Taivassanomat 10/2018

SEURAKUNNAN MURROSKAUSI

Kristikunnassa on meneillään lopunajan murroskausi. Matt. 13:36-43. Se toimii kaksisuuntaisesti:
1. Jumalan työtoveruudessa toimiville oikeille kristityille kirkastuu pyhä tie yhä selvemmäksi. ”Vanhurskaitten polku on kuin aamun koitto, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka.” Sananl. 4:18,19. Tässä on kyse uskoon tulleiden tiestä, joka on se ”ristin kaita kotitie”.
”Vanhurskas tehköön edelleen vanhurskautta ja pyhä pyhittyköön edelleen.” Ilm. 22:11.
”Jos poikkeat oikealle tai vasemmalle, kuuluu takaa korviisi nämä sanat: ”Tässä on tie, tätä kulkekaa.” Jes. 30:21.
2. Jumalan Sanasta luopuneista todetaan, että heidän elämänsä pimenee entisestään: ”Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja seuraavat eksyttäviä henkiä ja riivaajien oppeja.” 1 Tim. 4:1. Erottava kuilu kasvaa ja syvenee. ”Heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Karta sellaisia!” 2 Tim. 3:5. ”Jumalattomien tie on kuin pimeys: he eivät tiedä, mihin kompastuvat.” Sananl. 4:19. ”Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, saastainen saastukoon edelleen..” Ilm. 22:11.

Uskonelämän palautus. Efes. 4:22-24.
Nyt meneillään olevassa seurakunnan ennalleen asettamisen vaiheessa meidän tulee palauttaa takaisin kristinuskon alussa toiminut yksilöuskovien hengellinen elämä ja sen alkamiseen liittyvät tekijät. Joh. 1:12. 6:37. Room. 3:23-25. 6:23. Ei voi olla hengellistä elämää ja oikeaa kristillistä oppia ilman aitoa uskoon tulemista eli uudestisyntymistä ja parannuksen tekemistä. Joh. 3:3-5. Luuk. 24:47. Raamatun pyhät opetukset soveltuvat vain pyhään elämään. Ei ole paljoakaan merkitystä oikeimmillakaan Raamatun opetuksilla ellei oma uskonelämä ole kunnossa.
Ottaessamme vastaan Jeesuksen syntiemme sovittajaksi ja elämämme Herraksi tuli meistä Jumalan lapsia. Efes. 2:1-10. ”Kaikki, joita Jumalan Henki johdattaa, ovat Jumalan lapsia. … Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.” Room. 8:14,16. Uskoon tultuamme meidät kastettiin upotuskasteella Jeesuksen nimeen. Apt. 2:38,41. Ja Hän alkoi kasvattaa meitä armossaan. Tiit. 2:11,12. Sisäisessä elämässämme tapahtui syvä asennemuutos, jota Raamattu nimittää vanhurskautumiseksi, syyttömäksi julistamiseksi. Room. 3:23-25. Saimme lahjaksi taivaan valtakunnan kansalaisuuden.

Pyhä tie on meitä uskossa olevia varten.
Aito kristillisyys on osallisuutta Jeesuksen ylösnousemuselämään, joka on ainoa oikea hengellisen elämän muoto. ”Kristus teissä, kirkkauden toivo.” Kol. 1:27. ”Armosta te olette pelastetut..” Efes. 2:8.
Voimme pysyä tässä Pyhän Hengen meihin synnyttämässä elämässä siten, että pysymme Raamatun opetuksissa. ”Ne sanat, jotka minä olen puhunut teille, ovat henki ja elämä.” Joh. 6:63. / Ilm. 22:18,19. 2 Piet. 3:15,16. Elämä Jeesuksessa tekee opin eläväksi ja oppi pitää elämää voimassa. Tämä edellyttää, että olemme uskoon tulossa ottaneet vastaan rakkauden totuuteen. 2 Tess. 2:10-12. Näin ollen rakastamme myös totuuden puhujia, joita monet vihaavat. ”Eivätkö Hänen puheensa ole hyvät sitä kohtaan, joka vaeltaa oikein?” Miika 2:7. Jumalattomat ja luopiot kammoksuvat Raamatun totuutta: ”Oikeutta vaativaa vihataan ja totuuden puhujaa kammoksutaan.” Aam. 5:10.

Jeesuksen kärsimystyön kautta saimme kerralla anteeksi kaikki syntimme. ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi.” Jes. 53:5. Olemme lopullisesti armahdetut Jeesuksen veren kautta. ”Meidät on pyhitetty Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kertakaikkisesti.” Hebr. 10:10. Pyhä Henki asuu meissä. Efes. 1:13. Jeesus on kanssamme joka päivä. Matt. 28:19,20. Me olemme Hänessä. ”Teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätkettynä Jumalassa.” Kol. 3:3. ”Kaikki te (uskoon tulleet), jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen. Tässä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” Gal. 3:27,28. Efes. 4:1-6. ”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” 2 Kor. 5:17.
Syntimme on sovitettu Jeesuksen Kristuksen kalliilla verellä. 1 Piet. 1:19. Eikä anteeksiannettuja syntejä saa enää kaivella. ”Minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejään.” Hebr. 8:12. ”… unohtaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä.” Filip. 3:13.

Synnin haavat kirvelevät, ja parantuminen joskus kestää. Sen tähden pelastuksen iloon saattaa uskonelämän alussa sisältyä monet kyyneleet. Sitä ei siis pidä ihmetellä. Ei ilman taistelua käydä tietä kaitaa. Ei ilman kyyneleitä polku kirkastu … Mutta niin ristiriitaiselta kuin se saattaakin tuntua, meillä on suurtenkin vaikeuksien keskellä sydämissämme pelastuksen riemu. Apt. 14:22. Filip. 4:4.
”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.” Room. 12:15.
Syntielämä sekä paholaisen aiheuttamat elämämme murheet ja kärsimykset ovat jättäneet jälkiä sisimpäämme, enemmän tai vähemmän. Olemme synneillämme turmelleet omaa- sekä usein myös lähimmäistemme elämää. Kanssaihmisetkin ovat teoillaan jättäneet jälkiä elämäämme. Tämän tähden uskonelämän alku on joillekin taistelujen aikaa. Se on sitä, vaikka pelastuksen riemu täyttääkin elämän. Sisäinen ihmisemme on synnin unesta herättyään kuin toipilas vakavan sairauden jälkeen. Mutta turmeltunut elämä tervehtyi tullessamme Jumalan rakkauden vaikutukseen ja uskovien yhteyden armahtavaan vaikutuspiiriin. ”Osoittakaa laupeutta ja armahtavaisuutta toinen toisellenne.” Sak. 7:8,9. 2 Kor. 4:16. Jumala on antanut lääkkeen parantuaksemme syntisairauksien aiheuttamista vammoista. Hänen Sanansa ovat ”elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.” Sananl. 4:22. Totuuden sana parantaa.

Mihin Hän kasvattaa?
”Käskymme päämääränä on rakkaus, joka tulee (1) puhtaasta sydämestä, (2) hyvästä omastatunnosta ja (3) vilpittömästä uskosta. Muutamat ovat eksyneet niistä pois ja poikenneet joutavaan jaaritteluun.” 1 Tim. 1:5,6. ”Noudatamme totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme Häneen, joka on pää, Kristus.” Efes. 4:15.

Uskoon tultuamme aloimme siis kasvaa Jumalan tahdon mukaisiksi kristityiksi. Kasvamiseen tarvitaan Jumalan suurta armoa ja siunausta, myös kuritusta: ”Jumala kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että pääsisimme osallisiksi Hänen pyhyydestään.” Hebr. 12:10. Kuritus osoittaa Jumalan hyvää tahtoa meitä kohtaan. Hän ohjaa meidät siten ”osallisiksi Hänen pyhyydestään”. Siihen kasvatukseen osallistumme mielellämme, kasvaaksemme ”Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mittaan.” Efes. 4:13. ”Vahva ruoka on täysi-ikäisille, niille, joiden aistit ovat tottumuksesta harjaantuneet erottamaan hyvän ja pahan.” Hebr. 5:14.
Ravintomme pääasiallisena lähteenä on (1) Raamatun opetukset ja (2) alkuseurakunnan esimerkki. 1 Kor. 11:1. Filip. 3:17. ”Seuratkaa heidän uskoaan.” Hebr. 13:7. Apt. 2:42. ym.
”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Matt. 4:4. Ihmislapsi syö kasvaakseen ja pysyäkseen elossa. Samoin aikuisuuteen kasvanutkin tarvitsee ravintoa elääkseen. Kristityiksi tulleina saamme syödä Sanan leipää päivittäin kotona ja lisäksi raamattupiireissä sekä muissa seurakunnan kokoontumisissa. Apt. 2:41,42. Raamattu on hengellisen elämämme monipuolinen ravintolähde.
Terve kasvu tapahtuu raamatullisessa seurakuntayhteydessä, jossa Pyhä Henki toimii. Jeesus tahtookin antaa Pyhän Hengen tulikasteen jokaiselle omalleen. ”Hän kastaa teidät Pyhässä Hengessä ja tulessa”, joka tarkoittaaa, että Pyhän Hengen voima alkaa johdattaa kaikkeen totuuteen polttamalla elämästämme pois Jumalan tahdon vastaisia tekijöitä. Matt. 3:11. Apt. 1:8. 2:38. 19:1-6. Pyhän Hengen täyteydessä kasvamme terveiksi kristityiksi. Emme sitten enää käy saastuttamassa itseämme yhteiskristillisen ekumenian saastaisilla ruoka-astioilla. Baabelin sekauskonto kaikkine ekumeenisen liikkeen ja Kirkkojen maailmanneuvoston jäsenkirkkoineen jääköön totaalisesti pois elämästämme.
Näin elämäämme vuodatetaan puhdas Jumalan rakkaus ”Pyhän Hengen kautta”. Room. 5:5. Ja sitten saamme kasvaa täyteen ”Hengen hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan”. Filip. 1:11. Gal. 5:22.

