Miten sinä löydät kutsumuksesi?

JUMALAN TYÖN ALKU
Kaiken hengellisen toiminnan alkulähtökohta on Jeesuksen sovintoverellä puhdistettu Jumalaa rakastava ihmissydän. ”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” Snl. 4:23. Jumalalla on suunnitelma jokaista ihmistä varten. Sinäkin voit olla varma, että olet valittu johonkin Jumalan työtehtävään, jos olet ottanut vastaan Jeesuksen syntiesi sovittajaksi ja elämäsi Herraksi.  Olet nöyrtynyt ja saanut syntisi anteeksi ja sinulla on näin ollen puhdas sydän. Näin olet tullut sisälle Jumalan suunnitelmaan. Hän alkaa kasvattaa sinua seurakunnan yhteydessä. Ensin on pienten alkujen päivä. Ja nöyrällä mielellä oleville aukenee yhä uusia ja suurempia tehtäviä ja niiden mukana lisää siunauslähteitä: ”Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä.” Luuk. 16:10. Jumalan tehtävät alkavat pienestä alusta. ”Kuka pitää halpana pienten alkujen päivän..” Sak. 4:10.”Sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.” 1 Kor. 1:28,29.
Hän itse on räätälöinyt jokaiselle tarkalleen sopivan tehtävän. Eikä ole meidän asiamme vakuuttaa ihmisille ja seurakunnalle, että Jumala on kutsunut meidät työhönsä. Jos meillä on Jumalan kutsu tehtävään, se tulee kyllä tunnetuksi. Se huomataan seurakunnassa. Olemme kaikki kutsutut kertomaan ihmisille Jeesuksesta, mutta meitä ei ole kutsuttu kertomaan itsestämme ja muka ”mahtavasta” tehtävästämme tai erinomaisuudestamme. Tahdomme tehdä työmme sillä motiivilla, että kaikki katselisivat Jeesusta, ettemme ole fariseusten kaltaisia, joista sanottiin, että ”kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat.” Matt. 23:5. Rukoillen onnistumme. Jer. 31:9.

”Ja Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme Häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa …” Efes. 4:11-16. Viiden tehtävän lisäksi on vielä diakonin eli seurakuntapalvelijan virka. Apt. 6:1-7. Room. 16:1-2. Filip. 1:1.
Mutta työmme ei rajoitu vain viiteen tehtävään: ”Sillä niin kuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itse kukin olemme toistemme jäseniä; ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on; jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan; jos kehottaa, niin kehottamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten.” Room. 12:4-8.
Siinä on kolme harvemmin mainittua tehtävää, joihin Pyhä Henki myös tahtoo kutsua veljiä sekä sisaria: Kehottamisen lahja. Antamisen lahja. Laupeuden harjoittamisen lahja.

Armolahjoja on Raamatussa mainittu suuri määrä. Tässä yleisimpiä Pyhän Hengen jakamia armolahjoja:
”Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama; ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama. Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi. Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksi tekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä. Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niin kuin tahtoo.” 1 Kor. 12:4-11.
Tehtäviä on siis todella paljon. Sen tähden ”rukoilkaa elon Herraa, että Hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa!” Matt. 9:37,38.

On myös monia niin sanottuja armoituksia, luontaisia ominaisuuksia, jotka uskoon tulon jälkeen aktivoidaan ja päivitetään Jumalan valtakunnan hyödyksi. Sellaisia voivat olla esim. erilaiset taiteelliset kyvyt, kuten musikaalisuus. Joskus oppineisuuskin saattaa olla armoitus: ”Jokainen kirjanoppinut, joka on tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi, on perheen isännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa.” Matt. 13:52.
Rukoile Jesajan sanoin: ”Katso, tässä minä olen! Lähetä minut!” Jes. 6:8.
Meille on ilo kuulla, kun uskossa oleva tarjoutuu työhön: > ”Minäkin tahtoisin osallistua seurakunnan työhön.” – Ja varmasti tekevälle löytyy tekemistä. On siivousta, kahvinkeittoa, tiskausta yms. avustamista!!!

PALVELIJOITA
KAIKKIIN seurakunnan tehtäviin liittyy palvelijan ominaisuus. Herrana hallitsemista ei pidä esiintyä! Jumalan seurakunnassa on vain yksi Herra! Hän on Jeesus! 1 Piet. 5.  Toimintamme tapahtuu Hänen herruudessaan.
Tehtävät odottavat. Mutta miten pääsemme siihen sisälle? – Oikea vastaus on, että Jumalan työn alku on oikea mielenlaatu: ”Olkoon teillä se mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli…joka nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti.” Filip. 2:5-8.
Seurakuntavirat eivät ole suuruutta etsivien ja mahtailevien saatavilla. Jos joku etsii korkeita virka-asemia, ei hän tule löytämään etsimäänsä Jumalan seurakunnasta:
”Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina. Jos joku puhuu, puhukoon niin kuin Jumalan sanoja; jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, minkä Jumala antaa…” 1 Piet. 4:10,11.
Siinä on mainittu erääksi palvelutehtäväksi puhujan lahja. Mutta Pyhä Henki voi käyttää puhujana myös uskovaa, joka ei ole saanut varsinaista puhujan armoitusta. Voimme saada määrätyissä tilanteissa oikeita sanoja, kun vain avaamme suumme puhumaan Jumalan kunniaksi. Matt. 10:19-20. ”Avaa suusi, niin minä sen täytän.” Ps. 81:11. Mutta kaikki eivät ole puhujia.
Samoin kuin Jumala voi käyttää puhujana uskovaa, joka ei ole saanut puhujan armoitusta, voi Hän antaa omiensa profetoida ilman varsinaista profetoimisen lahjaa: ”Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta.” 1 Kor. 14:31. Profetoiminenhan on puhumista ”ihmisille rakennukseksi ja kehotukseksi ja lohdutukseksi.” 1 Kor. 14:3.

Lopunajassa Jumalan seurakunta toimii Kristuksen mielenlaatuun nöyrtyneiden veljien johdolla, jotka eivät etsi suuria etuasemia ja maallista valtaa tai loistoa. He tuntevat tosiasian, ettei kenelläkään ihmisellä ole kerskaamista omasta kykenevyydestään hengellisissä asioissa. Lopunajan seurakunnan työntekijät ovat useinkin sellaisia, ”jotka ovat kaikkensa menettäneet” ja joiden joukossa ”ei ole … montaa mahtavaa, vaan sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole..!” 1 Kor. 1:22-29. Oikeat kristityt tyytyvät alhaisiin oloihin. ”Tyytykää alhaisiin oloihin!” Room. 12:16. ”.. ei etsi omaansa..” 1 Kor. 13:5. Näistä ominaisuuksista jokainen voi tunnistaa vilpittömät Jumalan palvelijat, joiden sydämissä on Jumalan rakkaus! Joh. 13:34-35.

