyhät vapauttaen meidät syntitaakoistamme kärsimystyöllään ristillä. Halleluja! Synnit on pyyhitty pois Jeesuksen sovintoveren kautta. Kiitos ja ylistys Jumalalle! Saamme kulkea ”voittosaatossa Kristuksessa!” 2 Kor. 2:14. Mutta tällä tiellä on vaaroja, jotka tulee tiedostaa pysyäksemme tässä Jumalan hyvyydessä. Se ei tarkoita, että meidän pitäisi olla peloissamme, vaan saamme olla täynnä iloa ja onnea Pyhässä Hengessä silloinkin kun kohtaamme vaaroja ja lopunajan eksyneitä eksyttäjiä. Niitä on ikävä kyllä paljon. Siksi on hyvä, että pysymme raitishenkisten uskovien seurassa emmekä lähde edes tutkimaan esim. epämääräisiä salaliittoteorioiden opetuksia. ”Olemme, mitä luemme!” Siksi on hyvä valita harkiten ja rukoillen kristillinen tutkiminen ja lukeminen. Ennen kirjan valitsemista pitää ottaa selville onko opetuksen esittäjä itse elävässä uskossa, tehnyt parannuksen synneistään, ottanut upotuskasteen vedessä Jeesuksen nimeen ja eronnut kirkosta. Ilm. 18:2,4. Jos joku näistä kriteereistä puuttuu, kannattaa sellainen opetus jättää sivuun. Jumala puhdistakoon mielemme ja ajatuksemme Hänen tahtonsa mukaisiksi. Sulje suusi vääriltä sanoilta: ”Sillä: joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, hillitköön kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta, kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen.” 1 Piet. 3:10,11.
Raamatun varoitukset turvaksemme: ”Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja seuraavat eksyttäviä henkiä ja riivaajien oppeja.” 1 Tim. 4:1. Elämme nyt todeksi siinä mainittuja ”viimeisiä päiviä”. Ja Raamattu jatkaa: ”Tiedä se, että viimeisinä päivinä tulee vaikeita aikoja. Ihmiset ovat silloin itserakkaita ja rahanahneita, kerskailijoita, ylimielisiä, pilkkaajia ja vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä ja jumalattomia. He ovat rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelijoita, hillittömiä ja raakoja, hyvän vihaajia, petollisia, yltiöpäisiä ja omahyväisiä. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa. Heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Karta sellaisia!” 2 Tim. 3:1-5. Raamattu sanoo monissa kohdin, että kaikki uskosta osattomat ovat henkivaltojen vaikutuksessa. Mm. Efes. 2:1-3. Toiset vain ovat antautuneet pahalle enemmän kuin toiset. Edelliset Raamatun kohdat tuovat eteemme peilikuvan meidän ajastamme. Kaikki mainitut asiat ovat nähtävillä. Mutta meidän tulee huolehtia, että ne poistetaan Jumalan seurakunnasta, johon ne myös ovat päässeet pesiytymään. Emme pysty poistamaan rikkaruohoja maailman pellosta. Mutta hoidamme, ettei seurakunta tule saastutetuksi. Matt. 13:24-30 ja 36-43. ”Pelto on maailma”, ei seurakunta. 1 Kor. 5:9-13. Ensimmäinen 1 Tim. 4:1. mainittu asia on uskosta luopuminen. Sitä on aina esiintynyt jossain määrin. Mutta nyt lopunaikana luopumus on saanut järkyttävät mittasuhteet. Jotkut kirkkaastikin uskossa olleet ovat eksyneet. Matt. 24:24. Se on järkyttävää. ”Luopuvat uskosta”, merkitsee heidän joutumistaan sivuun apostolisesta uskosta ja opista. 1 Joh. 4:1, 6. Nuo Jumalalle rakkaat eksyneet eivät itse ymmärrä asiaa, vaan luulevat edelleen olevansa oikealla tiellä. He eivät enää kuule tai edes yritä kuunnella rukouksessa hyvän Paimenen ääntä. Ja näin nuo ”eksyttävät henget” saavat mahdollisuuden johtaa heidät tutkimaan ja ottamaan vastaan Raamatun ulkopuolisia oppeja. ”Palatkaa, te luopiolapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni.” Jer. 3:14. Jaak. 5:19,20. Armon tie on uudestaan avoinna nöyrtyneille, jotka tahtovat ottaa vastaan ”rakkauden totuuteen”. 2 Tess. 2:10-12.
Raamattu on seurakunnan ainoa lähdekirja. Monet ovat menettäneet terveen, raitishenkisen ja ilontäyteisen uskonsa tutkimalla pimeyden tekoja (Ilm. 2:24), joita on ajassamme todella paljon: ”Samoin on teidänkin joukossanne oleva vääriä opettajia, jotka kuljettavat keskuuteenne salaa turmiollisia harhaoppeja. … Heidän takiaan totuuden tie tulee häväistyksi. … Ahneudessaan he valheellisin sanoin pyrkivät hyötymään teistä.” 2 Piet. 2:1-3. ”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette.” Matt. 7:15,16. Eksyttäjät toimivat useinkin Jeesuksen nimessä. Se saa heidän toimintansa näyttämään oikealta. 2 Kor. 11:13-15. He toivottavat kauniisti siunausta yms. Sen tähden Jeesus itse varoitti omiaan: ”Varokaa, ettei teitä eksytetä! Monet tulevat minun nimessäni ja sanovat: ’Minä se olen’ ja ’Aika on lähellä.’ Älkää menkö heidän perässään!”Luuk. 21:8. ja Matt. 7:21-23.