Terve uskonelämä.
Jeesus pelasti ja asetti meidät työtovereikseen. 2 Kor. 5:19 – 6:2. / Mark. 16:15-20. Työtä varten tarvitsemme kristillistä tietoa, mutta ennen sitä meidän on saatava sisimpäämme hengellistä elämää sekä pyhää kasvua. Apt. 4,8. Meidän tulee olla yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa hoitamassa itseämme ja toisiamme ja siten parantua yksilöinä sekä seurakuntana synnin aiheuttamista sisäisistä haavoista. ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne.” Jer. 3:22. Jeesus ei tahdo omiensa jäävän rikkinäisiksi. Jumala lupaa meille: ”Minä kasvatan umpeen sinun haavasi, minä parannan sinun vammasi, sanoo Herra, koska sinua, Siion, kutsutaan hylätyksi, sellaiseksi, jota kukaan ei kaipaa.” Jer.30:17. Hyvä Paimenemme Jeesus hyväksyi meidät rakkaaseen hoitoonsa liittämällä meidät itseensä ja samalla omaan seurakuntaansa.

Syntien tunnustaminen.
Rehellinen, vilpitön ja avoin syntien tunnustaminen Jumalalle rukouksessa avaa sydänten kammiot Pyhälle Hengelle. Näin Hän saa tilaa tehdä siunaavaa työtään parantaen ja korjaten asenteemme ja ajatustemme lähteet. Sananl. 4:23. Jumalan edessä saamme olla aitoja. Saamme riisua kaikki naamiomme, että esille pääsee se todellinen oma sisin persoonamme, uudestisyntynyt pyhä ja ikuisesti elävä uusi ihminen. 2 Kor. 5:17.
Sydämen puhdistumisesta alkoi kasvu, jonka ajallinen päämäärä on, että saavutamme ”Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan.” Efes. 4:13-16. Sitten meissä näkyy ( Matt. 5:14-16) ”Kristuksen mieli”. 1 Kor. 2:16. Filip. 2. ” .. että myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.” 2 Kor. 4:10.
”Herra sanoo näin: Raivatkaa, raivatkaa, tasoittakaa tie, poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä. Näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, joka pysyy ikuisesti ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niiden luona, joilla on murtunut ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja herättäisin eloon murtuneiden sydämen.” Jes. 57:14,15. Synti ja sitä aiheuttavat tekijät ovat kompastuskiviä, Jumalasta erottavia tekijöitä. Jes. 59:1-3. Sen tähden koko syntisyys on siirrettävä ristille sekä haudattava kasteen hautaan. Room. 6. Elämän suursiivous, sisältä ja päältä, tehdään tunnustamalla ja hylkäämällä syntielämä kokonaan. ”Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisäpuoli, jotta sen ulkopuolikin puhdistuisi!” Matt. 23:26.

Meidän on siis muistettava, että sisäisistä haavoista parantumisessa on kysymyksessä uskossa kasvaminen. Anteeksisaaminen on tapahtunut jo uskoon tulossa. Siihen ei voida lisätä mitään. Jeesuksen veri on puhdistanut meidät kaikesta synnistä. Room. 3:23-25. ”Sinä (Jeesus) olet arvollinen ottamaan kirjakäärön ja avaamaan sen sinetit, sillä sinut on teurastettu ja sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista, kielistä, kansakunnista ja kansanheimoista. Sinä olet tehnyt heidät kuningaskunnaksi..” Ilm. 5:9-10.
” .. kuinka paljon ennemmin Kristuksen veri – Hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle – puhdistaakaan meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!” Hebr. 9:14.
Vaikka olemmekin pelastuneita (Apt. 2:47), on Jumalan työ meissä vielä kesken (ja keskeneräistä työtä ei saa arvostella! Tämä on jokaisen tärkeää muistaa). Olemme vajavaisia loppuun asti. Siksi tarvitsemme jokapäiväistä rukouksessa viipymistä. Ja siinä puhdistautumista ”kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa”. 2 Kor. 7:1. Näin rukoushetkemme ovat meille suuren ilon asia. Saamme ottaa vastaan puhtauden ja kertoa kaikki asiamme taivaan Kuninkaalle. Hän aina odottaa rukoukseen tulemistamme, saadakseen olla meille armollinen ja siunata meitä. ”Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.” Jer. 31:9.

Uskonelämän alkuvaiheessa tarvitaan joskus myös ripittäytymistä, syntien tunnustamista luotettavan kristityn (sielunhoitajan) läsnäollessa. ”Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että parantuisitte. Vanhurskaan voimallinen rukous saa paljon aikaan.” Jaak. 5:16. Syntien avoin ja peittelemätön tunnustaminen on suoruuden lähde, josta saamme juoda parannuslääkettä sielun syvimpiin haavoihin, joita ei useinkaan saada parantumaan muulla tavalla. Siinä minäkeskeisyys väistyy ja nöyryys tulee todellisuudeksi.

Tämä tie on siunauksen lähde lopunajan seurakunnalle.
”Jos me vaellamme valossa, niin kuin Hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, Hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” 1 Joh. 1:7-9.

Tässä kirjoituksessa mainittu vilpitön ja rehellinen uskonelämän korjaaminen ja näin avautuminen Pyhän Hengen vaikutukselle, tekee elämämme Jeesus-keskeiseksi. Hän vei minäkeskeisyytemme ristille. Näin nöyrtyneiden yksilöuskovien puhtaus avaa oikean yhteyden toimivaksi myös seurakunnassa, yhteisötasolla. Seurakunta on sitä, mitä me olemme. Yhteydestä saamme kasvuvoimaa.

Toimimme Jumalan seurakunnassa edellä mainitusta puhtaasta yhteydestä käsin. Vain tälle pohjalle rakentuu terve seurakuntaelämä ja sen opetukset.

Kiitos Jumalalle kaikesta mitä Jeesus on tehnyt ja opettanut, ja mitä Hän vielä tekee!

Menemme eteen päin Jumalan suunnitelman mukaan Hengen voimassa. ”Ja nyt, lapset, pysykää Hänessä.” 1 Joh. 2:28.

Weijo Lindroos

Raamatullinen kristittyjen yhteys

Raamatullinen uskovien yhteys on Jumalan tahto.
Mitä se on?

Ensiksikin meidän pitää ymmärtää, että uuden liiton kristittyjen raamatullinen yhteys on Jumalan tahto. Ja kyse on siis uskossa Jeesukseen olevien ihmisten yhteydestä. Meitä kaikkia kutsutaan Jeesuksen Kristuksen kuninkuuden alaisuudessa toimivaan yhteyteen.

Jeesus rukoili meille oikeaa yhteyttä: ”jotta he olisivat täydellisesti yhtä ..” Joh. 17:23. Tämä on kokonaan eri asia kuin esim. ekumenisen liiton pohjalle kehitetty kirkkokuntien yhteys.
Ja vaikka raamatullista yhteyttä on vielä hyvin vähän, voimme kuitenkin todeta ilosanomana, että aito yhteys on nyt syntymässä. Pyhä Henki johdattaa siihen. Hän saa Jumalalle rakkaat ihmiset etsimään toisiaan. ”Minä etsin veljiäni. Voisitko kertoa minulle, missä he ovat paimenessa?” 1 Moos. 37:16.