Rahanahneet eivät ole soveliaita Jumalan seurakunnan virkoihin.
”Ja huomatessaan, kuinka kutsutut valitsivat itselleen ensimmäisiä sijoja, Hän puhui heille vertauksen ja sanoi heille: ”Kun joku on kutsunut sinut häihin, älä asetu aterioimaan ensimmäiselle sijalle; sillä, jos hän on kutsunut jonkun sinua arvollisemman, niin hän, joka on sinut ja hänet kutsunut, ehkä tulee ja sanoo sinulle: ’Anna tälle sija’, ja silloin sinä saat häveten siirtyä viimeiselle paikalle. Vaan kun olet kutsuttu, mene ja asetu viimeiselle sijalle, ja niin on se, joka on sinut kutsunut, sisään tullessaan sanova sinulle: ’Ystäväni, astu ylemmäksi.’ Silloin tulee sinulle kunnia kaikkien pöytäkumppaniesi edessä. Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.” Luuk. 14:7-11.
Tehtävät tulee aloittaa oppilaan paikalta!


Raamatullinen tehtäviin asettaminen
Hengellisten tehtävien saamisessa on ymmärrettävä ja huomioitava seurakuntamme alkuajan asetelmat:
Jeesus valitsi itselleen ensin 12 opetuslasta, joista sitten tuli Jumalan seurakunnan ensimmäiset apostolit. Seurakunta perustettiin Golgatan ristillä, jossa Jeesus sovitti ihmiskunnan synnit verellään ja kuolemallaan. Seurakunnan jäsenmäärä oli alussa noin 120 opetuslasta. Apt. 1:15. He kaikki saivat Pyhän Hengen kasteen helluntaipäivänä Jeesuksen ristintyön ja ylösnousemuksen jälkeen. Apt. 2:1-6. Siitä alkoi uusi liitto Jeesuksen veressä. Muuta seurakunnan perustamista ei meille ole opetettu. Ja tälle Jeesus-perustalle alettiin rakentaa elävän Jumalan seurakuntaa, joka on ”totuuden pylväs ja perustus” (1 Tim.3:15), koska sitä rakennetaan ”apostolien ja profeettain perustukselle, kulmakivenä itse Kristus Jeesus”. Efes. 2:19-22. Tämä mainittu apostolien perustus tarkoittaa ensimmäisten apostolien aloittamaa seurakuntatoimintaa ja opetusta, johon kaikkien myöhemmin uskoon tulleiden tulee pitäytyä. He saivat oppinsa itse Jeesukselta: ”kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?” Hebr. 2:3-4.
Me tunnustaudumme samaan apostoliseen uskoon! Tämä on todellista apostolista seurantoa, suksessiota.

Alussa kaikille paikkakunnille levitettiin sama ristillä perustettu Jumalan srk. ja ALKUAJAN apostolien oppi. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Apt. 2:41-42.
Tässä alkuasetelmassa olivat siis seurakunnan keskellä ensin apostolit, sitten tulivat muut seurakuntavirat. Jumalan seurakunnan levitessä uusille paikkakunnille muuttui ainutlaatuisen aloituksen jälkeinen asetelma siten, että ensin tuli ihmisiä uskoon, jotka OLIVAT kasteella käymisensä jälkeen oman paikkakuntansa seurakunta. Jonkin ajan kuluttua uusien uskovien keskuudesta huomioitiin uskovia, jotka Jumala tahtoi siunata tehtäviin. Jumala ei siis kehottanut evankeliumin saarnaajia asettamaan uusille paikkakunnille ensin apostoleja, jotka sitten olisivat olleet kykeneviä siunaamaan muita tehtäviinsä. Ei, vaan ensin tuli ihmisiä uskoon ja he olivat paikallinen seurakunta, jonka keskuudesta Pyhä Henki valitsi ja asetti toimimiehet. Uudestisyntyneet ovat päteviä siunaamaan toisiansa tehtäviin, koska heidät itsensä on siunattu Taivaasta. Meillä toimii siis Taivaasta alkanut seuranto. Kun srk. aloittaa toimintansa, huomaa se aika pian esim. vanhimman virkaan kutsutut veljet. Jumalan kutsu on näkyvää. Ja näin uskovat voivat seurakuntana siunata nuo veljet tehtäviinsä. Mutta on kyllä hyvä kutsua muilta paikkakunnilta vanhimmiksi siunatut veljet siunaamaan ja järjestämään uutta seurakuntaa.


MITEN PAAVALI SAI TEHTÄVÄNSÄ?
Raamatusta löytyy useita esimerkkejä Jumalan tavasta asettaa uskovia palvelukseensa. Se on johdonmukainen ja yhtenäinen linja. Paavali on paras esimerkkitapaus. Hänen tehtävänsä alkamista on hyvä tarkastella:
Jeesus ilmestyi Paavalille Damaskoon johtavalla tiellä! Siellä hän sai ohjeen: ”Nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän.” Apt. 9:6.
Jeesus ei siis antanut Paavalille tehtävää ilmestyessään hänelle Damaskon tiellä, vaan kehotti: ”Mene kaupunkiin, niin siellä sinulle ilmoitetaan tehtäväsi!” Kaupungissa Paavali meni seurakunnan yhteyteen. Siellä hänet siunattiin kätten päällepanemisen kautta. Ja hänet kastettiin. Apt. 9:18.
Siunauksen ja kasteen toimitti Ananias niminen opetuslapsi:
”Niin Ananias meni ja astui huoneeseen, pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi: ”Veljeni Saul, Herra lähetti minut – Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit – että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä.” Ja heti putosivat hänen silmistään ikään kuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi synagoogissa Jeesusta, julistaen, että Hän on Jumalan Poika.” Apt. 9:17-20.
HUOM! Paavali ”oli opetuslasten seurassa Damaskossa jonkun aikaa”.
Paavali otti vastaan Kristuksen opin alkeet ja kasvoi kristittynä Damaskon seurakunnassa. Mutta todistamistyö hänellä alkoi heti kääntymyksen, kasteen ja seurakunnassa siunaamisen jälkeen.
Sananjulistajan tehtävän lisäksi Paavalin oli saatava vielä siunaus apostolin virkaan, johon Jeesus oli hänet kutsunut. Siihen tehtävään hänet siunattiin Antiokian seurakunnassa, jossa tuli profetia: ” Pyhä Henki sanoi:
”Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut.” Silloin he paastosivat ja rukoilivat ja panivat kätensä heidän päällensä ja laskivat heidät menemään. Niin he Pyhän Hengen lähettäminä menivät..” Apt. 13:1-4. Huomaatko? – Seurakunta oli koolla. Pyhä Henki kutsui siellä Paavalin julkisesti seurakuntavirkaan. Jumalan seurakunta sai tuon profetian kautta varmuuden Jumalan valinnasta ja siunasi Paavalin toteuttamaan Jumalan kutsua ”Pyhän Hengen lähettämänä”. Tätä taustaa vasten ymmärrämme Gal. 1:1. merkityksen: ”Paavali, apostoli, virkansa saanut, ei ihmisiltä eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta ja Isän Jumalan, joka on Hänet kuolleista herättänyt.” Näin Pyhä Henki toimii! Ja Hän toimii edelleen samalla tavoin: Ihminen tulee uskoon. Hänet siunataan ja kastetaan seurakunnan toimesta. Myöhemmin sitten seurakuntalaiset huomaavat Jumalalta saadut armoitukset ja tehtävät, joihin seurakunta siunaa hänet. Tällä tavalla saamme astua sisälle Jumalan suureen työhön Herran elopellolla. Ja näin meidät asetetaan työmiehiksi ”elonkorjuuseen”. Matt. 9:37,38.

