Varma yhteyden tie

”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus!” Joh. 13:34-35.
Siinä on eräs yhteyden perusasia.

ALKUSANAT
Tässä esitetyssä yhteysmallissa on kyseessä uskossa Jeesukseen olevien yhteydestä pyhien seurakunnassa, jonka Jeesus itse perusti Golgatan ristillä verellään ja kuolemallaan. Näin Jeesus tuli itse oman seurakuntansa perustaksi! ”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.” 1 Kor. 3:11.
Perustuksen suhteen ei saa vallita väärinkäsityksiä. Emme voi oman mielemme mukaan tehdä millaista perustusta hyvänsä. Ainut perustus, jolle hengellinen rakennus voidaan rakentaa, on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Kukaan ei saa lähteä liikkeelle mistään muusta. (Novum jae jakeelta etenevä kommentaari. 1 Kor. 3:11).

Uuden liiton hengellinen rakennus on Kristuksen ruumiin temppeli, joka koostuu elävistä kivistä. Joh. 2:19-22. ”Rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.” 1 Piet. 2:5. Me uskoon tulleet olemme siinä mainittuja ”eläviä kiviä”, joiden elämä asetettiin kestävälle kallioperustalle ja yhteyteen, kivi kiven viereen Jeesus-Kiven perustalla. 1 Piet. 2:4,5. Olemme näin siirtyneet pois maailman synti-pimeydestä ja siirtyneet armon tilaan, vaeltamaan Hänen valkeudessaan. Joh. 8:12.
Ja tällä ikuisesti kestävällä Jeesuksen kallio-perustalla ovat peruskivinä apostolien ja profeettojen opetukset. Niiden päälle rakennamme Jumalan seurakuntaa. ”Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja Hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” Efes. 2:19-22.
Tätä ristillä perustettua elävän Jumalan seurakuntaa (1 Tim. 3:15) apostolit lähtivät levittämään uusille paikkakunnille. He julistivat ilosanomaa ristintyöstä, että Jeesus otti päällensä meille kuuluvan syntien rangaistuksen! ”Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina!” Luuk. 14:17. Synti on sovitettu! Kiitos Jumalalle! Mutta he eivät lähteneet omassa voimassaan, vaan odottivat kunnes heidän päällensä puettiin voima korkeudesta. Apt. 1:4,8.
Armon sanoman kuultuaan ihmiset ottivat vastaan Jeesuksen syntiensä sovittajaksi ja elämänsä Herraksi, tekivät parannuksen synneistään ja ottivat kasteen uuden Herransa Nimeen. Apt. 2:38,41. 10:48. / Mk. 16:15-16. Näin he tulivat Jumalan seurakunnan jäseniksi. Näin se tapahtuu edelleen. Ja tällä kalliolla on AINOA Raamatun tuntema Jumalan seurakunta (Matt. 16:18), joka siis olemme me kaikki Kristus-kalliolla olevat ihmiset. Matt. 16:13-18. 1 Kor. 3:16. Tähän pyhien seurakuntaan kuuluvat ainoastaan uudestisyntyneet Jumalan lapset, joiden nimet ovat elämän kirjassa Taivaassa. Luuk. 10:20. Tätä apostolista seurakuntamallia toteutamme Turussa. Ja tällä tavalla Jumala on AINA tahtonut omiensa järjestäytyvän ja toimivan.

Synti on olla erossa Jumalasta, Elämän lähteestä! Synti on siis tila! Synnin tilassa elävien kanssa ei voi olla Raamatun tarkoittamaa uskovien yhteyttä. Joh. 17. 2 Kor. 6:14-18. Raamatullinen uskovien yhteys voi toteutua vain niiden välillä, jotka ovat synnistä vapautetut, ja uudestisyntyneet Pyhästä Hengestä. Room. 6:4,22. 2 Tim. 2:22.

Jumala asettaa ihmisille kysymyksen: ”missä olet?”

  •  Missä olet suhteessasi Jeesukseen?
  •  Missä olet suhteessasi Jumalan seurakuntaan?
  •  Missä suhteessa olet uskoviin, Jumalan lapsiin, ja lähimmäisiisi?
  •  Mikä on suhteesi Jumalan työhön?
  •  Mikä on suhteesi rahaan ja Jumalan työhön uhraamiseen?

Voit vastata kysymyksiin Jumalan edessä avoimesti ja rehellisesti sekä sitten korjata asiat. Kysymykset saavat vastauksen seuraavassa:
Missä suhteessa olemme Raamatun opettamaan kristittyjen yhteyteen?
Kun otsikon esittämä kysymys saa vastauksen, selviävät samalla muutkin ”missä olet?” –kysymykset.

Jeesus rukoili omiensa puolesta, ”että he olisivat TÄYDELLISESTI YHTÄ!” Joh. 17:23. Miten sellainen on mahdollista? Vai onko se pelkkää toiveajattelua? Rukoiliko Jeesus kenties mahdottomia? Niinhän useat ajattelevat. Eräät väittävät Jeesuksen opetuksen uskovien yhteydestä toteutuvan vasta perillä taivaassa. Raamatussa ei kuitenkaan esitetä sellaista käsitystä. Jeesus tarkoitti Joh. 17:21,23. rukouksellaan, että Hänen omansa löytävät täydellisen keskinäisen yhteyden jo tässä ajassa. Se on Matt. 25:7. ilmoitettuun lopunajan sanomaan kuuluva yhteys, jossa lamput ja lampunjalat laitetaan kuntoon. Uskossa olevat ovat lamppuja, jotka yhteen kokoontuneina ja järjestyneinä (ekkleesia) ovat kunkin paikkakunnan lampunjalka, ”totuuden pylväs ja perustus”. 1 Tim. 3:15. Matt. 5:15. Ilm. 1:20. Joh. 5:35.
Esimerkkiyhteytemme on ensimmäisten uskovien keskuudessa vallinnut yhteys. Efes. 1:5. Apt. 2:47.
Jumala etsii taas omiaan, meitä, jotka emme ymmärrä (!) ja hyväksy (!), että oikea yhteys muka olisi mahdotonta. Olemme siinä asiassa siunatun tietämättömiä. Uskomme mahdottoman mahdolliseksi, koska Jumalalle ei mikään ole mahdotonta! ”… joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat ikään kuin ne olisivat.” Room. 4:17-21. Uskovien yhteys toimii. Ylistys Jumalalle!
Jumalan tahto on uskovien yhteys ja rakkaus, joka näkyy. Vai voisiko joku väittää, ettei Jumala tahtoisi omiensa olevan yhtä?

Joh. 17 luvun opetus:
”Pyhä Isä, varjele heidät Nimessäsi, jonka olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niin kuin mekin!” Jae 11. – – – Tuo Jeesuksen yhteysrukous meidän puolestamme suorastaan polttaa sydäntäni. Ristin kärsimykset edessään Jeesus rukoilee yhteyttä omilleen; yhteyttä Häneen ja sen perustalla yhteyttä soinen toisiinsa. Hänen sanojaan on mahdoton tulkita väärin! Jeesus tarkoittaa Raamatun opetusten perustalle syntyvää yhteyttä niiden välille, jotka uskovat Häneen ja ovat Hänessä: ”Pyhitä heidät totuudessa! Sinun Sanasi on totuus!” Jae 17.
Ja Jeesus jatkaa: ”En minä rukoile ainoastaan näiden edestä (jotka silloin olivat kuulemassa), vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun (siis meidänkin puolestamme), että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa, ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat (MIKSI?), että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.” Jakeet 20-21.
Uskovien raamatullisen yhteyden seurauksena uskosta osattomat löytävät Jeesuksen! Tämän lupauksen Hän antoi rukouksessaan. Ja Jeesus tarkentaa lupaustaan seuraavissa jakeissa: ”ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä – minä heissä, ja sinä minussa – että he olisivat TÄYDELLISESTI yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet minua rakastanut!” Jakeet 22-23.
”Että maailma ymmärtäisi”, että maailma uskoisi” tarkoittaa, että uskosta osattomat ihmiset voivat ymmärtää ristin sovitustyön ja Jumalan rakkauden (Joh. 3:16) nähdessään uskovien välisen oikean rakkauden ja yhteyden. Sen kautta he tulevat uskoon suurin joukoin. Kukapa ei tahtoisi tulla rakkauden täyttämään ja Jumalan siunaamaan puhtaaseen yhteyteen.
Jeesuksen yhteysrukous julistaa siis TÄYDELLISTÄ yhteyttä ja siihen tunnustautumista. Ja Hän tarkoitti siis yhteyden toteutuvan tässä ajassa. Jeesus kuoli ristillä ”kootakseen yhteen hajalla olevat Jumalan lapset” . Joh. 11:52.
Joh. 17. luvun rukous opettaa meille yhteyden edellytykset: Raamatun Sanan opetus kaikilta osin vastaan otettuna pyhittää ja johtaa yhteyteen, kun taas Raamatun vastaiset opit erottavat uskovia toisistaan. Siksi ”jokainen istutus, jota ei minun taivaallinen Isäni ole istuttanut, on juurineen revittävä pois!” Matt. 15:13. Se on myös yhteyden edellytys! Yhteys syntyy, kun yhteyden esteet poistuvat.

Mistä hajaannus alkoi?
Jumalan tahto on ollut seurakunnan alusta lähtien, että ”on oleva yksi lauma ja yksi Paimen!” Joh. 10:16. Vain raamatullisessa Pyhän Hengen luomassa yhteydessä toimiva seurakunta voi olla Jumalan kanavana, niin että ”maailma ymmärtää” ja ”Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon!” Efes. 3:10.
Mutta ”julmat sudet”, ”jotka eivät laumaa säästä”, hajottivat Jumalan seurakunnan alkaen perustaa uusia ryhmiä ja kirkkoja yhden paikallisseurakunnan rinnalle. Niistä hajaannuttajista Paavali ennusti Apt. 20:29-31.
Hajaannus on Jeesuksen suuri kärsimys, josta koko Taivas murehtii. Seurakunnan jakaantumista murehtivat ja siitä kärsivät myös kaikki Pyhän Hengen kanssa sopusoinnussa elävät kristityt. Tämä on ”Jumalan mielen mukainen murhe..” 2 Kor. 7:10. Mutta asiat korjaantuvat. Rakkaus ja totuus uskovien syvimpienkin sydämen tiloja myöten vetää uskovia raamatulliseen yhteyteen. Riitaisuus ja valhe saavat aikaan hajaannusta.
Uskonsuunnat eivät ole rikkaus, kuten eksyneet väittävät. Ne ovat suuri kirous. Ne ovat ”väkevä eksytys”. 2 Tessal. 2:11,12.

Ikävä tosiasia on, että uskonsuunnat eivät lakkaa olemasta. Nuo eksytyslaitokset tulevat toimimaan Jeesuksen takaisin tulemiseen asti. Sellaisten tulee kuitenkin väistyä meidän elävässä uskossa olevien elämästä, niin ettemme enää tue uskonsuuntien olemassaoloa osallistumalla niiden toimintaan tai uhraamalla varoja niille. Tehtävämme on pitää huolta yhteyden tiellä olevista Jumalan rakkaista, veljistämme ja sisaristamme. Apt. 4:34. Tähän hyvään tarkoitukseen uhraamme mielellämme.

Jumalan hartain toive on Jeesuksen verellä lunastettujen puhdas yhteys Hänen luomissaan ed. m. puitteissa. Se on mahdollista meille yksilöuskoville. Jeesushan ei rukoillut yhteyttä uskonsuunnille (ekumeniaa), vaan omilleen, verellään lunastamilleen ihmisille, jotka ovat ottaneet vastaan Hänen armonsa. Ilm. 18:4.
Voimme rakentaa uskovien yhteyttä vain niiden välille, jotka ovat valmiit ottamaan vastaan Jumalan johdatuksen ja sitten alkaa elää yhteyttä todeksi. ”.. harrasta vanhurskautta … niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä!” 2 Tim. 2:22.
Seurakunnalla oli alkuaikoina Jumalan tahdon mukainen yhteys. ”Niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa, Galileassa ja Samariassa rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta!” Apt. 9:31. Pyhä Henki tahtoo taas johdattaa samoin!
Uskonsuuntia ei alussa voinut syntyä, koska ne olisivat synnyttäneet uskovien yhteyden rikkomisen, riidan ja hajaannuksen, jota kristityt eivät olisi voineet hyväksyä! ”Rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa!” 1 Kor. 13:6.
”Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu.” Apt. 4:32. He olivat samanmielisiä sanoiltaan, opetuksiltaan ja mielipiteiltään. 1 Kor. 1:10. Näin tulee meidänkin olla. Ei ole oikein, että meidän aikanamme saattaa olla jollakin paikkakunnalla vain muutamia elävässä uskossa olevia ja hekin kaikki eri leireissä.
Apostolit eivät olisi hyväksyneet, jos joku olisi perustanut johonkin uuden ”seurakunnan”. Sellaista opetusta ei ole Raamatussa, eivätkä he siksi perustaneet uusia seurakuntia. Alkuaikana levitettiin uusille paikkakunnille Jerusalemissa perustettua Jumalan seurakuntaa. 1 Tessal. 2:14. 1 Kor. 1:2.
Jokaiselle paikkakunnalle syntyi Jumalan seurakunta silloin, kun ihmisiä tuli uskoon ja heidät kastettiin upotuskasteella vedessä Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Paikkakunnalle oli näin levinnyt Jerusalemissa perustettu seurakunta, johon luettiin kuuluviksi KAIKKI saman paikkakunnan uskoon tulleet. He kuuluivat seurakuntaan sen perusteella, että kuuluivat Jeesukselle! Samalla tavalla tulee edelleen uskoa, opettaa ja toimia.

Uskonsuunnissa ja niiden ulkopuolella olevat uudestisyntyneet muodostavat yhdessä kunkin paikkakunnan Jumalan seurakunnan. Uusien uskovien keskuudesta Pyhä Henki sitten valitsee uskovia erilaisiin seurakuntavirkoihin pitämään huolta paikallisseurakunnasta. Ef. 4:11-16. Seurakuntavirat ovat tarkoitetut paikkakuntakohtaisiksi. Jumala asetti seurakuntansa alusta asti toimimaan näkyvästi (lampunjalkana) paikkakunnan rajojen sisälle. Ilm. 1:11. Tiitus 1:5. Mutta vaikka jokaisella paikkakunnalla uskoon tulleet ovat yksi itsenäinen paikallis-seurakunta, on seurakunta kokonaisuudessaan silti yksi Kristuksen ruumis. Efes. 4:3-6.
Ja HUOM! Jumalan seurakunnan rajat eivät kulje jäsenkortistojen mukaan. On siis murheellista ja Jumalan tahdon vastaista, että Jumalan seurakunnan jäsenet kuuluvat maailman kanssa liittoutuneisiin uskonsuuntiin.
”Minä jätin sinut Kreettaan sitä varten, että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä, ja että asettaisit, niin kuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat.” Tiit. 1:5. Yksi vanhimmisto yhdellä paikkakunnalla. Raamattu ei siis opeta, että vanhimmat tulisi asettaa saman kaupungin jokaiselle eri porukalle.

Jumala asetti seurakunnalleen kaksi rajausta:

  1. yleismaailmallinen Kristuksen ruumis eli Jumalan seurakunta, joka pitää sisällään KAIKKIEN aikojen KAIKKI uskoon tulleet koko maailmassa, ja
  2. paikkakunnan rajojen mukainen Jumalan seurakunta, joka pitää sisällään kaikki samalla paikkakunnalla asuvat Kristuksen ruumiin jäsenet.

Tuo kaksiosainen opetus tulee aina kuulua Jumalan seurakunnan perusopetuksiin. Ilman tämän asian ymmärtämistä ja vastaan ottamista ei ole raamatullista uskovien yhteyttä. Ja toisaalta, tämän Raamatun totuuden ymmärtäneiden kesken tulee varmasti olemaan aito Jumalan lasten yhteys, edellyttäen toimintaa sen mukaisesti. Tämä yhteyden muoto ja sisältö on Jumalan tahto.
Kaikissa Raamatun opetuksissa tulee ottaa vastaan rakkaus totuuteen, koska eksytys tulee ”kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sen tähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Sen tähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.” 2 Tes. 2:10-12.
Eksytyksen päätarkoitus on uskovien saaminen hajalleen. Jeesus opetti näin: ”varas ei tule muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan (mm. uskovien yhteyden). Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys (ja yhteys).” Joh. 10:10. Samassa asiayhteydessä Jeesus totesi, että ”on oleva yksi lauma (Jumalan seurakunta) ja yksi Paimen (Jeesus)!” Joh. 10:16.
Sielunvihollisen viha kohdistuu ennen muuta seurakuntaan, Karitsan morsiameen. 2 Kor. 11:2-3. Se on tuonut oikean yhteyden korvikkeeksi ekumeenisen liikkeen. Sieltä se lepertelee kauniita sanoja yhteydestä ja rakkaudesta. Nuo valheen sanat eivät kuitenkaan tarkoita mitään oikeaa ja konkreettista yhteyttä, vaan päinvastoin siinä harhasuuntauksessa jopa kehotetaan uskovia pysymään omissa karsinoissaan, siis erillään toisistaan.
Eksytys ei siis tule rumana ja inhottavana, vaan valkeuden enkelinä ja enkelimäisesti. 2 Kor. 11:4,14. ”He pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet!” Room. 16:18. Tämän tähden meidän tulee valvoa ja rukoilla, etteivät nuo eksytyksen opintuulet saa meitä mukaansa. Efes. 4:14. 1 Joh. 4:1-6. Älä usko kauniita sanoja, vaan tarkista, ovatko sanat Raamatussa.
Ei ole kerta kaikkiaan mitään muuta mahdollisuutta Jumalan tahtomalle yhteydelle, kuin poistuminen ihmisperusteisista uskonnoista ja palaaminen vanhimpaan seurakuntamuotoon opissa ja elämässä.

Jumalan seurakunta ei siis ole uusi seurakunta, vaan päinvastoin, poistuminen uusista ja palaaminen alkuperäiseen.

Kuka on syyllinen, jos yhteys ei nyt toimi?
Jos joku sanoo, että Jumala on perustanut nykyiset uskonsuunnat, niin hän siten sanoo Jumalaa syylliseksi kristikunnan hajottamiseen. Uskaltaako joku siis syyttää Jumalaa uskovien hajaannustilasta?
Jos joku sanoo, että Jumala on perustanut vain yhden näistä uskonnoista, niin sillä hän sanoo, että kaikkien uskovien tulee liittyä tuohon uskontoon. Tottahan Jumala tahtoisi omiensa kuuluvan perustamaansa seurakuntaan.
Mutta entä jos väitetään, että Jumala on perustanut vain osan nykyisistä uskonsuunnista? Kuka siinä tapauksessa olisi pätevä sanomaan, mitkä suunnat Jumala on perustanut, ja mitä Hän ei ole perustanut? – Ajattele tätä!
Entä, jos joku väittää Jumalan perustaneen vain yhden seurakunnan?
Näin Raamattu opettaa! Eikä Raamatussa ole opetusta tai esimerkkiä uusien seurakuntien perustamisesta, vaan 2000 vuotta sitten ristillä perustettu Jumalan seurakunta on loppuun asti Jumalan tarkoittama uskovien yhteysmuoto! Tätä Jerusalemissa perustettua YHTÄ seurakuntaa tulee levittää maailman kaikille paikkakunnille. Jumalan seurakunta levittäytyi alussa uusille paikkakunnille. Sitä ei missään perustettu uudestaan. Siinä totuudessa on suuri yhteyden salaisuus.
Jeesus on ainoa keskushenkilömme!
Lahkoja levitetään ”näyn” saaneen ”suuren” johtajan ympärille. Niiden organisaatio toimii siten, että on yksi suuri päällikkö, jonka apureina toimii ns. vanhimmisto. Hierarkian alimpana kastina ovat niin sanotut maallikot. Kun sitten jossain maailman kolkalla alkaa toimia tuo lahko-organisaatio, niin sitä aletaan ketjuunnuttaa uusille alueille. Ja he kertovat ylpeästi esim. näin: ”Meidän seurakuntamme perustettiin silloin ja silloin ?.? USA.ssa.”
Mutta Jumalan seurakunnan organisaatio toimii siten, että näyn omaava ainoa SUURI Johtaja on Jeesus. Kaikki seurakuntalaiset ovat tasa-arvoisia ja toteuttavat yhdessä Yli-Paimenensa näkyä. Jumalan seurakunnan vanhimmat ovat nostamassa seurakuntalaisia pysymään lähellä Jeesusta.
Me emme siis levitä uusille paikkakunnille esim. Helsingissä, Tampereella tai Turussa aloitettua seurakuntatoimintaa. Levitämme jokaiselle paikkakunnalle ristillä perustettua seurakuntaa.

Entä jos joku ei tahdokaan olla tässä mukana? Siinä tapauksessa hänen pitää asettaa syyttävä sormi osoittamaan itseään ja todeta olevansa yhteyden rikkoja. Näin sanoo Raamattu: ”Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy (ojentaudu) meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja, alituisia kinastuksia niiden kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen.” 1 Tim. 6:3-5.
Riitaisuuksien aiheuttaja on siis sellainen, joka ei hyväksy Raamatun tervettä opetusta, esimerkiksi uskovien yhteydestä. Raamatullista yhteyttä toteuttava kristitty ei ole riitaisuuden aiheuttaja.

 

MITÄ NYT SIIS TULEE TEHDÄ?
Jeesus tahtoo koota sinun paikkakunnallasi yhteen ne, jotka tahtovat palata apostoliseen uskoon ja lähteä irti uskonsuunnista. Tämän tähden jonkun on aloitettava toiminta sinun paikkakunnallasi. Kotikokoukset ovat hyvä tapa aloittaa. Mutta myös julkisia kokouspaikkoja Jumala tahtoo johdattaa.
On hyvä kuitenkin aloittaa pienestä. Ja on tärkeää toimia rakkaudessa, rukoillen sekä syvään nöyrtyen. On muistettava, että uskonsuunnissa olevat Jumalan lapset ovat saman Kristuksen ruumiin jäseniä, joita meidän tulee siunata, vaikka emme siunaakaan heidän kirkkojaan. ”Siunatkaa, älkää kirotko, että siunauksen perisitte!” Room. 12:14. Kaikki katkeruus ja lihallinen kiivaus olkoon poissa meistä. Efes, 4:31,32. Hebr. 12:15.
Ja me, jotka olemme tulleet ulos hajaannuksesta, miksi me enää menisimme sinne?

KOKOUSPAIKAN MERKITYS
Jumalan seurakunnan kokoustila on Jumalan työmaa, Yhteyspaikka, uskossa olevien yhteenkokoamisleiri. Esim. Turun Yhteyspaikkaa voidaan verrata Efesossa olleeseen Tyrannuksen kouluun (Apt. 19:9), jossa vääristä yhteyksistä irrotetut kristityt kokoontuivat. Kokoustila on uskovien yhteys- ja kohtaamispaikka. Se on paikka, jossa rakennumme ja virkistymme yhteisestä uskostamme. Siellä toteutamme kukin Jumalalta saamaamme työnäkyä. Sinne tuomme uusia ihmisiä. Pysymme rukouksissa kuten Jerusalemin Yläsalissakin, ”.. jossa he tavallisesti oleskelivat..” Apt. 1:13. Kol. 3:16.
Pidämme monenlaisia hengellisiä kokouksia, mm. raamattupiirejä, rukouskokouksia ja 1 Kor. 14:26 -tilaisuuksia. Mutta ennen muuta tahdomme voittaa ihmisiä Jeesukselle.
Kiitos Jumalalle kokouspaikan suuresta siunauksesta, jossa enkelitkin ovat mukana iloitsemassa. Luuk. 15:10.
Pyhä Henki johdattaa kokouspaikkoja lisää tarpeen mukaan. Mutta yksi seurakunta ei siitä jakaannu. Olemme kaikkialla yhtä Kristuksen ruumista.

Joku saattaa edelleen ajatella, että eikö olisi mahdollista olla yhtä ja silti pysyä entisen ”seurakunnan” raja-aidan sisällä? Kuuluisa lausehan on, että ”rakennamme yhteyttä yli seurakuntarajojen!” Mutta se ei ole Raamatun opetus. Se on ekumeenisen liikkeen harha. Raamattu opettaa rakentamaan uskovien yhteyttä ILMAN RAJA-AITOJA, ei niiden yli kurkotellen ja teennäisesti kättä ojennellen.
Sinä kerrot ihmisille Jeesuksesta siellä missä kuljet. Ihminen tulee uskoon. Rukoilet hänen puolestaan. Siunaat häntä. Mutta voitko sitten jättää hänet yksin, heitteille? – Et tietenkään. Raamattu opettaa, että tuot hänet seurakunnan yhteyteen. Seurakunnan toimesta uskoon tullut sitten kastetaan. Hän alkaa käydä säännöllisesti kokouksissa, jossa hän oppii Jumalan sanaa. Näin uskoon tulleesta kasvaa vastuullinen ja raitishenkinen seurakunnan jäsen ja Jumalan valtakunnan työntekijä. Pyhä Henki sitten varustaa hänet armolahjoilla ja tehtävillä. Kaiken toiminnan tulee tapahtua seurakunnan puitteissa. 2 Kor. 8:18,19,23,24.

OTA VASTAAN PYHÄN HENGEN TÄYTEYS!
Uneni elokuussa 2012, jolloin olin yötä kokouspaikassamme
:
Kuuntelin unessani erään veljen erityisen voimakasta Pyhän Hengen innoittamaa puhetta. En muista, mitä hän puhui. Mutta hänen puhuessaan syttyi sydämessäni valtava Hengen tuli. Se oli eräänlaista profetialla täyttymistä. Puhkesin unessa puhumaan ulkomuistista Raamatun sanaa. Tämä profetoimiseni tuli erittäin voimakkaalla äänellä, johon heräsin: ”Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat. Ja myös palvelijaini ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he ennustavat.” Apt. 2:17-18.
Herättyäni omaan voimakkaaseen ääneeni toistin tuon Raamatun kohdan muutamaan kertaan. Ihmettelin suuresti mm. sitä, että latelin nuo jakeet ulkomuistista sana sanalta. Yleensähän unessa puhuminen puuroutuu ja siihen herää saamatta sanotuksi mitään. Nyt tuo profeetallinen sanoma tuli esiin sellaisella voimalla, että ihmettelin sitä suuresti. Ylistys Jumalalle! Näin Herra puhui, että tämä Raamatun sanoma ON todellisuutta meidän keskuudessamme. Ja tämä Pyhän Hengen vaikutus seurakunnan toiminnassa tulee lisääntymään täyteen määräänsä. Näin tulkitsen uneni. Näin olemme myös käytännössä havainneet tapahtuvan.
Tuo unessa profetoimiseni oli meille ulkopuolella uskonsuuntien oleville Jumalan lapsille taivaan kehotus ottaa vastaan Pyhän Hengen täyteys sitä seuraavine merkkeineen. Tämä kuuluu erottamattomasti alkuperäiseen kristinuskoon. Esim. Apt. 1:8. 8:14. 10:44-48. 19:1-6. Efes. 5:18.
Tuomme kokouspaikkaamme pelastumattomat pelastumaan ja pelastuneet kasvamaan.
Tuomme Jumalan valtakunnan työhön tarkoitetut ”kymmenyksemme” oman kokouspaikkamme yhteiseen kukkaroon.
Teemme kaikkemme, että keskinäinen rakkaus ja yhteys Jumalan totuudessa toimii. Ja näin on Jeesuksen rukous täyttyvä!

_______________________________________

1 Kor. 1:10.

Jumalan suunnitelma seurakuntaan nähden toimii tässä esitetyissä suuntaviivoissa. Jokainen mukaan lähtevä edistää Jumalan tahdon tapahtumista.

”Tässä on tie, sitä käykää!”

++++++++++++++++++++++++++++++++++++

”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus!” Joh. 13:34-35.

 

Psyykesairauksiksi luulluista elämän vaikeuksista parantuminen

Psyykesairauksiksi luokitelluista elämän vaikeuksista parantuminen.

Psyykkiset sairaudet sekä ihmisten moninaiset elämän vaikeudet ovat yleistyneet. Paineet kasvavat. Ihmiset eivät hallitse elämäntilanteitaan yhä enemmän stressaavaksi käyvässä ajassamme. He masentuvat, ahdistuvat ja palavat loppuun (burnout). On vaikea pysyä mukana nopeasti muuttuvassa, armottomassa maailmassa. Mielenterveystyöntekijät ovatkin täystyöllistettyjä näistä elämäntaakkojen, huolien ja murheiden raskauttamista ihmisistä, joita on ohjattu aivan vääriin osoitteisiin hakemaan apua. Näissä ihmisissä ei yleensä ole psyykkistä sairautta tms. mielisairauteen viittaavaa. Paradoksi on, että heidän vaivoihinsa tarjotaan mielisairaille tarkoitettua hoitoa.

Vastoinkäymisiä ja elämän murheita on alettu pitää psyykkisenä sairautena. Jopa lähiomaisen kuoleman johdosta myönnetään sairaslomia ja huumaavia psyykelääkkeitä.
On myös ilmennyt vakavia virheitä vaikeuksiin joutuneiden ihmisten tilanteiden kohtaamisissa. Siinä onkin ajettu pahasti hakoteille. Ihmisiä ei neuvota kohtaamaan vastoinkäymisiä aidosti elämään kuuluvina normaali asioina.

Monet aikamme ”psyykepotilaat” ovat myös alkoholisteja ja narkomaaneja. He eivät hallitse elämäänsä, joten heidät useinkin siirretään eläkkeelle psyykkisten syiden perusteella. Eikä näin ole asianlaita ainoastaan vanhojen ja keski-ikäisten keskuudessa. Syrjäytyneet ovat yhä nuorempia. Nuoret alkoholisti- ja narkomaanieläkeläiset ovatkin suuresti lisääntyvä joukko Suomessa.
Kaikenikäiset ihmiset, jotkut jo varhaisnuoruudessaan, ajautuvat mielenterveystoimistojen asiakkaiksi. Sieltä alkaa usein koko elämän kestävä kierre. Näille ”mielenterveyspotilaille” määrätään riippuvuutta aiheuttavia, elämää tuhoavia vaarallisia lääkkeitä. Lopulta lääkkeet sitten vammauttavatkin nämä elämän vaikeuksiin joutuneet terveet ihmiset. Ja heidät tilastoidaan psyykkisestä sairaudesta kärsiviksi mielenterveyspotilaiksi.
Todellisesti psyykkisesti sairaita, esim. skitsofreenikkoja, depressiotiloissa olevia, psykopaatteja sekä neurootikkoja yms. on ko. potilaiden joukossa vain pieni prosentti.
Todellinen psyykkinen sairaus saattaa olla syntyperäistä tai esim. vammasta johtuvaa. Näitä todellisesti sairaita tulee auttaa kaikin lääketieteen keinoin. –
Mutta mistä tahansa (1.) sairaudet tai (2.) vaikeudet johtunevatkin, lapsuuden kokemuksista, vaikeista elämän tilanteista, perinnöllisyydestä, omista virhevalinnoista ja sairastuttavan elämän seurauksista tai ko. psyykelääkkeistä, niin kaikesta siitä voidaan parantua. Tie vapauteen löytyy.

Psyykkisesti sairaita (ja/tai sellaisiksi luokiteltuja) on tullut runsaasti uskoon. He ovat usein herkkiä ihmisiä ja etsivät apua sieltä, mistä tietävät sitä löytyvän. Heitä on mukana eri uskovien yhteyksissä. Kaikki eivät kuitenkaan ole parantuneet. Näistä parantumattomista eräät ovatkin vetäneet harhaisen johtopäätöksen, että usko tekee sairaaksi (koska uskovien joukossa heitä näkyy). Mutta terve kristinusko ei sairastuta. Useimmiten uskoon tulo ja kristillinen terve kasvuympäristö parantaa. Ja ellei parantuminen ole tapahtunut heti, niin uskoon tulo ja seurakuntayhteys lieventää oireita kunnes lopullinen paraneminen tapahtuu.
Kuten edellä jo on käynyt ilmi, kaikki psyykkisiksi häiriötiloiksi luokitellut vaivat eivät ole sitä. Valtaosalla Suomen mielisairaaloiden potilaista ei ole psyykkistä sairautta, vaan he ovat elämän vaikeuksien kautta joutuneet tietämättömien lääkärien käsiin, jotka ovat tuhonneet heidän elämänsä riippuvuutta aiheuttavilla psyykelääkkeillä (”bentsoilla”). Lääketokkurassa olevat ihmiset uskovat lopulta itsekin olevansa sairaita.

KIERRE ALKAA!
Vaikeuksiin joutuneelle (siis yleensä terveelle) ”potilaalle” määrätään masennusta (muka) poistava lääkitys, yleensä bentsodiatsepiineja. Tilanne jatkuu pitkällä sairaslomalla sekä joissain tapauksissa kalliilla terapialla. Kaikista hoitotoimenpiteistä huolimatta ihminen tuntee pahan olonsa vain lisääntyvän. HUOM! Sen sanotaan kuuluvan taudin kuvaan. Kärsivälle ihmiselle vakuutetaan, että lääkkeiden kuuluukin alkuvaiheessa toimia tällä tavalla. Näin potilas saadaan luottamaan lääkäreiden asiantuntemukseen. Tämä luottamus on kuitenkin tässä asiassa erittäin arveluttavaa. – Seuraava vaihe sitten onkin sairaala. Uusi potilas on syntynyt. ”Psyykkinen sairaus” on alkanut. Tämä on karu ja ikävä totuus yhä useampien kohdalla. Tosiasia on, että näistä ihmisparoista on psyykelääkkeiden kanssa tehty sairaita. Sairautta pidetään sitten yllä huumeisiin rinnastettavilla lääkkeillä. Lyhyessä ajassa lääkehoitoon suostunut potilas uskoo itsekin olevansa sairas. Hänellä on outoja mielialojen vaihteluja. Elämä tuntuu epätodelliselta, jne… Ihmisen luontainen mielihyväjärjestelmä on häiriintynyt. Narkomaaneille ominaisia oireita ilmenee yhä lisää. Kuka nyt sanoisi kärsivälle ihmiselle, että hänen paheneva ”sairautensa” johtuu lääkityksestä? Psyykelääkkeistä tokkurassa oleva ihminen ei mitenkään voi olla muuta kuin sairas. Lääkkeistä johtuva sairaus vaatii yhä lisää lääkettä. Toisella pillerillä yritetään poistaa ensimmäisen sivuvaikutusta. Kierre on alkanut. Psyykelääkkeet ovat alkaneet tehota eli bentsodiatsepiiniriippuvuus on alkanut. Tässä vaiheessa eräät ajautuvat jopa itsemurhaan luullen olevansa parantumattomasti mieleltään sairaita. Paha epätoivoinen tila masentaa syvästi.  Mutta kenen on syy? – Syy on tietämättömien ja vastuuntunnottomien lääkärien, jotka määräävät psyykelääkkeitä terveille ihmisille.

Mikäli lääkkeitä määrännyt lääkäri käyttäisi samaa psyykelääkettä potilaansa kanssa, olisi hän samassa määrin sairas. Tämä on koeteltavissa oleva tosiasia!


TAKAISIN TERVEYTEEN.
Synti eri muodoissaan on useimmiten esteenä mielen parantumiseen. Raamattu sanoo: ”Haureus ja viini ja rypälemehu vievät järjen.” Hoosea 4:11. Aikamme yleiset ja hyväksytyt seksuaaliset kieroutumat, erilaiset haureuden muodot ovat eräs aikamme ihmisiä vammauttava tekijä. Samoin alkoholin ja muiden huumeiden käyttö ajaa ihmisiä ajaa epätoivoon ja mielen tasapainon järkkymiseen.
Sairastuttava tekijä on useimmiten pohjaltaan ihmisen itsekeskeinen ylpeys, ”minätauti”, egoismi. Usein sellainen johtuu osittain kotikasvatuksesta, kurituksen puutteesta, elämän sääntöjen piittaamattomuudesta. Lapset pitäisi jo varhain saada omaksumaan terve nöyryys, auktoriteettien kunnioitus sekä lähimmäisten huomioon ottaminen. ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että menestyisit…” Efes. 6:1-3. Mm. hyvät käytöstavat kumpuavat tältä pohjalta. / ”Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee”, on osuva sananlasku.

Sairastuttava synti ilmenee usein itsekurin puuttumisena sekä laiskuutena ja vastuuttomuutena omasta elämästä. Kodeissa tuleekin siirtyä löysästä kurituksesta vastuulliseen, lasten parasta tarkoittavaan vitsan käyttöön. ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.” Snl. 13:24. Jokainen ymmärtänee, ettei edellinen tarkoita lasten pahoinpitelyä ja hakkaamista.

Avautuminen.
Joskus ”psyykepotilaat” ovat sulkeutuneita. Joskus taas kovinkin suulaita. Suupaltit ajattelevat ehkä olevansa rehellisiä levittäessään repaleisen elämänsä vieraiden ihmisten reposteltavaksi, esim. uskosta osattomien terapeuttien eteen. Mutta Raamattu sanoo: ”Avosuinen joutuu turmioon.” Snl. 13:3. Vaikeuksistaan ei ole hyvä puhua, vaikka tämän ajan psykiatria niin väittääkin. Tosin syntien tunnustamisvaiheessa on hyvä kertoa kielteiset asiat sielunhoitajan läsnä ollessa Jeesukselle. Sillä tavalla ihmisen sisin avautuu ja sieltä saadaan purettua pois kielteiset asiat. 1 Joh.1:7-9. ”Minkä valo paljastaa, sen veri puhdistaa!” Näin ihminen siirtyy valkeuden tilaan. Sielunhoitajan tulee itse olla elävässä uskossa Jeesukseen. Uskosta osattomista lääkäreistä ja terapeuteista ei ole apua hengellisissä kysymyksissä. ”Älkää heistä välittäkö: he ovat sokeita sokeain taluttajia; mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat.” Matt. 15:14.  Ja toisaalta siis sulkeutuneetkin voivat Jumalan armon avulla vapautua puhumaan asiansa ja saada siten sydämensä auki.
Mutta ei syntien tunnustaminen yksistään johda pysyvään parantumiseen. Parantuminen ei tapahdu oman vanhurskauden rakentamisella. Tarvitaan Jeesuksen sijaisuhri. Ahdistunut ihminen saa siirtää kaikki syntinsä ja murheensa Hänen päällensä. Jeesus sovitti syntimme verellään ja kuolemallaan. Tälle perustalle rakentuu terve elämän rakennus. 1 Kor. 3:11.  Kun taakoitetun ihmisen harteilta siirretään syntitila pois, väistyy sen aiheuttama ”sairauskin.” Matt. 11:28-30 ”Heittäkää kaikki murheenne Hänen päällensä, sillä Hän pitää teistä huolen!” 1 Piet. 5:7.
Nöyrtyminen ja syntisyytensä tunnustaminen auttaa ihmistä avautumaan Jumalalle ja siten ottamaan vastaan Hänen apunsa, voima parannuksen tekoon, elämän suursiivoukseen. Tähän sopiva esimerkki on Babylonian kuningas, joka sairasti skitsofreniaa ja oli täynnä itsekeskeistä ylpeyttä. Mutta kun hän nöyrtyi ja tunnusti Israelin Jumalan, hän parantui. Daniel 4. Sinäkin voit parantua saman reseptin mukaan.

SIJAISUHRI:
Jeesus kuoli Golgatan ristillä sijaisuhrina meidän syntiemme tähden. ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi ja Hänen haavojensa kautta me olemme paratut.” Jesaja 53:5. Synnit ja sairaudet saadaan uskossa siirtää Golgatalle. / ”Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, ja saavat lahjaksi vanhurskauden Hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta Hänen vereensä…” Room. 3:23-25.  Jeesuksen pyhä ja viaton veri toi meille täyden sovituksen Jumalan edessä. Olemme vapaat synnistä eli vanhurskautetut, syyttömiksi julistetut. Sisimpämme on vapautunut ottaessamme vastaan pelastuksen Jeesuksen veren kautta. ”Jonka Poika tekee vapaaksi, se on todella vapaa.” Joh. 8:31-36. Vapautus saadaan Jumalan armosta, ”uskon kautta Hänen vereensä”, ei omien ansioiden kautta.
Vapauden tilaan tuleminen edellyttää Jeesuksen Kristuksen vastaan ottamista. Hän on Hyvä Paimen, joka etsii kadonneita. Hän etsii Sinua, elämän haaksirikkoon joutunutta lammastaan. – Nyt Jeesus kysyy Sinulta: ”Tahdotko antaa elämäsi minulle? Tahdotko antautua ehyellä sydämellä ottamaan vastaan johdatukseni kaikille elämäsi osa-alueille? Minun voimassani saat luopua synnistä ja alkaa kaiken uudestaan. Elämäsi muuttuu!”

SYNTI SAIRASTUTTAA! – ARMO PARANTAA!
On siis osattava erottaa todelliset sairaat niistä, joiden ”sairaus” on pelkästään elämän vaikeuksia ja hankalia vastoinkäymisiä yms., joihin ei alunperinkään olisi tarvittu lääkitystä. Terveet eivät tarvitse lääkäriä tai lääkitystä. Elämän vaikeudet tulee voittaa muilla keinoin. Mutta lääkkeillä sairaiksi tehtyjen kohdalla terveyden palauttamiseen on yksinkertainen tie: Virheellinen lääkitys pois. Yhteistyössä lääkärin kanssa tulee tehdä selvä hoito-ohjelma, jonka päämääränä on lääkkeistä vieroittaminen. Lääkärit ovat aiheuttaneet sairauden. Heidän on myös huolehdittava sen parantamisesta.
Ja ”sairaudet”, jotka johtuvat synnissä elämisestä, poistuvat myös syiden poistumisen myötä. Mm. ylpeät nöyrtyvät, haureelliset luopuvat haureuksistaan, juopot lopettavat alkoholin käytön, narkomaanit irrottautuvat huumeistaan. Ne, jotka ennen puhuivat vaikeuksistaan, alkavat nyt puhua hyvää itsestään (tämä on erittäin tärkeää). Silloin tervehtyminen alkaa.
Oikein ja totuuden mukaan puhuminen korjaa sielun vammoja. Valehtelu ja epäpyhä puhe rikkoo sisintä. Joidenkin parannuksen tehneiden kohdalla terveys on huippuluokkaa jo lyhyessä ajassa. Toisten kohdalla tervehtyminen saattaa kestää jopa vuosia, riippuen mm. asianomaisen omasta aktiivisuudesta.
Mitä nopeammin saat unohdettua entiset synnit ym elämän virheet, sitä paremmin parantuminen tapahtuu. Hebr. 8:12. Filip. 3:13,14.

Voima synnistä irrottautumiseen on ansaittu Golgatalla. Olet ottanut tämän voiman vastaan ottamalla vastaan voiman antajan, Jeesuksen: ”Kaikille, jotka ottivat Hänet (Jeesuksen) vastaan, Hän antoi voiman ja oikeuden tulla Jumalan lapsiksi.” Joh. 1:12. Ihmisen itsensä tulee tehdä ratkaiseva päätös ottaa vastaan pelastus. Usein tarvitaan myös selvällä äänellä irtisanoutuminen eri synnin alueista. Tähän saatetaan tarvita ns. sielunhoitajaa, jonka läsnä ollessa ja avustuksella tunnustetaan synnit Jumalalle (kuten edeltä käy ilmi). Parantuminen tapahtuu uskon kautta Jeesukseen. Jeesus on Parantaja. Suuri syy, miksi sairaat eivät parane, on väärä opetus asiasta. Ihmisille on annettu valheellista opetusta, ettei Jeesus muka voi nykyajassa enää täydellisesti parantaa eikä varsinkaan psyykkisesti sairaita. Se on valheluulo. ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Hebr.13:8. Hän voi ja Hän tahtoo parantaa.

