Naisten asema ja tehtävät Jumalan seurakunnassa

”Ja myös palvelijaini ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he ennustavat.” Apt.2:18.
”Meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu…” Room.12:4-8.
”Tässä ei ole miestä eikä naista…” Gal.3:26-29.

 

ALKUSANAT.

Aiheemme käsittely on ollut joskus tunteita kuohuttavaa. Asiasta tietämättömät kiivailevat omien näkemystensä puolesta ilman Raamatun tuntemusta. Monet lyövät lukkoon oppinsa siten, ettei niihin enää jää tarkistamisen tilaa. Siihen usein pysähtyy uskossa kasvaminen. Niitä Jumalalle rakkaita uskovia on etsittävä ja autettava takaisin nöyryyden tielle uskovien yhteyteen ja opetuksen piiriin, toimimaan seurakunnan ja sen vanhimpien alaisuudessa, Pyhän Hengen johdossa. – Jumala on asettanut seurakuntaansa vanhimpia ja opettajia, joita seurakuntalaisten tulee kuunnella. Efes. 4:11-16.  1 Tes. 5:12-13. Hebr. 13:17. ym.

Kokouksiimme Turussa on vuosien varrella ilmestynyt jos jonkinlaista ”uudistusten” vaatijaa, omasta mielestään ”mahtavia” ja ”suuria profeettoja” ja ”apostoleja”. On ollut mm. sellaisia, jotka ovat vaatineet naisten vaikenemista ja piiloutumista huivien alle. Armolahjojen toimintaa ja sanan opetustakin on yritetty kieltää. Eräskin sisar oli täynnä vihaa vaatiessaan, ettei seurakunnan rukoushetkissä saa kuulua kielilläpuhumista. Toinen vaati, että penkit on käännettävä ympyrän muotoon, että kaikki näkevät toisensa. Joku vaati puhujanpöydän hävittämistä. Eräs esitti, ettei kelloja saisi olla kokouspaikassa. Talviaikaan ei saisi olla seitsenhaaraista kynttilänjalkaa palamassa, se kun on muka katolista joulunviettoa. Sellaisten uskovien elämä keskittyy ulkonaisiin ihmissäädöksiin, joissa sisin jää tyhjäksi. Kol. 2:16-23. Room. 12:1,2. Joskus olemme yrittäneet neuvoa noita ”uudistusten” vaatijoita, mutta yleensä he ovat täynnä itseään eivätkä enää ota vastaan opetusta. Nuo ”täydelliset” kun muka jo tietävät kaiken.
Nöyryyttä siis, veljet ja sisaret!
Ylpeys ja kasvamattomuus sekä tietämättömyys ovat yleisimpiä syitä riitaisuuksien syntymiseen uskovien keskuudessa. 1 Kor.3:1-3. 1 Tim. 6:3-5.
Seurakuntayhteyteen tullaan ensin oppimaan; ja sitten opittuasi seurakunnan opetukset voit alkaa ohjata muitakin niihin sisälle. Tämä on aina ollut Jumalan seurakunnan linja. Se jatkuu!

NAISTEN OSA.
Tämän aiheen myötä ovat esiin nousseet sielulliset ja yksipuoliset Sanan tulkinnat puolesta ja vastaan.
Eräs alaikäisyyden merkki on sanakiistojen aiheuttaminen. 1 Timot. 6:3-5 ja 2 Timot.2:23-26. Tuota riidan lietsontaa esiintyy niin veljillä kuin sisarillakin. – Veljillä vallan- ja riidanhaluisen asenteen pohjalta versoo vaatimus, että naisten (kuten kaikkien muidenkin) tulee olla heille alamaisia. Se kuvastaa miehillä usein esiintyvää narsismin kaltaista uhomieltä ja omaa heikkoa itsetuntoa ja epävarmuutta, pelkoa, että naiset asettuvat heidän tasolleen. Sellaiset miehet pelkäävät itsenäisiä naisia. Samoja narsistin egoistisia piirteitä esiintyy kyllä naisissakin.
Vain Jumalan Pyhä Henki voi avata ymmärryksemme käsittämään kirjoitukset. Hänen avullaan voimme uskoon tulleina ja parannuksen tehneinä ymmärtää Raamatun totuudet. 2 Kor.3:16. Nöyrtyen ja pysymällä rukouksessa voimme kuulla, ”mitä Henki seurakunnalle sanoo” . Ilm.2:7.
Mutta …
Parisuhdekaan ei toimi itsekeskeisten vaatimusten pohjalla. Samoin on laita seurakuntatyössä. Tervehenkisessä miesten ja naisten yhteistoiminnassa ei alamaisuutta vaativaa puhetta ollenkaan tarvita. ”Olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa” (Efes. 5:21), vaan

