Ennallistettu seurakunta – ennallistettu evankeliumi (Taija Maria valkeinen)

On ollut jännä pointti huomata kuinka hajaannuksesta pois tulleen seurakunnan keskellä on alkanut elää myös ennallistettu evankeliumi. Aivan kuten hajaannuksesta pois tulemisessa on ollut kysymys Jumalan asettaman kokonaisuuden rikkomattomuudesta, on ennallistetussa evankeliumissa kyse aivan samasta asiasta – kokonaisesta, rikkomattomasta evankeliumin kokonaisuudesta.

Aivan kuten seurakunnan osalta on syntynyt silmien avautumisen kautta usko, että meillä ei ole lupa lokeroida seurakuntaa paikkakunnallamme. On tämä ihmisten luomien lokeroiden pois ottaminen tärkeää myös evankeliumin kannalta.

Henki, veri ja vesi pitävät yhtä ja siksi tulee nähdä rikkomaton kokonaisuus, aivan kuten seurakunnan kohdalla.

Evankeliumi on aina ollut ja on siis vieläkin voima uuden elämän alkamiseksi ja synnin vallan voittamiseksi. Ja vaikka Pyhä Henki on toiminut myös rikkonaisuudesta käsin, kuinka se vaikuttaakaan siellä missä Sana on asetettu ennalleen!
Evankeliumin ehjään kokonaisuuteen kuuluu henkilökohtainen usko Jeesukseen ja evankeliumin voimaan, eli synnistä vapautumiseen. Tämän seurauksena ihmisen tulee siis nähdä oma syntisyytensä ja kääntyä pois synneistään – haluta elää puhdasta, Jumalan mielenmukaista elämää.

Ihmisen tulee tämän syntyneen uskon seurauksena haudata vanha ihmisensä kasteen haudassa. Ja Pyhän Hengen voimassa alkaa elää uutena ihmisenä. Vanha on kadonnut ja uusi on sijaan tullut.
Nykyiset yleisimmät vallalla olevat kasteopit ovat kuin kaksi ojaa, joidenka keskeltä löytyy totuus kasteen merkityksestä.

Luterilaisen näkemyksen mukaan Jumala tekee kasteessa kaiken ja muut ihmiset hoitavat uskomisen kastettavan puolesta, viedessä hänet kasteelle vauvana. -Seurauksena on pahasti vesitetty Jumalan Sana…. Vain totuus voi vapauttaa ihmisen ja siksi on paha asia, että tämän seurauksena ei synny todellista hedelmää ja asiat jää hyvin pitkälti teorian tasolle.

Vapaiden suuntien näkemyksen mukaan kaste jää melko merkityksettömäksi, koska kokemusperäisen tulkinnan mukaan parannukseen kääntymisen myötä syntynyt uusi sydän on ”se juttu” ja kaste on vaan jotakin joka pitää suorittaa, vailla sen syvällisempää merkitystä. – Tämänkin johdosta Jumalan Sanaa jodutaan viivaamaan yli ja ymmärtämättömyyden vuoksi syntymättä jäänyt usko totuuteen ei voi synnyttää sitä hedelmää mikä todellakin on evankeliumin voiman tarkoitus.
Eikö olisi siis jo aika jättää taakse Jumalan asettamien kokonaisuuksien rikkominen ja siirtyä teologisoinnin sijasta vain uskomaan asiat niin kuin ne on kirjoitettu?

Jumala rakastaa Sanaansa ja siksi sen mukaan uskossa ojentautuvat ihmiset saavaat maistaa sen tuottamia ihania hedelmiä.

Taija Maria Valkeinen

Taivassanomat 1/2019

RAAMATULLISEN USKONELÄMÄN RAKENTAMINEN.

Aloitus nollapisteestä.

Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, Hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” Room. 12:2.

Kristillisen elämän nollapiste tarkoittaa elämämme nollaamista siten, että puramme pois omat sekä uskonsuuntien meihin istuttamat ihmismielipiteet. ”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.” Matt. 15:13. Se tarkoittaa, ettei meillä ole uskonnollisia mielipiteitä mistään asiasta. Meillä ei ollenkaan ole mitään uskontoa tai ideologiaa. Olemme tyhjiä astioita. Siihen nolla-tilaan otamme vastaan pelastuksen, jonka Jeesus valmisti sijaisuhrillaan Golgatan ristillä. Annamme elämämme Hänelle ehdoitta. Ja Hän lupaa: ”Sitä, joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä ulos.” Joh. 6:37. Matt. 11:28-30. Jeesus ja Hänen pelastyönsä on kaiken hyvän perustus. 1 Kor. 3:11. Ottaessamme vastaan Jeesuksen, tulee Pyhä Henki asumaan sydämeemme. Hän täyttää puhdistetun sydämemme ja alkaa johdattaa meitä kaikkeen totuuteen. Joh. 16:13. Raikkaat taivaan tuulet puhaltavat elämästämme pois loputkin roskat, synnit ja uskonnolliset tavat yms. Elämäämme jää ainoastaan Jeesus ja Hänen antamansa pelastus, ristin täytetyn työn armo. Olemme nollassa. Mutta Jeesus on elämämme ykköshenkilö. Nollan eteen on tullut ykkönen, joten olemme Hänessä täysiä kymppejä.

Alamme nyt rakentua ”pyhimmän uskon perustalle” (Juuda 1:20) ottaen vastaan perustavaa laatua olevat ”Kristuksen opin alkeet”. Hebr. 6:1,2. Se tarkoittaa, että teemme parannuksen synneistämme ja annamme kastaa itsemme raamatullisella upotuskasteella Jeesuksen nimeen. Näin olemme ikuisesti kestävällä Siionin vuoren perustalla (Psalmi 121. Hebr. 12:22) ”apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus.” Efes. 2:20. Rakennamme hengellisen elämämme rakennusta asia kerrallaan eläen Raamatun opetuksia todeksi.

Nollapisteen opetus löytyy Efes. 4:22-24:
”Teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.”
Siis vanha ihminen synnin täyttämine ajatusrakennelmineen pitää ensin riisua pois ja sitten pukea päälle uusi ihminen Raamatusta nousevine asioineen ja käsityksineen. Jeesus täyttää meidät Pyhällä Hengellä vuodattaen sydämiimme Jumalan rakkauden. Room. 5:1-5. Ja sitten ”meillä on Kristuksen mieli”. 1 Kor. 2:16. ”He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.” Ilm,. 7:14. Ei olisi sopivaa pukea valkeita vaatteita vanhojen likaisten ryysyjen päälle.

Raamatun lukemisen tulee olla jokapäiväinen elämämme sisältö. ”Minä kätken sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan.” Psalmi 119:11. 1 Tim. 4:12-16. Tämä pitää elämämme raamatullisessa kurssissa matkalla kohti ikuista kotisatamaa.

Meidän on osattava jatkossakin olla irti ihmismielipiteistä ja sieltä nousevista uskonnollisista järkeisopin selitysmalleista. Kol. 2:8. 2 Piet. 1:19-21. Esimerkiksi kirkkoisien laatimat katekismukset, uskontunnustukset, kirkkokäsikirjat yms. Raamatun ulkopuoliset ihmisopit ovat esteenä Raamatun ymmärtämiselle. Tarvitsemme kyllä tervettä opetusta Pyhällä Hengellä täytettyjen ja kasteella käyneiden uskovien saarnoista ja opetuskirjoituksista. ”Kuinka minä voisin ymmärtää, jos kukaan ei minua opasta?” Apt. 8:31. Meidän on vain osattava tarkistaa, ovatko opetukset Raamatusta ja opettajat aitoja kristittyjä. Matt. 22:29. Ihmisten selitykset tukkivat ymmärtämistä. Muun muassa lopunajan tapahtumien ymmärtäminen aukenee sitä enemmän, mitä vähemmän luemme ihmisten- ja uskonsuuntien selitysteoksia.

Meidän tulee etsiä jokaisesta tutkittavasta Raamatun aiheesta ensin esille selkeästi ymmärrettävät Raamatun kohdat, joiden yhteyteen asetamme vaikeammin tulkittavat opetukset. Siitä kokonaisopetuksesta käsin voimme lopulta koota hengellisen elämämme palapelin valmiiksi kaikkine osa-alueineen. Ja näin voimme olla Pyhän Hengen johdattamia raitishenkisiä terveitä kristittyjä. Room. 8:14.

”Ole sinä uskovien esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa. Pidä huolta lukemisesta, kehottamisesta ja opettamisesta, kunnes minä tulen. Älä lyö laimin armolahjaa, joka sinulla on ja joka sinulle annettiin profetian kautta, kun vanhimmat panivat kätensä sinun päällesi. Huolehdi näistä kaikista ja elä niissä, jotta kaikki näkisivät edistymisesi. Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä. Jos näin teet, pelastat sekä itsesi että ne, jotka kuulevat sinua.” 1 Tim. 4:12-16.

Tervetuloa Turkuun hengellisiin tilaisuuksiin.

W.L.

Taivassanomat 11/2018

”Eliaan hengessä”?

Uskovien tulee ymmärtää mitä Raamattu opettaa, mutta myös se, mitä Raamattu ei opeta. Nyt kysymyksessä oleva aihe on eräs esimerkki molemmista asian puolista.

Uskovien keskuudessa puhutaan aika yleisesti, että lopunajan seurakunta toimisi muka ”Elian hengessä”. Raamattu ei opeta sellaista. Vanhassa testamentissa oli kyllä luvattu, että profeetta Elia tulee. Niin hän tulikin. Hän oli Johannes kastaja, joka täytti kaikki vanhan liiton ennustukset luvatusta Elia-profeetasta: Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennen kuin tulee Herran päivä, se suuri ja pelottava. Hän kääntää jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata ja vihkisi sitä tuhon omaksi.” Malakia 23,24. Ennustus toteutui Johannes Kastajassa:Hän (Johannes) kulkee Herran edellä Elian hengessä ja voimassa kääntääkseen isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskaiden mielenlaatuun, näin valmistaakseen kansan, joka on Herraa varten valmistautunut.” Luuk. 1:17. Huomaa samat sanamuodot Malakian ennustuksessa ja Luukkaan kertomissa täyttymyksen teksteissä, jotka sanovat, että Johannes Kastaja oli ensimmäinen ja viimeinen, joka tuli ”Elian hengessä” profeetta Elian jälkeen.
Jeesus todisti Johannes Kastajasta: ”Hän on se, josta on kirjoitettu: ’Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän valmistaa tien sinun eteesi.’ Totisesti minä sanon teille: ei ole naisista syntyneiden joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja, … Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti ennustaneet, ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elia, jonka oli määrä tulla.” Matt. 11:9-14. Voiko asiaa selvemmin sanoa. Jumala puhui muinoin monesti ja monin tavoin isille profeettojen kautta. Näinä viimeisinä päivinä Hän on puhunut meille Pojan kautta, jonka Hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka kautta Hän myös on luonut maailmat.” Hebr. 1:1-3. Suurten profeettojen aika päättyi siis Johannes Kastajaan.

Toimimme Pyhässä Hengessä. Tätä Öljyä otamme vastaan. Matt. 25.6-13. Apt. 1:8.
Johannes Kastajan jälkeen toimineet uuden liiton ensimmäiset kristityt eivät sanoneet olevavansa ”Eliaan hengessä”. Sen tähden meidänkään ei tule käyttää vanhan liiton termejä, joita siis käytettiin ennen ristintyötä ja Pyhän Hengen vuodatusta.
Apt. 2. luku kertoo, miten Jumalan seurakunnassa alkoi Pyhän Hengen aikakausi, armon aika, joka on Jeesuksen hallintavallan aikaa. Hebr. 1:1,2. Joh. 14:16,17,26. 16:12-14. Tämä aikakausi jatkuu Jeesuksen tulemukseen asti.Kaikki, joita Jumalan Henki johdattaa, ovat Jumalan lapsia.” Room. 8:14.

Alkuseurakunnan aikainen Pyhän Hengen toiminta on malli ja esimerkki, jota arvostamme ja johon itsekin pyrimme:
Apostolien kätten kautta tapahtui kansan keskuudessa monia tunnustekoja ja ihmeitä. Uskovat olivat kaikki yksimielisesti koolla Salomon pylväskäytävässä, eikä kukaan ulkopuolisista rohjennut liittyä heihin. Mutta kansa kunnioitti heitä suuresti, ja yhä enemmän tuli niitä, jotka uskoivat Herraan, miehiä ja naisia joukoittain. Sairaita kannettiin jopa kaduille ja pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin kulkiessa ohi edes hänen varjonsa koskettaisi jotakuta heistä. Myös ympärillä olevista kaupungeista tuli paljon ihmisiä Jerusalemiin. He toivat mukanaan sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia, ja kaikki tulivat parannetuiksi.” Apt. 5:12-16.
Toimimme heidän kanssaan samassa Pyhässä Hengessä rukoillen heidän kanssaan samoja asioita: ”Anna palvelijoittesi puhua täysin rohkeasti sinun sanaasi. Ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän palvelijasi Jeesuksen nimen kautta. Kun he olivat rukoilleet, vavahteli paikka, jossa he olivat koolla, ja he kaikki täyttyivät Pyhällä Hengellä ja puhuivat rohkeasti Jumalan sanaa.” Apt. 4:29-31. He eivät täyttyneet Elian hengellä.

