Ainoa tie

Jeesus Kristus on Taivaassa. Hän odottaa kuullakseen Sinun rukouksesi. Hän tahtoo  olla ikuinen Ystäväsi.
Jeesus on opettanut, että Hän on ainoa ”Tie, Totuus ja Elämä” ja ettei kukaan pääse Isän yhteyteen muutoin kuin Hänen kauttansa. Joh. 14:6. Samaa oppia julistavat kaikki Jeesuksen seuraajat: Jeesus, Jumalan Poika, on ainoa Pelastaja. Filip. 2:10,11. / 2 Joh. 3. Hän voi ja tahtoo pelastaa Sinut.

Uuden liiton sanoma on se, että synnit voidaan saada anteeksi Jeesuksen sijaisuhrin kautta, ”uskon kautta Hänen vereensä”. Room. 3:23-25. ”Ei ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Apt. 4:12.
Jeesuksen vastaan ottaminen on siis varma ja ainoa mahdollisuus päästä Taivaaseen.

”Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.
Sillä Hän sanoo: ”Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.” Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.” 2 Kor. 6:1,2.

Risti yhdistää

”Sanoma rististä on hullutusta niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” 1 Kor. 1:18.
Sana ristintyöstä ja Jeesuksen ylösnousemuksesta on kristinuskon ydin.

”Ja vaikka nämä kaikki (vanhan liiton pyhät) uskon kautta olivat todistuksen saaneet, eivät he kuitenkaan saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu; sillä Jumala oli varannut meitä varten jotakin parempaa, etteivät he ilman meitä pääsisi täydellisyyteen.
Sen tähden, kun meillä on näin suuri pilvi (vanhan liiton pyhiä) todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka Hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.” Hebr. 11:39-40 – 12:1-2.

Kun Jeesus kuoli ristillä ja meni Tuonelaan julistamaan voittoaan (1 Piet. 3:18-20), toi Hän sieltä vanhan liiton pyhiä, jotka siirrettiin Paratiisiin, jossa myös ristinryöväri silloin jo oli. Hän oli ensimmäinen Paratiisin asukas! Jeesus lupasi viereisellä ristillä olleelle ryövärille:  ”Tänä päivänä pitää sinun olla minun kanssani Paratiisisssa.” Luuk. 23:42-43. Se oli Jeesuksen kuolinpäivänä. Efes. 4:8.
Paratiisi oli kaikilta ihmisiltä suljettu lunastustyöhön asti. Enkelin leimuava miekka vartioitsi Paratiisin porttia. 1 Moos. 3:22-24. Siitä asti Paratiisi oli suljettu, neljä tuhatta vuotta. Oli vain kuolleiden maailma, Tuonela, jossa oli eri osastoja, mm. ”Aabrahamin helma”. Luuk. 16:19-31.
Jeesus tiedotti Tuonelassa voittoansa: ”Saarnasi vankeudessa oleville hengille..” 1 Piet. 3:18-20. Mitä Jeesus saarnasi? – ”Minä elän, ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja Tuonelan avaimet.” Ilm. 1:18. Se oli voiton sanomaa! ”Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; Hän sai heistä Hänen kauttaan voiton riemun.” Kol.2:15. Isä Jumala sai voiton paholaisesta Golgatan ristillä, jossa Hän teki tyhjäksi perkeleen teot. 1 Joh.3:8; 2 Kor.5:19. Jeesus saarnasi kuolleiden maailmassa ilon sanomaa niille vanhan liiton pyhille, jotka olivat jo eläessään odottaneet Messiaan ilmestymistä. Heidät Jeesus haki sieltä ja vei mukanaan avaamaansa Paratiisiin.
1 Piet. 4:6. kerrotaan Jeesuksen saarnanneen voittoevankeliumiaan kuolleille. Nuo kuolleet olivat siis vanhan liiton pyhiä, jotka edeltä käsin olivat panneet toivonsa Kristukseen. ”… jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen.” Efes. 1:12.
Siis Vanhan liiton pyhät, jotka olivat panneet etukäteen toivonsa Jeesukseen, eivät voineet saavuttaa näitä asioita (pelstuksen täydellisyyttä) ennen ristin lunastustyötä ja uuden liiton pyhien ilmestymistä. He eivät saavuttaneet täydellisyyttä (= pelastus Jeesuksen veren kautta, Hebr. 10:14) ilman Jeesuksen sijaisuhria ja meitä Uuden Liiton uskoon tulleita, jotka olemme Jumalan seurakunta. Mutta nyt meillä on yhdessä kaikkien aikojen Jumalan lasten kanssa pääsy kaikkein pyhimpään, Jumalan kasvojen valkeuteen, Jeesuksen veren kautta. Hebr.10:19. ”koska Hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista..” Hebr. 9:15. Täydellinen pelastus on ansaittu Golgatalla kaikille meille, jotka olemme ottaneet vastaan Herran Jeesuksen syntiemme sovittajaksi, joko Vanhan- tai Uuden liiton aikana. Efesol. 1:12.
Jesaja 53 ym. monet Raamatun kohdat lupasivat Messiaan, joka ottaa päällensä meille kuuluvan rangaistuksen.
Vanhan liiton pyhät siis luottivat tulevaan Kristukseen. Me taas asetamme toivomme Jeesukseen jälkikäteen. Meidän syntimme sovitettiin n. 2000 vuotta sitten, kun taas esim. Aabrahamin synnit sovitettiin noin 2000 vuotta ennen ristintyötä, 4000 vuotta sitten. Aabraham katsoi eteen päin Golgatalle. Me katsomme ajassa takaisin päin ristille. Vanhan liiton pyhät luottivat tulevaan Kristukseen, me jo tulleeseen Jeesukseen. Vaikka Aabraham katsoi kahden vuosituhannen takaa tulevaan Jeesukseen, iloitsi hän näkemästään. Jeesus sanoi näin: ”Aabraham riemuitsi siitä, että hän oli näkevä minun päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi!” Joh. 8:56.
Pietari kirjoitti meille Uuden liiton kristityille:
” .. jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana.” …
”Sitä pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat, jotka ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta, ovat tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen Henki viittasi, edeltäpäin todistaessaan Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta. Ja heille, koska he eivät palvelleet itseänsä, vaan teitä, ilmoitettiin se, mikä nyt on teille julistettu niiden kautta, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat teille evankeliumia julistaneet; ja siihen enkelitkin halajavat katsahtaa. Vyöttäkää sen tähden mielenne kupeet ja olkaa raittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä.” 1 Piet. 1:5, 10-13.

Risti on tässäkin mielessä kaiken keskus. Se yhdistää Jumalan pyhät, sekä Vanhan- että Uuden liiton aikana, elävät ja kuolleet. ” – oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.” Efes. 1:10.

Jumalan kansan yhdistymisen puolesta
W.L.

Aloitusopas uusille mukaan tulijoille

Seurakuntaelämän A B C

Aloitusopas uusille mukaan tuleville
”… että, jos viivyn, tietäisit, miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus.” 1 Tim. 3:15.

ALOITUSOPAS

Opiskele tämä opetusteksti huolellisesti ja moneen kertaan! Tee näin, vaikka olisit ollut uskossa jo pitkäänkin.

Tekstistä löytyy monta Sinulle hyödyllistä asiaa, joita et vielä tiedä.

***************************************************************

Jeesus hyväksyy meidät tällaisinamme. Mutta Hän ei tahdo meidän jäävän tällaisiksi. Hänellä on annettavana paljon lisää. Jeesus perusti ristillä seurakunnan meille kasvuyhteisöksi. Hän kasvattaa meitä toistemme kautta. Efes. 4:11-16.
Ilman raamatullisia ohjeita ei kukaan voi saada itselleen Jumalan tarkoittamaa siunausta. Kaikki tarvitsevat opetusta: ”Kuinka minä voisin ymmärtää ellei kukaan minua opasta?” Apt. 8:31. Toiset tuntevat Raamatun ja kykenevät opettamaan muitakin. Sen tunnustaminen on välttämätöntä. Mutta ”jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niin kuin tietää tulee.” 1 Kor. 8:2.
Ihmisen ainutlaatuisuus ja mielekäs elämä saadaan esille raamatullisessa seurakuntayhteydessä ja sen turvallisuutta luovien opetusten sisällä, hyväksyvässä ilmapiirissä. Mutta syntiä emme hyväksy. Jeesus antoi jokaiselle uskoon tulleelle voiman ja halun luopua syntielämästä. Joh. 1:12. 8:31-36. Room. 6.  Ja Hän täyttää Sinut Pyhällä Hengellä! Apt. 1:8. Efes. 5:18.
Tästä oppaasta löytyy avaimia ainutkertaisen elämämme ainutlaatuisen sisällön toteuttamiseen.
Et ole yksin! Seurakunta ja koko taivas tukee Sinua!

OLET TULLUT USKOON.
Taivaassa iloitaan kääntymisestäsi: ”On ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.” Lk. 15:10. Seurakunta iloitsee yhdessä enkelien kanssa!
Monet uskoon tulleet saavat kokea taivaallista kääntymyksen iloa koko olemuksessaan. Mutta ilman mahtavia tunnekuohujakin tosiasia toimii, se, että olet nyt uskossa Jeesukseen. Olet taivaan kansalainen matkalla oikeaan kotimaahasi. Filip. 3:20,21. Raamatullinen usko ei välttämättä tarvitse tuekseen tunnekokemuksia. Tosin niitäkin saattaa tulla. Kiitos Jumalalle kaikesta mitä Hän tekee tai jättää tekemättä! Otamme vastaan kaiken, mitä Hän meille antaa. Mm. 1 Kor. 12-14 luvut.
Muutos on tapahtunut näkymättömässä todellisuudessa ja Sinun sisimmässä hengessäsi. Muutos näkyy koko elämästäsi, sisältä ja päältä. Syntitottumukset ovat väistyneet; tilalle on tullut armon ja siunauksen eri muodot, Kristuksen mielenlaatu. Saat iloita siitä, että Jeesus on muuttanut elämäsi. ”Ennen juoksit synnin perässä; nyt juokset sitä karkuun.” Tahdot etsiä Jumalan sinulle suunnittelemaa elämän sisältöä ja johdatusta elämäsi eri osa-alueisiin. Näin toimii Pyhän Hengen kautta sisimpääsi tullut Kristuksen mieli. 1 Kor. 2:16. Jeesus katkaisi ristillä synnin kahleet. Room. 3:23-25. 6:11, 22.
Se, mitä Raamattu sanoo Sinusta, on oikea totuus.

Olet ottanut vastaan Jeesuksen Kristuksen omaksi Pelastajaksesi. Kol. 2:6. Hänen sovintoverensä puhdisti Sinut synnistä ”uskon kautta Hänen vereensä”. Room. 3:23-25. Tulit näin Jumalan lapseksi ja Hänen seurakuntansa jäseneksi. Joh. 1:12; Room. 10:9-10. 1 Kor. 12:27. Miten se tapahtui? – Kuultuasi pelastussanoman ja vastaan otettuasi Jeesuksen syntiesi sovittajaksi ja elämäsi Herraksi alkoi Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa sydämessäsi. Syntitottumukset sekä vieraat uskonnot jumalineen ja eksyttävine henkivaikutuksineen väistyivät. Jumalan hyvyys veti Sinut parannukseen. Tulit ensin synnintuntoon, ja sitten armon tuntoon. Jumalan armahtavaisuus vapautti sinut ”turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen”. Room. 8:21. ”Kristus teissä, kirkkauden toivo.” Kol. 1:27.

Tulit sisälle Jumalan rakkauteen. 1 Joh. 4:19.
Rakkauden vaikuttamana tahdoit hylätä syntielämäsi. Room. 2:4. Elämän suursiivous oli riemun asia. Puolestasi rukoiltiin ja sinut siunattiin kätten päällepanemisen kautta Jeesuksen Nimessä. Hebr. 6:2. Ja Sinut kastettiin upotuskasteella vedessä uuden Herrasi Nimeen. Apt. 2:38,41. 10:48. – Ellet ole uskoon tulosi jälkeen vielä kastettu, järjestämme kastetilaisuuden sinua varten! Sen jälkeen voimme siunata sinut yhteyteemme. –

Seurakunnan yhteydessä vastaan ottamasi Raamatun opetuksen kautta pääset sisälle pelastusvarmuuteen. Eikä mikään erota Sinua Jumalan rakkaudesta enää koskaan. Joh. 6:37. Room. 8:38,39. Olet Hänen lapsensa ja kuulut seurakuntaperheeseen. Efes. 2:19-22. Uudestisyntyneenä Jumalan lapsena olet myös taivaan kuningaskunnan jäsen ja perillinen. Olet Kuninkaan lapsi. 1 Piet. 2:9,10. Jeesus on Kuninkaamme, joka on ostanut meidät itselleen omalla verellään. Ilm. 5:9-14.
Tässä seurakuntaperheessä ihmissuhteet kestävät ikuisesti. On isoveljiä, siskoja ja äitejä. Isämme on Taivaassa. Perheessä ei jätetä vastasyntyneitä lapsia heitteille, vaan heitä hoidetaan ja ruokitaan. Matt. 12:47-50. Tahdomme uusien uskoon tulleiden kasvavan ja kehittyvän normaalilla tavalla. Siksi näiden perheen ”pienimpien” on välttämätöntä olla mukana hengellisissä kokouksissa. Matt. 4:4. Ne ovat Jumalan perheen ruoka-aikoja. Efes. 2:19-22. Mutta terve kasvu edellyttää Raamatun opetuksissa pysymistä myös yksityiselämässä. Apt. 2:41,42. Yksityiselämä ja seurakuntayhteys täydentävät toisiaan.
……………………………………………………………………………………………………

Syyttelyä tai vikoilevaa arvostelua ei seurakunnassa ole. Älä koskaan suostu kuuntelemaan väärämielistä uskovien arvostelua ja seurakunnan vioista puhumista. Sellainen rikkoo pyhän ilmapiirin ja saastuttaa sisimpäsi. Vikoja etsivä ihminen myrkyttää itsensä ja ympäristönsä. Seurakunnassa kaikki tahtovat hyvää toisilleen ja puhuvat seurakunnasta sekä toisistaan vain hyvää. Rukoilemme lisää siunausta tähän maailman parhaaseen uskovien yhteyteen.
Tämä kaikki on nyt siis pysyvää todellisuutta Sinunkin kohdallasi. Ja kun tulet vanhaksi, etkä enää pääse mukaan kokouksiin, silloinkaan Sinua ei jätetä yksin.

Seurakunnasta on tullut tärkeä osa elämääsi.
Mutta älä pety oppiessasi tuntemaan muita seurakuntalaisia, joissa huomaat vajavaisuuksia. Olemme nimittäin kaikki edelleen monin tavoin puutteellisia, Sinäkin. Olemme keskeneräisiä loppuun asti. Älä anna sen häiritä, vaan rukoile Herran armoa meille vajavaisille kuten itsellesikin. Saat tulla huomaamaan, että Sinusta välitetään toden teolla. Olet otettu sisälle uskovien rakkauden piiriin. Ja mikä ihaninta, opit itsekin välittämään meistä vajavaisista Jumalan lapsista. 1 Joh. 5:1. Kaikki rukoilevat Sinun puolestasi. Ja Sinä rukoilet kaikkien puolesta. Kiitos Jumalalle! ”Tehkää laupeus ja olkaa armahtavaiset kukin veljellenne.” Sak. 7:9. ”Olkaa armahtavaiset, niin kuin teidän Isänne on armahtavainen.” Luuk. 6:36.
Teemme yhdessä suunnitelmia Jumalan seurakunnan parhaaksi. Olemme yksimielisiä. Emme riitele. ”Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan.” 2 Tim. 2:24. ”… että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta.” Filip. 2:2-4.
Meillä kaikilla on sama Raamatun oppi. Puhallamme yhteen hiileen! Meillä on ”yksi sydän ja yksi sielu!” Apt. 4:32. 1 Kor. 1:10. Kannamme kortemme yhteiseen kekoon. Osallistumme myös srk.n yhteisiin kuluihin varojemme mukaan. 2 Kor. 9:7-13.
Tässä uskovien yhteydessä toimimme kaikessa Jumalan ja Hänen seurakuntansa ehdoilla. Emme toimi oman mielemme mukaan. Pysymme Raamatun suuntaviivoissa. Mm. 1 Tess. 5:12,13. 1 Tim. 5:17. Hebr. 13:17. Emme tee kuten muinoin Israelissa: ”Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa; jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein.” Tuom. 21:2.
”Mutta haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne.” Efes. 5:3. Haureuden synnin eri muodot ovat meille kaikille inhottavuuksia. Ja mm. miehen ja naisen välinen ”avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.” Hebr. 13:4. 1 Kor. 7. Seurakunnassa ei hyväksytä avion rikkomista ja maailmallisia tapoja flirttailla ja liehakoida toisiaan saastaiset ajatukset mielessä. Haureuden synnit kaikissa eri muodoissaan rikkovat Jumalan luomisjärjestyksen. Siksi mm. homous ja avioliiton ulkopuolinen ”salavuoteus” on Jumalan vihan alainen synti. Seksuaalisuuden toteuttaminen kuuluu vain miehen ja naisen väliseen viralliseen avioliittoon. Room. 1:26-32. 1 Kor. 6:9-11.
Syntiä tulee vastustaa sen alkuasteella, ajatuksen tasolla. Filip. 4:8. 1 Joh. 1:7-10. ja 5:16. / Hebr. 12:1-4. Jaakob 5:15,16. 2 Piet. 1:10.
Pahinta syntiä on jäädä lankeemukseen. ”Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: ”Minä tunnustan Herralle rikokseni”, ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela.” Psalmi 32:5. Vilpitön synnin katuminen ja rehellinen parannuksen teko vapauttaa uskovan takaisin puhtaan sydämen onneen. ”Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä.” Hebr. 8:12. 2 Kor. 12:21.

Voimme myös epäonnistua tehtävissämme. Emme jaksaneetkaan. Väsyimme. Nielaisimme liian suuren palan. Jokainen meistä joutuu joskus pettymään itseensä, joskus toisiinsakin. Älä anna sellaisen masentaa. ”Nouse, ole kirkas!” Jumala antaa uuden armon. Hän ei jätä meitä väsyttyämme ja epäonnistuttuamme. ”Ei mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta” (Room. 8:39) tai toisistamme. Ester 10:3.

”Kärsikää toinen toistanne rakkaudessa!” Kol. 3:13. Room. 12:10-18.

*

EDESSÄSI ON NYT UUSI ELÄMÄ täynnä uusia asioita. Moni asia on vielä epäselvää. Ole siksi halukas ottamaan vastaan opetusta ja kehotusta. ”Etsivä löytää!” Luuk. 11:9-13. Asetu ensin oppilaan paikalle. Tämä on ehdottoman tärkeää päästäksesi eteen päin: ”Huomatessaan, kuinka kutsutut valitsivat itselleen ensimmäisiä sijoja, Hän puhui heille vertauksen: ´Kun joku on kutsunut sinut häihin, älä asetu aterioimaan ensimmäiselle sijalle; sillä, jos hän on kutsunut jonkun sinua arvollisemman, niin hän, joka on sinut ja hänet kutsunut, ehkä tulee ja sanoo sinulle: ’Anna tälle sija’, ja silloin sinä saat häveten siirtyä viimeiselle paikalle. Vaan kun olet kutsuttu, mene ja asetu viimeiselle sijalle, niin on se, joka on sinut kutsunut, sisään tullessaan sanova sinulle: ’Ystäväni, astu ylemmäksi.’ Silloin tulee sinulle kunnia kaikkien pöytäkumppaniesi edessä. Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään`.” Lk. 14:7-11.
Opetus seurakunnassa tapahtuu niiden toimesta, jotka ensin itse ovat ottaneet vastaan seurakunnassa hyväksytyn opetuksen. Opittuasi raamatullisen Jumalan tahdon tien, jota seurakunnassa opetetaan, voit itsekin alkaa opastaa ihmisiä siihen.
Aito nöyrtyminen ja irrottautuminen pöyhkeästä ylimielisyydestä auttaa meitä ymmärtämään Jumalan sanan. Jaak. 4:6. Lk. 24:45.

………………

On hyvä harkita tarkkaan keneltä kysyy ja ottaa vastaan opetusta tai kenelle uskoutuu. Älä ota vastaan esirukousta tai ohjeita sellaisilta, jotka eivät vielä ole itse juurtuneet seurakuntaan ja sen opetukseen, ja joita ei vielä ole siunattu yhteyteen.
”Valvo itseäsi ja opetustasi..” 1 Timot. 4:16.
Voit kysellä epäselviä asioita luotettaviksi tunnetuilta seurakunnan vastuuhenkilöiltä. Tällä tavalla opit seurakuntaperheen opetukset ja tavat. Kasvat uskossasi ja Jeesus merkitsee sinulle päivä päivältä enemmän. Tällä linjalla saat itsekin tehtäviä. Pyhä Henki vaikuttaa sisimmässäsi opetuksen kautta. Näin ohjaudut sisälle Jumalan Sinulle suunnittelemaan elämän tarkoitukseen.

Tässä yhteydessä voit toteuttaa Jumalalta saadun kutsumuksesi.
Mikä tahansa tehtäväsi onkin, tulee se asettaa ensin seurakunnan koeteltavaksi. ”Heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.” 1 Tim. 3:10.

Jumala tahtoo auttaa jokaisen omansa sitoutumaan pysyvästi tähän raamatullisen yhteyden periaatteella toimivaan seurakuntaan. Efes. 4:14-15. Pelkästään kokouksiin osallistuminen on jo itsessään suurta Jumalan työhön osallistumista. Hebr. 10:25. Siksi emme enää osallistu hajaannuksen periaatteella toimiviin ekumeenishenkisiin sekauskontojen tilaisuuksiin.
Jumala tahtoo lisätä yhteyteemme paljon uusia veljiä ja sisaria, niitä, jotka Hän pelastaa tai on jo pelastanut. Apt. 2:41,47.
……………………………………………………………………

Älä anna ihmisten tunkeutua yksityisyyteesi. Älä itsekään ole utelias. Jokainen saa kertoa itsestään vain sen, minkä itse tahtoo. – Älä ”kuulustele”. Älä vahdi. Toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Älä anna kenenkään penkoa menneisyyttäsi eli älä osallistu sielunpenkojaisiin.
Ole aina hienotunteinen. Älä koskaan sano loukkaavasti tai epäystävällisesti kenellekään ihmiselle missään tilanteessa kotona tai seurakunnassa. Loukkaavasta käytöksestä saattaa jäädä ihmissuhteisiin pysyvä vamma. Mikään tilanne ei oikeuta Sinua käyttäytymään huonosti. Aito Pyhän Hengen vaikuttama käytös, hyväntahtoisuus ja ystävällisyys saakoon toimia ihmissuhteissamme.

