Parannus ennen kastetta

”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan!” Apt. 2:38. / ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, NE kastettiin!”
Tästä nousee mieleen kysymys, minkä sanan kasteelle tulijat ottivat vastaan? Se oli ennen muuta Pietarin saarnaama suuri ilouutinen (Apt. 2.), että Jeesus on sovittanut syntimme sijaisuhrillaan ristillä. Tämän sanoman kuulijat siis ottivat vastaan. Mutta he ottivat myös vastaan kehotuksen tehdä parannus. He antoivat pelastaa itsensä ”tästä nurjasta sukupolvesta” eli maailman syntielämästä. Apt. 2:40. Kiitos Jumalalle! Jeesus antaa Elämän, joka on mittaamattomasti maailman syntielämää parempi. Tähän Jumalan Elämän yhteyteen saimme tulla ottaessamme vastaan ylösnousseen Jeesuksen Pelastajaksemme. Ja Jeesus antaa voiman parannuksen tekoon joaiselle, joka vilpittömästi nöyrtyen ottaa Hänet vastaan ja antaa elämänsä Hänelle. ”Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi.” Joh. 1:12. Kol. 2:6.

Raamatun opetus kasteesta on jyrkkä: ”Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Nimeen!” Apt. 10:48. Neuvotteluvaraa ei jätetty. ”Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse! Huuda avuksi Hänen Nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi!” Apt. 22:16.
”Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet!” Gal. 3:27.
”Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme Hänen kuolemaansa kastetut. Niin olemme siis yhdessä Hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.”
”Pitäkää siis itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.”  ”Nyt, kun olette synnistä vapautetut…” Room. 6:3,4,11, 22.

Apt. 2:40,41 antaa lisää syvyyyttä aiheeseen todistamalla, että ihmiset ennen kasteelle tuloaan antoivat pelastaa itsensä tästä ”nurjasta sukupolvesta” , joka on täynnä syntiä. 1 Joh. 5:19. ”Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta. Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin.” Apt. 2:40,41. Näin Raamattu opettaa, että maailman syntielämästä eronneet kastettiin. Vain uskoon tullut, synnit anteeksi saanut, voidaan kastaa raamatullisesti.
Parannus tulee siis tehdä ennen vesikastetta! –
Mutta HUOM! on osattava erottaa toisistaan uskossa kasvaminen ja syntielämästä luopuminen! Ne ovat kaksi suuresti eri asiaa!
Parannus (= kreik. metanoia) merkitsee mielenmuutosta, uudella tavalla ajattelemista. Mutta sanan merkitys Raamatun kokonaisuuden perusteella tarkoittaa elämän suursiivousta. Kasteelle tulevan on tehtävä parannus, joka merkitsee päätöstä elämän kokonaisvaltaisesta muutoksesta. ”Tahdon tästä lähtien, että Jeesus asuu sydämessäni vaikuttaen minussa tahtomista ja tekemistä”, on Jumalan tahdon mukainen päätös, joka avaa sydämen Pyhälle Hengelle. ”En enää tahdo elää synnissä enkä tehdä synnin tekoja”, on uskoon tulleen sydämestä nouseva rukous. ”En enää tee tekoja, jotka turmelevat omaa tai lähimmäisten elämää”, on siunauslähteet avaava päätös. Näin parannus ulottuu sisäiseen sekä ulkoiseen ihmiseen:
– ylpeämielinen nöyrtyy (mutta nöyrtyminen jatkuu ja syvenee kasteen jälkeen uskossa kasvamisen myötä)
– rikollisesta tulee hetkessä rehellinen kansalainen
– valehtelija lopettaa välittömästi kieroilunsa eikä enää puhu valheita, vaan alkaa puhua totta ja elää rehellisesti
– juoppo ei enää käytä alkoholia tai muita huumeita
– haureellinen päättää elää siveästi, eivätkä mm. homot enää jatka syntiään
– varas ei enää varasta
– tappelija ei enää tappele ja riitele
– tupakoitsija ei enää tupakoi
jne… jne…
Edellä mainitun parannuksen tehnyt voidaan kastaa, mutta ko. synneissä elävää ei.
Ajatellessamme parannuksen tekoa edellä olevan opetuksen mukaisesti, voimme todeta, että raamatullinen parannuksen tekeminen pitää sisällään uudestisyntymisen, uskoon tulemisen. Apt. 2:38. oleva kehotus parannuksen tekemiseen ennen kastetta on siis erittäin syvällinen asia.
Parannus pitää sisällään elämän antamisen ehdoitta Jeesukselle! Näin uusi ELÄMÄ tulee asumaan ihmisen sydämeen. Efes. 3:17. Ja tämä koskettaa siis sisäistä sekä ulkoista elämää, koko ihmistä tapoineen ja tottumuksineen. Tämä pesäero syntielämästä eli perusparannus, elämän suursiivous, voi tapahtua jopa muutamassa minuutissa. Mutta pyhityselämässä kasvaminen on loppuelämän projekti.

Vieraan uskonnon edustajia ei voida kastaa. Siksi kasteelle tuleva eroaa kirkosta yms. ennen kastetta.
Parannus on päätös ja valinta ottaa vastaan Jumalan hyvä suunnitelma. Jeesuksen vastaan ottaminehan merkitsee samalla kaikkien Hänen oeptustensa vastaan ottamista. Näin korjaantuu ihmisen suhde Jeesukseen ja ristintyöhön.
Asiat tulee selvittää Jumalan kanssa juuria myöten. Matt. 15:13. Sitä on parannus.
Suurin synti on olla erossa Jumalasta. Siksi parannuksen teon perusta on tämän asian korjaaminen. Tulee korjata suhde Jumalaan ottamalla vastaan ylösnoussut Jeesus, joka on meidän ELÄMÄMME. Joh. 14:6. Hän antaa voiman ja halun elämän suursiivoukseen, johon Pyhä Henki johdattaa aidosti uskoon tulleen heti uskoon tulon myötä. Joh. 1:12. Näin Jumala armahtaa kurjuutensa tuntevan syntisen, joka tahtoo saada syntinsä anteeksi. Synnissä eletty menneisyys haudataan kasteen hautaan! Siihen päättyi synnin valta ihmisen elämässä!Tätä meidän tulee opettaa kaikille ihmisille: ”Parannusta syntien anteeksi saamiseksi on saarnattava..” Luuk. 24:47.
”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon.” Jaak. 4:6.

Kasteen jälkeen uskossa kasvaminen ja pyhityselämän lisääntyminen on loppuelämän projekti. Hengen hedelmä ja Jumalan tunteminen, kasvaminen ”Kristuksen täyteyden täyden iän määrään”, lisääntyy rukouselämän ja seurakuntayhteydessä pysymisen kautta.
Parannuksen teon ja kasteen jälkeen uskossa kasvaminen ja Jumalan tahdon tunteminen aukenee oikealla perustalla koko laajuudessaan Sanan tuntemisen kautta.

Johanneksen esimerkki on erittäin sopiva myös meille uuden liiton kristityille! Hän ei suostunut kastamaan synnissä eläviä: ”Tehkää sen tähden parannuksen soveliaita hedelmiä.” Matt. 3:8.

Ennen parannuksen tekoa ei ihmistä voida kastaa raamatullisesti!