Taivassanomat 4/2019

WEIJON KIRJE lopunajan seurakunnalle, joka valmistautuu Herransa ja Mestarinsa Jeesuksen tulemukseen.

1 LUKU
1. Pyhä Henki puhuu meille, jotka saimme syntimme anteeksi Jeesuksen kärsimystyön ja Hänen ristinsä veriuhrin kautta. Hän ilmoittaa meille hyvän Paimenemme Jeesuksen Kristuksen hyvän tahdon.
2. Otimme uskossa vastaan Jumalan armon ja uudestisynnyimme näin Pyhästä Hengestä. Jeesus tuli uskon kautta asumaan sydämiimme. Hän on Herramme!
3. Teimme parannuksen synneistämme ja annoimme kastaa itsemme Jeesuksen nimeen. Jeesus ja Hänen pelastustyönsä, sijaisuhrinsa sekä ylösnousemuksensa tuli elämämme ikuisesti kestäväksi perustukseksi. Otimme samalla vastaan Raamatussa olevat opetukset sekä rakkauden totuuteen.
4. Tämä ei ole uusi opetus, vaan päin vastoin, tämä rohkaisee irrottautumaan uusista opeista ja palaamaan takaisin apostolisen ajan terveisiin opetuksiin.
5. Yhteys Raamatun suuntaviivoissa toimii. Jumalan rakkaudelle on tilaa nöyrtyneessä ja Jumalalle ehdoitta antautuneessa ihmisessä. Vilpitön usko, puhdas sydän ja hyvä omatunto on Totuuden Hengelle mieluinen toiminnan alue. Tällaiseen seurakuntaan tulee armahtava ilmapiiri.
6. Emme rakenna uskovien yhteyttä ”yli seurakuntarajoen”, vaan ilman niitä.
7. Jumalan seurakunta edustaa rajatonta yhteyttä, joka on kuitenkin selkeästi rajattu rakkauden ja totuuden sisällä vaikuttavaan uskoon.

2. LUKU
1. Kapinamielinen vastustus Jumalaa vastaan on juurineen raivattava meistä pois. Raamatun opetuksista poikkeavat käytännöt, rakenteet ja opit pitää hylätä seurakunnasta.
2. Mitä oli alussa, sitä tulee olla lopussakin. Mitä ei ollut alkuseurakunnassa, sitä ei tule olla nyt lopunaikanakaan. Jos ensimmäiset kristityt kuuluivat kirkkoon, tulee meidänkin kuulua; jos he eivät kuuluneet kirkkoon, ei meidänkään tule kuulua.
3. Kirkkoon kuuluminen on eräs pahimpia kapinamielen ilmentymiä. Sehän rikkoo pyhien yhteyden. Se kuvastaa sydämessä olevaa kapinamieltä Raamatun opetuksia vastaan. 1:2.
4. Sovintotila Jumalan ja Hänen seurakuntansa kanssa saadaan eroamalla totaalisesti Raamatulle vieraista uskonnoista. Laitoskirkkojen- ja niihin kuulumisen hyväksyjät ja puolustajat eivät ole sovinnossa Pyhän Hengen kanssa.
5. Älä mukaudu tämän maailmanajan uskontoihin hyväksymällä niiden rakenteita tai oppeja. Älä ota osaa ja mukaudu sen paremmin juutalaisiin kuin pakanakirkkojenkaan tapoihin. Sellaisista ei ole hyötyä aidolle kristinuskolle.
6. Tiedä myös, että niin sanottu kristillinen kulttuuri on vailla mitään hengellistä arvoa.
7. Ihmisperusteiset uskonnot pitää hylätä totaalisesti kaikkine sisältöineen. Jumala tahtoo johdattaa niissä olevat veljet ja sisaret oikealle tielle. He ovat meistä lähteneet. Ja nyt on palattava takaisin alkuperäisen seurakunnan yhteyteen. Uskonsunnathan ovat lahkoutuneet irti Jumalan seurakunnasta.

3. LUKU
1. Tehtävämme on koota ihmisiä Jeesukselle ja Hänen seurakuntaansa. Lähetyskenttänä ovat kaikki ihmisryhmät ja uskonnot. Siksi seurakunnan tilaisuuksiin ovat tervetulleita kapinamielisetkin, jotka tulevat nöyrtyen ja asettuen oppilaan paikalle.
2. Tervetuloa kaikki oppimaan alkuperäistä kristinuskoa, olitpa mistä tahansa uskonnosta, muslimi, hindu, mormooni, jehovantodistaja tai vaikka luterilainen.
3. Mikä henki sisimmässäsi on? Tarkista. Pyhän Hengen ääntä kuuleva ihminen rakastaa Raamatun opetuksiin perustuvaa uskovien yhteyttä ja ottaa vastaan tämän sanoman.
4. Toivon sinun kärsivän omantunnontuskia kunnes eroat kirkosta sekä kaikista muistakin apostolisen ajan jälkeen perustetuista uskonnoista ja palaat takaisin alkuun opissa ja käytännön toiminnassa.
5. Jos olet rehellinen ja asetut kuulemaan Hyvän Paimenen ääntä, auttaa Pyhä Henki sinut irti ekumeenisesta nimikristillisyydestä. Alkuseurakunnassa ei kukaan harrastanut yhteyttä apostolisesta uskosta luopunneiden kanssa. He olivat yksi joukko, jolla oli yksi oppi, yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste.
6. Alkuajan kristityt tunnustivat ainoastaan yhden seurakunnan, joka ilmeni jokaisella paikkakunnalla yhtenä pyhien paikallisseurakuntana. Samoin on oleva lopunaikana.
7. Me osoitamme kunnioittavamme apostolien opetusta pysymällä irti Raamatulle vieraista opeista ja käytännöistä.

4. LUKU
1. Emme ole perustaneet uutta seurakuntaa, vaan päinvastoin: olemme poistuneet uusista, apostolisen ajan jälkeen perustetuista uskonnoista, sekä palanneet takaisin ennen vuotta 100 jKr. olevaan seurakuntatotuuteen. Tähän Pyhä Henki kutsuu nyt jokaista aitoa kristittyä.
2. Jumalan tahdossa pysyminen takaa Hänen omiensa raamatullisen yhteyden.
3. Sielunvihollinen on perustuttanut kirkot ja johdattaa ihmiset hyväksymään ekumenian ja yhteiskristillisyyden. Jumala ei hyväksy tuota hajaannusta.
4. Ekumeeninen liike ja Kirkkojen maailmanneuvosto kaikkine jäsenkirkkoineen sekä yhteiskristillisine toimintoineen ja liikkeineen on Raamatun tarkoittama ”suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistusten äiti” sekä ”riivaajien asuinpaikka”
5. Rakennamme raamatullista seurakuntaa kirkkokuntien ulkopuolella yhteyden periaatteella. Uskonsuunnat edustavat hajaannusta. Siksi emme rukoile ”eri seurakuntien” puolesta.
6. On tärkeää ymmärtää, mitä Raamattu opettaa. Mutta yhtä tärkeää on osata erottaa, mitä Raamattu EI opeta Jumalan seurakunnalle.
7. Tässä toiminnassa emme ole
– luterilaisia
– helluntailaisia
– babtisteja
– vapaakirkollisia
– adventistejä
tms. yhteiskristillisiä ja ekumeenisiä laisia ja istejä .. ym. jne
Olemme vain kristittyjä, Jeesuksen verellä ostettuja Jumalan lapsia! Siksi emme raamatullisessa toiminnassa mainosta uskonsuuntia.

Aamen.

Loppukaneetti:
Jumala siunatkoon meitä, omaa seurakuntaansa. Ottakoon Hän elämästämme pois kaiken, mikä ei ole Hänen tahtonsa mukaista; ja antakoon elämäämme kaiken, mikä on Jumalan hyvä suunnitelma meidän elämäämme varten. Näin Jumalan seurakunta saa vaeltaa hengessä. ”Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette toteuta lihan himoa.” Gal. 5:16

Pyhä arvokkuus

Raamattu opettaa meille kristillistä arvokkuutta, joka ilmenee hyvänä käytöksenä ja kohteliaisuutena. Muun muassa, ”etteivät ketään herjaa, eivät riitele, vaan ovat lempeitä ja osoittavat kaikkea sävyisyyttä kaikkia ihmisiä kohtaan”. Tiit. 3:2.
”Käyttäytykää Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti.” Filip. 1:27.
Hyvät tavat ja rakkaudellinen käytös kuuluu inhimilliseen sivistykseen. Gal. 5:22. Kristittyjen tulee olla siinä esimerkillisiä. ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi!” Matt. 19:19. 22:39. Mark. 12:31. Luuk. 10:27.
Sillä käskyt ”Älä tee huorin”, ”Älä tapa” , ”Älä varasta”, ”Älä himoitse” ja mikä muu käsky tahansa sisältyvät tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Rakkaus on siis lain täyttymys.” Room. 13:9,10. Gal. 5:14. Jaak. 2:8.

Hyvään ja arvokkaaseen käytökseen kuuluu Raamatun opetus oikeasta suhtautumisesta esivaltaan:
”Olkaa alamaiset kaikelle inhimilliselle järjestykselle.” 1 Piet. 2:13.
”Kunnioittakaa kuningasta!” 1 Piet. 2:17.
”Kansasi ruhtinasta älä kiroa!” Apt. 23:5.
”Joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan.” Room. 13:2.
Hyvä käytös ei kuitenkaan tarkoita Raamatun totuudesta tinkimistä.

Uskossa olevien tulee olla esimerkillisiä suhtautumisessa auktoriteetteihin. Kansan päämiestä, hallitusta ja esivaltaa tulee kunnioittaa. Meidät on kutsuttu olemaan rauhan ihmisiä. ”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen.” Hebr. 12:14. Room. 12:18. ”Rauhan miehellä on tulevaisuus.” Psalmi 37:37.
Tehtävämme on käytöksellämme levittää pimeään maailmaan Kristus-Valoa”..että sisälletulijat näkisivät valon.” Luuk. 11:33. Näin julistamamme pelastussanoma on helpompi ottaa vastaan.

