Oikea seurakunta?

Todellinen Jumalan seurakunta

Kaikkien ihmisten tulee ymmärtää, mikä on raamatullinen Jumalan seurakunta eli Kristuksen ruumis! Tämä asia on esitetty selvästi Raamatussa. Aikojen saatossa syntyneet selitysteokset ovat himmentäneet Raamatun opetuksen asiasta. Siksi tarvitaan tämä kirjoitus; palauttamaan Raamattu ainoaksi kristillisen opetuksen lähteeksi.

Tämän kirjoituksen ymmärtämisen kannalta on ehdoton edellytys, että se luetaan kokonaan ja kokonaisuutena ja mieluiten yhtäjaksoisesti. Pinnallinen lukaisu aiheuttaa väärinkäsityksiä.

Olen kirjoittanut tämän alkujaan vuonna 1978 otsikolla ”Seurakunta, jonka Jumala perusti”. Vuosien varrella tästä on otettu monta sadan kappaleen painosta opetusvihon muodossa. Nyt esillä oleva versio on taas kerran uudistettu painos muutamine lisäyksineen ja korjauksineen.

Tässä kirjoituksessa tarjoutuu seurakunnalle ihmiskunnan suurimman herätyksen siemen (vastaan otettuna ja käytäntöön pistettynä).
Kysymyksessä on Matteus 25:6,7 herätys:
”Mutta yösydännä kuului huuto: ’Katso, Ylkä tulee! Menkää Häntä vastaan.’ Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.”

Alkujuurilleen palaava Jumalan seurakunnan herätys pitää sisällään
KOKO ARMON,
KOKO USKON,
KOKO TOTUUDEN JA
KOKO RAKKAUDEN,
ei pelkästään osia niistä.


 

MIKÄ ON UNIVERSAALINEN JUMALAN SEURAKUNTA?
Puhuessamme maailmanlaajuisesta, globaalisesta ja koko universumin Jumalan seurakunnasta tarkoitamme koko Jumalan lasten joukkoa, eläviä ja kuolleita Jeesukseen uskovia.
Me kaikkien aikojen uskossa olevat Jumalan ihmiset olemme yhdessä Jumalan seurakunta, uudestisyntyneistä koostuva pelastuneitten joukko.
Olemme saaneet syntimme anteeksi Jeesuksen Nimessä ja sovintoveressä. ”he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä..” (Ilm. 7:14). Kysymyksessä on se suuri valkopukuisten joukko (Ilm. 7:9), joka pian kuulee Jeesuksen siunaavan sanan: ”Tulkaa minun Isäni siunatut ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti” (Matt.25:34).
Tämä ihmisryhmä on Raamatun mainitsema ”Kristuksen ruumis” (1Kor. 12:27), ”Jumalan temppeli” (1 Kor.3:16-17; 1 Tim.3:15; Hebr.3:6 ym.), ”hengellinen huone” (1 Piet.2:5), ”Jumalan perhe” (Efes.2:19-22), ”Jumalan viljelysmaa” ja ”Jumalan rakennus” (1 Kor. 3:9).

Me uskoon tulleet ihmiset olemme Jumalan seurakunta, Kristuksen ruumis. ”Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä” (1Kor. 12:27). Siinä on kirjoitettu ikuisesti riittävä seurakunnan jäsenyys.

MIKÄ ON PAIKALLISSEURAKUNTA?
Puhuessani paikallisesta Jumalan seurakunnasta tarkoitan kaikkia samalla paikkakunnalla olevia Jumalan pyhiä, Kristuksen ruumiin jäseniä, jotka kuitenkin ovat yhtä seurakuntaa kaikkien aikojen kaikilla paikkakunnilla olevien Jeesukseen uskovien kanssa. Esimerkiksi Turun kaupungissa olevat uskovaiset ihmiset ovat Turun PAIKALLISSEURAKUNTA eli yksi Jumalan seurakunta Turussa, osa maailmanlaajuista Kristuksen ruumista.
Jumalan seurakunta on paikallisesti kuten maailmanlaajuisestikin ”Jumalan perhe” (Efes.2:19-22).
Paikallista seurakuntaa ei pidä hajottaa minkäänlaisilla asioilla, opeilla, työnäyillä, nimityksillä tai tunnustuksilla. Jokaisen uskossa olevan turkulaisen tunnustus tulee olla, että hän kuuluu tähän yhteen Turussa olevaan Jumalan seurakuntaan. Samoin on siis laita Sinunkin paikkakunnallasi !!! Uskossa olevat ihmiset ovat Jumalan seurakunta.
Raamatullinen paikkakuntajako ei tietenkään sulje toiminnan ulkopuolelle naapurikuntien uskovia. Kaikkien tulee kyetä toimimaan yhdessä. Seurakuntalaiset paikallisellakaan tasolla eivät saa pystyttää raja-aitoja ympärilleen. Ei ole olemassa erikseen yleismaailmallista ja paikallista Kristuksen ruumista. On vain ”Yksi ruumis” (Efes. 4:4). Lahkoaitojen rakentaminen uskovien välille on synti Jumalaa vastaan. – Lahkot ovat lihan tekoja (Gal. 5:19-21). – Seurakunta on yksi kokonaisuus. Lahko on siitä erottautuva eriseura. Paikallinen seurakunta taas ei ole lahko, vaan on seurakunta, yhden maailmanlaajuisen kokonaisseurakunnan haaraosasto. Se on kunkin paikkakunnan näkyvä ”lampunjalka” (Ilm. 1:11-12,20).
Mikäli samalle paikkakunnalle järjestetään kaksi paikallista seurakuntaa, on toinen niistä lahko (ehkä molemmat).

