Opetusten arviointiperusteet

Weijo Lindroosin puhe opetusten arviointiperusteista,
Turussa 30.9.2017.

Äänitiedostolta kirjoitettu 6.10.2017.
Tarkistanut ja hyväksynyt puhuja Weijo Lindroos

OPETUSTEN ARVIOINTIPERUSTEET
30.9.2017 by

Joskus puheitamme ja opetuksiamme arvioidaan väärillä perusteilla.
Tänään katsomme, mitkä ovat oikeat arvioinnin perusteet, joilla siis tulee arvioida opetuksia täällä meidänkin piirissämme. Kristikunnan ensimmäiset asiat JA kristikunnan alkuasetelman löydämme Apostolien tekojen toisesta luvusta. Siinä kerrotaan, miten Jeesus Kristus, ihmeellinen Pelastaja, Immanuel, Jumala meidän kanssamme, tuli lihan ruumiiseen. Hän tuli taivaasta, syntyi neitsyt Marian kautta. Näin Hän syntyi lihan ruumiiseen yhdeksi meistä, että Hän voisi sovittaa ihmiskunnan synnit lihan ruumiissa. Jeesus Kristus aloitti varsinaisen elämäntarkoituksensa, tehtävänsä, Johanneksen kasteesta. Tämä Johannes oli enemmän kuin profeetta. Hän oli vanhan liiton kirjoituksissa ennustettu Elia ja ”huutavan ääni erämaassa”. Hän alkoi valmistaa Israelin kansaa vastaanottamaan Messiaan, joka oli Jeesus nasaretilainen, neitsyt Marian kautta ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika ja Jumala, koska Hän oli Jumala meidän kanssamme, Immanuel. Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen Kristuksen. Siitä alkoi Jeesuksen lopullinen, varsinainen, palvelutehtävä, miksi Hän oli tullut tänne maailmaan. Kun Hänet oli kastettu, Hän sai myös Pyhän Hengen kasteen. Pyhä Henki tuli Hänen päällensä voimana, kyyhkysen muodossa. Sen jälkeen Jeesus alkoi valita itselleen opetuslapsia. Hän valitsi 12 apostolia ja paljon muita seuraajia. Jeesus keräsi ympärilleen ihmisiä; niitä jotka kuuntelivat Häntä ja ottivat vastaan pyhän sanoman. Ensimmäiset opetuslapset ymmärsivätkin välittömästi Jeesuksen tykö tullessaan, että tämä on nyt Vanhan liiton Kirjoituksissa luvattu Messias, meidän pelastajamme, josta muun muassa Jesaja 53. luvun lopussa sanotaan, että ”rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi”. He ymmärsivät, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika. Ja sitä heille ei ilmoittanut heidän oma älynsä ja ymmärryksensä, vaan Isä, joka on taivaassa, ja he ymmärsivät, kuka Jeesus on. Ja tälle ymmärtämisen perustalle Jeesus sitten alkoi rakentaa uuden liiton seurakuntaa.
Jeesus on Jumala ilmestyneenä ihmiseksi, Jumalan Poika siinä merkityksessä, että Hän oli jo taivaassa Jumalan Sanana. Kun ”Jumala sanoi”, tämä Sana oli ja on Jeesus. ”Nimi, jolla Häntä kutsutaan on Jumalan Sana.” Ilm. 19:13. ”Alussa oli sana, Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.” Joh. 1:1. Ja sitten asia jatkuu jakeessa 14: ”Sana (eli siis Jumala) tuli lihaksi, ja asui meidän keskellämme ja me katselimme Hänen kirkkauttansa, sen kaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä.” Tämä Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Jeesus antoi opetuslapsilleen suuret lupaukset, kuinka Hän ristinkuoleman jälkeen nousee ylös kuolleista, ja Hän nousee ylös taivaaseen ja lähettää toisen puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti. Hän antoi lupauksen, että tämä Pyhä Henki ”muistuttaa teitä kaikesta, mitä minä olen teille opettanut.” Ja niin sitten myös tapahtui. Jeesus kuoli ristillä, suurten kärsimysten keskellä, sijaisuhrina, että Hän sovitti minun suuret syntini, ja sinun suuret syntisi. Hän sovitti meidät siellä, kun Jumala oli Kristuksessa ristillä ja ”sovitti maailman itsensä kanssa.” Jeesus nousi ylös kuolleista, meidän vanhurskauttamisemme tähden, että me voimme saada pelastustyönsä vastaan otettuamme, tämän vanhurskauden, oikeamielisyyden, kun Jeesus Kristus täyttää sydämemme. Jeesus täyttää omalla mielenlaadullaan meidän elämämme. Ja jokainen saa uskoon tultuaan ottaa vastaan Pyhän Hengen tulikasteen.

