Todistus kirkkokunnista

Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. (Ilm. 18:4)

Tämä on todistukseni siitä, kuinka Herra ihmeellisesti johdatti minut ulos kirkkokunnista.

Lapsikasteen kautta luterilaisen kirkon jäseneksi

Vanhempani kuuluivat luterilaiseen kirkkoon, joten minutkin liitettiin luterilaiseen kirkkoon lapsikasteen kautta, kuten suurin osa suomalaisista. Kasvoin tuntemaan kirkkoon kuulumisen tietynlaisena itsestäänselvyytenä, koska useimmat sukulaisistani ja ystävistäni kuuluivat myös siihen. Osa heistä kuitenkin tuntui kuuluvan kirkkoon lähinnä vain tavasta tai tottumuksesta, enemmän kuin uskovien yhteyden tähden. Lukioikäisenä kuitenkin aloin huomaamaan, kuinka luterilainen kirkko alkoi enemmissä määrin ottamaan kansan mielipidettä myötäilevän linjan mm. avioliittokäsityksen suhteen. Aloin tämän myötä kokemaan, että luterilainen kirkko oli enemmänkin instituutio, joka varjeli omaa asemaansa, eikä niinkään pitänyt arvossa uskollisuutta Jumalan Sanalle. Päätin silloin erota kirkosta ja syyksi annoin sen, että kirkko oli kääntänyt selkänsä Raamatulle, eikä puolustanut raamatullista miehen ja naisen avioliittoa siinä määrin kuin kuuluisi.

Valtionkirkosta toiseen

Ortodoksisesta kirkosta kiinnostuin alun perin siitä syystä, että se kuvasi itseään Raamattuun pitäytyväksi seurakunnaksi. Onhan heillä perinteinen näkemys avioliitosta miehen ja naisen välisenä. Aloin ensin kuuntelemaan ortodoksisia liturgioita radiosta, mitä kautta lähdin tarkemmin tutustumaan ortodoksiseen kirkkoon. Samoihin aikoihin kuitenkin törmäsin netissä myös erääseen baptistisaarnaajaan, joka aiemmin kuuntelemistani sanan opettajista poiketen puhui paljon parannuksenteosta ja kasteesta. En ollut näistä teemoista kuullut juuri mitään luterilaisessa kirkossa, enkä ollut niihin itsekään paneutunut. Tämä saarnaaja puhui mm. siitä, kuinka upotuskaste on se ainoa oikea kaste. Harmittelin hänen puheidensa myötä sitä, että minut oli jo lapsena kastettu, joten ajattelin tilaisuuteni menneen. Raamattuhan puhuu vain yhdestä kasteesta, mitä vahvisti myös joidenkin ihmisten pelottelut kahdesti kastamisen synnistä. Unohdin siten kasteasian siinä kohtaa muutamaksi vuodeksi ja liityin ortodoksiseen kirkkoon.

Erottautuminen kirkkokunnista

Viihdyin ortodoksisessa kirkossa sosiaalisesti, mutta tietyt kirkon piirteet tuntuivat häiritseviltä. Tällaisia olivat mm. pyhäinjäännökset, ikoneille kumartelu, alttari kuolleille läheisille, pääkallot kirkkotaiteessa, Marialle annettu kunnioitus, rukousnauhat, kerta toisensa jälkeen toistettavat rukoukset, liturgian ritualismi jne. Ortodoksinen liturgia on juhlava ja seremoniaalinen, mutta toisaalta seurakuntalaisella voi suurin huomio kohdistua itse kaavan noudattamiseen. Huomasinkin käydessäni viikosta toiseen liturgioissa, että puutumus alkoi iskeä. Huomasin, etten tuntenut oikein kehittyvän hengellisesti juuri mihinkään suuntaan. Intuitiivisesti aloin pohtia sitä, miellyttääkö tämäntyyppiset uskonnolliset muotomenot todella Jumalaa. Papisto ei esimerkiksi rohkaissut Raamatun itsenäiseen opiskeluun, vaan kehotti panostamaan kirkon opetusten seuraamiseen. Siten itselleni alkoi kirkastua, että ortodoksisessa kirkossa kirkon perinne menee Raamatun edelle, mihin en voinut sitoutua. Ortodoksinen usko alkoi siinä vaiheessa näyttää minulle yhdeltä uskonnolta muiden joukossa, mutta ei todelliselta raamatulliselta uskolta. Silloin koin vahvasti kutsun erota kirkosta ja surullisena jouduin jälleen kerran lähtemään kirkosta, vaikka ymmärsinkin syiden olevan painavat.