SEURAKUNTAAN LIITTYMINEN
Liittymällä Jeesukseen ihminen on liittynyt Jumalan seurakuntaan. Raamattu ei tunne mitään muuta seurakuntaan liittymistä. – Uskoon tuleminen on sitä, että ihmisen sisin henki (persoonallisuuden keskus) herää ja sinne tulee uusi Elämä Pyhän Hengen myötä. Tätä Raamattu nimittää uudestisyntymiseksi. ”Joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan Valtakuntaa” (Joh. 3:3-5). ”Siis jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso uusi on sijaan tullut” (2 Kor. 5:17).
Raamatun opettamaan uskoon tulemiseen on tarvittu parannuksen teko, syntien katuminen, tunnustaminen ja hylkääminen eli elämän suursiivous sekä sen jälkeen tapahtunut upotuskaste Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen.

Uskoon tuloa voidaan ilmaista monin eri käsittein. Mutta kun joku on uskoen ottanut Jeesuksen vastaan omaksi henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen ja syntiensä sovittajaksi, niin hän on tullut uskoon.
”Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman (ja oikeuden) tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta” (Joh. 1:12,13). Tämä Jumalasta syntyminen tuo Pyhän Hengen asumaan ihmissydämeen. Ja näin ihminen on liittynyt Jeesukseen ja siis samalla Jumalan seurakuntaan.
Seurakuntamme alkuajoista lähtien (alkuseurakunta) on tapanamme ollut siunata uudet seurakuntalaiset yhteiseen paikallisseurakunnan toimintaan. Tämä kätten päälle paneminen on eräs Kristuksen opin alkeista (Hebr. 6:1,2).
”Jos te pysytte minun sanassani (Raamatun opetuksissa), niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi” (Joh. 8:31-32).

Olemme Jeesuksen opetuslapsia. Sana on kaksiosainen: opetus ja lapsi. Jos opetus jää pois, niin jäljelle jää lapsi.
Meidän tulee pysyä Hänen antamissaan opetuksissa kasvaaksemme täysi-ikäisiksi kristityiksi.

  • Seurakuntaan synnytään uskoontuloprosessin myötä (ei mitenkään muuten).
  • Seurakuntaan kuuluminen on kuulumista Jeesukselle.
  • Seurakuntayhteys on yhteyttä muiden uskovien kanssa.
  • Seurakunta tulee näkyväksi toimintansa kautta.

Meidät, jotka olemme tulleet raamatullisella tavalla uskoon, Jumala on täyttänyt Pyhällä Hengellään, josta merkiksi olemme saaneet puhua uusin kielin. Meitä Hän johdattaa kulkemaan tahtonsa tietä kaikessa totuudessa. Me olemme alkaneet rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. Tämä Pyhän Hengen kautta sydämiimme vuodatettu Jumalan rakkaus on oikea ”uskonsuunta”.
Olemme iloiten erottautuneet tämän maailman syntielämästä (Apt.2:40). 1 Joh. 5:19.

Seurakuntaan liittyminen on siis samaa kuin tulla uskoon!
Emme löydä Raamatusta sellaista käsitettä, että joku voisi olla oikeassa uskossa Jeesukseen, mutta seurakuntaan kuulumaton. Jokainen oikea kristitty kuuluu Jumalan seurakuntaan tunnusti hän sen tai oli tunnustamatta. Mikään muu ei ole mahdollista. Yhteisen toiminnan ulkopuolella voi kyllä olla. Sellainen kulkee oman tahdon tietä, mutta on siitä huolimatta seurakuntalainen. Näitä irrallaan kulkevia Jeesus tahtoo nyt kutsua laumansa yhteyteen, oman seurakunnan toimintaan, rakentumaan ja rakentamaan.
Jokaisen kristityn tulee Jumalan rakkauden kehottamana sitoutua yhteiseen toimintaan.


