”Uudestisyntymisen pesu”. Tiitus 3:3.

”Kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, Hän pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta vaan laupeutensa tähden uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta. Tämän Hengen Hän vuodatti runsaasti päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me, vanhurskautettuina Hänen armostaan, tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi.” Tiit. 3:3-7.

Mitä tarkoittaa uudestisyntyneen pesu?
Raamatun kokonaisopetuksen mukaan uudestisyntyminen tapahtuu uskoon tulemisessa, kääntymisessä ja sovinnon tekemisessä Jumalan kanssa, Jeesuksen Kristuksen vastaan ottamisessa, ja Hänen kanssaan elämänyhteyteen tulemisessa. Mutta sillä on myös liittymäkohta VANHAN IHMISEN HAUTAAMISEEN kasteessa. Rm. 6:3,4. = Adamin suvun jäsenyydessä elänyt synti-ihminen on haudattava. Rm. 6:1-11. Filip. 3:10. Ja kasteen haudasta nostetaan Kristuksessa oleva UUSI luomus (2 Kor. 5:17), joka elää ikuisesti Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuselämän osallisuudessa. Uusi ”Kantaisämme” on nyt Jeesus, ei enää Adam.
Ihmisen pelastumisprosessissa järjestys on tämä: Kuultuamme sanoman Jeesuksesta ja Hänen ristintyöstään ja ottaessamme sen kaiken vastaan, Jeesus pelasti, paransi ja antoi Pyhän Hengen sydämiimme. Room. 8:9. 10:17. 2 Kor. 6:1. Efes. 1:13. Siinä se tapahtui. Taivaan ELÄMÄ alkoi toimia meissä! Jeesus, joka oli kärsinyt meille kuuluvan syntien rangaistuksen ristillä jo 2000 vuotta sitten, tuli nyt henkilökohtaisesti meidän syntiemme sovittajaksi ja elämämme Herraksi. Tulimme sisälle elämänyhteyteen Jeesuksen kanssa. Entinen syntielämämme pyyhkiytyi pois ”uskon kautta Hänen vereensä”. Room. 3:23-25. Tunnustimme rehellisesti ja katuen syntimme (1 Joh. 1:7-9 ja Sananl. 28:13,14) sekä lopetimme synnissä elämisen. Ja sitten ed. m. uskoon tulemisen jälkeen annoimme kastaa itsemme upotuskasteella vedessä Jeesuksen Kristuksen nimeen. Apt. 19:1-6. Tämä on sitä, mitä Jeesus opetti jo Nikodeemukselle, että pitää syntyä ensin Hengestä ja sitten vedestä. Joh. 3:3-5.
Uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä tapahtuu siis ottaessamme vastaan Jeesuksen sydämiimme ja Hänen Elämänsä tullessa meidän sisimpäämme. Silloin olemme syntyneet Pyhästä Hengestä. ”Hänessä on teihinkin, sitten kun olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, ja uskoneet sen, pantu sinetiksi luvattu Pyhä Henki, joka on meidän perintömme vakuutena.” Ef. 1:13,14. ”Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room. 8:9.
Mutta mistä tiedät, että Pyhä Henki asuu sinussa? – Tunnet Elämän virtojen tuovan sydämeesi ihmeellistä rakkautta Jumalaa ja Hänen sanaansa Raamattua kohtaan. Haluat elää yhdessä Jeesuksen kanssa, keskustella Hänen kanssaan sekä kokea, tietää ja tuntea todeksi Raamatun opetukset. Ja huolimatta vajavaisuudestasi sydämesi pulppuaa yhä uudestaan saada olla rukouksessa. Sydämesi kumpuaa sanoja: ”Kiitos Jeesus! Halleluja!”

Esimerkiksi sopii lapsen syntymä:
Lapsi kuuluu perheeseen heti kun hän on syntynyt. Mutta hänet myös pestään välittömästi. Syntynyttä lasta ei viedä synnytyslaitokselta kotiin pesemättä. Kristillinen kaste on uudestisyntyneen kohdalla vastaava tapahtuma eli pesu. Pesemättömälle, eli kastamattomalle Jumalan lapselle ei pueta puhtaita vanhurskauden vaatteita. Tämä tarkoittaa, että vasta sitten, kun ihminen on tullut uskoon ja sen jälkeen kastettu, hän voi alkaa pukeutua taivaallisiin asusteisiin. Kol. 3:12-16. Ilm. 7:9,14. Uudelle luomukselle puetaan uudet vaatteet. Kiitos Jumalalle! ”Uusi luomus” on siis syntynyt ja alkanut elää Jeesuksen kanssa eli Pyhässä Hengessä ja sitten pesty. 2 Kor. 5:17. Room. 6. luku.
Sama siunauksen tie kuuluu meille kaikille.

Uskoon tulleelle ja Pyhän Hengen saaneelle (Apt. 9:17-22) Paavalille sanottiin: ”Ja nyt, mitä viivyttelet! Nouse ja huuda avuksi Hänen nimeään, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt. 22:16.

Raamatun mukaan kasteella käyminen tarvitaan, jotta ihminen on samassa uskossa, jossa alkuseurakunnan uskovatkin olivat. Seurakunnan alkuaikana ei yksikään uudestisyntynyt jäänyt kastamattomaksi. Sellaista mahdollisuutta Raamattu ei tunne. Kastekäskyn antamisen jälkeen asiaan ei ole jätetty neuvotteluvaraa. Mark. 16:16. Kristinuskon ensimmäisen saarnan lopuksi annettiin kehotus: ”Kääntykää, ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt. 2:38. Ja mitä tapahtui? Jae 41 vastaa: ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.”
”Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimessä!” Apt. 10:48.

Siunausta Jumalan armon ja rakkauden tiellä Totuuden Sanassa.
Ilmoittaudu kasteelle.

t. Weijo Lindroos

Kasteesta ja kirkkoon liittymisestä tulisi saada päättää itse?

Turun Sanomissa oli 29.7.2020 kirjoitus kasteen lahjasta. Iloitsin artikkelin yhdestä lauseesta: ”Turun alueen kastettujen osuus syntyneistä on laskenut viimeisen 20 vuoden aikana 80 prosentista alle 50 prosenttiin.”
Lause todistaa suurten ihmisjoukkojen heräämisestä todellisuuteen. Valistuneet ihmiset ymmärtävät, ettei kolme vesipisaraa ja siihen liitetyt lirturgiset sanat muuta ihmisen asemaa Jumalan edessä. Mikään ihmisten suorittama ulkoinen teko ei muuta ihmisen suhdetta Jumalaan. Lapsikaste on siis Jumalan tahdon vastainen ihmisteko.
Raamattu opettaa oikean pelastuksen tien, jota ei kukaan ole oikeutettu muuttamaan, ei paavi tai Luther sen enempää kuin kukaan kirkon pappikaan. Jumalan sana opettaa, että ihmisen tulee henkilökohtaisesti kuulla pelastussanoma Jeesuksesta ja Hänen sijaisuhristaan ristillä sekä ylösnousemuksestaan. Mark. 16:15,16. Apt. 16:32-34.
Kuultuaan ilosanoman syntien anteeksi saamisen mahdollisuudesta Jeesuksen veren kautta, saa jokainen itse päättää ottaako vastaan Jumalan armon. ”Jumalan työtovereina me kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.” 2 Kor. 6:1,2. Pelastuksen vastaan ottaneet voidaan sitten upottaa raamatullisella vesikasteella Jeesuksen nimeen: ”Ottakoon kukin teistä kasteen (kreik. upotus) Jeesuksen Kristuksen nimeen..” Apt. 2:38. ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin (upotettiin).” Apt. 2:41. Vapaaehtoinen valinta on jokaisen ihmisen etuoikeus, jota ei kukaan eikä mikään saa rikkoa. Ja Raamattu lupaa pelastuksen jokaiselle ”joka huutaa avuksi Herran nimeä” (Room. 10:13) ja ottaa vastaan Jumalan armon uskoen ja luottaen koko sydämestään, että ristin pelastustyö koskee häntäkin.
Tässä kysymyksessä rehelliseen toimintaan kuuluu odottaminen, kunnes asianomainen voi itse päättää mahdollisesta kasteelle menemisestä ja kirkkoon liittymisestä. Pakkokastaminen ja kirkkoon liittäminen ilman asianomaisen suostumusta on vastoin YK.n ihmisoikeuksien julistusta.

Weijo Linroos
Turku

Jeesuksen ja Hänen opetuslastensa kaste

Jeesus kastettiin noin 30 -vuotiaana: ”Siihen aikaan Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen luo hänen kastettavakseen. Johannes kuitenkin esteli Häntä ja sanoi: ”Minä tarvitsen kasteen sinulta – ja sinä tulet minun luokseni! ”Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Salli se nyt, sillä näin meidän sopii täyttää koko vanhurskaus.” Silloin Johannes suostui siihen. Ja kun Jeesus oli kastettu, Hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan Hänen päälleen kuin kyyhkynen. Ja taivaista kuului ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” Matt. 3:13-17. 23.
”Jeesus oli noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen, kun Hän aloitti toimintansa.” Luuk. 3:23.