Tämän jälkeen sain vahvistuksen siitä, että lapsikaste ei ole Jumalan silmissä kaste ollenkaan ja että lapsikasteen saanut on olemuksellisesti kastamaton. Tämän myötä minulle tuli hengessä kiireen tuntu kasteelle ja Herra puhuikin siitä, ettei minun tulisi viivytellä asian kanssa yhtään enempää. Kahden kirkosta eroamisen jälkeen en kuitenkaan ollut intoa täynnä etsimässä uutta seurakuntaa, johon voisin liittyä ja siellä kasteen saada. Mutta tällöin nousi eteen uusi ongelma: miten saada kaste ilman liittymistä kirkkokuntiin? Etsin ensin informaatiota isoimmista seurakunnista, joissa upotuskasteeseen uskotaan kasteena. Miltei kaikki niistä kuitenkin edellyttivät kirkon jäsenyyttä tai liittymistä kirkkoon kasteen kautta. Sen jälkeen etsin pienempiä seurakuntia, mitä kautta löysin tämän sivuston (https://jeesus-on-herra.com) ja Weijo kastoi minut elokuussa 2017.

Rukoilen, että todistukseni on ollut siunaukseksi ja rohkaisuksi kaikille sen lukeneille. Uskon vahvasti siihen, että Herra haluaa vahvistaa uskovien välistä yhteyttä, mutta se ei toteudu kirkkokuntien kautta, jotka vain erottavat uskovia. Alun jae toimi itselläni aikoinaan inspiraationa, kun päätin seurata Herran johdatusta ja erottautua kirkkokunnista. Se voi olla pelottava askel ottaa, sillä siinä joutuu jättämään kaiken vanhan taakseen, mutta toisaalta ihminen siinä samalla vapautuu uskonnollisista muotomenoista ja uskovien välinen yhteys voi vahvistua. Kiitos Herralle Hänen johdatuksestaan!

Tiedote luterilaisille

Jumala tahtoo hyvää luterilaisille samoin kuin kaikkien uskontojen jäsenille.
Onko kukaan kertonut Sinulle, että olet Jumalalle erittäin rakas ihminen? Jumala johdatti Sinut tälle sivustolle, että saat kuulla sanoman Jeesuksesta, joka sovitti syntisi sijaisuhrillaan, kärsimyksellään ja kuolemallaan Golgatan ristillä? Hän otti päällensä sinulle kuuluvan tuomion. Se on täytetty!” Ristintyönsä jälkeen Jeesus nousi ylös kuolleista. Hänellä on ”kuoleman ja Tuonelan avaimet”. Ilm. 1:18.
Kun otat vastaan Jeesuksen Pelastajaksesi, saat syntisi anteeksi uskon kautta Hänen vereensä”, etkä joudu kadotukseen! Room. 3:23-25.
Kun sitten olet ottanut vastaan Jumalan armon Jeesuksessa, on seuraava askel kasteelle tuleminen. Lapsikaste ja kirkon jäsenyys ei ole pelastanut sinua. Jeesus on ainoa
”Tie, Totuus ja Elämä”. Joh. 14:6. Ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Jeesuksessa Kristuksessa!” Room. 8:1. Jumala tahtoo antaa syntisi anteeksi. Lue Raamatusta 1. Johanneksen kirjeen 2:22-25.
Hänen työtovereinaan me kehotamme teitä vastaan ottamaan Jumalan armon, niin ettei se jää turhaksi!” 2 Kor. 6:1,2. Tätä sanomaa et olisi voinut kuulla kirkossa.

Mitä siis teet synneillesi?

Ilman Jeesusta henkilökohtaisena Vapahtajana ei kukaan ole Jumalan lapsi eikä pääse taivaaseen. Tie on avattu vain Jeesuksen veren kautta. Hän sanoo: ”Minä ole Tie, Totuus ja Elämä! Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani!” Joh. 14:6. Siinä Jeesus kumoaa kaikki uskonnot turhina ihmistekoina. ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa!” 2 Kor. 5:19. Jeesus ei ole uskonnollinen kirkon ideologia, vaan ylösnoussut Taivaan Kuningas ja herrojen Herra, jolla on kaikki valta Taivaassa ja maan päällä. Ota vastaan Hänet jo tänään! Jumala tahtoo antaa syntisi anteeksi!