Parantumiseen tarvitaan selkeä uskoon tulo eli uudestisyntymiskokemus sekä sen jälkeen upotuskaste vedessä Jeesuksen Nimeen, ja sitten pysyvä, säännöllinen uskovien yhteys Jumalan seurakunnassa, jossa Pyhä Henki toimii ja jossa Jumalan Sanaa opetetaan sen alkuperäisessä merkityksessä. Ihminen parantuu ja jää pysyvään terveyden tilaan elämällä Pyhän Hengen vaikuttamaa elämää Jumalan rakkaudessa ja armahtavaisuuden ilmapiirissä.
Vanhanaikainen opetus parannuksen tekemisestä eli elämän suursiivouksesta on kirkas parantumisen lähde. Terveyden säilyttämiseen tarvitaan oikea asennoituminen Jumalan seurakuntaa ja sen toimintaa kohtaan. Laiskuus tms. vastuuttomuus ei saa estää sinua osallistumasta seurakunnan kokoukseen. Sinun pitää myös suoralta kädeltä hylätä sellainen opastaja, joka neuvoo sinua juoksemaan kokouspaikasta toiseen. Sellaiset ovat Raamatun mukaan julmia susia, jotka eivät laumaa säästä! Terve uskossa kasvaminen kaikkien ihmisten kohdalla edellyttää pysymistä yhdessä kasvupaikassa. Tämä on loppuelämän projekti. Tällä tiellä on oleva siunaus, elämän valkeus.
Jumala sanoo Sinulle: ”Poikani (ja tyttäreni), kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään; sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa. Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee. Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkota luotasi huulten vääryys.” Sananl. 4:20-24. HUOM! Jumalan Sanan lääke on parantavaa vain vastaan otettuna. Ota siis tämä ”lääkkeesi” säännöllisesti.

Lopuksi kaiken parantumisen aloittava kysymys: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Eräät nimittäin ovat lähes ”rakastuneet” sairauteensa. He kertoilevat mielellään vaivoistaan ja lääkityksistään. Sellaisille on sairaudesta tullut elämän sisältö. Vastaus kysymykseen ei siis ole aivan yksioikoinen. On harkittava, ajateltava ja ymmärrettävä, että sairaudesta luopuminen on täydellinen elämänmuutos. Tahdotko sinä sitä?  Terve elämä arjen harmaudessa iloineen ja suruineen, vastoinkäymisineen ja onnistumisineen tulee sairauden ja lääketokkuran sijaan. Kun päätät valita parantumisen, on sinun huomattava, ettei pelkkä tahtominen voi parantaa. Sinun pitää valita terveys, astua siihen sisälle, ottaa se vastaan ja tehdä selvä pesäero sairauteen sekä sen aiheuttajiin.
Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä. ”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. … Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. Hänen työtovereinaan me myös kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: ”Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.” Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä. 2 Kor. 5:17 – 6:2.

ALA NYT YLISTÄÄ JUMALAA !
Itsekeskeisyys, pohjaton ylpeys, egoismi, on psyykkisten sairauksien yms. vaikeuksien ehkä suurin syy ja kasvualusta. Kun alat ylistää Jumalaa, tulee elämäsi keskipisteeksi oikea kohde, Jumala, Kaikkivaltias Isä ja Herra Jeesus Kristus sekä ristin työ. Silloin elämäsi on oikeassa elementissä. Olet Jumalan tahdossa.

”Kaikki sinun tekosi ylistävät sinua, Herra, ja sinun hurskaasi kiittävät sinua.” Psalmi 145:10.

 

Oppi Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä

AJATUKSIA JUMALASTA, JEESUKSESTA,
PYHÄSTÄ HENGESTÄ JA KOLMINAISUUDESTA!
”…sen totuuden tuntemista varten, joka on jumalisuuden mukainen” (Tiit.1:1).

Tähän kirjoitukseen olisi ehkä paljonkin lisättävää. Pois otettavaakin saattaa joidenkin mielestä olla. Tietommehan on vajavaista, koska itse olemme vajavaisia.
Ainoastaan Jumalan Pyhä Henki tietää, mitä Jumalassa on 1 Kor. 2:10-16. ”Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.” 2 Piet.1:20,21.
Koko totuus ko. aihepiiristä on ainoastaan Raamatun kansien välissä. Miten kukin sen löytää ja pukee sanoiksi on toinen asia. Tämän kirjoituksen tarkoitus on osoittaa tietä siihen, miten Raamattu ja alkuseurakunta määritteli jumaluuden.
Itse olen löytänyt tämän totuuden Raamatusta tässä kirjoituksessa esitetyllä tavalla. Kysymyksessä ei siis ole seurakunnan suulla esitetty ”uskontunnustus”, vaan yksityinen tutkielmani… Mutta toivomukseni on, että koko Jumalan seurakunta voisi uskoa asian tällä Raamatun opettamalla tavalla.
Tämä tutkielma on yksi Kristuksen opin alkeista: ”… uskoa Jumalaan”. Hebr. 6:1.

Älä lopeta lukemista mikäli joku kohta tässä nousee Sinun mielipidettäsi vastaan. Asia saattaa kirjoituksen myöhemmässä vaiheessa asettua kanssasi samaan näkemykseen. Tämä kirjoitus on luettava kokonaisuutena. Muussa tapauksessa väärinkäsitysten mahdollisuus on suuri, ellei aivan varma.
Aihe on niin tärkeä, suuri ja jopa mahtava, että kannattaa varata reilusti aikaa tutkimiseen.
On hyvä myös lukea omasta Raamatusta mukana olevat raamatunviitteet.

Uskovien on aina ollut vaikeaa osata määritellä Jumalaa toisilleen kelpaavin sanakääntein. Siitä sitten on syntynyt riitaisuutta ja eriseuroja. – Kuitenkin jokainen meistä tahtoo kohdistaa uskonsa oikeaan, Raamatun Jumalaan. Tahdomme uskoa samaan Jumalaan, johon alkuajan kristitytkin uskoivat. Ja tahdomme tunnustautua Raamatun sanoilla määriteltyyn käsitykseen Hänestä. ”Herran sanat ovat selkeitä sanoja.” Psalmi 12:7.
Sinä ja minä uskomme samaan Jumalaan, vaikka emme osaisikaan Häntä ymmärtää ja selittää toisillemme kelpaavasti. Jeesus on Tie, Totuus ja Elämä. Hänen kauttaan on taivastie avoinna edessämme.
Vajavainen ymmärryksemme tai selitystapamme ei sulje ketään pelastuksen ulkopuolelle. Kiitos Jumalalle! Syntiemme sovitus on Jeesuksen veriuhrin ansiossa. Pelastus tuli osaksemme uskoon tulossa eli uudestisyntymisessä, ei jumaluuden oikeassa selitystavassa.
Jumaluuskysymys aiheuttaa ja on aina aiheuttanut kovin paljon sekaannusta kristittyjen keskuudessa. Monet ovat kovin hämillään asian suhteen. Kysymys aiheuttaa jopa hajaannusta Jumalan seurakunnassa. Sen vuoksi pienetkin selvennysyritykset asiasta ovat tervetulleita. Kaikki tiedämme asiasta vähän; se on yhteensä paljon.

Yhdessä kaikkien uskossa olevien kanssa tahdon tutkia tätä kysymystä. Kaikki esitetty ei ole välttämättä kaikilta vivahteiltaan lukkoon lyötyä käsittämistä. Pyhä Henki tahtoo avata ymmärrystämme yhä lisää päämääränämme Jumalan tunteminen: ”Minä tunnen Hänet, johon minä uskon!” 2 Timot.1:12.

Kirjoitan tätä iloiten syntien anteeksiantamuksesta Jeesuksen Nimessä ja veressä, turvaten Jumalan armoon ja rakkauteen. Pelastuksemme on vain Jeesuksessa ja Hänen sovintoverensä ansiossa. Hän on Ainoa Pelastaja!
Sen tähden toivon, että Sinäkin voit lukiessasi iloita pelastuksesta Jeesuksessa. Tässä asiaintilassa kirjoitus on helppo lukea ja omaksua. Olemmehan näin ollen samassa Hengessä.
Uskoon tulleina olemme löytäneet Jeesuksen ja saaneet syntitilamme anteeksi Hänen sijaisuhrinsa kautta. Tällä tavalla Pyhä Henki löysi tien sydämiimme. Kiitos Jumalalle! Uskoon tulleissa asuu Jumalan Pyhä Henki, joka ”johdattaa kaikkeen totuuteen”. Joh.16:13-15.
”Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka Hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta (miksi?), että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.” 1 Kor. 2: 11-13. Tämän lupauksen mukaan voimme tietää jotakin Jumalasta, ja voimme opettaa Hänestä ”Hengen opettamilla sanoilla”. Se on suurta armoa. Se on ainoastaan Totuuden Hengen aikaan saannosta.

HUOM! Yleensä tunnustamme, että Raamattua on luettava yhtenäisenä kokonaisuutena; ei niin, että omaksuisimme jostakin yhden ajatusmallin, jolle sitten etsimme Raamatusta jakeita sitä tukemaan. Meidän on laajennettava ajatustapaamme tämän asian kanssa niin suureksi, että kaikki Raamatun kohdat mahtuvat oppimme sisälle tukemaan toinen toistaan. Yksikään Raamatun kohta ei saa jäädä ulos ja epämääräiseksi. Kysymyksessähän on merkitykseltään erittäin suuri ja tärkeä tutkimuskohde!

Kaikkivaltiasta, ääretöntä ja rajoittamatonta Jumalaa voi käsittää vain nöyrä ihminen, joka tunnustaa täyden kykenemättömyytensä itse ymmärtää Jumalaa. ”…ei kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.” 1 Kor. 2:11. Suuri ”tieto” Jumalasta onkin meidän kokemuksemme Hänestä saadessamme uudestisyntyä Pyhästä Hengestä. Oma henkemme ja ymmärryksemme ilman Jumalan Pyhää Henkeä ei ole riittävä tutkimaan ja ymmärtämään Luojaamme. ”Kukaan ei ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on Hänet ilmoittanut.” Joh.1:18.
Tunnustamme täyden riippuvaisuutemme Jumalan omaan ilmoitukseen itsestään. Raamattu on Jumalan ilmoitus, ja se avautuu Pyhän Hengen vaikutuksesta.
Jumalan tutkiminen tuo eteemme ihmiskunnan suurimman salaisuuden: ”Tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus.” 1 Timot.3:16. Raamatun kanssa pääsemme perehtymään tähän ”Kristuksen salaisuuteen” (Efes.3:4). Voimme tutkia ”Jumalan syvyydetkin” Pyhässä Hengessä. 1 Kor. 2:10-16.
Tutkimme aihetta rakkaan Herramme Jeesuksen Kristuksen Nimessä.
Siunausta tutkimiseesi!

KÄSITTÄMÄTÖN JUMALA
”Katso, Jumala on suuri. Emme Häntä käsitä” (Job 36:26). ”Kuinka hiljainen onkaan se kuiskaus, jonka Hänestä kuulemme” (Job 26:14). Mutta miten suurta onkaan meille pieninkin Jumalan kuiskauksen kuuleminen. Henkemme halajaa kuulla kuiskausta Jumalasta. ”Mutta iankaikkiselle Kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti.” 1 Tim.1:17. Hänen suuruutensa on tutkimaton.

MIHIN RUKOUKSEMME OSOITAMME?
1. Alkuseurakunnan kristityt rukoilivat Isää Jumalaa.
”Herra, sinä, joka olet luonut Taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on… Pyhän Poikasi Jeesuksen Nimen kautta.” Apt.4:24-30.
Apostoli Paavali antoi esimerkin:
”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä…” Efes.1:3.
Apostoli Pietari rukoili samoin sanoin:
”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä…” 1 Piet.1:3.
Voimme todeta tämän rukousosoitteen olleen alkuseurakunnassa jokseenkin yleisessä käytössä.
Jeesus rukoilee Isää tälläkin hetkellä, ”meidän edestämme”. Room. 8:34.
Pyhä Henki rukoilee ”puolestamme sanomattomin huokauksin”. Room. 8:26,27.
Mutta Isä Jumala ei rukoile ketään, koska ei ole ketään Hänen yläpuolellaan olevaa, jota Hän voisi rukoilla.

2. Alkuseurakunnan kristityt rukoilivat Jeesusta:
”Herran Jeesuksen Nimeä ylistettiin suuresti.” Apt.19:17 ja 9:14. ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran Nimeä, pelastuu.” Herramme Nimi on Jeesus Kristus. ”Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi…, niin sinä pelastut.” Room.10:9-13. ”…jotka sinun Nimeäsi avuksi huutavat.” Apt.9:14. ”Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi Hänen Nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt.22:16.
Jumalan seurakunta alussa oli tunnettu siitä, että he huusivat avuksi Jeesusta. ”Korinttossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Nimeä kaikissa paikkakunnissa…” 1 Kor.1:2. ”Jokaisen kielen pitää tunnustaa Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” Filip.2:11. ”Karitsa, joka on teurastettu (Jeesus, joka vuodatti verensä ristillä tähtemme), on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen.” Ilm. 5:12-13.
Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus ei kieltänyt uskoviaan polvistumasta eteensä. Tuomaksen ”uskontunnustus” Jeesuksen edessä oli täysin hyväksyttävä: ”Minun Herrani ja minun Jumalani.” Joh.20:28; 9:38! ”Niin he kumartaen rukoilivat Häntä” (Jeesusta). Matt.28:17; Luuk. 24:52. Kivitettäväksi joutunut Stefanuskin rukoili Herraa Jeesusta. Apt. 7:59. Jeesukselle osoitettu kiitoksemme menee aina myös Isälle kunniaksi. Osoite on sama: Valtaistuin Taivaassa. (Vertaa esim. Ilm. 3:21 ja 7:17). Aamen. Ylistetty olkoon Jeesus!

3. Alkuseurakunnan kristityt rukoilivat Isää Jeesuksen Nimessä. Apt.4:24-30; Kolos.3:17, ym.. ”Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun Nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.” Joh.16:24,26. Raamatussa ei ole esimerkkiä, että joku olisi rukoillessaan käyttänyt sanoja: Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Sellainen on Raamatulle vieras ja outo oppi. Raamatulle vieras tapa on myös rukoilla tai palvoa Pyhää Henkeä. Myöskään enkeleitä ei sovi rukoilla tai kumartaa. Ilm. 22:8-9; 19:10. –
Jeesus rukoili ja yhä rukoilee Isää Jumalaa. ”Ja lihansa päivinä Hän (Jeesus) väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille (Isälle Jumalalle), joka voi Hänet kuolemasta pelastaa; ja Hänen rukouksensa kuultiin Hänen jumalanpelkonsa tähden.” Hebr.5:7. – Tälläkin hetkellä Jeesus Taivaassa rukoilee puolestamme. (vertaa Ilm. 5 luku). ”…ja Hän on Jumalan oikealla puolella, ja Hän myös rukoilee meidän edestämme” (Room.8:34). ”…Hän aina elää rukoillakseen puolestamme.” Hebr.7:25. Taivaassa myös tapahtuu asioita, kun Jeesus rukoilee. Jeesus sai mm. ilmestyksen Isältä. Saamansa ilmestyksen Hän välitti palvelijalleen Johannekselle enkelin kautta. Ilm.1:1. Syntyi Raamatun viimeinen kirja, Johanneksen Ilmestys, joka kuitenkin oikealta nimeltään olisi: ”Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi Hänelle…” Ilm.1:1. Jeesus rukoili myös Isältä Pyhän Hengen vuodatusta ”Minä olen rukoileva Isää ja Hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti.” Joh.14:16,17,26. Hengen vuodatus tapahtui. Apt.2. Samoin on tapahtuva kaikki, mitä Jeesus rukoili ja rukoilee. Hänen omansa tulevat täällä ajassa olemaan täydellisesti yhtä, koska Jeesus rukoili ja rukoilee tätä (Joh.17:20-23). Varmasti se tapahtuu. – Vertaa 4 Moos.13:22 – 14:9. – On aika lopettaa epäuskon kylvö. ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.”
Rukouksemme siis kuullaan oikeassa osoitteessa rukoillessamme Raamatussa ilmoitettua Yhtä Jumalaa Raamatussa ilmoitetun Jeesus Nasaretilaisen Nimessä ja luovuttaen rukoilemisemme Raamatussa ilmoitetun Pyhän Hengen johdatukseen.
Jeesus kuulee meitä, kun rukoilemme Häntä. Ja Pyhä Henki kuulee ajatuksemmekin. Koko elämämme on Isän, Pojan ja Pyhän Hengen tiedossa. Oikea rukousosoitteemme on Jumalan Valtaistuin Taivaassa, jossa huomioidaan Karitsan verellä pestyjen heikotkin huokaukset.

”Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun..” Joh. 14:1.

ONKO OLEMASSA YKSI, KAKSI VAI PERÄTI KOLME JUMALAA ?
Voisiko siis olla kysymyksessä Isä Jumala, Poika Jumala ja Pyhä Henki Jumala?
Raamattu sanoo: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi… Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.” 2 Moos.20:2-3. Kuka näin puhuu? Hän on Jeesuksen Jumala, Kaikkivaltias Taivaan ja maan Luoja. Salomo todistaa Hänestä: ”Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu; kuinka sitten tähän temppeliin, jonka minä olen rakentanut!” 2 Aikak.6:18. ”Korkein ei kuitenkaan asu käsillä tehdyissä huoneissa.” Apt.7:48 ja 17:24. Hän asuu omissaan, omassa huoneessaan eli seurakunnassaan. 1 Kor.3:16-17; 1 Timot.3:15; Hebr.3:6; 1 Piet.2:5.
Jeesuksen Kristuksen Jumala on kaikkia kuvitelmiamme suurempi. Apt.17:24-28. Hän on kaikkialla läsnä oleva ”autuas ja ainoa Valtias, Kuningasten Kuningas ja Herrain Herra.” 1 Tim.6:15; Jer.23:23-24; Snl.15:3.

Jeesuksen Kristuksen Isä ja Jumala on Raamatun ilmoittama YKSI JUMALA. 1 Kor. 8:6. 1 Piet. 1:3. Efes. 4:6. Jaak. 2:19.
Mikäli emme usko, että Jeesuksella on Hänen yläpuolellaan oleva Jumala, teemme Raamatun ilmoituksen monin paikoin ristiriitaiseksi. Oikein uskovalla ”on sekä Isä että Poika.” 2 Joh.9. Ilman Isää ei ole Poikaakaan. 1 Joh.5:11-12.
Isä, Ylhäisin Kirkkaus, on Raamatun ilmoittama Yksi Jumala, kaiken elämän ja voiman Lähde.
”Ja kohta minä olin hengessä. Ja katso, taivaassa oli valtaistuin, ja valtaistuimella oli istuja… Ja valtaistuimesta lähti salamoita ja ääniä ja ukkosen jylinää…” Ilm. 4:2,5. Tuo valtaistuimella istuja on Isä, iankaikkinen ja ainoa näkymätön Pyhä Jumala. Jeesus on Hänen rakas ja Ainokainen Poikansa (Joh. 3:16), joka on ”Isän helmassa”.
Ylimmäinen pappi kysyi Jeesukselta: ”Oletko sinä sen Ylistetyn Poika? Jeesus sanoi: Olen, ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä.” Markus 14:61,62. Isä on tuo Voima, jonka valtaistuimella Jeesus istuu näkyvänä. ”Karitsa, joka on valtraistuimen keskellä.” Ilm. 7:17.
Johannes sai ilmestyksessään nähdä Jeesuksen Isän kanssa valtaistuimella. Hän näki Jeesuksen ottavan valtaistuimella istuvan kädestä lopunajan tapahtumista kertovan kirjakäärön. Ilm. 5:1-14.
On olemassa asioita, jotka Isä Jumala yksin tietää. Jeesuksen takaisin tuleminen on eräs sellainen. ”Siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät Taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.” Matt.24:36. ”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut.” Apt.1:7. ”Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä…” Ilm. 7:17.

Toinen käsky sanoo: ”Älä tee itsellesi Jumalan kuvaa.” 2 Moos.20:4. Oikean Jumalan rinnalle ei pidä tehdä kuvia, kuvaelmia tai kuvailuja Hänestä. Uskossa olevat eivät näin ollen pidä seinillään pyhimysten kuvia tai edes Jeesuksen kuvia. Uudessa liitossa jumalankuvien kielto syvenee: ”Emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen tai ajatuksen kuvailema.” Apt.17:24-31. Riittävä ajatuskuva Jumalasta sisältyy kahteen sanaan: JUMALA ON ! – Mutta miten laaja ajatuskuva tästä aukeneekaan? Kahden Sanan selittämiseksi ja ymmärtämiseksi tarvitaan määrättömästi sanoja. Aiheesta onkin kirjoitettu sanoja kilometrikaupalla.

Jeesus on nyt Taivaassa, Jumalan oikealla puolella eli Hänen rinnallaan. Room.8:34; Apt. 7:55-56. Tämä asetelma saattaisi näyttää siltä, että pidämme Isän Jumalan rinnalla toista Jumalaa näin rikkoen ensimmäisen käskyn. Näinhän asia ei ole. Ei ole kahta erillään toisistaan olevaa Jumalaa, iso Jumala ja pieni Jumala… Ratkaisu asian ymmärtämiseen löytyy Jeesuksen sanasta: ”Minä ja Isä olemme yhtä” (Joh.10:30). ”Joka näkee minut, näkee Hänet, joka on minut lähettänyt.” Joh.12:45; 14:5-11. Jeesus on ”Immanuel, Jumala meidän kanssamme” (Matt.1:23). ”Hän on totinen Jumala.” 1 Joh.5:20. Jeesus on ”väkevä Jumala, iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas.” Jes.9:5. ”…sillä Hän on herrain Herra ja kuningasten Kuningas.” Ilm.17:14; 19:16.
Jumala itse on Voiman lähde. Jeesus on Voimasta lähtevä Isän toiminta, Elävä Valo. Vertaa sähkölamppua ja sähköä.
Jeesus on alkuisin Isästä ja on siksi samaa yhtä olemusta Isän kanssa. Hänellä on siis eräässä mielessä alku (?), vaikka Hän olikin olemassa isässä jo ennen alkuaan! Isällä ei ole alkua, Pojalla on. ”Jonka alku on muinaisuudesta…” Miika 5:1. Jeesus ja me Jumalasta syntyneet ihmiset olemme alkuisin yhdestä Jumalasta. (Hebr.2:11). Tuo Raamatun ilmaisu Jeesuksen alusta sijoitetaan ”aikaan” ennen aikojen alkua. Jeesuksellahan ei ole päivien alkua eikä loppua meidän ajanmäärityksemme mukaan. Hebr.7:3. Hän on ajankin Luoja. Jeesus oli Isässä jo ennen kuin Isä Sanoi ja Sanasta, sanomisesta, tuli Jeesus. ”Sillä sekä Hän, joka pyhittää (Jeesus), että ne, jotka pyhitetään (me), ovat kaikki alkuisin yhdestä (Jumalasta).” Hebr. 2:11. Tämäkin totuuden puoli on hyväksyttävä, vaikkemme sitä voikaan täysin ymmärtää. Hän on A ja O, alku ja loppu (Ilm. 22:13). Hän on Isän Jumalan Sana (Ilm. 19:13), Isästä syntynyt eli alkanut, Jumalan olemuksen näkyvä kuva. Kol. 1.15.
Kenenkään ei tule uskoa Jeesusta luoduksi olennoksi kuten harhahengessä olevat tekevät. Jeesuksen ”alkaminen” Jumalan Sanana on kokonaan toinen asia. Emme kuitenkaan osaa selittää tyhjentävästi kaiken ”alkua”, Alfaa. Pyhässä Hengessä ymmärrän, että Jeesus on ollut Isässä Jumalassa ennen sitä hetkeäkin, jolloin ”JUMALA SANOI” eli Jeesus rupesi olemaan, alkoi olla meidän käsitystasollamme, ja Isä Jumala alkoi luoda Sanansa Jeesuksen kautta. ? ? ?

Jeesus sanoi: ”Ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne.” Joh.8:24. Me emme tahdo kuolla synteihimme, vaan tahdomme uskoa Jeesuksen Jumalan Pojaksi, syntiemme sovittajaksi ja ihmisten ainoaksi mahdollisuudeksi päästä Taivaaseen. Tahdomme antaa elämämme kokonaan Hänelle. Toivomme kaiken elämässämme olevan Hänen vaikutustaan. ”Täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.” Filip.1:11.
Tahdomme käsittää oikein voidaksemme uskoa oikein. Ja on siis yhä uudestaan painotettava, että JEESUS ON JUMALA. PYHÄ HENKI ON JUMALA.

Isä Jumala on antanut Jeesukselle kaiken vallan Taivaassa ja maan päällä (Matt.28:18). ”Mutta nyt emme vielä näe kaikkea Hänen valtansa alle asetetuksi.” Hebr.2:8. Paholainen on vielä irti vastustaen Jeesusta ja seurakuntaa. Paholainen pitää yllä syntiä, sairautta ja kuolemaa. Väärien oppien kanssa se esiintyy valkeuden enkelinä eksyttäen ihmisiä pois Raamatun totuudesta. Se on sielujemme vihollinen, joka on tullut tappamaan ja tuhoamaan (Joh.10:10). Me voitamme paholaisen Totuuden Sanalla Jeesuksen Nimessä ja sovintoveren Voimassa. Jumalan Totuus on kanssamme. Ylistys Kirkkauden Isälle!
”Sitten tulee loppu, kun Hän (Jeesus) antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman… Sillä kaikki Hän (Jumala) on alistanut Jeesuksen jalkojen alle. Mutta kun Hän sanoo: kaikki on alistettu, niin ei tietenkään ole alistettu se (Isä), joka on alistanut kaiken hänen allensa. Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut kaiken hänen valtaansa, että Jumala (Jeesuksen Isä) olisi kaikki kaikessa.” 1 Kor. 15:24-28.

Nyt on työn aika. Tehtävämme on alistaa kaikkea Jeesuksen valtasuuruuden alle. Hajotamme maahan valheen valtoja. ”Vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.” 2 Kor. 10:5. Tätä teemme toteuttamalla kaksiosaista lähetyskäskyä:
1. teemme ihmisistä opetuslapsia ja
2. opetamme opetuslapset pysymään Raamatun opetuksissa. Matt.28:19-20; Ef.2:20.

KOLMINAISUUSOPPI.
300 –luvulla valmistui uusi määritelmä Jumalasta: ”kolmiyhteinen Jumala”. Alkuseurakunta ei tuntenut sellaista oppia. Sen tähden Raamatussa ei ole siitä mainintaa. Kirkkoisä Tertullianus teki käsitteestä tunnetun jo 200 –luvulla jKr.. Myöhemmin kirkkoisä Athanasius Suuri muotoili kolminaisuusoppia näin: ”…että me yhtä Jumalaa kolminaisuudessa ja kolminaisuutta yhdessä jumaluudessa kunnioitamme… Ja tässä kolminaisuudessa ei ole yksikään persoona ollut ennen eikä jälkeen toistaan, eikä yksikään ole toistaan suurempi eikä vähempi.” Tämä on vastoin Raamatun ilmoitusta. Raamattu sanoo, että JUMALA ON YKSI. Ja Jeesus sanoi: ”Isä on minua suurempi!” Joh. 14:28.
Kun Jeesukselta kysyttiin, mikä on ensimmäinen kaikista käskyistä, sanoi Hän: ”Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa…” (Markus 12:29). Kuitenkin kolminaisuusopin ajatusrakennelma tukee kauniisti Raamatun ilmoitusta, että on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Mutta Raamatun kokonaisilmoitus ei tue kolminaisuusopin ajatusta esim., että Jeesus on suuruudessaan yhdenvertainen Isän kanssa. Jeesuksen selkeä opetus on, että ”Isä on minua suurempi” . Edellinen Jeesuksen lausuma selvenee kun ajattelen, että Isä Jumala on enemmän kuin Jeesus. ”Sillä Hän (Jeesus) sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tältä YLHÄISIMMÄLTÄ KIRKKAUDELTA tuli Hänelle tämä ääni: Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.” 2 Piet. 1:17.
Raamattu opettaa siis, että ISÄ JUMALA ON ENEMMÄN KUIN JEESUS!

Kolminaisuusoppi vietiin läpi koko silloisessa kristikunnassa joka oli paljolti luopunut apostolisesta uskosta ja opista. Näin Paavalin ennustama suuri luopumus edistyi. 2 Tes.2:3.
Ekumeeniset, luopiokristillisyyden kirkolliskokoukset olivat jo Nikeassa 325 jKr. ja 381 jKr. Konstantinopolissa. Näissä kokouksissa mm. kolminaisuusopista kehiteltiin autuuttava oppi, jota ei saanut arvostella. – ”Harhaopille on yleensä tunnusomaista, ettei sitä saa arvostella”, kuten monet ovat todenneet. –
Jumala meitä varjelkoon ja antakoon nöyryyttä sekä arkaa tuntoa Hänen Sanansa edessä. Jes. 66:2.
Jeesus saakoon täyttää sydämemme Jumalan armolla ja rakkaudella!

On ihmeteltävää, että kolminaisuusoppi on saanut tunkeutua elävässä uskossa olevien elämään ”autuuttavana oppina”. Näin on päässyt tapahtumaan siitä huolimatta, että uskossa olevat yleensä tunnustavat uskovansa Raamattuun ainoana opin lähteenä. Kuitenkin jokainen asioita tutkinut tietää, että kolminaisuusoppi on kirkkoisien kehittämä ja Raamatun ulkopuolella syntynyt ihmisoppi, asiapaperi, joka on asetettu Raamatun rinnalle.
Kolminaisuusoppi on siis yksiselitteisesti osoittautunut Raamatulle vieraaksi ja apostolisen ajan jälkeen syntyneeksi uudeksi opiksi. Kolminaisuusoppi on statusasemaltaan ja olemukseltaan vastoin Ilm. 22:18-19 opetusta. Olisiko siinäkin päässyt valtaan tuo kuuluisa ”Keisarin uudet vaatteet” –ilmiö? = Korkea-arvoinen uskonnollinen henkilö (esim. paavi) on sanonut, ettei kyseistä oppia saa arvostella, muuten joutuu helvettiin. Sellaisen lausuman edessä kristityt ovat vavisseet, ja ovat apostolisen uskon sijasta valinneet kirkkoisien keksimän kolminaisuusopin.

Tällaisten kysymysten selvittelyssä tarvitaan nöyryyttä.
Jumala sanookin profeetan kautta: ”Minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun Sanani edessä.” Jesaja 66:2. –
Jeesus sanoo: ”…Isä on minua suurempi” (Joh.14:28). Kolminaisuusoppi sanoo: ”…ei yksikään ole toistaan suurempi.” Ne ovat selkeästi toisensa pois sulkevia väittämiä.

Kristikunnassa on vallalla kolme erilaista käsitystä jumaluudesta:
1. kolminaisuusoppi,
2. jeesusyksinoppi, ja
3. Raamatun oppi.
Ne kaikki ovat toisiansa vastaan.
Minkä me valitsemme? Vain yksi niistä on oikea.

JUMALA ON YKSI
Tämä on Raamatun ilmoittama tinkimätön totuus.
”Sinä uskot, että Jumala on yksi, siinä teet oikein…” Jaak. 2:19. Raamatun mukaan on siis oikein uskoa, että Jumala on yksi. ”…niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on…” 1 Kor.8:6. ”Kuule Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.” 5 Moos.6:4; Gal.3:20; 1 Tim.2:5.

Jeesuksen Kristuksen Isä on Raamatun ilmoittama Yksi Jumala.
”Hän yksin on YKSI JUMALA! Kaikki on Hänen alapuolellaan eikä mitään ole Hänen yläpuolellaan tai vertaisenaan.” (Lainaus netistä)
Jeesus ja Pyhä Henki kyllä kuuluvat Isän täydelliseen yhteyteen, mutta ovat Hänen alapuolellaan. Isä on enemmän. ”Isä on minua suurempi!” Joh. 14:28. Näin tunnustaessamme teemme Jumalan edessä oikein. Näin Jeesuskin tunnusti: ”Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja Hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” Joh.17:3.

On siis olemassa Isä, Poika ja Pyhä Henki, mutta Isä yksin on Raamatun ilmoittama Yksi Jumala. Ehkä selvin alkuseurakunnallinen lausunto tästä aiheesta on tämä: ”.. niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa” (1 Kor.8:6). Siinä siis todetaan selvin sanoin, että Isä yksin on Raamatun ilmoittama YKSI JUMALA. Jokaisessa Raamatun kohdassa, jossa mainitaan ”Yksi Jumala”, on aina kysymyksessä Jeesuksen Kristuksen Isä, ”ylhäisin kirkkaus”. 2 Piet.1:17.
Ajattele tätä Pietarin esittämää lausetta: ”Hän (Jeesus) sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun Hänelle tuli tämä Ylhäisimmän Kirkkauden ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.`” 2 Piet. 1:17.

Kolminaisuusoppi estää esim. juutalaisia tulemasta uskoon. Mutta sitäkin enemmän esteitä tekee jeesusyksinoppi, joka opettaa, ettei Jeesuksella ole ollenkaan Jumalaa, vaan että Jeesus on tuo yksi, Israelin Jumala. Raamattu kumoaa jeesusyksinopin samoin kuin kolminaisuusopinkin. ”Sillä yksi on Jumala, yksi myös Välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.” 1 Tim.2:5. ”Minä olen Tie, Totuus ja Elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” Joh.14:6.
”Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.” 1 Joh. 2:23. Tämä apostolinen uskon asetelma pitää sisällään ajatuksen Isästä, joka aina ja kaikissa Raamatu n esittämissä ajatuskäsitteissä tarkoittaa Pojan yläpuolella olevaa persoonaa. ”Isä on minua suurempi.” Joh. 14:28.
”Taas ylimmäinen pappi kysyi häneltä ja sanoi hänelle: ”Oletko sinä Kristus, sen Ylistetyn Poika?” Jeesus sanoi: ”Olen; ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä.” Markus 14:61,62.

KYSYMYS APOSTOLI PIETARILLE:
Tunnetko Sinä kolmiyhteisen Jumalan?
Pietari vastaa: Suonette anteeksi, etten koulunkäymättömänä ja oppimattomana miehenä ole milloinkaan kuullut sellaisesta. Oletan kuitenkin, että kyseessä on joku pakanallinen epäjumala.

KYSYMYS APOSTOLI PAAVALILLE:
Tunnetko Sinä kolmiyhteisen Jumalan? Paavali vastaa: Olen kuullut lähes kaikista aikamme jumalista, mutta kolmiyhteinen Jumala on minulle aivan vieras ja outo. Olettaisin kyseessä olevan jonkin Babylonin kolmiyhteyden. Minä uskon ja opetan, että Jumala on yksi.

Näin olemme nyt päässeet ymmärtämään, ettei alkuseurakunta tuntenut eikä tunnustanut kolmiyhteistä Jumalaa. Kolminaisuusoppihan alkoi hahmottua vasta noin 200 vuotta apostolien kuoleman jälkeen. Jos siis sanomme olevamme alkuperäisessä kristinuskossa, on meidän tunnustettava apostolien kanssa samoilla sanakäänteillä samaa Jumalaa. Meille pitää riittää Raamatun sanoilla määritelty Jumala.

USKOVIEN YHDYSSITEET – YKSEYDEN OPETUS.
Efesolaiskirjeen 4. luku opettaa, että uskovia toisiinsa liittävä rauhan yhdysside on ykseydestä oikein uskominen. Tämä takaa hengen yhteyden (Efes. 4:3). On uskottava totuuden mukaisesti, että on

1. ”yksi ruumis” eli ikuisesti jakamaton yksi Kristuksen seurakunta (1 Kor.12:27), joka koostuu kaikkien aikojen kaikista uskoon tulleista,
2. ”yksi Henki” eli yksi Pyhä Henki (ei ole monia Jumalan henkiä. 1 Kor.12:4-11
3. ”yksi ja sama toivo” Jumalan valtakuntaan pääsemisestä. Efes.1:18; Hebr.6:19.
4. ”yksi Herra” eli ylösnoussut Herra ja Vapahtaja, Jeesus Kristus. Filip.2:11.
5. ”yksi usko”, joka on syntynyt Jumalan Sanan kuulemisesta. Room.10:17.
6. ”yksi kaste”, joka on toimitettu uskoon tulon ja parannuksen teon jälkeen upottamalla vedessä. Joh.3:23; Markus 16:16; Apt.2:38; 8:37,38; 10:47,48; 16:33,34; 18:8; 19:5; Room.6:3,4.
7. ”yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien (yli Jeesuksenkin) ja kaikkien kautta..” Efes. 4:6. ”… joka yksin on Jumala!” Joh. 5:44 (b). ”.. niin on meillä kuitenkin ainoastaan YKSI JUMALA, ISÄ…” 1 Kor.8:6. Juuda /24,25.
Huomaa siis edellisessä Yhden Herran lisäksi mainittu seitsemäs yhdysside: Yksi Jumala.

Edellä mainittu ykseyden opetus (Efes. 4:3-6) vastaan otettuna takaa Jumalan tahdon mukaisen kristittyjen yhteyden. Samoin se takaa, ettei uskovien yhteyttä oikeassa mielessä ole, jos yksikin yhdysside katkeaa. Nämä ovat peruspilareita rakentaessamme uskonelämäämme ristillä täytetyn lunastustyön perustalle. Näistä ykseyden opeista Jumalan seurakunta ei mielestäni saa eikä voi neuvotella.
Siinä mainittu seitsemäs yhdysside eli uskominen Jumalaan Jeesuksen Isänä, yhtenä Jumalana, on uskovien yhteyden kannalta erittäin ratkaiseva.
Nimikristillisyyden yhteyden perustana taas on kolminaisuusoppi lapsikasteineen. Tosin valtaosa oikeista uudestisyntyneistäkin uskoo Jumalaan kolminaisuusopin mukaisesti, ikävä kyllä. He pelkäävät uskoa raamatullisesti.

On suurta ja vapauttavaa armoa saada uskoa Jumalaan, joka on yli kaikkien. Ja on ihmeellistä uskoa ylösnousseeseen Herraan Jeesukseen, joka on verellään ostanut ihmiset Jumalalle. Ilm.5:9. ”Jumala on Hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiin naulitsitte.” Apt.2:36.
”Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen.., että Jumala on Kristuksen pää” (1 Kor.11:3) vielä ristin työnsä ja Taivaaseen astumisensa jälkeenkin. Näin uskoi alkuseurakunta, joka eli tuoreessa Pyhän Hengen vaikutuksessa. Tässä uskossa olevat ovat aina oleva Pyhän Hengen johdossa. Room.8:14.

JEESUKSEN OPETUS ITSESTÄÄN
”Uskokaa Jumalaan (siis Isään) ja uskokaa minuun…Minä olen tie ja totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän tykö, muutoin kuin minun kauttani… Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän…Minä olen Isässä ja Isä on minussa.” Joh.14:1,6,9,11. ”Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan; jälleen minä jätän maailman ja menen Isän tykö.” Joh.16:28. ”Totuus on tekevä teidät vapaiksi.” Joh.8:32.

On hyvä vieläkin toistaa tämä ylimmäisen papin kysymys Jeesukselta: ”Oletko sinä Kristus, sen Ylistetyn Poika? Jeesus sanoi: OLEN; ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä.” Mark.14:61-62. Ja Pietarin tunnustus: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.” Matt. 16:15-18. Seurakunta siis rakentuu sen perustalle, että uskotaan Jeesukseen Raamatun opettamalla tavalla!

Raamattu opettaa Isän ominaisuuksiksi, että
1. Jumala on Voima. Mark. 14:62.
2. Jumala on Henki. Joh.4:24.
3. Jumala on rakkaus. 1 Joh.4:8,16.
4. Jumala on näkymätön. Kol. 1:15; 1 Tim.6:16.

”Jumalaa ei kukaan ole milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on Hänet ilmoittanut” ( Joh. 1:18).
Jeesus ”on näkymättömän Jumalan kuva (näkyvä Jumala), esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa.” Kol.1:15; Efes.1:15. Isä Itse eli Voima on Jeesuksen toiminnan taustalla. ”Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan se, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.” Joh. 5:19.
Ihmeellinen Pyhä Henki ilmoittaa, miten ihmeellinen on Jumala ja miten ihmeellinen on Jeesus, joka on pian tulossa takaisin. Apt.2:20; Ilm.1:7; Matt. 24:30; 1 Tes.4:13-18. Häntä me odotamme. 1 Tes.1:10; Hebr.9:28.


(HUOM!) Tässä omia mietiskelyjäni:

KAIKEN ALKU = JUMALA SANOI = ”Sana oli Jumala.” Joh. 1:1-3. = ”.. ja nimi, jolla Häntä kutsutaan, on Jumalan Sana.” Ilm. 19:13.

Joskus on ollut aika, jolloin koko maailmankaikkeudessa ei ollut mitään. Oli kuitenkin Jumala! Hän, suuri Elohim oli itsestään olemassa oleva suuri ”Minä Olen” (2 Moos.3:13-15). Hän oli yksin yksi Jumala. Hän ei vielä milloinkaan ollut tehnyt mitään tai sanonut mitään, eikä siis millään tavalla ilmaissut itseään. Mihin Hän olisikaan itseään ilmaissut? Missään ei ollut mitään. –
Mutta sitten alkoi tapahtua. Ylistys Suurelle Ihmeelliselle Jumalalle!
HÄN SANOI ! – JUMALA SANOI! – Näin Hän alkoi ilmaista itseään ja luoda Sanallaan. ”Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä Hänen kauttaan, ja ilman Häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.” Joh. 1:1-3.
Tuo Sanominen (Logos) eli Jumalan itsensä ilmaisu oli ja on Jeesus. ”…Nimi, jolla Häntä (Jeesusta) kutsutaan on Jumalan Sana.” Ilm.19:13. Tämän tähden Jeesusta kutsutaan Jumalan Pojaksi, Isästä lähteneeksi, ”Ainokaiseksi Pojaksi.” Joh.3:16-18.
”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me katselimme Hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin Ainokaisella Pojalla on Isältä. Ja Hän oli täynnä armoa ja totuutta” (Joh.1:14).
Vielä vuosikymmeniä myöhemmin Johannes todisti samaa asiaa: ”Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta – ja elämä ilmestyi ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille.” 1 Joh.1:1-3. Näin Jumala tuli Jeesuksessa ”Ihmisen Pojaksi” neitsyt Marian kautta.
”Minä (Jeesus) olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.” Ilm.22:13.
Nyt siis voin ymmärtää, miksi Jeesus saa käyttää itsestään ilmaisua A ja O, joka on Isän Jumalan itsestään käyttämä muoto: ”Minä olen A ja O, sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias.” Ilm.1:8. ”Ja Hänellä (Jeesuksella) on vaipassa kupeellaan kirjoitettuna Nimi: Kuningasten Kuningas ja herrain Herra.” Ilm. 19:16.

Ymmärrän, ettei mitään ole syntynyt ilman Jeesusta. Jumalasta ei ole lähtenyt mitään muuten kuin Jeesuksen kautta. Jumalaan ei myöskään mene mitään muuten kuin Jeesuksen kautta. Hän on ovi Jumalaan. Kaikki Jumalan toiminta tapahtuu yksinomaan Jeesuksen kautta.
Kukaan ei näin ollen voi Päästä Jumalan luo Taivaaseen ilman Jeesusta. Uskonnot ja uskomukset eivät voi pelastaa. Vain Jeesus, Jumalan Poika voi. Halleluja! Tämän vuoksi teemme kaiken ainoastaan Jeesuksen siunatussa Nimessä. Kol.3:17. ”Hän on näkymättömän Jumalan kuva.” Kol.1:15.
”Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.” 1 Tim.2:5.
”Sen tähden Hän (Jeesus) maailmaan tullessaan sanoo: ”Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit (Marian kohdussa Jumala valmisti itselleen sopivan syntiuhrin, Jeesuksen lihan ruumiin); polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt. Silloin minä sanoin: ’Katso, minä tulen; kirjakääröön on minusta kirjoitettu, tekemään sinun tahtosi, Jumala’ (Jeesus tuli maailmaan toteuttamaan Jumalan tahdon). Kun Hän (Jeesus) ensin sanoo: ”Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt”, vaikka niitä lain mukaan uhrataankin, sanoo Hän sitten: ”Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi.” Hän poistaa ensimmäisen (vanhan liiton), pystyttääkseen toisen (uuden liiton). Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.” Hebr.10:5-10.