Jumalan säätämys toimii spontaanisti. Näin tapahtuu sekä avioliitossa että seurakuntayhteydessä. Pyhä Henki johdattaa siihen. Asia on luettu Raamatusta. Efes.5:22-33. Ja siihen on päätetty mukautua.
— ”Mies on sinua vallitseva” oli kirouksen sanoma syntiin langenneelle Evalle Paratiisissa. 1 Moos. 3:16.

Emme tahdo missään asioissa mennä sellaiselle linjalle, että opettaisimme jotain, mitä Raamattu tai alkuseurakunnan käytäntö ei opeta. ”Ei yli sen, mikä on kirjoitettu!” 1 Kor. 4:6. Esimerkki: Eräät ovat ottaneet opikseen lapsikasteen. He tietävät, ettei Raamattu opeta sellaista, mutta vääntävät asian päälaelleen sanoen, ettei Raamattu kiellä kastamasta lapsia. Se on totta. Raamatussa EI ole siihen kieltoa. Mutta jos seurakunnan opetus asetettaisiin tuolle pohjalle syntyisi siitä opillinen kaaos. Silloin voitaisiin perustella monia asioita, joita Raamattu ei suoraan kiellä. Raamattuhan ei kiellä edes huumeiden käyttöä. Raamatussa ei ole kieltoa kotieläinten osallistumisesta ehtoolliseen. Yms. Mutta koska Raamattu ei opeta edellä mainittuja asioita, eikä sellaisesta ole esimerkkejä Raamatussa tai alkuseurakunnan toiminnassa, niin emme tee niin. Raamattu opettaa mm. etteivät kristityt alkuaikana perustaneet kirkkokuntia. He eivät kastaneet sylilapsia. He eivät asettaneet vanhimmiston yläpuolelle muita instansseja, piispoja, paavia tms. Alkuseurakunnassa ei käytetty huumeita, naiset eivät kastaneet, kastamattomat eivät osallistuneet ehtoolliseen, jne… Ja vanhimmistoon siunattiin vain veljiä. 1 Tim. 3.

Naispappeudesta.
Ihmiset väittelevät kiivaasti saako nainen toimia kirkossa pappina. Meille uskoon tulleille sillä ei ole merkitystä. Naiset voivat vapaasti toimia johtajina ja saarnaajapappeina ihmisperusteisissa uskonnoissa. Keskitymme tässä siihen, mitä Raamattu opettaa Jumalan seurakunnalle! Raamatun tarkoittama Jumalan seurakuntahan on eri asia kuin kirkot.
”ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niin kuin kaikissa pyhien seurakunnissa…” (ei siis kirkoissa) 1 Kor.14:33-35. – Pyhien seurakunta on Kristuksen ruumis, uskoon tulleista ja upotuskasteella vedessä kastetuista koostuva pelastuneiden ihmisten joukko, Jeesukselle kastetut. 1 Kor.1:2; 1 Tes. 2:14 ja Apt.2: 38, 41.
Uskontojen piireissä toimivan virkapappeuden kaltaista systeemiä emme hyväksy pyhien seurakunnassa. Emme hyväksy siinä sen paremmin nais- kuin miespappeuttakaan. Raamattu tuntee vain yleisen pappeuden.

YLEINEN PAPPEUS!
Jeesus Kristus, Jumalan poika, on seurakunnan Ylimmäinen pappi. Hebr. 7:26 – 8:3. Me olemme Hänestä syntyneet, ristillä avatusta ”viimeisen Adamin” kyljestä. 1 Kor.15:45 ja Joh. 19:34. / 1 Moos. 2:21-24. Olemme lunastetut ”Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan.” 1Piet.1:19.
Olemme saman armon perillisiä sekä miehet että naiset. Syntimme on annettu anteeksi Jeesuksen Nimessä ja veressä. Näin olemme Taivaaseen matkalla oleva pyhien seurakunta:
”Mutta te olette ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ”ette olleet kansa”, mutta nyt olette ”Jumalan kansa”, jotka ennen ”ette olleet armahdetut”, mutta nyt ”olette armahdetut.” 1 Piet 2:9,10.
Tämä on jatkoa 1 Piet. 1:23 toteamukselle: te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.”  Uskoon tulleet eli uudestisyntyneet ovat siis ”kuninkaallinen papisto”.
”Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.” Gal. 3:26-28.