Samalla tavalla kuin Jeesus kastettiin upotuskasteella Jordan-virrassa, tulee Hänen seuraajiensakin ottaa upotuskaste vedessä. Kastetta ennen tulee tehdä parannus synneistä. Turha luullakaan, että voi mennä kasteelle synneissä eläen. ”Kuinka te voisitte paeta tulevaista vihaa.” Johanneskin sanoi, että tulee tehdä parannuksen soveliaita hedelmiä, ”että teidän kääntymyksenne näkyisi”. Näin ihmisistä edelleenkin tulee opetuslapsia kun ottavat vastaan rakkaan Vapahtajan, kirkkauden Kuninkaan, Herran Jeesuksen Kristuksen. Hän tulee meille pelastajaksi. Kun hylkäämme syntielämämme. Saamme Jeesukselta Kristukselta voiman ja oikeuden tulla Jumalan lapsiksi. Joh. 1:12.
Ollessaan opetuslastensa kanssa Öljymäellä juuri ennen taivaaseen astumistaan, Hän antoi lähetyskäskynsä:
”Menkää kaikkeen maailmaan, saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” Mark. 16:15,16.
Sitten Hän sanoi, että – huomatkaa – mutta älkää lähtekö ennen – siis älkää lähtekö toteuttamaan lähetyskäskyä, ennen kuin teidän päällenne puetaan voima korkeudesta, ennen kuin tämä minun lupaamani Pyhän Hengen tulikaste tulee teidän päällenne. Apt. 1:4. /
Ja sitten tulemme siihen historian vaiheeseen, kun tämä toteutui: Opetuslapset olivat koolla yläsalissa Jeesuksen taivaaseen menemisen jälkeen. Sitten tuli helluntaipäivä, jolloin he olivat kaikki yhdessä koolla, ja tuli tämä kuuluisa ”humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää ja täytti koko sen huoneen, jossa he istuivat ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi.” Apt. 2:1-6. Siellä oli yli sata Jeesuksen opetuslasta koolla. Apt. 1:15. He kaikki tulivat täytetyiksi Pyhällä Hengellä ja tulella ja saivat tulikasteen. Mikä siunattu Hengen tuulen ääni sieltä kuuluikaan. Ja välittömästi he alkoivat julistaa Jeesusta Kristusta niin kuin lähetyskäsky opettaa.

Sitten menemme Apostolien tekojen toiseen lukuun jakeeseen 37. Pietari alkoi saarnata uskosta osattomille ihmisille. Puhetta kuullessaan he saivat piston sydämeensä. He tunsivat, miten Jumalan Sanan terävä miekka tunki heidän lävitseen. Sen vaikuttamana he ymmärsivät, ettei heidän suhteensa Jumalaan ole oikea. He halusivat korjata välinsä Jumalan kanssa, ja kysyivät: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tehdä?” Pietari vastasi, jae 38: ”Kääntykää, ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen.” Tämä oli selkeä sana: kääntykää, tehkää parannus, ottakaa vastaan ylösnoussut Jeesus elämänne Herraksi ja Pelastajaksi. Ja kuulijat tekivät niin, juuri niin kuin lähetyskäskyssä oli opetettu, että joka uskoo ja kastetaan. Pietari antoi siis ohjeen lähetyskäskyn mukaisesti uskosta osattomille kuulijoille, jotka ottivat vastaan Jeesuksen. Sitten Apt. 2:41 toteaa: ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.”
Samana helluntaipäivänä, kun siis ensimmäisen kerran maailman historiassa julistettiin pelastussanomaa ristintyöstä, ylösnousemuksesta ja Pyhän Hengen kasteesta, tuli pelastettujen joukkoon noin 3000 ihmistä. Kertomus opettaa, miten kokonaisesti ihmiset tahtoivat ottaa vastaan Jeesuksen. Ja jokainen, joka otti Hänet vastaan, kastettiin Jeesuksen nimeen. Sama Jumalan sana on edelleen voimassa. Kaikkien ihmisten kaikkialla tulee tehdä parannus suhteessa Jeesukseen ja ristin työhön. Ja sitten kun on tehnyt tämän selkeän ratkaisun, ottanut vastaan Pelastajan, sitten tänne seurakunnan yhteyteen ja täällä uusi uskoon tullut kastetaan upotuskasteella vedessä Jeesuksen Kristuksen nimeen, niin kuin alussa tapahtui.

