Suurmiehiä vai suurta sanomaa?

”Sillä kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti; ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias, joka oli tuleva. Matt. 11:7-14. ja 17:10-12.
Hän oli palava ja loistava lamppu..” Joh. 5:35.

Johannes Kastaja.
Suurten profeettojen aika päättyi Johannes Kastajaan. Profeetta Malakia oli ennustanut, että ennen Jeesuksen julkisen toiminnan aloitusta ilmestyy ”huutavan ääni erämaasta”, joka ”käy Hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan.” Luuk. 1:15-17. Johannes Kastajassa täyttyivät kaikki ennustukset Eliasta. Malakia 4:5,6. ja 3:1. Matt. 3:3. Jes. 40:3-8.
Tänä aikana puhutaan paljon ”Elian hengestä”. Raamatussa ei kuitenkaan ole opetusta, että Pyhää Henkeä kutsuttaisiin enää Elian henkeksi.
Pyhä Henki on toiminut maailman luomisesta asti ja toimii yhä edelleen. Mutta Apt. 2. tapahtuman jälkeen on ollut voimassa profeetta Jooelin (2. luku) ennustama Pyhän Hengen ainutlaatuinen toiminta. Sen mukaan Henki on vuodatettu ”kaiken lihan päälle” erilaisin
e siunauksen seurauksineen.
Johannes Kastaja oli ainutlaatuinen viimeinen suuri profeetta.
”Kaikki profeetat ovat julistaneet Johannekseen asti.” Profeetan virka ei kuitenkaan ole päättynyt. Ef. 4:11.
Elämme Pyhän Hengen aikakautta, jolloin
”Hän ottaa Jeesuksen omasta ja julistaa meille”. Joh. 16:13,14. Näin kuulemme hyvän Paimenen äänen (Joh. 10), ”mitä Henki sanoo seurakunnalle”.

Raamattu kertoo itseään korottavista mahtailijoista ja ihmisten kunniaa etsivistä ylpeistä fariseuksista. Jeesus ja alkuseurakunnan kristityt varoittivat niistä, ”jotka teitä eksyttävät”. 1 Joh. 2:26. 2 Tim. 2:16-18. ja 4:14,15. Ihmisten korottaminen onkin eräs yleisimpiä eksytyksen muotoja. Seurakunnan hajaantuminen johtuu suurelta osin siitä. Itsensä korottajat ovat ylpeämielisyydessään eksyneet luulemaan suuria itsestään. Sen tähden he ovat ajautuneet pois omasta asemastaan toimia raamatullisessa yhteydessä ja ovat perustaneet omia kirkkojaan, ”seurakuntia”. ”Jokainen ylpeämielinen on Herralle kauhistus: totisesti, ei sellainen jää rankaisematta.” Sananl. 16:5. Jaak. 4:6. Sef. 2:3. Kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat.” Matt. 23:5. Kristityn oikean suuntainen pyrkimys taas on tehdä kaikki tekonsa sillä motiivilla, että ihmisten katseet kääntyvät ihailemaan Jeesusta.

Toinen kappale:

Sitten kuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on Hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta.” Hebr. 1:1,2. Jeesus puhuu uudessa liitossa omilleen Pyhän Hengen kautta: ”Hän ottaa minun omastani ja julistaa teille!” Joh. 16:14. 1 Joh. 2:27. Uutta Eliaa ei siis enää ole luvassa. Jeesus yksin on ”korkea ja ylhäinen”, jota korotamme. Jes. 57:15. Filip. 2:5-11. Emme juokse suuruutta tavoittelevien ihmisten perässä, emmekä tue sellaisten toimintaa olemalla läsnä heidän tilaisuuksissaan. Voisitteko kuvitella alkuajan kristittyjä ottamassa vastaan ihmispalvontaa? ”Israelin miehet, mitä te tätä ihmettelette, tai mitä te meitä noin katselette, ikään kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään.” Apt. 3:12. ja 14:8-15.
Jotkut näkevät paljon vaivaa yrittäessään todistaa sankarinsa suureksi. Ja jos joku ei hyväksy heidän idolinsa suuruutta, he loukkaantuvat siitä. Ihailijakerho tahtoo kerä epäjumalansa ympärille yhä lisää ihmisiä. Mutta meidän tulee olla vain apostolisen seurakuntatoiminnan ihailijoita. Maailmalliset tähtiesiintyjät ja supersaarnaajat eivät kuulu Jumalan seurakunnan toimintaan. Joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.” Matt. 23:12. ”.. sillä mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus.” Luuk. 16:15. Jes. 40:10. Kristittyjen keskuudessa ei tule hyväksyä vallanhimoisia Diotrefeksiä, ”joka haluaa olla ensimmäinen heidän joukossaan”. 3 Joh. / 9,10.

Tahdomme korottaa Jeesusta ja puhua Jumalan suurista teoista sekä Raamatun opetuksista ja vain vähän ihmisistä, joiden kautta Jumala toimii. Jumalan seurakunnassa ei ole ”kenraaleja”.
Kuitenkin johtajien tulee johtaa määrätietoisesti, ”toimellisesti”. Room. 12:8. Se ei ole itsensä korottamista. Samoin seurakuntalaisten tulee kunnioittaa seurakunnan vanhimpien asemaa ja tehtävää. 1 Tess. 5:12,13. 1 Tim. 5:17. Hebr. 13:17. Ja asian toinen puoli onkin se, että jokaisen ”tulee ajatella itsestään kohtuullisesti”. Room. 12:3. Vääränlainen itsensä vähättely saattaa estää oman tehtävän toteuttamista. Usko rohkeasti, että sinulla on mahdollisuus tehdä suuria Jumalan tekoja ja silti pysyä itse poissa Jeesuksen edestä. Sinulla on mahdollisuus menestyä Jeesuksen korottamisessa. Tällä motiivilla toimien olemme taivaan näkökulmasta katsottuna hengellisiä ”suurmiehiä”. Mutta kaikkien tehtävien tulee ohjautua tapahtumaan raamatullisen seurakunnan hyväksynnässä ja valvonnassa. Silloin tehtävämme ovat siunaukseksi monille. Seurakuntavirkojen piirissä kristityt oppivat alkuseurakunnalliset periaatteet ja toiminta onnistuu.
Älä siis mene mukaan ihmispalvontaan ja seurakunnasta irrallisiin vieraisiin opintuuliin ja henkivaikutuksiin (2 Kor. 11:4) tai alkuseurakunnan jälkeen perustettuihin uusiin uskontoihin.

Kolmas kappale:

Jumala tahtoo nostaa SANOMANSA kunniaan ja auttaa sen esille tuojat nöyryyteen. Nöyrtyminen on aidon ilon lähde. ”Nöyrät saavat yhä uutta iloa herrassa!” Jes. 29:19. Ilm. 3:17. 1 Piet. 5:5,6. Jaak. 4:6. Pyhälle Hengelle paras toiminta-alusta on nöyryydestä kumpuava rakkaus totuuteen. Jumala valitsi sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.” 1 Kor. 1:26-29. Näin on siis Jumalan suunnitelma, että sanoman tärkeys saadaan seurakunnassa oikeaan arvoasemaan, eivätkä etuasemia himoitsevat pyrkyrit peitä ihmisiltä Jeesusta. Matt. 20:20-28. Mark. 9:34. Luuk. 9:46-48. Puhtaan Jumalan sanan julistajat ovat siis tämän maailman kriteerien valossa alhaisessa arvossa.
Mutta pienen uskollisen jäännöksen (Luuk. 12:32) silmissä oikea sanoma ja Hengen voiman vaikutukset on arvokasta ja kunnioitettavaa. Matt. 22:29. Rakastamme puhtaan Sanan julistajia sydämellisellä rakkaudella. Kaipaamme kuulla totuuden sanaa. ”Eivätkö Hänen puheensa ole hyvät sitä kohtaan, joka oikein vaeltaa?” Miika 2:7. Paras puhuja on siis se, joka on nöyrä ja puhuu totta. Emme arvosta riehakasta lavashown esittämistä. 1 Tim. 4:1.
Jumala tahtoo nyt tehdä meistä palavia ja loistavia lamppuja, jotka ovat täynnä Pyhää Henkeä sekä rakkautta Jumalan Sanaa kohtaan. Rakkaus totuuteen luo seurakuntaan yksimielisyyden. 1 Kor. 1:10. Silloin olemme tasa-arvoisia myös keskenämme. Matt. 25:6-8. / Ilm. 3:18. Gal. 3:27-29.

Neljäs kappale:

MIKÄ SANOMA?

Jumalalla on SANOMA tälle ajalle. Se ei ole uusi oppi tai ilmestys, vaan sama vanha ristin veren evankeliumi taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä julistettuna, sekä Raamatun opetukset alkuseurakunnan esimerkin mukaisessa käytännössä. 1. Piet. 1:12. Mutta miten kauas Jumalan kansa onkaan siitä ajautunut.
Taivaasta lähetetty sanoma on, että Jumala palauttaa todellisen seurakuntansa ennalleen, kaikilta osin sellaiseksi kuin se oli apostolisena aikana. Hän tahtoo johdattaa meidät Pyhän Hengen valtavaan voimavaikutukseen, kestävään rukoukseen ja sisälle Raamatun opetuksiin. 1 Kor. 12:6. Ilm. 22:18,19.
Jumalalla on ratkaisu kristittyjen suurimpaan ongelmaan, hajaannukseen. Ratkaisu on palaaminen raamatulliseen yhteyteen. Saamme asettaa itsemme sisälle Jesajan ennustukseen: ”Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, sinä kohotat perusmuurit, muinaisten polvien laskemat; ja sinun nimesi on oleva: ”halkeamain umpeenmuuraaja” ja ”teitten korjaaja maan asuttamiseksi”. Jes. 58:12. Siinä mielessä emme ole merkityksettömiä, vaan olemme mukana suuressa Jumalan työssä hajaannuksen lopettajia. Tähän Jumala kutsuu kaikkia omiaan. Saamme sytyttää ilmiliekkiin alkuajan kristillisyyden tulia, helluntaitulta. Apt. 2. Täyttykää Hengellä! Efes. 5:18,19.
Alkuperäinen kristinusko alkoi ristiltä, ja sen tulee loppuun asti toimia samalla tavalla Jeesuksen ja ristintyön perustalla. Jeesus on ”pääkohta siinä, mistä me puhumme”. Hebr. 8:1. Apt. 4:12. Mitä Jeesus on, mitä Hän on tehnyt ja opettanut. Siinä olemme. Uskomme Herraan Jeesukseen Kristukseen Raamatun opettamalla tavalla. Ja olemme kaikkien uskoon tulleiden kanssa samaa joukkuetta. Hän ei hyväksy omiensa jakaantumista eriseuroihin ja lahkoihin. Raamatullinen yhteys on Jumalan tahto ja Hänen unelmansa. Tämä lähetyskäskyn mukainen ohjelmanjulistus on Jumalan näky omasta seurakunnastaan. Meidän tulee asettaa omat unelmamme Jumalan näyn alaisuuteen, sitä toteuttamaan. Turussa jo toteutamme tätä.
Tämä sanoma kiinnostaa uskovia laajalti, vaikka suuri läpilyönti on vielä edessä päin. Jumala etsii nyt työmiehiä elonkorjuuseen, mm. apostolin kutsun saaneita, jotka istuttavat Suomen jokaiselle paikkakunnalle Raamatun mallin mukaisen Jumalan seurakunnan toiminnan.
Tämä sanoma vetää yhteen aidossa evankeliumissa olevat, keskinäisessä nöyryydessä elävät kristityt, jotka rakastavat ja kunnioittavat toisiaan. Tällä tiellä on kristittyjen tulevaisuus. Yhdessä voitamme!
Rukoillen ja Herran neuvottelussa pysyen jokainen nöyrtynyt Jumalan lapsi löytää oman paikkansa lopunajan seurakuntatyössä. Jer. 23:16-32. Jes. 57:14,15.

RAAMATULLINEN YHTEYS ON JUMALAN TAHTO!

Elämäkertani

Osia elämästäni.

Olin elämäni alkuvuodet, noin 27 vuotta, jumalaton ihminen. Kuuluin Luterilaiseen kirkkoon. Kirkkoon kuulumiseni aikana, en ollut kovinkaan kiinnostunut uskonnosta. Olin luterilainen pakana ja nimikristitty (Ilm. 3:1), ”kuollut rikoksiini ja synteihini”. Ef. 2:1-9.
Minut oli kastettu sylilapsena ja nimeni oli liitetty kirkonkirjoihin vastoin omaa tahtoani.
Kävin myös luterilaisen rippikoulun. Se kuului silloin ajan tapaan.
Konfirmaatiotilaisuudessa meidät, lähes pilkkamielellä olevat lapset, ohjattiin ottamaan ehtoollista. Sellainen oli silloin ja on yhä edelleen pyhien asioiden häpäisemistä.
Rippitilaisuudesta lähdimme jatkoille nuorten juomabileisiin. Se oli nuorten ymmärtämättömyyttä, mutta se oli samalla myös vakavaa jumalanpilkkaa rippikoulun järjestäneiden taholta. Meitä ei missään vaiheessa kehotettu ottamaan vastaan pelastusta Jeesuksessa. 2 Kor. 6:1,2. Kukaan ei kertonut, että meillä olisi mahdollisuus saada syntimme anteeksi ja tulla oikeasti Jumalan lapsiksi, uudestisyntyä Pyhästä Hengestä. Joh. 3:3. Ristin sijaisuhrista ja sovintoveren armosta ei puhuttu, koska kirkkopapit eivät itsekään olleet raamatullisessa uskossa Jeesukseen.

Normaali ajattelulla varustettu ihminen ei voi uskoa luterilaista sakramentalismia, että joku olisi muka saanut Pyhän Hengen ja pelastuksen lapsikasteessa! Sellainen on taikauskon sävyttämää valheoppia. Gal. 1:8,9.

Uskonnollinen teeskentely on nuorille vastenmielistä. Nuori ihminen kaipaa aitoa rehellisyyttä, varsinkin sellaisten taholta, jotka väittävät edustavansa Jumalaa.
Kirkonmenojen kaavamaisuus ja paperilta luetut rukoukset sekä teeskentelevä ulkokultaisuus muotomenoineen eivät kiinnosta totuutta etsivää ihmistä.

Luterilainen järjestelmä siis johdatti meitä taivuteltavissa olevia nuoria osallistumaan ko. uskonnolliseen teeskentelyyn. Tuo ”teatteriesitys” ei kuitenkaan tyydyttänyt sisintä, vaan sai aikaan syvästi kielteisen suhtautumisen koko kristinuskoon. Valtaosa edellä mainitun prosessin läpikäyneistä ymmärsi silloin asian samoin.

