Todistus kirkkokunnista

Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. (Ilm. 18:4)

Tämä on todistukseni siitä, kuinka Herra ihmeellisesti johdatti minut ulos kirkkokunnista.

Lapsikasteen kautta luterilaisen kirkon jäseneksi

Vanhempani kuuluivat luterilaiseen kirkkoon, joten minutkin liitettiin luterilaiseen kirkkoon lapsikasteen kautta, kuten suurin osa suomalaisista. Kasvoin tuntemaan kirkkoon kuulumisen tietynlaisena itsestäänselvyytenä, koska useimmat sukulaisistani ja ystävistäni kuuluivat myös siihen. Osa heistä kuitenkin tuntui kuuluvan kirkkoon lähinnä vain tavasta tai tottumuksesta, enemmän kuin uskovien yhteyden tähden. Lukioikäisenä kuitenkin aloin huomaamaan, kuinka luterilainen kirkko alkoi enemmissä määrin ottamaan kansan mielipidettä myötäilevän linjan mm. avioliittokäsityksen suhteen. Aloin tämän myötä kokemaan, että luterilainen kirkko oli enemmänkin instituutio, joka varjeli omaa asemaansa, eikä niinkään pitänyt arvossa uskollisuutta Jumalan Sanalle. Päätin silloin erota kirkosta ja syyksi annoin sen, että kirkko oli kääntänyt selkänsä Raamatulle, eikä puolustanut raamatullista miehen ja naisen avioliittoa siinä määrin kuin kuuluisi.

Valtionkirkosta toiseen

Ortodoksisesta kirkosta kiinnostuin alun perin siitä syystä, että se kuvasi itseään Raamattuun pitäytyväksi seurakunnaksi. Onhan heillä perinteinen näkemys avioliitosta miehen ja naisen välisenä. Aloin ensin kuuntelemaan ortodoksisia liturgioita radiosta, mitä kautta lähdin tarkemmin tutustumaan ortodoksiseen kirkkoon. Samoihin aikoihin kuitenkin törmäsin netissä myös erääseen baptistisaarnaajaan, joka aiemmin kuuntelemistani sanan opettajista poiketen puhui paljon parannuksenteosta ja kasteesta. En ollut näistä teemoista kuullut juuri mitään luterilaisessa kirkossa, enkä ollut niihin itsekään paneutunut. Tämä saarnaaja puhui mm. siitä, kuinka upotuskaste on se ainoa oikea kaste. Harmittelin hänen puheidensa myötä sitä, että minut oli jo lapsena kastettu, joten ajattelin tilaisuuteni menneen. Raamattuhan puhuu vain yhdestä kasteesta, mitä vahvisti myös joidenkin ihmisten pelottelut kahdesti kastamisen synnistä. Unohdin siten kasteasian siinä kohtaa muutamaksi vuodeksi ja liityin ortodoksiseen kirkkoon.

Erottautuminen kirkkokunnista

Viihdyin ortodoksisessa kirkossa sosiaalisesti, mutta tietyt kirkon piirteet tuntuivat häiritseviltä. Tällaisia olivat mm. pyhäinjäännökset, ikoneille kumartelu, alttari kuolleille läheisille, pääkallot kirkkotaiteessa, Marialle annettu kunnioitus, rukousnauhat, kerta toisensa jälkeen toistettavat rukoukset, liturgian ritualismi jne. Ortodoksinen liturgia on juhlava ja seremoniaalinen, mutta toisaalta seurakuntalaisella voi suurin huomio kohdistua itse kaavan noudattamiseen. Huomasinkin käydessäni viikosta toiseen liturgioissa, että puutumus alkoi iskeä. Huomasin, etten tuntenut oikein kehittyvän hengellisesti juuri mihinkään suuntaan. Intuitiivisesti aloin pohtia sitä, miellyttääkö tämäntyyppiset uskonnolliset muotomenot todella Jumalaa. Papisto ei esimerkiksi rohkaissut Raamatun itsenäiseen opiskeluun, vaan kehotti panostamaan kirkon opetusten seuraamiseen. Siten itselleni alkoi kirkastua, että ortodoksisessa kirkossa kirkon perinne menee Raamatun edelle, mihin en voinut sitoutua. Ortodoksinen usko alkoi siinä vaiheessa näyttää minulle yhdeltä uskonnolta muiden joukossa, mutta ei todelliselta raamatulliselta uskolta. Silloin koin vahvasti kutsun erota kirkosta ja surullisena jouduin jälleen kerran lähtemään kirkosta, vaikka ymmärsinkin syiden olevan painavat.

Tämän jälkeen sain vahvistuksen siitä, että lapsikaste ei ole Jumalan silmissä kaste ollenkaan ja että lapsikasteen saanut on olemuksellisesti kastamaton. Tämän myötä minulle tuli hengessä kiireen tuntu kasteelle ja Herra puhuikin siitä, ettei minun tulisi viivytellä asian kanssa yhtään enempää. Kahden kirkosta eroamisen jälkeen en kuitenkaan ollut intoa täynnä etsimässä uutta seurakuntaa, johon voisin liittyä ja siellä kasteen saada. Mutta tällöin nousi eteen uusi ongelma: miten saada kaste ilman liittymistä kirkkokuntiin? Etsin ensin informaatiota isoimmista seurakunnista, joissa upotuskasteeseen uskotaan kasteena. Miltei kaikki niistä kuitenkin edellyttivät kirkon jäsenyyttä tai liittymistä kirkkoon kasteen kautta. Sen jälkeen etsin pienempiä seurakuntia, mitä kautta löysin tämän sivuston (https://jeesus-on-herra.com) ja Weijo kastoi minut elokuussa 2017.

Rukoilen, että todistukseni on ollut siunaukseksi ja rohkaisuksi kaikille sen lukeneille. Uskon vahvasti siihen, että Herra haluaa vahvistaa uskovien välistä yhteyttä, mutta se ei toteudu kirkkokuntien kautta, jotka vain erottavat uskovia. Alun jae toimi itselläni aikoinaan inspiraationa, kun päätin seurata Herran johdatusta ja erottautua kirkkokunnista. Se voi olla pelottava askel ottaa, sillä siinä joutuu jättämään kaiken vanhan taakseen, mutta toisaalta ihminen siinä samalla vapautuu uskonnollisista muotomenoista ja uskovien välinen yhteys voi vahvistua. Kiitos Herralle Hänen johdatuksestaan!

Tiedote luterilaisille

Jumala tahtoo hyvää luterilaisille samoin kuin kaikkien uskontojen jäsenille.
Onko kukaan kertonut Sinulle, että olet Jumalalle erittäin rakas ihminen? Jumala johdatti Sinut tälle sivustolle, että saat kuulla sanoman Jeesuksesta, joka sovitti syntisi sijaisuhrillaan, kärsimyksellään ja kuolemallaan Golgatan ristillä? Hän otti päällensä sinulle kuuluvan tuomion. Se on täytetty!” Ristintyönsä jälkeen Jeesus nousi ylös kuolleista. Hänellä on ”kuoleman ja Tuonelan avaimet”. Ilm. 1:18.
Kun otat vastaan Jeesuksen Pelastajaksesi, saat syntisi anteeksi uskon kautta Hänen vereensä”, etkä joudu kadotukseen! Room. 3:23-25.
Kun sitten olet ottanut vastaan Jumalan armon Jeesuksessa, on seuraava askel kasteelle tuleminen. Lapsikaste ja kirkon jäsenyys ei ole pelastanut sinua. Jeesus on ainoa
”Tie, Totuus ja Elämä”. Joh. 14:6. Ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Jeesuksessa Kristuksessa!” Room. 8:1. Jumala tahtoo antaa syntisi anteeksi. Lue Raamatusta 1. Johanneksen kirjeen 2:22-25.
Hänen työtovereinaan me kehotamme teitä vastaan ottamaan Jumalan armon, niin ettei se jää turhaksi!” 2 Kor. 6:1,2. Tätä sanomaa et olisi voinut kuulla kirkossa.

Mitä siis teet synneillesi?

Ilman Jeesusta henkilökohtaisena Vapahtajana ei kukaan ole Jumalan lapsi eikä pääse taivaaseen. Tie on avattu vain Jeesuksen veren kautta. Hän sanoo: ”Minä ole Tie, Totuus ja Elämä! Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani!” Joh. 14:6. Siinä Jeesus kumoaa kaikki uskonnot turhina ihmistekoina. ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa!” 2 Kor. 5:19. Jeesus ei ole uskonnollinen kirkon ideologia, vaan ylösnoussut Taivaan Kuningas ja herrojen Herra, jolla on kaikki valta Taivaassa ja maan päällä. Ota vastaan Hänet jo tänään! Jumala tahtoo antaa syntisi anteeksi!

Hanki itsellesi Raamattu (Raamattu Kansalle käännös). Ala lukea sitä Uuden testamentin puolelta. Lue rukoillen ja pyytäen, että Pyhä Henki avaa ymmärryksesi käsittämään Raamatun kirjoituksia. Rukoile ääneen ja Jeesuksen Nimessä!
Jumala odottaa voidakseen olla Sinulle armollinen. Voit rukouksessa keskustella Jeesuksen kanssa kuin parhaan ystäväsi kanssa. Kun sitten päätät ottaa vastaan Jeesuksen Pelastajaksesi, ota yhteyttä. Järjestämme kastetilaisuuden, jossa sinut kastetaan upotuskasteella uuden Herrasi Jeesuksen Kristuksen Nimeen! Näin Sinusta tulee kristitty, Jumalan lapsi. Ja näin toimien sinä pääset Taivaaseen.
Ota yhteyttä.

