Meteli vai musiikki?

Musiikki – Jumalan työkalu / ♪ = ♫ ♪ ♫ = ♪

”Lauluni aihe Jeesus on vain, tielleni valon Hän toi!” Siinä lauluntekijä kiteyttää hengellisen musiikin pääperiaatteen: Jeesus on laulumme aihe! Hänen suuri armonsa virittää meidät kiitokseen: ”On armo suuri ihmeinen; se muutti sydämein..! ” Laulu Golgatan ristin veriuhrin armosta virittää sydäntemme kielet taivaalliselle aaltopituudelle: ”Risti vaan, risti vaan olkoon kunniamme!”

Laulujemme sanoma saa sisäiset silmämme suuntaamaan katseen pelastuksemme alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka sovitti syntimme verellään ja kuolemallaan. ”Ihmeinen risti, pelastuspaikka!” Ristillä ilmeni Jumalan rakkaus langenneita kohtaan. Siitä laulamme Hänelle ikuista kiitosta. ”Uhratkaamme siis Hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka Hänen nimeänsä ylistävät.” Hebr. 13:15. ”Joka janoaa, hän tulla saa, luokse Jeesuksen, luokse Mestarin!” ♫
Jumala on antanut musiikin lahjaksi seurakunnalleen. Tämä lahja on Häneltä saatu työkalu, jolla saadaan auki pahastikin kiinni jumittuneet sydänten ovet. Jumala on antanut omilleen erilaisia hengellisen elämän työkaluja, joiden kanssa ihmissielua hoidetaan Taivasta varten. Näitä siunauksen työkaluja käytetään seurakunnan yhteydessä. ”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.” Kol. 3:16. Ja tietenkin käytämme armolahjoja, uskon asetta ja Jumalan Sanaa. Hebr. 4:12.

Musiikki on verrattavissa paastoon, joka on eräs seurakunnalle annettu työkalu. On olemassa asioita, joita ei voida korjata ilman paastoa: Jeesus sanoi heille: ”Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla.” Markus 9:29. Samoin on musiikin laita. Paatuneimmatkin rikolliset murtuvat kyyneliin sisintä koskettavan hengellisen musiikin edessä. Sydänten ovet aukenevat kuulemaan ristiin naulitun Jeesuksen pelastuskutsua! ”Taivaasta kutsu soi ihmeellinen, kertoen viestistä pelastuksen. Tulla saa syntinen sellaisenaan. Turvata sielunsa Armahtajaan!” Jumalan profeetat ovat saaneet kokea näkyjen maailman aukenevan, kun musiikki-asetta on käytetty: ”Mutta tuokaa minulle nyt kanteleensoittaja.”Ja kun kanteleensoittaja soitti, niin Herran käsi laskeutui hänen päällensä, ja hän sanoi: ”Näin sanoo Herra!” 2 Kun. 3:15,16. Vertaa tätä myös 1 Sam. 16:23. Hyväkuntoisilla työkaluilla kaivamme auki Jumalan siunauksen lähteitä, joista saamme juoda raikasta ja virvoittavaa vettä. Joh. 4:14. 7:37-39.
Maailmallinen musiikki on samentanut nuo kirkkaat vesilähteet. Synnin filistealaiset ovat tukkineet siunauksen lähteet, mutta nyt teemme kuten Iisak: ”Iisak kaivatti uudelleen auki ne vesikaivot, jotka hänen isänsä Aabrahamin päivinä olivat kaivetut, mutta jotka filistealaiset olivat Aabrahamin kuoltua tukkineet, ja antoi niille jälleen ne nimet, jotka hänen isänsä oli niille antanut.” 1 Moos. 26:18.
Paholainen on ujuttanut omaa repivää musiikkiaan uskovien keskuuteen. Sen tahto on silläkin tavalla hajottaa ja tuhota. Mutta me käännämme selkämme sille ja sen musiikille. Katsomme rakkaaseen Vapahtajaamme Jeesukseen ja laulamme Hänelle kiitosta yhdessä taivaan enkelien kanssa.
Seurakunnassa on oltava jyrkkä suhtautuminen maailmaan, ja mm. sen jytämusaan. Maailmanmusiikkia ei pidä tuoda Herran huoneeseen. Jossain on nimittäin jo tuotu diskovaloja ja jopa savukoneita uskovien tilaisuuksiin luomaan tunnelmaa. Siitä vauhdikkuudesta paholainen iloitsee. Mutta Pyhä Henki on siitä erittäin murheellinen. Siksi etsimme uudestaan käyttöömme Jumalan antamat hengelliset laulut ja musiikin. Se on nyt mahdollista. Pyhä Henki on avannut Sanan siltäkin alueelta.
♪ = ♫ ♪ ♫ = ♪