Opetuslapset seurasivat Mestarinsa esimerkkiä: ”Tämän jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle. Hän oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi. Myös Johannes kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä. ! Ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä. He tulivat Johanneksen luo ja sanoivat hänelle: ”Rabbi, se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolella ja josta sinä annoit todistuksen, kastaa, ja kaikki menevät Hänen luokseen.” Joh. 3: 22-26.
Kasteeseen tarvittiin siis paljon vettä, että ihminen voitiin kastaa kokonaan. Kasteeksi ei riitä ihmisen kastaminen vain osittain. Alkukielen sanan baptidzein (kaste) merkitys on ”upottaa veden alle”.

Joh. 4:1,2. kertoo tarkemmin opetuslasten kastamisesta, joka tapahtui siis ennen lähetyskäskyn antamista: ”Jeesus sai tietää fariseusten kuulleen, että Hän teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes – tosin Jeesus ei itse kastanut vaan Hänen opetuslapsensa.”
Opetuslapset siis kastoivat toisiaan sekä samalla monia muita ihmisiä, enemmän kuin Johannes Kastaja. Jeesuksen seuraajat ovat aina tahtoneet tehdä Mestarinsa esimerkin mukaan:
Ja koko kansa, kaikki, jotka häntä kuulivat, publikaanitkin, tunnustivat Jumalan olevan oikeassa ja antoivat kastaa itsensä Johanneksen kasteella. Mutta fariseukset ja lainoppineet hylkäsivät suunnitelman, joka Jumalalla oli heitä varten, eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.” Luuk. 7:29,30.

Jumalan suunnitelma on ollut lähetyskäskyn antamisesta alkaen, että kaikki uskoon tulleet kastetaan Jeesuksen Kristuksen nimeen välittömästi heidän kääntymyksensä jälkeen. Tämän tähden alkuajan seurakunnassa ei ollut kastamattomia, paitsi joissain tapauksissa muutaman tunnin tai päivän ajan, kunnes kastepaikka löytyi. Apt. 2:38,41. 10:48. Kolme päivää kastamattomana oleminen sanottiin viivyttelemiseksi. Apt. 9:9 / 22:16.. Kastaminen on siis kuulunut ”Kristuksen opin alkeisiin” jo noin 2000 vuotta. Hebr. 6:2.

Kirkollinen lapsikastekäytäntö on tehnyt tyhjäksi suunnitelman, joka Jumalalla on kaikkia ihmisiä varten. Pietari kehotti näin: ”Ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen!” Apt. 2:38. ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä..” Apt. 2:41,42. Näin syntyi seurakunta ( ekklēsia ), joka tarkoittaa ylösnousseen Jeesuksen vastaan ottaneita ihmisiä. Ristintyö, Jeesuksen veriuhri ja kuolema kärsimysten keskellä on ikuisen elämämme perustus. Olemme saaneet syntimme anteeksi Hänen sijaisuhrinsa ansiossa.

Sylilasten kastamisesta ei ole opetusta tai esimerkkiä Raamatussa. Raamattu ei myöskään tunne käytäntöä, että joku uskoon tullut voisi jäädä kastamatta lähetyskäskyn antamisen jälkeen. Jeesus antoi lähetys/kastekäsky noin 40 päivää ristintyön jälkeen. Apt. 1:2,3,9.

Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo (julistetun evankeliumin) ja (sen jälkeen) saa kasteen, pelastuu, mutta joka ei usko (julistettua pelastussanomaa, ei sellaista voida myöskään kastaa, vaan), se tuomitaan kadotukseen.” Mark. 16:15,16.

Ensin siis julistus ja uskoon tuleminen, sitten kaste. Tämä on yksiselitteinen Jeesuksen sekä alkuseurakunnan opetus ja esimerkki.

Anna siis elämäsi Jeesukselle, ja tule kasteelle. Tämä on Jumalan tahto: ”Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen.” Apt. 10:48.

Ja nyt, mitä viivyttelet! Nouse ja huuda avuksi Hänen nimeään, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt. 22:16.

Lue lisää tästä:
Kirjoitukset ei-uskoville – Jeesus-on-Herra.com

Turussa 12.4.2020.
Weijo Lindroos

Ihmissielun pelastuminen

Pelastuminen ikuiseen kadotukseen johtavalta tieltä taivastielle tapahtuu ihmisen sisimmässä uudestisyntymisen eli uskoon tulemisen ihmeenä. Uudestisyntyminen on sitä, että sydämessäsi oleva henki vaihtuu. Sielunvihollisen henki väistyy ja Jumalan elämä alkaa toimia sisimmässäsi Pyhän Hengen kautta! Apt. 26:18. Uudestisyntymässä Jeesus tulee ihmissydämen hallitsijaksi. Hän sovitti syntimme verellään ja sijaisuhrillaan Golgatan ristillä. Ylösnousseen Jeesuksen ulkopuolella ei ole Raamatun tarkoittamaa pysyvää ELÄMÄÄ, iankaikkista Elämää. 1 Joh. 5:11,12.
Elämä ilman Jeesusta on tyhjää ja tarkoituksetonta kadotuksen tulijärven odottamista. Ilm. 20:11-15.

Uskoon tulemisessa mielenmuutokseen nöyrtyneen ihmisen sisin henki, (persoonallisuuden keskus) herää ja sinne tulee uusi Elämä Pyhän Hengen myötä. ”Sydän kun auki on, sinne Jeesus tekee asunnon!”
Jeesus sanoo sen näin: ”Joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan Valtakuntaa.” Joh. 3:3-5.
”Siis jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso uusi on sijaan tullut.” 2 Kor. 5:17. ”Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.” Room. 8:9.
Jeesus on ristillä kärsinyt sinulle kuuluvan rangaistuksen. Hän voi sen perusteella armahtaa sinut. Ota siis vastaan Jeesus ääneen rukoillen, esimerkiksi näin:
– Jeesus, anna anteeksi syntini. Puhdista sisimpäni kaikesta, mikä ei ole hyvää ja oikeaa. En tahdo enää elää synnissä. Uskon, että sovitit syntini ristillä sijaiskärsijänä, ja nousit kuolemasi jälkeen ylös kuolleista. Tule Jeesus elämäni Herraksi. Johdata jokainen elämäni hetki tästä eteen päin. Annan elämäni sinulle kokonaan ja ehdoitta. Tunnustan tästä lähtien sinut syntieni sovittajaksi ja elämäni Herraksi. Kiitos Jeesus, että kuulit rukoukseni. Aamen. –
Rukoile edellinen ääneen ja tosi tarkoituksella.

Jeesus on Ainoa Pelastaja! ”Hänet Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta Hänen vereensä.” Room. 3:23-25.

Uusi Testamentti esittää seuraavanlaisen pelastuskaavion.
Vaikka toisaalta ihmissielun pelastuminen ei perustu mihinkään kaavioon ja oppirakennelmaan, vaan elävään Henkilöön, Jeesukseen Kristukseen. Mutta miten Hän on Sanassaan neuvonut tien, sellaisena tahdomme sen ottaa vastaan:
1. Raamatun opettaman evankeliumin kuuleminen (Apt. 18:8) sekä tunnustaminen, että Jeesus on ainoa syntien sovittaja. Tunnustautuminen ristillä ansaittuun pelastukseen johtaa uudestisyntymiseen: ”Olette uudestisyntyneet.. Jumalan elävän ja pysyvän Sanan kautta.” 1 Piet.1:23; Jaakob 1:18; Room.10:17.
2. Raamatun opettamalla tavalla Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sijaisuhriinsa uskominen ja armotyön vastaan ottaminen. ”Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen.” Hebr.11:6; 1 Joh. 5:1; Apt. 16:30-31; Markus 16:16. ”.. kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.” 2 Kor. 6:1,2.
3. Parannuksen teko eli täysi suunnanmuutos elämässä, KÄÄNTYMINEN. Apt. 2:38. 26:18. ”Parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava..” Luuk. 24:47; 13:3; Apt. 17:30.
4. Vesikaste Jeesuksen Nimeen. ”Ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen..” Apt. 2:38. 10:48. 22:16. 1 Piet.3:21.
5. Pyhän Hengen saaminen. ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room. 8:9; Efes. 1:13; Apt.19:1-6.
6. Julkinen tunnustus. “Jos sinä suullasi tunnustat Jeesuksen Herraksesi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin sinä p e l a s t u t .” Room.10:9-10; Luuk.11:23; 12:8-9; Matt.6:24.