/ Pyhä Henki Henki sanoo siis selvästi, että lopunajoiksi ennustettuja riivaajien oppeja ovat meidän ajassamme muun muassa koronapandemiaan liitetyt salaliittoteoriat, joiden takana ei todellisuudessa ole mitään salaliittoa, jota he pelkäävät. ”Älkää kutsuko salaliitoksi kaikkea, mitä tämä kansa salaliitoksi kutsuu. Älkää pelätkö, mitä sepelkää, älkääkä kauhistuko.” Jes. 8:12. Siellä taustalla ovat siis Jumalasta luopuneet henkivallat, valheen henget. Eräät todellisuudesta vieraantuneet väittävät jopa, ettei ole ollenkaan koronapandemiaa. Sellaisen valheen esittäjät ovat johtaneet muitakin pois terveestä ajattelusta ja apostolisesta uskosta, ja sitä kautta jopa okkultismin kaltaiseen pimeyden ansaan. Salaliittoteoreetikot halveksivat ja vastustavat opeillaan sairauden parantamiseen tähtääviä toimia. He eivät välitä sairaista ja kärsivistä lähimmäisistä, vaan pilkkaavat heitä (joskus tietämättään). Siksi he ovat joutuneet haaksirikkoon uskossaan. Jumala ei hyväksy kärsivien halveksimista. Nuo harhautuneet manipuloivat viekkaasti ihmisten ajatuksia ensin askaroimaan tämän maailman asioissa kertomalla vähän raamatullisia tosiasioita ja oikeita huomioita esim. maailman pahuudesta, hallitusten virheratkaisuista ja yleisestä jumalattomuudesta. Näin ajatukset siirtyvät maailman asioihin. Ja saadessaan opetustensa kautta yleisön luottamuksen, he syöttävät kuulijoilleen em. virusoppeihin liittyviä valheellisia, mutta joitakin ihmisiä kiehtovia salaliittoteorioita yms. demonisia oppeja. Näin he johtavat kuulijat pois Raamatun opetuksista, ja usein myös ed. m. riivaajahenkien vaikutuspiiriin, pelkäämään esim. koronavirukseen kehitettyä rokotetta. Heille pitäisi saada ymmärtämään, että terveydenhoito on esivallan hyvää tarkoittava toimenpide kaikille ihmisille, myös meille uskoville. Rokotteella saadaan laumasuoja samoin kuin se saataisiin sillä, että kaikki sairastavat koronan. Mutta sairastaminen saisi aikaan suuret joukot kuolleita ja vammautuneita ihmisiä. Siksi rokote on viisain ratkaisu. Raamattu opettaa olemaan alamaisia hallituksille ja esivalloille. Ja Terveysministeriö kuuluu esivaltaan. On siis raamatullista ottaa vastaan terveysohjeita sieltä. Nuo rokotepelon valtaan ajautuneet ihmiset eivät useinkaan huomaa joutuneensa valheen verkkoon ennen kuin on liian myöhäistä. Tämän tähden kuulijoiden ajatuksissa tulee aina olla kokouspuheita kuunnellessa ensimmäisenä kysymys: ONKO TUO PUHE RAAMATUSTA? Jos puheen aihe ja sisältö kokouksissa ei nouse Raamatusta, pitää sellainen opetus hylätä, vaikka se olisi tottakin. (!) Seurakunnassa saarnojen aiheeksi kelpaavat ainoastaan Raamatun asiat. Kokousten ulkopuolella käsitellään muita elämään liittyviä kysymyksiä, terveyden hoitoa yms.
Jumalan kansan keskuuteen on jo alkuseurakunnan ajoista lähtien ”soluttautunut valeveljiä”. Gal. 2:4. Heidän työnsä tulos on tuottanut syntiä, eksytystä ja luopumusta. Sitä on tapahtunut vanhan liiton ajoilta alkaen. 2 Aikak. 36:14-16. Uhmakkaat valheprofeetat viihtyvät uskonnollisissa piireissä. Mutta Jumalan seurakunnan keskuudessa heidät aina lopulta paljastetaan. Ja me, jotka valvomme ja rukoilemme, saamme loppuun asti pysyä suoralla tiellä. Kiitos Jumalalle! Jeesus on kanssamme!
Luopumuksen alku. Luopumus apostolisesta opetuksesta pääsi alkuun, kun Jeesuksen ensimmäiset apostolit nukkuivat pois. Sen jälkeisestä tilanteesta apostoli Paavali varoitti: ”Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka vääristelevät totuutta vetääkseen opetuslapset mukaansa.” Apt. 20:29,30. Julmien susien tunnistamiseksi on asetettu yksi selvä merkki: ”eivät säästä laumaa”. Se tarkoittaa, että he jakavat Jumalan seurakuntaa perustelemalla yhä uusia eriseuroja sekä osoittavat hyväksymisensä seurakunnan jakaantumiselle eli siis lauman hajottamiselle. Yhteiskristillisyys sekä ekumeenisen liikkeen ja kirkkojen maailmanneuvoston jäsenkirkot ovat tuon susilauman keskittymä.