”Ei ole miestä eikä naista” –ajatus sisältää suuret hengelliset näkymät. Se tarkoittaa mm., että olemme uudestisyntyneinä Jumalan lapsina kaikki ”Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan!.” Gal. 3:29. Mitä kaikkea kuuluukaan Aabrahamille annettuihin lupauksiin, se kaikki on annettu jokaiselle veljelle ja sisarelle. Hebr.11:8-19. Olemme kaikki saaneet saman Hengen.
Aabrahamille annettuihin lupauksiin kuuluu ennen muuta oikeus Jumalan yhteydessä vaeltamiseen. – Ja siihen vaellukseen kuuluu valkeudessa vaeltaminen Pyhän Hengen johtamalla totuuden tiellä. Joh.8:31 – 36. Se on vapautta!

Vaikka tehtävät ja roolijako ovat miehillä ja naisilla erilaiset, on Pyhän Hengen kuljetettavana oleminen meille kaikille yhteistä. Se, mitä Pyhä Henki tekee ja miten Hän mitäkin tekee tai kenen kautta, ei ole ihmisen päätettävissä. Joh. 3:8. Sen on vain oltava yhtäpitävää Raamatun opetusten ja alkuseurakunnan käytännön kanssa.
Olemme kaikki pelastuneet taivaallisessa siunauksen olotilassa (Efes.1:3) ”synnistä vapautetut” . Room.6:22. Tässä meitä ei erotella kansallisuuden, ihonvärin tai sukupuolen mukaan.
”…jotka olette Kristukseen kastetut” viittaa siihen, miten meidät uskoon tultuamme kastettiin upotuskasteella vedessä Jeesukseen Kristukseen. Me otimme vastaan Jumalan armon Jeesuksessa. 2 Kor. 6:1-2. Ennen kasteelle menoa saimme Pyhän Hengen sinetin sydämiimme. = Jumalan Elämä tuli meihin. Uudestisynnyimme Pyhästä Hengestä ”Jumalan elävän ja pysyvän Sanan kautta”. 1 Piet.1:23. Tulimme pyhän heimon ja kuninkaallisen papiston jäseniksi, naiset samoin kuin miehetkin. Huom! Kasteessa vanha synti-ihminen haudattiin. Room. 6.
Yhteisenä tehtävänämme on kuninkaallisen papiston jäseninä ”julistaa” valtakunnan evankeliumia. Julistusvirka on annettu yhteiseksi tehtäväksi meille, jotka nyt kuulumme tähän yleiseen pappeuteen, sekä naisille että miehille: ”… julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa.” 1 Piet.2:9. – Mitä tuohon julistamiseen sisältyy käy ilmi tuonnempana.
Jeesuksesta syntyneinä olemme siis pyhää papistoa, ylimmäisen Papin jälkeläisiä (Hebr.8:13 ja 10:14,19-25. 1 Kor. 15:45. Room. 5:18-19.), sekä naiset että miehet. Papillisiin tehtäviimme kuuluu nyt palvella, auttaa ja rohkaista toisiamme pysymään sovitustyön armossa.

”Ja tämän sanottuaan Hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” Joh.20:22-23.
Kaikki Pyhän Hengen saaneet voivat julistaa anteeksiantamusta langenneelle, katuvalle ja parannusta tekevälle ihmiselle, joka tahtoo hylätä syntinsä ja antaa elämänsä Jeesukselle. Tämä armon evankeliumin julistus on eräs papillinen tehtävämme veljillä sekä sisarilla.
”Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.” Jaakob 5:16.
Esirukous kuuluu yhteiseen papilliseen tehtäväämme. Hyväksymme siis naispappeuden tässä yleisen pappeuden merkityksessä. Mutta emme hyväksy naisia srk. vanhimmistoon tai opettajan virkaan, koska sellaista opetusta ja käytäntöä ei löydy Raamatusta. Paimenen ja opettajan virat sekä päätösten teko ja seurakunnan johtaminen kuuluu vain veljille, samoin kastaminen kuuluu miehille. Raamatussa ei ole opetusta, että naiset olisivat toimineet kastajina.