Uudessa liitossa toimitaan siis Pyhässä Hengessä, joka ”johdattaa meidät kaikkeen totuuteen”. Joh. 16:13. Hän ohjaa sydämemme Jumalan rakkauteen ja totuuteen, niin että ”rakkauden kautta vaikuttava usko” hallitsee meitä. Gal. 5:6.

Meillä on

  • yksi usko
  • yksi Herra
  • yksi kaste
  • yksi HENKI..

Efes. 4:3-6. 1 Kor. 12:11.
Teemme kaiken Jeesuksen Kristuksen nimessä. Kol. 3:17.

W.L.

Taivassanomat 10/2018

SEURAKUNNAN MURROSKAUSI

Kristikunnassa on meneillään lopunajan murroskausi. Matt. 13:36-43. Se toimii kaksisuuntaisesti:
1. Jumalan työtoveruudessa toimiville oikeille kristityille kirkastuu pyhä tie yhä selvemmäksi. ”Vanhurskaitten polku on kuin aamun koitto, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka.” Sananl. 4:18,19. Tässä on kyse uskoon tulleiden tiestä, joka on se ”ristin kaita kotitie”.
”Vanhurskas tehköön edelleen vanhurskautta ja pyhä pyhittyköön edelleen.” Ilm. 22:11.
”Jos poikkeat oikealle tai vasemmalle, kuuluu takaa korviisi nämä sanat: ”Tässä on tie, tätä kulkekaa.” Jes. 30:21.
2. Jumalan Sanasta luopuneista todetaan, että heidän elämänsä pimenee entisestään: ”Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja seuraavat eksyttäviä henkiä ja riivaajien oppeja.” 1 Tim. 4:1. Erottava kuilu kasvaa ja syvenee. ”Heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Karta sellaisia!” 2 Tim. 3:5. ”Jumalattomien tie on kuin pimeys: he eivät tiedä, mihin kompastuvat.” Sananl. 4:19. ”Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, saastainen saastukoon edelleen..” Ilm. 22:11.

Uskonelämän palautus. Efes. 4:22-24.
Nyt meneillään olevassa seurakunnan ennalleen asettamisen vaiheessa meidän tulee palauttaa takaisin kristinuskon alussa toiminut yksilöuskovien hengellinen elämä ja sen alkamiseen liittyvät tekijät. Joh. 1:12. 6:37. Room. 3:23-25. 6:23. Ei voi olla hengellistä elämää ja oikeaa kristillistä oppia ilman aitoa uskoon tulemista eli uudestisyntymistä ja parannuksen tekemistä. Joh. 3:3-5. Luuk. 24:47. Raamatun pyhät opetukset soveltuvat vain pyhään elämään. Ei ole paljoakaan merkitystä oikeimmillakaan Raamatun opetuksilla ellei oma uskonelämä ole kunnossa.
Ottaessamme vastaan Jeesuksen syntiemme sovittajaksi ja elämämme Herraksi tuli meistä Jumalan lapsia. Efes. 2:1-10. ”Kaikki, joita Jumalan Henki johdattaa, ovat Jumalan lapsia. … Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.” Room. 8:14,16. Uskoon tultuamme meidät kastettiin upotuskasteella Jeesuksen nimeen. Apt. 2:38,41. Ja Hän alkoi kasvattaa meitä armossaan. Tiit. 2:11,12. Sisäisessä elämässämme tapahtui syvä asennemuutos, jota Raamattu nimittää vanhurskautumiseksi, syyttömäksi julistamiseksi. Room. 3:23-25. Saimme lahjaksi taivaan valtakunnan kansalaisuuden.

Pyhä tie on meitä uskossa olevia varten.
Aito kristillisyys on osallisuutta Jeesuksen ylösnousemuselämään, joka on ainoa oikea hengellisen elämän muoto. ”Kristus teissä, kirkkauden toivo.” Kol. 1:27. ”Armosta te olette pelastetut..” Efes. 2:8.
Voimme pysyä tässä Pyhän Hengen meihin synnyttämässä elämässä siten, että pysymme Raamatun opetuksissa. ”Ne sanat, jotka minä olen puhunut teille, ovat henki ja elämä.” Joh. 6:63. / Ilm. 22:18,19. 2 Piet. 3:15,16. Elämä Jeesuksessa tekee opin eläväksi ja oppi pitää elämää voimassa. Tämä edellyttää, että olemme uskoon tulossa ottaneet vastaan rakkauden totuuteen. 2 Tess. 2:10-12. Näin ollen rakastamme myös totuuden puhujia, joita monet vihaavat. ”Eivätkö Hänen puheensa ole hyvät sitä kohtaan, joka vaeltaa oikein?” Miika 2:7. Jumalattomat ja luopiot kammoksuvat Raamatun totuutta: ”Oikeutta vaativaa vihataan ja totuuden puhujaa kammoksutaan.” Aam. 5:10.

Jeesuksen kärsimystyön kautta saimme kerralla anteeksi kaikki syntimme. ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi.” Jes. 53:5. Olemme lopullisesti armahdetut Jeesuksen veren kautta. ”Meidät on pyhitetty Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kertakaikkisesti.” Hebr. 10:10. Pyhä Henki asuu meissä. Efes. 1:13. Jeesus on kanssamme joka päivä. Matt. 28:19,20. Me olemme Hänessä. ”Teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätkettynä Jumalassa.” Kol. 3:3. ”Kaikki te (uskoon tulleet), jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen. Tässä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” Gal. 3:27,28. Efes. 4:1-6. ”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” 2 Kor. 5:17.
Syntimme on sovitettu Jeesuksen Kristuksen kalliilla verellä. 1 Piet. 1:19. Eikä anteeksiannettuja syntejä saa enää kaivella. ”Minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejään.” Hebr. 8:12. ”… unohtaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä.” Filip. 3:13.

Synnin haavat kirvelevät, ja parantuminen joskus kestää. Sen tähden pelastuksen iloon saattaa uskonelämän alussa sisältyä monet kyyneleet. Sitä ei siis pidä ihmetellä. Ei ilman taistelua käydä tietä kaitaa. Ei ilman kyyneleitä polku kirkastu … Mutta niin ristiriitaiselta kuin se saattaakin tuntua, meillä on suurtenkin vaikeuksien keskellä sydämissämme pelastuksen riemu. Apt. 14:22. Filip. 4:4.
”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.” Room. 12:15.
Syntielämä sekä paholaisen aiheuttamat elämämme murheet ja kärsimykset ovat jättäneet jälkiä sisimpäämme, enemmän tai vähemmän. Olemme synneillämme turmelleet omaa- sekä usein myös lähimmäistemme elämää. Kanssaihmisetkin ovat teoillaan jättäneet jälkiä elämäämme. Tämän tähden uskonelämän alku on joillekin taistelujen aikaa. Se on sitä, vaikka pelastuksen riemu täyttääkin elämän. Sisäinen ihmisemme on synnin unesta herättyään kuin toipilas vakavan sairauden jälkeen. Mutta turmeltunut elämä tervehtyi tullessamme Jumalan rakkauden vaikutukseen ja uskovien yhteyden armahtavaan vaikutuspiiriin. ”Osoittakaa laupeutta ja armahtavaisuutta toinen toisellenne.” Sak. 7:8,9. 2 Kor. 4:16. Jumala on antanut lääkkeen parantuaksemme syntisairauksien aiheuttamista vammoista. Hänen Sanansa ovat ”elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.” Sananl. 4:22. Totuuden sana parantaa.

Mihin Hän kasvattaa?
”Käskymme päämääränä on rakkaus, joka tulee (1) puhtaasta sydämestä, (2) hyvästä omastatunnosta ja (3) vilpittömästä uskosta. Muutamat ovat eksyneet niistä pois ja poikenneet joutavaan jaaritteluun.” 1 Tim. 1:5,6. ”Noudatamme totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme Häneen, joka on pää, Kristus.” Efes. 4:15.

Uskoon tultuamme aloimme siis kasvaa Jumalan tahdon mukaisiksi kristityiksi. Kasvamiseen tarvitaan Jumalan suurta armoa ja siunausta, myös kuritusta: ”Jumala kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että pääsisimme osallisiksi Hänen pyhyydestään.” Hebr. 12:10. Kuritus osoittaa Jumalan hyvää tahtoa meitä kohtaan. Hän ohjaa meidät siten ”osallisiksi Hänen pyhyydestään”. Siihen kasvatukseen osallistumme mielellämme, kasvaaksemme ”Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mittaan.” Efes. 4:13. ”Vahva ruoka on täysi-ikäisille, niille, joiden aistit ovat tottumuksesta harjaantuneet erottamaan hyvän ja pahan.” Hebr. 5:14.
Ravintomme pääasiallisena lähteenä on (1) Raamatun opetukset ja (2) alkuseurakunnan esimerkki. 1 Kor. 11:1. Filip. 3:17. ”Seuratkaa heidän uskoaan.” Hebr. 13:7. Apt. 2:42. ym.
”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Matt. 4:4. Ihmislapsi syö kasvaakseen ja pysyäkseen elossa. Samoin aikuisuuteen kasvanutkin tarvitsee ravintoa elääkseen. Kristityiksi tulleina saamme syödä Sanan leipää päivittäin kotona ja lisäksi raamattupiireissä sekä muissa seurakunnan kokoontumisissa. Apt. 2:41,42. Raamattu on hengellisen elämämme monipuolinen ravintolähde.
Terve kasvu tapahtuu raamatullisessa seurakuntayhteydessä, jossa Pyhä Henki toimii. Jeesus tahtookin antaa Pyhän Hengen tulikasteen jokaiselle omalleen. ”Hän kastaa teidät Pyhässä Hengessä ja tulessa”, joka tarkoittaaa, että Pyhän Hengen voima alkaa johdattaa kaikkeen totuuteen polttamalla elämästämme pois Jumalan tahdon vastaisia tekijöitä. Matt. 3:11. Apt. 1:8. 2:38. 19:1-6. Pyhän Hengen täyteydessä kasvamme terveiksi kristityiksi. Emme sitten enää käy saastuttamassa itseämme yhteiskristillisen ekumenian saastaisilla ruoka-astioilla. Baabelin sekauskonto kaikkine ekumeenisen liikkeen ja Kirkkojen maailmanneuvoston jäsenkirkkoineen jääköön totaalisesti pois elämästämme.
Näin elämäämme vuodatetaan puhdas Jumalan rakkaus ”Pyhän Hengen kautta”. Room. 5:5. Ja sitten saamme kasvaa täyteen ”Hengen hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan”. Filip. 1:11. Gal. 5:22.

Terve uskonelämä.
Jeesus pelasti ja asetti meidät työtovereikseen. 2 Kor. 5:19 – 6:2. / Mark. 16:15-20. Työtä varten tarvitsemme kristillistä tietoa, mutta ennen sitä meidän on saatava sisimpäämme hengellistä elämää sekä pyhää kasvua. Apt. 4,8. Meidän tulee olla yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa hoitamassa itseämme ja toisiamme ja siten parantua yksilöinä sekä seurakuntana synnin aiheuttamista sisäisistä haavoista. ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne.” Jer. 3:22. Jeesus ei tahdo omiensa jäävän rikkinäisiksi. Jumala lupaa meille: ”Minä kasvatan umpeen sinun haavasi, minä parannan sinun vammasi, sanoo Herra, koska sinua, Siion, kutsutaan hylätyksi, sellaiseksi, jota kukaan ei kaipaa.” Jer.30:17. Hyvä Paimenemme Jeesus hyväksyi meidät rakkaaseen hoitoonsa liittämällä meidät itseensä ja samalla omaan seurakuntaansa.