Maailman taholta ”meitä herjataan, mutta me siunaamme; meitä parjataan, mutta me puhumme lempeästi..” 1 Kor. 4:12,13. Emme siis kinastele tai parjaa esimerkiksi poliitikkoja. Minkäänlainen riitely tai muiden ihmisten halveeraaminen ja kinastelu ei sovi pyhään ja arvokkaaseen Jumalan lapsen käytökseen. Jeesus on esimerkkimme, ”joka ei Häntä herjattaessa herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut..” 1 Piet. 2:23. Joh. 15:20.
”Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään.” 2 Tim. 2:24.

Aito nöyryys on arvokkuutta.
”Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon. Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle.” 1 Piet. 5:5.6.
Etsikää Herraa kaikki maan nöyrät, te, jotka toimitte Hänen oikeutensa mukaan. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä, ehkä saatte suojan Herran vihan päivänä.” Sef. 2:3.Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa. Jes. 29:19.
Kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikin tavoin hurskaasti ja kunniallisesti. Se on hyvää ja mieluista Jumalalle, meidän pelastajallemme,joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” 1 Tim. 2:1-4.

On myös muistettava, että kanssaihmisten mustamaalaaminen parjaamalla on synti Jumalaa vastaan. Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Matt. 25:40.
On hyvä muistaa vanha aforismi: ”Toisen kynttilän puhaltamisella sammuksiin ei oma loista yhtään kirkkaammin.”
Toisten ihmisten moittiminen ei nosta meitä ylemmäs, vaan päinvastoin.

Vihaa ja epäsopua on helpompi kylvää kuin rakkautta ja sovinnollisuutta. Kumpaa me kylvämme?


W.L.

Katso lisää aiheesta:
http://Jeesus-on-Herra.com/juoruilun-synti/

Taivassanomat 2/2019

Seitsenhaarainen lampunjalka on seurakunnan symboli.

Johannes näki asian näyssään ja sai tehtäväkseen kirjoittaa seitsemään kaupunkiin, joissa kussakin oli yksi Jumalan seurakunta: ”… näin seitsemän kultaista lampunjalkaa. … Seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa.” Ilm. 1:11,12,20.

Sain itsekin nähdä 1990 luvulla rukouksessa ollessani näyn lampunjalasta, joka oli pahasti vinossa, melkein kaatuneena. Mutta näyssäni se alkoi nousta. Käsitin, että kultainen lampunjalka oli Turussa oleva Jumalan seurakunta. Pian tuo näky laajeni ajatuksissani tarkoittamaan koko Suomessa olevaa seurakuntaa. Seuraavaksi ymmärsin sen pitävän sisällään maailmanlaajuisen seurakunnan, jonka Jumala tahtooo nyt uudistaa ja nostaa pystyyn jokaisella paikkakunnalla apostolisen ajan lampunjalkaseurakunniksi.

Maailman eri puolilta on tullut profetioita, että Suomesta alkaa suuri lopunajan herätys. Se alkaa siitä, kun opetus seurakunnasta korjataan raamatulliseksi, ja se nostetaan pystyyn paikkakunnittain yhdeksi, mutta monessa kokouspaikassa toimivaksi uskovien yhteydeksi. Näin näytämme valoa maailman synkkenevään yöhön. Lampunjalat tulevat loistamaan kirkkaasti, kun niissä on tuoretta Pyhän Hengen öljyä. Matt. 25:1-10.

Jokaista saman paikkakunnan kristittyä kutsutaan nyt mukaan yksi seurakunta yhdellä paikkakunnalla -periaatteella toimivaan lampunjalka-seurakuntaan. Me uskossa olevat olemme lamppuja, ”eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan (Jumalan seurakuntaan), ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville”. Matt. 5:15. Näin on Jumalan tahto. Uskoon tulossa Jeesus sytyttti meidät olemaan palavia ja loistavia lamppuja, samoin kuin oli esim. Johannes Kastaja. Hän oli ”palava ja loistava lamppu”. Joh. 5:5.

Rukoillessamme kotimaamme puolesta, emme pyri sekoittamaan valtiota ja seurakuntaa toisiinsa siten, että yrittäisimme kristillistää jumalatonta valtiota. Se ei ole mahdollista. Mutta rukoilemme hallituksen ja päättäjien puolesta siltä osin, joka koskee kristillisen seurakunnan Jumalan tahdon mukaista toimintaa, ”että saisimme viettää hiljaista ja rauhallista elämää kaikin tavoin hurskaasti ja kunniallisesti”. 1 Tim. 2:1-5. Ja rukoilemme evankelioimistyön puolesta, että suuret ihmisjoukot Suomessa ottavat yksilöinä vastaan Jeesuksen. Tässäkin asiassa alkuseurakunnan mallin tulee saada olla esimerkkinämme: ”Pysyköön teissä se, minkä olette kuulleet alusta asti. Jos teissä pysyy se, minkä olette kuulleet alusta asti, tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on se lupaus, jonka Hän on meille antanut: iankaikkinen elämä.” 1 Joh. 2:24,25.

Maan ääriin.

Suomi on Finland, loppumaa eli Israelista katsottuna Apt. 1:8. mainittu ”maan ääri”. Finn saattaa tässä mielessä merkitä myös ajan loppua, jolloin valtakunnan evankeliumi saatetaan täältä alkaen päätökseen.
Nyt on lopunaika, jolloin meidän tulee palata takaisin siihen herätykseen, joka alkoi ristiltä ja Jerusalemin Yläsalista. Apt. 1:13. ja 2 luku.
Sakarja profetoi lopunajan apokalyptisen sanoman pohjoisesta maasta jo noin 2500 vuotta sitten: ”Hän kutsui minut ja sanoi minulle: ”Katso, nuo jotka lähtivät pohjoiseen maahan, saattavat minun Henkeni lepäämään pohjoisessa maassa.” Sak. 6:8. Tämän herätyksen tuulessa ihmiset löytävät Jeesuksen Pelastajakseen. Taivaallinen virta ei jätä koskettamatta ketään. Ja Pyhä Henki johdattaa seurakuntatoiminnan takaisin alkuajan toimintamalliin. Se tapahtuu. Emmekä enää koskaan tarvitse ihmisperusteisia uskonsuuntia. Toimimme vain tässä yhdessä kasvupaikassa. Emme katso haikaillen taaksemme jättämiimme uskontoihin. ”Muistakaa Lootin vaimoa!” Luuk. 17:32.

Suuri Jerusalemin herätys alkoi 2000 vuotta sitten. Tämä aalto on saavuttanut maan ääret, Suomenkin. Nyt tämä siunauksen virta alkaa täällä loppurannalla kuohua vaahtopäitä tavoittaen kaikki ihmiset, ei yhtään vähempää. ”Viimeisinä päivinä on tapahtuva, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle.” Apt. 2:17. Tämän Jooelin 3. luvun profetia alkoi toteutua Jerusalemin Yläsalissa. Apt. 2:16. Sen tuloksena seurakuntaan tuli tuhansia pelastuneita muutamassa päivässä. Sanomaa Jeesuksesta ja ristin sijaisuhrista julistettiin. Ja piston sydämeensä saaneille annettiin ohje: ”Kääntykää ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen!” ”Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin 3000 henkeä.” Apt. 2:38,41. Herätys jatkui valtavalla vyöryllä . Apt. 4:4. sanoo: ”Miesten luku nousi noin viiteentuhanteen.” ”Ja yhä enemmän tuli niitä, jotka uskoivat Herraan, miehiä ja naisia joukoittain.” Apt. 5:14. Tämä seurakunnan lisääntymisihme oli seurausta siitä, kun Jeesuksen seuraajat viipyivät joka päivä rukouksessa, kunnes saivat Pyhän Hengen tulikasteen kielilläpuhumisineen. Apt. 1:4,5. ja 2:2-4. Ja ”he pysyivät apostolien opetuksessa”. Apt. 2:42.

Sama Jerusalemin herätys on nyt siis meneillään, tällä hetkellä tässä paikassa. Tunnustaudumme olemaan mukana ainoastaan tässä herätyksessä. Siunauksen kuohut lisääntyvät herättäen aidot kristityt tähän yhteisrintamaan tavoittamaan kaikki Suomen paikkakunnat. Uskovat ensin hereille ja sitten mukaan aitoon seurakuntatoimintaan pois kaikkien nimikyltti-uskontojen jäsenyyksistä sekä osallistumisista sellaisten toimintoihin. ”Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!” Efes. 5:14. Sitten heräävät uskosta osattomat nähdessään aidon taivas-valon loistavan lampunjaloista, jotka ovat pystyssä kestävällä Jeesus-kallion perustalla.
Tässä taivaasta sytyteyssä valossa ristin veriuhrin merkitys nousee oikeaan asemaan. Pyhä Henki saa tilaa vaikuttaa ja kirkastaa Kristusta. Joh. 16:13,14.
Sana rististä on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo.


Tässä lopunajan Jerusalemin herätyksessä Jeesuksen rukous saa vastauksen: ”Että he olisivat täydellisesti yhtä!” Miksi? ”Että maailma ymmärtäisi sinun lähettäneen minut.” Joh. 17:21,23. Jeesuksen rukoukseen sisältyy siis lupaus, että ojentautuessamme Hänen tahtonsa mukaiseen uskovien yhteyteen, tulee suuri herätys ja maailma ymmärtää, että Jeesus on ainoa Pelastaja. ”Minä olen Tie, Totuus ja Elämä! Ei kukaan tule Isän tykö muuten kuin minun kauttani!” Joh. 14:6.
Ennen kärsimystyöttään Jeesus rukoili, ”että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Rukoilen, että hekin olisivat yhtä meissä, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, minä olen antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä – minä heissä ja sinä minussa – jotta he olisivat täydellisesti yhtä ja maailma tietäisi, että sinä olet lähettänyt minut ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet rakastanut minua.” Joh. 17:21-23.
Sama yhteyden opetus oli alkuseurakunnalla: ”Kehotan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä, että te kaikki olisitte yksimielisiä puheissanne ja ettei teidän keskuudessanne olisi hajaannusta vaan että olisitte täysin yhtä ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.” 1 Kor. 1:10. 2 Kor. 13:11. Filip. 2:2. ym.
Yksimielisyytemme perustuu ainaoastaan Jeesukseen ja Raamatun opetuksiin sekä alkuseurakunnan käytännön sanelemaan esimerkkiin. ”Täysin yhtä” on mahdollista toteuttaa vain tällä perustalla. Ei siis enempää tai vähempää; eikä mitään välimuotoja.