Ihminen tulee uskoon. Hänet siunataan sekä kastetaan seurakunnan toimesta. Uskossa kasvaminen alkaa. Ja myöhemmin seurakuntalaiset sitten huomaavat mahdolliset armoitukset ja tehtävät, joihin seurakunta siunaa hänet.


KERTAUSTA
Paavali ei kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä, vaan otti vastaan Kristuksen opin alkeet ja alkuopetuksen Damaskon seurakunnassa, jossa Pyhä Henki johdatti uskovia: ”oli opetuslasten seurassa Damaskossa jonkun aikaa”. Apt. 9. Pyhän Hengen voitelu alkoi siis opettaa Paavalia tuleviin suuriin tehtäviin [b]seurakuntayhteydessä. 1 Joh. 2:27. Siellä hän tuli Jumalan opettamaksi! ”Ja kohta hän saarnasi synagoogissa Jeesusta … ” Apt. 9:19- 20, 23. Tämän jälkeen Paavali matkusti oleskelemaan Arabiaan (ehkä lepäämään?). Sieltä hän palasi Damaskoon. Kolmen vuoden kuluttua hän matkusti Jerusalemiin tapaamaan apostoleja. Gal. 2.
Jonkin ajan päästä Paavali lähti Jerusalemista kotikaupunkiinsa Tarsoon. Apt. 9:30. Sieltä Barnabas haki hänet Antiokiaan. Ja Antiokiassa alkoi Paavalin varsinainen maailman kiertolaisen elämä lähetyssaarnaajan tehtävässä. Apt. 13.
Jos luet yhteenvetona Paavalin kääntymyksen ja tehtävään siunaamisen Apt.9, 22, 26. sekä Gal. 1. luvuista, niin huomaat seurakuntayhteyden suuren merkityksen Paavalin elämässä ja tehtävissä. Myöhemmin hän itsekin opetti seurakuntayhteyden välttämättömyyttä uskoville. Mutta tämä totuus ei ole sovellettavissa ihmisperusteisiin ”seurakuntiin”. On kysymys raamatullisesta seurakuntayhteydestä!!! Jokainen uskoon tulluthan kuuluu Jumalan seurakuntaan uskoon tulemisensa perusteella. Seurakuntaan kuuluminen on yhtä kuin kuulua Jeesukselle. Seurakuntaan kuuluminen ja sen yhteydessä oleminen on kaksi eri asiaa. / On täysin epäraamatullinen käsite, että uskossa oleva muka voisi olla seurakuntaan kuulumaton. Nimen kuuluminen johonkin jäsenkortistoon ei ole samaa kuin elävän Jumalan seurakuntaan kuuluminen. 1 Kor. 12:27. Toinen asia on olla yhteyden ulkopuolella. Yhteydestä voi erottaa (1 Kor. 5:9-13), ei seurakunnasta.

Paavalin rohkeus ja innokkuus lisääntyi uskossa kasvamisen myötä. Mutta myös hänen taidollisuutensa lisääntyi. Näin on tapahduttava meilläkin.
Snl. 19:2. / Snl. 2:1-11. Paavali ei ainoastaan saanut itselleen tehtäviä, vaan sai myös opettaa, neuvoa ja siunata muitakin Jumalan työtehtäviin. 2 Tim. 1:6. / 1 Tim. 15:58.


Alkuajan seurakunnat toimivat jokaisella paikkakunnalla järjestäytyneinä, virkoineen ja selkeine rajoineen. 1 Kor. 1:2. 1 Tes. 2:14. Tiit. 1:5. Uskovat eivät olleet hajallaan. Tehtävät ja armolahjat saatiin uskovien yhteydessä ja niitä käytettiin yhteiseksi rakentumiseksi. Alkuseurakunnat olivat Jumalan seurakuntia puutteistaan ja suuristakin vioistaan huolimatta; mm. Korinttossa oleva Jumalan seurakunta: ”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Nimeä kaikissa paikkakunnissa…” 1 Kor. 1:2 /
He ottivat vastaan ojennusta ja tekivät parannuksen virheistään sekä ottivat vastaan uutta opetusta Jumalan asettamien palvelijoiden kautta. 1 Kor. 5:1. 11:17-22. 2 Kor. 7:8-10. Siksi heidän keskuudessaan toimivat kaikki armolahjat. 1 Kor. 1:7.
Korinttolaiset ojentautuivat siihen toimintamalliin, joka oli ja on edelleen Jumalan tahto. Pyhä Henki toimi silloin 12. apostolin lisäksi mm. Paavalin, Apolloksen sekä Akylaan ja Briskillan kautta. 1 Kor. 3.

ERIKOISVIRAT
Jeesuksen 12 opetuslasta, apostolia, olivat siis Jeesuksen itsensä asettamia erikoisvirassa olevia seurakunnan aloittajia. Myös Paavali oli kristinuskon alkuvaiheen aikana ainutlaatuinen mies pakanain apostolina. ”Teille, pakanoille, minä sanon: Koska olen pakanain apostoli, pidän minä virkaani kunniassa.” Room. 11:13.
Jumala johdatti alkujaan seurakuntansa toimimaan ”ulkopuolelle leirin” Hebr. 13:13. Olemme edelleen samalla tiellä. Eikä meitä siksi voi verrata tämän maailman kanssa yhtyneisiin uskonsuuntiin …
= ”He puhuivat Jerusalemin Jumalasta niin kuin muiden maiden kansain jumalista, jotka ovat ihmiskätten tekoa.” 2 Aikak. 32:19. Samoin ovat kaikki tämän ajan kirkkokunnat ihmiskätten tekoa. Jumalan seurakunta ei ole ihmisten tekoa, ja sen omistaja on yksin Jumala.


Jos joku mainostaa itseään profeettana tai apostolina, tms., mutta häntä ei ole seurakunnassa siunattu tehtävään, ei hän ole vielä valmis. Hänet tulee ohjata seurakuntaan, jossa havaitaan hänessä mahdollisesti oleva Jumalan kutsu tehtävään. Siellä hänet siunataan virkaansa. 2 Kor. 11:14-15.
”Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi.” Ilm. 2:2. Sellaiset ovat ”julmia susia” (Apt. 20:29-30), jotka hajottavat seurakuntaa. Joh. 10.