LÄHETYSKÄSKY.
Uskoon tulleina meille kuuluu yhteisvastuullisesti lähetyskäskyssä annettu kaksiosainen tehtävä:
1. Menkää ja tehkää opetuslapsia!
2. Opettakaa opetuslapsiksi tulleet pitämään kaikki Raamatun opetukset! Matt.28:19-20.
Lähetyskäskyn toteuttamiseen voivat osallistua kaikki Jumalan lapset, uudestisyntyneet, joiden sydämissä asuu Pyhä Henki. Puhumisvirka on ”Hengen virka”. 2 Kor.3:8. ”Sillä ette te itse puhu, vaan teidän Isänne Henki puhuu teissä.” Matt.10:20. Pyhä Henki hoitaa tätä puhumisvirkaa veljien tai sisarten kautta ”selittäen hengelliset hengellisesti”. 1 Kor.2:13.  Jos joku on uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä on hän tullut sisälle Uuden liiton pappeuteen ja hänen tehtävänsä on ”julistaa”.
Miksi Jumala ollenkaan täyttäisi sisaret Pyhällä Hengellä antaen heille mm. hengellisiä ilmoituksia, elleivät he saisi puhua? Pyhän Hengen tulikaste sisarille armolahjoineen olisi siinä tapauksessa turhaa. Mutta henkikaste on annettu niin naisille kuin miehillekin. – ”Teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat.” Apt.2:17. –
Nämä Pyhällä Hengellä voidellut Uuden liiton papit ovat oikeutetut puhumaan Jumalan seurakunnan kokouksissa. (”Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: ”Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi? Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse!” Ps. 50:16-17.)

Nyt joku saattaa sanoa, että naiset saavat kyllä käyttää armolahjoja, profetoida, puhua kielillä ja selittää seurakunnassa, mutta puheita he eivät saa pitää. Näin olen kuullut eräiden sanovan. Tuon kaltainen ajattelu kuvastaa suppeaa näkemystä armolahjoista: ”Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.” 1 Kor.12:7. Hengen ilmoitus saattaa olla esim. viisauden- ja tiedon sanat, tai näky ja ilmestys. Ne on puhuen selitettävä seurakunnalle. Emme voi kieltää sisaria kertomasta saamiaan näkyjä ja ilmestyksiä, joita Pyhä Henki heidän kauttaan tahtoo jakaa. Olisi hengellisen elämän tukahduttamista kieltää Pyhän Hengen toiminta sen perusteella, että tuo toiminta tapahtuu naisen kautta. Tiedämmehän, että aito kristinusko on ennen muuta Pyhän Hengen toimintaa uskoon tulleiden kautta? 1 Kor. 14:26.

Profetoiminen?
Profetoiminen mielletään useinkin vain sellaiseksi, jossa joku ensin puhuu kielillä ja sitten selittää puhumansa. Sitä sanotaan profetiaksi. Ja kyllä sellainen sitä onkin. Mutta profetoiminen on lisäksi paljon laajempi käsite. ”Profetoiva puhuu ihmisille rakennukseksi ja kehotukseksi ja lohdutukseksi.” 1 Kor.14:3. Huomasitko? Profetoiminen on puhumista seurakunnalle!!! Naiset voivat siis puhua ja rukoilla seurakunnassa. 1 Kor. 11:3-17.
Nyt on vain selvitettävä, opettaako Raamattu, että naiset saavat profetoida eli siis puhua seurakunnalle? Jos löydämme Uuden liiton kirjoituksista opetuksen, että naiset voivat profetoida, on meidän hyväksyttävä naiset puhujiksi seurakuntaan. – – – Raamattu sanoo asian yksiselitteisen selvästi. Katsomme sen 1 Kor. 11 luvusta: ”Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee tai profetoi pää peittämätönnä, häpäisee päänsä” (jae 5). Vaimo voi siis rukoilla ja profetoida seurakunnankokouksessa. 1 Kor.11. luvun opetukset ovat osoitetut seurakunnankokouksiin. 1 Kor.11:17 – 14:26-40.
Julkinen profetoiminen alkuseurakunnan aikana edellytti vaimoilta pään peittämistä ”enkelien tähden” (jae 10). Hebr.1:14. – Huomaa, että pyhien kokouksissa olivat enkelit mukana! –
Pään verhoaminen oli merkkinä vaimon tunnustautumisesta miehensä auktoriteetin alle; ”vallanalaisuuden merkki” (jakeet 2-16). Se olisi edelleenkin kaunis tapa vaimoilla. Eikä kauniin huivin tms. pitäminen rukoushetkissä ole kielletty naimattomilta naisiltakaan.
”Vaimo” sana on käännetty kreikankielen sanasta, joka merkitsee sekä naista että vaimoa. Mutta 1 Kor. 11. luvun asiayhteys kertoo, että siinä tarkoitetaan naimisissa olevaa naista, joka tunnustaa miehensä auktoriteetin (= vallanalaisuus). Meidän kulttuurissamme ”vallanalaisuuden merkki” näkyy vasemman käden nimettömässä (= sormus).