 

TULIN USKOON 1.1. 1974.
Löysin Jeesuksen ja Hän löysi minut. Uskon kautta Hänen vereensä sain syntini anteeksi! Jumalan armo kohtasi kurjan syntisen, joka nöyrtyneenä ja ristin juureen polvistuneena tahtoi löytää Jumalan armon ja totuuden. Sain sinä iltana kokea Jumalan todellisuuden sekä suuren pyhyyden ja rakkauden. Sain uudestisyntyä Pyhästä Hengestä! Tein parannuksen synneistäni ja menin raamatulliselle kasteelle.
Upotuskaste vedessä tapahtui Raamatun opettamalla tavalla Jeesuksen ja apostolisen esimerkin mukaisesti. Matt. 3:16. Apt. 8:36,37,38.

Seisoessamme kastevedessä, kastajani rukoili puolestani. Sitten hän sanoi: ”Kastan sinut Weijo Lindroos Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen!” Samalla hän painoi minut veden alle. Vesi peitti vanhan synnissä eläneen pakanan ja jumalanpilkkaajan. Kastevedestä nousi ylös uusi luomus, Jeesuksen ja Hänen ylösnousemuselämänsä yhteydessä elävä Jumalan lapsi. Room. 6:4.
Kastetta edelsi siis uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä eli uskoon tuleminen. Näin tapahtui raamatullinen siirtyminen ”aadamilaisuudesta” ”kristuslaisuuteen”. Room. 5:12,18. 1 Kor. 15:22,45.
Heti uskoon tultuani aloin lukea paljon Raamattua. Tosin luin sitä jo ennen uskoon tuloa. Kohta aloin ymmärtää, ettei kansankirkon opetus uskoon tulosta, kasteesta, seurakunnasta ja kristillisestä elämästä ole lähelläkään Raamatun opetuksia. Huomioin, ettei raamatullinen alkuseurakunta ollut ollenkaan kirkko. Historian kirjat kertovatkin, että kirkon alku ajoittuu 300 luvulle jKr. Kirkko perustettiin siis noin 300 vuotta alkuseurakunnan jälkeen. Ensin oli seurakunta, sitten tuli kirkko. On hyvä huomioida, että Jumalan seurakunta alussa tuli toimeen ilman kirkkoa ja lapsikastetta yli 300 vuotta.
Luterilainen kirkko syntyi Saksassa 1500 vuotta Jumalan seurakunnan syntymisen jälkeen. Ev.lut. kirkko on roomalaiskatolisen kirkon lahko, siitä eronnut uususkonto. Tänä vuonna (2017) lähes koko ymmärtämätön kansa juhlii luterilaisen kirkon 500 vuotta jatkunutta eksytystoimintaa.
Kirkolliseen lapsikasteeseen sisältyy valheoppi ihmissielun pelastumisesta. Sellainen on pelastuksen tien vääristämistä eli harhaoppia. Sen ymmärrettyäni en enää voinut kuulua kirkkoon. Ymmärsin kirkollisuuden vakavaksi harhaopiksi. Erosin siitä vuonna 1975. Eron syy oli uskoon tulemiseni.
Alkuseurakunnassa ei tunnettu ns. armonvälineitä, sakramentteja yms. järjestettyjä ja teeskenneltyjä ohjelmallisia kirkonmenoja. Muotomenot syntyivät myöhemmin korvaamaan puuttuvan Pyhän Hengen toiminnan.
Uskonnot ovat ihmiskunnan paha vitsaus. Jeesus itse ei ole perustanut yhtäkään kirkkoa. Hän ei ole luterilainen uskonnollinen ideologia. Jeesus on ihmisen ainoa mahdollisuus Pelastua! Hän sovitti syntimme ristillä. Ota siis vastaan ylösnoussut Jeesus syntiesi sovittajaksi ja elämäsi Herraksi! Hänellä on hyvä suunnitelma elämääsi varten.

Siunaavin terveisin,

Weijo Lindroos s. 4.7. 1947

PS. Jos emme enää tapaa tässä ajassa, niin jätän sinulle ohjeen, miten voit rukoilla yksin ollessasi ja ottaa vastaan pelastuksen. Sitten näemme taas ajan rajan toisella puolella.

Rukoile näin:
Herra Jeesus Kristus, joka kärsit ja kuolit ristillä sijaisuhrina syntisten ihmisten tähden. Olen syntinen ihminen, mutta kadun syvästi syntejäni ja tahdon saada armahduksen. Anna syntini anteeksi! Uskon, Jeesus, että tahdot armahtaa minut, etten joudu kadotukseen. Annan elämäni nyt kokonaan sinulle. Johdata tieni kulkua tästä eteenpäin tahtosi mukaan. Teen nyt parannuksen synneistäni. Siivoan sisimpäni sekä myös ulkoisen elämäni. Alan ajatella ja toimia sinun vaikuttamassasi elämän sisällössä. Kerron ratkaisustani ihmisille sanoillani, elämälläni, teoillani, käytökselläni…
Kiitos Jeesus, että kärsit minulle kuuluvan tuomion. Ja ennen muuta, kiitos siitä, että saan elää ikuisesti taivaassa, siinä uudessa valtakunnassa, jonka olet valmistanut omiasi varten.
Uskon, että olen nyt Jumalan lapsi. Otan ensi tilassa kasteen sinun nimeesi Jeesus.
Aamen.

Lue nyt Raamatustasi Apostolien teot 2:41.
Ja ota yhteyttä.


Uhraaminen

UHRAAMINEN JUMALAN SEURAKUNNAN TYÖHÖN. (Tutki huolella)

Niin olkaa ylenpalttiset tässäkin rakkauden työssä!” 2 Kor. 8:7.

Jeesus osti meidät omikseen verellään ja kuolemallaan. Se oli suunnattoman kallis hinta: ”… sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista.” Ilm. 5:9. Kiitos Jumalalle!
Ristin sijaisuhri ei ole rahalla mitattavissa. Ette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan.” 1 Piet. 1:18-19.
Armosta te olette pelastetut..” Ef. 2:8. / Jes. 55:1-3. Pelastus on meille ilmainen. Mutta sanoman eteen päin vieminen maksaa. Matt. 28:19,20. 2 Kor. 1:16.

Raamatun mukaan eräs tapa osoittaa kiitollisuutta Jumalalle on antaa varoistamme Hänen seurakuntansa työhön: Kunnioita Herraa antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta, niin sinun jyväaittasi täyttyvät runsaudella …” Snl. 3:9,10.

Vanhassa lakiliitossa jokaisen tuli uhrata 10 % tuloistaan seurakunnan toimintaan. Jos joku ei tuonut täysiä kymmenyksiä, tulkittiin se Jumalalle kuuluvien varojen ryöstämiseksi. Mal. 3:8-10. Mutta uuden liiton uskoville ovat Vanhan testamentin asiat, esimerkiksi uhraaminen tullut täyttymykseensä. Emme anna pelkästään kymmenesosaa tuloistamme, vaan kaikki kuuluu Jumalalle. Apt. 2:44,45. Olemme antaneet elämämme Jeesukselle rahoinemme ja omaisuuksinemme. Elämämme kaikkineen kuuluu Jumalalle.

Mutta käytännössä vapaaehtoiset kymmenykset on uudessa liitossakin havaittu parhaaksi tavaksi pitää osallistumisemme hallinnassa. Matt. 23:23.
Monet kyllä toteavatkin, että kaikki kuuluu Jumalalle, mutta silti se on heille vääristynyt tarkoittamaan, ettei uhrata mitään, vaan toiset saavat maksaa yhteiset menot.
Aabraham antoi kymmenykset jo 400 vuotta ennen lakiliittoa. 1 Moos. 14:20. Se ei ollut lainomaista pakkoa, vaan hän antoi kymmenyksensä vapaaehtoisesti. Syy tähän hänen uhraamishaluunsa oli, että hän vaelsi Jumalan yhteydessä. Jumalan hyvyys sai sen aikaan. Me uuden liiton kristityt tahdomme vaeltaa Aabrahamin tavoin osallistumalla sydämemme halulla seurakunnan kuluihin (Gal. 3:7) sisäisen oikeamielisyyden vaikuttamana.

Iloista antajaa Jumala rakastaa!” 2 Kor. 9:7.
Kristittyjen yleinen tapa on näin tunnustautua Kristuksen evankeliumiin. ”kun he, tästä teidän palveluksestanne huomattuaan, kuinka taattu teidän mielenne (asenteenne) on, ylistävät Jumalaa siitä, että te näin alistuvaisesti tunnustaudutte Kristuksen evankeliumiin ja näin vilpittömästi olette ruvenneet yhteyteen heidän kanssaan ja kaikkien kanssa.” 2 Kor. 9:13.

Kymmenysten uhraaminen ei siis ollut alkujaan lakiliiton määräys, vaan se jatkui siinä.

Kiitos Jumalalle, että saamme tässäkin asiassa olla mukana Jumalan työssä. 2 Kor. 8:1-5.

Katso lisäselvitystä:
Raha-asian opetus

 

Merikokouksen puhe

Kolmiosainen puhe merikokouksessa Viking Gracella 3 – 4. 6.2017:
♪ Laula ♪ ♫ Halleluja ♪ ☼♫ Herralle! ♪ ♪ ♫ ♪ ♫ ☼♪

1. osa:
Maaliskuussa vuonna 2012 tapahtui Viking Gracen kölinkasku, perustus, jonka päälle alettiin rakentaa Suomen hienointa risteilyalusta. Suomessa oleva maailman johtavin laivanrakennustaito näytti osaamisensa. Ja tammikuussa 2013 alus valmistui. Laiva kastettiin ja se lähti neitsytmatkalleen.
Viking Grace on seilannut monien myrskyjen keskellä kapeilla ja vaikeilla väylillä Turun saaristossa. Laivan huippuvahva rakenne kestää. Yhtiö huolehtii, että laivalla on osaava henkilökunta, joka takaa matkan turvallisuuden ja onnistumisen. Laivan päällikkö tuntee oikean reitin ja osaa varoa karikkoja. Laiva ei heilu kovassakaan myrskyssä.
Tänään olemme tämän laivan kanssa matkalla kohti koti-Suomea. Vieras maa jäi taaksemme.
Grace merkitsee armoa! Viking Grace on siis armon laiva. Tälläkin asialla on hengellinen merkitys, ehkä juuri tätä matkaa varten …

2. osa:
Esikuvallisuutta osasta 1.
Seurakuntaa on verrattu myrskyisellä merellä kohti kotirantaa matkaavaksi laivaksi. Astuimme uskoon tulossa sisälle pelastuksen arkkiin, taidolla rakennettuun seurakuntalaivaan, ”jota eivät tuonelan portit voita”. Matt. 16:18. Raamatullinen seurakuntalaiva on rakennettu Jeesuksen ja ristintyön kestävälle perustalle. 1 Kor. 3:11. ”Kölinlasku” tapahtui 2000 vuotta sitten Golgatalla. Taitavat rakentajat alkoivat rakentaa uuden liiton kestävää seurakuntaa, joka on ”rakennettu apostolien ja profeettojen perustalle, kulmakivenä itse Kristus Jeesus”. Efes. 2:19-22. ”Tämä on uusi liitto minun veressäni.” Luuk. 22:20.
Otimme vastaan Jeesuksen elämämme Herraksi, ja samalla otimme vastaan kaiken, mitä Hän on tehnyt ja opettanut. Meidät kastettiin Jeesuksen nimeen. Näin vanha synti-elämämme haudattiin kasteen hautaan. Room. 67:4. ”Se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut!” 2 Kor. 5:17. Filip. 3:13. Näin kotimatka kohti iäisyyden rantaa alkoi.
Luotamme alkuseurakunnan opetuksiin ja sen antaman mallin mukaiseen toimintaan. Siinä on turvallisen taivas-matkamme tae. Raamattu kaikkine opetuksineen suojelee elämäämme. SANA on kompassimme maailman myrskyisellä merellä. Sen opetukset ovat ”valkeus meidän teillämme”. Psalmi 119:105. Ja Kirjoitusten antaja, Jeesus, on maailman Valkeus. Hän on ”Kirkkauden Herra”. 1 Kor. 2:8. Joh. 8:12. 17:22. Kol. 1:27. ”Kristuksen kirkkauden evankeliumi” valaisee seurakuntalaivan kautta pimeää maailmaa. Ylimaallinen valo hohtaa pimeässä yössä, myrksyjen merellä. Tätä Valoa kohti tulevat löytävät pelastuksen laivan. 2 Kor. 4:4-7. 2 Tim. 2:4.

Seurakuntaan on asetettu sananopettajien virka. Heillä on vahva osaamis- ja ajattelutaito. He tuntevat ja ymmärtävät Kirjoitukset sekä kuulevat rukouksessa viipyen seurakunnan yli-Paimenen ääntä. Jeesus valvoo, että työ tehdään piirustusten mukaan, ettei taivaalliseen insinööritaitoon tehdä muutoksia. Hebr. 8:5. Seurakuntalaivan Kapteenina on seurakunnan perustaja, Jeesus Kristus, Jumalan Poika, meidän syntiemme sovittaja. Hän ohjaa purtemme kotisatamaan. Hän on jakanut tehtäviä reitin tunteville palvelijoilleen auttaaksemme toisiamme pysymään uskollisina ja luotettavina seurakuntalaisina. Efe. 4:11-16. 1 Kor. 4:2. Tässä työssä tahdomme kaikki olla mukana? Kol. 3:16.

Seurakuntalaiva ei horju kovienkaan myrskyjen keskellä kuten kirkot heiluvat kaikkien ”opintuulten” heiteltävinä. Efes. 4:11-16. Jokainen seurakuntalainen saa olla jatkuvassa yhteydessä laivamme kapteeniin, Jeesukseen, joka odottaa päivittäisiä keskusteluhetkiä kanssamme. Joka päivä kiitämme Jeesusta, että Hän rakasti meitä ja osti meidät itselleen omalla verellään. 1 Piet. 1:18. Ilm. 5:9. ”Olette kalliisti ostetut.” 1 Kor. 6:20. Saimme anteeksi syntimme. Hän maksoi ”matkalippumme” kalliin hinnan ja näin saimme tulla sisälle pelastuksen laivaan. 1 Piet. 3:20-22.