Perhekuntien pelastuminen

Apt. 16. luvussa oleva opetus perhekuntien pelastumisesta.

”Niin he sanoivat: ´Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi`” Jae 31.
Monet uskossa olevat ovat hämmentyneet
Jumalan sanaa kohtaan, kun heille on lupailtu, että omaiset pelastuvat, jos yksi heistä pelastuu. Kuitenkin omaisia on sittemmin siirtynyt pois tästä ajasta pelastumattomina. Se on suuri murheen asia.
Ihmisille
ei ole kyllin selvästi opetettu Raamatun antamia pelastumisen periaatteita, että jokaisen ihmisen tulee itse uskoa henkilökohtaisesti Herraan Jeesukseen. Mark. 16:15-16.

Mitä Apt. 16:30-34 siis opettaa? – Paavali ja Silas olivat joutuneet vankilaan uskonsa tähden. He olivat pahoinpideltyinä ja vaatteet riekaleina, mutta ylistivät siellä Herraa kahleiden kilinällä säestäen. Jumala puuttui asiaan. Vankilaan tuli maanjäristys. Vankien kahleet irtaantuvat, kun koko vankilan perustukset järkkyivät. Vanginvartija pelästyi tätä suuresti aikoen tehdä itsemurhan. Mutta Paavali sai vanginvartijan rauhoittumaan. ”Älä tee itsellesi mitään pahaa!”
Filippin vanginvartija tiesi Paavalin ja Silaan Jeesukseen uskoviksi.
Niin hän kysyi heiltä: ”Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?” (jae 30). – ”Niin he sanoivat: ´Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi`.” Jae 31. Tästä lupauksesta on tehty johtopäätös, että yhden tullessa uskoon, pelastus tulee automaattisesti kaikille perheen jäsenille. Mutta Raamattu ei missään kohden lupaa, että joku voisi pelastua ilman omakohtaista uskoon tuloa. Perhekunnan pelastumiselle annettiin nimenomainen ehto uskoa Jeesukseen: ”Uskokaa Jeesukseen, niin sillä tavalla sinä ja sinun perhekuntasi pelastutte!” Huomaatko? ”Usko Herraan Jeesukseen, niin SINÄ pelastut!” oli sanottu jokaiselle vanginvartijan perhekuntaan kuuluvalle. ”Hän puhui Jumalan Sanaa kaikille…” Jae 32. Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi” pelastuu, jos jokainen heistä uskoo Herraan Jeesukseen Raamatun opettamalla tavalla.
Ihminen saa syntinsä anteeksi Jeesuksen Nimessä ja veressä: ”Uskon kautta Hänen vereensä” (Room. 3:23-26) ottamalla vastaan Jumalan armon. 2 Kor. 6:1,2.
Apt. 16 luvun opetus pysyy siis yhteydessä Raamatun kokonaisopetuksen kanssa, että ihminen pelastuu vain
henkilökohtaisen uskon kautta Jeesukseen, ei jonkun toisen, esim. perheen isän uskomisen kautta. ”He puhuivat Jumalan Sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat.” Jae 32. Koko perhekunta kuunteli Paavalin ja Silaan puhetta. He kaikki olivat siinä iässä, että kykenivät kuulemaan ja ymmärtämään, koska sanotaan, että he kaikki tulivat uskoon, koko perhekunta. Välittömästi heidät myös kastettiin Jeesuksen nimeen. Ei odotettu edes aamun valkenemista, vaan ”hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta”. Jae 33. Ja syntyi suuri ilo, pelastuksen riemu, kun vanginvartija perheineen”riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi”. Jae 34 .

Filippin vanginvartijan perheelle annettu lupaus koskee siis meidänkin omaisiamme. He pelastuvat, jos jokainen heistä uskoo Jeesukseen syntiensä sovittajana ja ylösnousseena Vapahtajanaan sekä ottavat Hänet vastaan omana Herranaan ja sitten tulevat kasteelle!
Rukoillaan siis omaistemme puolesta, ja kerrotaan heille ristin työstä, koska usko syntyy Jumalan sanan kuulemisesta. Room. 10:17.

Mistä Kain sai vaimonsa?

Kain ja Aabel olivat ensimmäiset maailmaan syntyneet ihmiset, Aadamin ja Eevan jälkeläiset. Mutta Kain tappoi Aabelin. – Ja Raamattu kertoo, miten Kain sittemmin löysi itselleen vaimon vieraalta maalta. Miten tämä selittyy? Kysymys asetetaan useinkin tarkoitushakuisesti väärin, jotta saataisiin Raamatun sana näyttämään virheelliseltä. Ivaten kysytään: ”Mistä Kain sai vaimon, kun muita ihmisiä ei ollut?” Mutta Raamattu ei sano, etteikö silloin olisi ollut muita ihmisiä! Adamille ja Eevalle syntyi nimittäin paljon poikia ja tyttäriä, mm. Seet. 1 Moos. 4:25. ”Aadam eli Seetin syntymän jälkeen 800 vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.” 1 Moos.5:4. Ensimmäisen ihmisparin jälkeläiset hajaantuivat ”vieraalle maalle”, myös veljensä murhannut Kain. Aikanaan Kain otti siis sisartensa tai jopa sisarustensa jälkeläisen vaimokseen. 1 Moos. 4:17. Asiassa ei siis ole vähääkään ristiriitaa. Tosin Raamattu ei aseta tapahtumia kronologiseen järjestykseen, vaan esitetyt tapahtumat saavat täydennystä seuraavilla sivuilla. Esimerkkinä luomiskertomus (1 Moos. 1), joka saa täydennystä 2. luvussa.
On huomioitava, että Adamin elinaika oli 930 vuotta, ja hänen elinaikanaan ihmiskunta lisääntyi satoihin tuhansiin, jotka hajaantuivat tahoilleen. Siellä he tapasivat toisiaan, menivät liittoon ja synnyttivät lapsia.
Myös Seet, Aadamin ja Evan kolmas poika (1 Moos.5:3) , otti vaimon isänsä Adamin tyttäristä.
Näin ihmiskunta alkoi lisääntyä Jumalan luoman yhden ihmisparin kautta. Tämä on järkeenkäypää ja loogista. Vasta Mooseksen aikana lähisukulaisten liitot kiellettiin. 3 Moos. 18.

PS. Adamin aikaisen luonnon vesi, ilma ja ravinto olivat 100% puhdasta. Sen ansiosta ihmisten elinikä oli lähes tuhat vuotta. Mm. maailman vanhin ihminen, Metusalah, eli 969 vuotiaaksi. 1 Moos. 5.27.

Armosta pelastetut

”Armosta pelastetut uskon kautta..”
 

EFESOLAISTEN USKOON TULO

Efeson kaupungissa pieni ihmisryhmä oli pelastunut. Miten se oli tapahtunut?
”Sillä armosta te olette pelastuneet, uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” Efes.2:8-9.
On mielenkiintoista katsoa Raamatusta millä tavalla efesolaiset pelastuivat armosta uskon kautta:
 
1. He olivat kuulleet Jumalan Sanaa. Apt. 18:24-25.
2. He uskoivat kuulemansa Sanan. Apt.19:1-2.
3. Heidät kastettiin Herran Jeesuksen Nimeen. Apt.19:5.
4. He saivat Pyhän Hengen, ja puhuivat kielillä. Apt.19:6. Ef. 1:13. Room. 8:9.
5. He tekivät parannuksen eli elämänsä suursiivouksen. Apt. 19:18-20.

 Näiden askelten kautta kulkeneille Efeson uskoville Paavali siis kirjoitti, että he ovat pelastuneet armosta, uskon kautta.

Olet ehkä kuullut kansankirkon piirissä toistettavaa fraasia: ”Minä kurja, vaivainen syntinen.” Tällä he todistavat, etteivät vielä ole löytäneet armosta pelastumista, josta teoriana puhuvat. He eivät ole vielä tulleet sisälle Jumalan armoon ja rakkauteen. Heiltä puuttuu raamatullinen usko, parannus, kaste ja Pyhän Hengen saaminen. Heidän uskonsa on pelkkää uskonnollista ideologiaa.
Oikeinkin alkanut usko sammuu ellei uskoon tullut ojentaudu kuuliaisuuteen Jumalan Sanalle. ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” Joh.3:36.
Kurjuus ja vaivaisuus jää toimimaan siellä missä ei vaelleta Sanan mukaisesti ja Jumalalle kuuliaisina.

Likaiset ryysyt puhtaisiin vaihtanut ihminen ei enää ole ryysyläinen. Ei myöskään synnit anteeksi saanut ja Jeesuksen vereen luottava Jumalan lapsi enää ole kurja ja vaivainen syntinen. Mutta muistamme myös meille uskossa oleville kirjoitetun opetuksen, että ”Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä.” 1 Joh. 1:7-10. Puhdistettu Jumalan lapsi voi kompastua ja kaatua tien sivuun ja siellä uudestaan likaantua. Silloinkin saamme turvata Jumalan armoon. Hän nostaa langenneen yhä uudestaan tielle.