Hanki itsellesi Raamattu (Raamattu Kansalle käännös). Ala lukea sitä Uuden testamentin puolelta. Lue rukoillen ja pyytäen, että Pyhä Henki avaa ymmärryksesi käsittämään Raamatun kirjoituksia. Rukoile ääneen ja Jeesuksen Nimessä!
Jumala odottaa voidakseen olla Sinulle armollinen. Voit rukouksessa keskustella Jeesuksen kanssa kuin parhaan ystäväsi kanssa. Kun sitten päätät ottaa vastaan Jeesuksen Pelastajaksesi, ota yhteyttä. Järjestämme kastetilaisuuden, jossa sinut kastetaan upotuskasteella uuden Herrasi Jeesuksen Kristuksen Nimeen! Näin Sinusta tulee kristitty, Jumalan lapsi. Ja näin toimien sinä pääset Taivaaseen.
Ota yhteyttä.

Perhekuntien pelastuminen

Apt. 16. luvussa oleva opetus perhekuntien pelastumisesta.

”Niin he sanoivat: ´Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi`” Jae 31.
Monet uskossa olevat ovat hämmentyneet
Jumalan sanaa kohtaan, kun heille on lupailtu, että omaiset pelastuvat, jos yksi heistä pelastuu. Kuitenkin omaisia on sittemmin siirtynyt pois tästä ajasta pelastumattomina. Se on suuri murheen asia.
Ihmisille
ei ole kyllin selvästi opetettu Raamatun antamia pelastumisen periaatteita, että jokaisen ihmisen tulee itse uskoa henkilökohtaisesti Herraan Jeesukseen. Mark. 16:15-16.

Mitä Apt. 16:30-34 siis opettaa? – Paavali ja Silas olivat joutuneet vankilaan uskonsa tähden. He olivat pahoinpideltyinä ja vaatteet riekaleina, mutta ylistivät siellä Herraa kahleiden kilinällä säestäen. Jumala puuttui asiaan. Vankilaan tuli maanjäristys. Vankien kahleet irtaantuvat, kun koko vankilan perustukset järkkyivät. Vanginvartija pelästyi tätä suuresti aikoen tehdä itsemurhan. Mutta Paavali sai vanginvartijan rauhoittumaan. ”Älä tee itsellesi mitään pahaa!”
Filippin vanginvartija tiesi Paavalin ja Silaan Jeesukseen uskoviksi.
Niin hän kysyi heiltä: ”Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?” (jae 30). – ”Niin he sanoivat: ´Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi`.” Jae 31. Tästä lupauksesta on tehty johtopäätös, että yhden tullessa uskoon, pelastus tulee automaattisesti kaikille perheen jäsenille. Mutta Raamattu ei missään kohden lupaa, että joku voisi pelastua ilman omakohtaista uskoon tuloa. Perhekunnan pelastumiselle annettiin nimenomainen ehto uskoa Jeesukseen: ”Uskokaa Jeesukseen, niin sillä tavalla sinä ja sinun perhekuntasi pelastutte!” Huomaatko? ”Usko Herraan Jeesukseen, niin SINÄ pelastut!” oli sanottu jokaiselle vanginvartijan perhekuntaan kuuluvalle. ”Hän puhui Jumalan Sanaa kaikille…” Jae 32. Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi” pelastuu, jos jokainen heistä uskoo Herraan Jeesukseen Raamatun opettamalla tavalla.
Ihminen saa syntinsä anteeksi Jeesuksen Nimessä ja veressä: ”Uskon kautta Hänen vereensä” (Room. 3:23-26) ottamalla vastaan Jumalan armon. 2 Kor. 6:1,2.
Apt. 16 luvun opetus pysyy siis yhteydessä Raamatun kokonaisopetuksen kanssa, että ihminen pelastuu vain
henkilökohtaisen uskon kautta Jeesukseen, ei jonkun toisen, esim. perheen isän uskomisen kautta. ”He puhuivat Jumalan Sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat.” Jae 32. Koko perhekunta kuunteli Paavalin ja Silaan puhetta. He kaikki olivat siinä iässä, että kykenivät kuulemaan ja ymmärtämään, koska sanotaan, että he kaikki tulivat uskoon, koko perhekunta. Välittömästi heidät myös kastettiin Jeesuksen nimeen. Ei odotettu edes aamun valkenemista, vaan ”hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta”. Jae 33. Ja syntyi suuri ilo, pelastuksen riemu, kun vanginvartija perheineen”riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi”. Jae 34 .