JEESUKSEN NIMESSÄ KOKOONTUVA SEURAKUNTA.
Seurakuntalaiset kokoontuvat ja toimivat ainoastaan Herransa Jeesuksen Kristuksen Nimessä.
Näin opettaa Raamattu: ”Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen Nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa” (Kol.3:17). Tämän opetuksen perusteella myös kaste on suoritettu Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Katso Apt. 2:38; 8:16; 10:48; 19:5,6 ym.
Uskovien ei tule käyttää seurakuntaa hajottavia nimiä, etuliitteitä, esimerkiksi ”helluntailainen kristitty”, ”vapaakirkollinen kristitty”, ”luterilainen kristitty” jne.. Tai ”minä kuulun helluntaikirkkoon”, ”minä vapaakirkkoon”; jne.. Sellaisia nimityksiä ei ole Raamatussa. Ne ovat Kristuksen ruumista repiviä ilmaisuja. Jeesuksen Nimessä kokoontuminen tarkoittaa, ettemme enää kokoonnu minkäänlaisten ihmistekoisten nimikylttien alla.
Raamatullinen seurakuntalaisen nimitys on kristitty. Tämä nimi kuuluu meille, jotka olemme saaneet syntimme anteeksi ristintyön kautta, Jeesuksen Nimessä ja veressä. 1 Piet. 4:16.
Me kristityiksi tulleet olemme siis Jumalan seurakunta ja meidän tulee tunnustaa kuuluvamme Jumalan seurakuntaan. –
Jos jollakin paikkakunnalla on Kristuksen ruumiin periaatteella olevaa seurakuntatoimintaa hajaannuksen ulkopuolella, mutta he ovat ottaneet toiminnalleen itse keksimänsä nimen, tulee sellainen ”nimittely” poistaa.
Yhdistyksillä taas voi olla mitä tahansa nimiä. Nehän eivät ole seurakuntia. Yhdistykset ovat ”työrukkasia”. Mm. Turussa on ajallisia raha-asioita hoitamaan perustettu rekisteröity yhdistys nimellä Seurakunta-apu ry. Se on Turun uskovien ”yhteinen kukkaro” (Matt.12:6 ja Apt. 6:3 -7),  johon voimme uhrata Jumalan työhön käytettävät varat.
Jumalan valtakunnan työ ajassa tarvitsee rahaa. Tarvitsemme mm. kokouspaikan. Tarvitsemme painotuotteita, traktaatteja, opetuskirjasia jne. ym. Seurakunnassa on monenlaisia rahaa tarvitsevia toimintamuotoja. Sanoman eteenpäin vieminen maksaa. Taloudellista apua tarvitseviakin löytyy. Kaikki yhteiset raha-asiat hoidamme rekisteröidyn yhdistyksen kautta. Näin seurakuntatoiminnan rahaliikenne on raamatullista ja lain mukaista. 1 Piet.2:13-16.
Turussa seurakunta siis jo toimii Kristuksen ruumiin periaatteella. Uutta työtä ei kenenkään enää pidä aloittaa. Kristittyjen pitää nyt vain tulla mukaan jo toimivaan paikallisseurakuntaan. Jumalalla ei ole Turussa muita seurakuntia kuin me uskossa olevat ihmiset. Sama todellisuus pätee jokaisella paikkakunnalla kaikkialla maailmassa. Miten ja missä kokonaisuudessa srk. toimii, on ratkaisevaa. Oikean toiminnan periaate on kokoontua Kristuksen ruumiin periaatteella. Hajaannuksen systeemissä ei tule olla.

HUOM! Turussa olevaan Jumalan seurakuntaan luetaan siis kuuluvaksi kaikissa kristillisissä uskonsuunnissa sekä niiden ulkopuolella olevat turkulaiset uudestisyntyneet Jumalan lapset, jotka ovat uskoon tulonsa jälkeen käyneet kasteella. Me Jeesuksen verellä lunastetut ihmiset olemme ainoa Turussa oleva Jumalan seurakunta. Kaikkia kutsutaan nyt mukaan tähän OMAN SEURAKUNNAN TOIMINTAAN.
Samoin ovat sinun paikkakuntasi kaikki Jumalan lapset paikkakuntasi ainoa Jumalan seurakunta.


 

SEURAKUNNAN NIMI
Apostolisena aikana seurakunnasta käytettiin nimeä Jumalan seurakunta. Nimi kuvaa omistussuhdetta: Seurakunta on Jumalan !!!
Nimiasian väärin ymmärtäminen on saanut aikaan hajaannusta ja monissa asioissa harhaan johtavaa vääristelyä Jumalan kansan keskuudessa.
Nykyisin puhutaan jopa sen ja sen veljen seurakunnasta; tai se ja se veli perusti seurakunnan. Tuon kaltaiset lausunnot todistavat uskovien suuren tietämättömyyden Raamatun seurakuntaopetuksesta.
Tunnettua on, että ihmisten tekemälle seurakunnalle periytyy nimi perustajansa tai opin painotuksen mukaan. Esimerkkinä Lutherin perustama luterilainen kirkko tai helluntaitapahtumien pohjalle perustettu helluntaiseurakunta.
Myös Jumalan seurakunnalle on periytynyt nimi perustajansa mukaan. Jumala perusti seurakunnan Golgatan ristillä Jeesuksen sijaisuhrissa. Jumalan seurakunta on Golgatan voittotyön perustalle perustettu seurakunta, ”ja tuonelan portit eivät sitä voita” (Matt.16:18). Ajattele tätä! Iloitse tästä!

