Alkuperäinen kristillinen kaste

ALKUSANAT
Erilaiset kastenäkemykset ovat toistuvasti aiheuttaneet kiistaa kristittyjen välille, jo kohta 2000 vuotta.
Kristinuskon alkuaikoina kaste oli uskovia yhdistävä tekijä. Se on muuttunut riidan ja hajaannuksen aiheuttajaksi. Koska kyse on näin vakavasta asiasta, edellyttää se vakavaa tutkimista rukouksen hengessä.

Elämme seurakunnan ennalleen asettamisen ajassa. Pyhä Henki tahtoo johdattaa kristityt kaikissa kysymyksissä alkuperäiseen käytäntöön. Miten alkuseurakunnan kristityt toteuttivat Jeesuksen lähetyskäskyä kasteineen, samalla tavalla tulee edelleen toimia. Heidän esimerkkinsä on annettu kaikkien aikojen pyhille. Apostolien viitoittamalla linjalla muuttumaton armon sana toimii oikealla tavalla: ”…totuutta noudattaen rakkaudessa.” Ef.4:15. Armon Sanan yhteyteen kuuluu ehdottomana myös Jumalan Totuus.
Jumala tahtoo antaa seurakunnalleen tiedoksi varman ja alkuperäisen kristillisen kastekäytännön. Hän tahtoo edelleen antaa itse säätämänsä kasteen uskoviaan yhdistäväksi tekijäksi.
Tässä tutkielmassa tuodaan esiin Raamatun opetus aiheesta. Se on monessa kohdin poikkeava nykyisistä uskontokuntien kasteopetuksista.
Mikäli lukija tahtoo saada varman kokonaiskäsityksen aiheesta, on välttämätöntä lukea tämä kirjoitus kokonaan. Muussa tapauksessa väärinkäsityksen mahdollisuus on suuri.

Viittaan useassa kohdin Raamattuun. Tämä johtuu siitä, ettei minulla ole omaa mielipidettä asiasta.

” … he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin”
(Apt.17:11).
”Minkä olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä.  Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä.”  1 Joh.2:24.

ERIMIELISYYDEN SYY ?
Jumala lupaa ilmoittaa totuutensa omilleen. Joh. 16:13. ”.. jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on.  Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä.”  Filip. 3:15-16. Ehto Jumalan tahdon ymmärtämiselle on tuo samaa tietä vaeltaminen. Se tarkoittaa pysymistä apostolien ja profeettojen opetuksessa, heidän viitoittamallaan linjalla. Se on se, että meidän tulee tunnustautua Raamatun oppiin ja ottaa se vastaan. 2 Kor. 6:1. Tällä tiellä Pyhä Henki johtaa kaikkeen totuuteen.

Erimielisyyttä ei pidä hyväksyä.
Riitaisa erimielisyys johtuu siitä, että on luovuttu Raamatun opetuksista. Riitaisuudessa on Jumalan kansan tappioiden syy. Ei ole kuultu Jumalan rakastavaa ääntä, joka yhdistäisi Hänen kansansa.
Raamatun opetuksista erkaantuneet ovat tuoneet riitoja uskovien välille. 1 Timot. 6:3-5. Vaikkakin riitaisuuksista joskus valheellisesti syytetään niitä, jotka pitävät kiinni Raamatun sanasta.

Erimielisyys monissa kristinuskon kysymyksissä johtuu paljolti myös siitä, että epäuskoiset ”julistajat” kylvävät epäuskon kylvöä. On opetettu, ettei ole mahdollista olla samaa mieltä esimerkiksi kasteesta. ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” Gal.6:7. Olemme jo tarpeeksi niittäneet epäuskon kylvö satoa. On aika aloittaa uskon kylvö. Voimme olla yhtä mieltä kasteesta kuten muistakin kristinuskon syvistä totuuksista. (Vertaa 4 Moos.13:22-34, mutta etenkin 14:6-9 = Joosua ja Kaaleb).
Epäuskon kylväjät ovat röyhkeydessään opettaneet jopa, ettei samanmielisyys ollenkaan olisi Jumalan tahto. Sellaiset opetukset kumoavat Raamatun selvän opetuksen. ”Mutta minä kehotan teitä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne,  vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi  sama  mieli  ja  sama ajatus.”  1 Kor.1:10. ”…olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa..”  2 Kor.13:11.
Mutta millä perusteella Jumala tahtoo kansansa olevan yhtä mieltä ?  ”..että olisitte yksimieliset keskenänne,  Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan.”  Room. 15:5,6. Tämä tarkoittaa, että olemme asioista samaa mieltä Jeesuksen kanssa. Hänen mielipiteensä on Raamatussa  ja alkuperäisen kristinuskon antamassa käytännön esimerkissä. Olemme yhtä mieltä Raamatun kanssa.
Ihmisten tai kirkkokuntien mielipiteillä ei näissä kysymyksissä ole arvoa.

KASTEEN  ALKUPERÄ.
Jeesus antoi viimeisinä opetuksinaan lähetyskäskyn. ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.  Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Markus 16:15-16. Hän opetti siis, että evankeliumia tulee julistaa  ja sen tuloksena ihmiset tulevat uskoon. Room.10:17. Ne kastetaan, jotka ottavat  vastaan Jeesuksen elämänsä Herraksi tunnustaen Hänet Jumalan Pojaksi. Raamatusta emme löydä muuta järjestystä. ”… ja hoviherra sanoi: `Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?` Niin Filippus sanoi hänelle: `Jos uskot koko sydämestäsi, niin se tapahtukoon.` Hän vastasi: `Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.` Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet`.” Apt. 8:36,37,38.

Kymmenen päivää lähetyskäskyn antamisen jälkeen Pietari julisti evankeliumia tuhansille ihmisille: ”Tämän Jeesuksen Jumala on herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme.” Apt.2:32. ”… Jumala on Hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.” Apt. 2:36. ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te(kin) saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt.2:38.
Kolmetuhatta kuulijaa otti sanan vastaan, tuli uskoon ja antoi kastaa itsensä. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan,  ne  kastettiin..” Apt.2:41.
Onko Jumalan tahto tänä aikana sama? – Vastaan, että kyllä on! ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa!” Matt.24:35. Jumalan tahto ei muutu.

Kasteen saamisen edellytys alkuseurakunnassa oli  usko. ”Jos uskot koko sydämestäsi, niin se (kaste) tapahtukoon. Apt.8:37.  ”.. korinttolaiset uskoivat ja heidät kastettiin.” Apt.18:8. ”..kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen Nimeen” (Apt.19:5). Tämä oli juuri sitä mitä Jeesus oli opettanut. Matt. 28:19-20.
Kaste suoritettiin alussa välittömästi uskonratkaisun tapahduttua, yleensä samanaikaisesti! Tämä on tärkeä huomio! Ei odotettu asian ”kirkastumista”.
Uskossa oleminen olisikin koettu ilman kastetta puutteelliseksi. Sen tähden alkuseurakunnan aikana kaikki uskoon tulleet ottivat kasteen, sekä aikuiset että ymmärryksen iässä olevat lapset. Se oli heille selviö. Siitä ei neuvoteltu.
Alkuseurakunnassa vain Kristukseen kastetut pidettiin Jumalan lapsina. ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.” Gal. 3:27.
Vaikeuksia on tuottanut uskossa olevien kastamattomat lapset, jotka ovat pyhitetyt (1 Kor. 7:14) ilman kastetta. Tämä ”pyhitys” ei tee tyhjäksi lähetyskäskyä heidän kohdallaan niin, että heille olisi olemassa toisenlainen tie. ”Mikä lihasta on syntynyt, on liha..” Joh. 3:6. Liha (Aadamin suvun jäsenyys) pitää haudata kasteessa. Kaikkien Jeesukseen uskovien pitää tulla kastetuiksi upotuskasteella vedessä.
Kun kristityt vanhemmat huomaavat lapsensa tunnustavan uskoaan esim. koulutovereilleen ja rukoilevan itsenäisesti, voidaan hänet kastaa Jeesukselle. Kasteelle menemisen ratkaisu pitää näin antaa asianomaiselle itselle.
Yksilöihmisen tulee henkilökohtaisesti kuulla evankeliumi ja ottaa se vastaan. Mk.16:15-16; 2 Kor.6:1,2.
Room. 6:3-4 mukaan kaste on toimitus, jossa Jeesukseen ja ristin vereen luottava ihminen liitetään Pelastajaansa. Kaste Jeesukseen Kristukseen eli Hänelle. Gal. 3:3:26-29.

”Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme Hänen kuolemaansa kastetut. Niin olemme siis yhdessä Hänen kanssaan  haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin (kasteella käyneiden) uudessa elämässä vaeltaman.”  Room.6:3,4.

Kaste oli alkuseurakunnan aikana jakaja: Elämä ennen kastetta ja elämä kastettuna. – Huomaa tässäkin kohden tuo alkuseurakunnan tapa kastaa uskonratkaisun tehneet uskonratkaisun hetkellä!
”..ollen haudattuina kasteessa, jossa te myös olette herätetyt  uskon kautta.” Kol.2:12. Huomaa sana ”herätetyt”. He olivat heränneet synnin unesta ja syntyneet uuteen elämään. Vanha oli haudattu. Uusi oli tullut sijaan. 2 Kor.5:17; Efes. 4:22-24. Ihmiset huusivat avukseen Jeesuksen Nimeä antaen kastaa itsensä Hänelle (vertaa mm. Apt. 22:16).

Kaikki uskoon tulleet kastetut alkoivat elää pyhää elämää yhdessä muiden kaltaistensa kanssa. He kokoontuivat Jumalan seurakuntana yhteen vahvistumaan ja oppimaan lisää Jumalan tahtoa. He olivat Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina Jumalan seurakunta. – On hyvä huomioida, etteivät he perustaneet seurakuntaa, vaan olivat seurakunta.

HUOM!
Uusi Testamentti ei ollenkaan tunne käsitettä ”kastamaton kristitty”.  Ei myöskään käsitettä ”uskosta osaton kastettu kristitty”.  Sellaiset ovat vääristyneitä käsitteitä. Uusi Testamentti tuntee ainoastaan käsitteen ”uskoon tullut, kasteella käynyt kristitty”.  Vasta kasteella käynyt luettiin seurakuntaan kuuluvaksi. Muut olivat ulkopuolella.

ONKO VESIKASTE  VÄLTTÄMÄTÖN ?
”Kaikki kansa, joka häntä (Johannes Kastajaa) kuuli, tunnusti Jumalan vanhurskaaksi ja antoi kastaa itsensä Johanneksen kasteella.  Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan, eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.” Luuk.7:29-30.
Jeesus kysyi aikansa ihmisiltä: ”Oliko Johanneksen kaste Taivaasta vaiko ihmisistä?” Markus 11:30. Samoin voimme kysyä kristillisestä kasteesta. Raamatun kokonaisilmoitus vastaa, että se on Taivaasta. Sen perusteella kaste on siis välttämätön.
Jeesuksen säätämä kristillinen kaste on Raamatussa Kristuksen opin alkuaskel. Siitä alkaa uskoon tulleen hengellinen elämä. Siitä alkaa ristin kaita tie, jonka päämäärä on Taivas. ”..vesi nyt teidätkin pelastaa,  kasteena,  joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta.” 1 Piet.3:21.
Kastevesi ei siis poista likaa ruumiistamme. Se luotaa syvemmälle, ihmisen sisimpään. Jumala on säätänyt kasteeseen näkymättömän siunauksen. Siinä usko saa kosketuskohdan. Jeesuksen veri, uskon kautta, puhdistaa omantuntomme kuolleesta tilasta. Tähän viittaa Ananiaan neuvo Paavalille: ”Anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt.22:16.
Paavalin ainutlaatuinen Jeesuksen kohtaaminen Damaskon tiellä ei riittänyt pelastuskokemukseksi. Siellä hän sai ohjeen: ”Nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän.” Apt.9:6. Paavali totteli, meni kaupunkiin, jossa sai neuvon: ”Nyt, mitä viivyttelet ? Nouse. Huuda avuksi Hänen Nimeänsä ja Anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt. 22:16.
Ymmärrämme tietenkin, ettei Paavali turvannut kasteveteen, vaan uskoi Jeesukseen ja ristillä ansaittuun armoon. Vanha Saulus haudattiin kasteen kautta Jeesuksen kuolemaan. Kastevedestä nousi apostoli Paavali, uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. Vanha riisuttiin pois. Uusi tuli sijaan. Näin oli silloin ja näin on edelleen Jumalan tahto.

Eräät opettavat, että Paavali sai syntinsä anteeksi ja pelastui Damaskon tiellä. Raamattu ei opeta niin. Mikäli Paavali olisi saanut pelastuskokemuksen eli syntien anteeksiantamuksen Damaskon tiellä, ei Ananias olisi ollut oikeutettu kehottamaan Paavalia kasteelle, jossa synnit pestään pois. Apt.22:16. Se ei olisi ollut johdonmukaista. Tuo ”peseminen” tarkoittaa siis vanhan ihmisen hautaamista. Room. 6:4. Paavalin kastetta edelsi paljon muutakin: Jeesuksen kohtaaminen, uskovien yhteyteen meneminen, kätten päälle panemisen kautta saatu siunaus. Apt. 22:6-16. Ja tietenkin Pyhän Hengen sinetin saaminen sydämeen. Efes. 1:13.

VEDESTÄ  JA  HENGESTÄ
Jeesus opetti, että ihmisen tulee syntyä vedestä ja Hengestä. Tarkoittiko Hän, että uudestisyntymiseen tarvitaan myös vesikaste ? Samankaltainen ajatushan on Tiituskirjeessä.
”Kun Jumalan hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti Hän meidät,  ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen Hän runsaasti vuodatti meihin Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta” Tiit. 3:4-6.
”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.” Joh.3:5.
Jeesuksen opetuksia voidaan tulkita ja selitellä omien mieltymysten mukaan, tai se voidaan ottaa vastaan sellaisenaan: ”vedestä ja Hengestä”. – Minulla ei ole siitäkään  kysymyksestä omaa mielipidettä. Uskon vain Raamatun Sanan. Jeesus mainitsee tässä veden. Voisiko Hän tarkoittaa siinä sanan vettä? Miksi Hän ei siinä tapauksessa käyttänyt oikeaa sanaa? Jeesus olisi voinut sanoa näin: ”Joka ei synny sanasta ja Hengestä…” Mutta Hän sanoi sen niin kuin tarkoitti.