Vaikeat ajat ovat meneillään, koska ihmisten yleinen kylmyys on lisääntynyt. Matt. 24:14. Ylimielinen rakkaudettomuus ja vihamielisyys totuutta kohtaan vallitsee koko ihmiskunnassa. Syntiä ei saisi sanoa synniksi, vaan sellaisesta sanomisesta ollaan tekemässä jopa rangaistava teko yhteiskunnassa. Mutta tämä nyt käsiteltävänä oleva totuudesta luopumisen synti on nostettu näkyviin opetukseksi uskossa oleville, ettemme me anna viedä itseämme pois Pyhän Hengen johdatuksesta ja ettei synnin eri muotoja hyväksytä seurakunnassa. ”Heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Karta sellaisia!”
Lopuksi pitää todeta ilon asia, että aidossa uskossa olevien keskuudessa rakkaus syvenee ja saa aikaan yhä enemmän toisistaan huolehtimista. Rakkaus totuuteen on otettu vastaan. ”Rakkaani, toivon, että sinä menestyt kaikessa ja pysyt terveenä, niin kuin sielusikin menestyy.” 3 Joh./2. Eksyttäjät eivät viihdy ”vanhurskaiden seurakunnassa”. Ps. 1:5.10-12. Mutta yritämme auttaa heitä takaisin: ”Näin on Herra Sebaot sanonut: Tuomitkaa oikea tuomio, osoittakaa laupeutta ja armahtavaisuutta toinen toisellenne, leskeä ja orpoa, muukalaista ja kurjaa älkää sortako, älkääkä miettikö mielessänne pahaa toisianne vastaan.” Sak. 7:9,10. ”Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja toinen saa hänet palaamaan takaisin, niin tietäkää, että se, joka palauttaa syntisen hänen harhateiltään, pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.” Jaak. 5:19,20.
Nyt lopunaikana Jeesus puhdistaa seurakuntansa ja kokoaa meidät yhteen, odottamaan yhtenä joukkona Hänen tulemustaan. Aamen, tule Herra Jeesus!
Olen Sari Korjonen-Lahti, Jumalan armosta uudestisyntynyt kristitty.
Tulin uskoon keväällä vuonna 2000. Asuin Turussa, jossa opiskelin yliopistossa Saksan kieltä ja kulttuuria. Olin aina uskonut, että Jumala on olemassa ja tiesin jopa, että on tultava uskoon, jotta voi päästä taivaaseen. Evankeliumi oli minulle kerrottu ja tulin voimakkaaseen Jumalan kaipuun tilaan vuosituhannen vaihtuessa. Halusin päästä taivaaseen! Pelkäsin, että Jeesus tulee juuri silloin, kun en ole valmiina. Minulla ei ollut mitään menetettävää. Ymmärsin itse, mitä minun piti tehdä. Jumalan johdattamana menin Turussa Sofiankadulle, jossa tuolloin oli keskiviikkoisin avoimet ovet. Kaikki olivat tervetulleita. Otin vastaan Jeesuksen sydämeeni. Annoin elämäni Hänelle. Uskoin, että ottamalla Jeesuksen vastaan, pelastun ja pääsen taivaaseen. Minut kastettiin upotuskasteella pian uskoon tuloni jälkeen. Sain vastaanottaa Pyhän Hengen lahjan vielä samana päivänä! Halleluja! Ylistys Herralle meidän Jumalallemme!
Olin ilman Jeesusta jumalaton ihminen lapsuudesta alkaen lähes kolmekymppiseen asti. Kuuluin myös luterilaiseen kirkkoon. En ollut kovinkaan kiinnostunut uskonnosta. Olin luterilainen pakana ja nimikristitty (Ilm. 3:1), ”kuollut rikoksiini ja synteihini”. Ef. 2:1-9. Minut oli kastettu sylilapsena ja nimeni oli liitetty kirkonkirjoihin vastoin omaa tahtoani. Kävin myös luterilaisen rippikoulun. Se kuului silloin ajan tapaan. Konfirmaatiotilaisuudessa meidät, lähes pilkkamielellä olevat teinit, ohjattiin ottamaan ehtoollista. Sellainen oli silloin ja on edelleen pyhien asioiden häpäisemistä. Ehtoollinenhan kuuluu ainoastaan uskoon tulleille, Jumalan lapsille, jotka ovat kastetut raamatullisella upotuskasteella Jeesuksen nimeen. Näin Raamattu opettaa. Apt. 2:41,42. Rippitilaisuudesta lähdimme jatkoille nuorten juomabileisiin. Se oli nuorten ymmärtämättömyyttä, mutta se oli samalla myös vakavaa jumalanpilkkaa rippikoulun järjestäneiden taholta. Meitä ei missään vaiheessa kehotettu ottamaan vastaan pelastusta Jeesuksessa. 2 Kor. 6:1,2. Kukaan ei kertonut, että meillä olisi mahdollisuus saada syntimme anteeksi ja tulla oikeasti Jumalan lapsiksi eli uudestisyntyä Pyhästä Hengestä. Joh. 3:3. Ristin sijaisuhrista ja sovintoveren armosta ei puhuttu, koska kirkkopapit eivät itsekään olleet raamatullisessa uskossa Jeesukseen.
Normaali ajattelulla varustettu ihminen ei voi uskoa luterilaista sakramentalismia, että joku olisi muka uudestisyntynyt ja saanut Pyhän Hengen lapsikasteessa! Sellainen on taikauskon sävyttämää valheoppia, Raamatun vastaista valheoppia. Gal. 1:8,9.