Älkäämme enää sanoko sellaista vaivaiseksi syntiseksi, joka on saanut armon osakseen ja näin vapautunut synnin kahleista. Jeesuksen veri on uskon kautta puhdistanut hänet.
Uskoon tulleen side vaivaisuuteen katkesi uskon kautta Jeesuksen vereen sekä kasteessa Hänen nimeensä. Kastetuille on kirjoitettu: ”Nyt, kun olette synnistä vapautetut..” Room. 6:22.
Lue koko Roomalaiskirjeen 6. luku.

Ehtoollisyhteyteen?

Alkuun selvitys siitä, mitä tarkoittaa raamatullisuus ja epäraamatullisuus? Tämän kysymyksen oikea vastaus ratkaisee monet kiistakysymykset uskovien väliltä:
Lyhyesti pääteltynä on niin, että raamatullisuus on sitä, mikä on ilmoitettu Raamatussa. Epäraamatullisuus on sitä, mikä ei ole Raamatussa. Kaikkia hengelliseen elämään liittyviä kysymyksiä on siis tarkasteltava tältä pohjalta.
Raamattu opettaa, että meidän tulee pysyä alkuseurakunnan opetuksissa: ”Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on se lupaus, minkä Hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä.” 1 Joh. 2:24,25.
”… Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä..” Tämän perusteella toteamme, että alkuperäinen opetus ehtoollisesta sekä alkuseurakunnan käytäntö ratkaisee asian.

”Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset.” 1 Kor. 10:16,17. Vastaamme siinä esitettyihin kysymyksiin kyllä! Se tarkoittaa, että ottaessamme osallisuuden ehtoollisleivästä ja viinistä tunnustaudumme näin henkilökohtaisesti osallisuuteen ristintyön siunauksista. Samalla tunnustaudumme yhteyteen niiden uskoon tulleiden kanssa, jotka ottavat ehtoollista Raamatun opettamalla tavalla.
Opetus ehtoollisen vietosta, mm. ko. Korintton seurakunnassa (11:23-34) tulee siis asettaa Raamatun viitekehyksiin: minkälaisille Korintton uskoon tulleille Paavali kirjoitti ehtoollisen viettoon tarkoitetut opetukset? Vastaus on Apt. 18:8: ”…ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin.” Näille uskovina kastetuille korinttolaisille Paavali siis kirjoitti opetuksen ehtoollisen vietosta: ”Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te julistatte Herran kuolemaa..” 1 Kor. 11:23-26. Ottamalla osaa ehtoolliseen julistamme itsellemme ja toisillemme, että Jeesus murrettiin MINUN syntieni tähden tähden ja Hänen pyhä verensä vuodatettiin MINUN syntieni edestä. Jeesus ”itse kantoi meidän syntimme ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja Hänen haavainsa kautta te olette parannetut”. 1 Piet. 2:24.

Kaikki Uuden teastamentin kirjeet on kirjoitettu ihmisille, jotka olivat tulleet uskoon ja sen jälkeen kastetut upotuskasteella vedessä Jeesuksen Nimeen. Kastetuille annettuja opetuksia ei tule soveltaa kastamattomiin. Tämä on ehdoton periaate. Seurakunta on maailmasta erotettujen Taivaan kansalaisten pyhä joukko, jotka ovat antaneet ”pelastaa itsensä tästä nurjasta sukupolvesta”. Apt. 2:40. Maailma ja sen syntielämä on pidettävä poissa seurakunnasta. Näin Pyhä Henki johdattaa. Joh. 16:13.
Myös Roomalaiskirjeen vastaan ottajat olivat kastettuja. Room. 6. Raamattu ei ollenkaan tunne käsitettä ”kastamaton kristitty”.

Alkuseurakunnan apostolit toteuttivat Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä. Markus 16:15-16. Ja ensimmäinen kristillinen saarna huipentui sen perusteella parannus- ja kastekehotukseen: ”Ottakoon kukin teistä kasteen…” Apt. 2:38. Asia jatkui jakeen 41 toteamuksella: ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin ja niin heitä lisääntyi..” Siis kasteen kautta seurakunta lisääntyi. He olivat ottaneet konkreettisen upotuskasteen vedessä ”Jeesuksen Kristuksen Nimeen.” Apt. 10:48. Ja ratkaiseva opetus on, että: ”HE pysyivät … leivän murtamisessa”. Apt. 2:42. Meidän ei nyt tarvitse kuin tietää tuo ”he” sanan sisältö tietääksemme ketkä osallistuivat alkuseurakunnan aikana leivänmurtoon. ”He” tarkoittaa siis Raamatun opetuksen mukaan uskoon tulleita, parannuksen tehneitä ja kasteella käyneitä kristittyjä.
Pietari kehotti synnin tunnossa olevia kuulijoita kasteelle. Sanan vastaan ottaneet kastettiin. Ja ”HE” pysyivät ehtoollisyhteydessä.
Yhteysateria oli siis alussa tarkoitettu vain kastetuille. Tämä on yksiselitteinen asia. Enkä usko kenenkään vakavasti otettavan kristityn sitä kieltävän.
Kunnioitamme Raamatun opetuksia! Ja koska Raamatussa ei ole opetusta, että kastamattomia olisi osallistunut ehtoolliseen lähetyskäskyn antamisen jälkeen, ei asiaan jää neuvotteluvaraa. Alkuseurakunnan yhteydessä ei ollenkaan ollut kastamattomia! Tehtävämme on huolehtia, että Jumalan seurakunnan tilanne edelleen pysyy samanlaisena.

Mikäli jossain hyväksytään kastamattomat ehtoollisyhteyteen, syyllistytään vakavan luokan syntiin ja pyhien asioiden häpäisemiseen. Sellaisella käytännöllä ihmisiä rohkaistaan pysymään kastamattomina. Tämän perusteella se on myös eksytyksen kategoriaan kuuluva käytäntö, koska se sulkee raamatulliseen uskoon pitäytyvät ehtoollisyhteyden ulkopuolelle. Raitishenkiset kristitythän eivät voi ottaa osaa ehtoollispöytään kastamattomien kanssa.
Nyt on siis valittava kumpi ryhmä hyväksytään ehtoollisyhteyteen, kastamattomat vai kastetut?

Markus 16:15-16 on selvä sana kasteesta. Se ei tarvitse mitään selitystä. ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu! Mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Jeesus tarkoitti sitä, mitä sanoi, että evankeliumi tulee uskoa, ja siihen uskova tulee kastaa upotuskasteella vedessä. Jakeen loppuosa ei tee tyhjäksi jakeen alkuosaa. Siitä avautuu mahdollisuus ehtoollisen viettoon.
Uudestisyntyminen tapahtuu ”uskon kautta Hänen vereensä.” Room. 3:23-25. ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” Joh. 3:36.
”… mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä”?

– ME tulimme uskoon kun otimme vastaan kuulemamme pelastussanoman. Jeesuksen veri puhdisti meidät kaikesta synnistä.
– MEIDÄT kastettiin.
– ME pysymme Jumalan armossa ja totuudessa sekä Hänen seurakuntansa yhteydessä.
– ME otamme vastaan alkuseurakunnan aikaista apostolien opetusta.
– ME olemme ehtoollisyhteydessä.
– ME rukoilemme, että Herra lisää MEIDÄN yhteyteemme (alkuperäisen kristinuskon yhteyteen) niitä, jotka saavat Häneltä pelastusarmon.
Apt. 2:42.

”Ja Herra lisäsi HEIDÄN yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.” Apt. 2:47.
Ehtoollisyhteys kuuluu vain MEILLE! Ulkopuoliset eivät voi osallistua ehtoollisen viettoon.

Siunausta meille, rakkaan Jeesuksen nimessä ja Hänen sovintoverensä armossa !

 

 

Aloita rukoillen

Kaikki hyvä alkaa rukouksesta.
Ilman rukousta ei kukaan voi mennä raamatulliselle kasteelle.
Raamatullisena tapana me rukoilemme etsivän ja pelastumista haluavan ihmisen kanssa hänelle syntien anteeksisaamista. Julistamme hänelle synnit anteeksi. Joh. 20:23. Sitten siunaamme hänet kulkemaan Jumalan armon ja totuuden tiellä.
Jumala armahtaa pelastusta etsivän ihmisen. Kiitämme Jeesusta Hänen armo-lupauksistaan: Joh. 1:12. 8.37. 11:28-32. Room. 10:13.
Seuraava askel on parannuksen tekeminen ja kasteelle tuleminen. ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen..” Apt. 2:38. Parannuksen tekeminen tarkoittaa elämän suursiivousta, sisäistä ajattelutavan muutosta, sekä myös ulkoisia tekoja. Tämä parannus on pohja loppuelämän projektille kasvaa uskossa täysi-ikäiseksi kristityksi. Efes. 4:11-16. Hebr. 5:14.
Kasteelle tulevan tulee itse saada omaan sydämeensä varmuus, että kasteelle meneminen on Jumalan tahto. Ei riitä, että joku uskonystävä tai sananaopettaja kehottaa siihen. Tosin Raamatun esimerkki opettaa niinkin, että ”hän käski kastaa heidät Jeesuksen nimeen”. Apt. 10:48.