Syntien tunnustaminen.
Rehellinen, vilpitön ja avoin syntien tunnustaminen Jumalalle rukouksessa avaa sydänten kammiot Pyhälle Hengelle. Näin Hän saa tilaa tehdä siunaavaa työtään parantaen ja korjaten asenteemme ja ajatustemme lähteet. Sananl. 4:23. Jumalan edessä saamme olla aitoja. Saamme riisua kaikki naamiomme, että esille pääsee se todellinen oma sisin persoonamme, uudestisyntynyt pyhä ja ikuisesti elävä uusi ihminen. 2 Kor. 5:17.
Sydämen puhdistumisesta alkoi kasvu, jonka ajallinen päämäärä on, että saavutamme ”Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan.” Efes. 4:13-16. Sitten meissä näkyy ( Matt. 5:14-16) ”Kristuksen mieli”. 1 Kor. 2:16. Filip. 2. ” .. että myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.” 2 Kor. 4:10.
”Herra sanoo näin: Raivatkaa, raivatkaa, tasoittakaa tie, poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä. Näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, joka pysyy ikuisesti ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niiden luona, joilla on murtunut ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja herättäisin eloon murtuneiden sydämen.” Jes. 57:14,15. Synti ja sitä aiheuttavat tekijät ovat kompastuskiviä, Jumalasta erottavia tekijöitä. Jes. 59:1-3. Sen tähden koko syntisyys on siirrettävä ristille sekä haudattava kasteen hautaan. Room. 6. Elämän suursiivous, sisältä ja päältä, tehdään tunnustamalla ja hylkäämällä syntielämä kokonaan. ”Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisäpuoli, jotta sen ulkopuolikin puhdistuisi!” Matt. 23:26.

Meidän on siis muistettava, että sisäisistä haavoista parantumisessa on kysymyksessä uskossa kasvaminen. Anteeksisaaminen on tapahtunut jo uskoon tulossa. Siihen ei voida lisätä mitään. Jeesuksen veri on puhdistanut meidät kaikesta synnistä. Room. 3:23-25. ”Sinä (Jeesus) olet arvollinen ottamaan kirjakäärön ja avaamaan sen sinetit, sillä sinut on teurastettu ja sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista, kielistä, kansakunnista ja kansanheimoista. Sinä olet tehnyt heidät kuningaskunnaksi..” Ilm. 5:9-10.
” .. kuinka paljon ennemmin Kristuksen veri – Hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle – puhdistaakaan meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!” Hebr. 9:14.
Vaikka olemmekin pelastuneita (Apt. 2:47), on Jumalan työ meissä vielä kesken (ja keskeneräistä työtä ei saa arvostella! Tämä on jokaisen tärkeää muistaa). Olemme vajavaisia loppuun asti. Siksi tarvitsemme jokapäiväistä rukouksessa viipymistä. Ja siinä puhdistautumista ”kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa”. 2 Kor. 7:1. Näin rukoushetkemme ovat meille suuren ilon asia. Saamme ottaa vastaan puhtauden ja kertoa kaikki asiamme taivaan Kuninkaalle. Hän aina odottaa rukoukseen tulemistamme, saadakseen olla meille armollinen ja siunata meitä. ”Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.” Jer. 31:9.

Uskonelämän alkuvaiheessa tarvitaan joskus myös ripittäytymistä, syntien tunnustamista luotettavan kristityn (sielunhoitajan) läsnäollessa. ”Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että parantuisitte. Vanhurskaan voimallinen rukous saa paljon aikaan.” Jaak. 5:16. Syntien avoin ja peittelemätön tunnustaminen on suoruuden lähde, josta saamme juoda parannuslääkettä sielun syvimpiin haavoihin, joita ei useinkaan saada parantumaan muulla tavalla. Siinä minäkeskeisyys väistyy ja nöyryys tulee todellisuudeksi.

Tämä tie on siunauksen lähde lopunajan seurakunnalle.
”Jos me vaellamme valossa, niin kuin Hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, Hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” 1 Joh. 1:7-9.

Tässä kirjoituksessa mainittu vilpitön ja rehellinen uskonelämän korjaaminen ja näin avautuminen Pyhän Hengen vaikutukselle, tekee elämämme Jeesus-keskeiseksi. Hän vei minäkeskeisyytemme ristille. Näin nöyrtyneiden yksilöuskovien puhtaus avaa oikean yhteyden toimivaksi myös seurakunnassa, yhteisötasolla. Seurakunta on sitä, mitä me olemme. Yhteydestä saamme kasvuvoimaa.

Toimimme Jumalan seurakunnassa edellä mainitusta puhtaasta yhteydestä käsin. Vain tälle pohjalle rakentuu terve seurakuntaelämä ja sen opetukset.

Kiitos Jumalalle kaikesta mitä Jeesus on tehnyt ja opettanut, ja mitä Hän vielä tekee!

Menemme eteen päin Jumalan suunnitelman mukaan Hengen voimassa. ”Ja nyt, lapset, pysykää Hänessä.” 1 Joh. 2:28.

Weijo Lindroos

Turussa olevan Jumalan seurakunnan historia

Turku on Suomen vanhin kaupunki. Sitä ei ole koskaan varsinaisesti perustettu, vaan Turku on syntynyt täällä olevien ihmisten elämän ja työn keskelle. Samoin on Turussa toimivan Jumalan seurakunnan laita, se on syntynyt uskossa Jeesukseen olevien ihmisten toiminnasta.
Tarkkaa tietoa Turussa olevan Jumalan seurakunnan aloittajista ja miten, missä ja milloin seurakuntatoiminta Turussa alkoi, ei ole kenenkään tiedossa. Mutta siitä huolimatta raamatullinen seurakunta toimii. Jeesus itse on tämän aloittaja. Siksi Hän on ainoa keskushenkilö, jonka ympärillä kaikki toiminta tapahtuu. 1 Kor. 3:11.


Yleisen Jumalan seurakunnan alun voimme lukea Luukkaan evankeliumista ja Apostolien teoista. Luukas kertoo ensin evankeliumissaan seurakuntamme alun Jeesuksen syntymästä ja elämästä ristin tapahtumiin ja ylösnousemiseen. Pyhän Hengen kasteesta jatkuvan historiamme ensimmäiset noin 30 vuotta. Lisäopetusta toivat Uuden testamentin kirjeet. Niiden pohjalta seurakunta kehittyi Jumalan tahdon mukaiseksi. Ja noin vuonna 100 jKr. seurakunta kaikkine opetuksineen oli valmis. Kristinuskoa tulee edelleen levittää eteen päin sellaisenaan. Raamatun lopussa on PISTE.

Luukkaan evankeliumi alkaa näin: ”Monet ovat ryhtyneet laatimaan kertomusta tapahtumista, jotka ovat toteutuneet keskuudessamme, sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat olleet silminnäkijöitä ja joista on tullut sanan palvelijoita. Siksi olen minäkin, tutkittuani alusta alkaen kaiken tarkasti, päättänyt kirjoittaa näistä tapahtumista järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilos, jotta saisit tietää, kuinka luotettavia ovat ne asiat, jotka sinulle on opetettu.” Luuk.1:1-4. Uudessa testamentissa kerrotaan siis maailmanlaajuisen seurakunnan alkuhistoria ristiltä alkaen apostolisen ajan loppuun, noin vuoteen 100 jKr.

Jeesus puhui omasta seurakunnastaan kahdessa merkityksessä:

– yleismaailmallisesta: ”Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, eivätkä tuonelan portit sitä voita.” Matt. 16:18.

– paikallisesta:
”Jos veljesi tekee syntiä, mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut veljesi takaisin. Mutta jos hän ei kuule sinua, ota yksi tai kaksi todistajaa mukaasi, että jokainen sana vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan suulla. Jos hän ei kuule heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei kuule seurakuntaakaan, olkoon hän sinulle kuin pakana ja publikaani.” Matt. 18:15-17.
Paikalllisseurakunnan tulee siis olla konkreettinen uskovien yhteys, jonka henkilöille voi mm. ilmoittaa asioita. Kertoessani Turun seurakunnan historiasta pyrin siis tuomaan esille tätä uskovien näkyvää, konkreettista seurakunnan toimintaa. Mutta samalla on ymmärrettävä, että jokainen oikea paikallisseurakunta on aloitettu Israelin pääkaupungissa, Jerusalemissa, Golgatan ristillä. Jos joku ”seurakunta” ei ole alkanut ristin pelastustyön perustalta, ei sellainen ole Jumalan seurakunta. Jeesus on ainoa seurakuntansa perustaja ja Ylipaimen.


Paikallisseurakunta.

Arkeologiset kaivaukset Turun seudulla ovat todistaneet, että kristinusko on toiminut täällä jo paljon ennen kirkkouskonnon tuloa. Ajattelisin kuitenkin laajemmin kuin arkeologit, että aito kristinusko tuli Suomeen jo seurakunnan alkuaikoina, ensimmäisinä vuosisatoina. Perustelen sen näin:
Seuratessamme Raamatun Uudesta testamentista alkuajan kristittyjen suurta intoa evankeliumin levittämisessä, tuntuisi epäloogiselta ajatus, että he olisivat jättäneet työnsä kesken pysähtymällä vain silloiselle Rooman valtakunnan alueelle. Jeesus oli antanut käskynsä mennä ”kaikkeen maailmaan” (Markus 16:15) ja ”maan ääriin saakka”. Apt. 1:8. Tämän perusteella on ilman todisteitakin johdonmukainen ajatus, että kristinusko puhtaassa muodossaan levisi Suomeen asti ennen yhdenkään kirkon perustamista. Siis ensin toimi puhdas kristinusko, sitten tulivat kirkot. Näin tapahtui myös Turussa. Mutta kristinuskon leviäminen Suomeen ja Turkuun ei silti kaikilla paikkakunnilla tarkoittanut, että heti ihmisten tullessa uskoon, olisi ollut olemassa raamatullinen paikallisseurakunta. Seurakunta, ekkleesia (mm. Matt. 16:18), tarkoittaa uskossa Jeesukseen olevien erottautumista maailman syntielämästä ja tulemista yhteiseen toimintaan ja säännölliseen kokoontumiseen, jossa Jumalan antamat tehtävät ja Pyhän Hengen jakamat armolahjat alkavat toimia paikallisten kristittyjen yhteiseksi hyväksi. Apt. 2:41,42. 1 Kor. 1:2 ja 14:26.

Helluntaiherätys tuli Turkuun vuonna 1910, mutta helluntaiseurakunta perustettiin vasta v. 1921. He toimivat siis noin 11 vuotta raamatullisena seurakuntana. Siihen aikaan Turussa toimi helluntaiystäviksi nimitettyjä kristittyjä, jotka eivät tahtoneet liittyä ihmisperusteisiin uskontoihin. He katsoivat kuuluvansa Jumalan seurakuntaan uudestisyntymisensä perusteella. Mainitut ensimmäiset helluntailaiset olivat heidän yhteydessään. He toimivat silloin Jumalan seurakunnan periaatteella.
Helluntaiystävillä oli Turussa selkeää järjestäytynyttä paikallisseurakunnan toimintaa. He kokoontuivat 1900 luvun alussa pääasiassa kodeissa, mutta kokouspaikkakin heillä oli vuonna 1914 Multavierunkatu 6. Aninkaistenmäessä.
Jumalan seurakunnan linjalla toimivien kristittyjen nimiä löytyi helluntaiseurakunnan historiikista (Helluntaituulia Varsinais-Suomessa). Heitä oli mm. Matti Rantanen, Karl ja Aurora Silander, Thora Vikman, Ossian Kauffin, Malakias Davidsson, Kustaa ja Elli Laine. Ja ainakin Gauffinin, Laineen, Davidssonin ja Silanderin kodeissa pidettiin Jumalan seurakunnan kokouksia. Näissä kokouksissa monet saivat Pyhän Hengen kasteen.
Vuonna 1921 erosivat monet ns. ”helluntailaiset” tästä raamatullisesta toiminnasta. He perustivat silloin Turkuun helluntaiseurakunnan ja tällä omatekoisella ”järjestäytymisellään” ja jäsenkortistollaan sulkivat ulkopuolelleen oikean Jumalan seurakunnan edustajat. On muistettava, että raamatullisen seurakunnan kokoonpano pitää aina sisällään KAIKKI saman paikkakunnan uudestisyntyneet ja uskovien kasteella kastetut kristityt. Tiit. 1:5.
Herätysten historiat kertovat, että myös baptistit ovat toimineet Turussa ensin raamatullisesti ennen rajautumista ns. nimiseurakunnaksi jäsenkortistoineen, jolloin he erottautuivat omaksi yhteisökseen omien oppinäkemystensä perustalle ja vastoin esim. Tiit. 1:5. ja Ilm. 1:11 opetusta. Mutta meidän ”jäsenkortistoksemme” riittää elämän kirja taivaassa: ”Iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” Luuk. 10:20.

Välissä on joitakin vuosikymmeniä, josta ajanjaksosta en ole löytänyt tietoja Jumalan seurakunnan toiminnasta Turussa. Lehdissä on ollut ilmoituksia mm. 1960 -70 luvuilla, että näitä Turun seurakunnan kokouksia on pidetty mm. Suikkilassa.