Meidän on uudestaan tarkistettava musiikin asema seurakunnassa, ettei liiallinen viihdemusiikki ja ns. ylistys syrjäytä oikeaa ylistystä ja sananjulistusta. Kokousten pyhä ilmapiiri ja hengellinen arvo köyhtyy viihdeohjelmatarjonnasta. Armolahjojen toiminta ja Sanan opetus on oltava hengellisten kokousten ykkössijalla. Musiikki ei saa muodostua musikaalisten uskovien sielulliseksi nautintotilaisuudeksi tai musiikillisten taitojen esittämiseksi ja ihailuksi. Kaikessa on etsittävä kuulijoiden hengellistä parasta. ”Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista (laulujenkin osalta) tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat. Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.” Efes. 4:29-30. ”Sen tähden kehottakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne (lauluillakin), niin kuin teettekin.” 1 Tessal. 5:11.
Kokousten musiikkianti ei saa muodostua musikaalisten uskovien sielulliseksi nautintotilaisuudeksi tai musiikillisten taitojen esittämiseksi ja ihailuksi.

Mitä on hengellinen musiikki?
Sen voi määritellä ensiksi sillä, että hengellinen musiikki on syntynyt Pyhästä Hengestä. Sitä ovat saaneet ottaa vastaan Pyhästä Hengestä syntyneet Jumalan ihmiset. Mm David, kuuluisa Psalmien sanoittaja ja laulaja, oli uudestisyntynyt: ”Herran Henki tuli Daavidiin, siitä päivästä ja yhä edelleen..” 1 Sam. 16:13.
Vahinko, ettei Psalmien säveliä ole talletettu jälkipolville! Olisiko syynä se, että niissä ei aina ollut valmista säveltä? Uskovien kokouksissa on joskus kierrellyt psalminlaulajia, jotka lauloivat niitä spontaanisti sillä sävelellä, joka laulaessa syntyi. Ehkäpä Jumala virittää omaan seurakuntaansa sellaisen laulumuodon uudestaan. Se olisikin erittäin tervetullut ylistyksen muoto!
Psalmeissa kuvastuu ilman sävelkulun tietämistäkin niiden sisällössä oleva siunaava tunnelataus, miten Jumalan ihmiset muinoin lauloivat Jumalalle? Psalmien kirjasta kykenemme myös vetämään esille määritelmän raamatullisesta soitosta ja laulusta. Näin saamme palata alkuasetelmaamme Jumalan tahdon mukaisessa musiikissakin. Hengellistä musiikkia on vain sellainen, joka on syntynyt Pyhästä Hengestä ja jota uudestisyntynyt Pyhän Hengen valtaama ihminen esittää Jumalalle ja Hänen kunniakseen! Uskosta osaton, uudestisyntymätön, ei voi tehdä tai esittää hengellistä musiikkia. Musiikkihan ei ole hengellistä, jos siitä puuttuvat edellä mainitut tärkeimmät elementit.
On myös osattava erottaa hengellinen musiikki uskonnollisesta. Uskonnollinen, esim. kirkkomusiikki ei yleensä ole hengellistä kauneudestaan huolimatta. Sehän ei ole syntynyt Pyhästä Hengestä uskossa olevien ihmisten kautta, vaan on verrattavissa tämän maailman viihdeohjelmiin ja konserttiesityksiin. Sellaista kaunista seireenien laulua, ja viihdeohjelmaa on maailmassa riittävästi. Mutta me tahdomme esittää kiitosta Jumalalle! Vain uskoon tulleiden ”oikeamielisten on soveliasta Häntä kiittää”. Ps. 33:1. Psalmi 50:16,17. Emme ylistä toisiamme, emmekä taputa maailman tavan mukaan musiikin esittäjille, vaan ainoastaan Jumalalle! ”Uhratkaamme siis Hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka Hänen Nimeänsä ylistävät.” Hebr. 13:15. Huulten hedelmä on ilman soittimia tapahtuva seurakunnan yhteinen suullisesti lausuttu tai jopa laulettu kiitos, jossa kaikki ovat mukana: ”niin että te yksimielisesti ja yhdestä suusta ylistäisitte Jumalaa ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää.” Room. 15:6. Sellaisissa ylistyshetkissä emme keskity toisiimme, vaan kohdistamme kaiken huomiomme Pelastajaamme Jeesukseen. Kiitämme vain Häntä! Siinä saa silloin olla mukana myös raamatullista kielilläpuhumista yhteen ääneen. Apt. 2:6. 10:44-48. !!! Puhumme Taivaaseen ja ylistämme Jeesusta. Halleluja!