Seurakuntavirat eivät ole kenenkään itse otettavissa: ”Ei kukaan sitä arvoa itselleen ota, vaan Jumala kutsuu hänet niin kuin Aaroninkin. Niinpä Kristuskaan ei itse korottanut itseänsä ylimmäisen papin kunniaan…” Hebr. 5:4-5.


SEURAKUNNAN KAUTTA TAPAHTUVA TYÖ.
Alkuaikana kaikki toiminta ohjattiin tapahtuvaksi seurakunnan kautta. Ja se on edelleen voimassa oleva Raamatun opetus. Pyhä Henki ohjaa srk.n toimintaa vanhimpien alaisuudessa. Katso 1 Piet. 5:1-5/ Hebr.13:17 ja 1 Tes. 5:12-13 sekä 1 Tim. 5:17-19. –
Tiitus 1:5. mukaan vanhimpia tulee asettaa kullekin paikkakunnalle, ”yksi ruumis” –periaatteella toimivaan seurakuntayhteyteen. Ef. 4:4. Vanhimmat ym. vastuuhenkilöt sitten siunaavat tehtäviinsä esim. apostolin viran saaneet. Apt. 13.
Alussa yhdellä paikkakunnalla oli vain yksi seurakunta, johon luettiin kuuluviksi kaikki saman paikkakunnan uskossa olevat ja seurakunnan toimesta kastetut kristityt. Yksi srk. – Tämän Jeesuksen verellä lunastetun jäännösseurakunnan yhteen kokoaminen on kaikkien tehtäviemme eräs suuri tarkoitus!

Näin opettaa Raamattu:
”Ja me lähetämme hänen kanssaan veljen, jota evankeliumin julistamisesta kiitetään kaikissa seurakunnissa ja jonka seurakunnat vielä sen lisäksi myös ovat valinneet matkatoveriksemme viemään tätä rakkauden lahjaa, … . …
… meidän veljemme taas ovat seurakuntien lähettiläitä, ovat Kristuksen kunnia. Kun te siis osoitatte heille rakkauttanne … , niin teette sen seurakuntien edessä.” 2 Kor.8:18,19,23,24. –
Jokaisen kristityn tulee olla ”seurakunnan lähettiläs” ja kehottaa kaikki mukaan yhteiseen raamatulliseen seurakuntatoimintaan. Ef. 2:19-22; 4:16.
Jumalan seurakuntatoiminta tulee aloittaa jokaisella paikkakunnalla, jossa se ei vielä toimi tässä tarkoitetulla yhteyden periaatteella. Seurakunnan päätoimintamuoto tulee olla lähetyskäskyn toteuttaminen! Mk.16:15. Matt. 28:18-20. = Ihmiset uskoon ja kasteelle sekä opetuksen piiriin.

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

RAHA-ASIA

”Tiedättehän tekin, filippiläiset, että evankeliumin alkuaikoina, kun lähdin Makedoniasta, ei mikään muu seurakunta kuin te yksin käynyt minun kanssani tiliyhteyteen annetusta ja vastaanotetusta. … .” Filip. 4:15–17.
Rahan käyttöäkin siis valvottiin alistumalla ”tiliyhteyteen annetusta ja vastaan otetusta!” Yhteisesti hyväksytty käytäntö muodostui selkeäksi opiksi kaikilla paikkakunnilla. 1 Kor. 16:1,2. Uhraaminen on eräs tärkeä yhteinen tehtävämme.

Raha-asiasta on opetusta mm. Apt. 6. 1 Kor. 9. ja 16:1-4.
2 Kor. 8-9; Room.16:17-18. Filip.3:18-19. Uhraamme iloiten varoistamme oman paikkakuntamme seurakunnan työhön, jota tehdään Kristuksen ruumiin periaatteella uskonsuuntien ulkopuolella. Näin rahaliikennekin taas ohjautuu tapahtumaan oman paikallisen ja järjestäytyneen Jumalan seurakunnan kautta. ”Kannamme kortemme yhteiseen kekoon.” ”Puhallamme yhteen hiileen!” – Tämä on Raamatun opetus, johon Pyhä Henki johdattaa ja johon jokaisen kristityn tulee sitoutua. – Hebr.10:25. Kol. 2:19. Ef. 4:16.

”Minua ilahutti suuresti, kun veljet tulivat ja antoivat todistuksen sinun totuudestasi, niin kuin sinä totuudessa vaellatkin. Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni vaeltavan totuudessa. Rakkaani, sinä toimit uskollisesti kaikessa, mitä teet veljien, vieläpä vieraittenkin hyväksi. He ovat seurakunnan edessä antaneet todistuksen sinun rakkaudestasi; ja sinä teet hyvin, kun autat heitä eteenpäin heidän matkallaan, niin kuin Jumalan edessä arvollista on. Sillä Hänen Nimensä tähden he ovat matkalle lähteneet eivätkä ota pakanoilta mitään. Me olemme siis velvolliset ottamaan semmoisia vastaan, auttaaksemme yhdessä totuutta eteenpäin.” 3 Joh/3-8.

”Pietari kiersi kaikkien luona..” Apt. 9:32.
Jos joku uskova tulee esimerkiksi Turkuun aikomuksenaan tehdä työtä meidän parissamme, on hänen ensin tultava seurakunnan yhteyteen, jossa seurakunnan johtoryhmä arvioi hänet. Otamme yhdessä rukoillen selvää tulokkaan tehtävästä, ja mahdollisesti sitten siunaamme hänet tehtäväänsä. Kaikki tulee siis koetella. ”Heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.” 1 Tim. 3:10. Näin asia etenee oikeassa ja pyhässä järjestyksessä. Tämä on raittiuden Hengen mukaan vaeltamista. – Kiitos Jumalalle Hänen sanomattomasta armostaan ja lahjastaan, seurakunnasta! Aamen.
On siis muistettava tämä opetus: ”Heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.” 1 Tim. 3:10.


Paimenen tehtävät

Paimenen virkaa nimitetään eri termeillä: johtaja, vanhin, kaitsija, paimen.
Nuo saman paikkakunnan paimenet yhdessä ovat paikallisten uskovien vanhimmisto. Ja HUOM! Vanhimmistolla ei ole muuta johtajaa kuin toinen toisensa ja Jeesus. Mutta seurakunnan johtajat ovat keskinäisessä nöyryydessä toisilleen alamaisia ja opettavat sekä ottavat vastaan opetusta toisiltaan. Raamattu ei tunne ns. yhden johtajan virkaa. Uskonsuuntien virkapappeuskoneisto on kaukana Raamatun opetuksesta.