Ymmärtäessämme nyt profetoimisen sisällön, että se on puhumista Jumalan seurakunnan rakentumiseksi, voimme siis varmuudella todeta, että naiset voivat puhua kokouksissamme, edellyttäen, että he puhuvat rakennukseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi Pyhässä Hengessä. Tervetuloa sisaret puhujiksi Jumalan seurakuntaan! ja ”neuvomaan meitä hyvään”. Tiit. 2:3,4.
Totisesti: ”Herra antaa sanoman, suuri on voitonsanoman saattajatarten joukko” (Ps.68:12).

+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Mitä tarkoittaa opetus ”nainen vaietkoon seurakunnassa”
1 Kor.14:34-35?

Raamatussa on pääasiassa vain kaksi kohtaa, jotka vaientaisivat naiset.
Ensimmäinen kohta on 1 Timot.2:11-14: ”Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.”
Tämä opetus on liitetty pääosin avioliiton järjestykseen, jossa mies on vaimon pää. 1 Kor.11:3. 1 Tim. 2:12. Mutta sen merkitys laajenee Raamatun kokonaisopetuksen pohjalla siihen, ettei vaimo voi olla johtavassa opettajan asemassa myöskään Jumalan seurakunnassa. 1 Tim. 3:2. Luomisjärjestykseen kuuluu, että ”mies on vaimon pää”. Efes. 5:23.
1 Kor.14:34-35. oleva opetus näyttäisi pintapuolisesti katsottuna todella opettavan, että naisten on täysin suljettava suunsa uskovien kokouksessa. Mutta jos asia olisi sillä tavalla, niin edellä olevat Paavalin opetukset olisivat selkeässä ristiriidassa keskenään. Silloin Raamatussa todella olisi ristiriitaa. Mutta Raamatussa ei ole ristiriitaa, vaan sitä on ymmärtämättömien omassa käsityskyvyssä.
Tässä tuo kiistaa aiheuttanut Raamatun kohta:
”Ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niin kuin kaikissa pyhien seurakunnissa, olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niin kuin lakikin sanoo. Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa.” 1 Kor.14:34-35.
”Olkoot vaimot vaiti” on todella sen luokan opetus, että mikäli otamme sen irti siinä yhteydessä esitetyistä muista ajatuksista, niin meidän tosiaan on kiellettävä vaimoja puhumasta kokouksissa. Mutta siis, tähän sisältyy suurempi kokonaissanoma:
Ko. puhumiskiellossa on oltava kysymyksessä joku muunsisältöinen puhuminen kuin esim. armolahjojen toiminta, rukoileminen, profetoiminen, laulaminen jne… Nämähän ovat selvästi Raamatun mukaan naisillekin kuuluvia puhumisen alueita kuten olemme edellä todenneet. –
On kysymys naisten puhumisesta mm. kysymyksiä tehden, kuten luimme siitä: ”kysykööt kotonaan omilta miehiltään”. Siinä ei ole kieltoa vaimojen toimimisesta sanan julistajina. … Vaimojen kyselevä puhuminen häiritsi kokousten järjestystä. Raamattu opettaa järjestyksessä tapahtuvaa kokoustoimintaa: ”iloitsen nähdessäni järjestyksen, joka teidän keskuudessanne vallitsee, ja teidän lujan uskonne Kristukseen.” Kol. 2:5. On kokemuksia samankaltaisesta kokousten häirinnästä. Mutta samanlaista häirintää on tapahtunut myös veljien kautta. Kuulijan paikalta he saattavat jopa kesken puhetta alkaa esittää kysymyksiään. Sellainen on usein epäjärjestyksen aiheuttamista. Nainen sekä mies vaietkoon sellaisesta häiriökäyttäytymisestä!
Alkuseurakunnan aikana naimisissa olevien naisten ei ollut soveliasta tehdä kysymyksiä seurakunnan kokouksissa, jossa he siten olisivat tulleet puhujien ja samalla toisten miesten opetettaviksi. Sellainen oli silloisen kulttuurin pohjalla sopimatonta. Mutta tässä ei siis ole kyse pelkästään kulttuuritekijästä. On kysymys osittain myös seurakunnan silloisesta kehittymättömyydestä. Tästä tarkemmin kirjasessani Keskeneräisen kehityksen ajasta valmiiseen Jumalan seurakuntaan.
Korintossa oli siihen aikaan riitaisuutta ja erimielisyyttä uskovien kokouksissa. 1Kor. 3:1-3; 11:17-19 ja 4:6. Vaimoilla oli näin ollen vaara joutua jopa omaa miestänsä vastaan mikäli joku erimielinen olisi vastannut hänen tekemiinsä kysymyksiin, näin aiheuttaen jopa perheriitoja.
Korinton seurakuntatoiminnassa oli mukana myös juutalaisia, joiden kulttuuriin kuului, että vaimon oli häpeällistä olla yleensäkään tekemisissä muiden miesten kanssa. Sellainen tapa ei kuitenkaan ole Raamatun opetusta, vaan kuuluu ihmisten perinnäissääntöihin. Jumalan seurakunnassa olemme kaikki samaa perhettä, ja kaikkien tulee kyetä olemaan tekemisissä toistensa kanssa.
1 Kor. 14:34 –35 on siis kyse naisten häiritsevästä kyselystä kokouksissa. Kreikan kielen sana ”lalein”, josta ko. ”puhua” sana on käännetty, merkitsee puhumista, mutta myös keskustelua. Keskustelut kysymyksineen oli siirrettävä kokousten ulkopuolelle; ja vaimojen tuli esittää kysymykset kotona omille miehilleen.
Siihen aikaan naiset olivat myös useimmiten lukutaidottomia. Miehet taas oppivat kirjoitus- ja lukutaidon jo lapsuudessaan ja voivat yleisesti toimia seurakunnan opettajina. Alkuseurakunnan kokouksissa oli tapana lukea pyhiä kirjakääröjä. Kirjoituksia tuntemattomilla naisilla ei näin ollen ollut mitään annettavaa kokouksissa.