Aamen.

W.L.

Ennallistettu seurakunta – ennallistettu evankeliumi

On ollut jännä pointti huomata kuinka hajaannuksesta pois tulleen seurakunnan keskellä on alkanut elää myös ennallistettu evankeliumi. Aivan kuten hajaannuksesta pois tulemisessa on ollut kysymys Jumalan asettaman kokonaisuuden rikkomattomuudesta, on ennallistetussa evankeliumissa kyse aivan samasta asiasta – kokonaisesta, rikkomattomasta evankeliumin kokonaisuudesta.

Aivan kuten seurakunnan osalta on syntynyt silmien avautumisen kautta usko, että meillä ei ole lupa lokeroida seurakuntaa paikkakunnallamme. On tämä ihmisten luomien lokeroiden pois ottaminen tärkeää myös evankeliumin kannalta.

Henki, veri ja vesi pitävät yhtä ja siksi tulee nähdä rikkomaton kokonaisuus, aivan kuten seurakunnan kohdalla.

Evankeliumi on aina ollut ja on siis vieläkin voima uuden elämän alkamiseksi ja synnin vallan voittamiseksi. Ja vaikka Pyhä Henki on toiminut myös rikkonaisuudesta käsin, kuinka se vaikuttaakaan siellä missä Sana on asetettu ennalleen!
Evankeliumin ehjään kokonaisuuteen kuuluu henkilökohtainen usko Jeesukseen ja evankeliumin voimaan, eli synnistä vapautumiseen. Tämän seurauksena ihmisen tulee siis nähdä oma syntisyytensä ja kääntyä pois synneistään – haluta elää puhdasta, Jumalan mielenmukaista elämää.

Ihmisen tulee tämän syntyneen uskon seurauksena haudata vanha ihmisensä kasteen haudassa. Ja Pyhän Hengen voimassa alkaa elää uutena ihmisenä. Vanha on kadonnut ja uusi on sijaan tullut.
Nykyiset yleisimmät vallalla olevat kasteopit ovat kuin kaksi ojaa, joidenka keskeltä löytyy totuus kasteen merkityksestä.

Luterilaisen näkemyksen mukaan Jumala tekee kasteessa kaiken ja muut ihmiset hoitavat uskomisen kastettavan puolesta, viedessä hänet kasteelle vauvana. -Seurauksena on pahasti vesitetty Jumalan Sana…. Vain totuus voi vapauttaa ihmisen ja siksi on paha asia, että tämän seurauksena ei synny todellista hedelmää ja asiat jää hyvin pitkälti teorian tasolle.

Vapaiden suuntien näkemyksen mukaan kaste jää melko merkityksettömäksi, koska kokemusperäisen tulkinnan mukaan parannukseen kääntymisen myötä syntynyt uusi sydän on ”se juttu” ja kaste on vaan jotakin joka pitää suorittaa, vailla sen syvällisempää merkitystä. – Tämänkin johdosta Jumalan Sanaa jodutaan viivaamaan yli ja ymmärtämättömyyden vuoksi syntymättä jäänyt usko totuuteen ei voi synnyttää sitä hedelmää mikä todellakin on evankeliumin voiman tarkoitus.
Eikö olisi siis jo aika jättää taakse Jumalan asettamien kokonaisuuksien rikkominen ja siirtyä teologisoinnin sijasta vain uskomaan asiat niin kuin ne on kirjoitettu?

Jumala rakastaa Sanaansa ja siksi sen mukaan uskossa ojentautuvat ihmiset saavaat maistaa sen tuottamia ihania hedelmiä.

Taija Maria Valkeinen

Taivassanomat 11/2018

”Eliaan hengessä”?

Uskovien tulee ymmärtää mitä Raamattu opettaa, mutta myös se, mitä Raamattu ei opeta. Nyt kysymyksessä oleva aihe on eräs esimerkki molemmista asian puolista.

Uskovien keskuudessa puhutaan aika yleisesti, että lopunajan seurakunta toimisi muka ”Elian hengessä”. Raamattu ei opeta sellaista. Vanhassa testamentissa oli kyllä luvattu, että profeetta Elia tulee. Niin hän tulikin. Hän oli Johannes kastaja, joka täytti kaikki vanhan liiton ennustukset luvatusta Elia-profeetasta: Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennen kuin tulee Herran päivä, se suuri ja pelottava. Hän kääntää jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata ja vihkisi sitä tuhon omaksi.” Malakia 23,24. Ennustus toteutui Johannes Kastajassa:Hän (Johannes) kulkee Herran edellä Elian hengessä ja voimassa kääntääkseen isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskaiden mielenlaatuun, näin valmistaakseen kansan, joka on Herraa varten valmistautunut.” Luuk. 1:17. Huomaa samat sanamuodot Malakian ennustuksessa ja Luukkaan kertomissa täyttymyksen teksteissä, jotka sanovat, että Johannes Kastaja oli ensimmäinen ja viimeinen, joka tuli ”Elian hengessä” profeetta Elian jälkeen.
Jeesus todisti Johannes Kastajasta: ”Hän on se, josta on kirjoitettu: ’Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän valmistaa tien sinun eteesi.’ Totisesti minä sanon teille: ei ole naisista syntyneiden joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja, … Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti ennustaneet, ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elia, jonka oli määrä tulla.” Matt. 11:9-14. Voiko asiaa selvemmin sanoa. Jumala puhui muinoin monesti ja monin tavoin isille profeettojen kautta. Näinä viimeisinä päivinä Hän on puhunut meille Pojan kautta, jonka Hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka kautta Hän myös on luonut maailmat.” Hebr. 1:1-3. Suurten profeettojen aika päättyi siis Johannes Kastajaan.

Toimimme Pyhässä Hengessä. Tätä Öljyä otamme vastaan. Matt. 25.6-13. Apt. 1:8.
Johannes Kastajan jälkeen toimineet uuden liiton ensimmäiset kristityt eivät sanoneet olevavansa ”Eliaan hengessä”. Sen tähden meidänkään ei tule käyttää vanhan liiton termejä, joita siis käytettiin ennen ristintyötä ja Pyhän Hengen vuodatusta.
Apt. 2. luku kertoo, miten Jumalan seurakunnassa alkoi Pyhän Hengen aikakausi, armon aika, joka on Jeesuksen hallintavallan aikaa. Hebr. 1:1,2. Joh. 14:16,17,26. 16:12-14. Tämä aikakausi jatkuu Jeesuksen tulemukseen asti.Kaikki, joita Jumalan Henki johdattaa, ovat Jumalan lapsia.” Room. 8:14.

Alkuseurakunnan aikainen Pyhän Hengen toiminta on malli ja esimerkki, jota arvostamme ja johon itsekin pyrimme:
Apostolien kätten kautta tapahtui kansan keskuudessa monia tunnustekoja ja ihmeitä. Uskovat olivat kaikki yksimielisesti koolla Salomon pylväskäytävässä, eikä kukaan ulkopuolisista rohjennut liittyä heihin. Mutta kansa kunnioitti heitä suuresti, ja yhä enemmän tuli niitä, jotka uskoivat Herraan, miehiä ja naisia joukoittain. Sairaita kannettiin jopa kaduille ja pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin kulkiessa ohi edes hänen varjonsa koskettaisi jotakuta heistä. Myös ympärillä olevista kaupungeista tuli paljon ihmisiä Jerusalemiin. He toivat mukanaan sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia, ja kaikki tulivat parannetuiksi.” Apt. 5:12-16.
Toimimme heidän kanssaan samassa Pyhässä Hengessä rukoillen heidän kanssaan samoja asioita: ”Anna palvelijoittesi puhua täysin rohkeasti sinun sanaasi. Ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän palvelijasi Jeesuksen nimen kautta. Kun he olivat rukoilleet, vavahteli paikka, jossa he olivat koolla, ja he kaikki täyttyivät Pyhällä Hengellä ja puhuivat rohkeasti Jumalan sanaa.” Apt. 4:29-31. He eivät täyttyneet Elian hengellä.

Uudessa liitossa toimitaan siis Pyhässä Hengessä, joka ”johdattaa meidät kaikkeen totuuteen”. Joh. 16:13. Hän ohjaa sydämemme Jumalan rakkauteen ja totuuteen, niin että ”rakkauden kautta vaikuttava usko” hallitsee meitä. Gal. 5:6.

Meillä on

  • yksi usko
  • yksi Herra
  • yksi kaste
  • yksi HENKI..

Efes. 4:3-6. 1 Kor. 12:11.
Teemme kaiken Jeesuksen Kristuksen nimessä. Kol. 3:17.

W.L.

Taivassanomat 10/2018

SEURAKUNNAN MURROSKAUSI

Kristikunnassa on meneillään lopunajan murroskausi. Matt. 13:36-43. Se toimii kaksisuuntaisesti:
1. Jumalan työtoveruudessa toimiville oikeille kristityille kirkastuu pyhä tie yhä selvemmäksi. ”Vanhurskaitten polku on kuin aamun koitto, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka.” Sananl. 4:18,19. Tässä on kyse uskoon tulleiden tiestä, joka on se ”ristin kaita kotitie”.
”Vanhurskas tehköön edelleen vanhurskautta ja pyhä pyhittyköön edelleen.” Ilm. 22:11.
”Jos poikkeat oikealle tai vasemmalle, kuuluu takaa korviisi nämä sanat: ”Tässä on tie, tätä kulkekaa.” Jes. 30:21.
2. Jumalan Sanasta luopuneista todetaan, että heidän elämänsä pimenee entisestään: ”Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja seuraavat eksyttäviä henkiä ja riivaajien oppeja.” 1 Tim. 4:1. Erottava kuilu kasvaa ja syvenee. ”Heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Karta sellaisia!” 2 Tim. 3:5. ”Jumalattomien tie on kuin pimeys: he eivät tiedä, mihin kompastuvat.” Sananl. 4:19. ”Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, saastainen saastukoon edelleen..” Ilm. 22:11.