”Minulle tuli tämä Herran sana: ”Ihmislapsi, ennusta Israelin paimenia vastaan, ennusta ja sano heille – paimenille: Näin sanoo Herra, Herra: Voi Israelin paimenia, jotka ovat itseänsä kainneet! Eikö paimenten ole kaittava lampaita? Te olette syöneet rasvat, pukeneet päällenne villat, teurastaneet lihavat; mutta ette ole kainneet laumaa, ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita, vaan te olette vallinneet niitä tylysti ja väkivaltaisesti. Ja niin ne ovat hajaantuneet paimenta vailla ja joutuneet kaikkien metsän petojen syötäviksi – hajaantuneet ne ovat.” Hes.34:1-5.
Paimenten ensimmäinen ja merkittävin tehtävä on siis koota Jumalan lapset yhdeksi seurakunnaksi sekä sitten kaita heitä pysymään koossa. Lampaiden hajaantuminen eri uskonnollisiin karsinoihin on apostolisen ajan jälkeisten ”julmien susien” aikaan saannosta (Apt. 20:29-30), huonon kaitsennan tulos.

Hajaantuminen johtuu yhä paimenten yhteisvastuullisesta laiminlyönnistä, sekä myös osin johtajien suuresta tietämättömyydestä seurakunta-asiassa, ja tottelemattomuudesta. Paimenet eivät ole hyväksyneet Raamatun opettamaa suoraa totuutta YHDESTÄ paikallisseurakunnasta jokaisella paikkakunnalla. Sisimmässään jokainen kuitenkin tietää, ettei Jumalan tahto ole milloinkaan ollut seurakunnan jakaantuminen eri uskonsuunniksi. Raamattu opettaa kaikissa kohdin Jumalan tahdoksi yhteyden. Ja tällä yhteyden perustalla me toimimme. ”Kootakseen yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset.” Joh.11:52. Hyvä paimen toteuttaa tätä linjausta. Paha paimen hajottaa. Joh. 10:10,16. Jumalan tahto on omiensa yhteys!
Mitä tuo yhteen kokoaminen käytännön tasolla merkitsee?
”.. vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme Häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.” Ef.4:15-16.
Kaikkien seurakuntatehtävien tarkoitus on auttaa uskovia omaksumaan Jumalan Sanan totuus, että kasvamme (1 Piet.2:2) seurakuntayhteydessä yhteen liitettyinä ja”koossa pysyen”.
Paavali kertoo eksyneistä, jotka eivät tahdo pysyä uskovien yhteydessä: ”eikä pitäydy Häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua.” Kol.2:19. / Juuda 17-21.

Yhteen liittymisen tapahtuessa alkaa uskovien keskinäinen rakkaus toimia käytännön tasolla. Vasta silloin toteutuu Jeesuksen meille antama suurin sekä merkittävin käsky: ”Että rakastatte toisianne niin kuin minä olen teitä rakastanut! Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni..” Joh. 13:34-35. / Joh. 17:23.

Paimenten ja opettajien antama oikea opetus tuo kaikille seurakuntalaisille ”saman mielen ja saman ajatuksen” (1 Kor.1:10) opissa ja elämässä.
1 Tim. 1:3-5 ja 6:3-5.

Apostolien teoissa on kerrottu esimerkillinen tilanne: ”Uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu…” Apt.4:32. Se johtui siitä, että ”he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä”. Apt. 2:42. Seurakunta tulee johtaa taas samanlaiseen tilanteeseen! Se on meille annettujen tehtävien suuri päämäärä.
”Mutta kun Hän tulee, totuuden Henki, johdattaa Hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä Hän puhuu, ei ole Hänestä itsestään; vaan minkä Hän kuulee, sen Hän puhuu, ja tulevaiset Hän teille julistaa.” Joh.16:13.
Paimenten esikuvana on Jumalan seurakunnan Ylipaimen Jeesus! Fil. 2:5.
”Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehotan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.” 1 Piet.5:1-4.

Paimenten tulee kyetä taitavasti ojentamaan myös vastustelijoita (Tiit 1:9-14) voidakseen ohjata sellaisetkin uskovien yhteyteen. 2 Timot. 2:23-26. Joskus se edellyttää ”suun tukkimista” ja ankaraa nuhtelua. Tiit.1: 11,13.

Seurakuntalaisten tulee olla johtajilleen alamaisia:
”Mutta me pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajanne Herrassa ja neuvovat teitä, sekä pitämään heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa keskenänne.” 1 Tes. 5:12-13. 1 Tim. 5:17-19.
”Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen.” Hebr. 13:17.
”Samoin te nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon.” 1 Piet. 5:5.

Jeesus täytti Raamatun lupaukset tulevasta Paimenesta, joka itse kokoaa laumansa ja on sen Paimen. Hes. 34:15-16 ja 23-24 ja 31. Hän on ”SE (luvattu) HYVÄ PAIMEN”. Joh. 10:11. Hän osti itselleen seurakunnan omalla verellään ja kuolemallaan. Hinta oli siis äärettömän kallis. 1 Piet. 1:18,19.
Jeesus tuli luvatuksi Daavid-Hallitsijaksi. Hes. 34:23-24. Jer. 23: 5,6. Hän liitti meidät itseensä. Suuri arvoasemamme on nyt olla Hänessä. Efes. 2:13 Olemme Paimenessamme; siis enemmän kuin vain yhteydessä Häneen! Hänestä virtaa meihin Paimenemme mieli. 1 Kor. 2:16.

Tahdomme ottaa uskonsuunnista tulevat uudet veljet ja sisaret vastaan ystävällisesti ja sitten sävyisästi auttaa heidät irti uskonsuuntien opeista ja tavoista eli baabelilaisuudesta. Mutta meidän on ymmärrettävä, että kun uskoon tullut on vuosikausia imenyt itseensä erilaisia kirkkojen oppeja, uskontunnustuksia ja päiväntunnussanoja yms. alfa-kurssien ja ekumenian saastaravintoa, niin hän ei hetkessä voi päästä siitä eroon. Tarvitaan suurta taidollisuutta ja kärsivällisyyttä. Snl. 19:2.
”Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja. Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään; hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, että tulevat tuntemaan totuuden ja selviävät perkeleen pauloista, joka on vanginnut heidät tahtoansa tekemään.” 2 Tim. 2:23-26.
Yli-Paimenemme ( Hebr. 8:1-2) tehtävänä on pitää pelastamansa lauma koossa. Ja koska me olemme Hänessä, Hänen mielenlaadullaan siunatut, tahdomme tehdä samaa tehtävää Hänen kanssaan. Tässä mielessä kaikki ovat paimenia = yleinen pappeus. 1 Piet. 1:23. / 2:9-10.