On erittäin siunaavaa myös laulaa seurakunnan rukoushetkissä kielillä ylistystä Jumalalle! Se on taivaallista ylistyksen humua, johon enkelitkin tulevat mielellään mukaan. ”Halleluja! Ylistäkää Herraa taivaista, ylistäkää Häntä korkeuksissa. Ylistäkää Häntä, kaikki Hänen enkelinsä, ylistäkää Häntä..” Ps. 148:1-2.
Raamatussa ei kerrota, että Uuden liiton seurakunnassa olisi ollenkaan ollut soittimia. Vainojen aikaan piilopaikoissa kokoontuville se ehkä olisikin ollut vaikeaa. Mutta Psalmien sisältöä laulettiin, ja niissä kehotettiin käyttämään soittimia. Ps. 150. Siitä voimme päätellä, että alkuaikana hyvissä ja rauhallisissa oloissa Jumalan seurakunta käytti myös sen ajan soittimia. Ja sanotaanhan Taivaassakin olevan soittimia: ”Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen, ja heillä oli kantele kullakin, ja heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset, ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: ”Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista..” Ilm. 5:8-9.
Laulu Golgatan verestä kaikuu siis Taivaassakin soittimien säestyksellä! Miksi emme siis voisi niitä nyt käyttää! ”Ylistäkää Herraa kanteleilla, soittakaa Hänelle kymmenkielisillä harpuilla. Veisatkaa Hänelle uusi virsi, helkyttäkää kieliä ihanasti ja riemullisesti.” Ps. 33:2-3. / ” .. vaan täyttykää Hengellä, puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle, kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.” Efes. 5:18-20.
Halleluja! Ylistäkää Jumalaa Hänen pyhäkössään, ylistäkää Häntä Hänen väkevyytensä taivaanvahvuuksissa. Ylistäkää Häntä Hänen voimallisista teoistansa, ylistäkää Häntä, sillä Hänen herrautensa on suuri. Ylistäkää Häntä pasunan pauhulla, ylistäkää Häntä harpuilla ja kanteleilla. Ylistäkää Häntä vaskirummuilla ja karkelolla, ylistäkää Häntä kielisoittimilla ja huiluilla. Ylistäkää Häntä helisevillä kymbaaleilla, ylistäkää Häntä kumisevilla kymbaaleilla. Kaikki, joissa Henki on, ylistäkää Herraa! Halleluja!” Psalmi 150.

Vanhassa liitossa olivat myös erikoiset temppeliveisaajat, ”jotka hurmoksissa soittivat kanteleilla, harpuilla ja kymbaaleilla.” 1 Aikak. 25:1-7. Missä ovat tämän ajan Jumalan temppelin ( = 1 Kor. 3:16) veisaajat, jotka taas johtaisivat seurakunnan yhteiseen lauluun ja kiitokseen ilman ihmis-esiintymistä? Sellaisia Jeesus etsii! Yhteinen laulu on kuulunut Jumalan lasten elämään kautta ihmiskunnan historian. Esimerkiksi Jeesuksesta ja opetuslapsista sanotaan: ”Veisattuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.” Matt. 26:30. Sydämeni iloitsee ajatellessani, miettiessäni, miten Jeesus lauloi, ehkäpä Psalmin 118. Edelleenkin Jumalan seurakunta ilmaisee yhteisissä lauluissaan kiitoksensa ja surunsa sekä taivasikävänsä. Laulu armosta ja totuudesta virvoittaa taivas-kotiin kaipaavien sisintä olemusta. ”Kiitä Herraa minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, Hänen pyhää nimeänsä..!” Psalmi 103:1.

