Opetusten arviointiperusteet

Weijo Lindroosin puhe opetusten arviointiperusteista,
Turussa 30.9.2017.

Äänitiedostolta kirjoitettu 6.10.2017.
Tarkistanut ja hyväksynyt puhuja Weijo Lindroos

OPETUSTEN ARVIOINTIPERUSTEET
30.9.2017 by

Joskus puheitamme ja opetuksiamme arvioidaan väärillä perusteilla.
Tänään katsomme, mitkä ovat oikeat arvioinnin perusteet, joilla siis tulee arvioida opetuksia täällä meidänkin piirissämme. Kristikunnan ensimmäiset asiat JA kristikunnan alkuasetelman löydämme Apostolien tekojen toisesta luvusta. Siinä kerrotaan, miten Jeesus Kristus, ihmeellinen Pelastaja, Immanuel, Jumala meidän kanssamme, tuli lihan ruumiiseen. Hän tuli taivaasta, syntyi neitsyt Marian kautta. Näin Hän syntyi lihan ruumiiseen yhdeksi meistä, että Hän voisi sovittaa ihmiskunnan synnit lihan ruumiissa. Jeesus Kristus aloitti varsinaisen elämäntarkoituksensa, tehtävänsä, Johanneksen kasteesta. Tämä Johannes oli enemmän kuin profeetta. Hän oli vanhan liiton kirjoituksissa ennustettu Elia ja ”huutavan ääni erämaassa”. Hän alkoi valmistaa Israelin kansaa vastaanottamaan Messiaan, joka oli Jeesus nasaretilainen, neitsyt Marian kautta ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika ja Jumala, koska Hän oli Jumala meidän kanssamme, Immanuel. Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen Kristuksen. Siitä alkoi Jeesuksen lopullinen, varsinainen, palvelutehtävä, miksi Hän oli tullut tänne maailmaan. Kun Hänet oli kastettu, Hän sai myös Pyhän Hengen kasteen. Pyhä Henki tuli Hänen päällensä voimana, kyyhkysen muodossa. Sen jälkeen Jeesus alkoi valita itselleen opetuslapsia. Hän valitsi 12 apostolia ja paljon muita seuraajia. Jeesus keräsi ympärilleen ihmisiä; niitä jotka kuuntelivat Häntä ja ottivat vastaan pyhän sanoman. Ensimmäiset opetuslapset ymmärsivätkin välittömästi Jeesuksen tykö tullessaan, että tämä on nyt Vanhan liiton Kirjoituksissa luvattu Messias, meidän pelastajamme, josta muun muassa Jesaja 53. luvun lopussa sanotaan, että ”rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi”. He ymmärsivät, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika. Ja sitä heille ei ilmoittanut heidän oma älynsä ja ymmärryksensä, vaan Isä, joka on taivaassa, ja he ymmärsivät, kuka Jeesus on. Ja tälle ymmärtämisen perustalle Jeesus sitten alkoi rakentaa uuden liiton seurakuntaa.
Jeesus on Jumala ilmestyneenä ihmiseksi, Jumalan Poika siinä merkityksessä, että Hän oli jo taivaassa Jumalan Sanana. Kun ”Jumala sanoi”, tämä Sana oli ja on Jeesus. ”Nimi, jolla Häntä kutsutaan on Jumalan Sana.” Ilm. 19:13. ”Alussa oli sana, Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.” Joh. 1:1. Ja sitten asia jatkuu jakeessa 14: ”Sana (eli siis Jumala) tuli lihaksi, ja asui meidän keskellämme ja me katselimme Hänen kirkkauttansa, sen kaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä.” Tämä Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Jeesus antoi opetuslapsilleen suuret lupaukset, kuinka Hän ristinkuoleman jälkeen nousee ylös kuolleista, ja Hän nousee ylös taivaaseen ja lähettää toisen puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti. Hän antoi lupauksen, että tämä Pyhä Henki ”muistuttaa teitä kaikesta, mitä minä olen teille opettanut.” Ja niin sitten myös tapahtui. Jeesus kuoli ristillä, suurten kärsimysten keskellä, sijaisuhrina, että Hän sovitti minun suuret syntini, ja sinun suuret syntisi. Hän sovitti meidät siellä, kun Jumala oli Kristuksessa ristillä ja ”sovitti maailman itsensä kanssa.” Jeesus nousi ylös kuolleista, meidän vanhurskauttamisemme tähden, että me voimme saada pelastustyönsä vastaan otettuamme, tämän vanhurskauden, oikeamielisyyden, kun Jeesus Kristus täyttää sydämemme. Jeesus täyttää omalla mielenlaadullaan meidän elämämme. Ja jokainen saa uskoon tultuaan ottaa vastaan Pyhän Hengen tulikasteen.

Samalla tavalla kuin Jeesus kastettiin upotuskasteella Jordan-virrassa, tulee Hänen seuraajiensakin ottaa upotuskaste vedessä. Kastetta ennen tulee tehdä parannus synneistä. Turha luullakaan, että voi mennä kasteelle synneissä eläen. ”Kuinka te voisitte paeta tulevaista vihaa.” Johanneskin sanoi, että tulee tehdä parannuksen soveliaita hedelmiä, ”että teidän kääntymyksenne näkyisi”. Näin ihmisistä edelleenkin tulee opetuslapsia kun ottavat vastaan rakkaan Vapahtajan, kirkkauden Kuninkaan, Herran Jeesuksen Kristuksen. Hän tulee meille pelastajaksi. Kun hylkäämme syntielämämme. Saamme Jeesukselta Kristukselta voiman ja oikeuden tulla Jumalan lapsiksi. Joh. 1:12.
Ollessaan opetuslastensa kanssa Öljymäellä juuri ennen taivaaseen astumistaan, Hän antoi lähetyskäskynsä:
”Menkää kaikkeen maailmaan, saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” Mark. 16:15,16.
Sitten Hän sanoi, että – huomatkaa – mutta älkää lähtekö ennen – siis älkää lähtekö toteuttamaan lähetyskäskyä, ennen kuin teidän päällenne puetaan voima korkeudesta, ennen kuin tämä minun lupaamani Pyhän Hengen tulikaste tulee teidän päällenne. Apt. 1:4. /
Ja sitten tulemme siihen historian vaiheeseen, kun tämä toteutui: Opetuslapset olivat koolla yläsalissa Jeesuksen taivaaseen menemisen jälkeen. Sitten tuli helluntaipäivä, jolloin he olivat kaikki yhdessä koolla, ja tuli tämä kuuluisa ”humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää ja täytti koko sen huoneen, jossa he istuivat ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi.” Apt. 2:1-6. Siellä oli yli sata Jeesuksen opetuslasta koolla. Apt. 1:15. He kaikki tulivat täytetyiksi Pyhällä Hengellä ja tulella ja saivat tulikasteen. Mikä siunattu Hengen tuulen ääni sieltä kuuluikaan. Ja välittömästi he alkoivat julistaa Jeesusta Kristusta niin kuin lähetyskäsky opettaa.

Sitten menemme Apostolien tekojen toiseen lukuun jakeeseen 37. Pietari alkoi saarnata uskosta osattomille ihmisille. Puhetta kuullessaan he saivat piston sydämeensä. He tunsivat, miten Jumalan Sanan terävä miekka tunki heidän lävitseen. Sen vaikuttamana he ymmärsivät, ettei heidän suhteensa Jumalaan ole oikea. He halusivat korjata välinsä Jumalan kanssa, ja kysyivät: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tehdä?” Pietari vastasi, jae 38: ”Kääntykää, ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen.” Tämä oli selkeä sana: kääntykää, tehkää parannus, ottakaa vastaan ylösnoussut Jeesus elämänne Herraksi ja Pelastajaksi. Ja kuulijat tekivät niin, juuri niin kuin lähetyskäskyssä oli opetettu, että joka uskoo ja kastetaan. Pietari antoi siis ohjeen lähetyskäskyn mukaisesti uskosta osattomille kuulijoille, jotka ottivat vastaan Jeesuksen. Sitten Apt. 2:41 toteaa: ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.”
Samana helluntaipäivänä, kun siis ensimmäisen kerran maailman historiassa julistettiin pelastussanomaa ristintyöstä, ylösnousemuksesta ja Pyhän Hengen kasteesta, tuli pelastettujen joukkoon noin 3000 ihmistä. Kertomus opettaa, miten kokonaisesti ihmiset tahtoivat ottaa vastaan Jeesuksen. Ja jokainen, joka otti Hänet vastaan, kastettiin Jeesuksen nimeen. Sama Jumalan sana on edelleen voimassa. Kaikkien ihmisten kaikkialla tulee tehdä parannus suhteessa Jeesukseen ja ristin työhön. Ja sitten kun on tehnyt tämän selkeän ratkaisun, ottanut vastaan Pelastajan, sitten tänne seurakunnan yhteyteen ja täällä uusi uskoon tullut kastetaan upotuskasteella vedessä Jeesuksen Kristuksen nimeen, niin kuin alussa tapahtui.

Millä tavalla tullaan sisälle uskovien yhteyteen?
Uskovien raamatullisessa yhteydessä ei ole yhtäkään kastamatonta. Raamattu ei opeta, että joku kastamaton kuuluisi uskovien yhteyteen Raamatullisessa mielessä. Ja sitten tullaan tähän, mikä on tavallaan tämä alkusanojen merkitys, että millä perusteella meidän opetuksiamme nykyaikana arvioidaan. Apt. 2:42 sanoo: He pysyivät apostolien opetuksessa,”. Siis ketkä he. Tämä on yhteydessä Apt. 2:38: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Ja jae 41 toteaa, että kuulijat tekivät parannuksen ja heidät kastettiin. Sillä tavalla uskoon tulleet ihmiset pysyivät apostolien opetuksessa heti alkuaskeleista lähtien. Ja apostolit alkoivat välittömästi opettaa uusia uskoon tulleita kaikkeen siihen, mitä Jeesus oli heille opettanut sen 3,5 vuoden aikana, kun Hän kulki täällä ennen ristinkuolemaansa. Jeesus oli opettanut heille vanhan liiton kirjoitusten täyttymystä, kaikkea sitä, miten nyt olemme tulleet viimeiseen aikakauteen, joka on Pyhän Hengen aikakausi, Pojan aikakausi, jolloin Jeesus opettaa meille kaiken, mitä meidän tulee pitää. Lähetyskäskyssään Hän sanoi, että ”opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.” Ja uudet uskoon tulleet pysyivät apostolien opetuksessa. Opetus oli silloin ja on edelleen edelleen sama, jossa meidän tulee pysyä aina Jeesuksen takaisin tulemiseen asti. Ja mitä se pitää sisällään? Apostolien opetus tässä tarkoittaa juuri sitä, että uskossa oleville ihmisille annettiin Jeesuksen Kristuksen antamat opetukset. Tästä syntyivät myös uuden liiton Kirjoitukset, Uusi testamentti. Uusi Testamentti on siis apostolien opetukset, joissa meidän tulee pysyä. Jeesus Kristus opetti tämän ja Pyhä Henki muistutti vähitellen kaikista asioista, myös Paavalin kautta, jonka 13 opetuskirjettä opettaa meille Jumalan tahdon tietä. Raamatun opetuksissa pysyminen on siis apostolien opetuksissa pysymistä. Katsotaan lisää jakeesta 42 ”he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä.” Mihin tämä keskinäinen yhteys asetetaan. Se kuuluu näiden edellä annettujen opetusten yhteyteen. Haluan opettaa tätä niin kauan, että koko Suomi ymmärtää tämän. Keskinäisessä yhteydessä, seurakuntayhteydessä, luetaan oleviksi jokainen sellainen ihminen, joka on tullut uskoon, ottanut vastaan Jumalan Sanan, ottanut vastaan ylösnousseen Jeesuksen ja tehnyt parannuksen synneistään sekä ottanut upotuskasteen vedessä Jeesuksen nimeen. Sellainen kuuluu Raamatun tarkoittamaan keskinäiseen yhteyteen, seurakuntayhteyteen, jossa edelleen täälläkin pysymme apostolien opetuksessa.
Apostolien opetuksessa pysyminen oli siis todellisesti Jeesuksen opetuksissa pysymistä; ja siinä pysyvien kanssa he olivat keskinäisessä yhteydessä. Ulkopuolisia ei luettu tähän yhteyteen. Tämä on selvää apostolista oppia ja meidän tulee edelleen tähän samaan ohjata kaikkia. Myös leivän murtamisessa he pysyivät vain kasteella käyneiden kanssa. Siihen ehtoollisyhteyteen ei edelleenkään voida ottaa kastamattomia, jotka vielä ovat ulkopuolella apostolien opetuksesta. Tämä on siis se ensimmäinen asia.