”Profeetoissa on kirjoitettuna: ’Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.’” Joh. 6:45. Jumala itse ohjaa meitä toistemme kautta!!! : ”… opettakaa ja neuvokaa toistanne…” Kol. 3:16. Tässä tarkoitettu opettaminen kuuluu kaikille uskoon tulleille, sisarille kuten veljillekin. Tahdomme yhdessä koota Jumalan lapsia yhteen sekä pitää seurakuntaa koossa rohkaisten, opettaen, neuvoen, auttaen. Tämä on siis meidän kaikkien uskossa olevien yhteinen tehtävä! Opettajan virassa olevien veljien tulee valvoa, että opetus on raamatullista.
”On oleva yksi lauma ja YKSI PAIMEN!” Joh. 10:16 ja 11:52. Tuo toteutui Jeesuksen ristintyön jälkeen. Seurakunta oli yhtenäinen Yhden Paimenensa alaisuudessa. Mutta apostolien kuoleman jälkeen tulivat julmat sudet (Apt. 20:29-30), jotka alkoivat perustella omia kirkkojaan. He rikkoivat srk.n ykseyden. Nuo eksyttäjät alkoivat koota Herran omia kirkkoihinsa, joissa keksivät itseään korottavia virkanimityksiä ohi Jeesuksen opetusten. Tuon epäraamatullisen kehityksen johdosta syntyi vähitellen mm. piispanvirka. Nuo aluejohtajat halusivat yhä enemmän valtaa. Tuli vanhimpien johtajia, kirkkoherroja, arkkipiispoja yms. Viimein kehitettiin kaikkien muiden virkojen yläpuolelle Jumalaa pilkkaava paavin virka.
Raamatun opetus yhdestä vanhimmistosta jokaisella paikkakunnalla sivuutettiin. Tiitus 1:5, 1 Piet. 5:1-6. Näin sielunvihollinen sai tuhottua Jumalan seurakunnasta ”pyhäin yhteyden”, jota toistetaan kirkonmenoissa tyhjänä sanahelinänä.

Nyt on tullut aika uudestaan koota seurakunta vain Jeesuksen ympärille, pysymään alkuajan apostolien ja pofeettojen opetuksissa. Efes. 2:19-22.
Seurakunnan johtajan eli vanhimman viran tehtäväsisältö on myös auttaa uskovat pysymään poissa erilaisista uskonsuunnista, jotka rikkovat pyhien yhteyden. /Joh. 17:23.
Joka kaupunkiin tulee asettaa yksi vanhimmisto. ”Että asettaisit, kuten minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat!” Tiitus 1:5; Efes. 4:11-16. Paavali oli tehnyt Jumalan työtä Kreetan saarella olevissa kaupungeissa. Hän jätti työtoverinsa Tiituksen sinne auttamaan uusia seurakuntia. Jonkin ajan kuluttua Jumalan valinta tuli näkyviin joissakin veljissä, jotka olivat alkaneet pitää huolta muistakin. Siitä oli hyvä asettaa sellaiset seurakunnan vanhimmiksi.
Johtajien ja sananopettajien virkoihin kuuluu opettamisen lisäksi valvoa, että kaikkien opetus seurakunnassa (Kol. 3:16) pysyy raamatullisena.


PROFEETAN, OPETTAJAN, JA DIAKONIN VIRAT VANHIMMISTON APUNA

Sananopettajan virka ei ole sama kuin vanhimman virka. Kuitenkin vanhimpien tulee olla taitavia opettamaan (Tiitus 1:9), vaikka heillä ei tarvitse olla opettajan virkaa. Sananopettajan ei myöskään tarvitse olla vanhimman virassa, vaikka he usein olisivatkin siihen kykeneviä. Virassa olevat sananopettajat ovat vanhimmiston apuna samoin kuin apuna ovat seurakuntapalvelijatkin. Nämä virat ovat lähellä seurakunnan johtoryhmää. 1 Tim. 3:8-10. Paavalin Filippiläiskirje on osoitettu ”seurakunnan kaitsijoille ja seurakuntapalvelijoille”. Filip. 1:1. Ja sisariakin asetettiin jo alussa diakonin virkaan. Paavali huomioi Roomalaiskirjeensä kauniissa tervehdyksessä erityisesti seurakunnan palvelijan (diakon), ”sisaremme Foiben”: ”Minä suljen teidän suosioonne sisaremme Foiben, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija (diakon), että otatte hänet vastaan Herrassa, niin kuin pyhien sopii, ja autatte häntä kaikessa, missä hän teitä tarvitsee; sillä hän on ollut monelle avuksi ja myöskin minulle.” Room. 16:1-2.

Myös evankelistan virkaan siunattu on yleensä seurakunnan vastuuhenkilö.
Ja alkuajan seurakunnassa toimi myös profeetan virka. Siitä kerrotaan mm. Apt. 11:27. 13:1. 15:32. Sekin virka kuului seurakunnan vastuunkantajien tehtäväalueeseen. Vertaa Gal. 2:9 ja Ilm.3:12. mainittuihin Jumalan temppelin (seurakunnan) ”pylväskristittyihin”. Efes. 4:11. / 1 Kor. 3:16.

Vastuunkantajien joukossa olivat siis apostolit, profeetat, paimenet, opettajat, evankelistat, seurakuntapalvelijat, ja monet muut, jotka olivat uskollisia ja luotettavia Herran– ja Hänen omiensa palvelijoita! Jumalan seurakunnassa vastuunkantajien joukko on siis laajempi kuin vain pelkkä vanhimmisto. Ja vastuunkantajien ryhmään voi siis osallistua myös niitä Jumalan valtakunnan työntekijöitä, joita ei vielä ole valittu mihinkään seurakuntavirkaan, mutta jotka on havaittu uskollisiksi ja luotettaviksi sekä raitishenkisiksi palvelijoiksi. Näiden seurakunnan toiminnasta vastaavien on hyvä alkaa kokoontua aika ajoin yhteiseen rukoukseen ja neuvonpitoon. Ja tätä vastuullisten kokoontumista voi aloittaa jo silloin, kun on vasta alettu kokoontua Jumalan seurakuntana, vaikka ei vielä ole ketään siunattu tehtäviinsä. Tästä seurakunnan vastuullisten joukosta ei kuitenkaan pidä käyttää nimitystä ”johtoryhmä”, koska naiset eivät ole seurakunnan johtajia, ja heitä kuitenkin voi olla tässä ryhmässä, esim. diakoneita.

Jos sinun paikkakunnallasi ei vielä toimi Jumalan seurakunta, niin ala rukoilla, että Jumala johdattaa teidät aloittamaan. Hän tahtoo johdattaa niin, että seurakunta alkaa toimia Suomen jokaisella paikkakunnalla. Ja jos teillä jo toimii apostolinen seurakunta, niin mene siihen kokosydämisesti mukaan. Kahta seurakuntaa ei voi toimia samalla paikkakunnalla!


TEHTÄVIIN SIUNAAMINEN KÄTTEN PÄÄLLEPANEMISELLA

Oppi kätten päällepanemisesta on eräs Kristuksen opin alkeista. Hebr. 6:1-2. Vanhan Testamentin esikuvien tullessa täyttymykseen, tuli tästäkin asiasta kaikkien Uuden liiton uskovien ”omaisuutta”. ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat … … HE panevat kätensä sairasten päälle ..” Markus 16:15-20. Tämä on kaikkien Uuden liiton pappien oikeus, joita ME kaikki nyt olemme: ”.. te, jotka olette uudestisyntyneet..” / ”te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto”. 1 Piet. 1:23 / 2:9.