Kasteelle tulevan kanssa selvitetään pelastusasia, ristin sijaisuhrin merkitys, juurta jaksain. Näin teemme pitkäänkin uskossa olleille, jotka ovat tulossa kasteelle. Näin ihmiselle aukenee Jeesuksen veren kautta saatu pelastus. Room. 3:23-25. Tämän evankeliumin kautta ihminen pelastuu eli kokee uudestisyntymisen Pyhän Hengen kautta. Ja uudestisyntynyt sitten voidaan kastaa.
Otamme siis vastaan Jumalan armon ihmiselle rukoillen. Matt. 18:18,19. 2 Kor. 6:1. Sitten menemme kastealtaaseen, jossa vielä rukoilemme, ja kastaja julistaa kastettavalle koko siihen astisen syntielämän anteeksi annetuksi. Joh. 20:23. Siinä rukoillen hänet julistetaan myös irti Adamin suvun jäsenyydestä ja kiinni uuteen sukuhaaraan, Jeesukseen Kristukseen. Kastaja sanoo: ”KASTAN SINUT … Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen”, painaen samalla ihmisen veden alle.
Näin haudataan Adamin suvun jäsenyys, ja ylös nostetaan uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. Adamin suvun synti pestiin pois ja haudattiin. Room. 6:3,4. Apt. 2:38,41. Tiit. 3:5.
”Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi Hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt. 22:16.

Kasteella käyneen arvoasema on olla ”Kristuksessa”, ja kastamaton on ”Adamissa”. Gal. 3:26-29. 2 Kor. 5:17.

Muutamat ovat saaneet myös Pyhän Hengen kasteen välittömästi noustessaan kastevedestä ylös; he ovat kohottaneet kätensä ja alkaneet kiittää Jeesusta uusin kielin. Monet ovat kyllä saaneet henkikasteen jo ennen vesikastetta rukoillessamme sitä, jotkut taas myöhemmin.

Ilman rukousta ei voi pelastua! Pelastusta haluavan tulee rukouksessa kääntyä Jumalan puoleen anomaan armahdusta katuen ja parannusta tehden. 2 Kor. 12:21.

Narsismi kristittyjen keskuudessa

Jumala näkee luomansa ihmisen sisäisen elämän kaikkine hienouksineen. Mutta Häneltä ei jää myöskään huomaamatta luomansa kauneuden turmeltuminen. ”Ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen.” 1 Sam. 16:7. ”Mikään luotu ei ole Hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua Hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.” Hebr. 4:13. Hän tuntee sydäntemme pimeimmätkin sopukat, ajatusten lähteet sekä tekojemme motiivit, asenteet yms., vaikka ne usein ovat salassa ihmiseltä itseltäänkin. Tämän tähden meille on annettu opettava kehotus: ”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” Sananl. 4:23. Sydän Raamatussa tarkoittaa persoonallisuuden keskusta, ihmisen keskiötä. Siellä sijaitsee psyyken sairaus tai terveys.
Jokaisen Luojastaan erossa elävän ihmisen sydän on ylpeyden saastuttama, enemmän tai vähemmän. Ylpeyden eräs äärimuoto on narsismi, vaikka narsismi on sitäkin syvemmällä oleva mielen kieroutuma.

NARSISMISTA PARANTUMINEN
Narsistisesta luonnehäiriöstä parantuminen on erittäin vaikeaa. Parantuminen on vaikeaa, koska luonnehäiriöinen ei yleensä itse näe sairauttaan. Hänen mahdollisuutensa päästä rehelliseen avautumiseen ja nöyrtymiseen on lukossa, koska hän itse on elämänsä keskipiste. Kun joku kertoo mistä asiasta tahansa, vääntää narsisti asian itseensä kertoen mm., miten ”minulla, minä, minusta.. minä, minä ja minä”. Narsismi on eräänlainen sisäinen kehitysvamma, joka on syvemmällä ihmisen persoonallisuudessa kuin esim. vakavan luokan alkoholismi tai homous.

Vaikeimpia narsisteja ovat sellaiset, jotka kokevat heihin kohdistuneet ”syytökset” vain haukkumisiksi ja sen johdosta alkavat peittää sairauttaan. Eräät opettelevat esim. pyytämään anteeksi tai jopa vuodattamaan ”krokotiilinkyyneleitä”, jos huomaavat siitä olevan heille hyötyä. – ”Krokotiilien esiintymisalueilla kerrotaan tarinoita, joissa krokotiili ensin itkee nähdessään ihmisen, ja sitten syö tämän.” Wikipedia. Narsistin lähimmäiset näkevät sellaiset kyyneleet pelkäksi teeskentelyksi. Luonnehäiriöinen ei näe lähimmäistensä hätää, vaan saattaa jopa nauraa kärsivälle. Säälitunteen, empatian puute on narsismin eräs oleellinen osa. Narsisti ei osaa todellisesti katua ja olla pahoillaan tekemistään virheistä.

Ylpeys on narsismin pohjana. Mutta narsismi on sitäkin syvemmällä oleva luonnehäiriö. Tavallisesta ylpeydestä voi päästä nöyrtymällä ja pyytämällä siihen apua Jumalalta. ”Hän voi nöyryyttää ne, jotka ylpeydessä vaeltavat.” Dan. 4:34. Jeesus sovitti ristillä ennen muuta ylpeyden synnin, josta kaikki muu synti on alkuisin. Ensimmäinen syntihän oli paholaisen lankeemus Taivaassa, jossa se aikoi korottaa itsensä Jumalan paikalle: ”Sinä sanoit sydämessäsi: ’Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.’” Jes. 14:13,14. Hes. 28:13-17. Tuo narsisti-Saatanan lankeemus toi maailmaan synnin ja kirouksen. Mutta Jeesus ”nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen ristinkuolemaan asti” sovittaessaan syntimme verellään. Filip. 2:8-11. Hän ansaitsi meille vapauden synnin siteistä, täyden anteeksiantamuksen ja parantumisen synnin jäljistä, myös narsismista. Pysyvä parantuminen narsismista ei näin ollen ole mahdollista ilman Jeesusta, joka voitti ristillä tuon ”ylpeyden ruhtinaan”. Mutta parantuminen edellyttää ihmisen ”alitajunnassa” olevan narsismin nousemista asianomaisen tietoisuuteen. Tätäkään eivät ihmiset voi saada aikaan. Tarvitaan Jumalan Pyhä Henki, joka ainoastaan voi saada ihmisen näkemään syntinsä. Joh. 16:8-13. Terve syntisyyden näkeminen ja tunnustaminen auttaa jopa narsistin parantumisprosessin alkuun. ”Jos me tunnustamme syntimme, on Hän uskollinen ja vanhurskas, niin että Hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä!” 1 Joh. 1:9.

Samoin tapahtuu esim. homojen tai alkoholistien kohdalla heidän havaitessaan ja tunnustaessaan syntinsä inhottavaksi ja rumaksi. Siinä synnintunnossa he nöyrästi ja rehellisesti katuen saavat ottaa Jumalalta vastaan voiman luopua synnistään. Mutta vaikka esim. homo tekee parannuksen eli lopettaa synnin tekemisen, saattaa tuo synnin taipumus jäädä vaivaamaan pitkäksikin aikaa. Samoin on narsistin laita. Hänen sydämensä ajatukset ovat kieroutuneita. Jossain tapauksessa hänessä oleva koston luonne tahtoo edelleen pahaa niille, joita hän vihaa. Narsisti iloitsee, jos hänen vihamiehensä joutuu vaikeuksiin. Siinä luonnehäiriöiselle eräs varma tilanteensa tunnistamisavain. On myös hyvä muistaa, että joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta. Sananl. 17:5. Yleensä heiltä puuttuu myötätuntoisuus. He ovat useinkin kylmiä ja kovia ja toisaalta kuin pieniä uhmaikäisiä lapsia.
Tosiasia kuitenkin on, että sisimmässämme on uusi luomus, ja vanha on kadonnut. 2 Kor. 5:17. Mutta yhtä varma tosiasia on, että uusi luomus ilmentää itseään vanhan olemuksemme kautta. Pyhä Henki käyttää usein meissä olevaa tunne-elämää ilmaistessaan Jumalan hyvyyttä. Sen tähden Jumala tahtoo parantaa meissä kaiken, mikä on yhteydessä hengellisen elämän toteuttamiseen, ”että Jeesuksen elämäkin tulisi näkyviin meidän ruumiissamme”. 2 Kor. 4:11. Room. 12:1,2.