Luetaan Hebr. kirjeen neljännestä luvusta erittäin tärkeä opetus tähän yhteyteen. Vanha tuttu jae Hebr. 4:12 ”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.”
Jumalan Sana, Raamatussa olevat apostolien opetukset sekä myös Vanhan Liiton Kirjoitukset täyttyneinä uuden liiton kirkkaassa valossa, se kaikki on Jumalan elävää ja pysyvää, voimallista, sanaa, jota me julistamme ihmisille. Se on usein myös terävää sanaa. Niin kuin tänäänkin taas kaikki saavat huomata: Sana on kuin kaksiteräinen miekka. Ja mihin osaan ihmistä se tunkee. Se tunkee läpi, tässä sanotaan – kunnes se erottaa sielun ja hengen. Se menee ihmisen sisimpään ja saa siellä aikaan, että sieltä virheellinen sielullisuus leikataan kuin terävällä kirurgin veitsellä irti ja heitetään yli laidan. Sitten sisimmästä tulee esiin hengellinen uusi luomus, uusi ihminen, uudestisyntynyt Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. Uusi sisäinen ihminen saa kasvutilaa, kun tämä Jumalan sanan miekka erottaa sieltä kaiken väärän ja huonon pois. Siitä sanotaan Hebrealaiskirjeessä, 10. luvussa, että Jeesuksen veri vihmoo puhtaaksi meidän sydämemme pahasta omastatunnosta. Meidän omatuntomme puhdistetaan Jumalan sanan kautta niin, että me osaamme erottaa, mikä on hyvää ja mikä on oikeaa, ja myös ottaa siitä pois sen, mikä ei ole hyvää ja oikein. Näin Jumalan sana tuomitsee meidän sydämemme ajatukset ja aikeet, eli sana saa juurtua sydämiimme, sisäiseen elämäämme, omaantuntoomme, niin että me olemme Jumalan sanan läpi tunkemia. Psalmissa sanottiin, että ”kätken sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan”. Jumalan sana vaikuttaa, että synti tulee meille inhottavaksi, se vaivaa meitä ja rasittaa meitä, jos meinaamme kulkea synnin tielle. Tässä on sellainen sana, että tuomitsee sydämen ajatukset. Tuomitsee. Tässä on kreikan kielen sana kritikos, tuomitsee eli kritisoi sydämen ajatukset ja aikeet. Jumalan sana, Raamattu, eli apostolien opetukset ovat siis ainoa kritisoija, jolla meidän puheitamme ja opetuksiamme tänäkin aikana tulee arvioida. Kaikkea opetusta tulee verrata apostoliseen uskoon ja heidän käytäntöönsä. Ei olisi oikein, jos tämänkin päivän opetusta verrattaisiin esim. ajatuksella, että se ei ole sama kuin Luther opetti. Ei varmaan olekaan. Takaan ja alleviivaan, että en opeta luterilaisen tunnustuksen mukaan, koska opetan Raamatun ja apostolisen uskon mukaisesti sitä, mitä apostolit ja ensimmäinen kristinuskon muoto opetti käytännöllään ja sanoillaan Uudessa Testamentissa. Se on se apostolien opetus, jossa meidän tulee pysyä loppuun asti. Ja sillä ainoalla voidaan siis erotella onko opetus oikeaa tai ei.
Meidän opetuksiamme voi siis verrata vain Raamatun opetuksiin. Ei missään tapauksessa edes menneiden vuosisatojen hyviinkään opetuksiin. Jos joku on silloin opettanut hyvin ja oikein samaa, mitä me nyt opetamme, niin emme tahdo sillä pönkittää omaa opetustamme. Ei näin, vaan aina pyrimme siihen, että koska Raamattu opettaa näin, niin ainoastaan se kelpaa tukemaan opetustamme.
Tahdomme osoittaa ihmisille tien Raamatun opetuksiin, apostolien ja profeettain perustukselle, sisälle Raamatun opetuksiin, joka siis saa kritisoida ja arvostella, arvioida, meidän opetuksiamme. Tähän ei tee poikkeusta, vaikka joku hyväkin opettaja, esimerkiksi meidän aikamme eräs suuri Jumalan profeetta, jota olen arvostanut syvästi, David Wilkerson. Hänen opetuksensa ovat kirkkaita ja selkeitä opetuksia. Mutta meidän ei tule mennä siltikään vertaamaan opetuksiamme siihen, että David Wilkersonkin opetti näin. Silloin ollaan mukana aina jossain muussa kuin apostolien opetuksessa. Vaikka hän opettikin oikein, hänen opetuksensa eivät ohjaa meitä hänen opetuksiinsa, vaan alkulähteille, apostoliseen aikaan. Sinne meidän tulee mennä eikä – oi, toivottavasti jokainen ymmärtää, että en missään tapauksessa sano mitään pahaa David Wilkersonista. Hänen opetuksensa ovat hyviä, niin kuin monien muidenkin Pyhässä Hengessä Jumalan Sanaa julistavien opettajien sanat ovat hyviä ja oikeita. Mutta me emme ota vastaan heidän opetuksiaan elämämme perustukseksi, vaan otamme niistä suunnan sinne, minne ne osoittavat. Samoin tämä, mitä tänään tässä puhumme ja luemme raamatunkohtia, tämä osoittakoon meille kaikille, että ei tule pysyä Weijo Lindroosin opetuksissa, vaan mennä sinne, mihin Weijo Lindroosin opetukset näyttävät suuntaa, sinne kristinuskon ensimmäisiin asioihin, jolloin kristinusko oli valmis, noin vuonna 100 jKr. Sinne näytän suuntaa.
Raamatun opetukset kehittyivät siis valmiiksi vuoteen 100 jKr. mennessä. Se on se kristinuskon muoto, johon haluan ohjata kaikki uskovat. Siihen ei kukaan ole saanut oikeutta tehdä muutoksia.
Mennään sitten eteenpäin, Hebr. 13:7-8 ”Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa. Pankaa merkille, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoaan. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.” Tässäkin 7. jakeessa hebrealaiskirjeen kirjoittaja Pyhässä Hengessä osoittaa meille tietä sinne ensimmäisten kristittyjen johtajuuteen, heidän opetuksiinsa. Hebrealaiskirje kirjoitettiin ensimmäisille kristityille opetukseksi ja siinä, ”muistakaa johtajianne”, keitä johtajia, niitä jotka silloin opettivat Jumalan Sanaa. Tämän ajan seurakuntien johtajien ja sanan opettajien tehtävä on ohjata, opettaa ja opastaa kaikki uskovat sinne alkuseurakunnan opettajien opetusten pariin. Silloin olemme oikealla tiellä.

Tällä tiellä ainoastaan on mahdollista raamatullinen kristittyjen yhteys, jossa me voimme pysyä keskinäisessä yhteydessä. – Ei yli sen, mikä on kirjoitettu. Kaikki Raamatulle vieras opetus rikkoo raamatullista uskovien yhteyttä. Jos joku sanoo, minä hyväksyn luterilaisuuden – ok – silloin ollaan jo sivussa. Apostolinen usko ei ollut luterilaisuutta eikä myöskään mitään muuta ”laisuutta”. Ei ollut mitään sellaisia uskonsuuntia, joita nykyään on. Meidän tulee olla samassa uskossa, samassa systeemissä, kuulua samaan seurakuntaan ensimmäisten uskovien kanssa ja toimia samalla tavalla, samojen opetusten suuntaviivoissa. Ainoastaan sillä tiellä on raamatullinen, Jumalan tahdon mukainen uskovien yhteys. Jae 8: ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.” ja tämä jatkuu: ”Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien viedä itseänne harhaan.” Jae 9 sanoo siis, että vieraat opit vievät harhaan. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Hän on myös opetuksiensa suhteen sama. Hän on sama kaikkineen, mitä Hän on aina ollut, mitä Hän on tehnyt, mitä Hän on opettanut, mitä Hän on nyt, mitä Hän on tulevaisuudessa. Me olemme ottaneet vastaan Jeesuksen kaikkineen, ja Hän on sama aina. Hänen opetuksensa, jotka ovat Raamatussa, eivät koskaan muutu. Maailma katoaa, mutta Jumalan sana pysyy ikuisesti. Jeesus sanoi, että ”minun sanani eivät koskaan katoa”. Matt. 24:35.
Jeesus Kristus on siis sama, ja kun tuo totuus laitetaan siihen yhteyteen, että ”älkää antako kaikenlaisten vieraiden oppien viedä itseänne harhaan”, niin siitä apostolisesta poikkeavat opetukset ovat juuri harhaan menemistä. Sen tähden näitä raamattupiirejä pidetään, että me pysymme siinä, mikä on alussa ollut. Luetaan vielä viimeiseksi kohdaksi tämä 1. Joh. 2:24 tuttu jae: ”Pysyköön teissä se, minkä olette kuulleet alusta asti.” Kenessä teissä? – Niissä, jotka ovat tulleet uskoon ja käyneet kasteella, tehneet parannuksen ja pysyvät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä näissä pysyvien kanssa. – Pysyköön meissä se, minkä olemme kuulleet alusta asti. Halleluja! Kristinuskon alusta asti annetut opetukset, systeemit, nämä kaikki kuuluvat meille. Ja sitten jae 24 jatkuu: ”Jos teissä pysyy se, minkä olette kuulleet alusta asti, tekin pysytte Pojassa ja Isässä.” Halleluja! Jae 25 ”Ja tämä on se lupaus, jonka hän on meille antanut: iankaikkinen elämä.” Tällä tiellä, näissä opetuksissa, näissä suuntaviivoissa, meillä on lupaus, että meillä on iankaikkinen elämä. Me pääsemme perille. Jumala on luonut meille uuden taivaan ja uuden maan, joissa vanhurskaus asuu ja sinne me pääsemme, kun pysymme tämän elämän ajan Jumalan Sanan tiellä, joka johtaa meidät kotiin taivaan kirkkauteen. Tämä on meidän kotitiemme.

Suuntaviitat: pysykää siinä, mikä alussa on ollut.
Ja vielä tulee pieni ajatus, joka vaivaa tuolla mielen taustalla, että ei tule tosiaan asettaa meidän opetuksiamme mihinkään alkuajankaan kirkkoisien opetuksiin, arvioida niitä niiden kirkkoisien kirjoitusten pohjalta, että se ja se kirkkoisä opetti tästä asiasta jopa samalla tavalla kuin minä. Siitä huolimatta, vaikka olisi samalla tavallakin opettanut, me hylkäämme kirkkoisien opetukset totaalisesti kokonaan ja menemme vain Raamatun opetuksiin. Ja kun me luemme opetuksia joistain muista hengellisistä kirjoista, opetuskirjoituksista, meidän tulee aina ensin ottaa selvää mahdollisuuksien mukaan, onko tämän opetuksen kirjoittaja itse apostolisessa uskossa. Pysyikö hän apostolien opetuksessa, oliko hän itse tullut uskoon, käynyt kasteella, tehnyt parannuksen ja pysyikö hän seurakuntayhteydessä tällä periaatteella, yhteyden periaatteella. Jos kirjoittaja ei ole mukana näissä, eikä ole Pyhällä Hengellä täyttynyt, kannattaa sellaisten opetukset välittömästi hylätä. Tämän periaatteen mukaan me kaivaudumme koko 2000 vuoden kristikunnan historian läpi ja jatkamme siitä , mihin apostolit jäivät. Emme aloita mitään uutta toimintaa, vaan aloitamme sen toiminnan, mikä apostolisen aikana oli kaikkialla vallalla. Se on meidän toimintamallimme ja opetuksemme malli.

Aamen.

 

Lunastuksen hinta

Miksi tarvitsemme lunastusta?

Tunnemme luomiskertomuksen Raamatun alkulehdiltä : ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan.” 1 Moos. 1:1.

Ja Jumala sanoi: ”Kasvakoon maa vihantaa, ruohoja, jotka tekevät siementä, ja hedelmäpuita, jotka lajiensa mukaan kantavat maan päällä hedelmää, jossa niiden siemen on.” Ja tapahtui niin:maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita, jotka lajiensa mukaan kantoivat hedelmää, jossa niiden siemen oli. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.” 1 Moos. 1:11,12.

Ja Jumala sanoi: ”Viliskööt vedet eläviä olentoja, ja lentäkööt linnut maan päällä, taivaanvahvuuden alla.” Ja Jumala loi suuret merieläimet ja kaikkinaiset liikkuvat, vesissä vilisevät elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikkinaiset siivekkäät linnut, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.

Ja Jumala siunasi ne sanoen: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä.” 1 Moos. 1:20-22.

Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kuudes päivä.” 1 Moos. 1:31.

Silloin kaikki oli täydellistä ja hyvää, kun se oli Jumalan kädestä lähtenyttä, ja Jumala katseli kaikkea tyytyväisenä ja nautti näkemästään. Tuolla lammas käy niityllä yhdessä leijonain kanssa ja molemmat syövät ruohoa. Puut notkuivat kaikenlaisia ihania hedelmiä ja pensaat marjoja jotka olivat ravitsevia ja hyviä syödä. Purot ja järvet loistivat kristallinkirkkaina ja vilisivät kaloja ja muita vedeneläviä. Linnut lentelivät ihanasti viserrellen puiden lehvistöissä, nekin kiittäen Jumalaa kaikista antimistaan. Kaikkialla vallitsi täydellinen rauha ja harmonia. Tällaisiin olosuhteisiin Jumala loi ensimmäisen ihmisen, Aadamin. Jumala loi hänet hallitsemaan kaikkea sitä minkä Jumala oli luonut.

”Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt.” 1 Moos. 2:7,8.

Pian Jumala huomasi ettei ihmisen ollut hyvä olla yksinänsä. Niinpä Hän teki hänelle vaimon tämän omasta kylkiluusta. ”Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo.” 1 Moos. 2:21,22.

Aadamilla ja Eevalla oli hyvät oltavat paratiisissa. Ei ollut huolta mistään. Ruokaa oli kaikkialla. Lämpötila oli aina sopiva. Ei ollut vaaraa mistään. He eivät tienneet mitään mistään pahasta.

Vain yhden ehdon Jumala oli heille asettanut:

”Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: ”Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.” 1 Moos. 2:16,17.

Tämän ainoan kiellon Jumala antoi ihmiselle. Mutta saatana tiesi että jos hän tässä saisi ihmisen rikkomaan Jumalan tahtoa vastaan, niin ihminen joutuisi pois paratiisista. Ja niin saatana keksi kavalan juonen, jolla sai ensin Eevan sitten myös Aadamin syömään tuosta kielletystä puusta. Miksi saatana halusi pahaa ihmiselle? Koska saatana vihaa Jumalaa ja myös ihmistä, koska ihminen on Jumalan kuva. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi Hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät.” 1 Moos. 1:27.

Jeesus sanoo Joh. 10:10: ”Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” Varas on saatana. Se ei tahdo mitään hyvää ihmiselle. Se on tosiaan tullut vain varastamaan tappamaan ja tuhoamaan. Se tahtoo varastaa sinulta iankaikkisen elämän Jumalan yhteydessä niin kuin se varasti sen Aadamilta ja Eevalta. Se tahtoo tappaa sinun ruumiisi ennen kuin ehdit ottaa vastaan pelastusta Jeesuksessa. Se tahtoo tuhota sinut saamalla sinut tekemään asioita, jotka saavat sinut sairastumaan ja siten pois päiviltä. Se haluaa, että sinulla on aina sen verran kiire, ettei sinulla vain olisi aikaa eikä kiinnostusta hengellisten asioiden puoleen. Tässä se käyttää monia eri asioita, kuten työ, harrastukset, huvitukset ja jopa uskonnot. Se vihaa Raamattua eikä halua, että sinulla olisi koskaan aikaa tutkia sitä, sillä se tietää, että Raamattua lukemalla moni on löytänyt totuuden elämäänsä.

Saatana oli kerran itse suuri enkeliruhtinas Jumalan taivaassa, ”laajalti suojaavainen kerubi” Lusifer = Valon Kantaja. Mutta se lankesi ylpeyden syntiin oman kauneutensa sokaisemana ja alkoi havitella sitä asemaa, joka Jumalalla oli, ja jopa korkeampaakin.

Tästä Raamattu kertoo mm. näin: ”Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit. Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet; karneolia, topaasia ja jaspista, krysoliittia, onyksia ja berylliä, safiiria, rubiinia ja smaragdia sekä kultaa olivat upotus- ja syvennystyöt sinussa, valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin. Sinä olit kerubi, laajalti suojaavainen, ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle; sinä olit jumal’olento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä. Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys. Suuressa kaupankäynnissäsi tuli sydämesi täyteen väkivaltaa, ja sinä teit syntiä. Niin minä karkoitin sinut häväistynä Jumalan vuorelta ja hävitin sinut, suojaava kerubi, pois säihkyväin kivien keskeltä. Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi. Minä viskasin sinut maahan, annoin sinut alttiiksi kuninkaille, heidän silmänherkukseen.” Hes. 28:13-17.