Israelin kansalla oli etsikkoaikansa Messiaan syntyessä heidän keskuuteensa. Hän tuli omiensa tykö Joh. 1:11-12. Juutalaisilla oli sinä aikana mahtava etuoikeus olla ottamassa vastaan omaa Messiastaan. Jeesus ratsasti aasinvarsan selässä Jerusalemiin ja toteutti siinä profeetta Sakarjan ennustuksen: ”Iloitse suuresti, tytär Siion, riemuitse, tytär Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja Hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla.” Sak. 9:9. Ennustus toteutui: ”Ja heidän päästäessään varsaa sen omistajat sanoivat heille: ”Miksi te päästätte varsan?” Niin he sanoivat: ”Herra tarvitsee sitä.” Ja he veivät sen Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa varsan selkään ja istuttivat Jeesuksen niiden päälle. Ja Hänen kulkiessaan kansa levitti vaatteensa tielle. Ja kun Hän jo oli lähellä, laskeutuen Öljymäen rinnettä, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikista voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet, sanoen: ”Siunattu olkoon Hän, joka tulee, Kuningas Herran Nimessä; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!” Ja muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat hänelle: ”Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi.” Mutta Hän vastasi ja sanoi: ”Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.” Ja kun Hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki Hän sitä ja sanoi: ”Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu.” Luuk. 19:33-42.
Valtava kiitos kaikui Jerusalemin kaduilla! Siunattu olkoon Hän, joka tulee! Iloitse suuresti! Mutta uskonnollinen johto nousi vastaan! Suurella äänellä iloiten kiittäminen ei sopinut, eikä edelleenkään sovi uskonnollisten ihmisten kaavoihin. Ja miten synteihinsä kuolleet voisivatkaan hyväksyä hengellisen ylistämisen, kun eivät itse ole syntyneet Pyhästä Hengestä! Eivät kuolleet voi Herraa kiittää! ”Ylistääkö tomu sinua, julistaako se sinun uskollisuuttasi?” Ps. 30:10. Mutta Jeesus voitti ristinkuolemallaan kuoleman. Halleluja! Hän nousi ylös! Hänellä on valta antaa synnit anteeksi ja pelastaa synteihinsä kuolleet fariseuksetkin, nuo tämän ajan siivosyntiset.

Jeesus tahtoo pelastaa jokaisen ihmisen, sinutkin! Hän tahtoo tehdä sinut eläväksi, elävässä uskossa olevaksi! Pelastuneena voit sitten laulaa karkeloiden ja suurella äänellä Herraa ylistäen: ”Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla, että minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta, eikä vaikenisi. Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän iankaikkisesti.” Ps. 30:12-13. Hengellisiin lauluihin on aina kuulunut oikeuden ja Totuuden etsintä ja kaipuu: ”Minä veisaan armosta ja oikeudesta; sinun ylistystäsi, Herra, minä laulan. Minä tahdon noudattaa nuhteetonta vaellusta; milloin tulet sinä minun tyköni? Minä tahdon vaeltaa huoneessani vilpittömällä sydämellä. En kiinnitä silmääni siihen, mikä turmiollista on, eksyttäväistä menoa minä vihaan: ei saa se minuun tarttua. Nurja sydän väistyköön minusta; pahasta minä en tahdo tietää.” Ps. 101:1-4. Musiikin kautta saamme myös avautua yhä uusiutuvalle armon voimalle, jota Pyhä Henki tuo sydämiimme. Antamallaan musiikilla Jumala saa aikaan kiitosmieltä ja rakkautta Hänen totuuteensa. Otamme sen mielellämme vastaan! 2 Tess. 2:10-12.