Tutkimme seurakunnan nimiasian Raamatun faktoista käsin:
”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle” (1 Kor. 1:2; 2 Kor. 1:1).
”Älkää olko pahennukseksi … Jumalan seurakunnalle” (1 Kor.10:32; 11:16; 15:9).
” .. eikä Jumalan seurakunnilla” ( 1 Kor. 11:16).
” .. vai halveksitteko Jumalan seurakuntaa?” ( 1 Kor. 11:22).
”… että minä ylen määrin vainosin Jumalan seurakuntaa” (Gal. 1:13).
”Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntien seuraajia, jotka ovat Juudeassa” (1 Tessal. 2:14).
että tietäisit miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta” (1 Tim. 3:15).

Jumalan seurakunnasta käytettiin alussa myös nimityksiä ”Kristuksen seurakunta” ja ”Herran seurakunta”. ”Kaikki Kristuksen seurakunnat tervehtivät teitä” (Room. 16:16).
”Pyhä Henki on pannut teidät kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka Hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut” (Apt. 20:28).
Jumalan seurakuntaa voitiin nimittää myös kaupungin nimellä.
”… tessalonikalaisten seurakunnalle Isässä Jumalassa ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa…” (1 Tessal. 1:1). Tämä tarkoitti sitä, että Tessalonikan kaupungissa oleva Jumalan seurakunta oli Tessalonikassa asuvista pyhistä koostuva seurakunta. Katso Ilm. 1:11 ja Tiitus 1:5.
Jumalan seurakunta mainittiin monikossa laajempien alueiden yhteydessä. ”Juudeassa olevat Jumalan seurakunnat” (1 Tes.2:14). ”…Galatian seurakunnille…” (Gal. 1:2) tai ”…Makedonian seurakunnissa” (2 Kor. 8:1). Juudeassa, Galatiassa ja Makedoniassa oli useita kaupunkeja, siksi seurakunnasta voitiin puhua monikossa.
Raamattu pitää tiukasti sen linjan, että yhden kaupungin kohdalla seurakunnasta puhutaan aina yksikössä: ”Minä jätin sinut Kreetaan, että asettaisit…joka kaupunkiin vanhimmat” (Tiitus 1:5). Raamattu ei siis opeta, että jokaisen kaupungin jokaiselle porukalle pitäisi valita vanhimmisto!!!
Yksi kaupunki, yksi seurakunta; kaksi kaupunkia, kaksi seurakuntaa; seitsemän kaupunkia, seitsemän seurakuntaa, jne.. Esimerkiksi Aasian seitsemän seurakuntaa (Ilm. 1:11).
Mutta …
Raamatusta otettu Jumalan antama seurakuntanimi ei yksistään tee jostakin ihmisporukasta Jumalan seurakuntaa. Esim. luterilaisesta kirkosta ei tulisi Jumalan seurakuntaa, vaikka se vaihtaisi nimensä.
On oltava Raamatun mainitsemat seurakunnan elementit. Alku on se, että jollakin paikkakunnalla asuu uskoon tulleita ja sen jälkeen upotuskasteella vedessä kastettuja ihmisiä. Nämä uskoon tulleet ihmiset ovat oman paikkakuntansa Jumalan seurakunta. Heidän ei tule enää perustaa seurakuntaa. Heidän tulee nyt vain alkaa säännöllisesti kokoontua jo olemassa olevana Jumalan seurakuntana. Pyhä Henki sitten valitsee erilaiset toimimiehet tehtäviin sekä jakaa armolahjoja (Efes. 4:11-16 ja 1 Kor. 12: 4-11).
Pyhä Henki johtaa niin, että syntyy järjestys seurakuntaan. Näin on kaikki tapahtunut jo mm. Turussa, vaikkakin vielä kovin pienessä mittakaavassa.
Turussakin valtaosa Jumalan seurakuntaan kuuluvista ihmisistä kuuluu erilaisiin ihmisperusteisiin ns. seurakuntiin ollen näin hajaannuksen tilassa. Maailmanlaajuinen eksytyksen verkko on kietonut uskovat pauloihinsa, kun on alettu perustaa seurakuntia jäsenkortistoineen. Raamattu ei opeta perustamaan seurakuntia, vaan toteaa, että me olemme srk. Siinä on suuri käsitteiden ero.

Ei kirkkoja.
Kirkko on uskonnollisten ihmisten termi. Maailmalla on tapana käyttää seurakunnastakin tuota halventavaa nimitystä. Se ei kuitenkaan tee asiaa oikeutetuksi. Uudessa Testamentissa ei esiinny sanaa kirkko. Tämän seikan huomasi vuoden 1992 suomennoksen raamatunkäännöskomiteakin. He päättivät poistaa tämän ”puutteen”. Nyt uudessa raamatunväännöksessä on sana kirkko mm. Matt.16:18. Alkutekstissä tässä kohden on sana ekkleesia, jonka merkitys on, ekk = ulos, leesia = kutsutut. Uloskutsutut eli Jumalan seurakunta on kokonaan eri asia kuin kirkko.
”Antakaa pelastaa itsenne (ulos) tästä nurjasta sukupolvesta” (Apt.2:40).
”Älkää luottako valheen sanoihin, kun (kirkoista) sanotaan: ’Tämä on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli!’” (Jer. 7:4).
Jumalalla ei ole minkään nimistä kirkkoa.