Tähän omaan selitystapaani saadaan sopimaan kaikki Raamatun opetukset Jumalasta. Mutta jos olen unohtanut tai tietämättömyydessäni käsittänyt jonkun kohdan väärin, niin antakoon Isä anteeksi syntini. Vakaa uskoni kuitenkin on, että tällä tavalla uskoen uskomme Jeesuksen tarkalleen siksi, joka Hän todellisuudessa on. Näin ollen emme kuole synneissämme. Joh. 8:24. Aamen. Voin suositella tätä uskomisen tapaa kaikille Jumalan lapsille.
Jeesus Kristus on Herra, koska Isä ”…Jumala on Hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiin naulitsitte.” Apt.2:36.
”Näin sanoo Aamen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku.” Hän on Jeesus! Ilm.3:14.

JEESUS ON LUOJA
Jeesuksen ”kautta Hän (Isä Jumala) myös on maailman luonut. Ja joka, ollen Hänen kirkkautensa säteily ja Hänen olemuksensa kuva…” Jeesus heijastaa Isää ja on yhtä Isän kanssa samoin kuin auringon säteet ovat yhtä auringon kanssa. Säteet itsessään eivät ole aurinko, mutta eivät voi lämmittää ja säteillä valoa ilman aurinkoa. Emme voi ajatella, että auringon säteet ovat erikseen auringosta? Yhtä vähän voimme ajatella, että Jeesus olisi eri olemusta Isän kanssa. Aurinko ja säteet on meille selvä esimerkki.
Jumala sanoo Jeesuksesta: ”Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja ikuisesti… Jumala, sinun Jumalasi, on voidellut sinua iloöljyllä… ja (edelleen Isä Jumala sanoo Jeesuksesta) Sinä Herra olet alussa maan perustanut ja Taivaat ovat Sinun kättesi tekoa” (Jeesuksen tekoa/ Sanalla luodut). Hebr.1:2,3,8,9,10.
”Sillä Hänessä (Jeesuksessa) asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti” (Kol.2:9). ”Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen, ja Hän on näkymättömän Jumalan (näkyvä) kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä Hänessä luotiin kaikki, mikä Taivaissa ja maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu Hänen kauttansa ja Häneen, ja Hän on ennen kaikkia, ja Hänessä kaikki pysyy voimassa.” Kol.1:14-17. ”…läpi taivasten kulkenut Jeesus, Jumalan Poika.” Hebr. 4:14.
”Kun Jeesus tuli Filippuksen Kesarean tienoille, kysyi hän opetuslapsiltaan sanoen: ”Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?” Niin he sanoivat: ”Muutamat Johannes Kastajan, toiset Eliaan, toiset taas Jeremiaan tahi jonkun muun profeetoista.” Hän sanoi heille: ”Kenenkä te sanotte minun olevan?” Simon Pietari vastasi ja sanoi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita. Matt. 16:13-18.
Samalla tavalla Isä yhä ilmoittaa Pojastaan Jeesuksesta. Hän sanoo, että ”tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa Häntä!” Matt. 3:17; 17:5; 2 Piet. 1:16-18.

Isä Jumala tekee kaikki tekonsa Jeesuksen kautta. Hän on Jeesuksessa ja Jeesus on Hänessä. Joh. 5:17-27. ”Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat Hänen.” Joh. 14:10.

Minkälaiset ovat Jumalan kasvot?
Mistä ne löytyvät?
Meidänhän tulee rukoilla: ”Valista meille kasvosi!” 4 Moos.6:25. ”Näytä meille Isä!” Joh.14.
Vastaukset kysymykseen löytyvät Raamatusta:
”Hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä Hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu Hänen kauttansa ja Häneen, ja Hän on ennen kaikkia, ja Hänessä pysyy kaikki voimassa.” Kol.1:15-17

JEESUS ON JUMALAN KASVOT!
”Isää Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on Hänet ilmoittanut.” Joh.1:18.
”ja joka, ollen Hänen kirkkautensa säteily ja Hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa.” Hebr.1:3.
Jeesus on ”VOIMAN OIKEALLA PUOLELLA!” Markus 14:62; näkymättömän Jumalan Ainoa näkyvä ”osa”.
”Joka näkee minut, näkee Hänet, joka on minut lähettänyt!” Joh.12:45.
”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.” Joh. 14: 9.
”Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa.” Joh. 14:11.

JEESUS ON JUMALAN OLEMUKSEN KUVA!
”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: ’Näytä meille Isä’?” Joh. 14:9.
ISÄ JUMALA ON VALISTANUT MEILLE KASVONSA LÄHETTÄMÄLLÄ POIKANSA SYNTIEMME SOVITTAJAKSI!
”Se on täytetty!”
Aamen.


VIISAUS
Sananlaskut 8. luku kertoo viisaudesta. ”Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua? Ilmaukset ovat siis eräänlaista viisauden henkilöimistä.” … ”Herra loi (?) minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua” (jae 22).”Kun Hän taivaat valmisti, olin minä siinä…silloin minä Hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin Hänen edessään kaikin ajoin; leikitsin Hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset” (jakeet 22-31).
Edellinen Sananlaskujen väärin tulkittu ilmaus, että Jumala olisi luonut Jeesuksen, ei pitäisi yhtä Raamatun kokonaisilmoituksen kanssa. Eikä siinä olekaan kyse Jumalan Pojan luomisesta, vaan viisaudesta, joka on kyllä myös personoitunut Jeesuksessa. Jeesus ei ole luotu olento, vaan kuten jo aiemmin on käynyt ilmi, Isästä syntynyt Sana.
”Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista.” Miika 5:1.

ISÄN, POJAN JA PYHÄN HENGEN NIMI ?
Jeesus käski tehdä ihmisistä opetuslapsia ja sitten kastaa heitä ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt.28:19). Mikäli Jeesus on sanonut kyseiset sanat (?), niin miten ne sopivat Raamatun muun ilmoituksen yhteyteen? Apostolithan eivät missään tilanteessa käyttäneet niitä sanoja. Eikä niitä ollenkaan ole muualla Raamatussa.
Ensiksikin meidän on kysyttävä, mikä on tuo Nimi? Mikä on Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimi, johon kehotetaan kastamaan? Matteushan mainitsee Nimen yksikössä: ”nimeen”, ei nimiin.
Terveellä ajattelulla voimme todeta, ettei Isä ole nimi, ei myöskään Poika tai Pyhä Henki. Ne ovat titteleitä. Huomaamme siis myös tuon yksikkömuodon, ”nimeen”, ei nimiin.
Jeesuksen opetus selviää asettaessamme sen Raamatun kokonaisopetuksen yhteyteen. Silloin huomaamme sen tukevan apostolista käytäntöä kastaa ihmiset Jeesuksen Kristuksen Nimeen (mm. Apt.2:38; Kolos 3:17). Raamattuhan ei voi opettaa ristiriitaisesti.

Katsomme selvennykseksi Jeesuksen opetusta parannuksen saarnaamisesta. Missä nimessä se tapahtuu? ”Parannusta syntien anteeksi saamiseksi on saarnattava HÄNEN NIMESSÄNSÄ kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.” Luuk. 24:47. Onko meidän siis käytettävä parannusta saarnatessamme sanoja ”hänen nimessään”? Ymmärrämme tietenkin, ettei ole tarkoitus toistaa ”Hänen Nimessään” -sanoja, vaan toimia Hänen Nimessään eli siis Jeesuksen Nimessä. ”Hänen Nimessään” tarkoittaa siis Jeesuksen Nimeä. –
Tällä tavalla elvittäen jokainen voi parhaiten ymmärtää asian.
Jeesus ei opettanut käyttämään titteleitä ilman Nimeä.
Jos jonkun kastetilaisuudessa olisi käytetty pelkästään sanoja Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ei häntä olisi kastettu mihinkään nimeen, vaan pelkästään titteleihin. Jos taas jonkun kasteessa on käytetty sanoja, Jeesuksen Kristuksen Nimeen, on Hänet kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimeen. Jeesushan ei opettanut käyttämään sanoja Isä, Poika ja Pyhä Henki, vaan niiden sanojen taakse kätkeytyvää Nimeä, samoin kuin on laita ”minun nimessäni” –sanojen kanssa.
Alkuseurakunta toimi yksinomaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä. He tiesivät Herransa sanojen merkityksen. Tiedämme heidän toimineen oikein. Seuraamme heidän esimerkkiään. Kaikki, mitä teette sanalla ja työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen Nimessä…” Kolos. 3:17. Hän on ”Immanuel, Jumala meidän kanssamme.” Matt. 1:23.

ISÄN NIMI
Jeesus tuli Isänsä Nimessä. ”Minä olen ilmoittanut sinun Nimesi ihmisille…” Joh.17:6. ”Pyhä Isä, varjele heidät Nimessäsi, jonka olet minulle antanut…” Joh.17:11,12. ”Minä olen tehnyt Sinun Nimesi heille tunnetuksi…” (Joh.17:26). ”Minä olen tullut Isäni Nimessä…” Joh.5:43. ”Hoosianna, siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran Nimeen, Israelin kuningas.” Joh.12:13, 28.
”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa…” 2 Kor.5:19.

Isä, Poika ja Pyhä Henki toimivat ainoastaan Jeesuksen Kristuksen siunatussa Nimessä. ”Kaikki, mitä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen Nimessä.” Kol.3:17. Mitään poikkeusta ei ole.  ”Ei ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta Nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Apt.4:12.
Emme siis usko pelastuvamme lausuessamme titteleitä: ”Isä, Poika ja Pyhä Henki”. Niiden lausuminen on turhaa ja tyhjää uskonnollista muotomenoa.

Vanhassa laulussa lauletaan: ”Kun toiset nimet kalvenneet on aivan, nimi Jeesus vielä jää. Sen kauneutta kautta iäisyyden lunastetut ylistää. Nimi yli kaiken ompi Jeesus. Ei maailmassa kauniimpaa…”.
Toisessa laulussa lauletaan: ”Valta ja voima, Taivaassa maassa, kuuluu Jeesukselle! Halleluja! Halleluja! Jeesus olet arvollinen saamaan kaiken kiitoksen…”.
Kaikki valta on annettu Jeesukselle. Joh. 5:19-47.
Jeesus on siis ”Immanuel, Jumala meidän kanssamme!” Matt.1:23.

PYHÄ HENKI – MITÄ, MISSÄ, TAI KUKA HÄN ON
Raamattu ilmoittaa Pyhästä Hengestä, että Hän johdattaa, puhuu, kuulee ja julistaa. Joh.16:13-15. Ne ovat persoonallisia ominaisuuksia. Hän tulee murheelliseksi, jos uskova elää sopimatonta elämää. Efes. 4:30. Tästä voimme tehdä johtopäätöksen, että Hän tulee myös iloiseksi kristityn puhtaasta vaelluksesta…
Pyhä Henki on Puolustajamme. Joh. 14:16,17. Hän jakaa armolahjoja ( 1 Kor.12:4-11) ja johdattaa Jumalan seurakuntaa. Hän auttaa meitä rukoilemaan Jumalan tahdon mukaan. Room. 8:26,27. Jumalan Pyhä Henki toimii persoonallisella tavalla, ja on siis Persoona. Hän on alkuseurakunnan tunnustuksessa Jumala. Pietari nuhteli Ananiasta siitä, että tämä yritti ”pettää Pyhää Henkeä.” Ja tuo pettämisen kohde oli siis Pyhä Henki: ”Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle. Apt. 5:3.4. Pyhää Henkeä vastaan toimiminen on siis Jumalan vastustamista.
Kokemuksemme uskoon tulleina vahvistaa Hänen toimintansa. ”Hänessä (otettuamme vastaan Jeesuksen) on teihinkin, sitten kuin olitte kuulleet totuuden sanan, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti.” Efes.1:13.
”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room.8:9.

Pyhä Henki on Totuuden Henki, Jumalan Henki ja Jeesuksen Henki. Apt.16:6,7. Hänet on ”vuodatettu.” Apt. 2:33/ Jooel 2:28-29. Häntä voidaan ”juoda.” Joh. 7:37-39. Pyhää Henkeä on lähes mahdoton määritellä ja selittää tyhjentävästi. Hänet pitää kokea omassa sydämessään.
Pyhän Hengen asuinpaikka meissä on meidän henkemme eli sydämemme, sisimpämme. Ja samalla Hän on voiteluna yllämme. 1 Joh. 2:20,27 ja 2 Kor.1:21,22. Uudestisyntymisessä eli uskoon tulemisessa Pyhä Henki tuli asumaan sydämiimme. Pyhän Hengen kasteessa Hän tulee päällemme. Apt. 11:15. Silloin olemme sisältä ja päältä täynnä Pyhää Henkeä.

Isällä ja Pojalla on sama, yksi Henki. Tähän yhteen Henkeen olemme mekin uskoontulossamme tulleet. ”Joka yhtyy Herraan, on yksi henki Hänen kanssaan.” 1 Kor.6:17. ”…teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa” (Kol.3:3). ”Hänessä me olemme, elämme ja liikumme.” Apt.17:28.
Olemme Kristuksessa Jeesuksessa (Gal. 3:26,27; 2 Kor.5:17) olemalla Pyhässä Hengessä ja Hänen ollessaan meissä.
”Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.” 2 Kor. 13:13. Jeesuksen Kristuksen armo tuli ristintyön kautta meille oveksi Jumalan rakkauteen Pyhän Hengen kautta. ”Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän hengen kautta.” Room. 5:5.

Kun Pyhä Henki tuli meihin, niin me pelastuimme. Kun saimme Pyhän Hengen kasteen, saimme voiman olla Jeesuksen todistajia. Apt. 1:8; 2:1-6; 8:14-17; 10:43-48; 11:15; 19:1-6. Apostolit, jotka olivat saaneet Pyhän Hengen, täyttyivät myöhemmin yhä uudestaan Hengellä. Joh. 20:21-23; Apt.4:31 ym.

Pyhällä Hengellä ei ole varsinaista persoonanimeä. Silti Hän on persoona Isän ja Jeesuksen Henkenä. Hän ei kuitenkaan ole Isästä ja Pojasta erillään oleva persoona. Samoin kuin minun henkeni kuuluu minun persoonaani, samoin Pyhä Henki kuuluu Isän ja Jeesuksen persoonaan, kokonaisuuteen. Hän ilmentää Isän ja Jeesuksen persoonaa. Hän ei toimi irrallaan Isästä ja Pojasta kuten ei Jeesuskaan toimi irrallaan Isästä: vertaa aurinko ja säteet.
Emme myöskään löydä Raamatusta oppia, että Pyhä Henki olisi vain jokin ”henkilö” meidän ajattelemassamme mielessä, niin että Hänellä olisi jokin muoto, esim. ihmisen näköinen. Hän on Henki, joka on vuodatettu kaiken lihan ylle (Apt. 2:17) eli Hän on kaikkialla läsnä oleva ja kaiken tietävä. Jooel 2:28. Mutta Hän voi ottaa ilmestysmuodokseen vaikkapa kyyhkysen (Joh. 1:32-34), tai tuliset kielet, jotka näkyvät uskossa olevien päällä. Apt. 2:1-6.
Uskomme kaiken Raamatussa olevan Jumalan ilmoituksen Pyhästä hengestä. Emme usko ”yli sen, mikä on kirjoitettu.” 1 Kor. 4:6.
Pyhä Henki on YKSI HENKI. Ja meissä kaikissa uskoon tulleissa on tämä YKSI ja SAMA Pyhä Henki. Hän jakaa meill armolahjoja sekä vaikuttaa Hengen hedelmän kasvua. Gal. 5:22. ”Kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin erikseen niin kuin tahtoo.” 1 Kor. 12:11.

Ilman sydämissämme asuvaa Pyhää Henkeä ei kenelläkään voi olla oikeaa uskoa. Ilman Häntä ei ole oikeaa elämää. Hän on Elämän Henki. Ja kun Pyhä Henki on sydämissämme, olemme pelastuneita ja meillä on ikuinen elämä.
Jumalan työtä voidaan tehdä ainoastaan Pyhän Hengen yhteydessä. Tämän vuoksi jokainen ihminen tulee auttaa Pyhän Hengen täyttämään elämään, ottamaan vastaan ensin Jeesus Pelastajaksi ja sitten Pyhä Henki johdattajaksi. ”vaan kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman ja te tulette olemaan minun todistajani…” eli Jeesuksen todistajia. Apt.1:8.  ”…Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.” Matt.3:11. Pyhän Hengen kautta annettiin sydämiimme Jumalan rakkaus. Room. 5:5.
Ylistetty olkoon Jeesus!
”Kaikki, joita Jumalan Henki johdattaa, ovat Jumalan lapsia.” Room. 8:14.
Sinäkin saat täyttyä Pyhällä Hengellä. Apt. 2:38; 10:44-48. Saat alkaa puhua uusin kielin ja ylistää Jumalaa. Lupaus on annettu jokaiselle. Luuk.11:13. Hän on oleva Puolustajasi syntisen ja nurjan maailman keskellä. Joh. 14:26; Apt.2:40. Hän johdattaa Sinut kaikkeen totuuteen (Joh.16:13) ja totuus on tekevä Sinut vapaaksi. Joh. 8:32. Sinä olet pääsevä Taivaaseen, Herrasi Jeesuksen luo.

”Jumalan, ainoan viisaan, olkoon kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta, aina ja iankaikkisesti. Aamen.” Room.16:27.

Kokonaisesti Herralle antautuneina ja Pyhän Hengen johdatuksessa pysyen vältämme eksytysten kavalat juonet. Emme usko valheellisia opettajia, jotka ”pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet.” Room. 16:17-18.
Uskomme Herraan Jeesukseen Kristukseen ja Hänen Raamatussa puhumiinsa selviin sanoihin. Raamattu on ainoa ”tunnustuskirjamme”.
”…että muistaisitte niitä sanoja, joita pyhät profeetat ennen ovat puhuneet, ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka te apostoleiltanne olette saaneet.” 2 Piet.3:2.
”Ei yli sen, mikä on kirjoitettu, ettette asettuisi toinen toistanne vastaan!” 1 Kor. 4:6.

Jumala on yksi! Ja meidän, uskoon tulleiden elämä on Hänessä: ”Teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.” Kol. 3:3.

Aamen.

Weijo Lindroos

Ei helmiä sioille

KATSOKAA, ETTEI KUKAAN TEITÄ EKSYTÄ !
Raamattutunti 04. 08. 2001 kasetilta:
”Ei helmiä sioille”

Puhuu Weijo Lindroos, Turku.
Kasetilta kirjoittanut Esko Halkosaari

:
Aloitamme taas tämän raamattutunnin Jeesuksen nimessä. Luemme aluksi Tiituksen kirjeen 1. luvusta. Nämä asiat, jotka rukoushetkessä laskettiin sydämelleni on tarkoitettu jaettavaksi kaikkialle ja kaikille ja kaikenlaisille uskoville. Pääasiassa uskoville, mutta myöskin uskonnollisille sekä uskonnottomillekin, niin että me kaikki pääsisimme tuntemaan oikean tien ja tulisimme tuntemaan Jumalan totuuden.
Tässä nyt esillä olevassa Tiituksen kirjeen ensimmäisessä luvussa tarkoitetaan seurakunnan kaitsijoita, mutta jae 9 pätee kyllä kaikkiin seurakuntalaisiin. ”Hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa ( ja mikä on se luotettava sana? ), että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla, että kumoamaan vastaan sanojain väitteet. Sillä paljon on niskoittelevia turhan puhujia ja eksyttäjiä, varsinkin ympärileikattujen joukossa; semmoisilta on suu tukittava, sillä he kääntävät ylösalaisin kokonaisia huonekuntia, opettamalla sopimattomia häpeällisen voiton vuoksi.” Tässä sanottiin, että oli ja on paljon niskoittelevia ja turhanpuhujia. Paljon on sellaisia jotka puhuvat ja puhuvat, mutta puhuvat turhia, Raamatun ulkopuolisia asioita. Siis puhujia on paljon, ei ainoastaan turhanpuhujia, vaan myöskin puhujia siinä mielessä, että puhe ei lähennä ketään Jeesukseen, vaan on pelkkää uskonnollissävytteistä huulten höpinää. Vastakohdaksi voi asettaa sellaisen asian, että rakentajia on vähän, mutta palikoilla leikkijöitä paljon. Isot miehet leikkivät seurakuntaleikkiään. Tosin puheilla, kirjoituksilla ja opettamisella rakennetaan Jumalan seurakuntaa, mutta puheiden pitäminen ei ole se pääelementti. Jeesus ei kouluttanut opetuslapsiaan pääasiassa puhujiksi, vaan kehotti meitä rukoilemaan Jumalalta työmiehiä elonkorjuuseen, työhön Jumalan seurakunnassa, niitä, jotka toimivat ja saavat aikaan tuloksia. On pistettävä asiat käytännössä toimimaan. Tämä edellyttää, että jokainen löytää Jumalan lapsena oman paikkansa ja tehtäväalueensa Kristuksen ruumiissa. Tarkoitan siis, ettei oikeakaan puhe jäisi vain siihen puheen tasolle. Puhe yksistään ei vielä ole mitään, vaan puheen tulee johtaa meidät kaikki toimintaan, tekemään ja toimimaan puheen mukaan. Tulen kyllä pitämään edelleenkin raamattutunteja. Mutta toivon, että ne saavat aikaan enemmän liikehdintää, Herran tahdon etsimistä ja siihen myöntymistä sekä armolahjojen toimintaa kokouksissa.
Toiminta Jumalan sanan mukaan uskovien piirissä tarkoittaa sitä, että meillä on järjestettyjä kokouksia, ja meillä on kokouksissa jokaisella jotakin annettavaa toisillemme; ettei se ole ainoastaan yhden, kahden tai kolmen vastuulla, vaan kaikki osallistumme, teemme työtä, toimimme, autamme, kutsumme ihmisiä mukaan samalle tielle, toteutamme lähetyskäskyä kaikkialla. Pysymme kokouksissa mukana.
Pietarin kirjeessä sanotaan: ”Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla minkä on saanut Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneen haltijoina.” Tämä hengellinen, armolahjoilla palveleminen ja armolahjojen toimiminen on tarkoitettu tapahtumaan pääasiassa kokouksissa. Erilaiset auttamislahjat, sairaiden ja vanhusten luona käymiset ja muut sellaiset ovat toinen asia. Ne ovat siunattuja palvelustehtäviä kokouksien ulkopuolella.

Muistamme Efesolaiskirjeen 4:nen luvun tuttua sanomaa 11 jakeesta, kuinka Hän on kutsunut jokaisen uskovan tehtävään: ”Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi ( jotkut johtajiksikin, mutta ei kuitenkaan herroina hallitsijoiksi. ) tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi ( ei pelkästään puhujiksi vaan täysin valmiiksi ) palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen”, siis kunnes me kaikki täytämme oman paikkamme Kristuksen ruumiin jäsenyydessä ja siten olemme siunauksena toinen toisellemme. Tätä Jumala tahtoo.

Vielä sitten on sellainen turhanpuhumisen muoto, joka tuntuu ehkä kovalta ja rajultakin sanoa, mutta siitä huolimatta se on sanottava: On aika lopettaa rakkaudesta lässyttäminen. Rakkaudesta turhaan puhumista on liian paljon Jumalan kansan keskuudessa. Sellaisella ei ole mitään tekemistä oikean RAKKAUDEN kanssa. Raamattu kieltää rakkaudesta lässyttämisen. Voidaan lukea tämän ajatuksen vahvistukseksi ensimmäisen Johanneksen kirjeen 3. luvusta: Siis 1. Joh. kirje 3. luku, 13 jakeesta: ”Älkää ihmetelkö veljeni jos maailma teitä vihaa (kun vaellamme Jumalan sanan mukaan, näin käy) me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään ( ja mistä me sen tiedämme ), sillä me rakastamme toisiamme. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa, jokainen, joka vihaa veljeänsä on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi. Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Hän antoi henkensä edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä. Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä. Lapsukaiset älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.” Tämä jae 18 on hyvin selvä sana. Siinä kielletään katteeton pelkkä rakkaudesta puhuminen: Älkää rakastako vain sanalla ja kielellä. Joku sanoo hyvinkin herkästi kuinka rakastaa toista, mutta ei sen sanominen ole rakkautta. Rakkautta on toimiminen. Rakkaus on tekoja. Rakasta siis teossa ja totuudessa; eikä siis ainoastaan teossa, vaan myös totuudessa. Sellainen vasta on oikeaa totuudessa vaeltamista ja rakkaudessa elämistä. Aamen, totuudessa totuudesta puhuminen. Totuuteen auttaminen on rakkautta. Rakkautta on sanoa totuus.
On siis sellaista kirjaimellista turhan puhumista, joka ei johda mihinkään. Turhaan on turha puhua.

Sitten menemme varsinaiseen aiheeseen. – Kyllä siihen vielä tänään päästään:
Rukouksessa ollessani Jumalan Henki kehotti minua tässä raamattutunnissa puhumaan raamatun eläimistä, se oli monta päivää ihmettelyn aiheena. Sitten alkoi selvitä mitä Jumala tahtoi tällä sanoa. Aloin nähdä miten paljon Raamattu puhuukaan eläimistä ja miten Jumala puhuu niiden kautta. Sitä tahdon nyt tuoda esille.

ENSIKSI OTAMME KÄSITTELYYN SUDET
Susi on julma eläin. Raamatun mukaan se on sellainen eläin joka hajottaa, repii ja raatelee. Se on lampaille hengenvaarallinen. Paavali sanoo, että teidän omasta joukostanne ( jo alkuseurakunnan jälkeisenä aikanakin ) nousee miehiä jotka väärää puhetta puhuvat. Siis turhan puhujia ja eksyttäjiä. Niitä on aina ollut Jumalan kansan keskuudessa; noita julmia susia, jotka eivät halua yhdessä rakentaa, vaan hajottavat, repivät ja raatelevat lampaat hajalleen. Turhan puhujat ovat juuri niitä apostolien teoissa mainittuja ”julmia susia”, jotka eivät laumaa säästä. Apostolien teot 20. luvun jakeet 29 ja 30 sanovat näin.
Mutta susien ulvoessa on aina myös hyvän Paimenen ääni kuulumassa. Se sanoo: ”pysykää laumassa, olkaa keskinäisessä rakkaudessa, tukekaa toisianne, nostakaa toisianne, puhukaa toisistanne hyvää, luokaa luottamusta toisiinne, puhukaa toisistanne niin, että kaikki luottavat teihin. On hengenvaarallista jäädä yksinään suden armoille.” Näin meidän pitää kylvää keskinäistä luottamusta Jumalan sanan mukaan. Tahdomme varjella jokaista lammasta vääriltä opeilta ja eksyttäviltä uskonsuunnilta. Kun oikeat seurakunnan paimenet eli kaitsijat näkevät suden tulevan, niin he varoittavat lampaita. Väärät paimenet jättävät lauman susien raadeltaviksi.

SEURAAVINA ELÄINKUNNAN EDUSTAJINA TUTKIMME KAMELEONTIT
On sellaisia ihmisiä, jotka ovat alhaisia kameleontteja. Kameleontti on sellainen eläin, joka hiekkaerämaahan mennessään muuntuu aivan ympäristönsä väriseksi, kukaan ei erota sitä sieltä. Sitten se menee vihreän puun oksalle ja muuntuu puun oksan väriseksi, ei kukaan erota, että siellä on eläin. Sellainen on Kameleontti. Semmoisia kameleonttikristittyjä on paljon. He menevät paikasta toiseen ja ovat kaikkien kanssa samaa mieltä. Heidän mottonsa on lässyttää rakkaudesta: ”Kunhan vaan rakastamme ja pidämme yllä ekumeniaa, ekumeniaa, ekumeniaa; olkaamme yhtä ja sitten on kaikki hyvin, ei sillä väliä mitä teette ja missä synnissä elätte tai mitä oppeja opetatte kunhan vaan tunnustatte rakastavanne, ja puhutte paljon rakkaudesta.” Tällaisia Kameleonttikristittyjä on paljon. Siinä touhussa on vielä sellainenkin vaaratekijä – olen sen itse havainnut ja nähnyt läheltä, saanut seurata, – kuinka pahaa jälkeä eli huonoa hedelmää se on saanut aikaan, kun on menty synnissä elävälle sanomaan, että kyllä Jumala sinua rakastaa vaikka elätkin synnissä. Nämä synnissä elävät, jotka juuri ovat päässeet uskon elämään kiinni, ovat näin jopa saaneet rohkeutta jatkaa synnissä elämistään. Kaikenlaiset juopottelut ja tupakan saastat, jopa huumeet ja pillerien väärinkäytöt on hyväksytty. Ja siihen sanotaan vain, että kyllä Jumala sinua silti rakastaa. On väärin saastuttaa elämäänsä. Ja on väärin vakuuttaa Jumalan rakkautta synneissään pysyville. Se on sitä rakkaudesta lässyttämistä joka ei ole Jumalasta.
Voitaisiin lukea Joh. evank. 3. luvusta, jossa on merkittävä kohta tähän asiaan. Siinä viimeinen jae sanoo näin: ”Joka uskoo poikaan sillä on iankaikkinen elämä, mutta joka ei ole kuuliainen pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällään.” Tässä Jeesus ei lupaa, että Jumalan rakkaus pysyy sellaisen päällä joka elää synnissä, eikä lähde kuuliaisuuden tielle.
Jumalan rakkaus toimii ihmisen elämässä, kun hän elää kuuliaisuudessa, kuunnellen mitä Jumala
hänelle puhuu ja luopumalla synneistään ja vääryydestään, mutta ellei hän niin tee, ellei joku siis tahdo luopua synneistään, on väärin mennä hänelle sanomaan, että kyllä Jumala sinua siitä huolimatta rakastaa. Raamattuhan sanoo, että Jumalan viha pysyy sellaisen päällä. On ristiriitaista sanoa toisin. Jumalan kansa onkin tällaisilla valheellisilla hokemilla niin kyllästetty, ettei totuus tahdo enää saada sijaa. Ei ymmärretä, että Jumala on edelleenkin sama iankaikkinen Jumala joka myös rankaisee. Jumalan viha edelleenkin kohtaa kaikkea jumalattomuutta. Tämä ei tietenkään kumoa sitä, että Jumala on rakkaus.
Sitten 1. Johanneksen kirjeestä, sen 2. luvusta:
”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti” ( 1 Joh. 2:15-17 ).
Jumalan armahtavasta rakkaudesta tiedämme kukin omasta kokemuksestamme, kuinka hän veti meitä puoleensa Kristuksen evankeliumin kautta. Saimme tulla Hänen lapsikseen. Lähdimme Hänen armostaan ja vaikutuksestaan uskon ja kuuliaisuuden tielle. Lähdettyämme ristin tielle ja luopumalla omista ehdoistamme, hyväksymällä pelkästään ne ehdot jotka Hän on Sanassaan Raamatussa meille antanut, saimme kokea valtavan Jumalan rakkauden tulevan elämäämme. Jumala on itse rakkaus. Jokainenhan ymmärtää, ettei rakkaudessa ole mitään, joka voisi vahingoittaa, vaan se aina koituu ainoastaan siunaukseksi, tuo lepoa, rauhaa, iloa, turvallisuutta ja hengellistä hyvinvointia, jos vain toimimme niin kuin hän tahtoo, eli Sanansa mukaisesti, niin kuin OIKEA rakkaus edellyttää. Jumala odottaa että sinäkin nyt annat tilaa hänen oikealle rakkaudelleen. Jumalan pyhä henki ei voi asua saastaisessa temppelissä. Hänen rakkautensa ei saa tilaa synnin vallassa olevassa sydämessä, eikä siellä missä maailman henki hallitsee, ei myöskään uskonnollisissa lahkohenkisissä uskontojen temppeleissä. ”Teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli.” Me olemme uuden liiton temppeli, oikea rukoushuone. Halleluja!
Paavali joutui eräässä vaiheessa ojentamaan Pietarinkin pois kameleonttikristillisyydestä. Tuo ulkokultaisuus tempasi silloin mukaansa Barnabaankin. Tämä kertomus löytyy Galatalaiskirjeen 2. luvusta. Luetaan jakeesta 11: ”Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista. Sillä ennen kuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja (näytti toista naamaa juutalaisille ja toista pakanoille), ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen ( eli kameleonttikristillisyyteen ) muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin. ”Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: ”Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?” (Gal. 2:11-14).
Tässä näemme myös opetuksen, ettei tule opettaa juutalaisia tapoja uskoville. Mutta tuo ulkokultaisuus on Jumalalle erityisen vastenmielinen synti. Jeesus itse sanoi näin: ”Ennen kaikkea kavahtakaa fariseusten hapatusta, se on: ulkokultaisuutta” ( Luuk.12:1 ). Meidän pitää kaikissa tilanteissa näyttää värimme; elää kristityn elämää suoruudessa kaikissa tilanteissa ja kaikenlaisten ihmisten läsnä ollessa.

Lähetyskäskyn toteuttaminen on yhteinen tehtävämme. Mutta tuntuu siltä, että uskovat ovat yleisesti taitavia leikkimään piilosilla oloa. Ei enää leikitä sellaista, vaan tullaan ulos piiloistamme eli kameleonttikristillisyydestä.
On kameleonttimaista muuntautua ihmisten mielen mukaan esimerkiksi silloin kun joku uskosta osaton omaisemme on paikalla. Meidän on elettävä kristillistä elämää kaikkien nähden. Useinhan rukoushetket, Raamatun luvut ym. kristillisen elämämme aito sisällys muuntautuu ympärillämme olevien ihmisten mukaan; ettei se ja se nyt vaan kuule ja näe tällaista. Jos hän ei näe kristillisyyttä, niin hän näkee kameleonttimaisen, halveksittavan kuurupiilokristillisyyden.

Tässä välissä tahdon sanoa erään myöskin eläinmaailmasta tulevan opetuksen. Tämä löytyy Psalmista 32, jakeesta 9: ”Älkää olko niin kuin järjettömät orhit ja muulit, joita suitsilla ja ohjaksilla suistetaan..” Jumala tahtoo, että vapaasta omasta valintaoikeudestamme käsin päätämme ojentautua Hänen Sanansa tielle, ettei meitä tarvitse väkisin kiskoa suupielistä puhumaan ja toimimaan oikein, kuten hevosia ohjataan kiskomalla suitsista. Jumala kyllä saattaa palauttaa ihmisen tahtonsa tielle puhumalla vaikka aasin kautta, kuten kävi Bileamille: ”Mykkä juhta puhui ihmisen äänellä ja esti profeetan mielettömyyden” ( 2 Piet.2:16 ). Näin Jumala aika ajoin muuttaa luonnon järjestystä. Kivetkin eli kivisydämiset voivat huutaa Jeesusta.

Jumalalle ei ole mieleen Jumalattoman kuolema, vaan Hän odottaa, että jumalaton kääntyy tieltänsä. Kääntyminen tarkoittaa ohjasten antamista Jumalalle. Jumala ei voi antaa siunaustaan sille joka pysyy synnissä. Jumala ei voi olla johdattamassa sellaista henkilöä, jota paha henki saa hallita. Silloin ei vielä ole annettu Jumalalle sijaa, eli ei ole luovuttu syntielämästä, joka on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Sen tähden Pyhä henki tahtoo nyt ottaa Jeesuksen omasta ja sanoa: ”Rakkaat Jumalan lapset kaikkialla, luopukaa synnistä ja itsekkyydestä, jos tahdotte elää minun rakkaudessani. Minä annan sinulle uuden elämän ja uuden voiman. Sinä saat vastaan ottaa uuden ajatusmaailman; katso, se on Kristuksen mieli.” Näin kuuluu Jumalan sana. Ja jos tahdomme kokea, mitä Jumalan Rakkaus on, niin nyt laitamme kaiken synnin pois. Kaikki vääryys on syntiä. Kaikki välinpitämättömyys on syntiä, kuten myös turhan puhuminen ja juoruilu eli pahan puhuminen ja teeskentely. Vasta näin, Jumalan tahdon mukaan toimiessamme, rakkaus saa sijaa meissä ja alkaa toimia. Jumalan rakkaus odottaa rehellistä toimintaa.
On hyvä muistaa useastikin Apostolien teot 2:38: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.”

Sitten mennään seuraavaan kohtaan. Katsomme apostolien ja Jeesuksen puheiden sävyä. Luetaan Matt. 22. luvun 15 jae: ”Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat kuinka saisivat Hänet sanoissa solmituksi.” Tässä tulevat esiin sellaiset turhanpuhujat, sen ajan eksyttäjät, jotka eksyttivät ihmisiä pois päin Jeesuksesta, tulivat sillä tavoin arvostelemaan, että voisivat esittää sellaisia kysymyksiä, joissa Jeesus menisi sanoissa sekaisin. Sitten voitaisiin voitonriemuisesti syyttää Jeesusta puheen virheistä. Tieten tahtoen he tulkitsivat oman mielensä mukaisesti mitä kuulivat ja yrittivät sillä tavoin sekoittaa asioita.
Sellaisia turhanpuhujia on tänäkin aikana liikkeellä. Heillä on koko ajan sellaista ns. kyyläävää arvostelua; kytätään jos menisi joku sana vähän vikaan, ja siihen sitten tartutaan. Sellaisia parjaavia arvostelijoita tuntuu riittävän. Ymmärrämme rakentavan arvostelun, joka on toinen asia.
Me tulemme Jumalan seurakunnan kokouksiin aina kuuntelemaan Jumalan sanaa emmekä vikoillen arvostelemaan ja vääntämään sitä. Tulemme kuuntelemaan Sanaa ja oppimaan sitä, tehdäksemme niin kuin se sanoo, eikä väittelemään siitä. Silloin se on tervettä. Emmekä tietenkään ole pikkulasten touhussa niin että leikkisimme ”silmät kiinni ja suu auki” –leikkiä, vaan koettelemme kaikki aistit tarkkaavaisina kuulemaamme sanaa. Mutta ennen muuta kuuntelemme puhuuko joku taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä, Totuuden Hengessä, vai puhuuko hän oman päänsä oletuksia. Ja voihan totuuttakin puhua ilman Pyhää Henkeä. Että ollaan vaan tarkkaavaisia.

Hyttysten sanoma tulee mieleen noista fariseuksista, joista Jeesus sanoi, että ne ovat sellaisia jotka siivilöivät hyttysiä, mutta nielevät kameleita. Kamelikin oli saastainen eläin. He takertuvat pikkuasioihin, jotka eivät ole olennaisia, eli joilla ei ole hengellistä merkitystä. Samalla he nielevät kamelin. Puhutaan hyvin tärkeänä asiana esimerkiksi Jeesuksen kuolinpäiväopista, kuten tänä aikana Suomessa on tehty. Ja meillekin sitä oppia on yritetty tuoda. Varmaan olisi tärkeämpiäkin ja ajankohtaisempia asioita, mistä puhua. On aivan sama kuoliko Jeesus keskiviikkona, torstaina tai perjantaina. Oleellista on, että Hän kuoli meidän syntiemme edestä.
Naisten pään peittämisestä tehdään samoin joskus riita-asia. Monenlaista sellaista he esittävät. Samalla he kuitenkin saattavat laiminlyödä esimerkiksi seurakunnan yhteisen kokoontumisen, joka on uskonelämän kehittymisen kannalta elintärkeä. Siivilöivät pikkuasiat ja nielevät suuret vääryydet. Asioiden tärkeysjärjestys Pyhän Hengen johdossa ei ole heille selvinnyt.

Käärmeestä puhutaan Matt.23 luvussa.
Tuo vanha käärme, jota paholaiseksi, perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan Ilmestyskirjan mukaan, on se, joka kylvää epäuskoa. Luetaan ensiksi tämä Matt.23, jae 33: ”Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon?” Tässä Jeesus nimittelee aikansa uskonnollisia ihmisiä, vieläpä korkeimmin oppineita ja sen ajan arvossa pidettyjä ihmisiä, arvohenkilöitä. Jeesus sanoo heistä, että he ovat kyykäärmeitten sikiöitä. Juutalaisten synagoogankin johtajille, joilta siis sinä aikana opetus otettiin vastaan, Hän sanoi niin. Hän sanoi heistä niin siksi, että he olivat kallistaneet korvansa tuon vanhan käärmeen puoleen, sen joka petti myös Aadamin ja Eevan. Samoin kuin Aadam ja Eeva kallistivat korvansa kuuntelemaan käärmettä, samoin nämä Jeesuksen aikaiset uskonnon opettajat tekivät. Kirjanoppineet olivat menneet tuohon käärmeen ansaan, joka vihaa oikeaa rakkautta (Jumalan rakkautta). Tämä oikea rakkaus tahtoo vain hyvää kaikille, mutta aina totuudessa pysyen. Käärme tahtoi tehdä epäilyksen alaiseksi Jumalan rakkauden, kysyen onko Jumala todella sanonut niin. Se oli pieni epäuskon siemen, mutta vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan. Sen tähden, että he kylvivät epäuskon siementä, Jeesus paljasti heidät julkisesti heidän häpeäkseen. Siksi he alkoivat vihata Häntä ja juonimaan Häntä vastaan, keksien kaikenlaista millä saisivat hänet tuomituksi. He käyttivät jopa valhetta hyväkseen. Näin heistä oli tullut Elävän Jumalan vastustajia. He nielivät käärmeen siemenen eli epäuskon sydämeensä.
Jeesus tahtoi tällä antaa opetuksen meille kaikkien aikojen kristityille varoitukseksi kaikenlaisista luikertelijoista joita tulee keskuuteemme, jotka pyrkivät vesittämään totuutta, Jumalan sanaa ja sanan mukaista toimintaa, pyrkien jarruttamaan niitä, jotka tahtoisivat uskoa ja elää todeksi koko Jumalan Sanan, seurakuntatotuutta myöten.
Mutta meillä pysyy yksi sydän, yksi sielu, yksi ruumis, yksi ja sama Henki eli Kristuksen ja Isän Jumalan Henki. Ja näin olemme täydellisesti yhtä Jumalan Sanan tiellä.

Käärmeestä tulee vielä mieleen tuo branhamilaisten suosima käärmeensiemenoppi. Se oppi pitää sisällään harhan, että käärme oli Paratiisissa apinan ja ihmisen välisessä olomuodossa ja yhtyi lihallisesti Eevaan. Tämän yhdynnän tuloksena sitten muka syntyi Kain. Törkeää Raamatun vääristelyä. Se, että Käärme puhui Eevalle ja sai hänet lankeamaan pois vilpittömyydestä Jumalaa kohtaan, on tosiasia. Tämänhän vahvistaa Paavalikin kirjoittaessaan Pyhässä Hengessä: ”Mutta minä pelkään, että niin kuin käärme kavaluudellaan petti Eevan (siis puhumalla myös ihmisen äänellä kuten Bileamin aasikin myöhemmin), niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan” (2 Kor. 11:3). Paholainen oli käärmeessä ja puhui kylväen epäuskon siementä Eevaan. Tämän johdosta Eevan mieli avautui epäilemään Jumalan Sanaa. Tuota käärmeen myrkkyä, siis epäuskon sanaa, kylvetään tänäkin aikana vilpittömien Jumalan lasten mieliin. Mutta me emme ota sellaista vastaan. Aamen.