Itse olen ollut mukana Jumalan seurakunnan toiminnassa vuodesta 1975. Siihen aikaan mm. Antti Hartikka piti vaimonsa Tyynen kanssa Turussa Jumalan seurakunnan kokouksia. Hän järjesti tilaisuuksia myös minun kotonani vuodesta 1976 alkaen.
Tämän raamatullisen seurakuntalinjan tilaisuuksia on ollut minun aikanani monissa eri osoitteissa Turussa:
Veikko Laaksonen, joka kastoi minut v. 1975, piti säännöllisiä kokouksia ulkopuolella uskonsuuntien Turun Raunistulassa, Tampereentie 12.

Veikko Laaksosen koti

Kokouksia on pidetty Turun monien paikkojen lisäksi ympäristökunnissa, mm. Liedossa ja Raisiossa.
Yleisökokouksia on pidetty mm. Raittiusyhdistys Toivo 2. ja Taimi 2. sekä NNKY.n tiloissa.

Veikko Laaksoen laatima kokousilmoitus

Eräs yhteinen kokouspaikkamme oli 1970 luvun lopulta alkaen Läntinen Pitkäkatu 10.

Kokous Läntisellä Pitkäkadulla 10

Siellä toimivat minun lisäkseni mm. Tauno Lahti, Kerttu Laaksonen, ym. Yhteisenä kukkaronamme oli silloin Seurakuntapalvelijat ry. Siellä minua siunattiin sananopettajan virkaan 1980 luvun alussa. Efes. 4:11-16. Talo purettiin 1980 luvulla ja sen jälkeen ei Turussa ollut omaa kokoustilaa ennen vuotta 1995, jolloin saimme käyttöömme Portsan entisen postitilan, Sofiankatu 3, jossa toimimme noin 15 vuotta. Tämä vaihe vuodesta 1995 eteen päin oli Turussa seurakuntatoiminnan uudistumisen aikaa.

 

Sofiankadun näyteikkuna

Sofiankadun pihamaalla

Veljet Sofiankadulla

Kokous Sofiankadulla

Monta kuvaa) Monet tulivat siellä uskoon, ja useita uskossa olevia uudistui uskossaan. Kastetilaisuuksia oli usein. Siellä tuli uskoon myös Matti Nevalainen vuonna 1997. Hänet siunasimme vanhimmistoveljeksi vuonna 2003. Hän muutti Paratiisiin vuonna 2017.
Vuoden 2000 alusta saimme Sofiankadun lisäksi kokoustilan Hämeenkadun ja Uudenmaankadun kulmasta. Silloin meillä oli jonkin aikaa käytössämme kaksi kokoustilaa.
Vuonna 2010 muutimme Läntinen Pitkäkatu 33.

Läntinen Pitkäkatu 33 ulko-ovi

Kokous Läntisellä Pitkäkadulla 33

Ja vuonna 2016 siirryimme Maariankatu 2. jossa edelleen toimimme (2018).

Weijo puhumassa Maariankadulla

Maariankadun ulko-ovi

Kokoustilaa Maariankadulta

Kaikissa tilaisuuksissamme on tullut ihmisiä uskoon. Kastetilaisuuksia on pidetty paljon. Itse olen kastanut ihmisiä vuodesta 1976 alkaen.

Kastetilaisuus merenrannalla

Kastetilaisuus uima-altaalla

Kastetilaisuus porealtaassa

Evankelioiminen (Mark. 16:15,16) on aina alusta asti pidetty Jumalan seurakunnan tärkeimpänä toimintamuotona. Turussa on koko minun mukana olemiseni ajan ollut säännöllistä katuevankeliointia, jonka tuloksena monet ovat löytäneet Jeesuksen. Tilaisuuksia on Turun seudun lisäksi pidetty mm. Helsingissä, Jyväskylässä, Kuopiossa, Tampereella, Porissa, Oulussa, Salossa ym.

Katuevankeliointia Turussa


Turussa olevan seurakunnan historian ymmärtäminen edellyttää raamatullisen seurakuntaopetuksen ymmärtämistä: Mitä Raamattu tarkoittaa seurakunnalla? Mitä raamatullinen seurakuntatoiminta on? Tässä linkissä löytyy opetus Turussa toimivasta Jumalan seurakunnasta:
Raamatullinen kristittyjen yhteys

Arkeologisten löydösten mukaan Turussa on ollut idästä tänne rantautunutta seurakunnan toimintaa ulkopuolella kirkkojen jo noin 600 luvulta jKr. Tässä linkki mielenkiintoiseen keskusteluun aiheesta:
http://ristinvalossa.munfoorumi.com/viewtopic.php?f=12&t=3447
Unto Salon kirja ”Risti ja rauta” sekä Mauri Virtasen ”Kulttuurimme juuret” avaavat aiheesta arkeologisia näkymiä.

Arkeologiset kirjat

Loppusana.
Ristin verellä puhdistetut Jumalan pyhät ovat viime aikoina avanneet korvansa kuulemaan Herransa hyvää sanomaa: ”Pysykää yhdessä kasvuyhteydessä!” ”Älkää hyväksykö hajaannusta!”
Herra armahtakoon meitä ja auttakoon jatkossakin pysymään Raamatun opetusten sisällä!
Sielunvihollinen yrittää tuhota tätä Jumalan työtä repimällä kristittyjä irti säännöllisestä seurakunnan kokoustoiminnasta. Apt. 20:29,30. Mutta Jeesus kutsuu meitä pysymään yhteydessä. Hebr. 10:25. Joh. 10:10,16. ”Kootakseen yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset!” 11:52.

Weijo Lindroos

Taivassanomat 9/2018

SEKSUAALISUUS

Jumala loi rakkaudessaan monimuotoisen ihmisen kaikkine kauniine toimintoineen.
”Mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät. Ja
Jumala siunasi heidät.” 1 Moos. 1:27,28.
Avioliittoon kuuluu myös miehen ja naisen välinen seksuaalisuus.
”Haureuden syntien välttämiseksi olkoon
kullakin miehellä oma vaimonsa ja kullakin naisella oma miehensä.”
1 Kor. 7:2.

Tämän sukupolven aikana on Jumalan luomisjärjestystä alettu yleisesti muuttaa hyväksymällä poikkeavuudet normaaleiksi. ”Naispuoliset heistä ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen, ja samoin miespuoliset ovat luopuneet luonnollisesta yhteydestä naiseen ja kiihkossaan syttyneet toisiinsa. Miehet ovat harjoittaneet riettautta miesten kanssa..” Room. 1:26-32. Jumalan mielipide siis on, että homous on luonnonvastaista riettautta. Mutta yhteiskunnassa on alettu sallia myös normaalista poikkeavien muotojen toteuttaminen.

”Ettekö tiedä, etteivät vääryydentekijät peri Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät haureelliset eivätkä epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, irstailijat eivätkä homoseksuaalisuuden harjoittajat, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät peri Jumalan valtakuntaa.” 1 Kor. 6:9,10.
”Tiedämme, ettei lakia ole säädetty vanhurskaan takia vaan lainrikkojien ja kurittomien, jumalattomien ja syntisten, rienaajien, epähurskaiden ja saastaisten, isän- ja äidintappajien, murhaajien, haureellisten ja homoseksuaalisuuden harjoittajien, ihmiskauppiaiden, valehtelijoiden, valansa rikkojien ja kaiken muun takia, mikä on vastoin tervettä oppia, jota minulle uskottu autuaan Jumalan kirkkauden evankeliumi opettaa.” 1 Tim. 1:9-11. Näissä kohdissa Raamattu rinnastaa homouden samaan kategoriaan mm. murhaajien kanssa.


Vanhassa liitossa homouden synnistä oli seurauksena kuolemantuomio: ”Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he molemmat tekevät iljettävän teon. Heidät on surmattava.” 3 Moos. 20:13. Tuo synti on myös Uudessa testamentissa ”kuoleman ansainnut”. ”Vaikka he tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka sellaista tekevät, ovat ansainneet kuoleman, he eivät ainoastaan itse tee niin vaan myös osoittavat hyväksymisensä niille, jotka tekevät samoin.” Room. 1:32. Tässä siis Pyhä Henki opettaa, että homouden hyväksyjätkin ovat ansainneet kuoleman. Lue koko asia Room. 1:26-32. Samassa Roomalaiskirjeessä selvitetään, että oikean esivallan tulee panna täytäntöön tuomiot. ”Esivalta ei kanna miekkaa turhaan.” Room. 13:4. Se on asetettu ”pahaa tekeville rangaistukseksi mutta hyvää tekeville kiitokseksi”. 1 Piet. 2:14.

Mutta uskossa olevat eivät ole saaneet oikeutta kostaa: ”Jos on mahdollista ja jos se teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä on kirjoitettu: ”Minun on kosto, minä maksan takaisin, sanoo Herra.” Room. 12:18,19. Meidän tehtävämme on julistaa Jumalan hyvyyttä ja armoa, että parantuminen synnistä ja sen tuottamista jäljistä on mahdollista, että kenenkään ei tarvitse jäädä syntiinsä. Joh. 1:12. ”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:23.

Raamattu opettaa siis homoseksuaalisuuden harjoittamisen synniksi, joka estää ihmisen pääsyn taivaaseen ja johtaa kadotukseen (samoin kuin tietenkin kaikki muukin synti). Siksi kristityillä on pyhä velvollisuus kertoa tämä Jumalan totuus lähimmäisilleen. Rakkautta on sanoa totuus! Meillä on myös toistaiseksi oikeus sananvapauden perusteella ilmaista asiasta Raamatussa oleva Jumalan mielipide.
Uskovien vainot ovat osittain todellisuutta jo meillä Suomessakin. Raamatun opetuksen julkinen esittäminen ainoasta oikeasta seksuaalisuudesta on yritetty saada lain vastaiseksi. Ja esim. Facebookissa ei saa esittää asiasta raamatullista näkökantaa.


Suuret kristittyjen vainot alkavat siitä, kun sanomme seksuaaliset kieroutumat oikealla nimellä kadotukseen johtavaksi synniksi. Esivalta tulee kieltämään meitä kertomasta ihmisille totuutta, että homous on Jumalan vihan alaista, kadotukseen johtavaa syntiä. Mutta Jumalan totuudessa elävät uskovaiset eivät voi myöntyä maallisen lain edessä olemaan eri mieltä Jumalan ja Hänen Sanansa kanssa. Apt. 5:29. Tulemme aina julistamaan, että Jeesus voi ja tahtoo antaa anteeksi homouden synnin ja sitten auttaa hänet irti syntitottumuksestaan; sekä parantaa sisäisen ihmisen siitä, mistä poikkeavuus johtuu. Hän antaa katuvalle ja nöyrtyvälle ihmiselle KAIKKI ja kaikenlaiset synnit anteeksi.
Uskoon tulonsa jälkeen homo ei enää harjoita syntiään. Alkoholisti ei enää käytä alkoholia. Varas ei enää varasta. Valehtelija ei enää valehtele. JNE. Tämä on raamatullista muuttumisen evankeliumia. Tätä julistamme!

Jeesus voi muuttaa kaiken hyväksi! Tämä on suurta ilosanomaa ja rakkautta täynnä olevaa pelastuksen evankeliumia, jonka tahdomme kertoa kaikille. Luuk. 24:47. Näin autamme ihmiset normaaliin elämään Luojansa yhteydessä, johon tie on avattu Golgatan ristillä: ”.. Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. … Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” 1 Joh. 1:7-9.


Normaali ihmisten tulee vastustaa kaikkia luomistyötä pilkkaavia käytäntöjä.
Jumalan vaikuttama mielipide on, että on todella rumaa ja inhottavaa, kun kaksi miestä kulkevat käsi kädessä ja ovat muka rakastavaisia. Sellaista irstautta joutui aikanaan näkemään mm. Loot:
”.. sillä asuessaan heidän keskuudessansa tuo hurskas mies kiusaantui hurskaassa sielussaan joka päivä heidän pahain tekojensa tähden, joita hänen täytyi nähdä ja kuulla.” 2 Piet. 2:8. Ja mitä siellä Sodomassa tapahtuikaan? Katso 1 Moos. 19. Sodoman hävitystuomio oli seuraus mm. siitä, että yhteiskunta hyväksyi homouden synnin.

Yleensä ei tule puuttua siihen, mitä jotkut uskosta osattomat tekevät ja miten elävät. Mutta seksuaalisten kieroutumien esiinmarssi on niin suuressa määrin Jumalan vihan alaista toimintaa, että siihen on pakko puuttua. Se on turmellut jo nyt yhteiskuntaamme. Tuo synti rikkoo luomisjärjestyksen ja on siksi hyökkäys suoraan Jumalan säätämystä vastaan. Sen tähden me kaikki kristityt vastustamme yksimielisesti seksuaalisia vääristymiä. Olemme asiasta samaa mieltä Jumalan ja toistemme kanssa! Emmekä uskaltaisi muuttaa kantaamme.
Yhteiskunnan antama hyväksyntä homoliitoille hävittää kansalta Jumalan siunauksen:
”Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä. ” Snl. 14:34.