Filippin vanginvartijan perheelle annettu lupaus koskee siis meidänkin omaisiamme. He pelastuvat, jos jokainen heistä uskoo Jeesukseen syntiensä sovittajana ja ylösnousseena Vapahtajanaan sekä ottavat Hänet vastaan omana Herranaan ja sitten tulevat kasteelle!
Rukoillaan siis omaistemme puolesta, ja kerrotaan heille ristin työstä, koska usko syntyy Jumalan sanan kuulemisesta. Room. 10:17.

Mistä Kain sai vaimonsa?

Kain ja Aabel olivat ensimmäiset maailmaan syntyneet ihmiset, Aadamin ja Eevan jälkeläiset. Mutta Kain tappoi Aabelin. – Ja Raamattu kertoo, miten Kain sittemmin löysi itselleen vaimon vieraalta maalta. Miten tämä selittyy? Kysymys asetetaan useinkin tarkoitushakuisesti väärin, jotta saataisiin Raamatun sana näyttämään virheelliseltä. Ivaten kysytään: ”Mistä Kain sai vaimon, kun muita ihmisiä ei ollut?” Mutta Raamattu ei sano, etteikö silloin olisi ollut muita ihmisiä! Adamille ja Eevalle syntyi nimittäin paljon poikia ja tyttäriä, mm. Seet. 1 Moos. 4:25. ”Aadam eli Seetin syntymän jälkeen 800 vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.” 1 Moos.5:4. Ensimmäisen ihmisparin jälkeläiset hajaantuivat ”vieraalle maalle”, myös veljensä murhannut Kain. Aikanaan Kain otti siis sisartensa tai jopa sisarustensa jälkeläisen vaimokseen. 1 Moos. 4:17. Asiassa ei siis ole vähääkään ristiriitaa. Tosin Raamattu ei aseta tapahtumia kronologiseen järjestykseen, vaan esitetyt tapahtumat saavat täydennystä seuraavilla sivuilla. Esimerkkinä luomiskertomus (1 Moos. 1), joka saa täydennystä 2. luvussa.
On huomioitava, että Adamin elinaika oli 930 vuotta, ja hänen elinaikanaan ihmiskunta lisääntyi satoihin tuhansiin, jotka hajaantuivat tahoilleen. Siellä he tapasivat toisiaan, menivät liittoon ja synnyttivät lapsia.
Myös Seet, Aadamin ja Evan kolmas poika (1 Moos.5:3) , otti vaimon isänsä Adamin tyttäristä.
Näin ihmiskunta alkoi lisääntyä Jumalan luoman yhden ihmisparin kautta. Tämä on järkeenkäypää ja loogista. Vasta Mooseksen aikana lähisukulaisten liitot kiellettiin. 3 Moos. 18.

PS. Adamin aikaisen luonnon vesi, ilma ja ravinto olivat 100% puhdasta. Sen ansiosta ihmisten elinikä oli lähes tuhat vuotta. Mm. maailman vanhin ihminen, Metusalah, eli 969 vuotiaaksi. 1 Moos. 5.27.

Armosta pelastetut

”Armosta pelastetut uskon kautta..”
 

EFESOLAISTEN USKOON TULO

Efeson kaupungissa pieni ihmisryhmä oli pelastunut. Miten se oli tapahtunut?
”Sillä armosta te olette pelastuneet, uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” Efes.2:8-9.
On mielenkiintoista katsoa Raamatusta millä tavalla efesolaiset pelastuivat armosta uskon kautta:
 
1. He olivat kuulleet Jumalan Sanaa. Apt. 18:24-25.
2. He uskoivat kuulemansa Sanan. Apt.19:1-2.
3. Heidät kastettiin Herran Jeesuksen Nimeen. Apt.19:5.
4. He saivat Pyhän Hengen, ja puhuivat kielillä. Apt.19:6. Ef. 1:13. Room. 8:9.
5. He tekivät parannuksen eli elämänsä suursiivouksen. Apt. 19:18-20.

 Näiden askelten kautta kulkeneille Efeson uskoville Paavali siis kirjoitti, että he ovat pelastuneet armosta, uskon kautta.

Olet ehkä kuullut kansankirkon piirissä toistettavaa fraasia: ”Minä kurja, vaivainen syntinen.” Tällä he todistavat, etteivät vielä ole löytäneet armosta pelastumista, josta teoriana puhuvat. He eivät ole vielä tulleet sisälle Jumalan armoon ja rakkauteen. Heiltä puuttuu raamatullinen usko, parannus, kaste ja Pyhän Hengen saaminen. Heidän uskonsa on pelkkää uskonnollista ideologiaa.
Oikeinkin alkanut usko sammuu ellei uskoon tullut ojentaudu kuuliaisuuteen Jumalan Sanalle. ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” Joh.3:36.
Kurjuus ja vaivaisuus jää toimimaan siellä missä ei vaelleta Sanan mukaisesti ja Jumalalle kuuliaisina.