Alkuseurakunnan aikana kaste ei ollut pelkästään sisällyksetön ”kuuliaisuuden askel”, kuten nykyisin vapaissa suunnissa opetetaan.
Pietari kirjoittaa, että ”vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena..” 1 Piet.3:21.
Miten Pietari voikaan kirjoittaa sillä tavalla? Eikö hän tietänyt asiaa? Vai oliko asia niin, kuin hän kirjoitti?
Paavali kirjoittaa samaa: ”..ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös olette herätetyt uskon kautta..” Kol.2:12. Kasteessa herätetyt! Miten Paavali voi todeta sellaista? Vai tapahtuuko kasteessa sittenkin jotakin? Onko sillä jotain merkitystä?


Pelkästään kasteella käyminen ei pelasta ihmistä
Kastetta tulee edeltää kokonaisvaltainen sydämen kääntymys Jumalan puoleen. On saatava luottamus Jeesuksen ristin uhriin ja sovintoveren ansioon. On saatava Jumalan Elämä sisimpään Pyhän Hengen kautta. Kastetta ennen on otettava vastaan pelastussanoma Jeesuksesta. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin.” Apt.2:41. On astuttava uskon askel vastaan ottamalla Ylösnoussut Jeesus omaksi henkilökohtaiseksi Vapahtajaksi ja syntien sovittajaksi. ”Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi..” Joh.1:12. Nämä Jeesuksen vastaanottaneet sitten voivat Hänen voimassaan tehdä parannuksen synneistään ja tulla kasteelle. He saavat ottaa vastaan kaikki Jumalan suuret lupaukset. Uskoon tulleet ja kastetut saavat täyttyä Pyhällä Hengellä saaden armolahjoja. He saavat alkaa elää yhdessä muiden Taivaaseen matkaajien kanssa. Kastetut ovat seurakunta, Jumalan kansa.
Alkuseurakunnan aikana kaikki uskoon tulleet kastettiin vedessä Jeesuksen nimeen, myös jo Pyhän Hengen saaneet. Apt.10:47-48.
On huomattava, että kaste on merkityksetön ilman edellä mainittua henkilökohtaista uskon ratkaisua kaikkine siihen liittyvine Raamatun opetuksineen. ”Kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.” Room.14:23.


KASTE  USKONELÄMÄN  ALKUNA
Voimme tehdä kysymyksiä Raamatussa mainituille, uskoon tulleille ihmisille. Kysymme Korneliukselta:  MITEN SINÄ SAIT  KOKEA USKOONTULEMISEN ?
Kornelius vastaa: ”Olen koko ikäni ollut etsivä sielu. Tämän vuoksi olen ollut hurskas ja rukoileva ihminen.  Jumalan pelko on ohjannut elämääni. Olen antanut almuja ja koettanut olla kaikille hyvä. Kuitenkin olen tuntenut, että jotakin puuttuu.
Viimein Jumala tarttui elämääni ihmeellisten johdatusten kautta. Hän kuuli rukoukseni. Kotiini johdatettiin apostoli Pietari. Olimme omaisteni, sukulaisteni ja ystävieni kanssa koolla. Pietari kertoi evankeliumin Jeesuksesta ja ristillä tapahtuneesta sovitustyöstä. Hän johdatti meidät sisälle pelastukseen. Hänen puhuessaan Pyhä Henki lankesi meidän kaikkien ylle. Aloimme kaikki yhteen ääneen puhua kielillä ja ylistää Jumalaa. Välittömästi meidät kaikki kastettiin Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Tällä tavalla me tulimme uskoon.”
Ed. m. kertomus löytyy Apostolien tekojen 10 ja 11 luvuista:
”Kesareassa oli mies, nimeltä Kornelius.. Hän oli hurskas ja jumalaa pelkääväinen, niin kuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle  ja  rukoili  alati  jumalaa.” Apt.10:1-2.
Yksi häneltä puuttui: Hän ei ollut uskossa. On eri asia uskoa Jumalaan tai olla elävässä uskossa. Jumalaan  ja Jeesukseen uskominen on vasta edellytys uskoon tulemiselle.
”..Pietari nousi ja lähti heidän kanssaan, ja muutamat veljet seurasivat hänen mukanaan…He saapuivat Kesareaan; ja Kornelius odotti heitä ja oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä.” Apt.10:23-24. Pietari alkoi puhua: ”..Te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, Hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli Hänen kanssansa.  Ja me olemme kaiken sen todistajat.. Hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat.. Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä…”  ”…Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo Häneen, saa synnit anteeksi Hänen Nimensä kautta.” Apt.10:38-43.

MITÄ SIIS KORNELIUKSEN KODISSA TAPAHTUI ? Luemme eteenpäin. ”Kun Pietari vielä näitä puhui,  tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat.”  Pietarin mukana tulleet uskovaiset ” hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, (mistä he tiesivät sen ?) sillä he  kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa.
Silloin Pietari sanoi: Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?  Ja hän  k ä s k i   kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen Nimeen.” Apt.10:44-48. Raamattu ei ehdota kasteelle menemistä, vaan se on käsky. Neuvotteluvaraa ei ole.
Myöhemmin  Pietari selostaa tätä tapausta muille uskoville: ”Ja Henki käski minun mennä heidän kanssansa (Korneliuksen lähettämien miesten kanssa);  ja myös nämä kuusi veljeä lähtivät minun kanssani.  Me menimme sen miehen (Korneliuksen) taloon, ja hän kertoi meille, kuinka oli nähnyt enkelin seisovan huoneessaan ja sanovan:  Lähetä Joppeen noutamaan Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan;  hän on puhuva sinulle sanoja, joiden kautta  sinä  p e l a s t u t, ja koko sinun perhekuntasi.” Apt.11:12-15.
Kornelius ei siis vielä ollut pelastunut eli uskossa, huolimatta hurskaudestaan ja esimerkillisestä rukouselämästään. Pelastussanoman kuultuaan hän tuli uskoon, sai Pyhän Hengen lahjan ja otti kasteen. Näin hänestä tuli kristitty.

Korneliuksen kertomuksesta voimme päätellä, että alkuseurakunnan aikana uskoon tulleen ajatuksissa  sulautuivat yhteen uudestisyntymis- ja kastemuistot. Näin tulee olla tänäkin aikana.
Pelastuminen parannuksen tekemisineen, kasteineen jne. on yksi Jumalan lahjapaketti, joka otetaan vastaan yhdessä prosessissa. Silloin pelastusvarmuus perustuu Jumalan omaan Sanaan,  ei ihmisten vakuutteluihin ja omiin uskotteluihin tai tuntemuksiin.
Uustestamentillinen herätyspuhe ei alkuseurakunnan aikana päättynyt ”alttarikutsuun”, vaan kastekehotukseen. Apt. 2:38.
Huomaamme taas, että kasteesta alkoi Jumalan tahdon mukainen uskonelämä.

K O S K E T U S K O H T A
Näkyvässä maailmassa elävä ihminen tarvitsee uskonsa tueksi jotakin konkreettista. Jumala tietää tämän. Hän antoi uskon ”tarttumiskohdaksi” kasteen. Ihminen saa tarttua kiinni Jumalan suureen armoon ja Sanan lupauksiin uskon kautta. Hän saa ottaa pelastuksen vastaan hyväksyen, uskossa vastaan ottaen ja astumalla uskon askeleen kasteen hautaan. Vanha haudataan. Uusi nousee ylös.
Näin uskossa oleminen ei jää pelkäksi ajatuskuvioksi. Se on todellisuutta, elämää Jeesuksessa ja Hänen siunauksessaan. Vanha elämä on taakse jäänyttä, haudattua. Uusi elämä toimii. –

Jokainen Taivaaseen tahtova ihminen on ohjattava kasteelle Jeesuksen Nimeen.

Ihmissielun pelastuminen
Raamattu opettaa lukuisissa kohdin erilaisin sanakääntein pelastusasiaa. Se on Raamatun pääsanoma.
– Pelastuksen Päämies on Jeesus! –
Tätä aihetta tutkiessamme emme voi sivuuttaa yhtäkään Raamatun esittämää ajatusta. Kaikki pelastuksestamme kertovat kohdat on otettava mukaan kokonaisuuteen (= Jumalan lahjapaketti).
Jumalan ilmoituksen kokonaisuus rikkoutuu mikäli irrotamme jonkin kohdan kokonaisuudesta. Pelastuksemme suuret ja ihanat sanat ovat armo, usko, veri, risti, kaste. Yksikään niistä ei yksinään ole riittävä. – Ilm.22:18,19. – ”Riivaajatkin uskovat ja vapisevat.” Jaakob 2:19. – – –
Uskovat ovat hajallaan,  sekoituksessa (= baabel) juuri sen vuoksi, että yksi ryhmä on ottanut yhden osan Sanasta, toinen ryhmä toisen. Yksi uskoo pelastumiseen kasteen kautta,  toinen yksin uskon kautta. Joku uskoo pelastuvansa hyvän elämäntapansa kautta. Eräät tokaisevat kovin vakuuttavasti, miten pelastus tapahtuu Jeesuksen veren kautta. Tämä on sinällään totta. Mutta jos samalla hylätään esim. kasteelle menon välttämättömyys, niin on lausuttu turhaan Herran Nimi. ”Älä turhaan lausu Herran, Sinun Jumalasi Nimeä; sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka Hänen Nimensä turhaan lausuu!” 2 Moos.20:7. Mitä se on? ”Miksi te huudatte minulle: ’Herra, Herra!’ ettekä tee, mitä minä sanon?” Luuk.6:46.

Meidän tulee uskoa Raamatun kokonaisilmoitus: Pelastuneen ihmisen tulee olla sisällä jokaisessa Raamatun kohdassa, joka mainitsee jotakin sielujemme pelastumisesta. Vain näin ollen voimme olla varmoja Taivaaseen pääsystämme. Näin olemme ottaneet vastaan Jumalan tarjoaman armon, koko pelastuspaketin.
Usko Herraan Jeesukseen Raamatun opettamalla tavalla, niin sinä pelastut!


P E L A S T U S   V E R E N   K A U T T A
Pelastumisemme ehdoton numero yksi on Jeesuksen pyhä ja kallis sovintoveri. ”Tämä on uusi liitto minun veressäni, joka  teidän edestänne vuodatetaan.”  Luuk.22:20. ”Ilman veren vuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.”  Hebr.9:22.
Raamattu todistaa, että Jeesuksen veri on ainoa puhdistuslähteemme. Meillä on pääsy ihanaan ja täydelliseen anteeksiantamuksen vapauteen ”uskon kautta Hänen vereensä.”  Room.3:25.
Kristillisen elämämme lähtökohta on Golgatalla annettu Jeesuksen sijaisuhri.
Hän kantoi syntimme ristin puulle. ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja Hänen haavainsa kautta te olette paratut.” Jes. 53 ja 1 Piet.2:24.
”..olemme lunastetut Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan.” 1 Piet.1:19.
”Sillä kolme on, jotka todistavat: Henki, vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä.” 1 Joh.5:7-8.
Nämä kolme yhdessä ovat pelastuksemme todistus:
1. ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.” Room.8:16.
2. Kastevesi todistaa maailmalle, että olemme siitä erotetut ja Jeesukseen liitetyt.
3. Veri todistaa Jumalalle, että rangaistus syntiemme edestä on kärsitty.

Näin suuresti Jumala rakastaa syntitilassa olevaa ihmiskuntaa. Hän lähetti oman Poikansa, puhtaan ja Pyhän, ottamaan päällensä meille kuuluvan rangaistuksen. Viha, kärsimys ja kirous kohdistui Jeesukseen.
Oi sitä Jumalan ihmeellistä armon ja rakkauden syvyyttä!


N Ö Y R Y Y  S
Pelastuksen tielle lähtö edellyttää oikeaa, nöyrää mieltä. Sanaa on kuultava oikeassa, etsivässä ja vastaanottavaisessa mielessä.  Jumalan hyvyys vetää Jeesuksen tykö ja parannukseen nöyriä, kurjuutensa tuntevia ihmisiä (mm. Jesaja 57:15).
Kun Uskossa oleva ihminen esittää kutsun uskosta osattomalle tulla uskon tielle, on se silloin arvovaltainen Jumalan kutsu. ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä  ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” 2 Kor. 5:20.
”Hänen työtovereinaan  m e  myös kehotamme teitä vastaan ottamaan Jumalan armon, niin ettei se jää turhaksi.”  2 Kor.6:1.
Nöyrät kuulevat ja ottavat vastaan Jumalan armon. Ylpeämieliset pysyvät kaukana Jumalasta. ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon.”  Jaakob 4:6.

NÖYRÄN ETSIJÄN MIELI:
”Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani. Minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa,  ennen kuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle.” Psalmi 132:3-5. Tällaisella mielellä ”etsivä löytää ja anova saa”.
”Te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne.”  Jer.29:13.


PELASTUIKO RISTIN RYÖVÄRI ILMAN KASTETTA ?