Jumalalla on hyvä tahto jokaista ihmistä kohtaan: ”Minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette minun luokseni ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Silloin te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne.” Jer. 29:11-13.

Weijo Lindroos

Taivassanomat 8/2018

Turussa olevan Jumalan seurakunnan historia

Turku on Suomen vanhin kaupunki. Sitä ei ole koskaan varsinaisesti perustettu, vaan Turku on syntynyt täällä olevien ihmisten elämän ja työn keskelle. Samoin on Turussa toimivan Jumalan seurakunnan laita, se on syntynyt uskossa Jeesukseen olevien ihmisten toiminnasta.
Tarkkaa tietoa Turussa olevan Jumalan seurakunnan aloittajista ja miten, missä ja milloin seurakuntatoiminta Turussa alkoi, ei ole kenenkään tiedossa. Mutta siitä huolimatta raamatullinen seurakunta toimii. Jeesus itse on tämän aloittaja. Siksi Hän on ainoa keskushenkilö, jonka ympärillä kaikki toiminta tapahtuu. 1 Kor. 3:11.


Yleisen Jumalan seurakunnan alun voimme lukea Luukkaan evankeliumista ja Apostolien teoista. Luukas kertoo ensin evankeliumissaan seurakuntamme alun Jeesuksen syntymästä ja elämästä ristin tapahtumiin ja ylösnousemiseen. Pyhän Hengen kasteesta jatkuvan historiamme ensimmäiset noin 30 vuotta. Lisäopetusta toivat Uuden testamentin kirjeet. Niiden pohjalta seurakunta kehittyi Jumalan tahdon mukaiseksi. Ja noin vuonna 100 jKr. seurakunta kaikkine opetuksineen oli valmis. Kristinuskoa tulee edelleen levittää eteen päin sellaisenaan. Raamatun lopussa on PISTE.

Luukkaan evankeliumi alkaa näin: ”Monet ovat ryhtyneet laatimaan kertomusta tapahtumista, jotka ovat toteutuneet keskuudessamme, sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat olleet silminnäkijöitä ja joista on tullut sanan palvelijoita. Siksi olen minäkin, tutkittuani alusta alkaen kaiken tarkasti, päättänyt kirjoittaa näistä tapahtumista järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilos, jotta saisit tietää, kuinka luotettavia ovat ne asiat, jotka sinulle on opetettu.” Luuk.1:1-4. Uudessa testamentissa kerrotaan siis maailmanlaajuisen seurakunnan alkuhistoria ristiltä alkaen apostolisen ajan loppuun, noin vuoteen 100 jKr.

Jeesus puhui omasta seurakunnastaan kahdessa merkityksessä:

– yleismaailmallisesta: ”Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, eivätkä tuonelan portit sitä voita.” Matt. 16:18.

– paikallisesta:
”Jos veljesi tekee syntiä, mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut veljesi takaisin. Mutta jos hän ei kuule sinua, ota yksi tai kaksi todistajaa mukaasi, että jokainen sana vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan suulla. Jos hän ei kuule heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei kuule seurakuntaakaan, olkoon hän sinulle kuin pakana ja publikaani.” Matt. 18:15-17.
Paikalllisseurakunnan tulee siis olla konkreettinen uskovien yhteys, jonka henkilöille voi mm. ilmoittaa asioita. Kertoessani Turun seurakunnan historiasta pyrin siis tuomaan esille tätä uskovien näkyvää, konkreettista seurakunnan toimintaa. Mutta samalla on ymmärrettävä, että jokainen oikea paikallisseurakunta on aloitettu Israelin pääkaupungissa, Jerusalemissa, Golgatan ristillä. Jos joku ”seurakunta” ei ole alkanut ristin pelastustyön perustalta, ei sellainen ole Jumalan seurakunta. Jeesus on ainoa seurakuntansa perustaja ja Ylipaimen.


Paikallisseurakunta.

Arkeologiset kaivaukset Turun seudulla ovat todistaneet, että kristinusko on toiminut täällä jo paljon ennen kirkkouskonnon tuloa. Ajattelisin kuitenkin laajemmin kuin arkeologit, että aito kristinusko tuli Suomeen jo seurakunnan alkuaikoina, ensimmäisinä vuosisatoina. Perustelen sen näin:
Seuratessamme Raamatun Uudesta testamentista alkuajan kristittyjen suurta intoa evankeliumin levittämisessä, tuntuisi epäloogiselta ajatus, että he olisivat jättäneet työnsä kesken pysähtymällä vain silloiselle Rooman valtakunnan alueelle. Jeesus oli antanut käskynsä mennä ”kaikkeen maailmaan” (Markus 16:15) ja ”maan ääriin saakka”. Apt. 1:8. Tämän perusteella on ilman todisteitakin johdonmukainen ajatus, että kristinusko puhtaassa muodossaan levisi Suomeen asti ennen yhdenkään kirkon perustamista. Siis ensin toimi puhdas kristinusko, sitten tulivat kirkot. Näin tapahtui myös Turussa. Mutta kristinuskon leviäminen Suomeen ja Turkuun ei silti kaikilla paikkakunnilla tarkoittanut, että heti ihmisten tullessa uskoon, olisi ollut olemassa raamatullinen paikallisseurakunta. Seurakunta, ekkleesia (mm. Matt. 16:18), tarkoittaa uskossa Jeesukseen olevien erottautumista maailman syntielämästä ja tulemista yhteiseen toimintaan ja säännölliseen kokoontumiseen, jossa Jumalan antamat tehtävät ja Pyhän Hengen jakamat armolahjat alkavat toimia paikallisten kristittyjen yhteiseksi hyväksi. Apt. 2:41,42. 1 Kor. 1:2 ja 14:26.

Helluntaiherätys tuli Turkuun vuonna 1910, mutta helluntaiseurakunta perustettiin vasta v. 1921. He toimivat siis noin 11 vuotta raamatullisena seurakuntana. Siihen aikaan Turussa toimi helluntaiystäviksi nimitettyjä kristittyjä, jotka eivät tahtoneet liittyä ihmisperusteisiin uskontoihin. He katsoivat kuuluvansa Jumalan seurakuntaan uudestisyntymisensä perusteella. Mainitut ensimmäiset helluntailaiset olivat heidän yhteydessään. He toimivat silloin Jumalan seurakunnan periaatteella.
Helluntaiystävillä oli Turussa selkeää järjestäytynyttä paikallisseurakunnan toimintaa. He kokoontuivat 1900 luvun alussa pääasiassa kodeissa, mutta kokouspaikkakin heillä oli vuonna 1914 Multavierunkatu 6. Aninkaistenmäessä.
Jumalan seurakunnan linjalla toimivien kristittyjen nimiä löytyi helluntaiseurakunnan historiikista (Helluntaituulia Varsinais-Suomessa). Heitä oli mm. Matti Rantanen, Karl ja Aurora Silander, Thora Vikman, Ossian Kauffin, Malakias Davidsson, Kustaa ja Elli Laine. Ja ainakin Gauffinin, Laineen, Davidssonin ja Silanderin kodeissa pidettiin Jumalan seurakunnan kokouksia. Näissä kokouksissa monet saivat Pyhän Hengen kasteen.
Vuonna 1921 erosivat monet ns. ”helluntailaiset” tästä raamatullisesta toiminnasta. He perustivat silloin Turkuun helluntaiseurakunnan ja tällä omatekoisella ”järjestäytymisellään” ja jäsenkortistollaan sulkivat ulkopuolelleen oikean Jumalan seurakunnan edustajat. On muistettava, että raamatullisen seurakunnan kokoonpano pitää aina sisällään KAIKKI saman paikkakunnan uudestisyntyneet ja uskovien kasteella kastetut kristityt. Tiit. 1:5.
Herätysten historiat kertovat, että myös baptistit ovat toimineet Turussa ensin raamatullisesti ennen rajautumista ns. nimiseurakunnaksi jäsenkortistoineen, jolloin he erottautuivat omaksi yhteisökseen omien oppinäkemystensä perustalle ja vastoin esim. Tiit. 1:5. ja Ilm. 1:11 opetusta. Mutta meidän ”jäsenkortistoksemme” riittää elämän kirja taivaassa: ”Iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” Luuk. 10:20.

Välissä on joitakin vuosikymmeniä, josta ajanjaksosta en ole löytänyt tietoja Jumalan seurakunnan toiminnasta Turussa. Lehdissä on ollut ilmoituksia mm. 1960 -70 luvuilla, että näitä Turun seurakunnan kokouksia on pidetty mm. Suikkilassa.

Itse olen ollut mukana Jumalan seurakunnan toiminnassa vuodesta 1975. Siihen aikaan mm. Antti Hartikka piti vaimonsa Tyynen kanssa Turussa Jumalan seurakunnan kokouksia. Hän järjesti tilaisuuksia myös minun kotonani vuodesta 1976 alkaen.
Tämän raamatullisen seurakuntalinjan tilaisuuksia on ollut minun aikanani monissa eri osoitteissa Turussa:
Veikko Laaksonen, joka kastoi minut v. 1975, piti säännöllisiä kokouksia ulkopuolella uskonsuuntien Turun Raunistulassa, Tampereentie 12.

Veikko Laaksosen koti

Kokouksia on pidetty Turun monien paikkojen lisäksi ympäristökunnissa, mm. Liedossa ja Raisiossa.
Yleisökokouksia on pidetty mm. Raittiusyhdistys Toivo 2. ja Taimi 2. sekä NNKY.n tiloissa.

Veikko Laaksoen laatima kokousilmoitus

Eräs yhteinen kokouspaikkamme oli 1970 luvun lopulta alkaen Läntinen Pitkäkatu 10.

Kokous Läntisellä Pitkäkadulla 10

Siellä toimivat minun lisäkseni mm. Tauno Lahti, Kerttu Laaksonen, ym. Yhteisenä kukkaronamme oli silloin Seurakuntapalvelijat ry. Siellä minua siunattiin sananopettajan virkaan 1980 luvun alussa. Efes. 4:11-16. Talo purettiin 1980 luvulla ja sen jälkeen ei Turussa ollut omaa kokoustilaa ennen vuotta 1995, jolloin saimme käyttöömme Portsan entisen postitilan, Sofiankatu 3, jossa toimimme noin 15 vuotta. Tämä vaihe vuodesta 1995 eteen päin oli Turussa seurakuntatoiminnan uudistumisen aikaa.

Sofiankadun näyteikkuna

Sofiankadun pihamaalla

Veljet Sofiankadulla

Kokous Sofiankadulla

Monta kuvaa) Monet tulivat siellä uskoon, ja useita uskossa olevia uudistui uskossaan. Kastetilaisuuksia oli usein. Siellä tuli uskoon myös Matti Nevalainen vuonna 1997. Hänet siunasimme vanhimmistoveljeksi vuonna 2003. Hän muutti Paratiisiin vuonna 2017.
Vuoden 2000 alusta saimme Sofiankadun lisäksi kokoustilan Hämeenkadun ja Uudenmaankadun kulmasta. Silloin meillä oli jonkin aikaa käytössämme kaksi kokoustilaa.
Vuonna 2010 muutimme Läntinen Pitkäkatu 33.

Läntinen Pitkäkatu 33 ulko-ovi

Kokous Läntisellä Pitkäkadulla 33

Ja vuonna 2016 siirryimme Maariankatu 2. jossa edelleen toimimme (2018).

Weijo puhumassa Maariankadulla

Maariankadun ulko-ovi

Kokoustilaa Maariankadulta

Kaikissa tilaisuuksissamme on tullut ihmisiä uskoon. Kastetilaisuuksia on pidetty paljon. Itse olen kastanut ihmisiä vuodesta 1976 alkaen.

Kastetilaisuus merenrannalla

Kastetilaisuus uima-altaalla

Kastetilaisuus porealtaassa

Evankelioiminen (Mark. 16:15,16) on aina alusta asti pidetty Jumalan seurakunnan tärkeimpänä toimintamuotona. Turussa on koko minun mukana olemiseni ajan ollut säännöllistä katuevankeliointia, jonka tuloksena monet ovat löytäneet Jeesuksen. Tilaisuuksia on Turun seudun lisäksi pidetty mm. Helsingissä, Jyväskylässä, Kuopiossa, Tampereella, Porissa, Oulussa, Salossa ym.