On siunaavaa tutkia Raamattua sen alkulähtökohdista käsin. Tästä voimme ottaa esimerkiksi sen aikaiseen kulttuuriin kuuluvan jalkojen pesun. Joh.13:5,14,15,16,17 ja 1 Tim.5:9,10. Palvelijoiden tehtävänä oli pestä isäntäväen ja vieraiden jalat. Jeesus nöyrtyi palvelijaksi pestessään opetuslastensa jalat.
Siinä yhteydessä Hän antaa jalkojen pesun ehdottomaksi käskyksi seuraajilleen: ”Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat … … Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette.” Joh.13:14,17. Emme kuitenkaan tee niin!!! Miksi?
Tiedämme, että tänä aikana jokainen pesee itse kotonaan jalkansa. Meidän eteisissämme ei ole palvelijaa, pesuvatia ja pyyhettä vieraiden jalkojenpesua varten. Miksi? Koska sellaiselle käytännölle ei ole tarvetta. Alkuseurakunnan aikana jalat likaantuivat hiekkaisilla poluilla. Asunnot olisivat likaantuneet ellei jalkoja olisi pesty. Nykyisin riisutaan kengät jaloista.
Kuitenkin silloinen  jalkojen pesun käytäntö pitää edelleen sisällään saman opetuksen palvelijan asemasta. Siinä mielessä ”pesemme edelleenkin toistemme jalat”, jonka merkitys on, että palvelemme nöyrästi toisiamme.
Toinen muinaiseen kulttuuriin kuuluva asia oli miesten tervehtiminen toisiaan ”pyhällä suunannolla”. Mm. Room.16:16; 2 Kor.13:12; 1 Piet.5:14. Miesten keskinäinen suutelu ei mitenkään voisi olla sopivaa esim. meidän aikamme homo-Suomessa.