Yhteinen laulu on seurakuntakokouksen eräs merkittävä osa.
1 Kor. 14:26. annetaan ohjeita hengelliseen kokoontumiseen kuuluvista asioista: ”Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi.” Laulaminen on siis yksi hengellisen kokouksen siunausta tuova osa. Saattaa olla, että edellisessä, millä on virsi, on kyse yksinlaulusta. Mutta Efes. 5:18-20 on kyse yhteisestä kiitoksesta: ”.. vaan täyttykää Hengellä, puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle, kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. ” ”Ylistäkää Häntä, aurinko ja kuu, ylistäkää Häntä, kaikki kirkkaat tähdet. Ylistäkää Häntä, te taivasten taivaat, te vedet taivasten päällä. Ylistäkööt ne Herran Nimeä, sillä Hän käski, ja ne tulivat luoduiksi. Ja Hän asetti ne olemaan aina ja iankaikkisesti, Hän antoi niille lain, josta ne eivät poikkea. Ylistäkää Herraa maasta, te merieläimet ja kaikki syvyydet, tuli ja rakeet, lumi ja sumu, sinä myrskytuuli, joka panet Hänen käskynsä toimeen, te vuoret ja kaikki kukkulat, te hedelmäpuut ja kaikki setrit, te pedot ja kaikki karja, te matelijat ja siivekkäät linnut, te maan kuninkaat ja kaikki kansakunnat, te ruhtinaat ja kaikki maan tuomarit, te nuorukaiset ynnä neitsyet, te vanhat yhdessä nuorten kanssa. Ylistäkööt he Herran Nimeä, sillä Hänen Nimensä yksin on korkea, Hänen valtasuuruutensa ulottuu yli maan ja taivaan. Hän on korottanut sarven kansallensa, että Häntä ylistäisivät kaikki Hänen hurskaansa, Israelin lapset, kansa, joka on Häntä lähellä. Halleluja!” Ps. 148:3-14.
”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta.” Apt. 2:40. /
Uskossa olevat vierastavat tämän maailman musiikkia, koska Pyhä Henki ei yhdy siihen. Eräs lauluntekijä onkin sanoutunut irti maailmanmusiikin viettelevistä hienouksista laulaessaan: ”Valoja maailman mä näin, katsomaan niitä kerran jäin. Huomata sain, se kaikki on valhetta vain ja haihtuu sielustain.. ”
Kun löysimme Jeesuksen, löysimme samalla Hänen mielensä mukaiset hengelliset laulut. Sydämestämme soi nyt kiitos Pelastajallemme! Halleluja! Maailman musiikki menetti asemansa ja ”haihtui sielustain”. Pyhä Henki muutti musiikkimakumme, kun annoimme Hänelle valtuudet vaikuttaa elämämme kaikille alueille. Saimme Jumalan valtakunnan musiikkimaun. Julistamme valtakunnan evankeliumia (Matt. 24:14) ja laulamme Taivaan valtakunnan lauluja! ”Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme.” Ps. 40:4. Ja Jumala siis tahtoo antaa aina myös uutta musiikkia! Uuden tulee vain mahtua ed. m. raamatullisen musiikin kriteereihin. Uudestisyntyneinä olemme vieraita ja muukalaisia tässä maailmassa. Olemme vieraantuneet sen repivästä ja raastavasta musiikista. Henkemme ei viihdy tanssimusiikin, iskelmien tai rock-musiikin parissa. Jeesukseen uskova ei voisi kuvitellakaan menevänsä tanssilavalle paholaisen pyöritettäväksi. Joudumme näin kokemaan erilaisuutemme pahan vallassa olevan maailman keskellä, koska emme tahdo nauttia sen antimista. Psalminlaulaja veisaa näin: ”Älä salli minun sydämeni taipua pahaan, pitämään jumalatonta menoa väärintekijäin kanssa. Minä en tahdo maistaa heidän herkkupalojansa.” Psalmi 141:4. Me vastaamme maailman vihamieliseen suhtautumiseen rakkauden ja pelastuksen sanomalla. Emme ole ketään vastaan, emmekä vaadi maailmanihmisiä muuttamaan esim. musiikkimakuaan. Hengelliset laulut ovat annetut meille; ja pyhä elämän sisältö kuuluu vain meille uskossa oleville. Emme vaadi pyhää musiikkia epäpyhiltä. Meille kuuluu rakkauden käsky: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi, niin kuin itseäsi!” Markus 12:29-33. Uskosta osaton ei voi rakastaa Jumalaa! Raamattu erottaa toisistaan uskossa olevat ja maailmanihmiset: ”Sen käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne. Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sen tähden maailma teitä vihaa.” Joh. 15:17-19.
Tuo vihamielisyys johtuu siis siitä, että uskossa olevat eivät mukaudu pimeän maailman tapoihin, mm. maailmanmusiikkiin, vaan rakastaa ainoastaan Jumalasta lähtöisin olevaa musiikkia. ”Meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi.” Filip.3:20. ”Älkää mukautuko tämän (vihamielisen) maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” Room. 12:2. ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on (esim. musiikki). Jos joku maailmaa (ja sen musiikkia) rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma (musiikkeineen) katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” 1 Joh. 2:15-17.
Alkuaikana uskonnollinen sen ajan ”korkeakirkollisuus” nousi ankaraan vainoon Jumalan seurakuntaa kohtaan, koska uskovat eivät mukautuneet valtauskonnon tapoihin ja oppeihin. Mutta vainot vain tiukensivat rivejämme. Samoin on tapahtuva nyt lopun aikana!  Aina on ollut niin, että uskonnollinen hapatus yrittää jollain konstilla soluttautua seurakuntaan. Yleensä se tulee näennäisen kauniina ja kiehtovana (Room. 16:17-1 esiintyen valkeuden enkelinä. 2 Kor. 11:14-15. Se kumartaa meille kohteliaasti pyytäen saada esittää meille kaunista musiikkia ja siten muka rakentaa yhdessä meidän kanssamme. Samaa juonittelua esiintyi jo Vanhan liiton aikana: ”Mutta kun Juudan ja Benjaminin vastustajat kuulivat, että pakkosiirtolaiset rakensivat temppeliä Herralle, Israelin Jumalalle, astuivat he Serubbaabelin ja perhekunta-päämiesten luo ja sanoivat heille: ”Me tahdomme rakentaa yhdessä teidän kanssanne, sillä me etsimme teidän Jumalaanne, niin kuin tekin, ja Hänelle me olemme uhranneet Eesarhaddonin, Assurin kuninkaan, päivistä asti, hänen, joka toi meidät tänne.” Mutta Serubbaabel ja Jeesua ja muut Israelin perhekunta-päämiehet sanoivat heille: ”Ei sovi teidän ja meidän yhdessä rakentaa temppeliä meidän Jumalallemme, vaan me yksin rakennamme Herralle, Israelin Jumalalle..” Esra 4:1-3.