3. osa:
LOPPUSIIVOUS.
Seurakuntalaiva lähestyy nyt ikuista kotirantaa, jossa meitä odottaa tyyni ja rauhaisa Kotisatama, ”uusi taivas ja uusi maa”. Ilm. 21:1-7. Nyt nukkuvia herätellään. ”Heräjä sinä, joka nukut!” Efes. 5:14. Matt. 25:6,7. Loppumatkalla on laiva matkustajineen siivottava ja asetettava juhlakuntoon ikuisuutta varten: ”Valmistautukaa! Kokoontukaa yhteen! Olemme tulossa kotiin.” Näin sanoo Pyhä Henki! –
NYT on seurakunnan ja kaikkien pelastuneiden elämässä suursiivouksen aika!

Yhteys on aina ollut Jumalan tahto! ”Kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.” Luuk. 13:34. ”..kootakseen yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset.” Joh. 11:52. Hänen suunnitelmansa on aina ollut ”yksi lauma ja yksi Paimen”. ”Että he olisivat täydellisesti yhtä!” Joh. 17:23. On aika toteuttaa Hänen tahtonsa. Mutta miten se tapahtuu?

(a) Raamatullisen yhteyden toteuttaminen tapahtuu, kun jokainen yksilökristitty päättää nähdä asiat samalla tavalla Jumalan kanssa tunnustaen, että ME KAIKKI saman paikkakunnan uskossa olevat olemme yhdessä oman paikkakuntamme Jumalan srk. Tiit. 1:5. Ilm. 1:11 ym. = Jumala näkee jokaisella paikkakunnalla vain yhden, Jeesuksen verellä lunastetun pelastettujen joukon. Hän ei tunnusta ihmisten tekemiä raja-aitoja. Hän ei ole luterilainen, helluntailainen yms.

(b) Toinen askel on, että alamme käytännössä toteuttaa Jumalan tahtoa (näkyä). Se tarkoittaa, että laitamme uskonelämämme kuntoon, ”lamput palaviksi” (Matt. 25:7) ”lampunjalkaan” Matt. 5:15,16. Ilm. 1:11-20. Poistamme elämästämme yhteyden esteet ja alamme kokoontua yhteyden puitteissa. Esimerkkinämme tulee olla alkuperäinen kristinusko. 1 Joh. 2:24. Se on Jumalan näky ja toive lopunajan seurakunnasta: ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne.” Jer. 3:22.

Jumala tahtoo, että jokaisella paikkakunnalla alkaa toiminta Hänen antamiensa piirustusten mukaisesti. Tähän toimintaan kutsutaan mukaan kaikki kristityt. Tämän asian aika on nyt. Vertaa Haggai 1.
Mutta seurakuntatoiminnan ennalleen asettaminen ei tapahdu hetkessä. ”Eikä tämä ole yhden tai kahden päivän toimitus, sillä me olemme paljon siinä asiassa rikkoneet”. Esra 10:13. Ilm. 2:18.
Ja HUOM! Kysymyksessä ei ole uusi seurakunta, vaan päinvastoin: poistuminen uusista ja palaaminen takaisin vanhimpaan, jatkamaan apostolista uskoa.

Voivatko kaikki pelastua?

Koko ihmiskunnan pelastumisesta päätettiin taivaassa jo ennen ihmisen luomista; vaikka Jumalan tiedossa oli jo silloin, etteivät kaikki ota vastaan pelastusta:
”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niin kuin Hän jo ennen maailman perustamista oli Hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat Hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, Hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, Hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä Hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus Hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksi saaminen, Hänen armonsa rikkauden mukaan.” Efes. 1:3-7.
Siinä on kyse ennaltamääräämisestä, josta tarkempi selvennys tuonnempana. Asian selviämiseksi on välttämätöntä lukea teksti kokonaan.

Koko ihmiskunnan valitseminen.
Jumala valitsi koko ihmiskunnan pelastumaan Jeesuksen Kristuksen kautta  ja Hänessä.  Ne, jotka ottavat vastaan Jeesuksen, tulevat sisälle valittujen joukkoon. Jos Jumala olisi valinnut vain osan ihmisistä pelastumaan, olisi Hän siten valinnut toisen osan joutumaan helvettiin. Näin Jumala ei toimi, vaan Hän on antanut kaikille mahdollisuuden pelastua. 1 Tim. 2:4.
Synnistä pelastumiseen tarvittiin sijaisuhri, joka sovittaa synnit. Ovi pelastukseen avattiin Hänen verensä kautta. Hebr. 10:19. Kiitos Jumalalle Hänen armostaan!
”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma Hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo Häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.” Joh. 3:16-18. Siinä mainitut ”maailma” ja ”yksikään” tarkoittavat koko ihmiskuntaa. Ja jae 18 sanoo, että jokainen pelastumaton ihminen on tuomion tilassa ennen uskoon tuloaan, ”kuollut rikoksiinsa ja synteihinsä”. Efes. 2:1-3. Jokainen ihmisyksilö on osallinen Adamin kautta tapahtuneeseen lankeemukseen (Room. 5:12,18) ja on siis kadotustuomion alainen kunnes tulee uskoon. Jumala on varannut jokaiselle mahdollisuuden pelastua Jeesuksen kautta. Room. 5:19.
”Hänen käskynsä on iankaikkinen elämä!” Joh. 12:50. Tämä käsky koskee jokaista ihmistä. Kaikki voivat pelastua! Jeesus Kristus on koko maailman Vapahtaja! ”Hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.” 1 Joh. 2:2.

Israelin ja seurakunnan valinta Jeesuksessa.
Jumala valitsi Israelin kansakuntana omaksi kansakseen. Mutta kaikki yksilöt, jotka olivat sisällä valitussa kansassa, eivät silti pelastuneet. ”Mutta kutsutut eivät siitä välittäneet vaan menivät pois, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen.” Matt. 22:5. RK. Ristillä oli kaksi ryöväriä; molemmat juutalaisia, valitun kansan jäseniä. Toinen tuli sisälle valintaan. Toinen jäi pilkkaajaksi. Samoin Jumala valitsi seurakunnan jo ennen ikuisia aikoja. Hän siis valitsi jokaisen ihmisen pelastumaan Kristuksessa saman periaatteen mukaisesti, kuin Hän valitsi omakseen Israelin kansan Aabrahamissa. 1 Moos. 12. Room. 9:6-8. Jeesus on Aabrahamin Siemen. Gal. 3:16,29.
Jumala valitsi kaikki ihmiset pelastumaan Jeesuksessa, Valitusssa, joka oli ja on edeltämäärätty, tiedetty ja julistettu. Hän on valittu, kallis”. ”Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka Häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva.” 1 Piet. 2:4,6.
”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja Hän lähettäisi Hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen.” Apt. 3:19,20. Kiitos Jumala, että Jeesus Kristus tuli ”tekemään kaiken, minkä sinun kätesi ja päätöksesi oli edeltämäärännyt tapahtuvaksi”. Apt. 4:28. 2 Piet. 2:20.
Jeesus on ”kaikkien ihmisten Vapahtaja”. 1 Tim. 4:10.

Ihmisen pelastuminen on alusta loppuun Jumalan työ.
Jumala tiesi jo ennen Adamin luomista, että tapahtuu syntiinlankeemus. Siksi Hän valmisti myös pelastusmahdollisuuden jo ennen ihmisen luomista. Jumala teki siis pelastussunnitelman jo taivaassa, ennen ihmisen luomista. Taivaallinen päätös oli, että Jeesus ottaa kantaakseen ihmisten syyllisyyden ja tuomion. Ja noin 4000 vuotta Paratiisissa tapahtuneen syntiinlankeemuksen jälkeen Jeesus sovitti syntimme sijaisuhrillaan, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. ”Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä..” 1 Joh. 1: 7-9.
Jumalan aivoitus on, että taivaaseen tulee pyhitetty kansa, joka on vapaaehtoisesti ja vakaasti täällä valinnut asemansa Jumalan lapseudessa. Nämä taivaaseen pääsevät pelastuneet ovat tulleet pahan vallassa olevasta maailmasta, synnin ja turmeluksen vallasta puhtauteen ja kirkkauteen. Uutta lankeemusta ei siellä sen tähden enää voi tapahtua. Jes. 14:13. Jaak. 4:6.

Ristintyön jälkeen, juuri ennen taivaaseen menemistään Jeesus antoi lähetyskäskyn, että armon sanomaa syntien sovituksesta tulee julistaa ”kaikille luoduille!” Mark. 16:15,16. Jes. 40:6-9.
Usko syntyy Pyhän Hengen vaikutuksesta niiden ihmisten sydämissä, jotka kuuntelevat evankeliumia hyväksyen ja vastaan ottaen. Room. 10:13-17. 1 Tess. 1:5. 2:13. 1 Kor. 2:1-5. Pyhä Henki näyttää kuulijalle todeksi synnin. Joh. 16:8,13,14. Armon sanoman edessä nöyrtynyt ihminen päättää tehdä parannuksen synneistään. Luuk. 24:47. Efes. 1:13. Näin Jumalan armo kohtaa ihmisen. Ja tällä tavalla ymmärrämme, että pelastustyö on kokonaan Jumalan vaikutusta: Hän valmisti pelastuksen. Hän antoi sanan. Hän lähetti pelastuksen sanoman julistajat. Hän antoi Pyhän Hengen, joka tekee julistajien sanan eläväksi näyttäen synnin todeksi. Ja näin ihminen voi tulla Jumalan kutsumaksi ja ottaa vastaan armahduksen. 2 Kor. 6:1,2. ”Armosta te olette pelastuneet (miten?) uskon kautta.” Efes. 2:8. Room. 3:25. Tällä tavalla ”se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Jumala on lähettänyt.” Joh. 6:29. ”Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta”. Joh. 3;27. Mutta voimme ottaa vastaan kaiken, minkä Jumala jo on meille antanut. Hän on antanut pelastuksen lahjan jokaisen vastaan otettavaksi.
”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä.” Jaak. 1:17. Jos uskoon tulleen ihmisen elämässä on jotain, mikä ei ole tullut Jumalalta, on sellainen poistettava juurineen. Matt. 15:13. Kaiken elämässämme ja toiminnassamme tulee olla Jumalasta lähtenyttä, jopa uhraamisen ja kiittämisen: ”Sinun omasta kädestäsi olemme sen sinulle antaneet!” 1 Aikak. 29:14.

Jumalan kutsun vastaan ottanut ihminen on tullut sisälle valittujen joukkoon. ”Niin kuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa Hänessä.” Kol. 2:6.
Ihminen saa itse päättää, ottaako vastaan, uskooko ja luottaako hän totuuteen. 2 Tess. 2:10-15. Eikä armon valitseminen ole omaa ansiota. Hukkuva ihminen, joka tarttuu kiinni pelastajansa ojennettuun käteen, ei ole itse ansainnut pelastumistaan. Hän vain otti vastaan tarjotun avun tarttuen kiinni auttavaan käteen. Hukkuva uskoo ja luottaa pelastuvansa, jos ottaa vastaan avun. Samoin tapahtuu uskoon tulossa. Pelastajamme ojensi kätensä puoleemme evankeliumin kautta, ja me tartuimme Hänen käteensä uskoen, että Hän voi vetää meidät ylös syntielämän ”lokaisesta liejusta”. Psalmi 40:3. Näin Hän valitsi meidät kaikki pelastukseen. Pelastava käsi on ojennettuna kaikkien ihmisten puoleen. Tartu kiiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä.” 1 Tim. 6:12.
Opetuslapsilleen Hän sanoi: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät.” Joh. 15:16. Miten tuo valinta tapahtui? Raamattu kertoo: ”Hän sanoi heille: ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.”Niin he jättivät kohta verkot ja seurasivat Häntä.” Matt. 4:19,20. Sillä tavalla Hän siis kutsui Pietarin ym. tulemaan opetuslapsikseen ja erikoisapostoleikseen. Jos Pietari olisi kieltäytynyt, olisi Jeesus kutsunut apostolin tehtävään jonkun toisen. Vertaa Apt. 1:16-26. Monet kieltäytyvät myös pelastuskutsusta (ei ainoastaan tehtävistä) ja jäävät sen tähden valittujen joukon ulkopuolelle. Jumala ei pakota. Hän kutsuu ihmisiä pelastukseen meidän kauttamme: ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti (koko) maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän riukkomuksiaan, ja Hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” 2 Kor. 5:19,20. Näin meille selviää myös Joh. 6:44: ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä.” Jumala vetää eli ”kehottaa meidän kauttamme”.
”Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys Hänessä asuisi
ja että Hän, tehden rauhan Hänen ristinsä veren kautta, Hänen kauttaan sovittaisi itsensä kautta kaikki, Hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.” Kol. 1:19,20.
1 Tess. 1:5.
”Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen!” Room. 2:4.
”Sen tähden Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen; sen tähden Hän nousee armahtaaksensa teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki, jotka Häntä odottavat!” Jes. 30:18.

Jeesus tuli taivaasta, syntyi ihmisruumiiseen ja kuoli ristillä koko ihmiskunnan syntien puolesta. Hänen tahtonsa on, ”että kaikki ihmiset pelastuisivat”. 1 Tim. 2:4. Mutta pelastumisen ehdoksi asetettiin armon vastaan ottaminen. ”Hänen työtovereinaan me myös kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.” 2 Kor. 6:1. Ihminen kykenee siis ottamaan vastaan tai torjumaan Jumalan armon. Valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella!” Joos. 24:15. Jumala kunnioittaa meihin luomaansa vapaata valintaoikeutta, joka takaa oikeuden ottaa vastaan tai hylätä armo.
Jumala on jo valinnut sinut kuten kaikki muutkin ihmiset. Jokainen saa itse päättää ottaako valinnan vastaan ja tuleeko näin sisälle valittujen joukkoon. Kukaan ei pääse taivaaseen ellei ota vastaan evankeliumin julistamisella tarjottua armokutsua. Joh. 14:6. ”Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, (kenelle?) niille, jotka uskovat Hänen nimeensä.” Joh. 1:12. Siinä vastaan ottamisessa ihmisen sydän aukenee Pyhälle Hengelle, joka uudestisynnyttää meidät elävään toivoon. ”Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti Hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen Hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina Hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma, ja minä tahdon, että sinä näitä teroitat..” Tiit. 3:4-8.
Jeesus kutsuu tykönsä kaikkia ihmisiä: ”Tulkaa minun tyköni!” Matt. 11:28-30. ”Ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos!” Joh. 6:37. Isä on antanut Jeesukselle kaikki ne ihmiset, jotka ottavat vastaan pelastumisen ristillä vuodatetun sovintoveren kautta. ”Sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista.” Ilm. 5:9. Apt. 20:28. ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” Joh. 7:37-39.
Siis kaikki saavat tulla Hänen tykönsä. ”Joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.” Ilm. 22:17.
Taivaaseen pääsysi ratkaisee se, oletko ottanut vastaan armon ja näin saanut syntisi anteeksi.
”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että Hän palkitsee ne, jotka Häntä etsivät.” Hebr. 11:6.