Näin kävi laajalti suojaavaisen kerubin, Lusiferin siksi, että hän Vihaa Jumalaa ja tietysti myös kaikkea, minkä Jumala on luonut, mm. ihmistä, joka sai elää paratiisin ihanuudessa ja nauttia Jumalan huolenpidosta. Juuri siellä mistä se itse oli tullut karkotetuksi syntiinlankeemuksensa tähden. Eikä se langennut edes yksin vaan sen mukana lankesi kolmasosa taivaan enkeleistä ja ne heitettiin saatanan mukana ulos Taivaasta maanpäälle.

Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa. Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa.” Ilm. 12:7-9.

Niinpä nyt siis saatana keksi kavalan juonen miten saisi ihmisen langetettua pois Jumalan tahdosta. Ja käärmeen muodossa se houkutteli Eevan syömään tuosta kielletystä puusta. Aluksi Eeva esteli ja sanoi että Jumala on kieltänyt syömästä siitä puusta.

Käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: ”Onko Jumala todellakin sanonut: ’Älkää syökö kaikista paratiisin puista’?”

Niin vaimo vastasi käärmeelle: ”Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.’

”Niin käärme sanoi vaimolle: Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.”

Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi.” 1 Moos. 3:1-6.

Näin oli koko ihmiskunnan suurin katastrofi valmis

”Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot. Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan.” 1 Moos. 3:7,8.

Aadamin ja Eevan silmät aukesivat näkemään hyvän ja pahan. Siihen asti he eivät olleet tienneet mitään mistään pahasta, mutta nyt heidän silmänsä avattiin ja he mm. huomasivat olevansa alasti, ja heille tulikin kiire peittelemään häpeillen intiimejä paikkojaan lehvillä. Heille tuli myös tarve piiloutua Jumalalta. He eivät ymmärtäneet että Jumalalta ei kukaan voi piiloutua, et myöskään sinä enkä minä, vaan Hän näkee meidät joka hetki ja tietää kaikki meidän tekomme. Sillä Hän on kaikkitietävä, kaikkivaltias ja kaikkialla läsnäoleva Jumala, joka tiesi, mitä oli tapahtunut. Hän tiesi jo ennen maailman perustamista, että näin tulisi käymään. Ennen kuin Jumala ajoi ihmisen pois paratiisista Hän kuitenkin otti heidät puhutteluunsa:

Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: ”Missä olet?”

Hän vastasi: ”Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sen tähden minä lymysin.”

Ja Hän sanoi: ”Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?”

Mies vastasi: ”Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin.”

Niin Herra Jumala sanoi vaimolle: ”Mitäs olet tehnyt?”

Vaimo vastasi: ”Käärme petti minut, ja minä söin.”

Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ”Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.”

Ja vaimolle Hän sanoi: ”Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva.”

Ja Aadamille hän sanoi: ”Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: ’Älä syö siitä’, niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.” 1 Moos. 3:9-19.

Näin sai saatana petetyksi ihmisen, joka joutui pois paratiisista viljelemään maata ja hankkimaan itse elatuksensa. Mutta Paratiisista karkottaminen ei ollut se suurin menetys. Vaan Jumala oli sanonut että sinä päivänä kun sinä syöt hyvän ja pahan tiedon puusta pitää sinun kuolemalla kuoleman”. Raamattu kuitenkin kertoo meille että he jatkoivat elämäänsä maan päällä ja saivat jälkeläisiä ja lisääntyivät ja täyttivät lopulta maan. Sinä kuten minäkin olemme Aadamin jälkeläisiä. Oliko saatana sittenkin oikeassa kun sanoi ” ette suinkaan kuole vaikka söisittekin siitä puusta”. Ei ollut, vaan he todella kuolivat sinä päivänä, ja paljon pahemman kuoleman kuin fyysinen kuolema on konsanaan. Tosin syntiinlankeemuksen seurauksena tuli maailmaan myöskin fyysinen kuolema, synti, sairaudet ja kaikkinainen paha. Sillä Raamattu sanoo että ”kaikkien ihmisten on kerran kuoltava” ja ”synnin palkka on kuolema”. Mutta silti he kokivat paljon pahemman kuoleman eli Hengellisen kuoleman. He kuolivat eroon Jumalasta. Se kiinteä yhteys Jumalan kanssa, johon Jumala oli ihmisen tarkoittanut elämään, oli auttamattomasti poikki. Jumalahan oli luonut ihmisen omaksi kuvakseen, ystäväkseen, elämään Hänen yhteydessään. Hän oli puhaltanut ihmiseen elämän hengen, oman Pyhän Henkensä. Ja nyt tämä Henki otettiin pois syntiinlankeemuksessa. Adam joutui kaksinkertaisen kuoleman alaiseksi.

Huomaatko, miten heti Jumalan Hengen poistuttua heissä alkoi ilme varsin inhimillisiä piirteitä. He olivat valmiit näkemään syyllisen toinen toisessaan. Mies sanoi : vaimo jonka minulle annoit, antoi minulle siitä puusta ja minä söin” Vaimo puolestaan alkoi syyttää käärmettä; ”käärme petti minut ja minä söin. Ei ollut puhettakaan mistään pahoittelusta saati anteeksipyynnöistä, vaan syyllinen löytyi jostain muualta kuin oman puseron sisältä. Tämähän se on se ihmisen luonto edelleenkin. Eihän meissä mitään vikaa ole. Tänäkin päivänä on ihmisiä jotka sanovat kirkkain silmin että kun minä en koskaan ole mitään pahaa tehnyt.

Joka tapauksessa tässä suuressa kaupankäynnissä ihminen myytiin synnin orjaksi, palvelemaan syntiä ja sen isää Paholaista. ”Jeesus vastasi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.” Joh. 8:34.

Mutta koska Jumala on mittaamattoman armollinen ja rakastaa syntistä ihmistä vaikka vihaakin syntiä, oli Hän valmistanut meille lunastuksen synnin, kuoleman ja saatanan orjuudesta jo ennen kuin maailma olikaan. Paholainen luuli saaneensa ihmisen valtaansa lopullisesti mutta Jumalalla oli pelastussuunnitelma valmiina. Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.” Room. 7:14. Aadam siis myi koko ihmissuvun orjaksi, synnin alaisuuteen, aivan samoin kuin orja myydään orjamarkkinoilla toisen alaisuuteen.

Olemme siis kaikki luonnostamme synnin ja sen myötä kadotustuomion alaisia, koska olemme Aadamin jälkeläisiä. Synti onkin pohjimmiltaan tila. Sinä et ole syntinen sen tähden, että teet syntiä, vaan sinä teet syntiä siksi, että olet syntinen. Olet siis synnin tilassa, myyty synnin alaisuuteen.

Kuka voi lunastaa?

Kiitos Jumalalle! Tällainen ihminen on lunastettavissa. Mooseksen laissa säädettiin:

”Jos sinun luonasi asuva muukalainen tai loinen tulee varoihin, veljesi köyhtyessä hänen luonaan, niin että hän myy itsensä sinun luonasi asuvalle muukalaiselle tai loiselle tai jollekin muukalaisen suvun jäsenelle, niin olkoon hän, sen jälkeen kuin hän myi itsensä, lunastettavissa; joku hänen veljistään lunastakoon hänet. Tahi lunastakoon hänet hänen setänsä tai setänsä poika tai joku veriheimolainen hänen suvustansa; tahi jos hän tulee varoihin, lunastakoon hän itse itsensä.” 3 Moos. 25:47-49.

Tämä Mooseksen lakiin kirjattu sana oli annettu ohjeeksi sen ajan Israelilaisille, kun vielä orjuus oli yleistä. Ja joskus saattoi käydä niinkin että orjasta tulikin isäntä ja isännästä orja. Juuri niin kävi Aadamille. Jumala oli asettanut hänet kaiken isännäksi paratiisiin, mutta hän myi itsensä ja koko ihmiskunnan synnin orjuuteen.

Mutta nyt Jumala sanoo että tällainen ihminen on lunastettavissa tietyin edellytyksin. Ellei tällainen ihminen voi itse itseänsä lunastaa, voi sen tehdä joku sukulainen, esim veli, setä, sedänpoika tai joku veriheimolainen hänen suvustansa. Toiseksi lunastajalla täytyy tietenkin olla käypää valuuttaa sillä onhan selvää ettei tyhjätasku mitään voi lunastaa. Nyt on aivan selvää varmasti kaikille että kukaan ei voi itseään lunastaa synnin orjuudesta. Miksikö ei? Koska meillä ei ole sitä käypää valuuttaa. Meillä itsellämme ei ole antaa mitään Jumalalle syntiemme sovitukseksi.

Psalmi 49:8,9 sanoo: ”Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta, että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.”

Raamattu todistaa meille että meillä itsellämme ei ole mitään mitä antaa sielumme lunnaiksi ja syntiemme sovitukseksi Jumalalle, sillä sen hinta on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta meiltä. Vaikka omistaisit koko maailman ja kaikki sen rikkaudet et silläkään hinnalla voisi ostaa itseäsi vapaaksi synnin orjuudesta. Sillä Jumala ei ole kiinnostunut rahasta, koska kaikki tässä maailmassa on jo Hänen. Mehän luimme alussa kuinka Jumala on sanallaan luonut tämän kaiken. Hän on luonut kullat ja hopeat ja kaikki jalokivet ja muut luonnon rikkaudet. Kuinka me siis voisimme antaa jotakin Hänelle. ”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, Hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä Häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikään kuin Hän jotakin tarvitsisi, Hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.” Apt. 17:24,25.

Jumalan lunastussuunnitelma

Kuka voi meidät lunastaa ja pelastaa iankaikkiselta kadotukselta?

”Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta – niin kuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta – pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat, tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa, sen valan, jonka hän vannoi Aabrahamille, meidän isällemme; suodakseen meidän, vapahdettuina vihollistemme kädestä, pelkäämättä palvella häntä pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.” Luuk. 1:68-75.

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Joh. 3:16.

Niin kuin aikaisemmin jo totesimme, oli Jumalalla pelastussuunnitelma meidän varallemme jo ennen kuin maailma olikaan. On yksi ainoa valuutta joka kelpaa lunastuksen hinnaksi ihmissielusta, ja se on puhdas ja viaton, synnitön veri. Tiedämme ettei yhdelläkään ihmisellä sitä ole, koska kaikki olemme langenneen Aadamin suvun jälkeläisiä. Siksi yksikään ihminen ei voi maksaa lunastusta sen paremmin itsestään kuin kenenkään muunkaan puolesta, vaan Jumala joutui lähettämään oman rakkaan poikansa maailman.

Koska Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyestä, oli Hän puhdas ja viaton. Hän ei ollut Aadamin jälkeläisiä, eikä Hänellä ollut isää tässä maailmassa. Hän eli synnittömän elämän maanpäällä, ja siksi Hänen verensä oli puhdas ja tahraton, Jumalalle kelpaava uhri meidän lunastukseksemme.

Niin enkeli sanoi hänelle: ”Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.

”Niin Maria sanoi enkelille: ”Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?”

Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: ”Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi. sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.”

Silloin Maria sanoi: ”Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan.” Ja enkeli lähti hänen tyköänsä.” Luuk. 1:30-38.

Niin syntyi Jeesus maailmaan, Vapahtaja ja kaikkien ihmisten Lunastaja. Hän eli ja kasvoi puusepän poikana Nasaretin kaupungissa aina kolmenkymmenen vuoden ikäiseksi. Sitten Jumala kutsui Hänet varsinaiseen tehtäväänsä maailmassa. Jeesus meni Jordan virralle Johannes Kastajan kastettavaksi:

”Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen. Mutta tämä esteli häntä sanoen: ”Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!”

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus.” Silloin hän salli sen hänelle. Kun Jeesus oli kastettu, nousi Hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niin kuin kyyhkysen ja laskeutuvan Hänen päällensä.

Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.” Matt. 3:13-17.

Kun Jeesus oli kastettu, täyttyi Hän Pyhällä Hengellä, ja Henki vei Hänet erämaahan perkeleen kiusattavaksi. Siellä Hän vietti neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä paastoten. Se oli Jumalan korkeakoulu. Mutta Hän kesti kaikki kiusaukset ja palasi Hengen voimassa Galileaan, jossa alkoi saarnata: Tehkää parannus, sillä Taivastenvaltakunta on tullut lähelle”

Siitä lähtien Jeesus vaelsi kylästä kylään, kaupungista toiseen ja julisti Valtakunnan evankeliumia. Hän sanoi mm. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen, uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.” ”Minä olen tie totuus ja elämä, ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” Noin kolme vuotta Hän palveli täällä saarnaten, parantaen sairaita, ajaen ulos riivaajia, herättäen jopa kuolleitakin ja tehden kaikkinaista hyvää kansassa. Missä vain Jeesus kulki, kerääntyi Hänen ympärilleen paljon syntisiä, ja hän armahti heitä ja paransi heidät. Jeesus teki ihmisille tiettäväksi että oli mahdollista pelastua iankaikkiselta kadotukselta tekemällä parannus ja seuraamalla häntä. ”Jeesus sanoi: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.Joh. 14:6.

Ainoa tie taivaaseen kulkee siis Jeesuksen Kristuksen kautta. Muuta tietä ei ole. Hän lunasti sinutkin omalla viattomalla verellään Golgatan ristillä. Kukaan muu ei voinut maksaa sinusta sitä hintaa. Muuta lunastusta ei ole. Jeesus on ainoa välimies Jumalan ja ihmisten välillä.

”.. tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan.” 1 Piet. 1:18,19.

Tämä sama tie on avoinna jokaiselle haluavalle tänäkin päivänä koska, ”Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Ei Hän eikä hänen sanansa koskaan muutu. Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on armo, runsas lunastus Hänen tykönänsä.” Psalmi 130:7.

”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niin kuin Hän ennen maailman perustamista oli Hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat Hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, Hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, Hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä Hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus Hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksi saaminen, Hänen armonsa rikkauden mukaan.” Efes. 1:3-7.

Jeesus teki sen mihin kukaan muu ei pystynyt. Hän suoritti tuon lunastustyön loppuun asti. Ja vaikka Hän maailmassa ollessaan teki pelkästään hyvää, saarnasi, opetti, paransi sairaita jne., niin kuitenkin uskonnollinen maailma vihasi ja vainosi Häntä ja lopulta vangitsi, kidutti ja ristiinnaulitsi Hänet. Jeesus kertoi olevansa se Messias, joka oli tuleva maailmaan ja josta vanhan testamentin profeetatkin olivat jo ennustaneet vuosisatoja. Mutta he eivät uskoneet Häntä, vaan tuomitsivat Hänet kuolemaan kansan villitsijänä ja rikollisena. Mutta niin pitikin käydä. Näin Jumalan lunastussuunnitelma toteutui viimeistä piirtoa myöten. Jumalan uhrikaritsa teurastettiin ja Hänen pyhä verensä vuodatettiin maahan koko ihmiskunnan syntien sovitukseksi.

Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Joh. 1:29.