ALOITUS SINUSTA
”Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.” (Mk.1:15).
Raamattu ilmoittaa yleisen heräämisen tapahtuvan juuri ennen Jeesuksen takaisin tulemista (Mat. 25:1-13). Tämän Raamatun lupauksen mukaan Hänen seurakuntansa herää, laittaa uskonelämänsä kuntoon ja ottaa vastaan Pyhän Hengen voitelun. Tämä aika on nyt tullut. ”Mutta yösydännä kuului huuto: ’Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.’ Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon” (Matt.25: 6 – 7). Lamppu ja lampunjalka on Raamatun käyttämä kuvaus yksilökristitystä (14-16.Joh. 5:35) sekä seurakunnasta (Ilm.1:20). Lopunajan suuri herätys on siis sitä, että uskovat ymmärtävät ja ottavat vastaan oikean seurakuntatotuuden. Uskovien yhteydestä maailma ymmärtää, että Jeesus on Jumalan Poika ja Ainoa syntien sovittaja. Sen kautta tapahtuu suurten ihmisjoukkojen uskoon tuleminen. Näin sanoo Joh. 17:21 – 23. Tällä tiellä Jumalan rakkaus valtaa uskossa olevien sydämet. Joh. 13:34,35. Näin pakanoiden täysi luku tulee sisälle pelastukseen (Room.11:25-27).
Tehtävämme on toteuttaa Hänen suunnitelmansa ja mennä ”ulkopuolelle leirin Hänen pilkkaansa kantaen” (Hebr. 13:13-14).
Sinä rakas Jumalan lapsi, tule tälle tielle! Älä enää viivyttele!!! – Ojentaudu Pyhän Hengen johdatukseen.
Jeesus kutsuu tähän työhönsä kaikki uskovat!
Oikean seurakuntanäkemyksen mukaan jokaisen tulee ojentautua pitämään kaikki oman paikkakunnan oikeat kristityt samaan seurakuntaan kuuluvina! Raja.-aitoja ei saa hyväksyä!
Sinä olet oman paikkakuntasi Jumalan seurakunnan täysivaltainen jäsen kuuluessasi Jeesukselle!
Ellei paikkakunnallasi vielä ole Jumalan seurakunnan toimintaa ulkopuolella uskonsuuntien, niin aloita Sinä toiminta. Kutsu paikkakuntasi uskossa olevat ihmiset esim. kerran viikossa toistuvaan kokoontumiseen kodissasi tai muussa paikassa. Tämän työn aloittaminen ei edellytä sinulta mitään erityistä tehtävänimitystä. Kuka tahansa voi aloittaa. Se on Jumalan tahto.
Mutta muista pitää alusta asti tunnustus selkeänä:
ME KAIKKI TÄMÄN PAIKKAKUNNAN USKOSSA OLEVAT OLEMME YHDESSÄ TÄMÄN PAIKKAKUNNAN JUMALAN SEURAKUNTA. Tämän tunnustuksen pohjalla toiminta on raamatullista. Tämä tunnustus säilyy vielä silloinkin kun seurakunta ei mahdu kahteen tai useampaankaan kokouspaikkaan. Yksi seurakunta voi kokoontua monessa eri paikassa (kuten esim. Jerusalemissa alkuaikana tapahtui). Kysymyksessä on siitä huolimatta yhden ainoan Jumalan seurakunnan toiminta, joka selvästi tunnustautuu yhdeksi seurakunnaksi toimien yhteisen päämäärän hyväksi.
Tee kaikkesi, että kaikkien on hyvä toimia yhdessä ja puhaltaa yhteen hiileen. Painota usein, että olette ulkopuolella hajaannus-uskontojen ja kokoonnutte Jeesuksen- ja ristillä täytetyn sovitustyön ympärille. Tämä on aitoa Jeesuksen Nimessä kokoontumista.
Älä välitä, jos toimintaan ei aluksi tule kovin montaa uskovaa. Toiminta on silti Jumalan seurakunnan toimintaa. Tämä on paikkakuntasi arvokkain toimintamuoto.
Kristuksen ruumiin periaatteella toimiva paikallinen seurakuntatoiminta on maailman arvokkainta työtä.

Paholainen on kylvänyt uskovien keskuuteen sellaisen valheen, että ”kyllä Jumala sen sitten aikanaan toteuttaa”.  Jotkut opettavat jopa, että vasta Taivaassa voimme olla yhtä. Mutta tuo on käärmeensiementä, valheen kylvöä ja Pyhän Hengen vastustamista. Uskovien raamatullinen yhteys ei milloinkaan toteudu Taivaassakaan ellemme me täällä ala toteuttaa sitä.
Jumala on aina ollut halukas siunaamaan kansansa yhteyspyrkimykset. Eikä nyt ole kysymyksessä edes vaikea tehtävä. Meidän tulee sanoa kuten Joosua ja Kaaleb: ”Menkäämme sittenkin sinne ja ottakaamme se haltuumme, sillä varmasti me sen voitamme” (4 Moos. 13:31). ”Maa, jota kävimme vakoilemassa, on ylen ihana maa. Jos Herra on meille suosiollinen, niin Hän vie meidät siihen maahan ja antaa sen meille, maan, joka vuotaa maitoa ja mettä. Älkää vain kapinoiko Herraa vastaan älkääkä pelätkö sen maan kansaa, sillä heitä ei ole meille kuin suupalaksi. Heidän varjelijansa on väistynyt heistä, mutta meidän kanssamme on Herra. Älkää te heitä pelätkö” (4 Moos. 14:7-9).
Jumalan suuri siunaus ja voitelu on kanssamme tällä tiellä.
Tämä toiminta on Jeesuksen rukouksen toteuttamista. ”… että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet minua rakastanut” (Joh. 17:23). Toteutammeko Hänen tahtonsa?