Myös nämä tämän ajan uskonnolliset kirjanoppineet puolustelevat omia rakennelmiaan ja kylvävät epäuskoa, uskotellen, ettei sitä enää nykyaikana voida uskoa koko Raamattua, että se on Jumalan Sanaa. Eikä muka enää voida noudattaa apostolista seurakuntaoppia. He sanovat, että ”kovalla vaivalla on saatu aikaan näitä rakennelmia, joten paras pysyä nyt vain näissä tutuissa, turvallisissa puitteissa, joissa meillä on ihan hyvä olla, ei vihollinenkaan ole millään lailla häirinnyt. Ei sitä nyt niin kirjaimellisesti tarvitse tuota Jumalan sanaa ottaa.” Tällä lailla juuri syyllistytään siihen käärmeen siemenen kylvämiseen. Sellaista ei pidä eikä saa uskoa, vaan tulee uskoa ja tehdä juuri niin kuin Raamattu sanoo kaikissa asioissa, muutoin ihmiset eivät näe meissä kristillisen elämän tuntomerkkejä, jotka Jeesus on meihin asettanut.

Hänen seurakuntansa tunnistetaan siitä, ETTÄ HEILLÄ ON KESKINÄINEN RAKKAUS. Tämä rakkaus tulee vielä löytymään ulkopuolella uskonsuuntien olevien kristittyjen keskuudesta. Vielä tänä päivänä ei tätä merkkiä ole kokonaan nähtävissä. Ihmiset eivät tunnista Kristuksen seurakuntaa siitä, että samalla paikkakunnalla kaikki Kristuksen omat olisivat yhtä, eläen keskinäisessä rakkaudessa ja tehden yhdessä rintamassa Jumalan työtä. Nämä ovat selkeitä raamatun opetuksia. Tahdommeko noudattaa niitä? Kiitos Herralle! Me täällä tahdomme juuri sitä.

Meidän on tultava Herran eteen nöyrällä ja kysyvällä mielellä, pyrittävä selvittämään kuinka
paljon olemme nielleet käärmeen siementä ja miten voisimme puhdistua niiden saasteesta ja tulla Kristuksen kaltaiseksi eli pukeutua Häneen täydellisesti, niin että Hänen rakkautensa meistä heijastuisi. Haluammeko antaa Jumalan puhtaan sanan vaikuttaa ja muokata meitä? Haluammeko kuulla millä tavalla Jeesus tahtoo meitä muistuttaa Pyhän Henkensä kautta? Haluammeko kuulla niitä Jumalan armoitettuja, jotka hän on valinnut ja kutsunut seurakuntansa rakentajiksi? Tunnustammeko tänä aikana apostolit, profeetat ja kaikki muut paikallisseurakunnan viranhaltijat, myös opettajat, paimenet ja johtajat? Ja opetammeko, että seurakunnan opettajiksi kelpuutetaan vain uudestisyntyneet ja sen jälkeen kasteella käyneet, Pyhällä Hengellä täytetyt Jumalan lapset, jotka eivät kylvä käärmeen siementä seurakuntaan?

Ja sitten seuraavaan kohtaan.
KOIRAT JA SIAT
Onkohan tämä tämän raamattutunnin pääkohta? Luetaan Matt. 7. luvun, vuorisaarnaa, josta opitaan toimintaamme oikeaa sävyä, kuinka Jeesus puhui varoittavia sanoja. Hän ei turhia lässytellyt, eli jae 6. ”Älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi ja repisi teitä.” Siinäkin Jeesus nimittelee ihmisiä koiriksi ja sioiksi . Jeesuksen sanojen sävy uskonnollisia kirjanoppineita kohtaan oli tällaista. Nämä ovat kovia, mutta hyviä sanoja, kun ymmärtää mitä nämä tarkoittivat vanhan liiton aikana. 3 Mooseksen kirjassa puhuttiin esim. 22. luku, että pyhästä uhrista ei saanut pakana syödä. Se tarkoitti, että pakanat olivat koiria. Mutta ennen kaikkea Jeesus tarkoitti, että koirat ja siat kuvasivat saastaisia, saastaisissa himoissa eläviä ihmisiä. Koirahan luokiteltiin saastaiseksi eläimeksi. Synneistään kiinni pitäviä ihmisiä sanottiin koiriksi ja sioiksi, niitä jotka vastustavat Jumalan sanaa ja puolustelevat syntejään. He ovat koiria.
Te muistatte Ilmestyskirjasta, 22 luku, jakeet 14 ja 15: ”Autuaat ne jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja pääsisivät sisään porteista pyhään kaupunkiin, ulkopuolella ovat koirat, velhot ja huorintekijät sekä murhaajat ja epäjumalan palvelijat, ynnä kaikki jotka valhetta rakastavat.” Siinäkin siis puhuttiin koirista, että ne ovat ulkopuolella, eli tarkoitettiin epäpyhiä ihmisiä. Luetaan samalla 21 luvusta: ”Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin, velhojen, epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa, tämä on toinen kuolema.”

Katsotaan sitten vielä lisää vuorisaarnan 7. luku 6. jaetta, ettemme siis olisi niitä jotka halveksivat Jumalan sanaa ja ettemme itse joutuisi tällaisen sanan alle olemaan koiraihmisiä.
Myös Pietarin kirjeessä sanotaan, että ”koira palaa oksennukselleen ja pesty sika rypee rapakossa”. Ettemme vain tulisi sellaisiksi Jumalan lapsiksi, jotka hengessä aloittivat mutta lihassa lopettivat.
Kerran he olivat tulleet elävään uskoon ja näin puhdistuneet saastaisuudestaan Jeesuksen Kristuksen kalliilla sovintoverellä. Mutta sitten ovat uudelleen lähteneet leikkimään synneillä ja näin joutuneet uudelleen paholaisen valtaan. Siinä tilassa erikoisesti sielunvihollinen alkaa tarjota myös uskonnollisuuden vaihtoehtoa. Tunnustetaan edelleenkin uskoa ja käydään jossain kokouksissa sanan kuulossa. Tänä aikana siihen onkin paljon vaihtoehtoja. On monta seurakunnaksi itseään nimittävää eriseuraa mihin voi mennä ja liittyä. Jos jossakin alkaa tuntua tukalalta mennään toiseen. Jäädään hedelmää tuottamattomaksi tai huomaamatta aletaan tuottaa pahaa hedelmää, jonka uskosta osattomatkin huomaavat pahaksi, mutta itse sen tuottajat eivät sitä huomaa, eivätkä myönnä vaikka joku siitä huomauttaisikin. Eikä ekumeniaan taipuvissa eri lahkoseurakunnissa juuri välitetä miten jäsenet elävät.

Edelleen tulee kovia sanoja. Jumalan Hengessä saamme kuitenkin iloita näistä sanoista. Nämä koituvat siunaukseksi ja johtavat terveeseen uskonelämään, kunhan vain otamme niistä vaarin. Usein on kuitenkin niin, että suuri enemmistö Jumalan kansasta vieroksuu kovia sanoja. He vaativat, että puhukaa meille mieluisia, älkää saarnatko kokosydämisestä antautumisesta. Miikan kirjassa jossakin sanottiin vielä, että ”jos tulisi mies joka saarnaisi viinistä ja väkijuomasta, niin siinä olisi saarnaaja tälle kansalle”. Siis saarnaisi, että käyttäkää vain vähän alkoholia, ei se pahaksi ole. Ja 2. Timoteus kirjeen 4. luku sanoo: ”Aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia” ja puhujia, näin kääntäen armon ja totuuden irstaudeksi.
Mutta me emme tahdo olla sellaisia, vaan tahdomme kuulla tervettä oppia. Tahdomme vahvaa
ruokaa, eikä mitään ravinnottomia makupaloja. Todelliset Jumalan lapsethan eivät kärsi terveestä opista, vaan mielellämme haluamme kuulla sitä. Myös tahdomme sitä noudattaa niin, että sen hyvä hedelmä tulisi näkyviin. Ettei kävisi niin kuin sille viikunapuulle, jolle Jeesus sanoi: ”Älköön sinussa enää ikinä hedelmää kasvako.” Kysymyksessä oli pelkkä uskonnollinen puu.

Sitten tässä aiemmin mainituista helmistä, olen joskus lukenut jostain, että helmien heittäminen sikojen eteen juontaa sellaisesta asiasta, kun siihen aikaan oli vielä paljon helmisimpukoita ja niitä kerättiin runsaasti. Niitä sitten puhdistettiin ja otettiin helmi jokaisesta talteen ja kuoret heitettiin sioille, ne oli sioille herkku ruokaa (sen selitysteoksen mukaan). Siinä sitten joskus saattoi mennä helmi kuoren mukana. Siat olivat hyvin tarkkoja syödessään niitä. Jos siellä oli helmi sisällä, sika suuttui eikä halunnut nielaista sitä. Ne tulivat vihaiseksi sitä heittäjää kohtaan ja yrittivät käydä sen heittäjän kimppuun. Aika mielenkiintoinen selitys.
Tässä on sellainen opetus, että jos me sellaisille ihmisille, jotka ovat oikeaa Jumalan sanaa vastaan, yritämme syöttää näitä Jumalan Sanan kalliita helmiä, niin he suuttuvat, koska tahtoisivat vain niitä kuoria. Heidän suurta herkkuaan ovat korvasyyhysaarnat. Mutta kallisarvoisia aarteita, koko Totuuden Sanoja he eivät kärsi kuulla, sitä tervettä oppia, jonka Jumala on seurakunnalleen antanut. He yrittävät eri tavoin käydä kimppuumme Jumalan Sanan avullakin. Sitä voisi verrata profeettojen kivittämisiin. He vääristelevät kirjoituksia omaksi kadotuksekseen.

Mennään taas eteenpäin. Luetaan Matteus 15. luvusta sellainen kertomus, kun eräs nainen tuli Jeesuksen luokse ja kertoi riivaajan vaivaavan hänen tytärtään. Tämä nainen oli pakana, kanaanilainen vaimo, ei juutalainen. Jeesus halusi tässä antaa hyvän opetuksen. Tämä vaimo ei heti välittänyt Jeesuksen kielteisistä sanoista, ettei häntä ole lähetetty pakanoiden tykö (jae 24). Niin kuin Joh.1:11 sanoo myöskin, ”Hän tuli omiensa tykö”, Juutalaisten tykö, mutta hänen omansa eivät ottaneet Häntä vastaan. Sitten siihen päälle tuli tämä armon sana, että ”kaikille jotka ottivat Hänet vastaan Hän antoi voiman tulla Jumalan lapseksi, niille jotka uskoivat Hänen nimeensä.” Tämä vaimo oli hyvin nöyrä. Hänellä oli pieni tieto suuresta Jeesuksesta. Mutta pienikin usko Jeesukseen riittää, kun vaan rohkeasti menee Jeesuksen tykö. Hän antaa avun, jos vaan nöyrästi ja vilpittömästi ja tosissasi sitä pyydät. Mutta sitten jae 27. Siitä käy ilmi kuinka tämä vaimo oikein alensi itsensä kun kuuli että Jeesus oli tullut ensisijaisesti omiensa, siis Juutalaisten tykö. Hän alistui pakanaosaansa, mutta anoi nöyränä, että josko siitä hyvästä jota sinussa Jeesus on, joitain murusia voisi tippua meidän pakanoidenkin hyväksi. Kanaanilainen penikka sai avun. Ja niin on meille Suomen pakanapenikoillekin käynyt. Myös me olemme päässeet osallisiksi Jeesuksesta ja Raamatun aarteesta. Juutalaisten lankeemuksen myötä me pakanat saimme perintöosan Kristuksessa Jeesuksessa, kun Hänen kauttaan saimme tulla Jumalan lapsiksi. Näin meistä tuli myös todellisia Juutalaisia. Tämä on Jumalan erityisarmoa. Mutta näin me penikat pääsimme osallisiksi kalleimmasta aarteesta, Kristus-helmestä.

Sitten vielä Luukas 13. luvusta: Tässä vielä näistä eläimistä, että meille aukenee lisää tämä raamatun sävy:

Vuorossa vielä KETUT.
Tässä on opetusta ennen Jeesuksen ristin kuolemaa; jae 31: ”Samalla hetkellä hänen luokseen tuli muutamia fariseuksia sanomaan hänelle, lähde ja mene pois täältä sillä Herodes tahtoo tappaa sinut. Niin Hän sanoi heille: Menkää ja sanokaa sille ketulle, katso minä ajan ulos riivaajia ja parannan sairaita tänään ja huomenna ja kolmantena päivänä minä pääsen määräni päähän”. Hän sanoi Herodesta, joka muuten oli se lasten murhaaja, ketuksi, eli sanoi kuningasta ketuksi.
Kettumainen ihminen tarkoittaa viekasta kavalaa ja juonittelevaa, joka kiertää kavalasti saalistaan, miten pääsisi niskan päälle. Ei olla kettuja. Aamen.

Raamattu ei puhu tietenkään vain näistä koirista, sioista, ketuista ja käärmeistä: se puhuu myös lampaista. Ensinnäkin viaton Uhrikaritsa, Jeesus Kristus. Hän oli Jumalan Karitsa joka pois otti maailman synnin. Karitsa on viattomuuden symboli. Myös meitä, jotka olemme Jumalan lapsia, sanotaan Raamatussa lampaiksi ja linnuiksikin.
”Olkaa siis viattomat kuin kyyhkyset.”

Raamatussa käytetään monenlaisia eläinvertauksia sanan oikein ymmärtämiseksi. Puhutaan kuinka Jeesus tulee valkoisella hevosella. Häntä sanotaan myös Juudan Jalopeuraksi eli leijonaksi.
Mutta olimmepa sitten olleet mihin eläimeen verrattavia tahansa, siis ennen uskoon tuloamme, vaikka kyykäärmeeseen, niin me muutuimme lampaiksi, jos vain luovutimme itsemme ja sydämemme Herran Jeesuksen asunnoksi, annoimme sijaa hänelle. Me tunnustimme syntimme
ja kaduimme kaikkea saastaa ja jumalattomuutta jossa elimme. Näin avasimme Hänelle tien tulla sydämiimme. Ja jos emme asettaneet mitään omia ehtojamme niin Hän myös tuli elämämme Herraksi. Me olemme Hänen lampaitaan. Kiitos Jeesus!
Nyt vain pysymme aralla tunnolla ja nöyrinä Hänen Sanansa edessä. Etsitään alati Hänen valtakuntaansa ja rakennetaan Hänen seurakuntaansa.

Uskomme Jeesukseen Raamatun opettamalla tavalla. Rakkaudessa ja totuudessa.

AAMEN.

”Mutta puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, Hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä Minä olen teille sanonut.”
.

Kirjallisen asun teki Esko Halkosaari.
Tarkistanut ja hyväksynyt puhuja Weijo Lindroos

Kirkko kukistuu – seurakunta nousee!

Taivassanomat / Turku elokuussa 2011

Suomen evankelisluterilaisen kansankirkon tilanne armon vuonna 2011.
Satojentuhansien ihmisten eroaminen kirkosta viime vuosina on merkki siitä, että kirkkolaitos on suurten muutosten kourissa. Yleistyvä ajatus on, että kirkko on tullut tiensä päähän. Onko ilmiö hyvä vai paha? Sanooko Raamattu asiasta mitään? Onko luterilainen uskonto saanut aikaan hyvää vai huonoa? Näitä tahdon kysellä ja miettiä. Vastauksiakin kirjoituksesta löytyy. Yhteiskunnallisena laitoksena kirkko on ollut eräs valtion koneiston osa jo noin 900 vuotta. Ennen luterilaisuutta Suomea hallitsi katolinen uskonto noin 400 vuoden ajan. Pitkä kirkollisuus onkin kehittänyt Suomeen omanlaisensa kulttuurimuodon. – Mutta ennen kirkollisuuttakin on Suomessa ollut kristinuskoa, ehkä jopa 600 luvulta alkaen. –
Katolisesta kirkosta erkaantunut luterilaisuus on ollut kohta 500 vuotta mukana ihmisten elämässä syntymästä kuolemaan asti. Kirkko on ollut eräänlainen yhteiskunnan omatunto. Nykyään on todettava, että asia on mennyt päälaelleen: yhteiskunta on nyt kirkon omatunto. Kirkko kuuntelee kansan ääntä ja tekee opeilleen muutokset maailmanäänten mukaisesti. Mutta kansan kirkkona sen on velvollisuuskin toimia siten.
Uskonto on tunkeutunut kaikkialle yhteiskuntaan. Kouluissa opetetaan edelleen tunnustuksellista kristinuskontoa ja luterilaisia virsiä. Valtiopäivät avataan ”Jumala ompi linnamme” –virrellä ja luterilaisekumeenisella jumalanpalveluksella. Siihen osallistuvat myös katolisen- ja ortodoksikirkon piispat.
Armeijan luterilainen sotilaspappijärjestelmä siunaa puolustusvoimien työtä. Kirkko on myös hoitanut lähes yksinoikeudella hautaustoimen. Ristejä täynnä olevat hautausmaat ovat tunnusmerkki luterilaisesta uskonnosta. Noin 70 % Suomen kansasta kastetaan edelleen jo sylilapsina kirkon jäseniksi.
Mutta onko kirkko saanut edellä mainituilla toimillaan ja sakramenteillaan sekä kirkonmenoillaan aikaan ihmissielujen pelastumista? Tämä onkin vakava kysymys!
Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat? Kyllä! ”Se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämää, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät!” Matt. 7:14. Portti on ahdas, mutta avoin!

Mitä luterilainen uskonto on?
Roomalaiskatolisen kirkon saksalainen jäsen Martti Luther suivaantui katolisen kirkon anekauppaan vuonna 1517. Hän ymmärsi katolisen kirkon rahanahneuden ja sen, etteivät ”kiirastulessa” olevat sieluparat saa helpotusta omaisten rahalahjoista huolimatta. Anekaupasta sai alkunsa kuuluisa sanonta: ”Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa!” Tuo tarkoitti, että kun omaiset maksavat kirkolle määrätyn summan, niin papit rukoilevat kiirastulen piinassa olevalle vainajalle helpotusta. Sellaisia valheita vastaan Luther naulasi kuuluisat 95 teesiään, pamflettia, katolisen kirkon oveen Wittenbergissä. Niissä hän paljasti kirkon syntejä.
Luther ymmärsi, että kirkko on synnin pesä. Hän näki myös kirkkaasti alkuseurakunnallisen periaatteen, ettei maallisella rahalla voida ostaa Jumalan lahjaa. Saman ymmärsi apostoli Pietari jo noin vuonna 35 jKr. ”Pietari sanoi: ”Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa.” Apt. 8:20.
Anekaupan vastustaminen ei siis ollut Lutherin keksintö, vaan seurakunnan alusta asti aidot kristityt ovat välttäneet rahaan perustuvaa hengellistä toimintaa.
Luther joutui pian ilmiriitaan paavin kanssa. Hänet julistettiin pannaan, kirkonkiroukseen. Pelkäämättä paavin murhanhimoa Luther keräsi ympärilleen joukon samanmielisiä paavinvallan vastustajia. Pian joukkoon yhtyivät maalliset vallanpitäjät. Lopulta Lutherin esiin nostamat Raamatun opit saivat kannatusta ja osa katolisen kirkon opeista hylättiin.
Uskonpuhdistus oli katolisen kirkon näkökulmasta katsottuna provokaatio vailla vertaa. Olihan katolinen uskonto tuolloin, 1500 luvulla lähes koko maailman yhteinen uskonto. Esimerkiksi muhamettilaisia oli siihen verrattuna vain vähäinen joukko.
Kristinuskonto on yhä maailman suurin uskonto. Mutta muhamettilaisuus on voimakkaasti lisääntyvänä kakkosena.
Luterilaisuus pääsi muutamassa vuodessa suureen valtaan saaden mm. pohjoismaissa valtionuskonnon aseman.
Katolisen kirkon omaisuus siirrettiin uuden valtionkirkon haltuun. Mm. Turun tuomiokirkko on katolisten rakentama. Katolinen kirkko ei ole vapaaehtoisesti lahjoittanut tuomiokirkkoa luterilaisille, vaan kokee, että kirkko on edelleen heidän. Internetissä onkin käyty keskustelua, jossa katoliset vaativat takaisin heiltä ”ryöstettyä” tuomiokirkkoaan.
Luther poisti räikeimmät katolisen kirkon opit ja väärinkäytökset, mutta säilytti mm. sylilasten kastamisen. Se oli taktinen veto. Luther tunsi kyllä Raamatun opetuksen uskovien upotuskasteesta, mutta siihen pitäytymällä hän ei olisi saanut aikaan uutta kansankirkkoa.
Uskossa olevia ei yleensä ollut sen aikaisissa kirkollisissa piireissä. Uskoon tulleet ja sen jälkeen kastetut oli leimattu ”villihengiksi”, ”kerettiläisiksi” ja ”anabaptisteiksi”, joiden vainoamiseen Luther osallistui. Hän valitsi tietoisesti Raamatun vastaisen tien. !!!
Myös antisemitismi oli Lutherin elämän aatepohjana. Hänen kirjansa ”Juutalaisista ja heidän valheistaan” esittää kammottavaa vihaa Jumalan omaisuuskansaa kohtaan. Hitler saikin sittemmin ko. kirjasta lisävoimaa murhanhimolleen. Kirjasta otettiin lisäpainoksia Hitlerin aikana. Lutheria voidaan siis pitää suurena osasyyllisenä holokaustiin.
Luterilaisuus on pitänyt yllä myös noitavainoja. Suomessakin on luterilaisuuden aikana tuomittu kuolemaan yli sata noituudesta syytettyä.
Jo muutamista edellä mainituista asioista voi kukin muodostaa käsityksensä luterilaisuudesta.
Lutherin selitys Galatalaiskirjeestä huokuu samaa uskonnollista kiihkoa, jota on ed. m. saatanallisessa kirjassa. Samaa kiihkohenkeä oli mm. Efesossa Paavalin toimintaa vastaan: Apt. 19:28-32.

Mikä uskonpuhdistus?
Puhdistuiko raamatullinen usko Lutherin työn tuloksena? – Ei puhdistunut!  Raamatullinen usko ei tarvitse puhdistamista! Se ON puhdas! Puhtaaseen uskoon pitää vain astua sisälle. Tähän Jeesus kaikkia omiaan kutsuukin.
Todellisuudessa Luther puhdisti vain katolisen kirkon oppia ja systeemiä. Hän ei tuonut esiin alkuperäistä raamatullista uskoa, vaan jatkoi uudessa kirkossaan katolisen kirkon perinnettä vain vähän muunneltuna. Luterilaisuus on siis todellisuudessa pelkkä katolisen kirkon saksalaislahko.
Alkuseurakunta ei ollut kirkko. Ensimmäinen kirkko perustettiin satoja vuosia apostolisen ajan seurakunnan jälkeen. Lapsikaste on kansankirkkojen pääoppi. Tuo pakkokaste takaa kirkon menestyksen. ”Kaste kantaa!” on tuttu kirkollinen lause. Näin ”kasteen sakramentti” on asetettu ihmissydämessä Jeesukselle kuuluvalle paikalle. Tämä on vakavan luokan virhe, josta ihmiskunnan tulee luopua ! ! !
Kun pieni lapsi kastetaan ja liitettään kirkkoon, saadaan siten varmat veronmaksajat ja mahtavien kirkkorakennusten rahoittajat sekä papiston palkkojen maksajat. Tuo uskonnollispoliittinen rahalaitos seisoo siis lapsikasteen perustalla. Harvahan liittyisi kirkkoon aikuisiässä, jolloin ymmärrys on kehittynyt.
Ihmiset kyllä kaipaavat Jumalaa. Jo luomistyössään Jumala asetti meihin sisimmän hengen, persoonallisuuden keskuksen, jossa on tyhjä paikka Jumalaa ja Hänen rakkauttaan varten. Mutta usein jumalkaipuu täytetään elävän Jeesuksen sijasta uskonnolla. Paholainen ohjaa Jumalaa etsiviä ihmisiä etsimään heille sopivaa uskontoa Jeesuksen korvikkeeksi! Ja niitä uskontoja maailmassa riittää! Mutta on hyvä muistaa, ettei yksikään uskonto pelasta ihmissielua! Jeesus on Ainoa Pelastaja!

USKONNONVAPAUSLAKI
Suomessa on ollut uskonnonvapauslaki vuodesta 1923. Mutta käytännössä se ei ole koskaan toiminut. Vuoteen 1923 asti kirkosta ei yleisesti saanut erota. Tosin vuonna 1889 tehdyllä lailla sallittiin ihmisten liittyä muuhun kirkkokuntaan kuin luterilaiseen tai ortodoksiseen. Tällöin säädettiin eriuskolaislaki. Kirkossa käyminen kuitenkin oli pakollista kaikissa valtion laitoksissa kouluista vanhainkoteihin saakka aina 1960 luvulle asti. Mm. Armeijassa sekä muissa ”kasvatuslaitoksissa” ja vankiloissa oli ehdoton pakkokirkko.
Uusi uskonnonvapauslaki tuli voimaan elokuun alussa 2003. Mutta sekään ei anna lupaa kirkosta eroamiseen ennen 18 vuoden ikää ilman holhoojan suostumusta.
Tähän voisi esittää voimakasta kritiikkiä: Miksi ihmisen yleensäkään pitää nähdä vaivaa erota kirkosta, johon ei ole itse omatahtoisesti liittynyt? –
Voidaan kysyä, onko oikein kastaa ja liittää ihminen kirkkoon kysymättä asianomaisen omaa tahtoa ja mielipidettä? Olisiko oikein odottaa siihen asti, että asiaa voitaisiin kysyä ihmiseltä itseltään?
Tällaiseen menettelyyn meitä ohjaa myös YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus (18. artikla):
”Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.”
Nykyisessä Suomen perustuslaissa asiasta säädetään näin:
11 § ”Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.”
Lapsikaste ja kirkkoon liittäminen ei siis riko ainoastaan yksilöihmisen vapaata valintaoikeutta, vaan on vastoin yleisinhimillistä oikeudentajua, jonka ed. m. ihmisoikeuksien julistus on pukenut ymmärrettäväksi argumentiksi: Jokaisella on VAPAUS olla uskonnon harjoittaja tai olla ilman uskontoa. Tämä sääntö ei toteudu lapsikasteessa, jossa ihmiselle ei jätetä vaihtoehtoa.
Ennen muuta sylilasten kastaminen rikkoo Jumalan oman säädöksen. Raamattu opettaa valinnan vapautta: ”Joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi…!” Ilm. 22:17.Lähetyskäsky sanoo kastamisesta näin: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille! Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen!” Mk. 16:15-16. Siis ensin julistus, sitten kaste niille, jotka uskovat julistetun sanoman. Tämän linjan mukaan toimivat alkuseurakunnan kristityt aina 300 luvulle jKr. asti, kunnes kirkkolaitos aikaansai oikeiden uskovien jäämisen oppositioon. Raamatullisen uskon puolesta kilvoittelevat kristityt jäivät laitosuskontojen ulkopuolelle. Se on edelleen Jumalan tahdon löytäneiden ihana asema ja pyhä etuoikeus. ”Niin menkäämme siis Hänen tykönsä, ulkopuolelle leirin, Hänen pilkkaansa kantaen!” Hebr. 13:13.
Maailman leirien ulkopuolella oleva Jumalan seurakunta on myös irti poliittisista maailmanuskonnoista.
HUOM! Tarkoitan tässä kirjoituksessa seurakunnalla uskoon tulleita ja sen jälkeen kastettuja ihmisiä! Pelastuksen vastaan ottaneet ihmiset ovat Jumalan seurakunta! Kirkot eivät sitä ole.

MITÄ KIRKKOON KUULUMINEN MERKITSEE?
Rehelliselle ihmiselle kirkkoon kuuluminen merkitsee sitä, että hän SEN jäsenenä kaikin tavoin tukee oman kirkkonsa toimintaa. Hän uskoo sen kaikkiin oppeihin, mm. siihen pääoppiin, että sylilasten kasteessa vauva irrotetaan saatanasta, ja lapselle annetaan siinä uudestisyntyminen eli pelastus ja Pyhä Henki. Kirkkoon kuuluva tukee oman kirkkonsa toimintaa maksamalla osan tuloistaan kirkolle, mm. sen kirkkorakennusten- ja papiston ylläpitämiseen. Hän maksaa siitä, että kirkko pystyy levittämään oppejaan. Kirkko perii jäseniltään maksun kirkollisverona.
Jos joku ei hyväksy kirkon tarkoitusperiä, on hänen rehellistä erota siitä. Olisihan epärehellistä ja jopa ulkokultaista kieroilua kuulua jäsenenä liikkeeseen, jonka toimintaa ei voi hyväksyä.

Politiikkaako seurakunnassa?
Tämäkin asia sivuaa aihettamme!
Jumalan seurakunnan yksilöuskovissa ovat edustettuina lähes kaikki poliittiset suuntaukset. Uskovien joukossa on niitä, jotka äänestävät kokoomusta, keskustaa, perussuomalaisia, kristillisdemokraatteja, ja jopa kommunisteja, jne.. Mikä sekaannus syntyisikään, jos kaikki toisivat esille värinsä ja pyrkimyksensä seurakunnan kokouksessa? Se olisi yhtä kaaosta. Kuitenkin monet uskossa olevat sekoittavat politiikan ja uskonnon. Se ei ole Jumalan tahto. Yhteiskuntaa ja uskontoa ei koskaan saisi yhdistää. Ne ovat kaksi eri maailmaa. Näemme sellaisten yhdistelmien räikeitä tuloksia esimerkiksi muslimimaissa. Se on ääriesimerkki. Mutta historian lehdiltä on luettavissa myös nimikristillisen kansakirkon aiheuttamat kauhuteot!!!
Politiikka kuuluu yhteiskuntaan, ei seurakuntaan. Ne kaksi tulee tarkkaan pitää erossa toisistaan. Uskonnonvapauden yhteiskunnassa tulee tarkoittaa, että kaikki uskonnot ovat tasa-arvoisessa asemassa ja hyväksyttyinä, mutta ei valtion varoista tuettuina. Jos joku uskonto ei tule toimeen omillaan, on sellaisen hyvä lopettaa toimintansa.
Poliittista väriä ei siis voida esittää seurakunnassa. Voimme vain rukoilla, kuten 1 Timot.2:1-4 opettaa, hallitusten ja esivallan puolesta, ”että saisimme viettää hiljaista ja rauhallista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa”.
Rukoilemme, että oikeudenmukaisuus yhteiskunnassa saisi toimia. –
Seurakunnassa (uskovien yhteydessä) syntyisi alituinen epäsopu ja riita, jos puhujanpaikalta toinen ilmoittaisi poliittiseksi kannakseen esim. Natoon liittymisen ja toinen olisi sitä vastaan. Toinen sanoisi, että Suomi pitää irrottaa EU.sta ja toinen tahtoisi siellä pysymistä. Sellaisia väitteitä uskossa olevatkin ovat ottaneet uskontojensa sisällöksi.
Joku saattaisi vielä esittää uuden vaatimuksen, että Suomen tulee miehittää Venäjä ja Ruotsi ollaksemme taas Suur-Suomi.
Jos siis politiikka olisi seurakunnan toimialaan kuuluva asia, voisimme kuulla seurakunnan tilaisuuksissa edellä mainittuja mielettömiä ajatuksia.Voisitteko kuvitella Paavalia poliitikkona, joka esim. olisi alkanut koota poliittista puoluetta tarkoituksenaan irrottaa silloinen miehitysvallan alla oleva Israel Roomasta? Raamatussa ei ole sellaista oppia. Seurakunta alussa ei osallistunut politiikkaan.
Room. 13:1-7. 2 Kor. 10:3-5. Filip. 3:18-21. Hebr. 11:13-16. 13:14.Vanhan Testamentin poliittisia kannanottoja ei voida soveltaa tämän ajan jumalattomiin valtioihin. Israel oli Vanhassa liitossa Jumalan kansa ja valtio. Siksi yhteiskunnallisetkin asiat (politiikka) hoidettiin papiston toimesta. Suomi taas ei ole Jumalan kansa, vaan elää syvässä luterilaisen opin pimeydessä ilman Jumalaa!
Uskovien tehtävä ei ole rakentaa jumalattomasta Suomesta Paratiisia, jota kansankirkko on yrittänyt siinä onnistumatta. Lähetyskäskyssä ei opeteta, että meidän pitäisi opettaa kansalle kristillistä tapakulttuuriuskontoa ja näin tehdä ihmisistä kristillismielisiä. Ei, vaan meidän tulee tehdä ihmisistä opetuslapsia Jeesukselle.
”Teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä!” Joh. 3:7. Ja uskoon tuleminen on tuo uudestisyntyminen:
”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni!” Matt. 28:19-20. ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille! Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen!” Markus 16:15-16.
Opetuslapseuteen tullaan siis uskoon tulemisen kautta. Ja opetuslapsena pysyminen edellyttää Opettajan Sanan pitämistä: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” … … Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” Joh. 8:31-36.Jeesus tahtoo antaa Sinun syntisi anteeksi! Hän vuodatti verensä ja kuoli sijaisuhrina Golgatan ristillä. Synti on saanut rangaistuksensa! Otatko vastaan Hänen armonsa?
”Hänen työtovereinaan me myös kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä Hän sanoo:
”Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.” Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.” 2 Kor. 6:1-2.
”Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin Hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä Hänellä on paljon anteeksiantamusta.” Jesaja 55:7.

JUMALATTOMAT IHMISET JA KANSAT
”Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä ja jonka aallot kuohuttavat muraa ja mutaa. Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani.” Jesaja 57:20-21.
Jumalattomat ovat yhtä paljon jumalattomia uskonnollisina ja sivistyneinä luterilaisina kuin sivistymättöminä ateisteinakin. Ja onhan nykyajan kirkon jäsenyydessä jo ns. sivistyneitä ateistipappejakin. Mutta olkoon miten hyviä ja hurskaita pelastumattomia tahansa, niin tosiasia pysyy: Susi ei muutu lampaaksi vaikka opettaisimme sen määkimään! 2 Timot. 3:5 sanoo kirkollisista nimikristityistä: ”Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen Voiman. Sen kaltaisia karta.”
Uskonnolliset eksyttäjät ovat vaarallisia, koska heillä on kauniita oppeja.”he pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet.” Room. 16:18.
Oikeat kristityt taas eivät mielistele ihmisiä oman etunsa tähden. ”Sillä meidän kehotuspuheemme ei lähde eksymyksestä eikä epäpuhtaasta mielestä eikä ole kavaluudessa puhuttua; vaan niin kuin Jumala on katsonut meidän kelpaavan siihen, että meille uskottiin evankeliumi, niin me puhumme, emme, niin kuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme. Sillä me emme koskaan ole liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te tiedätte, emmekä millään tekosyyllä voittoa ahnehtineet; Jumala on todistajamme, emmekä ole etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta.” 1 Tes. 2:3-6.
Meille uskoville on tärkeintä olla mieliksi Jumalalle! Siksi tahdomme kertoa pelastustien ihmisille niin kuin se on: Usko Herraan Jeesukseen Raamatun opettamalla tavalla, niin sinä pelastut! Se on sanomamme! Paavali muisteli ”Korinttossa olevalle Jumalan seurakunnalle” (1 Kor. 1:2), miten ja minkä sanoman kanssa hän tuli heidän luokseen: ”Niinpä, kun tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja Hänet ristiinnaulittuna. Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista (MIKSI?), ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.” 1 Kor. 2:1-5.
Samoin tulee edelleen toimia! ”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” 1 Kor. 1:18.
”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itse kullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: ”Vanhurskas on elävä uskosta.” Room. 1:16-17.
Pyhän Hengen voima oli mukana alkuseurakunnan evankelioimisessa: ”meidän evankeliumimme tuli teidän tykönne, ei ainoastaan sanana, vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä ja suurella varmuudella.” 1 Tess. 1:5.”.. otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niin kuin se totisesti on, Jumalan Sanana.” 1 Tess. 2:13. Kaikki maailman kansat (juutalaisia lukuun ottamatta) ovat aina olleet jumalattomia, syntiinlankeemuksesta asti. Suomikaan ei ole koskaan ollut ”kristikansa”, jollaiseksi tietämättömät ovat sitä sanoneet. Kristittyhän on vain sellainen ihminen, joka on tullut uskoon, ja joka tosi tarkoituksella tunnustaa Jeesuksen Kristuksen syntiensä sovittajaksi ja Herrakseen!
Matt. 15:8.
Uskonto kansankirkkoineen ei ole saanut Suomen kansasta kristikansaa, muutoin kuin nimellisesti (= nimikristittyjä) ja ehkä joiltain tavoiltaan. Mutta kristityksi tulemiseen tarvitaan uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä (Joh. 3:3-5); sekä parannuksen tekeminen ja upotuskaste vedessä. Apt.2:38,41.
Jumalalla ei ole jotain erityissuunnitelmaa Suomea varten sen enempää kuin muitakaan pakanamaita varten. / Kaikki kansat ovat samassa synnin tilassa: erossa Jumalasta, ja siis jumalattomia; koska mikään kansa ei ole tullut uskoon. Vain yksilöt voivat pelastua.
Danielin 7. luvussa kuvataan kaikki maailman valtakunnat ”pedoiksi”. Samoin Ilmestyskirjassa, mm. 13. luvussa. Suomikin on eräs vaakunassaan kuvattu ”leijonapeto”.Kaikki synnistä pelastuneet ihmiset yhdessä ovat Jumalan seurakunta. Apt. 2:40. ”Meidän yhdyskuntamme on Taivaassa..” Filip. 3:20. Ja Jumala tahtoo nyt lisätä kansaa itselleen. Jumalan tahto on, että ”kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden”. 1 Tim. 2:4.
Seurakunnan pyrkimykset ja päämäärät ovat siis kokonaan toisenlaiset kuin tämän maailman poliittiset pyrkimykset. ”Menkäämme siis Hänen tykönsä ”ulkopuolelle leirin”, Hänen pilkkaansa kantaen.” Hebr. 13:13. Alkuajan seurakunnalla ei ollut yhteiskunnassa tunnustettua ”kansankirko-asemaa”. Miksi meillä pitäisi olla? – Matt. 15:13.Uskoon tulleiden tulee kuitenkin olla kuuliaiset ja alamaiset esivallalle, mutta vain siihen asti kuin Raamattu antaa myöten. Room.13.
”Olkaa alamaiset kaikelle inhimilliselle järjestykselle Herran tähden, niin hyvin kuninkaalle, joka on ylin, kuin käskynhaltijoille, jotka Hän on lähettänyt pahaa tekeville rangaistukseksi, mutta hyvää tekeville kiitokseksi.” 1 Piet. 2:13-14.
Mutta kun esivalta säätää Raamatun vastaisia lakeja, me valitsemme Raamatun opetukset. ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” Apt. 5:29. Tätä asennetta emme omaksu uhmakkaasti, vaan nöyrästi ja jopa itkien maailman suurta pimeyttä! Emme voi kunnioittaa maailman jumalattomuutta, kuten esim. homomyönteiset lait yms., jotka ovat Raamatun opetusta vastaan ja rikkovat Jumalan luomisjärjestyksen. Room. 1:26-32. Mutta käsitämme, ettei ihmisten asema Jumalan edessä muutu, vaikka laki kieltäisikin jotkin synnin alueet ja ihmiset sen johdosta olisivat kiltimpiä jumalattomia.
”… jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät.” Daniel 12:10.
Ihmisen pitää tulla uskoon ollakseen Jumalan lapsi ja ymmärtääkseen hengellisen elämän todellisuuden. Uskoon tuleminen on siirtymistä todellisuuteen!
Uskosta osattomat ovat siis evankelioimiskohteitamme, vaikka olisivatkin syvästi uskonnollisia luterilaisia tms. ns. hyviä ihmisiä (= siivosyntisiä). Kaikki uskonnot ovat evankelioimiskenttäämme.Uskovien seurakuntaelämän- ja toiminnan sisältö on vain hengellistä, sielujen pelastusta ja uskoon tulleiden rakentamista ”Kristuksen täyteyden täyden iän määrään..” Efes. 4:13. ! Hengellisissä kokouksissa voimme ”oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” Efes. 3:19. Kirkonmenot eivät kuulu kristityille. Ne ovat nimikristillisyyden toimintaa.
Uskossa oleva voi politikoida seurakunnan ulkopuolella yksityishenkilönä, mutta ei seurakunnan edustajana. Voimme osallistua politiikkaan vaikka kokopäivätoimisena kansanedustajana ja ministerinä, vaikka presidenttinä. Se on silloin leipätyö kuten hitsari, virkailija, kauppias, rakennusmies, toimistotyöntekijä, yms. Maalliseen työhön voi pyytää seurakunnalta esirukousta, että saa johdatusta tehdä työnsä Jumalan tahdon mukaan. Mutta ansiotyömme esittäminen seurakunnan toimintana olisi väärin.

Laittomuuden valtaan pääsy
”Ja sen tähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” Matt. 24:12-13.
Jeesuksen opetus ajoittuu lopunaikaan. Laittomuus eli piittaamattomuus Jumalan Sanasta on tunkeutunut kaikkiin yhteiskunnan kerroksiin. Se näkyy Kirkossa. Raha ja sen himoitseminen hallitsee uskontoja ja ihmisiä. Hyvätuloiset nostavat yhä palkkojaan. Ja se tapahtuu yleensä köyhien kustannuksella. Köyhistä ja kärsivistä ei välitetä. Vanhukset ja lapset ovat jo lähes heitteillä.
Rakkaudesta puhutaan lähes yksinomaan seksuaalisessa merkityksessä. Todellinen ihmisten välinen rakkaus on kylmennyt. Asia on jokaisen nähtävillä.
Raamatun opetuksiin pitäytyviä kristittyjä pidetään omituisina. Heitä aikamme suvaitsevaiset eivät suvaitse. Mutta tuo suvaitsemattomuus on selvä merkki siitä, että olemme oikealla tiellä!
”Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sen tähden maailma teitä vihaa.” Joh. 15:19.
”Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi, eikä palvelija parempi isäntäänsä. Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niin kuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy niin kuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään!” Matt. 10:24-25.
Jumalan Sanan varma ”lupaus” on, ettei meistä puhuta hyvää: ”Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin tekivät heidän isänsä väärille profeetoille.” Luuk. 6:26. Uskonnolliset vastustavat, rehelliset ovat puolestamme. Apt. 2:47.”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.” 2 Tim. 3:1-5.Kansojen kuohuvasta merestä on noussut henkivaltojen armeija. Se tahtoo tuhota kaiken hyvän ja kauniin. Se vihaa myös sellaisia uskontoja, jotka ovat pitäneet arvossa pyhiä ja puhtaita elämänarvoja. Esiin noussut pimeyden henkivalta on täynnä röyhkeää uhmaa kaikkea inhimillistä järjestystä kohtaan. Terroristiliikkeiden väkivalta ja otteiden koveneminen ovat tuon demonien armeijan viimeistä taistelua Jumalan hyvyyttä vastaan. ”Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!” Ilm. 12:12.
Tuo suuri saatanan viha leimuaa nyt kansojen yllä. Ihmiset ovat kaikkine uskontoineen sen pauloissa. ”Laittomuus pääsee valtaan!” Onko niin? Ei, vaan laittomuus ON jo päässyt valtaan!
Tässä vaiheessa voimme Jumalan seurakunta vain rukoilla, että Jumala vielä antaisi armossaan meille aikaa ja mahdollisuutta viedä eteenpäin sanomaa Golgatan voitosta. Ristillä paha voitettiin! Tähän ristillä saatuun voittoon kutsumme ihmisiä! 1 Timot. 2:2-4.Taistelemme laittomuutta vastaan loppuun asti. Mutta taistelumme (Efes. 6:10-18) ei ole siis taistelua yhteiskunnassa ilmenevää pahaa vastaan, vaan ettei tuo laittomuuden kevytmielinen henkivaikutus pääse sisälle Jumalan seurakuntaan. Se on jo sisällä kaikissa uskonsuunnissa. Rakkauden kylmeneminen on siis merkki lopunajan laittomuuden hengestä, joka on nyt päässyt irti. Mutta kiitos Herralle! Jumalan rakkaus on suurempi. ”sillä Hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.” 1 Joh. 4:4. ”Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.” Room. 5:5.
Tällä tiellä edessämme ovat suuret siunauksen ajat. Taivas antaa sateensa! ”Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki. Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa.” K.V. 8:6-7.