On kuitenkin pidettävä mielessä Ja yhä uudestaan toistaen, että uudestisyntyminen on sisimmässämme tapahtuva Jumalan armoteko. Koko Raamatun ilmoitus tähtää siihen. Mm. pelkkä ulkoisen elämän korjaaminen ja väärien tekojen lopettaminen tai kaste ilman pelastuksen elementtejä ei riitä pelastukseksi. Ensin uskoon tuleminen, pelastuminen eli uudestisyntyminen, sitten kaste. Ei lastakaan pestä ennen hänen syntymäänsä. Tiit. 3:5,6.
Pelastumiseen kuuluu kaikki se, mitä Jeesus on, mitä Hän on meille opettanut ja puolestamme tehnyt. Hänen opetuksensa ovat Raamatussa. Ihminen on synneissään siihen asti kunnes ristin Herra Jeesus on tullut sydämeen asumaan ylösnousseena Vapahtajana: ”Mutta jos Kristusta ei ole herätetty, teidän uskonne on turha ja te olette vielä synneissänne.” 1 Kor. 15:17.

YHTEENVETO:
Seitsemän askelta Jumalan tahdon tiellä:
1. Evankeliumin kuuleminen. Room. 10:17. Mark. 16:15,16.
2. Usko Jeesuksen sijaisuhriin. Room. 3:25. Hebr. 11:6; Apt.15:9.
3. Parannus, elämän suursiivous. Apt.11:18.
4. Pyhän Hengen saaminen. Room.8:9. – Ja pelastuneille kuuluu sitten myös henkikaste. Apt. 19:1-6.
5. Kaste upottamalla vedessä Jeesuksen nimeen. Apt.22:16.
6. Suun tunnustus pelastuksen vastaan ottamisesta. Room.10:9-10. Luuk. 12:8,9.
7. Loppuelämä kaikkineen kuuluu nyt kokonaan Jeesukselle.

Mitään edellisistä askeleista ei voida erottaa toisistaan. Ne kaikki kuuluvat yhteen ja toistensa tueksi. Ne ovat Jumalan meille valmistamia Hänen tekojaan, joihin Pyhä Henki johdattaa. Ef, 2:8-10.
Nämä kaikki yhdessä ovat tavallaan myös pelastumiskokemus. Askelten välissä saattaa (joillakin) olla pitkiäkin aikoja. Siitä huolimatta näin vastaan otettu pelastumiskokemus on yksi, varma ja lopullisesti pätevä.

Kaikesta edellä mainitusta alkaa terve kasvu kristittynä.
Lähetyskäsky ohjaa siihen:
”Ja Hän sanoi heille: ´Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen`.” Markus 16:15 – 16.
”Opettamalla heitä (uskoon tulleita ja sen jälkeen kastettuja) pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.” Matt. 28:20. Apt. 2:41,42.

”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen Sanan kautta.” Room.10:17.

W.L.

Perhekuntien pelastuminen

Apt. 16. luvussa oleva opetus perhekuntien pelastumisesta.

”Niin he sanoivat: ´Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi`” Jae 31.
Monet uskossa olevat ovat hämmentyneet
Jumalan sanaa kohtaan, kun heille on valheellisesti lupailtu, että omaiset pelastuvat, jos yksi heistä pelastuu. Kuitenkin omaisia on sittemmin siirtynyt pois tästä ajasta ilman uskoon tulemista eli pelastumattomina. Se on kaikille suuri murheen asia.
Ihmisille ei ole kyllin selvästi opetettu Raamatun antamia pelastumisen periaatteita, että jokaisen ihmisen tulee itse uskoa henkilökohtaisesti Herraan Jeesukseen. Mark. 16:15-16.

Mitä Apt. 16:30-34 siis opettaa? – Paavali ja Silas olivat joutuneet vankilaan uskonsa tähden. He olivat pahoinpideltyinä ja vaatteet riekaleina, mutta ylistivät siellä Herraa kahleiden kilinällä säestäen. Jumala puuttui asiaan. Vankilaan tuli maanjäristys. Vankien kahleet irtaantuvat, kun koko vankilan perustukset järkkyivät. Vanginvartija pelästyi tätä suuresti aikoen tehdä itsemurhan. Mutta Paavali sai vanginvartijan rauhoittumaan. ”Älä tee itsellesi mitään pahaa!”
Filippin vanginvartija tiesi Paavalin ja Silaan Jeesukseen uskoviksi. Niin hän kysyi heiltä: ”Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?” (jae 30). – ”Niin he sanoivat: ´Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi`.” Jae 31. Tästä lupauksesta on tehty johtopäätös, että yhden tullessa uskoon, pelastus tulee automaattisesti kaikille perheen jäsenille. Mutta Raamattu ei tässä tai muissakaan kohdin lupaa, että joku voisi pelastua ilman omakohtaista uskoon tuloa. ”Joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakunta.” Joh. 3:3. Perhekunnan pelastumiselle annettiin nimenomainen ehto uskoa Jeesukseen: ”Uskokaa Jeesukseen, niin sillä tavalla sinä ja sinun perhekuntasi pelastutte!” Huomaatko? ”Usko Herraan Jeesukseen, niin SINÄ pelastut!” oli sanottu jokaiselle vanginvartijan perhekuntaan kuuluvalle. ”Hän puhui Jumalan Sanaa kaikille…”
Jae 32. ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi” pelastuu, jos jokainen heistä uskoo Herraan Jeesukseen Raamatun opettamalla tavalla.
Ihminen saa syntinsä anteeksi Jeesuksen Nimessä ja veressä: ”Uskon kautta Hänen vereensä” (Room. 3:23-26) ottamalla vastaan Jumalan armon. 2 Kor. 6:1,2.
Apt. 16 luvun opetus pysyy siis yhteydessä Raamatun kokonaisopetuksen kanssa, että ihminen pelastuu vain henkilökohtaisen uskon kautta Jeesukseen, ei jonkun toisen, esim. perheen isän- tai kummien uskomisen kautta. He puhuivat Jumalan Sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat.”
Jae 32. Koko perhekunta siis kuunteli Paavalin ja Silaan puhetta. He kaikki olivat siinä iässä, että kykenivät kuulemaan ja ymmärtämään, koska sanotaan, että he kaikki tulivat uskoon, koko perhekunta. Välittömästi heidät myös kastettiin Jeesuksen nimeen. Ei odotettu edes aamun valkenemista, vaan ”hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta”. Jae 33. Ja syntyi suuri ilo, pelastuksen riemu, kun vanginvartija perheineen” riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi”. Jae 34 .

Filippin vanginvartijan perheelle annettu lupaus koskee siis meidänkin omaisiamme. He pelastuvat, jos jokainen heistä uskoo Jeesukseen syntiensä sovittajana ja ylösnousseena Vapahtajanaan sekä ottavat Hänet vastaan omana Herranaan ja sitten tulevat kasteelle!
Rukoillaan siis omaistemme puolesta, ja kerrotaan heille ristin työstä, koska usko syntyy Jumalan sanan kuulemisesta. Room. 10:17.

Armosta pelastetut

”Armosta pelastetut uskon kautta..”
”Yksi kaste.”

EFESOLAISTEN USKOON TULO JA KASTE

Efeson kaupungissa pieni ihmisryhmä oli pelastunut. Miten se oli tapahtunut?

”Sillä armosta te olette pelastuneet, uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” Efes.2:8-9.

On mielenkiintoista katsoa Raamatusta millä tavalla efesolaiset pelastuivat armosta, uskon kautta. Ja mikä oli heitä yhdistävä ”yksi kaste”.
Tässä Raamatun kohdat siitä:

1. He olivat kuulleet Jumalan Sanaa. Apt. 18:24-25.
2. He uskoivat kuulemansa Sanan. Apt.19:1-2.
3. Heidät kastettiin Herran Jeesuksen Nimeen. Apt.19:5.
4. He saivat Pyhän Hengen kasteen, ja puhuivat kielillä. Apt.19:6. Ef. 1:13. Room. 8:9.
5. He tekivät parannuksen eli elämänsä suursiivouksen. Apt. 2:38. 17:30. 19:18-20.

Näiden askelten kautta kulkeneille Efeson uskoville Paavali siis kirjoitti, että he ovat pelastuneet armosta, uskon kautta. Heidät oli uskoon tultuaan kastettu upotuskasteella Jeesuksen nimeen. Heitä yhdistivät seitsemän yhdyssidettä: ”Pyrkikää rauhan yhdyssiteen avulla säilyttämään Hengen ykseys: yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin teidät on kutsuttukin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte, yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien, kaikkien kautta ja kaikissa.” Efes. 4:3-6.

Aidosti uskoon tullut ei enää tahdo elää synnissä. ”Meillä on Kristuksen mieli”. 1 Kor. 2:16. ”Sinun tahtosi, Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun opetuksesi on sisimmässäni.” Psalmi 40:9. ”Te, jotka rakastatte Herraa, vihatkaa pahaa.” Psalmi 97:10. Parannuksen tehnyt on joka-aikaisessa elämänyhteydessä Jeesuksen kanssa. Näin Pyhä Henki johdattaa kulkemaan armon tiellä. Joh. 1:14.