Millä tavalla tullaan sisälle uskovien yhteyteen?
Uskovien raamatullisessa yhteydessä ei ole yhtäkään kastamatonta. Raamattu ei opeta, että joku kastamaton kuuluisi uskovien yhteyteen Raamatullisessa mielessä. Ja sitten tullaan tähän, mikä on tavallaan tämä alkusanojen merkitys, että millä perusteella meidän opetuksiamme nykyaikana arvioidaan. Apt. 2:42 sanoo: He pysyivät apostolien opetuksessa,”. Siis ketkä he. Tämä on yhteydessä Apt. 2:38: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Ja jae 41 toteaa, että kuulijat tekivät parannuksen ja heidät kastettiin. Sillä tavalla uskoon tulleet ihmiset pysyivät apostolien opetuksessa heti alkuaskeleista lähtien. Ja apostolit alkoivat välittömästi opettaa uusia uskoon tulleita kaikkeen siihen, mitä Jeesus oli heille opettanut sen 3,5 vuoden aikana, kun Hän kulki täällä ennen ristinkuolemaansa. Jeesus oli opettanut heille vanhan liiton kirjoitusten täyttymystä, kaikkea sitä, miten nyt olemme tulleet viimeiseen aikakauteen, joka on Pyhän Hengen aikakausi, Pojan aikakausi, jolloin Jeesus opettaa meille kaiken, mitä meidän tulee pitää. Lähetyskäskyssään Hän sanoi, että ”opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.” Ja uudet uskoon tulleet pysyivät apostolien opetuksessa. Opetus oli silloin ja on edelleen edelleen sama, jossa meidän tulee pysyä aina Jeesuksen takaisin tulemiseen asti. Ja mitä se pitää sisällään? Apostolien opetus tässä tarkoittaa juuri sitä, että uskossa oleville ihmisille annettiin Jeesuksen Kristuksen antamat opetukset. Tästä syntyivät myös uuden liiton Kirjoitukset, Uusi testamentti. Uusi Testamentti on siis apostolien opetukset, joissa meidän tulee pysyä. Jeesus Kristus opetti tämän ja Pyhä Henki muistutti vähitellen kaikista asioista, myös Paavalin kautta, jonka 13 opetuskirjettä opettaa meille Jumalan tahdon tietä. Raamatun opetuksissa pysyminen on siis apostolien opetuksissa pysymistä. Katsotaan lisää jakeesta 42 ”he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä.” Mihin tämä keskinäinen yhteys asetetaan. Se kuuluu näiden edellä annettujen opetusten yhteyteen. Haluan opettaa tätä niin kauan, että koko Suomi ymmärtää tämän. Keskinäisessä yhteydessä, seurakuntayhteydessä, luetaan oleviksi jokainen sellainen ihminen, joka on tullut uskoon, ottanut vastaan Jumalan Sanan, ottanut vastaan ylösnousseen Jeesuksen ja tehnyt parannuksen synneistään sekä ottanut upotuskasteen vedessä Jeesuksen nimeen. Sellainen kuuluu Raamatun tarkoittamaan keskinäiseen yhteyteen, seurakuntayhteyteen, jossa edelleen täälläkin pysymme apostolien opetuksessa.
Apostolien opetuksessa pysyminen oli siis todellisesti Jeesuksen opetuksissa pysymistä; ja siinä pysyvien kanssa he olivat keskinäisessä yhteydessä. Ulkopuolisia ei luettu tähän yhteyteen. Tämä on selvää apostolista oppia ja meidän tulee edelleen tähän samaan ohjata kaikkia. Myös leivän murtamisessa he pysyivät vain kasteella käyneiden kanssa. Siihen ehtoollisyhteyteen ei edelleenkään voida ottaa kastamattomia, jotka vielä ovat ulkopuolella apostolien opetuksesta. Tämä on siis se ensimmäinen asia.