Hengen hedelmä näkyy ulkoisessa käytöksessämme ja suhtautumisessa lähimmäisiimme. Gal. 5:22. Narsistilla tunne-elämä on jäänyt kehittymättä. Siksi heissä ei näy AITOA Pyhän Hengen toimintaa, vaikka sanat joskus olisivatkin oikeita. Room. 16:17,18. He eivät useinkaan osaa erottaa hyvää pahasta.
Pyhityselämä koskee ennen muuta vanhan ihmisemme alistamista uuden elämän alaisuuteen. ”Pitäkää itsenne synnille kuolleina!” (Room. 6:11) tarkoittaa, että emme enää toteuta vanhan synti-ihmisen taipumuksia, vaan annamme ulkoisen ihmisemme kokonaan Jumalalle. ”Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.” 1 Tess. 5:23.
Mutta  vasta siinä vaiheessa, kun olemme irti ruumiistamme ja saaneet uuden kirkastetun ikuisuusruumiin, olemme lopullisesti vapaat lihanmielen vajavuuksista. 1 Kor. 13:10. Filip. 3:20,21. 1 Joh. 1:8-10.

”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi..” Room. 12:1.
”Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi!” Matt. 23:26.
Tunnistamme narsistin mm. siten, että hän ei voi alistua seurakuntakuriin. Hänen on mahdoton totella ja olla alamainen tai ylipäänsä tunnustaa auktoriteetteja. Hän ei kerta kaikkiaan pysty hyväksymään Raamatun opetusta Ef. 5:21: ”Olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa.” Ja 1. Piet. 5:5: ”Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon”.
Narsistille on suorastaan mahdoton ajatuskin hyväksyä opetus Hebr. 13:17: ”Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili..” Katso myös 1 Tess. 5:12,13. He tahtovat toimia omin päin, ilman valvontaa. Usein siihen sisältyy myös rahanahneus. Narsisti voi ilman omantunnon vaivoja pyytää ja ottaa vastaan muilta uskovilta rahaa itselleen. 2 Tess. 3. luvun opetukset eivät koske heitä. ”Mutta Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä me käskemme teitä, veljet, vetäytymään pois jokaisesta veljestä, joka vaeltaa kurittomasti eikä sen opetuksen mukaan, jonka olette meiltä saaneet. Tiedättehän itse, kuinka meidän jälkiämme on seurattava, sillä me emme ole olleet kurittomia teidän keskuudessanne, emmekä ilmaiseksi syöneet kenenkään leipää, vaan työssä ja vaivassa me ahkeroitsimme yöt ja päivät, ettemme olisi kenellekään teistä rasitukseksi. Sillä jo silloin, kun olimme teidän tykönänne, me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä. Sillä me olemme kuulleet, että muutamat teidän keskuudessanne vaeltavat kurittomasti, eivät tee työtä, vaan puuhailevat sellaisessa, mikä ei heille kuulu. Semmoisia me käskemme ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, tekemään työtä hiljaisuudessa ja syömään omaa leipäänsä.” 2 Tess. 3:6-12.

Seurakunnassa tulee ohjata ihmiset rehelliseen ansiotyöhön.
Uskovien keskuudessa narsisti tahtoo loistaa esiintymisellään, saada huomiota ja paistatella ihmissuosion neonvaloissa. Niin teki mm. Raamatussa mainittu Simon noita: ”Ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa hän pysytteli Filippuksen seurassa..” Apt. 8:13. Filippuksen seurassa oli näkyvä paikka. Uskovien keskuudessa olevan narsistin tunnistaakin siitä, että hän hakeutuu mielellään seurakunnan johtohenkilöiden seuraan yrittäen alistaa heitäkin tahtonsa alle. Meidän ei tule sivuuttaa Raamatun opetusta, jota tulee soveltaa seurakunnassa uusiin mukaan tulijoihin: ”Ja huomatessaan, kuinka kutsutut valitsivat itselleen ensimmäisiä sijoja, Hän puhui heille vertauksen ja sanoi heille: ”Kun joku on kutsunut sinut häihin, älä asetu aterioimaan ensimmäiselle sijalle; sillä, jos hän on kutsunut jonkun sinua arvollisemman, niin hän, joka on sinut ja hänet kutsunut, ehkä tulee ja sanoo sinulle: ’Anna tälle sija’, ja silloin sinä saat häveten siirtyä viimeiselle paikalle. Vaan kun olet kutsuttu, mene ja asetu viimeiselle sijalle, ja niin on se, joka on sinut kutsunut, sisään tullessaan sanova sinulle: ’Ystäväni, astu ylemmäksi.’ Silloin tulee sinulle kunnia kaikkien pöytäkumppaniesi edessä. Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.” Luuk. 14:7-11.

”Älä tavoittele kunniaa kuninkaan edessä äläkä asetu isoisten sijalle.” Sananl. 25:6. Niitä itse itsensä suuriksi korottajia, profeettoja ja apostoleja on uskovien keskuudessa. Se on eräs narsismin tunnusmerkki. Saadakseen vaikutusvaltaa, rahaa ja arvostusta narsisti on valmis joskus puhumaan jopa totta, ja vaikka toivottamaan muiden nähden siunausta vihaamalleen ihmiselle, näyttääkseen ihmisille hurskauttaan. He osaavat ottaa yleisönsä ollen joskus suorastaan valloittavia persoonia. Hengellinen ihminen näkee sellaisen läpi. Eikä se aina ole kevyttä katseltavaa.

Mutta siis, narsistikin voi parantua. Sitä ei tämän maailman psykiatria tietääkseni tunnusta. Mutta kristittyinä tiedämme, että Jeesus voi korjata kieroimmankin luonteen syvät vauriot. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.

Mikäli joku on joutunut törmäyskurssille narsistin kanssa, on lähes ainoa keino laittaa hänet kokonaan elämänpiirin ulkopuolelle. Tämä on suorastaan välttämätöntä sovinnollisuuden tähden. Jumala sallii tämän ratkaisun. Se ei kuitenkaan ole helppoa, esim. Raamatun edessä. Eikä se ole kivuton ratkaisu, koska narsisti on ohjelmoitu vahingoittamaan myös paljastajansa ystäväsuhteita. Sen hän tekeekin harkiten ja siksi taitavasti juonitellen. Olen joutunut seuraamaan sellaista. Mutta Jumalan siunaus on auttanut uskovia edellä mainitun neuvon kanssa. Niitä autettavia uhreja on vuosien varrella ollut muutama. Jotkut heistä ovat joutuneet sisäisesti pitkään kestäviin ristiriitoihin.
Eikä narsisti luovuta helposti uhristaan, jonka on ottanut hampaisiinsa. Demoninen voima pistää hänet yhä uudestaan vainoamaan uhriaan. Tämän tähden olen harkinnut vakavasti, että pitäisikö narsisti paljastaa julkisesti nimeltä mainiten? Näin moni saattaisi varjeltua heidän raateluhampailtaan.
Katso esim. 1 Tim. 1:19,20 ja 2 Tim. 2:17.

Vain Jeesus voi auttaa narsistin paranemisessa. Mutta se on pitkä prosessi. Oireileva narsisti on useinkin pidettävä poissa uskovien joukosta.

Narsistiset henkilöt ovat joskus älykkäitä. Se ilmenee mm. siten, että osaavat taitavasti selittää itsensä ulos vaikeimmistakin tilanteista, ja näin esittävät itsensä viattomiksi ja puhtaiksi, vaikka olisivat tehneet miten rumia virheitä. Ja narsisti tahtoo kostaa niille, jotka ovat paljastaneet heidät. Siihen he käyttävät mitä ovelimpia keinoja, mm. tunkeutumalla heidät paljastaneen ihmisen kaveripiireihin esiintyen siellä erittäin hurmaavina ja hyvinä ihmisinä. Sen kautta he vähitellen saavat aikaan riitaisuutta uskovien välille. Narsistin hedelmä on aina huonoa.

Lisää aiheesta seuraavissa linkeissä:

Raimo Mäkelä: ”Miksi minusta tuli luonnehäiriöisen uhri, miten pääsen eroon ahdistajastani

Kiusaaja keskellämme – viisiosainen radio-ohjelmasarja aiheesta
Luonnehäiriöinen voi olla ns. normaalisti käyttäytyvä ihminen. Hän aiheuttaa ympärillään eläville ahdistusta ja kärsimystä, manipuloiden ja musertamalla henkisesti. Usein kuitenkin luonnehäiriöisen uhrit kokevat itsensä syyllisiksi omaan pahaan oloonsa.

Minna Rissanen – Narsistin uhrista selviytyjäksi osa 1.
Minna Rissanen kertoo rankan tarinansa narsistin uhrina, joka oli tuhota hänen koko elämänsä. 1. osassa hän kertoo mitä narsismi on.
Minna Rissanen – Narsistin uhrista selviytyjäksi osa 2.
Minna Rissanen kertoo rankan tarinansa narsistin uhrina, joka oli tuhota hänen koko elämänsä. 2. osa. Miten toipua narsismista

Sertifikaatti / valtakirja

EVANKELIOIMISLUPA (uskossa olevien Valtakirja, sertifikaatti)

Teksti on syntynyt Jerusalemin kadulla keväällä 1997 / W. L.
Tämä syntyi tilanteessa, jossa tarjosin Jeesuksesta kertovia traktaatteja kaduilla vastaan tuleville juutalaisille, mutta vain harvat ottivat vastaan. Eräät kielsivät sen jakamisen Jerusalemissa. En kuitenkaan lopettanut. Miten lupa-asian laita siis on?