Hyvän vaimon ominaisuudet:
Hyvän vaimon tehtäviin kuuluu, että ”hänen huulillaan on lempeä opetus”. Snl. 31:26.
Myös Timoteus oli oppinut pyhät kirjoitukset äidiltään ja isoäidiltään, naisilta. 2 Timot.3:15 ja 1:5. Nuo naiset olivat lukutaidon hallitsevia harvinaisia naisia.
Myös aviopari Akylas ja Priskilla toimivat yhdessä sanan julistajina. He yhdessä opettivat juutalaiselle Apolloksellekin ”tarkemmin Jumalan tien”. Apt. 18:26.
Vaimojen tulee olla ”hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja…”  Tiitus 2:3-5.
Maria, Jeesuksen äiti, profetoi ja kiitti Jumalaa julistaen Voimallisen suuria tekoja. Luuk.1:46-55. Tuo naisen puhe on edelleen meitä siunaavaa Jumalan Sanaa? Oliko Maria hyvä vaimo julistaessaan Jumalan suuria tekoja?
Tunnettu asia on Jeesuksen ilmestyminen ensin naispuolisille opetuslapsilleen. Näille naisille enkelit antoivat kehotuksen mennä julistamaan ilosanoma Jeesuksen ylösnousemuksesta ”opetuslapsille ja Pietarille”. Markus 16:1-11.
”Ja hänellä (Filippuksella) oli neljä tytärtä, neitsyttä, joilla oli profetoimisen lahja.” Apt.21:9.
Näin voimme todeta, että Jeesuksella oli ja on suuri joukko naisopetuslapsia. Apt.1:14; 9:36 ym.. 2 Moos.15:20.
Vanhan Testamentin kertomat naissankarit ovat oma lukunsa. Katso mm. Tuomarien kirjan luvut 4 ja 5, joissa kerrotaan ”sotasankarinainen” Deborasta: ”Minä lähden sinun kanssasi; mutta kunnia siitä retkestä, jolle lähdet, ei tule sinulle, vaan Herra on myyvä Siiseran naisen käsiin.” Tuom.4:9.
Naisprofeetta Huldan puheet olivat arvostettua Jumalan sanaa. 2Kun.22:13-20.
Mutta kielteisenä esimerkkinä huomioimme myös kuningas Ahabin vaimon, Iisebelin. 1Kuning. kirjan luvut 19 ja21. Ilm. 2:20. Sellaisilta Iisebeleiltä Jumala varjelkoon seurakuntansa.

Miesten ei siis pidä kukkoilla seurakunnassa, vaan sisaria tulee kunnioittaa kaikissa heidän saamissaan tehtävissä. He ovat saman armon perillisiä kuninkaallisen papiston sananjulistajina. Mutta on muistettava Raamatun opetus luomisjärjestyksestä, että ”kukin vaimo olkoon miehelleen alamainen, kuten sopii Herrassa!” Kol.3:18.

Seurakunnan kaitsijaveljille sanotaan:
”Kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen. Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi.” 1Piet.5:2-6.

Naiset voivat olla myös seurakuntaviroissa, esim. evankelistoja tai seurakuntapalvelijoita (=diakon) yhdessä veljien kanssa. Efes.4:11; Apt. 6:1-7 ja Room.16:1-2. Huomioi tässä yhteydessä myös Filip.1:1 ja 1 Timot.3:8-13. –
Seurakuntapalvelijan virka sopiikin naisille erityisen hyvin. Jumala on alun pitäen luonut naiselle ominaisuuden auttaa ja palvella. ”Mutta Joppessa oli naisopetuslapsi, nimeltä Tabita, … Hän teki paljon hyviä töitä ja antoi runsaasti almuja.” Apt.9:36; 1 Moos.2:18. Paavali kehotti sisaria, ”Euodiaa ja Syntykea”, ja neuvoi uskovia olemaan ”näille vaimoille avullinen, sillä he ovat taostelleet minun kanssani evankeliumin hyväksi”. Filip. 4:2,3.
– Naisten tulee rohkeasti pysyä omassa tehtäväalueessaan voittamassa sieluja tai olemalla seurakuntapalvelijoina ja evankelistoina julistamassa Jumalan suuria tekoja ym. ”julistaaksenne sen jaloja tekoja, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa.”
Vertaa Gal. 5:10: ”… mutta teidän häiritsijänne saa kantaa tuomionsa, olkoonpa kuka hyvänsä”.