Kasvaneen kristityn eräs tuntomerkki on hyvä ”Hengen hedelmä”. Gal. 5:22; 1 Piet. 4:10–11; Hebr. 5:14.
”Aseta ITSESI kaikessa hyvien tekojen esikuvaksi, olkoon opetuksesi puhdasta ja arvokasta.” Tiit. 2:7. Kol. 3:16. Esimerkkinä olemiseen kuuluu, ettet ole kapinallinen, uhmakas ja niskoitteleva. Älä yritä neuvoa muita, jos oma elämäsi on sivussa Raamatun opetuksista.
” Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: ’Annas, minä otan rikan silmästäsi’, ja katso, malka on omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.” Matt. 7:3-5.
Meidän kaikkien tulee pyrkiä olemaan esimerkillisiä kristittyjä, rauhan ihmisiä.
”Ole Sinä uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa..” 1 Timot. 4:12.

Tarvitessasi henkilökohtaista esirukousta voit itse pyytää sitä. Kenenkään ei tule mennä rukoilemaan ja laittamaan käsiä toisten päälle ilman asianomaisen omaa halua ja pyyntöä! Meidän tulee opettaa ja rohkaista uskovia oma-aloitteisuuteen.
Rukoiltaessa Mark. 16:17,18 mukaisesti, on huomioitava, että käsi tulee laittaa rukoiltavan pään päälle, ei esim. sairaan paikan päälle, polvelle, reisiin, rintaan, jne. On sopimatonta, että esim. veljet hipelöivät sisaria rukouksessa tai sisaret veljiä. Sellainen rikkoo rukouksen pyhän ilmapiirin.
Olemme joissain asioissa hyvinkin erilaisia. Kaikki eivät esim. halua eivätkä tarvitse jatkuvaa kanssakäymistä. Toiset taas eivät viihdy yksin hetkeäkään. Huomioi tämäkin.

 

Hyviä suuntaviittoja:
Jumalan Valtakunnan työ ja seurakunnan jäsenten kasvattaminen on hengellistä tarkkuustyötä. Tämä Sinunkin on hyvä oppia. Toimi siksi aralla tunnolla, hienovaraisesti, nöyrästi, matalalla profiililla, rakkaudessa ja totuudessa huomioiden lähimmäiset. Pidä itsesi kaikkien kanssa saman arvoisena. Älä luule itsestäsi suuria.
Puhu vähän, toimi enemmän ja rakasta paljon. Ole evankeliumin arvon mukainen, pukeutumisessakin. 1 Tim. 2:9,10. Filip. 1:27. Tiit. 2:2.
Anna ihmisten olla rauhassa. Ole uskollinen, luotettava ja suora. Älä ole takinkääntäjä. ”Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi.” 1 Kor. 4:2. ”Sillä ne, jotka ovat hyvin palvelleet, saavuttavat kunnioitetun aseman ja suuren pelottomuuden uskossa, Kristuksessa Jeesuksessa.” 1 Tim. 3:10,13. Joh. 16:13. Opi myös Jesaja 66:2.

Ole myös valmis olemaan parjattuna. Oikeaa seurakuntayhteyttä ja vilpittömiä Jumalan lapsia on aina mustamaalattu. Jumalan työn tukahduttamiseksi on keksitty monenmoisia valheellisia juoruja. Sananl. 18:8. 26:22. ”Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi.” 2 Tim. 3:12.
”Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi, eikä palvelija parempi isäntäänsä. Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niin kuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy niin kuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään!” Matt. 10:24,25.
”Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin tekivät heidän isänsä väärille profeetoille.” Lk. 6:26.

*

TÄRKEIN YHTEINEN TEHTÄVÄMME on voittaa ihmisiä Jeesukselle, sekä sitten auttaa uudet uskoon tulleet pysymään seurakunnan yhteydessä oppimassa Jumalan tahdon tietä. Tämä on seurakunnan toiminnan tarkoitus, meille uskottu pyhä ja arvokas luottamustehtävä. Mark. 16:15-16. Apt. 2:38,41,42.
Puheemme pääsisältö kokouspaikan kahvipöytäkeskusteluissakin on ennen muuta Raamatun asiat, ristintyö ja syntien anteeksi saaminen Jeesuksen veren kautta.
Seurakunnan tehtäväalueeseen ei kuulu tämän maailman asioihin puuttuminen, politikoiminen yms. Apt. 2:40. Lähetyskäskyssä on meille riittävästi tekemistä. 1 Joh. 5:19.

RUKOUKSESTA VERSOO KAIKKI HYVÄ.
Oppiessamme viipymään rukouksessa saamme voiman ja johdatuksen elämäämme ja tehtäviimme.
”Missä on paljon rukousta, siellä on paljon siunausta.
Missä on vähän rukousta, siellä on vähän siunausta.
Missä ei ole rukousta, siellä ei ole siunausta.”

Jokainen Jeesuksen verellä lunastettu ihminen on korvaamaton. Kukaan muu ei voi täyttää Sinun paikkaasi. Kukaan ei voi tuoda seurakuntaan sitä siunausta, joka nyt Sinun kauttasi annetaan.

Sinä olet korvaamaton!

Tiedote muslimeille

Jumala tahtoo hyvää muslimeille samoin kuin kaikille ihmisille!

Onko kukaan kertonut Sinulle, että olet Jumalalle rakas ihminen? Jumala on johdattanut Sinut Suomeen, että täällä saat kuulla sanoman Jeesuksesta, joka sovitti syntisi Golgatan ristillä? Hän otti päällensä sinulle kuuluvan tuomion. ”Se on täytetty!”
Kun otat vastaan Jeesuksen Pelastajaksesi, saat syntisi anteeksi etkä joudu kadotukseen! ”Ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Jeesuksessa Kristuksessa!” Room. 8:1. Jumala armahtaa sinut ristillä annetun sijaisuhrin perusteella. Lue Raamatusta 1. Johanneksen kirjeen 2:22-25.
Tätä sanomaa et olisi voinut kuulla entisessä kotimaassasi. 2 Kor. 6:1,2.

Mitä siis teet synneillesi?
Ilman Jeesusta ei kukaan ole Jumalan lapsi eikä pääse Paratiisiin. Tie Taivaaseen on avattu Jeesuksen veren kautta. Hän sanoo: ”Minä ole Tie, Totuus ja Elämä! Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani!” Joh. 14:6. Siinä Jeesus kumoaa kaikki uskonnot turhina ihmistekoina. ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa!” 2 Kor. 5:19. Jeesus sovitti syntisi kärsimyksellään ja kuolemallaan! Hän otti päällensä Sinulle kuuluvan rangaistuksen. Hän on ainoa ovi Taivaaseen! Jeesus ei ole uskonnollinen ideologia. Hän on ylösnoussut Taivaan Kuningas, Jumalan Poika, Herra, jolla on kaikki valta Taivaassa ja maan päällä. Ota vastaan Hänet jo tänään!

Hanki itsellesi Raamattu. Ala lukea sitä Uuden testamentin puolelta. Lue rukoillen ja pyytäen, että Pyhä Henki avaa ymmärryksesi käsittämään Raamatun kirjoituksia. Rukoile ääneen ja Jeesuksen Nimessä! Jumala odottaa, että saa olla Sinulle armollinen. Voit rukouksessa keskustella Jeesuksen kanssa kuin parhaan ystäväsi kanssa.
Kun sitten päätät ottaa vastaan Jeesuksen Pelastajaksesi, ota yhteyttä. Järjestämme kastetilaisuuden, jossa sinut kastetaan upotuskasteella uuden Herrasi Jeesuksen Kristuksen Nimeen! Näin Sinusta tulee kristitty, Jumalan lapsi. Ja näin toimien sinä pääset kanssamme samaan Taivaaseen.

Pelastaako korkeatasoinen moraali?

Korkea moraali ja hyvät käytöstavat tai hyvä yhteiskunnallinen asema ja sivistyneisyys ei pelasta ihmissielua! Korkean moraalin omaava hyvin käyttäytyvä siivosyntinen, ns. ”kunnollinen ihminen” on JUMALAN EDESSÄ samassa syntisen asemassa kuin pahimmat rikolliset ja yhteiskunnan ulkopuolelle ajautuneet narkkarit, pultsarit, yms: Jumalaton ihminen on pelastumaton ja matkalla kadotukseen korkealla tai alhaisella moraalitasollaan. Jeesus pelastaa pahimman rikollisen samalla periaatteella kuin korkean moraalin omaavan siivosyntisenkin. Ihmisen pitää vain tunnistaa ja tunnustaa syntisyytensä. Vain synnin hädässsä olevalle kelpaa Jeesuksen sovintoveren ansio.
Jokaisen ihmisen pitää tulla tuntemaan todellisuus itsestään, että hän on kurja ja kadotettu syntinen ilman Jeesusta.
On olemassa ainoastaan kaksi ihmisryhmää:
1. syntitilassaan elävät jumalattomat, jotka eivät ole tulleet uskoon
2. armahdetut, uskoon tulleet, jotka ovat syntejään katuen ottaneet vastaan ylösnousseen Jeesuksen syntiensä sovittajaksi.

Sinun pitää ymmärtää, että olet syntinen ja matkalla kadotukseen, ellet ole tullut uskoon!
Jeesus kuoli ristillä sijaisuhrina Sinun syntiesi tähden. Otatko vastaan Hänet Pelastajaksesi ja Herraksesi? Tämä ratkaisee ikuisen kohtalosi! Korkealla tai alhaisella moraalin tasolla ei ole tässä asiassa merkitystä.
”Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, ja saavat lahjaksi vanhurskauden…” Room. 3:23-25. ( vanhurskaus = syyttömyys). Mutta ”kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman ja oikeuden tulla Jumalan lapsiksi”. Joh. 1:12.

Jumala alkaa kasvattaa pelastuksen vastaan ottanutta ihmistä hyville käytöstavoille sekä myös yleisinhimilliseen moraalitasoon. Gal. 5:22. Uskoon tulo muuttaa ihmisen. Kristityksi tullut tahtoo olla siisti sisäiseltä sekä ulkoiselta olemukseltaan. Ihmisen käytöskin muuttuu ystävälliseksi ja lähimmäiset huomioivaksi, kun Jeesus tulee sydämeen asumaan. Mutta ensin on siis armon vastaan ottaminen. Ihminen saa tulla Jeesuksen tykö ryysyisenä huonokäytöksisenä syntisenä ja rikkinäisenä ihmisenä, kaikkensa menettäneenä tai ulkoisesti hyvinvoivana.  Ja Jeesus lupaa kaikille: ”Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos!” Joh. 6:37.

Tee uskonratkaisu NYT!
”Hänen työtovereinaan me myös kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä Hän sanoo: ”Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.” Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.” 2 Kor. 6:1,2.

Naisten asema ja tehtävät Jumalan seurakunnassa

”Ja myös palvelijaini ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he ennustavat.” Apt.2:18.
”Meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu…” Room.12:4-8.
”Tässä ei ole miestä eikä naista…” Gal.3:26-29.

NAISTEN OSA.
Tämän aiheen myötä ovat joskus nousseet esille sielulliset ja yksipuoliset Sanan tulkinnat puolesta ja vastaan.  Aiheen käsittely kuohuttaa tunteita. Ja monet kiivailevat omien näkemystensä puolesta ilman Raamatun tuntemusta. Monet lyövät lukkoon oppinsa siten, ettei niihin enää jää tarkistamisen tilaa. Siihen usein pysähtyy uskossa kasvaminen.
Eräs alaikäisyyden merkki on sanakiistojen aiheuttaminen. 1 Timot. 6:3-5 ja 2 Timot.2:23-26. Tuota riidan lietsontaa esiintyy niin veljillä kuin sisarillakin. – Veljillä vallan- ja riidanhaluisen asenteen pohjalta versoo vaatimus, että naisten (kuten kaikkien muidenkin) tulee olla heille alamaisia. Se kuvastaa miehillä usein esiintyvää narsismin kaltaista uhomieltä ja omaa heikkoa itsetuntoa ja epävarmuutta, pelkoa, että naiset asettuvat heidän tasolleen. Sellaiset miehet pelkäävät itsenäisiä naisia. Samoja ”iisebelimäisiä” narsistin egoistisia piirteitä esiintyy kyllä naisissakin.
Vain Jumalan Pyhä Henki voi avata ymmärryksemme käsittämään kirjoitukset. Hänen avullaan voimme uskoon tulleina ja parannuksen tehneinä ymmärtää Raamatun totuudet. 2 Kor.3:16. Nöyrtyen ja pysymällä rukouksessa voimme kuulla, ”mitä Henki seurakunnalle sanoo” . Ilm.2:7.
Mutta …
Parisuhdekaan ei toimi itsekeskeisten vaatimusten pohjalla. Samoin on laita seurakuntatyössä. Tervehenkisessä miesten ja naisten yhteistoiminnassa ei alamaisuutta vaativaa puhetta ollenkaan tarvita. ”Olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa” (Efes. 5:21), vaan

Jumalan säätämys toimii spontaanisti. Näin tapahtuu sekä avioliitossa että seurakuntayhteydessä. Pyhä Henki johdattaa siihen. Asia on luettu Raamatusta. Efes.5:22-33. Ja siihen on päätetty mukautua.

Emme tahdo missään asioissa mennä sellaiselle linjalle, että opettaisimme jotain, mitä Raamattu tai alkuseurakunnan käytäntö ei opeta. ”Ei yli sen, mikä on kirjoitettu!” 1 Kor. 4:6. Esimerkki: Eräät ovat ottaneet opikseen lapsikasteen. He tietävät, ettei Raamattu opeta sellaista, mutta vääntävät asian päälaelleen sanoen, ettei Raamattu kiellä kastamasta lapsia. Se on totta. Raamatussa EI ole siihen kieltoa. Mutta jos seurakunnan opetus asetettaisiin sille pohjalle, syntyisi siitä opillinen kaaos. Silloin voitaisiin perustella monia asioita, joita Raamattu ei suoraan kiellä. Voisimme mm. alkaa siunata naiset vanhimmistoon yms.  Eikä Raamattu kiellä edes huumeiden käyttöä. Raamatussa ei ole kieltoa kotieläinten osallistumisesta ehtoolliseen. (Kirkossahan on jo siitäkin keskusteltu). Yms. Mutta koska Raamattu ei opeta edellä mainittuja asioita, eikä sellaisesta ole esimerkkejä tai Raamatun opetuksia alkuseurakunnan toiminnassa, niin emme tee niin.
Huomioi tämä: Raamattu opettaa mm. etteivät kristityt alkuaikana perustaneet kirkkokuntia. He eivät kastaneet sylilapsia. He eivät asettaneet vanhimmiston yläpuolelle muita instansseja, piispoja, paavia tms. Alkuseurakunnassa ei käytetty huumeita, naiset eivät kastaneet, kastamattomat eivät osallistuneet ehtoolliseen, jne… Ja vanhimmistoon siunattiin vain veljiä. 1 Tim. 3.

Naispappeudesta.
Ihmiset väittelevät kiivaasti saako nainen toimia kirkossa pappina. Meille uskoon tulleille sillä ei ole merkitystä. Naiset voivat vapaasti toimia johtajina ja saarnaajapappeina ihmisperusteisissa uskonnoissa. Keskitymme tässä siihen, mitä Raamattu opettaa Jumalan seurakunnalle! Raamatun tarkoittama Jumalan seurakuntahan on eri asia kuin kirkot.
”ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niin kuin kaikissa pyhien seurakunnissa…” (ei siis kirkoissa) 1 Kor.14:33-35. – Pyhien seurakunta on Kristuksen ruumis, uskoon tulleista ja upotuskasteella vedessä kastetuista koostuva pelastuneiden ihmisten joukko, Jeesukselle kastetut. 1 Kor.1:2; 1 Tes. 2:14 ja Apt.2: 38, 41.
Uskontojen piireissä toimivan virkapappeuden kaltaista systeemiä emme hyväksy pyhien seurakunnassa. Emme siis hyväksy siinä mielessä sen paremmin nais- kuin miespappeuttakaan. Raamattu tuntee vain yleisen pappeuden sekä sen lisäksi eri tehtävät miehille ja naisille.

YLEINEN PAPPEUS!
Jeesus Kristus, Jumalan poika, on seurakunnan Ylimmäinen pappi. Hebr. 7:26 – 8:3. Me olemme Hänestä syntyneet, ristillä avatusta ”viimeisen Adamin” kyljestä. 1 Kor.15:45 ja Joh. 19:34. / 1 Moos. 2:21-24. Olemme lunastetut ”Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan.” 1Piet.1:19.
Olemme saman armon perillisiä sekä miehet että naiset. Syntimme on annettu anteeksi Jeesuksen Nimessä ja veressä. Näin olemme Taivaaseen matkalla oleva pyhien seurakunta:
”Mutta te olette ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ”ette olleet kansa”, mutta nyt olette ”Jumalan kansa”, jotka ennen ”ette olleet armahdetut”, mutta nyt ”olette armahdetut.” 1 Piet 2:9,10.
Tämä on jatkoa 1 Piet. 1:23 toteamukselle: te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.”  Uskoon tulleet eli uudestisyntyneet ovat siis ”kuninkaallinen papisto”.
”Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.” Gal. 3:26-28.
”Ei ole miestä eikä naista” –ajatus sisältää suuret hengelliset näkymät. Se tarkoittaa mm., että olemme uudestisyntyneinä Jumalan lapsina kaikki ”Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan!.” Gal. 3:29. Mitä kaikkea kuuluukaan Aabrahamille annettuihin lupauksiin, se kaikki on annettu jokaiselle veljelle ja sisarelle. Hebr.11:8-19. Olemme kaikki saaneet saman Hengen.
Aabrahamille annettuihin lupauksiin kuuluu ennen muuta oikeus Jumalan yhteydessä vaeltamiseen. – Ja siihen vaellukseen kuuluu valkeudessa vaeltaminen Pyhän Hengen johtamalla totuuden tiellä. Joh.8:31 – 36. Se on vapautta!

Vaikka tehtävät ja roolijako ovat miehillä ja naisilla erilaiset, on Pyhän Hengen kuljetettavana oleminen meille kaikille yhteistä. Se, mitä Pyhä Henki tekee ja miten Hän mitäkin tekee tai kenen kautta, ei ole ihmisen päätettävissä. Joh. 3:8. Sen on vain oltava yhtäpitävää Raamatun opetusten ja alkuseurakunnan käytännön kanssa.
Olemme kaikki pelastuneet ja päässeet taivaalliseen siunauksen olotilaan (Efes.1:3) ”synnistä vapautetut” . Room.6:22. Tässä meitä ei erotella kansallisuuden, ihonvärin tai sukupuolen mukaan.
”…jotka olette Kristukseen kastetut” viittaa siihen, miten meidät uskoon tultuamme kastettiin upotuskasteella vedessä Jeesukseen Kristukseen. Me otimme vastaan Jumalan armon Jeesuksessa. 2 Kor. 6:1-2. Ennen kasteelle menoa saimme Pyhän Hengen sinetin sydämiimme. = Jumalan Elämä tuli meihin. Uudestisynnyimme Pyhästä Hengestä ”Jumalan elävän ja pysyvän Sanan kautta”. 1 Piet.1:23. Tulimme pyhän heimon ja kuninkaallisen papiston jäseniksi, naiset samoin kuin miehetkin. Huom! Kasteessa vanha synti-ihminen haudattiin. Room. 6.
Yhteisenä tehtävänämme on kuninkaallisen papiston jäseninä ”julistaa” valtakunnan evankeliumia. Julistusvirka on annettu yhteiseksi tehtäväksi meille, jotka nyt kuulumme tähän yleiseen pappeuteen, sekä naisille että miehille: ”… julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa.” 1 Piet.2:9. – Mitä tuohon julistamiseen sisältyy käy ilmi tuonnempana.
Jeesuksesta syntyneinä olemme siis pyhää papistoa, ylimmäisen Papin jälkeläisiä (Hebr.8:13 ja 10:14,19-25. 1 Kor. 15:45. Room. 5:18-19.), sekä naiset että miehet. Papillisiin tehtäviimme kuuluu nyt palvella, auttaa ja rohkaista toisiamme pysymään sovitustyön armossa sekä toimia raamatullisessa seurakuntayhteydessä. Kaikki tehtävät tulee tehdä seurakunnan yhteydessä ja sen vanhimmiston alaisuudessa: Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen.” Hebr. 13:17. 1 Tess. 5:12,13.  Muun muassa kastaminen on veljien seurakunnallinen tehtävä. Yksityiset ”kastamiset” eivät ole raamatullisia. 2 Kor. 13:1. Poikkeuksen tekevät tilanteet, joissa ei seurakunnan siunaamia veljiä ole saatavilla kastajiksi, esim. lähetyssaarnaajien tilanteissa.
Filippus, joka kastoi Kandaken hoviherran, oli siunattu seurakuntavirkaan ja hän toimi siis seurakunnan lähettiläänä. Ko. kaste autiolla tiellä tapahtui monien todistajien läsnäollessa.  Yhteen Apt. 6:4-7. /  8:36,37,38. Jokaisen tulee toimia seurakunnan lähettämänä. 2 Kor. 8:23.

Pyhä Henki johdattaa toimimaan Raamatun totuudessa.

”Ja tämän sanottuaan Hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” Joh.20:22-23.
Kaikki Pyhän Hengen saaneet voivat julistaa anteeksiantamusta langenneelle, katuvalle ja parannusta tekevälle ihmiselle, joka tahtoo hylätä syntinsä ja antaa elämänsä Jeesukselle. Tämä armon evankeliumin julistus on eräs papillinen tehtävämme veljillä sekä sisarilla.
”Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.” Jaakob 5:16.
Esirukous kuuluu yhteiseen papilliseen tehtäväämme. Hyväksymme siis naispappeuden tässä yleisen pappeuden merkityksessä. Mutta emme hyväksy naisia srk. vanhimmistoon tai opettajan virkaan, koska sellaista opetusta ja käytäntöä ei löydy Raamatusta. Paimenen ja opettajan virat sekä päätösten teko ja seurakunnan johtaminen kuuluu vain veljille, samoin kastaminen kuuluu miehille. Raamatussa ei ole opetusta, että naiset olisivat toimineet kastajina.

LÄHETYSKÄSKY.
Uskoon tulleina meille kuuluu yhteisvastuullisesti lähetyskäskyssä annettu kaksiosainen tehtävä:
1. Menkää ja tehkää opetuslapsia!
2. Opettakaa opetuslapsiksi tulleet pitämään kaikki Raamatun opetukset! Matt.28:19-20.
Lähetyskäskyn toteuttamiseen voivat osallistua kaikki Jumalan lapset, uudestisyntyneet, joiden sydämissä asuu Pyhä Henki. Puhumisvirka on ”Hengen virka”. 2 Kor.3:8. ”Sillä ette te itse puhu, vaan teidän Isänne Henki puhuu teissä.” Matt.10:20. Pyhä Henki hoitaa tätä puhumisvirkaa veljien tai sisarten kautta ”selittäen hengelliset hengellisesti”. 1 Kor.2:13.  Jos joku on uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä on hän tullut sisälle Uuden liiton pappeuteen ja hänen tehtävänsä on ”julistaa”.
Miksi Jumala ollenkaan täyttäisi sisaret Pyhällä Hengellä antaen heille mm. hengellisiä ilmoituksia, elleivät he saisi puhua? Pyhän Hengen tulikaste sisarille armolahjoineen olisi siinä tapauksessa turhaa. Mutta henkikaste on annettu niin naisille kuin miehillekin. – ”Teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat.” Apt.2:17. –
Nämä Pyhällä Hengellä voidellut Uuden liiton papit ovat oikeutetut puhumaan Jumalan seurakunnan kokouksissa. (”Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: ”Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi? Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse!” Ps. 50:16-17.)