Luetaan Hebr. kirjeen neljännestä luvusta erittäin tärkeä opetus tähän yhteyteen. Vanha tuttu jae Hebr. 4:12 ”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.”
Jumalan Sana, Raamatussa olevat apostolien opetukset sekä myös Vanhan Liiton Kirjoitukset täyttyneinä uuden liiton kirkkaassa valossa, se kaikki on Jumalan elävää ja pysyvää, voimallista, sanaa, jota me julistamme ihmisille. Se on usein myös terävää sanaa. Niin kuin tänäänkin taas kaikki saavat huomata: Sana on kuin kaksiteräinen miekka. Ja mihin osaan ihmistä se tunkee. Se tunkee läpi, tässä sanotaan – kunnes se erottaa sielun ja hengen. Se menee ihmisen sisimpään ja saa siellä aikaan, että sieltä virheellinen sielullisuus leikataan kuin terävällä kirurgin veitsellä irti ja heitetään yli laidan. Sitten sisimmästä tulee esiin hengellinen uusi luomus, uusi ihminen, uudestisyntynyt Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. Uusi sisäinen ihminen saa kasvutilaa, kun tämä Jumalan sanan miekka erottaa sieltä kaiken väärän ja huonon pois. Siitä sanotaan Hebrealaiskirjeessä, 10. luvussa, että Jeesuksen veri vihmoo puhtaaksi meidän sydämemme pahasta omastatunnosta. Meidän omatuntomme puhdistetaan Jumalan sanan kautta niin, että me osaamme erottaa, mikä on hyvää ja mikä on oikeaa, ja myös ottaa siitä pois sen, mikä ei ole hyvää ja oikein. Näin Jumalan sana tuomitsee meidän sydämemme ajatukset ja aikeet, eli sana saa juurtua sydämiimme, sisäiseen elämäämme, omaantuntoomme, niin että me olemme Jumalan sanan läpi tunkemia. Psalmissa sanottiin, että ”kätken sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan”. Jumalan sana vaikuttaa, että synti tulee meille inhottavaksi, se vaivaa meitä ja rasittaa meitä, jos meinaamme kulkea synnin tielle. Tässä on sellainen sana, että tuomitsee sydämen ajatukset. Tuomitsee. Tässä on kreikan kielen sana kritikos, tuomitsee eli kritisoi sydämen ajatukset ja aikeet. Jumalan sana, Raamattu, eli apostolien opetukset ovat siis ainoa kritisoija, jolla meidän puheitamme ja opetuksiamme tänäkin aikana tulee arvioida. Kaikkea opetusta tulee verrata apostoliseen uskoon ja heidän käytäntöönsä. Ei olisi oikein, jos tämänkin päivän opetusta verrattaisiin esim. ajatuksella, että se ei ole sama kuin Luther opetti. Ei varmaan olekaan. Takaan ja alleviivaan, että en opeta luterilaisen tunnustuksen mukaan, koska opetan Raamatun ja apostolisen uskon mukaisesti sitä, mitä apostolit ja ensimmäinen kristinuskon muoto opetti käytännöllään ja sanoillaan Uudessa Testamentissa. Se on se apostolien opetus, jossa meidän tulee pysyä loppuun asti. Ja sillä ainoalla voidaan siis erotella onko opetus oikeaa tai ei.
Meidän opetuksiamme voi siis verrata vain Raamatun opetuksiin. Ei missään tapauksessa edes menneiden vuosisatojen hyviinkään opetuksiin. Jos joku on silloin opettanut hyvin ja oikein samaa, mitä me nyt opetamme, niin emme tahdo sillä pönkittää omaa opetustamme. Ei näin, vaan aina pyrimme siihen, että koska Raamattu opettaa näin, niin ainoastaan se kelpaa tukemaan opetustamme.
Tahdomme osoittaa ihmisille tien Raamatun opetuksiin, apostolien ja profeettain perustukselle, sisälle Raamatun opetuksiin, joka siis saa kritisoida ja arvostella, arvioida, meidän opetuksiamme. Tähän ei tee poikkeusta, vaikka joku hyväkin opettaja, esimerkiksi meidän aikamme eräs suuri Jumalan profeetta, jota olen arvostanut syvästi, David Wilkerson. Hänen opetuksensa ovat kirkkaita ja selkeitä opetuksia. Mutta meidän ei tule mennä siltikään vertaamaan opetuksiamme siihen, että David Wilkersonkin opetti näin. Silloin ollaan mukana aina jossain muussa kuin apostolien opetuksessa. Vaikka hän opettikin oikein, hänen opetuksensa eivät ohjaa meitä hänen opetuksiinsa, vaan alkulähteille, apostoliseen aikaan. Sinne meidän tulee mennä eikä – oi, toivottavasti jokainen ymmärtää, että en missään tapauksessa sano mitään pahaa David Wilkersonista. Hänen opetuksensa ovat hyviä, niin kuin monien muidenkin Pyhässä Hengessä Jumalan Sanaa julistavien opettajien sanat ovat hyviä ja oikeita. Mutta me emme ota vastaan heidän opetuksiaan elämämme perustukseksi, vaan otamme niistä suunnan sinne, minne ne osoittavat. Samoin tämä, mitä tänään tässä puhumme ja luemme raamatunkohtia, tämä osoittakoon meille kaikille, että ei tule pysyä Weijo Lindroosin opetuksissa, vaan mennä sinne, mihin Weijo Lindroosin opetukset näyttävät suuntaa, sinne kristinuskon ensimmäisiin asioihin, jolloin kristinusko oli valmis, noin vuonna 100 jKr. Sinne näytän suuntaa.
Raamatun opetukset kehittyivät siis valmiiksi vuoteen 100 jKr. mennessä. Se on se kristinuskon muoto, johon haluan ohjata kaikki uskovat. Siihen ei kukaan ole saanut oikeutta tehdä muutoksia.
Mennään sitten eteenpäin, Hebr. 13:7-8 ”Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa. Pankaa merkille, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoaan. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.” Tässäkin 7. jakeessa hebrealaiskirjeen kirjoittaja Pyhässä Hengessä osoittaa meille tietä sinne ensimmäisten kristittyjen johtajuuteen, heidän opetuksiinsa. Hebrealaiskirje kirjoitettiin ensimmäisille kristityille opetukseksi ja siinä, ”muistakaa johtajianne”, keitä johtajia, niitä jotka silloin opettivat Jumalan Sanaa. Tämän ajan seurakuntien johtajien ja sanan opettajien tehtävä on ohjata, opettaa ja opastaa kaikki uskovat sinne alkuseurakunnan opettajien opetusten pariin. Silloin olemme oikealla tiellä.