Keiden välille yhteys voidaan rakentaa?
Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Tämä opetus tarkoittaa, että uskovien yhteyden tulee rakentua niiden uskossa olevien välille, jotka ovat ottaneet vastaan pelastussanoman, tehneet parannuksen synneistään (Apt. 2:38) ja antaneet kastaa itsensä upotuskasteella vedessä Jeesuksen Kristuksen nimeen sekä pysyvät apostolien opetuksessa. Vain näiden uskossa olevien ja tämän totuuden perustalle on mahdollista rakentua aito ja Jumalan tahdon mukainen yhteys.
Kaikki raamatullisesti uskossa Jeesukseen olevat yksilöihmiset samalla paikkakunnalla ovat kunkin paikkakunnan Jumalan seurakunta!  Raamattuhan asettaa paikkakunnan rajat seurakunnan rajoiksi. Mm. Tiit. 1:5. ja Ilm. 1:11. Jeesus on verellään ostanut itselleen seurakunnan! Ilm. 5:9. Uskomme Hänen sijaisuhriinsa. Tälle perustalle Jeesus perusti itselleen seurakunnan. Matt. 16:18. ja 1 Kor. 3:11.
Seurakuntatoiminnan tulee siis rakentua paikalliselle yhteysperiaatteelle. Yhtäkään uskossa olevaa ja kasteella käynyttä saman paikkakunnan kristittyä ei saa rajata ulkopuolelle! On Jumalan tahdon vastaista ajatuksissaankaan jakaa saman paikkakunnan uskovia eri ryhmiin. Sellainen on Raamatun mukaan seurakunnan hajottamista. ”Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman.” Joh. 10:12. Apt. 20:29.
Epäraamatullista on myös ajatella, että joku Kristuksessa oleva ihminen (Gal. 3:26,27) ei muka ollenkaan kuuluisi seurakuntaan. Sehän on mahdotonta. Jokainen uskoon tullut kuuluu seurakuntaan sen perusteella, että kuuluu Jeesukselle. Ja Hänelle kuuluvina tahdomme olla keskinäisessä yhteydessä, koska se on Jumalan tahto ja meille hyväksi. Ekklesia/seurakunta Raamatussa merkitseekin maailman syntielämästä ulos kutsuttujen kokoon kutsumista., toimintaa järjestäytyneenä paikallisseurakuntana.
Raamatullisessa uskossa olevat ja kasteella käyneet ihmiset ovat siis Jumalan seurakunta. Ef. 2:19-22. / Apt. 19:1-6. Tie tämän seurakunnan jäsenyyteen kulkee uudestisyntymisen kautta. Tähän ei voida liittyä kuten maallisiin yhdistyksiin. Tähän synnytään uskoon tulemisessa Pyhästä Hengestä. Joh. 3:3-5. Ja vanha synti-ihminen haudataan upotuskasteessa Jeesuksen nimeen. Jeesus sitten täyttää omansa Pyhällä Hengellä.
Raamatullinen seurakuntayhteys ihmisperusteisten laitoskirkkojen ulkopuolella on siis Jumalan tahto. Hebr. 10:25. Pyhä Henki johdattaa rakentamaan tämän seurakuntamallin mukaisesti. Jumala ei hyväksy uskovien jakaantumista eri nimikkeiden alle. Kuinka siis me voisimme hyväksyä sellaista.

Ajattele, jos Jumala olisi perustanut tai perustuttanut esimerkiksi luterilaisen kirkon? Eikö siinä tapauksessa jokaisen tulisi liittyä kirkkoon? Tottahan Jumala tahtoisi ihmisten kuuluvan Hänen perustamaansa kirkkoon. Mutta jos Jumala ei ole perustanut kirkkoa, ei kenenkään tule kuulua siihen. Sama ajatus pätee esim. vapaakirkkoon, baptisteihin, helluntailaisuuteen, adventismiin, metodismiin  yms. Jos Jumala on perustanut tai perustuttanut jonkun uskonnon, tulee jokaisen uskovan välittömästi liittyä siihen.  Jos Jumala ei ole perustanut jotain uskontoa, ei kenenkään tule kuulua sellaiseen.
Mutta entä jos Jumala on perustanut monta uskonsuuntaa? — Silloin tulee kokonaan lopettaa puhe uskovien raamatullisesta yhteydestä. Hänhän olisi siinä tapauksessa itse syyllinen seurakuntansa hajaannustilaan.
Mistä voimme tietää, onko Jumala perustanut jonkun ed. m. uskonnoista? – Voimme katsoa asian Raamatusta: Jos löydämme sieltä jonkun nykyisen uskonsuunnan, niin menemme välittömästi liittymään siihen Jos emme löydä jotain nykyistä uskonsuuntaa Raamatusta, ei meidän tule kuulua mihinkään niistä. Mihin sitten tulee kuulua? Vain apostolisen ajan kristinusko kuuluu meille. Mihin seurakuntaan he kuuluivat, samaan mekin kuulumme. Emmekä sen lisäksi kuulu mihinkään muuhun uskontoon.

SEURAKUNNAN NIMI
On yleisesti tiedettyä, että ihmisten tekemälle seurakunnalle periytyy nimi perustajansa tai opin painotuksen mukaan. Esimerkkinä Lutherin perustama luterilainen kirkko ja helluntaitapahtumien pohjalle perustettu helluntaiseurakunta, tai kasteopetuksen pohjalle perustettu baptistiseurakunta (babtize = kastaa upottamalla).. Yms. Myös Jumalan seurakunnalle on periytynyt nimi perustajansa mukaan. Jumala perusti seurakunnan Golgatan ristillä Jeesuksen sijaisuhrissa. Jumalan seurakunta on siis Golgatan voittotyön perustalle perustettu ikuinen seurakunta, ”ja tuonelan portit eivät sitä voita”. Matt.16:18.
”Nyt minä sanon teille: pysykää erossa näistä miehistä ja antakaa heidän olla. Jos tämä hanke tai toiminta on ihmisistä, se raukeaa tyhjiin, mutta jos se on Jumalasta, te ette voi kukistaa heitä. Varokaa, ettei teidän havaittaisi taistelevan Jumalaa vastaan” Apt. 5:38, 39.
Jumalan seurakuntaa ei ole voitu kukistaa, vaan se on toiminut jo n. 2000 vuotta. Nyt olemme loppusuoralla. On seurakunnan loppu-uudistumisen aika: Kaikki nousevat ja ottavat vastaan Pyhän Hengen Öljyä uskonelämänsä lamppuihin. Matt. 25:6-13. Efes. 5:24-33.

Raamatun opetus seurakunnan nimestä:
 – ”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle.” 1 Kor. 1:2; 2 Kor. 1:1.
 – ”Älkää olko pahennukseksi … Jumalan seurakunnalle.” 1 Kor.10:32; 11:16; 15:9.
” .. eikä Jumalan seurakunnilla.” 1 Kor. 11:16.
” .. vai halveksitteko Jumalan seurakuntaa?” 1 Kor. 11:22.
”… että minä ylen määrin vainosin Jumalan seurakuntaa.” Gal. 1:13.
”Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntien seuraajia, jotka ovat Juudeassa.” 1 Tessal. 2:14.
”että tietäisit miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta.” 1 Tim. 3:15.
Meidän ei tule hyväksyä muita nimittelyjä Raamatun antamien seurakunnan nimien lisäksi.
Seurakuntaa voidaan nimittää myös paikkakuntien mukaan, esimerkkinä Paavalin kirje ”tessalonikalaisten seurakunnalle Isässä Jumalassa ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa”. 1 Tess. 1:1.

Todellisesti, Jumalan näkökulmasta katsottuna, maailmassa on vain kaksi ihmisryhmää: Aadamissa olevat jumalattomat ja Kristuksessa Jeesuksessa olevat uskoon tulleet eli seurakuntalaiset. On siis yksi seurakunta ja yksi synnin maailma. Ne ovat kaksi toisensa pois sulkevaa ryhmää: Maailman valtakunta ja Jumalan valtakunta. Filip. 3:20.
Kristinuskon yhteiset raamatulliset arvot, aatteet, opit sekä toimintatavat yhdistävät Jumalan seurakunnan. Mm. Markus 16:15,16. Efes. 4. 1 Kor. 1:10.
Jumalan omistaman seurakunnan jäsenrekisterin pitäminen on myös vain Hänen yksinoikeutensa. ”Herra tuntee omansa!” 2 Tim. 2:19. ”Iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” Luuk. 10:20.

Nyt on seurakunnan kokoamisen aika!
Taivas kutsuu uskovia tähän lopunajan toimintaan keskinäisen rakkauden ja nöyryyden pohjalla. 1 Kor. 1:10. ”Kootakseen yhdeksi hajallaan olevat Jumalan lapset.” Joh. 11:52.
Uskoon tulleista korinttolaisista sanottiin: ”Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne Hänen jäseniänsä.” 1 Kor. 12:27. / Apt. 18:8. Siinä on opetus ainoasta Raamatun tuntemasta seurakunnan jäsenyydestä: Raamatullisessa uskossa Jeesukseen olevat ihmiset ovat seurakunta! Ja niin kuin kirjoitettiin ”Korinttossa olevalle Jumalan seurakunnalle” (1 Kor. 1:2), samoin on tämä kirje osoitettu sinun paikkakunnallasi olevalle Jumalan seurakunnalle. Ko. korinttolaiset olivat tulleet uskoon ja sen jälkeen ottaneet kasteen Jeesuksen nimeen. Apt. 18:8. Apt. 2:38, 41,42. He olivat ”Korintossa oleva Jumalan seurakunta”.
Tähän toimintaan voivat tulla mukaan ainoastaan yksilöuskovat. Kirkkokuntien on mahdotonta fuusioitua raamatulliseen seurakuntaan.