Jeesuksen veri vuodatettiin maahan Golgatan ristillä, että sinulla, niin kuin minullakin, olisi mahdollisuus elää iankaikkisesti Jumalan yhteydessä. Aivan niin kuin Hänen alkuperäinen suunnitelmansa olikin ihmisen suhteen. Jeesus teki meille mahdolliseksi löytää jälleen se aito ja alkuperäinen suhde Jumalan kanssa, se elävä yhteys Luojaan. Jeesus poisti tieltä synnin ja syyttäjän eli saatanan, koska se kärsi tappion. Jeesus kuoli ja haudattiin, mutta Hän ei jäänyt hautaan, vaan nousi kolmantena päivänä kuolleista. Saatana varmasti hykerteli tyytyväisenä kun näki Jeesuksen kuolevan ristillä luullen päässeensä tästä lopullisesti eroon, mutta toisin kävi. ”Kuolemallaan Jeesus kukisti kuoleman ja saatanan vallan”

Kun Jeesus astui alas tuonelaan, Hän ei mennyt sinne hävinneenä, vaan voittajana, Hän meni riistämään saatanalta kuoleman ja tuonelan avaimet, ja saarnaamaan vankeudessa oleville hengille. Sitten Jumala herätti Hänet kuolleista, niin kuin ei ollutkaan mahdollista että kuolema olisi voinut Hänet pitää.”

Ylösnousemuksellaan Jeesus sinetöi voittonsa, ja todisti että kuoleman valta oli voitettu. Raamattu todistaa meille:Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat, vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltä määrännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme, sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut – sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet.1 Kor. 2:6-8.

Jeesus on kuoleman voittaja

Pietari todistaa Jeesuksesta näin: ”Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala Hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niin kuin te itse tiedätte, Hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan ennalta määrätyn päätöksen ja edeltä tietämyksen mukaan, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte. Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niin kuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut Hänet pitää.” Apt. 2:22-24.

Apostolit jatkoivat Jeesuksen työtä maanpäällä Hänen taivaaseen astumisensa jälkeen lähetyskäskyn mukaisesti: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Markus 16:15,16.

Käsky kuuluu jokaiselle Jeesuksen seuraajalle tänäkin päivänä. Jeesus suoritti lunastuksen. Hän vei työnsä päätökseen. Ja meidän – jotka olemme ottaneet lunastuksen vastaan – tehtävämme on kertoa edelleen tätä ilosanomaa kaikkialla maailmassa, että ihminen voi pelastua ja saada syntinsä anteeksi uskomalla Jeesukseen ja ottamalla Hänet elämänsä Herraksi ja syntiensä sovittajaksi. Miten tämä tapahtuu? Ensiksikin sinun pitää tulla tietoiseksi siitä asiasta että olet syntinen ja tarvitset pelastusta päästäksesi Taivaaseen. Sinäkin olet syntinen, tunnustitpa sitä tai et. Mutta jos et voi sitä tunnustaa et voi ottaa seuraavaa askelta.

Vaikka olisit elänyt kuinka puhtaan ja siveellisen elämän, olet kuitenkin Aadamin jälkeläinen ja siksi kadotustuomion alainen. Mutta jos tunnustat syntisi Jeesukselle ja olet ne valmis hylkäämään, niin sinut armahdetaan ja sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Sitten sinä saat kastattaa itsesi uskovien upotuskasteella vedessä Herran Jeesuksen nimeen ja saat ottaa vastaan Pyhän Hengen lahjan.

Näin Pietari julisti Jerusalemissa: ”Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on Hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.” Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?” Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta.” Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.” Apt. 2:36-41.

Jumalan kutsu on voimassa edelleen. Elämme vielä armotalouskautta, mutta emme koskaan tiedä kuinka kauan ja kauanko meillä itse kullakin on aikaa. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa, joko otat vastaan pelastuksen Jeesuksessa ja pelastut kadotukselta tai sitten hylkäät armon ja kadotat sielusi. Valinta on sinun, mutta älä siirrä valintaasi liian kauas, sillä ajan rajan tuolla puolen pelastuminen on myöhäistä. Vain Jumala tietää päiviemme määrän. Tämä on elämäsi tärkein asia. Tämä ratkaisee missä vietät iankaikkisuutesi. ”Sillä Hän sanoo: ”Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.” Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.” 2 Kor. 6:2.

Uskontojen eksytys

Kun luemme apostolien tekoja, luemme myös alkuseurakunnan historiaa. Saame kuvan siitä, millainen Jumalan seurakunta oli alussa. Silloin ei ollut uskontoja, ei lahkoja, ei kirkkoja, ei mitään karsinoita eikä kuppikuntia, vaan seurakunta muodostui Jeesuksen verellä pestyistä uudestisyntyneistä uskovista. Jeesus ei tullut maailmaan perustamaan uskontoja, vaan pelastamaan yksilöihmisiä, syntisiä, jotka haluavat tulla vapaiksi synnin orjuudesta ja tulla Hänen opetuslapsikseen. Uskonnot ovat ihmisten keksimiä, ne eivät ole Jumalasta. Uskonnolliset ihmiset vihasivat Jeesusta ja lopulta tuomitsivat Hänet kuolemaan ristinpuulla. Uskontojen takia on käyty eniten sotia maailmassa ja mm. katolinen kirkko on vainonnut ja tappanut miljoonia todellisia Jeesuksen seuraajia keskiajalla. Uskonnot eivät ole tuoneet maailmaan mitään hyvää, eikä yksikään uskonto voi koskaan ketään pelastaa. Ei edes tämä suomessa toimiva luterilainen kansankirkko, joka edustaa kristinuskontoa, ole sen parempi kuin muutkaan uskonnot. Se on vain muotomenoja, ns. sakramentteja, joista Raamatussa ei puhuta sanallakaan. Se on johtanut vuosisadat ihmisiä harhaan lapsikasteopillaan. Mutta Jumalan kiitos, että viime aikoina ihmisten silmät ovat ruvenneet aukeamaan tälle petokselle ja ihmiset ovat sankoin joukoin eronneet tuosta laitoksesta.

Ainoa seurakunta mikä raamatusta löytyy on Jumalan seurakunta. Se kuvaa omistussuhdetta, Jumalan seurakunta koostuu Jumalan lapsista jotka ovat uudestisyntymän kautta saaneet syntinsä anteeksi ja sitten kastetut uskovien upotuskasteella Herran Jeesuksen Nimeen. Se on ainoa Raamatun tuntema kaste. Jumalan seurakunnan jäsenkirja on taivaassa. Se on teurastetun Karitsan elämänkirja ja siihen kirjoittaa vain Jeesus. Muita jäsenrekistereitä tai kirkonkirjoja ei tarvita.

Valinta

Olemme siis valinnan edessä: ”Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte.” 5 Moos. 30:19. Jumala antaa vapaan valinnan mahdollisuuden kaikille. Hän ei vie ketään väkisin. Hän kunnioittaa ihmisen omaa päätöstä. Voit jatkaa tietäsi ilman Jeesusta ja Hänen valmistamaansa pelastusta ja kadottaa sielusi sillä tiellä, tai voit tulla Hänen tykönsä tunnustaen syntisi ja syntisyytesi ja ottaa vastaa armon ja pelastuksen, jonka Jeesus on suorittanut sinunkin edestäsi. Voit valita joko oman tiesi tai sitten Raamatun ilmoittaman tien. Raamatussa meille on ilmoitettu Jumalan tahto. Meillä jokaisella on velvollisuus ottaa selvää siitä, mikä on Jumalan tahto, eikä juosta ihmistekoisten oppien perässä.

Pelkkä asioiden totena pitäminenkään ei vielä riitä ellemme elä niitä todeksi omassa elämässämme. ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.” Room . 10:9. On erittäin tärkeää että tunnustamme Jeesuksen Herraksemme kaikkien ihmisten edessä, silloin myös Jeesus tunnustaa meidät Isän Jumalan edessä.

”Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.” Jesaja 1:18.

Valitse siis elämä Jeesuksessa, anna Hänen pestä pois syntisi ja uudesti synnyttää sinut elävään toivoon, saat elää elämäsi Hänen yhteydessään ja johdatuksessaan ja päästä kerran perille iankaikkiseen elämään, kun tämä maallinen vaelluksesi päättyy. ”Hänen työtovereinaan me myös kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.” 2 Kor. 6:1. Sinun lunastuksestasi on maksettu kallis hinta. Se on Jumalan Pojan pyhä veri. Älä siis heitä sitä selkäsi taa, vaan ota vastaan. Pelastus on ilmainen.

Siunausta elämääsi Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Turussa vuonna 2017

Matti Nevalainen

Aika on täyttynyt

AIKA ON TÄYTTYNYT!

Maailma on suurten katastrofien edessä. Sodat ja sairaudet ym. järkyttävät vitsaukset ovat vyörymässä ihmiskunnan päälle ennen näkemättömällä tavalla. Yhteiskuntarauha Suomessakin säröilee jo pahasti. Mellakat eivät ole kaukana. Miten kauan rauha kestää, sitä emme tiedä. Koko maailma on varustautumassa sotaan.

Ihmiskunnan viimeinen murhenäytelmä ennen Jeesuksen takaisin tuloa on jo alkanut! –
Tässä vaiheessa pitää laittaa asiat kuntoon Jumalan kanssa. Hän tahtoo antaa syntisi anteeksi. Rukoile, että pelastut, ja että monet muutkin löytävät Jeesuksen!

Jeesus sovitti syntimme Golgatan ristillä 2000 vuotta sitten. Hän oli sijaisuhri: ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä olisi rauha!”

Suurmiehiä vai suurta sanomaa?

”Sillä kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti; ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias, joka oli tuleva. Matt. 11:7-14. ja 17:10-12.
Hän oli palava ja loistava lamppu..” Joh. 5:35.

Johannes Kastaja.
Suurten profeettojen aika päättyi Johannes Kastajaan. Profeetta Malakia oli ennustanut, että ennen Jeesuksen julkisen toiminnan aloitusta ilmestyy ”huutavan ääni erämaasta”, joka ”käy Hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan.” Luuk. 1:15-17. Johannes Kastajassa täyttyivät kaikki ennustukset Eliasta. Malakia 4:5,6. ja 3:1. Matt. 3:3. Jes. 40:3-8.
Tänä aikana puhutaan paljon ”Elian hengestä”. Raamatussa ei kuitenkaan ole opetusta, että Pyhää Henkeä kutsuttaisiin enää Elian henkeksi.
Pyhä Henki on toiminut maailman luomisesta asti ja toimii yhä edelleen. Mutta Apt. 2. tapahtuman jälkeen on ollut voimassa profeetta Jooelin (2. luku) ennustama Pyhän Hengen ainutlaatuinen toiminta. Sen mukaan Henki on vuodatettu ”kaiken lihan päälle” erilaisin
e siunauksen seurauksineen.
Johannes Kastaja oli ainutlaatuinen viimeinen suuri profeetta.
”Kaikki profeetat ovat julistaneet Johannekseen asti.” Profeetan virka ei kuitenkaan ole päättynyt. Ef. 4:11.
Elämme Pyhän Hengen aikakautta, jolloin
”Hän ottaa Jeesuksen omasta ja julistaa meille”. Joh. 16:13,14. Näin kuulemme hyvän Paimenen äänen (Joh. 10), ”mitä Henki sanoo seurakunnalle”.

Raamattu kertoo itseään korottavista mahtailijoista ja ihmisten kunniaa etsivistä ylpeistä fariseuksista. Jeesus ja alkuseurakunnan kristityt varoittivat niistä, ”jotka teitä eksyttävät”. 1 Joh. 2:26. 2 Tim. 2:16-18. ja 4:14,15. Ihmisten korottaminen onkin eräs yleisimpiä eksytyksen muotoja. Seurakunnan hajaantuminen johtuu suurelta osin siitä. Itsensä korottajat ovat ylpeämielisyydessään eksyneet luulemaan suuria itsestään. Sen tähden he ovat ajautuneet pois omasta asemastaan toimia raamatullisessa yhteydessä ja ovat perustaneet omia kirkkojaan, ”seurakuntia”. ”Jokainen ylpeämielinen on Herralle kauhistus: totisesti, ei sellainen jää rankaisematta.” Sananl. 16:5. Jaak. 4:6. Sef. 2:3. Kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat.” Matt. 23:5. Kristityn oikean suuntainen pyrkimys taas on tehdä kaikki tekonsa sillä motiivilla, että ihmisten katseet kääntyvät ihailemaan Jeesusta.

Toinen kappale:

Sitten kuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on Hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta.” Hebr. 1:1,2. Jeesus puhuu uudessa liitossa omilleen Pyhän Hengen kautta: ”Hän ottaa minun omastani ja julistaa teille!” Joh. 16:14. 1 Joh. 2:27. Uutta Eliaa ei siis enää ole luvassa. Jeesus yksin on ”korkea ja ylhäinen”, jota korotamme. Jes. 57:15. Filip. 2:5-11. Emme juokse suuruutta tavoittelevien ihmisten perässä, emmekä tue sellaisten toimintaa olemalla läsnä heidän tilaisuuksissaan. Voisitteko kuvitella alkuajan kristittyjä ottamassa vastaan ihmispalvontaa? ”Israelin miehet, mitä te tätä ihmettelette, tai mitä te meitä noin katselette, ikään kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään.” Apt. 3:12. ja 14:8-15.
Jotkut näkevät paljon vaivaa yrittäessään todistaa sankarinsa suureksi. Ja jos joku ei hyväksy heidän idolinsa suuruutta, he loukkaantuvat siitä. Ihailijakerho tahtoo kerä epäjumalansa ympärille yhä lisää ihmisiä. Mutta meidän tulee olla vain apostolisen seurakuntatoiminnan ihailijoita. Maailmalliset tähtiesiintyjät ja supersaarnaajat eivät kuulu Jumalan seurakunnan toimintaan. Joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.” Matt. 23:12. ”.. sillä mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus.” Luuk. 16:15. Jes. 40:10. Kristittyjen keskuudessa ei tule hyväksyä vallanhimoisia Diotrefeksiä, ”joka haluaa olla ensimmäinen heidän joukossaan”. 3 Joh. / 9,10.

Tahdomme korottaa Jeesusta ja puhua Jumalan suurista teoista sekä Raamatun opetuksista ja vain vähän ihmisistä, joiden kautta Jumala toimii. Jumalan seurakunnassa ei ole ”kenraaleja”.
Kuitenkin johtajien tulee johtaa määrätietoisesti, ”toimellisesti”. Room. 12:8. Se ei ole itsensä korottamista. Samoin seurakuntalaisten tulee kunnioittaa seurakunnan vanhimpien asemaa ja tehtävää. 1 Tess. 5:12,13. 1 Tim. 5:17. Hebr. 13:17. Ja asian toinen puoli onkin se, että jokaisen ”tulee ajatella itsestään kohtuullisesti”. Room. 12:3. Vääränlainen itsensä vähättely saattaa estää oman tehtävän toteuttamista. Usko rohkeasti, että sinulla on mahdollisuus tehdä suuria Jumalan tekoja ja silti pysyä itse poissa Jeesuksen edestä. Sinulla on mahdollisuus menestyä Jeesuksen korottamisessa. Tällä motiivilla toimien olemme taivaan näkökulmasta katsottuna hengellisiä ”suurmiehiä”. Mutta kaikkien tehtävien tulee ohjautua tapahtumaan raamatullisen seurakunnan hyväksynnässä ja valvonnassa. Silloin tehtävämme ovat siunaukseksi monille. Seurakuntavirkojen piirissä kristityt oppivat alkuseurakunnalliset periaatteet ja toiminta onnistuu.
Älä siis mene mukaan ihmispalvontaan ja seurakunnasta irrallisiin vieraisiin opintuuliin ja henkivaikutuksiin (2 Kor. 11:4) tai alkuseurakunnan jälkeen perustettuihin uusiin uskontoihin.