Kaikkien seurakuntalaisten tulee oppia siunaamaan toisiaan. ”Siunatkaa, älkää kirotko!” Room. 12:14.
Kaikki ovat siis kutsuttuja siunaamisen suureen tehtävään. Mutta uskovien joukossa olevien epäraittiiden kulkijoiden tähden ei kaikkia voida päästää kokouksissa henkilökohtaisesti rukoilemaan ja laskemaan käsiään ihmisten päälle. Jokainen halukas voi kuitenkin osallistua siunaamiseen omalta paikaltaan rukoillen sydämessään ja vaikkapa kohottamalla pyhät kädet Raamatun opetuksen mukaisesti! 1 Tim. 2:8. Kaikkien on hyvä opetella siunaamisen pyhää mielenlaatua. Myös ehtoollisviinin ja leivän siunaamiseen voivat osallistua kaikki ehtoollistilaisuuteen osallistujat. ”Siunauksen malja, jonka me (osallistujat) siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen?” 1 Kor. 10:16-17.
UTssa asetetaan virkaan, parannetaan, siunataan ja pyydetään armolahjoja kätten päällepanemisen kautta. ja tämä tarkoittaa käden laittamista pään päälle, ei esim. polvea tai olkapäätä ym. kehon kohtia sivellen …
”Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.” Ap. t. 19:6.
”Silloin he paastosivat ja rukoilivat ja panivat kätensä heidän päällensä ja laskivat heidät menemään.” Apt.13:3. 1 Tim. 4:14.
”Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.” Mark. 16:17.
Mutta …
”Älä ole liian kerkeä panemaan käsiäsi kenenkään päälle, äläkä antaudu osalliseksi muiden synteihin.” 1 Tim. 5:22. = Ei pidä siunata synneissä elävää, joka ei ole vielä halukas antamaan elämäänsä Jeesukselle ja tekemään parannusta synneistään! Sehän olisi synnin siunaamista.
Alkuseurakunnassa sairaat paranivat kätten päällepanemisen kautta. Mk. 16:16-20; Apt. 9:12,17,18. Tämä kaikki toimii edelleen samalla tavalla. Mutta rukoiltavan ja rukoilijan on oltava täydessä luottamussuhteessa toisiinsa. Heidän tulee tietää, mistä nyt on kysymys, että kysymys on pyhästä siunaamisesta, jossa Jumalan Henki tahtoo antaa rukoiltavalle jotakin rukoilijan kautta. Ei ole oikein heitellä siunausta sinne tänne kuten helppoheikit myyvät alennusmyyntitavaraa.

Seurakunnan vanhimmat, opettajat ja profeetat siunaavat uskovia kätten päällepanemisen kautta seurakuntatehtävään (esim. lähetystyö, vanhin, diakoni, evankelista jne.), mihin tehtävään Jumala kenenkin valitsee. Apt. 13. Ja vain vanhimpien tehtävään kuuluu voidella sairaita öljyllä. Jaak. 5:14-18.

Samarian herätys Apt. 8.
Laitan selitykset (sulkuihin), joista ne ovat parhaiten ymmärrettävissä.
”Ja Filippus (eräs Jeesuksen 12. apostolista) meni Samarian kaupunkiin (jossa Jeesus itse oli saarnannut ennen ristintyötä, Joh. 4) ja saarnasi heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui (koska Jeesus oli jo aiemmin pohjustanut Samarian herätyksen), kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä (!!!); ja moni halvattu ja rampa parani. Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa.” Jakeet 5-8.
”Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta (uskoivat Jeesukseen Kristukseen Pelastajanaan), joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen Nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset (Heidät kastettiin upotuskasteella Jeesuksen Kristuksen Nimeen, 16. jae). Jae 12.
(Mutta jotain puuttui? Uudet uskoon tulleet ja kastetut eivät vielä olleet täyttyneet Pyhällä Hengellä.)
”Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen.” Jae 14.
”Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen; sillä Hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen.” Jae 15,16.
”Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen.” Jae 17.
Jumalan aivoitukset herättävät ihmetystä: Miksi Filippuksella, Jeesuksen apostolilla, ei ollut armoitusta rukoilla Pyhän Hengen kastetta uskoon tulleille samarialaisille? Avuksi tarvittiin Pietari ja Johannes Jerusalemista asti. ??? – Samoin on asia edelleen: Pyhä Henki jakaa armolahjoja ja armoituksia itse kullekin niin kuin Hän tahtoo. 1 Kor. 12:11. Kaikilla ei edelleenkään ole sitä armoitusta, että voisivat rukoilla henkikastetta kätten päällepanemisen kautta niin että se tapahtuu. Ihmisiä tulee kyllä uskoon, he tekevät parannuksen synneistään; heidät kastetaan ja siunataan kätten päällepanemisen kautta. Mutta sitten etsitään ”Pietari” ja ”Johannes”, jotka rukoilevat näille rakkaille Jeesuksen omille Pyhän Hengen kastetta? Edelleen kuitenkin on olemassa armoituksen saaneita uskovia, jotka rukoilevat Pyhän Hengen kastetta etsivien puolesta. Tarvitsemme nyt rukoustaistelua, että tämäkin armoitus tulisi taas yhtä yleiseksi, kuin se oli seurakuntamme alkuaikana 2000 vuotta sitten!

Kuka siis voi valita virkoihin mm. vanhimmat?

Toteamme avoimen Raamatun edessä ensin, että ainoastaan Pyhä Henki jakaa tehtävät, armolahjat ja seurakuntavirat. Hän itse suorittaa valinnan seurakunnan keskellä. Apt. 13:1-4. Parhainkaan ihminen ei voi valtuuttaa toista seurakuntavirkaan. Kukaan ei myöskään itse voi valita itseään johonkin tehtävään.
Paavali kirjoitti Efeson seurakunnan vanhimmille: ”Ottakaa siis vaari itsestänne ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka Hän omalla verellään on itsellensä ansainnut.” Apt. 20:17, 28.
Uskovina voimme panna merkille kuka meidän keskuudessamme tekee työtä ja kantaa huolta seurakunnan toiminnasta sekä pitää laumaa koossa. Kun huomaamme sellaiset merkit jossakin veljessä, voimme siunata tuon Pyhän Hengen valitseman kristityn tehtäväänsä. Teemme näin Pyhän Hengen valinnan julkiseksi siunaamalla vanhimmat tehtäväänsä julkisessa seurakunnan kokouksessa. Tämä linjaus pätee kaikkiin tehtäviin: Jumala valitsee, seurakunta siunaa. Näin seurakuntalaiset tietävät, ketkä ovat missäkin tehtävässä ja ketkä ovat mm. heidän paimeniaan. Olisihan muuten vaikea tietää, kenen ohjauksessa pitää olla ja toimia. Hebr. 13:17. –

Todelliset paimenet sisäistävät 1 Piet. 5. luvun nöyryyden opetuksen, ettei heitä havaittaisi pelkästään kukkoileviksi kukkopojiksi. – Ja niitä itsensä korottajia on kyllä sisartenkin joukossa. – Herra varjelkoon meitä epäraittiilta haihattelijoilta, jotka tekevät mitä tahansa saadakseen vaikutusvaltaa, mainetta, kunniaa ja rahaa, jotka eivät kykene nöyryydessä tapahtuvaan yhteistyöhön, vaan tahtovat olla kaikkien yläpuolella. Heidät tunnistamme siitä, miten he kaipaavat ympärilleen ihailijoita. He ovat fan clubiensa idoleita, eivät Jumalan seurakunnan johtajia.
Ja rahanahneet bisnesmiehet tulee tunnistaa ja ehdottomasti karsia pois seurakunnan tehtävistä.