TAKAISIN ALKUUN
Sisimmässäni on jo pitkään kuulunut hyvän Paimenen kutsuva ääni. Se on rakkautta täynnä oleva Taivaan kehotus auttaa Jeesuksen verellä ostetut ihmiset alkuperäiseen Jumalan suunnitelmaan:
”Palatkaa te luopuneet lapset! Palatkaa takaisin muinaisille poluille, apostolisen ajan yhteyteen! Poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä!”
Olen saanut ymmärtää Jumalan oman näyn seurakunnastaan. Se on vallannut sydämeni. Ja Jumala on antanut valmiin ratkaisumallin, miten se toteutetaan. Mallina on Raamatussa opetettu apostolisen ajan usko.
Yhteyden esteet tulee nyt siis poistaa ja alkaa rakentaa jokaisella paikkakunnalla kaikkien oikeiden kristittyjen yhteistä seurakuntaa. Matt. 15:13. Nyt se on mahdollista! Asia edellyttää vain sinun päätöstäsi lähteä oikealle tielle.
Ja uskovien henkilökohtaista yhteyttä ei voi organisoida. Sellainen rikkoo spontaanin yhteyden. Mutta seurakunnan toimintamuotojen järjestäminen kyllä edellyttää jonkinlaista organisoimista.
Pyhä Henki toimii Jumalan seurakunnassa järjestäen toiminnan raamatulliseksi. Hän saakoon johdattaa tahtonsa mukaisesti, jakaa armolahjoja ja voimavaikutuksia. 1 Kor. 12 – 14 luvut.

ALKUAJAN ESIMERKKI.
”Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä.” 1 Joh. 2:24:
Raamatullinen yhteys on mahdollista vain siten, että emme ota esimerkiksemme apostolisen ajan jälkeisiä ihmisiä ja herätysliikkeitä yms. Esimerkkinämme on ainoastaan valmis apostolinen usko, joka ilmenee Raamatun sivuilta opetuksena, sekä alkuseurakunnan esimerkkinä ja toimintamallina. Kaikki muut esimerkkilähteet tulee sulkea, koska ne rikkovat yhteyden. ”He pysyivät apostolien opetuksessa..” Apt. 2:42. ”Seuratkaa heidän uskoaan!” Hebr. 13: 7.

Joh. 13:34-35. Nyt on pienten alkujen päivä, mutta ”älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.” Luuk. 12:32.
Pyhä Henki kutsuu jokaista kristittyä yhteiseen toimintaan. Myös sinua!
Ja kun Herra sitten alkaa lisätä yhteyteen enemmän ihmisiä, on Pyhä Henki johdattava lisää pieniä kokouspaikkoja, tarpeen mukaan. Apt. 1:13. 12:12. 19:9. Kokouksissa kaikki saavat rohkaisevaa opetusta pysyä apostolien opetuksessa. 1 Kor. 14:26. ”He (uskoon tulleet ja kasteella käyneet) pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä!” Apt. 2:42. Kol. 3:16. / 1 Joh. 2:24.

Jumalan seurakunnassa on kaksi Raamatusta nousevaa opetuksen lähdettä:
1. apostolisen ajan opetukset ja
2. valmiiksi kehittyneen alkuseurakunnan esimerkki (n. v. 100 jKr.).

Kaikki mukana olevat tietävät, ettei Jumalan seurakunnassa mainosteta tai suositella toimintaa uskonsuuntien nimikylttien alla.
Emme ole
– luterilaisia
– helluntailaisia
– vapaakirkollisia
– baptisteja yms.
Olemme vain kristittyjä, Kristuksen ruumiin jäseniä, uskovia ilman etuliitteitä! Olemme hajaannuksen ulkopuolella.
Yksi kasvu- ja toimintapaikka, on Jumalan tahto.
Eikä ole kysymyksessä uusi seurakunta, vaan päinvastoin: poistuminen uusista ja palaaminen takaisin alkuperäiseen.

”Jokainen istutus, jota ei taivaallinen Isä ole istuttanut, on juurineen poistettava!” meidän elämästämme. Matt. 15:13. Emme tämän opetuksen perusteella siis yritä lopettaa uskonsuuntia. Kirkot ym. uskonnot poistuvat vain tähän toimintaan tulevien yksilöuskovien elämästä. Tiedämme kirkkokuntien jatkavan toimintaansa Jeesuksen tulemukseen asti. Veljet ja sisaret tekevät siellä hengellistä työtä; sieluja pelastuu ja uskoon tulleet kastetaan Jeesuksen nimeen. Näin Jumalan seurakunta lisääntyy, vaikka he toimivatkin siellä (usein tietämättään) hajaannuksen periaatteella. Pyhä Henki tahtoo johdattaa heidät kaikki tunnustautumaan YHDEN seurakunnan yhteyteen. Seurakuntatotuuden ymmärtäminen ei siis aina ole pelastuskysmys. Kuitenkin Jumalan tahto on yhteys eikä hajaannus. Jumalan seurakunnassa edustamme yhteyttä. Uskonsuunnat edustavat hajaannusta. Huomioi 2 Tessal. 1:6-10.

Jumala näkee jokaisella paikkakunnalla yhden Jeesuksen verellä lunastetun ihmisjoukon. Tämä lauma on Hänen seurakuntansa. Meidän tulee nähdä Jumalan kanssa samalla tavalla eikä hyväksyä Raamatun opetusten rinnalle muita, ns. ”yhteiskristillisiä” ekumenia-näkemyksiä.
Ikävä asia on, että uskonsuunnissa hyväksytään seurakunnan jakautuminen erilaisten nimikylttien alla toimiviksi karsinoiksi. Me emme hyväksy sellaista, koska Jumala ei sitä hyväksy. Mutta hyväksymme eri piireissä olevat rakkaat veljet ja sisaret, koska Jumalakin hyväksyy heidät!
Ymmärrämme, että seurakunnan tulee olla kaikessa ajattelussaan ja toiminnassaan apostolisen ajan mallin mukainen, myös paikallisen tason järjestäytymismuodoltaan. Tiit. 1:5. Ilm. 1:11. ym.

Toimimme siis Kristuksen ruumiin periaatteella paikallisena seurakuntana pitämällä kaikkia paikkakuntamme uskovia Jumalan seurakuntaan kuuluvina. – Tätä tulee toistaa… – Jumala on viisaudessaan asettanut paikkakunnan rajat seurakuntansa rajoiksi. Vain tämän raamatullisen rajauksen sisällä voi toimia rakkauden käsky: ”Rakasta lähimmäistäsi!” (ei kauimmaistasi). Näiden Jumalan asettamien rajojen sisällä voimme tulla toistemme vaikutuspiiriin, joihin kauimmaiset eivät yllä.
Pyhä Henki kutsuu ja kokoaa yhteisrintamaan kaikkia Hengessä vaeltavia uskovia kaikilla paikkakunnilla. Rehelliset ja vilpittömät Jumalan lapset ottavat lopulta kutsun vastaan.
Kaikki hengelliset tehtävät ja kutsumukset voidaan suorittaa tässä yhteydessä. Siunaamme Jumalalta saadut tehtävät, ja ns. seurakuntavirat 1 Tim. 3:10 periaatteen mukaisesti.

NYT …
on aika alkaa julistaa, että ME OLEMME tämän paikkakunnan Jumalan seurakunta. Ja sisällytämme tuohon ”ME” sanaan kaikki paikkakuntamme uskossa olevat ja kasteella käyneet eli Kristuksen ruumiin jäsenet. Ja rukoillessamme siunausta meille, laajenee tuo ”me, meitä” -sana käsittämään kaikki Tämän paikkakunnan kristityt, uudestisyntyneet ja kasteella käyneet Jumalan lapset. ME olemme (esim.) Turussa oleva Jumalan seurakunta ja toimimme ”suloisessa yhteydessä”. Sak. 11:7. Samoin tulee tapahtua siis sinun paikkakunnallasi: Helsingissä olevat Kristuksen ruumiin jäsenet ovat Helsingissä oleva Jumalan seurakunta. Oulussa olevat kristityt ovat Oulun seurakunta. Tampereen kristityt ovat Tampereen seurakunta. Jne…

Ja HUOM! Emme rakenna uskovien yhteyttä yli seurakuntarajojen, vaan ilman niitä.