Nyt joku saattaa sanoa, että naiset saavat kyllä käyttää armolahjoja, profetoida, puhua kielillä ja selittää seurakunnassa, mutta puheita he eivät saa pitää. Näin olen kuullut eräiden sanovan. Tuon kaltainen ajattelu kuvastaa suppeaa näkemystä armolahjoista: ”Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.” 1 Kor.12:7. Hengen ilmoitus saattaa olla esim. viisauden- ja tiedon sanat, tai näky ja ilmestys. Ne on puhuen selitettävä seurakunnalle. Emme voi kieltää sisaria kertomasta saamiaan näkyjä ja ilmestyksiä, joita Pyhä Henki heidän kauttaan tahtoo jakaa. Olisi hengellisen elämän tukahduttamista kieltää Pyhän Hengen toiminta sen perusteella, että tuo toiminta tapahtuu naisen kautta. Tiedämmehän, että aito kristinusko on ennen muuta Pyhän Hengen toimintaa uskoon tulleiden kautta? 1 Kor. 14:26.

Profetoiminen?
Profetoiminen mielletään useinkin vain sellaiseksi, jossa joku ensin puhuu kielillä ja sitten selittää puhumansa. Sitä sanotaan profetiaksi. Ja kyllä sellainen sitä onkin. Mutta profetoiminen on lisäksi paljon laajempi käsite. ”Profetoiva puhuu ihmisille rakennukseksi ja kehotukseksi ja lohdutukseksi.” 1 Kor.14:3. Huomasitko? Profetoiminen on puhumista seurakunnalle!!! Naiset voivat siis puhua ja rukoilla seurakunnassa. 1 Kor. 11:3-17.
Nyt on vain selvitettävä, opettaako Raamattu, että naiset saavat profetoida eli siis puhua seurakunnalle? Jos löydämme Uuden liiton kirjoituksista opetuksen, että naiset voivat profetoida, on meidän hyväksyttävä naiset puhujiksi seurakuntaan. – – – Raamattu sanoo asian yksiselitteisen selvästi. Katsomme sen 1 Kor. 11 luvusta: ”Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee tai profetoi pää peittämätönnä, häpäisee päänsä” (jae 5). Vaimo voi siis rukoilla ja profetoida seurakunnankokouksessa. 1 Kor.11. luvun opetukset ovat osoitetut seurakunnankokouksiin. 1 Kor.11:17 – 14:26-40.
Julkinen profetoiminen alkuseurakunnan aikana edellytti vaimoilta pään peittämistä ”enkelien tähden” (jae 10). Hebr.1:14. – Huomaa, että pyhien kokouksissa olivat enkelit mukana! –
Pään verhoaminen oli merkkinä vaimon tunnustautumisesta miehensä auktoriteetin alle; ”vallanalaisuuden merkki” (jakeet 2-16). Se olisi edelleenkin kaunis tapa vaimoilla. Eikä kauniin huivin tms. pitäminen rukoushetkissä ole kielletty naimattomilta naisiltakaan.
”Vaimo” sana on käännetty kreikankielen sanasta, joka merkitsee sekä naista että vaimoa. Mutta 1 Kor. 11. luvun asiayhteys kertoo, että siinä tarkoitetaan naimisissa olevaa naista, joka tunnustaa miehensä auktoriteetin (= vallanalaisuus). Meidän kulttuurissamme ”vallanalaisuuden merkki” näkyy vasemman käden nimettömässä (= sormus).

Ymmärtäessämme nyt profetoimisen sisällön, että se on puhumista Jumalan seurakunnan rakentumiseksi, voimme siis varmuudella todeta, että naiset voivat puhua kokouksissamme, edellyttäen, että he puhuvat rakennukseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi Pyhässä Hengessä. Tervetuloa sisaret puhujiksi Jumalan seurakuntaan! ja ”neuvomaan meitä hyvään”. Tiit. 2:3,4.
Totisesti: ”Herra antaa sanoman, suuri on voitonsanoman saattajatarten joukko” (Ps.68:12).

+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Mitä tarkoittaa opetus ”nainen vaietkoon seurakunnassa”
1 Kor.14:34-35?

Raamatussa on pääasiassa vain kaksi kohtaa, jotka vaientaisivat naiset.
Ensimmäinen kohta on 1 Timot.2:11-14: ”Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.”
Tämä opetus on liitetty pääosin avioliiton järjestykseen, jossa mies on vaimon pää. 1 Kor.11:3. 1 Tim. 2:12. Mutta sen merkitys laajenee Raamatun kokonaisopetuksen pohjalla siihen, ettei vaimo voi olla johtavassa opettajan asemassa myöskään Jumalan seurakunnassa. 1 Tim. 3:2. Luomisjärjestykseen kuuluu, että ”mies on vaimon pää”. Efes. 5:23.
1 Kor.14:34-35. oleva opetus näyttäisi pintapuolisesti katsottuna todella opettavan, että naisten on täysin suljettava suunsa uskovien kokouksessa. Mutta jos asia olisi sillä tavalla, niin edellä olevat Paavalin opetukset olisivat selkeässä ristiriidassa keskenään. Silloin Raamatussa todella olisi ristiriitaa. Mutta ristiriitaa on vain ymmärtämättömien omassa käsityskyvyssä.
Tässä tuo kiistaa aiheuttanut Raamatun kohta:
”Ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niin kuin kaikissa pyhien seurakunnissa, olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niin kuin lakikin sanoo. Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa.” 1 Kor.14:34-35.
”Olkoot vaimot vaiti” on todella sen luokan opetus, että mikäli otamme sen irti siinä yhteydessä esitetyistä muista ajatuksista, niin meidän tosiaan on kiellettävä vaimoja puhumasta kokouksissa. Mutta siis, tähän sisältyy suurempi kokonaissanoma:
Ko. puhumiskiellossa on oltava kysymyksessä joku muunsisältöinen puhuminen kuin esim. armolahjojen toiminta, rukoileminen, profetoiminen, laulaminen jne… Nämähän ovat selvästi Raamatun mukaan naisillekin kuuluvia puhumisen alueita kuten olemme edellä todenneet. –
On kysymys naisten puhumisesta mm. kysymyksiä tehden, kuten luimme siitä: ”kysykööt kotonaan omilta miehiltään”. Siinä ei ole kieltoa vaimojen toimimisesta sanan julistajina. … Vaimojen kyselevä puhuminen häiritsi kokousten järjestystä. Raamattu opettaa järjestyksessä tapahtuvaa kokoustoimintaa: ”iloitsen nähdessäni järjestyksen, joka teidän keskuudessanne vallitsee, ja teidän lujan uskonne Kristukseen.” Kol. 2:5. Itselläni on kokemuksia samankaltaisesta kokousten häirinnästä. Mutta häirintää on tapahtunut myös veljien kautta. Kuulijan paikalta he saattavat jopa kesken puhetta alkaa esittää kysymyksiään. Sellainen on usein epäjärjestyksen aiheuttamista. Nainen sekä mies vaietkoon sellaisesta häiriökäyttäytymisestä!
Alkuseurakunnan aikana naimisissa olevien naisten ei ollut soveliasta tehdä kysymyksiä seurakunnan kokouksissa, jossa he siten olisivat tulleet puhujien ja samalla toisten miesten opetettaviksi. Sellainen oli silloisen kulttuurin pohjalla sopimatonta. Mutta tässä ei siis ole kyse pelkästään kulttuuritekijästä. On kysymys osittain myös seurakunnan silloisesta kehittymättömyydestä. Tästä tarkemmin kirjasessani Keskeneräisen kehityksen ajasta valmiiseen Jumalan seurakuntaan.
Korintossa oli siihen aikaan riitaisuutta ja erimielisyyttä uskovien kokouksissa. 1Kor. 3:1-3; 11:17-19 ja 4:6. Vaimoilla oli näin ollen vaara joutua jopa omaa miestänsä vastaan mikäli joku erimielinen olisi vastannut hänen tekemiinsä kysymyksiin, näin aiheuttaen jopa perheriitoja.
Korinton seurakuntatoiminnassa oli mukana myös juutalaisia, joiden kulttuuriin kuului, että vaimon oli häpeällistä olla yleensäkään tekemisissä muiden miesten kanssa. Sellainen tapa ei kuitenkaan ole Raamatun opetusta, vaan kuuluu ihmisten perinnäissääntöihin. Jumalan seurakunnassa olemme kaikki samaa perhettä, ja kaikkien tulee kyetä olemaan tekemisissä toistensa kanssa.
1 Kor. 14:34 –35 on siis kyse naisten häiritsevästä kyselystä kokouksissa. Kreikan kielen sana ”lalein”, josta ko. ”puhua” sana on käännetty, merkitsee puhumista, mutta myös keskustelua. Keskustelut kysymyksineen oli siirrettävä kokousten ulkopuolelle; ja vaimojen tuli esittää kysymykset kotona omille miehilleen.
Siihen aikaan naiset olivat myös useimmiten lukutaidottomia. Miehet taas oppivat kirjoitus- ja lukutaidon jo lapsuudessaan ja voivat yleisesti toimia seurakunnan opettajina. Alkuseurakunnan kokouksissa oli tapana lukea pyhiä kirjakääröjä. Kirjoituksia tuntemattomilla naisilla ei näin ollen ollut mitään annettavaa kokouksissa.

On siunaavaa tutkia Raamattua sen alkulähtökohdista käsin. Tästä voimme ottaa esimerkiksi sen aikaiseen kulttuuriin kuuluvan jalkojen pesun. Joh.13:5,14,15,16,17 ja 1 Tim.5:9,10. Palvelijoiden tehtävänä oli pestä isäntäväen ja vieraiden jalat. Jeesus nöyrtyi palvelijaksi pestessään opetuslastensa jalat.
Siinä yhteydessä Hän antaa jalkojen pesun ehdottomaksi käskyksi seuraajilleen: ”Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat … … Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette.” Joh.13:14,17. Emme kuitenkaan tee niin!!! Miksi?
Tiedämme, että tänä aikana jokainen pesee itse kotonaan jalkansa. Meidän eteisissämme ei ole palvelijaa, pesuvatia ja pyyhettä vieraiden jalkojenpesua varten. Miksi? Koska sellaiselle käytännölle ei ole tarvetta. Alkuseurakunnan aikana jalat likaantuivat hiekkaisilla poluilla. Asunnot olisivat likaantuneet ellei jalkoja olisi pesty. Nykyisin riisutaan kengät jaloista.
Kuitenkin silloinen  jalkojen pesun käytäntö pitää edelleen sisällään saman opetuksen palvelijan asemasta. Siinä mielessä ”pesemme edelleenkin toistemme jalat”, jonka merkitys on, että palvelemme nöyrästi toisiamme.
Toinen muinaiseen kulttuuriin kuuluva asia oli miesten tervehtiminen toisiaan ”pyhällä suunannolla”. Mm. Room.16:16; 2 Kor.13:12; 1 Piet.5:14. Miesten keskinäinen suutelu ei mitenkään voisi olla sopivaa esim. meidän aikamme homo-Suomessa.

Hyvän vaimon ominaisuudet:
Hyvän vaimon tehtäviin kuuluu, että ”hänen huulillaan on lempeä opetus”. Snl. 31:26.
Myös Timoteus oli oppinut pyhät kirjoitukset äidiltään ja isoäidiltään, naisilta. 2 Timot.3:15 ja 1:5. Nuo naiset olivat lukutaidon hallitsevia harvinaisia naisia.
Myös aviopari Akylas ja Priskilla toimivat yhdessä sanan julistajina. He yhdessä opettivat juutalaiselle Apolloksellekin ”tarkemmin Jumalan tien”. Apt. 18:26.
Vaimojen tulee olla ”hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja…”  Tiitus 2:3-5.
Maria, Jeesuksen äiti, profetoi ja kiitti Jumalaa julistaen Voimallisen suuria tekoja. Luuk.1:46-55. Tuo naisen puhe on edelleen meitä siunaavaa Jumalan Sanaa? Oliko Maria hyvä vaimo julistaessaan Jumalan suuria tekoja?
Tunnettu asia on Jeesuksen ilmestyminen ensin naispuolisille opetuslapsilleen. Näille naisille enkelit antoivat kehotuksen mennä julistamaan ilosanoma Jeesuksen ylösnousemuksesta ”opetuslapsille ja Pietarille”. Markus 16:1-11.
”Ja hänellä (Filippuksella) oli neljä tytärtä, neitsyttä, joilla oli profetoimisen lahja.” Apt.21:9.
Näin voimme todeta, että Jeesuksella oli ja on suuri joukko naisopetuslapsia. Apt.1:14; 9:36 ym.. 2 Moos.15:20.
Vanhan Testamentin kertomat naissankarit ovat oma lukunsa. Katso mm. Tuomarien kirjan luvut 4 ja 5, joissa kerrotaan ”sotasankarinainen” Deborasta: ”Minä lähden sinun kanssasi; mutta kunnia siitä retkestä, jolle lähdet, ei tule sinulle, vaan Herra on myyvä Siiseran naisen käsiin.” Tuom.4:9.
Naisprofeetta Huldan puheet olivat arvostettua Jumalan sanaa. 2Kun.22:13-20.
Mutta kielteisenä esimerkkinä huomioimme myös kuningas Ahabin vaimon, Iisebelin. 1Kuning. kirjan luvut 19 ja21. Ilm. 2:20. Sellaisilta Iisebeleiltä Jumala varjelkoon seurakuntansa.

Miesten ei siis pidä kukkoilla seurakunnassa, vaan sisaria tulee kunnioittaa kaikissa heidän saamissaan tehtävissä. He ovat saman armon perillisiä kuninkaallisen papiston sananjulistajina. Mutta on muistettava Raamatun opetus luomisjärjestyksestä, että ”kukin vaimo olkoon miehelleen alamainen, kuten sopii Herrassa!” Kol.3:18.

Seurakunnan kaitsijaveljille sanotaan:
”Kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen. Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi.” 1Piet.5:2-6.

Naiset voivat olla myös seurakuntaviroissa, esim. evankelistoja tai seurakuntapalvelijoita (=diakon) yhdessä veljien kanssa. Efes.4:11; Apt. 6:1-7 ja Room.16:1-2. Huomioi tässä yhteydessä myös Filip.1:1 ja 1 Timot.3:8-13. –
Seurakuntapalvelijan virka sopiikin naisille erityisen hyvin. Jumala on alun pitäen luonut naiselle ominaisuuden auttaa ja palvella. ”Mutta Joppessa oli naisopetuslapsi, nimeltä Tabita, … Hän teki paljon hyviä töitä ja antoi runsaasti almuja.” Apt.9:36; 1 Moos.2:18. Paavali kehotti sisaria, ”Euodiaa ja Syntykea”, ja neuvoi uskovia olemaan ”näille vaimoille avullinen, sillä he ovat taostelleet minun kanssani evankeliumin hyväksi”. Filip. 4:2,3.
– Naisten tulee rohkeasti pysyä omassa tehtäväalueessaan voittamassa sieluja tai olemalla seurakuntapalvelijoina ja evankelistoina julistamassa Jumalan suuria tekoja ym. ”julistaaksenne sen jaloja tekoja, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa.”
Vertaa Gal. 5:10: ”… mutta teidän häiritsijänne saa kantaa tuomionsa, olkoonpa kuka hyvänsä”.

VANHIMMAT JA OPETTAJAT SEURAKUNNASSA.
Pelkästään veljille kuuluvia tehtäviä ovat seurakunnan kaitsijan, paimenen, vanhimman eli johtajan tehtävät (= saman tehtävän eri nimityksiä). Paimen on ”yhden vaimon mies” (1 Tim. 3:2), ei nainen.
Veljille sanotaan näin: ”Jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton yhden vaimon mies.” 1 Tim.3:1-2. Veljille on siis hyvä asia pyrkiä paimenen tehtävään. Tosin siinä on huomioitava myös Jaakob 3:1-2 ja Tiitus 1:5-11. ”Mutta heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.” 1 Tim. 3:10.

Sisaret voivat olla puhumassa seurakunnassa hyväksyttyjä Raamatun oppeja Hengen ilmoituksen mukaan. Mutta Efes. 4:11. mukaisessa opettajan seurakuntavirassa voivat toimia vain veljet, jotka valvovat, että opetus seurakunnassa tapahtuu apostolisen opin mukaisesti. Apt. 2:42. Veljet ovat Pyhän Hengen asettamia johtavia sanan opettajia eri oppiasioiden suhteen sekä kurinpidollisten ja järjestyksen toimissa. Sellaiset tehtävät edellyttävät osittain ”hallitsemisen” lahjaa. 1 Kor.12:28. Ne eivät siksi sovi sisarille, jotka ovat ”heikompia astioita”. 1 Piet.3:7.
Sananopettajan virassa olevien veljien tulee siis valvoa, että seurakunnassa kaikki veljet ja sisaret opettavat raamatullista oppia.
Sisaretkin voivat siis osallistua Kol.3:16. mainittuun sanan ”opettamiseen”: ”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.”
”Opettamiseen ja neuvomiseen” kuuluu myös armolahjojen käyttö kokouksissa, mm. profetoiminen (1Kor.14:3), siis puhuminen.

Raitishenkisten sisarten tulee myös olla mukana rukouspalveluun liittyvissä tehtävissä.  ”Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina.” 1 Piet.4:10.
Mitä tahansa kukin on saanut sellaista, jota voidaan käyttää seurakunnan rakentumiseksi, sitä tulee käyttää! Jumalalta saadut tehtävät ovat niitä ”leivisköjä”, joista Jeesus opetti Matt.25:14-30.
Evankelista evankelioi. Puhuja puhuu. Johtaja johtaa. Laulaja laulaa. Soittaja soittaa. Kirjoittaja kirjoittaa. Evankelista evankelioi. Jne.
”Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi.” 1 Kor.4:2.
”Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä.” Luuk. 16:10.
Kaikille uskoville pätevä opetus löytyy Siirak 3:22-24: ”Mikä sinun tehtäväksesi on suotu, sitä ajattele! … Mikä on tehtäviesi ulkopuolella, siihen älä sekaannu. Sillä suuri luulo omasta itsestään on eksyttänyt monet.”

Tahdomme yhdessä rakentaa Jumalan seurakuntaa Hänen alkuperäisen suunnitelmansa mukaan? – Jeesus kutsuu jokaista omaansa tähän pyhään tehtävään rukoilemaan, rohkaisemaan, innostamaan ja neuvomaan toinen toistaan, kukin saamansa armoituksen mukaan? Näin Karitsan morsian valmistuu Ylkänsä tulemukseen. Ilm. 21: 2, 9.
Jokaisella paikkakunnalla on vain yksi Jumalan perhe. Efes.2:19-22, Hänen seurakuntansa. Tätä perheyhteyttä meidän kaikkien tulee yhdessä hoitaa ja vaalia, ”että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan”. 1 Kor.12:25.

LOPPUKEHOTUS, uskossa olevat veljet ja sisaret:
”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.” Kol.3:16.
”Sen tähden kehottakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, niin kuin teettekin.” 1 Tes. 5:11.
”Lopuksi, veljet, iloitkaa, tulkaa täydellisiksi, ottakaa vastaan kehotuksia, olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” 2 Kor.13:11.

”Sillä niin kuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itse kukin olemme toistemme jäseniä; ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on; jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan; jos kehottaa, niin kehottamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten.” Room. 12:4-8.
_______________

a Message to the offspring of Abraham

GOD HAS CHOSEN THE OFFSPRING OF ABRAHAN, ISAC AND JACOB TO BE HIS OWN PEOPLE ABOVE OTHER NATIONS. AS FAR AS GOD´S PLAN IS CONCERNED, THIS CHOICE IS STILL ESTABLISHED.
NOW THEREFORE, IF YE OBEY MY VOICE INDEED, AND KEEP THE COVENANT, THEN YE SHALL BE A PECULIAR TREASURE UNTO ME ABOVE ALL THE PEOPLE, FOR ALL THE EARTH IS MINE. (Exodus 19:5)

(Jeremiah 31:35-37 ) THUS SAITH THE LORD, WHICH GIVETH THE SUN FOR A LIGHT BY DAY, AND THE ORDINANCES FOR THE MOON AND THE STARS BY NIGHT; WHICH DIVIDETH THE SEA WHEN THE WAWES THEREOF ROAR; THE LORD OF HOSTS IS HIS NAME: IF THOSE ORDINANCES DEPART FROM ME, SAITH THE LORD, THEN THE SEED OF ISRAEL SHALL CEASE FROM BEING A NATION FOR ME FOR EVER. THUS SAITH THE LORD; IF THE HEAVEN CAN BE MEASURED, AND THE FOUNDATIONS OF THE EARTH SEARCHED OUT BENEATH, I WILL ALSO CAST OFF ALL THE SEED OF ISRAEL FOR ALL THAT THEY HAVE DONE, SAITH THE LORD.
God is now calling His people to get out of the way of apostasy, like so many more times before.
The return of the Jews to their own land is a today-happening phase as God is renewing the promises of the covenant given to Abraham : Genesis 12:1-7.
A nowadays-Exodus is turning to a spiritual awakening in the land of Israel, as prophet Ezekiel predicts: chapters 37-39.
The ultimate solution is: AND SO ALL ISRAEL SHALL BE SAVED. (Romans 11:26. )
The Holy Spirit is blowing the wind of The Life upon Israel.
The Jews and the existence of being spiritually Jewish is still firmly connected to the revelation of the Bible and to the OBEDIENCE to the voice of Lord ( Matthew 21: 43-46.).

Moses teaches five things: (Deuterenomy 30:2-6)
1. (THOU) SHALT RETURN TO THE LORD, THY GOD, AND SHALT OBEY HIS VOICE ACCORDING TO ALL THAT I COMMAND TO THEE THIS DAY, THOU AND THY CHILDREN, WITH ALL THINE HEART AND ALL THY SOUL
2. THEN THE LORD WILL TURN AWAY THE CAPTIVITY, AND HAVE COMPASSION UNTO THEE.
3. AND (THE LORD) WILL RETURN AND GATHER THEE FROM ALL THE NATIONS, WITHER THE LORD HAVE SCATTERED THEE.
4. AND THE LORD WILL BRING THEE INTO THE LAND WHICH THY FATHERS POSSESSED.AND.
5. THE LORD WILL CIRCUMCISE THY HEART.