Oma näkyni: wanha Raamattu.

Lepäsin syksyllä 1995 Sofiankatu 3. seurakuntatilan keittiön sängyllä. Olin uudistunut uskossani muutamia kuukausia aikaisemmin. Olin myös saanut paastota pitkän ja ihmeitä täynnä olevan paaston. Sydämeni askarteli kysymyksessä, mitä minun tulee tehdä Jumalan valtakunnan työssä? Olin unen rajamailla. En kuitenkaan nukkunut. Siirryin näkytilaan. Silmieni eteen laskeutui ylhäältä wanha ja isokokoinen Raamattu. Se vaikutti puukantiselta ja erittäin arvokkaalta. Tajusin, että edessäni on alkuperäinen Raamattu, Jumalan ikuinen Sana. Mutta Kirja oli hyvin likainen. Se oli yltä päältä lian ja saastan peitossa. Kauhistuin: Jumalan Sana, pyhät kirjoitukset, ja noin lian peitossa! – Havahduin selkeään päätökseeni, että PUHDISTAN TÄMÄN KIRJAN. Olin siinä samassa täysin hereillä ja istumassa sängyssä. Kiitin Jumalaa. Pyhä Henki antoi siinä vastauksen kysymykseeni, mitä minun tulee tehdä Hänen työssään. / Vaikka jo olin osittain ohjautunut tekemään tehtävääni, sain näystä siihen suuren vahvistuksen: Alkuperäisen kristinuskon päälle on vuosisatojen aikana kerääntynyt paljon saastaa, omituisia, uskontunnustuksia, vieraita oppeja, katekismuksia yms. Raamatun ulkopuolista ihmisoppia. Pyhää Sanaa on räikeästi vääristelty. Nyt siis on eräs tehtäväni olla Jumalan työtoverina asettamassa Raamatun sana ihmisten eteen sen alkuperäisessä muodossa ja tarkoituksessa, mm. pelastuksen tie. 2 Kor. 6:1. = Jumalan seurakunta on siivottava! Siinä siis tehtäväkuvaustani! Mutta Raamatun mukaan srk.n siivoustyö kuuluu yhteisesti meille kaikille. / Katso esim. Matt. 15: 8, 9, 13 ja Efes. 5:27. Samoihin aikoihin näin usein unia, joissa toistui sama ed. m. näkyni siivous-teema: Olin unessani menossa arvokkaaseen vanhaan taloon, sen sotkuiseen ullakkokerrokseen, joka oli täynnä kallisarvoisia huonekaluja ja tavaroita, mutta kaikki epäjärjestyksessä, siivoamatta ja pölyn peitossa. Joskus taas menin talon kellarikerrokseen, jossa maalattian pinnan alta paljastui toinen toistaan kallisarvoisempia reliefejä ym. taideteoksia. Unessa ne aina kuuluivat minulle. / ”Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä, tietääksesi, että minä olen Herra” (Jesaja 45:3). Heräsin unistani aina samaan haluun siivota ja järjestää kaikki kuntoon. Siivoamisen todellisuuteen heräsin sitten myös käytännön toiminnassa. Olen vuodesta 1995 tehnyt työtä Jumalan seurakunnan ennalleenasettamiseksi.

Kirkkokunnat ovat sakramenteillaan yms. harhoillaan vääristäneet alkuperäisen kristinuskon. Aito kristinusko ja Raamatun oppi on peittynyt tuon saastan alle. Mutta Jumala tahtoo taas antaa oikean opetuksen seurakuntaansa, ”että Hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.” Efes. 5:25-27. Hän sen tekee! Ja me olemme Hänen työtovereitaan. Työmiehiä kutsutaan tähän elonkorjuuseen. Matt. 9:37-38. Kristuksen ruumis puhdistetaan! Raamatun opetukset ja vanha apostolinen usko otetaan taas käytäntöön ja asetetaan se kaikkien ihmisoppien ja uususkontojen yläpuolelle!


Seurakunta on Jumalan huone: ”Vai ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet..” 1 Kor. 3:16-17. Uuden liiton ”temppeli” eli ”pyhäkkö” on siis Jumalan seurakunta. – Lue esikuva puhdistamisesta, joka toteutui Jeesuksen palvelustehtävän alussa (Joh.2:14-22) ja lopussa. Luuk.19:45-46. Se on esikuva siitä, miten Jumalan työ puhdistettiin alussa ja miten se puhdistetaan lopussa:
”Niin Hän tapasi pyhäkössä ne, jotka myivät härkiä ja lampaita ja kyyhkysiä, ja rahanvaihtajat istumassa. Ja Hän teki nuorista ruoskan ja ajoi ulos pyhäköstä heidät kaikki lampaineen ja härkineen ja kaasi vaihtajain rahat maahan ja työnsi heidän pöytänsä kumoon. Ja Hän sanoi kyyhkysten myyjille: ”Viekää pois nämä täältä. Älkää tehkö minun Isäni huonetta markkinahuoneeksi.” Silloin Hänen opetuslapsensa muistivat, että on kirjoitettu: ”Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut.” Niin juutalaiset vastasivat ja sanoivat Hänelle: ”Minkä merkin sinä näytät meille, koska näitä teet?” Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä.” Niin juutalaiset sanoivat: ”Neljäkymmentä kuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu, ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?” Mutta Hän puhui ruumiinsa temppelistä ( = Jumalan seurakunnasta, Kristuksen ruumiista, 1 Kor. 12:27). Kun Hän sitten oli noussut kuolleista, muistivat Hänen opetuslapsensa, että Hän oli tämän sanonut; ja he uskoivat Raamatun ja sen sanan, jonka Jeesus oli sanonut.” Joh. 2:14-22.

”Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja Hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” Efes. 2:19-22.

Siunausta meille kaikille Jumalan seurakunnan rakentajille kaikissa eri tehtävissä!

Weijo Lindroos
Turussa olevasta Jumalan seurakunnasta