Uskonelämän palautus. Efes. 4:22-24.
Nyt meneillään olevassa seurakunnan ennalleen asettamisen vaiheessa meidän tulee palauttaa takaisin kristinuskon alussa toiminut yksilöuskovien hengellinen elämä ja sen alkamiseen liittyvät tekijät. Joh. 1:12. 6:37. Room. 3:23-25. 6:23. Ei voi olla hengellistä elämää ja oikeaa kristillistä oppia ilman aitoa uskoon tulemista eli uudestisyntymistä ja parannuksen tekemistä. Joh. 3:3-5. Luuk. 24:47. Raamatun pyhät opetukset soveltuvat vain pyhään elämään. Ei ole paljoakaan merkitystä oikeimmillakaan Raamatun opetuksilla ellei oma uskonelämä ole kunnossa.
Ottaessamme vastaan Jeesuksen syntiemme sovittajaksi ja elämämme Herraksi tuli meistä Jumalan lapsia. Efes. 2:1-10. ”Kaikki, joita Jumalan Henki johdattaa, ovat Jumalan lapsia. … Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.” Room. 8:14,16. Uskoon tultuamme meidät kastettiin upotuskasteella Jeesuksen nimeen. Apt. 2:38,41. Ja Hän alkoi kasvattaa meitä armossaan. Tiit. 2:11,12. Sisäisessä elämässämme tapahtui syvä asennemuutos, jota Raamattu nimittää vanhurskautumiseksi, syyttömäksi julistamiseksi. Room. 3:23-25. Saimme lahjaksi taivaan valtakunnan kansalaisuuden.

Pyhä tie on meitä uskossa olevia varten.
Aito kristillisyys on osallisuutta Jeesuksen ylösnousemuselämään, joka on ainoa oikea hengellisen elämän muoto. ”Kristus teissä, kirkkauden toivo.” Kol. 1:27. ”Armosta te olette pelastetut..” Efes. 2:8.
Voimme pysyä tässä Pyhän Hengen meihin synnyttämässä elämässä siten, että pysymme Raamatun opetuksissa. ”Ne sanat, jotka minä olen puhunut teille, ovat henki ja elämä.” Joh. 6:63. / Ilm. 22:18,19. 2 Piet. 3:15,16. Elämä Jeesuksessa tekee opin eläväksi ja oppi pitää elämää voimassa. Tämä edellyttää, että olemme uskoon tulossa ottaneet vastaan rakkauden totuuteen. 2 Tess. 2:10-12. Näin ollen rakastamme myös totuuden puhujia, joita monet vihaavat. ”Eivätkö Hänen puheensa ole hyvät sitä kohtaan, joka vaeltaa oikein?” Miika 2:7. Jumalattomat ja luopiot kammoksuvat Raamatun totuutta: ”Oikeutta vaativaa vihataan ja totuuden puhujaa kammoksutaan.” Aam. 5:10.

Jeesuksen kärsimystyön kautta saimme kerralla anteeksi kaikki syntimme. ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi.” Jes. 53:5. Olemme lopullisesti armahdetut Jeesuksen veren kautta. ”Meidät on pyhitetty Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kertakaikkisesti.” Hebr. 10:10. Pyhä Henki asuu meissä. Efes. 1:13. Jeesus on kanssamme joka päivä. Matt. 28:19,20. Me olemme Hänessä. ”Teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätkettynä Jumalassa.” Kol. 3:3. ”Kaikki te (uskoon tulleet), jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeutuneet Kristukseen. Tässä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” Gal. 3:27,28. Efes. 4:1-6. ”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” 2 Kor. 5:17.
Syntimme on sovitettu Jeesuksen Kristuksen kalliilla verellä. 1 Piet. 1:19. Eikä anteeksiannettuja syntejä saa enää kaivella. ”Minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejään.” Hebr. 8:12. ”… unohtaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä.” Filip. 3:13.

Synnin haavat kirvelevät, ja parantuminen joskus kestää. Sen tähden pelastuksen iloon saattaa uskonelämän alussa sisältyä monet kyyneleet. Sitä ei siis pidä ihmetellä. Ei ilman taistelua käydä tietä kaitaa. Ei ilman kyyneleitä polku kirkastu … Mutta niin ristiriitaiselta kuin se saattaakin tuntua, meillä on suurtenkin vaikeuksien keskellä sydämissämme pelastuksen riemu. Apt. 14:22. Filip. 4:4.
”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.” Room. 12:15.
Syntielämä sekä paholaisen aiheuttamat elämämme murheet ja kärsimykset ovat jättäneet jälkiä sisimpäämme, enemmän tai vähemmän. Olemme synneillämme turmelleet omaa- sekä usein myös lähimmäistemme elämää. Kanssaihmisetkin ovat teoillaan jättäneet jälkiä elämäämme. Tämän tähden uskonelämän alku on joillekin taistelujen aikaa. Se on sitä, vaikka pelastuksen riemu täyttääkin elämän. Sisäinen ihmisemme on synnin unesta herättyään kuin toipilas vakavan sairauden jälkeen. Mutta turmeltunut elämä tervehtyi tullessamme Jumalan rakkauden vaikutukseen ja uskovien yhteyden armahtavaan vaikutuspiiriin. ”Osoittakaa laupeutta ja armahtavaisuutta toinen toisellenne.” Sak. 7:8,9. 2 Kor. 4:16. Jumala on antanut lääkkeen parantuaksemme syntisairauksien aiheuttamista vammoista. Hänen Sanansa ovat ”elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.” Sananl. 4:22. Totuuden sana parantaa.

Mihin Hän kasvattaa?
”Käskymme päämääränä on rakkaus, joka tulee (1) puhtaasta sydämestä, (2) hyvästä omastatunnosta ja (3) vilpittömästä uskosta. Muutamat ovat eksyneet niistä pois ja poikenneet joutavaan jaaritteluun.” 1 Tim. 1:5,6. ”Noudatamme totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme Häneen, joka on pää, Kristus.” Efes. 4:15.

Uskoon tultuamme aloimme siis kasvaa Jumalan tahdon mukaisiksi kristityiksi. Kasvamiseen tarvitaan Jumalan suurta armoa ja siunausta, myös kuritusta: ”Jumala kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että pääsisimme osallisiksi Hänen pyhyydestään.” Hebr. 12:10. Kuritus osoittaa Jumalan hyvää tahtoa meitä kohtaan. Hän ohjaa meidät siten ”osallisiksi Hänen pyhyydestään”. Siihen kasvatukseen osallistumme mielellämme, kasvaaksemme ”Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mittaan.” Efes. 4:13. ”Vahva ruoka on täysi-ikäisille, niille, joiden aistit ovat tottumuksesta harjaantuneet erottamaan hyvän ja pahan.” Hebr. 5:14.
Ravintomme pääasiallisena lähteenä on (1) Raamatun opetukset ja (2) alkuseurakunnan esimerkki. 1 Kor. 11:1. Filip. 3:17. ”Seuratkaa heidän uskoaan.” Hebr. 13:7. Apt. 2:42. ym.
”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Matt. 4:4. Ihmislapsi syö kasvaakseen ja pysyäkseen elossa. Samoin aikuisuuteen kasvanutkin tarvitsee ravintoa elääkseen. Kristityiksi tulleina saamme syödä Sanan leipää päivittäin kotona ja lisäksi raamattupiireissä sekä muissa seurakunnan kokoontumisissa. Apt. 2:41,42. Raamattu on hengellisen elämämme monipuolinen ravintolähde.
Terve kasvu tapahtuu raamatullisessa seurakuntayhteydessä, jossa Pyhä Henki toimii. Jeesus tahtookin antaa Pyhän Hengen tulikasteen jokaiselle omalleen. ”Hän kastaa teidät Pyhässä Hengessä ja tulessa”, joka tarkoittaaa, että Pyhän Hengen voima alkaa johdattaa kaikkeen totuuteen polttamalla elämästämme pois Jumalan tahdon vastaisia tekijöitä. Matt. 3:11. Apt. 1:8. 2:38. 19:1-6. Pyhän Hengen täyteydessä kasvamme terveiksi kristityiksi. Emme sitten enää käy saastuttamassa itseämme yhteiskristillisen ekumenian saastaisilla ruoka-astioilla. Baabelin sekauskonto kaikkine ekumeenisen liikkeen ja Kirkkojen maailmanneuvoston jäsenkirkkoineen jääköön totaalisesti pois elämästämme.
Näin elämäämme vuodatetaan puhdas Jumalan rakkaus ”Pyhän Hengen kautta”. Room. 5:5. Ja sitten saamme kasvaa täyteen ”Hengen hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan”. Filip. 1:11. Gal. 5:22.

Terve uskonelämä.
Jeesus pelasti ja asetti meidät työtovereikseen. 2 Kor. 5:19 – 6:2. / Mark. 16:15-20. Työtä varten tarvitsemme kristillistä tietoa, mutta ennen sitä meidän on saatava sisimpäämme hengellistä elämää sekä pyhää kasvua. Apt. 4,8. Meidän tulee olla yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa hoitamassa itseämme ja toisiamme ja siten parantua yksilöinä sekä seurakuntana synnin aiheuttamista sisäisistä haavoista. ”Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne.” Jer. 3:22. Jeesus ei tahdo omiensa jäävän rikkinäisiksi. Jumala lupaa meille: ”Minä kasvatan umpeen sinun haavasi, minä parannan sinun vammasi, sanoo Herra, koska sinua, Siion, kutsutaan hylätyksi, sellaiseksi, jota kukaan ei kaipaa.” Jer.30:17. Hyvä Paimenemme Jeesus hyväksyi meidät rakkaaseen hoitoonsa liittämällä meidät itseensä ja samalla omaan seurakuntaansa.