The God of Israel have given His promise. There is nothing that can change it. But, from the times of Abraham there has existed the enemies of Israel. Inspired by satan those, who have been led astray, want to destroy Israel and at the same time try to annihilate the plan of God. The powers of darkness and those who are under their (demons´) power, hate the people of God. Then again, the righteous-minded Christians love the Jews with the love of God, the converted and the unconverted israelites. And, just because the Lord is willing to save every Jew, we want that, too.
The false Christians are also the enemies of God and they pretend to be friends of Israel. They are against the preaching on the Gospel Of Jesus Christ to the Jews and attempt to teach tem the message and the heresy of their own churches.
So called christian churches with their images of the saints and virgin Mary-teaching are also the really the biggest obstacle against the plan of God. But also the orthodox-Jews are resisters of preaching the Gospel, they are religious fanatics.
Compare this thought to the following scripture.
1.Thessalonians 2:14-16:
FOR YE, MY BRETHERN, BECAME FOLLOWERS OF THE CHURCHES OF GOD, WHICH ARE IN JUDAEA AND ARE IN JESUS CHRIST: FOR YE ALSO SUFFERED OF YOUR OWN COUNTRYMEN, EVEN AS THEY HAVE THE JEWS, WHO BOTH KILLED THE LORD JESUS, AND THEIR OWN PROPHETS, AND HAVE PERSECUTED US; AND THEY PLEASE NOT GOD, AND ARE CONTRARY TO ALL MEN, FORBIDDING US TO SPEAK TO THE GENTILES THAT THEY MIGHT BE SAVED, TO FILL UP THEIR SINS ALWAYS: FOR THE WRATH IS COME UPON THEM TO THE UTTERMOST.All the things that resist the preaching the Gospel to Israel and to the Jews, are from the sources of the darkness.
Matthew 23:13: FOR YE (PHARISEES) NEITHER GO IN YOURSELVES, NEITHER SUFFER YE THEM, THAT ARE ENTERING TO GO IN.
The true friend of Israel´s and of God´s does the best he or she can, that every Jew in the world hears the message of Yeshua Ha´Mashia, who suffered and gave His blood on the cross of Golgotha in Jerusalem. There Jesus (Yeshua Ha´Mashia) died as an offer in order to atone the sins of His own people as the Sacrificed Lamb.
Acts 10:43, 3:24: to him (Jesus Christ) give all the prophets witness, that whoever through his name, believeth in Him, shall receive remission of sins.”
John 1:11-12: ”HE (YESHUA) CAME TO HIS OWN, AND HIS OWN RECEIVED HIM NOT. BUT AS MANY AS RECEIVED HIM, TO THEM HE (GOD GAVE) THE POWER TO BECOME THE SONS OF GOD, EVEN TO THEM THAT BELIEVE TO HIS NAME ( YESHUA HA`MASHIA).
Jesus rose up from the dead. He is right now on the right side of the Father God doing his mission of the Highest Priest. (Hebrews, capter 7).
He is coming back from the Heaven to bring His own people to Him ( by the rapture), those, who have received the Word of God. Their fate has turned. They have experienced the spiritual awakening, been born-again, which is the circumcision of the heart, when they turned to the Lord.

Jesus says in Luke 13:34: ”O JERUSALEM, JERUSALEM, WHICH KILLEST THE PROPHETS AND STONEST THEM THAT ARE SENT UNTO THEE : HOW OFTEN WOUD I HAVE GATHERED THY CHILDREN TOGETHER, AS A HEN DOTH GATHER HER BROOD UNDER HER WINGS, AND YE WUOLD NOT!
These words from the heart of Jesus cannot leave anybody untouched or cold.
John 8:47: HE THAT IS OF GOD , HEARETH GOD´S WORDS.
John 5:43: .I HAVE COME IN MY FATHERS´S NAME
John 8:24 : . YE SHALL DIE IN YOUR SINS IF YE BELIEVE NOT THAT I AM HE (THE MESSIAH, THE ANOINTED ONE)..
Jesus is, besides everything else. the fulfillment of the prophesies according to the book of Isaiah, which tells about the Messiah to come.
Isaiah 53:5: THE CHASTIMENT OUR PEACE WAS UPON HIM, AND WITH HIS STRIPES WE ARE HEALED.
In the same way the prophesy of Jeremiah concerning the New Covenant was fulfilled in Yeshua Ha´Mashia:
Behold , the days shall come, saith the Lord, when I will make a new covenant with the tribe of Israel and with the tribe of Judah; not the kind of the covenant that I made with their fathers at the time as I took them by their hands and brought them out of the land of Egypt , which covenant of mine they have broken, although I had made them my own people, saith the Lord Instead, this is the covenant, that I shall make with the tribe of Israel, when the days will come: I will put my law into their innermost and write it into their hearts; and so I will be their God and they will be my people. The time will come, that no-one will teach each other , nor a brother teaches his brother: ´ Know the Lord´. For they all know me, the young and the old, the small and the great, saith the Lord; for I will forgive their transgressions, nor will I recall their sins anymore. (Jeremiah 31: 31-34).
Acts 4:12: NEITHER IS THERE SALVATION IN ANY OTHER, FOR THERE IS NONE OTHER NAME UNDER HEAVEN GIVEN AMONG MEN, WHEREBY WE MUST BE SAVED.John 14:6: JESUS SAITH UNTO HIM:´I AM THE WAY, THE TRUTH AND THE LIFE; NO MAN COMETH UNTO THE FATHER, BUT BY ME.
Deuterenomy 6:4 : HEAR, O ISRAEL: THE LORD, OUR GOD, IS ONE LORD.
There is only One Way to Him: Yeshua Ha´Mashia, Jesus Christ, whom the Father God Himself sent to atone the sins of His people.

YOU, DEAR FRIEND, WHO ARE JEWISH!
The atonement by Jesus Christ, Yeshua, opened the door of salvation also for us, the gentiles. By the sacrifice of the cross of Golgotha also the departing wall was torn down. (Ephesians 2:14.22).
The gentiles have also become branches to the real Olive tree (spiritual Israel) receiving The Messiah of Israel as the atoner of their sins and the Lord of their lives. (Romans 11:17-24). Anyhow, the messianic Jews , the believers in Jesus, are the true, real, natural branches. We, who have turned away from being a gentile, are told in the Bible:
(Romans 11.17) : AND THOU, BEING A WILD OLIVE TREE, WERT CRAFFED AMONG THEM, AND WITH THEM PARTAKEST OF THE ROOT AND THE FATNESS OF THE OLIVE TREE.
Praise the God of Israel, for His mercy to make us to be a part-taker of the fat (fruitful) root of tree of Israel! Our prayer is now is, that we will see the real branches, the Jews to come to believe in Jesus Christ.
The church of God is lacking something extremely relevant without the right, real branches.
The right Christian, being a Jew or a gentile, should not be a part of the churches of apostasy. Roman-catholic Virgin Mary-worship- church, the Lutheran church or orthodox-catholic church ,which is occult-oriented and the other institutional churches are shameful perversions of the original Christian faith. The perverted teaching of the churches have given a bad name to Christian faith.
The worshipping in churches is not the Christianity , that The New testament in the Bible teaches The right Christian faith has its jewish origins, in Jerusalem. It started from the happenings of Jesus suffering on the cross of Calvary, by the works of God.
Luke22.20: A NEW TESTAMENT IN MY BLOOD, WHICH IS SHED FOR YOU.
Israel is nowadays again in a great danger again. The thoughts of Hitler and nazi-like anti-semitic demonic powers have rose up to display. The media all around the world is stirring up hostility against the Jewish people and Israel .The Holocaust was fulfilled according to the following scripture:
Deuternomy 31:29:
FOR I KNOW THAT AFTER (MOSES´) MY DEATH , YE SHALL UTTERLY CORRUPT YOURSELVES, AND TURN ASIDE FROM THE WAY WHICH I HAVE COMMANDED YOU, AND THE EVIL WILL BEFALL YOU IN THE LATTER DAYS, BECAUSE YOU WILL DO EVIL IN THE SIGHT OF THE LORD, TO PROVOKE TO ANGER THROUGH THE WORK OF YOUR HANDS.
Is this the way it must continue? NO!!! Praise the Lord! Israel wants now understand and receive the Truth, because God is calling them to His mercy and love. Israel will no more forsake Jesus. As it is written: Zechariah 12:10: AND THEY SHALL LOOK UPON ME WHOM THEY HAVE PIERCED.
Please, turn your eyes to Golgotha, where the Perfect Sacrificed Lamb took our sins upon Himsef!

THE GOD OF ISRAEL WANTS ONLY GOOD THINGS FOR YOU!

Postal address:
Kristillinen Toimintakeskus
Maariankatu 2.
20100 Turku
Finland


THERE´S MORE:
For all the Jews and Israel to know: God has chosen a nation for Himself. He has also promised to bless and help His people. But: he has set the conditions concerning His help and blessings. These conditions have not been fulfilled. That is why the mercy of God is waiting , kind of like just behind the door to come in. Now the Holy Spirit is asking a question: Will you open your door? He asks the same question to every individual among the jewish people, so it is asked You, too!
Everywhere around the world we have, with deepest interest and hearts trembling, followed the history and phases of the Jewish people. People, who know their bible , have seen, how the holy prophesies and scriptures are just now getting their fulfilling.
The prophet of God, Ezekiel prophesied in his time a prophesy concerning our times. He wrote about things that had partly happened, but he told also about the things to come in our future. In his book in chapters 36-39 Ezekiel prophesies the diaspora that happened 70 A.D., nearly 2000 years ago, but he also told about the gathering of the Jewish people and that the state of Israel will be established and formed again.
But at the highlight of his prophesy he predicts the spiritual awakening of the Jewish people: The Spirit enered in them, and they came alive and stood upon their feet, a geat amount (of Jewish people) (Ezekiel 37:10).
The subject was about the prophesy of the dry, dead bones.
Man, these bones are the entire tribe of Israel. Behold, they say: ´Our bones are dry, the hope is gone, we are lost. (Ezekiel 37:11).
But the Messiah of the Jews, Yeshua Ha´Mashia, The Son of God, is now calling His own people to his salvation and mercy.
The spiritual awakening of the latter days in right now happening.
The remnant of the holy people is going to receive the Sacrificed lamb of God :Yeshua, who took our sins upon Himself in Jerusalem, at the cross of Golgotha.
THE CHASTIMENT OF OUR PEACE WAS UPON HIM (Isaiah 53.)

Jesus is now sitting on the Throne with Father God, AT THE RIGHT SIDE OF THE POWER ..(Mark. 14:62).
The One God of Israel is that Power, and Yeshua is sitting on the right side of Him!
Nobody will come to the Father, but by Jesus. (John 14:6). A person, who is living in sin, cannot live in the Light of the Holy God. The sin departs you and keeps you away from God!
Behold, the hand of the Lord is not too short to help you, nor is His ear too deaf to hear ; but your evil deeds depart you from God, and your sins cover up His face from you, so He cannot hear you. For your hands are stained with blood and your fingers with falseness ; your mouths lie, your tongues deceive. (Isaiah 59:1-3.)

THOSE TIMES OF MADNESS HAS GOD SUFFERED, BUT NOW HE WANTS TO MAKE KNOWN, THAT EVERY MAN EVERYWHERE MUST REPENT. FOR HE HAS ESTABLISHED THE DAY, WHEN HE WILL JUDGE THE WHOLE EARTH IN RIGHTEOUSNESS, BY THE MAN (YESHUA), THAT HE HAS GIVEN THE POWER TO, AND HE HAS GIVEN THE ASSURANCE THEREOF TO EVERY MAN, BY WAKING HIM UP FROM THE DEAD. (Acts 17:30-31)

Now is the time for You to turn with steadiness to God and repent from all your sins. BUT, AS MANY AS RECEIVED HIM (Yeshua Ha´Mashia) TO THEM HE (GOD) GAVE THE POWER TO BECOME THE SONS (AND DAUGHTERS) OF GOD. (John 1:12)

W. L.

(Note: the most of the Bible quotes are from K.J.V., some of them are translated from the Finnish Bible 1933-1938).

.

It is fulfilled!

”It is fulfilled!”

A cry that changed the whole world came from the cross, out of the lips of the bleeding and tormented Christ. It was a joyful cry of triumph. Jesus had fulfilled the task of His life, given to Him by His Father. He had been born to a body of flesh, and now he was leaving the body of flesh. He had made up for the sins of Adams family by his offer. The power of sin had been broken. The power of Satan was defeated He had bought people with his own blood to be His. The way to Gods mercy and love was opened to everyone. Even the worse sinner may now reach grace by faith in the power of his blood.

The resurrection of Jesus from the tomb open the way to holy life for all those who receive Him.

It has been written to those who believe: ”We are sanctified through the offering of the body of Jesus Christ once for all … for by one offering he hath perfected for ever them that are sanctified” (Hebr. 10:10,14).

Sin, Satan and Hell were defeated at Golgata. The way to Heaven is open for us. – Jesus Christ is the Lord! He is: ”the way, the truth and the life” (John 14:6).

Miten sinä löydät kutsumuksesi?

JUMALAN TYÖN ALKU
Kaiken hengellisen toiminnan alkulähtökohta on Jeesuksen sovintoverellä puhdistettu Jumalaa rakastava ihmissydän. ”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” Snl. 4:23. Jumalalla on suunnitelma jokaista ihmistä varten. Sinäkin voit olla varma, että olet valittu johonkin Jumalan työtehtävään, jos olet ottanut vastaan Jeesuksen syntiesi sovittajaksi ja elämäsi Herraksi.  Olet nöyrtynyt ja saanut syntisi anteeksi ja sinulla on näin ollen puhdas sydän. Näin olet tullut sisälle Jumalan suunnitelmaan. Hän alkaa kasvattaa sinua seurakunnan yhteydessä. Ensin on pienten alkujen päivä. Ja nöyrällä mielellä oleville aukenee yhä uusia ja suurempia tehtäviä ja niiden mukana lisää siunauslähteitä: ”Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä.” Luuk. 16:10. Jumalan tehtävät alkavat pienestä alusta. ”Kuka pitää halpana pienten alkujen päivän..” Sak. 4:10.”Sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.” 1 Kor. 1:28,29.
Hän itse on räätälöinyt jokaiselle tarkalleen sopivan tehtävän. Eikä ole meidän asiamme vakuuttaa ihmisille ja seurakunnalle, että Jumala on kutsunut meidät työhönsä. Jos meillä on Jumalan kutsu tehtävään, se tulee kyllä tunnetuksi. Se huomataan seurakunnassa. Olemme kaikki kutsutut kertomaan ihmisille Jeesuksesta, mutta meitä ei ole kutsuttu kertomaan itsestämme ja muka ”mahtavasta” tehtävästämme tai erinomaisuudestamme. Tahdomme tehdä työmme sillä motiivilla, että kaikki katselisivat Jeesusta, ettemme ole fariseusten kaltaisia, joista sanottiin, että ”kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat.” Matt. 23:5. Rukoillen onnistumme. Jer. 31:9.

”Ja Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme Häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa …” Efes. 4:11-16. Viiden tehtävän lisäksi on vielä diakonin eli seurakuntapalvelijan virka. Apt. 6:1-7. Room. 16:1-2. Filip. 1:1.
Mutta työmme ei rajoitu vain viiteen tehtävään: ”Sillä niin kuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itse kukin olemme toistemme jäseniä; ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on; jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan; jos kehottaa, niin kehottamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten.” Room. 12:4-8.
Siinä on kolme harvemmin mainittua tehtävää, joihin Pyhä Henki myös tahtoo kutsua veljiä sekä sisaria: Kehottamisen lahja. Antamisen lahja. Laupeuden harjoittamisen lahja.

Armolahjoja on Raamatussa mainittu suuri määrä. Tässä yleisimpiä Pyhän Hengen jakamia armolahjoja:
”Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama; ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama. Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi. Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksi tekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä. Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niin kuin tahtoo.” 1 Kor. 12:4-11.
Tehtäviä on siis todella paljon. Sen tähden ”rukoilkaa elon Herraa, että Hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa!” Matt. 9:37,38.

On myös monia niin sanottuja armoituksia, luontaisia ominaisuuksia, jotka uskoon tulon jälkeen aktivoidaan ja päivitetään Jumalan valtakunnan hyödyksi. Sellaisia voivat olla esim. erilaiset taiteelliset kyvyt, kuten musikaalisuus. Joskus oppineisuuskin saattaa olla armoitus: ”Jokainen kirjanoppinut, joka on tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi, on perheen isännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa.” Matt. 13:52.
Rukoile Jesajan sanoin: ”Katso, tässä minä olen! Lähetä minut!” Jes. 6:8.
Meille on ilo kuulla, kun uskossa oleva tarjoutuu työhön: > ”Minäkin tahtoisin osallistua seurakunnan työhön.” – Ja varmasti tekevälle löytyy tekemistä. On siivousta, kahvinkeittoa, tiskausta yms. avustamista!!!

PALVELIJOITA
KAIKKIIN seurakunnan tehtäviin liittyy palvelijan ominaisuus. Herrana hallitsemista ei pidä esiintyä! Jumalan seurakunnassa on vain yksi Herra! Hän on Jeesus! 1 Piet. 5.  Toimintamme tapahtuu Hänen herruudessaan.
Tehtävät odottavat. Mutta miten pääsemme siihen sisälle? – Oikea vastaus on, että Jumalan työn alku on oikea mielenlaatu: ”Olkoon teillä se mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli…joka nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti.” Filip. 2:5-8.
Seurakuntavirat eivät ole suuruutta etsivien ja mahtailevien saatavilla. Jos joku etsii korkeita virka-asemia, ei hän tule löytämään etsimäänsä Jumalan seurakunnasta:
”Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina. Jos joku puhuu, puhukoon niin kuin Jumalan sanoja; jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, minkä Jumala antaa…” 1 Piet. 4:10,11.
Siinä on mainittu erääksi palvelutehtäväksi puhujan lahja. Mutta Pyhä Henki voi käyttää puhujana myös uskovaa, joka ei ole saanut varsinaista puhujan armoitusta. Voimme saada määrätyissä tilanteissa oikeita sanoja, kun vain avaamme suumme puhumaan Jumalan kunniaksi. Matt. 10:19-20. ”Avaa suusi, niin minä sen täytän.” Ps. 81:11. Mutta kaikki eivät ole puhujia.
Samoin kuin Jumala voi käyttää puhujana uskovaa, joka ei ole saanut puhujan armoitusta, voi Hän antaa omiensa profetoida ilman varsinaista profetoimisen lahjaa: ”Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta.” 1 Kor. 14:31. Profetoiminenhan on puhumista ”ihmisille rakennukseksi ja kehotukseksi ja lohdutukseksi.” 1 Kor. 14:3.

Lopunajassa Jumalan seurakunta toimii Kristuksen mielenlaatuun nöyrtyneiden veljien johdolla, jotka eivät etsi suuria etuasemia ja maallista valtaa tai loistoa. He tuntevat tosiasian, ettei kenelläkään ihmisellä ole kerskaamista omasta kykenevyydestään hengellisissä asioissa. Lopunajan seurakunnan työntekijät ovat useinkin sellaisia, ”jotka ovat kaikkensa menettäneet” ja joiden joukossa ”ei ole … montaa mahtavaa, vaan sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole..!” 1 Kor. 1:22-29. Oikeat kristityt tyytyvät alhaisiin oloihin. ”Tyytykää alhaisiin oloihin!” Room. 12:16. ”.. ei etsi omaansa..” 1 Kor. 13:5. Näistä ominaisuuksista jokainen voi tunnistaa vilpittömät Jumalan palvelijat, joiden sydämissä on Jumalan rakkaus! Joh. 13:34-35.

Rahanahneet eivät ole soveliaita Jumalan seurakunnan virkoihin.
”Ja huomatessaan, kuinka kutsutut valitsivat itselleen ensimmäisiä sijoja, Hän puhui heille vertauksen ja sanoi heille: ”Kun joku on kutsunut sinut häihin, älä asetu aterioimaan ensimmäiselle sijalle; sillä, jos hän on kutsunut jonkun sinua arvollisemman, niin hän, joka on sinut ja hänet kutsunut, ehkä tulee ja sanoo sinulle: ’Anna tälle sija’, ja silloin sinä saat häveten siirtyä viimeiselle paikalle. Vaan kun olet kutsuttu, mene ja asetu viimeiselle sijalle, ja niin on se, joka on sinut kutsunut, sisään tullessaan sanova sinulle: ’Ystäväni, astu ylemmäksi.’ Silloin tulee sinulle kunnia kaikkien pöytäkumppaniesi edessä. Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.” Luuk. 14:7-11.
Tehtävät tulee aloittaa oppilaan paikalta!


Raamatullinen tehtäviin asettaminen
Hengellisten tehtävien saamisessa on ymmärrettävä ja huomioitava seurakuntamme alkuajan asetelmat:
Jeesus valitsi itselleen ensin 12 opetuslasta, joista sitten tuli Jumalan seurakunnan ensimmäiset apostolit. Seurakunta perustettiin Golgatan ristillä, jossa Jeesus sovitti ihmiskunnan synnit verellään ja kuolemallaan. Seurakunnan jäsenmäärä oli alussa noin 120 opetuslasta. Apt. 1:15. He kaikki saivat Pyhän Hengen kasteen helluntaipäivänä Jeesuksen ristintyön ja ylösnousemuksen jälkeen. Apt. 2:1-6. Siitä alkoi uusi liitto Jeesuksen veressä. Muuta seurakunnan perustamista ei meille ole opetettu. Ja tälle Jeesus-perustalle alettiin rakentaa elävän Jumalan seurakuntaa, joka on ”totuuden pylväs ja perustus” (1 Tim.3:15), koska sitä rakennetaan ”apostolien ja profeettain perustukselle, kulmakivenä itse Kristus Jeesus”. Efes. 2:19-22. Tämä mainittu apostolien perustus tarkoittaa ensimmäisten apostolien aloittamaa seurakuntatoimintaa ja opetusta, johon kaikkien myöhemmin uskoon tulleiden tulee pitäytyä. He saivat oppinsa itse Jeesukselta: ”kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?” Hebr. 2:3-4.
Me tunnustaudumme samaan apostoliseen uskoon! Tämä on todellista apostolista seurantoa, suksessiota.

Alussa kaikille paikkakunnille levitettiin sama ristillä perustettu Jumalan srk. ja ALKUAJAN apostolien oppi. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Apt. 2:41-42.
Tässä alkuasetelmassa olivat siis seurakunnan keskellä ensin apostolit, sitten tulivat muut seurakuntavirat. Jumalan seurakunnan levitessä uusille paikkakunnille muuttui ainutlaatuisen aloituksen jälkeinen asetelma siten, että ensin tuli ihmisiä uskoon, jotka OLIVAT kasteella käymisensä jälkeen oman paikkakuntansa seurakunta. Jonkin ajan kuluttua uusien uskovien keskuudesta huomioitiin uskovia, jotka Jumala tahtoi siunata tehtäviin. Jumala ei siis kehottanut evankeliumin saarnaajia asettamaan uusille paikkakunnille ensin apostoleja, jotka sitten olisivat olleet kykeneviä siunaamaan muita tehtäviinsä. Ei, vaan ensin tuli ihmisiä uskoon ja he olivat paikallinen seurakunta, jonka keskuudesta Pyhä Henki valitsi ja asetti toimimiehet. Uudestisyntyneet ovat päteviä siunaamaan toisiansa tehtäviin, koska heidät itsensä on siunattu Taivaasta. Meillä toimii siis Taivaasta alkanut seuranto. Kun srk. aloittaa toimintansa, huomaa se aika pian esim. vanhimman virkaan kutsutut veljet. Jumalan kutsu on näkyvää. Ja näin uskovat voivat seurakuntana siunata nuo veljet tehtäviinsä. Mutta on kyllä hyvä kutsua muilta paikkakunnilta vanhimmiksi siunatut veljet siunaamaan ja järjestämään uutta seurakuntaa.