Mikä siis on Raamatun tarkoittama ”yksi kaste”, jota lausetta usein lainaillaan? – Asia on näin: Ihmisiä tuli uskoon Efeson kaupungissa. He tekivät parannuksen syntitilastaan sekä tekosynneistään. Uskoon tulonsa jälkeen heidät kastettiin vedessä. Ja he saivat sen jälkeen Pyhän Hengen kasteen. Katso Apt. 19:1-6:
” Paavali tuli alas Efesokseen. Siellä hän tapasi muutamia opetuslapsia ja kysyi heiltä: ”Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?” He vastasivat hänelle: ”Emme ole edes kuulleet Pyhästä Hengestä. Hän kysyi: ”Millä kasteella teidät sitten on kastettu?” He vastasivat: ”Johanneksen kasteella.” Niin Paavali sanoi: ”Johannes kastoi parannuksen kasteella ja kehotti kansaa uskomaan Häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, nimittäin Jeesukseen. Sen kuultuaan he ottivat kasteen (vedessä) Herran Jeesuksen nimeen.  Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heidän päälleen ja he puhuivat kielillä ja profetoivat.
Heidät siis kastettiin toistamiseen. Mutta silti Raamattu opettaa näille Efeson kastetuille, että heitä yhdistävä tekijä on ”yksi kaste”. Tämä selittyy sillä, että on yksi ainoa Raamatun tuntema kristillinen vesikaste. Se on tämä, mihin Pyhä Henki johdatti Efeson uskoon tulleet. Se oli kaste Jeesuksen nimeen vedessä upottamalla.
Samat pelastuksen askeleet Jumalan armoon ovat edelleen voimassa. Uudessa liitossa ei tunneta käsitettä ”kastamaton kristitty”, vaan lähetyskäskyn antamisen jälkeen kaikki Jeesuksen vastaan ottaneet kastettiin vedessä heidän tultuaan uskoon.

Olet ehkä kuullut kansankirkon piirissä toistettavaa fraasia: ”Minä kurja, vaivainen syntinen.” Tällä he todistavat, etteivät vielä ole löytäneet armosta pelastumista, josta teoriana puhuvat. He eivät ole vielä tulleet sisälle Jumalan armoon ja rakkauteen. Heiltä puuttuu raamatullinen usko, parannus, kaste ja Pyhän Hengen saaminen. Heidän uskonsa on pelkkää uskonnollista ideologiaa.
Oikeinkin alkanut usko sammuu ellei uskoon tullut ojentaudu kuuliaisuuteen Jumalan Sanalle. ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” Joh.3:36.
Kurjuus ja vaivaisuus jää toimimaan siellä missä ei vaelleta Sanan mukaisesti ja Jumalalle kuuliaisina.

Likaiset ryysyt puhtaisiin vaihtanut ihminen ei enää ole ryysyläinen. Ei myöskään synnit anteeksi saanut ja Jeesuksen vereen luottava Jumalan lapsi enää ole kurja ja vaivainen syntinen. Mutta muistamme myös meille uskossa oleville kirjoitetun opetuksen, että ”Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä.” 1 Joh. 1:7-10. Puhdistettu Jumalan lapsi tosin voi vielä kompastua ja kaatua horjahtaen tien sivuun ja siellä uudestaan likaantua. Silloinkin saamme turvata Jumalan armoon. Hän nostaa langenneen ja katuvan omansa takaisin armon tielle.
Raamattu sanoo kasteella käyneille roomalaisille näin: ”Nyt, kun te olette synnistä vapautettuja ja teistä on tullut Jumalan palvelijoita, teidän hedelmänne on pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:22,23.

Älkäämme enää sanoko sellaista vaivaiseksi syntiseksi, joka on saanut armon osakseen ja näin vapautunut synnin kahleista. Jeesuksen veri on uskon kautta puhdistanut hänet. Ja uskoon tulleelle on välttämätöntä ottaa kaste vedessä Jeesuksen nimeen.
Uskoon tulleen side vaivaisuuteen katkesi uskon kautta Jeesuksen vereen sekä kasteessa Hänen nimeensä. Lue koko Roomalaiskirjeen 6. luku.

W.L.

Aloita rukoillen

Kaikki hyvä alkaa rukouksesta.

Uskoon tulleina tahdomme auttaa lähimmäisemme sisälle Jumalan pyhään suunnitelmaan, elämään Hänen yhteydessään. Jokainen päivä ilman Jeesusta on hukkaan heitettyä elämää.
Olemme Jumalan työtovereita. 2 Kor. 6:1,2. Hän antoi meille lähetyskäskyn. Apt. 26:16-20. ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille! Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Mark. 16:15,16. Tämän mukaisesti kerromme ihmisille Jeesuksesta. Hän on sovittanut syntimme ristillä. Ja Jumala lupaa armahtaa nöyrtyvän ihmisen, joka tahtoo saada syntinsä anteeksi: ”Sillä minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette minun luokseni ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Silloin te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne.” Jer. 29:11-13. Joh. 1:12. 7.37. Matt. 11:28-30. Room. 10:13.
”Huutaa avuksi Herraa” tarkoittaa rukoilemista ääneen. Voit rukoillen ottaa vastaan Jeesuksen syntiesi sovittajaksi ja elämäsi Herraksi. Muuten Herran avuksi pyytäminen on turhaa: ”Miksi te huudatte minulle: ’Herra, Herra’, mutta ette tee, mitä minä sanon?” Luuk. 6:46. Jeesuksen vastaan ottaminen tapahtuu rukoillen ja näin avaamalla sydämen ovi Hänelle. ”Jumalan työtovereina me kehotamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sanoohan Hän: ”Sopivalla ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.” Nyt on sopiva aika, nyt on pelastuksen päivä.” 2 Kor. 6:1,2. Tee tämä ratkaisu nyt! Tee se kaikesta sydämestäsi, vilpittömästi totta tarkoittaen. Vain sinä voit tehdä parannuksen synneistäsi.
Syntimme on sovitettu ristillä 2000 vuotta sitten. Kaikki on nyt valmista. ”Se on täytetty!” Armo on jokaisen vastaan otettavissa. ”Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina!” Luuk. 14:17. Näin tapahtuu siirtyminen synnin ja kuoleman tilasta Jumalan yhteyteen. Anna siis elämäsi Jeesukselle!

Ihmiselämän tärkeimmät asiat on kerrottu Raamatussa
Ottaessasi vastaan Jeesuksen omaksi henkilökohtaiseksi Vapahtajaksesi saat syntisi anteeksi ja koet uudestisyntymisen Pyhästä Hengestä. Pyhä Henki tulee sydämeesi pelastuksen sinetiksi. Efes. 1:13. Sisimpääsi virtaa puhdas ja raikas Elämän virta Taivaasta.
Seuraava askel on parannuksen tekeminen ja kasteelle tuleminen. ”Tehkää parannus (kääntykää) ja ottakoon kukin teistä kasteen..” / ”Jotka ottivat vastaan hänen sanansa, ne kastettiin.” Apt. 2:38,41. 22:16. Parannuksen tekeminen, kääntyminen, suhteen korjaaminen Jeesukseen, tarkoittaa elämän kokonaisvaltaista suursiivousta, sisäistä asennemuutosta ja ajattelutavan muutosta. Esimerkkinä tuhlaajapojan päätös:
”Minä nousen ja menen isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.’ Niin hän nousi ja lähti isänsä luo. Kun hän vielä oli kaukana, hänen isänsä näki hänet ja tunsi sääliä. Isä juoksi häntä vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä hellästi. Poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.’ Mutta isä sanoi palvelijoilleen: ’Tuokaa nopeasti parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja iloitaan! Sillä tämä minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon! Hän oli kadonnut, mutta nyt hän on löytynyt!’ Ja he aloittivat ilonpidon.” Luuk. 15:17-24. 10. ”Minä sanon teille: samoin on Jumalan enkeleillä ilo yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.” Luuk. 15:10.
Parannuksen tekeminen tarkoittaa siis myös ulkoisia tekoja, syntien tunnustamista ja tekemiensä virheiden korjaamista; liikkeelle lähtemistä. Ei tuhlaajapoika olisi saanut armoa osakseen, jos olisi jäänyt sikalätäkköön. Hän itse teki päätöksen, jonka sitten myös toteutti. Isän hyvyys veti häntä lähtemään takaisin kotiin. ”Minä nousen ja menen isäni luo..” Tee sinäkin näin. Tule Jeesuksen kautta Isän Jumalan yhteyteen. Joh. 10:9.