Uskonnollinen teeskentely on nuorille vastenmielistä. Nuori ihminen kaipaa aitoa rehellisyyttä, varsinkin sellaisten taholta, jotka väittävät edustavansa Jumalaa. Kirkonmenojen kaavamaisuus ja paperilta luetut rukoukset sekä teeskentelevä ulkokultaisuus muotomenoineen ja papinpukuineen eivät kiinnosta totuutta etsivää ihmistä. Luterilainen järjestelmä siis johdatti meitä taivuteltavissa olevia nuoria osallistumaan ko. uskonnolliseen teeskentelyyn. Tuo ”teatteriesitys”, jota sanoivat jumalanpalvelukseksi, ei kuitenkaan tyydyttänyt sisintä, vaan sai aikaan syvästi kielteisen suhtautumisen koko kristinuskoon. Valtaosa edellä mainitun prosessin läpikäyneistä ymmärsi asian silloin samoin. Syntielämän avoin hyväksyminen oli myös vastenmielinen asia, jonka havaitsin. Ymmärsin asian jo silloin, jumalattomana nuorena, että jos tulen Jumalan lapseksi, pitää tehdä parannus synnistä.
TULIN USKOON 1.1. 1974. Löysin Jeesuksen ja Hän löysi minut. Uskon kautta Hänen vereensä sain ottaa vastaan armon. Ymmärsin, että syntini oli sovitettu 2000 vuotta sitten ristillä. Sain tulla sisälle siihen syntien anteeksiantamukseen. .Jumalan armo kohtasi kurjan syntisen, joka nöyrtyneenä ja ristin juureen polvistuneena tahtoi löytää Jumalan armon ja totuuden. Sain sinä iltana kokea Jumalan todellisuuden sekä suuren pyhyyden ja rakkauden. Sain uudestisyntyä Pyhästä Hengestä! Tein parannuksen synneistäni, joka tarkoitti, että kääntymykseni tuli näkyväksi. Matt. 3:8. Myöhemmin menin myös raamatulliselle kasteelle. Upotuskaste vedessä tapahtui Raamatun opettamalla tavalla apostolisen esimerkin mukaisesti Jeesuksen Kristuksen nimeen. Matt. 3:16. Apt. 2:38,41. 8:36,37,38. Seisoessamme kastevedessä, kastajani rukoili puolestani, sekä julisti siinä vielä syntini anteeksi. Sitten hän sanoi: ”Kastan sinut Weijo Lindroos Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen!” Samalla hän painoi minut veden alle. Vesi peitti vanhan synnissä eläneen pakanan ja jumalanpilkkaajan. Kastevedestä nousi ylös uusi luomus, Jeesuksen ja Hänen ylösnousemuselämänsä yhteydessä elävä Jumalan lapsi. Room. 6:4. Kastetta edelsi siis uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä eli uskoon tuleminen. Näin tapahtui raamatullinen siirtyminen ”aadamilaisuudesta” ”kristuslaisuuteen”. Room. 5:12,18. 1 Kor. 15:22,45. Heti uskoon tultuani aloin lukea paljon Raamattua. Tosin luin sitä jo ennen uskoon tuloa. Kohta aloin ymmärtää, ettei kansankirkon opetus uskoon tulosta, kasteesta, seurakunnasta ja kristillisestä elämästä ole lähelläkään Raamatun opetuksia. Opin vähitellen ymmärtämään, ettei raamatullinen alkuseurakunta ollut ollenkaan kirkko. Historian kirjat kertovatkin, että kirkon alku ajoittuu 300 luvulle jKr. Kirkko perustettiin siis noin 300 vuotta alkuseurakunnan jälkeen. Ensin oli seurakunta, sitten tuli kirkko. On hyvä huomioida, että Jumalan seurakunta alussa tuli toimeen ilman kirkkoa ja lapsikastetta yli 300 vuotta. Luterilainen kirkko syntyi Saksassa 1500 vuotta Jumalan seurakunnan syntymisen jälkeen. Ev.lut. kirkko on roomalaiskatolisen kirkon lahko, siitä eronnut uususkonto, samoin kuin ortodoksikirkkokin. Tänä vuonna (2017) lähes koko ymmärtämätön kansa juhlii luterilaisen kirkon 500 vuotta jatkunutta eksytystoimintaa. Kirkolliseen lapsikasteeseen sisältyy valheoppi ihmissielun pelastumisesta. Sellainen on pelastuksen tien vääristämistä eli harhaoppia. Sen ymmärrettyäni en enää voinut kuulua kirkkoon. Ymmärsin kirkollisuuden vakavaksi harhaopiksi. Erosin siitä vuonna 1975. Eron syy oli uskoon tulemiseni. Alkuseurakunnassa ei tunnettu ns. armonvälineitä, sakramentteja yms. järjestettyjä ja teeskenneltyjä ohjelmallisia kirkonmenoja. Muotomenot syntyivät myöhemmin korvaamaan puuttuvan Pyhän Hengen toiminnan. Uskonnot ovat ihmiskunnan paha vitsaus. Jeesus itse ei ole perustanut yhtäkään kirkkoa. Hän ei ole uskonnollinen ideologia. Jeesus on Henkilö, Taivaan Kuningas, joka on ihmisen ainoa mahdollisuus Pelastua! Hän sovitti syntimme ristillä. Apt. 4:12. Ota siis vastaan ylösnoussut Jeesus syntiesi sovittajaksi ja elämäsi Herraksi! Hänellä on hyvä suunnitelma elämääsi varten.