Syntien tunnustaminen.
Rehellinen, vilpitön ja avoin syntien tunnustaminen Jumalalle rukouksessa avaa sydänten kammiot Pyhälle Hengelle. Näin Hän saa tilaa tehdä siunaavaa työtään parantaen ja korjaten asenteemme ja ajatustemme lähteet. Sananl. 4:23. Jumalan edessä saamme olla aitoja. Saamme riisua kaikki naamiomme, että esille pääsee se todellinen oma sisin persoonamme, uudestisyntynyt pyhä ja ikuisesti elävä uusi ihminen. 2 Kor. 5:17.
Sydämen puhdistumisesta alkoi kasvu, jonka ajallinen päämäärä on, että saavutamme ”Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden mitan.” Efes. 4:13-16. Sitten meissä näkyy ( Matt. 5:14-16) ”Kristuksen mieli”. 1 Kor. 2:16. Filip. 2. ” .. että myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.” 2 Kor. 4:10.
”Herra sanoo näin: Raivatkaa, raivatkaa, tasoittakaa tie, poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä. Näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, joka pysyy ikuisesti ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niiden luona, joilla on murtunut ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja herättäisin eloon murtuneiden sydämen.” Jes. 57:14,15. Synti ja sitä aiheuttavat tekijät ovat kompastuskiviä, Jumalasta erottavia tekijöitä. Jes. 59:1-3. Sen tähden koko syntisyys on siirrettävä ristille sekä haudattava kasteen hautaan. Room. 6. Elämän suursiivous, sisältä ja päältä, tehdään tunnustamalla ja hylkäämällä syntielämä kokonaan. ”Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisäpuoli, jotta sen ulkopuolikin puhdistuisi!” Matt. 23:26.

Meidän on siis muistettava, että sisäisistä haavoista parantumisessa on kysymyksessä uskossa kasvaminen. Anteeksisaaminen on tapahtunut jo uskoon tulossa. Siihen ei voida lisätä mitään. Jeesuksen veri on puhdistanut meidät kaikesta synnistä. Room. 3:23-25. ”Sinä (Jeesus) olet arvollinen ottamaan kirjakäärön ja avaamaan sen sinetit, sillä sinut on teurastettu ja sinä olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista, kielistä, kansakunnista ja kansanheimoista. Sinä olet tehnyt heidät kuningaskunnaksi..” Ilm. 5:9-10.
” .. kuinka paljon ennemmin Kristuksen veri – Hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle – puhdistaakaan meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!” Hebr. 9:14.
Vaikka olemmekin pelastuneita (Apt. 2:47), on Jumalan työ meissä vielä kesken (ja keskeneräistä työtä ei saa arvostella! Tämä on jokaisen tärkeää muistaa). Olemme vajavaisia loppuun asti. Siksi tarvitsemme jokapäiväistä rukouksessa viipymistä. Ja siinä puhdistautumista ”kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa”. 2 Kor. 7:1. Näin rukoushetkemme ovat meille suuren ilon asia. Saamme ottaa vastaan puhtauden ja kertoa kaikki asiamme taivaan Kuninkaalle. Hän aina odottaa rukoukseen tulemistamme, saadakseen olla meille armollinen ja siunata meitä. ”Itkien he tulevat, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.” Jer. 31:9.

Uskonelämän alkuvaiheessa tarvitaan joskus myös ripittäytymistä, syntien tunnustamista luotettavan kristityn (sielunhoitajan) läsnäollessa. ”Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että parantuisitte. Vanhurskaan voimallinen rukous saa paljon aikaan.” Jaak. 5:16. Syntien avoin ja peittelemätön tunnustaminen on suoruuden lähde, josta saamme juoda parannuslääkettä sielun syvimpiin haavoihin, joita ei useinkaan saada parantumaan muulla tavalla. Siinä minäkeskeisyys väistyy ja nöyryys tulee todellisuudeksi.

Tämä tie on siunauksen lähde lopunajan seurakunnalle.
”Jos me vaellamme valossa, niin kuin Hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, Hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” 1 Joh. 1:7-9.

Tässä kirjoituksessa mainittu vilpitön ja rehellinen uskonelämän korjaaminen ja näin avautuminen Pyhän Hengen vaikutukselle, tekee elämämme Jeesus-keskeiseksi. Hän vei minäkeskeisyytemme ristille. Näin nöyrtyneiden yksilöuskovien puhtaus avaa oikean yhteyden toimivaksi myös seurakunnassa, yhteisötasolla. Seurakunta on sitä, mitä me olemme. Yhteydestä saamme kasvuvoimaa.

Toimimme Jumalan seurakunnassa edellä mainitusta puhtaasta yhteydestä käsin. Vain tälle pohjalle rakentuu terve seurakuntaelämä ja sen opetukset.

Kiitos Jumalalle kaikesta mitä Jeesus on tehnyt ja opettanut, ja mitä Hän vielä tekee!

Menemme eteen päin Jumalan suunnitelman mukaan Hengen voimassa. ”Ja nyt, lapset, pysykää Hänessä.” 1 Joh. 2:28.

Weijo Lindroos

Raamatullinen kristittyjen yhteys

Mitä kristittyjen yhteydellä tarkoitetaan?

Ensiksikin meidän pitää ymmärtää, että uuden liiton kristittyjen raamatullinen yhteys on Jumalan tahto. Ja kyse on siis raamatullisessa uskossa Jeesukseen olevien ihmisten yhteydestä. Meitä kutsutaan Jeesuksen Kristuksen herruudessa toimivaan yhteyteen.

Jeesus rukoili yhteyttä meille: ”jotta he olisivat täydellisesti yhtä ..” Joh. 17:23. Jeesuksen tarkoittama uskovien yhteys on kokonaan eri asia kuin esim. ekumeenisen liikkeen pohjalle kehitetty kirkkokuntien yhteys.
Aito raamatullinen yhteys ei perustu pelkkään oppiin; ei edes oikeaan oppiin. Opilliset asiat ilman Pyhän Hengen vaikutusta ja johdatusta erottavat uskovia toisistaan. Tarvitsemme ennen muuta pyhien asioiden kokemista ja niihin sisälle tulemista sekä elämänyhteyttä Jeesuksen kanssa. Uskoon tulleina vaikuttaa sisimmässämme Jumalan elämä. Tämä sitten avaa mahdollisuuden myös oikeiden opetusten ymmärtämiselle ja vastaan ottamiselle. 2 Kor. 3:14-18.

Vaikka raamatullista yhteyttä on vielä hyvin vähän, voimme kuitenkin todeta ilosanomana, että aito yhteys on jo monin paikoin olemassa. Pyhä Henki johdattaa siihen liusää rakkaita veljiä ja sisaria. Hän saa Jumalalle rakkaat ihmiset etsimään toisiaan ja hakeutumaan yhteyden armahtavaan ilmapiiriin. ”Minä etsin veljiäni. Voisitko kertoa minulle, missä he ovat paimenessa?” 1 Moos. 37:16. Pyhä Henki etsii ja kutsuu veljiä ja sisaria mukaan seurakunnan ennalleen asettamiseen. ”Taivaan oli määrä ottaa Hänet luokseen niihin aikoihin asti, jolloin kaikki asetetaan kohdalleen. Tästä Jumala on puhunut ikiajoista asti pyhien profeettojensa suulla.” Apt. 3:21.

Keiden välille yhteys voidaan rakentaa?
Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Apt. 2:38,41,42. Tämä opetus tarkoittaa, että uskovien yhteyden tulee rakentua niiden uskossa olevien välille, jotka ovat ottaneet vastaan pelastussanoman (2 Kor. 6:1,2), tehneet parannuksen synneistään ja antaneet kastaa itsensä upotuskasteella vedessä Jeesuksen Kristuksen nimeen sekä pysyvät apostolien opetuksessa. Näiden uudestisyntyneiden uskossa olevien- ja tämän totuuden perustalle on mahdollista rakentua aito ja Jumalan tahdon mukainen yhteys.

Kaikki raamatullisesti uskossa Jeesukseen olevat yksilöihmiset samalla paikkakunnalla ovat kunkin paikkakunnan Jumalan seurakunta! Tämä on yksiselitteinen Raamatun opetus. Nyt meitä kutsutaan toteuttamaan tätä käytännössä.
Raamattu asettaa paikkakunnan rajat seurakunnan rajoiksi.  ”…asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat.” Tiit. 1:5. ja Ilm. 1:11. Jeesus on ostanut meidät itselleen omalla verellään! Ilm. 5:9. Tälle pelastustyönsä kalliolle Hän perusti itselleen seurakunnan. Matt. 16:18. ja 1 Kor. 3:11. ”Hän puhui ruumiinsa temppelistä..” Joh. 2:19-22.
Seurakuntatoiminnan tulee siis rakentua paikalliselle yhteysperiaatteelle. Yhtäkään uskossa olevaa ja kasteella käynyttä saman paikkakunnan kristittyä ei saa rajata ulkopuolelle! On Jumalan tahdon vastaista ajatuksissaankaan jakaa saman paikkakunnan uskovia eri ryhmiin. Sellainen on Raamatun mukaan seurakunnan hajottamista. ”Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman.” Joh. 10:12. Apt. 20:29.
Raamattu ei opeta, että seurakunta olisi jakaantunut, vaikka siitä puhutaankin monikossa. Jokaisella paikkakunnalla on YKSI seurakunta, jotka kaikki yhdessä ovat maailmanlaajuinen Kristuksen ruumis (1 Kor. 12:27) ”yksi ruumis” Efes. 4:4. = Monta paikkakuntaa, monta seurakuntaa. Yksi paikkakunta, yksi srk.
Epäraamatullista on myös ajatella, että joku Kristuksessa oleva ihminen (Gal. 3:26,27) ei muka ollenkaan kuuluisi seurakuntaan. Sehän on mahdotonta. Jokainen uskoon tullut kuuluu seurakuntaan sen perusteella, että kuuluu Jeesukselle, Hänen pelastettujensa joukkoon. Ja Hänelle kuuluvina tahdomme luonnollisesti hakeutua keskinäiseen yhteyteen, koska se on Jumalan tahto.
Ekklesia/seurakunta Raamatussa merkitseekin maailman syntielämästä ulos kutsuttujen kokoon kutsumista., toimimaan yhtenä järjestäytyneenä paikallisseurakuntana seurakuntavirkoineen.