Tällä tiellä ainoastaan on mahdollista raamatullinen kristittyjen yhteys, jossa me voimme pysyä keskinäisessä yhteydessä. – Ei yli sen, mikä on kirjoitettu. Kaikki Raamatulle vieras opetus rikkoo raamatullista uskovien yhteyttä. Jos joku sanoo, minä hyväksyn luterilaisuuden – ok – silloin ollaan jo sivussa. Apostolinen usko ei ollut luterilaisuutta eikä myöskään mitään muuta ”laisuutta”. Ei ollut mitään sellaisia uskonsuuntia, joita nykyään on. Meidän tulee olla samassa uskossa, samassa systeemissä, kuulua samaan seurakuntaan ensimmäisten uskovien kanssa ja toimia samalla tavalla, samojen opetusten suuntaviivoissa. Ainoastaan sillä tiellä on raamatullinen, Jumalan tahdon mukainen uskovien yhteys. Jae 8: ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.” ja tämä jatkuu: ”Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien viedä itseänne harhaan.” Jae 9 sanoo siis, että vieraat opit vievät harhaan. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Hän on myös opetuksiensa suhteen sama. Hän on sama kaikkineen, mitä Hän on aina ollut, mitä Hän on tehnyt, mitä Hän on opettanut, mitä Hän on nyt, mitä Hän on tulevaisuudessa. Me olemme ottaneet vastaan Jeesuksen kaikkineen, ja Hän on sama aina. Hänen opetuksensa, jotka ovat Raamatussa, eivät koskaan muutu. Maailma katoaa, mutta Jumalan sana pysyy ikuisesti. Jeesus sanoi, että ”minun sanani eivät koskaan katoa”. Matt. 24:35.
Jeesus Kristus on siis sama, ja kun tuo totuus laitetaan siihen yhteyteen, että ”älkää antako kaikenlaisten vieraiden oppien viedä itseänne harhaan”, niin siitä apostolisesta poikkeavat opetukset ovat juuri harhaan menemistä. Sen tähden näitä raamattupiirejä pidetään, että me pysymme siinä, mikä on alussa ollut. Luetaan vielä viimeiseksi kohdaksi tämä 1. Joh. 2:24 tuttu jae: ”Pysyköön teissä se, minkä olette kuulleet alusta asti.” Kenessä teissä? – Niissä, jotka ovat tulleet uskoon ja käyneet kasteella, tehneet parannuksen ja pysyvät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä näissä pysyvien kanssa. – Pysyköön meissä se, minkä olemme kuulleet alusta asti. Halleluja! Kristinuskon alusta asti annetut opetukset, systeemit, nämä kaikki kuuluvat meille. Ja sitten jae 24 jatkuu: ”Jos teissä pysyy se, minkä olette kuulleet alusta asti, tekin pysytte Pojassa ja Isässä.” Halleluja! Jae 25 ”Ja tämä on se lupaus, jonka hän on meille antanut: iankaikkinen elämä.” Tällä tiellä, näissä opetuksissa, näissä suuntaviivoissa, meillä on lupaus, että meillä on iankaikkinen elämä. Me pääsemme perille. Jumala on luonut meille uuden taivaan ja uuden maan, joissa vanhurskaus asuu ja sinne me pääsemme, kun pysymme tämän elämän ajan Jumalan Sanan tiellä, joka johtaa meidät kotiin taivaan kirkkauteen. Tämä on meidän kotitiemme.