Saman kysymyksen voisimme esittää kaikista muistakin vanhan liiton puolelta pelastuneista. Pelastuiko esimerkiksi Aabraham ilman kastetta ? Sama asia.
Jeesus lupasi viereisellä ristillä viruvalle, nöyrtyneelle rikolliselle pelastuksen. ”Totisesti minä sanon sinulle:  tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani Paratiisissa.” Luuk.23:43.
Hänen ei ollut mahdollista tulla kasteelle. Mutta ei hänen olisi tarvinnutkaan. Jeesus ei vielä siinä vaiheessa ollut antanut kastekäskyä. Kaste- ja lähetyskäsky annettiin vasta ristintyön ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Markus 16:14-16. HUOM! Uusi liitto ei vielä ristinryövärin pelastuessa ollut alkanut. – Uusi liitto alkoi Jeesuksen kuolemasta. ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni.” Luuk.22:20. Raamattu siis opettaa, että  ristin ryöväri oli viimeinen vanhan liiton puolelta pelastunut. Hän ei ollut ensimmäinen uuden liiton pelastunut, kuten yleisesti opetetaan. Kastekäsky annettiin runsas kuukausi ristin tapahtumien jälkeen. Ristin ryöväri oli silloin jo Paratiisissa muiden Vanhan liiton pyhien kanssa.
Kastekäsky annettiin kaikille uuden liiton ihmisille, meille, jotka olemme elossa ristin lunastustyön jälkeen. Meidän tulee uskoa Herraan Jeesukseen ja ottaa kaste Hänen Nimeensä. Me saamme käyttää meille annettua vapaata valintaoikeutta. Saamme ottaa vastaan tai hylätä pelastuksen. Jumala ei pakota Sinua liittoon kanssaan. Hän vain kutsuu.
Viimeisellä tuomiolla Hän sitten vahvistaa   o m a n   v a l i n t a s i  .

M I H I N   N I M E E N  ?
”Kaikki, mitä teette sanalla tai työllä,  k a i k k i  tehkää Herran Jeesuksen Nimessä kiittäen Isää Jumalaa Hänen kauttansa”  (Kol.3:17 ). Raamatussa ei ole mainintaa, että joku olisi kastettu jotakin muuta nimeä käyttäen.
”..Jeesuksen Kristuksen Nimeen” (Apt.2:38).
”..Herran Jeesuksen Nimeen” (Apt.8:16).
”..Jeesuksen Kristuksen Nimeen” (Apt.10:48).
”..Herran Jeesuksen Nimeen” (Apt. 19:5).
Oli silloin ja on edelleen tärkeää lausua kasteessa Jeesuksen Nimi. Pelastuksemme perustuu Häneen. Jeesus on ainoa Pelastaja! Siksi Jumalan seurakunta on aina kastanut uskoon tulleet Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen eli Hänelle.
Kastaa Jeesuksen Nimeen sisältää ajatuksen, että kastetusta tulee Hänen omaisuuttaan. Kasteessa uskoon tullut otetaan pois Aadamista ja liitetään uuteen sukuhaaraan, Kristukseen. Hänelle kastettu.  Hänen Nimeensä otettu. Kastettu siihen pelastukseen, joka on Jeesuksessa ja ristityön ansiossa. Apt.4:12. Iso Raamatun tietosanakirja kertoo: ”Jeesuksen Nimeen  tapahtunut kaste teki seurakunnasta tarkkarajaisen yhtenäisen joukon.”

KASTEEN  MUOTO
Alkuseurakunnan aikana kaste tapahtui jokaisessa tapauksessa siten, että ihminen upotettiin kokonaan veteen. Kastaja ja kastettava astuivat veteen. Kaste suoritettiin, jonka jälkeen noustiin ylös vedestä. Matt. 3:16;  Apt.8:36, 37, 38.
”Haudatut kasteen kautta” on toistuva sanonta Raamatussa. Room.6:3-4;  Kol.2:12.
Jeesus kastettiin upotuskasteella Hänen ollessaan noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen. Mat.3: 16.
Kasteelle mentäessä tarvittiin aina paljon vettä (Joh. 3:23), että kastettava voitiin upottaa kokonaan veteen.

”Pelastus merkitsee sitä, että minä käyn ulos maailmasta. Jätän tämän kaikkialle levinneen kosmoksen. En enää kuulu saatanalliseen systeemiin. Olen pelastettu maailmasta. ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.”  Nämä Jeesuksen sanat merkitsevät yksinkertaisesti: otan uskon askeleen, kastatan itseni ja astun ylös vedestä pelastettuna. Tätä merkitsee pelastus. Älkäämme siis tarkkailko kastetta jonain merkityksettömänä toimenpiteenä. Kasteeseen on yhdistetty paljon. Se on toimitus, joka erottaa meidät maailmasta, ja johtaa meidät toiseen, luonteeltaan aivan toisenlaiseen maailmaan. Kasteessa sinä tunnustat: Herra, minä jätän tämän maailman taakseni. Sinun ristisi erottaa minut nyt maailmasta ikuisesti” (Watchman Nee).

Alkukielen sana “babtidzo” (kreik) merkitsee ”painaa veden sisään”, ”upottaa”. Mikäli Apt. 2:38 käännettäisiin tämän sanan edellyttämällä tavalla, kuuluisi se näin: ”… ottakoon kukin teistä upotuskasteen…”
Raamatun kertomat kastetapaukset osoittavat upotuskasteen olleen ainoa tapa kastaa uskoon tulleet. Kastamiseen tarvittiin ”paljon vettä.” Joh. 3:23; Apt. 8:38.

T O I M I N T A   K Ä Y T Ä N N Ö S S Ä
Yhteinen tehtävämme on lähetyskäskyn toteuttaminen. Tahdomme tehdä ihmiset opetuslapsiksi. Tämän vuoksi julistamme evankeliumia kaikille ihmisille kaikkialla maailmassa. Jokaiselle ihmiselle kuuluu sama pelastustie.
Kun joku lähimmäisemme nyt tahtoo nöyrtyä ja ottaa vastaan pelastuksen Jeesuksen veriansion kautta, on tehtävämme rukoilla hänen kanssaan, vakuuttaa hänelle Jumalan armoa ja syntien anteeksiantoa Jeesuksen Nimessä ja veressä. Välittömästi ohjaamme hänet kastajan luo. Kastajana voi toimia kuka tahansa veli, joka elää Jumalan yhteydessä. Kuitenkin on hyvä jättää kastamistehtävä sellaisille, jotka ovat saaneet siihen sisäisen kutsun. Paavalillakaan ei ollut kastajan tehtävää. Hän julisti evankeliumia. Toiset suorittivat kääntyneiden kastamiset. Tosin hän kastoi joitakin. 1 Kor.1:14-17 ; 3:6.
– Raamatun hengelle on vieras ajatus, että sisaret voisivat toimia kastajina. –
Kastajan velvollisuus on ottaa selville kasteelle tulevan sydämen tila, onko hän luopunut syntielämästään. Näkyvät ja näkymättömät synnit tulee jättää ristin juureen ennen kastetta. Syntien harjoittajaa ei sovi kastaa. Haureuden eri muodot, juopottelu, tupakointi yms. ihmiselämää tuhoavat syntitottumukset saa jättää ristin juureen. ”Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi.” Joh. 1:12. Kastettavalle on oltava selvää, ettei hän enää tahdo elää synnissä. Hän ei enää tahdo elämältään mitään muuta niin paljon, kuin että Jeesus johtaa häntä nyt ja ikuisesti. Jeesus on elämämme Henkilö numero yksi.
Kastettavan olisi hyvä myös ennen kastetta erota kaikista uskonnoista; Suomessa esim. evankelisluterilaisesta kansankirkosta. Ei ole hyvä kastaa vieraan uskontokunnan jäseniä.


I H M I S S I E L U N  P E L A S T U M I N E N
tapahtuu ihmisen sisimmässä uudestisyntymisen ihmeenä. Uudestisyntyminen on sydämessä olevan hengen vaihtuminen. Sielunvihollisen henki väistyy ja Jumalan elämä alkaa toimia Pyhän Hengen kautta! Apt. 26:18. Uudestisyntymässä Jeesus tulee ihmissydämen hallitsijaksi. Hän sovitti syntimme verellään ja sijaisuhrillaan Golgatan ristillä. Ylösnousseen Jeesuksen ulkopuolella ei ole Raamatun tarkoittamaa ELÄMÄÄ, iankaikkista Elämää. 1 Joh. 5:11,12.
Uskoon tuleminen on siis sitä, että nöyrtyneen ihmisen sisin henki, (persoonallisuuden keskus) herää ja sinne tulee uusi Elämä Pyhän Hengen myötä. ”Sydän kun auki on, sinne Jeesus tekee asunnon!” Jeesus sanoo sen näin: ”Joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan Valtakuntaa.” Joh. 3:3-5.
”Siis jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso uusi on sijaan tullut.” 2 Kor. 5:17.

Uusi Testamentti esittää seuraavanlaisen pelastuskaavion:

1. Raamatun opettaman evankeliumin kuuleminen siitä, että Jeesus on ainoa syntien sovittaja. ”Olette uudestisyntyneet.. Jumalan elävän ja pysyvän Sanan kautta.” 1 Piet.1:23; Jaakob 1:18; Room.10:17.

2. Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sijaisuhriinsa uskominen ja armotyön vastaan ottaminen. ”Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen.” Hebr.11:6; 1 Joh. 5:1; Apt. 16:30-31; Markus 16:16. 2 Kor. 6:1,2.

3. Parannuksen teko. ”Parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava..” Luuk24:47; 13:3; Apt. 17:30.

4. Vesikaste Jeesuksen Nimeen. ”Ottakoon kukin teistä kasteen syntienne anteeksisaamiseksi” Apt. 2:38. 10:48. 22:16. 1 Piet.3:21.

5. Pyhän Hengen saaminen. ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room. 8:9; Efes. 1:13; Apt.19:1-6.

6. Julkinen tunnustus. “Jos sinä suullasi tunnustat Jeesuksen Herraksesi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin sinä p e l a s t u t .” Room.10:9-10; Luuk.11:23; 12:8-9; Matt.6:24.

On kuitenkin pidettävä mielessä Ja yhä uudestaan toistaen, että uudestisyntyminen on sisimmässämme tapahtuva Jumalan armoteko. Koko Raamatun ilmoitus tähtää siihen. Mm. pelkkä kaste ilman muita pelastuksen elementtejä ei riitä pelastukseksi.

Y H T E E N V E T O:
Seitsemän askelta Jumalan tahdon tiellä:

1. Evankeliumin kuuleminen. Room. 10:17. Mark. 16:15,16.
2. Usko Jeesuksen sijaisuhriin. Room. 3:25. Hebr. 11:6; Apt.15:9.
3. Parannus, elämän suursiivous. Apt.11:18.
4. Pyhän Hengen saaminen (Room.8:9) sekä henkikaste. Apt. 19:1-6.
5. Kaste upottamalla vedessä Jeesuksen nimeen. Apt.22:16.
6. Suun tunnustus pelastuksen vastaan ottamisesta. Room.10:9-10. Luuk. 12:8,9.
7. Loppuelämän aika kuuluu nyt kokonaan Jeesukselle.

Mitään edellisistä askeleista ei voida erottaa toisistaan. Ne kaikki kuuluvat yhteen ja toistensa tueksi. Ne ovat Jumalan meille valmistamia tekoja. Ef, 2:8-10.
Nämä kaikki yhdessä ovat tavallaan myös pelastumiskokemus. Askelten välissä saattaa (joillakin) olla pitkiäkin aikoja. Siitä huolimatta näin vastaan otettu pelastumiskokemus on yksi, varma ja lopullisesti pätevä.
Tästä alkaa kasvu kristittynä.
Lähetyskäsky ohjaa siihen:
”Ja Hän sanoi heille: ´Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen`.” Markus 16:15 – 16.
”Opettamalla heitä (uskoon tulleita ja sen jälkeen kastettuja) pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.” Matt. 28:20. Apt. 2:41,42.

”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen Sanan kautta.” Room.10:17.

Juoruilun synti

HUULILLESI VARTIJA!

ALKUSANAT.
Jeesus tahtoo parantaa kansansa vammat.
Pahan puhuminen, vikoilun synti, on eräs seurakuntatyötä pahasti vammauttava tekijä. Tämän tähden asia on selvitettävä ja korjattava. ”Panettelijan poistuessa taukoaa tora.” Sananl. 26:20. Vihamielisyyttä mielessään hautova sitoo ihmisten kanssakäymistä ja mm. hengellisten kokousten ilmapiiriä, eikä Pyhä Henki ei pääse vaikuttamaan. ”Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.”  Sananl. 26:26.
Mutta Jumalan siunaus pääsee tulvimaan kauniisti ja kirkkaasti seurakuntayhteyteen, kun vihamielinen vikoilu ja sormella osoittelu sekä pahan puhuminen lakkaa. Jes. 58.9.

Juoruilu – panettelu – parjaus ja vikoilu, syyttely, ovat samaan vihamielisyyden kategoriaan kuuluvia asioita, jotka eivät kuulu uskovien elämään.

Alkuun muutama Raamatun kohta kielen synnistä:
Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla; heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta. Room. 3:12-14.
”Kielellä on vallassaan kuolema ja elämä..” Sananl. 18:21. Taitamattomilla sanoilla voidaan tuhota- ja viisailla puheilla rakentaa Jumalan seurakuntaa. ”Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.” Sananl. 12:18.
”Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää! (Kielen synti voii saada aikaan korvaamattoman vahingon) Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä. Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt; mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni. Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä?” Jaakob 3:5-11.
”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee. Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkoita luotasi huulten vääryys.” Snl. 4:23,24.
”Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.” Luuk. 6:45. Kristityn tulee joka päivä huolehtia sydämensä puhtaudesta pysyen Golgatan täytetyn työn armossa. ”Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä!” 1 Joh. 1:7-9.
”Minä tahdon noudattaa nuhteetonta vaellusta; milloin tulet sinä minun tyköni? Minä tahdon vaeltaa huoneessani vilpittömällä sydämellä. En kiinnitä silmääni siihen, mikä turmiollista on, eksyttäväistä menoa minä vihaan: ei saa se minuun tarttua. Nurja sydän väistyköön minusta; pahasta minä en tahdo tietää. Joka salaa panettelee lähimmäistänsä, sen minä hukutan, jolla on ylpeät silmät ja kopea sydän, sitä minä en siedä. Maan uskollisia minun silmäni etsivät, että he asuisivat minua lähellä; joka vaeltaa nuhteettomuuden tietä, se on oleva minun palvelijani. Vilpin tekijä älköön asuko minun huoneessani, valheen puhuja ei kestä minun silmäini edessä.” Psalmi 101:2-7.