PS. Näiden asioiden ymmärtäminen edellyttää nöyrtymistä, ettemme ylimielisesti luule itseämme muita kristittyjä paremmiksi, ”…vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne”. Filip. 2:3. Sananl. 16:5. Raamatun sivuilla oleva profeetallinen sanoma kutsuu meitä nöyrtymään ja ottamaan vastaan rakkaus totuuteen.

Oletko siis mukana tässä historiallisesti merkittävässä Joh. 17:23 / 13:34 -toteuttamistoiminnassa ja tässä kirjoituksessa mainituilla periaatteilla?

Raamatullinen yhteys ON Jumalan tahto!
” .. kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset.” Joh. 11:52.

Tervetuloa kauempaakin Turkuun kokouksiin.

 

Rukous- ja siunausterveisin
Weijo Lindroos

Katso tähän aiheeseen liittyvä lyhytvideo:
https://www.youtube.com/watch?v=fs8qnqr7mSc

 

Todistus kirkkokunnista

Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. (Ilm. 18:4)

Tämä on todistukseni siitä, kuinka Herra ihmeellisesti johdatti minut ulos kirkkokunnista.

Lapsikasteen kautta luterilaisen kirkon jäseneksi

Vanhempani kuuluivat luterilaiseen kirkkoon, joten minutkin liitettiin luterilaiseen kirkkoon lapsikasteen kautta, kuten suurin osa suomalaisista. Kasvoin tuntemaan kirkkoon kuulumisen tietynlaisena itsestäänselvyytenä, koska useimmat sukulaisistani ja ystävistäni kuuluivat myös siihen. Osa heistä kuitenkin tuntui kuuluvan kirkkoon lähinnä vain tavasta tai tottumuksesta, enemmän kuin uskovien yhteyden tähden. Lukioikäisenä kuitenkin aloin huomaamaan, kuinka luterilainen kirkko alkoi enemmissä määrin ottamaan kansan mielipidettä myötäilevän linjan mm. avioliittokäsityksen suhteen. Aloin tämän myötä kokemaan, että luterilainen kirkko oli enemmänkin instituutio, joka varjeli omaa asemaansa, eikä niinkään pitänyt arvossa uskollisuutta Jumalan Sanalle. Päätin silloin erota kirkosta ja syyksi annoin sen, että kirkko oli kääntänyt selkänsä Raamatulle, eikä puolustanut raamatullista miehen ja naisen avioliittoa siinä määrin kuin kuuluisi.

Valtionkirkosta toiseen

Ortodoksisesta kirkosta kiinnostuin alun perin siitä syystä, että se kuvasi itseään Raamattuun pitäytyväksi seurakunnaksi. Onhan heillä perinteinen näkemys avioliitosta miehen ja naisen välisenä. Aloin ensin kuuntelemaan ortodoksisia liturgioita radiosta, mitä kautta lähdin tarkemmin tutustumaan ortodoksiseen kirkkoon. Samoihin aikoihin kuitenkin törmäsin netissä myös erääseen baptistisaarnaajaan, joka aiemmin kuuntelemistani sanan opettajista poiketen puhui paljon parannuksenteosta ja kasteesta. En ollut näistä teemoista kuullut juuri mitään luterilaisessa kirkossa, enkä ollut niihin itsekään paneutunut. Tämä saarnaaja puhui mm. siitä, kuinka upotuskaste on se ainoa oikea kaste. Harmittelin hänen puheidensa myötä sitä, että minut oli jo lapsena kastettu, joten ajattelin tilaisuuteni menneen. Raamattuhan puhuu vain yhdestä kasteesta, mitä vahvisti myös joidenkin ihmisten pelottelut kahdesti kastamisen synnistä. Unohdin siten kasteasian siinä kohtaa muutamaksi vuodeksi ja liityin ortodoksiseen kirkkoon.

Erottautuminen kirkkokunnista

Viihdyin ortodoksisessa kirkossa sosiaalisesti, mutta tietyt kirkon piirteet tuntuivat häiritseviltä. Tällaisia olivat mm. pyhäinjäännökset, ikoneille kumartelu, alttari kuolleille läheisille, pääkallot kirkkotaiteessa, Marialle annettu kunnioitus, rukousnauhat, kerta toisensa jälkeen toistettavat rukoukset, liturgian ritualismi jne. Ortodoksinen liturgia on juhlava ja seremoniaalinen, mutta toisaalta seurakuntalaisella voi suurin huomio kohdistua itse kaavan noudattamiseen. Huomasinkin käydessäni viikosta toiseen liturgioissa, että puutumus alkoi iskeä. Huomasin, etten tuntenut oikein kehittyvän hengellisesti juuri mihinkään suuntaan. Intuitiivisesti aloin pohtia sitä, miellyttääkö tämäntyyppiset uskonnolliset muotomenot todella Jumalaa. Papisto ei esimerkiksi rohkaissut Raamatun itsenäiseen opiskeluun, vaan kehotti panostamaan kirkon opetusten seuraamiseen. Siten itselleni alkoi kirkastua, että ortodoksisessa kirkossa kirkon perinne menee Raamatun edelle, mihin en voinut sitoutua. Ortodoksinen usko alkoi siinä vaiheessa näyttää minulle yhdeltä uskonnolta muiden joukossa, mutta ei todelliselta raamatulliselta uskolta. Silloin koin vahvasti kutsun erota kirkosta ja surullisena jouduin jälleen kerran lähtemään kirkosta, vaikka ymmärsinkin syiden olevan painavat.

Tämän jälkeen sain vahvistuksen siitä, että lapsikaste ei ole Jumalan silmissä kaste ollenkaan ja että lapsikasteen saanut on olemuksellisesti kastamaton. Tämän myötä minulle tuli hengessä kiireen tuntu kasteelle ja Herra puhuikin siitä, ettei minun tulisi viivytellä asian kanssa yhtään enempää. Kahden kirkosta eroamisen jälkeen en kuitenkaan ollut intoa täynnä etsimässä uutta seurakuntaa, johon voisin liittyä ja siellä kasteen saada. Mutta tällöin nousi eteen uusi ongelma: miten saada kaste ilman liittymistä kirkkokuntiin? Etsin ensin informaatiota isoimmista seurakunnista, joissa upotuskasteeseen uskotaan kasteena. Miltei kaikki niistä kuitenkin edellyttivät kirkon jäsenyyttä tai liittymistä kirkkoon kasteen kautta. Sen jälkeen etsin pienempiä seurakuntia, mitä kautta löysin tämän sivuston (https://jeesus-on-herra.com) ja Weijo kastoi minut elokuussa 2017.

Rukoilen, että todistukseni on ollut siunaukseksi ja rohkaisuksi kaikille sen lukeneille. Uskon vahvasti siihen, että Herra haluaa vahvistaa uskovien välistä yhteyttä, mutta se ei toteudu kirkkokuntien kautta, jotka vain erottavat uskovia. Alun jae toimi itselläni aikoinaan inspiraationa, kun päätin seurata Herran johdatusta ja erottautua kirkkokunnista. Se voi olla pelottava askel ottaa, sillä siinä joutuu jättämään kaiken vanhan taakseen, mutta toisaalta ihminen siinä samalla vapautuu uskonnollisista muotomenoista ja uskovien välinen yhteys voi vahvistua. Kiitos Herralle Hänen johdatuksestaan!

Tiedote luterilaisille

Jumala tahtoo hyvää luterilaisille samoin kuin kaikkien uskontojen jäsenille.
Onko kukaan kertonut Sinulle, että olet Jumalalle erittäin rakas ihminen? Jumala johdatti Sinut tälle sivustolle, että saat kuulla sanoman Jeesuksesta, joka sovitti syntisi sijaisuhrillaan, kärsimyksellään ja kuolemallaan Golgatan ristillä? Hän otti päällensä sinulle kuuluvan tuomion. ”Se on täytetty!” Ristintyönsä jälkeen Jeesus nousi ylös kuolleista. Hänellä on ”kuoleman ja Tuonelan avaimet”. Ilm. 1:18.
Kun otat vastaan Jeesuksen Pelastajaksesi, saat syntisi anteeksi ”uskon kautta Hänen vereensä”, etkä joudu kadotukseen! Room. 3:23-25.
Kun sitten olet ottanut vastaan Jumalan armon Jeesuksessa, on seuraava askel kasteelle tuleminen. Lapsikaste ja kirkon jäsenyys ei ole pelastanut sinua. Jeesus on ainoa ”Tie, Totuus ja Elämä”. Joh. 14:6. ”Ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Jeesuksessa Kristuksessa!” Room. 8:1. Jumala tahtoo antaa syntisi anteeksi. Lue Raamatusta 1. Johanneksen kirjeen 2:22-25.
”Hänen työtovereinaan me kehotamme teitä vastaan ottamaan Jumalan armon, niin ettei se jää turhaksi!” 2 Kor. 6:1,2. Tätä sanomaa et olisi voinut kuulla kirkossa.

Mitä siis teet synneillesi?