Siunaavin terveisin,
Weijo Lindroos
PS. Jos emme enää tapaa tässä ajassa, niin jätän sinulle ohjeen, miten voit rukoilla yksin ollessasi ja ottaa vastaan pelastuksen. Sitten näemme taas ajan rajan toisella puolella.
Rukoile ääneen ja omin sanoin näitä asioita: Herra Jeesus Kristus, joka kärsit ja kuolit ristillä sijaisuhrina syntisten ihmisten tähden. Olen syntinen ihminen, mutta kadun syvästi syntejäni ja tahdon saada armahduksen. Anna syntini anteeksi! Uskon, Jeesus, että tahdot armahtaa minut, etten joudu kadotukseen. Annan elämäni nyt kokonaan Sinulle. Johdata tieni kulkua tästä eteenpäin tahtosi mukaan. Teen parannuksen synneistäni. Ja siivoan Sinun antamassasi voimassa sisimpäni sekä myös ulkoisen elämäni. Alan ajatella ja toimia sinun vaikuttamassasi elämän sisällössä. Kerron ratkaisustani ihmisille sanoillani, elämälläni, teoillani, käytökselläni… Kiitos Jeesus, että kärsit minulle kuuluvan tuomion. Ja ennen muuta, kiitos siitä, että saan elää ikuisesti taivaassa, siinä uudessa maassa, jonka olet valmistanut omiasi varten. Uskon, että olen nyt Jumalan lapsi. Otan ensi tilassa kasteen sinun nimeesi Jeesus. Aamen.
Lue nyt Raamatustasi Apostolien teot 2:41. Ja ota yhteyttä.
Johannes Kastaja julisti: ”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” Matt. 3:2. Samoilla sanoilla opetti Jeesus: ”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” Matt. 4:17. Myös opetuslapset julisitivat samaa sanomaa ennen ristintyötä: ”Missä kuljettekin, julistakaa:Taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Matt. 10:7.
Mainittu ”kääntyminen” merkitsee suhteen korjaamista Jumalaan eli parannuksen tekemistä. Mutta miksi Jeesuksen opetuslapset eivät enää ristintyön jälkeen julistaneet, että Jumalan valtakunta olisi vielä edessä päin? Se johtui siitä, että heidän aloittaessaan evankelioimisensa, Jumalan valtakunta oli jo tullut. Ristintyön jälkeisen lähetyskäskyn antamisesta (Mark. 16:15-20) alkaen apostolit julistivat jo olemassa olevaa ja toimivaa ”Jumalan valtakuntaa”. Matt. 24:14. Apt. 5:42. He olivat uudestisyntymisensä jälkeen saaneet Pyhän Hengen kasteen. 1 Piet. 1:3. ”Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, ja te tulette olemaan minun todistajani .. aina maan ääriin saakka.” Apt. 1:8. sekä 2 luku. Fariseukset kysyivät Jeesukselta ennen ristintyötä, milloin Jumalan valtakunta tulee? Jeesus vastasi heille: ”Ei Jumalan valtakunta tule silmin nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: ’Se on täällä’ tai ’Se on tuolla’, sillä Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” Luuk. 17:20,21. Kiitos Jumalalle! Siinä vaiheessa alkoi seurakunnan toiminta. Mutta miten se tapahtui? Miten Jumalan valtakunta tuli ihmisten keskelle? Ensinnäkin Jesuksen Kristuksen pelastustyön kautta ja toiseksi Pyhän Hengen voiman kautta. Apt. 2. – Juutalaiset odottivat Kirjoitusten lupaamaa Messiasta, joka perustaa Israeliin uuden maailmanvallan ja vapauttaa heidät Rooman alaisuudesta. Mutta Jeesus ei tehnytkään siinä vaiheessa heidän odotustensa mukaan, vaan Hänet ristiinnaulittiin. Eivätkä ihmiset osanneet yhdistää Kirjoitusten lupaamaa kärsivää Messiasta (Jes. 53:5) ja vasta sen jälkeen ylösnoussutta kirkkauden Herraa, joka perustaa kokonaan uudenlaisen valtakunnan. He eivät käsittäneet Raamatun kokonaisopetusta. 2 Kor. 3:14-16. Kirjoituksethan lupasivat, että Messias tulee ja valloittaa kaikki maailmanvallat. Ja aika oli silloin täyttynyt, mutta Messias ei vapauttanutkaan heitä Rooman ikeestä.