Jumala valitsi siis jo taivaassa kaikki ihmiset pelastumaan Kristuksessa Jeesuksessa. Se tarkoittaa, että Jeesuksen vastaanottava ihminen siirtyy Adamista Kristukseen uskomalla ristin armotyöhön. ”.. uskon kautta Hänen vereensä.” Room. 3:25. 5:18,19. Näin jokainen ihminen saa ottaa vastaan osansa valittujen joukossa. ”Etsivä löytää!” Luuk. 11:,910. ”Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen. Siihen Hän on myös kutsunut teidät meidän evankeliumimme kautta.” 2 Tess. 2:13,14. Olemme kaikki säädetyt ikuiseen elämään (Apt. 13:48) ja tulimme sisälle siihen säätämykseen ottaessamme vastaan Jeesuksen Pelastajaksemme. Näin me siirryimme valittujen ja pelastukseen säädettyjen joukkoon, johon kutsumme kaikkia ihmisiä .. ”että kaikki ihmiset pelastuisivat!” . 1 Tim. 2:4.
Jumala on suunnitellut elämäntarkoituksen ja tehtävän jokaista ihmistä varten. Jumalan räätälöimään elämänsuunnitelmaan tullaan sisälle uskoontulossa. Vertaa Jer. 1:5. Jes. 6:8. Aam. 7:15. Efes. 2:10. ja 4:11.

Room. 8:29,30: ”Sillä ne, jotka Hän on edeltä tuntenut, Hän on myös edeltämäärännyt (jo taivaassa) Poikansa kuvan kaltaisiksi .. ; mutta jotka Hän on edeltämäärännyt, ne Hän on myös kutsunut; ja jotka Hän on kutsunut, ne Hän on myös vanhurskauttanut (uskon kautta Jeesuksen vereen. Room. 3:23-25); mutta jotka Hän on vanhurskauttanut, ne Hän on myös kirkastanut (silloin kun Jeesus tulee takaisin. Filip. 3:20,21).” Ikävä tosiasia kuitenkin on se, etteivät kaikki Jumalan tuntemat, edeltämäärätyt valitut ja kutsutut tai edes vanhurskauttamat ota vastaan asemaansa ja säilytä sitä loppuun asti. Ja joka ei usko ja ota vastaan kristittyjen julistamaa evankeliumia, ”se tuomitaan kadotukseen”. Mark. 16:16. Jeesus sisällytti lähetyskäskyynsä kaikille ihmisille mahdollisuuden tulla edeltämäärättyjen joukkoon, ”niille, jotka uskovat Hänen nimeensä.”
Kadotukseen joutuneet eivät siis voi syyttää Jumalaa, että Hän olisi määrännyt jonkun joutumaan helvettiin ilman pelastusmahdollisuutta. Synnissä elämistä ja sen tähden kadotukseen joutumista ei siis voi siirtää Jumalan syyksi.
Jeesus on ristillä sovittanut kaikkien ihmisten kaikki synnit. Jokainen saa valita armon ja näin tulla sisälle Kristuksessa valittuun joukkoon.
Jeesus itse on ”valittu, kallis”. 1 Piet. 2:4. Me olemme valitut pelastumaaan Hänessä, siirtymällä Aadamista Kristukseen, synnin tilasta armon tilaan, pimeydestä valekuteen. ”Teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.” Kol. 3:3.
Aadamilaisuus edustaa synnin tilaa ja käärmeen siementä. He ovat uudestisyntymättömiä synnin tilassa eläviä ihmisiä. Ja Kristuksessa, Valitussa olevat, Sanan kautta Pyhästä Hengestä syntyneet, edustavat vaimon siementä. 1 Moos. 3:15. Näiden kahden ”siemenen” eli ihmisryhmän välillä on erottamaton kuilu. Ne eivät sovellu yhteen. ”Niin kuin lihan mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan syntynyttä, niin nytkin.” Gal. 4:9. Ihmisen on siirryttävä ”Aabrahamin siemeneen” eli Kristukseen tullakseen valituksi. ”Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: ”Ja siemenille”, ikään kuin monesta, vaan ikään kuin yhdestä: ”Ja sinun siemenellesi”, joka on Kristus. Gal. 3:16. ”Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. (= Ovat Kristuksessa). Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te (valintaan sisälle tulleet) olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä (valittuja) lupauksen mukaan.” Gal. 3:27-29. Kiitos Jumalalle! Olemme valittuja Valitussa.

”Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” Matt. 7:13,14. / ”Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.” Matt. 22:14. Vain harvat löytävät armon tien, koska eivät tahdo nöyrtyä ja etsiä Herraa ”kaikesta sydämestään”. Jer. 29:13. Näin toteutuu sana, että ”usko ei ole joka miehen”. 2 Tess. 3:2. RK. käännös sanoo, että ”kaikkihan eivät usko”.
Pelastuskutsu on kuulunut kaikkialla maailmassa, mutta vain harvat ovat ottaneet sen vastaan ja tulleet sisälle Jumalan valintaan. Ottaessamme armon vastaan, saimme uudestisyntyä Jumalan lapsiksi ”Jumalan elävän ja pysyvän Sanan kautta”. 1 Piet. 1:23. Hänen Elämänsä tuli sydämiimme Pyhän Hengen kautta. Efes. 1:13. Ja upotuskasteessa Jeesuksen nimeen vanha synti-ihminen haudattiin kasteen hautaan. Room. 6:3,4,11. Näin siirryimme sisälle Jumalan ennaltamäärättyyn valintaan. Tämän vuoksi kutsumme kaikkia ihmisiä ”ottamaan vastaan Jumalan armon, niin ettei se jää turhaksi”.
”Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” 2 Piet. 3:9. ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille.” Tiit. 2:11. ”Kaikki” -sana toistuu yhä uudestaan Raamatun pelastusopissa.

Ennaltamääräämisen kategoriaan kuuluu myös oppi Jumalan seurakunnan valinnasta, yhdestä ruumiista (1 Kor. 12:27), jonka jäsenet ovat ”yhtä ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta…. joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, kaiken Luojassa, että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon”. Efes. 3:6,9,10. Seurakunnan valinta on vaihtoehdoton Jumalan päätös, vaikka jotkut yksilöjäsenet voivatkin menettää pelastuksensa hyppäämällä pois seurakuntalaivasta, takaisin maailman myrskyiseen mereen.

KAIKKI VOIVAT PELASTUA?
Sielunvihollisen keksimä julma oppi on, etteivät kaikki voi pelastua. Joh. 8:44. 10:10. Tuon opin mukaan maailmassa on ihmisiä, jotka eivät voi pelastua, koska eivät muka ole valittuja. Ulkopuolella olevat ihmisparat ovat tuon opin mukaan siis valitut menemään helvettiin ilman minkäänlaista toivoa. Ristintyö ei muka hyödytä heitä, vaikka miten huutaisivat armoa. Kerrassaan kammottavaa fatalismia. Onneksi meillä on Jumalan lupaus, joka kumoaa julman opin: Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu!” Room. 10:13.
Kukaan ei siis ole syntymästään asti auttamattomasti kulkemassa kohti helvettiä. Eikä yksikään mene taivaaseen täysin itsestään riippumatta.

Lähetyskäskyssään Jeesus kehotti julistamaan pelastussanomaa ketään erottelematta ”kaikille luoduille”. Mk. 16:15,16. Hän tarkoitti kaikkia ihmisiä snaoessaan, että jokainen anova saa, etsivä, löytää ja kolkuttavalle avataan.” Luuk. 11:10. Uskoviensa kautta Jeesus kutsuu kaikkia ihmisiä tulemaan tykönsä, löytämään levon ja rauhan sydämeensä. Matt. 11:28-30. Olemme yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa, joka tahtoo, että ”koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä”. Room. 3:19. Lähetyskäskyä toteuttamalla osoittaudumme yhteistyökykyisiksi Jumalan sekä toistemme kanssa.”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä ja Jumala kehottaa meidän kauttamme! Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” 2 Kor. 5:20. Me emme jätä ketään pelastuskutsun ulkopuolelle, koska Jumala on valinnut ja määrännyt jokaisen ihmisen pelastumaan. ”Hänen käskynsä on iankaikkinen elämä.” Joh. 12:50. Hän antoi Jeesukselle Kristukselle kaikki ihmiset, jotka ottavat vastaan ristintyön armon. Jeesuksen vastaan ottaneet ihmiset tulevat sisälle Jumalan valintaan, saavat syntinsä anteeksi ja tulevat näin Jumalan lapsiksi.
”Sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista.” Ilm. 5:9. Sinut on ostettu Jeesuksen verellä Jumalalle kuuluvaksi. Hän on valinnut sinut, kuten kaikki muutkin ihmiset, Jeesuksessa Kristuksessa jo ennen ikuisia aikoja! Apt. 20:28.

VOIKO PELASTUKSEN MENETTÄÄ?
Eesau menetti asemansa ja osansa Jumalan ajallisessa suunnitelmassa, koska Jumalan päätös oli tehty jo ennen Eesaun ja Jaakobin syntymää: ”Vanhempi palvelee nuorempaa.” 1 Moos. 25:21-34. Jaakobin valintaan oli syynä Jumalan aivoitus, suunnitelma Israelin kansasta Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kautta. Eesau piti itsekin halpana esikoisuutensa. Jae 34. Siinä ei kuitenkaan ole kysymys sielun pelastumisesta, vaan asemasta Jumalan ajallisessa suunnitelmassa. Egyptin Farao taas menetti (luultavasti) myös pelastusmahdollisuutensa vastustaessaan Jumalan suunnitelmaa. Siksi hän paatui. Room. 9:15-19. 2 Moos. 5:1,2. Monien kohdalla on käynyt Faraon tavoin. He ovat valinneet mennä ulos Jumalan luomisjärjestyksestä erilaisiin syntisaastoihin. ”Ja niin kuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.” Room. 1:28. Jumala voi siis paaduttaa ihmisen sydämen, joka ei ”ota vastaan rakkautta totuuteen, voidakseen pelastua”. 2 Tess. 2:10-12.
Evankeliumin vastustajat ”ovat kaikkien ihmisten vihollisia, kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa.” 1 Tess. 2:15,16.
On siis mahdollista, että valitutkin eksyvät ja voivat menettää pelastuksen, jos eivät pysy Kristuksessa. ”Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niin kuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.” Joh. 15:6.
”Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta Hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos Hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois.” Room. 11:22.
”Ja nyt, lapsukaiset, pysykää Hänessä, että meillä Hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkotettaisi pois Hänen tyköänsä Hänen tulemuksessaan.” 1 Joh. 2:28.
Pelastuksen voi siis menettää. Paavalikin olisi voinut luopua valinnastaan. ”.. etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hylättäväksi.” 1 Kor. 9:27.
”Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja Häntä julki häpäisevät. Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta; mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan.” Hebr. 6:4-8.

”Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! Sillä me tunnemme Hänet, joka on sanonut: ”Minun on kosto, minä olen maksava”; ja vielä: ”Herra on tuomitseva kansansa.” Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.” Hebr 10:26-31.
”Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: ”Koira palaa oksennukselleen”, ja: ”Pesty sika rypee rapakossa.” 2 Piet. 2:20-22.

Kadotuksessa on oleva paljon niitä, jotka täällä olivat kutsuttujen ja valittujen joukossa, Jumalan seurakunnassa. He tulivat tulivat uskoon, mutta hylkäsivät totuuden tien; eivätkä olleet uskolliset loppuun asti. Vain kutsutut, valitut ja uskolliset voittavat Hänen kanssansa.” Ilm. 17:14.
Muun muassa evankeliumin väärentäjät MENETTÄVÄT PELASTUKSEN. ”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.” Ilm. 22:18,19.
Raamatussa ”tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niin kuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen. Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne.” 2 Piet. 3:16,17.

Mutta kiitos Jumalalle! ”Ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” Room. 8:1,2. Me saamme kulkea perille ”voittosaatossa Kristuksessa.” 2 Kor. 2:14,15. Ja siinä valittujen joukossa (voittosaatossa) pääsemme perille, jos pysymme Hänen hyvyydessään, armon ja totuuden tiellä ja ”säilytämme toivon varmuuden loppuun asti”. Hebr. 6:11.
”Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.” Psalmi 91:14.

ELÄMÄN KIRJA on yhtä kuin elävien kirja, elävien kirjoissa oleva. Jumala on tiennyt (?) hamasta ikiajoista lähtien, kuka syntyy ihmiseksi, elävien kirjoihin. Ja jos ihminen kuolee synneissään, ilman Jeeesusta, pyyhitään hänen nimensä pois elävien kirjoista. (Sikiönä kuolleet, yms. jotka eivät ymmärrä, ovat eri asia.) Mutta toisaalta, kuten jo edellä mainitsin, kaikki ihmiset ovat kuolleessa syntitilassa ennen Jeesuksen vastaan ottamista. ?
Uudestisyntymisessä eli Jumalan lapseksi syntymisessä tapahtuu ihmisen nimen vahvistaminen ja tunnustaminen taivaassa. ”Minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja Hänen enkeliensä edessä. ” Ilm. 3:5.
”Iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” Luuk. 10:20. ”JOKA VOITTAA, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja Hänen enkeliensä edessä.” Ilm. 3:5. Suuren valkean valtaistuimen edessä tuomitaan kadotukseen kaikki, joiden nimeä ei silloin ole pelastuneiden ihmisten elämän kirjassa. Ilm. 20:11-15.

”Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi. Ja armahtakaa toisia, niitä, jotka epäilevät, pelastakaa heidät, tulesta temmaten; toisia taas armahtakaa pelolla, inhoten lihan tahraamaa ihokastakin. Mutta Hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen, Hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, Hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen.” Juuda 20-25.

Paljon jää edelleen ajateltavaa tämän asian tiimoilta. Moni asia ontuu. Tiedämme kuitenkin, että Jumalalla on oikeudenmukainen ratkaisu kaikkia ihmisiä varten.
Varmoja faktoja on:
”Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu” eli joutuu kadotukseen. 2 Piet.3:9. Jumala ei ole tarkoittanut ihmisiä helvettiin. Kadotuksen tulijärvi ”on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä”. Matt. 25:41. Mutta yhtä varmaa on, että kaikki ei-uskovat joutuvat helvettiin. Ilm. 20:15.
Varmaa on myös se, että kaikki ihmiset voivat voivat pelastua ottamalla vastaan Jeesuksen Kristuksen.

”Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka usk0tte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkien elämä!” 1 Joh. 5:13.

Weijo Lindroos

 

Jeesus-nimen oikea lausumistapa

Raamatussa ei ole tästä asiasta mitään oppia. Eikä alkuseurakunnassa setvitty ko. Raamatun ulkopuolisia kysymyksiä. Asia on kuitenkin saanut aikaan hämmennystä joidenkin kohdalla. Sen tähden tarvitaan tämä selonteko asiasta:
Alkuseurakunnan aikana Jeesus-Nimi lausuttiin juutalaisten keskuudessa heprealaisittain ”Jeshua”, ja pakanuudesta kääntyneiden joukossa kreikkalaisittain ”Iesus”. Molemmat lausumismuodot olivat käytössä. – Huomaa, että suomalaisittain lausuttuna Jeesus on lähes sama kuin kreikkalaisittainkin.
Alkuseurakunnan aikana sivistyskielenä oli kreikka. Paavalikin puhui kreikkaa pakanamailla. Hän kirjoitti kirjeensä kreikaksi. Pakanamaissa olevat uskoon tulleethan eivät ymmärtäneet hepreaa. Kreikkalainen Iesus-Nimi oli yleisesti käytössä. Mutta messiaanisten juutalaisten keskuudessa käytettiin myös Jeshua-Nimeä.
Alkuseurakunnan Raamattu oli septuaginta (Vanhan Testamentin kreikannos 200 luvulta eKr.).
Alkuseurakunnan aikaisessa Israelissa asui paljon juutalaisia, jotka olivat palanneet sinne maanpakolaisuudesta. Monet heistä olivat kadottaneet hepreankielen taitonsa. Kreikankieliset koulut olivat usein juutalaislastenkin opinahjoja. Apt.2:6-11 kertoo, että diasporassa asuvat juutalaiset olivat omaksuneet asuinmaansa kielen.
Jotkut ylipapitkin olivat silloin saddukeuksia, kreikkalaisen kulttuurin ja kielen omaksuneita. Oletettavasti Jeesus puhui heidän kanssaan kreikkaa. Tuomioistuinten virallinen kielihän oli kreikka. Paavalia luultiin eräässä vaiheessa egyptiläiseksi kansankiihottajaksi. Mutta kuultuaan, että hän puhui kreikkaa, asia selvisi. ”Osaatko sinä siis kreikkaa? Etkö olekaan se egyptiläinen…” Apt.21:37-40. Mutta juutalaisille hän puhui hepreaa. Apt.22:2.
”Maailmassa on, kuka tietää, kuinka monta eri kieltä, mutta ei ainoatakaan, jonka äänet eivät ole ymmärrettävissä.” 1 Kor.14:10.
Opetuslasten nimetkin usein kreikkalaistettiin. Simonista tuli Pietari. Simon on hepreaa., Pietari kreikkaa. Sauluksesta Paavali. Saul on hepreaa, Paavali kreikkaa. Matt.16:16-18 ja Apt.13:9.
Mutta näitä nimikysymyksiä ei siis ole annettu seurakunnalle oppiasioiksi, kuten esim. Kristuksen opin alkeet, parannus, kaste yms. Hebr. 6. Nämäkin asiat on hyvä tietää, mutta niiden käsittelystä ei saa tulla oppia. Ne ovat useinkin uskonnollisia opintuulia, joilla ei ole ikuisuusarvoa. ”Tieto katoaa” . 1 Kor.13:8.
”ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapeleissä ja eksytysten kavalissa juonissa” (Ef.4:14).
Sen tähden: ”Valvokaa ja rukoilkaa!”

W.L.

Kastamaton ristinryöväri

Ristinryövärin pelastumista ilman kastetta on joskus käytetty perusteena sille, ettei kasteelle meneminen muka olisi välttämätöntä.
Mutta ristinryövärin ei olisi pitänytkään mennä kasteelle, koska hän pelastui ennen kastekäskyn antamista. Jeesus antoi lähetys/kastekäskyn 40 vuorokautta ristin tapahtumien jälkeen. Markus 16.:15,16.
Ristinryöväri pelastui viimeisenä ihmisenä vanhan liiton puolelta. Uusi liittohan alkoi Jeesuksen kuolemasta. ”Tämä on uusi liitto minun veressäni!” Luuk. 22:20. Jeesus oli siis vielä elossa antaessaan synnit anteeksi vierellään riippuvalle rikolliselle, joka kohta oli oleva Hänen kanssaan Paratiisissa. Ristinryöväri rukoili ristillä kuolinkamppailunsa keskellä: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.” Luuk. 23:42,43.

Ristinryövärin pelastuessa kastekäskyä ei siis vielä oltu annettu. Siksi hänen ei olisi pitänytkään mennä kasteelle. Mutta kastekäskyn antamisesta lähtien on kaste kuulunut ehdottomana asiana kaikille uskoon tulleille. Raamattu opettaa yksiselitteisesti, että alkuseurakunnan aikana KAIKKI uskoon tulleet kastettiin upotuskasteella Jeesuksen Nimeen! Kukaan ei jäänyt kastamattomaksi. ”Ottakoon KUKIN TEISTÄ kasteen..” Apt. 2:38,41.
”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, NE kastettiin..!” ”Ja he pysyivät .. apostolien opetuksessa..” Apt. 2:41-42.
Kaste kuuluu siis oleellisena osana ihmissielun pelastusprosessiin, koska asiakokonaisuuteen kuuluu, että vanha ihminen haudataan kasteen kautta kuolemaan. Room. 6:3,4.
Raamattu ei lähetyskäskyn antamisen jälkeen tunne ollenkaan käsitettä ”kastamaton kristitty”. Raamattu tuntee vain uskoon tulleen kristityn, joka on uskoon tulonsa
ja parannuksen teon jälkeen kastettu upotuskasteella vedessä Jeesuksen Nimeen. Apt. 10:48.
”Jos sinä uskot kaikesta sydämestäsi, niin se (kaste) tapahtukoon.” Apt. 8:37.
Kastettu kristitty on raamatullinen kristitty!

”Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi Hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt. 22:16. Näin olet oleva sisällä siinä uskossa, jossa ensimmäiset kristitytkin olivat.

Parannus ennen kastetta

Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan!” Apt. 2:38. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, NE kastettiin!” – Siis minkä sanan kasteelle tulijat ottivat vastaan? Se oli tuo suuri ilouutinen, että Jeesus on sovittanut syntimme sijaisuhrillaan ristillä. Se sanoma otettiin vastaan uskossa ja menemällä kasteelle parannusta tehden. ”Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Nimeen!” Apt. 10:48. ”Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse! Huuda avuksi Hänen Nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi!” Apt. 22:16.
Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet!” Gal. 3:27.
Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme Hänen kuolemaansa kastetut. Niin olemme siis yhdessä Hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.”
Pitäkää siis itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” ”Nyt, kun olette synnistä vapautetut…” Room. 6:3,4,11, 22.

Apt. 2:40,41 lisää syvyyyttä aiheeseen todistamalla, että ihmiset ennen kasteelle tuloaan antoivat pelastaa itsensä tästä ”nurjasta sukupolvesta” , joka on täynnä syntiä. 1 Joh. 5:19. ”Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta. Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin.” Apt. 2:40,41. Näin Raamattu opettaa selvästi, että maailman syntielämästä eronneet kastettiin. Parannus tulee siis tehdä ennen vesikastetta!
– Mutta on osattava tarkoin erottaa uskossa kasvaminen ja syntielämästä luopuminen! Ne ovat kaksi suuresti eri asiaa! –
Parannus (= kreik. metanoia) merkitsee mielenmuutosta, uudella tavalla ajattelemista. Mutta sanan merkitys Raamatun kokonaisuuden perusteella tarkoittaa elämän suursiivousta. Kasteelle tulevan on tehtävä parannus, joka merkitsee päätöstä elämän kokonaisvaltaisesta muutoksesta. Parannus ulottuu sisäiseen sekä ulkoiseen ihmiseen:
– ylpeämielinen nöyrtyy (mutta nöyrtyminen jatkuu ja syvenee kasteen jälkeen uskossa kasvamisen myötä)
– rikollisesta tulee hetkessä rehellinen kansalainen
– valehtelija lopettaa välittömästi kieroilunsa eikä enää puhu valheita, vaan alkaa puhua totta ja elää rehellisesti
– juoppo ei enää käytä alkoholia tai muita huumeita
– haureellinen päättää elää siveästi
– varas ei enää varasta
– tappelija ei enää tappele ja riitele
– tupakoitsija ei enää tupakoi
jne… jne…
Edellä mainitun parannuksen tehnyt voidaan kastaa. Mainittu pesäero syntielämästä eli perusparannus, elämän suursiivous, tapahtuu usein jopa muutamassa minuutissa. !!!
Parannus pitää sisällään elämän antamisen ehdoitta Jeesukselle! Näin uusi ELÄMÄ, Jeesus, tulee asumaan ihmisen sydämeen. Efes. 3:17. Ja tämä koskettaa siis sisäistä sekä ulkoista elämää, koko ihmistä tapoineen ja tottumuksineen.
Parannus on päätös ja valinta ottaa vastaan Jumalan hyvä suunnitelma koko elämään. Jeesuksen vastaan ottaminen merkitsee samalla kaikkien Hänen  oeptustensa vastaan ottamista.
Asiat tulee selvittää Jumalan kanssa juuria myöten. Matt. 15:13. Sitä on parannus.
Suurin synti on olla erossa Jumalasta. Siksi parannuksen teon perusta on tämän asian korjaaminen. Tulee korjata suhde Jumalaan ottamalla vastaan ylösnoussut Jeesus, joka on meidän ELÄMÄMME. Joh. 14:6. Hän antaa voiman ja halun elämän suursiivoukseen, johon Pyhä Henki johdattaa aidosti uskoon tulleen heti uskoon tulon myötä. Joh. 1:12. Näin Jumala armahtaa kurjuutensa tuntevan syntisen, joka tahtoo saada syntinsä anteeksi. Synnissä eletty menneisyys haudataan kasteen hautaan! Siihen päättyi synnin valta ihmisen elämässä!
Tätä meidän tulee opettaa kaikille ihmisille:
”Parannusta syntien anteeksi saamiseksi on saarnattava..” Luuk. 24:47.
Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” Jaak. 4:6.
Kasteen jälkeen uskossa kasvaminen ja pyhityselämän lisääntyminen on loppuelämän projekti. Hengen hedelmä ja Jumalan tunteminen, kasvaminen
”Kristuksen täyteyden täyden iän määrään”, lisääntyy rukouselämän ja seurakuntayhteydessä pysymisen kautta.
Parannuksen teon ja kasteen jälkeen uskossa kasvaminen ja Jumalan tahdon tunteminen aukenee koko laajuudessaan Sanan tuntemisen kautta.

Johanneksen esimerkki on erittäin sopiva myös meille uuden liiton kristityille! Hän ei suostunut kastamaan synnissä eläviä: ”[i]Tehkää sen tähden parannuksen soveliaita hedelmiä.”[/i] Matt. 3:8.

Ennen parannuksen tekoa ei ihmistä voida kastaa raamatullisesti!

INFORMATION TO MUSLIMS

INFORMATION TO MUSLIMS:

God´s will is good for muslims and to all people!Has anybody told You, how much God loves you and how important person you are to God?Have You ever taught, that God might have brought You to Finland, that You could hear the message of the Christian faith and the message of Jesus, who atoned Your sins on the cross of Golgatha.
He took the curse of Your sins and died in the midst of great pain for You! He suffered for You and took on himself all the punishment that belongs to You. “It is finished!” Jesus brought sins of all mankind on the cross. Now all the sins of every person, who receives Jesus as his or her own Savior, will be forgiven. Every person, who believes in Jesus as his or her own Savior will be free of punishment! “There is therefore no condemnation to those who are in Christ Jesus!” Rom. 8:1

Also You may receive God´s mercy and freedom from Your sins by receiving Jesus as your Savior and Lord. This message You might not be able to hear in Your muslim country.

So, what are You going to do to Your sins? –
Nobody can be a child of God or get in to Paradise without Jesus.
Jesus opened the way to the Heavens by His blood. He said: “I am the way, the Truth and the Life. No one comes to the Father except through Me.” Joh 14:6. Religions are, therefore, unnecessary.

God was in Christ and reconciling the world to Himself.” 2. Kor. 5:19.
Jesus sacrificed Himself for Your and atoned Your sins by His suffering and death! Jesus is not a religion or a religious ideology. He has risen up from the death and is now the King of Heaven, the Son of God, the Lord, who has all the power in Heaven and on the earth.

Get a Bible and begin to read it from the New Testament. If You can Finnish, get “Raamattu Kansalle” – Bible, it is a good translation. When You read, pray that the Holy Spirit would help You to understand what You read. When You pray in the name of Jesus, God will hear You. He is waiting for You. He is willing to do good for You, to save you, to forgive Your sins, to be Your friend. You can tell Him all Your concerns.

When You have received Jesus as Your Savior and Lord, contact us. We will arrange a christening for You where You will be baptised in full-immersion baptism in the name of Your new Lord Jesus Christ. In this way You will become a Cristian, a child of God. This way You will get in to Paradise after this life.

Milloin tempaus on? (Jari Iivanainen)

Milloin tempaus on?

Kun puhumme viimeisten päivien tapahtumista ja Jeesuksen tulemuksesta, niin on yksi niihin liittyvä tapahtuma myös seurakunnan ylösotto eli tempaus. Sillä Raamattu osoittaa, että yksi seurakunnan sukupolvi ei koe normaalia kuolemaa, vaan nämä ihmiset muuttuvat silmänräpäyksessä, niin että he saavat aivan uuden ja katoamattoman ylösnousemusruumiin. Silloin Paavalin mukaan toteutuu se sana, että ”Kuolema on nielty ja voitto saatu”: – (1 Kor 15:51-54) ”Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, 52. yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. 53. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. 54. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ”Kuolema on nielty ja voitto saatu.”