Ilman Jeesusta henkilökohtaisena Vapahtajana ei kukaan ole Jumalan lapsi eikä pääse taivaaseen. Tie on avattu vain Jeesuksen veren kautta. Hän sanoo: ”Minä ole Tie, Totuus ja Elämä! Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani!” Joh. 14:6. Siinä Jeesus kumoaa kaikki uskonnot turhina ihmistekoina. ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa!” 2 Kor. 5:19. Jeesus ei ole uskonnollinen kirkon ideologia, vaan ylösnoussut Taivaan Kuningas ja herrojen Herra, jolla on kaikki valta Taivaassa ja maan päällä. Ota vastaan Hänet jo tänään! Jumala tahtoo antaa syntisi anteeksi!

Hanki itsellesi Raamattu (Raamattu Kansalle käännös). Ala lukea sitä Uuden testamentin puolelta. Lue rukoillen ja pyytäen, että Pyhä Henki avaa ymmärryksesi käsittämään Raamatun kirjoituksia. Rukoile ääneen ja Jeesuksen Nimessä!
Jumala odottaa voidakseen olla Sinulle armollinen. Voit rukouksessa keskustella Jeesuksen kanssa kuin parhaan ystäväsi kanssa. Kun sitten päätät ottaa vastaan Jeesuksen Pelastajaksesi, ota yhteyttä. Järjestämme kastetilaisuuden, jossa sinut kastetaan upotuskasteella uuden Herrasi Jeesuksen Kristuksen Nimeen! Näin Sinusta tulee kristitty, Jumalan lapsi. Ja näin toimien sinä pääset Taivaaseen.
Ota yhteyttä.

Perhekuntien pelastuminen

Apt. 16. luvussa oleva opetus perhekuntien pelastumisesta.

”Niin he sanoivat: ´Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi`” Jae 31.
Monet uskossa olevat ovat hämmentyneet
Jumalan sanaa kohtaan, kun heille on lupailtu, että omaiset pelastuvat, jos yksi heistä pelastuu. Kuitenkin omaisia on sittemmin siirtynyt pois tästä ajasta pelastumattomina. Se on suuri murheen asia.
Ihmisille
ei ole kyllin selvästi opetettu Raamatun antamia pelastumisen periaatteita, että jokaisen ihmisen tulee itse uskoa henkilökohtaisesti Herraan Jeesukseen. Mark. 16:15-16.

Mitä Apt. 16:30-34 siis opettaa? – Paavali ja Silas olivat joutuneet vankilaan uskonsa tähden. He olivat pahoinpideltyinä ja vaatteet riekaleina, mutta ylistivät siellä Herraa kahleiden kilinällä säestäen. Jumala puuttui asiaan. Vankilaan tuli maanjäristys. Vankien kahleet irtaantuvat, kun koko vankilan perustukset järkkyivät. Vanginvartija pelästyi tätä suuresti aikoen tehdä itsemurhan. Mutta Paavali sai vanginvartijan rauhoittumaan. ”Älä tee itsellesi mitään pahaa!”
Filippin vanginvartija tiesi Paavalin ja Silaan Jeesukseen uskoviksi.
Niin hän kysyi heiltä: ”Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?” (jae 30). – ”Niin he sanoivat: ´Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi`.” Jae 31. Tästä lupauksesta on tehty johtopäätös, että yhden tullessa uskoon, pelastus tulee automaattisesti kaikille perheen jäsenille. Mutta Raamattu ei missään kohden lupaa, että joku voisi pelastua ilman omakohtaista uskoon tuloa. Perhekunnan pelastumiselle annettiin nimenomainen ehto uskoa Jeesukseen: ”Uskokaa Jeesukseen, niin sillä tavalla sinä ja sinun perhekuntasi pelastutte!” Huomaatko? ”Usko Herraan Jeesukseen, niin SINÄ pelastut!” oli sanottu jokaiselle vanginvartijan perhekuntaan kuuluvalle. ”Hän puhui Jumalan Sanaa kaikille…” Jae 32. Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi” pelastuu, jos jokainen heistä uskoo Herraan Jeesukseen Raamatun opettamalla tavalla.
Ihminen saa syntinsä anteeksi Jeesuksen Nimessä ja veressä: ”Uskon kautta Hänen vereensä” (Room. 3:23-26) ottamalla vastaan Jumalan armon. 2 Kor. 6:1,2.
Apt. 16 luvun opetus pysyy siis yhteydessä Raamatun kokonaisopetuksen kanssa, että ihminen pelastuu vain
henkilökohtaisen uskon kautta Jeesukseen, ei jonkun toisen, esim. perheen isän uskomisen kautta. ”He puhuivat Jumalan Sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat.” Jae 32. Koko perhekunta kuunteli Paavalin ja Silaan puhetta. He kaikki olivat siinä iässä, että kykenivät kuulemaan ja ymmärtämään, koska sanotaan, että he kaikki tulivat uskoon, koko perhekunta. Välittömästi heidät myös kastettiin Jeesuksen nimeen. Ei odotettu edes aamun valkenemista, vaan ”hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta”. Jae 33. Ja syntyi suuri ilo, pelastuksen riemu, kun vanginvartija perheineen”riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi”. Jae 34 .

Filippin vanginvartijan perheelle annettu lupaus koskee siis meidänkin omaisiamme. He pelastuvat, jos jokainen heistä uskoo Jeesukseen syntiensä sovittajana ja ylösnousseena Vapahtajanaan sekä ottavat Hänet vastaan omana Herranaan ja sitten tulevat kasteelle!
Rukoillaan siis omaistemme puolesta, ja kerrotaan heille ristin työstä, koska usko syntyy Jumalan sanan kuulemisesta. Room. 10:17.

Mistä Kain sai vaimonsa?

Kain ja Aabel olivat ensimmäiset maailmaan syntyneet ihmiset, Aadamin ja Eevan jälkeläiset. Mutta Kain tappoi Aabelin. – Ja Raamattu kertoo, miten Kain sittemmin löysi itselleen vaimon vieraalta maalta. Miten tämä selittyy? Kysymys asetetaan useinkin tarkoitushakuisesti väärin, jotta saataisiin Raamatun sana näyttämään virheelliseltä. Ivaten kysytään: ”Mistä Kain sai vaimon, kun muita ihmisiä ei ollut?” Mutta Raamattu ei sano, etteikö silloin olisi ollut muita ihmisiä! Adamille ja Eevalle syntyi nimittäin paljon poikia ja tyttäriä, mm. Seet. 1 Moos. 4:25. ”Aadam eli Seetin syntymän jälkeen 800 vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.” 1 Moos.5:4. Ensimmäisen ihmisparin jälkeläiset hajaantuivat ”vieraalle maalle”, myös veljensä murhannut Kain. Aikanaan Kain otti siis sisartensa tai jopa sisarustensa jälkeläisen vaimokseen. 1 Moos. 4:17. Asiassa ei siis ole vähääkään ristiriitaa. Tosin Raamattu ei aseta tapahtumia kronologiseen järjestykseen, vaan esitetyt tapahtumat saavat täydennystä seuraavilla sivuilla. Esimerkkinä luomiskertomus (1 Moos. 1), joka saa täydennystä 2. luvussa.
On huomioitava, että Adamin elinaika oli 930 vuotta, ja hänen elinaikanaan ihmiskunta lisääntyi satoihin tuhansiin, jotka hajaantuivat tahoilleen. Siellä he tapasivat toisiaan, menivät liittoon ja synnyttivät lapsia.
Myös Seet, Aadamin ja Evan kolmas poika (1 Moos.5:3) , otti vaimon isänsä Adamin tyttäristä.
Näin ihmiskunta alkoi lisääntyä Jumalan luoman yhden ihmisparin kautta. Tämä on järkeenkäypää ja loogista. Vasta Mooseksen aikana lähisukulaisten liitot kiellettiin. 3 Moos. 18.

PS. Adamin aikaisen luonnon vesi, ilma ja ravinto olivat 100% puhdasta. Sen ansiosta ihmisten elinikä oli lähes tuhat vuotta. Mm. maailman vanhin ihminen, Metusalah, eli 969 vuotiaaksi. 1 Moos. 5.27.

Armosta pelastetut

”Armosta pelastetut uskon kautta..”
 

EFESOLAISTEN USKOON TULO

Efeson kaupungissa pieni ihmisryhmä oli pelastunut. Miten se oli tapahtunut?
”Sillä armosta te olette pelastuneet, uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” Efes.2:8-9.
On mielenkiintoista katsoa Raamatusta millä tavalla efesolaiset pelastuivat armosta uskon kautta:
 
1. He olivat kuulleet Jumalan Sanaa. Apt. 18:24-25.
2. He uskoivat kuulemansa Sanan. Apt.19:1-2.
3. Heidät kastettiin Herran Jeesuksen Nimeen. Apt.19:5.
4. He saivat Pyhän Hengen kasteen, ja puhuivat kielillä. Apt.19:6. Ef. 1:13. Room. 8:9.
5. He tekivät parannuksen eli elämänsä suursiivouksen. Apt. 19:18-20.