ALKUSEURAKUNNAN TOIMINTA
Jeesuksen ristintyön ja taivaaseen astumisen jälkeen opetuslapset saivat Pyhän Hengen kasteen helluntaipäivänä v. 33 jKr. Pietari julisti Raamatun mukaista ”valtakunnan evankeliumia” uskosta osattomille. Tulos oli, että ihmiset tulivat synnin tuntoon ja kyselivät, mitä heidän tulee tehdä. Apt. 2:37. ”Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu (Jumalan kutsu saadaan sanan kuulemisen kautta. 2 Kor. 5:20-6:2.).”Ja monilla muillakin sanoilla hän (Pietari) vakaasti todisti; ja hän kehotti heitä sanoen: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta” (maailman syntielämästä). Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin (= Ensin oli sanan kuuleminen, sitten kaste niille, jotka vastaan ottaen hyväksyivät sanoman), ja niin heitä lisääntyi (uskoon tulemisen ja sen jälkeen tapahtuneen kasteen kautta) sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he (uskoon tulleet, parannuksen tehneet ja sen jälkeen kastetut) pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Apt. 2:38-42. Selitykset (suluissa). Se oli Jumalan seurakunnan oikeaa yhteyttä.
”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” Matt. 24:14. Raamatussa ei ole mainintaa sylilasten kasteesta.

KUULUIN KIRKKOON
Kuuluin Luterilaiseen kirkkoon noin 27 vuotta. Kirkkoon kuulumiseni aikana en ollut kiinnostunut uskonnosta. Kuuluin kirkkoon nimellisesti. Olin nimikristitty. Ilm. 3:1.
Minut oli sylilapsena kastettu ja nimeni oli liitetty kirkonkirjoihin vastoin omaa tahtoani. Kävin luterilaisen rippikoulunkin. Se kuului ajan tapaan. Konfirmaatiotilaisuudessa meidät lähes pilkkamielellä olevat (15 vuotiaat) lapset ohjattiin ottamaan ehtoollista. Meidät johdettiin muka ”pyhään ehtoolliseen”, joka todellisuudessa oli räikeä irvikuva uskovien oikeasta ehtoollisesta. Se oli pyhien asioiden häpäisemistä. Tilaisuudesta lähdimme jatkoille nuorten juomabileisiin. Se oli nuorten ymmärtämättömyyttä, mutta se oli myös vakavaa jumalanpilkkaa rippikoulun järjestäneiden taholta. Meitä ei missään vaiheessa kehotettu ottamaan vastaan pelastusta Jeesuksessa. Kukaan ei kertonut, että ihmisellä on mahdollisuus saada syntinsä anteeksi ja tulla oikeasti Jumalan lapseksi, uudestisyntyä Pyhästä Hengestä.
Normaali ajattelulla varustettu ihminen ei usko luterilaista taikauskon sävyttämää sakramentalismia, että joku olisi muka saanut Pyhän Hengen ja pelastuksen lapsikasteessa! Se on valheen hengen opetusta. Gal. 1:8,9.
Uskonnollinen teeskentely on vilpittömille nuorille vastenmielistä. Nuorena ihminen erityisesti kaipaa nähdä ja kokea aitoa rehellisyyttä varsinkin sellaisilta, jotka väittävät edustavansa Jumalaa.
Kirkonmenojen kaavamaisuus sekä teeskentelevä ulkokultaisuus ja paperilta luetut rukoukset sekä muut muotomenot eivät kiinnosta totuutta etsivää nuorta.
Luterilainen järjestelmä johdatti siis meidät osallistumaan uskonnolliseen teeskentelyyn. Tuo teatteriesitys ei kuitenkaan tyydyttänyt sisintä, vaan sai aikaan syvästi kielteisen suhtautumisen koko kristinuskoon. Valtaosa edellä mainitun prosessin läpikäyneistä ymmärsi silloin asian samoin. Näin on edelleen.

TULIN USKOON 1.1. 1974
Löysin Jeesuksen ja Hän löysi minut. Uskon kautta Hänen vereensä sain syntini anteeksi! Jumalan armo kohtasi kurjan syntisen. Sain kokea armon ja rakkauden uudestisyntymällä Pyhästä Hengestä! Menin raamatulliselle kasteelle. Kaste tapahtui upottamalla vedessä, Jeesuksen ja apostolisen esimerkin mukaisesti. Matt. 3:16. Apt. 8:36,37,38. Seisoessamme vedessä kastaja rukoili puolestani. Sitten hän sanoi: ”Kastan sinut Weijo Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen!” painaen minut sitten veden alle. Vesi peitti vanhan synnissä eläneen jumalanpilkkaajan. Kastevedestä nousi ylös uusi luomus Jeesuksen ja Hänen ylösnousemuselämänsä yhteydessä elävä Jumalan lapsi. Room. 6:4.
Kastetta edelsi siis uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä eli uskoon tuleminen. Näin tapahtui raamatullinen siirtyminen ”aadamilaisuudesta” ”kristuslaisuuteen”. Room. 5:12,18. ja 1 Kor. 15:22,45.
Vastakääntyneenä ja synnit anteeksisaaneena luin paljon Raamattua. Apostolien teoista huomasin pian, ettei kansankirkon opetus uskoon tulosta, kasteesta ja kristillisestä elämästä ole lähelläkään alkuperäisen kristinuskon sisältöä. Huomioin, ettei alkuseurakunta ollut ollenkaan kirkko. Historian kirjat kertovat, että kirkon alku ajoittuu 300 luvulle jKr. Kirkko perustettiin siis noin 300 vuotta alkuseurakunnan jälkeen. On hyvä huomioida, että Jumalan seurakunta tuli toimeen ilman kirkkoa yli 300 vuotta!
Erosin kirkosta vuonna 1975. Eron syy oli uskoon tulemiseni.

Luterilainen kirkko syntyi 1500 vuotta Jumalan seurakunnan syntymisen jälkeen. Se on katolisen kirkon saksalaislahko, siitä eronnut uususkonto. Sen lapsikasteeseen sisältyy valheoppi pelastumisesta siinä. Sellainen on pelastuksen tien vääristämistä eli harhaoppia. Kaiken tuon ymmärrettyäni en enää voinut kuulua luterilaiseen kirkkoon. Ymmärsin sen vakavaksi harhaopiksi.

Alkuseurakunnassa ei tunnettu ns. armonvälineitä, sakramentteja yms. järjestettyjä ohjelmallisia kirkonmenoja. Ne syntyivät myöhemmin korvaamaan puuttuvan Pyhän Hengen toiminnan.
Alkuseurakunnassa toimi 1 Kor. 14:26 järjestys: ”Kun tulette yhteen, on jokaisella jotain annettavaa..!”

Alussa oli uskoon tulleitten upotuskaste vedessä ja näille kuuluva ehtoollisen vietto. Mutta kasteen ja ehtoollisen sisältö ei ollut uskonnollinen muotomeno, jota olisi nimitetty sakramentiksi. Pyhillä asioilla oli pyhä sisältö, jonka voivat ottaa vastaan vain ne, jotka olivat henkilökohtaisesti ottaneet vastaan Jumalan armon. 2 Kor. 6:1-2.
Uskonto muotomenoineen ja sakramentteineen on ihmiskunnan pahin vitsaus. Eikä kristinuskonto tee siinä poikkeusta.

Kolme erilaista syytä miksi jotkut uskovat lapsikasteeseen:
1. he ovat eksyksissä eivätkä ymmärrä asiaa
2. he ovat tietoisesti valheellisia
3. heissä on valheen henki (uskonnollinen demoni)
Jos uskot kirkolliseen sylilasten kasteeseen kuulut johonkin ed. m. ryhmistä. Tarkista!
1. Yleisimmin ihmiset eivät ymmärrä asiaa. He pitävät kastetta vain ”kauniina tapana” ja nimenantotilaisuutena. He eivät ymmärrä eivätkä aina välitä edes ottaa selville asian todellista laitaa, että lapsikasteeseen sisältyy uskonnollinen harhaoppi.
Tähän ymmärtämättömien ryhmään kuuluvat kaikki kirkon uskosta osattomat jäsenet sekä muutamat harhaan johdetut uskovaiset.
2. Tähän ryhmään kuuluvat mm. kaikki kirkon papit, jotka kastavat sylilapsia.
3. Kakkosryhmästä on vain pieni matka ryhmään 3. Uskonnollinen demonihenki johtaa monia pappeja. Siitä todisteena viime aikoina kansankirkkojen sisällä paljastuneet pedofiilipapit yms. seksuaalisesti kieroutuneet korkeakirkolliset.

Olemme tulleet aikaan, jossa suuret kansanjoukot ovat demoniarmeijan hyökkäysten kohteina. Riivaajat saavat aikaan luomisjärjestyksestä poikkeavaa käytöstä, esimerkiksi homoutta ja lesboutta.
On Sodomalaisuuden aika. 1 Moos. 19 ja Luuk. 17:29-30. Room. 1:26-32.

Lutherin ansioiksi luetaan vääriä asioita!
Suomalaisten yleinen tieto on mm., että Luther antoi meille kansankielisen Raamatun. Tätä tietoa meille opetettiin koulussa. Mutta se oli valhetietoa. 1 Timot. 6:20-21. Nyt tuo jo ymmärretäänkin laajoissa piireissä oikein.
Luterilaisen Suomen historia on kirjoitettu kansankirkosta käsin. Sitä taustaa vasten käsitämme, miten Lutherin mahtavuutta on yritetty nostaa pönkittää valheiden avulla.
Luther ei antanut ihmiskunnalle kansankielistä Raamattua!
Kreikankielisestä Septuagintasta käännettiin Raamattuja kansankielelle jo 100 luvulla jKr.
Jo niin varhain kuin neljännellä vuosisadalla jälkeen Kristuksen Raamattua alettiin kääntää koptiksi ja etiopiaksi. Myös 400 luvulta jKr syntynyt syyrialainen käännös (Pesitta) oli kansankielinen Raamattu (arameaksi). Ensimmäinen pysyvän aseman saanut raamatunkäännös on Versio Vulgata. Se syntyi munkki Hieronymuksen kääntämänä vuonna 405 jKr. Sitä käännöstä Luther käytti noin tuhat vuotta myöhemmin oman saksannoksensa lähteenä.
Piispa Vulfila käänsi Raamatun goottien kielelle jo 300 luvulla jKr. Se on ensimmäinen germaaniselle kielelle tehty käännös.
Armenialaiset ja georgialaiset saivat kansankielisen Raamattunsa 400 luvulla jKr. Sloveenit ja böömiläiset 800 luvulla jKr.
Lisäksi ennen Lutherin saksankielistä käännöstä oli olemassa kansankieliset Raamatut mm. saksalaisilla, englantilaisilla, hollantilaisilla, ranskalaisilla, espanjalaisilla, sekä islantilaisilla ja tanskalaisilla. Ruotsin kielinen ensimmäinen Raamattu oli 1300 luvulla syntynyt Mooseksen kirjojen käännös.
1400 Luvulla Raamattu oli käännetty jo yli 30. kielelle. Siitä Raamattujen runsaasta tarjonnasta Lutherin oli helppo alkaa Raamatun kopiointityönsä.

LUKUTAITO
Väärällä opetuksella on saatu Suomen kansa uskomaan, että kansankirkko muka antoi meille lukutaidon. Sellaistakin väitettä kuulin kansakoulussa. Mutta miten asia on? Tätä saa nykyään ajatella kukin omilla aivoillaan. Mitä sanoo maalaisjärki? Katsotaan: Luterilaisuus oli lukutaidon yleistyessä pakollinen uskonto Suomessa. Lukukinkereitä järjestettiin katekismuspohjaisina, tarkoituksena lujittaa kirkon uskontoa kansaan. Mutta tuon asetelman perusteella ei voida väittää, että luterilaisuus olisi tuonut meille lukutaidon.
Ellei meillä olisi ollut ko. pakkouskontoa, olisi lukutaito tullut toista kautta. Tuon saman logiikan mukaan meidän olisi sanottava, että kommunistinen liike antoi kiinalaisille ja venäläisille lukutaidon. Siellähän oli lukutaidon yleistyessä kommunistihallinto ”kansankirkkona”, jonka toimesta lukutaitoa levitettiin kansalle. Ja mitenhän lukutaito saatiin esim. USA.ssa tai muissa vapaissa maissa, joissa ei ollut uskontopakkoa tai kansankirkkoa? Ihmiset ovat oppineet lukutaidon kussakin systeemissä, eikä se ole edellyttänyt valtiokirkkoa.
Luterilaisuus ei siis ole saanut Suomesta kristittyä kansaa viidessäsadassa vuodessa. Mutta mitä evankelisluterilainen kansankirkko on saanut aikaan? Se on opillaan estänyt monta sukupolvea löytämästä pelastusta Jeesuksessa! – Tämä on erittäin vakava tosiasia! Jokainen voi ajatella noiden miljoonien eksytettyjen määrää kadotuksen kauhuissa. Kuka on vastuussa? Matt. 23:13-16.

Lutherin perustama katolisen kirkon lahko tuli Suomeen 1500 luvulla jKr. Se vangitsi kansan pysymään irti Raamatun opettamasta oikeasta kristinuskosta opeillaan ja pakkokasteellaan. Vasta 1800 luvulla alkoi aueta mahdollisuus tulla elävään uskoon ja irrottautua laitoskirkosta. / Kirkkouskonto on elävän uskon pahin este! Ja Pyhä Henki on kirkkojen kauhu!

Emme saa enää armon piiriin luterilaisuuden takia menetettyjä sukupolvia. Voimme kuitenkin aloittaa rehellisyyskampanjan auttaaksemme tästä eteenpäin ihmisiä ymmärtämään, että JEESUS ON AINOA PELASTAJA! Kirkko ei pelasta! Vain Jeesuksen veri puhdistaa synnistä. Room. 3:23-26.
Koko Suomen on kuultava tämä sanoma!
Kansa on saatava irti valhedemonien valtaamasta kirkosta. Raamattu sanoo siitä, että se on riivaajahenkien asuinpaikka: ”Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi..” Ilm. 18:2. Tuo aika on nyt meneillään. Uskonnolliset riivaajat ovat vallanneet kirkon.
Julistamme iloiten, että kirkko on tullut tiensä päähän!
Kirkko kaatuu! Seurakunta nousee!
”Minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.” Ilm. 18:2-5.

Loogista perustelua:
Ajatelkaamme, että Jumala olisi perustanut katolisen kirkon. – Eikö näin ollen jokaisen tulisi välittömästi liittyä katoliseen kirkkoon? Silloin kaikki muut uskonnot olisivat väärässä, eikä muilla olisi olemassaolon oikeutta. Jumalan perustama kirkko olisi se ainoa oikea! Ja tottahan Hän tahtoisi omiensa liittyvän itse perustamaansa kirkkoon! Eikö näin ole? Hän tahtoo omiensa kuuluvan siihen systeemiin, minkä on itse perustanut!
Entä jos Jumala olisi perustanut luterilaisen kirkon. – Eikö silloin kaikkien ihmisten tulisi liittyä tuohon kirkkoon? Muilla uskonsuunnilla ei silloin olisi oikeutta toimia. Samoin on laita helluntai- tai vapaakirkkoon nähden. Jos Jumala itse olisi perustanut jonkun kirkon, niin varmasti Hän tahtoisi kaikkien omiensa olevan tuon kirkon jäsenyydessä. Tämä looginen ajattelu on sovellettavissa kaikkiin nykyisin toimiviin uskonsuuntiin. = Jos Jumala on perustanut tai perustuttanut jonkun uskonnon, niin kaikkien tulee siirtyä siihen!
Mutta entäpä jos Jumala onkin perustanut kaksi tai useamman uskonnon? Mitä siitä pitäisi ajatella? – Siinä tapauksessa ei olisi tarvetta uskovien yhteydestä puhumiseen. Jumalahan olisi silloin itse syyllinen uskovien hajaannukseen, koska olisi itse perustanut eri uskontoja.
Mistä nyt saisimme varmuuden, mikä kirkko on oikea? Etsitään vastaus Raamatusta. Mistähän sieltä? – Niin, rakas ystävä! Ei löydy!
Raamatussa ei ollenkaan ole käskyä ja opetusta uskontojen ja kirkkojen perustamiselle! Nyt on siis todettava, ettei Jumala ole perustanut tai perustuttanut yhtäkään nykyisistä uskonnoista. Ne kaikki ovat ihmistekoa ja uskovien väärinymmärrystä.

Mitä tarkoittaa Raamatun puhe seurakunnasta?
Olemme lukeneet, miten seurakunta alussa oli järjestäytynyt. Ensimmäinen huomioitava asia Jumalan perustamassa seurakunnassa oli, että siellä vallitsi keskinäinen rakkaus ja kunnioitus! ”Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu.” Apt. 4:32. Seurakunnalla oli nöyrät johtajat. 1 Piet. 5. Kaikkien yhteinen tehtävä oli viedä eteenpäin ilosanomaa syntien sovituksesta. Työ yhdisti heidät. – Pelastuksen vastaan ottaneet kastettiin upotuskasteella vedessä Jeesuksen Nimeen, ja siten he tulivat seurakuntalaisiksi. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, NE kastettiin ja niin heitä lisääntyi..” Apt. 2:41-42.
He kokoontuivat seurakuntana johtajiensa alaisuudessa! 1 Tes. 5:12-13. 1 Tim. 5:17. Hebr. 13:17. Heillä oli suuri ilo ja vapaus Jeesuksessa, jonka suurin käsky oli otettu vastaan: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä.” Markus 12:30-31.
”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” Joh. 13:34-35.
Jeesus perusti siis yhden ainoan seurakunnan Golgatan ristillä. = ”Yksi ruumis!” Efes. 4:3-6. Tämä pyhien seurakunta (kreikaksi ekkleesia = uloskutsutut) ei ollut alussa eikä ole edelleenkään kirkko- tai muu inhimillinen organisaatio. Jumalan seurakunta ovat ne ihmiset, jotka ovat ottaneet vastaan Jumalan armon. Siis uskoon tulleet ihmiset ovat Jumalan seurakunta! Ja uskossa olevien yhteinen toiminta rakkauden käskyn mukaan sekä säännöllisine kokoontumisineen on Jumalan hyvä tahto, jossa Hän itse on mukana. Matt. 18:20.
Seurakunnan perusta on Golgatan ristillä sekä Pyhän Hengen voimassa, joka seurakunnalle annettiin Jerusalemin Yläsalissa (Apt.1:13). Siellä seurakunnan päälle vuodatettiin Pyhä Henki, Jerusalemin siunaus, joksi sitä nimitän. Apt. 2. Tähän siunausvirtaan Jeesus kutsuu nyt myös Sinua!

Ristillä siis sovitettiin syntimme! Jeesuksen sijaisuhrin ja sovintoveren armossa meille avattiin mahdollisuus tulla Jumalan lapsiksi ja Hänen seurakuntansa jäseniksi! ”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus!” 1 Kor. 3:11.
Jeesus Kristus, ylösnoussut maailman Vapahtaja on oman seurakuntansa Herra! Kirkkoa taas hallitsevat kirkon herrat.

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma Hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo Häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan Nimeen.” Joh. 3:16-18.

EHTOOLLISEN VIETTO
Ehtoollinen on Jeesuksen Kristuksen asettama yhteysateria uskoon tulleille eli Hänen opetuslapsilleen, ei muille. ”Ette voi juoda Herran maljasta ja riivaajien maljasta, ette voi olla osalliset Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä” (1 Kor.10:21). ”Ei kukaan voi palvella kahta herraa…” (Matt. 6:24)
Uskoon tulleille ja sen jälkeen upotuskasteella vedessä kastetuille (Apt. 18:8) korintolaisille kirjoitettiin: ”Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? (ON) Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? (ON) Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis (Seurakuntaa sanotaan Raamatussa Kristuksen ruumiiksi, 1 Kor.12:27. Näin kuvataan uskoon tulleiden tiivistä yhteyttä.); sillä me olemme kaikki (uskoon tulleet ja kasteella käyneet) tuosta yhdestä leivästä osalliset (1 Kor. 10:16,17).

On hyvä oppia Raamatun opetus ehtoollisen vietosta:
”Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja sanoi:
”Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni.” (Ehtoollinen on siis muistotilaisuus, jossa Jeesuksen omat kokoontuvat muistelemaan ristin lunastustyötä heidän edestään). Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni.” Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa,
siihen asti kuin hän tulee. (Julistamme eli todistamme ehtoollisleivän ja viinin nauttimisessa Jeesuksen sijaisuhria meidän syntiemme edestä.) Sen tähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. (On sopimatonta, jos uskosta osaton tulee Herran pöytään.) Koetelkoon siis ihminen itseänsä (onko uskossa), ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa. Sen tähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois. Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi” (1 Kor. 11:23-32).
Kirkkojen ehtoollinen on pyhien asioiden häpäisemistä. Mutta uskoon tulleiden ja sen jälkeen kasteella käyneille ehtoollinen on siunaava asia.
Kokoonnumme Turussa paikallisena seurakuntana raamatullisin perustein kirkkokuntien ulkopuolella, myös nauttimaan Herran pyhää ehtoollista! Tervetuloa mukaan!
Jumalan seurakunnalla on koko historiansa ajan ollut tätä toimintaa, tosin vain pienessä mittakaavassa. Valtaosa meistä uudestisyntyneistä on vielä kirkkojen jäsenyydessä! Se on surullista. Jumalan lapset ovat sidottuina ihmisten perustamien uskontojen jäsenkortistoihin. Valit.V. 4:1-2. Mutta nyt on aika, jolloin seurakunta lähtee ulos kirkoistaan ja alkaa taas toimia vain seurakuntana!!! Tästä Pyhän Hengen johtamasta liikehdinnästä on seurauksena lopunajan suuri sielujen sato sisälle Jumalan aittoihin, ulkopuolella uskonsuuntien toimiviin paikallisiin seurakuntiin, joka on jokaisella paikkakunnalla yksi. Pyhä Henki on johdattava kokouspaikkoja tarpeen mukaan. Kaikki mahtuvat mukaan.

Tervetuloa Jumalan suunnitelmaan!

 

 

Jerusalemin siunausherätys jatkuu!

Weijo Lindroos
Jeesuksessa Kristuksessa.

Oikea seurakunta?

Todellinen Jumalan seurakunta

Kaikkien ihmisten tulee ymmärtää, mikä on raamatullinen Jumalan seurakunta eli Kristuksen ruumis! Tämä asia on esitetty selvästi Raamatussa. Aikojen saatossa syntyneet selitysteokset ovat himmentäneet Raamatun opetuksen asiasta. Siksi tarvitaan tämä kirjoitus; palauttamaan Raamattu ainoaksi kristillisen opetuksen lähteeksi.

Tämän kirjoituksen ymmärtämisen kannalta on ehdoton edellytys, että se luetaan kokonaan ja kokonaisuutena ja mieluiten yhtäjaksoisesti. Pinnallinen lukaisu aiheuttaa väärinkäsityksiä.

Olen kirjoittanut tämän alkujaan vuonna 1978 otsikolla ”Seurakunta, jonka Jumala perusti”. Vuosien varrella tästä on otettu monta sadan kappaleen painosta opetusvihon muodossa. Nyt esillä oleva versio on taas kerran uudistettu painos muutamine lisäyksineen ja korjauksineen.

Tässä kirjoituksessa tarjoutuu seurakunnalle ihmiskunnan suurimman herätyksen siemen (vastaan otettuna ja käytäntöön pistettynä).
Kysymyksessä on Matteus 25:6,7 herätys:
”Mutta yösydännä kuului huuto: ’Katso, Ylkä tulee! Menkää Häntä vastaan.’ Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.”

Alkujuurilleen palaava Jumalan seurakunnan herätys pitää sisällään
KOKO ARMON,
KOKO USKON,
KOKO TOTUUDEN JA
KOKO RAKKAUDEN,
ei pelkästään osia niistä.


 

MIKÄ ON UNIVERSAALINEN JUMALAN SEURAKUNTA?
Puhuessamme maailmanlaajuisesta, globaalisesta ja koko universumin Jumalan seurakunnasta tarkoitamme koko Jumalan lasten joukkoa, eläviä ja kuolleita Jeesukseen uskovia.
Me kaikkien aikojen uskossa olevat Jumalan ihmiset olemme yhdessä Jumalan seurakunta, uudestisyntyneistä koostuva pelastuneitten joukko.
Olemme saaneet syntimme anteeksi Jeesuksen Nimessä ja sovintoveressä. ”he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä..” (Ilm. 7:14). Kysymyksessä on se suuri valkopukuisten joukko (Ilm. 7:9), joka pian kuulee Jeesuksen siunaavan sanan: ”Tulkaa minun Isäni siunatut ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti” (Matt.25:34).
Tämä ihmisryhmä on Raamatun mainitsema ”Kristuksen ruumis” (1Kor. 12:27), ”Jumalan temppeli” (1 Kor.3:16-17; 1 Tim.3:15; Hebr.3:6 ym.), ”hengellinen huone” (1 Piet.2:5), ”Jumalan perhe” (Efes.2:19-22), ”Jumalan viljelysmaa” ja ”Jumalan rakennus” (1 Kor. 3:9).

Me uskoon tulleet ihmiset olemme Jumalan seurakunta, Kristuksen ruumis. ”Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä” (1Kor. 12:27). Siinä on kirjoitettu ikuisesti riittävä seurakunnan jäsenyys.

MIKÄ ON PAIKALLISSEURAKUNTA?
Puhuessani paikallisesta Jumalan seurakunnasta tarkoitan kaikkia samalla paikkakunnalla olevia Jumalan pyhiä, Kristuksen ruumiin jäseniä, jotka kuitenkin ovat yhtä seurakuntaa kaikkien aikojen kaikilla paikkakunnilla olevien Jeesukseen uskovien kanssa. Esimerkiksi Turun kaupungissa olevat uskovaiset ihmiset ovat Turun PAIKALLISSEURAKUNTA eli yksi Jumalan seurakunta Turussa, osa maailmanlaajuista Kristuksen ruumista.
Jumalan seurakunta on paikallisesti kuten maailmanlaajuisestikin ”Jumalan perhe” (Efes.2:19-22).
Paikallista seurakuntaa ei pidä hajottaa minkäänlaisilla asioilla, opeilla, työnäyillä, nimityksillä tai tunnustuksilla. Jokaisen uskossa olevan turkulaisen tunnustus tulee olla, että hän kuuluu tähän yhteen Turussa olevaan Jumalan seurakuntaan. Samoin on siis laita Sinunkin paikkakunnallasi !!! Uskossa olevat ihmiset ovat Jumalan seurakunta.
Raamatullinen paikkakuntajako ei tietenkään sulje toiminnan ulkopuolelle naapurikuntien uskovia. Kaikkien tulee kyetä toimimaan yhdessä. Seurakuntalaiset paikallisellakaan tasolla eivät saa pystyttää raja-aitoja ympärilleen. Ei ole olemassa erikseen yleismaailmallista ja paikallista Kristuksen ruumista. On vain ”Yksi ruumis” (Efes. 4:4). Lahkoaitojen rakentaminen uskovien välille on synti Jumalaa vastaan. – Lahkot ovat lihan tekoja (Gal. 5:19-21). – Seurakunta on yksi kokonaisuus. Lahko on siitä erottautuva eriseura. Paikallinen seurakunta taas ei ole lahko, vaan on seurakunta, yhden maailmanlaajuisen kokonaisseurakunnan haaraosasto. Se on kunkin paikkakunnan näkyvä ”lampunjalka” (Ilm. 1:11-12,20).
Mikäli samalle paikkakunnalle järjestetään kaksi paikallista seurakuntaa, on toinen niistä lahko (ehkä molemmat).

SEURAKUNTAAN LIITTYMINEN
Liittymällä Jeesukseen ihminen on liittynyt Jumalan seurakuntaan. Raamattu ei tunne mitään muuta seurakuntaan liittymistä. – Uskoon tuleminen on sitä, että ihmisen sisin henki (persoonallisuuden keskus) herää ja sinne tulee uusi Elämä Pyhän Hengen myötä. Tätä Raamattu nimittää uudestisyntymiseksi. ”Joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan Valtakuntaa” (Joh. 3:3-5). ”Siis jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso uusi on sijaan tullut” (2 Kor. 5:17).
Raamatun opettamaan uskoon tulemiseen on tarvittu parannuksen teko, syntien katuminen, tunnustaminen ja hylkääminen eli elämän suursiivous sekä sen jälkeen tapahtunut upotuskaste Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen.

Uskoon tuloa voidaan ilmaista monin eri käsittein. Mutta kun joku on uskoen ottanut Jeesuksen vastaan omaksi henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen ja syntiensä sovittajaksi, niin hän on tullut uskoon.
”Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman (ja oikeuden) tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta” (Joh. 1:12,13). Tämä Jumalasta syntyminen tuo Pyhän Hengen asumaan ihmissydämeen. Ja näin ihminen on liittynyt Jeesukseen ja siis samalla Jumalan seurakuntaan.
Seurakuntamme alkuajoista lähtien (alkuseurakunta) on tapanamme ollut siunata uudet seurakuntalaiset yhteiseen paikallisseurakunnan toimintaan. Tämä kätten päälle paneminen on eräs Kristuksen opin alkeista (Hebr. 6:1,2).
”Jos te pysytte minun sanassani (Raamatun opetuksissa), niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi” (Joh. 8:31-32).

Olemme Jeesuksen opetuslapsia. Sana on kaksiosainen: opetus ja lapsi. Jos opetus jää pois, niin jäljelle jää lapsi.
Meidän tulee pysyä Hänen antamissaan opetuksissa kasvaaksemme täysi-ikäisiksi kristityiksi.

  • Seurakuntaan synnytään uskoontuloprosessin myötä (ei mitenkään muuten).
  • Seurakuntaan kuuluminen on kuulumista Jeesukselle.
  • Seurakuntayhteys on yhteyttä muiden uskovien kanssa.
  • Seurakunta tulee näkyväksi toimintansa kautta.

Meidät, jotka olemme tulleet raamatullisella tavalla uskoon, Jumala on täyttänyt Pyhällä Hengellään, josta merkiksi olemme saaneet puhua uusin kielin. Meitä Hän johdattaa kulkemaan tahtonsa tietä kaikessa totuudessa. Me olemme alkaneet rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. Tämä Pyhän Hengen kautta sydämiimme vuodatettu Jumalan rakkaus on oikea ”uskonsuunta”.
Olemme iloiten erottautuneet tämän maailman syntielämästä (Apt.2:40). 1 Joh. 5:19.

Seurakuntaan liittyminen on siis samaa kuin tulla uskoon!
Emme löydä Raamatusta sellaista käsitettä, että joku voisi olla oikeassa uskossa Jeesukseen, mutta seurakuntaan kuulumaton. Jokainen oikea kristitty kuuluu Jumalan seurakuntaan tunnusti hän sen tai oli tunnustamatta. Mikään muu ei ole mahdollista. Yhteisen toiminnan ulkopuolella voi kyllä olla. Sellainen kulkee oman tahdon tietä, mutta on siitä huolimatta seurakuntalainen. Näitä irrallaan kulkevia Jeesus tahtoo nyt kutsua laumansa yhteyteen, oman seurakunnan toimintaan, rakentumaan ja rakentamaan.
Jokaisen kristityn tulee Jumalan rakkauden kehottamana sitoutua yhteiseen toimintaan.


JEESUKSEN NIMESSÄ KOKOONTUVA SEURAKUNTA.
Seurakuntalaiset kokoontuvat ja toimivat ainoastaan Herransa Jeesuksen Kristuksen Nimessä.
Näin opettaa Raamattu: ”Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen Nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa” (Kol.3:17). Tämän opetuksen perusteella myös kaste on suoritettu Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Katso Apt. 2:38; 8:16; 10:48; 19:5,6 ym.
Uskovien ei tule käyttää seurakuntaa hajottavia nimiä, etuliitteitä, esimerkiksi ”helluntailainen kristitty”, ”vapaakirkollinen kristitty”, ”luterilainen kristitty” jne.. Tai ”minä kuulun helluntaikirkkoon”, ”minä vapaakirkkoon”; jne.. Sellaisia nimityksiä ei ole Raamatussa. Ne ovat Kristuksen ruumista repiviä ilmaisuja. Jeesuksen Nimessä kokoontuminen tarkoittaa, ettemme enää kokoonnu minkäänlaisten ihmistekoisten nimikylttien alla.
Raamatullinen seurakuntalaisen nimitys on kristitty. Tämä nimi kuuluu meille, jotka olemme saaneet syntimme anteeksi ristintyön kautta, Jeesuksen Nimessä ja veressä. 1 Piet. 4:16.
Me kristityiksi tulleet olemme siis Jumalan seurakunta ja meidän tulee tunnustaa kuuluvamme Jumalan seurakuntaan. –
Jos jollakin paikkakunnalla on Kristuksen ruumiin periaatteella olevaa seurakuntatoimintaa hajaannuksen ulkopuolella, mutta he ovat ottaneet toiminnalleen itse keksimänsä nimen, tulee sellainen ”nimittely” poistaa.
Yhdistyksillä taas voi olla mitä tahansa nimiä. Nehän eivät ole seurakuntia. Yhdistykset ovat ”työrukkasia”. Mm. Turussa on ajallisia raha-asioita hoitamaan perustettu rekisteröity yhdistys nimellä Seurakunta-apu ry. Se on Turun uskovien ”yhteinen kukkaro” (Matt.12:6 ja Apt. 6:3 -7),  johon voimme uhrata Jumalan työhön käytettävät varat.
Jumalan valtakunnan työ ajassa tarvitsee rahaa. Tarvitsemme mm. kokouspaikan. Tarvitsemme painotuotteita, traktaatteja, opetuskirjasia jne. ym. Seurakunnassa on monenlaisia rahaa tarvitsevia toimintamuotoja. Sanoman eteenpäin vieminen maksaa. Taloudellista apua tarvitseviakin löytyy. Kaikki yhteiset raha-asiat hoidamme rekisteröidyn yhdistyksen kautta. Näin seurakuntatoiminnan rahaliikenne on raamatullista ja lain mukaista. 1 Piet.2:13-16.
Turussa seurakunta siis jo toimii Kristuksen ruumiin periaatteella. Uutta työtä ei kenenkään enää pidä aloittaa. Kristittyjen pitää nyt vain tulla mukaan jo toimivaan paikallisseurakuntaan. Jumalalla ei ole Turussa muita seurakuntia kuin me uskossa olevat ihmiset. Sama todellisuus pätee jokaisella paikkakunnalla kaikkialla maailmassa. Miten ja missä kokonaisuudessa srk. toimii, on ratkaisevaa. Oikean toiminnan periaate on kokoontua Kristuksen ruumiin periaatteella. Hajaannuksen systeemissä ei tule olla.

HUOM! Turussa olevaan Jumalan seurakuntaan luetaan siis kuuluvaksi kaikissa kristillisissä uskonsuunnissa sekä niiden ulkopuolella olevat turkulaiset uudestisyntyneet Jumalan lapset, jotka ovat uskoon tulonsa jälkeen käyneet kasteella. Me Jeesuksen verellä lunastetut ihmiset olemme ainoa Turussa oleva Jumalan seurakunta. Kaikkia kutsutaan nyt mukaan tähän OMAN SEURAKUNNAN TOIMINTAAN.
Samoin ovat sinun paikkakuntasi kaikki Jumalan lapset paikkakuntasi ainoa Jumalan seurakunta.


 

SEURAKUNNAN NIMI
Apostolisena aikana seurakunnasta käytettiin nimeä Jumalan seurakunta. Nimi kuvaa omistussuhdetta: Seurakunta on Jumalan !!!
Nimiasian väärin ymmärtäminen on saanut aikaan hajaannusta ja monissa asioissa harhaan johtavaa vääristelyä Jumalan kansan keskuudessa.
Nykyisin puhutaan jopa sen ja sen veljen seurakunnasta; tai se ja se veli perusti seurakunnan. Tuon kaltaiset lausunnot todistavat uskovien suuren tietämättömyyden Raamatun seurakuntaopetuksesta.
Tunnettua on, että ihmisten tekemälle seurakunnalle periytyy nimi perustajansa tai opin painotuksen mukaan. Esimerkkinä Lutherin perustama luterilainen kirkko tai helluntaitapahtumien pohjalle perustettu helluntaiseurakunta.
Myös Jumalan seurakunnalle on periytynyt nimi perustajansa mukaan. Jumala perusti seurakunnan Golgatan ristillä Jeesuksen sijaisuhrissa. Jumalan seurakunta on Golgatan voittotyön perustalle perustettu seurakunta, ”ja tuonelan portit eivät sitä voita” (Matt.16:18). Ajattele tätä! Iloitse tästä!

Tutkimme seurakunnan nimiasian Raamatun faktoista käsin:
”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle” (1 Kor. 1:2; 2 Kor. 1:1).
”Älkää olko pahennukseksi … Jumalan seurakunnalle” (1 Kor.10:32; 11:16; 15:9).
” .. eikä Jumalan seurakunnilla” ( 1 Kor. 11:16).
” .. vai halveksitteko Jumalan seurakuntaa?” ( 1 Kor. 11:22).
”… että minä ylen määrin vainosin Jumalan seurakuntaa” (Gal. 1:13).
”Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntien seuraajia, jotka ovat Juudeassa” (1 Tessal. 2:14).
että tietäisit miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta” (1 Tim. 3:15).

Jumalan seurakunnasta käytettiin alussa myös nimityksiä ”Kristuksen seurakunta” ja ”Herran seurakunta”. ”Kaikki Kristuksen seurakunnat tervehtivät teitä” (Room. 16:16).
”Pyhä Henki on pannut teidät kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka Hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut” (Apt. 20:28).
Jumalan seurakuntaa voitiin nimittää myös kaupungin nimellä.
”… tessalonikalaisten seurakunnalle Isässä Jumalassa ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa…” (1 Tessal. 1:1). Tämä tarkoitti sitä, että Tessalonikan kaupungissa oleva Jumalan seurakunta oli Tessalonikassa asuvista pyhistä koostuva seurakunta. Katso Ilm. 1:11 ja Tiitus 1:5.
Jumalan seurakunta mainittiin monikossa laajempien alueiden yhteydessä. ”Juudeassa olevat Jumalan seurakunnat” (1 Tes.2:14). ”…Galatian seurakunnille…” (Gal. 1:2) tai ”…Makedonian seurakunnissa” (2 Kor. 8:1). Juudeassa, Galatiassa ja Makedoniassa oli useita kaupunkeja, siksi seurakunnasta voitiin puhua monikossa.
Raamattu pitää tiukasti sen linjan, että yhden kaupungin kohdalla seurakunnasta puhutaan aina yksikössä: ”Minä jätin sinut Kreetaan, että asettaisit…joka kaupunkiin vanhimmat” (Tiitus 1:5). Raamattu ei siis opeta, että jokaisen kaupungin jokaiselle porukalle pitäisi valita vanhimmisto!!!
Yksi kaupunki, yksi seurakunta; kaksi kaupunkia, kaksi seurakuntaa; seitsemän kaupunkia, seitsemän seurakuntaa, jne.. Esimerkiksi Aasian seitsemän seurakuntaa (Ilm. 1:11).
Mutta …
Raamatusta otettu Jumalan antama seurakuntanimi ei yksistään tee jostakin ihmisporukasta Jumalan seurakuntaa. Esim. luterilaisesta kirkosta ei tulisi Jumalan seurakuntaa, vaikka se vaihtaisi nimensä.
On oltava Raamatun mainitsemat seurakunnan elementit. Alku on se, että jollakin paikkakunnalla asuu uskoon tulleita ja sen jälkeen upotuskasteella vedessä kastettuja ihmisiä. Nämä uskoon tulleet ihmiset ovat oman paikkakuntansa Jumalan seurakunta. Heidän ei tule enää perustaa seurakuntaa. Heidän tulee nyt vain alkaa säännöllisesti kokoontua jo olemassa olevana Jumalan seurakuntana. Pyhä Henki sitten valitsee erilaiset toimimiehet tehtäviin sekä jakaa armolahjoja (Efes. 4:11-16 ja 1 Kor. 12: 4-11).
Pyhä Henki johtaa niin, että syntyy järjestys seurakuntaan. Näin on kaikki tapahtunut jo mm. Turussa, vaikkakin vielä kovin pienessä mittakaavassa.
Turussakin valtaosa Jumalan seurakuntaan kuuluvista ihmisistä kuuluu erilaisiin ihmisperusteisiin ns. seurakuntiin ollen näin hajaannuksen tilassa. Maailmanlaajuinen eksytyksen verkko on kietonut uskovat pauloihinsa, kun on alettu perustaa seurakuntia jäsenkortistoineen. Raamattu ei opeta perustamaan seurakuntia, vaan toteaa, että me olemme srk. Siinä on suuri käsitteiden ero.

Ei kirkkoja.
Kirkko on uskonnollisten ihmisten termi. Maailmalla on tapana käyttää seurakunnastakin tuota halventavaa nimitystä. Se ei kuitenkaan tee asiaa oikeutetuksi. Uudessa Testamentissa ei esiinny sanaa kirkko. Tämän seikan huomasi vuoden 1992 suomennoksen raamatunkäännöskomiteakin. He päättivät poistaa tämän ”puutteen”. Nyt uudessa raamatunväännöksessä on sana kirkko mm. Matt.16:18. Alkutekstissä tässä kohden on sana ekkleesia, jonka merkitys on, ekk = ulos, leesia = kutsutut. Uloskutsutut eli Jumalan seurakunta on kokonaan eri asia kuin kirkko.
”Antakaa pelastaa itsenne (ulos) tästä nurjasta sukupolvesta” (Apt.2:40).
”Älkää luottako valheen sanoihin, kun (kirkoista) sanotaan: ’Tämä on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli!’” (Jer. 7:4).
Jumalalla ei ole minkään nimistä kirkkoa.