Ristinkuolemansa jälkeen ylösnoussut Jeesus antoi lähetyskäskyn (eli luvan) kaikille omilleen: Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Markus 16:15-20.
Maailmassa ei siis ole sellaista aluetta ja valtiota, jossa en saisi kertoa ihmisille Jeesuksesta. Taivaasta annettu sertifikaatti on pätevä! Se ohittaa kaikkien valtakuntien lainsäädännöt.

Mutta mikä on se evankeliumi (suomeksi ilosanoma), jota Jeesus, Jumalan Poika, käski meidän saarnata?

  • Jumala rakastaa Sinua!
  • Jeesus sovitti syntisi veriuhrillaan Golgatan ristillä!
  • Hän nousi ylös kuolleista! Jeesus elää!
  • Sinulle kuuluva synnin rangaistus on kärsitty!
  • Sinä saat ottaa vastaan Jumalan armon ilmaisena lahjana! Syntivelkasi on maksettu ristillä!

Ota siis vastaan Jeesus syntiesi sovittajaksi ja elämäsi Herraksi. Hän tahtoo armahtaa Sinut. Hän puhdistaa kaikesta synnistä ja auttaa sinut uuteen ja puhtaaseen elämään! Jeesus otti pois  syntitaakkasi. Hän on herrojen Herra ja kuningasten Kuningas, jolla on nyt kaikki valta Taivaassa ja maan päällä. Anna siis Hänelle valta myös omassa elämässäsi.  Vaikka syntisi ovat veriruskeat, tulevat ne lunta valkeammiksi ottaessasi vastaan Jeesuksen, ja sitten Hänen antamallaan voimalla teet parannuksen synneistäsi. Ja uskoon tulosi jälkeen seuraava askel on tulla raamatulliselle kasteelle. Jesaja 1:18. 53:5. Apt. 2:41.
Hän odottaa voidakseen olla Sinulle armollinen!
”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.” 2 Kor. 5:19.

Parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava Hänen Nimessään (Jeesuksen nimessä) kaikille kansoille.” Luuk. 24:47. Tämä tarkoittaa, että myös juutalaisen (kuten suomalaisenkin) on tehtävä parannus kaikista synneistään, niin luterilaisen, muslimin, hindun kuin juutalaisenkin. jne. ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt. 2:38. Siinä oleva lupaus kuuluu Sinullekin. Uskoon tulossa saat Pyhän Hengen lahjan, jota ilman et voi päästä Taivaaseen. Mutta Israelin Messias Jeesus antaa sinulle lisäksi Pyhän Hengen kasteen. Vesikaste ja henkikaste ovat eri tapahtumia, mutta ne molemmat kuuluvat sinulle.
Uskoon tulossa Jumalan rakkaus tulee sydämeesi Pyhän Hengen kautta.

Edessäsi on nyt valinta, tuletko ristin kaidalle tielle vai jäätkö kadotukseen johtavalle synnin tielle. Portti pelastukseen on avoin. Jeesus  ja ristin sijaisuhri on ovi. Tuletko siis tästä ovesta sisälle Jumalan armoon? – Seurakunnassa on yksi tyhjä paikka kunnes sinä täytät sen. Israelin jalo öljypuu odottaa, että siihen oksastetaan aitoja jalon öljypuun oksia (juutalaisia) sekä myös metsäöljypuun oksia (pakanoita). Room. 11:17-23.

Ota yhteyttä ja tule käymään.
________________________________

 

Opetusten arviointiperusteet

Weijo Lindroosin puhe opetusten arviointiperusteista,
Turussa 30.9.2017.

Äänitiedostolta kirjoitettu 6.10.2017.
Tarkistanut ja hyväksynyt puhuja Weijo Lindroos

OPETUSTEN ARVIOINTIPERUSTEET

Joskus puheitamme ja opetuksiamme arvioidaan väärillä perusteilla.
Tänään katsomme, mitkä ovat oikeat arvioinnin perusteet, joilla siis tulee arvioida opetuksia täällä meidänkin piirissämme. Kristikunnan ensimmäiset asiat JA kristikunnan alkuasetelman löydämme Apostolien tekojen toisesta luvusta. Siinä kerrotaan, miten Jeesus Kristus, ihmeellinen Pelastaja, Immanuel, Jumala meidän kanssamme, tuli lihan ruumiiseen. Hän tuli taivaasta, syntyi neitsyt Marian kautta. Näin Hän syntyi lihan ruumiiseen yhdeksi meistä, että Hän voisi sovittaa ihmiskunnan synnit lihan ruumiissa. Jeesus Kristus aloitti varsinaisen elämäntarkoituksensa, tehtävänsä, Johanneksen kasteesta. Tämä Johannes oli enemmän kuin profeetta. Hän oli vanhan liiton kirjoituksissa ennustettu Elia ja ”huutavan ääni erämaassa”. Hän alkoi valmistaa Israelin kansaa vastaanottamaan Messiaan, joka oli Jeesus nasaretilainen, neitsyt Marian kautta ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika ja Jumala, koska Hän oli Jumala meidän kanssamme, Immanuel. Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen Kristuksen. Siitä alkoi Jeesuksen lopullinen, varsinainen, palvelutehtävä, miksi Hän oli tullut tänne maailmaan. Kun Hänet oli kastettu, Hän sai myös Pyhän Hengen kasteen. Pyhä Henki tuli Hänen päällensä voimana, kyyhkysen muodossa. Sen jälkeen Jeesus alkoi valita itselleen opetuslapsia. Hän valitsi 12 apostolia ja paljon muita seuraajia. Jeesus keräsi ympärilleen ihmisiä; niitä jotka kuuntelivat Häntä ja ottivat vastaan pyhän sanoman. Ensimmäiset opetuslapset ymmärsivätkin välittömästi Jeesuksen tykö tullessaan, että tämä on nyt Vanhan liiton Kirjoituksissa luvattu Messias, meidän pelastajamme, josta muun muassa Jesaja 53. luvun lopussa sanotaan, että ”rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi”. He ymmärsivät, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika. Ja sitä heille ei ilmoittanut heidän oma älynsä ja ymmärryksensä, vaan Isä, joka on taivaassa, ja he ymmärsivät, kuka Jeesus on. Ja tälle ymmärtämisen perustalle Jeesus sitten alkoi rakentaa uuden liiton seurakuntaa.
Jeesus on Jumala ilmestyneenä ihmiseksi, Jumalan Poika siinä merkityksessä, että Hän oli jo taivaassa Jumalan Sanana. Kun ”Jumala sanoi”, tämä Sana oli ja on Jeesus. ”Nimi, jolla Häntä kutsutaan on Jumalan Sana.” Ilm. 19:13. ”Alussa oli sana, Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.” Joh. 1:1. Ja sitten asia jatkuu jakeessa 14: ”Sana (eli siis Jumala) tuli lihaksi, ja asui meidän keskellämme ja me katselimme Hänen kirkkauttansa, sen kaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä.” Tämä Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Jeesus antoi opetuslapsilleen suuret lupaukset, kuinka Hän ristinkuoleman jälkeen nousee ylös kuolleista, ja Hän nousee ylös taivaaseen ja lähettää toisen puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti. Hän antoi lupauksen, että tämä Pyhä Henki ”muistuttaa teitä kaikesta, mitä minä olen teille opettanut.” Ja niin sitten myös tapahtui. Jeesus kuoli ristillä, suurten kärsimysten keskellä, sijaisuhrina, että Hän sovitti minun suuret syntini, ja sinun suuret syntisi. Hän sovitti meidät siellä, kun Jumala oli Kristuksessa ristillä ja ”sovitti maailman itsensä kanssa.” Jeesus nousi ylös kuolleista, meidän vanhurskauttamisemme tähden, että me voimme saada pelastustyönsä vastaan otettuamme, tämän vanhurskauden, oikeamielisyyden, kun Jeesus Kristus täyttää sydämemme. Jeesus täyttää omalla mielenlaadullaan meidän elämämme. Ja jokainen saa uskoon tultuaan ottaa vastaan Pyhän Hengen tulikasteen.

Samalla tavalla kuin Jeesus kastettiin upotuskasteella Jordan-virrassa, tulee Hänen seuraajiensakin ottaa upotuskaste vedessä. Kastetta ennen tulee tehdä parannus synneistä. Turha luullakaan, että voi mennä kasteelle synneissä eläen. ”Kuinka te voisitte paeta tulevaista vihaa.” Johanneskin sanoi, että tulee tehdä parannuksen soveliaita hedelmiä, ”että teidän kääntymyksenne näkyisi”. Näin ihmisistä edelleenkin tulee opetuslapsia kun ottavat vastaan rakkaan Vapahtajan, kirkkauden Kuninkaan, Herran Jeesuksen Kristuksen. Hän tulee meille pelastajaksi. Kun hylkäämme syntielämämme. Saamme Jeesukselta Kristukselta voiman ja oikeuden tulla Jumalan lapsiksi. Joh. 1:12.
Ollessaan opetuslastensa kanssa Öljymäellä juuri ennen taivaaseen astumistaan, Hän antoi lähetyskäskynsä:
”Menkää kaikkeen maailmaan, saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” Mark. 16:15,16.
Sitten Hän sanoi, että – huomatkaa – mutta älkää lähtekö ennen – siis älkää lähtekö toteuttamaan lähetyskäskyä, ennen kuin teidän päällenne puetaan voima korkeudesta, ennen kuin tämä minun lupaamani Pyhän Hengen tulikaste tulee teidän päällenne. Apt. 1:4. /
Ja sitten tulemme siihen historian vaiheeseen, kun tämä toteutui: Opetuslapset olivat koolla yläsalissa Jeesuksen taivaaseen menemisen jälkeen. Sitten tuli helluntaipäivä, jolloin he olivat kaikki yhdessä koolla, ja tuli tämä kuuluisa ”humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää ja täytti koko sen huoneen, jossa he istuivat ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi.” Apt. 2:1-6. Siellä oli yli sata Jeesuksen opetuslasta koolla. Apt. 1:15. He kaikki tulivat täytetyiksi Pyhällä Hengellä ja tulella ja saivat tulikasteen. Mikä siunattu Hengen tuulen ääni sieltä kuuluikaan. Ja välittömästi he alkoivat julistaa Jeesusta Kristusta niin kuin lähetyskäsky opettaa.