 Näiden askelten kautta kulkeneille Efeson uskoville Paavali siis kirjoitti, että he ovat pelastuneet armosta, uskon kautta.
Samat pelastuksen askeleet ovat edelleen voimassa. Uudessa liitossa ei tunneta käsitettä ”kastamaton kristitty”, vaan lähetyskäskyn antamisen jälkeen kaikki Jeesuksen vastaan ottaneet kastettiin vedessä.

Olet ehkä kuullut kansankirkon piirissä toistettavaa fraasia: ”Minä kurja, vaivainen syntinen.” Tällä he todistavat, etteivät vielä ole löytäneet armosta pelastumista, josta teoriana puhuvat. He eivät ole vielä tulleet sisälle Jumalan armoon ja rakkauteen. Heiltä puuttuu raamatullinen usko, parannus, kaste ja Pyhän Hengen saaminen. Heidän uskonsa on pelkkää uskonnollista ideologiaa.
Oikeinkin alkanut usko sammuu ellei uskoon tullut ojentaudu kuuliaisuuteen Jumalan Sanalle. ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” Joh.3:36.
Kurjuus ja vaivaisuus jää toimimaan siellä missä ei vaelleta Sanan mukaisesti ja Jumalalle kuuliaisina.

Likaiset ryysyt puhtaisiin vaihtanut ihminen ei enää ole ryysyläinen. Ei myöskään synnit anteeksi saanut ja Jeesuksen vereen luottava Jumalan lapsi enää ole kurja ja vaivainen syntinen. Mutta muistamme myös meille uskossa oleville kirjoitetun opetuksen, että ”Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä.” 1 Joh. 1:7-10. Puhdistettu Jumalan lapsi voi kompastua ja kaatua tien sivuun ja siellä uudestaan likaantua. Silloinkin saamme turvata Jumalan armoon. Hän nostaa langenneen yhä uudestaan tielle. Raamattu sanoo kasteella käyneille roomalaisille näin: ”Nyt, kun te olette synnistä vapautettuja ja teistä on tullut Jumalan palvelijoita, teidän hedelmänne on pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:22,23.

Älkäämme enää sanoko sellaista vaivaiseksi syntiseksi, joka on saanut armon osakseen ja näin vapautunut synnin kahleista. Jeesuksen veri on uskon kautta puhdistanut hänet. Ja uskoon tulleelle on välttämätöntä ottaa kaste vedessä Jeesuksen nimeen.
Uskoon tulleen side vaivaisuuteen katkesi uskon kautta Jeesuksen vereen sekä kasteessa Hänen nimeensä.
Lue koko Roomalaiskirjeen 6. luku.

Ehtoollisyhteyteen?

Alkuun selvitys siitä, mitä tarkoittaa raamatullisuus ja epäraamatullisuus? Tämän kysymyksen oikea vastaus ratkaisee monet kiistakysymykset uskovien väliltä:
Lyhyesti pääteltynä on niin, että raamatullisuus on sitä, mikä on ilmoitettu Raamatussa. Epäraamatullisuus on sitä, mikä ei ole Raamatussa. Kaikkia hengelliseen elämään liittyviä kysymyksiä on siis tarkasteltava tältä pohjalta.
Raamattu opettaa, että meidän tulee pysyä alkuseurakunnan opetuksissa: ”Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on se lupaus, minkä Hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä.” 1 Joh. 2:24,25.
”… Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä..” Tämän perusteella toteamme, että alkuperäinen opetus ehtoollisesta sekä alkuseurakunnan käytäntö ratkaisee asian.

”Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset.” 1 Kor. 10:16,17. Vastaamme siinä esitettyihin kysymyksiin kyllä! Se tarkoittaa, että ottaessamme osallisuuden ehtoollisleivästä ja viinistä tunnustaudumme näin henkilökohtaisesti osallisuuteen ristintyön siunauksista. Samalla tunnustaudumme yhteyteen niiden uskoon tulleiden kanssa, jotka ottavat ehtoollista Raamatun opettamalla tavalla.
Opetus ehtoollisen vietosta, mm. ko. Korintton seurakunnassa (11:23-34) tulee siis asettaa Raamatun viitekehyksiin: minkälaisille Korintton uskoon tulleille Paavali kirjoitti ehtoollisen viettoon tarkoitetut opetukset? Vastaus on Apt. 18:8: ”…ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin.” Näille uskovina kastetuille korinttolaisille Paavali siis kirjoitti opetuksen ehtoollisen vietosta: ”Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te julistatte Herran kuolemaa..” 1 Kor. 11:23-26. Ottamalla osaa ehtoolliseen julistamme itsellemme ja toisillemme, että Jeesus murrettiin MINUN syntieni tähden tähden ja Hänen pyhä verensä vuodatettiin MINUN syntieni edestä. Jeesus ”itse kantoi meidän syntimme ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja Hänen haavainsa kautta te olette parannetut”. 1 Piet. 2:24.

Kaikki Uuden teastamentin kirjeet on kirjoitettu ihmisille, jotka olivat tulleet uskoon ja sen jälkeen kastetut upotuskasteella vedessä Jeesuksen Nimeen. Kastetuille annettuja opetuksia ei tule soveltaa kastamattomiin. Tämä on ehdoton periaate. Seurakunta on maailmasta erotettujen Taivaan kansalaisten pyhä joukko, jotka ovat antaneet ”pelastaa itsensä tästä nurjasta sukupolvesta”. Apt. 2:40. Maailma ja sen syntielämä on pidettävä poissa seurakunnasta. Näin Pyhä Henki johdattaa. Joh. 16:13.
Myös Roomalaiskirjeen vastaan ottajat olivat kastettuja. Room. 6. Raamattu ei ollenkaan tunne käsitettä ”kastamaton kristitty”.

Alkuseurakunnan apostolit toteuttivat Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä. Markus 16:15-16. Ja ensimmäinen kristillinen saarna huipentui sen perusteella parannus- ja kastekehotukseen: ”Ottakoon kukin teistä kasteen…” Apt. 2:38. Asia jatkui jakeen 41 toteamuksella: ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin ja niin heitä lisääntyi..” Siis kasteen kautta seurakunta lisääntyi. He olivat ottaneet konkreettisen upotuskasteen vedessä ”Jeesuksen Kristuksen Nimeen.” Apt. 10:48. Ja ratkaiseva opetus on, että: ”HE pysyivät … leivän murtamisessa”. Apt. 2:42. Meidän ei nyt tarvitse kuin tietää tuo ”he” sanan sisältö tietääksemme ketkä osallistuivat alkuseurakunnan aikana leivänmurtoon. ”He” tarkoittaa siis Raamatun opetuksen mukaan uskoon tulleita, parannuksen tehneitä ja kasteella käyneitä kristittyjä.
Pietari kehotti synnin tunnossa olevia kuulijoita kasteelle. Sanan vastaan ottaneet kastettiin. Ja ”HE” pysyivät ehtoollisyhteydessä.
Yhteysateria oli siis alussa tarkoitettu vain kastetuille. Tämä on yksiselitteinen asia. Enkä usko kenenkään vakavasti otettavan kristityn sitä kieltävän.
Kunnioitamme Raamatun opetuksia! Ja koska Raamatussa ei ole opetusta, että kastamattomia olisi osallistunut ehtoolliseen lähetyskäskyn antamisen jälkeen, ei asiaan jää neuvotteluvaraa. Alkuseurakunnan yhteydessä ei ollenkaan ollut kastamattomia! Tehtävämme on huolehtia, että Jumalan seurakunnan tilanne edelleen pysyy samanlaisena.

Mikäli jossain hyväksytään kastamattomat ehtoollisyhteyteen, syyllistytään vakavan luokan syntiin ja pyhien asioiden häpäisemiseen. Sellaisella käytännöllä ihmisiä rohkaistaan pysymään kastamattomina. Tämän perusteella se on myös eksytyksen kategoriaan kuuluva käytäntö, koska se sulkee raamatulliseen uskoon pitäytyvät ehtoollisyhteyden ulkopuolelle. Raitishenkiset kristitythän eivät voi ottaa osaa ehtoollispöytään kastamattomien kanssa.
Nyt on siis valittava kumpi ryhmä hyväksytään ehtoollisyhteyteen, kastamattomat vai kastetut?

Markus 16:15-16 on selvä sana kasteesta. Se ei tarvitse mitään selitystä. ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu! Mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Jeesus tarkoitti sitä, mitä sanoi, että evankeliumi tulee uskoa, ja siihen uskova tulee kastaa upotuskasteella vedessä. Jakeen loppuosa ei tee tyhjäksi jakeen alkuosaa. Siitä avautuu mahdollisuus ehtoollisen viettoon.
Uudestisyntyminen tapahtuu ”uskon kautta Hänen vereensä.” Room. 3:23-25. ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” Joh. 3:36.
”… mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä”?