VANHIMMAT JA OPETTAJAT SEURAKUNNASSA.
Pelkästään veljille kuuluvia tehtäviä ovat seurakunnan kaitsijan, paimenen, vanhimman eli johtajan tehtävät (= saman tehtävän eri nimityksiä). Paimen on ”yhden vaimon mies” (1 Tim. 3:2), ei nainen.
Veljille sanotaan näin: ”Jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton yhden vaimon mies.” 1 Tim.3:1-2. Veljille on siis hyvä asia pyrkiä paimenen tehtävään. Tosin siinä on huomioitava myös Jaakob 3:1-2 ja Tiitus 1:5-11. ”Mutta heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.” 1 Tim. 3:10.

Sisaret voivat olla puhumassa seurakunnassa hyväksyttyjä Raamatun oppeja Hengen ilmoituksen mukaan. Mutta Efes. 4:11. mukaisessa opettajan seurakuntavirassa voivat toimia vain veljet, jotka valvovat, että opetus seurakunnassa tapahtuu apostolisen opin mukaisesti. Apt. 2:42. Veljet ovat Pyhän Hengen asettamia johtavia sanan opettajia eri oppiasioiden suhteen sekä kurinpidollisten ja järjestyksen toimissa. Sellaiset tehtävät edellyttävät osittain ”hallitsemisen” lahjaa. 1 Kor.12:28. Ne eivät siksi sovi sisarille, jotka ovat ”heikompia astioita”. 1 Piet.3:7. Sananopettajan virassa olevien veljien tulee siis valvoa, että seurakunnassa kaikki veljet ja sisaret opettavat raamatullista oppia.
Sisaretkin voivat siis osallistua Kol.3:16. mainittuun sanan ”opettamiseen”: ”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.”
Tuohon ”opettamiseen ja neuvomiseen” kuuluu myös armolahjojen käyttö kokouksissa, mm. profetoiminen (1Kor.14:3), siis puhuminen.
Raitishenkisten sisarten tulee myös olla mukana rukouspalveluun liittyvissä tehtävissä.  ”Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina.” 1 Piet.4:10.
Mitä tahansa kukin on saanut sellaista, jota voidaan käyttää seurakunnan rakentumiseksi, sitä tulee käyttää! Jumalalta saadut tehtävät ovat niitä ”leivisköjä”, joista Jeesus opetti Matt.25:14-30.
Evankelista evankelioi. Puhuja puhuu. Johtaja johtaa. Laulaja laulaa. Soittaja soittaa. Kirjoittaja kirjoittaa. Evankelista evankelioi. Jne.
”Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi.” 1 Kor.4:2.
”Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä.” Luuk. 16:10.
Kaikille uskoville pätevä opetus löytyy Siirak 3:22-24: ”Mikä sinun tehtäväksesi on suotu, sitä ajattele! … Mikä on tehtäviesi ulkopuolella, siihen älä sekaannu. Sillä suuri luulo omasta itsestään on eksyttänyt monet.”

Tahdommehan yhdessä rakentaa Jumalan seurakuntaa Hänen alkuperäisen suunnitelmansa mukaan? –
Jeesus kutsuu jokaista omaansa tähän pyhään ja kalliiseen tehtävään rukoilemaan, rohkaisemaan, innostamaan ja neuvomaan toinen toistaan, kukin saamansa armoituksen mukaan? Näin Karitsan morsian valmistuu Ylkänsä tulemukseen. Ilm. 21: 2, 9.
Jokaisella paikkakunnalla on vain yksi Jumalan perhe. Efes.2:19-22, Hänen seurakuntansa. Tätä perheyhteyttä meidän kaikkien tulee yhdessä hoitaa ja vaalia, ”että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan”. 1 Kor.12:25.

LOPPUKEHOTUS, uskossa olevat veljet ja sisaret:
”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.” Kol.3:16.
”Sen tähden kehottakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, niin kuin teettekin.” 1 Tes. 5:11.
”Lopuksi, veljet, iloitkaa, tulkaa täydellisiksi, ottakaa vastaan kehotuksia, olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” 2 Kor.13:11.

”Sillä niin kuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itse kukin olemme toistemme jäseniä; ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on; jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan; jos kehottaa, niin kehottamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten.” Room. 12:4-8.
_______________