Mutta Kirjoitukset toteutuivat: ”Noiden kuninkaiden päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu ja jota ei luovuteta millekään muulle kansalle. Se murskaa kaikki nuo muut valtakunnat ja tekee niistä lopun, mutta itse se pysyy ikuisesti.” Dan. 2:44. / 1 Piet. 2:4-9. Danielin profetia ajoittuu muinaisesta Baabelin maailmanvallasta Persian ja Kreikan maailmanvaltojen kautta Roomaan, joka hallitsi Jeesuksen maanpäällisen elämän aikana. Ja niiden kuninkaiden päivinä Jeesus perusti lupauksensa mukaisesti (Matt. 16:18) seurakunnan, ”Kristuksen ruumiin temppelin”, ikuisesti pysyvän ”kuningaskunnan”. Ilm. 1:5,6. ”Jeesus vastasi heille: ”Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä.” Niin juutalaiset sanoivat: ”Neljäkymmentäkuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu. Sinäkö pystyttäisit sen kolmessa päivässä?” Mutta Hän puhui ruumiinsa temppelistä. Kun Hän sitten oli noussut kuolleista, Hänen opetuslapsensa muistivat, mitä Hän oli sanonut. Ja he uskoivat todeksi Kirjoitukset ja sen sanan, jonka Jeesus oli puhunut.” Joh. 2:19-22. Jeesus nousi ylös kuolleista ”kolmantena päivänä”. Silloin Hän oli perustanut uuden liiton seurakunnan. Synti oli sovitettu ja iankaikkinen vanhurskaus astui voimaan. Dan. 9:24. Jeesukseen uskovat ihmiset ovat tämä ”Kristuksen ruumiin temppeli”. ”Te olette Kristuksen ruumis ja jokainen osaltanne Hänen jäseniään.” 1 Kor. 12:27. Jeesus Kristus itse on oman seurakuntansa Ylipaimen. Hän on herrojen Herra ja kuningasten Kuningas, ainoa Valtiaamme.
Mikä tuo mainittu kuningaskunta siis on? Taivaasta toivotetaan armoa ja rauhaa ”Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, joka on esikoisena noussut kuolleista ja on maan kuninkaiden hallitsija! Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään päästänyt meidät synneistämmeja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, Hänelle kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti! Aamen” Ilm. 1:5,6. Olemme ”kuninkaallinen papisto”. 1 Piet. 2:9. Jeesus on verellään ja kuolemallaan sekä ylösnousemuksellaan ostanut meidät omaksi valtakunnakseen eli kuningaskunnaksi. ”Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta katoavilla aarteilla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä.” 1 Piet. 1:18,19. Tähän kuningaskuntaan, Jumalan seurakuntaan, kuuluvat kaikki ihmiset, jotka ovat ottaneet vastaan armahduksen ja syntien anteeksiantamuksen uskon kautta Jeesuksen vereen. Room. 3:23-25. Tämä ihmisjoukko on Raamatun opettama seurakunta. Eikä Jumalalla ole muita seurakuntia. Me olemme maailmasta ja sen syntielämästä ulos kutsuttu yksi Kristuksen ruumis, jota ei saa jakaa erilaisten nimikylttien alaisuuteen. Nyt on aika vapautua!
Ilm. 1:5,6. mainittu kuningaskunta, Jumalan valtakunta, tarkoittaa siis seurakuntaa. Tähän seurakuntaan voi ”liittyä” ainoastaan liittymällä seurakunnan Herraan Jeesukseen. Tämä on maata ja taivasta järisyttävä siunaava asia! Halleluja! Hebr. 12:26-29.
Kuljemme vielä toistaiseksi vieraina ja muukalaisina täällä synnin ja paholaisen maailmassa. Mutta Jeesus on kanssamme. Hänen Elämänsä virtaa sydämissämme. Näin uskonelämämme toimii spontaanisti ”sydämen kyllyydestä”. Eikä taivaasta siunattu elämämme horju, vaikka olemme joskus vainottuina ja ylenkatsottuina. Näin on ollut jo muinaisten pyhien asema: ”Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä saaneet sitä, mikä oli luvattu. Kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä.” Hebr. 11:13. Mutta lopussa meitä odottaa uusi taivas ja uusi maa. Ilm. 21:1. Filip. 3:20,21. Sinne Jeesus tulee noutamaan oman kuningaskuntansa. Ilm. 7:9,10. Kutsumme kaikkia ihmisiä tulemaan sisälle tähän pelastettujen joukkoon: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä kierosta sukupolvesta.” Apt. 2:40. / ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon (Jumalan valtakuntaan) tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.” Apt. 2:41. Ensin uskoon tuleminen, kääntyminen ja Jeesuksen vastaan ottaminen, sitten upotuskaste vedessä Jeesuksen nimeen. Apt. 10:48. Näin ihminen tulee sisälle seurakuntaan, jota sanotaan myös Hänen temppeliksensä, jossa Jumala asuu ja Pyhä Henki toimii. 1 Kor. 3:16,17. 1 Piet. 2:5. Jos olet tullut uskoon eli uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä ja sen jälkeen kastettu, kuulut tähän HÄNEN seurakuntaansa. Kuuluminen Jeesukselle on yhtä kuin kuulua Hänen seurakuntaansa. Jos et ole vielä ehtinyt kasteelle, ota yhteyttä, hoidamme tämän asian kuntoon. ”Ja nyt, mitä viivyttelet! Nouse ja huuda avuksi Hänen nimeään, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt. 22:16.
Jeesus on ainoa Pelastaja. Hän sanoo: ”Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu.” Joh. 10:9. ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Joh. 14:6. ”Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla ihmisille annettu muuta nimeä, jossa meidän tulisi pelastua.” Apt. 4:12. ”Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” 1 Tim. 2:4.