Raamatullisessa uskossa olevat ja kasteella käyneet ihmiset ovat siis Jumalan seurakunta. Ef. 2:19-22. / Apt. 19:1-6. Tie tämän seurakunnan jäsenyyteen kulkee uudestisyntymisen kautta. Raamatulliseen seurakuntaanhan ei voida liittyä kuten maallisiin yhdistyksiin. Tähän synnytään uskoon tulemisessa Pyhästä Hengestä. Se on uudestisyntyminen. Joh. 3:3-5. Ja vanha synti-ihminen haudataan upotuskasteessa Jeesuksen nimeen. Jeesus sitten täyttää omansa Pyhällä Hengellä, joka jakaa armolahjoja ”niin kuin itse tahtoo”. 1 Kor. 12:11. ”Tavoitelkaa innokkaasti parhaimpia armolahjoja. Ja vielä minä osoitan teille verrattoman tien.” 1 Kor. 12:31. ”Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää innokkaasti saamaan hengellisiä lahjoja, varsinkin profetoimisen lahjaa. Kielillä puhuva ei näet puhu ihmisille vaan Jumalalle. Häntä ei ymmärrä kukaan, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä.” 1 Kor. 14:1-2.
Raamatullinen seurakuntayhteys ihmisperusteisten laitoskirkkojen ulkopuolella on siis Jumalan tahto jokaiselle uskossa olevalle. Hebr. 10:25. Pyhä Henki johdattaa rakentamaan tämän seurakuntamallin mukaisesti. Jumala ei hyväksy uskovien jakaantumista eri nimikkeiden alle. Kuinka siis me voisimme sitä hyväksyä?

Ajattele, jos Jumala olisi perustanut tai perustuttanut esimerkiksi luterilaisen kirkon? Eikö siinä tapauksessa jokaisen tulisi liittyä kirkkoon? Tottahan Jumala tahtoisi ihmisten kuuluvan Hänen perustamaansa kirkkoon. Mutta jos Jumala ei ole perustanut kirkkoa, ei kenenkään tule kuulua siihen. Sama ajatus pätee esim. vapaakirkkoon, baptisteihin, helluntailaisuuteen, adventismiin, metodismiin  yms. Jos Jumala on perustanut tai perustuttanut jonkun uskonnon, tulee jokaisen uskovan välittömästi liittyä siihen.  Jos Jumala ei ole perustanut jotain uskontoa, ei kenenkään tule kuulua sellaiseen.
Mutta entä jos Jumala on perustanut monta uskonsuuntaa? — Silloin tulee kokonaan lopettaa puhe uskovien raamatullisesta yhteydestä. Hänhän olisi siinä tapauksessa itse syyllinen seurakuntansa hajaannustilaan.
Mistä voimme tietää, onko Jumala perustanut jonkun ed. m. uskonnoista? – Voimme katsoa asian Raamatusta: Jos löydämme sieltä jonkun nykyisen uskonsuunnan, niin menemme välittömästi liittymään siihen Jos emme löydä jotain nykyistä uskonsuuntaa Raamatusta, ei meidän tule kuulua mihinkään niistä. Mihin sitten tulee kuulua? Vain apostolisen ajan kristinusko kuuluu meille. Mihin seurakuntaan he kuuluivat, samaan mekin kuulumme. Emmekä sen lisäksi kuulu mihinkään muuhun uskontoon. Ja muistamme Lootin vaimoa. Luuk. 17:32.

Raamatun opetus seurakunnan nimestä:
 – ”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle.” 1 Kor. 1:2; 2 Kor. 1:1.
 – ”Älkää olko pahennukseksi … Jumalan seurakunnalle.” 1 Kor.10:32; 11:16; 15:9.
” .. eikä Jumalan seurakunnilla.” 1 Kor. 11:16.
” .. vai halveksitteko Jumalan seurakuntaa?” 1 Kor. 11:22.
”… että minä ylen määrin vainosin Jumalan seurakuntaa.” Gal. 1:13.
”Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntien seuraajia, jotka ovat Juudeassa.” 1 Tessal. 2:14.
”että tietäisit miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta.” 1 Tim. 3:15.
Meidän ei tule hyväksyä muita nimittelyjä Raamatun antamien seurakunnan nimien lisäksi.
Seurakuntaa voidaan nimittää myös paikkakuntien mukaan, esimerkkinä Paavalin kirje ”tessalonikalaisten seurakunnalle Isässä Jumalassa ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa”. 1 Tess. 1:1.
Kristinuskon yhteiset raamatulliset arvot, aatteet, opit sekä toimintatavat yhdistävät Jumalan seurakunnan. Mm. Markus 16:15,16. 1 Kor. 1:10. Efes. 4.
Jumalan omistaman seurakunnan jäsenrekisterin pitäminen kuuluu vain Jumalalle. ”Herra tuntee omansa!” 2 Tim. 2:19. ”Iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” Luuk. 10:20.

TAKAISIN ALKUUN
Sisimmässäni on jo pitkään kuulunut hyvän Paimenen kutsuva ääni. Se on rakkautta täynnä oleva Taivaan kehotus auttaa Jeesuksen verellä ostetut ihmiset alkuperäiseen Jumalan suunnitelmaan:
”Palatkaa te luopuneet lapset! Palatkaa takaisin muinaisille poluille, apostolisen ajan yhteyteen! Poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä!”
Olen saanut ymmärtää Jumalan näyn seurakunnastaan. Se on vallannut sydämeni. Ja Jumala on antanut valmiin ratkaisumallin, miten se toteutetaan. Mallina on Raamatussa opetettu apostolisen ajan usko.
Yhteyden esteet tulee nyt siis poistaa ja alkaa rakentaa jokaisella paikkakunnalla kaikkien oikeiden kristittyjen yhteistä seurakuntaa. Matt. 15:13. Nyt se on mahdollista! Asia edellyttää vain meidän jokaisen päätöstä lähteä oikealle tielle ja astua ulos jokaisen nimikyltin alta.

Pyhä Henki toimii Jumalan seurakunnassa järjestäen toiminnan raamatulliseksi. Hän saakoon johdattaa tahtonsa mukaisesti sekä jakaa armolahjoja ja voimavaikutuksia. 1 Kor. 12 – 14 luvut. Näin seurakunta kasvaa ja rakentuu. Kokoontumiset ovat pääasiassa Pyhän Hengen toimintaa; ei liiallisesti oppipainotteista, vaikka oikea opetus Raamatun asioista onkin välttämätöntä. Opetus tulee rajata ja yhdistää niihin asioihin ja toimintamuotoihin, jotka olivat alkuseurakunnassa (noin v. 100 jKr.).

ALKUAJAN ESIMERKKI.
”Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä.” 1 Joh. 2:24:
Raamatullinen yhteys on mahdollista vain siten, että emme ota esimerkiksemme apostolisen ajan jälkeisiä ihmisiä ja herätysliikkeitä yms. Esimerkkinämme on ainoastaan valmis apostolinen usko, joka ilmenee Raamatun sivuilta opetuksena, sekä alkuseurakunnan esimerkkinä ja toimintamallina. Kaikki muut esimerkkilähteet tulee sulkea, koska ne rikkovat yhteyden. ”He pysyivät apostolien opetuksessa..” Apt. 2:42. ”Seuratkaa heidän uskoaan!” Hebr. 13: 7.

Joh. 13:34-35. Nyt on pienten alkujen päivä, mutta ”älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.” Luuk. 12:32. Vaikka olemme uskossa olevina ihmisinä pieni pisara ihmiskunnan valtameressä, olemme todellisuudessa suuri seurakunta, joka koostuu kaikkien aikojen kaikista raamatullisessa uskossa Jeesukseen olevista ihmisistä, maan päällä ja Paratiisissa. Olemme kaikki yhdessä ainoa Jumalan seurakunta, Kristuksen ruumis. Menemme eteen päin luottaen Jumalan armoon, että Hän nyt lisää kansansa täysimääräiseksi.
Pyhä Henki kutsuu jokaista kristittyä yhteiseen toimintaan. Jos kuulut Kristukselle, kuulut myös Hänen seurakuntaansa. Sen perusteella voimme siunata sinut toimintayhteyteen.
Ja kun Herra sitten alkaa lisätä yhteyteen enemmän ihmisiä, on Pyhä Henki johdattava lisää pieniä kokouspaikkoja, tarpeen mukaan. Apt. 1:13. 12:12. 19:9. Kokouksissa kaikki saavat olla Pyhän Hengen luomassa armahtavaisuuden piirissä ja saavat rohkaisevaa opetusta pysyä apostolien opetuksessa. 1 Kor. 14:26. ”He (uskoon tulleet ja kasteella käyneet) pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä!” Apt. 2:42. Kol. 3:16. / 1 Joh. 2:24.

Jumalan seurakunnassa on kaksi Raamatusta nousevaa opetuksen lähdettä:
1. apostolisen ajan opetukset ja
2. valmiiksi kehittyneen alkuseurakunnan esimerkki (n. v. 100 jKr.).

Kaikki mukana olevat tietävät, ettei Jumalan seurakunnassa mainosteta tai suositella toimintaa uskonsuuntien nimikylttien alla.
Emme ole
– katolisia tai protestantteja
– luterilaisia
– helluntailaisia
– vapaakirkollisia
– baptisteja
– yms. laisia, isteja jne.
Olemme vain kristittyjä, Kristuksen ruumiin jäseniä, uskovia ilman etuliitteitä! Olemme hajaannuksen ulkopuolella.
Yksi kasvu- ja toimintapaikka, on Jumalan tahto. Emme siksi osallistu erilaisten nimikylttien alla oleviin toimintoihin.
Eikä ole kysymyksessä uusi seurakunta, vaan päinvastoin: poistuminen uusista ja palaaminen takaisin alkuperäiseen.