Sitten menemme Apostolien tekojen toiseen lukuun jakeeseen 37. Pietari alkoi saarnata uskosta osattomille ihmisille. Puhetta kuullessaan he saivat piston sydämeensä. He tunsivat, miten Jumalan Sanan terävä miekka tunki heidän lävitseen. Sen vaikuttamana he ymmärsivät, ettei heidän suhteensa Jumalaan ole oikea. He halusivat korjata välinsä Jumalan kanssa, ja kysyivät: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tehdä?” Pietari vastasi, jae 38: ”Kääntykää, ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen.” Tämä oli selkeä sana: kääntykää, tehkää parannus, ottakaa vastaan ylösnoussut Jeesus elämänne Herraksi ja Pelastajaksi. Ja kuulijat tekivät niin, juuri niin kuin lähetyskäskyssä oli opetettu, että joka uskoo ja kastetaan. Pietari antoi siis ohjeen lähetyskäskyn mukaisesti uskosta osattomille kuulijoille, jotka ottivat vastaan Jeesuksen. Sitten Apt. 2:41 toteaa: ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.”
Samana helluntaipäivänä, kun siis ensimmäisen kerran maailman historiassa julistettiin pelastussanomaa ristintyöstä, ylösnousemuksesta ja Pyhän Hengen kasteesta, tuli pelastettujen joukkoon noin 3000 ihmistä. Kertomus opettaa, miten kokonaisesti ihmiset tahtoivat ottaa vastaan Jeesuksen. Ja jokainen, joka otti Hänet vastaan, kastettiin Jeesuksen nimeen. Sama Jumalan sana on edelleen voimassa. Kaikkien ihmisten kaikkialla tulee tehdä parannus suhteessa Jeesukseen ja ristin työhön. Ja sitten kun on tehnyt tämän selkeän ratkaisun, ottanut vastaan Pelastajan, sitten tänne seurakunnan yhteyteen ja täällä uusi uskoon tullut kastetaan upotuskasteella vedessä Jeesuksen Kristuksen nimeen, niin kuin alussa tapahtui.

Millä tavalla tullaan sisälle uskovien yhteyteen?
Uskovien raamatullisessa yhteydessä ei ole yhtäkään kastamatonta. Raamattu ei opeta, että joku kastamaton kuuluisi uskovien yhteyteen Raamatullisessa mielessä. Ja sitten tullaan tähän, mikä on tavallaan tämä alkusanojen merkitys, että millä perusteella meidän opetuksiamme nykyaikana arvioidaan. Apt. 2:42 sanoo: He pysyivät apostolien opetuksessa,”. Siis ketkä he. Tämä on yhteydessä Apt. 2:38: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Ja jae 41 toteaa, että kuulijat tekivät parannuksen ja heidät kastettiin. Sillä tavalla uskoon tulleet ihmiset pysyivät apostolien opetuksessa heti alkuaskeleista lähtien. Ja apostolit alkoivat välittömästi opettaa uusia uskoon tulleita kaikkeen siihen, mitä Jeesus oli heille opettanut sen 3,5 vuoden aikana, kun Hän kulki täällä ennen ristinkuolemaansa. Jeesus oli opettanut heille vanhan liiton kirjoitusten täyttymystä, kaikkea sitä, miten nyt olemme tulleet viimeiseen aikakauteen, joka on Pyhän Hengen aikakausi, Pojan aikakausi, jolloin Jeesus opettaa meille kaiken, mitä meidän tulee pitää. Lähetyskäskyssään Hän sanoi, että ”opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.” Ja uudet uskoon tulleet pysyivät apostolien opetuksessa. Opetus oli silloin ja on edelleen edelleen sama, jossa meidän tulee pysyä aina Jeesuksen takaisin tulemiseen asti. Ja mitä se pitää sisällään? Apostolien opetus tässä tarkoittaa juuri sitä, että uskossa oleville ihmisille annettiin Jeesuksen Kristuksen antamat opetukset. Tästä syntyivät myös uuden liiton Kirjoitukset, Uusi testamentti. Uusi Testamentti on siis apostolien opetukset, joissa meidän tulee pysyä. Jeesus Kristus opetti tämän ja Pyhä Henki muistutti vähitellen kaikista asioista, myös Paavalin kautta, jonka 13 opetuskirjettä opettaa meille Jumalan tahdon tietä. Raamatun opetuksissa pysyminen on siis apostolien opetuksissa pysymistä. Katsotaan lisää jakeesta 42 ”he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä.” Mihin tämä keskinäinen yhteys asetetaan. Se kuuluu näiden edellä annettujen opetusten yhteyteen. Haluan opettaa tätä niin kauan, että koko Suomi ymmärtää tämän. Keskinäisessä yhteydessä, seurakuntayhteydessä, luetaan oleviksi jokainen sellainen ihminen, joka on tullut uskoon, ottanut vastaan Jumalan Sanan, ottanut vastaan ylösnousseen Jeesuksen ja tehnyt parannuksen synneistään sekä ottanut upotuskasteen vedessä Jeesuksen nimeen. Sellainen kuuluu Raamatun tarkoittamaan keskinäiseen yhteyteen, seurakuntayhteyteen, jossa edelleen täälläkin pysymme apostolien opetuksessa.
Apostolien opetuksessa pysyminen oli siis todellisesti Jeesuksen opetuksissa pysymistä; ja siinä pysyvien kanssa he olivat keskinäisessä yhteydessä. Ulkopuolisia ei luettu tähän yhteyteen. Tämä on selvää apostolista oppia ja meidän tulee edelleen tähän samaan ohjata kaikkia. Myös leivän murtamisessa he pysyivät vain kasteella käyneiden kanssa. Siihen ehtoollisyhteyteen ei edelleenkään voida ottaa kastamattomia, jotka vielä ovat ulkopuolella apostolien opetuksesta. Tämä on siis se ensimmäinen asia.