Mutta missä vaiheessa tempaus eli seurakunnan ylösotto tapahtuu? Yleensähän se on liitetty ajankohtaan ennen ahdistuksen ajan alkua ja josta olisi vielä 7 vuotta siihen, kun Kristus kirkkaudessaan saapuisi maan päälle.Saatamme kuitenkin kysyä, pitääkö edellä oleva käsitys paikkansa, eli onko todella totta, että tempaus tapahtuu jo siinä vaiheessa eli muutamia vuosia ennen julkista tulemusta? Sillä jos katsomme tätä asiaa monien Raamatun paikkojen valossa, niin näyttäisivät ne osoittavan juuri päinvastaista, eli että tempaus tapahtuisikin vasta Jeesuksen julkisen tulemuksen yhteydessä, ei sitä ennen.
Tähän asiaan, joka kylläkään ei ole maailman tärkein tietää, voimme nähdä viittaavan mm. seuraavien seikkojen:

YLÖSNOUSEMUS, TEMPAUS JA TULEMUS
Kun lähdemme tutkimaan tempauksen ajankohtaa, niin on hyvä päästä selville kolmesta tärkeästä asiasta, joissa käsitellään ylösnousemuksen, tempauksen ja Jeesuksen tulemuksen ajallista suhdetta toisiinsa. Nämä asiat ovat:

1. Tapahtuvatko ylösnousemus ja tempaus samaan aikaan?
2.
Onko ylösnousemus / tempaus samanaikainen tapahtuma kuin Jeesuksen tulemus?
3.
Jos ylösnousemus ja tempaus tapahtuvat samaan aikaan kuin Jeesuksen tulemus, tarkoittaako tämä Jeesuksen tulemusta kirkkaudessaan ja voimassaan, vai jotakin salaista tulemusta?

1. TAPAHTUVATKO YLÖSNOUSEMUS JA TEMPAUS SAMAAN AIKAAN?Ensimmäinen asia tempauksen ajankohdan selvittelyssä on siis tarkistaa, missä suhteessa tempaus ja ylösnousemus ovat ajallisesti toisiinsa nähden; eli tapahtuvatko ne samaan vai eri aikaan. Tähän kysymykseen antavatkin hyvin selvän vastauksen seuraavat kaksi Raamatun kohtaa, jotka osoittavat niiden olevan aivan samanaikaisia tapahtumia:
1 Kor 15:51-54. Katso, minä sanon teille salaisuuden:
emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, 52. yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina(=kuolleiden ylösnousemus), ja me muutumme (=elossa olevien tempaus). 53. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. 54. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ”Kuolema on nielty ja voitto saatu.”

Ensinnäkin 1 Kor 15. luvussa osoitetaan, että kuolleiden ylösnousemus (kuolleet nousevat katoamattomina”) ja nyt maan päällä elävien tempaus (”emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme”) tapahtuvat samanaikaisesti ja yhdessä silmänräpäyksessä. Ne tapahtuvat viimeisen pasunan soidessa ja silloin kumpikin näistä ryhmistä kokee muutoksen.

1 Tess 4:13-18. Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole. 14. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. 15. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. 16. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; 17. sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. 18. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.

Näissäkin ylläolevissa jakeissa osoitetaan, että ylösnousemus ja tempaus ovat aivan samanaikainen tai heti peräjälkeen tapahtuva tapahtuma. Paavalin sanojen mukaan Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin ja heti välittömästi tapahtuu elossa olevien tempaus.

2. ONKO YLÖSNOUSEMUS / TEMPAUS SAMANAIKAINEN TAPAHTUMA KUIN JEESUKSEN TULEMUS?
Edellä totesimme, että ylösnousemus ja tempaus ovat samanaikaisia sekä yhdessä silmänräpäyksessä tapahtuvia asioita.
Kuitenkin me voimme löytää myös jakeita, jotka osoittavat ylösnousemuksen ja tempauksen tapahtuvan aivan samaan aikaan kuin Jeesuksen tulemuksenkin. Se käy selville mm. seuraavista Raamatun paikoista:

1 Tess 4:15-17. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. 16. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; 17. sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.
Ensinnäkin 1 Tess 4:15-17 osoittaa hyvin, miten Jeesuksen tulemus tapahtuu samaan aikaan kuin ylösnousemus ja tempaus. Näissä jakeissa sanotaan, miten me jäämme tänne Herran tulemukseen ja että silloin tapahtuu myös kuolleiden ylösnousemus ja elossa olevien tempaus.

1 Kor 15:20-23,51,52. Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista. 21. Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. 22. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, 23. mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; 51. Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, 52. yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
1. Korinttolaiskirjeen 15. luvun jakeista käy selville se, miten Kristuksen omat tehdään eläviksi – eli heidän ylösnousemuksensa tapahtuu – Kristuksen tulemuksen yhteydessä.
Lisäksi kun aiemmin totesimme, että tempaus on ylösnousemuksen kanssa samanaikainen tapahtuma (ks. myös jae 52!), niin täytyy sekä ylösnousemuksen että tempauksen tapahtua siis samanaikaisesti Kristuksen tulemuksen yhteydessä.

2 Tess 2:1-3. Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, 2. ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. 3. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi,
Kuten Paavali osoitti ensimmäisessä Tessalonikalaiskirjeessä, että tempaus ja ylösnousemus tapahtuvat Kristuksen tulon yhteydessä, niin viittaa hän myös 2. Tessalonikaiskirjeessä samaan asiaan. Hän osoittaa, että tempaus eli
”meidän kokoontumisemme hänen tykönsä” on samanaikainen tapahtuma kuin Kristuksen tulemus.

Matt 24:30,31. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. 31. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.
Matt 24:31 osoittaa edelleen, että valittujen kokoaminen eli tempaus tapahtuu Jeesuksen tulon yhteydessä. Merkillepantavaa tässä Matteuksen kohdassa on, että siinä
”kokoavat”– sanasta esiintyy aivan sama kantasana kuin mitä 2. Tessalonikalaiskirjeessä (2:1: ”kokoontumisemme hänen tykönsä”) esiintyy.
Valitut -sana
. Kun on kyseessä ”valitut”-sana, joka esiintyy jakeissa Matt 24:22,31, niin on toisinaan annettu ymmärtää, että se koskisi vain juutalaisia.
Kuitenkin tämän sanan käyttö Uuden Testamentin puolella liittyy aina kaikkiin uskoviin, olkoot nämä sitten juutalais- tai pakanauskovia, ja itseasiassa sama sana esiintyy useimmiten pakanauskoville osoitetuissa kirjeissä. Se mainitaan mm. seuraavissa kohdissa:
– Luuk 18:7, Room 8:33, Kol 3:12, 2 Tim 2:10, Tiit 1:1, 1 Piet 1:2, 2 Tess 2:13, 1 Kor 1:27, Ef 1:4, 1Piet 2:9.

3. JOS YLÖSNOUSEMUS JA TEMPAUS TAPAHTUVAT SAMAAN AIKAAN KUIN JEESUKSEN TULEMUS, TARKOITTAAKO TÄMÄ JEESUKSEN TULEMUSTA KIRKKAUDESSAAN JA VOIMASSAAN, VAI JOTAKIN SALAISTA TULEMUSTA?
Kun edellä on todettu, että ylösnousemus ja tempaus tapahtuvat Jeesuksen tulemuksen yhteydessä, on seuraava tehtävä selvittää, onko kyseessä Jeesuksen julkinen tulemus kirkkaudessaan ja voimassaan, vai jokin salainen tulemus esim. 7 vuotta aiemmin.

Jos katsomme seuraavia kohtia ja esimerkkejä, tuntuvat ne kuitenkin viittaavan siihen, että ylösnousemus ja tempaus tapahtuvat nimenomaan Jeesuksen julkisen tulon yhteydessä, kun hän saapuu kirkkaudessaan ja voimassaan. Se käy ilmi varsin useista Raamatun kohdista:
Matt 24:15,21,22,29-31. Kun te siis näette
hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa – joka tämän lukee, se tarkatkoon – 21. Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. 22. Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään. 29. Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. 30. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. 31. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.

Matteuksen 24. luvussa puhutaan suuresta ahdistuksesta; ja lopuksi mainitaan, että Jeesuksen julkinen tulemus tapahtuu vasta näiden ahdistuksen päivien jälkeen – eli ajankohtana, jolloin tapahtuu myös hänen valittujensa kokoaminen eli tempaus.
Siten jos teemme johtopäätöksen näistä jakeista, niin asettuu tempaus niiden mukaan selvästi Jeesuksen julkisen tulon yhteyteen, ei sitä varhaisempaan ajankohtaan. Se tapahtuu vasta ahdistuksen ja antikristuksen ajan jälkeen ja kun Jeesus saapuu kirkkaudessaan ja voimassaan.

Pasuna-sana.
Se, että tempaus tapahtuu nimenomaan Jeesuksen julkisen tulon yhteydessä, käy selville ”pasuna”-sanasta, joka esiintyy
Matt 24:31:ssä, 1 Kor 15:52:ssa ja 1 Tess 4:16:ssa. Erityisesti Matt 24:31 osoittaa selvästi, että tämä pasuna soi Jeesuksen julkisen tulon yhteydessä, kun valitut kootaan hänen tykönsä. Muissakin kohdissa puhutaan tulemuksen ja pasunan äänen samanaikaisuudesta:
– (Matt 24:29-31)
Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. 30. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. 31. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.
– (1 Kor 15:22,23,51,52) Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki
tehdään eläviksi Kristuksessa, 23. mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; 51. Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, 52. yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
– (1 Tess 4:15-17) Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa,
jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. 16. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; 17. sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.

2 Tess 2:1-3,8. Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen (=parusia)ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, 2. ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. 3. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, 8. niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa (=parusia)ilmestyksellä.
Kun tutkimme 2. Tessalonikalaiskirjeen 2. lukua, niin käy ensinnäkin jakeesta 1 selville Jeesuksen tulemuksen ja tempauksen –
”kokoontumisemme hänen tykönsä” – samanaikaisuus. Tässä jakeessa rinnastetaan ajallisesti nämä kaksi asiaa toisiinsa.
Toiseksi kun jakeissa 1 ja 8 on ”tulemus”-sana (molemmissa kreikankielen sana
”parusia”), niin viittaa se nimenomaan Jeesuksen julkiseen tulemukseen, koska jakeen 8:n mukaan hän juuri silloin kukistaa antikristuksen. Tempauksen täytyy siis tämän mukaan selvästi ajoittua Jeesuksen julkisen tulon yhteyteen ja kun antikristuksen valta kukistetaan.
Lisäksi tekstistä käy toisellakin tavalla selville, miten tempaus tapahtuu vasta Jeesuksen julkisen tulemuksen yhteydessä. Sillä kun katsomme jakeita 2 ja 3, niin täytyisi niiden mukaan ennen ”Herran päivää”
(asia, joka tässä viittaa selvästi 1. jakeen Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä) luopumuksen ja antikristuksen ilmaantua. Toisin sanoen näiden jakeiden valossa näyttää aivan selvältä, ettei tempaus voi tapahtua ennenkuin Jeesuksen julkisen tulon yhteydessä ja kun antikristus on sitä ennen ilmestynyt.

Herran päivä.
Kun tutkimme sanontaa ”Herran päivä” 2 Tess 2:2:ssa, niin on toisinaan annettu ymmärtää, että se tarkoittaisi jotakin erillistä Jeesuksen tulemukseen kuulumatonta ajanjaksoa, jonkinlaista antikristillistä vaivanaikaa, maailman lopussa.
Kuitenkin, kun katsomme alkukieltä, on tässä jakeessa oleva sana ”Herran päivä” oikeasti
”Hëmera tü Khristü” eli ”päivä Kristuksen Herran”, joten kyseessä on varmasti viittaus Jeesuksen tulemukseen ja tempaukseen, joista jae 1 puhuu. Niinpä esim. C. Skovgaard-Petersen on kirjoittanut samasta asiasta. Hän viittaa siihen, miten Herran päivä tässä luvussa tarkoittaa nimenomaan Jeesuksen tulemusta kirkkaudessaan ja voimassaan. Muuhun yhteyteen sitä ei voi sovittaa:
En voi käsittää, kuinka ei tämä kohta ole päässyt ratkaisemaan kaikkien Raamattuun uskovien ihmisten kantaa, sillä onhan siinä selvästi sanottu, että ensin (ennen Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemusta ja meidän kokoontumistamme hänen tykönsä) täytyy suuren luopumuksen ja antikristuksen tulla.
Luonnollisesti tiedän hyvin, miksi tästä kohdasta tahdotaan päästä. Yritetään pitää ”Herran päivää” jonain Jeesuksen Kristuksen tulemukseen kokonaan kuulumattomana. Herran päivä olisi muka tuomiopäivä maailman lopussa. Sillä tavalla katsotaan lauseen merkitsevän, että ennenkuin tuomiopäivä saapuu, tulee ensin luopumus ja antikristus; mutta silloin se ei merkitsisi, että antikristus tulee ennen Jeesuksen Kristuksen tulemusta ja meidän kokoontumistamme hänen tykönsä.
Mutta tämä on aivan mielivaltainen ja typerä käsitys. ”Herran päivä” (päivä, jolloin Herra ilmoittaa itsensä erikoisella tavalla) on semmoisenaan verraten epämääräinen nimitys, joka saa lähemmän merkityksensä siitä yhteydestä, jossa se esiintyy. Sentähden voi ”Herran päivä” yhteydessä, jossa ajatus Herran ilmestyksestä (1:7) ja tulemuksesta (2:1) on kokonaan vallitsevana, merkitä vain samaa kuin Herran tulemus. – Sitäpaitsi käyttää Paavali näitä kahta nimitystä aivan samaa tarkottaen ensimmäisessä Tessalonikalaiskirjeessään. Siinä hän puhuu neljännen luvun lopussa ”Herran tulemuksesta” (4:15) ja sitten hän jatkaa: ”Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjottaa; itsehän varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä – ” (5:1). On aivan varmaa, että Herran päivä tässä merkitsee samaa kuin Herran tulemus; sitä ei yleensä voi ymmärtää millään muulla tavalla. Mutta mitähän järkeä olisi siinä, että apostoli käyttäisi ensimmäisessä Tessalonikalaiskirjeessään ”Herran tulemusta” ja ”Herran päivää” samassa merkityksessä ja sitten toisessa kirjeessään samalle seurakunnalle käyttäisi samoja kahta nimitystä tarkottaen kahta aivan eri asiaa? Semmoista sekavuutta ei käy paneminen Herran suuren apostolin laskuun. (56).
Lisäksi, kun katsomme ”Herran päivän” käyttöä Uuden testamentin puolella, viittaa se melkein aina Jeesuksen tulemukseen. Näissä kohdissa puhutaan mm. siitä, miten ”Herran päivä” eli Jeesuksen tulemus tulee niinkuin varas yöllä, ja samoin on vastaavia viittauksia tähän tärkeään päivään eli Herran Jeesuksen päivään:
– (1 Tess 4:15-5:2) Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne
Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. 16. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; 17. sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. 18. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.
1.
Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; 2. sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä.
– (Matt 24:30,42,43 – [vrt Ilm 16:15]) Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat;
ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. 42. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. 43. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan
– (1 Kor 1:8) Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti,
niin että te olette nuhteettomat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä.
– (2 Kor 1:14) – niinkuin meitä osaksi myös olette oppineet ymmärtämään –
että me olemme teidän kerskauksenne, samoin kuin tekin meidän, Herramme Jeesuksen päivänä.
– (Fil 2:16) tarjolla pitäessänne elämän sanaa,
ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt.
– (1 Tess 5:23) Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne
nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.