”Jokainen istutus, jota ei taivaallinen Isä ole istuttanut, on juurineen poistettava!” meidän elämästämme. Matt. 15:13. Emme tämän opetuksen perusteella siis yritä lopettaa uskonsuuntia. Kirkot ym. uskonnot poistuvat vain tähän toimintaan tulevien yksilöuskovien elämästä. Tiedämme kirkkokuntien jatkavan toimintaansa Jeesuksen tulemukseen asti. Veljet ja sisaret tekevät siellä hengellistä työtä; sieluja pelastuu ja uskoon tulleet kastetaan Jeesuksen nimeen. Näin Jumalan seurakunta lisääntyy, vaikka he toimivatkin siellä (usein tietämättään) hajaannuksen periaatteella. Pyhä Henki tahtoo johdattaa heidät kaikki tunnustautumaan YHDEN seurakunnan yhteyteen. Seurakuntatotuuden ymmärtäminen ei siis aina ole pelastuskysmys. Kuitenkin Jumalan tahto on yhteys eikä hajaannus. Jumalan seurakunnassa edustamme yhteyttä ja toimimme sen perustalla. Luemme jokaisen oman paikkakuntamme uskoon tulleen ja kasteella käyneen kuuluvaksi samaan seurakuntaan. Uskonsuunnat edustavat hajaannusta. Huomioi 2 Tessal. 1:6-10.

Jumala näkee jokaisella paikkakunnalla yhden Jeesuksen verellä lunastetun ihmisjoukon. Tämä lauma on Hänen seurakuntansa. Meidän tulee nähdä Jumalan kanssa samalla tavalla eikä hyväksyä Raamatun opetusten rinnalle muita, ns. ”yhteiskristillisiä” ekumenia-näkemyksiä.
Ikävä asia on, että uskonsuunnissa hyväksytään seurakunnan jakautuminen erilaisten nimikylttien alla toimiviksi karsinoiksi. Me emme hyväksy sellaista, koska Jumala ei sitä hyväksy. Mutta hyväksymme eri piireissä olevat rakkaat veljet ja sisaret, koska Jumalakin hyväksyy heidät!
Ymmärrämme, että seurakunnan tulee olla kaikessa ajattelussaan ja toiminnassaan apostolisen ajan mallin mukainen, myös paikallisen tason järjestäytymismuodoltaan. Ilm. 1:11. ym.

Toimimme siis Kristuksen ruumiin periaatteella paikallisena seurakuntana pitämällä kaikkia paikkakuntamme uskovia Jumalan seurakuntaan kuuluvina. – Tätä tulee toistaa… – Jumala on viisaudessaan asettanut paikkakunnan rajat seurakuntansa rajoiksi. Vain tämän raamatullisen rajauksen sisällä voi toimia rakkauden käsky: ”Rakasta lähimmäistäsi!” (ei kauimmaistasi). Näiden Jumalan asettamien rajojen sisällä voimme tulla toistemme vaikutuspiiriin, joihin kauimmaiset eivät yllä.
Pyhä Henki kutsuu ja kokoaa yhteisrintamaan kaikkia Hengessä vaeltavia uskovia kaikilla paikkakunnilla. Rehelliset ja vilpittömät Jumalan lapset ottavat lopulta kutsun vastaan.
Kaikki hengelliset tehtävät ja kutsumukset voidaan suorittaa tässä yhteydessä. Siunaamme Jumalalta saadut tehtävät, ja ns. seurakuntavirat 1 Tim. 3:10 periaatteen mukaisesti.

Nyt on seurakunnan kokoamisen aika!
Taivas kutsuu uskovia tähän lopunajan toimintaan keskinäisen rakkauden ja nöyryyden pohjalla. 1 Kor. 1:10. ”Kootakseen yhdeksi hajallaan olevat Jumalan lapset.” Joh. 11:52.
Uskoon tulleista korinttolaisista sanottiin: ”Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne Hänen jäseniänsä.” 1 Kor. 12:27. / Apt. 18:8. Siinä on opetus ainoasta Raamatun tuntemasta seurakunnan jäsenyydestä: raamatullisessa uskossa Jeesukseen olevat ihmiset ovat seurakunta! Ja niin kuin kirjoitettiin ”Korinttossa olevalle Jumalan seurakunnalle” (1 Kor. 1:2), samoin on tämä kirje osoitettu sinun paikkakunnallasi olevalle Jumalan seurakunnalle. Ko. korinttolaiset olivat tulleet uskoon ja sen jälkeen ottaneet kasteen Jeesuksen nimeen. Apt. 18:8. Apt. 2:38, 41,42. Sen perusteella he olivat ”Korintossa oleva Jumalan seurakunta”.
Tähän toimintaan voivat tulla mukaan ainoastaan yksilöuskovat. Kirkkokuntien on mahdotonta muuntautua raamatulliseksi seurakunnaksi.

NYT …
on aika alkaa julistaa, että ME OLEMME tämän paikkakunnan Jumalan seurakunta. Ja sisällytämme tuohon ”ME” sanaan kaikki paikkakuntamme uskossa olevat ja kasteella käyneet eli Kristuksen ruumiin jäsenet. Ja rukoillessamme siunausta meille, laajenee tuo ”me, meitä” -sana käsittämään kaikki tämän paikkakunnan uudestisyntyneet ja kasteella käyneet Jumalan lapset. ME olemme (esim.) Turussa oleva Jumalan seurakunta. Samoin tulee tapahtua siis sinun paikkakunnallasi: Helsingissä olevat Kristuksen ruumiin jäsenet ovat Helsingissä oleva Jumalan seurakunta. Oulussa olevat kristityt ovat Oulun seurakunta. Tampereen kristityt ovat Tampereen seurakunta. Jne… Sak. 11:7.

Ja HUOM! Emme rakenna uskovien yhteyttä yli seurakuntarajojen, vaan ilman niitä.

PS. Näiden asioiden ymmärtäminen edellyttää nöyrtymistä, ettemme ylimielisesti luule itseämme muita kristittyjä paremmiksi, ”…vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne”. Filip. 2:3. Sananl. 16:5. Raamatun sivuilla oleva profeetallinen sanoma kutsuu meitä nöyrtymään ja ottamaan vastaan rakkaus totuuteen.

Oletko siis mukana tässä historiallisesti merkittävässä Joh. 17:23 / 13:34 -toteuttamistoiminnassa ja tässä kirjoituksessa mainituilla periaatteilla?

Raamatullinen yhteys ON Jumalan tahto!
” .. kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset.” Joh. 11:52.

Tervetuloa kauempaakin Turkuun kokouksiin.

Rukous- ja siunausterveisin
Weijo Lindroos

Katso myös aiheeseen liittyvä lyhytvideo:
https://www.youtube.com/watch?v=fs8qnqr7mSc 

Todistus kirkkokunnista

Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. (Ilm. 18:4)

Tämä on todistukseni siitä, kuinka Herra ihmeellisesti johdatti minut ulos kirkkokunnista.

Lapsikasteen kautta luterilaisen kirkon jäseneksi

Vanhempani kuuluivat luterilaiseen kirkkoon, joten minutkin liitettiin luterilaiseen kirkkoon lapsikasteen kautta, kuten suurin osa suomalaisista. Kasvoin tuntemaan kirkkoon kuulumisen tietynlaisena itsestäänselvyytenä, koska useimmat sukulaisistani ja ystävistäni kuuluivat myös siihen. Osa heistä kuitenkin tuntui kuuluvan kirkkoon lähinnä vain tavasta tai tottumuksesta, enemmän kuin uskovien yhteyden tähden. Lukioikäisenä kuitenkin aloin huomaamaan, kuinka luterilainen kirkko alkoi enemmissä määrin ottamaan kansan mielipidettä myötäilevän linjan mm. avioliittokäsityksen suhteen. Aloin tämän myötä kokemaan, että luterilainen kirkko oli enemmänkin instituutio, joka varjeli omaa asemaansa, eikä niinkään pitänyt arvossa uskollisuutta Jumalan Sanalle. Päätin silloin erota kirkosta ja syyksi annoin sen, että kirkko oli kääntänyt selkänsä Raamatulle, eikä puolustanut raamatullista miehen ja naisen avioliittoa siinä määrin kuin kuuluisi.

Valtionkirkosta toiseen

Ortodoksisesta kirkosta kiinnostuin alun perin siitä syystä, että se kuvasi itseään Raamattuun pitäytyväksi seurakunnaksi. Onhan heillä perinteinen näkemys avioliitosta miehen ja naisen välisenä. Aloin ensin kuuntelemaan ortodoksisia liturgioita radiosta, mitä kautta lähdin tarkemmin tutustumaan ortodoksiseen kirkkoon. Samoihin aikoihin kuitenkin törmäsin netissä myös erääseen baptistisaarnaajaan, joka aiemmin kuuntelemistani sanan opettajista poiketen puhui paljon parannuksenteosta ja kasteesta. En ollut näistä teemoista kuullut juuri mitään luterilaisessa kirkossa, enkä ollut niihin itsekään paneutunut. Tämä saarnaaja puhui mm. siitä, kuinka upotuskaste on se ainoa oikea kaste. Harmittelin hänen puheidensa myötä sitä, että minut oli jo lapsena kastettu, joten ajattelin tilaisuuteni menneen. Raamattuhan puhuu vain yhdestä kasteesta, mitä vahvisti myös joidenkin ihmisten pelottelut kahdesti kastamisen synnistä. Unohdin siten kasteasian siinä kohtaa muutamaksi vuodeksi ja liityin ortodoksiseen kirkkoon.