Järjestys
Jumala tahtoo seurakuntansa toimivan Raamatun mukaisessa järjestyksessä. ”että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon” (Ef 3:10). Järjestys seurakunnassa saa aikaan sen, että synnin korvessa harhailevat ihmiset näkevät evankeliumin valon. Seurakuntaa onkin kuvattu pimeällä merellä loistavaksi majakaksi. Sitä me olemmekin pitäessämme tarjolla Jumalan sanaa (Fil 2:16) ja tehdessämme Jumalan johdatuksessa hyviä tekoja (Mt 5:14-16).
”iloitsen nähdessäni järjestyksen, joka teidän keskuudessanne vallitsee, ja teidän lujan uskonne Kristukseen” (Kol. 2:5).
Säännölliset kokoontumiset yms. toiminta vanhimmiston alaisuudessa on Jumalan Sanan mukaista järjestystä. Siihen Jeesus johtaa omaa laumaansa. Mutta se alkaa ensin pienten alkujen päivästä.

YHTEYS PYHÄSSÄ HENGESSÄ – EI JÄSENKORTISTOISSA
Jumalan seurakunnassa ei ole jäsenkortistoa. Seurakunnan jäsenyys ei edellytä sellaista. Mutta seurakuntalaisten on hyvä tietää toistensa osoitteet ja puhelinnumerot voidakseen jatkuvasti vaalia keskinäistä yhteyttä.
Jäsenrekisteröinnin puutteesta huolimatta jokaisen uskossa olevan tulee ymmärtää koko sydämestään, että hän on täysivaltainen oman paikkakuntansa Jumalan seurakunnan jäsen kuuluessaan Jeesukselle. Hänen tulee tietää vastuunsa, velvollisuutensa ja oikeutensa seurakunnan jäsenyydessä. Hän on vapaaehtoisesti sitoutunut yhteyteen kaikkien Jeesuksen omien kanssa.
Jäsenkortistot ovat eräs paholaisen keksimä seurakunnan hajaannuksen aiheuttaja.


VANHIMPIA – EI PASTOREITA
Pastori –sana varsinkin meillä Suomessa tuo ihmisten mieliin kirkollisen virkamiehen papinasussaan, liperit kaulassa. Pastori sana on tullut Ranskan kieleen kirkkolatinasta. Suomen kielen vastine ”PAIMEN” kuvaa parhaiten ko. tehtävää. Todellisessa Jumalan seurakunnassa ei siis ole pastoreita vaan paimenia..
Rukoilemme, että vanhimpia (Bresbyteerejä), tulee lisää kaitsemaan Jumalan seurakuntaa. Seurakunta tarvitsee paimenia, kaitsijoita eli johtajia, jotka pitävät huolta laumasta opettaen, järjestäen säännöllisiä kokoontumisia sekä ohjaten uskovia noudattamaan rakkauden käskyä totuudessa. Jumalan kutsumat seurakunnan paimenet ovat laumalle esimerkkinä. Etunenässä he tahtovat viedä eteenpäin evankeliumin ilosanomaa. He eivät ole ylpeileviä virkamiehiä, vaan luotettavia ystäviä kaikille veljille ja sisarille.
Vanhimmat ovat jatkuvassa palvelustyössä rakentamassa Kristuksen ruumista, seurakuntaa (1 Tes. 5:12-13).
”Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehotan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen” (1 Piet. 5:1-4).

Raamattu opettaa jokaiselle uskoon tulleelle seuraavat neuvot:
1. ”Vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin hoitavat, pidettäköön kahdenkertaisen kunnian ansainneina, varsinkin niitä, jotka sanassa ja opetuksessa työtä tekevät. Sillä Raamattu sanoo: ”Älä sido puivan härän suuta”, ja: ”Työmies on palkkansa ansainnut.”
2. ”Älä ota huomioosi syytettä vanhinta vastaan, ellei ole kahta tai kolmea todistajaa” (1 Timot. 5:17-19).
3. ”Mutta me pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajanne Herrassa ja neuvovat teitä, sekä pitämään heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa keskenänne” (1 Tessal. 5:12-13).
4. ”Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä” (Hebr. 13:17).