Luetaan Hebr. kirjeen neljännestä luvusta erittäin tärkeä opetus tähän yhteyteen. Vanha tuttu jae Hebr. 4:12 ”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.”
Jumalan Sana, Raamatussa olevat apostolien opetukset sekä myös Vanhan Liiton Kirjoitukset täyttyneinä uuden liiton kirkkaassa valossa, se kaikki on Jumalan elävää ja pysyvää, voimallista, sanaa, jota me julistamme ihmisille. Se on usein myös terävää sanaa. Niin kuin tänäänkin taas kaikki saavat huomata: Sana on kuin kaksiteräinen miekka. Ja mihin osaan ihmistä se tunkee. Se tunkee läpi, tässä sanotaan – kunnes se erottaa sielun ja hengen. Se menee ihmisen sisimpään ja saa siellä aikaan, että sieltä virheellinen sielullisuus leikataan kuin terävällä kirurgin veitsellä irti ja heitetään yli laidan. Sitten sisimmästä tulee esiin hengellinen uusi luomus, uusi ihminen, uudestisyntynyt Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. Uusi sisäinen ihminen saa kasvutilaa, kun tämä Jumalan sanan miekka erottaa sieltä kaiken väärän ja huonon pois. Siitä sanotaan Hebrealaiskirjeessä, 10. luvussa, että Jeesuksen veri vihmoo puhtaaksi meidän sydämemme pahasta omastatunnosta. Meidän omatuntomme puhdistetaan Jumalan sanan kautta niin, että me osaamme erottaa, mikä on hyvää ja mikä on oikeaa, ja myös ottaa siitä pois sen, mikä ei ole hyvää ja oikein. Näin Jumalan sana tuomitsee meidän sydämemme ajatukset ja aikeet, eli sana saa juurtua sydämiimme, sisäiseen elämäämme, omaantuntoomme, niin että me olemme Jumalan sanan läpi tunkemia. Psalmissa sanottiin, että ”kätken sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan”. Jumalan sana vaikuttaa, että synti tulee meille inhottavaksi, se vaivaa meitä ja rasittaa meitä, jos meinaamme kulkea synnin tielle. Tässä on sellainen sana, että tuomitsee sydämen ajatukset. Tuomitsee. Tässä on kreikan kielen sana kritikos, tuomitsee eli kritisoi sydämen ajatukset ja aikeet. Jumalan sana, Raamattu, eli apostolien opetukset ovat siis ainoa kritisoija, jolla meidän puheitamme ja opetuksiamme tänäkin aikana tulee arvioida. Kaikkea opetusta tulee verrata apostoliseen uskoon ja heidän käytäntöönsä. Ei olisi oikein, jos tämänkin päivän opetusta verrattaisiin esim. ajatuksella, että se ei ole sama kuin Luther opetti. Ei varmaan olekaan. Takaan ja alleviivaan, että en opeta luterilaisen tunnustuksen mukaan, koska opetan Raamatun ja apostolisen uskon mukaisesti sitä, mitä apostolit ja ensimmäinen kristinuskon muoto opetti käytännöllään ja sanoillaan Uudessa Testamentissa. Se on se apostolien opetus, jossa meidän tulee pysyä loppuun asti. Ja sillä ainoalla voidaan siis erotella onko opetus oikeaa tai ei.
Meidän opetuksiamme voi siis verrata vain Raamatun opetuksiin. Ei missään tapauksessa edes menneiden vuosisatojen hyviinkään opetuksiin. Jos joku on silloin opettanut hyvin ja oikein samaa, mitä me nyt opetamme, niin emme tahdo sillä pönkittää omaa opetustamme. Ei näin, vaan aina pyrimme siihen, että koska Raamattu opettaa näin, niin ainoastaan se kelpaa tukemaan opetustamme.
Tahdomme osoittaa ihmisille tien Raamatun opetuksiin, apostolien ja profeettain perustukselle, sisälle Raamatun opetuksiin, joka siis saa kritisoida ja arvostella, arvioida, meidän opetuksiamme. Tähän ei tee poikkeusta, vaikka joku hyväkin opettaja, esimerkiksi meidän aikamme eräs suuri Jumalan profeetta, jota olen arvostanut syvästi, David Wilkerson. Hänen opetuksensa ovat kirkkaita ja selkeitä opetuksia. Mutta meidän ei tule mennä siltikään vertaamaan opetuksiamme siihen, että David Wilkersonkin opetti näin. Silloin ollaan mukana aina jossain muussa kuin apostolien opetuksessa. Vaikka hän opettikin oikein, hänen opetuksensa eivät ohjaa meitä hänen opetuksiinsa, vaan alkulähteille, apostoliseen aikaan. Sinne meidän tulee mennä eikä – oi, toivottavasti jokainen ymmärtää, että en missään tapauksessa sano mitään pahaa David Wilkersonista. Hänen opetuksensa ovat hyviä, niin kuin monien muidenkin Pyhässä Hengessä Jumalan Sanaa julistavien opettajien sanat ovat hyviä ja oikeita. Mutta me emme ota vastaan heidän opetuksiaan elämämme perustukseksi, vaan otamme niistä suunnan sinne, minne ne osoittavat. Samoin tämä, mitä tänään tässä puhumme ja luemme raamatunkohtia, tämä osoittakoon meille kaikille, että ei tule pysyä Weijo Lindroosin opetuksissa, vaan mennä sinne, mihin Weijo Lindroosin opetukset näyttävät suuntaa, sinne kristinuskon ensimmäisiin asioihin, jolloin kristinusko oli valmis, noin vuonna 100 jKr. Sinne näytän suuntaa.
Raamatun opetukset kehittyivät siis valmiiksi vuoteen 100 jKr. mennessä. Se on se kristinuskon muoto, johon haluan ohjata kaikki uskovat. Siihen ei kukaan ole saanut oikeutta tehdä muutoksia.
Mennään sitten eteenpäin, Hebr. 13:7-8 ”Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa. Pankaa merkille, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoaan. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.” Tässäkin 7. jakeessa hebrealaiskirjeen kirjoittaja Pyhässä Hengessä osoittaa meille tietä sinne ensimmäisten kristittyjen johtajuuteen, heidän opetuksiinsa. Hebrealaiskirje kirjoitettiin ensimmäisille kristityille opetukseksi ja siinä, ”muistakaa johtajianne”, keitä johtajia, niitä jotka silloin opettivat Jumalan Sanaa. Tämän ajan seurakuntien johtajien ja sanan opettajien tehtävä on ohjata, opettaa ja opastaa kaikki uskovat sinne alkuseurakunnan opettajien opetusten pariin. Silloin olemme oikealla tiellä.

Tällä tiellä ainoastaan on mahdollista raamatullinen kristittyjen yhteys, jossa me voimme pysyä keskinäisessä yhteydessä. – Ei yli sen, mikä on kirjoitettu. Kaikki Raamatulle vieras opetus rikkoo raamatullista uskovien yhteyttä. Jos joku sanoo, minä hyväksyn luterilaisuuden – ok – silloin ollaan jo sivussa. Apostolinen usko ei ollut luterilaisuutta eikä myöskään mitään muuta ”laisuutta”. Ei ollut mitään sellaisia uskonsuuntia, joita nykyään on. Meidän tulee olla samassa uskossa, samassa systeemissä, kuulua samaan seurakuntaan ensimmäisten uskovien kanssa ja toimia samalla tavalla, samojen opetusten suuntaviivoissa. Ainoastaan sillä tiellä on raamatullinen, Jumalan tahdon mukainen uskovien yhteys. Jae 8: ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.” ja tämä jatkuu: ”Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien viedä itseänne harhaan.” Jae 9 sanoo siis, että vieraat opit vievät harhaan. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Hän on myös opetuksiensa suhteen sama. Hän on sama kaikkineen, mitä Hän on aina ollut, mitä Hän on tehnyt, mitä Hän on opettanut, mitä Hän on nyt, mitä Hän on tulevaisuudessa. Me olemme ottaneet vastaan Jeesuksen kaikkineen, ja Hän on sama aina. Hänen opetuksensa, jotka ovat Raamatussa, eivät koskaan muutu. Maailma katoaa, mutta Jumalan sana pysyy ikuisesti. Jeesus sanoi, että ”minun sanani eivät koskaan katoa”. Matt. 24:35.
Jeesus Kristus on siis sama, ja kun tuo totuus laitetaan siihen yhteyteen, että ”älkää antako kaikenlaisten vieraiden oppien viedä itseänne harhaan”, niin siitä apostolisesta poikkeavat opetukset ovat juuri harhaan menemistä. Sen tähden näitä raamattupiirejä pidetään, että me pysymme siinä, mikä on alussa ollut. Luetaan vielä viimeiseksi kohdaksi tämä 1. Joh. 2:24 tuttu jae: ”Pysyköön teissä se, minkä olette kuulleet alusta asti.” Kenessä teissä? – Niissä, jotka ovat tulleet uskoon ja käyneet kasteella, tehneet parannuksen ja pysyvät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä näissä pysyvien kanssa. – Pysyköön meissä se, minkä olemme kuulleet alusta asti. Halleluja! Kristinuskon alusta asti annetut opetukset, systeemit, nämä kaikki kuuluvat meille. Ja sitten jae 24 jatkuu: ”Jos teissä pysyy se, minkä olette kuulleet alusta asti, tekin pysytte Pojassa ja Isässä.” Halleluja! Jae 25 ”Ja tämä on se lupaus, jonka hän on meille antanut: iankaikkinen elämä.” Tällä tiellä, näissä opetuksissa, näissä suuntaviivoissa, meillä on lupaus, että meillä on iankaikkinen elämä. Me pääsemme perille. Jumala on luonut meille uuden taivaan ja uuden maan, joissa vanhurskaus asuu ja sinne me pääsemme, kun pysymme tämän elämän ajan Jumalan Sanan tiellä, joka johtaa meidät kotiin taivaan kirkkauteen. Tämä on meidän kotitiemme.

Suuntaviitat: pysykää siinä, mikä alussa on ollut.
Ja vielä tulee pieni ajatus, joka vaivaa tuolla mielen taustalla, että ei tule tosiaan asettaa meidän opetuksiamme mihinkään alkuajankaan kirkkoisien opetuksiin, arvioida niitä niiden kirkkoisien kirjoitusten pohjalta, että se ja se kirkkoisä opetti tästä asiasta jopa samalla tavalla kuin minä. Siitä huolimatta, vaikka olisi samalla tavallakin opettanut, me hylkäämme kirkkoisien opetukset totaalisesti kokonaan ja menemme vain Raamatun opetuksiin. Ja kun me luemme opetuksia joistain muista hengellisistä kirjoista, opetuskirjoituksista, meidän tulee aina ensin ottaa selvää mahdollisuuksien mukaan, onko tämän opetuksen kirjoittaja itse apostolisessa uskossa. Pysyikö hän apostolien opetuksessa, oliko hän itse tullut uskoon, käynyt kasteella, tehnyt parannuksen ja pysyikö hän seurakuntayhteydessä tällä periaatteella, yhteyden periaatteella. Jos kirjoittaja ei ole mukana näissä, eikä ole Pyhällä Hengellä täyttynyt, kannattaa sellaisten opetukset välittömästi hylätä. Tämän periaatteen mukaan me kaivaudumme koko 2000 vuoden kristikunnan historian läpi ja jatkamme siitä , mihin apostolit jäivät. Emme aloita mitään uutta toimintaa, vaan aloitamme sen toiminnan, mikä apostolisen aikana oli kaikkialla vallalla. Se on meidän toimintamallimme ja opetuksemme malli.

Aamen.