Kolmas kappale:

Jumala tahtoo nostaa SANOMANSA kunniaan ja auttaa sen esille tuojat nöyryyteen. Nöyrtyminen on aidon ilon lähde. ”Nöyrät saavat yhä uutta iloa herrassa!” Jes. 29:19. Ilm. 3:17. 1 Piet. 5:5,6. Jaak. 4:6. Pyhälle Hengelle paras toiminta-alusta on nöyryydestä kumpuava rakkaus totuuteen. Jumala valitsi sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.” 1 Kor. 1:26-29. Näin on siis Jumalan suunnitelma, että sanoman tärkeys saadaan seurakunnassa oikeaan arvoasemaan, eivätkä etuasemia himoitsevat pyrkyrit peitä ihmisiltä Jeesusta. Matt. 20:20-28. Mark. 9:34. Luuk. 9:46-48. Puhtaan Jumalan sanan julistajat ovat siis tämän maailman kriteerien valossa alhaisessa arvossa.
Mutta pienen uskollisen jäännöksen (Luuk. 12:32) silmissä oikea sanoma ja Hengen voiman vaikutukset on arvokasta ja kunnioitettavaa. Matt. 22:29. Rakastamme puhtaan Sanan julistajia sydämellisellä rakkaudella. Kaipaamme kuulla totuuden sanaa. ”Eivätkö Hänen puheensa ole hyvät sitä kohtaan, joka oikein vaeltaa?” Miika 2:7. Paras puhuja on siis se, joka on nöyrä ja puhuu totta. Emme arvosta riehakasta lavashown esittämistä. 1 Tim. 4:1.
Jumala tahtoo nyt tehdä meistä palavia ja loistavia lamppuja, jotka ovat täynnä Pyhää Henkeä sekä rakkautta Jumalan Sanaa kohtaan. Rakkaus totuuteen luo seurakuntaan yksimielisyyden. 1 Kor. 1:10. Silloin olemme tasa-arvoisia myös keskenämme. Matt. 25:6-8. / Ilm. 3:18. Gal. 3:27-29.

Neljäs kappale:

MIKÄ SANOMA?

Jumalalla on SANOMA tälle ajalle. Se ei ole uusi oppi tai ilmestys, vaan sama vanha ristin veren evankeliumi taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä julistettuna, sekä Raamatun opetukset alkuseurakunnan esimerkin mukaisessa käytännössä. 1. Piet. 1:12. Mutta miten kauas Jumalan kansa onkaan siitä ajautunut.
Taivaasta lähetetty sanoma on, että Jumala palauttaa todellisen seurakuntansa ennalleen, kaikilta osin sellaiseksi kuin se oli apostolisena aikana. Hän tahtoo johdattaa meidät Pyhän Hengen valtavaan voimavaikutukseen, kestävään rukoukseen ja sisälle Raamatun opetuksiin. 1 Kor. 12:6. Ilm. 22:18,19.
Jumalalla on ratkaisu kristittyjen suurimpaan ongelmaan, hajaannukseen. Ratkaisu on palaaminen raamatulliseen yhteyteen. Saamme asettaa itsemme sisälle Jesajan ennustukseen: ”Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, sinä kohotat perusmuurit, muinaisten polvien laskemat; ja sinun nimesi on oleva: ”halkeamain umpeenmuuraaja” ja ”teitten korjaaja maan asuttamiseksi”. Jes. 58:12. Siinä mielessä emme ole merkityksettömiä, vaan olemme mukana suuressa Jumalan työssä hajaannuksen lopettajia. Tähän Jumala kutsuu kaikkia omiaan. Saamme sytyttää ilmiliekkiin alkuajan kristillisyyden tulia, helluntaitulta. Apt. 2. Täyttykää Hengellä! Efes. 5:18,19.
Alkuperäinen kristinusko alkoi ristiltä, ja sen tulee loppuun asti toimia samalla tavalla Jeesuksen ja ristintyön perustalla. Jeesus on ”pääkohta siinä, mistä me puhumme”. Hebr. 8:1. Apt. 4:12. Mitä Jeesus on, mitä Hän on tehnyt ja opettanut. Siinä olemme. Uskomme Herraan Jeesukseen Kristukseen Raamatun opettamalla tavalla. Ja olemme kaikkien uskoon tulleiden kanssa samaa joukkuetta. Hän ei hyväksy omiensa jakaantumista eriseuroihin ja lahkoihin. Raamatullinen yhteys on Jumalan tahto ja Hänen unelmansa. Tämä lähetyskäskyn mukainen ohjelmanjulistus on Jumalan näky omasta seurakunnastaan. Meidän tulee asettaa omat unelmamme Jumalan näyn alaisuuteen, sitä toteuttamaan. Turussa jo toteutamme tätä.
Tämä sanoma kiinnostaa uskovia laajalti, vaikka suuri läpilyönti on vielä edessä päin. Jumala etsii nyt työmiehiä elonkorjuuseen, mm. apostolin kutsun saaneita, jotka istuttavat Suomen jokaiselle paikkakunnalle Raamatun mallin mukaisen Jumalan seurakunnan toiminnan.
Tämä sanoma vetää yhteen aidossa evankeliumissa olevat, keskinäisessä nöyryydessä elävät kristityt, jotka rakastavat ja kunnioittavat toisiaan. Tällä tiellä on kristittyjen tulevaisuus. Yhdessä voitamme!
Rukoillen ja Herran neuvottelussa pysyen jokainen nöyrtynyt Jumalan lapsi löytää oman paikkansa lopunajan seurakuntatyössä. Jer. 23:16-32. Jes. 57:14,15.

RAAMATULLINEN YHTEYS ON JUMALAN TAHTO!

Elämäkertani

Osia elämästäni.

Olin elämäni alkuvuodet, noin 27 vuotta, jumalaton ihminen. Kuuluin Luterilaiseen kirkkoon. Kirkkoon kuulumiseni aikana, en ollut kovinkaan kiinnostunut uskonnosta. Olin luterilainen pakana ja nimikristitty (Ilm. 3:1), ”kuollut rikoksiini ja synteihini”. Ef. 2:1-9.
Minut oli kastettu sylilapsena ja nimeni oli liitetty kirkonkirjoihin vastoin omaa tahtoani.
Kävin myös luterilaisen rippikoulun. Se kuului silloin ajan tapaan.
Konfirmaatiotilaisuudessa meidät, lähes pilkkamielellä olevat lapset, ohjattiin ottamaan ehtoollista. Sellainen oli silloin ja on yhä edelleen pyhien asioiden häpäisemistä.
Rippitilaisuudesta lähdimme jatkoille nuorten juomabileisiin. Se oli nuorten ymmärtämättömyyttä, mutta se oli samalla myös vakavaa jumalanpilkkaa rippikoulun järjestäneiden taholta. Meitä ei missään vaiheessa kehotettu ottamaan vastaan pelastusta Jeesuksessa. 2 Kor. 6:1,2. Kukaan ei kertonut, että meillä olisi mahdollisuus saada syntimme anteeksi ja tulla oikeasti Jumalan lapsiksi, uudestisyntyä Pyhästä Hengestä. Joh. 3:3. Ristin sijaisuhrista ja sovintoveren armosta ei puhuttu, koska kirkkopapit eivät itsekään olleet raamatullisessa uskossa Jeesukseen.

Normaali ajattelulla varustettu ihminen ei voi uskoa luterilaista sakramentalismia, että joku olisi muka saanut Pyhän Hengen ja pelastuksen lapsikasteessa! Sellainen on taikauskon sävyttämää valheoppia. Gal. 1:8,9.

Uskonnollinen teeskentely on nuorille vastenmielistä. Nuori ihminen kaipaa aitoa rehellisyyttä, varsinkin sellaisten taholta, jotka väittävät edustavansa Jumalaa.
Kirkonmenojen kaavamaisuus ja paperilta luetut rukoukset sekä teeskentelevä ulkokultaisuus muotomenoineen eivät kiinnosta totuutta etsivää ihmistä.

Luterilainen järjestelmä siis johdatti meitä taivuteltavissa olevia nuoria osallistumaan ko. uskonnolliseen teeskentelyyn. Tuo ”teatteriesitys” ei kuitenkaan tyydyttänyt sisintä, vaan sai aikaan syvästi kielteisen suhtautumisen koko kristinuskoon. Valtaosa edellä mainitun prosessin läpikäyneistä ymmärsi silloin asian samoin.

 

TULIN USKOON 1.1. 1974.
Löysin Jeesuksen ja Hän löysi minut. Uskon kautta Hänen vereensä sain syntini anteeksi! Jumalan armo kohtasi kurjan syntisen, joka nöyrtyneenä ja ristin juureen polvistuneena tahtoi löytää Jumalan armon ja totuuden. Sain sinä iltana kokea Jumalan todellisuuden sekä suuren pyhyyden ja rakkauden. Sain uudestisyntyä Pyhästä Hengestä! Tein parannuksen synneistäni ja menin raamatulliselle kasteelle.
Upotuskaste vedessä tapahtui Raamatun opettamalla tavalla Jeesuksen ja apostolisen esimerkin mukaisesti. Matt. 3:16. Apt. 8:36,37,38.

Seisoessamme kastevedessä, kastajani rukoili puolestani. Sitten hän sanoi: ”Kastan sinut Weijo Lindroos Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen!” Samalla hän painoi minut veden alle. Vesi peitti vanhan synnissä eläneen pakanan ja jumalanpilkkaajan. Kastevedestä nousi ylös uusi luomus, Jeesuksen ja Hänen ylösnousemuselämänsä yhteydessä elävä Jumalan lapsi. Room. 6:4.
Kastetta edelsi siis uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä eli uskoon tuleminen. Näin tapahtui raamatullinen siirtyminen ”aadamilaisuudesta” ”kristuslaisuuteen”. Room. 5:12,18. 1 Kor. 15:22,45.
Heti uskoon tultuani aloin lukea paljon Raamattua. Tosin luin sitä jo ennen uskoon tuloa. Kohta aloin ymmärtää, ettei kansankirkon opetus uskoon tulosta, kasteesta, seurakunnasta ja kristillisestä elämästä ole lähelläkään Raamatun opetuksia. Huomioin, ettei raamatullinen alkuseurakunta ollut ollenkaan kirkko. Historian kirjat kertovatkin, että kirkon alku ajoittuu 300 luvulle jKr. Kirkko perustettiin siis noin 300 vuotta alkuseurakunnan jälkeen. Ensin oli seurakunta, sitten tuli kirkko. On hyvä huomioida, että Jumalan seurakunta alussa tuli toimeen ilman kirkkoa ja lapsikastetta yli 300 vuotta.
Luterilainen kirkko syntyi Saksassa 1500 vuotta Jumalan seurakunnan syntymisen jälkeen. Ev.lut. kirkko on roomalaiskatolisen kirkon lahko, siitä eronnut uususkonto. Tänä vuonna (2017) lähes koko ymmärtämätön kansa juhlii luterilaisen kirkon 500 vuotta jatkunutta eksytystoimintaa.
Kirkolliseen lapsikasteeseen sisältyy valheoppi ihmissielun pelastumisesta. Sellainen on pelastuksen tien vääristämistä eli harhaoppia. Sen ymmärrettyäni en enää voinut kuulua kirkkoon. Ymmärsin kirkollisuuden vakavaksi harhaopiksi. Erosin siitä vuonna 1975. Eron syy oli uskoon tulemiseni.
Alkuseurakunnassa ei tunnettu ns. armonvälineitä, sakramentteja yms. järjestettyjä ja teeskenneltyjä ohjelmallisia kirkonmenoja. Muotomenot syntyivät myöhemmin korvaamaan puuttuvan Pyhän Hengen toiminnan.
Uskonnot ovat ihmiskunnan paha vitsaus. Jeesus itse ei ole perustanut yhtäkään kirkkoa. Hän ei ole luterilainen uskonnollinen ideologia. Jeesus on ihmisen ainoa mahdollisuus Pelastua! Hän sovitti syntimme ristillä. Ota siis vastaan ylösnoussut Jeesus syntiesi sovittajaksi ja elämäsi Herraksi! Hänellä on hyvä suunnitelma elämääsi varten.

Siunaavin terveisin,

Weijo Lindroos s. 4.7. 1947

PS. Jos emme enää tapaa tässä ajassa, niin jätän sinulle ohjeen, miten voit rukoilla yksin ollessasi ja ottaa vastaan pelastuksen. Sitten näemme taas ajan rajan toisella puolella.

Rukoile näin:
Herra Jeesus Kristus, joka kärsit ja kuolit ristillä sijaisuhrina syntisten ihmisten tähden. Olen syntinen ihminen, mutta kadun syvästi syntejäni ja tahdon saada armahduksen. Anna syntini anteeksi! Uskon, Jeesus, että tahdot armahtaa minut, etten joudu kadotukseen. Annan elämäni nyt kokonaan sinulle. Johdata tieni kulkua tästä eteenpäin tahtosi mukaan. Teen nyt parannuksen synneistäni. Siivoan sisimpäni sekä myös ulkoisen elämäni. Alan ajatella ja toimia sinun vaikuttamassasi elämän sisällössä. Kerron ratkaisustani ihmisille sanoillani, elämälläni, teoillani, käytökselläni…
Kiitos Jeesus, että kärsit minulle kuuluvan tuomion. Ja ennen muuta, kiitos siitä, että saan elää ikuisesti taivaassa, siinä uudessa valtakunnassa, jonka olet valmistanut omiasi varten.
Uskon, että olen nyt Jumalan lapsi. Otan ensi tilassa kasteen sinun nimeesi Jeesus.
Aamen.

Lue nyt Raamatustasi Apostolien teot 2:41.
Ja ota yhteyttä.


Uhraaminen

UHRAAMINEN JUMALAN SEURAKUNNAN TYÖHÖN.

Niin olkaa ylenpalttiset tässäkin rakkauden työssä!” 2 Kor. 8:7.