”Minä kehotan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Nimeen, että kaikki olisitte PUHEESSA YKSIMIELISET ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi SAMA MIELI ja SAMA AJATUS.” 1 Kor. 1:10. Filip. 2:2. 1 Kor. 1:2. Alussa ”uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu..” Apt. 4:32. Se oli heidän menestymisensä salaisuus, ja siksi ”Herra lisäsi joka päivä heidän yhteyteensä niitä, jotka saivat pelastuksen” eli tulivat uskoon. Apt. 2:47. Yksimieliseen joukkoon on helppo tulla. Siksi Jumalan seurakunnan tulee pysyä Raamatun suuntaviivoissa.
Erilaisten ihmisyhteisöjen toiminnan onnistumiseksi on ehdotonta, että kaikki hyväksyvät yhteiset säännöt. Tämä pätee kaikkiin toimintoihin. Jos esim. yksi urheiluseuran jäsen alkaisi olla eri mieltä sovituista pelin säännöistä, ei hän voisi osallistua pelaamiseen, vaan hänet jopa erotettaisiin yhteisöstä. Tuomarin olisi mahdotonta valvoa pelin kulkua ilman yhteisesti hyväksyttyjä sääntöjä. ”Eihän sitäkään, joka kilpailee, seppelöidä, ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti.” 2 Tim. 2:5.
Erimielisyys on hajottavaa. Uskonnoissa ei aina ymmärretä ed. m. periaatetta. Olemme seuranneet Suomen ev.lut. kirkon jäsenkatoa, joka johtuu sen kameleonttimaisuudesta. Kirkon johto antaa ”kaikkien kukkien kukkia”. Näin tuo yhteisö kulkee lopullista tuhoaan kohti. Ilm.18. En ole siitä pahoillani. Päinvastoin. Mutta se on tähän aiheeseen hyvä esimerkki. Erimielisyyden lietsojat ja hyväksyjät tuhoavat oman järjestönsä sisältä päin.
Jumalan seurakunnassa meillä ON yksimielisyys. Olemme hyväksyneet yhteisiksi ”säännöiksi” Raamatun opetukset. Sen kautta Jumalan rakkaus saa toimintatilaa sydämissämme. Uskoon tulossa on Jumalan rakkaus”vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta”. Rm. 5:5. Mk. 12: 28-33. / 2 Tes.2:10-12. Ja Pyhä Henki johdattaa kaikkeen totuuteen, siis yksimielisyyteen. Joh. 16:13. ”Rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.” 1 Kor. 13:6. Totuus ja rakkaus ovat erottamattomat. Ei ole toista ilman toista. Vaikka emme kukaan vielä tiedä kaikkea, on meillä silti sama mieli, koska hyväksymme vain Raamatun opetukset. Seurakunnassa yksimielisyys ja Raamatun opetuksissa pysyminen ovat sama asia. Tämä on hengellistä. Mutta ennen kuin voi olla hengellinen, pitää tulla hengelliseksi. Se tarkoittaa, että ainoastaan aidosti uskoon tulleet ja kasteella käyneet kristityt voivat olla hengellisiä ja sen perusteella yhtä raamatullisesti. Olemme samassa elämässä, uskossa ja opissa ensimmäisten kristittyjen kanssa. Maailman eksytystuulet eivät heittele Sanan kalliolle tulleita. Efes. 4:11-16. Matt. 16:18.
Alkuseurakunnassa oli yksimielisyys kaikista opeista, muun muassa kasteasiasta. Samoin on meillä. ”Ottakoon kukin teistä kasteen..” Apt. 2:38. Tämä on ollut opetuksemme jo 2000 vuotta, siitä alkaen, kun Jeesus perusti seurakuntansa ja antoi lähetyskäskyn. Mk.16:15,16. Emme siis voi vähätellä kasteelle menemisen välttämättömyyttä. Jumalan seurakunnan toiminnassa kaikki opettavat yksimielisesti, että jokaisen uskoon tulleen tulee ottaa kaste Jeesuksen Nimeen. Siinä ei ole neuvotteluvaraa. Emme opeta, että jokainen saa itse päättää asian. – Jokainen saa tietenkin itse päättää, lähteekö Jumalan tahdon tielle vai hylkääkö sen ja samalla tämän seurakuntayhteyden. Mutta jos joku tahtoo tehdä Jumalan tahdon, tulee hän kasteelle. Näin on Jumala päättänyt. Raamattu ei tunne käsitettä ”kastamaton kristitty”. Pietari ei kysellyt uskoon tulleilta, josko he tahtoisivat lähteä kasteelle, vaan ”hän KÄSKI kastaa heidät Jeesuksen Nimeen!”. Apt. 10:48. Tämä on Jumalan itsensä antama turvatekijä omalle seurakunnalleen, raja, joka erottaa meidät maailmasta. Apt. 2:40,41. Rm. 6:4. Samoin toimimme kaikkien Raamatun opetusten kanssa. Ja jos joku on langennut pois yksimielisyydestä eli hylännyt joltain osin Raamatun opetukset ja jäänyt sen tähden sivuun yhteydestä, voi hän palata takaisin Sanan tielle, vaeltamaan valkeudessa. Silloin taas ”meillä on yhteys keskenämme”. 1 Joh. 1:5-9. Näin opettaa myös tuhlaajapoikakertomus. Luuk. 15:10-24. Jeesus antaa anteeksi katuvalle ja syntinsä tunnustavalle, joka nöyrtyy syvään ja tekee parannuksen.
”Rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.” 1 Kor. 13:6. 1 Timot. 6:3-5.