MITEN PAAVALI SAI TEHTÄVÄNSÄ?
Raamatusta löytyy useita esimerkkejä Jumalan tavasta asettaa uskovia palvelukseensa. Se on johdonmukainen ja yhtenäinen linja. Paavali on paras esimerkkitapaus. Hänen tehtävänsä alkamista on hyvä tarkastella:
Jeesus ilmestyi Paavalille Damaskoon johtavalla tiellä! Siellä hän sai ohjeen: ”Nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän.” Apt. 9:6.
Jeesus ei siis antanut Paavalille tehtävää ilmestyessään hänelle Damaskon tiellä, vaan kehotti: ”Mene kaupunkiin, niin siellä sinulle ilmoitetaan tehtäväsi!” Kaupungissa Paavali meni seurakunnan yhteyteen. Siellä hänet siunattiin kätten päällepanemisen kautta. Ja hänet kastettiin. Apt. 9:18.
Siunauksen ja kasteen toimitti Ananias niminen opetuslapsi:
”Niin Ananias meni ja astui huoneeseen, pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi: ”Veljeni Saul, Herra lähetti minut – Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit – että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä.” Ja heti putosivat hänen silmistään ikään kuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi synagoogissa Jeesusta, julistaen, että Hän on Jumalan Poika.” Apt. 9:17-20.
HUOM! Paavali ”oli opetuslasten seurassa Damaskossa jonkun aikaa”.
Paavali otti vastaan Kristuksen opin alkeet ja kasvoi kristittynä Damaskon seurakunnassa. Mutta todistamistyö hänellä alkoi heti kääntymyksen, kasteen ja seurakunnassa siunaamisen jälkeen.
Sananjulistajan tehtävän lisäksi Paavalin oli saatava vielä siunaus apostolin virkaan, johon Jeesus oli hänet kutsunut. Siihen tehtävään hänet siunattiin Antiokian seurakunnassa, jossa tuli profetia: ” Pyhä Henki sanoi:
”Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut.” Silloin he paastosivat ja rukoilivat ja panivat kätensä heidän päällensä ja laskivat heidät menemään. Niin he Pyhän Hengen lähettäminä menivät..” Apt. 13:1-4. Huomaatko? – Seurakunta oli koolla. Pyhä Henki kutsui siellä Paavalin julkisesti seurakuntavirkaan. Jumalan seurakunta sai tuon profetian kautta varmuuden Jumalan valinnasta ja siunasi Paavalin toteuttamaan Jumalan kutsua ”Pyhän Hengen lähettämänä”. Tätä taustaa vasten ymmärrämme Gal. 1:1. merkityksen: ”Paavali, apostoli, virkansa saanut, ei ihmisiltä eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta ja Isän Jumalan, joka on Hänet kuolleista herättänyt.” Näin Pyhä Henki toimii! Ja Hän toimii edelleen samalla tavoin: Ihminen tulee uskoon. Hänet siunataan ja kastetaan seurakunnan toimesta. Myöhemmin sitten seurakuntalaiset huomaavat Jumalalta saadut armoitukset ja tehtävät, joihin seurakunta siunaa hänet. Tällä tavalla saamme astua sisälle Jumalan suureen työhön Herran elopellolla. Ja näin meidät asetetaan työmiehiksi ”elonkorjuuseen”. Matt. 9:37,38.

Ihminen tulee uskoon. Hänet siunataan sekä kastetaan seurakunnan toimesta. Uskossa kasvaminen alkaa. Ja myöhemmin seurakuntalaiset sitten huomaavat mahdolliset armoitukset ja tehtävät, joihin seurakunta siunaa hänet.


KERTAUSTA
Paavali ei kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä, vaan otti vastaan Kristuksen opin alkeet ja alkuopetuksen Damaskon seurakunnassa, jossa Pyhä Henki johdatti uskovia: ”oli opetuslasten seurassa Damaskossa jonkun aikaa”. Apt. 9. Pyhän Hengen voitelu alkoi siis opettaa Paavalia tuleviin suuriin tehtäviin [b]seurakuntayhteydessä. 1 Joh. 2:27. Siellä hän tuli Jumalan opettamaksi! ”Ja kohta hän saarnasi synagoogissa Jeesusta … ” Apt. 9:19- 20, 23. Tämän jälkeen Paavali matkusti oleskelemaan Arabiaan (ehkä lepäämään?). Sieltä hän palasi Damaskoon. Kolmen vuoden kuluttua hän matkusti Jerusalemiin tapaamaan apostoleja. Gal. 2.
Jonkin ajan päästä Paavali lähti Jerusalemista kotikaupunkiinsa Tarsoon. Apt. 9:30. Sieltä Barnabas haki hänet Antiokiaan. Ja Antiokiassa alkoi Paavalin varsinainen maailman kiertolaisen elämä lähetyssaarnaajan tehtävässä. Apt. 13.
Jos luet yhteenvetona Paavalin kääntymyksen ja tehtävään siunaamisen Apt.9, 22, 26. sekä Gal. 1. luvuista, niin huomaat seurakuntayhteyden suuren merkityksen Paavalin elämässä ja tehtävissä. Myöhemmin hän itsekin opetti seurakuntayhteyden välttämättömyyttä uskoville. Mutta tämä totuus ei ole sovellettavissa ihmisperusteisiin ”seurakuntiin”. On kysymys raamatullisesta seurakuntayhteydestä!!! Jokainen uskoon tulluthan kuuluu Jumalan seurakuntaan uskoon tulemisensa perusteella. Seurakuntaan kuuluminen on yhtä kuin kuulua Jeesukselle. Seurakuntaan kuuluminen ja sen yhteydessä oleminen on kaksi eri asiaa. / On täysin epäraamatullinen käsite, että uskossa oleva muka voisi olla seurakuntaan kuulumaton. Nimen kuuluminen johonkin jäsenkortistoon ei ole samaa kuin elävän Jumalan seurakuntaan kuuluminen. 1 Kor. 12:27. Toinen asia on olla yhteyden ulkopuolella. Yhteydestä voi erottaa (1 Kor. 5:9-13), ei seurakunnasta.

Paavalin rohkeus ja innokkuus lisääntyi uskossa kasvamisen myötä. Mutta myös hänen taidollisuutensa lisääntyi. Näin on tapahduttava meilläkin.
Snl. 19:2. / Snl. 2:1-11. Paavali ei ainoastaan saanut itselleen tehtäviä, vaan sai myös opettaa, neuvoa ja siunata muitakin Jumalan työtehtäviin. 2 Tim. 1:6. / 1 Tim. 15:58.


Alkuajan seurakunnat toimivat jokaisella paikkakunnalla järjestäytyneinä, virkoineen ja selkeine rajoineen. 1 Kor. 1:2. 1 Tes. 2:14. Tiit. 1:5. Uskovat eivät olleet hajallaan. Tehtävät ja armolahjat saatiin uskovien yhteydessä ja niitä käytettiin yhteiseksi rakentumiseksi. Alkuseurakunnat olivat Jumalan seurakuntia puutteistaan ja suuristakin vioistaan huolimatta; mm. Korinttossa oleva Jumalan seurakunta: ”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Nimeä kaikissa paikkakunnissa…” 1 Kor. 1:2 /
He ottivat vastaan ojennusta ja tekivät parannuksen virheistään sekä ottivat vastaan uutta opetusta Jumalan asettamien palvelijoiden kautta. 1 Kor. 5:1. 11:17-22. 2 Kor. 7:8-10. Siksi heidän keskuudessaan toimivat kaikki armolahjat. 1 Kor. 1:7.
Korinttolaiset ojentautuivat siihen toimintamalliin, joka oli ja on edelleen Jumalan tahto. Pyhä Henki toimi silloin 12. apostolin lisäksi mm. Paavalin, Apolloksen sekä Akylaan ja Briskillan kautta. 1 Kor. 3.

ERIKOISVIRAT
Jeesuksen 12 opetuslasta, apostolia, olivat siis Jeesuksen itsensä asettamia erikoisvirassa olevia seurakunnan aloittajia. Myös Paavali oli kristinuskon alkuvaiheen aikana ainutlaatuinen mies pakanain apostolina. ”Teille, pakanoille, minä sanon: Koska olen pakanain apostoli, pidän minä virkaani kunniassa.” Room. 11:13.
Jumala johdatti alkujaan seurakuntansa toimimaan ”ulkopuolelle leirin” Hebr. 13:13. Olemme edelleen samalla tiellä. Eikä meitä siksi voi verrata tämän maailman kanssa yhtyneisiin uskonsuuntiin …
= ”He puhuivat Jerusalemin Jumalasta niin kuin muiden maiden kansain jumalista, jotka ovat ihmiskätten tekoa.” 2 Aikak. 32:19. Samoin ovat kaikki tämän ajan kirkkokunnat ihmiskätten tekoa. Jumalan seurakunta ei ole ihmisten tekoa, ja sen omistaja on yksin Jumala.


Jos joku mainostaa itseään profeettana tai apostolina, tms., mutta häntä ei ole seurakunnassa siunattu tehtävään, ei hän ole vielä valmis. Hänet tulee ohjata seurakuntaan, jossa havaitaan hänessä mahdollisesti oleva Jumalan kutsu tehtävään. Siellä hänet siunataan virkaansa. 2 Kor. 11:14-15.
”Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi.” Ilm. 2:2. Sellaiset ovat ”julmia susia” (Apt. 20:29-30), jotka hajottavat seurakuntaa. Joh. 10.

Seurakuntavirat eivät ole kenenkään itse otettavissa: ”Ei kukaan sitä arvoa itselleen ota, vaan Jumala kutsuu hänet niin kuin Aaroninkin. Niinpä Kristuskaan ei itse korottanut itseänsä ylimmäisen papin kunniaan…” Hebr. 5:4-5.


SEURAKUNNAN KAUTTA TAPAHTUVA TYÖ.
Alkuaikana kaikki toiminta ohjattiin tapahtuvaksi seurakunnan kautta. Ja se on edelleen voimassa oleva Raamatun opetus. Pyhä Henki ohjaa srk.n toimintaa vanhimpien alaisuudessa. Katso 1 Piet. 5:1-5/ Hebr.13:17 ja 1 Tes. 5:12-13 sekä 1 Tim. 5:17-19. –
Tiitus 1:5. mukaan vanhimpia tulee asettaa kullekin paikkakunnalle, ”yksi ruumis” –periaatteella toimivaan seurakuntayhteyteen. Ef. 4:4. Vanhimmat ym. vastuuhenkilöt sitten siunaavat tehtäviinsä esim. apostolin viran saaneet. Apt. 13.
Alussa yhdellä paikkakunnalla oli vain yksi seurakunta, johon luettiin kuuluviksi kaikki saman paikkakunnan uskossa olevat ja seurakunnan toimesta kastetut kristityt. Yksi srk. – Tämän Jeesuksen verellä lunastetun jäännösseurakunnan yhteen kokoaminen on kaikkien tehtäviemme eräs suuri tarkoitus!

Näin opettaa Raamattu:
”Ja me lähetämme hänen kanssaan veljen, jota evankeliumin julistamisesta kiitetään kaikissa seurakunnissa ja jonka seurakunnat vielä sen lisäksi myös ovat valinneet matkatoveriksemme viemään tätä rakkauden lahjaa, … . …
… meidän veljemme taas ovat seurakuntien lähettiläitä, ovat Kristuksen kunnia. Kun te siis osoitatte heille rakkauttanne … , niin teette sen seurakuntien edessä.” 2 Kor.8:18,19,23,24. –
Jokaisen kristityn tulee olla ”seurakunnan lähettiläs” ja kehottaa kaikki mukaan yhteiseen raamatulliseen seurakuntatoimintaan. Ef. 2:19-22; 4:16.
Jumalan seurakuntatoiminta tulee aloittaa jokaisella paikkakunnalla, jossa se ei vielä toimi tässä tarkoitetulla yhteyden periaatteella. Seurakunnan päätoimintamuoto tulee olla lähetyskäskyn toteuttaminen! Mk.16:15. Matt. 28:18-20. = Ihmiset uskoon ja kasteelle sekä opetuksen piiriin.

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

RAHA-ASIA

”Tiedättehän tekin, filippiläiset, että evankeliumin alkuaikoina, kun lähdin Makedoniasta, ei mikään muu seurakunta kuin te yksin käynyt minun kanssani tiliyhteyteen annetusta ja vastaanotetusta. … .” Filip. 4:15–17.
Rahan käyttöäkin siis valvottiin alistumalla ”tiliyhteyteen annetusta ja vastaan otetusta!” Yhteisesti hyväksytty käytäntö muodostui selkeäksi opiksi kaikilla paikkakunnilla. 1 Kor. 16:1,2. Uhraaminen on eräs tärkeä yhteinen tehtävämme.

Raha-asiasta on opetusta mm. Apt. 6. 1 Kor. 9. ja 16:1-4.
2 Kor. 8-9; Room.16:17-18. Filip.3:18-19. Uhraamme iloiten varoistamme oman paikkakuntamme seurakunnan työhön, jota tehdään Kristuksen ruumiin periaatteella uskonsuuntien ulkopuolella. Näin rahaliikennekin taas ohjautuu tapahtumaan oman paikallisen ja järjestäytyneen Jumalan seurakunnan kautta. ”Kannamme kortemme yhteiseen kekoon.” ”Puhallamme yhteen hiileen!” – Tämä on Raamatun opetus, johon Pyhä Henki johdattaa ja johon jokaisen kristityn tulee sitoutua. – Hebr.10:25. Kol. 2:19. Ef. 4:16.

”Minua ilahutti suuresti, kun veljet tulivat ja antoivat todistuksen sinun totuudestasi, niin kuin sinä totuudessa vaellatkin. Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni vaeltavan totuudessa. Rakkaani, sinä toimit uskollisesti kaikessa, mitä teet veljien, vieläpä vieraittenkin hyväksi. He ovat seurakunnan edessä antaneet todistuksen sinun rakkaudestasi; ja sinä teet hyvin, kun autat heitä eteenpäin heidän matkallaan, niin kuin Jumalan edessä arvollista on. Sillä Hänen Nimensä tähden he ovat matkalle lähteneet eivätkä ota pakanoilta mitään. Me olemme siis velvolliset ottamaan semmoisia vastaan, auttaaksemme yhdessä totuutta eteenpäin.” 3 Joh/3-8.

”Pietari kiersi kaikkien luona..” Apt. 9:32.
Jos joku uskova tulee esimerkiksi Turkuun aikomuksenaan tehdä työtä meidän parissamme, on hänen ensin tultava seurakunnan yhteyteen, jossa seurakunnan johtoryhmä arvioi hänet. Otamme yhdessä rukoillen selvää tulokkaan tehtävästä, ja mahdollisesti sitten siunaamme hänet tehtäväänsä. Kaikki tulee siis koetella. ”Heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.” 1 Tim. 3:10. Näin asia etenee oikeassa ja pyhässä järjestyksessä. Tämä on raittiuden Hengen mukaan vaeltamista. – Kiitos Jumalalle Hänen sanomattomasta armostaan ja lahjastaan, seurakunnasta! Aamen.
On siis muistettava tämä opetus: ”Heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.” 1 Tim. 3:10.


Paimenen tehtävät

Paimenen virkaa nimitetään eri termeillä: johtaja, vanhin, kaitsija, paimen.
Nuo saman paikkakunnan paimenet yhdessä ovat paikallisten uskovien vanhimmisto. Ja HUOM! Vanhimmistolla ei ole muuta johtajaa kuin toinen toisensa ja Jeesus. Mutta seurakunnan johtajat ovat keskinäisessä nöyryydessä toisilleen alamaisia ja opettavat sekä ottavat vastaan opetusta toisiltaan. Raamattu ei tunne ns. yhden johtajan virkaa. Uskonsuuntien virkapappeuskoneisto on kaukana Raamatun opetuksesta.

”Minulle tuli tämä Herran sana: ”Ihmislapsi, ennusta Israelin paimenia vastaan, ennusta ja sano heille – paimenille: Näin sanoo Herra, Herra: Voi Israelin paimenia, jotka ovat itseänsä kainneet! Eikö paimenten ole kaittava lampaita? Te olette syöneet rasvat, pukeneet päällenne villat, teurastaneet lihavat; mutta ette ole kainneet laumaa, ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita, vaan te olette vallinneet niitä tylysti ja väkivaltaisesti. Ja niin ne ovat hajaantuneet paimenta vailla ja joutuneet kaikkien metsän petojen syötäviksi – hajaantuneet ne ovat.” Hes.34:1-5.
Paimenten ensimmäinen ja merkittävin tehtävä on siis koota Jumalan lapset yhdeksi seurakunnaksi sekä sitten kaita heitä pysymään koossa. Lampaiden hajaantuminen eri uskonnollisiin karsinoihin on apostolisen ajan jälkeisten ”julmien susien” aikaan saannosta (Apt. 20:29-30), huonon kaitsennan tulos.

Hajaantuminen johtuu yhä paimenten yhteisvastuullisesta laiminlyönnistä, sekä myös osin johtajien suuresta tietämättömyydestä seurakunta-asiassa, ja tottelemattomuudesta. Paimenet eivät ole hyväksyneet Raamatun opettamaa suoraa totuutta YHDESTÄ paikallisseurakunnasta jokaisella paikkakunnalla. Sisimmässään jokainen kuitenkin tietää, ettei Jumalan tahto ole milloinkaan ollut seurakunnan jakaantuminen eri uskonsuunniksi. Raamattu opettaa kaikissa kohdin Jumalan tahdoksi yhteyden. Ja tällä yhteyden perustalla me toimimme. ”Kootakseen yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset.” Joh.11:52. Hyvä paimen toteuttaa tätä linjausta. Paha paimen hajottaa. Joh. 10:10,16. Jumalan tahto on omiensa yhteys!
Mitä tuo yhteen kokoaminen käytännön tasolla merkitsee?
”.. vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme Häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.” Ef.4:15-16.
Kaikkien seurakuntatehtävien tarkoitus on auttaa uskovia omaksumaan Jumalan Sanan totuus, että kasvamme (1 Piet.2:2) seurakuntayhteydessä yhteen liitettyinä ja”koossa pysyen”.
Paavali kertoo eksyneistä, jotka eivät tahdo pysyä uskovien yhteydessä: ”eikä pitäydy Häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua.” Kol.2:19. / Juuda 17-21.

Yhteen liittymisen tapahtuessa alkaa uskovien keskinäinen rakkaus toimia käytännön tasolla. Vasta silloin toteutuu Jeesuksen meille antama suurin sekä merkittävin käsky: ”Että rakastatte toisianne niin kuin minä olen teitä rakastanut! Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni..” Joh. 13:34-35. / Joh. 17:23.

Paimenten ja opettajien antama oikea opetus tuo kaikille seurakuntalaisille ”saman mielen ja saman ajatuksen” (1 Kor.1:10) opissa ja elämässä.
1 Tim. 1:3-5 ja 6:3-5.

Apostolien teoissa on kerrottu esimerkillinen tilanne: ”Uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu…” Apt.4:32. Se johtui siitä, että ”he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä”. Apt. 2:42. Seurakunta tulee johtaa taas samanlaiseen tilanteeseen! Se on meille annettujen tehtävien suuri päämäärä.
”Mutta kun Hän tulee, totuuden Henki, johdattaa Hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä Hän puhuu, ei ole Hänestä itsestään; vaan minkä Hän kuulee, sen Hän puhuu, ja tulevaiset Hän teille julistaa.” Joh.16:13.
Paimenten esikuvana on Jumalan seurakunnan Ylipaimen Jeesus! Fil. 2:5.
”Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehotan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.” 1 Piet.5:1-4.

Paimenten tulee kyetä taitavasti ojentamaan myös vastustelijoita (Tiit 1:9-14) voidakseen ohjata sellaisetkin uskovien yhteyteen. 2 Timot. 2:23-26. Joskus se edellyttää ”suun tukkimista” ja ankaraa nuhtelua. Tiit.1: 11,13.

Seurakuntalaisten tulee olla johtajilleen alamaisia:
”Mutta me pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajanne Herrassa ja neuvovat teitä, sekä pitämään heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa keskenänne.” 1 Tes. 5:12-13. 1 Tim. 5:17-19.
”Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen.” Hebr. 13:17.
”Samoin te nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon.” 1 Piet. 5:5.

Jeesus täytti Raamatun lupaukset tulevasta Paimenesta, joka itse kokoaa laumansa ja on sen Paimen. Hes. 34:15-16 ja 23-24 ja 31. Hän on ”SE (luvattu) HYVÄ PAIMEN”. Joh. 10:11. Hän osti itselleen seurakunnan omalla verellään ja kuolemallaan. Hinta oli siis äärettömän kallis. 1 Piet. 1:18,19.
Jeesus tuli luvatuksi Daavid-Hallitsijaksi. Hes. 34:23-24. Jer. 23: 5,6. Hän liitti meidät itseensä. Suuri arvoasemamme on nyt olla Hänessä. Efes. 2:13 Olemme Paimenessamme; siis enemmän kuin vain yhteydessä Häneen! Hänestä virtaa meihin Paimenemme mieli. 1 Kor. 2:16.

Tahdomme ottaa uskonsuunnista tulevat uudet veljet ja sisaret vastaan ystävällisesti ja sitten sävyisästi auttaa heidät irti uskonsuuntien opeista ja tavoista eli baabelilaisuudesta. Mutta meidän on ymmärrettävä, että kun uskoon tullut on vuosikausia imenyt itseensä erilaisia kirkkojen oppeja, uskontunnustuksia ja päiväntunnussanoja yms. alfa-kurssien ja ekumenian saastaravintoa, niin hän ei hetkessä voi päästä siitä eroon. Tarvitaan suurta taidollisuutta ja kärsivällisyyttä. Snl. 19:2.
”Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja. Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään; hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, että tulevat tuntemaan totuuden ja selviävät perkeleen pauloista, joka on vanginnut heidät tahtoansa tekemään.” 2 Tim. 2:23-26.
Yli-Paimenemme ( Hebr. 8:1-2) tehtävänä on pitää pelastamansa lauma koossa. Ja koska me olemme Hänessä, Hänen mielenlaadullaan siunatut, tahdomme tehdä samaa tehtävää Hänen kanssaan. Tässä mielessä kaikki ovat paimenia = yleinen pappeus. 1 Piet. 1:23. / 2:9-10.