Erottautuminen kirkkokunnista

Viihdyin ortodoksisessa kirkossa sosiaalisesti, mutta tietyt kirkon piirteet tuntuivat häiritseviltä. Tällaisia olivat mm. pyhäinjäännökset, ikoneille kumartelu, alttari kuolleille läheisille, pääkallot kirkkotaiteessa, Marialle annettu kunnioitus, rukousnauhat, kerta toisensa jälkeen toistettavat rukoukset, liturgian ritualismi jne. Ortodoksinen liturgia on juhlava ja seremoniaalinen, mutta toisaalta seurakuntalaisella voi suurin huomio kohdistua itse kaavan noudattamiseen. Huomasinkin käydessäni viikosta toiseen liturgioissa, että puutumus alkoi iskeä. Huomasin, etten tuntenut oikein kehittyvän hengellisesti juuri mihinkään suuntaan. Intuitiivisesti aloin pohtia sitä, miellyttääkö tämäntyyppiset uskonnolliset muotomenot todella Jumalaa. Papisto ei esimerkiksi rohkaissut Raamatun itsenäiseen opiskeluun, vaan kehotti panostamaan kirkon opetusten seuraamiseen. Siten itselleni alkoi kirkastua, että ortodoksisessa kirkossa kirkon perinne menee Raamatun edelle, mihin en voinut sitoutua. Ortodoksinen usko alkoi siinä vaiheessa näyttää minulle yhdeltä uskonnolta muiden joukossa, mutta ei todelliselta raamatulliselta uskolta. Silloin koin vahvasti kutsun erota kirkosta ja surullisena jouduin jälleen kerran lähtemään kirkosta, vaikka ymmärsinkin syiden olevan painavat.

Tämän jälkeen sain vahvistuksen siitä, että lapsikaste ei ole Jumalan silmissä kaste ollenkaan ja että lapsikasteen saanut on olemuksellisesti kastamaton. Tämän myötä minulle tuli hengessä kiireen tuntu kasteelle ja Herra puhuikin siitä, ettei minun tulisi viivytellä asian kanssa yhtään enempää. Kahden kirkosta eroamisen jälkeen en kuitenkaan ollut intoa täynnä etsimässä uutta seurakuntaa, johon voisin liittyä ja siellä kasteen saada. Mutta tällöin nousi eteen uusi ongelma: miten saada kaste ilman liittymistä kirkkokuntiin? Etsin ensin informaatiota isoimmista seurakunnista, joissa upotuskasteeseen uskotaan kasteena. Miltei kaikki niistä kuitenkin edellyttivät kirkon jäsenyyttä tai liittymistä kirkkoon kasteen kautta. Sen jälkeen etsin pienempiä seurakuntia, mitä kautta löysin tämän sivuston (https://jeesus-on-herra.com) ja Weijo kastoi minut elokuussa 2017.

Rukoilen, että todistukseni on ollut siunaukseksi ja rohkaisuksi kaikille sen lukeneille. Uskon vahvasti siihen, että Herra haluaa vahvistaa uskovien välistä yhteyttä, mutta se ei toteudu kirkkokuntien kautta, jotka vain erottavat uskovia. Alun jae toimi itselläni aikoinaan inspiraationa, kun päätin seurata Herran johdatusta ja erottautua kirkkokunnista. Se voi olla pelottava askel ottaa, sillä siinä joutuu jättämään kaiken vanhan taakseen, mutta toisaalta ihminen siinä samalla vapautuu uskonnollisista muotomenoista ja uskovien välinen yhteys voi vahvistua. Kiitos Herralle Hänen johdatuksestaan!

Tiedote luterilaisille

Jumala tahtoo hyvää luterilaisille samoin kuin kaikkien uskontojen jäsenille.
Onko kukaan kertonut Sinulle, että olet Jumalalle erittäin rakas ihminen? Jumala johdatti Sinut tälle sivustolle, että saat kuulla sanoman Jeesuksesta, joka sovitti syntisi sijaisuhrillaan, kärsimyksellään ja kuolemallaan Golgatan ristillä? Hän otti päällensä sinulle kuuluvan tuomion. ”Se on täytetty!” Ristintyönsä jälkeen Jeesus nousi ylös kuolleista. Hänellä on ”kuoleman ja Tuonelan avaimet”. Ilm. 1:18.
Kun otat vastaan Jeesuksen Pelastajaksesi, saat syntisi anteeksi ”uskon kautta Hänen vereensä”, etkä joudu kadotukseen! Room. 3:23-25.
Kun sitten olet ottanut vastaan Jumalan armon Jeesuksessa, on seuraava askel kasteelle tuleminen. Lapsikaste ja kirkon jäsenyys ei ole pelastanut sinua. Jeesus on ainoa ”Tie, Totuus ja Elämä”. Joh. 14:6. ”Ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Jeesuksessa Kristuksessa!” Room. 8:1. Jumala tahtoo antaa syntisi anteeksi. Lue Raamatusta 1. Johanneksen kirjeen 2:22-25.
”Hänen työtovereinaan me kehotamme teitä vastaan ottamaan Jumalan armon, niin ettei se jää turhaksi!” 2 Kor. 6:1,2. Tätä sanomaa et olisi voinut kuulla kirkossa.

Mitä siis teet synneillesi?

Ilman Jeesusta henkilökohtaisena Vapahtajana ei kukaan ole Jumalan lapsi eikä pääse taivaaseen. Tie on avattu vain Jeesuksen veren kautta. Hän sanoo: ”Minä ole Tie, Totuus ja Elämä! Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani!” Joh. 14:6. Siinä Jeesus kumoaa kaikki uskonnot turhina ihmistekoina. ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa!” 2 Kor. 5:19. Jeesus ei ole uskonnollinen kirkon ideologia, vaan ylösnoussut Taivaan Kuningas ja herrojen Herra, jolla on kaikki valta Taivaassa ja maan päällä. Ota vastaan Hänet jo tänään! Jumala tahtoo antaa syntisi anteeksi!

Hanki itsellesi Raamattu (Raamattu Kansalle käännös). Ala lukea sitä Uuden testamentin puolelta. Lue rukoillen ja pyytäen, että Pyhä Henki avaa ymmärryksesi käsittämään Raamatun kirjoituksia. Rukoile ääneen ja Jeesuksen Nimessä!
Jumala odottaa voidakseen olla Sinulle armollinen. Voit rukouksessa keskustella Jeesuksen kanssa kuin parhaan ystäväsi kanssa. Kun sitten päätät ottaa vastaan Jeesuksen Pelastajaksesi, ota yhteyttä. Järjestämme kastetilaisuuden, jossa sinut kastetaan upotuskasteella uuden Herrasi Jeesuksen Kristuksen Nimeen! Näin Sinusta tulee kristitty, Jumalan lapsi. Ja näin toimien sinä pääset Taivaaseen.
Ota yhteyttä.

Perhekuntien pelastuminen

Apt. 16. luvussa oleva opetus perhekuntien pelastumisesta.

”Niin he sanoivat: ´Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi`” Jae 31.
Monet uskossa olevat ovat hämmentyneet
Jumalan sanaa kohtaan, kun heille on lupailtu, että omaiset pelastuvat, jos yksi heistä pelastuu. Kuitenkin omaisia on sittemmin siirtynyt pois tästä ajasta pelastumattomina. Se on suuri murheen asia.
Ihmisille
ei ole kyllin selvästi opetettu Raamatun antamia pelastumisen periaatteita, että jokaisen ihmisen tulee itse uskoa henkilökohtaisesti Herraan Jeesukseen. Mark. 16:15-16.

Mitä Apt. 16:30-34 siis opettaa? – Paavali ja Silas olivat joutuneet vankilaan uskonsa tähden. He olivat pahoinpideltyinä ja vaatteet riekaleina, mutta ylistivät siellä Herraa kahleiden kilinällä säestäen. Jumala puuttui asiaan. Vankilaan tuli maanjäristys. Vankien kahleet irtaantuvat, kun koko vankilan perustukset järkkyivät. Vanginvartija pelästyi tätä suuresti aikoen tehdä itsemurhan. Mutta Paavali sai vanginvartijan rauhoittumaan. ”Älä tee itsellesi mitään pahaa!”
Filippin vanginvartija tiesi Paavalin ja Silaan Jeesukseen uskoviksi.
Niin hän kysyi heiltä: ”Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?” (jae 30). – ”Niin he sanoivat: ´Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi`.” Jae 31. Tästä lupauksesta on tehty johtopäätös, että yhden tullessa uskoon, pelastus tulee automaattisesti kaikille perheen jäsenille. Mutta Raamattu ei missään kohden lupaa, että joku voisi pelastua ilman omakohtaista uskoon tuloa. Perhekunnan pelastumiselle annettiin nimenomainen ehto uskoa Jeesukseen: ”Uskokaa Jeesukseen, niin sillä tavalla sinä ja sinun perhekuntasi pelastutte!” Huomaatko? ”Usko Herraan Jeesukseen, niin SINÄ pelastut!” oli sanottu jokaiselle vanginvartijan perhekuntaan kuuluvalle. ”Hän puhui Jumalan Sanaa kaikille…” Jae 32. Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi” pelastuu, jos jokainen heistä uskoo Herraan Jeesukseen Raamatun opettamalla tavalla.
Ihminen saa syntinsä anteeksi Jeesuksen Nimessä ja veressä: ”Uskon kautta Hänen vereensä” (Room. 3:23-26) ottamalla vastaan Jumalan armon. 2 Kor. 6:1,2.
Apt. 16 luvun opetus pysyy siis yhteydessä Raamatun kokonaisopetuksen kanssa, että ihminen pelastuu vain
henkilökohtaisen uskon kautta Jeesukseen, ei jonkun toisen, esim. perheen isän uskomisen kautta. ”He puhuivat Jumalan Sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat.” Jae 32. Koko perhekunta kuunteli Paavalin ja Silaan puhetta. He kaikki olivat siinä iässä, että kykenivät kuulemaan ja ymmärtämään, koska sanotaan, että he kaikki tulivat uskoon, koko perhekunta. Välittömästi heidät myös kastettiin Jeesuksen nimeen. Ei odotettu edes aamun valkenemista, vaan ”hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta”. Jae 33. Ja syntyi suuri ilo, pelastuksen riemu, kun vanginvartija perheineen”riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi”. Jae 34 .

Filippin vanginvartijan perheelle annettu lupaus koskee siis meidänkin omaisiamme. He pelastuvat, jos jokainen heistä uskoo Jeesukseen syntiensä sovittajana ja ylösnousseena Vapahtajanaan sekä ottavat Hänet vastaan omana Herranaan ja sitten tulevat kasteelle!
Rukoillaan siis omaistemme puolesta, ja kerrotaan heille ristin työstä, koska usko syntyy Jumalan sanan kuulemisesta. Room. 10:17.