USKOSSA KASVAMINEN
Ed. m. perusparannus on pohja loppuelämän projektille kasvaa uskossa täysi-ikäiseksi kristityksi. Efes. 4:11-16. Sana ”parannus” tulee suomenkieliseen Raamattuun kreikankielen sanasta ”metanoia”, jonka merkitys on mielenmuutos ja kääntymys suhteessa Jeesukseen ja Hänen pelastustyöhönsä, sovinnon tekeminen Jumalan kanssa ja antautuminen Hänen opetuslapsekseen. Siitä alkaa kasvaminen uskossa. Vilpitön ja katuen sekä rukoillen tehty metanoia-parannus johtaa syntitilasta armon tilaan. Jeesus on itse mukana siinä prosessissa. Hän johdattaa etsivän sielun irti synnin ja vääryyden siteistä ja sisälle pyhityselämään, uudestisyntymiseen Pyhästä Hengestä. Joh. 8:31-36. Joh. 1:12 ja 6:37.
Mutta kasteelle meneminen ei edellytä täydelliseksi tulemista. Parannus ja pyhitys jatkuu kasteen jälkeen. Uskossa kasvaminen on siis loppuelämän projekti. Olemme loppuun asti vajavaisia, joten korjattavaa löytyy. Luonteen virheet yms. sisimmän vääryydet kestävät useinkin kauan parantua. ”Totuutta sinä tahdot sisimpään saakka..” Ps. 51:8. ”Puhdista minut salaisista synneistä.” Ps. 19:13.
Kasteelle voit tulla heti, kun olet uudestisyntynyt, nöyrtynyt ja antanut elämäsi Jeesukselle, Hänen korjattavakseen.

Kääntyneen ihmisen pitää sitten itse saada omaan sydämeensä varmuus, että kasteelle meneminen on Jumalan tahto. Ei riitä, että omaiset tai joku uskonystävä tai sananopettaja kehottaa siihen. Tosin Raamattu opettaa, että ”hän käski kastaa heidät Jeesuksen nimeen”. Apt. 10:48. Asiaan ei jätetty neuvotteluvaraa. Jumalan hyvä tahto on siis, että sinut kastetaan upotuskasteella vedessä Jeesuksen nimeen! Ennen sitä et ole siinä uskossa, josta Raamattu opettaa. Raamattuhan ei tunne käsitettä ”kastamaton kristitty”.

T O I M I N T A   K Ä Y T Ä N N Ö S S Ä
Jokaiselle ihmiselle kuuluu sama pelastustie.
Kun joku tahtoo ottaa vastaan pelastuksen, rukoilemme hänen kanssaan, ja julistamme syntejään katuvalle ja parannukseen nöyrtyneelle ihmiselle Jumalan armoa ja syntien anteeksiantoa Jeesuksen Nimessä ja veressä. Näin synnin kahleet katkeavat.
Jumalan armon vastaan ottaneelle julistan vielä kastevedessä synninpäästön. ”.. kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on päästetty taivaassa.” Matt. 18:18. ”Joiden synnit te annatte anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut.” Joh. 20:23. Sitten ihminen voidaan kastaa.

Kastajana voi toimia kuka tahansa veli, Joka on Jumalan seurakunnan yhteydessä. Kuitenkin on hyvä jättää kastaminen sellaisille seurakunnan luottamusta nauttiville, jotka ovat saaneet siihen sisäisen kutsun. Paavalillakaan ei ollut kastajan tehtävää. Hän julisti evankeliumia. Toiset suorittivat kääntyneiden kastamiset. Tosin hänkin kastoi muutamia. 1 Kor.1:14-17 ; 3:6.
– Raamatun hengelle on vieras ajatus, että sisaret voisivat toimia kastajina. Sellaisesta ei ole esimerkkiä tai opetusta Raamatussa!!!
Kaste on seurakunnallinen ja pyhä toimenpide, ei irrallinen ”uimareissukastelu”. Esim. Kandaken hoviherran kastanut Filippos oli siunattu seurakuntavirkaan (Apt. 6:3-7 / Apt. 8:26-39) ja oli siis seurakunnan lähettiläs. ”Veljemme ovat seurakuntien lähettiläitä, he ovat Kristuksen kunnia.” 2 Kor. 8:23. Kastetilaisuudessa oli myös todistajia, vaunun ajajat ym. seurueen jäsenet.  Kasteen pitää aina tapahtua ”kahden tai kolmen todistajan” läsnä ollessa. 2 Kor. 13:1.

Synnissä elävää ei sovi kastaa. Room. 6:1-4,11. Mm. haureuden eri muodot, juopottelu, tupakointi yms. ihmiselämää tuhoavat syntitottumukset saa jättää ristin juureen. ”Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi.” Joh. 1:12. Jeesuksen veri puhdistaa synnistä. / Kastettavalle on oltava selvää, ettei hän enää tahdo elää synnissä. Ps. 1. Hän tahtoo, että Jeesus on elämän Henkilö numero yksi.
Kastettavan tulee myös ennen kastetta erota uskonnoista; Suomessa esim. evankelisluterilaisesta kansankirkosta. Ei ole oikein kastaa Raamatulle vieraan uskontokunnan jäseniä. 2 Kor. 6:14-18. Mutta parannus ja uskossa kasvaminen jatkuu siis kasteen jälkeenkin, läpi koko ajallisen elämän. 1 Joh. 1:7-9. Tämä tarkoittaa sisäisiä virheellisyyksiämme, jotka eivät hetkessä muutu. ”Olen antanut hänelle aikaa kääntyä.” Ilm. 2:21. Ja on siunaavaa tietää, että raamatullisesti kastettu Jumalan lapsi ei enää ole tämän syntimaailman kansalainen. Napanuora siihen on katkaistu. Apt. 2:40,41. Filip,. 3:20,21.

Kasteelle tulevan kanssa selvitetään pelastusasia ja ristin sijaisuhrin merkitys. Näin ihmiselle aukenee Jeesuksen veren kautta saatu pelastus (Room. 3:23-25) ja Jumalan Elämä alkaa virrata häneen. Efes. 3:16-19. Elämänyhteys ylösnousseen Jeesuksen kanssa alkaa toimia yhä kirkkaammin. Ja tällä tavalla uudestisyntymisen todellisuus saa vallata sydämen. Kiitos Jumalalle! Sinut voidaan kastaa Jeesuksen Kristuksen nimeen, koska olet ”uusi luomus”. 2 Kor. 5:17. Synnin tiellä eletty elämä haudataan kasteen hautaan. Room. 6:4. Sitä tarkoittaa ”pestä pois syntisi”, jotka on jo saatu anteeksi. Apt. 22:16.

Ota siis vastaan Jumalan armo rukoillen (Matt. 18:18,19. 2 Kor. 6:1,2) ja ilmoittaudu kasteelle. Kastaja sitten vielä julistaa kastaessaan koko siihenastisen syntielämän anteeksi annetuksi. Joh. 20:23. Hän julistaa sinut rukoillen irti Adamin suvun jäsenyydestä ja kiinni uuteen sukuhaaraan, Jeesukseen Kristukseen. Kastaja sanoo: ”KASTAN SINUT (oma nimesi …) Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen”, painaen samalla sinut veden alle. Näin haudataan Adamin suvun jäsenyys, ja ylös nostetaan uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. Gal. 3:27. Adamin suvun synti pestiin pois ja haudattiin. ”Niin kuin siis yhden ihmisen (Adamin) rikkomus on koitunut kaikille ihmisille kadotustuomioksi, niin myös yhden ihmisen (Jeesuksen) vanhurskas teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi. Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuuden vuoksi monet ovat tulleet syntisiksi, niin myös yhden ihmisen kuuliaisuuden ansiosta monet tulevat vanhurskaiksi.” Room. 5:18,19. 6:3,4. Apt. 2:38,41. Tiit. 3:5.

Kastepaikan tulee olla sellainen, että ihminen voidaan painaa kokonaan veden alle. Näin Raamattu opettaa: ”Johannes kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä. Ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä.” Joh. 3:23. Tarvittiin siis ”paljon vettä”. Kastajan ja kastettavan tulee molempien olla vedessä: ”..ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet.” Apt. 8:38.
”Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi Hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt. 22:16.

Kasteella käyneen arvoasema on Raamatun opetuksen mukaan ”Kristuksessa”, ja kastamaton on ”Adamissa”. Gal. 3:26-29. 2 Kor. 5:17 / Apt. 18:8. Olemme siunatut ”taivaallisissa”: Efes. 1:3. Ja ”jäsenkortistoksemme” riittää Elämän kirja Taivaassa. Luuk. 10:20. Emme siis liitä kastettuja mihinkään ihmisperusteiseen uskontokuntaan, vaan siunaamme jokaisen Jeesukseen liittyneen ihmisen kulkemaan Jumalan tahdon tiellä Pyhän Hengen johdatuksessa.