”Herra, pane minun suulleni vartija, vartioitse minun huulteni ovea.” Psalmi 141:3.
= 9. KÄSKY: Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi! 2 Moos.20:16.
”Joka parjausta levittää, on tyhmä.” Snl. 10:18 .
_____________________


PAHANPUHUMISEN JA JUORUILUN SYNTI.

Parjaajat turmelevat syöpäkasvaimen tavoin raitishenkistä Jumalan työtä. He saavat aikaan rumaa jälkeä. Tuo synti on vakava syöpäkasvain ja vitsaus Jumalan seurakunnassa. Se on herätyksen este.
Juoruilija itse joutuu sivuun Jumalan työstä syntinsä tähden. Hän lamaantuu ja ahdistuu. Pyhä Henki ei suostu yhteistyöhön parjaajan kanssa. —
Vikoileva ja kielteinen arvosteluasenne kuvastaa yleensä ihmisen alhaista ja rumaa luonnetta. Mutta syynä saattaa olla myös oma epävarmuus tai vain kasvamattomuus ja tietämättömyys asian vakavuudesta.
Joskus parjaus versoo ylpeydestä johtuvasta itsensä ylentämisestä sekä tahallisesta lähimmäisen halveksunnasta ja alentamisesta muiden edessä. ”Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.” Matt.23:12. Luuk. 14:7-11.

Vikoileva parjaaja tahtoo puheillaan saattaa lähimmäisensä häväistyksen alaiseksi:
”Herra, kuka saa vierailla sinun majassasi, kuka asua sinun pyhällä vuorellasi? – Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka tekee vanhurskauden ja puhuu sydämessänsä totuutta; joka ei panettele kielellänsä, joka ei tee toiselle pahaa eikä saata lähimmäistään häväistyksen alaiseksi. Psalmi 15:1-3.
Valheellisen (tai tosiasiankin) juorun kohteeksi joutuneen kristityn tilanne saattaa tulla erittäin hankalaksi. Esimerkiksi seurakunnan sanan opettajan toiminnalta murentuu pohja pois. Vastakääntyneet ovat herkkiä menettämään luottamuksen kasvattajiinsa. He joutuvat näin tuuliajolle ja sitä kautta jopa pois ristin kaidalta tieltä. Ajattele tätä! – Ennen suuren suun avaamista on hyvä miettiä seurauksia.
”Kuulkaa Herran Sana, te, jotka olette aralla tunnolla Hänen Sanansa edessä.” Jes.66:5. Jumala tahtoo antaa seurakunnalleen pyhän pelon tämänkin asian suhteen.
Emmehän tahdo olla Hoosean mainitsemia haaskoja, joista sanotaan: ”Minun kansani synnistä he saavat ruokansa, heidän pahoja tekojansa heidän sielunsa himoitsee.” Hoosea 4:8. Joissain piireissä sellaisia nimitetään vasikoiviksi ilmiantajiksi. ”Riitele oma riitasi vastapuolesi kanssa, mutta toisen salaisuutta älä ilmaise.” Sananl. 25:9.

Pahanlaatuinen syöpäkasvainjuoruilija suorastaan himoitsee kuulla ihmisten synneistä, virheistä, epäonnistumisista ja lankeemuksista. Niistä hän puhuu mielellään. Ne ovat heille herkkupaloja. Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti. Snl.26:22. Siellä sisimmän kammioissa nuo pahat puheet turmelevat Jumalan asuntoa.
Jos joku tietää Sinusta tai minusta jonkin asian, jota emme ole itse hänelle kertoneet, on liikkeellä ollut juoruilija, huolimatta siitä kuinka tosi asia on.
Nuo myrkytetyt ”herkkupalat” jäävät vaikuttamaan kuulijoiden elämään saaden aikaan ennakkoluuloja ym. väärää asennetta panettelun kohteena olevaa kohtaan. Kirouksen virrat aukenevat panettelijoiden puheista. Niiden kirousvirtojen vaikutukset kulkevat sydämestä sydämeen levittäen sielunvihollisen henkivaikutusta ympäristöönsä. Pyhän Hengen armovirrat sulkeutuvat.
Parjaushengen vallassa olevan ajatusmaailmakin saastuttaa ympäristöä. ”Älä ajatuksissasikaan kiroile kuningasta, äläkä makuukammiossasikaan kiroile rikasta, sillä taivaan linnut kuljettavat sinun äänesi ja siivelliset ilmaisevat sinun sanasi.”  Srn 10:20.

”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi!”  2 Moos. 20:16.
Väärän todistuksen antaminen lähimmäisestä (vaikkapa tietämättäänkin) on vakavan luokan synti. Tämän vuoksi on hyvä olla erittäin tarkka puheissaan.
Myös poissaolevan lähimmäisen analysoiva arvostelu on juoruilun piiriin kuuluva asia.
Raamattu kehottaa meitä ”valkeuden ja päivän lapsia” olemaan kirkkaita: ”Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee, ja Herran kunnia koittaa sinun ylitsesi. Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa Herra, ja sinun ylläsi näkyy hänen kunniansa.” Jes. 60:1. ”Kristuksen kirkkauden evankeliumiin” ei kuulu vikoileva parjaus.

ÄLÄ YLLYTÄ JUORUILUUN
Muiden asioita uteleva yllyttää juoruiluun. ”Tiedätkö mitä sille uskovalle kuuluu?” Tuon kaltainen kysely onkii esiin juorumieltä. Älä siis kysele ihmisten asioita muilta kuin asianomaiselta itseltään. Yleensä ihmisten asioiden uteleminen on sopimatonta. Jokaisella on oikeus kertoa vain, mitä tahtoo, tai olla kertomatta mitään itsestään ja asioistaan. Ihmisten pitää seurakunnassa antaa olla ja kasvaa rauhassa. Se kuuluu kristilliseen vapauteen. Jeesus antaa jokaiselle aikaa elämän korjaamiseen. Ilm. 2:21.
Syyttelevä juoruilu on kaikissa muodoissaan halveksittavaa ja tuomittavaa. 1 Kor.5:10-13.
Parjaaja ei voi kasvaa uskossaan. Syyttelevä pahan mieli estää hengellisen kasvun. Sellaisessa synnissä eläminen on otollista maaperää paholaiselle. Sielunvihollinen on ”meidän veljiemme syyttäjä”. Ilm. 12:10. Sen nimi on käännettävissä myös sanoilla ”parjaaja” tai ”panettelija”. Juoruilijat ovat siis antautuneet paholaisen työtovereiksi. Riivaajat viihtyvät sellaisessa ilmapiirissä.

Tahdommehan siis tehdä tosi parannusta tuosta inhottavasta synnistä? Itse tahdon! Tahdotko sinä? –
Jeesuksen veri puhdistaa meidät tästäkin synnistä. Saamme alkaa rakentua ”totuutta noudattaen rakkaudessa.” Efes.4:15. Saamme puhtain sydämin alkaa rakentaa ”elävän Jumalan seurakuntaa, joka on totuuden pylväs ja perustus.” 1 Tim.3:15.
Tästä parannuksesta alkaa seurakuntaelämä elpyä. Uskovat uudistuvat. Yhteys toimii. Alaikäiset  kasvavat uskossaan. Ilo valtaa sydämet. Keskinäinen rakkaus pääsee esiin. Armon ja rukouksen Henki toimii jakaen armolahjoja. Näin kokousten ilmapiiri muuttuu parantavaksi lähteeksi.
Enää ei ole kyräilyä eikä korvaan kuiskuttelua, vaan rehtiä ja raitishenkistä toimintaa Pyhässä Hengessä. Jumalan siunaus vuotaa runsaana yllemme, kun ”sormella osoittelu” lakkaa (Jes. 58:9) panettelijoiden poistuessa. Sananl. 26:20. Silloin alamme rohkaista ja rakentaa toisiamme. Tulee herätys, jota olemme odottaneet!
”Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa, ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niin kuin syöpä. …… Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista (= epäpyhistä puheista), tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.” 2 Timot.2:14-21. Siinä oleva lupaus koskee meitä kaikkia!

MITEN VOIMME LOPETTAA PARJAUKSET ?
Pahan puhumiset ym. juorut loppuvat, kun niiden kuuntelijat sulkevat korvansa. Kuuntelijathan ovat yhtä lailla osallisia ko. syntiin. Kuullessasi juorun sinun on ensi töiksesi otettava yhteys juorun kohteeseen, mieluiten juoruilijan läsnä ollessa. Näin saat katkaistua saatanan työn alkuunsa.
POISSA OLEVASTA EI TULE PUHUA! Tämä on aiheemme perussääntö, johon meidän tulee ojentautua?
”Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niin kuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi. Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat, ja Hän sanoo: ”Katso, tässä minä olen.” Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen, sormella osoittelun ja vääryyden puhumisen, jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun, niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä, ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niin kuin keskipäivä. Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; Hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niin kuin runsaasti kasteltu puutarha, niin kuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu. Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, sinä kohotat perusmuurit, muinaisten polvien laskemat; ja sinun nimesi on oleva: ”halkeamain umpeen muuraaja” ja ”teitten korjaaja maan asuttamiseksi.” Jes. 58:8-12.
Näin ennalleen asetettu seurakunta pukeutuu uudestaan alkuajan voimaansa.
Edellä oleva Raamatun Sana on lupaus Jumalan kansan herätyksestä. ”Sormella osoittelun” poistaminen on eräs edellytys tuon herätyksen alkamiselle.
Raamatun mukaisen ojentautumisen kautta alkaa tapahtua. Muinaiset polut avautuvat uudestaan eteemme. Tie korjataan. Kompastuskivet poistetaan.
Näin alkuperäinen kristinusko merkkeineen ja ihmeineen alkaa toimia.

RAKENTAVA ARVOSTELU
Uskovien kokouksissa voidaan suorittaa profetioiden tarkistavaa arvostelua. 1 Kor. 14:29. 1 Tessal. 5:20,21. Tämä pitää tapahtua yhdessä profetoivien ja arvostelijoiden kanssa, siis kaikkien osapuolten läsnä ollessa. Mutta ei julkisesti ja väärässä mielessä, tai esim. vastakääntyneiden kuullen. Tarkistustehtävässäkään ei arvostella henkilöitä, vaan sanomia, ovatko ne luotettavia ja Raamatun mukaisia. Arvostelijoina voivat toimia vain siihen armoitetut, Jumalan seurakunnan yhteydessä olevat raitishenkiset ja uskossaan kasvaneet kristityt. Ala-asteen oppilas ei ole kykenevä arvostelemaan Yliopiston professoria? Ei kukaan, jolla on vikoileva syyttäjämieli, sovi muita arvostelemaan.
Jos et rakasta kaikesta sydämestäsi veljeäsi, älä siinä tapauksessa osallistu hänen arvosteluunsa.

Ojentaminen
Synnissä elävät parjaajat ja epäraamatullisen opin julistajat pitää ojentaa Sanan tielle rakkauden hengessä. Tässä tulee noudattaa Jeesuksen ja apostolien opetusta:
Ensin kahden kesken keskustellen, sitten yhdessä jonkun muun kanssa, ja vasta viimeisenä keinona julkisesti. ”Ilmoita seurakunnalle!” Matt. 18:17. – Seurakunnan tulee siis olla konkreettinen, jolle voi ilmoittaa!!! Matt. 18:15-17; Gal. 1:8-9; 1 Tim.1:3-7; 2 Tes.3:14-15.
Raamatun Sanasta sivuun menneet, jotka eivät tahdo ojentautua takaisin, vaan jäävät esim. juoruileviksi eksyttäjiksi, on erotettava seurakunnan yhteydestä. Tässäkin kysymyksessä Raamatun opetuksista sivuun menneistä tulee antaa jopa julkinen varoitus. Esimerkkinä 1 Tim.1:19-20 ja 2 Tim.2:16-18 ym. Se ei silloin ole parjausta, vaan seurakunnan suojelua. Paimenten tehtävä on varjella uskovia julmilta susilta, mm. vikoilevilta parjaajilta, jotka eksyttävät seurakuntaa pois Pyhän Hengen vaikutuspiiristä. Apt. 20:29-30.

Synnissä elävät uskovaiset tulee sulkea yhteyden ulkopuolelle:
”Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa; en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta. Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa. Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.” 1 Kor. 5:9-13.
Meillä ei ole valtuuksia erottaa Kristuksen ruumiin jäsentä seurakunnasta, mutta velvollisuutemme on suojella uskovia poistamalla yhteydestä mm. parjaaja, joka ei tahdo katua syntiään ja luopua siitä. Yhteydestä poistaminen on eri asia kuin seurakunnasta erottaminen! Seurakunta on Kristuksen ruumis. Ja jokainen uskoon tullut on Kristuksen ruumiin jäsen. 1 Kor.12:27. Siihen jäsenyyteen eivät voi ihmiset vaikuttaa. Velvollisuutemme on poistaa keskuudestamme sellainen, joka ei tahdo elää pyhityselämää Jumalan rakkaudessa ja totuudessa: ”Totuutta noudattaen rakkaudessa.” Efes.4:15. Hebr. 12:14. ja 13:4.
Parjaajat saastuttavat seurakuntaa enemmän kuin edellä mainitut, varkaat, ahneet, huorintekijät ja juomarit. Sen tähden myös juorusynnin harjoittajaan tulee soveltaa yhteydestä erottamista. Emme salli tuon syöpäkasvaimen edetä Kristuksen ruumiissa?
Yhteydestä erottaminen tehdään määräajaksi, kunnes Jumalan armo taas kelpaa ja parjausmielestä on tehty parannus.
”Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.” Jaakob 5:19-20.

Juoruilun synti on sielunvihollisen aikaansaama eksytys, josta pitää palata takaisin oikealle tielle kuten muiltakin harhateiltä. Jumala tahtoo parantaa kansansa vamman. Parantuminen edellyttää synnistä ja juoruilijoiden seurasta luopumista. Juoruilijoille pitää tehdä selväksi, ettemme tahdo olla tekemisissä heidän kanssaan.
Kyseessä olevasta julmasta synnistä on siis mahdollisuus vapautua. Vapautuminen tapahtuu synnin tunnustamisen ja parannuksen teon myötä, Jeesuksen ristintyön ja sovintoveren kautta.

”Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä. Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte. Sillä: ”joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta, kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen. Sillä Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja Hänen korvansa heidän rukouksiansa, mutta Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan.” 1 Piet.3:8 – 12.

Jumalan Sana on lääke syntiä vastaan.
Lääkereseptiksi annan seuraavat Raamatun kohdat:
3 Moos. 19:16-18; Psalmi 15:1-5: 17:3; 50:19-21; 101:5; Sananl. 10:18; 18:8; Matt. 7:3-5; 18:10-22; Room. 15:1-3; 1 Timot.3:11; 5:13; 2 Timot.2:14-26; Gal.6:1; Tiit.2:1-8; 1 Piet. 3:16; Ilm.12:10.
Näiden kautta taivaallinen Ylilääkärimme parantaa sairautemme!
Lääkkeet on nieltävä kokonaan.


Miten valtava voima onkaan puhutussa sanassa! Rukoilkaamme siis, että Jumala armahtaa meitä ohjaten kielenkäyttömme rakentamaan seurakuntatyötä. Sanojemme tulee aina siunata, rohkaista, lohduttaa, kannustaa, rakentaa hyvää, Jumalan rakkauden valtakuntaa ympärillämme. Efes. 4:29-32.
Jeesuksen Kristuksen kalliissa Nimessä ja sovintoveren ansiossa, anna, oi Jumala, syntimme anteeksi!
Tätä anomme itsellemme sekä kaikille rakkaille veljille ja sisarille!
Tunnustamme syntimme:
“sillä minä ja minun perheenikin olemme syntiä tehneet…“

Weijo Lindroos

Se on täytetty!

Tuo koko maailman muuttava huuto kuului ristiltä, tuskien keskeltä, vertavuotavan, runnellun Vapahtajan huulilta.

Se oli voittohuuto kuoleman kauhujen keskeltä. Jeesus oli täyttänyt tehtävänsä, jonka oli Isältä saanut. = Hän tuli Taivaan kirkkaudesta ja syntyi lihan ruumiiseen.

Jeesus sovitti syntimme sijaisuhrillaan.
Synnin valta on nyt kukistettu. Saatanan vallat ovat voitetut. Ristillä avattiin tie Jumalan armoon ja rakkauteen. Suurinkin syntinen saa nyt omistaa täyden armahduksen uskon kautta Jeesuksen veriuhriin. – Room. 3:23-25. –
Jeesuksen ylösnousemus kalliohaudasta avasi tien pelastukseen kaikille, jotka ottavat Hänet vastaan. Sinäkin saat aloittaa uuden elämän Jeesuksen kanssa. Saat tulla uskoon ja sitten kasteelle! ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu!” Mark. 16:16.
Golgatalla on ansaittu Sinullekin mahdollisuus uuteen, pyhään ja puhtaaseen elämään Hänen ylösnousemusvoimassaan.

”Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman ja oikeuden tulla Jumalan lapsiksi.” Joh. 1:12.
Ristillä on ansaittu vapautus synnistä, saatanasta ja kadotuksesta.

Meille on avattu tie Taivaaseen. – Jeesus Kristus on Herra! Hän on ”Tie, Totuus ja Elämä”!
Ota Hänet vastaan tänään! Jumala kutsuu sinua!
Jeesus on Ainoa Pelastaja!

Turun paikallisseurakunta

SELVITYS JUMALAN SEURAKUNNASTA
Turussa ym…

1 Kor. 12:27. 1 Tess. 2:14. 1 Kor. 1:2. 1 Timot. 3:15.

Jumalan seurakunta koostuu jokaisella paikkakunnalla niistä ihmisistä, jotka ovat uudestisyntyneet Pyhästä Hengestä. Joh. 3:3-5. ME kuulumme Jeesukselle. Olemme Hänen laumansa. Meidät on kastettu upotuskasteella vedessä Jeesuksen Nimeen. Apt. 2:38. 8:16. 10:48. 19:5. 22:16. Kol. 3:17. Jeesus on Ainoa Pelastaja, jonka ympärille kokoonnumme! ”Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella!” Matt. 3:11. Apt. 1:5,8. 8:14-17. 10:44-48.    Jumala katsoo ylhäältä ja näkee jokaisella paikkakunnalla vain yhden Jeesuksen verellä lunastetun seurakunnan. Meidän tulee nähdä samoin. Hän on asettanut paikkakunnan rajat seurakuntansa rajoiksi. Muita alueellisia rajoja ei ole. Raamattu ei tunne esim., että seurakunnalla voisi olla valtakunnallinen keskusorganisaatio. Mm. seurakuntavirat annettiin paikkakunnittain. Tiitus 1:5. Ilm. 1:11. Efes. 4:11. Apt. 14:23. 20:28.    Opinlähteemme on pelkästään Raamattu ja sen esittämä apostolinen usko alkuperäisessä muodossaan. Jos sattuisi tilanne, että joku opettaisi kokouksessamme ohi Raamatun, niin sellainen ei olisi Jumalan seurakunnan oppia. Seurakunnan oppi ei määrity sen mukaan, mitä vajavaiset ihmiset kokouksessa puhuvat. – Opetuksemme lähde, Raamattu, on muuttumaton! –    JA HUOM! Jumalan seurakunnassa ei ole ns. ideologista sananopettajaa (opin suuntauksesta päättäjää), joka olisi oikeutettu vaatimaan hänen opetuksiaan noudatettaviksi. – Esim. Luterilaisessa kirkossa on ideologisena opettajana Luther, adventismissa Ellen G. White, branhamilaisuudessa Branham, lestatadiolaisuudessa Lestadius, jne. – Tässä toiminnassa emme tahdo pitää esillä ihmisnimiä tai uskonsuuntia, paitsi niitä, jotka tulevat eteemme Raamatun sivuilta; sekä nyt elossa olevat Jumalan palvelijat.    Raamatullisessa seurakuntatoiminnassa opettajan viran saaneiden veljien tulee opettaa uskovaisia pysymään apostolien ja profeettain opetuksissa, alkuperäisessä kristinuskossa, ei omissa tai oppi-isiensä ihmisopeissa. Efes. 2:19-22 ja 4:11-15. – Alkuaikana kaikki uudet uskoon tulleet ohjattiin apostolien opetuksen piiriin: ”…He pysyivät apostolien opetuksessa..” (Apt. 2:42). Samoin tulee edelleen toimia. Sananopettajat opettavat srk.lle alkuperäisen kristinuskon sanoman. Ja kaikki uskossa olevat yhdessä opettavat niitä opetuksia sittemmin uusille uskoon tulleille! Kol. 3:16. Jumalan seurakunnan toiminta ja opetus ei siis perustu tämän ajan ihmisten mielipiteisiin; eikä heidän yhteisesti tekemiinsä päätöksiin tai kirjoitettuihin uskontunnustuksiin. Meidän uskontunnustuksemme on vain Raamattu. ”Ei yli sen, mikä on kirjoitettu!” 1 Kor. 4:6. Ilm. 22:18,19.    Olemme Jeesuksen ja HÄNEN opetustensa ympärille kokoontunut lauma, ”jotka avuksi huutavat Herramme Jeesuksen Nimeä!” (1 Kor. 1:2) ilman muita nimiä. Kirkkojen- ja kirkkoisien opetukset eivät kuulu seurakuntaamme. Sivuutamme KAIKKI apostolisen ajan jälkeen syntyneet uskonsuunnat oppeineen! Olemme palanneet aikaan, jolloin ns. kristillisiä kirkkoja uskontunnustuksineen ei vielä ollut! Jatkamme apostolista uskoa! 1 Joh. 2:24.    Seurakunta kaikkine oppeineen oli valmis noin vuonna 100 jKr. Senaikainen linja on Jumalan seurakunnan toiminnassa. Silloin ei ollut erottavia epäraamatullisia nimikylttejä ja jäsenkortistoja yms., jotka ovat hajaannuksen elementtejä. Luuk. 10:20.    Jumala tahtoo, että jokaisella Hänen omallaan on tämä YKSI KASVU- ja TOIMINTAPAIKKA. Pyhä Henki on sitten johdattava meille lisää kokouspaikkoja tarpeen mukaan. Kaikille riittää tilaa!
”… Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.” Efes. 4:29-32. Joh. 13:34-35. 17:23.
Nämä opetukset pätevät Sinunkin paikkakunnallasi.

PS. Turussa seurakuntatoiminta tapahtuu raamatullisen yhteysperiaatteen pohjalla. Tälle perustalle kutsumme kaikkia seurakuntalaisiamme, jotka vielä kuuluvat hajaannuksen periaatteella toimiviin nimikyltti-uskonsuuntiin.

Siunausta MEILLE!

Alkuperäinen kristinusko

Kristinusko alkoi Israelin pääkaupungista, Jerusalemista n. v. 30 jKr. Silloin Jeesus Kristus kuoli Golgatan ristillä sijaiskuoleman syntiemme tähden. Kuolemansa jälkeen Hän nousi ylös kuolleista ja sanoi: ”… minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet” (Ilm. 1:17-18 ).
Jeesus meni Taivaaseen, Isän Jumalan oikealle puolelle. Taivaasta Hän lähetti Pyhän Hengen, joka täytti opetuslapset voimalla ja rohkeudella. He alkoivat puhua Jumalan Sanaa rohkeasti ( Apt. 1:8; 2:1-6 ).
Alkuaikana uskossa olevien elämä oli vakaata kristillisyyttä. He puhalsivat yhteen hiileen, ja olivat yhden asian valtaamia. Heillä oli ”yksi sydän ja yksi sielu”, ja tuo yhteys ulottui rahakukkaroonkin asti ( Apt. 4:32-35 ). He elivät kokonaisvaltaisesti ristillä suoritetun lunastustyön perustalla (1 Kor.3: 11) tietäen, että Jeesus on joka hetki heidän kanssaan Pyhän Henkensä kautta.
”Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28:18:20). Jeesus oli luvannut seuraajilleen, että he saavat Pyhän Hengen toiseksi Puolustajaksi. – Jeesus on Puolustaja Isän tykönä. Pyhä Henki on Puolustajamme täällä. ”Ja minä olen rukoileva Isää, ja Hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, Totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe Häntä eikä tunne Häntä; mutta te tunnette Hänet, sillä Hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. … Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, Hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut” (Joh. 14:16,17, 26).
Jeesus oli antanut heille lupauksen Pyhän Hengen tulikasteesta: ”Ja kun Hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski Hän heitä ja sanoi: ”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen.” … … vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” (Apt.1:4-8). – Lue myös Matt. 3:11. –
Helluntaipäivä v. 33 jKr. oli mahtava lupausten täyttymysten päivä. Noin 120 Jeesuksen opetuslasta saivat luvatun Pyhän Hengen tulikasteen. ”Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itse kunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi” (Apt. 2:1-4).

EVANKELIOIMINEN

Pyhällä Hengellä täyttyneet opetuslapset lähtivät kertomaan Jeesuksesta ”kaikkeen maailmaan” kuten Jeesus oli lähetyskäskyssään opettanut: ”Ja Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun Nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.  .. Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille, otettiin Hänet ylös taivaaseen, ja hän istui Jumalan oikealle puolelle. Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta” (Markus 16:15-20).

Joka päivä tuli ihmisiä uskoon (Apt. 2:47). Uudet uskoon tulleet ohjattiin sinne, missä ”oli paljon vettä” (Joh. 3:23). Heidät kastettiin upotuskasteella vedessä Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen eli Jeesukselle (Room. 6:3-7; Apt.2:38 ,41; 8 :16; 10:47-48; 19:5; Kol. 3:17). Jokainen uusi uskoon tullut sai Pyhän Hengen kasteen ja sen mukana kielilläpuhumisen lahjan:
”Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat. ..Ja kaikki ne uskovaiset,.. olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin (mistä he tiesivät sen?), sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: ”Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?” Ja hän käski kastaa (ei ehdottanut) heidät Jeesuksen Kristuksen Nimeen.. ” (Apt.10:44-48 ). Alkuseurakunnan aikana jokainen uskoon tullut kastettiin upotuskasteella vedessä Jeesuksen Kristuksen nimeen. Kastamattomia ei ollut. Tämän tähden ei ollut myöskään kysymystä, voiko kastamaton osallistua ehtoolliseen. Siksi emme edelleenkään ota kastamattomia ehtoollisyhteyteen.   ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin ja niin heitä lisääntyi..! Ja he (kastetut) pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa (ehtoollisen vietossa) ja rukouksissa.” Apt. 2:41,42.

Myös monenlaiset muut armolahjat ja voimateot ilmenivät: sairaat paranivat, ihmiset vapautuivat riivaajista ja ”syntyi suuri ilo” .
”Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä; ja moni halvattu ja rampa parani. Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa. …
… Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen. Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen; sillä Hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen. Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen” (Apt. 8 :5-17).
Jumalan seurakunnalle annettiin ohje, jonka tulee päteä Jeesuksen takaisin tulemiseen asti: ”Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien” (1 Kor. 12:31).
Jokainen uskoon tullut alkoi kertoa muillekin Herrastaan Jeesuksesta, joka tahtoo antaa synnit anteeksi ja vapauttaa paholaisen vallasta. Ihmisille kerrottiin, että Jeesus kantoi ruumiissaan ristille syntimme, sairautemme ja kipumme: ”Mutta totisesti, meidän sairautemme Hän kantoi, meidän kipumme Hän sälytti päällensä.
Me pidimme Häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja Hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niin kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti Hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja Hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niin kuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei Hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna Hänet otettiin pois, mutta kuka Hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä Hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus Häntä” (Jes.53:4-8 ).
”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29).

Edelleen tulee julistaa samaa alkuperäistä evankeliumia:
Uskon kautta Jeesuksen vereen Sinä saat syntisi anteeksi.
”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” ( 1 Joh. 1:9 ) .
”Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää Hän on sinulle tehnyt, Hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella, joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan. Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille” (Psalmi 103:2-6).