Jeesus osti meidät omikseen verellään ja kuolemallaan. Se oli suunnattoman kallis hinta: ”… sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista.” Ilm. 5:9. Kiitos Jumalalle!
Ristin sijaisuhri ei ole rahalla mitattavissa. Ette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan.” 1 Piet. 1:18-19. Jes. 55:1-3.
Pelastus on meille ilmainen. Mutta seurakunnan toiminta ja pelastussanoman eteen päin vieminen maksaa. 2 Kor. 1:16.

Raamatun mukaan eräs tapa osoittaa kiitollisuutta Jumalalle on antaa varoistamme Hänen seurakuntansa työhön: Kunnioita Herraa antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta, niin sinun jyväaittasi täyttyvät runsaudella …” Snl. 3:9,10. Mainitut ”jyväaitat” voitaisiin ajatella seurakunnan rahavaroiksi. Joka tapauksessa meidän on hyvä oppia uhraamaan varoistamme seurakuntatyöhön. Jyväaitta on siis eräänlainen yhteinen kukkaromme, josta hoidamme yhteiset menot, kokoustilan vuokra, painotuotteet, auttamiset yms.

Vanhassa lakiliitossa jokaisen tuli uhrata 10 % tuloistaan seurakunnan toimintaan. Jos joku ei tuonut täysiä kymmenyksiä, tulkittiin se Jumalalle kuuluvien varojen ryöstämiseksi. Mal. 3:8-10. Mutta uuden liiton uskoville ovat Vanhan testamentin asiat, esimerkiksi uhraaminen tullut täyttymykseensä. Emme anna pelkästään kymmenesosaa tuloistamme, vaan kaikki kuuluu Jumalalle. Apt. 2:44,45. Olemme antaneet elämämme Jeesukselle rahoinemme ja omaisuuksinemme. Elämämme kaikkineen kuuluu Jumalalle.

Mutta käytännössä vapaaehtoiset kymmenykset on uudessa liitossakin havaittu parhaaksi tavaksi pitää osallistumisemme hallinnassa. Matt. 23:23.
Monet kyllä toteavatkin, että kaikki kuuluu Jumalalle, mutta silti se on heille vääristynyt tarkoittamaan, ettei uhrata mitään, vaan muut saavat maksaa yhteiset kulut.
Aabraham antoi kymmenykset jo 400 vuotta ennen lakiliittoa. 1 Moos. 14:20. Se ei ollut lainomaista pakkoa, vaan hän antoi kymmenyksensä vapaaehtoisesti. Syy tähän hänen uhraamishaluunsa oli, että hän vaelsi Jumalan yhteydessä. Jumalan hyvyys sai sen aikaan. Me uuden liiton kristityt tahdomme vaeltaa Aabrahamin tavoin osallistumalla sydämemme halulla seurakunnan kuluihin (Gal. 3:7) sisäisen oikeamielisyyden vaikuttamana.

Iloista antajaa Jumala rakastaa!” 2 Kor. 9:7.
Kristittyjen yleinen tapa on näin tunnustautua Kristuksen evankeliumiin. ”kun he, tästä teidän palveluksestanne huomattuaan, kuinka taattu teidän mielenne (asenteenne) on, ylistävät Jumalaa siitä, että te näin alistuvaisesti tunnustaudutte Kristuksen evankeliumiin ja näin vilpittömästi olette ruvenneet yhteyteen heidän kanssaan ja kaikkien kanssa.” 2 Kor. 9:13.
K
ymmenysten uhraaminen ei siis ollut alkujaan lakiliiton määräys, vaan se jatkui siinä.

Kiitos Jumalalle, että saamme tässäkin asiassa olla mukana Jumalan työssä. 2 Kor. 8:1-5.

Katso lisäselvitystä:
Raha-asian opetus

 

Merikokouksen puhe

Kolmiosainen puhe merikokouksessa Viking Gracella 3 – 4. 6.2017:
♪ Laula ♪ ♫ Halleluja ♪ ☼♫ Herralle! ♪ ♪ ♫ ♪ ♫ ☼♪

1. osa:
Maaliskuussa vuonna 2012 tapahtui Viking Gracen kölinkasku, perustus, jonka päälle alettiin rakentaa Suomen hienointa risteilyalusta. Suomessa oleva maailman johtavin laivanrakennustaito näytti osaamisensa. Ja tammikuussa 2013 alus valmistui. Laiva kastettiin ja se lähti neitsytmatkalleen.
Viking Grace on seilannut monien myrskyjen keskellä kapeilla ja vaikeilla väylillä Turun saaristossa. Laivan huippuvahva rakenne kestää. Yhtiö huolehtii, että laivalla on osaava henkilökunta, joka takaa matkan turvallisuuden ja onnistumisen. Laivan päällikkö tuntee oikean reitin ja osaa varoa karikkoja. Laiva ei heilu kovassakaan myrskyssä.
Tänään olemme tämän laivan kanssa matkalla kohti koti-Suomea. Vieras maa jäi taaksemme.
Grace merkitsee armoa! Viking Grace on siis armon laiva. Tälläkin asialla on hengellinen merkitys, ehkä juuri tätä matkaa varten …

2. osa:
Esikuvallisuutta osasta 1.
Seurakuntaa on verrattu myrskyisellä merellä kohti kotirantaa matkaavaksi laivaksi. Astuimme uskoon tulossa sisälle pelastuksen arkkiin, taidolla rakennettuun seurakuntalaivaan, ”jota eivät tuonelan portit voita”. Matt. 16:18. Raamatullinen seurakuntalaiva on rakennettu Jeesuksen ja ristintyön kestävälle perustalle. 1 Kor. 3:11. ”Kölinlasku” tapahtui 2000 vuotta sitten Golgatalla. Taitavat rakentajat alkoivat rakentaa uuden liiton kestävää seurakuntaa, joka on ”rakennettu apostolien ja profeettojen perustalle, kulmakivenä itse Kristus Jeesus”. Efes. 2:19-22. ”Tämä on uusi liitto minun veressäni.” Luuk. 22:20.
Otimme vastaan Jeesuksen elämämme Herraksi, ja samalla otimme vastaan kaiken, mitä Hän on tehnyt ja opettanut. Meidät kastettiin Jeesuksen nimeen. Näin vanha synti-elämämme haudattiin kasteen hautaan. Room. 67:4. ”Se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut!” 2 Kor. 5:17. Filip. 3:13. Näin kotimatka kohti iäisyyden rantaa alkoi.
Luotamme alkuseurakunnan opetuksiin ja sen antaman mallin mukaiseen toimintaan. Siinä on turvallisen taivas-matkamme tae. Raamattu kaikkine opetuksineen suojelee elämäämme. SANA on kompassimme maailman myrskyisellä merellä. Sen opetukset ovat ”valkeus meidän teillämme”. Psalmi 119:105. Ja Kirjoitusten antaja, Jeesus, on maailman Valkeus. Hän on ”Kirkkauden Herra”. 1 Kor. 2:8. Joh. 8:12. 17:22. Kol. 1:27. ”Kristuksen kirkkauden evankeliumi” valaisee seurakuntalaivan kautta pimeää maailmaa. Ylimaallinen valo hohtaa pimeässä yössä, myrksyjen merellä. Tätä Valoa kohti tulevat löytävät pelastuksen laivan. 2 Kor. 4:4-7. 2 Tim. 2:4.

Seurakuntaan on asetettu sananopettajien virka. Heillä on vahva osaamis- ja ajattelutaito. He tuntevat ja ymmärtävät Kirjoitukset sekä kuulevat rukouksessa viipyen seurakunnan yli-Paimenen ääntä. Jeesus valvoo, että työ tehdään piirustusten mukaan, ettei taivaalliseen insinööritaitoon tehdä muutoksia. Hebr. 8:5. Seurakuntalaivan Kapteenina on seurakunnan perustaja, Jeesus Kristus, Jumalan Poika, meidän syntiemme sovittaja. Hän ohjaa purtemme kotisatamaan. Hän on jakanut tehtäviä reitin tunteville palvelijoilleen auttaaksemme toisiamme pysymään uskollisina ja luotettavina seurakuntalaisina. Efe. 4:11-16. 1 Kor. 4:2. Tässä työssä tahdomme kaikki olla mukana? Kol. 3:16.

Seurakuntalaiva ei horju kovienkaan myrskyjen keskellä kuten kirkot heiluvat kaikkien ”opintuulten” heiteltävinä. Efes. 4:11-16. Jokainen seurakuntalainen saa olla jatkuvassa yhteydessä laivamme kapteeniin, Jeesukseen, joka odottaa päivittäisiä keskusteluhetkiä kanssamme. Joka päivä kiitämme Jeesusta, että Hän rakasti meitä ja osti meidät itselleen omalla verellään. 1 Piet. 1:18. Ilm. 5:9. ”Olette kalliisti ostetut.” 1 Kor. 6:20. Saimme anteeksi syntimme. Hän maksoi ”matkalippumme” kalliin hinnan ja näin saimme tulla sisälle pelastuksen laivaan. 1 Piet. 3:20-22.

3. osa:
LOPPUSIIVOUS.
Seurakuntalaiva lähestyy nyt ikuista kotirantaa, jossa meitä odottaa tyyni ja rauhaisa Kotisatama, ”uusi taivas ja uusi maa”. Ilm. 21:1-7. Nyt nukkuvia herätellään. ”Heräjä sinä, joka nukut!” Efes. 5:14. Matt. 25:6,7. Loppumatkalla on laiva matkustajineen siivottava ja asetettava juhlakuntoon ikuisuutta varten: ”Valmistautukaa! Kokoontukaa yhteen! Olemme tulossa kotiin.” Näin sanoo Pyhä Henki! –
NYT on seurakunnan ja kaikkien pelastuneiden elämässä suursiivouksen aika!

Yhteys on aina ollut Jumalan tahto! ”Kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.” Luuk. 13:34. ”..kootakseen yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset.” Joh. 11:52. Hänen suunnitelmansa on aina ollut ”yksi lauma ja yksi Paimen”. ”Että he olisivat täydellisesti yhtä!” Joh. 17:23. On aika toteuttaa Hänen tahtonsa. Mutta miten se tapahtuu?

(a) Raamatullisen yhteyden toteuttaminen tapahtuu, kun jokainen yksilökristitty päättää nähdä asiat samalla tavalla Jumalan kanssa tunnustaen, että ME KAIKKI saman paikkakunnan uskossa olevat olemme yhdessä oman paikkakuntamme Jumalan srk. Tiit. 1:5. Ilm. 1:11 ym. = Jumala näkee jokaisella paikkakunnalla vain yhden, Jeesuksen verellä lunastetun pelastettujen joukon. Hän ei tunnusta ihmisten tekemiä raja-aitoja. Hän ei ole luterilainen, helluntailainen yms.

(b) Toinen askel on, että alamme käytännössä toteuttaa Jumalan tahtoa (näkyä). Se tarkoittaa, että laitamme uskonelämämme kuntoon, ”lamput palaviksi” (Matt. 25:7) ”lampunjalkaan” Matt. 5:15,16. Ilm. 1:11-20. Poistamme elämästämme yhteyden esteet ja alamme kokoontua yhteyden puitteissa. Esimerkkinämme tulee olla alkuperäinen kristinusko. 1 Joh. 2:24. Se on Jumalan näky ja toive lopunajan seurakunnasta: ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne.” Jer. 3:22.

Jumala tahtoo, että jokaisella paikkakunnalla alkaa toiminta Hänen antamiensa piirustusten mukaisesti. Tähän toimintaan kutsutaan mukaan kaikki kristityt. Tämän asian aika on nyt. Vertaa Haggai 1.
Mutta seurakuntatoiminnan ennalleen asettaminen ei tapahdu hetkessä. ”Eikä tämä ole yhden tai kahden päivän toimitus, sillä me olemme paljon siinä asiassa rikkoneet”. Esra 10:13. Ilm. 2:18.
Ja HUOM! Kysymyksessä ei ole uusi seurakunta, vaan päinvastoin: poistuminen uusista ja palaaminen takaisin vanhimpaan, jatkamaan apostolista uskoa.

Saastaiset henget

Yksi saastainen henki pitää haureudesta. Toinen on ahne ja pitää rahasta ja vauraudesta. Kolmas saastainen henki alkoholista ja viinistä ja viihteestä. Neljäs saastainen henki pitää ylensyönnistä ja ruuasta. Viides saastainen henki pitää ylpeydestä ja itsekeskeisyydestä. Tätä tietä ne jakaantuvat ihmisiin ja sytyttävät himot ja halut. Ja ne ottavat valtaansa ihmisen sielun sen synnin kautta joka ihmisessä on vallalla. Himot ovat riivaajien perusolemus. Kun ihminen alkaa himoita jotain, ja alkaa elää tälle himolleen, hänestä tulee instrumentti saastaiselle hengelle. Mutta kun alkaa rukoilla ja pyytää Jumalan apua nöyrtyen Jeesuksen ristin edessä tunnustaen synnin ( nimeämällä sen ), alkaa saastainen henki tulla esiin. Se ei haluaisi jättää synnin nautintoa ja lähteä pois siitä hyvästä paikasta ruumiissa. Siksi sinun tulee tunnustaa kaikki syntisi ja alkaa käydä srk:ssa. Sinun tulisi alkaa rukoilla aamuin illoin, paastota ja ottaa ehtoollista. Siitä seuraa apu. Saastainen henki alkaa silloin nääntyä kun ei enää saa tyydytystä himolleen.

Esim. alkoholisti halajaa taas uudestaan tuopillista. Siitä juomakierre taas alkaa. Ihminen syöttää verenkiertoonsa alkoholia ja saastainen henki saa siitä voimansa takaisin. Jne. Tällä tavalla halu pysyy yllä ja riivaaja pysyy. Mutta saastainen henki alkaa kiusaantua ihmisessä, joka ei suostu sen vaatimuksiin. Ja kun alkoholisti jotenkin pystyy olemaan ilman alkoholia, niin riivaaja vaihtaa johonkin toiseen alueeseen. Se alkaa vaivata toisessa asiassa. Näin ihmisessä alkaa nousta toisia haluja. Hänestä voi tulla erittäin ylpeä tai laiska. Tai hän voi muuttua piikikkääksi, pihiksi tai ahneeksi näin ollen ne toiset halut voivat tulla vahvemmiksi kuin alkoholin vietti. Näin riivaaja vain muuttaa muotoaan, eikä ihminen voi vapautua huumeista alkoholista tai nautinnoista. Halu vain muuttuu toiseksi. Ja siksi sinun sielusi kärsii.

”Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.” Jaak. 4:7.

Saku Ruhanen

Voivatko kaikki pelastua?

Koko ihmiskunnan pelastumisesta päätettiin taivaassa jo ennen ihmisen luomista; vaikka Jumalan tiedossa oli jo silloin, etteivät kaikki ota vastaan pelastusta:
”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niin kuin Hän jo ennen maailman perustamista oli Hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat Hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, Hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, Hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä Hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus Hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksi saaminen, Hänen armonsa rikkauden mukaan.” Efes. 1:3-7.
Siinä on kyse ennaltamääräämisestä, josta tarkempi selvennys tuonnempana. Asian selviämiseksi on välttämätöntä lukea teksti kokonaan.