Muutamat ovat saaneet myös Pyhän Hengen kasteen välittömästi noustessaan kastevedestä ylös; he ovat kohottaneet kätensä ja alkaneet kiittää Jeesusta uusin kielin. Monet ovat kyllä saaneet henkikasteen jo ennen vesikastetta rukoillessamme sitä, jotkut vasta myöhemmin. Mutta Pyhän Hengen saaminen sydämeen pelastuksen sinetiksi on eri asia. Pyhä Henki asuu sydämessäsi siitä alkaen, jolloin otit vastaan Jeesuksen sydämeesi asumaan. Efes. 1:13. Room. 8:9. Silloin sinussa alkoi toimia Jumalan Elämä!

Jumala itse lupaa, että jos ihminen ”nöyrtyy ja rukoilee ja etsii minun kasvojani ja kääntyy pahoilta teiltään, niin minä kuulen taivaassa, annan anteeksi sen synnit.” 2 Aikak. 7:14. Ihmisen tulee siis rukouksessa kääntyä Jumalan puoleen anomaan armahdusta katuen ja parannusta tehden. 2 Kor. 12:21.
”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:23.

Mihin nimeen tulee kastaa? – Katso se tästä linkistä:
Mihin nimeen Raamattu opettaa kastamaan?

Siunaten,
Weijo Lindroos

Kastamaton ristinryöväri

Ristinryövärin pelastumista ilman kastetta on joskus käytetty perusteena sille, ettei kasteelle meneminen muka olisi välttämätöntä. Mutta katsoessamme asiaa tarkemmin, huomaamme, ettei ristinryövärin olisi pitänytkään mennä kasteelle, koska hän pelastui ennen kastekäskyn antamista. Jeesus antoi lähetys/kastekäskyn 40 vuorokautta ristin tapahtumien jälkeen. Mark. 16:9-20.
Ristinryöväri pelastui viimeisenä ihmisenä vanhan liiton puolelta. Uusi liittohan alkoi Jeesuksen kuolemasta. ”Tämä on uusi liitto minun veressäni!” Luuk. 22:20. Jeesus oli vielä elossa antaessaan synnit anteeksi vierellään viruvalle rikolliselle. Ristinryöväri rukoili ristillä kuolinkamppailunsa keskellä: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.” Luuk. 23:42,43. Hän pelastui siis rajatapauksena vanhan ja uuden liiton taitekohdassa.

Jeesus on ainoa Pelastaja! Hänen verensä puhdistaa syntisen, joka katuen ja parannusta haluten huutaa avuksi Jeesusta. Room. 10:13. Ja Jeesus odottaa voidakseen antaa jokaiselle ”tulevaisuuden ja toivon”. Jer. 29:11-13.Hän pelastaa ja nostaa kurjimmankin syntisen. Eikä Hän jätä pelastamaansa ihmistä entisen kaltaiseksi, vaan uskoon tulleista, synnit anteeksi saaneista ja parannuksen tehneistä sekä sitten kastetuista sanotaan: ”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” 2 Kor. 5:17. / Apt. 18:8. Kastamaton on Adamissa. Kastettu on Kristuksessa. ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen. Gal. 3:27. ”Teidät on haudattu Hänen kanssaan kasteessa, ja siinä teidät on myös herätetty Hänen kanssaan uskon kautta.” Kol. 2:12. Room. 6:4.
Vain uskoon tulleita voidaan kastaa.

Niin kuin vastasyntynyt lapsi pestään syntymänsä jälkeen, samoin tulee uudestisyntyneen mennä välittömästi uskoon tulemisensa jälkeen kasteelle, ”vesipesolle”. Näin voimme käsittää ”uudestisyntymisen pesun” oikealla tavalla liitettynä synnit anteeksisaaneena ja uudestisyntyneenä otettuun upotuskasteeseen. ”Hän pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta vaan laupeutensa tähden uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta.” Tiit. 3:5. Joh. 3:5. Apt. 22:16.
Kasteen tulee tapahtua seurakunnan toimesta, ”sillä jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan suulla”. 2 Kor. 13:1. Mikään ”uimareissukaste” ei ole raamatullinen.

Ristinryövärin pelastuessa kastekäskyä ei siis vielä oltu annettu. Siksi hänen ei olisi pitänytkään mennä kasteelle. Mutta kastekäskyn antamisesta lähtien on kaste kuulunut ehdottomana asiana kaikille uskoon tulleille. Raamattu opettaa yksiselitteisesti, että alkuseurakunnan aikana KAIKKI uskoon tulleet kastettiin upotuskasteella Jeesuksen Nimeen! Kukaan ei jäänyt kastamattomaksi. ”Ottakoon KUKIN TEISTÄ kasteen..” Apt. 2:38,41.
”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, NE kastettiin..!” ”Ja he pysyivät .. apostolien opetuksessa..” Apt. 2:41-42. Raamattu ei opeta, että uuden liiton seurakuntaan kuuluisi kastamattomia.
Kaste kuuluu oleellisena osana ihmissielun pelastusprosessiin, koska asiakokonaisuuteen kuuluu, että vanha ihminen pitää haudata kasteen kautta kuolemaan. Room. 6:3,4. ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen..” sanoo Apt. 2:38. Siinä on siis kaksi asiaa: 1. ) parannus ja 2. ) kaste. Jos siis parannuksen tekeminen on välttämätöntä, on sitä samassa määrin kastekin. Voimmeko siis sanoa, ettei parannuksen teko ole välttämätöntä? Siinä tapauksessa voimme sanoa samaa myös kasteesta. Mutta me sanomme molemmat välttämättömiksi, koska Jumala on antanut ne meille saman arvoisina.

Raamattu ei lähetyskäskyn antamisen jälkeen tunne ollenkaan käsitettä ”kastamaton kristitty”. Raamattu tuntee vain uskoon tulleen kristityn, joka on uskoon tulonsa ja parannuksen teon jälkeen kastettu upotuskasteella vedessä Jeesuksen Nimeen. Apt. 10:48.
”Jos sinä uskot kaikesta sydämestäsi, niin se (kaste) tapahtukoon.” Apt. 8:37.
Kastettu kristitty on raamatullinen kristitty!

Kasteelle menemisen välttämättömyyttä ei siis tule vähätellä: Varokaa vedetöntä ja veretöntä evankeliumia. Tämän varoituksen Raamattu antaa mm. Gal. 1:6-9. 2 Piet. 3:16.  Ilm. 22:18,19.

”Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi Hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt. 22:16. Tiitus 3:5. Näin olet oleva sisällä siinä uskossa, jossa ensimmäiset kristitytkin olivat.

W.L.

Parannus ennen kastetta

ELÄMÄN SUURSIIVOUS.

Pietari vastasi pelastuksen tietä kyseleville ihmisille:
”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan!”
Apt. 2:38. Ensin siis parannus, sitten kaste.

Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, NE kastettiin!”
Tästä nousee mieleen kysymys, minkä sanan kasteelle tulijat ottivat vastaan? Se oli ennen muuta Pietarin saarnaama suuri ilouutinen (Apt. 2.), että Jeesus on sovittanut syntimme sijaisuhrillaan ristillä. Tämän sanoman kuulijat siis ottivat vastaan. Se tarkoitti, että he antoivat elämänsä hallinnan Jeesukselle Kristukselle. Näin Pyhä Henki alkoi vaikuttaa heidän sisimmässään ja synnin valta katkaistiin. Samalla uskoon tulleet ottivat myös vastaan kehotuksen tehdä parannus. He antoivat pelastaa itsensä ”tästä nurjasta sukupolvesta” eli maailman syntielämästä. Apt. 2:40. Kiitos Jumalalle! Tämä oli silloin Jumalan tahdon tie, ja se on sama edelleen: Kääntyminen kaikesta sydämestä Jeesuksen Kristuksen puoleen on parannuksen tekemistä. Elämän Henki alkaa siitä sitten johdattaa myös tekojen parantumiseen ja vaihtumiseen ”kuolleista teoista” (Hebr. 6:1) Jumalan ”ennaltavalmistamiin tekoihin”. Efes. 2:10. Sillä tavalla ihminen tulee uskoon eli pelastuu. Ja seuraavana on vuorossa vanhan syntielämän hautaaminen upotuskasteessa Jeesuksen nimeen. Siinä tapahtuu herääminen uuteen elämään. Näin Raamattu sanoo kasteesta: ”Teidät on haudattu Hänen kanssaan kasteessa, ja siinä teidät on myös herätetty Hänen kanssaan uskon kautta. Tämän uskon vaikuttaa Jumala, joka herätti Hänet kuolleista.” Kol. 2:12.
Jeesus antaa puhtaan Elämän, joka on mittaamattomasti maailman syntielämää parempi. Tähän Jumalan Elämän yhteyteen mekin saimme tulla ottaessamme vastaan ylösnousseen Jeesuksen Pelastajaksemme. Saimme kokea uudestisyntymisen Pyhästä Hengestä. Joh. 3:3. Tulimme näin Jumalan lapsiksi.  Ja Jeesus antoi voiman ja halun parannuksen tekoon: ”Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman ja oikeuden tulla Jumalan lapsiksi.” Joh. 1:12. Kol. 2:6.
”Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room. 8:9.