Katuevankeliointia Turussa


Turussa olevan seurakunnan historian ymmärtäminen edellyttää raamatullisen seurakuntaopetuksen ymmärtämistä: Mitä Raamattu tarkoittaa seurakunnalla? Mitä raamatullinen seurakuntatoiminta on? Tässä linkissä löytyy opetus Turussa toimivasta Jumalan seurakunnasta:
Raamatullinen kristittyjen  yhteys

Arkeologisten löydösten mukaan Turussa on ollut idästä tänne rantautunutta seurakunnan toimintaa ulkopuolella kirkkojen jo noin 600 luvulta jKr. Tässä linkki mielenkiintoiseen keskusteluun aiheesta:
http://ristinvalossa.munfoorumi.com/viewtopic.php?f=12&t=3447
Unto Salon kirja ”Risti ja rauta” sekä Mauri Virtasen ”Kulttuurimme juuret” avaavat aiheesta arkeologisia näkymiä.

Arkeologiset kirjat

Loppusana.
Ristin verellä puhdistetut Jumalan pyhät ovat viime aikoina avanneet korvansa kuulemaan Herransa hyvää sanomaa: ”Pysykää yhdessä kasvuyhteydessä!” ”Älkää hyväksykö hajaannusta!”
Herra armahtakoon meitä ja auttakoon jatkossakin pysymään Raamatun opetusten sisällä!
Sielunvihollinen yrittää tuhota tätä Jumalan työtä repimällä kristittyjä irti säännöllisestä seurakunnan kokoustoiminnasta. Apt. 20:29,30. Mutta Jeesus kutsuu meitä pysymään yhteydessä. Hebr. 10:25. Joh. 10:10,16. ”Kootakseen yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset!” 11:52.

Weijo Lindroos

Taivassanomat 7/2018

Raamatun ensimmäinen sana on ”ALUSSA”. Ja Raamatun lopussa on PISTE.

Näiden kahden sanan välissä on ihmiskunnan historia sen alusta
kaiken loppupisteeseen.

Paratiisissa tapahtui syntiin lankeemus. 1 Moos. 3.
Mutta ”tuohon aikaan ruvettiin huutamaan avuksi Herran nimeä.” 1 Moos. 4:26.
Jumalan kansan historiassa lankeemus ja parannus vuorottelevat. Luopumus ja palaaminen toistuvat lukuisia kertoja. Jumalan armo ja hyvyys on aina kutsunut luopuneita takaisin oikealle tielle: ”Palatkaa, te luopiolapset, sanoo Herra!” Jer. 3:14.
Jumala tahtoo olla meille armollinen. ”Siksi Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, ja sen tähden Hän nousee armahtaakseen teitä, sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ovat kaikki, jotka Häntä odottavat! Siionin kansa, sinä, joka asut Jerusalemissa, sinun ei tarvitse enää itkeä. Totisesti Herra on sinulle armollinen, kun huudat apua. Heti kun Hän kuulee äänesi, Hän vastaa sinulle.” Jes. 30:18,19.
”Minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette minun luokseni ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne.” Jer. 29:11-13.

Palaaminen merkitsee aina paluuta takaisin Jumalan alkuperäissunnitelmaan
ja irrottautumaan Paholaisen valtapiiristä, jossa ihmiskunta elää. ”Me tiedämme, että olemme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa.” 1 Joh. 5:19. Efes. 2:1-3. Apt. 2:40.

”Herran enkeli tuli Gilgalista ylös Bookimiin ja sanoi: ”Minä johdatin teidät Egyptistä ja toin teidät maahan, jonka olin valalla vannoen luvannut teidän isillenne. Minä sanoin: ’Minä en koskaan riko teidän kanssanne tekemääni liittoa. Älkää te puolestanne tehkö liittoa tämän maan asukkaiden kanssa, vaan hajottakaa heidän alttarinsa.’ Mutta te ette ole olleet kuuliaisia minun äänelleni. Mitä olettekaan tehneet!” Tuom. 2:1,2.
Liittosuhde synnin maailmaan pitää katkaista. ”Antakaa pelastaa itsenne tästä kierosta sukupolvesta.” Apt. 2:40.

”Myös kaikki pappien johtomiehet ja kansa harjoittivat yhä enemmän uskottomuutta jäljittelemällä kaikkia muiden kansojen iljettävyyksiä. Näin he saastuttivat Herran temppelin, jonka Hän oli pyhittänyt Jerusalemissa. Herra, heidän isiensä Jumala, lähetti jo varhain ja aina uudestaan heille varoituksia sanansaattajiensa kautta, sillä Hän sääli kansaansa ja asumustaan. Mutta he ivasivat Jumalan sanansaattajia, halveksivat Hänen sanaansa ja pilkkasivat Hänen profeettojaan, kunnes Herran viha Hänen kansaansa kohtaan oli kasvanut niin, ettei parannuskeinoa enää ollut.” 2 Aikak. 36:14-16. Lopulta rangaistus seurasi siis ilman muutoksen mahdollisuutta. Rangaistuksena oli karkoitus seitsemäksikymmeneksi vuodeksi Baabelin orjuuteen, kauas omasta maasta.

Profeetta Jeremia ennusti: ”Koko tästä alueesta tulee raunioitunut ja autio, ja nämä kansat joutuvat palvelemaan Baabelin kuningasta seitsemänkymmentä vuotta.” Jer. 25:11. Dan. 9. Jumalan kansa oli joutunut aiemminkin diasporaan, mm. Egyptin orjuuteen neljäksisadaksi vuodeksi. 1 Moos. 15:12-18. 2 Moos. 2:23-25. Gal. 3:17. ym.

Seitsemänkymmenen vuoden Baabelissa olemisen jälkeen Jumalan hyvyys veti taas kansaa parannukseen (500 luvulla eKr.). Jumala herätti Kooreksen, joka antoi juutalaisille luvan palata isiensä maalle. Esra 1:1-4. Jesaja 44:28. 45:1-13. Niin Jumalan kansa palasi takaisin ja alkoi rakentaa raunioitunutta Jerusalemia ja sen sortunutta muuria. Haggai 1.

”Taivaan Jumala on antava meille menestystä, ja me, Hänen palvelijansa, nousemme ja rakennamme.” Neh- 2:20. – Näin meidänkin sopii todeta. Voimme myös vastata toiminnastamme kyseleville samoin kuin Esran aikana: ”Me olemme taivaan ja maan Jumalan palvelijoita, ja me rakennamme uudestaan temppeliä, joka oli rakennettu jo monta vuotta sitten. Suuri Israelin kuningas rakensi sitä ja sai sen valmiiksi. Mutta meidän isämme vihoittivat taivaan Jumalan, ja siksi Hän antoi heidät kaldealaisen Nebukadnessarin, Babylonian kuninkaan, käsiin. Nebukadnessar hävitti temppelin ja vei kansan pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan.” Esra 5:11,12.

”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala turmelee hänet, sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.” 1 Kor. 3:16,17.

– Maasta karkoituksen määräajat olivat siis ensin 400. vuodeksi Egyptiin, sitten 70. vuodeksi Baabeliin.
Vuonna 70 jKr. juutalaiskansa joutui diasporaan tuntemattomaksi ajaksi, siihen asti, kunnes pakanuudesta kääntyneiden määrä on tullut täyteen. ”… paatumus on kohdannut osaa Israelista, ja se kestää, kunnes täysi määrä pakanoita on tullut sisälle. Sitten koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu: ”Siionista on tuleva Pelastaja. Hän poistaa jumalattomuuden Jaakobista. Ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.” Room. 11:25-27. –


UUSI LIITTO

Viimein Jumala teki uuden liiton, josta profeetat olivat ennustaneet, mm. Jeremia:
”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton. En tee sellaista liittoa kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin, kun tartuin heidän käteensä viedäkseni heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra.” Jer. 31:31,32. Uusi liitto on siis kokonaan uusi, ei vanhan liiton kaltainen. Hebr. 8:6-13.

Uusi liitto alkoi ristiltä: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän edestänne.” Luuk. 22:20. ”Minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejään.” Kun Hän sanoo ”uuden”, Hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi.” Hebr. 8:12,13. Näin tapahtui LOPULLINEN palaaminen Jumalan armon tielle. ”Tulkaa minun luokseni, kaikki … , niin minä annan teille levon.” Matt. 11:28-30. Hebr. 4.
Meillä on siis rohkea luottamus siihen, että Jeesuksen veren kautta meillä on pääsy kaikkeinpyhimpään”, Jumalan läsnäoloon. Hebr. 10:19.
”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen (luopumukseen). Gal. 5:1.

Jeesus on ainoa Pelastaja! Joh. 14:6. Ristin sijaisuhri puhdistaa kaikesta synnistä.

Uuteen liittoon synnytään uudestisyntymisen eli uskoon tulemisen kautta. Vanha synti-ihminen haudataan kasteen hautaan. Room. 6:4. Ja Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä. ”Me olemme kaiken tämän todistajia, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka Häntä tottelevat.” Apt. 5:32.
Näin saamme olla sisällä Jumalan armoliitossa ikuisesti, ”jos pysyt Hänen hyvyydessään..” Room. 11:22.
”Pysyköön teissä se, minkä olette kuulleet alusta asti. Jos teissä pysyy se, minkä olette kuulleet alusta asti, tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on se lupaus, jonka Hän on meille antanut: iankaikkinen elämä.” 1 Joh. 2:24,25.

Ja lopuksi PISTE.

Pysymme Raamatun opetusten loppupisteen mallin mukaisessa kristinuskossa, apostolien ja profeettojen opetuksissa. Apt. 2:42. Emme ota uskonelämäämme vaikutteita loppupisteen jälkeen perustettujen uskontojen opetuksista.

”Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.” Ilm. 22:13.
”Minä todistan jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan profetian sanat: Jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen päälleen ne vitsaukset, jotka on kirjoitettu tähän kirjaan. Jos joku ottaa jotakin pois tämän profetian kirjan sanoista, ottaa Jumala häneltä pois sen osan, joka hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.”
Ilm. 22:18,19.

Raamatun lopussa oleva piste tarkoittaa, että Jumalan tahdon mukainen kristinusko oli nyt valmis. Ja PISTE.
”ei yli sen, mikä on kirjoitettu.” 1 Kor. 4:6.

Weijo LIndroos

 

Taivassanomat 6/2018

Yöllinen Sana taivaasta!

Heräsin yöllä (6.8.2018) kolmelta. Herran käsi oli päälläni. Olin taivaallisessa siunausvirrassa. ”Sinä juotat heitä suloisuutesi virrasta.” Psalmi 36:9.
Mieleni oli tunteiden kuohuttama ja ajatusmaailmani täynnä Pyhän
Hengen avaamaa sanomaa:

– Kristityt eivät ole vainonneet juutalaisia, vaan päinvastoin. Tämän tähden kristittyjen ei tule pyytää anteeksi juutalaisilta, vaan päinvastoin. Saamme vapautua kaikesta syyllisyydestä. Mutta nimikristillinen kirkko on aina ollut juutalaisvastainen. Se on sitä edelleen. Siksi uskossa olevien ei tule kuulua kirkkoihin. Oikea seurakunta ei ole ollut mukana kirkon vääryyksissä, sen sotimisissa ja vainotoimenpiteissä. Siksi Jumalan seurakunta ei ole vastuussa kirkon juutalaisiin kohdistamista vainoista. Kirkko on vainonnut juutalaisia samoin kuin meitä Jeesukseen uskovia. Kirkon historia on täynnä väkivaltaa, sotaa ja murhaa. Uskossa Jeesukseen olevien joukossa on ollut vain harvoja yksilöitä, jotka ovat harhautuneet vainoamaan juutalaisia. Mutta sellaiset eivät ole edustaneet Jumalan seurakuntaa.
Ja meidän kaikkien ihmisten on omalta kohdaltamme pyydettävä anteeksi syntejämme. Saamme silloin uskoa, että Jeesus on ristillä sijaisuhrillaan ansainnut armahduksen kaikille katuville ja nöyrtyville ihmisille, jotka ottavat vastaan Hänen armonsa. –