ALOITUS SINUSTA
”Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.” (Mk.1:15).
Raamattu ilmoittaa yleisen heräämisen tapahtuvan juuri ennen Jeesuksen takaisin tulemista (Mat. 25:1-13). Tämän Raamatun lupauksen mukaan Hänen seurakuntansa herää, laittaa uskonelämänsä kuntoon ja ottaa vastaan Pyhän Hengen voitelun. Tämä aika on nyt tullut. ”Mutta yösydännä kuului huuto: ’Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.’ Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon” (Matt.25: 6 – 7). Lamppu ja lampunjalka on Raamatun käyttämä kuvaus yksilökristitystä (14-16.Joh. 5:35) sekä seurakunnasta (Ilm.1:20). Lopunajan suuri herätys on siis sitä, että uskovat ymmärtävät ja ottavat vastaan oikean seurakuntatotuuden. Uskovien yhteydestä maailma ymmärtää, että Jeesus on Jumalan Poika ja Ainoa syntien sovittaja. Sen kautta tapahtuu suurten ihmisjoukkojen uskoon tuleminen. Näin sanoo Joh. 17:21 – 23. Tällä tiellä Jumalan rakkaus valtaa uskossa olevien sydämet. Joh. 13:34,35. Näin pakanoiden täysi luku tulee sisälle pelastukseen (Room.11:25-27).
Tehtävämme on toteuttaa Hänen suunnitelmansa ja mennä ”ulkopuolelle leirin Hänen pilkkaansa kantaen” (Hebr. 13:13-14).
Sinä rakas Jumalan lapsi, tule tälle tielle! Älä enää viivyttele!!! – Ojentaudu Pyhän Hengen johdatukseen.
Jeesus kutsuu tähän työhönsä kaikki uskovat!
Oikean seurakuntanäkemyksen mukaan jokaisen tulee ojentautua pitämään kaikki oman paikkakunnan oikeat kristityt samaan seurakuntaan kuuluvina! Raja.-aitoja ei saa hyväksyä!
Sinä olet oman paikkakuntasi Jumalan seurakunnan täysivaltainen jäsen kuuluessasi Jeesukselle!
Ellei paikkakunnallasi vielä ole Jumalan seurakunnan toimintaa ulkopuolella uskonsuuntien, niin aloita Sinä toiminta. Kutsu paikkakuntasi uskossa olevat ihmiset esim. kerran viikossa toistuvaan kokoontumiseen kodissasi tai muussa paikassa. Tämän työn aloittaminen ei edellytä sinulta mitään erityistä tehtävänimitystä. Kuka tahansa voi aloittaa. Se on Jumalan tahto.
Mutta muista pitää alusta asti tunnustus selkeänä:
ME KAIKKI TÄMÄN PAIKKAKUNNAN USKOSSA OLEVAT OLEMME YHDESSÄ TÄMÄN PAIKKAKUNNAN JUMALAN SEURAKUNTA. Tämän tunnustuksen pohjalla toiminta on raamatullista. Tämä tunnustus säilyy vielä silloinkin kun seurakunta ei mahdu kahteen tai useampaankaan kokouspaikkaan. Yksi seurakunta voi kokoontua monessa eri paikassa (kuten esim. Jerusalemissa alkuaikana tapahtui). Kysymyksessä on siitä huolimatta yhden ainoan Jumalan seurakunnan toiminta, joka selvästi tunnustautuu yhdeksi seurakunnaksi toimien yhteisen päämäärän hyväksi.
Tee kaikkesi, että kaikkien on hyvä toimia yhdessä ja puhaltaa yhteen hiileen. Painota usein, että olette ulkopuolella hajaannus-uskontojen ja kokoonnutte Jeesuksen- ja ristillä täytetyn sovitustyön ympärille. Tämä on aitoa Jeesuksen Nimessä kokoontumista.
Älä välitä, jos toimintaan ei aluksi tule kovin montaa uskovaa. Toiminta on silti Jumalan seurakunnan toimintaa. Tämä on paikkakuntasi arvokkain toimintamuoto.
Kristuksen ruumiin periaatteella toimiva paikallinen seurakuntatoiminta on maailman arvokkainta työtä.

Paholainen on kylvänyt uskovien keskuuteen sellaisen valheen, että ”kyllä Jumala sen sitten aikanaan toteuttaa”.  Jotkut opettavat jopa, että vasta Taivaassa voimme olla yhtä. Mutta tuo on käärmeensiementä, valheen kylvöä ja Pyhän Hengen vastustamista. Uskovien raamatullinen yhteys ei milloinkaan toteudu Taivaassakaan ellemme me täällä ala toteuttaa sitä.
Jumala on aina ollut halukas siunaamaan kansansa yhteyspyrkimykset. Eikä nyt ole kysymyksessä edes vaikea tehtävä. Meidän tulee sanoa kuten Joosua ja Kaaleb: ”Menkäämme sittenkin sinne ja ottakaamme se haltuumme, sillä varmasti me sen voitamme” (4 Moos. 13:31). ”Maa, jota kävimme vakoilemassa, on ylen ihana maa. Jos Herra on meille suosiollinen, niin Hän vie meidät siihen maahan ja antaa sen meille, maan, joka vuotaa maitoa ja mettä. Älkää vain kapinoiko Herraa vastaan älkääkä pelätkö sen maan kansaa, sillä heitä ei ole meille kuin suupalaksi. Heidän varjelijansa on väistynyt heistä, mutta meidän kanssamme on Herra. Älkää te heitä pelätkö” (4 Moos. 14:7-9).
Jumalan suuri siunaus ja voitelu on kanssamme tällä tiellä.
Tämä toiminta on Jeesuksen rukouksen toteuttamista. ”… että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet minua rakastanut” (Joh. 17:23). Toteutammeko Hänen tahtonsa?

Järjestys
Jumala tahtoo seurakuntansa toimivan Raamatun mukaisessa järjestyksessä. ”että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon” (Ef 3:10). Järjestys seurakunnassa saa aikaan sen, että synnin korvessa harhailevat ihmiset näkevät evankeliumin valon. Seurakuntaa onkin kuvattu pimeällä merellä loistavaksi majakaksi. Sitä me olemmekin pitäessämme tarjolla Jumalan sanaa (Fil 2:16) ja tehdessämme Jumalan johdatuksessa hyviä tekoja (Mt 5:14-16).
”iloitsen nähdessäni järjestyksen, joka teidän keskuudessanne vallitsee, ja teidän lujan uskonne Kristukseen” (Kol. 2:5).
Säännölliset kokoontumiset yms. toiminta vanhimmiston alaisuudessa on Jumalan Sanan mukaista järjestystä. Siihen Jeesus johtaa omaa laumaansa. Mutta se alkaa ensin pienten alkujen päivästä.

YHTEYS PYHÄSSÄ HENGESSÄ – EI JÄSENKORTISTOISSA
Jumalan seurakunnassa ei ole jäsenkortistoa. Seurakunnan jäsenyys ei edellytä sellaista. Mutta seurakuntalaisten on hyvä tietää toistensa osoitteet ja puhelinnumerot voidakseen jatkuvasti vaalia keskinäistä yhteyttä.
Jäsenrekisteröinnin puutteesta huolimatta jokaisen uskossa olevan tulee ymmärtää koko sydämestään, että hän on täysivaltainen oman paikkakuntansa Jumalan seurakunnan jäsen kuuluessaan Jeesukselle. Hänen tulee tietää vastuunsa, velvollisuutensa ja oikeutensa seurakunnan jäsenyydessä. Hän on vapaaehtoisesti sitoutunut yhteyteen kaikkien Jeesuksen omien kanssa.
Jäsenkortistot ovat eräs paholaisen keksimä seurakunnan hajaannuksen aiheuttaja.


VANHIMPIA – EI PASTOREITA
Pastori –sana varsinkin meillä Suomessa tuo ihmisten mieliin kirkollisen virkamiehen papinasussaan, liperit kaulassa. Pastori sana on tullut Ranskan kieleen kirkkolatinasta. Suomen kielen vastine ”PAIMEN” kuvaa parhaiten ko. tehtävää. Todellisessa Jumalan seurakunnassa ei siis ole pastoreita vaan paimenia..
Rukoilemme, että vanhimpia (Bresbyteerejä), tulee lisää kaitsemaan Jumalan seurakuntaa. Seurakunta tarvitsee paimenia, kaitsijoita eli johtajia, jotka pitävät huolta laumasta opettaen, järjestäen säännöllisiä kokoontumisia sekä ohjaten uskovia noudattamaan rakkauden käskyä totuudessa. Jumalan kutsumat seurakunnan paimenet ovat laumalle esimerkkinä. Etunenässä he tahtovat viedä eteenpäin evankeliumin ilosanomaa. He eivät ole ylpeileviä virkamiehiä, vaan luotettavia ystäviä kaikille veljille ja sisarille.
Vanhimmat ovat jatkuvassa palvelustyössä rakentamassa Kristuksen ruumista, seurakuntaa (1 Tes. 5:12-13).
”Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehotan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen” (1 Piet. 5:1-4).

Raamattu opettaa jokaiselle uskoon tulleelle seuraavat neuvot:
1. ”Vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin hoitavat, pidettäköön kahdenkertaisen kunnian ansainneina, varsinkin niitä, jotka sanassa ja opetuksessa työtä tekevät. Sillä Raamattu sanoo: ”Älä sido puivan härän suuta”, ja: ”Työmies on palkkansa ansainnut.”
2. ”Älä ota huomioosi syytettä vanhinta vastaan, ellei ole kahta tai kolmea todistajaa” (1 Timot. 5:17-19).
3. ”Mutta me pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajanne Herrassa ja neuvovat teitä, sekä pitämään heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa keskenänne” (1 Tessal. 5:12-13).
4. ”Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä” (Hebr. 13:17).

Eräät ovat kieroutuneet uskonelämässään siten, etteivät tahdo alistua oman paikallisseurakunnan vanhimmiston alaisuuteen. Heidän eksymyksensä laatu on syvää ylpeyden syntiä. 1 Piet. 5:5-6. Eräät ovat niin paisuneita, että luulevat ”suuren tehtävänsä” olevan yläpuolella Raamatun asettaman paikallisseurakuntajärjestyksen. Kaikkien tulee kuitenkin toimia oikeassa seurakuntayhteydessä Jumalan valitsemien vanhimpien alaisuudessa. Vanhimmatkin johtavat ja valvovat toisiaan. Näin kaikki ovat johtajien alaisuudessa. Tämä on Jumalan säätämys, joka nyt tulee korjata.

Efesolaiskirje opettaa näin:
”Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät (= uskoon tulleet eli kristityt) täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin (= seurakunnan) rakentamiseen” (Efes. 4:11-15).
Kaikki tehtävät seurakunnassa ovat palvelusvirkoja seurakunnan yhtenäisyyden rakentamiseksi.

Raamattu käyttää seurakunnan vanhimmistoveljistä eri termejä: paimen, vanhin, johtaja, kaitsija (Efes. 4:11; 1 Tes. 5:12-13; Hebr.13:17; Tiit.1, ym..). Nimitykset ovat samasta tehtävästä olevia eri nimityksiä. Kuitenkin tehtävissä on painotuseroja.
Bresbyteros (kreik.) on Pyhässä Hengessä saatujen luonteenominaisuuksiensa ja kykyjensä perusteella seurakunnan isähahmo;
bresbyterion (kreik.) on vanhinten neuvosto eli vanhimmisto, siis seurakunnan johtoryhmä.
Episkopos (kreik.) eli kaitsija on valvoja, silmälläpitäjä.
Paimen on paimentaja.
Johtaja on edellä kulkija.
– Vanhimmistoveljien tulee olla kykeneviä opettamaan. Tiit. 1:9. –
Vaikka vanhimpien tehtävät painottuvat eri tavalla, on kysymyksessä silti yksi vanhimmisto, jonka yläpuolella ei ole piispaa, kirkkoherraa tai yhden johtajan virkaa ns. saarnaajaa kuten on joissakin ns. vapaissa suunnissa.
Vanhimmat yhdessä johtavat paikallista seurakuntaa. Mutta he ovat vanhimpia myös mennessään toiselle paikkakunnalle. Sielläkin he yhdessä sen paikkakunnan vanhimpien kanssa toimivat uskoville siunaukseksi. Tehtävä ei pääty kuntarajaan.

VAPAUS JUMALAN JOHDATUKSESSA – EI SOOLOILU
Jokaisen yksilöuskovan tulee saada toimia täysin vapaasti Pyhän Hengen johdatuksessa. Mutta jokaisen tulee tietää ja tunnustaa, että hän toimii yhden paikallisseurakunnan puitteissa, Kristuksen ruumiin jäsenenä, ei yksityisenä sooloilijana. Kaikki Jumalan antamat työnäyt tulee toteuttaa seurakunnan puitteissa ja sen siunaamina. ”… meidän veljemme ovat seurakuntien lähettiläitä (eivät yksityisesti sooloilevia), ovat Kristuksen kunnia” (2 Kor. 8:23; Filip. 2:25). Samoin tulee uskonsuuntien lakata sooloileminen ja tunnustautua sekä järjestäytyä paikallisen Jumalan seurakunnan laajaan yhteiseen toimintaan. Eräille uskonsuunnille tämä ehkä olisi vielä mahdollista??? ”…että he yhtä olisivat” (Joh. 17:23) ”totuutta noudattaen rakkaudessa” (Efes.4:15). Ja ”…koossa pysyen” (Efes. 4:16).
Raamattu tarkoittaa näissäkin asioissa tarkalleen, mitä sanoo. –
Alussa kaikki hengellinen työ tehtiin paikallisten seurakuntien toimesta. Pyhä Henki valitsi ja lähetti: Seurakunnan johtohenkilöt ”panivat kätensä heidän päällensä… Niin he Pyhän Hengen lähettäminä menivät…” (Apt. 13:1-4). Samoin tulee edelleen toimia.
Kaikki tehtävät, Raamattujen yms. materiaalin tuottaminen, lähetystyö jne. tulee ottaa eri järjestöiltä ja ”bisnesmiehiltä” takaisin seurakunnalle.

Uskovan ei tule enää koskaan jättää (ulkopuolella uskonsuuntien toimivaa) omaa seurakunnan kokoontumista, vaan hänen tulee olla säännöllisesti ammentamassa voimaa yhteisistä tilaisuuksista. ”…koossa pysyen… ” ”Älkäämme jättäkö omaa (tässä kirjoituksessa esille tuotua, raamatullista) seurakunnan kokoustamme…” (Hebr. 10:25).
Kaikenlaiset ”kirkonmenot” tulee jättää.


 

Raamatullisia kokouksia ulkopuolella uskontojen tulee järjestää jokaiselle paikkakunnalle. Näin toteutuu Jumalan tahdon mukainen uskovien yhteys ja seurakunnan toiminta Pyhässä Hengessä.
Meillä on nyt mahdollisuus poistaa kaikki yhteyden esteet.
Jokaisen yksilöuskovan Turussa, Helsingissä, Tampereella, Oulussa, Maarianhaminassa, Kuopiossa, Torniossa, jne.., ja missä tahansa asuvan kristityn tulee olla yhteistyössä Jumalan seurakunnan kanssa. Tämä pätee kaikkialla maailmassa.
Tällä yhteyden tiellä Jumalan rakkaus vaikuttaa. Pyhän Hengen jakamat armolahjat toimivat Jumalan tahdon mukaisessa ilmapiirissä. Seurakuntavirat ovat siunaukseksi. Raamatun Sana virvoittaa. Jumalan tahto toteutuu.

Asioiden oikea tärkeysjärjestys!
Seurakuntatotuuden on oltava kärkipäässä tämän ajan seurakunnan opetuksissa. Jeesukselle rakkain asia on Hänen morsiamensa. Tässä asiassa on tapahtunut uskovien suurin lankeemus. Kristuksen ruumis (morsiusseurakunta) on jaettu (vrt. 1 Kor. 1:11-13 ja 3:4-11).
Mutta on huomattava, etteivät ihmiset pelastu kuullessaan totuutta seurakunnasta. Pelastussanoma on edelleen ristin tapahtumissa. ”Sana rististä on… Jumalan voima” (1 Kor. 18; 2:1-5). ”Mutta pääkohta siinä, mistä me puhumme, on tämä: meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa, tehdäkseen pappispalvelusta kaikkein pyhimmässä, siinä oikeassa majassa, jonka on rakentanut Herra eikä ihminen” (Hebr. 8:1,2).
Jeesus ja Hänen veriuhrinsa ristillä sekä voitollinen ylösnousemus on oleva loppuun asti kristinuskon ydinsanoma.

Nyt on Pyhän Hengen aikakausi. Sen tähden Jumalan seurakunnassa arvostetaan ensi sijassa Pyhän Hengen toimintaa, armolahjoja ja Hengen voiman ilmenemistä. Esim. kuuluvaa ylistystä ja kielilläpuhumista tulee ilmetä kaikissa yhteisissä rukoushetkissämme. Hengen vaikutus seurakuntamme alkuvaiheessa oli kuuluvaa (Apt. 2:6; 10:46; Room. 15:6; ym..). – Hiljaisuuden retriittejä järjestetään muualla, ei Jumalan seurakunnassa. –
Evankelioimista tulee painottaa. Olemme ennen muuta evankelioiva seurakunta. Lähetyskäsky kuuluu meille kaikille.
Uskoon tulleille tulee opettaa Kristuksen opin alkeet alkuperäisen kristinuskon mukaisesti (mm. Hebr. 6:1,2).
Uskonnollisuuden demonihenki vastustaa ed. m. asioita kaikin voimin. Mutta tällä tiellä Pyhä Henki toimii ja osoittaa, että Hän on suurempi (1 Joh.4:4).
Tällä tiellä Jeesuksen veri jatkuvasti puhdistaa kaikesta synnistä (1 Joh.1:7-9, Hebr. 12:24).
Kiitos Jumalalle! Olemme Jeesuksen veriuhrin armossa, vihmontaveren tykönä (Hebr 12:24). Olemme ristillä täytetyn työn ympärille kokoontuva Jumalan kansa, Hänen seurakuntansa, yksi ikuisesti jakamaton seurakunta.

”Että he olisivat täydellisesti yhtä.”

Tämä ei nyt enää ole edessäpäin. Se on tässä ja nyt. Tahdotko Sinä olla tässä mukana?
Kenenkään ei tarvitse jäädä yksin. Uskovien yhteys ja ystävyys on ikuista.
”Niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta” (Apt. 9:31).
Näin Jumala tahtoo tapahtuvan kaikkialla.

LOPPUMUISTUTUS!
Huomaa siis missä on tämän herätyksen alku! Se ei ole Turussa, New Yorkissa, Pariisissa tai Helsingissä, yms.; se ei ole Euroopassa, Afrikassa tai Amerikassa. Se ei ole ”suurissa” ihmisissä.
Tämän herätyksen alku on Israelin pääkaupungissa Jerusalemissa, Golgatan ristillä ja helluntaikokemuksessa Yläsalissa (Apt. 2).
Tunnustaudumme olemaan mukana ainoastaan Jerusalemista alkaneessa herätyksessä.
Turussa oleva Jumalan seurakunta ei levittäydy muille paikkakunnille, vaan levittää Jerusalemista alkanutta Jumalan seurakuntaa kaikkialle ! ! !
Saman periaatteen mukaan tulee toimia jokaisella paikkakunnalla.


 

”Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle:
”Tässä on tie, sitä käykää.” (Jesaja 30:21).

”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.” 1 Kor. 3:11.
”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.” 1 Kor. 3:16 – 17
”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.” 1 Kor.6:19–20

”Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja Hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” Efes. 2:19 – 22.
”Kristus on uskollinen Poikana, Hänen huoneensa haltijana; ja Hänen huoneensa olemme me…” Hebr. 3:6.
”Ja tulkaa Hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.” 1 Piet. 2:4 – 5.

Weijo Lindroos
Turussa olevasta Jumalan seurakunnasta!

Kasteet vedessä ja Hengessä sekä armolahjojen toiminta

Johannes Kastaja toi ensimmäisenä esiin käsitteen ”kastaa Hengellä”: ”Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.” Matt. 3:11.
Johannes Kastaja oli profeettojen lupaama Messiaan edellä käyvä ”huutavan ääni erämaassa” (Jes. 40:3) ja ”liiton enkeli” (Mal. 3:1) sekä Elias. Mal. 4:5 / Luuk. 1:13-17. Matt. 11:7-15.
Johannes oli lähetetty valmistamaan kansaa ottamaan vastaan luvatun Pelastajan, Jeesuksen. Hän kastoi vedessä ne, jotka tekivät rehellisen parannuksen synneistään. Matt. 3. Hän tiesi jo silloin, ennen lähetyskäskyn antamista, että upottamalla suoritettu vesikaste kuuluu kaikille, jotka ottavat vastaan Messiaan. Mutta Johannes ymmärsi myös, miten vesikasteen lisäksi Messias kastaa Pyhällä Hengellä.
Jumala sääsi nämä molemmat kasteet kuulumaan kaikille, jotka ottavat vastaan Jeesuksen syntiensä sovittajaksi ja elämänsä Herraksi. Kasteet vedessä ja Hengessä ovat Kristuksen opin alkeita. Hb. 6:1-3. Ne tulee ottaa vastaan ennen siirtymistä kristinuskon syvempiin asioihin.

Jeesus näytti seuraajilleen esimerkin vesi- sekä henkikasteesta: ”Kun Jeesus oli kastettu, nousi Hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niin kuin kyyhkysen ja laskeutuvan Hänen päällensä.” Matt. 3:16. Näin Jeesus kastettiin vedessä ja Hengessä. Hän on esimerkkimme. Pyhä Henki tuli Hänen päällensä kasteen jälkeen.
Ristin työnsä ja ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus vahvisti vesikasteen säädöksen lähetyskäskyssään:
”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille! Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen!” Markus 16:15,16. Siinä on kyse vesikasteesta. Mutta Jeesus oli siis antanut lupauksen myös Pyhän Hengen kasteesta. Mm. Joh. 14:16,26. 15:26. 16:7-15. Jeesus toisti lupauksen henkikasteesta vielä ennen taivaaseen menemistään: ”Ja kun Hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski Hän heitä ja sanoi: ”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen.” Apt. 1:4,5. Lupaus oli siis annettu Pyhästä Hengestä syntyneille opetuslapsille, joilla jo oli Jumalan Henki, mutta jotka eivät vielä olleet saaneet henkikastetta.
Ihmiset kastavat vedellä. Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä. Henkikastetta ei kuitenkaan ole tarkoitettu vesikasteen tilalle, vaan siis molemmat kasteet kuuluvat kaikille Jeesuksen omille.

Pietari oli kuulemassa Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä. Matt. 28:19,20. Kymmenen päivää tuon käskyn antamisen jälkeen noin 120 Jeesuksen seuraajaa saivat Pyhän Hengen tulikasteen Jerusalemin Yläsalissa, opetuslasten ensimmäisessä kokouspaikassa. Apt. 1:13. Siitä alkoi lähetyskäskyn toteuttaminen.
”Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itse kunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.” Apt. 2:1-6.
Tässä tilanteessa Pietari piti seurakunnan ensimmäisen saarnan. Se oli tuoreessa henkikasteen vaikutuksessa puhuttu pelastussanoma Jeesuksesta: ”Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme. Koska Hän siis on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on Hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette!” Apt. 2:32,33 / Jooel 2:28-31. Kuulijat siis ”näkivät” ja ”kuulivat” Pyhän Hengen kasteen. Tästä lisää myöhemmin.

Pietarin saarnan tulokset olivat mahtavat: ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolme tuhatta sielua.” Apt. 2:41. Pyhä Henki kehotti kuulijoita Pietarin kautta: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksi saamiseksi, niin te(kin) saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt. 2:38. Pietari tiesi Jumalan tahdoksi, että kaikille Jeesuksen vastaan ottaneille kuuluvat kasteet vedessä ja Hengessä. Ne molemmat ovat Jumalan armon ja rakkauden sisältäviä siunauksen elementtejä. Siksi Pietari jakoi kuulijoille nuo suuret asiat.

Opetuslapset kastoivat toisiaan vesikasteella jo Jeesuksen maan päällisen vaelluksen aikana, vaikka varsinaista Uuden liiton lähetys/kastekäskyä ei vielä oltu annettu. ”..Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes – vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan Hänen opetuslapsensa – .” Joh. 4:1,2. Tässä oli kyseessä vesikaste, jonka opetuslapset suorittivat toisilleen ennen ristintyötä ja uuden liiton kastekäskyä. Mk. 16:15,16. Näin upotuskaste vedessä kuului opetuslasten elämään jo Jeesuksen maan päällisen toiminnan alussa. Pyhän Hengen kaste saatiin myöhemmin.
Vesikasteeseen tarvittiin silloin ja tarvitaan yhä edelleen paljon vettä, koska ihminen tulee kastaa upoksiin asti. ”Johannes kastoi Ainonissa.., koska siellä oli paljon vettä.” Joh. 3:23.

PYHÄN HENGEN PERSOONALLISET TOIMINNAT
Pyhä Henki sydämissämme johdattaa elämäämme, kun kuljemme rukoillen. Jer. 31:9. Hän puhuu, kuulee ja julistaa. Joh.16:13-15. Hän tuntee murhetta, jos elämme sopimatonta elämää. Efes. 4:30. Ja Hän tulee myös iloiseksi kristityn puhtaasta vaelluksesta.
Pyhä Henki on Puolustajamme. Joh. 14:16,17. Hän jakaa armolahjoja niin kuin itse tahtoo (1Kor.12:4-11), näin johdattaen Jumalan seurakuntaa. Room.8:14. Hän auttaa meitä rukoilemaan Jumalan tahdon mukaan. Room. 8:26,27.
Pyhä Henki toimii siis persoonallisella tavalla, koska on persoona eikä vain jokin ”toimiva voima”. Raamatun opetus ja meidän kokemuksemme Jeesuksen opetuslapsina vahvistaa Hänen toimintansa. Hän on Totuuden Henki, joka johtaa totuuteen. Hän on Jumalan Henki ja Jeesuksen Henki. Apt.16:6,7.
Erikoisia ovat sanonnat, että Pyhä Henki on ”vuodatettu” meihin (Apt. 2:33/ Jooel 2:28-29), ja Häntä voidaan ”juoda”. Joh. 7:37-39 ? ? ? –
Emme osaa selittää kaikkea. Alkuseurakunnassakin oli hyvin vähän oppia Pyhän Hengen määrittelystä. Tärkeää oli ja on edelleen, että saamme uskoon tultuamme täyttyä Hänellä!!! Oppi Pyhästä Hengestä on sitten toinen asia.

Elämän Hengen asuinpaikka meissä on meidän sisin henkemme eli sydämemme (Ef. 1:13), jossa Hän vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä. Filip. 2:13. Pyhä Henki avaa myös ymmärryksemme tason laajemmaksi. 1 Kor. 2:10-16. Ja henkikasteessa Hän tulee päällemme voiman voiteluna. 1 Joh. 2:20,27 ja 2 Kor. 1:21,22. Apt. 11:15. Kiitos Jumalalle tästä yhden Hengen vaikuttamasta kaksiosaisesta tapahtumasta. ”1 Kor. 12:11.”
Isällä ja Pojalla on sama yksi Henki, johon mekin olemme tulleet uskoon tultuamme: ”Joka yhtyy Herraan, on yksi henki Hänen kanssaan.” 1 Kor. 6:17. ”…teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.” Kol.3:3. ”Hänessä me olemme, elämme ja liikumme.” Apt.17:28. Olemme Kristuksessa Jeesuksessa (Gal. 3:26,27; 2 Kor.5:17) olemalla Pyhässä Hengessä ja Hänen ollessa meissä.

Ilman Pyhää Henkeä ei ole pelastusta. ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa.” Room. 8:9. Mutta on siis osattava erottaa toisistaan Pyhän Hengen antama pelastuksen sinetti sydämissämme ja sen jälkeen saatava henkikaste. Ne ovat Yhden Hengen antamat kaksi eri asiaa.
”Tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta: ’Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat. Ja myös palvelijaini ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he ennustavat.” Apt. 2:16-18. / Jooel 2:28, 29.
Tämä Pyhän Hengen moninainen toiminta jatkuu muuttumattomana Jeesuksen tulemukseen asti. 1 Kor. 13:8-10.
Jumalan Pyhä Henki voi ilmestyä myös näkyvällä tavalla, esimerkiksi kyyhkysen muodossa. Joh. 1:32-34. Tuliset kielet saattavat näkyä uskovien päällä. Apt. 2:1-6. Tai Hän voi ilmoittaa itsensä tuulen huminana. Joh. 3:8 .


Ristinryövärin pelastuminen.
Jeesus pelasti viereisellä ristillä viruvan rikollisen ennen Uuden liiton kastekäskyn antamista. Tuo Jeesuksen puoleen kääntynyt katuva ja syntisyytensä tunnustava kurja sai armon olla viimeinen vanhan liiton pelastunut, joka täytti Vanhan liiton puolelta pelastuneiden joukon. Uusi liittohan alkoi Jeesuksen kuolemasta. Luuk. 22:20. Ja ristinryöväri pelastui Jeesuksen vielä eläessä.
Pyhän Hengen vuodatustakaan ei vielä silloin ollut tapahtunut. Se tapahtui 50 vuorokautta ristin tapahtumien jälkeen. Ristinryöväri ei siis saanut kokea Pyhän Hengen kastetta, koska sitä ei vielä silloin ollut olemassa. Samoin on laita ristinryövärin vesikasteen suhteen.
Jeesus antoi kastekäskyn 40 vuorokautta ristintyön jälkeen. ”..ilmestyen heille neljänkymmenen päivänä aikana!” (Apt. 1:3), jonka jälkeen meni Taivaaseen. Taivaaseen astumisesta helluntaipäivään on 10 päivää. –
Jeesus antoi siis kastekäskyn Taivaaseen menemisensä yhteydessä. Mk. 16:15-20. Jae 19 sanoo: ” Kun nyt Jeesus oli puhunut (antanut lähetys- ja kastekäskyn) otettiin Hänet ylös Taivaaseen..” Kastekäskyn antamisesta lähtien on upotuskaste kuulunut kaikille uskoon tulleille.
Raamattu opettaa yksiselitteisesti, että alkuseurakunnan aikana kastettiin KAIKKI uskoon tulleet vedessä Jeesuksen Nimeen! Kukaan ei jäänyt kastamattomaksi. Siksi alkuaikana ei ollut kastamattomia kristittyjä. Sellainen oli täysin vieras käsite. Näin tulee olla edelleen. Samoin kuului Pyhän Hengen kaste kaikille kristityille helluntaipäivästä (v. 33 jKr) alkaen.
Uudestisyntyneet opetuslapset saivat siis Pyhän Hengen kasteen, saatuaan ensin sydämiinsä ”luvatun Pyhän Hengen sinetin”. Ef. 1:13. Tuo uskoon tulossa saatu Elämän Henki oli ja on se riittävä pelastuksen tae. Olemme pelastuneet ja pääsemme Taivaaseen sen perusteella, että olemme syntyneet Jumalan lapsiksi Pyhästä Hengestä. – Vain Jumalasta syntynyt on Jumalan lapsi, joka pääsee Jumalan valtakuntaan.
Henkikaste on Jumalan seurakunnan tehtäviä varten annettava Voiman kaste, ns. ”työvoitelu”, mm. evankelioimista varten. ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille! Joka uskoo (julistetun evankeliumin) ja kastetaan (vedessä), se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen! Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat … he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusin kielin..” Markus 16:15-20. Mutta ”Älkää lähtekö ennen kuin teidän päällenne puetaan Voima korkeudesta!” Apt. 1:4.

Milloin opetuslapset uudestisyntyivät?
Opetuslapset olivat uudestisyntyneet ja saaneet Elämän Hengen sisimpäänsä ennen Apt. 2. henkikastetta. Tämä käy ilmi mm. seuraavasta: 1 Piet. 1:3 sanoo: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta.” =
Jeesus ilmestyi ristintyönsä ja ylösnousemuksensa jälkeen opetuslapsilleen Jerusalemin Yläsalissa: Siellä ”Hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi: `Ottakaa Pyhä Henki!´” Joh. 20:22. Ja varmasti he ottivat vastaan! Mutta tämä ei ollut vielä sen lupauksen täyttyminen, jossa heidät luvattiin kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella. Tämä oli uudestisyntymiskokemus (Joh. 3:3), jossa Pyhä Henki alkoi puhaltaa heidän elämässään. Joh. 3:8.
Samalla tavalla puhallettiin Elämän Henki ensimmäiseen ihmiseen. ”Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa Elämän Hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.” 1 Moos. 2:7. Aadam tosin menetti Elämänsä syntiin lankeemuksen kautta. ”Synnin palkka on kuolema!” Room. 6:23. 3:23. 1 Moos. 2:17. Mutta Jeesus otti päällensä synnin seuraukset kuolemalla ristillä meille kuuluvalla paikalla. Jes. 53:5. Hän voitti synnin ja kuoleman, nousemalla ylös kuolleista. Hänellä on kaikki valta Taivaassa ja maan päällä. Hänellä ”on kuoleman ja Tuonelan avaimet.” Ilm. 1:18. –
Jeesus siis puhalsi opetuslapsiinsa saman Elämän Hengen, joka oli Aadamissa. Tämä ikuisen Elämän Henki, Pyhän Hengen sinetti on pelastuksemme vakuutena. ”Hänessä on teihinkin, sitten kun olitte kuulleet totuuden Sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti.” Ef. 1:13.
Miten tämä ”sinetin” saaminen tapahtui efesolaisille, joille Paavali edellisen kirjoitti? Vastaus on selvä: Efeson kaupungissa olevat ihmiset kuulivat pelastuksen evankeliumin (Apt. 18:24-28) ja tulivat sen kautta uskoon (Ef. 19:2) eli saivat Elämän Hengen. Siten he tulivat sisälle pelastukseen. Seuraava askel heidän kohdallaan oli, että he ottivat upotuskasteen vedessä Jeesuksen Nimeen. Apt. 19:5. ”Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.” Apt. 19:6. Tämä oli luvattu Pyhän Hengen tulikaste. Mutta ensin he siis tulivat uskoon, joka tarkoitti Pyhän Hengen sinetin saamista pelastusvarmuudeksi. ”.. kun tulitte uskoon.” Ef. 1:13. / ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa!” Room. 8:9.

Myös Korneliuksen kodissa pelastuminen tapahtui samoin, mutta siellä kaikki tapahtui yhdessä kokemuksessa. He kuulivat Sanoman Kristuksen evankeliumista ja ottivat kuullessaan vastaan Jumalan armon: ”Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat. Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin (MISTÄ HE TIESIVÄT SEN?), sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: ”Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?” Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen.” Apt. 10:44-48.
Seurakunnan alkuaikana kaikki Pyhän Hengen kasteen saaneet puhuivat kielillä!

Eräs vakava virhe on väittää, ettei Pyhän Hengen kasteesta ole merkkinä kielillä puhuminen. Sellaiset opettavat joskus myös, miten muka kaikki ovat saaneet henkikasteen uudestisyntymisen yhteydessä. Sellainen valheoppi saa aikaan, että jotkut eivät enää etsi henkikastetta, kun luulevat sen jo olevan heillä. Näin he jäävät ilman Hengen Voimaa.
Tämä sama asia on kysymyksessä Jeesuksen vertauksessa viisaista ja tyhmistä neitsyistä (Matt. 25), jotka kuvaavat lopunaikana heränneitä uskovia. Kaikki nousivat ja laittoivat lamppunsa (uskonelmänsä) kuntoon. Matt. 5:14-16. Mutta puolet heistä ei ottanut Öljyä (Pyhän Hengen voimaa) lamppuihinsa. Siksi he joutuivat häviöön.
Älä milloinkaan kuuntele sellaisten oppia, jotka vastustavat Pyhän Hengen näkyvää ja kuuluvaa toimintaa ihmeineen ja merkkeineen. Rm. 16:17,18.
Voit lukea Pyhän Hengen voimavaikutuksista esim. Apt. 2:1-6. 4:29-31. 5:12-16. 8:5-8. 14:3. 19:11,12. ym.
”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin rahanahneita .. panettelijoita, hyvän vihamiehiä … .. Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Sen kaltaisia karta.” 2 Tim. 3:1,5.
”Voimavaikutukset ovat moninaiset!” 1 Kor. 12:6.

SAMARIAN HERÄTYS
Apt. 8. luku kertoo Samarian kaupungissa syntyneestä herätyksestä. Sanaa julistettiin. 8:5. Ihmeitä tapahtui, ja sana otettiin vastaan. 8:6,7. ”Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa!” 8:8. Kaikki uskoon tulleet ottivat kasteen ”Herran Jeesuksen Nimeen”. 8:12,16. ”Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen. Ja tultuaan sinne, nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen; sillä Hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut (vedessä) Herran Jeesuksen Nimeen. Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen.” 8:14-17. Pyhän Hengen kasteesta oli siis jokin selvästi havaittava merkki, koska ”Simon näki, että Henki annettiin sille, jonka päälle apostolit panivat kätensä”. 8:18.
Tästä kertomuksesta on huomattava, että samarialaiset olivat kokeneet uudestisyntymisen Pyhästä Hengestä ennen tuota henkikastetta, jota tässä kuten Apt. 2:38. sanotaan Pyhän Hengen saamiseksi. Olisihan nurinkurista, jos Paavali olisi suostunut kastamaan uudestisyntymättömiä samarialaisia. Jos he eivät siis vielä olisi saaneet uutta elämää sisimpäänsä (2 Kor. 5:17), ei heitä varmastikaan olisi suostuttu kastamaan vedessä. Markus 16:16. Muussa tapauksessahan olisi edelleen oikein kastaa ihmisiä, jotka eivät vielä ole uskossa. Mutta niin ei ole. Vain uskoon tulleita voidaan kastaa.


Tärkeimmät Raamatun kohdat vesikasteesta: Matt. 28:19,20.
”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan!” Apt. 2:38.
”Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Nimeen!” Apt. 10:48.
”Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse! Huuda avuksi Hänen Nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi!” Apt. 22:16.
”Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet!” Gal. 3:27.
”Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme Hänen kuolemaansa kastetut. Niin olemme siis yhdessä Hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.” Room. 6:3,4.


”TÄYTTYKÄÄ HENGELLÄ!”
Raamattu kehottaa meitä täyttymään Pyhällä Hengellä joka päivä. Ef. 5:18. Näin meillä on tuoretta voitelu-Öljyä lampuissamme. Matt. 25: 7-12. Mutta kukaan ei voi uudestaan täyttyä Pyhällä Hengellä ennen kuin on saanut ensimmäisen kerran Pyhän Hengen kasteen. Hengen kaste on myös alku muiden armolahjojen toiminnalle. Mikään armolahja ei toimi ennen Pyhän Hengen kasteen saamista.
Ja huom! Älä rukoile itsellesi kielilläpuhumisen lahjaa, vaan rukoile Pyhän Hengen kastetta! Sen seurauksena saat puhua uusin kielin.
”Etsivä löytää! Anova saa!” Luuk. 11:9. Älä lopeta etsimistä ja anomista ennen kuin olet saanut ja voit uusin kielin kiittää Jumalaa. Apt. 19:1-6. Ja kun olet rehellinen Jumalan lapsi etsien vilpittömästi aitoa henkikastetta, niin voit olla varma, että saat oikean Hengen. Näin Jeesus itse vakuuttaa: ”Ja kuka teistä on se isä, joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa antaa hänelle kalan sijasta käärmeen, taikka joka hänen pyytäessään munaa antaa hänelle skorpionin? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!” Luuk. 11:9-13.
”Anokaa niin te saatte!” ”Teillä ei ole, sen tähden, ettette ano!” Jaak. 4:2.

Seuraavassa pätkä Niilo Ylivainion kirjasta VOIMAN SALAISUUS:
”Alkuseurakuntien opettajat, paimenet ja evankelistat huolehtivat siitä, että uskoon tulleet heti saivat vastaanottaa Pyhän Hengen lahjan. Ja vähän vanhemmat uskovat ymmärsivät, että heidän täytyy uudelleen ja uudelleen täyttyä Pyhällä Hengellä.  Luemme Apt 4:31: ”Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa  he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja  puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti.” Nämä olivat siis uskovia, jotka jo  hetken olivat olleet uskossa, mutta täyttyivät uudelleen Pyhällä Hengellä. Heille ei jäänyt henkikastekokemus yhteen kertaan. Ja jos se olisi siksi jäänyt, niin se ei olisi heitä pitkälle auttanut. Jos minä täytän autoni tankin bensiinillä, joka on liikkeelle paneva voima, niin minä pääsen eteenpäin vain noin 400 km, ja sitten se seisahtuu. Ja se seisoo varmasti paikoillaan, teenpä minä sen ympärillä minkälaisia temppuja tahansa, vaikka minä sen kiillottaisin yltä ja alta, puhkuisin ja ähkyisin sen vieressä. Vaikka laulaisin duurissa ja mollissa, itkisin tahi nauraisin, niin autoni seisoisi paikoillaan niin kauan kuin tankista puuttuisi bensiini, sen liikkeelle paneva voima. Ja jos joskus voisin saada uuden auton ja siihen pantaisiin liikkeessä uudet öljyt, parhaat mitä olisi saatavana, ja minä sanoisin: – Minulla on uusi auto ja oikein liikkeessä laitetut öljyt, näitä ei vaihdeta, näillä ajetaan, niin on aivan varmaa, että kun 10 000 km ajettu, niin moottorista kuuluisi muutaman kerran muuur – muh ja se pysähtyisi ja seisoisi paikoillaan. Vaikka kaikki maailman parhaat teknikot hakisivat siitä vikaa, mutta ei laitettaisi öljyä, se seisoisi paikoillaan ihmisten harmina ja liikenteen tukkona, niin kuin monet henkikastamattomat sananjulistajat ja muut kristityt tänä päivänä.” Aamen.
Niilo Ylivainion opetus on vastaansanomattomasti raamatullinen!

Olen usein ajatellut, että on todella suuri puute uskoville, jos joutuu jäämään ilman henkikastekokemusta. Tosin kenenkään ei tarvitse jäädä tyhjäksi. Mutta usein väärä opetus tästä aiheesta saa uskoon tulleet jäämään kuivaan ja selittelevään uskonnollisuuteen, vaikka tarjolla olisi mahtava ELÄMÄ Pyhän Hengen täyttämänä. Vertaa esim. Paavaliin ja Pietariin. Mitä heidän hengellinen elämänsä oli? Sama on mahdollista tänään meille, koska ”Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti!”
Hb. 13:8.
Alkuseurakunnan aikana seurakuntavirkoihin oli vaatimuksena Pyhän Hengen täyteys: ”Valitkaa sen tähden keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovat Henkeä ja viisautta täynnä, niin me asetamme heidät tähän toimeen.” Apt. 6:3.
Apt. 1:8. 5:14-16. 19:11-12.

Jokaisen uuden uskoon tulleen pitää saada Pyhän Hengen kaste! Muussa tapauksessa saattaa olla, että jossain kohden vääristyy oppikin, ja näin uskonkilvoittelu alkaa ontua.
Olen ikäväkseni joutunut seuraamaan, miten Jumalan lapsia on tässä asiassa johdettu harhaan. Eksyttäjät ovat opettaneet, ettei pelastumisen lisäksi enää muka tarvita mitään lisää. Heille riittää kuiva uskonnollisuus ilman Pyhän Hengen jakamia voiman vaikutuksia. Apt. 4:29-31. 1 Kor. 12:6. Mutta ”Jumala on rikas antaja kaikille, jotka Häntä avuksi huutavat!” Room. 10:12. Hän tahtoo antaa omilleen moninaisia tehtäviä ja armolahjoja. Room. 12:4-8. ”Mutta Hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, Hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti.” Ef. 23:20,21.
Jumala tahtoo tehdä seurakunnassaan ihmeitä ja tunnustekoja armonsa sanan todistukseksi. Niin tapahtuu, kun me saarnaamme ristiin naulittua Jeesusta. 1 Kor. 2:2.5. ”Sana rististä on … Jumalan voima.” 1 Kor. 1:18.


Pyhän Hengen kasteen merkki on kielilläpuhuminen.
Kaikissa Apostolien tekojen kohdissa ei tosin mainita, että he puhuivat kielillä. Kuitenkin ensimmäiseen henkikastekokemukseen (Apt. 2) sisältyi kielilläpuhuminen. Samoin mainittiin tapahtuneen muutamassa muussakin henkikastekokemuksessa. Apt. 10:44-48. 19:1-6.
Samaa asiaa ei tarvinnut toistaa kaikissa tapauksissa. Raamattu ei kerro esimerkiksi, että kaikissa pelastumistapauksissa olisi tehty parannus synneistä. Voisimmeko siitä päätellä, että jotkut eivät tehneet parannusta, koska sitä ei kerrota? – Mm. Korneliuksen kodissa tulivat uskoon ja täyttyivät Pyhällä Hengellä, mutta heistä ei kerrota, että olisivat tehneet parannuksen. Apt. 10:43-48. Mutta varmasti he sen tekivät. Samoin on henkikasteen suhteen. Selvää asiaa ei tarvitse joka tapauksessa toistaa.