Koko ihmiskunnan valitseminen.
Jumala valitsi koko ihmiskunnan pelastumaan Jeesuksen Kristuksen kautta  ja Hänessä.  Ne, jotka ottavat vastaan Jeesuksen, tulevat sisälle valittujen joukkoon. Jos Jumala olisi valinnut vain osan ihmisistä pelastumaan, olisi Hän siten valinnut toisen osan joutumaan helvettiin. Näin Jumala ei toimi, vaan Hän on antanut kaikille mahdollisuuden pelastua. 1 Tim. 2:4.
Synnistä pelastumiseen tarvittiin sijaisuhri, joka sovittaa synnit. Ovi pelastukseen avattiin Hänen verensä kautta. Hebr. 10:19. Kiitos Jumalalle Hänen armostaan!
”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma Hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo Häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.” Joh. 3:16-18. Siinä mainitut ”maailma” ja ”yksikään” tarkoittavat koko ihmiskuntaa. Ja jae 18 sanoo, että jokainen pelastumaton ihminen on tuomion tilassa ennen uskoon tuloaan, ”kuollut rikoksiinsa ja synteihinsä”. Efes. 2:1-3. Jokainen ihmisyksilö on osallinen Adamin kautta tapahtuneeseen lankeemukseen (Room. 5:12,18) ja on siis kadotustuomion alainen kunnes tulee uskoon. Jumala on varannut jokaiselle mahdollisuuden pelastua Jeesuksen kautta. Room. 5:19.
”Hänen käskynsä on iankaikkinen elämä!” Joh. 12:50. Tämä käsky koskee jokaista ihmistä. Kaikki voivat pelastua! Jeesus Kristus on koko maailman Vapahtaja! ”Hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.” 1 Joh. 2:2.

Israelin ja seurakunnan valinta Jeesuksessa.
Jumala valitsi Israelin kansakuntana omaksi kansakseen. Mutta kaikki yksilöt, jotka olivat sisällä valitussa kansassa, eivät silti pelastuneet. ”Mutta kutsutut eivät siitä välittäneet vaan menivät pois, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen.” Matt. 22:5. RK. Ristillä oli kaksi ryöväriä; molemmat juutalaisia, valitun kansan jäseniä. Toinen tuli sisälle valintaan. Toinen jäi pilkkaajaksi. Samoin Jumala valitsi seurakunnan jo ennen ikuisia aikoja. Hän siis valitsi jokaisen ihmisen pelastumaan Kristuksessa saman periaatteen mukaisesti, kuin Hän valitsi omakseen Israelin kansan Aabrahamissa. 1 Moos. 12. Room. 9:6-8. Jeesus on Aabrahamin Siemen. Gal. 3:16,29.
Jumala valitsi kaikki ihmiset pelastumaan Jeesuksessa, Valitusssa, joka oli ja on edeltämäärätty, tiedetty ja julistettu. Hän on valittu, kallis”. ”Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka Häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva.” 1 Piet. 2:4,6.
”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja Hän lähettäisi Hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen.” Apt. 3:19,20. Kiitos Jumala, että Jeesus Kristus tuli ”tekemään kaiken, minkä sinun kätesi ja päätöksesi oli edeltämäärännyt tapahtuvaksi”. Apt. 4:28. 2 Piet. 2:20.
Jeesus on ”kaikkien ihmisten Vapahtaja”. 1 Tim. 4:10.

Ihmisen pelastuminen on alusta loppuun Jumalan työ.
Jumala tiesi jo ennen Adamin luomista, että tapahtuu syntiinlankeemus. Siksi Hän valmisti myös pelastusmahdollisuuden jo ennen ihmisen luomista. Jumala teki siis pelastussunnitelman jo taivaassa, ennen ihmisen luomista. Taivaallinen päätös oli, että Jeesus ottaa kantaakseen ihmisten syyllisyyden ja tuomion. Ja noin 4000 vuotta Paratiisissa tapahtuneen syntiinlankeemuksen jälkeen Jeesus sovitti syntimme sijaisuhrillaan, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. ”Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä..” 1 Joh. 1: 7-9.
Jumalan aivoitus on, että taivaaseen tulee pyhitetty kansa, joka on vapaaehtoisesti ja vakaasti täällä valinnut asemansa Jumalan lapseudessa. Nämä taivaaseen pääsevät pelastuneet ovat tulleet pahan vallassa olevasta maailmasta, synnin ja turmeluksen vallasta puhtauteen ja kirkkauteen. Uutta lankeemusta ei siellä sen tähden enää voi tapahtua. Jes. 14:13. Jaak. 4:6.

Ristintyön jälkeen, juuri ennen taivaaseen menemistään Jeesus antoi lähetyskäskyn, että armon sanomaa syntien sovituksesta tulee julistaa ”kaikille luoduille!” Mark. 16:15,16. Jes. 40:6-9.
Usko syntyy Pyhän Hengen vaikutuksesta niiden ihmisten sydämissä, jotka kuuntelevat evankeliumia hyväksyen ja vastaan ottaen. Room. 10:13-17. 1 Tess. 1:5. 2:13. 1 Kor. 2:1-5. Pyhä Henki näyttää kuulijalle todeksi synnin. Joh. 16:8,13,14. Armon sanoman edessä nöyrtynyt ihminen päättää tehdä parannuksen synneistään. Luuk. 24:47. Efes. 1:13. Näin Jumalan armo kohtaa ihmisen. Ja tällä tavalla ymmärrämme, että pelastustyö on kokonaan Jumalan vaikutusta: Hän valmisti pelastuksen. Hän antoi sanan. Hän lähetti pelastuksen sanoman julistajat. Hän antoi Pyhän Hengen, joka tekee julistajien sanan eläväksi näyttäen synnin todeksi. Ja näin ihminen voi tulla Jumalan kutsumaksi ja ottaa vastaan armahduksen. 2 Kor. 6:1,2. ”Armosta te olette pelastuneet (miten?) uskon kautta.” Efes. 2:8. Room. 3:25. Tällä tavalla ”se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Jumala on lähettänyt.” Joh. 6:29. ”Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta”. Joh. 3;27. Mutta voimme ottaa vastaan kaiken, minkä Jumala jo on meille antanut. Hän on antanut pelastuksen lahjan jokaisen vastaan otettavaksi.
”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä.” Jaak. 1:17. Jos uskoon tulleen ihmisen elämässä on jotain, mikä ei ole tullut Jumalalta, on sellainen poistettava juurineen. Matt. 15:13. Kaiken elämässämme ja toiminnassamme tulee olla Jumalasta lähtenyttä, jopa uhraamisen ja kiittämisen: ”Sinun omasta kädestäsi olemme sen sinulle antaneet!” 1 Aikak. 29:14.

Jumalan kutsun vastaan ottanut ihminen on tullut sisälle valittujen joukkoon. ”Niin kuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa Hänessä.” Kol. 2:6.
Ihminen saa itse päättää, ottaako vastaan, uskooko ja luottaako hän totuuteen. 2 Tess. 2:10-15. Eikä armon valitseminen ole omaa ansiota. Hukkuva ihminen, joka tarttuu kiinni pelastajansa ojennettuun käteen, ei ole itse ansainnut pelastumistaan. Hän vain otti vastaan tarjotun avun tarttuen kiinni auttavaan käteen. Hukkuva uskoo ja luottaa pelastuvansa, jos ottaa vastaan avun. Samoin tapahtuu uskoon tulossa. Pelastajamme ojensi kätensä puoleemme evankeliumin kautta, ja me tartuimme Hänen käteensä uskoen, että Hän voi vetää meidät ylös syntielämän ”lokaisesta liejusta”. Psalmi 40:3. Näin Hän valitsi meidät kaikki pelastukseen. Pelastava käsi on ojennettuna kaikkien ihmisten puoleen. Tartu kiiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä.” 1 Tim. 6:12.
Opetuslapsilleen Hän sanoi: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät.” Joh. 15:16. Miten tuo valinta tapahtui? Raamattu kertoo: ”Hän sanoi heille: ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.”Niin he jättivät kohta verkot ja seurasivat Häntä.” Matt. 4:19,20. Sillä tavalla Hän siis kutsui Pietarin ym. tulemaan opetuslapsikseen ja erikoisapostoleikseen. Jos Pietari olisi kieltäytynyt, olisi Jeesus kutsunut apostolin tehtävään jonkun toisen. Vertaa Apt. 1:16-26. Monet kieltäytyvät myös pelastuskutsusta (ei ainoastaan tehtävistä) ja jäävät sen tähden valittujen joukon ulkopuolelle. Jumala ei pakota. Hän kutsuu ihmisiä pelastukseen meidän kauttamme: ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti (koko) maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän riukkomuksiaan, ja Hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” 2 Kor. 5:19,20. Näin meille selviää myös Joh. 6:44: ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä.” Jumala vetää eli ”kehottaa meidän kauttamme”.
”Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys Hänessä asuisi
ja että Hän, tehden rauhan Hänen ristinsä veren kautta, Hänen kauttaan sovittaisi itsensä kautta kaikki, Hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.” Kol. 1:19,20.
1 Tess. 1:5.
”Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen!” Room. 2:4.
”Sen tähden Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen; sen tähden Hän nousee armahtaaksensa teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki, jotka Häntä odottavat!” Jes. 30:18.

Jeesus tuli taivaasta, syntyi ihmisruumiiseen ja kuoli ristillä koko ihmiskunnan syntien puolesta. Hänen tahtonsa on, ”että kaikki ihmiset pelastuisivat”. 1 Tim. 2:4. Mutta pelastumisen ehdoksi asetettiin armon vastaan ottaminen. ”Hänen työtovereinaan me myös kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.” 2 Kor. 6:1. Ihminen kykenee siis ottamaan vastaan tai torjumaan Jumalan armon. Valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella!” Joos. 24:15. Jumala kunnioittaa meihin luomaansa vapaata valintaoikeutta, joka takaa oikeuden ottaa vastaan tai hylätä armo.
Jumala on jo valinnut sinut kuten kaikki muutkin ihmiset. Jokainen saa itse päättää ottaako valinnan vastaan ja tuleeko näin sisälle valittujen joukkoon. Kukaan ei pääse taivaaseen ellei ota vastaan evankeliumin julistamisella tarjottua armokutsua. Joh. 14:6. ”Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, (kenelle?) niille, jotka uskovat Hänen nimeensä.” Joh. 1:12. Siinä vastaan ottamisessa ihmisen sydän aukenee Pyhälle Hengelle, joka uudestisynnyttää meidät elävään toivoon. ”Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti Hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen Hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina Hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma, ja minä tahdon, että sinä näitä teroitat..” Tiit. 3:4-8.
Jeesus kutsuu tykönsä kaikkia ihmisiä: ”Tulkaa minun tyköni!” Matt. 11:28-30. ”Ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos!” Joh. 6:37. Isä on antanut Jeesukselle kaikki ne ihmiset, jotka ottavat vastaan pelastumisen ristillä vuodatetun sovintoveren kautta. ”Sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista.” Ilm. 5:9. Apt. 20:28. ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” Joh. 7:37-39.
Siis kaikki saavat tulla Hänen tykönsä. ”Joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.” Ilm. 22:17.
Taivaaseen pääsysi ratkaisee se, oletko ottanut vastaan armon ja näin saanut syntisi anteeksi.
”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että Hän palkitsee ne, jotka Häntä etsivät.” Hebr. 11:6.

Jumala valitsi siis jo taivaassa kaikki ihmiset pelastumaan Kristuksessa Jeesuksessa. Se tarkoittaa, että Jeesuksen vastaanottava ihminen siirtyy Adamista Kristukseen uskomalla ristin armotyöhön. ”.. uskon kautta Hänen vereensä.” Room. 3:25. 5:18,19. Näin jokainen ihminen saa ottaa vastaan osansa valittujen joukossa. ”Etsivä löytää!” Luuk. 11:,910. ”Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen. Siihen Hän on myös kutsunut teidät meidän evankeliumimme kautta.” 2 Tess. 2:13,14. Olemme kaikki säädetyt ikuiseen elämään (Apt. 13:48) ja tulimme sisälle siihen säätämykseen ottaessamme vastaan Jeesuksen Pelastajaksemme. Näin me siirryimme valittujen ja pelastukseen säädettyjen joukkoon, johon kutsumme kaikkia ihmisiä .. ”että kaikki ihmiset pelastuisivat!” . 1 Tim. 2:4.
Jumala on suunnitellut elämäntarkoituksen ja tehtävän jokaista ihmistä varten. Jumalan räätälöimään elämänsuunnitelmaan tullaan sisälle uskoontulossa. Vertaa Jer. 1:5. Jes. 6:8. Aam. 7:15. Efes. 2:10. ja 4:11.

Room. 8:29,30: ”Sillä ne, jotka Hän on edeltä tuntenut, Hän on myös edeltämäärännyt (jo taivaassa) Poikansa kuvan kaltaisiksi .. ; mutta jotka Hän on edeltämäärännyt, ne Hän on myös kutsunut; ja jotka Hän on kutsunut, ne Hän on myös vanhurskauttanut (uskon kautta Jeesuksen vereen. Room. 3:23-25); mutta jotka Hän on vanhurskauttanut, ne Hän on myös kirkastanut (silloin kun Jeesus tulee takaisin. Filip. 3:20,21).” Ikävä tosiasia kuitenkin on se, etteivät kaikki Jumalan tuntemat, edeltämäärätyt valitut ja kutsutut tai edes vanhurskauttamat ota vastaan asemaansa ja säilytä sitä loppuun asti. Ja joka ei usko ja ota vastaan kristittyjen julistamaa evankeliumia, ”se tuomitaan kadotukseen”. Mark. 16:16. Jeesus sisällytti lähetyskäskyynsä kaikille ihmisille mahdollisuuden tulla edeltämäärättyjen joukkoon, ”niille, jotka uskovat Hänen nimeensä.”
Kadotukseen joutuneet eivät siis voi syyttää Jumalaa, että Hän olisi määrännyt jonkun joutumaan helvettiin ilman pelastusmahdollisuutta. Synnissä elämistä ja sen tähden kadotukseen joutumista ei siis voi siirtää Jumalan syyksi.
Jeesus on ristillä sovittanut kaikkien ihmisten kaikki synnit. Jokainen saa valita armon ja näin tulla sisälle Kristuksessa valittuun joukkoon.
Jeesus itse on ”valittu, kallis”. 1 Piet. 2:4. Me olemme valitut pelastumaaan Hänessä, siirtymällä Aadamista Kristukseen, synnin tilasta armon tilaan, pimeydestä valekuteen. ”Teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.” Kol. 3:3.
Aadamilaisuus edustaa synnin tilaa ja käärmeen siementä. He ovat uudestisyntymättömiä synnin tilassa eläviä ihmisiä. Ja Kristuksessa, Valitussa olevat, Sanan kautta Pyhästä Hengestä syntyneet, edustavat vaimon siementä. 1 Moos. 3:15. Näiden kahden ”siemenen” eli ihmisryhmän välillä on erottamaton kuilu. Ne eivät sovellu yhteen. ”Niin kuin lihan mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan syntynyttä, niin nytkin.” Gal. 4:9. Ihmisen on siirryttävä ”Aabrahamin siemeneen” eli Kristukseen tullakseen valituksi. ”Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: ”Ja siemenille”, ikään kuin monesta, vaan ikään kuin yhdestä: ”Ja sinun siemenellesi”, joka on Kristus. Gal. 3:16. ”Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. (= Ovat Kristuksessa). Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te (valintaan sisälle tulleet) olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä (valittuja) lupauksen mukaan.” Gal. 3:27-29. Kiitos Jumalalle! Olemme valittuja Valitussa.

”Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” Matt. 7:13,14. / ”Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.” Matt. 22:14. Vain harvat löytävät armon tien, koska eivät tahdo nöyrtyä ja etsiä Herraa ”kaikesta sydämestään”. Jer. 29:13. Näin toteutuu sana, että ”usko ei ole joka miehen”. 2 Tess. 3:2. RK. käännös sanoo, että ”kaikkihan eivät usko”.
Pelastuskutsu on kuulunut kaikkialla maailmassa, mutta vain harvat ovat ottaneet sen vastaan ja tulleet sisälle Jumalan valintaan. Ottaessamme armon vastaan, saimme uudestisyntyä Jumalan lapsiksi ”Jumalan elävän ja pysyvän Sanan kautta”. 1 Piet. 1:23. Hänen Elämänsä tuli sydämiimme Pyhän Hengen kautta. Efes. 1:13. Ja upotuskasteessa Jeesuksen nimeen vanha synti-ihminen haudattiin kasteen hautaan. Room. 6:3,4,11. Näin siirryimme sisälle Jumalan ennaltamäärättyyn valintaan. Tämän vuoksi kutsumme kaikkia ihmisiä ”ottamaan vastaan Jumalan armon, niin ettei se jää turhaksi”.
”Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” 2 Piet. 3:9. ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille.” Tiit. 2:11. ”Kaikki” -sana toistuu yhä uudestaan Raamatun pelastusopissa.

Ennaltamääräämisen kategoriaan kuuluu myös oppi Jumalan seurakunnan valinnasta, yhdestä ruumiista (1 Kor. 12:27), jonka jäsenet ovat ”yhtä ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta…. joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, kaiken Luojassa, että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon”. Efes. 3:6,9,10. Seurakunnan valinta on vaihtoehdoton Jumalan päätös, vaikka jotkut yksilöjäsenet voivatkin menettää pelastuksensa hyppäämällä pois seurakuntalaivasta, takaisin maailman myrskyiseen mereen.

KAIKKI VOIVAT PELASTUA?
Sielunvihollisen keksimä julma oppi on, etteivät kaikki voi pelastua. Joh. 8:44. 10:10. Tuon opin mukaan maailmassa on ihmisiä, jotka eivät voi pelastua, koska eivät muka ole valittuja. Ulkopuolella olevat ihmisparat ovat tuon opin mukaan siis valitut menemään helvettiin ilman minkäänlaista toivoa. Ristintyö ei muka hyödytä heitä, vaikka miten huutaisivat armoa. Kerrassaan kammottavaa fatalismia. Onneksi meillä on Jumalan lupaus, joka kumoaa julman opin: Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu!” Room. 10:13.
Kukaan ei siis ole syntymästään asti auttamattomasti kulkemassa kohti helvettiä. Eikä yksikään mene taivaaseen täysin itsestään riippumatta.

Lähetyskäskyssään Jeesus kehotti julistamaan pelastussanomaa ketään erottelematta ”kaikille luoduille”. Mk. 16:15,16. Hän tarkoitti kaikkia ihmisiä snaoessaan, että jokainen anova saa, etsivä, löytää ja kolkuttavalle avataan.” Luuk. 11:10. Uskoviensa kautta Jeesus kutsuu kaikkia ihmisiä tulemaan tykönsä, löytämään levon ja rauhan sydämeensä. Matt. 11:28-30. Olemme yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa, joka tahtoo, että ”koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä”. Room. 3:19. Lähetyskäskyä toteuttamalla osoittaudumme yhteistyökykyisiksi Jumalan sekä toistemme kanssa.”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä ja Jumala kehottaa meidän kauttamme! Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” 2 Kor. 5:20. Me emme jätä ketään pelastuskutsun ulkopuolelle, koska Jumala on valinnut ja määrännyt jokaisen ihmisen pelastumaan. ”Hänen käskynsä on iankaikkinen elämä.” Joh. 12:50. Hän antoi Jeesukselle Kristukselle kaikki ihmiset, jotka ottavat vastaan ristintyön armon. Jeesuksen vastaan ottaneet ihmiset tulevat sisälle Jumalan valintaan, saavat syntinsä anteeksi ja tulevat näin Jumalan lapsiksi.
”Sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista.” Ilm. 5:9. Sinut on ostettu Jeesuksen verellä Jumalalle kuuluvaksi. Hän on valinnut sinut, kuten kaikki muutkin ihmiset, Jeesuksessa Kristuksessa jo ennen ikuisia aikoja! Apt. 20:28.
”Ja Hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien. 1.Joh 2:2.

VOIKO PELASTUKSEN MENETTÄÄ?
Eesau menetti asemansa ja osansa Jumalan ajallisessa suunnitelmassa, koska Jumalan päätös oli tehty jo ennen Eesaun ja Jaakobin syntymää: ”Vanhempi palvelee nuorempaa.” 1 Moos. 25:21-34. Jaakobin valintaan oli syynä Jumalan aivoitus, suunnitelma Israelin kansasta Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kautta. Eesau piti itsekin halpana esikoisuutensa. Jae 34. Siinä ei kuitenkaan ole kysymys sielun pelastumisesta, vaan asemasta Jumalan ajallisessa suunnitelmassa. Egyptin Farao taas menetti (luultavasti) myös pelastusmahdollisuutensa vastustaessaan Jumalan suunnitelmaa. Siksi hän paatui. Room. 9:15-19. 2 Moos. 5:1,2. Monien kohdalla on käynyt Faraon tavoin. He ovat valinneet mennä ulos Jumalan luomisjärjestyksestä erilaisiin syntisaastoihin. ”Ja niin kuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.” Room. 1:28. Jumala voi siis paaduttaa ihmisen sydämen, joka ei ”ota vastaan rakkautta totuuteen, voidakseen pelastua”. 2 Tess. 2:10-12.
Evankeliumin vastustajat ”ovat kaikkien ihmisten vihollisia, kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa.” 1 Tess. 2:15,16.
On siis mahdollista, että valitutkin eksyvät ja voivat menettää pelastuksen, jos eivät pysy Kristuksessa. ”Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niin kuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.” Joh. 15:6.
”Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta Hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos Hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois.” Room. 11:22.
”Ja nyt, lapsukaiset, pysykää Hänessä, että meillä Hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkotettaisi pois Hänen tyköänsä Hänen tulemuksessaan.” 1 Joh. 2:28.
Pelastuksen voi siis menettää. Paavalikin olisi voinut luopua valinnastaan. ”.. etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hylättäväksi.” 1 Kor. 9:27.
”Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja Häntä julki häpäisevät. Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta; mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan.” Hebr. 6:4-8.

”Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! Sillä me tunnemme Hänet, joka on sanonut: ”Minun on kosto, minä olen maksava”; ja vielä: ”Herra on tuomitseva kansansa.” Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.” Hebr 10:26-31.
”Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: ”Koira palaa oksennukselleen”, ja: ”Pesty sika rypee rapakossa.” 2 Piet. 2:20-22.

Kadotuksessa on oleva paljon niitä, jotka täällä olivat kutsuttujen ja valittujen joukossa, Jumalan seurakunnassa. He tulivat tulivat uskoon, mutta hylkäsivät totuuden tien; eivätkä olleet uskolliset loppuun asti. Vain kutsutut, valitut ja uskolliset voittavat Hänen kanssansa.” Ilm. 17:14.
Muun muassa evankeliumin väärentäjät MENETTÄVÄT PELASTUKSEN. ”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.” Ilm. 22:18,19.
Raamatussa ”tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niin kuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen. Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne.” 2 Piet. 3:16,17.

Mutta kiitos Jumalalle! ”Ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” Room. 8:1,2. Me saamme kulkea perille ”voittosaatossa Kristuksessa.” 2 Kor. 2:14,15. Ja siinä valittujen joukossa (voittosaatossa) pääsemme perille, jos pysymme Hänen hyvyydessään, armon ja totuuden tiellä ja ”säilytämme toivon varmuuden loppuun asti”. Hebr. 6:11.
”Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.” Psalmi 91:14.

ELÄMÄN KIRJA on yhtä kuin elävien kirja, elävien kirjoissa oleva. Jumala on tiennyt (?) hamasta ikiajoista lähtien, kuka syntyy ihmiseksi, elävien kirjoihin. Ja jos ihminen kuolee synneissään, ilman Jeeesusta, pyyhitään hänen nimensä pois elävien kirjoista. (Sikiönä kuolleet, yms. jotka eivät ymmärrä, ovat eri asia.) Mutta toisaalta, kuten jo edellä mainitsin, kaikki ihmiset ovat kuolleessa syntitilassa ennen Jeesuksen vastaan ottamista. ?
Uudestisyntymisessä eli Jumalan lapseksi syntymisessä tapahtuu ihmisen nimen vahvistaminen ja tunnustaminen taivaassa. ”Minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja Hänen enkeliensä edessä. ” Ilm. 3:5.
”Iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” Luuk. 10:20. ”JOKA VOITTAA, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja Hänen enkeliensä edessä.” Ilm. 3:5. Suuren valkean valtaistuimen edessä tuomitaan kadotukseen kaikki, joiden nimeä ei silloin ole pelastuneiden ihmisten elämän kirjassa. Ilm. 20:11-15.

”Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi. Ja armahtakaa toisia, niitä, jotka epäilevät, pelastakaa heidät, tulesta temmaten; toisia taas armahtakaa pelolla, inhoten lihan tahraamaa ihokastakin. Mutta Hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen, Hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, Hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen.” Juuda 20-25.

Paljon jää edelleen ajateltavaa tämän asian tiimoilta. Moni asia ontuu. Tiedämme kuitenkin, että Jumalalla on oikeudenmukainen ratkaisu kaikkia ihmisiä varten.
Varmoja faktoja on:
”Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu” eli joutuu kadotukseen. 2 Piet.3:9. Jumala ei ole tarkoittanut ihmisiä helvettiin. Kadotuksen tulijärvi ”on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä”. Matt. 25:41. Mutta yhtä varmaa on, että kaikki ei-uskovat joutuvat helvettiin. Ilm. 20:15.
Varmaa on myös se, että kaikki ihmiset voivat voivat pelastua ottamalla vastaan Jeesuksen Kristuksen.

”Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka usk0tte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkien elämä!” 1 Joh. 5:13.

Weijo Lindroos

 

Jeesus-nimen oikea lausumistapa

Raamatussa ei ole tästä asiasta oppia. Eikä alkuseurakunnassa setvitty ko. Raamatun ulkopuolisia kysymyksiä. Asia on kuitenkin saanut aikaan hämmennystä joidenkin kohdalla. Sen tähden tarvitaan tämä selonteko asiasta:

Alkuseurakunnan aikana Jeesus-Nimi lausuttiin juutalaisten keskuudessa heprealaisittain ”Jeshua”, ja pakanuudesta kääntyneiden joukossa kreikkalaisittain ”Iesus”. Molemmat lausumismuodot olivat käytössä, mutta kreikankielinen lausumistapa oli yleisin, paitsi aivan alussa, jolloin kaikki kristityiksi tulleet olivat juutalaisia.
– Huomaa, että suomalaisittain lausuttuna Jeesus-nimi on lähes sama kuin kreikkalaisittain.
Alkuseurakunnan aikana sivistyskielenä oli kreikka. Paavalikin puhui kreikkaa pakanamailla. Hän kirjoitti kirjeensä kreikaksi. Pakanuudesta kääntyneet eivät ymmärtäneet hepreaa. Kreikkalainen Iesus-Nimi oli siis yleisesti käytössä. Mutta messiaanisten juutalaisten keskuudessa käytettiin myös Jeshua-Nimeä.
Alkuseurakunnan Raamattu oli septuaginta (Vanhan Testamentin kreikannos 200 luvulta eKr.).
Alkuseurakunnan aikaisessa Israelissa asui paljon juutalaisia, jotka olivat palanneet sinne maanpakolaisuudesta. Monet heistä olivat kadottaneet hepreankielen taitonsa. Kreikankieliset koulut olivat usein juutalaislastenkin opinahjoja. Apt.2:6-11 kertoo, että diasporassa asuvat juutalaiset olivat omaksuneet asuinmaansa kielen. Israelissa on tänä aikana lähes sama tilanne. Tosin kreikankielen tilalla yleiskielenä on Englanti. Jeesuksen nimi lausutaan siellä myös yleisesti englanniksi, Jesus Christ, joka on paljon kreikkalaista ja suomalaista lausumismuotoa kauempana hebrealaisesta muodosta.

Jotkut ylipapitkin olivat silloin saddukeuksia, kreikkalaisen kulttuurin ja kielen omaksuneita. Oletettavasti Jeesus puhui heidän kanssaan kreikkaa. Tuomioistuinten virallinen kielihän oli kreikka. Paavalia luultiin eräässä vaiheessa egyptiläiseksi kansankiihottajaksi. Mutta kuultuaan, että hän puhui kreikkaa, asia selvisi. ”Osaatko sinä siis kreikkaa? Etkö olekaan se egyptiläinen…” Apt.21:37-40. Mutta juutalaisille hän puhui hepreaa. Apt.22:2.
”Maailmassa on, kuka tietää, kuinka monta eri kieltä, mutta ei ainoatakaan, jonka äänet eivät ole ymmärrettävissä.” 1 Kor.14:10.

Opetuslasten nimetkin joskus kreikkalaistettiin. Simonista tuli Pietari. Simon on hepreaa., Pietari kreikkaa. Sauluksesta Paavali. Saul on hepreaa, Paavali kreikkaa. Ym. Matt.16:16-18 ja Apt.13:9.

Mutta näitä nimioppi-kysymyksiä ei ole annettu seurakunnalle oppiasioiksi, kuten esim. Kristuksen opin alkeet, parannus, kaste yms. Hebr. 6. Nimikiistat (1 Tim. 6:4)  ovat useinkin uskonnollisia opintuulia, joilla ei ole ikuisuusarvoa. ”Tieto katoaa” . 1 Kor.13:8.
”ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapeleissä ja eksytysten kavalissa juonissa” (Ef.4:14).
Sen tähden: ”Valvokaa ja rukoilkaa!”

W.L.