Aloin heti yöllä miettiä asiaa rukoillen Jumalan ja Hänen Sanansa edessä. Siinä meni aamuun asti. Tarkistin ajatukseni käyden läpi monia Raamatun kohtia. Raamattu kertoo seurakunnan alkuvaiheesta, miten kristityt veivät sanomaa Jeesuksesta ”kaikkeen maailmaan”. Juutalaiset nousivat heitä vastaan. Mm. Apt. 4:1-22. 5:17,18,33. 8:1-3. 13:50. 14:1-5, 19. 18:6. 21:27-31. Ym.
Seurakunta on kulkenut vainottuna koko historiansa ajan, sekä juutalaisten että kirkon taholta. Tämä on meidän osamme tässä ajassa. 2 Tim. 3:12. Mutta mikään vaino tai ahdistus ei voi erottaa meitä Kristuksen rakkaudesta. Room. 8:35. Joh. 16:33.
Olemme kaikesta huolimatta Israelin ystäviä. Emme siksi voi osallistua kirkon toimintaan. Niin tekemällä tunnustautuisimme heidän kanssaan juutalaisten vainoajiksi.
Tämä asia on nyt nostettava pöydälle ja selvitettävä.
Ensinnäkin juutalaisten on aika etsiä Jumalan armoa Jeesuksessa ja ristin veriuhrin ansiossa sekä ymmärtää oikea asemansa ja pyytää anteeksi kristittyjen vainoamista. Room. 3:23-25. Ilm. 3:9. Jumala antaa anteeksi nöyrtyneille ja katuville. ”Minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejään.” Hebr. 8:12. ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” 1 Joh. 1:9.
Jumalan seurakunta kutsuu jokaista juutalaista asettumaan armoistuimen eteen löytämään sielunsa pelastus ja korjaamaan suhteensa Jeesukseen. Hän on juutalaisten Messias ja ainoa Pelastaja!
Jokaisen on myös ymmärrettävä kokonaan nimikristillisen kirkon todellinen olemus, että se on antisemitistinen ja kaikilta osin epäraamatullinen harhasuuntaus. Tämän tähden oikeat kristityt eivät ole koskaan tahtoneet kuulua kirkkoon. Poikkeuksena ovat harvat eksyneet.
Kaikkien ihmisten, varsinkin juutalaisten, on opittava erottamaan toisistaan oikea seurakunta ja pimeä kirkkolaitos. Niiden sekoittaminen turmelee ihmisen. Mikään kirkko ei koskaan ole ollut Raamatun tarkoittama seurakunta. HUOM! Raamatullisessa uskossa Jeesukseen olevat ihmiset ovat ainoa oikea seurakunta. Apt. 2:38,41.
Kirkkoon kuuluvat ihmiset ovat tukemassa rahallisesti harhaopin ylläpitoa maksamalla kirkollisveronsa. Niin ei tule tehdä.

Ilmestyskirjan luvut 17 ja 18 puhuvat kansankirkoista suurena Babylonina, joka on ”maan porttojen ja kauhistusten äiti”. 17:5. Se on ”juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä” (17:6) eli se on suurin kristittyjen vainoaja. Lutherin kirja ”Juutalaisista ja heidän valheistaan” oli Hitlerin mielilukemista. Hän otti siitä lisäpainoksia ja sai näin aikaan natsi-Saksan toteuttaman holokaustin. Kirja on täynnä historian pahinta ja julminta vihapuhetta juutalaisia ja oikeita kristittyjä kohtaan. Siinä hän antoi määräyksiä juutalaisten tuhoamisesta sekä oikealla kasteella kastettujen hukuttamisesta. Näin seurakunta ja juutalaiset ovat olleet kirkollisten vainotoimenpiteitten johdosta kohtalonyhteydessä.


Uskonnolliset juutalaiset olivat seurakunnan alkuaikoina suuri uskovien vainoojaryhmä valtiovallan lisäksi. Raamattu opettaa sen näin:

– Stefanus sanoi juutalaisille:
”Ketä profeetoista teidän isänne eivät vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennalta ilmoittivat Vanhurskaan tulemisesta. Hänen kavaltajiaan ja murhaajiaan teistä on nyt tullut.” Apt. 7:52. Eikö juutalaisten tulisi tunnustaa syntinsä ja pyytää anteeksi tekojaan?

– Jeesus oli juutalaisten vainoama:
Juutalaiset tekivät päätöksen, että tappavat Jeesuksen. Joh. 11:53. 12:9-11. Matt. 27:20-26. Niin he tekivätkin. Apt. 3:14,15. ”Muistakaa, mitä sanoin teille: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos he ovat vainonneet minua, he vainoavat teitäkin.” Joh. 8:15:20. Matt. 10:24,25.

– Paavali kirjoitti Tessalonikan kristityille:
”Teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntien seuraajia, jotka ovat Juudeassa. Ovathan teidän omat maanmiehenne aiheuttaneet samoja kärsimyksiä teille kuin juutalaiset noille seurakunnille. Juutalaisethan tappoivat Herran Jeesuksen ja profeetat ja ovat vainonneet myös meitä eivätkä ole Jumalalle mieleen. He ovat kaikkia ihmisiä vastaan, kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumisekseen. Näin he yhä täyttävät syntiensä mittaa. Viha onkin saavuttanut heidät täyteen määräänsä asti.” 1 Tes: 2:14-16.

Evankelioimisen vastustaminen synnyttää Jumalan vihan aallon. Juutalaiset joutuivat kokemaan sen. Sitä jatkui lähes 2000 vuotta. Nyt tämän on aika päättyä! Näin sanoo Israelin Jumala! ”Palatkaa, te luopiolapset.” Jer. 3:14.
Jokainen, joka vastustaa Jeesusta ja evankeliumin eteen päin menemistä, on Paholaisen vaikutuspiirissä ja sen työtoveri. Jeesus totesi aikansa juutalaisille, jotka vastustivat Häntä: ”Te olette isästä Paholaisesta, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, eikä hän pysy totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Kun hän valehtelee, hän puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä.” Joh. 8:44. ”Varas (Paholainen) ei tule muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut tuomaan elämän ja yltäkylläisyyden.” Joh. 10:10. Jeesus ansaitsi Golgatan ristillä armon ja pelastuksen jokaiselle, joka ottaa Hänet vastaan. Joh. 1:11,12.

Me kutsumme ihmisiä ottamaan vastaan Jumalan armon Jeesuksessa! Jumalan työtovereina kutsumme pelastukseen juutalaisia samoin kuin pakanakirkkojenkin jäseniä. 2 Kor. 5:19 – 6:2. Kaikki uskonnot ovat lähetyskohteitamme!
”Sillä yksi ja sama on kaikkien Herra. Hän on rikas antaja kaikille, jotka huutavat Häntä avuksi. Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” Room. 10:12,13. Jeesus on ainoa ”Tie, Totuus ja Elämä!” Joh. 14:6. ”Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla ihmisille annettu muuta nimeä, jossa meidän tulisi pelastua.” Apt. 4:12. Ja kun ihminen antaa elämänsä ylösnousseelle Jeesukselle, tulee hänen sydämeensä Pyhä Henki, joka johdattaa hänet raamatulliseen Israel-ystävyyteen, tahtomaan ja toimimaan juutalaisten pelastumiseksi. Korkein Israel-ystävyyden muoto on evankelioida juutalaisia.
Ja uskoon tultuaan juutalaiset ovat yhtä seurakunnan kanssa. Efes. 2:11-22.


Nyt on lopunaika.

Juutalaiset ovat palanneet isiensä maalle, Israeliin. Seuraava vaihe on heidän uudestaan armoon ottaminen.
Jeesus sanoo uskoon tulleille juutalaisille: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat.” Joh. 15:5. Ja Raamattu sanoo meille kaikille: ”Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan ja Hänen hyvyyttään sinua kohtaan, jos pysyt Hänen hyvyydessään. Muuten sinutkin hakataan pois. Myös nuo toiset (juutalaiset) oksastetaan, elleivät he jää epäuskoonsa, sillä Jumala pystyy oksastamaan heidät uudelleen.” Room. 11:22,23, 25-27.
Jumalan lapsia ovat Jeesuksessa Kristuksessa olevat ihmiset.

Elämme nyt Jer. 31:31-34. ja Hesekiel 37. ajassa. Meneillään on siirtyminen viimeiseen vaiheeseen, jolloin Israel kansakuntana ottaa vastaan pelastuksen Jeesuksessa. ”Profetoi Hengestä. Ihmislapsi, profetoi ja sano Hengelle: Näin sanoo Herra, Herra: Tule, Henki, neljältä tuulelta ja puhalla näihin surmattuihin, että he heräisivät eloon.” Minä profetoin niin kuin hän oli minua käskenyt. Silloin surmattuihin tuli Henki; he heräsivät eloon ja nousivat jaloilleen. Heitä oli hyvin suuri joukko.” Hes. 37:9,10. Tämä profetia ajoittuu meidän aikaamme. ”Sen jälkeen israelilaiset kääntyvät ja etsivät Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, Kuningastaan (Jeesusta). Vavisten he lähestyvät Herraa ja Hänen hyvyyttään päivien lopulla.” Hoosea 3:5.
Seurakunnan tehtävä on nyt ”profetoida” tätä ja evankeloida meille rakkaita Aabrahamin jälkeläisiä, että heidän silmänsä aukenevat näkemään ristin veriuhrin armon, ja he ottavat vastaan Pyhän Hengen sydämiinsä. Jeesus sanoi juutalaisuudesta kristityksi kääntyneelle Paavalille: ”Minä pelastan sinut oman kansasi ja pakanoiden käsistä, joiden luo minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan puoleen ja uskon kautta minuun saisivat synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.” Apt. 26:17,18.
Heidän (juutalaisten) mielensä paatuivat, ja sama peite pysyy vielä tänäkin päivänä poistamatta vanhan liiton Kirjoituksia luettaessa, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäänkin peite on heidän sydämensä päällä Moosesta luettaessa, mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois.” 2 Kor. 3:14-16. Jeesus avaa heidän sydämensä käsittämään Kirjoituksia. Luuk. 24:45
”Sitten koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu: ”Siionista on tuleva Pelastaja. Hän poistaa jumalattomuuden Jaakobista. Ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.” Room. 11:25-27. Jeshua, on ainoa Pelastaja! ”Rangaistus oli Hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja Hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.” Jes. 53:5.

Weijo Lindroos

Tarkennusta aiheeseen:
Tiedote juutalaisille

 

Taivassanomat 5/2018

NÄKY

MITÄ TARKOITTAA NÄKY?

”Minä seison vartiopaikallani, asetun torniin ja tähystän nähdäkseni, mitä Hän minulle puhuu, mitä Hän vastaa valitukseeni. Herra vastasi minulle näillä sanoilla: Kirjoita näky ja piirrä se selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessakin lukea. Näky odottaa vielä aikaansa ja rientää päämääräänsä eikä petä. Jos se viipyy, odota sitä, sillä varmasti se toteutuu eikä myöhästy.”
Hab. 2:1-3.

Näky on yhtä kuin unelma, visio, Jumalan tahdon avautuminen eri asioissa, opeissa ja toimintamalleissa sekä työtehtävissä.

Raamattu tarkoittaa tässä asiayhteydessä ”näyllä” Herran Sanan kuulemista ja sen ymmärtämistä, sekä toimenkuvan selkiintymistä (työnäky): ”Mitä Hän minulle puhuu..” Aamen. ”Puhu Herra, palvelijasi kuulee!” 1 Sam. 3:9,10.

Jumala tahtoo antaa seurakunnalleen kaikista asioista samanlaisen näyn, joka Hänellä itselläänkin on. Sitä tässä nyt avaamme. Hänen näkynsä ymmärtäminen edellyttää nöyrtymistä Jumalan väkevän käden alle” (1 Piet. 5:6), ja ettemme pyhien näkyjen edessä ylpeile ja luule ylimielisesti itseämme muita kristittyjä paremmiksi, ”vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne”. Filip. 2:3. Ainoastaan nöyrällä mielenlaadulla voimme toteuttaa Jumalan meille antamia näkyjä.

Jumalan näyn ymmärtäminen on ehdottoman tärkeää. Raamattu sanoo sen näin: ”Kun ei ole näkyä, kansa villiintyy. Autuas se, joka ottaa opetuksen varteen.” Sananl. 29:18. Olemme joutuneet näkemään seurakunnan ”villiintymisen” ja eksymisen sekä jakaantumisen tuhansiksi eri uskontokunniksi. Se on tapahtunut siksi, että ei ole toimittu nöyryydestä käsin, eikä ole otettu vastaan Raamatussa olevaa selkeää näkyä Jumalan tahdosta ja Hänen hyvästä suunnitelmastaan omiaan varten. Mutta nyt saamme uudestaan ottaa vastaan kaiken alkuperäisen kristinuskon, sen, mitä Jumala on meille Raamatussa luvannut. Näky ei enää odota. Jeesus on tulossa noutamaan verellään ostamansa seurakunnan kotiin. Enää ei ole aikaa viivytellä, Olemme tulleet kaikkien Jumalan ilmoittamien näkyjen lopullisen toteutumisen aikaan.


1. NÄKY
Pietarin näky Jeesuksesta:

Raamatullisten näkyjen täyttymys ihmisen elämässä alkaa siitä, että näemme Pietarin tavoin Jeesuksen todellisuuden, kuka Hän on. ”Jeesus kysyi heiltä: ”Entä te? Kenen te sanotte minun olevan?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, eivätkä tuonelan portit sitä voita.” Matt. 16:16-18. Meillä on oltava sama Raamatun antama näky Jeesuksesta.