Eräät ovat kieroutuneet uskonelämässään siten, etteivät tahdo alistua oman paikallisseurakunnan vanhimmiston alaisuuteen. Heidän eksymyksensä laatu on syvää ylpeyden syntiä. 1 Piet. 5:5-6. Eräät ovat niin paisuneita, että luulevat ”suuren tehtävänsä” olevan yläpuolella Raamatun asettaman paikallisseurakuntajärjestyksen. Kaikkien tulee kuitenkin toimia oikeassa seurakuntayhteydessä Jumalan valitsemien vanhimpien alaisuudessa. Vanhimmatkin johtavat ja valvovat toisiaan. Näin kaikki ovat johtajien alaisuudessa. Tämä on Jumalan säätämys, joka nyt tulee korjata.

Efesolaiskirje opettaa näin:
”Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät (= uskoon tulleet eli kristityt) täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin (= seurakunnan) rakentamiseen” (Efes. 4:11-15).
Kaikki tehtävät seurakunnassa ovat palvelusvirkoja seurakunnan yhtenäisyyden rakentamiseksi.

Raamattu käyttää seurakunnan vanhimmistoveljistä eri termejä: paimen, vanhin, johtaja, kaitsija (Efes. 4:11; 1 Tes. 5:12-13; Hebr.13:17; Tiit.1, ym..). Nimitykset ovat samasta tehtävästä olevia eri nimityksiä. Kuitenkin tehtävissä on painotuseroja.
Bresbyteros (kreik.) on Pyhässä Hengessä saatujen luonteenominaisuuksiensa ja kykyjensä perusteella seurakunnan isähahmo;
bresbyterion (kreik.) on vanhinten neuvosto eli vanhimmisto, siis seurakunnan johtoryhmä.
Episkopos (kreik.) eli kaitsija on valvoja, silmälläpitäjä.
Paimen on paimentaja.
Johtaja on edellä kulkija.
– Vanhimmistoveljien tulee olla kykeneviä opettamaan. Tiit. 1:9. –
Vaikka vanhimpien tehtävät painottuvat eri tavalla, on kysymyksessä silti yksi vanhimmisto, jonka yläpuolella ei ole piispaa, kirkkoherraa tai yhden johtajan virkaa ns. saarnaajaa kuten on joissakin ns. vapaissa suunnissa.
Vanhimmat yhdessä johtavat paikallista seurakuntaa. Mutta he ovat vanhimpia myös mennessään toiselle paikkakunnalle. Sielläkin he yhdessä sen paikkakunnan vanhimpien kanssa toimivat uskoville siunaukseksi. Tehtävä ei pääty kuntarajaan.

VAPAUS JUMALAN JOHDATUKSESSA – EI SOOLOILU
Jokaisen yksilöuskovan tulee saada toimia täysin vapaasti Pyhän Hengen johdatuksessa. Mutta jokaisen tulee tietää ja tunnustaa, että hän toimii yhden paikallisseurakunnan puitteissa, Kristuksen ruumiin jäsenenä, ei yksityisenä sooloilijana. Kaikki Jumalan antamat työnäyt tulee toteuttaa seurakunnan puitteissa ja sen siunaamina. ”… meidän veljemme ovat seurakuntien lähettiläitä (eivät yksityisesti sooloilevia), ovat Kristuksen kunnia” (2 Kor. 8:23; Filip. 2:25). Samoin tulee uskonsuuntien lakata sooloileminen ja tunnustautua sekä järjestäytyä paikallisen Jumalan seurakunnan laajaan yhteiseen toimintaan. Eräille uskonsuunnille tämä ehkä olisi vielä mahdollista??? ”…että he yhtä olisivat” (Joh. 17:23) ”totuutta noudattaen rakkaudessa” (Efes.4:15). Ja ”…koossa pysyen” (Efes. 4:16).
Raamattu tarkoittaa näissäkin asioissa tarkalleen, mitä sanoo. –
Alussa kaikki hengellinen työ tehtiin paikallisten seurakuntien toimesta. Pyhä Henki valitsi ja lähetti: Seurakunnan johtohenkilöt ”panivat kätensä heidän päällensä… Niin he Pyhän Hengen lähettäminä menivät…” (Apt. 13:1-4). Samoin tulee edelleen toimia.
Kaikki tehtävät, Raamattujen yms. materiaalin tuottaminen, lähetystyö jne. tulee ottaa eri järjestöiltä ja ”bisnesmiehiltä” takaisin seurakunnalle.

Uskovan ei tule enää koskaan jättää (ulkopuolella uskonsuuntien toimivaa) omaa seurakunnan kokoontumista, vaan hänen tulee olla säännöllisesti ammentamassa voimaa yhteisistä tilaisuuksista. ”…koossa pysyen… ” ”Älkäämme jättäkö omaa (tässä kirjoituksessa esille tuotua, raamatullista) seurakunnan kokoustamme…” (Hebr. 10:25).
Kaikenlaiset ”kirkonmenot” tulee jättää.