”Profeetoissa on kirjoitettuna: ’Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.’” Joh. 6:45. Jumala itse ohjaa meitä toistemme kautta!!! : ”… opettakaa ja neuvokaa toistanne…” Kol. 3:16. Tässä tarkoitettu opettaminen kuuluu kaikille uskoon tulleille, sisarille kuten veljillekin. Tahdomme yhdessä koota Jumalan lapsia yhteen sekä pitää seurakuntaa koossa rohkaisten, opettaen, neuvoen, auttaen. Tämä on siis meidän kaikkien uskossa olevien yhteinen tehtävä! Opettajan virassa olevien veljien tulee valvoa, että opetus on raamatullista.
”On oleva yksi lauma ja YKSI PAIMEN!” Joh. 10:16 ja 11:52. Tuo toteutui Jeesuksen ristintyön jälkeen. Seurakunta oli yhtenäinen Yhden Paimenensa alaisuudessa. Mutta apostolien kuoleman jälkeen tulivat julmat sudet (Apt. 20:29-30), jotka alkoivat perustella omia kirkkojaan. He rikkoivat srk.n ykseyden. Nuo eksyttäjät alkoivat koota Herran omia kirkkoihinsa, joissa keksivät itseään korottavia virkanimityksiä ohi Jeesuksen opetusten. Tuon epäraamatullisen kehityksen johdosta syntyi vähitellen mm. piispanvirka. Nuo aluejohtajat halusivat yhä enemmän valtaa. Tuli vanhimpien johtajia, kirkkoherroja, arkkipiispoja yms. Viimein kehitettiin kaikkien muiden virkojen yläpuolelle Jumalaa pilkkaava paavin virka.
Raamatun opetus yhdestä vanhimmistosta jokaisella paikkakunnalla sivuutettiin. Tiitus 1:5, 1 Piet. 5:1-6. Näin sielunvihollinen sai tuhottua Jumalan seurakunnasta ”pyhäin yhteyden”, jota toistetaan kirkonmenoissa tyhjänä sanahelinänä.

Nyt on tullut aika uudestaan koota seurakunta vain Jeesuksen ympärille, pysymään alkuajan apostolien ja pofeettojen opetuksissa. Efes. 2:19-22.
Seurakunnan johtajan eli vanhimman viran tehtäväsisältö on myös auttaa uskovat pysymään poissa erilaisista uskonsuunnista, jotka rikkovat pyhien yhteyden. /Joh. 17:23.
Joka kaupunkiin tulee asettaa yksi vanhimmisto. ”Että asettaisit, kuten minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat!” Tiitus 1:5; Efes. 4:11-16. Paavali oli tehnyt Jumalan työtä Kreetan saarella olevissa kaupungeissa. Hän jätti työtoverinsa Tiituksen sinne auttamaan uusia seurakuntia. Jonkin ajan kuluttua Jumalan valinta tuli näkyviin joissakin veljissä, jotka olivat alkaneet pitää huolta muistakin. Siitä oli hyvä asettaa sellaiset seurakunnan vanhimmiksi.
Johtajien ja sananopettajien virkoihin kuuluu opettamisen lisäksi valvoa, että kaikkien opetus seurakunnassa (Kol. 3:16) pysyy raamatullisena.


PROFEETAN, OPETTAJAN, JA DIAKONIN VIRAT VANHIMMISTON APUNA

Sananopettajan virka ei ole sama kuin vanhimman virka. Kuitenkin vanhimpien tulee olla taitavia opettamaan (Tiitus 1:9), vaikka heillä ei tarvitse olla opettajan virkaa. Sananopettajan ei myöskään tarvitse olla vanhimman virassa, vaikka he usein olisivatkin siihen kykeneviä. Virassa olevat sananopettajat ovat vanhimmiston apuna samoin kuin apuna ovat seurakuntapalvelijatkin. Nämä virat ovat lähellä seurakunnan johtoryhmää. 1 Tim. 3:8-10. Paavalin Filippiläiskirje on osoitettu ”seurakunnan kaitsijoille ja seurakuntapalvelijoille”. Filip. 1:1. Ja sisariakin asetettiin jo alussa diakonin virkaan. Paavali huomioi Roomalaiskirjeensä kauniissa tervehdyksessä erityisesti seurakunnan palvelijan (diakon), ”sisaremme Foiben”: ”Minä suljen teidän suosioonne sisaremme Foiben, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija (diakon), että otatte hänet vastaan Herrassa, niin kuin pyhien sopii, ja autatte häntä kaikessa, missä hän teitä tarvitsee; sillä hän on ollut monelle avuksi ja myöskin minulle.” Room. 16:1-2.

Myös evankelistan virkaan siunattu on yleensä seurakunnan vastuuhenkilö.
Ja alkuajan seurakunnassa toimi myös profeetan virka. Siitä kerrotaan mm. Apt. 11:27. 13:1. 15:32. Sekin virka kuului seurakunnan vastuunkantajien tehtäväalueeseen. Vertaa Gal. 2:9 ja Ilm.3:12. mainittuihin Jumalan temppelin (seurakunnan) ”pylväskristittyihin”. Efes. 4:11. / 1 Kor. 3:16.

Vastuunkantajien joukossa olivat siis apostolit, profeetat, paimenet, opettajat, evankelistat, seurakuntapalvelijat, ja monet muut, jotka olivat uskollisia ja luotettavia Herran– ja Hänen omiensa palvelijoita! Jumalan seurakunnassa vastuunkantajien joukko on siis laajempi kuin vain pelkkä vanhimmisto. Ja vastuunkantajien ryhmään voi siis osallistua myös niitä Jumalan valtakunnan työntekijöitä, joita ei vielä ole valittu mihinkään seurakuntavirkaan, mutta jotka on havaittu uskollisiksi ja luotettaviksi sekä raitishenkisiksi palvelijoiksi. Näiden seurakunnan toiminnasta vastaavien on hyvä alkaa kokoontua aika ajoin yhteiseen rukoukseen ja neuvonpitoon. Ja tätä vastuullisten kokoontumista voi aloittaa jo silloin, kun on vasta alettu kokoontua Jumalan seurakuntana, vaikka ei vielä ole ketään siunattu tehtäviinsä. Tästä seurakunnan vastuullisten joukosta ei kuitenkaan pidä käyttää nimitystä ”johtoryhmä”, koska naiset eivät ole seurakunnan johtajia, ja heitä kuitenkin voi olla tässä ryhmässä, esim. diakoneita.

Jos sinun paikkakunnallasi ei vielä toimi Jumalan seurakunta, niin ala rukoilla, että Jumala johdattaa teidät aloittamaan. Hän tahtoo johdattaa niin, että seurakunta alkaa toimia Suomen jokaisella paikkakunnalla. Ja jos teillä jo toimii apostolinen seurakunta, niin mene siihen kokosydämisesti mukaan. Kahta seurakuntaa ei voi toimia samalla paikkakunnalla!


TEHTÄVIIN SIUNAAMINEN KÄTTEN PÄÄLLEPANEMISELLA

Oppi kätten päällepanemisesta on eräs Kristuksen opin alkeista. Hebr. 6:1-2. Vanhan Testamentin esikuvien tullessa täyttymykseen, tuli tästäkin asiasta kaikkien Uuden liiton uskovien ”omaisuutta”. ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat … … HE panevat kätensä sairasten päälle ..” Markus 16:15-20. Tämä on kaikkien Uuden liiton pappien oikeus, joita ME kaikki nyt olemme: ”.. te, jotka olette uudestisyntyneet..” / ”te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto”. 1 Piet. 1:23 / 2:9.

Kaikkien seurakuntalaisten tulee oppia siunaamaan toisiaan. ”Siunatkaa, älkää kirotko!” Room. 12:14.
Kaikki ovat siis kutsuttuja siunaamisen suureen tehtävään. Mutta uskovien joukossa olevien epäraittiiden kulkijoiden tähden ei kaikkia voida päästää kokouksissa henkilökohtaisesti rukoilemaan ja laskemaan käsiään ihmisten päälle. Jokainen halukas voi kuitenkin osallistua siunaamiseen omalta paikaltaan rukoillen sydämessään ja vaikkapa kohottamalla pyhät kädet Raamatun opetuksen mukaisesti! 1 Tim. 2:8. Kaikkien on hyvä opetella siunaamisen pyhää mielenlaatua. Myös ehtoollisviinin ja leivän siunaamiseen voivat osallistua kaikki ehtoollistilaisuuteen osallistujat. ”Siunauksen malja, jonka me (osallistujat) siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen?” 1 Kor. 10:16-17.
UTssa asetetaan virkaan, parannetaan, siunataan ja pyydetään armolahjoja kätten päällepanemisen kautta. ja tämä tarkoittaa käden laittamista pään päälle, ei esim. polvea tai olkapäätä ym. kehon kohtia sivellen …
”Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.” Ap. t. 19:6.
”Silloin he paastosivat ja rukoilivat ja panivat kätensä heidän päällensä ja laskivat heidät menemään.” Apt.13:3. 1 Tim. 4:14.
”Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.” Mark. 16:17.
Mutta …
”Älä ole liian kerkeä panemaan käsiäsi kenenkään päälle, äläkä antaudu osalliseksi muiden synteihin.” 1 Tim. 5:22. = Ei pidä siunata synneissä elävää, joka ei ole vielä halukas antamaan elämäänsä Jeesukselle ja tekemään parannusta synneistään! Sehän olisi synnin siunaamista.
Alkuseurakunnassa sairaat paranivat kätten päällepanemisen kautta. Mk. 16:16-20; Apt. 9:12,17,18. Tämä kaikki toimii edelleen samalla tavalla. Mutta rukoiltavan ja rukoilijan on oltava täydessä luottamussuhteessa toisiinsa. Heidän tulee tietää, mistä nyt on kysymys, että kysymys on pyhästä siunaamisesta, jossa Jumalan Henki tahtoo antaa rukoiltavalle jotakin rukoilijan kautta. Ei ole oikein heitellä siunausta sinne tänne kuten helppoheikit myyvät alennusmyyntitavaraa.

Seurakunnan vanhimmat, opettajat ja profeetat siunaavat uskovia kätten päällepanemisen kautta seurakuntatehtävään (esim. lähetystyö, vanhin, diakoni, evankelista jne.), mihin tehtävään Jumala kenenkin valitsee. Apt. 13. Ja vain vanhimpien tehtävään kuuluu voidella sairaita öljyllä. Jaak. 5:14-18.

Samarian herätys Apt. 8.
Laitan selitykset (sulkuihin), joista ne ovat parhaiten ymmärrettävissä.
”Ja Filippus (eräs Jeesuksen 12. apostolista) meni Samarian kaupunkiin (jossa Jeesus itse oli saarnannut ennen ristintyötä, Joh. 4) ja saarnasi heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui (koska Jeesus oli jo aiemmin pohjustanut Samarian herätyksen), kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä (!!!); ja moni halvattu ja rampa parani. Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa.” Jakeet 5-8.
”Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta (uskoivat Jeesukseen Kristukseen Pelastajanaan), joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen Nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset (Heidät kastettiin upotuskasteella Jeesuksen Kristuksen Nimeen, 16. jae). Jae 12.
(Mutta jotain puuttui? Uudet uskoon tulleet ja kastetut eivät vielä olleet täyttyneet Pyhällä Hengellä.)
”Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen.” Jae 14.
”Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen; sillä Hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen.” Jae 15,16.
”Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen.” Jae 17.
Jumalan aivoitukset herättävät ihmetystä: Miksi Filippuksella, Jeesuksen apostolilla, ei ollut armoitusta rukoilla Pyhän Hengen kastetta uskoon tulleille samarialaisille? Avuksi tarvittiin Pietari ja Johannes Jerusalemista asti. ??? – Samoin on asia edelleen: Pyhä Henki jakaa armolahjoja ja armoituksia itse kullekin niin kuin Hän tahtoo. 1 Kor. 12:11. Kaikilla ei edelleenkään ole sitä armoitusta, että voisivat rukoilla henkikastetta kätten päällepanemisen kautta niin että se tapahtuu. Ihmisiä tulee kyllä uskoon, he tekevät parannuksen synneistään; heidät kastetaan ja siunataan kätten päällepanemisen kautta. Mutta sitten etsitään ”Pietari” ja ”Johannes”, jotka rukoilevat näille rakkaille Jeesuksen omille Pyhän Hengen kastetta? Edelleen kuitenkin on olemassa armoituksen saaneita uskovia, jotka rukoilevat Pyhän Hengen kastetta etsivien puolesta. Tarvitsemme nyt rukoustaistelua, että tämäkin armoitus tulisi taas yhtä yleiseksi, kuin se oli seurakuntamme alkuaikana 2000 vuotta sitten!

Kuka siis voi valita virkoihin mm. vanhimmat?

Toteamme avoimen Raamatun edessä ensin, että ainoastaan Pyhä Henki jakaa tehtävät, armolahjat ja seurakuntavirat. Hän itse suorittaa valinnan seurakunnan keskellä. Apt. 13:1-4. Parhainkaan ihminen ei voi valtuuttaa toista seurakuntavirkaan. Kukaan ei myöskään itse voi valita itseään johonkin tehtävään.
Paavali kirjoitti Efeson seurakunnan vanhimmille: ”Ottakaa siis vaari itsestänne ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka Hän omalla verellään on itsellensä ansainnut.” Apt. 20:17, 28.
Uskovina voimme panna merkille kuka meidän keskuudessamme tekee työtä ja kantaa huolta seurakunnan toiminnasta sekä pitää laumaa koossa. Kun huomaamme sellaiset merkit jossakin veljessä, voimme siunata tuon Pyhän Hengen valitseman kristityn tehtäväänsä. Teemme näin Pyhän Hengen valinnan julkiseksi siunaamalla vanhimmat tehtäväänsä julkisessa seurakunnan kokouksessa. Tämä linjaus pätee kaikkiin tehtäviin: Jumala valitsee, seurakunta siunaa. Näin seurakuntalaiset tietävät, ketkä ovat missäkin tehtävässä ja ketkä ovat mm. heidän paimeniaan. Olisihan muuten vaikea tietää, kenen ohjauksessa pitää olla ja toimia. Hebr. 13:17. –

Todelliset paimenet sisäistävät 1 Piet. 5. luvun nöyryyden opetuksen, ettei heitä havaittaisi pelkästään kukkoileviksi kukkopojiksi. – Ja niitä itsensä korottajia on kyllä sisartenkin joukossa. – Herra varjelkoon meitä epäraittiilta haihattelijoilta, jotka tekevät mitä tahansa saadakseen vaikutusvaltaa, mainetta, kunniaa ja rahaa, jotka eivät kykene nöyryydessä tapahtuvaan yhteistyöhön, vaan tahtovat olla kaikkien yläpuolella. Heidät tunnistamme siitä, miten he kaipaavat ympärilleen ihailijoita. He ovat fan clubiensa idoleita, eivät Jumalan seurakunnan johtajia.
Ja rahanahneet bisnesmiehet tulee tunnistaa ja ehdottomasti karsia pois seurakunnan tehtävistä.


Oma näkyni: wanha Raamattu.

Lepäsin syksyllä 1995 Sofiankatu 3. seurakuntatilan keittiön sängyllä. Olin uudistunut uskossani muutamia kuukausia aikaisemmin. Olin myös saanut paastota pitkän ja ihmeitä täynnä olevan paaston. Sydämeni askarteli kysymyksessä, mitä minun tulee tehdä Jumalan valtakunnan työssä? Olin unen rajamailla. En kuitenkaan nukkunut. Siirryin näkytilaan. Silmieni eteen laskeutui ylhäältä wanha ja isokokoinen Raamattu. Se vaikutti puukantiselta ja erittäin arvokkaalta. Tajusin, että edessäni on alkuperäinen Raamattu, Jumalan ikuinen Sana. Mutta Kirja oli hyvin likainen. Se oli yltä päältä lian ja saastan peitossa. Kauhistuin: Jumalan Sana, pyhät kirjoitukset, ja noin lian peitossa! – Havahduin selkeään päätökseeni, että PUHDISTAN TÄMÄN KIRJAN. Olin siinä samassa täysin hereillä ja istumassa sängyssä. Kiitin Jumalaa. Pyhä Henki antoi siinä vastauksen kysymykseeni, mitä minun tulee tehdä Hänen työssään. / Vaikka jo olin osittain ohjautunut tekemään tehtävääni, sain näystä siihen suuren vahvistuksen: Alkuperäisen kristinuskon päälle on vuosisatojen aikana kerääntynyt paljon saastaa, omituisia, uskontunnustuksia, vieraita oppeja, katekismuksia yms. Raamatun ulkopuolista ihmisoppia. Pyhää Sanaa on räikeästi vääristelty. Nyt siis on eräs tehtäväni olla Jumalan työtoverina asettamassa Raamatun sana ihmisten eteen sen alkuperäisessä muodossa ja tarkoituksessa, mm. pelastuksen tie. 2 Kor. 6:1. = Jumalan seurakunta on siivottava! Siinä siis tehtäväkuvaustani! Mutta Raamatun mukaan srk.n siivoustyö kuuluu yhteisesti meille kaikille. / Katso esim. Matt. 15: 8, 9, 13 ja Efes. 5:27. Samoihin aikoihin näin usein unia, joissa toistui sama ed. m. näkyni siivous-teema: Olin unessani menossa arvokkaaseen vanhaan taloon, sen sotkuiseen ullakkokerrokseen, joka oli täynnä kallisarvoisia huonekaluja ja tavaroita, mutta kaikki epäjärjestyksessä, siivoamatta ja pölyn peitossa. Joskus taas menin talon kellarikerrokseen, jossa maalattian pinnan alta paljastui toinen toistaan kallisarvoisempia reliefejä ym. taideteoksia. Unessa ne aina kuuluivat minulle. / ”Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä, tietääksesi, että minä olen Herra” (Jesaja 45:3). Heräsin unistani aina samaan haluun siivota ja järjestää kaikki kuntoon. Siivoamisen todellisuuteen heräsin sitten myös käytännön toiminnassa. Olen vuodesta 1995 tehnyt työtä Jumalan seurakunnan ennalleenasettamiseksi.

Kirkkokunnat ovat sakramenteillaan yms. harhoillaan vääristäneet alkuperäisen kristinuskon. Aito kristinusko ja Raamatun oppi on peittynyt tuon saastan alle. Mutta Jumala tahtoo taas antaa oikean opetuksen seurakuntaansa, ”että Hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.” Efes. 5:25-27. Hän sen tekee! Ja me olemme Hänen työtovereitaan. Työmiehiä kutsutaan tähän elonkorjuuseen. Matt. 9:37-38. Kristuksen ruumis puhdistetaan! Raamatun opetukset ja vanha apostolinen usko otetaan taas käytäntöön ja asetetaan se kaikkien ihmisoppien ja uususkontojen yläpuolelle!


Seurakunta on Jumalan huone: ”Vai ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet..” 1 Kor. 3:16-17. Uuden liiton ”temppeli” eli ”pyhäkkö” on siis Jumalan seurakunta. – Lue esikuva puhdistamisesta, joka toteutui Jeesuksen palvelustehtävän alussa (Joh.2:14-22) ja lopussa. Luuk.19:45-46. Se on esikuva siitä, miten Jumalan työ puhdistettiin alussa ja miten se puhdistetaan lopussa:
”Niin Hän tapasi pyhäkössä ne, jotka myivät härkiä ja lampaita ja kyyhkysiä, ja rahanvaihtajat istumassa. Ja Hän teki nuorista ruoskan ja ajoi ulos pyhäköstä heidät kaikki lampaineen ja härkineen ja kaasi vaihtajain rahat maahan ja työnsi heidän pöytänsä kumoon. Ja Hän sanoi kyyhkysten myyjille: ”Viekää pois nämä täältä. Älkää tehkö minun Isäni huonetta markkinahuoneeksi.” Silloin Hänen opetuslapsensa muistivat, että on kirjoitettu: ”Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut.” Niin juutalaiset vastasivat ja sanoivat Hänelle: ”Minkä merkin sinä näytät meille, koska näitä teet?” Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä.” Niin juutalaiset sanoivat: ”Neljäkymmentä kuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu, ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?” Mutta Hän puhui ruumiinsa temppelistä ( = Jumalan seurakunnasta, Kristuksen ruumiista, 1 Kor. 12:27). Kun Hän sitten oli noussut kuolleista, muistivat Hänen opetuslapsensa, että Hän oli tämän sanonut; ja he uskoivat Raamatun ja sen sanan, jonka Jeesus oli sanonut.” Joh. 2:14-22.

”Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja Hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” Efes. 2:19-22.

Siunausta meille kaikille Jumalan seurakunnan rakentajille kaikissa eri tehtävissä!

Weijo Lindroos
Turussa olevasta Jumalan seurakunnasta

Avioliitto – ero – uudestaan avioituminen

Avioliitto Raamatun mukaan

Tämä kirjoitus tulee lukea alusta loppuun, koska pinnallinen lukaisu tai vain alkuosan opetus ilman kirjoitukseen sisältyvien armon ja totuuden loppupäätelmiä aiheuttaa väärin ymmärtämistä.

Ihmisillä on yleensä omista elämän tilanteista nouseva mielipide Raamatun opetuksista. Alkuperäisen Jumalan tahdon hyväksyminen on harvinaista.
Lukkoon lyödyt omat mielipiteet, suuntaan tai toiseen, eivät anna tilaa Raamatun opetuksille. Moni yrittää vääntää Raamattua olemaan heidän mielipiteensä kannalla, joko jyrkästi avioeroa vastaan tai sen hyväksyen.
Asioita väännellään useinkin siitä syystä, että omat intressit painostavat niin tekemään. Nöyrtymätön mieli taipuu mielellään vääränlaiseen armon korostamiseen. ”Kyllä Jumala ymmärtää. Mehän olemme kaikki heikkoja.” Toisaalta taas eräät ovat jyrkässä tuomiohengessä kivittämässä avioliiton haaksirikkoon ajatuneita.
Meidän olisi hyvä muistaa  Sak. 7:9,10: ”Näin sanoo Herra Sebaot: Tuomitkaa oikea tuomio, tehkää laupeus ja olkaa armahtavaiset kukin veljellenne, leskeä, orpoa, muukalaista ja kurjaa älkää sortako, älkääkä miettikö mielessänne pahaa, kukin veljeänsä vastaan.” Ja toisaalta tulee muista, että ”ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa”. Sananl. 19:22.

Eronneet ja uudelleen avioituneet eivät useinkaan ole tutkineet ja tunnustaneet elämänsä erehdyksiä ja syntejä, vaan päinvastoin tahtovat eri verukkein niitä puolustella. Sellainen toiminta johtaa väistämättä Raamatun opetusten vääristelyyn ja sitä kautta jopa pelastuksen menettämiseen. 2 Piet. 3:16. Jos joku eronnut ei ole tunnustanut omaa osuuttaan avioeroon ja selvittänyt asioitaan Jumalan edessä, ei hän ole kykenevä muita opettamaan. Sellainen saattaa levittää ympärilleen luopumuksen henkeä.