Henkikasteeseen kuuluva merkki ilmeni kolmenlaisilla kielillä:
1. ”… kukin kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltänsä” (Apt. 2:1-8). = Ymmärrettävä kieli.
2. ”…ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä” (1 Kor. 14:2). = Ns. rukouskieli, enkelien kieli. 1 Kor. 13:1.
3. ”… ellei tämä samalla selitä, niin että seurakunta siitä rakentuu” (1 Kor. 14:5). = Selitettävissä oleva kieli.
Kielilläpuhuminen voi siis ilmetä kolmella ed. m. Tavalla:
1. Jonkun maan ymmärrettävää kieltä, jota puhuja ei ole opiskellut.
2. Niin sanottua enkelien kieltä, jota ei kukaan ihminen ymmärrä.
3. Selitettävissä olevaa, ihmisymmärrykselle ymmärtämätöntä kieltä, johon Pyhä Henki antaa selityksen.
HUOM! Selitys kielilläpuhumiseen ei ole samaa kuin kielen sana sanalta tulkitseminen, kääntäminen. Selitys saadaan Pyhän Hengen antamana sanomana samoin kuin itse kielilläpuhuminenkin, joka avaa sydämelle Hengen antaman sanoman. !!!

Selityksen saaminen kielilläpuhumiseen kuuluu musiikin kanssa samaan kategoriaan: ”Tuokaa minulle nyt kanteleen soittaja. Ja kun kanteleen soittaja soitti, niin Herran käsi laskeutui Elisan päällen, ja hän sanoi: Näin sanoo Herra!” 2 Kun. 3:15,16. Kaunis musiikki avasi taivaan lähteet. Samoin tekee kielilläpuhuminen. Uudestisyntyneen sisäiset korvat on avattu kuulemaan kielilläpuhuminen taivaallisena musiikkina. Sen kuunteleminen on hengelliselle ihmiselle mitä kauneinta sulosointujen ääntä. Nuo Hengen soinnut avaavat taivaallisia siunauksen lähteitä, joista kumpuaa kielten selitys. Armolahjat alkavat toimia kokouksissa, joiden rukoushetkissä kuuluu kielilläpuhumisen ääni. Se on kuin säestystä ymmärryksellä rukoilevalle. Kirkkaat profeetalliset sanomat alkavat siinä nousta esiin, niin että ”te saatatte kaikki profetoida toinen toisenne jälkeen”. 1 Kor. 14:31. Kielilläpuhuminen kuuluu kaikkiin hengellisen kokouksen rukoushetkiin. Mutta jos paikalla ei ole selityksen lahjan omaavaa uskovaa, niin puhukoot taustalla säestäen hiljaa, ”itselleen ja Jumalalle” 1 Kor. 14:28. On nimittäin turha nousta puhujan paikalle (Apt. 1:15) ja alkaa sieltä puhua kielillä ellei ole selittäjää. 1 Kor. 12:10.
Jumala antoi kielilläpuhumisen eräänlaiseksi uskonelämän rakentamisen työkaluksi, kuten paastonkin. Nämä työkalut eivät siis ole lainomaista suorittamista. ”Kielillä puhuva rakentaa itseään!” 1 Kor. 14:4. Paasto ja kielilläpuhuminen ovat siis työkaluja, joiden kanssa saamme kaivaa auki tukkeutuneita siunauksen lähteitä ja näin rakentua. Paastopäivän valtavat siunauslupaukset voit lukea mm. Jesaja 58 luvusta.

ODOTTAMINEN
Apt. 1. luku kertoo, miten Jeesus kehotti uudestisyntyneitä opetuslapsiaan odottamaan ”sen lupauksen täyttymistä”, että he saavat Pyhän Hengen tulikasteen. ”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä … että teidät kastetaan Pyhällä Hengellä …. Vaan kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte Voiman ja te tulette olemaan minun todistajani!” Apt. 1:4,5,8.
Jeesus oli uudestisynnyttänyt heidät elävään toivoon ylösnousemuksensa kautta ja puhaltanut heidän päälleen Elämän Hengen, ”pelastuksen sinetin”. Joh. 20:22.
Nyt he odottivat. Aika kului. Meni monta päivää. Viikko. Kahdeksan päivää. Yhdeksän päivää. Mutta ei vain kuulunut lupauksen täyttymistä. Onneksi heidän joukossaan ei siinä vaiheessa ollut eksyttäjää, joka olisi noussut ilmoittamaan, että ”Jeesushan lupasi meille henkikasteen; uskokaamme nyt, että olemme jo saaneet sen.” – Mitähän olisikaan tapahtunut? – Tuli kymmenes päivä, jolloin he olivat Yläsalissa (Apt. 1:13) odottaen lupauksen täyttymistä. Ja heti aamulla yhdeksältä (Apt. 2:15) tapahtui: ”Tuli yhtäkkiä humaus taivaasta ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä..” Apt. 2:1-6.
Älä sinäkään lakkaa etsimästä kunnes olet löytänyt!

IHMEET JA MERKIT!
”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat…!” Mk. 16:15-20.
Pyhä Henki tahtoo johdattaa Jumalan seurakunnan yliluonnolliseen vaellukseen kokemaan samoja asioita, joissa alkuseurakunta eli. 1 Joh. 2:24. / Jumalan Sana varoittaa meitä sellaisesta kristillisyyden muodosta, jossa ei ilmene ihmeitä, merkkejä ja voimavaikutuksia. 1 Kor. 12:6. ”He kieltävät sen voiman; sen kaltaisia karta!” 2 Tim. 3:5. Hengelliset asiat tulee tehdä ja selittää hengellisesti, ”ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan JUMALAN VOIMAAN!” 1 Kor. 2:5. Vain Pyhän Hengen Voimassa voimme ”oikein jaella totuuden sanaa”. 2 Tim. 2:15. ”Apollos puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta!” Apt. 18:25. Armolahjat ja ”moninaiset” voimavaikutukset kuuluvat oleellisena osana alkuperäiseen kristinuskoon. 1 Kor. 12:6,9. Mm. terveeksitekemisen lahjat osoittaa Jumalan suurta rakkautta seurakuntaansa kohtaan. Kärsivät saavat avun. !!!
Lähetyskäskyn ehdoton sisältö on : Julistaa evankeliumia. Kastaa ne, jotka uskovat. Rukoilla sairaiden puolesta. Ajaa ulos riivaajia. Puhua kielillä. Yms. ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: Minun Nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä … panevat kätensä sairasten päälle ja ne TULEVAT TERVEIKSI!” Markus 16:15-20. Jeesus itse siis opetti, että Hänen opetuslapsensa puhuvat uusin kielin.


Mikä voi estää sinua saamasta Pyhän Hengen kastetta?
On kolme asiaa, jotka voivat olla esteenä:
1. Elämässäsi on jokin synti!
2. Olet saanut asiasta väärää opetusta!
3. Et ole vielä uudestisyntynyt.
Mutta …
Jos olet ottanut vastaan Jeesuksen Pelastajaksesi ja Hänen antamallaan voimalla tehnyt parannuksen synneistäsi (Joh. 1:12) sekä antanut kastaa itsesi upotuskasteella vedessä ja olet lukenut Raamatusta Jumalan lupaukset Pyhän Hengen kasteesta, niin sinä voit nyt, tätä lukiessasi, ottaa vastaan Voiman kasteen! Jeesus tahtoo varmasti täyttää sinut Pyhällä Hengellä.
Kaikki on nyt järjestyvä hyvin. Jeesus kutsuu sinua ristin kaidalle tielle kulkemaan Pyhällä Hengellä täytettynä kristittynä.
Jumalalla on elämääsi varten hyvä suunnitelma. Voit tulla siihen sisälle valitsemalla ja päättämällä, että annat koko elämäsi Hänelle. Hän sitten vaikuttaa sinussa ”tahtomisen ja tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi”. Filip. 2:13.
Ajallisen elämän paras osa on Jumalan tahdon tie, jossa ”Puolustajamme” Pyhä Henki kuljettaa meitä. Room. 8:14.


Jos et ole vielä uskoon tulosi jälkeen käynyt raamatullisella vesikasteella, niin ilmoittaudu nyt heti.

Raha-asian opetus

Raamatun opetus rahankäytöstä seurakuntatyössä!

Peruslähtökohta opetukseen Raha-asioista on se, että Jumalan sana on maksutonta. ”Tulkaa tekin, joilla ei ole rahaa..” Jes. 55:1-3. ”Sillä me emme ole niin kuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa..” 2 Kor. 2:17. Mutta evankeliumin eteen päin vieminen maksaa. Siksi pitää ymmärtää Raamatun opetus juurta jaksain  tästäkin alueesta.

Asian selvitys alusta alkaen:
Kaikkien ihmisten tulee ottaa itse vastuu omasta ja perheensä elatuksesta. Yhteiskunnan tukimuodot kuuluvat niille, jotka ovat sairaita, vammaisia, vanhuksia tai itsestä riippumattomista syistä väliaikaisesti työttömiä. ” .. me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä. Sillä me olemme kuulleet, että muutamat teidän keskuudessanne vaeltavat kurittomasti, eivät tee työtä, vaan puuhailevat sellaisessa, mikä ei heille kuulu. Semmoisia me käskemme ja kehotamme Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, tekemään työtä hiljaisuudessa ja syömään omaa leipäänsä.” 2 Tessal. 3:10-12.
Kristilliseen rehellisyyteen kuuluu hyväksyä tuo 2 Tessal. 3 luvun opetus, joka siis tarkoittaa, että työhön kykenevien tulee hankkia oma elatuksensa työtä tekemällä ja osallistumalla yhteiskunnan kuluihin rehellisellä verojen maksamisella. Room. 13:6. Kristittyjen ei pidä olla työtävieroksuvia, jotka elävät yhteiskunnan ja toisten ihmisten siivellä. Paavali oli tässäkin suhteessa kunnioitettava esimerkki: ”En minä ole halunnut kenenkään hopeata tai kultaa tai vaatteita; te tiedätte itse, että nämä minun käteni ovat työllänsä hankkineet, mitä minä ja seuralaiseni olemme tarvinneet. Kaikessa minä olen osoittanut teille, että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa nämä Herran Jeesuksen sanat, jotka hän itse sanoi: ’Autuaampi on antaa kuin ottaa.’” Apt. 20:33-35.
Raamattu opettaa myös, että seurakunta voi maksaa palkkaa kokopäivätoimisesti evankeliumin työhön lähteville. Heidän tulee olla järjestäytyneen seurakunnan luottamusta nauttivia ja sen yhteydessä toimivia: ”Samoin myös Herra on säätänyt, että evankeliumin julistajain tulee saada evankeliumista elatuksensa.” 1 Kor. 9:14.
Alkuseurakunnasta sanotaan: ”Ei ollut heidän joukossaan (seurakuntayhteydessä!) ketään puutteenalaista…” (Apt. 4:34-35), koska seurakunta piti huolta leskistä, heikoista ja työhön kykenemättömistä, sekä varusti matkalle evankeliumin eteen päin viejät.
Mutta srk. ei ole yleinen sosiaalihuolto. Pidämme huolta meidän yhteydessämme olevista.
Aikamme Suomessa on hyvä sosiaalijärjestelmä, joka takaa perustarpeet kaikille kansalaisille, myös uskossa oleville työttömille ja sairaille. Siksi seurakunnan ei yleensä tarvitse huolehtia rahallisesti esim. leskien ja vanhusten toimeentulosta. Sitä varten on kehitetty hyvä eläkejärjestelmä. Kuitenkin, Jeesus sanoi: ”Köyhät teillä on aina keskuudessanne!” Joh. 12:8. Niitä ”väliinputoajia” tulee aina olemaan. Vaikeuksiin joutuneita on ollut meidänkin keskuudessamme Turussa; ja on ilo auttaa sen mukaisesti, mitä varoja on.
Auttamistyö oli yksi tekijä, jonka johdosta ”Jumalan sana menestyi!” Apt. 6:2-7. Tätä varten mekin uhraamme varojamme seurakunnan työhön. Emme sen ulkopuolelle. Kaiken toiminnan tulee tapahtua seurakunnan kautta.
Itse uhraan kymmenykset nettotuloistani Seurakunta-apu ry.lle, joka on uskovien ”yhtreinen kukkaro”.  Kymmenykseni menevät suoraan tililtä. Näin Jumala jättää minulle omaan käyttööni 90% tuloistani. Kiitos Herralle!
Seurakunta-apu ry.
Nordea FI91 1632 3000 0036 63

Uhratessamme kymmenykset tuloistamme Jumalan valtakunnan työhön, saamme olla murehtimatta, miten seurakunnan raha-asiat hoituvat. Olemmehan näin tehneet oman velvollisuutemme. Mutta jos joku ei tahdo osallistua yhteisiin menoihin, saa hän olla aivan vapaasti uhraamatta. Me muut sitten uhraamme hänenkin osuutensa.

Raamatun mukaan seurakunnassa tulisi olla seurakuntapalvelijat (kreik. diakon) (Apt. 6, Filip. 1:1, Room. 16:1 ym.), jotka huolehtivat raha-asioista ja mm. seurakunnan köyhistä uskovista. He huolehtivat srk.n yhteisestä ”kukkarosta” vanhimmiston alaisuudessa. Toimimme seurakuntana, emme yksityisinä sooloilijoina. Siksi osoitamme vapaaehtoiset uhraamiset seurakunnalle, emme yksityishenkilöille. Tuen varassa olevia autamme seurakunnan yhteisestä kassasta. Jokaisen tulee ymmärtää tämä periaate.
Järjestäytyneen seurakuntatoiminnan taustalla on yleensä Suomen lain mukainen rekisteröity yhdistys, ”yhteinen kukkaro”. Yhdistyksen tilille on jokaisen helppo uhrata varoistaan. Näin toiminta tapahtuu raamatullisesti sekä laillisesti. Ja tällä tavalla mahdollistetaan rahaa vaativa evankeliumin julistaminen ja sanan opetus. Kokoustila, painotuotteet yms. maksavat.

Uskovien keskuudessa tulee tänä aikana huolehtia, ettei rahan kanssa toimita ilman valvontaa, ja ettei uhrata yksityishenkilöille !!! Sellaisia muka ”uskonvaraisesti” liikkuvia yksinäisiä toimijoita nimittäin on uskovien joukossa. Rahan antaminen sellaisille on vääryyden tukemista ja siihen kannustavaa. Yleensä he ovat toimeentulotukea ja työttömyyskorvausta saavia, jotka eivät edes etsi rehellistä ansiotyötä. Usein sellaisilla on työttömyyden syynä laiskuus. He osaavat mielistellä ihmisiä oman etunsa mukaan. Juuda / 16. ”Moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku.” 2 Piet. 2:2,3. – Terveen ihmisen ei ole oikein elää yhteiskunnan elättinä tai uskovien rahoilla. –
”Emme ole tehneet kenellekään vääryyttä. emme ole tuottaneet kenellekään vahinkoa emmekä hyötyneet kenenkään kustannuksella!” 2 Kor. 7:2. RK.
On hyvä ymmärtää tunnettu aforismi: ”Ei se ole tyhmä, joka pyytää rahaa, vaan se, joka antaa!” Älä siis anna rahaa yksityishenkilöiden luksuselämän pönkittämiseen ja sellaisille, jotka eivät toimi vanhimmiston alaisuudessa ja kontrolloidusti. Hes. 13:22. Poikkeuksen tekevät tietenkin välittömän avun tarpeessa olevat, joita kohtaamme yksityiselämässämme … Voimme esim. viedä kadunmiehen grillille syömään. Siihen ei tarvita seurakunnan päätöstä ja sen kassavaroja.
Auttamisessa on pidettävä mielessä Raamatun ohje, ettei tule pitää ääntä hyvistä töistään: ”Sen tähden, kun almua annat, älä soitata torvea edelläsi, niin kuin ulkokullatut tekevät saadakseen ylistystä ihmisiltä.. Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee, että almusi olisi salassa, ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.” Matt. 6:1-4.

Evankeliumin eteen päin vieminen maksaa.
Raamatullinen systeemi on, että lähettävä seurakunta maksaa evankeliumia julistavan kulut. Tämä on erittäin viisas Jumalan keksintö. Kiertävät puhujat eivät näin ollen voi kerätä rahaa puheittensa jälkeen. ”Varusta huolellisesti matkalle Zeenas, lainoppinut, ja Apollos, ettei heiltä mitään puuttuisi.” Tiitus 3:13.
Paavali kulki evankeliumin työssä hoitaen itse itsensä sekä matkatoveriensakin kulut: ”Käteni ovat työllänsä hankkineet, mitä minä ja seuralaiseni olemme tarvinneet.” Apt. 20:33-35. Mutta joissain vaiheissa hän myös otti vastaan tukea mm. Korintton seurakunnalta, jonka lähettämänä jatkoi seuraavaan kohteeseen! ” .. sitten teidän kauttanne matkustaa Makedoniaan, ja taas Makedoniasta palata teidän tykönne ja teidän varustamananne matkata Juudeaan. 2 Kor. 1:16.

Seurakunnan kautta tapahtuva toiminta:
Kristinuskon alkuaikana kaikki hengellinen toiminta ohjattiin tapahtuvaksi seurakunnan kautta. Se on edelleen voimassa oleva Raamatun opetus. Pyhä Henki ohjaa srk.n toimintaa erilaisten palvelutehtävien kautta, mm. vanhimpien valvonnassa. Efes. 4:11-16. Katso myös 1 Piet. 5:1-5/ Hebr.13:17 ja 1 Tes. 5:12-13 sekä 1 Tim. 5:17-19. –
”Tiedättehän tekin, filippiläiset, että evankeliumin alkuaikoina, kun lähdin Makedoniasta, ei mikään muu seurakunta kuin te yksin käynyt minun kanssani tiliyhteyteen annetusta ja vastaanotetusta. … .” Filip. 4:15–17. Rahan käyttöä siis valvottiin alistumalla ”tiliyhteyteen annetusta ja vastaan otetusta!” Yhteisesti hyväksytty käytäntö muodostui selkeäksi opiksi kaikilla paikkakunnilla. 1 Kor. 16:1,2. Mekin uhraamme iloiten varoistamme oman paikkakuntamme Jumalan seurakunnan työhön. Näin ”kannamme kortemme yhteiseen kekoon.”– Kol. 2:19. Ef. 4:16.
Raha-asiasta on opetusta mm. Apt. 6. 1 Kor. 9. ja 16:1-4. 2 Kor. 8-9; Room.16:17-18. Filip.3:18-19.

”Ja me lähetämme hänen kanssaan veljen, jota evankeliumin julistamisesta kiitetään kaikissa seurakunnissa ja jonka seurakunnat vielä sen lisäksi myös ovat valinneet matkatoveriksemme viemään tätä rakkauden lahjaa, … . …
… meidän veljemme taas ovat seurakuntien lähettiläitä, ovat Kristuksen kunnia. Kun te siis osoitatte heille rakkauttanne … , niin teette sen seurakuntien edessä.” 2 Kor.8:18,19,23,24. – ”Seurakunta varusti heidät matkalle..” Apt. 15:3,22. RK.
Jokaisen kristityn tulee siis olla ”seurakunnan lähettiläs” ja kehottaa kaikki uskovat mukaan yhteiseen raamatulliseen seurakuntatoimintaan. Ef. 2:19-22; 4:16.
Seurakunnan lähettämät kristityt olivat kysymyksessä myös Apt. 13:1- 4: ”Niin he Pyhän Hengen lähettäminä menivät..” Nämä Pyhän Hengen valitsemat ja järjestäytyneen seurakunnan keskellä työhön siunatut kristityt ovat esimerkkinä meillekin. Kaikki saadut tehtäväthän pitää koetella seurakunnan keskellä ennen palveluviran alkamista. ”Heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.” 1 Tim. 3:10.

Seurakunnan päätoimintamuoto tulee olla lähetyskäskyn toteuttaminen! Mk.16:15. Matt. 28:18-20. = Että ihmiset tulevat uskoon ja kasteelle sekä seurakunnan opetuksen piiriin. Sen tähden siunaamme ja lähetämme veljiä ja sisaria evankeliumin työhön. Room. 10:14,15.
”Minusta on kuitenkin välttämätöntä lähettää luoksenne veljeni, työkumppanini ja taistelutoverini Epafroditos, teidän lähettinne, joka auttaa minua siinä, missä tarvitsen.” Filip. 2:25 RK.

”Minua ilahutti suuresti, kun veljet tulivat ja antoivat todistuksen sinun totuudestasi, niin kuin sinä totuudessa vaellatkin. Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni vaeltavan totuudessa. Rakkaani, sinä toimit uskollisesti kaikessa, mitä teet veljien, vieläpä vieraittenkin hyväksi. He ovat seurakunnan edessä ( ! ) antaneet todistuksen sinun rakkaudestasi; ja sinä teet hyvin, kun autat heitä eteenpäin heidän matkallaan, niin kuin Jumalan edessä arvollista on.
Sillä Hänen Nimensä tähden he ovat matkalle lähteneet eivätkä ota pakanoilta mitään. Me olemme siis velvolliset ottamaan semmoisia vastaan, auttaaksemme yhdessä totuutta eteenpäin.” 3 Joh/3-8.

Jumala siunatkoon meitä, sinua ja minuakin!
___________________________________

Saarnaamme Jumalalle antautumisesta, että meidän tulee antaa itsemme Hänelle kokonaan. Jokainen uskova sanoo ”AAMEN!”.
Annamme Jumalalle jalkamme ja kätemme! ”AAMEN!”, sanovat kaikki!
Annamme Hänelle silmämme, korvamme ja koko olemuksemme! ”AAMEN”, sanoo koko seurakunta innostuksen vallasssa. –
Annamme sinulle Jumala myös rahamme! – – – Nyt ei enää kuulu aamenta?
Tuli hiljaisuus! Miksi?

Katso lisäselvitystä:
Uhraaminen

Meteli vai musiikki?

Musiikki – Jumalan työkalu

”Lauluni aihe Jeesus on vain, tielleni valon Hän toi!” Siinä lauluntekijä kiteyttää hengellisen musiikin pääperiaatteen: Jeesus on laulumme aihe! Hänen suuri armonsa virittää meidät kiitokseen: ”On armo suuri ihmeinen; se muutti sydämein..! ” Laulu Golgatan ristin veriuhrin armosta virittää sydäntemme kielet taivaalliselle aaltopituudelle: ”Risti vaan, risti vaan olkoon kunniamme!”

Laulujemme sanoma saa sisäiset silmämme suuntaamaan katseen pelastuksemme alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka sovitti syntimme verellään ja kuolemallaan. ”Ihmeinen risti, pelastuspaikka!” Ristillä ilmeni Jumalan rakkaus langenneita kohtaan. Siitä laulamme Hänelle ikuista kiitosta. ”Uhratkaamme siis Hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka Hänen nimeänsä ylistävät.” Hebr. 13:15. ”Joka janoaa, hän tulla saa, luokse Jeesuksen, luokse Mestarin!” ♫

Jumala on antanut musiikin lahjaksi seurakunnalleen. Tämä lahja on Häneltä saatu työkalu, jolla saadaan auki pahastikin kiinni jumittuneet sydänten ovet. Jumala on antanut omilleen erilaisia hengellisen elämän työkaluja, joiden kanssa ihmissielua hoidetaan Taivasta varten. Näitä siunauksen työkaluja käytetään seurakunnan yhteydessä. ”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.” Kol. 3:16. Ja tietenkin käytämme armolahjoja ja Jumalan Sanaa. Hebr. 4:12.
Musiikki on verrattavissa paastoon, joka on eräs seurakunnalle annettu työkalu. On olemassa asioita, joita ei voida korjata ilman paastoa: Jeesus sanoi heille: ”Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla.” Markus 9:29. Samoin on musiikin laita. Paatuneimmatkin rikolliset murtuvat kyyneliin sisintä koskettavan hengellisen musiikin edessä. Sydänten ovet aukenevat kuulemaan ristiin naulitun Jeesuksen pelastuskutsua! ”Taivaasta kutsu soi ihmeellinen, kertoen viestistä pelastuksen. Tulla saa syntinen sellaisenaan. Turvata sielunsa Armahtajaan!” Jumalan profeetat ovat saaneet kokea näkyjen maailman aukenevan, kun musiikki-asetta on käytetty: ”Mutta tuokaa minulle nyt kanteleensoittaja. Ja kun kanteleensoittaja soitti, niin Herran käsi laskeutui hänen päällensä, ja hän sanoi: ”Näin sanoo Herra!” 2 Kun. 3:15,16. Vertaa tätä myös 1 Sam. 16:23. Hyväkuntoisiksi hoidetuilla työkaluilla kaivamme auki Jumalan siunauksen lähteitä, joista saamme juoda raikasta ja virvoittavaa vettä. Joh. 4:14. 7:37-39.
Uskovien keskuuteen ujuttautunut maailmallinen musiikki on samentanut nuo kirkkaat vesilähteet. Synnin filistealaiset ovat tukkineet siunauksen lähteet, mutta nyt teemme kuten Iisak: ”Iisak kaivatti uudelleen auki ne vesikaivot, jotka hänen isänsä Aabrahamin päivinä olivat kaivetut, mutta jotka filistealaiset olivat Aabrahamin kuoltua tukkineet, ja antoi niille jälleen ne nimet, jotka hänen isänsä oli niille antanut.” 1 Moos. 26:18.
Paholainen on syöttänyt omaa repivää musiikkiaan uskovien keskuuteen. Sen tahto on silläkin tavalla hajottaa ja tuhota. Mutta me käännämme selkämme sille ja sen musiikille. Katsomme rakkaaseen Vapahtajaamme Jeesukseen ja laulamme Hänelle kiitosta yhdessä taivaan enkelien kanssa.
Seurakunnassa on oltava jyrkkä suhtautuminen maailmaan, ja mm. sen jytämusaan. Maailmanmusiikkia ei pidä tuoda Herran huoneeseen. Jossain on nimittäin jo tuotu diskovaloja ja jopa savukoneita uskovien tilaisuuksiin luomaan ”tunnelmaa”. Siitä vauhdikkuudesta paholainen iloitsee. Mutta Pyhä Henki on siitä erittäin murheellinen. Siksi etsimme uudestaan käyttöömme Jumalan antamat hengelliset laulut ja musiikin. Se on nyt mahdollista. Pyhä Henki on avannut Sanan siltäkin alueelta.
♪ = ♫ ♪ ♫ = ♪

Meidän on uudestaan tarkistettava musiikin asema seurakunnassa, ettei liiallinen viihdemusiikki ja maailmanhenkinen ylistys syrjäytä oikeaa ylistystä ja sananjulistusta. Kokousten pyhä ilmapiiri ja hengellinen arvo köyhtyy viihdeohjelmatarjonnasta. Rukous, armolahjojen toiminta ja Sanan opetus on oltava hengellisten kokousten ykkössijalla. Musiikki ei saa muodostua musikaalisten uskovien sielulliseksi nautintotilaisuudeksi tai musiikillisten taitojen esittämiseksi ja ihailuksi. Kaikessa on etsittävä kuulijoiden hengellistä parasta. ”Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista (laulujenkin osalta) tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat. Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.” Efes. 4:29-30. ”Sen tähden kehottakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne (lauluillakin), niin kuin teettekin.” 1 Tessal. 5:11.
Toistan: Kokousten musiikkianti ei saa muodostua musikaalisten uskovien sielulliseksi nautintotilaisuudeksi tai musiikillisten taitojen esittämiseksi ja ihailuksi.

Mitä on hengellinen musiikki?
Sen voi määritellä ensiksi sillä, että hengellinen musiikki on syntynyt Pyhästä Hengestä. Sitä ovat saaneet ottaa vastaan Pyhästä Hengestä syntyneet Jumalan ihmiset. Mm David, kuuluisa Psalmien sanoittaja ja soittaja-laulaja, oli uudestisyntynyt: ”Herran Henki tuli Daavidiin, siitä päivästä ja yhä edelleen..” 1 Sam. 16:13.
Vahinko, ettei Psalmien säveliä ole talletettu jälkipolville! Olisiko syynä se, että niissä ei aina ollut valmista säveltä? Uskovien kokouksissa on seurakunnan alkuaikoina kierrellyt psalminlaulajia, jotka lauloivat niitä spontaanisti sillä sävelellä, joka laulaessa syntyi. Ehkäpä Jumala virittää omaan seurakuntaansa sellaisen laulumuodon uudestaan. Se olisikin erittäin tervetullut ylistyksen muoto!
Psalmeissa kuvastuu ilman melodian tietämistäkin niiden sisällössä oleva siunaava tunnelataus, miten Jumalan ihmiset muinoin lauloivat Jumalalle? Psalmien kirjasta kykenemme myös vetämään esille määritelmän raamatullisesta soitosta ja laulusta. Näin saamme palata alkuasetelmaamme Jumalan tahdon mukaisessa musiikissakin. Alkuseurakuntahan lauloi Psalmeja. Efes. 5:19.
Hengellistä musiikkia on vain sellainen, joka on syntynyt Pyhästä Hengestä ja jota uudestisyntynyt Pyhän Hengen valtaama ihminen esittää Jumalalle ja Hänen kunniakseen! Uskosta osaton, uudestisyntymätön, ei voi tehdä tai esittää hengellistä musiikkia. Musiikkihan ei ole hengellistä, jos siitä puuttuvat edellä mainitut tärkeimmät elementit.

On myös osattava erottaa hengellinen musiikki uskonnollisesta. Uskonnollinen, esim. kirkkomusiikki ei yleensä ole hengellistä kauneudestaan huolimatta. Sehän ei ole syntynyt Pyhästä Hengestä uskossa olevien ihmisten kautta, vaan on verrattavissa tämän maailman viihdeohjelmiin ja konserttiesityksiin. Sellaista kaunista seireenien laulua, ja viihdeohjelmaa on maailmassa riittävästi. Uskovakin voi sellaista kuunnella ja saada siitä sieluunsa nautiontoa. Mutta hengellisissä kokouksissa, jossa Jeesus on keskellämme,  tahdomme keskittää toimintamme Häneen! Vain uskoon tulleiden eli ”oikeamielisten on soveliasta Häntä kiittää”. Ps. 33:1. Psalmi 50:16,17. Emme ylistä toisiamme, emmekä taputa maailman tavan mukaan musiikin esittäjille, vaan ainoastaan Jumalalle, miten Hän ansaitsee kaiken kiitoksen. ”Uhratkaamme siis Hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka Hänen Nimeänsä ylistävät.” Hebr. 13:15. Huulten hedelmä on siis myös ilman soittimia tapahtuva seurakunnan yhteinen suullisesti lausuttu tai jopa laulettu kiitos, jossa kaikki ovat mukana: ”niin että te yksimielisesti ja yhdestä suusta ylistäisitte Jumalaa ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää.” Room. 15:6. Sellaisissa ylistyshetkissä emme keskity toisiimme, vaan kohdistamme kaiken huomiomme Pelastajaamme Jeesukseen. Kiitämme vain Häntä! Siinä saa silloin olla mukana myös raamatullista kielilläpuhumista yhteen ääneen. Apt. 2:6. 10:44-48. !!! Puhumme Taivaaseen ja ylistämme Jeesusta. Halleluja!
On erittäin siunaavaa myös laulaa seurakunnan rukoushetkissä kielillä ylistystä Jumalalle! Se on taivaallista ylistyksen humua, johon enkelitkin tulevat mielellään mukaan. ”Halleluja! Ylistäkää Herraa taivaista, ylistäkää Häntä korkeuksissa. Ylistäkää Häntä, kaikki Hänen enkelinsä, ylistäkää Häntä..” Ps. 148:1-2.

Raamatussa ei kerrota, että Uuden liiton seurakunnassa olisi ollenkaan ollut soittimia. Vainojen aikaan piilopaikoissa kokoontuville se ehkä olisikin ollut vaikeaa. Mutta Psalmien sisältöä laulettiin, ja niissä kehotettiin käyttämään soittimia. Ps. 150. Siitä voimme päätellä, että alkuaikana hyvissä ja rauhallisissa oloissa Jumalan seurakunta käytti myös sen ajan soittimia. Ja sanotaanhan Taivaassakin olevan soittimia: ”Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen, ja heillä oli kantele kullakin, ja heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset, ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: ”Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista..” Ilm. 5:8-9.
Laulu Golgatan verestä kaikuu siis Taivaassakin soittimien säestyksellä! Miksi emme siis voisi niitä nyt käyttää! ”Ylistäkää Herraa kanteleilla, soittakaa Hänelle kymmenkielisillä harpuilla. Veisatkaa Hänelle uusi virsi, helkyttäkää kieliä ihanasti ja riemullisesti.” Ps. 33:2-3. / ” .. vaan täyttykää Hengellä, puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle, kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.” Efes. 5:18-20.
Halleluja! Ylistäkää Jumalaa Hänen pyhäkössään, ylistäkää Häntä Hänen väkevyytensä taivaanvahvuuksissa. Ylistäkää Häntä Hänen voimallisista teoistansa, ylistäkää Häntä, sillä Hänen herrautensa on suuri. Ylistäkää Häntä pasunan pauhulla, ylistäkää Häntä harpuilla ja kanteleilla. Ylistäkää Häntä vaskirummuilla ja karkelolla, ylistäkää Häntä kielisoittimilla ja huiluilla. Ylistäkää Häntä helisevillä kymbaaleilla, ylistäkää Häntä kumisevilla kymbaaleilla. Kaikki, joissa Henki on, ylistäkää Herraa! Halleluja!” Psalmi 150.

Vanhassa liitossa olivat myös erikoiset temppeliveisaajat, ”jotka hurmoksissa soittivat kanteleilla, harpuilla ja kymbaaleilla.” 1 Aikak. 25:1-7. Missä ovat tämän ajan Jumalan temppelin ( = 1 Kor. 3:16) veisaajat, jotka taas johtaisivat seurakunnan yhteiseen lauluun ja kiitokseen keskittymään Jeesukseen, ilman ihmis-esiintymistä? Sellaisia Pyhä Henki etsii ja kutsuu. Yhteinen laulu on kuulunut Jumalan lasten elämään kautta ihmiskunnan historian. Esimerkiksi Jeesuksesta ja opetuslapsista sanotaan: ”Veisattuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.” Matt. 26:30. Sydämeni iloitsee ajatellessani, miettiessäni, miten Jeesus lauloi, ehkäpä Psalmin 118. Edelleenkin Jumalan seurakunta ilmaisee yhteisissä lauluissaan kiitoksensa ja surunsa sekä taivasikävänsä. Laulu armosta ja totuudesta virvoittaa taivas-kotiin kaipaavien sisintä olemusta. ”Kiitä Herraa minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, Hänen pyhää nimeänsä..!” Psalmi 103:1.

Israelin kansalla oli etsikkoaikansa Messiaan syntyessä heidän keskuuteensa. Hän tuli omiensa tykö Joh. 1:11-12. Juutalaisilla oli sinä aikana mahtava etuoikeus olla ottamassa vastaan omaa Messiastaan. Jeesus ratsasti aasinvarsan selässä Jerusalemiin ja toteutti siinä profeetta Sakarjan ennustuksen: ”Iloitse suuresti, tytär Siion, riemuitse, tytär Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja Hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla.” Sak. 9:9. Ennustus toteutui: ”Ja heidän päästäessään varsaa sen omistajat sanoivat heille: ”Miksi te päästätte varsan?” Niin he sanoivat: ”Herra tarvitsee sitä.” Ja he veivät sen Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa varsan selkään ja istuttivat Jeesuksen niiden päälle. Ja Hänen kulkiessaan kansa levitti vaatteensa tielle. Ja kun Hän jo oli lähellä, laskeutuen Öljymäen rinnettä, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikista voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet, sanoen: ”Siunattu olkoon Hän, joka tulee, Kuningas Herran Nimessä; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!” Ja muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat hänelle: ”Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi.” Mutta Hän vastasi ja sanoi: ”Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.” Ja kun Hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki Hän sitä ja sanoi: ”Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu.” Luuk. 19:33-42.
Valtava kiitos kaikui Jerusalemin kaduilla! Siunattu olkoon Hän, joka tulee! Iloitse suuresti! Mutta uskonnollinen johto nousi vastaan! Suurella äänellä iloiten kiittäminen ei sopinut, eikä edelleenkään sovi uskonnollisten ihmisten kaavoihin. Ja miten synteihinsä kuolleet voisivatkaan hyväksyä hengellisen ylistämisen, kun eivät itse ole syntyneet Pyhästä Hengestä! Eivät kuolleet voi Herraa kiittää! ”Ylistääkö tomu sinua, julistaako se sinun uskollisuuttasi?” Ps. 30:10. Mutta Jeesus voitti ristinkuolemallaan kuoleman. Halleluja! Hän nousi ylös! Hänellä on valta antaa synnit anteeksi ja pelastaa synteihinsä kuolleet fariseuksetkin, nuo tämän ajan siivosyntiset.

Jeesus tahtoo pelastaa jokaisen ihmisen, sinutkin! Hän tahtoo tehdä sinut eläväksi, elävässä uskossa olevaksi! Pelastuneena voit sitten laulaa karkeloiden ja suurella äänellä Herraa ylistäen: ”Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla, että minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta, eikä vaikenisi. Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän iankaikkisesti.” Ps. 30:12-13.
Hengellisiin lauluihin on aina kuulunut oikeuden ja Totuuden etsintä ja kaipuu: ”Minä veisaan armosta ja oikeudesta; sinun ylistystäsi, Herra, minä laulan. Minä tahdon noudattaa nuhteetonta vaellusta; milloin tulet sinä minun tyköni? Minä tahdon vaeltaa huoneessani vilpittömällä sydämellä. En kiinnitä silmääni siihen, mikä turmiollista on, eksyttäväistä menoa minä vihaan: ei saa se minuun tarttua. Nurja sydän väistyköön minusta; pahasta minä en tahdo tietää.” Ps. 101:1-4. Musiikin kautta saamme myös avautua yhä uusiutuvalle armon voimalle, jota Pyhä Henki tuo sydämiimme. Antamallaan musiikilla Jumala saa aikaan kiitosmieltä ja rakkautta Hänen totuuteensa. Otamme sen mielellämme vastaan! 2 Tess. 2:10-12.

Yhteinen laulu on seurakuntakokouksen eräs merkittävä osa.
1 Kor. 14:26. annetaan ohjeita hengelliseen kokoontumiseen kuuluvista asioista: ”Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi.” Laulaminen on siis yksi hengellisen kokouksen siunausta tuova osa. Saattaa olla, että edellisessä, millä on virsi, on kyse yksinlaulusta. Mutta Efes. 5:18-20 on kyse yhteisestä kiitoksesta: ”.. vaan täyttykää Hengellä, puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle, kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. ” ”Ylistäkää Häntä, aurinko ja kuu, ylistäkää Häntä, kaikki kirkkaat tähdet. Ylistäkää Häntä, te taivasten taivaat, te vedet taivasten päällä. Ylistäkööt ne Herran Nimeä, sillä Hän käski, ja ne tulivat luoduiksi. Ja Hän asetti ne olemaan aina ja iankaikkisesti, Hän antoi niille lain, josta ne eivät poikkea. Ylistäkää Herraa maasta, te merieläimet ja kaikki syvyydet, tuli ja rakeet, lumi ja sumu, sinä myrskytuuli, joka panet Hänen käskynsä toimeen, te vuoret ja kaikki kukkulat, te hedelmäpuut ja kaikki setrit, te pedot ja kaikki karja, te matelijat ja siivekkäät linnut, te maan kuninkaat ja kaikki kansakunnat, te ruhtinaat ja kaikki maan tuomarit, te nuorukaiset ynnä neitsyet, te vanhat yhdessä nuorten kanssa. Ylistäkööt he Herran Nimeä, sillä Hänen Nimensä yksin on korkea, Hänen valtasuuruutensa ulottuu yli maan ja taivaan. Hän on korottanut sarven kansallensa, että Häntä ylistäisivät kaikki Hänen hurskaansa, Israelin lapset, kansa, joka on Häntä lähellä. Halleluja!” Ps. 148:3-14.
”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta.” Apt. 2:40. /

Uskossa olevat vierastavat tämän maailman musiikkia, koska Pyhä Henki ei yhdy siihen. Eräs lauluntekijä onkin sanoutunut irti maailmanmusiikin viettelevistä hienouksista laulaessaan: ”Valoja maailman mä näin, katsomaan niitä kerran jäin. Huomata sain, se kaikki on valhetta vain ja haihtuu sielustain.. ”
Kun löysimme Jeesuksen, löysimme samalla Hänen mielensä mukaiset hengelliset laulut. Sydämestämme soi nyt kiitos Pelastajallemme! Halleluja! Maailman musiikki menetti asemansa ja ”haihtui sielustain”. Pyhä Henki muutti musiikkimakumme, kun annoimme Hänelle valtuudet vaikuttaa elämämme kaikille alueille. Saimme Jumalan valtakunnan musiikkimaun. Julistamme valtakunnan evankeliumia (Matt. 24:14) ja laulamme Taivaan valtakunnan lauluja! ”Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme.” Ps. 40:4. Ja Jumala siis tahtoo antaa aina myös uutta musiikkia! Uuden tulee vain mahtua ed. m. raamatullisen musiikin kriteereihin. Uudestisyntyneinä olemme vieraita ja muukalaisia tässä maailmassa. Olemme vieraantuneet sen repivästä ja raastavasta musiikista. Henkemme ei viihdy tanssimusiikin, iskelmien tai rock-musiikin parissa. Jeesukseen uskova ei voisi kuvitellakaan menevänsä tanssilavalle paholaisen pyöritettäväksi. Joudumme näin kokemaan erilaisuutemme pahan vallassa olevan maailman keskellä, koska emme tahdo nauttia sen antimista. Psalminlaulaja veisaa näin: ”Älä salli minun sydämeni taipua pahaan, pitämään jumalatonta menoa väärintekijäin kanssa. Minä en tahdo maistaa heidän herkkupalojansa.” Psalmi 141:4.
Me vastaamme maailman vihamieliseen suhtautumiseen rakkauden ja pelastuksen sanomalla. Emme ole ketään vastaan, emmekä vaadi maailmanihmisiä muuttamaan esim. musiikkimakuaan. Hengelliset laulut ovat annetut meille; ja pyhä elämän sisältö kuuluu vain meille uskossa oleville. Emme vaadi pyhää musiikkia epäpyhiltä.  Meille kuuluu rakkauden käsky: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi, niin kuin itseäsi!” Markus 12:29-33. Uskosta osaton ei voi rakastaa Jumalaa! Raamattu erottaa toisistaan uskossa olevat ja maailmanihmiset: ”Sen käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne. Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sen tähden maailma teitä vihaa.” Joh. 15:17-19.
Tuo vihamielisyys johtuu siis siitä, että uskossa olevat eivät mukaudu pimeän maailman tapoihin (Room. 12:2), mm. maailmanmusiikkiin, vaan rakastaa ainoastaan Jumalasta lähtöisin olevaa musiikkia. ”Meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi.” Filip.3:20. ”Älkää mukautuko tämän (vihamielisen) maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” Room. 12:2. ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on (esim. musiikki). Jos joku maailmaa (ja sen musiikkia) rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma (musiikkeineen) katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” 1 Joh. 2:15-17.