Raamatun opetus kasteen välttämättömyydestä on yksiselitteinen: ”Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Nimeen!” Apt. 10:48. Neuvotteluvaraa ei jätetty. ”Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse! Huuda avuksi Hänen Nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi!” Apt. 22:16.
”Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet!” Gal. 3:27.
”Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme Hänen kuolemaansa kastetut. Niin olemme siis yhdessä Hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.”
”Pitäkää siis itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.”  ”Nyt, kun olette synnistä vapautetut…” Room. 6:3,4,11, 22.

Ennen kasteelle tuloaan ihmiset antoivat pelastaa itsensä syntimaailman ”nurjasta sukupolvesta”. 1 Joh. 5:19:  ”Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehotti heitä sanoen: Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta. Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin.” Apt. 2:40,41. Näin Raamattu opettaa, että maailman syntielämästä eronneet kastettiin. Vain uskoon tullut, synnit anteeksi saanut, pelastuksen vastaan ottanut, voidaan kastaa raamatullisesti.
Perusparannus tulee siis tehdä ennen vesikastetta! Siitä alkaa uskossa kasvaminen.

Mutta HUOM! on osattava erottaa toisistaan syntielämästä luopuminen ja uskossa kasvaminen! Ne ovat kaksi suuresti eri asiaa!
Parannus (= kreik. metanoia) merkitsee mielenmuutosta, kääntymistä suhteessa Jeesukseen ja ristintyöhön sekä uudella tavalla ajattelemista. Mutta sanan merkitys Raamatun kokonaisopetuksen perusteella tarkoittaa elämän suursiivousta. Kasteelle tulevan on tehtävä parannus, joka merkitsee päätöstä elämän kokonaisvaltaisesta muutoksesta: ”Tahdon tästä lähtien, että Jeesus asuu sydämessäni vaikuttaen minussa tahtomista ja tekemistä. Pyhä Henki vaikuttakoon, ettei elämässäni ole Jumalan tahdon vastaisia ajatuksia, sanoja tai tekoja.” Tämä on oikea päätös, joka avaa sydämen Pyhälle Hengelle. ”En enää tahdo elää synnissä enkä tehdä synnin tekoja”, on uskoon tulleen sydämestä nouseva rukous. ”En enää tee tekoja, jotka turmelevat omaa tai lähimmäisten elämää”, on siunauslähteet avaava päätös. Näin parannus ulottuu sisäiseen sekä ulkoiseen ihmiseen. Oikeamielisyys vaikuttaa, että
– ylpeyden synnissä elänyt nöyrtyy, mutta nöyrtyminen jatkuu joka päivä ja syvenee kasteen jälkeen uskossa kasvamisen myötä
– parannukseen nöyrtyneestä rikollisesta tulee hetkessä rehellinen kansalainen, mutta kieroontuneen luonteen parantuminen ja tekojen muuttuminen saattaa kestää vuosia
– valehtelija lopettaa välittömästi kieroilunsa eikä enää puhu valheita, vaan alkaa puhua totta
– juoppo ja narkomaani ei enää käytä alkoholia ym. huumeita
– haureellinen päättää elää siveästi
– varas ei enää varasta
– tappelija ei enää tappele ja riitele
– tupakoitsija ei enää tupakoi
jne… jne…
Edellä mainitun perusparannuksen tehnyt voidaan kastaa, mutta jos joku ei tahdo alkaa elää Jeesuksen kanssa ja kasvaa uskossaan sekä päästä irti synneistä, ei häntä voida vielä kastaa.
Ajatellessamme parannuksen tekoa edellä olevan opetuksen mukaisesti, voimme todeta, että raamatullinen parannuksen tekeminen pitää sisällään uudestisyntymisen eli uskoon tulemisen. Parannus ja uudestisyntyminen kulkevat yhdessä.  Apt. 2:38. oleva kehotus parannuksen tekemiseen ennen kastetta on siis erittäin syvällinen asia.
Parannus eli kääntyminen pitää sisällään elämän antamisen ehdoitta Jeesukselle! Näin uusi ELÄMÄ tulee asumaan ihmisen sydämeen. Efes. 3:17. Ja tämä koskettaa siis sisäistä sekä ulkoista elämää, koko ihmistä tapoineen ja tottumuksineen. Tämä pesäero syntielämästä, elämän suursiivous, voi tapahtua jopa muutamassa minuutissa. Mutta pyhityselämässä kasvaminen on loppuelämän projekti. Jumalan yhteydessä elämiseen tarvitaan rehellinen elämän asenne, oikeamielinen nöyrtyminen ja puhtaat toiminnan motiivit sekä vilpitön syntien tunnustaminen sekä aito katumus. 1 Joh. 1:9. / 2 Kor. 12:21. / Sananl. 28:13,14.

Vieraan uskonnon edustajia ei voida kastaa. Siksi kasteelle tulevan pitää erota kirkosta yms. ennen kastetta. Se kuuluu parannuksen tekoon. Kirkkoon kuuluminen on este kristittyjen raamatulliselle yhteydelle.
Parannus on päätös ja valinta ottaa vastaan Jumalan hyvä suunnitelma. Jeesuksen vastaan ottaminenhan merkitsee samalla kaikkien Hänen oeptustensa vastaan ottamista. Näin korjaantuu ihmisen suhde Jeesukseen ja ristintyöhön.
Asiat tulee selvittää Jumalan kanssa juuria myöten. Matt. 15:13. Sitä on parannus. Ja se siis voi tapahtua muutamassa minuutissa, kun synneissään elävä sanoo rukouksessa ääneen: Jeesus, anna anteeksi kaikki tekosyntini sekä syntisyyteni. Päästä minut pahasta. Auta minut oikeaan, sinun tahtosi mukaiseen elämään, että Pyhä Henki alkaa johdattaa minua. Uskon Jeesus, että sijaisuhrisi ristillä riittää puhdistamaan minut kaikesta synnistä.
Aamen.

Suurin synti on olla erossa Jumalasta. Siksi parannuksen teon perusta on tämän asian korjaaminen. Tulee korjata suhde Jumalaan ottamalla vastaan ylösnoussut Jeesus, joka on meidän ELÄMÄMME. Joh. 14:6. Hän antaa voiman ja halun elämän suursiivoukseen, johon Pyhä Henki johdattaa aidosti uskoon tulleen heti uskoon tulon myötä. Joh. 1:12. Näin Jumala armahtaa kurjuutensa tuntevan syntisen. Synnissä eletty menneisyys haudataan kasteen hautaan! Room. 6:4,11. Siihen päättyi synnin valta ihmisen elämässä!
Tätä sanomaa meidän tulee opettaa kaikille ihmisille: ”Parannusta syntien anteeksi saamiseksi on saarnattava..” Luuk. 24:47.
”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon.” Jaak. 4:6.

Kasteen jälkeen uskossa kasvaminen ja pyhityselämän lisääntyminen on loppuelämän projekti. Hengen hedelmä ja Jumalan tunteminen, kasvaminen ”Kristuksen täyteyden täyden iän määrään”, lisääntyy rukouselämän ja seurakuntayhteydessä pysymisen kautta.
Parannuksen teon ja kasteen jälkeen uskossa kasvaminen ja Jumalan tahdon tunteminen aukenee oikealla perustalla koko laajuudessaan Sanan tuntemisen kautta.

Johanneksen esimerkki on erittäin sopiva myös meille uuden liiton kristityille! Hän ei suostunut kastamaan synnissä eläviä: ”Tehkää sen tähden parannuksen soveliaita hedelmiä.” Matt. 3:8.
Kastamaton ei vielä ole siinä uskossa, jota Uusi testamentti opettaa.
Ennen parannuksen tekoa ei ihmistä voida kastaa raamatullisesti!

Ota yhteyttä:
Ota yhteyttä – Jeesus-on-Herra.com

Siunausterveisin,
Weijo Lindroos,
Turku
________________

Mihin nimeen Raamattu opettaa kastamaan?