Suuntaviitat: pysykää siinä, mikä alussa on ollut.
Ja vielä tulee pieni ajatus, joka vaivaa tuolla mielen taustalla, että ei tule tosiaan asettaa meidän opetuksiamme mihinkään alkuajankaan kirkkoisien opetuksiin, arvioida niitä niiden kirkkoisien kirjoitusten pohjalta, että se ja se kirkkoisä opetti tästä asiasta jopa samalla tavalla kuin minä. Siitä huolimatta, vaikka olisi samalla tavallakin opettanut, me hylkäämme kirkkoisien opetukset totaalisesti kokonaan ja menemme vain Raamatun opetuksiin. Ja kun me luemme opetuksia joistain muista hengellisistä kirjoista, opetuskirjoituksista, meidän tulee aina ensin ottaa selvää mahdollisuuksien mukaan, onko tämän opetuksen kirjoittaja itse apostolisessa uskossa. Pysyikö hän apostolien opetuksessa, oliko hän itse tullut uskoon, käynyt kasteella, tehnyt parannuksen ja pysyikö hän seurakuntayhteydessä tällä periaatteella, yhteyden periaatteella. Jos kirjoittaja ei ole mukana näissä, eikä ole Pyhällä Hengellä täyttynyt, kannattaa sellaisten opetukset välittömästi hylätä. Tämän periaatteen mukaan me kaivaudumme koko 2000 vuoden kristikunnan historian läpi ja jatkamme siitä , mihin apostolit jäivät. Emme aloita mitään uutta toimintaa, vaan aloitamme sen toiminnan, mikä apostolisen aikana oli kaikkialla vallalla. Se on meidän toimintamallimme ja opetuksemme malli.

Aamen.