Yhteys vai hajaannus?

Alussa seurakunta oli yksi. Myöhemmin ihmiset alkoivat perustaa uskonsuuntia. Asian selvennykseksi apostoli Johannes antoi Pyhän Hengen ilmoituksen: ”Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.” 1 Joh. 2:19.
Lähteminen Jumalan alkuperäisestä suunnitelmasta synnytti hajaannuksen, ja johti kristityt nykyiseen uskontojen Baabel-sekoitukseen.

Raamatun aikaisilla seurakunnilla ei ollut ihmisten keksimiä nimiä, kuten tänä aikana eri ”nimikyltti-uskonsuunnilla” on. Tämän asian ymmärtäminen avaa suuren totuuden. Kannattaa opiskella tämä siunausta tuova Raamatun totuus:
”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle.” 1 Kor. 1:2; 2 Kor. 1:1. ”Älkää olko pahennukseksi … Jumalan seurakunnalle.” 1 Kor.10:32; 11:16; 15:9. ” … vainosin Jumalan seurakuntaa.” Gal. 1:13. ” … Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntien seuraajia, jotka ovat Juudeassa.” 1 Tessal. 2:14. ”että tietäisit miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta.” 1 Tim. 3:15.
Jumalan seurakunnasta käytettiin alussa myös nimityksiä ”Kristuksen seurakunta” ja ”Herran seurakunta”: ”Kaikki Kristuksen seurakunnat tervehtivät teitä.” Room. 16:16. ”Pyhä Henki on pannut teidät kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka Hän on omalla verellänsä itselleen ansainnut.” Apt. 20:28.
Jumalan seurakuntaa voitiin nimittää myös kaupungin nimellä: ”… tessalonikalaisten seurakunnalle Isässä Jumalassa ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa…” 1 Tessal. 1:1. Tämä tarkoitti sitä, että Tessalonikan kaupungissa oleva Jumalan seurakunta oli siellä asuvista pyhistä koostuva seurakunta.
Jumalan seurakunta mainittiin monikossa laajempien alueiden yhteydessä. ”Juudeassa olevat Jumalan seurakunnat.” 1 Tes.2:14. ”…Galatian seurakunnille…” (Gal. 1:2) tai ”…Makedonian seurakunnissa.” 2 Kor. 8:1. = Juudeassa, Galatiassa ja Makedoniassa oli useita kaupunkeja, siksi seurakunnasta voitiin puhua monikossa. Raamattu pitää tiukasti sen linjan, että seurakunta on YKSI maailmanlaajuinen Kristuksen ruumis, joka tulee näkyväksi paikkakunnittain. Ja yhden kaupungin kohdalla seurakunnasta puhutaan aina yksikössä: ”Minä jätin sinut Kreetaan, että asettaisit…joka kaupunkiin vanhimmat.” Tiitus 1:5. = Yksi kaupunki, yksi seurakunta; kaksi kaupunkia, kaksi seurakuntaa; seitsemän kaupunkia, seitsemän seurakuntaa, jne.. Esimerkiksi Aasian seitsemän seurakuntaa. Ilm. 1:11.
Yksi Turun kaupunki pitää sisällään ainoastaan yhden Jumalan seurakunnan, joka koostuu kaikista meistä Turussa asuvista Jeesuksen verellä lunastetuista ihmisistä. Tämän seurakunnan tulee kokoontua yksimielisesti tunnustautuen yhdeksi seurakunnaksi, vaikkakin kokoontuminen tapahtuu monissa paikoissa.
/
”Mutta me pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajanne Herrassa ja neuvovat teitä, sekä pitämään heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa keskenänne.” 1 Tessal. 5:12,13.
” Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niinkuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen..” Hebr. 13:17.
Seurakuntakuri ja vanhimpien kunnioittaminen pitää palauttaa Raamatun opettamaan tilaan. Se on paljolti unohdettu asia. Sen puuttuminen johtaa yhä kirjavampaan sekaannukseen. Seurakuntavirkojen yhteydessä ja alaisuudessa toimiminen kuuluu enalleen asettamisen ensimmäisiin asioihin. Tämän asian korjaus tulee alkaa yksilöistä.

Alussa uusia seurakuntia ei ns. perustettu, vaan  yksi ainutlaatuisen kerran ristillä perustettu ja yhteyden periaatteella toimiva Jumalan seurakunta levittäytyi uusille paikkakunnille. Jumalan tahto on edelleen samansisältöinen- ja tasoinen yhteys! 1 Kor. 1:10. Joh. 10:16. 11:52.
Raamatullista yhteyttä rakentavien kristittyjen tulee olla selkeästi ulkopuolella ihmisperusteisten uskonsuuntien. Vertaa Hebr. 13:13. Rakennamme vain yhtä seurakuntaa, johon kutsumme mukaan kaikki Turussa asuvat Jumalan lapset. Pyhä Henki on johdattava kokouspaikkoja lisää tarpeen mukaisesti, mm. kotikokouksia. Meillä on ”yhteinen kukkaro”, Seurakunta-apu ry, johon uhraamme kymmenyksemme. Emme uhraa muihin kohteisiin.  Ei ole siis hajannusta rahan käytössäkään.
Seurakunta-apu ry Nordea
FI91 1632 3000 0036 63

On huomattava, ettei Raamatusta otettu pelkkä seurakuntanimitys tee jostakin ihmisporukasta Jumalan seurakuntaa. Esim. luterilaisesta kirkosta ei tulisi Jumalan seurakuntaa, vaikka se vaihtaisi nimensä. On oltava Raamatun mainitsemat seurakunnan elementit. Alku on se, että jollakin paikkakunnalla asuu uskoon tulleita ja sen jälkeen upotuskasteella vedessä kastettuja ihmisiä. Nämä uskoon tulleet ihmiset ovat oman paikkakuntansa Jumalan seurakunta. Heidän ei siis tule enää perustaa seurakuntia. Uskovien tulee nyt vain alkaa säännöllisesti kokoontua jo olemassa olevana Jumalan seurakuntana, yhteyden periaatteella ja seurakuntavirkojen piirissä, jos järjestäytyminen jo on tapahtunut (kuten Turussa). Tiit. 1:5. Pyhä Henki sitten valitsee erilaiset toimimiehet tehtäviin sekä jakaa armolahjoja. Efes. 4:11-16 ja 1 Kor. 12: 4-11. Pyhä Henki johtaa niin, että syntyy järjestys seurakuntaan. Raamattu ei siis opeta perustamaan seurakuntia, vaan toteaa, että me olemme srk. Siinä on suuri käsitteiden ero.

Jokaisella paikkakunnalla tulee aloittaa raamatullinen Jumalan seurakunnan toiminta yhteyden periaatteella. Se ei sitten ole uusi srk. vaan päinvastoin, poistuminen uusista ja palaaminen takaisin vanhimpaan. Alkuperäisestä seurakunnasta ja sen opetuksista lähteneiden tulee palata. ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne.” Jer. 3:22.

Raamatullinen Jumalan seurakunta -nimitys kuvaa omistussuhdetta: Seurakunta on Jumalan! Kirkot yms. uskonsuunnat ovat ihmisten tekoja.