Apostolisen ajan opetus:

Kaikki, mitä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen Nimessä kiittäen Isää Jumalaa Hänen kauttansa.” Kol.3:17. Eikö ole selvää sanaa? Voisiko sen tulkita toisin? 2 Kor. 1:13.
Raamatussa ei ole esimerkkitapausta, että joku olisi kastettu jotakin muuta nimeä käyttäen, esim. että jonkun kasteessa olisi lausuttu sanat isänpojanjapyhänhengenimeen. – Raamattu ei opeta käyttämään sellaista dogmia myöskään rukoiltaessa. – Ei siis niin, vaan kasteessa kuuluu lausua sanat:
”..Jeesuksen Kristuksen Nimeen.” Apt.2:38.
”..Herran Jeesuksen Nimeen.” Apt.8:16.
”..Jeesuksen Kristuksen Nimeen .” Apt.10:48.
”..Herran Jeesuksen Nimeen.” Apt. 19:5.
Oli silloin ja on edelleen tärkeää lausua kasteessa Jeesuksen Nimi. Pelastuksemme perustuu Häneen. Jeesus on ainoa Pelastaja! Siksi Jumalan seurakunta on aina kastanut uskoon tulleet Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen eli Hänelle. Apostolit ymmärsivät Jeesuksen opetukset oikein. Joh. 14:26.
Kastaa Jeesuksen Nimeen sisältää ajatuksen, että kastettu on Hänen omaisuuttaan. Kasteessa uskova katkaistaan pois Adamin suvun syntiperimästä ja liitetään uuteen sukuhaaraan, Kristukseen. Room. 6:4-11. Kiitos Jumalalle! Meidät on kastettu Hänelle. Hänen Nimeensä otettu. Jeesuksen verellä ostettu, uudestisyntynyt ihminen on asetettu siihen pelastukseen, joka on Jeesuksessa ja ristityön ansiossa. Apt.4:12.
Iso Raamatun tietosanakirja kertoo: ”Jeesuksen Nimeen tapahtunut kaste teki seurakunnasta tarkkarajaisen yhtenäisen joukon.” Kastamattomat eivät kuulu seurakuntaan: ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.” Apt. 2:41. Seurakunta siis lisääntyi uskoon tulemisen ja kasteen kautta.
”TE (uskoon tulleet) olette uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Kaikki TE, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen.” Gal. 3:26-29. Room. 6:22.

ISÄN, POJAN JA PYHÄN HENGEN NIMI ?
Mikäli (!) Matt.28:19 on aito Jeesuksen opetus, niin ei sekään kumoa apostolien tapaa käyttää kastaessaan ainoastaan Jeesuksen nimeä. Siinä kastekäskyn versiossa Jeesus käski tehdä ihmisistä opetuslapsia ja sitten kastaa heitä ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (yksikössä).” Matt.28:19. Huomaa yksikkömuoto: NIMEEN”, ei nimiin. Mikä siis on ”Isän ja Pojan NIMI? Ja miten nuo sanat sopivat yhteen apostolisen käytännön ja Raamatun muun ilmoituksen kanssa. Apostolithan eivät missään tilanteessa käyttäneet sanoja ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”; eivät rukoillessa tai kastaessa. Eikä niitä ole Matteuksen evankeliumin myöhemmän version lisäksi muualla Raamatussa.
ASIA SELVIÄÄ!
Ensiksikin on kysyttävä, mikä on tuo Nimi? – Mikä on Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimi, johon kehotetaan kastamaan? Matteushan mainitsee Nimen yksikössä: ”nimeen”, ei nimiin. HUOM!
Terveellä ajattelulla voimme todeta, ettei ”Isä” ole nimi, ei myöskään ”Poika” tai Pyhä Henki. Ne ovat titteleitä.
Jeesuksen opetus selviää asettaessamme sen apostolisen käytännön ja Raamatun kokonaisopetuksen yhteyteen. Silloin huomaamme sen tukevan apostolista toimintaa kastaa ihmiset Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Mm. Apt.2:38; 10:48; Kol. 3:17.

Katsomme selvennykseksi Jeesuksen opetusta parannuksen saarnaamisesta. Missä nimessä se tapahtuu, koska Jeesus sanoo sen näin: ”Parannusta syntien anteeksi saamiseksi on saarnattava HÄNEN NIMESSÄNSÄ kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.” Luuk.24:47. Onko meidän siis käytettävä parannusta saarnatessamme sanoja ”hänen nimessään”? – Ymmärrämme tietenkin, ettei ole tarkoitus toistaa ”Hänen Nimessään” sanoja, vaan toimia Hänen Nimessään eli siis Jeesuksen Nimessä.
”Hänen Nimessään” tarkoittaa siis Jeesuksen Nimeä. Tällä tavalla ajatellen jokainen voi parhaiten ymmärtää asian. Jeesus ei opettanut käyttämään titteleitä vaan Nimeä!

Jos jonkun kastetilaisuudessa olisi käytetty pelkästään sanoja Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ei häntä olisi kastettu mihinkään nimeen, vaan pelkästään titteleihin. Jos taas jonkun kasteessa on käytetty sanoja, Jeesuksen Kristuksen Nimeen, on Hänet kastettu raamatullisesti. Jeesushan ei opettanut käyttämään sanoja Isä, Poika ja Pyhä Henki, vaan niiden sanojen taakse kätkeytyvää Nimeä, samoin kuin on laita ”minun nimessäni” –sanojen kanssa.
! Jos Matti Meikäläinen antaisi käskyn: Menkää kastamaan ihmiset ”minun ja minun isäni nimeen”. Sitten olisitte kastevedessä ja muistaisitte käskyn, jota toistaisitte sanatarkasti sanomalla kastettavalle: ”Kastan sinut minun ja minun isäni nimeen!” Olisiko oikein? – Ei tietenkään. Kastajan olisi pitänyt ottaa selville Meikäläisen isän nimi, joka tietenkin on myös Meikäläinen. Oikein olisi siinä tapauksessa sanoa kastettavalle: Kastan sinut Meikäläisen nimeen. Ymmärrätkö esimerkin? Tarkalleen sama periaate on kysymyksessä ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” kastettaessa. Matt. 28:19. On otettava selville, mikä on Isän nimi ja Pojan nimi.
Alkuajan kristityt ymmärsivät, että Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimi on Jeesus Kristus.
Jos minä pyytäisin ihmisiä kastamaan toisiaan vaikkapa isäni nimeen, niin eivät he kastaessaan sanoisi ’isäni nimeen’, vaan Viljon nimeen, joka on isäni nimi.

Alkuseurakunta toimi yksinomaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä. He tiesivät Herransa sanojen merkityksen. Tiedämme heidän toimineen oikein. On oikein seurata heidän esimerkkiään. ”Kaikki, mitä teette sanalla ja työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen Nimessä…” Kolos. 3:17.

TÄSSÄ ASIAN RATKAISU:
Jeesuksen Nimeen kätkeytyy Isän Nimi!
Jeesus tuli Isänsä Nimessä. ”Minä olen ilmoittanut sinun Nimesi ihmisille…” Joh.17:6. Minkä Nimen Jeesus ilmoitti? = ”Pyhä Isä, varjele heidät Nimessäsi, jonka olet minulle antanut…” Joh.17:11,12. ”Minä olen tehnyt Sinun Nimesi heille tunnetuksi…” Joh.17:26. ”Minä olen tullut Isäni Nimessä…” Joh.5:43. ”Hoosianna, siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran Nimeen, Israelin kuningas.” Joh.12:13, 28.
”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa…” 2 Kor.5:19.
”Minä olen tullut Isäni Nimessä…” Joh.5:43.
Isä, Poika ja Pyhä Henki toimivat siis ainoastaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä.
Ja siis vielä kerran: Kaikki, mitä teette sanalla tai työllä, KAIKKI tehkää Herran Jeesuksen Nimessä.” Kolos.3:17. Poikkeusta ei ole.
”Ei ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta Nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Apt.4:12.
Jeesus on Voideltu, Kristus, Pelastaja, jota Hänen nimensäkin merkitsee:
Jeesus = Iesous (kreikaksi) = Yeshua (arameaksi) = YEHO’shua (hepreaksi) = ”JHWH Pelastaa”. Jeesuksen nimeen sisältyy siis Jumalan nimi JHWH.
On tärkeää ymmärtää Isän Jumalan ja Jeesuksen nimen yhteen kuuluvuus! Mutta ennen muuta meidän tulee ymmärtää, että Jeesus kuoli Ristillä meidän syntiemme tähden. Hän vuodatti verensä, että syntimme tulivat sovitetuiksi. Pelastajamme on Henkilö, Jeesus Kristus! Emme siis usko pelastuvamme lausuessamme titteleitä: ”Isä, Poika ja Pyhä Henki”. Niiden lausuminen on turhaa ja tyhjää uskonnollista muotomenoa. Raamattu ei opeta sellaista käytäntöä.

Vanhassa laulussa lauletaan: ”Kun toiset nimet kalvenneet on aivan, nimi Jeesus vielä jää. Sen kauneutta kautta iäisyyden lunastetut ylistää. Nimi yli kaiken ompi Jeesus. Ei maailmassa kauniimpaa…”.

Kaikki valta on annettu Jeesukselle. Joh. 5:19-47. Hän on ”Immanuel, Jumala meidän kanssamme.” Matt. 1:23.

Weijo Lindroos,
Turun seurakunta