 

Raamatullisia kokouksia ulkopuolella uskontojen tulee järjestää jokaiselle paikkakunnalle. Näin toteutuu Jumalan tahdon mukainen uskovien yhteys ja seurakunnan toiminta Pyhässä Hengessä.
Meillä on nyt mahdollisuus poistaa kaikki yhteyden esteet.
Jokaisen yksilöuskovan Turussa, Helsingissä, Tampereella, Oulussa, Maarianhaminassa, Kuopiossa, Torniossa, jne.., ja missä tahansa asuvan kristityn tulee olla yhteistyössä Jumalan seurakunnan kanssa. Tämä pätee kaikkialla maailmassa.
Tällä yhteyden tiellä Jumalan rakkaus vaikuttaa. Pyhän Hengen jakamat armolahjat toimivat Jumalan tahdon mukaisessa ilmapiirissä. Seurakuntavirat ovat siunaukseksi. Raamatun Sana virvoittaa. Jumalan tahto toteutuu.

Asioiden oikea tärkeysjärjestys!
Seurakuntatotuuden on oltava kärkipäässä tämän ajan seurakunnan opetuksissa. Jeesukselle rakkain asia on Hänen morsiamensa. Tässä asiassa on tapahtunut uskovien suurin lankeemus. Kristuksen ruumis (morsiusseurakunta) on jaettu (vrt. 1 Kor. 1:11-13 ja 3:4-11).
Mutta on huomattava, etteivät ihmiset pelastu kuullessaan totuutta seurakunnasta. Pelastussanoma on edelleen ristin tapahtumissa. ”Sana rististä on… Jumalan voima” (1 Kor. 18; 2:1-5). ”Mutta pääkohta siinä, mistä me puhumme, on tämä: meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa, tehdäkseen pappispalvelusta kaikkein pyhimmässä, siinä oikeassa majassa, jonka on rakentanut Herra eikä ihminen” (Hebr. 8:1,2).
Jeesus ja Hänen veriuhrinsa ristillä sekä voitollinen ylösnousemus on oleva loppuun asti kristinuskon ydinsanoma.

Nyt on Pyhän Hengen aikakausi. Sen tähden Jumalan seurakunnassa arvostetaan ensi sijassa Pyhän Hengen toimintaa, armolahjoja ja Hengen voiman ilmenemistä. Esim. kuuluvaa ylistystä ja kielilläpuhumista tulee ilmetä kaikissa yhteisissä rukoushetkissämme. Hengen vaikutus seurakuntamme alkuvaiheessa oli kuuluvaa (Apt. 2:6; 10:46; Room. 15:6; ym..). – Hiljaisuuden retriittejä järjestetään muualla, ei Jumalan seurakunnassa. –
Evankelioimista tulee painottaa. Olemme ennen muuta evankelioiva seurakunta. Lähetyskäsky kuuluu meille kaikille.
Uskoon tulleille tulee opettaa Kristuksen opin alkeet alkuperäisen kristinuskon mukaisesti (mm. Hebr. 6:1,2).
Uskonnollisuuden demonihenki vastustaa ed. m. asioita kaikin voimin. Mutta tällä tiellä Pyhä Henki toimii ja osoittaa, että Hän on suurempi (1 Joh.4:4).
Tällä tiellä Jeesuksen veri jatkuvasti puhdistaa kaikesta synnistä (1 Joh.1:7-9, Hebr. 12:24).
Kiitos Jumalalle! Olemme Jeesuksen veriuhrin armossa, vihmontaveren tykönä (Hebr 12:24). Olemme ristillä täytetyn työn ympärille kokoontuva Jumalan kansa, Hänen seurakuntansa, yksi ikuisesti jakamaton seurakunta.

”Että he olisivat täydellisesti yhtä.”

Tämä ei nyt enää ole edessäpäin. Se on tässä ja nyt. Tahdotko Sinä olla tässä mukana?
Kenenkään ei tarvitse jäädä yksin. Uskovien yhteys ja ystävyys on ikuista.
”Niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta” (Apt. 9:31).
Näin Jumala tahtoo tapahtuvan kaikkialla.

LOPPUMUISTUTUS!
Huomaa siis missä on tämän herätyksen alku! Se ei ole Turussa, New Yorkissa, Pariisissa tai Helsingissä, yms.; se ei ole Euroopassa, Afrikassa tai Amerikassa. Se ei ole ”suurissa” ihmisissä.
Tämän herätyksen alku on Israelin pääkaupungissa Jerusalemissa, Golgatan ristillä ja helluntaikokemuksessa Yläsalissa (Apt. 2).
Tunnustaudumme olemaan mukana ainoastaan Jerusalemista alkaneessa herätyksessä.
Turussa oleva Jumalan seurakunta ei levittäydy muille paikkakunnille, vaan levittää Jerusalemista alkanutta Jumalan seurakuntaa kaikkialle ! ! !
Saman periaatteen mukaan tulee toimia jokaisella paikkakunnalla.


 

”Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle:
”Tässä on tie, sitä käykää.” (Jesaja 30:21).

”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.” 1 Kor. 3:11.
”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.” 1 Kor. 3:16 – 17
”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.” 1 Kor.6:19–20

”Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja Hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” Efes. 2:19 – 22.
”Kristus on uskollinen Poikana, Hänen huoneensa haltijana; ja Hänen huoneensa olemme me…” Hebr. 3:6.
”Ja tulkaa Hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.” 1 Piet. 2:4 – 5.

Weijo Lindroos
Turussa olevasta Jumalan seurakunnasta!