KRISTITYT – JUMALAN SEURAKUNTA
Alkuseurakunnan uskovia alettiin nimittää (nimitellä) kristityiksi. Pian he omaksuivat itsekin tämän nimen (Apt. 11:26; 1 Piet. 4:13-16). Myöhemmin tätä eri paikkakunnille levittäytynyttä kristittyjen joukkoa alettiin kutsua Jumalan seurakunnaksi (katso esim. 1 Kor. 1:2; 1 Tessal.2:14.).
Uskoon tulleiden ihmisten ymmärrettiin silloin olevan Jumalan seurakunta. Samoin ymmärrämme tänä aikana. Emme tarvitse toimintamme ylle muunlaisia nimikylttejä. Kokoonnumme Jeesuksen Nimessä ja Hänen ympärilleen ilman nimikylttejä.
Jeesus on Ainoa Pelastaja!
Jumalan seurakunta toimii toteuttaen edelleen samaa alussa annettua lähetyskäskyä. ( 1 Kor. 15:1-9. Matt.28:19; Luuk. 24:47; Markus 16:15-17 ).
Tahdomme tuoda uusia sieluja mukaan Jumalan rakkauteen ja siunaukseen. Seurakunnassa uudet uskoon tulleet saavat sitä opetusta, josta Jeesus lähetyskäskyssään mainitsi: ”Opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää!”
Jumala siunaa oikeaa evankelioimista. Sitä koko seurakunnan tulee siunata. Lähetyskäskyn toteuttamisella osoitamme olevamme Jeesuksen opetuslapsia. Se on aitoa välittämistä ja rakkautta lähimmäistä kohtaan (Matt.22:36-40; Joh. 13:34-35; 14:23-24). Suurin rakkauden osoitus lähimmäistä kohtaan on kertoa hänelle Jeesuksesta, joka ansaitsi jokaiselle vapauden verellään ja kuolemallaan.

ESIMERKKI MEILLE
Alkuseurakunta kaikkine oppeineen ja toimintatapoineen annettiin esimerkiksi kaikille sukupolville. ”Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä” (1 Joh. 2:24).
Uskomme alkuseurakunnan tavoin Jeesukseen Kristukseen Raamatun opettamalla tavalla.
Mitä alkuperäinen kristinusko kaikilta osin on, sen voimme lukea Raamatusta, esim. Paavalin kirjeistä ja Apostolien teoista. Apostolien teot on Jumalan seurakunnan historiikki, joka kertoo alkuhistoriamme noin kolmekymmentä vuotta ristintyöstä eteenpäin.

MIKÄ MENI VIKAAN?
Näemme Raamatusta, ettei Jeesus itse perustanut minkäänlaista uutta kirkkokuntaa.
Hän ei antanut seuraajilleenkaan ohjetta uuden uskonnon perustamiseen puhumattakaan monista uskonnoista. Raamatun kirjoituksetkaan eivät anna ohjetta kirkkokuntien perustamiseen. Vasta 300-luvulla alkoi kirkollinen kehitys, joka edelleen tuottaa lisää hajaannusta. Lähes kaikki oikeassa uskossa olevatkin ovat mukana tuossa surkeassa hajaannustilassa.
Alkuperäinen kristinusko jäi toimimaan ulkopuolelle eripuraisten kirkkokuntien. Siellä se edelleen toimii pienessä mittakaavassa.
Uudessa Testamentissa ei lainkaan esiinny sanaa kirkko. Tämän seikan huomasi vuoden 1992 suomennoksen raamatunkäännöskomiteakin. He päättivät poistaa tämän ”puutteen”. Nyt uudessa raamatunväännöksessä on sana kirkko mm. Matt.16:18. Alkutekstissä tässä kohden on sana ekkleesia, jonka merkitys on, ekk = ulos, leesia = kutsutut. Uloskutsutut eli Jumalan seurakunta on kokonaan eri asia kuin kirkko. ”Antakaa pelastaa itsenne (ulos) tästä nurjasta sukupolvesta” (Apt.2:40).

UUSUSKONNOT
Raamattu varottaa kaikista uususkonnoista. Niitä nimitetään yhteisnimellä Baabel. Baabel = sekoitus eli sekauskonto, jossa on elementtejä Raamatulle vieraista uskomuksista. Katso esim. Room. 16:17-18; Apt 20:28-31; 1 Joh. 2:18-19; Ilm. 18:4; 1 Tim.6:3-5.
Roomalaiskatolinen kirkko oli ensimmäinen uususkonto, johon luetaan kuuluviksi kaikki lapsikastetut huolimatta heidän kääntymisestään. Tuo Baabelin sekauskonto sivuutti apostolisen uskon opetukset ja muodostui kirkoksi. Alusta asti se oli turmeluksen tiellä täynnä väkivaltaa, sotaa ja ihmisiä pelolla hallitsevaa kauhua.
Kirkko keksi lapsikasteen ym. ns. sakramentit, joilla korvataan Pyhän Hengen toiminta. Kristinuskosta muunneltiin ihmisille muka alkuperäistä kristinuskoa paremmin sopiva uskonto. Tapahtui monenlaista luopumusta:
Lapsia alettiin ”kastaa”.
Rukouksia ruvettiin kirjoittamaan paperille ( korvaamaan puuttuva Pyhän Hengen johdatus ).
Keksittiin ns. jumalanpalveluskaava monenlaisine muotomenoineen.
Alettiin rakentaa kirkkoja.
Lapsikastetut jäsenet liitettiin kirkkoon.
Uskoontuloa ei enää tarvittu.
Syntyi käsite ”liittyä seurakuntaan” eli saada nimi kirkonkirjaan. Tähän liittyi paljon taikauskoa ja sen kautta pelkoa: ”Ellei nimeni kuulu jäsenkortistoon, en kuulu kirkkoon.” Se oli senaikaisessa käsityksessä samaa kuin olla kirottu. Sen sai aikaan katolisen kirkon propakanda. Jossain määrin tuo taikauskoinen käsitys toimii edelleen, jopa vapaitten uskonsuuntien piireissä: ”Nimi jäsenkortistoon, niin kuulut seurakuntaan. Nimi pois jäsenkortistosta, etkä enää kuulu seurakuntaan.” Näin ei Raamattu missään kohden opeta. Sellainen on vierasta sekauskontoa. Raamattu tuntee ainoastaan yhden jäsenluettelon: ” …iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitetut Taivaissa” (Luuk. 10:20).

– Katolisen kirkon toimesta on surmattu kymmeniä miljoonia ihmisiä, mm. sen aiheuttamissa uskonsodissa ja inkvisitiolaitoksen julmuuksissa.

LUTERILAISUUS
Meillä Suomessa toimiva saksalaisuskonto, evankelisluterilainen kirkko on eräs uususkonto. Se on roomalaiskatolisesta kirkosta 1500-luvulla erkaantunut lahko. Luterilaisuus syntyi siis 1500 vuotta kristinuskon ja Jumalan seurakunnan syntymisen jälkeen. Se on opeillaan eksyttänyt suuria ihmismassoja pois alkuperäisestä kristinuskosta.

EKUMEENINEN LIIKE JA KIRKKOJEN MAAILMANNEUVOSTO
Maailmallista nimikristillisyyttä pahimmillaan ovat uskonnot, jotka ovat Ekumeenisen liikkeen ja Kirkkojen maailmanneuvoston yhteydessä. Ekumeenisen liikkeen Toiminnan tarkoitus on ihmisperusteisten uskontojen yhdistäminen. Samalla se on todellisen Jumalan seurakunnan hajottamisliike. Suuntaus niissä piireissä on rakentaa ihmistekoista, ihmisten tekemien ”kristittyjen” yhteyttä. Ekumeenisissa uskontokunnissa ei ymmärretttävästi ja opeteta todellisuutta, että koko maailma kaikkine uskontoineen on synnin ja saatanan vallassa. Oikea opetushan tuhoaisi ekumeenisen liikkeen olemusta. – Mutta oikeiden kristittyjen tulee opettaa loppuun asti, että jokaisen ihmisyksilön tulee antaa pelastaa itsensä ”tästä nurjasta sukupolvesta” (Apt. 2:40) sekä myös sen uskonnoista. –  Yksikään kirkko ei voi pelastaa ihmissielua. Tosin kirkot eivät suoranaisesti niin ilmoitakaan. Mutta ne kuitenkin opettavat pelastavansa ihmiset toimittamiensa sakramenttien kautta. Näin sakramentit ovat tulleet Jeesuksen tilalle.
Roomalaiskatolinen kirkko sekä Ekumeeninen liike ja Kirkkojen maailmanneuvosto kaikkine jäsenkirkkoineen on Ilmestyskirjan mainitsema baabelin porttokirkko: ”Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: ”Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti.” Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä” (Ilm. 17:5-6). ”Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa” (Ilm. 18:4).
Uskontojen sisällä, siis jopa pääporttokirkossa (=roomalaiskatolinen) on Jeesuksen omia. Heitä nyt kutsutaan sieltä ulos. Ekumeeninen liike kaikkine jäsenkirkkoineen on Raamatun mainitsema ”väkevä eksytys” (2 Tes.2:10-12).

Uskossa olevat ovat aina tunteneet todellisuuden paholaisesta ja sen uskonnollisesta toiminnasta (Matt. 7:15-23): ”Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma (kaikkine uskontoineen) on pahan vallassa” (1 Joh. 5:19). ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta” (Apt.2:40) ja sen sekauskonnoista.
”Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä” (Room. 12:2).

TAKAISIN ALKUUN
Yhä kuuluu Raamatun sivuilta alkuajan opetus: ”Ei yli sen, mikä on kirjoitettu” (1 Kor.4:6). Kukaan ei ole saanut lupaa tehdä lisäyksiä Raamatun kirjoituksiin – ei paavi tai Lutherkaan.
Kristinusko oli valmis apostolisena aikana. Raamatun lopussa onkin kehotus: ”.. jos joku panee niihin (Raamatun kirjoituksiin) jotakin lisää, on Jumala paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu” (Ilm.22:18-19).
Laitoskirkot esim. luterilaisuus on tuonut Raamatun rinnalle lukuisia lisäyksiä. Näitä ovat mm. tunnustuskirjat, kirkkokäsikirjat, uskontunnustukset, kirkkolaki, katekismus, virsikirja jne.. Tästä huolimatta ihmisille väitetään, että kansankirkossa pitäydytään yksin Raamattuun. Väite ei ole tosi. Jumala on ilmoittanut meille tahtonsa Raamatussa, ei katekismuksissa yms.
Raamatun opetuksissa pysyminen tarkoittaa sitä, että asetamme jokaiseen hengellistä elämäämme koskevaan väitteeseen kysymyksen: Opettaako Raamattu niin? Jos jotakin asiaa ei löydy Raamatusta, poistamme sen uskonelämästämme. Näin teemme pesäeron vääristyneisiin kristinuskon muotoihin eli uususkontoihin. Jos jokin asia löytyy Raamatusta otamme sen iloiten vastaan; mutta otamme vastaan totuuden vain Raamatusta, emme kirkoista. Näin tehden kuljemme takaisin alkuperäisen kristinuskon lähteille! Tämä on Jumalan tahto.

Jumalan Hengen liikehdintä on nyt lopunaikana siirtämässä painopistettä ulkopuolelle uskonsuuntien, takaisin alkuperäiseen seurakuntatoimintaan. Tämä liikehdintä on muuttuva suureksi joukkopaoksi ulos Baabelista. Tästä alkaa herätys, jota maailma ei ole milloinkaan ennen nähnyt (Matt. 25:6-7; Joh. 17:17-23).
Jumalan suuri siunaus ja menestys kaikkine ahdistuksineen ja vainoineen odottaa ulkopuolella uskontojen toimivia kristittyjä. Jokaista kutsutaan mukaan tähän siunaukseen. Ja huom! Vaikeuksia ei ole puuttuva!

Mutta Jeesus Kristus on Herra!

Laki- vai armoliitto?

LAIN TÄYTTYMYS

”Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.” Joh. 1:17.
”Eikö Mooses ole antanut teille lakia? Ja kukaan teistä ei lakia täytä.” Joh. 7:19.
”Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa?” Apt. 15:10.

Olemme uuden liiton kristittyinä vapautetut lakiliitosta. Uskoon tulossa saimme siirtyä sisälle lain täyttymykseen, rakkauden lakiin, armoliittoon.
Lakiliiton yhdistäminen armoliittoon on Raamatulle vieras sekaliitto.
Jeesus täytti lain viimeistä piirtoa myöten. Nyt Pyhä Henki johtaa meitä elämään yhdessä lain täyttäjän, Jeesuksen kanssa. Hän on Hyvä Paimenemme, joka sovitti syntimme ja lain rikkomisemme verellään ja kuolemallaan.

Gal. 3. luvussa kerrotaan, että lakiliitto oli väliaikainen. Se oli ”rikkomusten tähden jäljestä päin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se Siemen, jolle lupaus oli annettu …” Luvattu ”Siemen” oli Jeesus. Laki oli siis tarkoitettu olemaan Jeesukseen- eli lain täyttymykseen asti. ”Olemaan siihen asti” pitää sisällään ajatuksen, että se on väliaikaikainen. Mutta siltikään ei piirtoakaan laista ole hävinnyt, vaan ”se on täytetty!” Joh. 19:30. Vanhan liiton opetukset saivat täydellisen sisällön. Tästä lisää tuonnempana.
Uskoon tulossa me siis kuolimme irti laista, ja meidät haudattiin upotuskasteessa Jeesuksen Nimeen. Room. 6:4. Pyhä Henki toi sydämiimme Jumalan Elämän. Jeesus on ”Tie, Totuus ja ELÄMÄ!”. Joh. 14:6. Roomalaiskirjeen 7. luku jatkaa asiaa vertaamalla aviomiehen kuolemaa ja sen johdosta tapahtunutta avioliiton päättymistä meidän uskoon tulemisessamme tapahtuneeseen kuolemiseen pois lakiliitosta. ”Meidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta.” Room. 7:1-4. ”Olemme irti laista ja kuolleet pois siitä..” Room. 7:6.
”Vai ettekö tiedä, veljet – minä puhun lain tunteville – että laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää? Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. Sen tähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle. Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, Hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle.” Room. 7:1-4.
”Nyt olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.” Room. 7:6.
Laki ei siis enää sido kuolleita!