 2 Tess 1:7-10. ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa 8. tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. 9. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta, 10. kun hän sinä päivänä tulee, että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa, sillä te olette uskoneet meidän todistuksemme.

Kun jatkamme tempauksen ajankohdan selvittelyä, niin mainitaan ylläolevissa jakeissa miten kirkastuminen, johon varmasti liittyy myös ruumiin kirkastuminen eli ylösnousemus (sekä tietysti tempaus, jonka todettiin tapahtuvan samaan aikaan ylösnousemuksen kanssa), tapahtuu, kun Jeesus ilmestyy taivaasta kirkkaudessaan ja voimassaan. Samaan ajankohtaan, eli Jeesuksen julkiseen tulemukseen voimassaan, sijoittuu myös uskovan levon saaminen.

1 Joh 3:2.
– (1 Joh 3:2) Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee.
Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.
1. Joh 3:2:ssa on osoitettu, että muuttumisemme (= tempaus / ylösnousemus) tapahtuu Jeesuksen tulemuksen yhteydessä. Siinä oleva verbi ”apokalypto” esiintyy mm. 2 Tess 1:7:ssä, joka viittasi nimenomaan Jeesuksen julkiseen tulemukseen.

Fil 3:20,21.
– (Fil 3:20,21) Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa,
ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, 21. joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.
Filippiläiskirjeen kolmannessa luvussa on yhdistetty Jeesuksen tulemus ja meidän muuttumisemme (=tempaus / ylösnousemus) samanaikaiseksi tapahtumaksi. Kyseessä on tässäkin varmasti Jeesuksen julkinen tulemus.

Kol 3:4.
– (Kol 3:4)
kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.
Kolossalaiskirjeen kolmannessa luvussa on muuttumisemme ja kirkastumisemme (=ylösnousemus / tempaus) yhdistetty Kristuksen ilmestymiseen eli julkiseen tuloon.

Ilm 20:4-6. Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. 5. Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. 6. Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta

Kun katsomme Ilmestyskirjaa, niin mainitaan sen 20. luvussa, miten ensimmäinen ylösnousemus tapahtuu ennen tuhatvuotista valtakuntaa muttei kuitenkaan nykyisen maailmanajan aikana; eli tämän ylösnousemuksen täytynee liittyä Jeesuksen tulemukseen, koska se on näiden kahden asian välissä.
Samoin, kun tässä mainitaan, että on kyseessä ensimmäinen ylösnousemus, niin ei ole sitä ennen voinut olla muita uskovien ylösnousemuksia – sellaisia emme voi ainakaan Ilmestyskirjasta löytää, koska siellä ei muualla selvästi puhuta tästä asiasta.
Lisäksi kun Ilmestyskirjan tässä luvussa erotellaan ensimmäinen ja toinen ylösnousemus, on se yhtäpitävä esim. Joh 5:28,29:n ja Apt 24:15:n kanssa, joissa erotellaan vanhurskaiden ja vääräin ylösnousemus. Eli on vain nämä kaksi ylösnousemusta, joista ensimmäinen, eli uskovien herättäminen, tapahtuu Jeesuksen tulemuksen yhteydessä kuten 1 Kor 15:22,23 osoittaa (”Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan:
esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan”), toinen sitten myöhemmin.

Dan 12:1,2. Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat. 2. Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen.

Danielin kirjasta voimme löytää viittauksen ylösnousemukseen. Sen mukaan se tapahtuu suuren ahdistuksen jälkeen; eli eikö sen täydy silloin merkitä Jeesuksen julkista tulemusta, koska sehän juuri päättää tämän ajanjakson?

Joh 6:39,40. Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä. 40. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.”

Kun Jeesus Johanneksen evankeliumissa puhuu herättävänsä häneen uskovan viimeisenä päivänä, ei se varmaankaan voi viitata ajankohtaan 7 vuotta ennen hänen tuloansa – kuten usein on esitetty – vaan pikemminkin juuri hänen julkisen tulemuksensa päivään, jolloin nykyisenkaltainen maailmanaika päättyy.

Karitsan häät
– (Ilm 19:7,9,11) Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle,
sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut. 9. Ja hän sanoi minulle: ”Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!” Vielä hän sanoi minulle: ”Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat.” 11. Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa.

Eräs viittaus siihen, että tempaus ja ylösnousemus tapahtuvat vasta Jeesuksen julkisen tulemuksen yhteydessä, on Ilmestyskirjassa oleva viittaus Karitsan häihin. Sillä nämä häät alkavat tämän luvun mukaan vasta Jeesuksen julkisen tulemuksen yhteydessä, ei sitä ennen. Tai jos häät olisivat alkaneet seurakunnan ja Kristuksen kohtaamisella taivaassa esim. Ilmestyskirjan 4. luvun kohdalla, niin olisi siitä kai mainittu jo silloin eikä vasta 19. luvussa, jossa puhutaan Jeesuksen julkisesta tulosta.
Edelleen, jos oletamme, että häät alkaisivat esim. 7 vuotta ennen Jeesuksen julkista tulemusta, niin merkitsisi se sitä, että osa morsiamesta eli seurakunnasta viettäisi häitä jo taivaassa, kun taas osa
(Ilmestyskirjassa mainitut pyhät ovat tavallisia Kristukseen uskovia ihmisiä eli hänen morsiantaan) kokisi historian pahimpia vainoja maan päällä. Tätä on kuitenkin kovin vaikea ymmärtää häitä ajatellen, koska eihän mikään morsian voi olla jaettu, niin että osa siitä olisi maan päällä poissa häistä ja osa taas taivaassa häiden vietossa.

Miten itämainen hääkäytäntö ilmeni? Jos tutkimme itämaisia häitä esikuvana, voidaan siinä nähdä kolme vaihetta. Ilmestyskirjan 19. luku, joissa puhutaan Karitsan häistä, liittynee juuri samaan itämaiseen hääkäytäntöön:
Kihlaus
. 1. Vaihe oli se, kun sulhanen lähti isänsä kodista tulevan morsiamensa kotiin ja maksoi hinnan morsiamesta. Tätä vaihetta sanottiin kihlaukseksi. Meidätkin on samalla tavalla kihlattu Kristukselle:
– (2 Kor 11:2) Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen.
Erilläänasuminen.
2. vaihe oli se, kun sulhanen palasi kotiinsa ja oli erillään morsiamesta vuoden ajan. Sinä aikana hän valmisti nuorikolleen ja itselleen sijaa isänsä kodissa.
Morsiamen noutaminen ja hääjuhla.
Viimeinen vaihe oli morsiamen noutaminen ja hääjuhlan alkaminen. Itse hääjuhla hääaterioineen taas saattoi kestää parista päivästä pariin viikkoon. Ilmestyskirjan 19. luku kuvannee juuri tätä viimeistä vaihetta hääaterioineen. Seurakunta kokee ylösnousemuksen, johon Ilm 20:4-6 viittaa, ja tuhatvuotinen valtakunta alkaa sen jälkeen.

Jeesuksen tulemus ja palkanmaksu
Eräs viittaus tempauksen tapahtumiseen vasta Jeesuksen julkisen tulemuksen yhteydessä on se, että useat jakeet osoittavat uskovien palkitsemisen ja heidän odotuksensa kohdistuvan juuri tähän hetkeen eikä esim. ajankohtaan seitsemän vuotta ennen sitä. Silloin, Jeesuksen julkisen tulon yhteydessä, heille maksetaan heidän tekojensa mukaan ja samaan ajankohtaan täytyy ajoittua myös vanhurskasten ylösnousemus (Ks. varsinkin jakeet Matt 16:27 ja Luuk 14:14).
Useissa näissä jakeissa puhutaan lisäksi suoraan Kristuksen kirkkauden ilmestymisestä. Samoin monissa näistä kohdista esiintyy joko verbi ”epifaino” (
e), joka viittaa näkyvään esiinastumiseen tai verbi apokalypto (a), joka viittaa Herran tulemista esiin kaikkeuden näkyvässä osassa, kun hän nyt on näkymättömissä. Molempien verbien täytyy viitata erityisesti Herran julkiseen tuloon. Nämä kaikki jakeet siis osaltaan todistavat siitä, että uskovien palkanmaksu ja siihen liittyvä ylösnousemus / tempaus tapahtuu vasta Jeesuksen julkisen tulon yhteydessä:
– (Matt 16:27)
Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan.
– (Luuk 14:14) niin sinä olet oleva autuas, koska he eivät voi maksaa sinulle;
sillä sinulle maksetaan vanhurskasten ylösnousemuksessa.”
– (Matt 25:14,19) Sillä tapahtuu, niinkuin tapahtui, kun mies matkusti muille maille: hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa; 19.
Pitkän ajan kuluttua näiden palvelijain herra palasi ja ryhtyi tilintekoon heidän kanssansa.
– (Ilm 22:12) Katso,
minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.
– (1 Kor 4:5) Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota,
ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta.
– (1 Piet 1:7
a) että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.
– (1 Piet 4:12,13
a) Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, 13. vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.
– (1 Piet 5:4
e) niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.
– (2 Tim 4:8
e) Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat.
– (1 Joh 2:28
e) Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan.
– (Fil 2:16) tarjolla pitäessänne elämän sanaa,
ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt.
– (Fil 1:6,10) varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn,
on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka. 10. voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi.
– (1 Tess 2:19,20) Sillä kuka on meidän toivomme tai ilomme tai meidän kerskauksemme kruunu?
Ettekö myös te, meidän Herramme Jeesuksen edessä hänen tulemuksessaan? 20. Sillä te olette meidän kunniamme ja meidän ilomme.
– (1 Tess 3:13) vahvistaaksensa teidän sydämenne
nuhteettomiksi pyhyydessä meidän Jumalamme ja Isämme edessä, meidän Herramme Jeesuksen tulemuksessa, kun hän tulee kaikkien pyhiensä kanssa.
– (1 Tess 5:23) Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne
nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.
– (1 Tim 6:14
e) että tahrattomasti ja moitteettomasti pidät käskyn meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen saakka,
– (1 Kor 1:7,8
a) niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa, teidän odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä. 8. Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että te olette nuhteettomat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä.
– (Tiit 2:13
e) odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä,
– (1 Piet 1:13
a) Vyöttäkää sentähden mielenne kupeet ja olkaa raittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä.

Opettaako Raamattu salaista tulemusta?
Kun on kyseessä tempauksen ajankohta ja Jeesuksen tulemus, niin on toisinaan esitetty se vaihtoehto, että tulemuksia olisikin kaksi lopun aikana: toinen salainen seurakuntaa varten ja jolloin tapahtuu tempaus sekä toinen julkinen taas maailmaa varten, kun hän saapuu kirkkaudessaan ja voimassaan.
Mutta pitääkö tämä käsitys paikkansa? Onko todella totta, että lopun aikana tapahtuu kaksi tulemusta, joista toinen on salainen ja toinen julkinen? Sillä jos katsomme tätä asiaa seuraavien jakeiden valossa, niin painottavat ne erityisesti Jeesuksen tulemuksen julkisuutta ja miten se on kaikille nähtävä eikä mikään salainen tapahtuma. Jeesushan varoitti sellaisesta harhasta, että hän olisi jo tullut jollakin salaisella tavalla eikä sitä olisi huomattu. Hän selitti paluunsa tapahtuvan niin kirkkaalla tavalla, että jokainen tietäisi sen todella tapahtuneen:
– (Matt 24:26,27) Sentähden, jos teille sanotaan: ’Katso, hän on erämaassa’, niin älkää menkö sinne, tahi: ’Katso, hän on kammiossa’, niin älkää uskoko. 27. Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus.
– (Matt 24:30,31)
Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. 31. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.
– (Matt 23:39) Sillä minä sanon teille:
tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.'”
– (Matt 25:31) Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.
– (2 Tess 1:6-9) koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat, 7.
ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa 8. tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. 9. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta,
– (Ilm 1:7)
Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen.

ASIOITA, JOILLA ON YRITETTY PERUSTELLA SALAISTA TULEMUSTA
Kun on yritetty todistaa, että tempaus tapahtuisi joitakin vuosia ennen Jeesuksen julkista tulemusta eli salaisen tulemuksen yhteydessä, niin on siihen tietysti käytetty erilaisia perusteluja. Näitä ovat mm. sellaiset asiat kuin ettei seurakuntaa mainita Ilmestyskirjan luvuissa 6-19, Nooan ja Lootin päivät, että Jumala pelastaa meidät tulevasta vihasta ja monet muutkin vastaavanlaiset asiat.
Aiommekin seuraavassa tutkia näitä perusteluja ja ovatko ne sittenkään kovin varmalla pohjalla. Yritämme tutkia, onko perusteltua uskoa salaiseen tempaukseen joitakin vuosia ennen Jeesuksen julkista tulemusta kirkkaudessaan ja voimassaan, vai ei.

Ilmestyskirjan kohta 4:1 ja luvut 6-19. Yksi perusteluista sille, ettei seurakunta jää tänne ahdistuksen ajaksi, on siis se, ettei seurakuntaa ollenkaan mainita Ilmestyskirjan luvuissa 6-19, kun se esim. luvuissa 2-3 mainitaan useaan kertaan. Siten tempaus onkin tämän perusteella sijoitettu Ilmestyskirjan kohtaan 4:1.
Jos kuitenkin katsomme Ilmestyskirjan jaetta 4:1, niin kertoo se vain siitä, miten Johannes väliaikaisesti otetaan taivaaseen ja hänelle sieltä käsin näytetään tulevaisuuden tapahtumia – seurakunnan ylöstempaamista tästä kohdasta on vaikea löytää.
Toisaalta on todisteita siitä, että seurakunta on koko ajan lopun aikana maan päällä. Sillä esim. Jeesus sanoi, että ”valittujen tähden ne päivät lyhennetään”
(Valitut-sana viittaa Ut:n kielenkäytössä aina tavallisiin sekä pakana- että juutalaisuskoviin.).
Samoin Ilmestyskirjassa on useita viittauksia pyhiin, jotka joutuvat kärsimään uskonsa tähden. Eli eivätkö juuri pyhät muodosta seurakunnan ja eikö tämä ole Ut:n tavallinen sekä pakana- että juutalaisuskovista käytetty nimitys?
(Esim. Apt 9:32, Room 1:7, Room 8:27, Room 16:15, 1 Kor 14:33, Ef 4:12, Kol 3:12). Ilmestyskirjassa siis selvästi viitataan siihen, että seurakunta on koko ajan maan päällä:

– (Matt 24:21,22) Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. 22. Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.
– (Ilm 6:9) Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin,
näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli.
– (Ilm 7:14) Ja minä sanoin hänelle: ”Herrani, sinä tiedät sen.” Ja hän sanoi minulle:
”Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
– (Ilm 13:7,8) Ja sille annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät, ja sen valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot. 8. Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä,
jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta.
– (Ilm 17:6) Ja minä näin sen naisen
olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä; ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin.
– (Ilm 20:4) Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin
niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.