Oikea näky Jeesuksesta on terveen uskonelämän perusta. Hän on ainoa Pelastaja! ”Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus.” 1 Kor. 3:11. Jeesus on Jumalan Sana, Isän Jumalan itsensäilmaisu. Hän on Ovi Isän yhteyteen. Joh. 1:1,2,3,14. 10:9. ja 14:6. Ilm. 19:13. Meille pitää riittää Raamatun sanoilla määritelty jumaluus, Isä, Poika ja Pyhä Henki, ilman kirkkkoisien keksimiä sekavia oppeja.
”Meillä on Jeesuksen veren kautta pääsy kaikkeinpyhimpään.” Hebr. 10:19. ”..uskon kautta Hänen vereensä.” Room. 3:23-25. Joh. 8:24. Ottaessamme vastaan Jeesuksen syntiemme sovittajaksi ja elämämme Herraksi, tuli ”Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus” meille todellisuudeksi. 2 Kor. 13:13. 2 Kor. 6:1,2.
”Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla ihmisille annettu muuta nimeä, jossa meidän tulisi pelastua.” Apt. 4:12.


2. NÄKY
Näky evankelioimisesta:

Alkuajan kristityillä oli selkeä näky Jumalan tahdosta, ”joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden”. 1 Tim. 2:4. Jeesus ilmestyi Paavalille ja antoi hänelle työnäyn: ”Nouse ja seiso jaloillasi! Minä olen ilmestynyt sinulle sitä varten, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä olet nähnyt ja mitä olet vielä näkevä, kun ilmestyn sinulle. Minä pelastan sinut oman kansasi ja pakanoiden käsistä, joiden luo minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan puoleen ja uskon kautta minuun saisivat synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.” Apt. 26:16-18. Tämä oli ja on edelleen lähetyskäskyn mukainen näky, joka kuuluu meille kaikille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja saa kasteen, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Mark. 16:15,16. 1 Kor. 2:1-5.
Jumala itse teki ratkaisun pelastumisestamme. ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan.” 2 Kor. 5:19. Me hyväksyimme Hänen ratkaisunsa ottamalla vastaan Jumalan armon Jeesuksessa. Näin meistä tuli Jumalan lapsia. ”Ja Hän uskoi meille sovituksen sanan” (maailman evankelioimisen). ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläitä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. .. Jumalan työtovereina me kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.” 2 Kor. 5:19 – 6:2.
Evankelioimiseen sisältyy näky Jumalan rakkaudesta. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut …” Joh. 3:16. Pelastumiskokemuksessa Jumalan rakkaus vuodatettiin meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta. Room. 5:5. Näin tulimme sisälle Jumalan suunnitelmaan:”Me rakastamme, koska Hän on ensin rakastanut meitä.” 1 Joh. 4:19.

Näky evankelioimisesta kuuluu seurakunnan olemukseen.
Voimme muuttaa evankelioimisen tapoja, mutta pelastussanoman tulee loppuun asti pysyä Raamatun mukaisena armon ja totuuden” julistuksena. 2 Kor. 13:13. 1 Kor. 2:1-5. ym. Evankelioiminen on monimuotoista toimintaa, johon Jumala antaa meille yksilökohtaisia näkyjä. Joku saa näyn katuevankelioinnista ja traktaattien jakamisesta. Toinen saa näyn todistaa ja laulaa kokouksissa. Joku alkaa pitää herätyskokouksia. Joillain on sydämellään nettievankelioiminen. Jne. Erimuotoisten evankelioimistoimintojen tarkoitus on toteuttaa Jumalan omaa näkyä. Room. 11:25.
Jumalan näky sielujen pelastumisesta on seurakunnan päätehtävä ja yhteinen näkymme koko taivaan kanssa. Luuk. 15:10. Julistamme samaa ikuisesti muuttumatonta valtakunnan evankeliumia, ”jonka itse Herra ensiksi julisti. Ne, jotka sen kuulivat, vahvistivat ja välittivät sen meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä, ihmeillä ja monenlaisilla väkevillä teoilla, jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan”. Hebr. 2:3,4. 1 Kor. 15:1-4. Tätä totuuden evankeliumia ei siis pidä muuttaa. Gal. 1:8,9. Ilm. 22:18,19. Jeesus tahtoo pelastaa jokaisen ihmisen. Hän on ”täynnä armoa ja totuutta!”.
Raamatun opetus on, että parannuksen tehnyt uskova kastetaan upotuskasteella vedessä Jeesuksen nimeen. Apt. 2:38,41. Siitä asiasta Raamattu ei ole jättänyt neuvotteluvaraa. Kaste kuuluu ”Kristuksen kirkkauden evankeliumiin”.
Jeesus on hyvä Paimen, ”joka antaa kaikki syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi”. Psalmi 103. Hän täyttää sinut Pyhällä Hengellä ja tulella! 2 Kor. 4:4. 1 Tess. 5:5. Apt. 19:1-6. Suuret ihmisjoukot odottavat ja tahtovat ottaa vastaan tämän aidon pelastussanoman. ”Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan koko maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu.” Matt. 24:14. Room. 11:25.

Uuden liiton perustuslaki on rakkaus! Joh. 13:34,35:
”Uuden käskyn minä annan teille: rakastakaa toisianne. Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus.”

Uskovien kekinäinen rakkaus on siis Jumalan näky ja unelma!
Meidät on kutsuttu toteuttamaan Hänen näkyään, ei pelkästään puhumaan siitä. 1 Joh. 3:11-18.
Jumalan seurakunta on taivaallisen rakkauden täyttämä yhteisö! Ja siihen sisältyy oleellisena osana Raamatun totuus: ”Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.” 1 Kor. 13:6. Rakkaus ja totuus ovat erottamattomat! Meidän jokaisen tulee huolehtia, että omalta osaltamme kunnioitamme Raamatun opetuksia, emmekä hyväksy niiden rinnalle kirkkojen opetuksia.


3. NÄKY
Aabrahamin näky perille pääsystä:

”Uskon kautta oli Abraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, joka hänen oli määrä saada perinnöksi. Hän lähti tietämättä, minne saapuisi. Uskossa hän eli muukalaisena lupauksen maassa niin kuin vieraassa maassa. Hän asui teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä. Abraham näet odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka suunnittelija ja rakentaja on Jumala. … He pyrkivät parempaan maahan, nimittäin taivaalliseen.” Hebr. 11:8-16.

Aabraham jätti taakseen entisen elämänsä lähtien kulkemaan kohti Jumalan lupausten toteutumista. Hän odotti pääsyään ikuiseen Jumalan valtakuntaan. Näin Aabrahamista tuli esikuva meille uuden liiton uskoville. ”Jos te siis olette Kristuksen omia, te olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Gal. 3:29.

Samansisältöinen näky ikuiseen osaan pääsemisestä on ollut kaikilla Jumalan ihmisillä, Nooalla, Mooseksella, Daavidilla, Pietarilla, Paavalilla, jne. Maallisen elämän ja sen velvoitteiden keskellä heidän katseensa ovat kääntyneet kohti ikuisuuden rantaa. Jeesus auttakoon meidät omaksumaan sama Jumalan antama näky: ”Meidän yhteiskuntamme on taivaissa.” Filip. 3:20,21.


4. NÄKY
Jumalan näky seurakunnastaan:

Hänen näkynsä on, että seurakunta kootaan nyt paikkakunnittain yhdeksi laumaksi: ”Kootakseen yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset.” Joh. 11:52. Kristuksen ruumis eli Jumalan seurakunta on oleva YKSI toisiaan rakastava perhe. Tämä Raamatun opettama näky tulee nyt saada näkyväksi.
Haluammeko Jumalan näyn toteutuvan! Haluammeko sitä enemmän kuin mitään muuta. Minä haluan. Haluatko sinä?
Aikaa ei enää ole haaveiluun. On toiminnan aika. Efes. 5:24-33.
Seurakunnan rakentaminen edellyttää moninaista toimintaa ja osaamista. Näin oli jo vanhan liiton maallisen temppelin rakentamisessa, jolloin kansa toteutti Jumalan näkyä. ”Besalel ja Oholiab sekä kaikki taidolliset, joille Herra on antanut viisauden, ymmärryksen ja kyvyn valmistaa kaikkea , mitä pyhäkköpalveluksessa tarvitaan., tehkööt kaiken, niin kuin Herra on käskenyt.” 2 Moos. 36:1. Näin mekin tuomme kaikki osaamisemme, armoituksemme ja lahjamme toteuttamaan Jumalan näkyä Hänen seurakuntansa rakentamiseksi. Tahdomme sitoutua toimimaan rakkauden, totuuden ja yhteyden siteissä, kukin omassa tehtävässämme toistemme parhaaksi. Efes. 4:1-16. Kunnioitamme näin toistemme saamia raamatullisia tehtävänäkyjä.
Jumalan näky omasta seurakunnastaan on, että me Hänen ominaan rakennamme ainoastaan vanhinta seurakuntaa, jonka Jeesus itse perusti ristintyöllään ja jota ensimmäiset kristityt sitten levittivät eri paikkakunnille. Seurakunta oli valmis kaikilta osin noin vuonna 100 jKr. Sen jälkeen ei kenelläkään ole ollut oikeutta tehdä muutoksia seurakuntaan tai sen opetuksiin. Raamatun lopussa on PISTE.
Alkuseurakunnan aikana, ennen kirkkojen yms. perustamista oli seurakuntaan tulemisen ensi askeleet, että ihmiset tulivat uskoon ja heidät kastettiin. Jeesukseen liittyminen oli ja on edelleen yhtä kuin Hänen seurakuntaansa liittyminen. Pelastuksen vastaan ottaneiden nimet ovat ”elämän kirjassa” taivaassa. Luuk. 10:20. Ylistys Jumalalle! Seurakunnan jäseniä ovat uskoon tulleet ja kasteella käyneet: Te (uskoon tulleet) olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne Hänen jäseniänsä.” 1 Kor. 12:27. / Apt. 18:8. Apt. 2:41. Siinä on opetus ainoasta Raamatun tuntemasta seurakunnan jäsenyydestä: Uskossa olevat ihmiset ovat seurakunta! Näin kirjoitettiin siis. ”Korinttossa olevalle Jumalan seurakunnalle”. 1 Kor. 1:2. ”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?” 1 Kor. 3:16.

Ei pidä uskoa niitä, jotka ovat eri mieltä Jumalan kanssa sanoessaan sen muka tapahtuvan joskus tulevaisuudessa. ”Näin sanoo Herra Sebaot: Tämä kansa sanoo (!): ”Ei ole vielä tullut aika rakentaa Herran huonetta (Näin sanovat vain Jumalasta vieraantuneet uskonnolliset ihmiset).” Mutta profeetta Haggain kautta tuli tämä Herran sana: Onko sitten aika teidän asua paneloiduissa taloissanne, kun tämä talo on raunioina?” Haggai 1:2-4.
Jumalan näky ei koskaan toteudu ellemme me toteuta sitä. !!!
Tutki Esran ja Nehemian esikuvallinen opetus.


Yhteenveto eli kokonaisnäky

Kaikki yksittäiset tehtävämme ja työnäkymme tulee asettaa palvelemaan yhden raamatullisen paikallisseurakunnan kokonaishyvän toteutumista. Kuljemme nyt tähän Raamatun opettamaan päämäärään. Ensimmäinen askel on tunnustaa Raamatun opettama uskovien yhteys omassa elämässä toteutuneeksi. ”Minun taholtani ei ole esteitä raamatulliselle yhteydelle.” Näin meidän tulee sanoa!

Jumalan näky on yhteys!
Rukouksessa voimme pyytää Jumalalta, että Hän johdattaa ja asettaa meidän tehtävämme toimimaan tässä mainitun raamatullisen paikallisseurakunnan hyväksi. Ja jokainen voi sitten itsenäisesti toteuttaa oman raamatullisen tehtävänäkynsä tämän seurakunnan yhteydessä ja näillä pyhillä periaatteilla. Kaikille Jumalan näkyä toteuttaville työnäyille riittää tilaa.
– Kysymyksessä on maailman vanhin seurakunta. –
Saamme sooloilla kukin omassa tehtävässämme suuressa yhteisessä orkesterissa, jossa kaikki soi harmonisesti toisiaan tukien.

Jumalan näky menee toteutumistaan kohti sitä enemmän, mitä enemmän tulee uskovia mukaan toteuttamaan tätä taivaallista näkyä.

Siunausta meille taivaan täydeltä!

Weijo Lindroos