Meille, jotka olemme kuolleet entiselle syntielämälle, on kirjoitettu: ”Niin olemme siis yhdessä Hänen kanssaan haudatut kasteen kautta KUOLEMAAN, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme Hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on Hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä JOKA ON KUOLLUT, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos ( kun ) OLEMME KUOLLEET Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää Hänen kanssaan. Niin tekin pitäkää itsenne SYNNILLE KUOLLEINA, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” Room. 6:4-11.

Näin vanha lain rikkonut ihmisemme on kuollut. Se haudattiin kasteen hautaan. Olemme tulleet Jeesuksen ylösnousemuselämän yhteyteen, elämään RAKKAUDEN LAISSA, joka on täydellinen vapauden laki. ”Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.” Jaak. 1:25.
”Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, niin te hyvin teette.” Jaak. 2:8.

Jos yritämme uudestaan pystyttää sitä, mistä olemme kuolleet pois ja minkä olemme hajottaneet maahan, niin olemme vapauden lain rikkojia.
”Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja. Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, Hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.” Gal. 2:18-20.
Hebrealaiskirjeessä on selkeää opetusta lakiliiton sekä Uuden- ja Vanhan liiton eroavaisuudesta: ”Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön.” Hb. 7:18.
”Sanoessaan: ´uuden` Hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi.. .” Hb. 8:13. ”Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen. Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.” Hb. 10:9-10. Me olemme Uuden ja paremman liiton kansaa. Lakiliitto jäi ristille! ”Niin on myös se liitto parempi, jonka takaajaksi Jeesus on tullut!” Hb. 7:22. ”Olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle!” Rm. 2:19. ”Lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille. ” 1 Tim. 1:9,10.

Emme saaneet syntitilaamme anteeksi yrittämällä noudattaa kymmenen käskyn lakia. Armahdukseen tarvittiin sijaisuhri, joka otti päällensä tuomiomme: ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi!” Jes. 53:5. Jumalan oikeudenmukaisuudelle ei olisi ollut sopivaa katsoa syntejämme sormiensa läpi. Pahat tekomme saivat tuomionsa ristillä, kun ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa!” 2 Kor. 5:19. Ottaessamme vastaan Jumalan armon, siirryimme kuolemasta Elämään. Meistä tuli uusia ihmisiä, Taivaan kansalaisia.
”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” 2 Kor. 5:17. Kärsivä synnin orja sai vapauden syntitaakoistaan tulemalla Jeesuksen luo ja siirtämällä syntisyytensä Golgatalle.

”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta,
sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.” Matt. 11:28-30.

Miten 10. käskyn laki on täytetty?

1. käsky: En tietenkään pidä muita Jumalia, koska Jumala vuodatti rakkauden sydämeeni, ja rakastan Häntä nyt yli kaiken. 1 Jh.4:7-21.
2. käsky: En tietenkään tee itselleni jumalankuvaa, koska rakastan Jeesusta, joka sovitti syntini verellään ja kuolemallaan. Hän on Ainoa ja riittävä Jumalan kuva. Kol. 1:15.
3. käsky: En tietenkään lausu Herran Nimeä turhaan, vaan teen mielelläni, mitä Hän on sanonut (Luuk.6:46), koska rakastan Häntä!
4. käsky: En tietenkään riko tätä todellista sapatin lepotilaa, jonka Hän antoi sydämeeni, kun tulin Hänen tykönsä ja otin Hänet vastaan. Hän antoi levon sydämeeni. Se on oikea sapatinlevon täyttymys, joka on sydämessäni 24 tuntia vuorokaudessa viikon jokaisena päivänä. Matt. 11:28-30 ja Hebr. 4:3-11. Olen saanut levon teoistani ja siten päässyt ”Hänen lepoonsa.” Hebr.4:10.
5. käsky: Tottakai kunnioitan vanhempiani, biologisia sekä hengellisiä seurakunnan vanhimpia. Rakastan heitä, ja siihen sisältyy menestymiseni salaisuus. Efes. 6:1,2.
6. käsky: En tietenkään tapa rakastamaani ihmistä!
7. käsky: En tietenkään tee huorin. Siinähän turmelisin rakastamiani ihmisiä, sekä huoruuden kohdetta, että muita lähimmäisiäni. Siinä tuhoaisin itseäni. ”Rakasta lähimmäistäsi, niin kuin ITSEÄSI!”. Sananl. 6:32,33.
8. käsky: En tietenkään varasta rakastamaltani ihmiseltä.
9. käsky: En tietenkään tahdo saattaa rakastamaani lähimmäistäni huonoon valoon puhumalla hänestä pahaa tai sanomalla väärää todistusta minulle rakkaasta ihmisestä.
10. käsky: En tietenkään tahdo himoita lähimmäiseltäni hänen omaansa, vaan tahdon hänelle kaikkea hyvää, koska rakastan häntä.

UUDEN LIITON ANTAMA TÄYTTYMYS KYMMENEN KÄSKYN LAKIIN on siis RAKKAUS! Ja kymmenen käskyn laki on sisäistynyt meihin Pyhän Hengen kautta. 2 Moos. 20.
Emme toimi lakia vastaan, vaan olemme uskoon tulleina Jumalan lapsina sisällä lain täyttymyksessä! Tällä tavalla me vahvistamme lain!
Omnia vincit amor! = Rakkaus voittaa kaiken!

Rakkaus on lain täyttymys!
♥  ♥  ♥  ♥  ♥  ♥  ♥

Room. 13. selittää, miten kymmenen käskyn laki täytettiin:
”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: ”Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse”, ja MIKÄ MUU KÄSKY TAHANSA, ne sisältyvät KAIKKI tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sen tähden on rakkaus lain täyttymys.” Rm. 13:8-10.

Saamme siis kirjoittaa jokaisen kymmenen käskyn päälle sanan ”RAKKAUS”.

Raamattu kehottaa, että uskovan tulee antaa ”Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” Ef. 3:17-19.

Saimme uskoon tulossa Kristuksen mielen. 1 Kor.2:16.
”Hän, joka oli rakastanut omiansa, jotka maailmassa olivat, osoitti heille rakkautta loppuun asti.” Joh. 13:1. ” /
”Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme (uskoon tulossa) Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.” Room. 5:5.

”Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Gal. 5:14.
Kymmenen käskyn laki kuuluu siis Mooseksen lakiliittoon, joka oli kiviin kaiverrettu ”kuoleman virka” ja ”kadotustuomion virka”.  2 Kor. 3:7,9. Koko laki on täytetty kaikilta osin.

”Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, meillä on rohkea luottamus Jumalaan. Ja mitä tahansa anomme, sen me Häneltä saamme, (millä perusteella?) koska pidämme Hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on Hänen mielensä mukaista. (ja mikä siis on Hänen käskynsä?) Tämä on Hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toisiamme, niin kuin Hän on meille käskyn antanut.” 1 Joh. 3:21-23. Joh. 13:34,35.
Kaikki Jumalan käskyt sisältyvät tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Gal. 5:14. Room. 13:8-10.

♥  ♥  ♥

KAKSI LIITTOA

Vanha ja uusi liitto poikkeavat toisistaan kuin auringon paiste ja synkkä varjo. ”Laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta.” Hebr. 10:1. Lopullinen asiain olemus löytyy uuden liiton täytetystä laista: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.” Luuk. 22:20.
Suurin rakkaus ilmeni Golgatan ristillä, jossa vanhan liiton varjot peittyivät Jeesuksen verihaavojen kautta kirkkaaseen armon auringon paisteeseen. Esille tuli ikuisuuteen kestävä ”Kristuksen kirkkauden evankeliumi”. 2 Kor. 4:4. Jeesus avasi sijaisuhrillaan vapauden oven. Hän teki kokonaan uuden liiton, jonka perustuslaki on rakkauden kaksoiskäsky. Mark. 12:28-34. Joh. 13:34,35.
Uudesta liitosta tehtiin selkeästi vanhasta eroava jo vanhan liiton profeettojen ennustukisssa: ”Minä teen uuden liiton .. en sellaista liittoa kuin se..” (Siinailla tehty vanha liitto). Jer. 31:31-33.

Emme voi elää kahdessa liitossa. Niiden yhteen sovittaminen on mahdotonta.

Mutta kiitos Jumalalle! Hän ”on tehnyt meidät (uskoon tulleet) kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.” 2 Kor. 3:6. ”Kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.” Room. 8:14. ”Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.” Room. 8:9.

EMME TOIMI LAKIA VASTAAN

Jeesuksen verellä ostettu uuden liiton uskova, joka on kuollut pois laista ja on irti siitä, ei toimi lain käskyjä vastaan. Hän ei voi tappaa, varastaa, tehdä huorin.. jne. Pyhä Henki ei johdata toimimaan väärin.
Uuden liiton opetuskirjeissä toistetaan joitakin lakiliiton pyhiä periaatteita, jotka eivät voi koskaan muuttua. Esim. Efes. 6:1.
Jeesus antoi lain käskyille syvällisemmän sisällön: ”Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: ’Älä tapa’, ja: ’Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion.’ Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: ’Sinä tyhjänpäiväinen’, on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen. ” Matt. 5:21-22.
Lain käsky, että ei saa tappaa, ei siis riitä. Pitää mennä sisälle lain täyttymykseen, ettei edes tappamisen esiastetta, vihastumista, saa päästää irti. Samoin Jeesus opetti muidenkin lain käskyjen suhteen. Hän syvensi lain tarkoittamaan perimmäistä totuutta ja todellista lähimmäisen rakkautta!
”Te olette kuulleet sanotuksi: ’Älä tee huorin.’ Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.” Matt. 5:27,28. Näin tämäkin käsky sai täyttymyksen. Uudessa liitossa ei saa olla haureuden synnin esiastettakaan.
Jeesus opetti Mooseksen lain opettamasta vannomiskäskystä (3 Moos. 19:12. 5 Moos. 10:20), ettei uudessa liitossa pidä ollenkaan vannoa: ”Vielä olette kuulleet sanotuksi vanhoille: ’Älä vanno väärin’, ja: ’Täytä Herralle valasi. Mutta minä sanon teille: älkää ensinkään vannoko, älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin, älkääkä maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa astinlauta, älkää myöskään Jerusalemin kautta, sillä se on suuren Kuninkaan kaupunki; äläkä vanno pääsi kautta, sillä et sinä voi yhtäkään hiusta tehdä valkeaksi etkä mustaksi; vaan olkoon teidän puheenne: ’On, on’, tahi: ’ei, ei.’ Mitä siihen lisätään, se on pahasta.” Matt. 5:33-37.
Jos suostuisin vannomaan valan oikeudessa käsi Raamatulla, että nyt puhun totta, tarkoittaisi se, että nyt tällä kertaa puhun totta, mutta en aina. Uusi liitto opettaa, että puhumme aina totta.
”Mutta ennen kaikkea, veljeni, älkää vannoko, älkää taivaan kautta älkääkä maan, älkää mitään muutakaan valaa; vaan ”on” olkoon teillä ”on”, ja ”ei” olkoon teillä ”ei”, ettette joutuisi tuomion alle.” Jaak. 5.12. Tämä tarkoittaa, että puheemme on aina luotettavaa. Pidämme sanmme. ”On parempi, ettet lupaa, kuin että lupaat etkä täytä.” Saarn. 5:4.
Sydämen puhtaus sisintä olemusta myöten on uuden liiton ihanaa vapautta.

Apt. 15. luvun selitys:
”Ja Juudeasta tuli sinne muutamia, jotka opettivat veljiä: ”Ellette ympärileikkauta itseänne, niin kuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua.” Kun siitä syntyi riita ja kun Paavali ja Barnabas kiivaasti VÄITTELIVÄT HEITÄ VASTAAN…” Apt. 15:1,2.
” Mutta fariseusten (judaistien) lahkosta nousivat muutamat, jotka olivat tulleet uskoon, ja sanoivat: ”Heidät on ympärileikattava ja heitä on käskettävä noudattamaan Mooseksen lakia.”” Apt. 15:5.
Asia tutkittiin Jerusalemin vanhinten ja apostolien kanssa sekä YHTEISTYÖSSÄ PYHÄN HENGEN KANSSA. Päätös oli, ettei Mooseksen laki kuulu uuden liiton uskoville.
Pietari sanoi tässä tilanteessa: ”Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa?” Apt. 15:10.
Samoin Paavali ja Barnabas eivät siis hyväksyneet judaisitien väitettä, että Mooseksen lakia tulisi noudattaa.
Päätös oli, ettei Mooseksen kuulu uuden liiton uskoville. ”Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät..” Apt. 15:28.
Kannattaa opiskella koko Apt. 15 luku.

AABRAHAMIN LIITTO

Uudessa liitossa kaivamme uskonelämämme kestävälle perustalle, lakiliiton läpi, sisälle Aabrahamin aikaan ja hänelle annettuihin lupauksiin! (Vertaa Luuk. 6:46- 49). Aabraham vaelsi Jumalan yhteydessä ennen lain antamista. Lain täyttymyksen soveltaminen meihin tarkoittaa, että alamme elää Jumalan Hengen kuljetettavana kuten Aabrahamkin. Room. 8:14. Siinä mielessä olemme sisällä Aabrahamin liitossa, hänelle annetuissa siunauksen lupauksissa:
”Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Gal. 3:29.
”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun Hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: ”Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu” – että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen. … Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen Siemenelleen. Hän ei sano: ”Ja siemenille”, ikään kuin monesta, vaan ikään kuin yhdestä: ”Ja sinun Siemenellesi”, joka on Kristus. Minä tarkoitan tätä: Jumalan ennen vahvistamaa testamenttia ei neljänsadan kolmenkymmenen vuoden perästä tullut laki voi kumota, niin että se tekisi lupauksen mitättömäksi.” Gal. 3:13-17.
Aabrahamille annetut lupaukset kuuluvat siis meille, jotka olemme hänen Siemenessään, Jeesuksessa kristuksessa.

Väliaikainen lakiliitto monenlaisine säädöksineen oli ”voimassa uuden järjestyksen aikaan asti”. Hebr. 9:10.
Ristillä Jeesus ”pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meidän vastustajamme; sen Hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; Hän sai heistä Hänen kauttaan voiton riemun. Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.” Kol. 2:14-17.
Jeesus ”on paremman liiton Välimies, liiton, joka on perustettu paremmille lupauksille.” Hebr. 8:6.

”Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan (lain) alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Gal. 3:25-29.

SAPATTI

Luomistyön päätökseksi asetettu lepopäivä (1 Moos. 2:2-3) ja lakiliiton sapatti (2 Moos. 20:8 ja 31:13-14) ovat olemukseltaan eri sisältöisiä. Lepopäivä oli vapauden elementti. Lakisapatti taas oli kuolemanrangaistuksen uhalla asetettu vaatimus. Lakiliiton sapatin pitäjä on rangaistava kuolemalla, jos hän ei vietä sitä joka lauantai kaikilta osin, koska hän silloin rikkoo koko lain. Lakiin pitäytyvähän on kaikissa kohdin lain vaatimusten alainen. Lain henki on tämä: ”Joka ne pitää, on niistä elävä.” Gal. 3:12. Sen olemukseen kuuluu myös rangaistusvaatimukset ja kirous. ”Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa.” Gal. 3:10-14.
Mikäli joku aikoo pitää yhden osan lakiliitosta, esim. lakisapatin, on hänen pidettävä koko laki kaikilta osin. ”Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin.” Jaakob 2:10. Mm. sapattikäsky on osa Mooseksen lakia. Jos pidän lain määräämän sapatin, on minun pidettävä koko Mooseksen laki.
”Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!” Hebr. 10:28-29.

Uudessa liitossa vietettävä lepopäivä viikon seitsemäntenä päivänä luomistyön muistoa kunnioittaen ei siis ole lakiliittoon pitäytymistä.

Jos joku sanoo noudattavansa Mooseksen lakia, on hänen mentävä siihen sisälle kokonaan. Ei mikään oikeuta häntä jättämään siitä jotain pois? Lakihan on yksi rikkomaton kokonaisuus.

Kymmenen käskyn lakia sanotaan Uudessa Testamentissa ”kuoleman viraksi” ja ”kadotustuomion viraksi”. 2 Kor. 3:7-9. – Se on ”synnin ja kuoleman laki”. Mutta ”Elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista”. Room. 8.2.

JUHLA-AJAT

Uuden liiton kristityn ei enää tule pitäytyä kerran vuodessa toistuviin juhla-aikoihin. Emme vietä ns. ”kirkkovuotta”! Muistaen kuitenkin lepopäiväivään tarkoitetun opetuksen. Room. 14:5,6: ”Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden..” Tuo oli kirjoitettu roomalaisille, jotka pitivät auringonpäivää ”kunnioitettava” päivänä. Juutalaisilla taas oli lepopäivänä viikon seitsemäs päivä eli lauantai. Raamattu ei opeta, että se olisi Uudessa liitossa siirretty sunnuntaille! Lk. 23:52- 24:1.

Mutta meille ei kuulu päivien puolesta kiivailu. Itse vietän sydämen sapattia, Uuden liiton lepopäivää, 24 tuntia vuorokaudessa viikon jokaisena päivänä!!! Hebr. 4. Sydämen lepo on voimassa työtä tehdessäkin.
”Älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen!” eli käskyjen lakiin! Gal. 5:1. Jokainen voi siis vapaasti viettää myös lauantaita, viikon seitsemättä päivää lepopäivänään, kunhan ymmärtää sen luomistyön muistoksi asetetuksi vapauden päiväksi. 1 Moos. 2:1-3.

Kristittyjen ei tarvitse elää varjokuvissa ja juutalaisten juhlissa. Vanha liitto lakitauluineen ei kuulu kristityille! Uusi liitto Jeesuksen veressä on kokonaan UUSI liitto!

• ”Oli juutalaisten juhla..” Joh. 5:1.
• ”Ja pääsiäinen, juutalaisten juhla, oli lähellä.” Joh. 6:4.
• ”Ja juutalaisten juhla, lehtimajanjuhla, oli lähellä.” Joh. 7:2.

Johannes antoi siis selvän sanan, keiden juhlista oli kyse. Ne eivät olleet enää uuteen liittoon tulleiden juutalaisten eli kristittyjen juhlia.

Ristillä perustettu Jumalan seurakunta sai 2000 vuotta sitten vapautuksen KAIKISTA Vanhan liiton vuosittain toistuvista juhlista, senaikaisesta ”kirkkovuodesta”. Paavali kirjoitti vakavan varoituksen palaamisesta vanhan liiton juhla-aikoihin: ”Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.” Gal. 4:10-11.

Pääsiäisen täyttymys:

Meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettiin kertakaikkiseksi uhriksi. ”Katso, Jumalan Karitsa, juoka ottaa pois maailman synnin!” Joh. 1:29. ”Sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu!” 1 Kor. 5:7. Jeesus on vuoden jokaisena päivänä sama Pelastajamme! Ristintyö on yhtä tärkeä vuoden jokaisena päivänä. Emme vietä juhlaa kerran vuodessa toistuvana vanhan liiton hapatuksena.

Helluntain täyttymys:

Apostolien tekojen 2. luku kertoo, miten juutalaisten helluntaijuhla tuli täyttymykseensä: ”Kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla, ja tuli yhtäkkiä humaus Taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat .. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä..” Jakeet 1-6. Siitä alkaen on Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleilla ollut hengen helluntai vuoden jokaisena päivänä.

Ympärileikkauksen täyttymys:

Sydämemme päällä ollut ymmärtämisen peite on leikattu pois:
”.. sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy pois ottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä; mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.” 2 Kor. 3:14-16. Ympärileikkauksen täyttymys tapahtui sydämissämme silloin kun uudestisynnyimme Pyhästä Hengestä. Jeesus avasi ymmärryksemme käsittämään hyvää tahtoansa. ”Eikä ympärileikkaus ole se, joka ulkoisesti lihassa tapahtuu; vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.” Room. 2:28,29.
”Hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: ollen haudattuina Hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös Hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti Hänet kuolleista.” Kol. 2:11,12.

Samaa täyttymyksen kaavaa noudattaa opetus kaikissa vanhan liiton asioissa. ”Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut.” 1 Kor. 10:11.

KIRKKOVUOSI

Emme saa lisätä seurakuntaelämään katolisen kirkon keksimiä kirkkovuoden tekstejä päivän tunnussanoineen yms. juhla-aikojen viettämisineen. Ilm. 22:18,19. Katolinen kirkko keksi adventista alkavan kirkkovuosikierron 300 luvulla jKr. Alkuajan kristityt eivät tunteneet mm. joulunviettoa yli kolmeensataan vuoteen.
Historian antama tieto ensimmäisestä niin sanotusta joulunvietosta on vuodelta 354. Raamattu ei opeta joulunviettoa, eikä kristillinen alkuseurakunta tuntenut sellaista tapaa.

Ylösnousseen Jeesuksen ja Hänen ristintyönsä perustalla meillä on kaksiosainen Elämän lähde:
1. Raamatun Sanan opetukset. Ja
2. Apostolien käytännön esimerkki.
Jos joku asia on opetettu Raamatussa ja se on vahvistettu apostolien käytännöllä, niin otamme sen vastaan. Kirkkokuntien oppeja emme voi hyväksyä. Ilm. 22:18-19 varoittaa meitä vakavasti ottamasta vastaan Raamatun ulkopuolisia opetuksia. –

”Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat Häneen: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”. He vastasivat Hänelle: ”Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: ’Te tulette vapaiksi’?” Jeesus vastasi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” Joh. 8:31-36.

”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois!” Matt. 15:13.

Lakiliitto tarkoittaa siis sitä liittoa, jonka Jumala teki Israelin kanssa Siinailla. Mutta ristillä Jumala teki kansansa kanssa UUDEN liiton, ”en sellaista liittoa, jonka tein heidän isiensä kanssa” Siinailla. Hebr. 8:8-12. Gal. 4:21-31. ”Sanoessaan ”uuden” Hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi.” Hebr. 8:13. Mooseksen lakiliitto naulittiin ristille. Ja uuteen liittoon, jonka Jumala teki Israelin kanssa, avattiin pääsy kaikille ihmisille, myös meille pakanoille. Alkuseurakunnan kaikki tuhannet uskoon tulleet olivat juutalaisia. Apt. 4:4. 5:14. He olivat ottaneet vastaan Messiaansa Jeesuksen. Heidän joukkoonsa, jaloon öljypuuhun me pakanat olemme saaneet tulla uskon kautta Jeesukseen. Room. 11:17-24.
Meidät vanhurskautettiin Jeesuksen ylösnousemuksen kautta: ”Teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät Hän teki eläviksi yhdessä Hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen SÄÄDÖKSINEEN, joka oli meidän vastustajamme; sen Hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.” Kol. 2:13,14. / ”Sillä Hänen kauttansa on meillä molemmilla (juutalaisilla ja pakanoilla) pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te (juutalaiset ja pakanuudesta uskoon tulleet) olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” Efes. 2:18-22.

Meistä armoliitossa elävistä uudestisyntyneistä sanotaan: ”Sillä te ette ole käyneet sen vuoren tykö, jota voidaan käsin koskea ja joka tulessa palaa (= Siinain vuori, joka synnyttää orjuuteen)”. Gal. 4:22-31), … vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö (=Siionin vuorella, Golgatan kummulla tehty ”UUSI liitto minun veressäni!” Luuk. 22:20) ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö… ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.” Hebr. 12:18-24. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät!”
Jeesus otti päällensä ristillä syntiemme rangaistuksen ja täytti lain. ”Se on täytetty!” Piirtoakaan laista ei ole kadonnut, vaan kaikki on tullut täyttymykseensä. Room. 5:5.

Jumala on kirjoittanut sydämiimme uuden liiton perustuslain, ei vanhaa lakiliittoa. Vanha liitto oli kaiverrettu kiviin. Uusi liitto on kirjoitettu sydämiimme Jumalan Hengellä. 2 Kor. 3:3. Sen olemus on rakkauden käskyn perustalla sydämissämme oleva vapauden ja levon tila, sapatin täyttymys. Hebr. 4. ”Tulkaa minun tyköni, niin minä annan teille levon!” Matt. 11:28. ” .. ja mitä ikinä anomme, sen me Häneltä saamme, koska pidämme Hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on Hänelle otollista. Ja tämä on Hänen käskynsä (siis mikä?), että meidän tulee uskoa Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin Hän on meille käskyn antanut.” 1 Joh. 3:22-23. Joh. 13:34,35.
Rakkauden käsky on uuden liiton perustuslaki! Siinä meille mahtava ”KÄSKYKOKOELMA”.

ORJUUDEN KAHLEET
Jos joku opettaa, että ihmisille kuuluu edelleen Mooseksen lain käskyt ja säädökset, niin kuuluuko heidän mielestään Mooseksen lakia noudattaa kokonaan vaiko vain osittain ja näin rikkoen lain kokonaisuuden? Mikäli joku opettaa, että Mooseksen lakia tulee noudattaa kaikilta osin, niin siinä tapauksessa
– lain määräämät juhla-ajat tulee viettää sellaisinaan, mitään osaa niistä muuttamatta. 2 Moos. 12. 34:18-26.
– sovituspäivää on vietettävä niin kuin 3 Moos. 23:24- opettaa. 3 Moos. 23 luku.
– kymmenykset kaikesta .. 5 Moos. 14:23.
– viljelymaiden sapattivuosista tulee huolehtia. 2 Moos. 23:10-17. Samoin hedelmäpuista. 3 Moos. 19:23.
– kahdenlaisista lankoista kudottua vaatetta ei saa pitää. 3 Moos. 19:19.
– partaa ei saa leikata. 3 Moos. 19:27.
– ”Tee itsellesi tupsut viittasi neljään kulmaan, johon verhoudut.” 5 Moos. 22:12.
– raamatunlausekotelo pitää olla otsalla.
– Puhdistusvesisäädökset on noudatettava. 4 Ms. 19.
– kaikki juhla-ajat on pidettävä määrätyllä tavalla ja ajalla. 3 Moos. 23.
– vain neitsyen saa ottaa vaimokseen. 5 Moos. 22:13-21.
– lain määräämät ruokasäädökset on ehdottomasti noudatettava: ”Älä syö mitään, mikä on kauhistus.”  5 Moos.- 14:3.
– Esikoisten luovuttaminen Herralle kuuluu lakiin. 2 Moos. 13.
JNE..

Lakiin kuuluu erottamattomana osana myös rangaistustoimenpiteet. 3 Moos. 24:20: ”Ruhje ruhjeesta, silmä silmästä, hammas hampaasta; saman vamman, jonka hän on toiselle tuottanut, saakoon hän itsekin.” Jne.
Jos joku opettaa, että lakiliittoa tulee noudattaa vain osittain, niin kuka on pätevä sanomaan, mitä tulee noudattaa ja mitkä lain osat saa hylätä? Vanhassa Testamentissa on noin 600 lakipykälää. Mitkä niistä kuuluisivat meille ja mitkä saisi hylätä?

Apostolitkin totesivat, ettei lain pitäminen ollut heille mahdollista. He kokivat lakiliiton julistamisen olevan Jumalan kiusaamista:
”Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa? Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin (pakanuudesta kääntyneet).” Apt. 15:10,11. Lakiliiton julistajat esittivät vaatimuksen: ”Ellette ympärileikkauta itseänne, niin kuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua.” Apt. 15:1. Apostolit kokoontuivat tutkimaan asiaa. Päätös oli, että Mooseksen lakia ei oteta uuteen liittoon: ”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin.” Apt. 15:28,29.
Tähän tilanteeseen Paavali kirjoitti Galatalaiskirjeensä. Sen sanoma on, että lakiliitto ei kuulu uuden liiton opetuslapsille, ei juutalaisille eikä pakanoille: ”Älkää siis antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen!” Gal. 5:1,2.
Lakiliitto on hyödytön. ”Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön.” Hebr. 7:18.

”Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan: ”Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan”, sanoo Herra: ”Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä.” Hebr. 10:15-16. Hän antoi sydämiimme uuden liiton perustuslain: ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” Joh. 13:34,35.

♥  ♥  ♥

Weijo Lindroos