 Pidättäjä. Yhtenä perusteluna on mainittu, että seurakunta on pidättävä voima, joka estää antikristuksen ilmestymistä ja kun se on otettu pois ylösoton kautta, voi antikristus silloin ilmestyä. Pidättävästä voimasta kertovat jakeet 2. Tessalonikalaiskirjeessä:
– (2 Tess 2:3-8) Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, 4. tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. 5. Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille? 6.
Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy. 7. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, 8. niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä,
Samasta asiasta voimme kuitenkin ottaa esille seuraavia seikkoja. Ne osoittavat, ettei seurakunta sittenkään voi olla pidättävä voima:
– Ensinnäkin kuten todettiin tämän saman luvun kohdalla, tapahtuu seurakunnan ylösotto eli ”meidän kokoontumisemme hänen tykönsä” (jae 1) vasta Jeesuksen julkisen tulemuksen yhteydessä. Tästä todisti se, että kun jakeissa 1 ja 8 on ”parusia” / ”tulemus”-sana, niin viittaa se nimenomaan julkiseen tulemukseen, koska jakeen 8:n mukaan hän juuri silloin kukistaa antikristuksen.
Toiseksi kun jakeissa 1-3 puhutaan ”Herran päivästä” – eli päivästä, jolloin jakeen 1 mukaan tapahtuu Jeesuksen tulemus sekä seurakunnan ylösotto – niin tulee tämä tempauksen ja Jeesuksen tulon päivä vasta luopumuksen ja antikristuksen ilmestymisen jälkeen. Siten tämän valossa on aivan mahdotonta, että seurakunta on pidättävä voima antikristuksen ilmestymiselle, koska sen ylösottohan
(”kokoontumisemme hänen tykönsä”) tapahtuu vasta tämän henkilön ilmaantumisen jälkeen, ei sitä ennen.

– Ajatus, että seurakunta voisi pidättää antikristuksen tai muiden diktaattorien ilmestymistä, ei pidä yhtä myöskään historian kanssa. Sillä seurakunnan historian aikana on ilmestynyt lukuisia diktaattoreita (esim. 1900-luvulla Hitler, Stalin, Mao…) seurakunnan läsnäolosta huolimatta, ja he ovat hallinneet suurta osaa maailmaa ja vainonneet kristittyjä. Sentähden kun maailman pahuus kasvaa yhä enemmän ja enemmän, niin on tämän toistuminen jälleen mahdollista.
– Seurakunta ei voi olla pidättäjä myöskään alkukielen mukaan. Sillä kun on kyseessä seurakunta / morsian, on se alkukielellä feminiinimuoto, kun taas jakeessa 7 pidättäjä on maskuliinimuoto ”ho katekhoon” ja jakeessa 6 on neutrimuoto ”to kãtekhon”. Sentähden ei jakeissa 6 ja 7 ainakaan suoraan puhuta seurakunnasta.
Toisaalta jos pidättäjä todella olisi seurakunta tai sen kautta vaikuttava Pyhä Henki, niin on meidän otettava huomioon, että ainakin Ilmestyskirjassa puhutaan pyhistä eli seurakunnasta sekä Pyhän Hengen tekemistä teoista. Nämä jakeet kyllä edellyttävät, että seurakunta ja Pyhä Henki ovat koko ajan paikalla.

Nooan ja Lootin päivät. Yhtenä perusteluna ylösotolle ennen ahdistusta on käytetty mm. Nooan ja Lootin päiviä. On sanottu, että Jumala antaisi tuomion aikojen ja antikristuksen tulla vasta, kun seurakunta olisi ensin otettu pois:
– (Matt 24:36-42) Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin. 37. Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan
tulemus oleva. 8. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, 39. eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva. 40. Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. 41. Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. 42. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.

Kun puhutaan näistä Nooan ja Lootin päivistä, niin osoittavat nämä esimerkkeinä kuitenkin selvästi, että kun Nooa ja Loot pelastuivat, niin loppui myös välittömästi ympäröivältä maailmalta armon aika, eikä ihmisillä ollut enää mitään pelastumisen mahdollisuutta. Nämä esimerkit sopivat siksi paremmin Jeesuksen julkiseen tuloon, jolloin myös ihmisiltä loppuu armon aika ja jolloin Jeesus ilmestyy kirkkaudessaan ja tuomitsee maailman (2 Tess 1:6-10).
Lisäksi näissä jakeissa puhutaan tosiaankin Jeesuksen tulemuksesta ja miten se on yllätys ihmisille
(”eivätkä tienneet”). Samoin tämä tulemus on julkinen, koska nämä jakeet ovat vain jatkoa aikaisemmille jakeille (esim. 27,30,31), joissa puhutaan Jeesuksen saapumisesta kirkkaudessa kaikkien nähden. Tämän valossa eivät Nooan ja Lootin päivät siis esimerkkeinä tue ajatusta ylösotosta ennen ahdistusta, vaan ne viittaavat enemmänkin hänen julkiseen paluuseensa, kun kaikki silmät saavat hänet nähdä.

Kymmenen neitsyttä – Matt 25:1-13. Kun on kyseessä kymmenen neitsyen vertaus, niin on myös sitä yritetty käyttää esimerkkinä ylösotosta ennen Jeesuksen julkista tuloa.
Jos kuitenkin katsomme tätä vertausta ja sen ympärillä olevia Raamatun kohtia, niin viittaavat ne Jeesuksen julkiseen, eivätkä suinkaan salaiseen, tulemukseen.
Sillä ensinnäkin tämän vertauksen alku – ”Silloin on …” – on jatkoa Matteuksen 24. luvun lopulle, jossa puhutaan nimenomaan Jeesuksen julkisesta tulosta. Samoin kun saman Matteuksen 24. luvun lopussa puhutaan siitä, että valvomattoman ihmisen kohtalo on joutua kadotukseen eikä hänellä ole enää mitään pelastumisen mahdollisuutta (Matt 24:47-51, vrt. 2 Tess 1:6-10), niin viittaa myös se, sekä tietysti sitä seuraava neitsyt-vertaus, nykyisen maailmanajan loppuun ja Jeesuksen saapumiseen kirkkaudessaan.

Kun sitten mennään eteenpäin Matteuksen 25. luvussa, puhutaan siinäkin koko ajan Jeesuksen julkisesta tulosta (esim. jakeet 14,19,30,31), kun hän saapuu kirkkaudessaan ja ryhtyy tilintekoon ihmisten kanssa. Kymmenen neitsyen vertaus liittyy siten kiinteästi juuri näihin jakeisiin sekä Matt. 24. lukuun, joissa puhutaan koko ajan Jeesuksen julkisesta tulemuksesta.
Lisäksi kun tässä vertauksessa puhutaan häistä, niin ovat varmasti kyseessä Karitsan häät, joiden Ilm 19:7,8,11 osoittaa tapahtuvan vasta silloin, kun Kristus saapuu kunniassaan ja kirkkaudessaan maan päälle. Niinpä neitsyt-vertauksen täytynee kuvata juuri tätä ajankohtaa.

Ilm 3:10. Yksi hyvältä tuntuva peruste seurakunnan ylösotolle ennen ahdistusta on Ilmestyskirjan jae 3:10, jonka merkityksestä alkukielellä on paljon keskusteltu:
– (Ilm 3:10) Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.
Jos kuitenkin ajatellaan tämän jakeen sanomaa, piti sen koskea ennen kaikkea senaikaista Filadelfian seurakuntaa ja olla tarkka kuvaus sen silloisesta tilasta. Sentähden saatammekin kysyä, että otettiinko tämä seurakunta silloin – Johanneksen päivinä – pois maan päältä koetuksen hetkestä jonkin tempauksen kautta vai jäikö se tapahtumatta. Vai tarkoittiko tämän jakeen sanoma sittenkin jotain muuta asiaa?
Toisaalta jos tälle seurakunnalle annettiin tämä lupaus, niin kuka voi varmasti sanoa, että tämä lupaus koskisi kaikkia todellisia seurakuntia juuri lopun aikana? Asian varma tietäminen on varmasti mahdotonta.
Lisäksi jos pitäydymme siihen yleiseen näkemykseen (joka hyvinkin voi pitää paikkansa), että Ilmestyskirjan luvuissa 2 ja 3 olevat seurakunnat ovat aikajärjestyksessä eli ne kuvaavat seurakunnan eri aikakausia historiassa, niin on tämän pohjaltakin selvää, ettei Filadelfian seurakunta joudu kokemaan ”koetuksen hetkeä”. Sillä mikäli Filadelfia kuvaa 1700-1800-luvun seurakuntakautta – kuten yleensä on esitetty – ja Laodikea kuvaa kaikkein viimeisintä seurakuntaa ennen Kristuksen paluuta, niin onhan tämän valossa aivan selvä, ettei 1700-1800-luvulla vaikuttanut seurakunta voi kokea ”koetuksen hetkeä”. Tämän luulisi olevan aivan looginen asia.

Jumala pelastaa meidät tulevasta vihasta. Usein on sanottu myös, että Jumala pelastaa meidät tulevasta vihasta ylösoton kautta. Sen tukena on käytetty seuraavia jakeita:
– (1 Tess 1:10) ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista,
Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta.
– (1 Tess 5:8,9) Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja
kypärinämme pelastuksen toivo. 9. Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
Se että näissä jakeissa puhutaan vihasta, voi kuitenkin yhtä hyvin tarkoittaa sitä, että Kristuksen uhrin kautta ihminen ei enää ole kadotustuomion ja Jumalan vihan alainen. Eli tälläinen ihminen on saanut kaiken anteeksi, eikä hän joudu enää kohtaamaan Jumalan vihaa syntinsä takia. Ainakin tämä on Raamatun yleisin opetus tästä asiasta ja siihen viittaavat useatkin jakeet:
– (Room 8:1) Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
– (Room 5:9,10) Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään,
pelastumme hänen kauttansa vihasta. 10. Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut;
– (Matt 3:7) Mutta nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle hän sanoi heille:
”Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa?
– (Joh 3:36) Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä;
mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.”
– (Joh 5:24) Totisesti, totisesti minä sanon teille:
joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.
– (Room 12:19) Älkää itse kostako, rakkaani,
vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: ”Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra.”
– (Room 1:18)
Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa.
Toisaalta ongelmana siinä tulkinnassa, että ihminen pelastetaan joltakin erityiseltä vihan ajanjaksolta, on se, että kautta koko Ilmestyskirjan kuitenkin puhutaan Kristukseen uskovista pyhistä tänä ”vihan aikana”. Miten he voivat siis olla maan päällä sinä aikana, koska hekin ovat Kristuksen omia ja pelastuneita? Tässä on siis ilmeinen ristiriita edellisen näkemyksen kanssa.

Varkain tuleminen. Yhtenä perusteluna on mainittu se, että kun Kristus saapuu kuin varas yöllä, että se ei voi kuvata hänen julkista paluutaan, vaan että sen täytyy kuvata vain sitä, kun hän tulee salaa yläilmoihin ja vie seurakunnan mukanaan. Todisteena on käytetty mm. seuraavia jakeita:
– (Matt 24:42,43) Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. 43. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi,
millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan.
– (Ilm 16:15) –
Katso, minä tulen niinkuin varas; autuas se, joka valvoo ja pitää vaatteistansa vaarin, ettei hän kulkisi alastomana eikä hänen häpeätänsä nähtäisi! –
Mitä kuitenkin tulee varkain tulemiseen, ei sen tarvitse suinkaan tarkoittaa tulemisen tapaa eli salaa yläilmoihin, vaan se tarkoittaa tulemisen yllättävää äkillisyyttä ja jossa on kehoitus valvomiseen ja rukoilemiseen. Monista Raamatun kohdista voimme ainakin ymmärtää, että jos ihmisen jumalasuhde on kunnossa ja hän valvoo hengellistä tilaansa, ei Jeesuksen tulon tarvitse suinkaan olla mikään yllätys hänelle. Ihminen voi jopa etukäteen odottaa sitä eikä se pääse yllättämään häntä:
– (1 Tess 5:1-6) Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; 2.
sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. 3. Kun he sanovat: ”Nyt on rauha, ei hätää mitään”, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. 4. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; 5. sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. 6. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit.
– (Hebr 10:25) älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana,
vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.
– (Ilm 3:3) Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus.
Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.

 

Herra tulee pyhiensä kanssa. On myös esitetty, että ylösoton on oltava joitakin vuosia ennen Jeesuksen julkista tulemusta, koska Herra Jeesus vasta tässä julkisessa tulemuksessa tulee pyhiensä kanssa. Sen perusteena on käytetty mm. allaolevia jakeita:
– (1 Tess 3:13) vahvistaaksensa teidän
sydämenne nuhteettomiksi pyhyydessä meidän Jumalamme ja Isämme edessä, meidän Herramme Jeesuksen tulemuksessa, kun hän tulee kaikkien pyhiensä kanssa.
– (Juuda 14,15) Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen:
”Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä 15. tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet.”

Mitä tulee kuitenkin näihin pyhiin, niin saatamme hyvin kysyä, että eivätkö he voi olla uskossa kuolleita pyhiä, jotka tällä hetkellä ovat Jumalan luona taivaassa jonkinlaisessa väliaikaisessa henkiruumiissa? Sillä useat jakeet ainakin puhuvat siitä, miten Kristuksessa olevat ihmiset menevät heti kuoltuaan Jumalan tykö taivaaseen (esim. Fil 1:23, 2 Kor 5:8, Luuk 16:19-31). Vasta sitten, kun Jeesus palaa kirkkaudessaan ja voimassaan, saavat he myös katoamattoman ylösnousemusruumiin.
Tähän asiaan viittaakin hyvin mm. 1 Tessalonikalaiskirjeen 4. luku. Sillä siinä puhutaan siitä, miten Jeesus Kristus
”on tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan”, eli hän saapuu pyhiensä kanssa, ja että samanaikaisesti tapahtuu myös maan päällä olevien ylösotto:
– (1 Tess 4:13,14,17) Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka
poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole.  14. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. 17. sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.