Aamen. Ei sovi myöskään laulaa vieraille jumalille yhdessä epäuskoisten kanssa. Myös kuningas Daavidin aikana oli selviö, etteivät Jumalalle vieraat ihmiset ota tehtäväkseen Herran ylistämistä. Daavid asetti leeviläiset, pappeussuvun jäsenet, palvelemaan ja kunnioittamaan, kiittämään ja ylistämään Herraa, Israelin Jumalaa. 1 Aikak. 16:4-7. Me Uuden liiton uudestisyntyneet olemme Vanhan liiton pappeuden perijöitä. 1 Piet. 1:23 / 2:9. = Yleinen pappeus. Daavidin aikaiset soittimet olivat mm. harput, kanteleet, helisevät- ja kumisevat kymbaalit, pasuunat, vaskirummut, huilut ja torvet. 1 Aikak. 16:5-6 ja Ps. 150. ”Halleluja! Ylistäminen on soveliasta!” Ps. 147:1. Jumalan ylistäminen on edelleen eräs seurakunnan kokoontumisen tarkoitus.
Hyvinä aikoinamme ja vapaassa maassa kuten Suomessa voimme myös pitää käytössä kaikki mahdolliset soittimet. Mutta jos pasuuna-torvien ja kumisevien kymbaalien ääni hukuttaa alleen kanteleen helisevän äänen tai huilujen kauniin melodian, niin silloin musiikista poistuu sen hengellisyys. On soitettava ja laulettava kaunista ja harmonista ylistystä ei hakkaavaa noitarumpujen jytkytystä.