Alkuaikana uskonnollinen sen ajan ”korkeakirkollisuus” nousi ankaraan vainoon Jumalan seurakuntaa kohtaan, koska uskovat eivät mukautuneet valtauskonnon tapoihin ja oppeihin. Mutta vainot vain tiukensivat rivejämme. Samoin on tapahtuva nyt lopun aikana!  Aina on ollut niin, että uskonnollinen hapatus yrittää jollain konstilla soluttautua seurakuntaan. Yleensä se tulee näennäisen kauniina ja kiehtovana (Room. 16:17-1 esiintyen valkeuden enkelinä. 2 Kor. 11:14-15. Se kumartaa meille kohteliaasti pyytäen saada esittää meille kaunista musiikkia ja siten muka rakentaa yhdessä meidän kanssamme. Samaa juonittelua esiintyi jo Vanhan liiton aikana: ”Mutta kun Juudan ja Benjaminin vastustajat kuulivat, että pakkosiirtolaiset rakensivat temppeliä Herralle, Israelin Jumalalle, astuivat he Serubbaabelin ja perhekunta-päämiesten luo ja sanoivat heille: ”Me tahdomme rakentaa yhdessä teidän kanssanne, sillä me etsimme teidän Jumalaanne, niin kuin tekin, ja Hänelle me olemme uhranneet Eesarhaddonin, Assurin kuninkaan, päivistä asti, hänen, joka toi meidät tänne.” Mutta Serubbaabel ja Jeesua ja muut Israelin perhekunta-päämiehet sanoivat heille: ”Ei sovi teidän ja meidän yhdessä rakentaa temppeliä meidän Jumalallemme, vaan me yksin rakennamme Herralle, Israelin Jumalalle..” Esra 4:1-3.
Aamen. Ei sovi myöskään laulaa vieraille jumalille yhdessä epäuskoisten kanssa. Myös kuningas Daavidin aikana oli selviö, etteivät Jumalalle vieraat ihmiset ota tehtäväkseen Herran ylistämistä. Daavid asetti leeviläiset, pappeussuvun jäsenet, palvelemaan ja kunnioittamaan, kiittämään ja ylistämään Herraa, Israelin Jumalaa. 1 Aikak. 16:4-7. Me Uuden liiton uudestisyntyneet olemme Vanhan liiton pappeuden perijöitä. 1 Piet. 1:23 / 2:9. = Yleinen pappeus. Daavidin aikaiset soittimet olivat mm. harput, kanteleet, helisevät- ja kumisevat kymbaalit, pasuunat, vaskirummut, huilut ja torvet. 1 Aikak. 16:5-6 ja Ps. 150. ”Halleluja! Ylistäminen on soveliasta!” Ps. 147:1. Jumalan ylistäminen on edelleen eräs seurakunnan kokoontumisen tarkoitus.
Hyvinä aikoinamme ja vapaassa maassa kuten Suomessa voimme myös pitää käytössä kaikki mahdolliset soittimet. Mutta jos pasuuna-torvien ja kumisevien kymbaalien ääni hukuttaa alleen kanteleen helisevän äänen tai huilujen kauniin melodian, niin silloin musiikista poistuu sen hengellisyys. On soitettava ja laulettava kaunista ja harmonista ylistystä ei hakkaavaa noitarumpujen jytkytystä.

Seurakunnan musiikin ei pidä olla maallisessa mielessä esittävää! Tarkoitushan on virittää uskovien sydämet ylistämään Jumalaa, kohdistamaan huomio Taivaaseen eikä musiikin esittäjään. Emme tule kokouksiin pääasiassa kuuntelemaan musiikkia, vaan kiittämään ja kohtaamaan Herraa. Siinä musiikilla tosin on suuri osuus samoin kuin sanan saarnallakin. Hyvä yksinlaulu tai jopa soitettu kiitos Jumalalle saa aikaan Hengen virran aukenemisen! Voimme sellaisen esityksen jälkeen todeta, että Pyhä Henki vaikutti siinä mukana. Tämä ilmiö tapahtuu, jos musiikin esittäjällä on oikeat vaikuttimet esittää laulunsa sydämestään Jumalalle ja seurakunnan rakentumiseksi. Jumalan seurakunnan kokouksissa on usein ns. esilaulajat, esim. kuoro tai lauluryhmä. Näiden tehtävä on johdattaa seurakunta yhteiseen kiitokseen. On erittäin tärkeää huomioida, miten tässä tehtävässä olevien tulee toimia seurakunnan kokouksessa! Siksi on muistettava, että paikalla olevat tarkkailevat sinua! He näkevät ilmeesi, vaatetuksesi ja liikehdintäsi. Siksi älä vedä ihmisten huomiota itseesi, vaan esiinny arvokkaasti, hillitysti ja huomaamattomasti. Ajattele aina laulun sanoja, ja tarkoita, mitä laulat. Älä kuitenkaan ole sidottu, vaan pysy vapaana ja rohkeana. Esim. pyhyydessä tapahtuva kättesi innostunut kohottaminen laulaessasi innostaa muitakin.
Mutta älä nolaa itseäsi esiintymällä niin, että olemuksestasi voidaan lukea: ”Katsokaa minua!” Huolehdi, että olemuksestasi huokuu sanoma: ”Katsokaa Jeesusta!”

Yhteiskristillinen ekumenia on Jumalan työn vastustaja numero yksi. Jer. 51:1 (Leeb-Kaamai = vastustajien keskus). Ilm. 18:1-5 (Babylon = sekoitus-uskonto). Se on suuri luopumus ja väkevä eksytys. 2 Tes. 2: 3, 10-12. Me Uuden liiton uskovat rakennamme Jumalan seurakuntatemppeliä (1 Kor. 3:16). Teemme tätä vain uudestisyntyneiden kanssa, jotka ovat uskoon tultuaan ottaneet upotuskasteen vedessä sekä kilvoittelevat alkuperäisen kristinuskon mukaisesti. Jeesus pelasti meidät elämään uudessa elämässä (Rm. 6:4) uusina luomuksina. 2 Kor. 5:17. Emme siksi tahdo sekaantua vieraisiin uskontoihin ja niiden jytäbändeihin. Sekauskontojen tarkoitus musiikkeineen ja opetuksineen on hajottaa elävän Jumalan seurakuntaa sekä laimentaa ne totuudet, jotka olemme alussa saaneet: ”Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on se lupaus, minkä Hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä.” 1 Joh. 2:24,25.
Baabelin ekumeenisissa sekauskonnoissa ei enää kyetä erottamaan, kuka on sisällä ja kuka ulkona. Tuo rajojen hämärtyminen raamatullisen- ja sekakristillisyyden (=yhteiskristillisyys) välillä merkitsee Jumalan työn tuhoa. Sellaisesta sekaannuksesta on pysyttävä irti. Baabelin maailmallinen sekamusiikki ei sovi Jumalan seurakuntaan! Taivaasta syntynyt ihminen kaipaa kuulla Jumalan valtakunnan sanomaa ja lauluja. Ikävöimme Taivaalliseen Jerusalemiin ja vapauteen, kuten israelilaiset muinoin Baabelin orjuudessa ikävöivät maalliseen Jerusalemiin: ”Baabelin virtain vierillä – siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme. Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme. Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: ”Veisatkaa meille Siionin virsiä.” Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?” Psalmi 137:1-4. – Hyvä kysymys! Jos olemme poissa Jumalan tahdosta, synnin orjia, emme pysty laulamaan Siionin virsiä.
Tuonne, tuonne kaipaan, tähtitarhain taa. Siellä, siellä hohtaa kirkkauden maa.. ”


 

YHTEENVETO

Voimme edellä kuvatuilla ajatuksilla saada selville alkuperäisen kristillisen musiikin sisällön. Ja voimme päästä lähelle niiden säveltä lukemalla mm. Psalmeja sekä rukoillen tutkia niistä kuvastuvia tunnetiloja. Pyhä Henki sitten on antava Jumalaa rakastavalle muusikolle tahtonsa mukaiset sävelet ja sanoitukset.
Kiitä Herraa minun sieluni!
♪ = ♫ ♪ ♫ = ♪

W.L.

Demonit ?

Riivaajiako – kenessä?

Jumalasta vieraantuneessa ihmiskunnassa on ollut suurta epätietoisuutta kysymyksestä, voiko ihmisissä olla riivaajia? Kysymys aiheuttaa luonnollisesti myös pelkoa. Osittain sen tähden kaikki eivät tahdo uskoa asian todenperäisyyteen. Aihe on yleisesti ihmisten tietopiirin ulkopuolella. Todellisuus ei kuitenkaan muutu ihmisten uskomusten tai uskomattomuuksien perusteella.
Opetuksesta osattomat kristitytkin ovat joskus pelänneet, että voiko heissä olla riivaajia. Monet taas ovat kyselleet, ovatko heidän onnettomuutensa, sairautensa ja ikävät kokemuksensa mahdollisesti demonien vaikuttamaa. Jne. Asia kaipaa selvennystä, jota Jumala itse antaa meille pyhässä Sanassaan Raamatussa.
Asian selvittelyssä pitää lähteä liikkeelle asian alusta.


Raamattu kertoo riivaajien alkulähtökohdan.
”Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa.” Ilm. 12:7-9. Sielunvihollinen oli ennen lankeamistaan täydellinen ja korkea-arvoinen taivaallinen enkeliruhtinas, Lusifer, valon tuoja. Raamattu kertoo paholaisen lankeemuksen syyksi ylpeyden:
”Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja! Sinä sanoit sydämessäsi: ’Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.’” Jes. 14:12-14.
Sielunvihollisen hengen alaisuudessa elävän ihmisen tunnistaa samoista luonteen merkeistä, itsensä korottamisesta ja Jumalan vastustamisesta sekä muita ihmisiä halveksivasta asenteesta. Luuk. 18:9-14. Jumalaa vastustavan mielentilan ääri-ilmiö on lopulta riivaustila (Dan. 4:25-34. Ef. 2:1-3. / Filip. 2), jolloin pahat henget pääsevät häneen sisälle.
Raamatussa kuvataan paholaista myös muinaisen Tyyron ruhtinaan takana toimivana henki-hallitsijana: ”Ihmislapsi, viritä itkuvirsi Tyyron kuninkaasta ja sano hänelle: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä olet sopusuhtaisuuden sinetti, täynnä viisautta, täydellinen kauneudessa. Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit (= eksyttävä käärme Paratiisissa, 1 Moos.3). Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet; karneolia, topaasia ja jaspista, krysoliittia, onyksia ja berylliä, safiiria, rubiinia ja smaragdia sekä kultaa olivat upotus-ja syvennystyöt sinussa, valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin. Sinä olit kerubi, laajalti suojaavainen, ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle; sinä olit jumal’olento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä. Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys. Suuressa kaupankäynnissäsi tuli sydämesi täyteen väkivaltaa, ja sinä teit syntiä. Niin minä karkoitin sinut häväistynä Jumalan vuorelta ja hävitin sinut, suojaava kerubi, pois säihkyväin kivien keskeltä. Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi.” Hes. 28:12-17.


Ihmiskunnassa on siis sen alusta asti ollut riivaajia.
Tässä eräs kertomus kahden tuhannen vuoden takaa:
JEESUS KYSYI OPETUSLAPSILTAAN:
”Mitä te väittelette heidän kanssaan?” Silloin vastasi eräs mies kansanjoukosta hänelle: ”Opettaja, minä toin sinun tykösi poikani, jossa on MYKKÄ HENKI. Ja missä vain se käy hänen kimppuunsa, riuhtoo se häntä, ja hänestä lähtee vaahto, ja hän kiristelee hampaitaan; ja hän kuihtuu. Ja minä sanoin sinun opetuslapsillesi, että he ajaisivat sen ulos, mutta he eivät kyenneet.” Hän vastasi heille sanoen: … ”Tuokaa hänet minun tyköni.” Niin he toivat hänet Hänen tykönsä. Ja heti kun hän näki Jeesuksen, KOURISTI HENKI HÄNTÄ , ja hän KAATUI maahan, kieritteli itseään, ja hänestä lähti vaahto. Ja Jeesus kysyi hänen isältään: ”Kuinka kauan aikaa tätä on hänessä ollut?” Niin hän sanoi: ”Pienestä pitäen. Ja monesti se on heittänyt hänet milloin tuleen, milloin veteen, tuhotakseen hänet. Mutta jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”’Jos voit!’ Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo”. Ja heti lapsen isä huusi ja sanoi: ”Minä uskon; auta minun epäuskoani”. Mutta kun Jeesus näki, että kansaa riensi sinne, nuhteli hän SAASTAISTA HENKEÄ ja sanoi sille: ”Sinä mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde ulos hänestä, äläkä enää häneen mene”. Niin se huusi ja kouristi häntä kovasti ja lähti ulos. Ja hän kävi ikään kuin kuolleeksi, niin että monet sanoivat: ”Hän kuoli”. Mutta Jeesus tarttui hänen käteensä ja nosti hänet ylös. Ja hän nousi. Ja kun Jeesus oli mennyt huoneeseen, niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä eriksensä: ”Miksi emme me voineet ajaa sitä ulos?” Hän sanoi heille: ”Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla”.” Markus 9:16-29.
Kertomuksen isä oli huolissaan poikansa tilasta, jonka hän tunnisti demonin aiheuttamaksi. Jeesus vahvisti, että sairauden aiheuttaja oli todella riivaaja, saastainen henki. Hän ajoi ulos demonin; ja seuraus oli, että poika parani. Jeesus ihmisen Luojana tunnisti langenneen hengen, joka oli mennyt sisälle poikaan. Hänellä oli valta ajaa se ulos. Ja HUOM! Jeesus on antanut saman vallan meille, jotka olemme tulleet uskoon ja antaneet kastaa itsemme upotuskasteella Hänen Nimeensä: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat NIITÄ, jotka uskovat: minun Nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä...” Mark. 16:15-17.
Alkuseurakunta toimi Jeesuksen Nimessä, Hänen antamilla valtuuksilla. Siksi sairaat parantuivat, ja ihmeitä ja merkkejä tapahtui. Apt. 4:30-32.
Raamatussa on paljon riivaajien ulosajamisesta kertovia esimerkkejä. Tässä muutama: Matt. 9:33. 12:22. 15:22-28. Luuk. 4:33. 8:26-39. 11:14. Apt. 5:16. 19:12.
Paasto on eräs Jumalan meille antama hengellisen voittoelämän ”työkalu” voidaksemme auttaa kärsiviä ja mm. ajaa ulos riivaajia: ”Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla”.” Markus 9:29. Rukous- ja paastopäivät ovat siksi meille erittäin tärkeitä. Myös koko seurakunnan yhteisiä paastoja tulisi ottaa käyttöön. ”Kuuluttakaa pyhä paasto..” Jooel 2:15-16.

Mitä ihmiselle tapahtuu uskoon tulossa?
Jotkut pelastuneet ovat olleet riivattuja ennen uskoon tulemistaan. Eräs sellainen oli Maria Magdalena, Jeesuksen läheinen opetuslapsi. Raamattu kertoo, miten Jeesus ”ilmestyi ensiksi Maria Magdaleenalle, josta Hän oli ajanut ulos seitsemän riivaajaa.” Mark. 16:9. Maria Magdaleena oli siis ennen Jeesuksen kohtaamista elämänsä raunioilla, surkeassa tilassa, riivattu ihminen. (Vrt. Matt. 12:45) Samoin on meidänkin aikanamme henkivaltojen valtaan joutuneita kärsiviä ihmisiä (1 Tim. 4:1), jotka ovat joutuneet esim. haureuden henkien riivaamiksi tai alkoholin ja muiden huumeiden orjuuttamiksi. Saastaiset henget viihtyvät sellaisten syntitottumusten parissa. – Mutta Jeesus tahtoo katkaista kaikki synnin kahleet, johtuivatpa ne sitten oman lihanmielen saastaisuudesta tai demonihenkien vaikutuksesta. On siis kaksi orjuuttavaa tekijää.

Ihmisen uskoontuloprosessissa tapahtuu siis pääosin kolminkertainen vapautuminen:
1. Vapautus Adamin suvun jäsenyydestä Kristuksen sukuhaaraan. ”Jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus, se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” 2 Kor.5:17; 1 Kor.15:45; Gal.3:25-29.
2. Vapautus synnistä. ”Jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin Hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, Hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” 1 Joh. 1:7.
3. Vapautus henkivaltojen vaikutuksista. ”Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niin kuin muutkin… ” Efes. 2:1-5.
”Hän paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet” (Apt. 10:38), jossa tilassa kaikki ihmiset ovat ennen uskoon tuloaan. Toiset ovat kokonaan avanneet itsensä sielunviholliselle ja näin tulleet riivatuiksi.
Täydellinen vapaus ansaittiin ristin veren kautta Golgatalla, jossa Jumala ”riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; Hän sai heistä Jeesuksen  kautta voiton riemun..” Kol. 2:15. Saimme vapauden ensimmäisen Adamin sukulaisuudesta, syntitilasta, synnin teoista ja lihan sekä hengen saastutuksesta, ja henkivalloista. Irtaannuimme saatanan valtapiiristä (Room.5:12 – 23) ja liittäydyimme yhteen Jeesuksen kanssa. Siirryimme Jumalan valtapiiriin. Tulimme ”Viimeisen Adamin” eli Jeesuksen opetuslapseuteen ja herruuteen. 1 Kor.15:45. Sydämiimme vuodatettiin Jumalan rauha ja rakkaus Pyhän Hengen kautta. Room. 5:5. Taivaallinen rakkaus karkoitti pelon. 1 Joh. 4:18,19. Tässä armon tilassa olemme ja tässä tahdomme pysyä lopullisesti.
”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” He vastasivat hänelle: ”Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: ’Te tulette vapaiksi’?” Jeesus vastasi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” Joh. 8:31-36. Joh. 15.
”Todellisesti vapaiksi” tarkoittaa tietenkin, ettei vapautetun elämään jää mitään siteitä, esim. riivaajien jättämiä jälkiä. ”Hän, joka teissä on, on suurempi, kuin se, joka on maailmassa! ” 1 Joh.4:4. Ruumiimme, sielumme ja henkemme, koko olemuksemme kuuluu nyt siis Jeesukselle Kristukselle ja Pyhälle Hengelle! Jeesus on kaiken Herra! Hän on meidän Hyvä Paimenemme, Vapahtajamme. Sen tähden ”minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan teitä antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.” Room. 12:1.
”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.” 1 Kor. 6:19-20.
”Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.” 1 Tess.5:23.
”Jos sanomme, että meillä on yhteys Hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valehtelemme emmekä tee totuutta. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin Hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, Hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” 1 Joh.1:6-7.

USKOON TULO VAPAUTTAA!
Olemme ottaneet vastaan syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen sovintoveren kautta, ”… uskon kautta Hänen vereensä.” Room. 3:25.
Teimme parannuksen synneistämme. Luuk.24:47.
Pyhä Henki tuli sydämiimme. Efes.1:13.
Otimme upotuskasteen vedessä Jeesuksen Nimeen. Apt.2:38.
Meidät siunattiin seurakunnassa. 1 Tim.4:14.
Uskoontuloprosessissa vapauduimme kaikista henkivaltojen siteistä! Kiitos ja ylistys Jumalalle!

Jos joku on ollut tekemisissä salatieteiden, okkultismin eri muotojen kanssa, spiritismissä, horoskoopeissa, joogassa, yms. velhouksissa, niin uskoon tulossa niiden aiheuttamat haavat ovat pääosin parannetut ja demonien aiheuttamat ahdistuksen kahleet on katkaistu. ( Vertaa 1 Sam. 15:23 ja luku 28.)
Ylistys Jumalalle, että Jeesuksen veri on vapauttanut ihmisen sielunvihollisen valtapiiristä. Kaikki syntitilassa eletyn elämän seuraukset on käsitelty ristillä! ”Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niin kuin muutkin.” Efes. 2:1-3.

HUOM! Emme pane käsiämme riivattujen päälle. Henget ajetaan ulos sanalla. Markus 1:25. Voimme siunata raamatullisesti kätten päällepanemisen kautta vain uskoon tulleita ja riivaajista vapautettuja rakkaita Jumalan lapsia, jotka ovat luopuneet syntielämästä.



USKOSTA LUOPUNEET KRISTITYT LOPUNAJASSA
.
”Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja.” 1 Tim.4:1. Siinä on kerrottu eräs syy, miksi näemme joidenkin uskoon tulleidenkin vielä olevan siteissä ja jopa riivaajien heiteltävinä. Villitsevät henget riivaavat ihmisiä saaden heidät eksyksiin, sekaannuttavien opintuulten heiteltäviksi. Ef. 4:14. Uskonnolliset henget valkeuden enkeleiksi pukeutuneina ovat eksyttäneet uskovia ja saaneet aikaan suurta tuhoa sekä yksilöuskovissa että Jumalan seurakunnassa. 2 Kor.11:4,14,15; Matt.24:4,5,24. Siksi parasta sisimmän terveyden lääkettä on pysyminen Jumalan Sanan opetuksissa. ”Sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.” Sananl. 4:22.
Paholainen tahtoo saada uskoon tulleen elämän  uudestaan hallintaansa. Siihen se käyttää synnin tekoja. 1 Moos. 3. Sielunvihollisen tekoihin suostumalla ihminen antautuu sille. Room. 6:16. Ensin demonit saavat tilaa ihmisen ajatustasolla, jossa on annettu tilaa myönteiselle sunhtautumiselle syntiin. Siitä alkaa lankeemus ja pahan valta ihmisen elämässä.
Raamattu puhuu sielullisesta, ”riivaajien viisaudesta”, jonka hengen pystymme tunnistamaan vihollisen vaikuttamaksi: ”Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.” Jaak. 3:16. Sielunvihollisen tahdon mukaisilla teoilla kutsutut pahat henget alkavat toimia siellä missä on kiroilua, riitaa, valhetta, petosta, parjausta, haureutta, jne.. – Niin kuin Jumalaa palvellaan tekemällä Hänen tekojaan (Efes. 2:10), samoin paholaistakin palvellaan tekemällä sen tekoja: ”Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette..” Rm. 6:16.
”Mutta Herran Henki poistui Saulista, ja Herran lähettämä paha henki vaivasi häntä. … . Niin usein kuin Jumalan lähettämä henki tuli Sauliin, otti Daavid kanteleen ja soitti sitä; silloin Saulin oli helpompi ja parempi olla, ja paha henki väistyi hänestä.” 1 Samuel 16:14,23.
Saul lankesi tottelemattomuuden syntiin ja sitä kautta hän veti puoleensa pahan hengen. 1 Samuel 15:22. Hän antautui tottelemaan paholaista. Tuo sama tottelemattomuus on jatkunut Paratiisista asti: 1 Moos. 3:17-19.
Voit tunnistaa pahan hengen? – Miten? 1 Samuel 18:10. vastaa: ”Seuraavana päivänä Jumalan lähettämä paha henki valtasi Saulin, niin että hän raivosi kotonansa.” / Raivoisa suuttuminen on eräs merkki pahan hengen läsnäolosta. Siitä voit tunnistaa riivaajahengen vaikutuksen.
Riivaajat vihaavat Pyhän Hengen täyttämiä Jumalan lapsia: ”Mutta Herran lähettämä paha henki tuli Sauliin, kun hän istui kotonaan keihäs kädessä ja Daavid soitteli. Niin Saul koetti keihästää Daavidin seinään; mutta hän väisti Saulia, ja tämä iski keihään seinään. Daavid pakeni ja pelastui sinä yönä.” 1 Samuel 19:9-10.
Daavid oli Jumalan voideltu. Syntiin langennut Saul vihasi sellaista. Samoin tapahtuu edelleen. ”Niin kuin lihan mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan syntynyttä, niin nytkin.” Gal. 4:29.
Pyhä Henki on aina rakkauden ja rauhan Henki! = ”Ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.” Jaak. 3:17,18.
Voimme auttaa kärsiviä, monenlaisten henkivaltojen heiteltäviksi joutuneita? Raamattu opastaa meitä toimimaan lähimmäistemme hyväksi: ”Minun Nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä.” Mark. 16:17. Uskossa olevat ihmiset, jotka ovat täynnä Pyhää Henkeä, voivat siis ajaa ulos riivaajia. Ja riivaajat tottelevat uskossa olevan käskysanaa. Mark. 16:15-20. Kiitos Jumalalle! Ristillä on saatu voitto pimeyden hengistä. –
Mutta ymmärrämme, etteivät kaikki synnit ja ihmiselämän vaivat johdu riivaajista. On osattava erottaa ”lihan teot” (Gal. 5:19-21) henkien vaikuttamista teoista. Tosin molemmat vetävät puoleensa toisiaan. Esim. alkoholismin tai haureuden riivaustila alkaa siitä, ettei käytetä itsehillintää, vaan annetaan lihan  mielelle ja synnille periksi. Seurauksena on lopulta henkien valtaan joutuminen, riivatuksi tuleminen.
Mutta Jeesus on täynnä armoa ja totuutta. Joh. 1:14. Hän etsii kadonneita ja syntien sekä henkivaltojen orjuudessa eläviä. ”Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin.” Hes. 34:16. Olemme Hänen työtovereitaan (2 Kor.6:1) ja tahdomme auttaa langenneet armon tielle. Matt.5:44.

Jumalan Sana varoittaa meitä sellaisesta kristillisyyden muodosta, jossa ei ilmene voimavaikutuksia. 1 Kor. 12:6. ”He kieltävät sen voiman; senkaltaisia karta!” 2 Tim. 3:5. ”… ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan JUMALAN VOIMAAN!” 1 Kor. 2:5. Vain Pyhän Hengen Voimassa voimme ”oikein jaella totuuden sanaa”. 2 Tim. 2:15. ”Apollos puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta!” Apt. 18:25. Armolahjat ja ”moninaiset” voimavaikutukset kuuluvat alkuperäiseen kristinuskoon sen oleellisena osana. 1 Kor. 12:6,9. Mm. riivaajien ulosajaminen ym. terveeksitekemisen lahjat on Jumalan suurta rakkautta ihmisiä kohtaan. Kärsivät saavat avun. !!! Tämän tähden Raamatun siunaava käsky meille uuden liiton uskoville on: ”Täyttykää Hengellä!” Ef. 5:18-19. Siinä on ratkaisu moniin tuskiin ym. ihmiselämän kärsimyksiin. Lähetyskäskyn sisältöön kuuluu julistaa evankeliumia, kastaa ne, jotka uskovat, rukoilla sairaiden puolesta, ajaa ulos riivaajia, puhua kielillä yms.. Markus 16:15-20.

Henkivaltojen hyökkäyksiä.
Sielunvihollisella armeijoineen on jonkinlainen pääsy uskovan ajatusmaailmaan. Olemme kaikki joutuneet kokemaan sellaista. Joskus jopa rukoushetkissä saattaa tulla mitä merkillisimpiä ajatuksia. Ne ovat ulkopuoleltamme tulevia ”kiljuvan jalopeuran” aiheuttamia häiriöitä. Joskus ne ovat myös lihallisen mielen tuomia mielikuvia. Sellaisista on joku todennut viisaasti näin: ”Emme voi estää lintuja lentämästä päämme yli; mutta voimme estää, etteivät ne tee päähämme pesää.” Nuo Pyhän Hengen toimintaa häiritsevät vaikutukset eivät kuitenkaan läheskään aina tule rumasta ja huonosta elämästä, tai pornoluolista ja kirousta täynnä olevista pubi-juottoloista. Ne tulevat usein myös eksyttävistä uskonnoista, joiden kanssa ihmiset ovat tekemisissä. Niihin eksyneet ihmiset ovat tietämättään avanneet mielensä demoneille.  Hengelliset ihmiset kokevat pyhää ahdistusta sellaisten ihmisten läsnäolossa, jotka ovat pelkästään uskonnollisia ilman elävää Jeesusta ja Häneltä saatua elävää uskoa. 2 Kor.11:14-15; Matt.7:15.
Pyhällä Hengellä täytetty uskova saa joskus pelkällä läsnäolollaan aikaan, että pahan voimat riivatuissa aktivoituvat. Silloin on aika toimia ja vapauttaa kärwsivä ihminen sielunvihollisen kahleista.
”Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää..” 1 Piet.5:8-9. Taistelu on joskus kovaakin! Siksi meille uskoville on annettu mm. Efes.6:10-19 ja 2 Kor. 10:3-5 ohjeet pukeutua Jumalan koko sota-asuun. – Mutta ”hengelliseen sota-asuun” kuuluu myös rakkauden päällysvaippa: ”Kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side.” Kol. 3:14. Pyhällä Hengellä täytetty ja rakkautta täynnä olevaa uskovaa sielunvihollinen pelkää. Se voi vain käydä ympärillä, mutta se ei pääse meihin sisälle! Synnin tielle lähteneet taas avaavat oven paholaiselle, josta se pääsee ensin mielen alueelle; ja jos syntielämä jatkuu, se pääsee sisälle asti, ihmisen henkeen, josta Pyhä Henki silloin poistuu. Hebr. 6:4-6. 10:26-31. Silloin pelastus on menetetty.

Miten asia siis on? Synnin kanssa leikittelevät kristityt ovat joutuneet saatanan sitomiksi. ”Kiljuva jalopeura” on ensin käynyt ympärillä houkutuksineen. Sille on annettu ”pikkusormi ja se on vienyt koko käden”. 1 Piet. 5:8. Näin se on saanut uskovasta otteen. Näin riivaajat ovat alkaneet vaikuttaa elämässä. Ne ovat sitoneet ja ahdistaneet uskovan valtaansa. Kerran vapautetut ovat uudestaan saatanan orjia. Matt. 12:43-45. ”Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: ”Koira palaa oksennukselleen”, ja: ”Pesty sika rypee rapakossa.” 2 Piet. 2:20-22.
Henkivaltojen herjaaminen ja niiden kanssa leikitteleminen on eräs syy niiden pääsemiseen uskovan elämään. ”.. herjaavat sitä, mitä eivät tunne… ” Juuda 8-10. On typerää huutaa kokouksissa paholaiselle sitä herjaten ja komentaa sitä lähtemään. Jos jossain toimitaan siten, niin älä mene sinne. Uskoon tulleiden kokouksissahan ei ole saatanaa. Meidän keskellämme on Jeesus. Ja voit olla varma, etteivät Jeesus ja saatana käy samoissa tilaisuuksissa. Demoniarmeijat ovat kyllä aina viihtyneet uskonnollisessa ilmapiirissä. Vertaa Apt. 16:16-18.  Kirkot hartaine kirkonmenoineen ovat niille mieluisia. Ilm. 18:1-6. Mutta Pyhän Hengen vaikutuspiirissä ne eivät voi olla. Armolahjojen toiminta Pyhällä Hengellä täyttyneiden uskovien elämässä karkottaa vieraat henget. Jumalan Henki toimii nöyrissä ja rakkauden täyttämissä uskovissa. 1 Kor. 12:8.
Kun havaitsemme uskovissa riivaajien vaikutusta uppiniskaisuuden ja ylpeyden muodossa, niin heitä tulee yrittää auttaa nöyryyteen. Ylpeyshän on pahimman luokan synti Jumalaa vastaan. Se on enemmän kuin esim. haureus, juoppous, varkaus yms. Ylpeydessä on kysymys antautumisesta paholaisen yhteyteen ja sen mielenlaatuun. Ylpeys avaa sydämen ovet sielunviholliselle ja sen riivaaja-armeijalle.
Mutta miten olikaan Paavalin laita? Hän ei vaikuttanut ylpeältä. Mutta hän kirjoitti: ”Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta. Ja Hän sanoi minulle: ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” 2 Kor. 12:7-10. Paavalin toteamus antaa ymmärtää, että saatanan enkeli, riivaaja, piti Paavalia nöyränä eli varjeli häntä ylpeyden synniltä. Riivaaja oli tuon mukaan Paavalin lihassa, ei hänen hengessään. Rukouksesta huolimatta se ei erkaantunut hänestä. Mikä siihen oli syynä? – Ajattelisin syyksi sen, että Paavali oli ennen uskoon tuloaan erittäin julmasti vainonnut Jumalan seurakuntaa. ? Gal.1:13; Apt.26:9-11. Tämän tähden Jeesus sanoi hänestä: ”Minä tahdon näyttää kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden.” Apt. 9:16. – Tämä on käsittämätön asia. – Siitä käy ilmi, että synnissä eletyn elämän jättämiä jälkiä saattaa jäädä uskoon tulleiden elämään, ja ne ovat kuin pahalle avoinna olevia portteja. Tämän tähden tarvitaan joskus aikaa vievää parantumista Jumalan ja Hänen seurakuntansa armahtavassa yhteydessä.
Paavali kertoo, mikä tuo kärsimyspistin hänen lihassaan oli; se oli saatanan enkeli. Mihin tahansa Paavali meni, aina tuli vaikeuksia, ruoskaa, vankeutta, kivisadetta ym. pahoinpitelyä. 2 Kor.11:23-30. Riivaaja oli kaikkialla aiheuttamassa vastustusta. Paavalin lihassa ollut saatanan enkeli, riivaaja, vaikutti hänen elämässään riivaten ihmiset Paavalia vastaan. Apt. 19:23-34. Riivaajat toimivat siis näinkin päin.
Tämä on kerrassaan ainutlaatuista ja käsittämätöntä.  Mutta se oli vain Paavalia kohdannut kokemus. Samaa ei ole tarkoitettu sinulle tai minulle. Meille Jeesus on tarkoittanut meille täyden vapauden kaikesta pahan vallasta. –
Pahan voimien pääseminen uskossa olevien elämään johtuu myös siitä, että uskoon tullut ei ole täyttänyt puhdasta sydäntään, vaan elämään on jäänyt eräänlainen tyhjiö. Sydämemme huone ei saa jäädä tyhjäksi; vaan sydämemme tulee täyttyä Pyhällä Hengellä, Jumalan Sanalla, uskovien yhteydellä ja rukouselämällä. Tämä on loppuelämämme kestävä projekti. Apt. 2:41-42.
”Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, (ihmisen tullessa uskoon) kuljeksii se autioita paikkoja ja etsii lepoa, eikä löydä. Silloin se sanoo: ’Minä palaan huoneeseeni, josta lähdin.’ Ja kun se tulee, tapaa se huoneen tyhjänä ja lakaistuna ja kaunistettuna. Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sisään ja asuvat siellä. Ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset.” Matt. 12:43-45.
Sydämesi huoneen ei siis tule olla tyhjä, vaan täytetty Jumalan pyhillä asioilla.
On ihmisiä, jotka ovat tulleet uskoon, mutta sittemmin ovat hylänneet suoran tien lähtien uudestaan mukaan tämän maailman syntielämään. Eräät ovat saattaneet jäädä vaille oikeaa Raamatun opetusta, ja ovat siksi jääneet esim. kastamattomiksi tai joutuneet vieraiden oppien eksytysverkkoon. Hebr. 13: 9. Sellaiset ovat sitten joutuneet erilaisten uskonnollisten demonien vaikutukseen, esim. kirkon piiriin. ”Pesty sika rypee rapakossa”.” 2 Piet. 2:20,21.

Ihmishengen syvyydet.
”Monikerroksinen” ihminen pitää sisällään sellaisia alueita, joita voidaan tutkia vain Pyhässä Hengessä.
”Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.” 1 Kor.2:10-15. –
Tarvitsemme suurta Jumalan armoa ja Pyhän Hengen johdatusta ymmärtääksemme tämän kaltaisia syviä Jumalan asioita. Apt. 2:1-6; 10:43-48.
Voisiko uskoon tulleen ja hengenvapautuksen kokeneen ympärillä käyvä paholaisten armeija päästä vielä sisälle johonkin ihmiskerrokseen? Tämä on vaikea kysymys. 1 Piet.5:8-9. Tiedämme, että se ei enää pääse sisälle henkeemme. Pyhä Henki ei jaa asuntoaan pahan hengen kanssa. Puhtaissa uskovissa ei ole demoneita! Tämä on yksiselitteinen Jumalan totuus! Kun Jeesus on puhdistanut sydämemme sovintoverellään ja on sydämemme valtaistuimella, niin siellä ei voi olla pahoja henkiä. Jeesus Kristus on AINOA Herramme!
Mutta mitä pitävätkään sisällään nuo ihmissielun eri kerrokset, joissa ovat esim. muistiin tallentuneet monenmoiset paholaisen hallinnassa eletyn elämän kokemukset ? Voisivatko niiden jättämät jäljet olla jonkinlaisia kiinnekohtia henkimaailman vaikutuksille, joihin asti pahan voimat pystyvät tunkeutumaan? – Entä voisivatko syytökset entisen elämän synneistä vielä tulla sieltä esiin, kun ”meidän veljiemme syyttäjä”, paholainen kaivelee menneitä. Ilm. 12:10. Tämän tähden Raamattu opettaa, että menneet synnit on käsiteltävä nöyrästi katuen, tunnustaen, hyläten, ja sitten unohtaen: ”Unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin.” Filip. 3:13-14.
Muistilokeroihin tallentuvat kaikki elämässämme tapahtuneet asiat. Sieltä ne nousevat esiin esim. ahdistuksen aikoina… aivan kuin paholaisen syytöksille avoimina sisimpämme huoneina. Tämän tähden on muistettava Raamatun opetus: ”Vastustakaa sitä lujina uskossa!” 1 Piet. 5:8,9. Ja ”unohtakaa menneet!”
Jeesus tahtoo parantaa sisimpämme haavat, synnin jäljet, niin ettei niistä jää jäljelle jälkeäkään. Parantuminen tapahtuu sen perusteella, että vanha synti-ihmisemme on siirretty ristille! ”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” 2 Kor. 5:17. ”Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” Room. 6:11.
”Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.” Jesaja 43:18-19. Kaikki synnin muistot, pahan pesäkkeet, pitää haudata armon mereen. ”Kuka on Jumala, niin kuin sinä olet, joka annat pahat teot anteeksi ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten? Ei Hän pidä vihaa iäti, sillä Hänellä on halu laupeuteen. Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen.” Miika 7:18-19. ”Niitä ei saa onkia.” Jumalakin on unohtanut entiset syntimme: ”Heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista.” Hebr. 10:17.
Uskoon tulleen tulee karttaa sielunpenkojia. Niitä ovat sellaiset, jotka mielellään tonkivat esiin menneitä asioita, mm. nuoruuden syntejäsi. He vääristävät jopa Matteus 15:13. tarkoittamaan, että vielä uskoon tulon jälkeen pitää penkoa taakse jäänyttä syntielämää.
”Jokainen istutus, jota ei minun taivaallinen Isäni ole istuttanut, on juurineen revittävä pois!” Matteus 15:13. Tällä Jeesus tarkoittaa edellisissä jakeissa mainittuja isien perinnäissääntöjä, jotka eivät olleet Isän istutuksia. Meidänkin sydämistämme otettiin  pois virhekasvannaiset. Jeesus ei antanut anteeksi vain joitakin syntejämme. Hänen verensä puhdisti meidät kaikesta synnistä. 1 Joh. 1.
Kaikki synnit on käsitelty ristillä! Syntitaakkamme siirrettiin Golgatan sijaisuhrin päälle! Armon vastaan ottamisesta sitten alkoi kasvu ristin kaidalla tiellä! Kasvu ei tapahdu hetkessä, vaan on koko elämämme kestävä projekti. Vielä uskoon tulon jälkeenkin esiintyy vaikeuksia. Mutta vaikeuksia ei voiteta sielunpenkojaisilla. Olen joutunut toteamaan noiden puoskarien aiheuttamia mielenterveyden häiriöitä uskovissa.
Älä koskaan osallistu niin sanottuihin ”eheyttämisseminaareihin”. Et tarvitse niitä.
Uskoon tulosta alkaa puhdas kasvu raittiissa seurakuntayhteydessä Apt. 2:41,42 tiellä. ”Tässä on tie, sitä käykää!”

 

VAPAUTUS
Uskoon tulon prosessissa ihminen on autettava vapaaksi kaikista menneen elämän syntitaakoista ja niiden jättämistä jäljistä. Matt. 18:18. Joh. 20:21-23. Mutta uskoon tulleen on myös itsenäisesti ja määrätietoisesti alettava vastustaa ”perkelettä, niin se teistä pakenee.” Jaakob 4:7.
Jos Sinulla on epäilys, että joku persoonallinen paha vielä on kiusanasi, niin voit itse Jumalan edessä rukouksessa ottaa vastaan vapauden. Oma valintasi rukouksessa Jumalan edessä ja päätöksesi on sellainen tekijä, jonka Jumala vahvistaa jota ei itse pääpaholainenkaan voi vastustaa. Kun valitset tehdä parannuksen ja otat vastaan syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen veren kautta, niin vapautus tapahtuu. Jeesus on silloin Herrasi ja Kuninkaasi. Hän auttaa nöyrtyväistä! Sitten riiput lopullisesti kiinni Hänessä. ”Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun Nimeni. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.” Psalmi 91:14-15.


Voit nyt, tätä lukiessasi, polvistua Kaikkivaltiaan Jumalan eteen ja selvällä äänellä sanoutua irti kaikesta paholaisen toiminnasta omassa elämässäsi. Rukoile esim. näin:
Jumala, rukoilen Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Luotan ristillä annetun sijaisuhrin ja sovintoveren armoon. Tunnustan kaiken syntisyyteni sekä tekosyntini ja elämäni virheet Sinulle. Olen syntinen ja tarvitsen armoasi. Anna syntini anteeksi. Anna Pyhä Henki sydämeeni. Teen tässä hetkessä vilpittömän parannuksen. Luotan armoosi ja Pyhän Hengen johdatukseen. Sanoudun irti kaikista vieraiden henkien vaikutuksista minuun: Väistyköön paholaisen henget minusta nyt, Herrani Jeesuksen Kristuksen Nimessä ja sovintoveren ansiossa. Tästä eteenpäin minussa saa toimia ainoastaan tämä sama rakas Jumalan Henki, joka asui alkuseurakunnan uskovissakin, Pietarissa, Johanneksessa, Paavalissa ym. Annan koko elämäni Sinulle Jumala! Auta minua aina pysymään nöyryyden tiellä! Kiitos, että olet armollinen Jumala!
Jeesuksen Nimessä! Aamen.

Edellisen rukouksen jälkeen älä enää koskaan ole tekemisissä tai edes puheväleissä paholaisen kanssa. Käännä sille selkäsi; ja käännä katseesi kohti Jeesusta. Puhu asioistasi joka päivä Jeesukselle. Sitä on rukous. Ylistä Jumalaa ääneen. Kiitä Jeesusta Hänen ristinsä veren armosta. ”Vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.” Jaakob 4:7.
Ja nyt: PAHOLAINEN ON PAENNUT ELÄMÄSTÄSI ! Olet Jumalan lapsi!
Joh. 3:36.
Raamatun kokonaisopetuksen mukaan jokainen uskoon tullut on vapautunut paholaisesta. Se vapaus tulee säilyttää elämällä armon tilassa ja pysymällä joka hetki Jeesuksessa ja Hänen vihmontaverensä armossa.


Pyydä seurakunnan vanhimpia rukoilemaan puolestasi kätten päällepanemisen kautta. Tämä on Jumalan säätämä siunaustoimenpide.
Näin saatava siunaus on eräs Kristuksen opin alkeista. Hebr. 6:1-2. Tällä tavalla Jumalan Henki alkaa vaikuttaa sinussa ja saat täyttyä Pyhällä Hengellä.
Hän jakaa sinulle armolahjoja. 1 Timot. 4:14. Jaak. 5:14-16. Luuk. 4:40. Markus 16:17-18. Apt.8:17 ja 19:6. Näin saat myös tehtäviä Jumalan seurakunnassa.
Apt.13:3. 1 Timot.4:14.
Hyvä uskonelämä alkaa oppilaan paikalta. Ota siksi vastaan Raamatun mukaista opetusta. Efes.4:11-16. Kol. 3:16.

”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” Joh. 8:31 – 32.

Jeesuksen ja Hänen ristinsä veren armon vastaan ottaneena ja vilpittömästi parannuksen tehneenä OLET vapaa! Elämässäsi on tapahtunut uudestisyntymisen ihme. Joh. 3:3-5. Apt. 2:41-42. 1 Joh. 1:5-9.
Kiitä Herraa, että ristin sijaisuhri ja voitollinen ylösnousemus on nyt elämäsi perusta.
Saat pitää itsesi synnille kuolleena ja Jumalalle elävänä Jeesuksessa Kristuksessa. Room. 6:11.
Pyhä Henki on johdattava Sinut kaikkeen totuuteen! Ja sinä pääset Taivaaseen! AAMEN.

”Vapauteen Kristus vapautti meidät! Älkää antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.” Gal.5:1. = Olemme vapaita sanan koko merkityksessä!