Opetusta tarvitaan.
Raamatun suorat ja selvät opetuksetkin tarvitsevat usein selityksen. Tämän tähden Jumala on asettanut seurakuntaansa opettajan viran.
Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta.” Apt. 8 :31.
Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi.” Efes. 4:11.
Mutta miten suuri ja vakava onkaan opettajan vastuu!
Ajatellaan seuraava esimerkki: Uskovalla avioparilla on riitaa. Rukouselämä ei enää suju (kuten ei mikään muukaan). Riitaisuus menee lopulta niin pitkälle, että toinen uhkaa avioerolla. Tässä vaiheessa otetaan yhteyttä seurakunnan vastuuveljiin, sanan opettajiin. Jos nyt sanan opettaja (esim. itse eronnut) alkaa ”ymmärtää” avioeroa haikailevaa uskovaa, hyväksyen erosuunnitelmat, saattaa sellainen neuvoja pian olla vastuussa tuon perheen hajottamisesta. –

Perheissä tulee olla selkeä päätös, ettei avioerolla uhata vaikeimmissakaan riitatilanteissa  !!!  Avioerolla uhkaaminen saa liikkeelle sisäisen prosessin, joka lopulta johtaa eroon.

Jokaisen Jumalan palvelijan tulee pitää kiinni siitä tosiasiasta, ettei avioero kuulu Jumalan suunnitelmiin. Seurakunnan ei pidä hyväksyä avioeroa, koska Jumalakaan ei sitä hyväksy.
Avioero tosin on oikeutettu haureuden synnin tähden. Siinäkään tapauksessa ero ei ole suositeltavaa, vaan korkein tie on anteeksiantamus.

Saamme kyllä opettaa, että ääritapauksessa riitaisa aviopari voi muuttaa erilleen asumaan. Se ei silti tarkoita eroamista. Sellaisessa tilanteessa vain otetaan joksikin aikaa etäisyyttä tarkoituksena saada avioliitto kuntoon. Tällaisella toimenpiteellä voidaan pelastaa riitaisa liitto. Tästä on olemassa hyviä kokemuksia. On kuitenkin muistettava, että niin voidaan toimia vain ääritapauksissa, silloin kun muuta keinoa ei löydy. Mahdoton perhetilanne saattaa tulla esimerkiksi puolison alkoholin käytöstä. Jumalan lapsenhan ei pidä olla alkoholia käyttävän henkilön kanssa samassa asunnossa, riivaajien vaikutuspiirissä.

Jumalan seurakunta siis tukee avioliittoja, ei eroamista.


Haureuden syntiin langennut uskova.
Miten eri tilanteissa tulee toimia?

Johanneksen evankeliumin 8:3-11. on opettavainen kertomus:
Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle ja sanoivat Jeesukselle: ”Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?” Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: ”Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä.” Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan. Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään. Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: ”Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?” Hän vastasi: ”Herra, ei kukaan.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee.”
Kertomuksen nainen oli Jumalan kansaan kuuluva, avioliitossa oleva ihminen. Naimisissa oleva nainen ja toisen miehen kanssa ”itse teossa”, sukupuolisuhteessa. Inhottava synti. Näin me kaikki oikeutetusti toteamme.
Emme tiedä kaikkia naisen syntiin johtaneita syitä. Oliko oma avioliitto toimimaton, vai oliko vieras mies vain saanut naisen suostuteltua syntiin, vai oliko peräti toisin päin. Joka tapauksessa lankeemus oli tapahtunut. – Syntiin langennut mies oli häipynyt eikä hänestä enää kerrota. Pääsi kuin koira veräjästä. Mutta hänkin on tuleva tuomiolle teostaan. Snl. 6:27-33. Jumalalta teko ja siihen johtaneet syyt eivät jääneet huomaamatta. Ja kukin saa lopulta tekojensa mukaan!
Uskon, että kertomuksen nainen katui ja häpesi syvästi syntiään, ei ainoastaan kiinni jäämistään. Jos näin ei olisi ollut, Jeesus olisi jättänyt armon sanat hänelle sanomatta. Nainen sai kuulla siunatut Vapahtajan sanat: ”En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee.” Hän sai armon. Ruma synti pyyhittiin pois. Hebr. 8:12.
Mitä nainen teki armahduksensa jälkeen, siitä Raamattu ei kerro. Menikö hän miehensä luo, joka ei asiasta tiennyt, ja oli kuin ei mitään olisi tapahtunut ? Tässä tapauksessa ei anteeksiantamus olisi jäänyt voimaan.
Vai menikö nainen nöyrästi miehensä luo kertoen koko asian, alistuen miehensä tuomittavaksi ja mahdollisesti hylättäväksi ? Jälkimmäinen vaihtoehto on todennäköisin. Ajatellessamme katuvaa ja nöyrästi syntinsä tunnustavaa naista miehensä edessä voimme ajatella, että mieskin antoi hänelle anteeksi. Näin ainakin siinä tapauksessa, jos hän tunsi Jeesuksen jumalalliset valtuudet.

Jos joku on tehnyt syntiä, mutta katuen ja nöyrästi tunnustaen hylännyt syntinsä, niin mekin annamme asian unohtua. Unohtaminen kuuluu anteeksiantamiseen:
Kuka on Jumala, niin kuin sinä olet, joka annat pahat teot anteeksi ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten? Ei hän pidä vihaa iäti, sillä hänellä on halu laupeuteen. Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen.” Miika 7:18-19.
Joku on viisaasti sanonut edellisen Raamatun kohdan perään: ”Ja rannalle on pystytetty kyltti, jossa lukee: ONKIMINEN KIELLETTY.”  Menneistä virheistä syyttely ei missään tilanteessa ole kenellekään hyödyllistä, vaan sellainen mielenlaatu on aina pahasta. Ilm. 12:10.

Katumaton ja parannukseen nöyrtymätön ei voi saada syntejään anteeksi:
”… eivätkä ole katuneet sitä saastaisuutta ja haureutta ja irstautta, jota ovat harjoittaneet.” 2 Kor. 12:21. ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon.” Jaakob 4:6.
Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla, mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.” Snl. 28 :13. Mutta jokaisen tulee selvittää syntinsä vain omalta kohdaltaan. Muiden virheitä ei pidä paljastaa: ”Riitele oma riitasi vastapuolesi kanssa, mutta toisen salaisuutta älä ilmaise.” Sananl. 25:9.
Kun joku sitten on nöyrtynyt tunnustamaan ja hylkäämään syntinsä ja siten saanut syntinsä anteeksi, tarkoittaa se, että asia on unohdettu. Siitä ei enää puhuta. Rakkaus ”ei muistele kärsimäänsä pahaa.” 1 Kor. 13:5. / ”Rakkaus peittää syntien paljouden!” 1 Piet. 4:8.

Tämän asian suhteen on erotettava suuret ja pienet synnit toisistaan. Haureuden synti on suuri, koska se rikkoo erityisesti Jumalan luoman pyhän luomisjärjestyksen. Jumala on luonut ihmisen yksiavioiseksi, pysymään yhdessä miehen ja naisen välisessä avioliitossa elinikänsä. Luomisjärjestyksen rikkoja on tehnyt synnin omaa ja toisen sisäistä ihmistä ja persoonallisuutta vastaan.

Kaikki synti on häpeällistä. Synnin pimeydessä elävä ihminen voi, tuhota, varastaa ja valehdella. Mutta nuo synnit eivät riko ihmisen sisintä siinä määrin kuin haureus. Synnin jäljet voi korjata, esim. varastamansa voi palauttaa ja korvata vahingon. Haureuden synnin seurauksia ei kaikissa tapauksissa voida milloinkaan korjata. Sisimpään jäävä jälki ei välttämättä parane milloinkaan.
Jumala on luonut miehen ja naisen välisen sukupuoliyhdynnän niin kokonaisvaltaiseksi tapahtumaksi, että siinä tapahtuu myös sisäisten ihmisten yhtyminen. Sen vuoksi parisuhteen vaihtaminen rikkoo ihmisen sisintä: ”Joka vaimon kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee. Hän saa vaivan ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois.” Snl. 6:27-33.
Eronnut uskova saa kärsiä syntinsä seurauksia loppuikänsä. Paljon puhdasta ja hyvää on menetetty lopullisesti. Kärsimystä lisäävät kanssaihmiset, jopa syyttäjän hengessä olevat veljet ja sisaret. Halpamaisille juoruilijoille avioero on herkullinen makupala. ”Minun kansani synnistä he saavat ruokansa, heidän pahoja tekojansa heidän sielunsa himoitsee.” Hoos. 4:8. ”Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.” Sananl. 18:8.


Haureuden synti on häpeällinen.

Haureus loukkaa suuresti Jumalaa sekä Hänen seurakuntaansa (=Kristuksen ruumista).
Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen jäseniä? Ottaisinko siis Kristuksen jäsenet ja tekisin ne porton jäseniksi? Pois se! Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: ”Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.” Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan. Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan. Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.” 1 Kor. 6:15-20.
Haureuden synti vetää harjoittajansa ylle häpeän ja Jumalan rangaistuksen: ”Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta? Voiko kukaan kävellä hiilloksella, jalkain häneltä kärventymättä? Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä vaimon luo: ei jää rankaisematta kukaan, joka häneen kajoaa.”

– Vieras seksisuhde ei jää rankaisematta! –

 

MIKÄ ON HAUREUTTA ?

Ensimmäisen korinttolaiskirjeen 7. luvussa annetaan ymmärtää, että kaikki miehen ja vaimon välisen sukupuolisuhteen ulkopuolella tapahtuva seksuaalisuuden harjoittaminen on haureutta: ”Haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.” 1 Kor. 7:2.
Jumalan tahto on ollut luomisesta asti, että ihmiset yleissääntöisesti menevät naimisiin haureuden syntien välttämiseksi. Poikkeuksia tästä linjasta ovat Matt. 19:11-12 tapaukset. Myös yksin elämisen valinneet ovat Jumalan siunauksen alla ilman seksuaalielämää. Sellaisia ovat ns. ”Paavalin armon” saaneet. 1 Kor.7:7.

Rakkaani, niin kuin outoja ja muukalaisia minä kehotan teitä pidättymään lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan.” 1 Piet.2:11.

Puhdas seksuaalisuus kuuluu avioliittoon. ”Irstas meno” (Efes.5:18 ) taas on pahoille hengille antautumista. ”Tiedättehän, mitkä käskyt me olemme Herran Jeesuksen kautta teille antaneet. Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta (avioliitossakin), että kukin teistä tietää ottaa oman vaimon pyhyydessä ja kunniassa, ei himon kiihkossa niin kuin pakanat, jotka eivät Jumalaa tunne.” 1 Tessal. 4:3-5.
Kun molemmat puolisot ottavat huomioon toistensa tarpeet 1 Kor. 7:3-6 mukaisesti, on onnellinen avioelämä taattu.

Jotkut ovat katsoneet pornofilmejä. Niin tehden he ovat antaneet riivaajille pääsyn kotiinsa ja avioliittoonsa. Haureuden henki on pornon takana. Pornolehtien lukeminen on saastaista haureutta. Jokaisen on tehtävä selvä parannus ko. synnistä. ”… pyrkikää pyhitykseen…” Hebr. 12:14. Jumalan siunausvirta aukenee kun synnin padot poistetaan.  Jes. 59:1,2.


Jeesuksen opetus

Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen: ”Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?” Hän vastasi ja sanoi: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ’loi heidät mieheksi ja naiseksi’ ja sanoi: ’Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi’? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” He sanoivat hänelle: ”Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?” Hän sanoi heille: ”Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut. Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin.” Opetuslapset sanoivat hänelle: ”Jos miehen on näin laita vaimoonsa nähden, niin ei ole hyvä naida.” Mutta hän sanoi heille: ”Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu. Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon.” Matt. 19:3-12.
Katsoessamme tarkkaavaisesti edellistä Raamatun kohtaa saamme monta asiaa selväksi: Puolisot ovat toistensa puolikkaita, yhdessä he ovat ”yksi liha” (jae 6 ). Minän tilalle tuli me. Avioliitto otettiin vastaan vapaaehtoisena sitoumuksena toteuttaa Jumalan tahto.
Jeesus vetosi avioliiton suhteen Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa loi heidät mieheksi ja naiseksi?” (jae 4). Eroamisesta Jeesus samoin totesi: ”… alusta ei niin ollut” (jae 8 ). Meidänkin tulee pyrkiä kaikissa ratkaisuissamme Jumalan alkuperäissuunnitelmaan.
Ihmiset ovat kuitenkin aina olleet kovasydämisiä. ”Sydämenne kovuuden tähden” (jae 8 ) ero sallittiin Mooseksen aikana. Lähimmäisen hätä sekä hylätyn puolison tuska ja tyhjyys ei koskettanut kovasydämisiä ihmisiä! Jumalan ja ihmisten edessä annettu pyhä lupaus rakastaa puolisoa koko elämänsä ajan ei ollutkaan vakavasti otettavaa. – Suhteesta toiseen vaihtaminen ei tuonutkaan suurta ja parempaa onnea. Ihmissuhteeseen kuuluvat vaivat eivät poistuneetkaan. Ensi huuma vaihtuikin harmaaseen arkeen. Omat ja uuden puolison virheet ovat samoin olemassa.


Raamattu antaa kaksi mahdollisuutta eroamiseen.

1. Puolison kuolema. ”Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. Sen tähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.” Room. 7:2-3.
Vaimo on sidottu, niin kauan kuin hänen miehensä elää, mutta jos mies kuolee, on hän vapaa menemään naimisiin, kenen kanssa tahtoo, kunhan se vain tapahtuu Herrassa. Mutta hän on onnellisempi, jos pysyy entisellään; se on minun mielipiteeni, ja minä luulen, että minullakin on Jumalan Henki.” 1 Kor. 7:39-40.
Uudelleen avioituminen on siis oikeutettua puolison kuoltua. Siinä tapauksessa suositellaan kuitenkin yksin elämistä parhaaksi ratkaisuksi. Tämä ei tarkoita, että naimattomuus olisi jotenkin pyhempää kuin aviossa eläminen. Yksin tai yhdessä, niin tärkeintä on olla ehyellä sydämellä Jumalalle antautunut. 2 Aikak. 16:9.
2. Puolison haureus on avioeroon oikeuttava synti. ”… hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden…” Matt. 19:9. Huoruus on siis kuolemaan verrattava synti. Niin kuin kuolema erottaa aviopuolisot toisistaan, niin myös aviorikos on kuin kuoleminen pois liitosta. Mutta kuten aikaisemmin jo totesimme, haureuden synti antaa oikeuden eroon, ei pakota siihen.
Olen siis sitä mieltä, että lähestyvän ahdingon tähden jokaisen on hyvä pysyä entisellään. Jos olet sidottu vaimoon, älä pyydä eroa; jos et ole sidottu vaimoon, älä pyydä itsellesi vaimoa.” 1 Kor.7:26 –27. Tuo opetus on nähtävä sen hetkistä taustaa vasten. Paavali oli saanut profeetallisen ilmoituksen lähestyvästä ahdingosta (jae 26). Tuo lähestyvä ahdinko oli uskovien pian alkavat vainot sekä Jerusalemin ja juutalaiskansan rappio ja hävitys, josta jo Jeesus oli ennustanut (Matt.21:43; 24:15…ym..). Tämän tähden hän kirjoitti korinttolaisille, että olisi parempi pysyä ilman puolisoa. 1 Kor. 7:26-28.


HYLÄTTY OSAPUOLI ?

Jeesuksen opetus, että hylätyn ottaminen vaimoksi on myös huorinteko (Matt. 19:9), on monesti käsitetty yksipuolisesti ja näin ollen väärin. On käsitetty, että avioeron viaton osapuoli on se hylätty, jonka on pysyttävä yksinäisenä. Sellainen näkemys sotii yleistä oikeudentajuamme vastaan. Olisiko asia niin, että haureuden tielle lähtevä mies, joka hylkää uskollisen vaimonsa ja nai toisen, saa noin vain synninpäästön; ja tuo viaton vaimo tuomitaan ”hylätty” –leima otsassaan elämään lapsilaumansa kanssa yksinään lopun elämänsä? Asia ei ole niin. Huoraamaan lähtenyt osapuoli on kaikissa tapauksissa syyllinen osapuoli. Tämänhän sanoo terve maalaisjärkikin. Viaton puoliso saa hylätä haureuden tielle lähteneen puolisonsa. Tässä tapauksessa siis synnin tekijä (haureudella avion rikkonut) on se hylätty, josta sanotaan: ”Joka nai hylätyn, tekee huorin.” Matt. 19:9. Viaton osapuoli on oikeutetusti hänet hylännyt. Viaton osapuoli ei siis ole se syyllinen ja hylätty.

Entä jos tuo haureuteen syyllistynyt ja avion rikkomisensa tähden hylätyksi tullut myöhemmin pääsee takaisin Jumalan armoon? Silloin on elämää jatkettava senhetkisestä lähtökohdasta käsin, luottaen Jumalan suureen armoon ja ihmeelliseen johdatukseen. On joitakin ihannetapauksia, jolloin Jumala on uudestaan yhdistänyt eronneen miehen ja vaimon. Tämä voi tapahtua mikäli entinen puoliso edelleen on yksin.

Tulkinnan toinen puoli. ”Jokainen, joka hylkää vaimonsa MUUN kuin huoruuden tähden (esim. riitaisuuden yms. tähden), saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin.” Matt. 5:31. Viaton yksinäisyyteen jätetty ja laiminlyöty vaimokin on hylätty, jos mies on jättänyt hänet, mutta ei ole rikkonut avioliittoa. Inhimillisine heikkouksineen yksin jäänyt on taivuteltavissa uuteen suhteeseen, vaikka jumalallisen lain mukaan entinen liitto ei vielä olekaan lopetettu (ellei siis kysymyksessä ole haureuden kanssa rikottu suhde). Viattomaan vaimoon yhtyminen on näin ollen toisen miehen vaimoon yhtymistä, haureuden syntiä. Tämän tähden Raamattu antaa meille ohjeen avioliiton suojelemiseksi: 1 Kor.7:1,2.
Vielä kerran: Ellei avioliittoa ole rikottu haureudella tai kuolemalla, niin se on voimassa. ”Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” Matt. 19:6.
”Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia.” Saarn. 7:30.


Raamatun erikoistapaus.

Profeetta Hoosea on ainutlaatuinen erikoistapaus. Hän joutui ”ennusmerkin miehenä” (Sakarja 3:8; Hes. 12:6,11 ym..) ottamaan itselleen toisen miehen vaimon. ”Kun Herra alkoi Hoosealle puhua, sanoi Herra Hoosealle: ”Mene, ota itsellesi haureellinen vaimo ja haureudesta syntyneet lapset, sillä maa on peräti rikkonut avion luopumalla Herrasta.” Hoosea 1:2.
Jokainen ymmärtänee, ettei Hoosean tekoa ole asetettu esimerkiksemme.


Mitä sitten, kun ei ole pysytty Raamatun opetuksissa? HUOM!

Tänä aikana lähes kaikilla aikuisikään ehtineillä on useita sukupuolisuhteita. Lähes kaikki ihmiset ovat haureellisia. ”Haureuden henki on eksyttäväinen: haureudessa he ovat luopuneet tottelemasta Jumalaansa.” Hoosea 4:11-12.
Aita on madaltunut maailman ja seurakunnan väliltä. Mm. avioerojen osalta uskovat ovat mukautuneet tämän maailmanajan mukaan? ”Mekin tahdomme olla niin kuin kaikki muut kansat…” 1 Samuel 8:20. Siinä on ilmaistu aikamme yleisin uskovien synti.

Jumalan tahto olisi, että mies löytää itselleen naisen, jonka ottaa vaimokseen ja jonka kanssa elää elämänsä loppuun asti. Kummallakaan osapuolella ei ole muita seksikokemuksia. Tämä on kuitenkin kovin harvinaista. Ehkä niin vielä jossain tapahtuu. Toivotaan niin.
Mutta miten suhtaudumme aikamme ihmisiin, jotka eivät ole pysyneet Jumalan tahdon tiellä? Miten tulee suhtautua esim. eronneisiin uskoviin?


Ensimmäinen esimerkki:

Kristitty perhe, joka rukoilee, käy kokouksissa, lukee yhdessä Raamattua, alkaa jostain syystä kylmentyä ja maallistua. Pian kokoukset jäävät. Yhteiset rukoushetket loppuvat. Raamattu ei kiinnosta. Synti ja maailmallisuus hiipivät perheeseen. Kohta miehellä on jo kapakkaillatkin säännöllisiä. Ja viimein juopporeissuillaan mies löytää itsensä toisen naisen vierestä. Haureutta, juoppoutta, ym. syntiä. Uskonelämästä ei enää ole tietoakaan. Kierre jatkuu ja syvenee. Pian menee työpaikka. Yhteiselämästä ei enää tule mitään. Avioero on seurauksena. Muutamia vuosia menee. Vaimo löytää uuden miehen. Menee virallisesti naimisiin. Mieskin löytää uuden naisystävän ja kestävän suhteen. Nyt alkaakin tapahtua uutta ja outoa. Mies uuden naisystävänsä kanssa alkaa etsiä Jumalan armoa. Mies saa uudistua uskossaan. Nainen tulee uskoon, ottaa kasteen ja täyttyy Pyhällä Hengellä. Molemmat saavat Jumalalta armon, synti annetaan anteeksi ja he lähtevät yhdessä Jeesusta seuraamaan. Lopulta he myös päättävät mennä avioliittoon, koska jo asuvatkin yhdessä.
Jumala armahti eronneen miehen ja antoi hänen uudistua uskossaan. Miehen omatunto heräsi käsittämään entisten syntiensä vakavuuden. Hän tunnusti kaikki syntinsä ja syntitielle lähtemisensä avioeroineen Jumalalle ja ihmisille. Hän sai kaiken anteeksi ja alkoi palvella Jumalaa nykyisestä lähtökohdasta. Tuhlaajapoika sai uuden armon. Kiitetty olkoon Jumala!
Voidaanko nyt kevyesti todeta, että kaikki on hyvin? – Kaikki on kyllä hyvin siinä mielessä, että Jeesuksen veri puhdisti synnin orjan. Jumala armahti kurjan syntisen. Raamatun Sana kuitenkin pitää paikkansa. ”Joka vaimonsa kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee.” Snl. 6:32. Taistelut, joita hän loppuelämänsä taistelee, eivät suinkaan ole kevyesti otettavia. Synnin haavat ovat syviä ja kirveleviä. Monta vaikeaa kysymystä risteilee mielessä. Syyllisyyskin kalvaa. Syyn ja seurauksen oikeudenmukainen laki on ohjelmoitu sisimpäämme. ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” Gal. 6:7.
Mutta Jumala on hyvyydessään ihmeellinen. Hän antaa parantumisen tapahtua siipiensä suojassa. Kukaan ei ole oikeutettu sanomaan ko. veljelle, että hänen pitäisi jättää nykyinen vaimonsa ja olla yksin, tai ettei hän enää saisi palvella Jumalaa tehtävissään seurakunnassa.