Turun yliopiston arkeologian emeritusprofessori Unto Salo tuo esille ”Risti ja Rauta” -kirjassaan historian tietoja mullistavia opetuksia. Lainaan ajatuksia hänen kirjastaan sekä muistakin tätä aihetta käsittelevistä julkaisuista. Monet muutkin tutkijat osoittavat vahvoin argumentein, että viimeistään parisen sataa vuotta ennen väitettyä ensimmäistä ristiretkeä, noin 12% varsinais-suomalaisista oli arkeologian valossa kristittyjä. (Suomen Historian Pikkujättiläinen 2004). Samaa todistaa Mauri Virtanen kirjassaan Kulttuurimme juuret.
On arveltu jopa, että 1100-luvulla, siis ensimmäisen ristiretken aikaan, Varsinais-Suomi ja Satakunta olisivat olleet jo pääosin kristittyä aluetta. Tämä historian tieto poikkeaa yleisistä oppikirjojen tiedoista, koska Suomen historiankirjat ovat laaditut katolisen- ja luterilaisen kirkon pohjalta. Sellaiset historiikit eivät siis ole historiallisen kokonaisnäkemyksen mukaan luotettavia lähteitä.
Unto Salon mukaan kristinuskon historia Suomessa on vieläkin varhaisempaa perua. Arkeologian valossa kristinusko tuli Suomeen ennen Ruotsia. Ensimmäiset merkittävämmät arkeologiset merkit kristinuskosta Suomessa ovat 500-luvulta alkaen, ja ne ovat bysanttilaista alkuperää. Ensimmäiset merkit kristinuskosta Ruotsissa ovat vasta 600-luvulta, ja nekin bysanttilaista alkuperää. Kristinusko siis tuli idästä ja rantautui ensin Suomeen ja vasta myöhemmin Ruotsiin.
Salon mukaan kristinusko rantautui Kalantiin ja Satakunnan ydinalueille viimeistään 500-luvun lopulla, ja 600-luvun loppuun mennessä koko Satakunta, Kalanti, ja Etelä-Pohjanmaan rannikko sekä Lounais-Suomi olivat jo jossain määrin kristinuskon piirissä olevaa aluetta. Salon mukaan bysanttilaisperäinen kristinusko oli 800-luvun loppuun mennessä tunnettua koko suomalaisalueella, ja maassa on todennäköisesti ollut myös järjestäytynyttä seurakuntatoimintaa.
Tässä ote ”Risti ja Rauta”-teoksen esipuheesta, liittyen ensimmäiseen ruotsalaisten ristiretkeen Suomeen:
”Käännytys oli aseellisen hyökkäyksen kaunis kristillinen verho, sillä suomalaiset olivat puoliksi kristittyjä jo vanhastaan. Kalmistojen kristilliset korut ja muinaisvenäjästä omaksutut kristinuskon perustermit osoittavat, että kristinusko tunnettiin yleisesti koko suomalaisalueella, joskin vanhoihin uskomuksiin yhdistyneenä. Se oli johtanut ilmeisesti kristillisiin sukuihin ja muihin yhteisöihin. Mutta Suomen varhainen kristillisyys ei ollut Rooman kannalta juuri pakanuutta parempaa, poikkeuksena Kalannin seutu, joka lienee liittynyt Rooman kirkkoon jo 1000-luvun jälkipuolella.”
Lähi-idästä on Suomeen tullut ensimmäinen kristinusko, mutta virallisilla tahoilla tätä käsitystä ei ole koskaan haluttu tunnustaa. Kristinusko tuli Suomeen idästä viimeistään 600 luvulla jKr. Katolisuuden ulkopuolella olevat vapaat kristityt pakenivat muhamettilaisten vainoja aina Suomeen asti. Sen tähden arkeologiset löydöt niiltä ajoilta tukevat ajatusta varhaisesta kristillisyydestä Suomessa. – Muhammadilaisuus alkoi 600 luvun alussa.
Omat johtopäätökseni: On loogiselta tuntuva väite, että jo 600 luvulla jKr. muslimeita paossa olevat kristityt tulivat Suomeen asti. Mutta itse uskon, että aito kristinusko tuli Suomeen paljon ennen Muhammadin syntymää. Perustelen sen näin: Ajatellessamme alkuajan kristittyjen intoa evankeliumin levittämisessä, niin tuntuisi epäloogiselta ajatus, että he olisivat jättäneet työnsä kesken pysähtymällä silloisen Rooman valtakunnan alueelle. Jeesus oli antanut käskynsä mennä ”kaikkeen maailmaan” (Mark. 16:15) ja ”maan ääriin saakka”. Apt. 1:8. Tämän perusteella on ilman todisteitakin selvää, että kristinusko puhtaassa muodossaan levisi tänne Suomeen, maan ääriin, jo ennen yhdenkään kirkon perustamista. Siis ensin meille tuli puhdas, Golgatan ristillä perustettu kristinusko. Ja 1100 luvulla jKr. kirkkouskonto eli miekkalähetys rantautui Suomeen. Ja sitten 1500 luvulla sai Lutherin uskonto Suomesta kansankirkko-aseman.
Tässä vaiheessa Suomi kuten muutkin kansankirkkovaltiot ovat taas lähetyskohteitamme, että saamme voittaa nimikristityt Jeesukselle, elävään uskoon ja irti kirkollisuudesta.