Seurakunnan musiikin ei pidä olla maallisessa mielessä esittävää! Tarkoitushan on virittää uskovien sydämet ylistämään Jumalaa, kohdistamaan huomio Taivaaseen eikä musiikin esittäjään. Emme tule kokouksiin pääasiassa kuuntelemaan musiikkia, vaan kiittämään Herraa. Siinä musiikilla tosin on suuri osuus samoin kuin sanan saarnallakin. Hyvä yksinlaulu tai jopa soitettu kiitos Jumalalle saa aikaan Hengen virran aukenemisen! Voimme sellaisen esityksen jälkeen todeta, että Pyhä Henki vaikutti siinä mukana. Tämä ilmiö tapahtuu, jos musiikin esittäjällä on oikeat vaikuttimet esittää laulunsa sydämestään Jumalalle ja seurakunnan rakentumiseksi. Jumalan seurakunnan kokouksissa on usein ns. esilaulajat, esim. kuoro tai lauluryhmä. Näiden tehtävä on johdattaa seurakunta yhteiseen kiitokseen. On erittäin tärkeää huomioida, miten tässä tehtävässä olevien tulee toimia seurakunnan kokouksessa! Siksi on muistettava, että paikalla olevat tarkkailevat sinua! He näkevät ilmeesi, vaatetuksesi ja liikehdintäsi. Siksi älä vedä ihmisten huomiota itseesi, vaan esiinny arvokkaasti, hillitysti ja huomaamattomasti. Ajattele aina laulun sanoja, ja tarkoita, mitä laulat. Älä kuitenkaan ole sidottu, vaan pysy vapaana ja rohkeana. Esim. pyhyydessä tapahtuva kättesi innostunut kohottaminen laulaessasi innostaa muitakin. Mutta älä nolaa itseäsi esiintymällä niin, että olemuksestasi voidaan lukea: ”Katsokaa minua!” Huolehdi, että olemuksestasi huokuu sanoma: ”Katsokaa Jeesusta!”

Yhteiskristillinen ekumenia on Jumalan työn vastustaja numero yksi. Jer. 51:1 (Leeb-Kaamai = vastustajien keskus). Ilm. 18:1-5 (Babylon = sekoitus-uskonto). Se on suuri luopumus ja väkevä eksytys. 2 Tes. 2: 3, 10-12. Me Uuden liiton uskovat rakennamme Jumalan seurakuntatemppeliä (1 Kor. 3:16). Teemme tätä vain uudestisyntyneiden kanssa, jotka ovat uskoon tultuaan ottaneet upotuskasteen vedessä sekä kilvoittelevat alkuperäisen kristinuskon mukaisesti. Jeesus pelasti meidät elämään uudessa elämässä (Rm. 6:4) uusina luomuksina. 2 Kor. 5:17. Emme siksi tahdo sekaantua vieraisiin uskontoihin ja niiden jytäbändeihin. Sekauskontojen tarkoitus musiikkeineen ja opetuksineen on hajottaa elävän Jumalan seurakuntaa sekä laimentaa ne totuudet, jotka olemme alussa saaneet: ”Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on se lupaus, minkä Hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä.” 1 Joh. 2:24,25.
Baabelin ekumeenisissa sekauskonnoissa ei enää kyetä erottamaan, kuka on sisällä ja kuka ulkona. Tuo rajojen hämärtyminen raamatullisen- ja sekakristillisyyden (=yhteiskristillisyys) välillä merkitsee Jumalan työn tuhoa. Sellaisesta sekaannuksesta on pysyttävä irti. Baabelin maailmallinen sekamusiikki ei sovi Jumalan seurakuntaan! Taivaasta syntynyt ihminen kaipaa kuulla Jumalan valtakunnan sanomaa ja lauluja. Ikävöimme Taivaalliseen Jerusalemiin ja vapauteen, kuten israelilaiset muinoin Baabelin orjuudessa ikävöivät maalliseen Jerusalemiin: ”Baabelin virtain vierillä – siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme. Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme. Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: ”Veisatkaa meille Siionin virsiä.” Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?” Psalmi 137:1-4. – Hyvä kysymys! Jos olemme poissa Jumalan tahdosta, synnin orjia, emme pysty laulamaan Siionin virsiä.
Tuonne, tuonne kaipaan, tähtitarhain taa. Siellä, siellä hohtaa kirkkauden maa.. ”


 

YHTEENVETO

Voimme edellä kuvatuilla ajatuksilla saada selville alkuperäisen kristillisen musiikin sisällön. Ja voimme päästä lähelle niiden säveltä lukemalla mm. Psalmeja sekä rukoillen tutkia niistä kuvastuvia tunnetiloja. Pyhä Henki sitten on antava Jumalaa rakastavalle muusikolle tahtonsa mukaiset sävelet ja sanoitukset.
Kiitä Herraa minun sieluni!
♪ = ♫ ♪ ♫ = ♪

W.L.