Toinen esimerkki:

Myös tosielämässä tapahtunut.
Uskossa oleva aviopari elää siunattua uskonelämää seurakuntayhteydessä. Molemmat ovat kastetut ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet. Evankeliumin levittäminen on molempien sydämellä. Muitakin pariskuntia on tullut tutuiksi uskovien piireistä.
Eräs veli katselee ihaillen toisen miehen kaunista vaimoa. Vaimokin kiinnostuu häneen silmänsä iskeneestä miehestä. He ihastuvat toisiinsa. Pian he jo keskustelevat kahden kesken tunnustaen ihastustaan toisiinsa. Tämä johtaa siihen, että pian he tekevät yhteisen matkan, jonka aikana seksuaalisuus tulee mukaan suhteeseen. He ovat (syntisaastassaan) kovin onnellisia, huora ja haureellinen mies.
Aviomies saa tietää vaimonsa synnistä. Käy ilmi, ettei vaimo aio enää jatkaa avioelämäänsä entisen miehensä kanssa. Mies kertoo asian uskonystävilleen ja seurakunnalle. Vaimoa yritetään ojentaa. Mikään ei kuitenkaan muuta hänen mieltään. Hän on päättänyt mennä naimisiin uuden ihastuksensa kanssa. Kertovatpa vielä röyhkeydessään, miten Jumala muka johdatti heidät yhteen.
Oikein toimiva seurakunta erotti syntitielle lähteneen naisen seurakuntayhteydestä. Mies jäi yksin ja onnettomaksi. Hän säilyttää kuitenkin uskonsa ja tahtoo elää seurakuntayhteydessä Herraa palvellen. Hän myös tunnustaa omat virheensä, mitkä mahdollisesti ovat olleet osasyynä avioeroon.
Vuosi kuluu. Yksinäinen veli huomioi yksinäisen sisaren seurakunnassa. Heillä olisi paljon yhteistä. He alkavat herätellä ajatusta, josko voisivat alkaa elää yhdessä. Vastaan tulee nyt vaikea asia. Nuori mies on eronnut, ”hylätty”. Tekeekö tämä puhdas sisar syntiä, jos menee eronneen veljen kanssa yhteen? – Asiaa pohdittiin seurakunnassa. Seurakunta vastusti heidän yhteen menoaan. Siitä huolimatta he tekivät ratkaisunsa ja menivät naimisiin. Muutamat uskonystävät seurakunnasta siunasivat heitä. Toiset vastustivat. – – – Mitä me olisimme tehneet ? –
Tällaisiin tapauksiin emme löydä suoranaista vastausta Raamatusta, koska kaikki pyhät ja oikeat tiet on sivuutettu. Näissä aikamme ilmiöissä on mentävä rukoillen tapauskohtaisesti eteenpäin. !!!


Kolmas esimerkki:

Nykyaikaisen avopariskunnan toinen osapuoli tulee uskoon, mutta toinen ei. Kuitenkin molemmat tahtovat jatkaa yhdessä asumista. – Eikö heihin silloin voida soveltaa opetusta 1 Kor. 7:12-15, koska uskoon tullut tahtoisi virallistaa avioliiton, mutta uskomaton ei. Olisi sydämetöntä ehdottaa heille eroa.
Tällaisissa tapauksissa pitää koko seurakunnan rukoilla ja odottaa. On annettava aikaa parannuksen tekoon. Ilm. 2:21. Opetus ja päämäärä kuitenkin on saada heidät virallistamaan liitto.
Jumalalla on keinot saada omiensa elämä tahtonsa mukaiseen järjestykseen. Ilm. 2:21. Rukouksemme tällaisessa tapauksessa on, että toinenkin osapuoli löytää Jeesuksen.
Toinen mahdollinen reaktio uskosta osattomalla on, ettei hän voi elää yhdessä uskoon tulleen kanssa, jolle Raamattu opetuksineen on tullut rakkaaksi. Hän ei tahdo kuulla rukousta ja hengellisiä lauluja kotonaan. Heillä ei siis ole mitään yhteistä. Tähän Raamattu sanoo: ”Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut.” 1 Kor. 7:15.
Jos tässä esimerkissä mainittu uskosta osaton tahtoo rikkoa yhteiselon, niin ”erotkoon”, lähteköön. Siinä tapauksessa uskossa oleva osapuoli on vapaa uuteen avioliittoon; ei ole ”orjuutettu”. Mutta tässäkin tapauksessa on taas otettava mukaan pyhä arkuus Jumalan edessä: Miten Jumala asiaan suhtautuu. Tarvitaan seurakunnan yhteistä rukousta.

Näitä esimerkkejä ko. aihepiirissä riittäisi enemmänkin.


VIHKIMINEN.

Kristittyjen on hyvä tietää, ettei katolinen ”avioliiton sakramentti” ole Jumalan sanaa.
Alkuseurakunnan aikana kuitenkin oli yleisenä tapana seurata juutalaisen avioliiton kaavaa. Yhteinen elämä aloitettiin julkisesti hääjuhlalla. Paikalla olivat yljän ja morsiamen omaiset, ystävät ja tuttavat, sekä tietysti seurakunta siunaamassa. Näin avioliitto virallistettiin ja tehtiin julkiseksi. Salavuoteus on kadotukseen johtavaa haureuden syntiä. Hebr. 13:4.
Uskovien tulee siis virallistaa avioliittonsa tuomarin edessä. Se on jokaisen kristityn parin velvollisuus. Olemmehan lihamme puolesta vielä tämän yhteiskunnan kansalaisia, ja meille kuuluu sen lainsäädäntö. ”Olkaa alamaiset kaikelle inhimilliselle järjestykselle…” 1 Piet.2:13-17. Hyvään yhteiskunnan normistoon kuuluu edelleen, että virallisissa papereissa lukee maininta avioliitosta eikä avoliitosta.

Olemme Turussa viettäneet siunaavia häätilaisuuksia seurakunnan keskellä. Pariskunnat on siunattu yhteisen elämään. AVIOliitto on Jumalan tahto kaikkien kohdalla, jotka tahtovat elää Jumalan tahdon mukaista elämää parisuhteessa. AVOliitossa olevat eivät ole luotettavia Jumalan työn tekijöitä.
Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.” 1 Kor. 5:13.

Kevytmielisesti eronneet tai avoliitossa elävät, jotka puolustelevat syntiään, pitää erottaa seurakuntayhteydestä. Nöyriä ja katumusta osoittavia taas pitää tukea ja auttaa, niitä, jotka päättävät korjata asiat Jumalan tahdon mukaisiksi. Näin he pääsevät mukaan Jumalan työhön.
Jumalan valtakunnan työ tarvitsee kaikki Pyhässä Hengessä vaeltavat kristityt, miehet sekä naiset.
Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on. Mutta te, minun lampaani! Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä tahdon tuomita lampaan ja lampaan, oinasten ja vuohipukkien välillä. Eikö teille riitä, että olette hyvällä laitumella, kun vielä tallaatte jaloillanne loput laitumestanne, ja että saatte juoda kirkasta vettä, kun vielä hämmennätte jaloillanne loput?” Hes. 34:16-18.

Laupeutta minä tahdon, enkä uhria.” Hoosea 6:6.
Sen tähden, vaikeuksissa oleva, älä ole toivoton !
Asiasi saattavat olla niin sekaisessa umpisolmussa, että itsestäsi tuntuu mahdottomalta saada niitä kuntoon. Älä pelästy tilannettasi. Se ei ole toivoton. Jumala antaa sinulle uuden mahdollisuuden. Nyt tulee vain asettua Jumalan kasvojen eteen ottamaan vastaan uusi armo ja luovuttaa kaikki elämän osa-alueet Jumalan johdatukseen. – – –
Kuinka vaikeita asiamme ovatkaan, niin on hyvä tietää, että Jeesus tahtoo ja voi selvittää vaikeimmatkin tilanteet. Hän sanoo: ”Tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon…” Matt. 11:28. ”Ilman minua te ette voi mitään tehdä.” Joh. 15:5. Mutta Hänessä me voimme kaiken.

Tämän kirjoittaja on itsekin ollut tilanteessa, josta ei enää ollut mahdollista (inhimillisesti ajateltuna) päästä ulos. Tunnustin tilanteen Jumalalle. En siinä vaiheessa voinut tehdä mitään itselleni ja tilanteelleni. En ymmärtänyt. En osannut. En pystynyt. Ei riittänyt edes yrittämisen halua. – Mutta ihmeellistä, sisimmässäni oli usko, että Jeesus edelleen voi kaiken. Tunsin luopumukseni keskellä, miten Jumalan hyvyys vetää parannukseen. Hän ei ollut luovuttanut. Ihmiset olivat hylänneet. Mutta mikään ei voinut erottaa Jumalan rakkaudesta.
Annoin elämäni uudestaan Hänelle tammikuussa 1995. Ja Pyhä Henki teki mahdottoman mahdolliseksi. Olen sittemmin löytänyt itseni tekemästä Jumalan tahtoa. Hän on vastannut rukouksiini yli kaikkien odotusten. Hän on ohjannut ihmeelliselle armon ja totuuden tielle. Voin todeta omasta tilanteestani, että ”ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle; sillä Jumalalle on kaikki mahdollista”. Markus 10:27. ”Hän kutsuu olemattomat ikään kuin ne olisivat..” Room.4:17. ”Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut!” Room.4:18.


Raamatun tie seurustelusta avioliittoon.

Mitä kuuluu seurusteluvaiheeseen?
Kun mies ja nainen tutustuvat toisiinsa ja alkavat pitää toisistaan, tahtovat he olla yhä enemmän yhdessä. He keskustelevat asioista näin pyrkien tuntemaan toisensa mahdollisimman hyvin. Rukoillen he etsivät Jumalan tahtoa kaikissa ratkaisuissa. Ellei ole hyvä yhdessä rukoilla ei kannata jatkaa seurustelua ennen tämän tärkeimmän asian korjaantumista. –
Kristityn tulee aina kääntyä kaikkine asioineen Jumalan puoleen. Seurustelevan parin tulee pyrkiä kuulemaan suhteessaan Jumalan ääntä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Pitää huolehtia, ettei esim. seurakunnan vanhimpien, tarvitse heitä opastaa tai nuhdella.
Jeesuksen lupaus kuuluu: ”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.” Joh. 10:27-28.
Jokainen uskossa oleva siis kykenee kuulemaan Hyvän Paimenen äänen. Nyt on kysymys siitä mitä Sinä tahdot kuulla? – Tahdotko kysyä Jumalan tahtoa seurusteluusi nähden vai pidätkö valintasi omana asianasi? – Tahdotko rakastaa Jeesusta enemmän kuin seurustelukumppaniasi? – Oletko valmis Jumalan ja Hänen työnsä tähden jopa luopumaan seurustelukumppanistasi, jos Jeesus niin tahtoo? – Mikä on teidän elämässänne tärkeintä? – Näiden kysymysten myötä ratkeaa hengellisen elämänne sisältö sekä mahdollisen yhteisen elämänne onnellisuus. Kysymyksiin voit vastata Jeesuksen edessä. Markus 10:28-30.

Seurusteluasiat tuottavat joskus valvottuja öitä seurakunnan paimenille. Heidän tehtävänäänhän on ”valvoa teidän sielujanne, niin kuin ne, joiden on tehtävä tili…” Hebr. 13:17.
Tänä aikana lähes kaikki pyhä on rikottu. Tämä vaivaa vastuussa sieluista olevia vanhimpia ym.

Puhdas ja kaunis seurustelu Jumalan tahdon mukaan on paljolti vieras käsite jo uskovienkin keskuudessa. Jumalan tahto ei kuitenkaan ole muuttunut. Hänen tahtonsa mukaiseen seurusteluvaiheeseen ei edelleenkään kuulu avoliitto tai seksi. 1 Kor. 7:2.
Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan…” Room. 12:2 ja Efes. 5:8-13.
Seurusteluvaiheeseen kuuluu ennen muuta rukoileminen yhdessä ja erikseen. Rukouksen ilmapiirissä on hyvä keskustella mahdollisista yhteisistä tulevaisuuden suunnitelmista. Niitä ovat ensinnäkin yhteiset Jumalan valtakunnan työn suuntaviivat. On päästävä selville, miten ja missä kumpikin haluaa Jumalan työtä tehdä. Toinen saattaa olla huikentelevainen kuten vakaantumattomat nuoret joskus ovat. Sellainen ei tahdo pysyä raamatullisessa seurakuntatoiminnassa, vaan tahtoo irtolaisena juosta sinne tänne vailla suoruutta ja vastuullisuutta. Seurustelevien pitää yhdessä päästä selkeään päätökseen, että he tekevät työtä Jumalan seurakunnassa.
Jo seurusteluvaiheessa voidaan yhteisissä rukoushetkissä kysellä, mikä on kummankin mahdollinen tehtävä seurakunnassa. Asiaa voi myös kysellä seurakunnan vanhemmilta uskovilta. Tämä siksi, että voidaan etukäteen suuntautua tukemaan toinen toistaan Jumalan työssä.
Seurustelevien tulee olla paljon uskovien yhteydessä. Näin he oppivat tuntemaan toistensa hengellistä luonnetta, mm. miten tulevat toimeen muiden uskovien kanssa. Hyvä käytös, huomaavaisuus ja yleensä Kristuksen mielenlaatu tai sen puuttuminen tulee esiin uskovien yhteydessä. Nöyryys, kohteliaisuus ja vanhempien ihmisten kunnioittaminen kuuluu ihailtavan ihmisen ensimmäisiin piirteisiin. Ellei hyviä tapoja ole tulee niitä opetella.
Seurakuntayhteydessä opit parhaiten tuntemaan seurustelukumppanisi. Ellei ystäväsi viihdy seurakunnan kokouksissa, joissa Pyhä Henki toimii, niin voit varmuudella tietää, ettei kaikki ole kohdallaan. Ehkä se on merkki, että salainen ja tunnustamaton synti jäytää kumppanisi elämässä.
Sen tähden eivät jumalattomat kestä tuomiolla, eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa.” Psalmi 1:5.
Riitelevän ja niskoittelevan, ylpeämielisen tai katkeran ihmisen kanssa on vaikea seurustella. Avioliittoa ei kannata harkita sellaisen kanssa. ”Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.” Snl. 26:26.
Seurustelevan parin tulee kaiken edellä mainitun takia osallistua aktiivisesti seurakunnan toimintaan.
Heidän tulee keskustella myös mahdollisen yhteisen elämän käytännön asioista. Miten perheen toimeentulo järjestyy? Miten avioliittoon mentyänne asumisen toiveet menevät yksiin? Lasten hankkimisesta, hoidosta, kasvatusperiaatteista ja lukumäärästäkin on keskusteltava. Tulevan kodin ilmapiiriin vaikuttavat myös yhteiset päätökset siitä, mitä kumpikin voi yhteiseen kotiin tuoda. Jos toinen tahtoo esim. tilata itselleen maailman lehtiä ja toinen ei pidä siitä, niin toiveet eivät mene yksiin. Kotiin tulee maailman henki ja sen mukana ristiriitaa. Välttyäkseen sellaiselta, on kaikesta hyvä sopia etukäteen. ”Kulkeeko kaksi yhdessä elleivät ole keskenänsä sopineet.” Aamos 3:3.
Jos edellä mainitut yhteiset suuntaviivat löytyvät voi seurusteleva pari mennä kihloihin. Se on avioliittolupaus, mutta kuitenkin koeaika, jonka aikana vielä voi perääntyä lopullisesta avioliitosta. Kihla-aikaa on hyvä jatkaa ainakin muutamia kuukausia. Mikäli kaikki sujuu hyvin ja rakkaus on todellista voidaan mennä avioliittoon. Avioparina sitten muutetaan yhdessä asumaan. Siinä vaiheessa mukaan tulee myös seksi. Ja ”lapset ovat Herran lahja.” Psalmi 127:3. Seurustelu on näin johtanut Jumalan tahdon toteutumiseen. Perhe on perustettu. Häätilaisuus on hyvä järjestää seurakunnan puitteissa. Näin liitto saa tuekseen uskovien rukoukset.


Voiko eronnut ja uudestaan avioitunut palvella opetustehtävässä?

Saadaksemme vastauksen otsikon kysymykseen on ensin tiedettävä milloin ihminen saa hengellisen tehtävänsä?
”Jo ennen kuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennen kuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi.” Jer. 1:5.
Jeremia ei ollut ainutlaatuinen tapaus. Jesajakin toteaa: ”Herra on minut kutsunut hamasta äidinkohdusta saakka…” Jes. 49.
Jumala on samoin suunnitellut jokaisen ihmisen elämän pienintä yksityiskohtaa myöten jo ennen hänen syntymistään. Jumalan suunnitelma ihmiseen nähden alkaa toteutua uskoontulon jälkeen. Se ei siis toteudu kaikkien kohdalla. Kaikkihan eivät tule uskoon. Ja eräät luopuvat uskostaan.
Uskoon tulemisessa (uudestisyntymisessä) ihminen siirtyy Jumalan tahtoon ja siihen tehtävään, joka häntä varten on valmistettu. Hän saa myös vastaan ottaa armolahjoja, joita tarvitsee Jumalalta saadussa tehtävässään.
Jos Jumalan työhön valittu uskova joutuu lankeemukseen ja sivuun ristin kaidalta tieltä, niin menettääkö hän kaiken? Varmasti. Entä jos hän palaa takaisin ristin kaidalle tielle, saako hän jatkaa siitä mihin ennen lankeemustaan jäi? Varmasti. ”Sillä ei Jumala armolahjojaan ja kutsumistansa kadu.” Room. 11:29. Jumalalta saatu virka, esimerkiksi profeetalla, ei lopullisesti pääty siihen, jos hän lankeaa syntiin eikä enää kulje Jumalan tahdossa. Samoin on laita muiden tehtävien, opettajan, johtajan, evankelistan, seurakuntapalvelijan yms.. Kun syntinen palaa eksymyksensä tieltä, saa hän aloittaa kesken jääneen tehtävänsä uudestaan. Hengellinen tehtäväsi alkoi ennen syntymääsi. Se jatkuu elämäsi loppuun asti. Se on kutsumustehtävä ja elämäsi tarkoitus.
Esimerkkinä vanhan liiton pyhät.
Ajatellaanpa Aabrahamia, Moosesta, Daavidia ym. vanhan liiton pyhiä. Kaikilla heillä oli lankeemuksia. Toisilla pitkiäkin väärän tien jaksoja. Samoin oli koko Israelin kansan kohdalla. Mutta aina käännyttyään he saivat Jumalalta armon jatkaa siitä mihin jäivät. Jopa Baabelin kuningas, Nebukadnessar sai jatkaa Jumalan antamassa ”Juudaksen” tehtävässään nöyrtymisensä jälkeen. Dan. 2:37; 4:23-34.
Aabraham lähti pois Jumalan suunnitelmasta ja matkusti Egyptiin. Siellä hän oli vähällä menettää rakkaan vaimonsa lopullisesti faaraolle. Faarao jo ehtikin ottaa Saarain hoviinsa. Hän sanoi: … ”minä otin hänet vaimokseni”. 1 Moos. 12:19. Mutta faarao antoi Saarain takaisin Aabrahamille. Paluumatka Jumalan tahtoon alkoi. ”Aabram lähti pois Egyptistä, hän ja hänen vaimonsa… Ja hän vaelsi… aina siihen paikkaan, missä hänen majansa oli ensi kerralla ollut…siihen paikkaan, johon hän ennen oli rakentanut alttarin; ja Aabraham huusi siinä avuksi Herran Nimeä.” 1 Moos. 12:9-20 ja 13:1-4. Hän palasi ja jatkoi siitä, mihin oli jäänyt.
Daavid oli haureellisesti ihastunut toisen miehen vaimoon. Kun ei muuten voinut saada himoaan tyydytetyksi tapatti hän miehen. Murhaa, valhetta, peittelyä ja törkeää kieroilua. Kunnes Jumalan profeetta, Naatan, sai Daavidin heräämään ja palaamaan eksymyksensä tieltä. Koko kertomus löytyy 2 Samuelin kirjan luvuista 11-12. Daavid katui syvästi syntiään. Psalmi 51. Hän tunnusti syntinsä, teki parannuksen ja sai armon.

Avioeron syy löytyy lähes aina molemmista osapuolista. Mutta joskus tilanne on vain muuttunut niin mahdottomaksi, ettei yhteiselämää enää ole mahdollista jatkaa. Jeesus vapauttaa omansa kurjuuden kahleista.
Eronnut, joko omasta syystään tai muuten, saa omat virheensä ja syntinsä anteeksi kun vilpittömästi nöyrtyneenä katuu ja tunnustaa rikkomuksensa. Hän saa jatkaa siitä, missä tilassa nyt on. Palatessaan eksymyksen tieltä syntinen saa kuulla armon sanan: ”Se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” 2 Kor. 5:17. ”… unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin.” Filip. 3:13.
Jumala ymmärtää erehtyneitä omiaan, ja jopa langennutta, joka syntiretkillään on tuhlannut kaiken kauniin ja puhtaan. Mutta Jumalan armahtavaisuuteen turvaten ei pidä tahallisesti elää synnissä. Luuk.15:11-24.

Jumalan seurakunnasta julistetaan armoa ja totuutta: Sinä saat alkaa uudestaan! Saat nykyisestä tilanteestasi käsin alkaa palvella Herraa seurakunnassa. Jeesus ansaitsi Sinulle armahduksen verellään ja kuolemallaan. Sinä olet puhdas Jumalan lapsi. Usko Jeesuksen Nimessä ja veressä kaikki syntisi anteeksi tässä ja nyt!

Rakas lukija, rukoile sielusi autuuden tähden näin:
Jumala, minä olen syntinen ihminen. En ole välittänyt rakkaudestasi ja totuudestasi. En ole rakastanut Sinua yli kaiken, enkä ole välittänyt lähimmäisistäni ja heidän hädästään. Tiedän, että synnin palkka on kuolema ja ikuinen ero Sinusta. Olen ansainnut ikuisen kadotuksen. Taivaallinen Isäni, tulen nöyrtyen eteesi pyytämään syntejäni anteeksi. Armahda minua ! – Olet luvannut Sanassasi Raamatussa näin: ”… ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne…” Hesekiel 33:11. Käännyn nyt Sinun tykösi, Ihmeellinen veriuhri, Jumalan Karitsa, Jeesus, joka otit pois tuomioni. Sinä otit minun syyllisyyteni päällesi. Turvaan ristintyösi ansioon. Tunnustan syntisyyteni ja kadun tähänastista elämääni. Ota siis pois syntitaakkani. Tahdon tehdä parannuksen syntielämästäni ja seurata Sinua! Tee elämästäni Sinua kunnioittava elämä. Tunnustan tästä lähtien julkisesti, että Sinä Jeesus, olet Herrani ja Pelastajani. Annan elämäni kokonaan Sinulle. Anna Pyhä Elämä sisimpääni!
Kiitos Jeesus, että nyt saan aloittaa uuden elämän Sinun yhteydessäsi. Tahdon tästä lähtien rakastaa Sinua yli kaiken ja lähimmäistäni, niin kuin itseäni. Turvaan ja luotan Sinun armoosi ikuisesti. Kiitos pelastuksesta, jonka olen saanut vastaan ottaa. Aamen.

Raamattu lupaa nyt Sinulle: ”Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat lumivalkeiksi…” Jesaja 1:18.
Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:23.

Ole siunattu Jeesuksen Kristuksen Nimessä ja Jumalan Pyhässä Hengessä.

Ellet ole uskoon tultuasi vielä kastettu Jeesuksen Nimeen niin ilmoittaudu nyt kasteelle. Raamattu sanoo näin: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt 2:38.

Tässä on tie, sitä käykää!” Jes. 30:21.

Siunausta meille!