– ME tulimme uskoon kun otimme vastaan kuulemamme pelastussanoman. Jeesuksen veri puhdisti meidät kaikesta synnistä.
– MEIDÄT kastettiin.
– ME pysymme Jumalan armossa ja totuudessa sekä Hänen seurakuntansa yhteydessä.
– ME otamme vastaan alkuseurakunnan aikaista apostolien opetusta.
– ME olemme ehtoollisyhteydessä.
– ME rukoilemme, että Herra lisää MEIDÄN yhteyteemme (alkuperäisen kristinuskon yhteyteen) niitä, jotka saavat Häneltä pelastusarmon.
Apt. 2:42.

”Ja Herra lisäsi HEIDÄN yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.” Apt. 2:47.
Ehtoollisyhteys kuuluu vain MEILLE! Ulkopuoliset eivät voi osallistua ehtoollisen viettoon.

Siunausta meille, rakkaan Jeesuksen nimessä ja Hänen sovintoverensä armossa !

 

 

Aloita rukoillen

Kaikki hyvä alkaa rukouksesta.
Ilman rukousta ja uskoon tulemista ei kukaan voi mennä raamatulliselle kasteelle.
Raamatullisena tapana me rukoilemme etsivän ja pelastumista haluavan ihmisen kanssa hänelle syntien anteeksisaamista. Julistamme hänelle synnit anteeksi. Joh. 20:23. Sitten siunaamme hänet kulkemaan Jumalan armon ja totuuden tiellä.
Jumala armahtaa pelastusta etsivän ihmisen. Kiitämme rukouksessa Jeesusta Hänen armo-lupauksistaan: Joh. 1:12. 8.37. 11:28-32. Room. 10:13. Ja vastaan ottaessaan Jeesuksen omaksi henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen ihminen kokee uudestisyntymisen Pyhästä Hengestä. Pyhä Henki tulee hänen sydämeensä pelastuksen sinetiksi. Efes. 1:13.
Seuraava askel on parannuksen tekeminen ja kasteelle tuleminen. ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen..” Apt. 2:38. Parannuksen tekeminen tarkoittaa elämän suursiivousta, sisäistä ajattelutavan muutosta, sekä myös ulkoisia tekoja. Tämä parannus on pohja loppuelämän projektille kasvaa uskossa täysi-ikäiseksi kristityksi. Efes. 4:11-16. Hebr. 5:14.
Kasteelle tulevan tulee itse saada omaan sydämeensä varmuus, että kasteelle meneminen on Jumalan tahto. Ei riitä, että joku uskonystävä tai sananaopettaja kehottaa siihen. Tosin Raamatun esimerkki opettaa niinkin, että ”hän käski kastaa heidät Jeesuksen nimeen”. Apt. 10:48.

Kasteelle tulevan kanssa selvitetään pelastusasia, ristin sijaisuhrin merkitys, juurta jaksain. Näin teemme pitkäänkin uskossa olleille, jotka ovat tulossa kasteelle. Näin ihmiselle aukenee Jeesuksen veren kautta saatu pelastus. Room. 3:23-25. Tämän evankeliumin kautta ihminen pelastuu eli kokee uudestisyntymisen Pyhän Hengen kautta. Ja uudestisyntynyt sitten voidaan kastaa.
Otamme siis vastaan Jumalan armon ihmiselle rukoillen. Matt. 18:18,19. 2 Kor. 6:1. Sitten menemme kastealtaaseen, jossa vielä rukoilemme, ja kastaja julistaa kastettavalle koko siihen astisen syntielämän anteeksi annetuksi. Joh. 20:23. Siinä rukoillen hänet julistetaan myös irti Adamin suvun jäsenyydestä ja kiinni uuteen sukuhaaraan, Jeesukseen Kristukseen. Kastaja sanoo: ”KASTAN SINUT … Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen”, painaen samalla ihmisen veden alle.
Näin haudataan Adamin suvun jäsenyys, ja ylös nostetaan uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. Adamin suvun synti pestiin pois ja haudattiin. Room. 6:3,4. Apt. 2:38,41. Tiit. 3:5.
”Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi Hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt. 22:16.

Kasteella käyneen arvoasema on olla ”Kristuksessa”, ja kastamaton on ”Adamissa”. Gal. 3:26-29. 2 Kor. 5:17.

Muutamat ovat saaneet myös Pyhän Hengen kasteen välittömästi noustessaan kastevedestä ylös; he ovat kohottaneet kätensä ja alkaneet kiittää Jeesusta uusin kielin. Monet ovat kyllä saaneet henkikasteen jo ennen vesikastetta rukoillessamme sitä, jotkut taas myöhemmin.

Ilman rukousta ei voi pelastua! Pelastusta haluavan tulee rukouksessa kääntyä Jumalan puoleen anomaan armahdusta katuen ja parannusta tehden. 2 Kor. 12:21.

Sertifikaatti / valtakirja

EVANKELIOIMISLUPA (uskossa olevien Valtakirja, sertifikaatti)

Teksti on syntynyt Jerusalemin kadulla keväällä 1997 / W. L.
Tämä syntyi tilanteessa, jossa tarjosin Jeesuksesta kertovia traktaatteja kaduilla vastaan tuleville juutalaisille, mutta vain harvat ottivat vastaan. Eräät kielsivät sen jakamisen Jerusalemissa. En kuitenkaan lopettanut. Miten lupa-asian laita siis on?

Ristinkuolemansa jälkeen ylösnoussut Jeesus antoi lähetyskäskyn (eli luvan) kaikille omilleen: Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Markus 16:15-20.
Maailmassa ei siis ole sellaista aluetta ja valtiota, jossa en saisi kertoa ihmisille Jeesuksesta. Taivaasta annettu sertifikaatti on pätevä! Se ohittaa kaikkien valtakuntien lainsäädännöt.

Mutta mikä on se evankeliumi (suomeksi ilosanoma), jota Jeesus, Jumalan Poika, käski meidän saarnata?

  • Jumala rakastaa Sinua!
  • Jeesus sovitti syntisi veriuhrillaan Golgatan ristillä!
  • Hän nousi ylös kuolleista! Jeesus elää!
  • Sinulle kuuluva synnin rangaistus on kärsitty!
  • Sinä saat ottaa vastaan Jumalan armon ilmaisena lahjana! Syntivelkasi on maksettu ristillä!

Ota siis vastaan Jeesus syntiesi sovittajaksi ja elämäsi Herraksi. Hän tahtoo armahtaa Sinut. Hän puhdistaa kaikesta synnistä ja auttaa sinut uuteen ja puhtaaseen elämään! Jeesus otti pois  syntitaakkasi. Hän on herrojen Herra ja kuningasten Kuningas, jolla on nyt kaikki valta Taivaassa ja maan päällä. Anna siis Hänelle valta myös omassa elämässäsi.  Vaikka syntisi ovat veriruskeat, tulevat ne lunta valkeammiksi ottaessasi vastaan Jeesuksen, ja sitten Hänen antamallaan voimalla teet parannuksen synneistäsi. Ja uskoon tulosi jälkeen seuraava askel on tulla raamatulliselle kasteelle. Jesaja 1:18. 53:5. Apt. 2:41.
Hän odottaa voidakseen olla Sinulle armollinen!
”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.” 2 Kor. 5:19.

Parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava Hänen Nimessään (Jeesuksen nimessä) kaikille kansoille.” Luuk. 24:47. Tämä tarkoittaa, että myös juutalaisen (kuten suomalaisenkin) on tehtävä parannus kaikista synneistään, niin luterilaisen, muslimin, hindun kuin juutalaisenkin. jne. ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt. 2:38. Siinä oleva lupaus kuuluu Sinullekin. Uskoon tulossa saat Pyhän Hengen lahjan, jota ilman et voi päästä Taivaaseen. Mutta Israelin Messias Jeesus antaa sinulle lisäksi Pyhän Hengen kasteen. Vesikaste ja henkikaste ovat eri tapahtumia, mutta ne molemmat kuuluvat sinulle.
Uskoon tulossa Jumalan rakkaus tulee sydämeesi Pyhän Hengen kautta.

Edessäsi on nyt valinta, tuletko ristin kaidalle tielle vai jäätkö kadotukseen johtavalle synnin tielle. Portti pelastukseen on avoin. Jeesus  ja ristin sijaisuhri on ovi. Tuletko siis tästä ovesta sisälle Jumalan armoon? – Seurakunnassa on yksi tyhjä paikka kunnes sinä täytät sen. Israelin jalo öljypuu odottaa, että siihen oksastetaan aitoja jalon öljypuun oksia (juutalaisia) sekä myös metsäöljypuun oksia (pakanoita). Room. 11:17-23.

Ota yhteyttä ja tule käymään.