Likaiset ryysyt puhtaisiin vaihtanut ihminen ei enää ole ryysyläinen. Ei myöskään synnit anteeksi saanut ja Jeesuksen vereen luottava Jumalan lapsi enää ole kurja ja vaivainen syntinen. Mutta muistamme myös meille uskossa oleville kirjoitetun opetuksen, että ”Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä.” 1 Joh. 1:7-10. Puhdistettu Jumalan lapsi voi kompastua ja kaatua tien sivuun ja siellä uudestaan likaantua. Silloinkin saamme turvata Jumalan armoon. Hän nostaa langenneen yhä uudestaan tielle.

Älkäämme enää sanoko sellaista vaivaiseksi syntiseksi, joka on saanut armon osakseen ja näin vapautunut synnin kahleista. Jeesuksen veri on uskon kautta puhdistanut hänet.
Uskoon tulleen side vaivaisuuteen katkesi uskon kautta Jeesuksen vereen sekä kasteessa Hänen nimeensä. Kastetuille on kirjoitettu: ”Nyt, kun olette synnistä vapautetut..” Room. 6:22.
Lue koko Roomalaiskirjeen 6. luku.

Ehtoollisyhteyteen?

Alkuun selvitys siitä, mitä tarkoittaa raamatullisuus ja epäraamatullisuus? Tämän kysymyksen oikea vastaus ratkaisee monet kiistakysymykset uskovien väliltä:
Lyhyesti pääteltynä on niin, että raamatullisuus on sitä, mikä on ilmoitettu Raamatussa. Epäraamatullisuus on sitä, mikä ei ole Raamatussa. Kaikkia hengelliseen elämään liittyviä kysymyksiä on siis tarkasteltava tältä pohjalta.
Raamattu opettaa, että meidän tulee pysyä alkuseurakunnan opetuksissa: ”Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on se lupaus, minkä Hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä.” 1 Joh. 2:24,25.
”… Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä..” Tämän perusteella toteamme, että alkuperäinen opetus ehtoollisesta sekä alkuseurakunnan käytäntö ratkaisee asian.

”Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset.” 1 Kor. 10:16,17. Vastaamme siinä esitettyihin kysymyksiin kyllä! Se tarkoittaa, että ottaessamme osallisuuden ehtoollisleivästä ja viinistä tunnustaudumme näin henkilökohtaisesti osallisuuteen ristintyön siunauksista. Samalla tunnustaudumme yhteyteen niiden uskoon tulleiden kanssa, jotka ottavat ehtoollista Raamatun opettamalla tavalla.
Opetus ehtoollisen vietosta, mm. ko. Korintton seurakunnassa (11:23-34) tulee siis asettaa Raamatun viitekehyksiin: minkälaisille Korintton uskoon tulleille Paavali kirjoitti ehtoollisen viettoon tarkoitetut opetukset? Vastaus on Apt. 18:8: ”…ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin.” Näille uskovina kastetuille korinttolaisille Paavali siis kirjoitti opetuksen ehtoollisen vietosta: ”Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te julistatte Herran kuolemaa..” 1 Kor. 11:23-26. Ottamalla osaa ehtoolliseen julistamme itsellemme ja toisillemme, että Jeesus murrettiin MINUN syntieni tähden tähden ja Hänen pyhä verensä vuodatettiin MINUN syntieni edestä. Jeesus ”itse kantoi meidän syntimme ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja Hänen haavainsa kautta te olette parannetut”. 1 Piet. 2:24.

Kaikki Uuden teastamentin kirjeet on kirjoitettu ihmisille, jotka olivat tulleet uskoon ja sen jälkeen kastetut upotuskasteella vedessä Jeesuksen Nimeen. Kastetuille annettuja opetuksia ei tule soveltaa kastamattomiin. Tämä on ehdoton periaate. Seurakunta on maailmasta erotettujen Taivaan kansalaisten pyhä joukko, jotka ovat antaneet ”pelastaa itsensä tästä nurjasta sukupolvesta”. Apt. 2:40. Maailma ja sen syntielämä on pidettävä poissa seurakunnasta. Näin Pyhä Henki johdattaa. Joh. 16:13.
Myös Roomalaiskirjeen vastaan ottajat olivat kastettuja. Room. 6. Raamattu ei ollenkaan tunne käsitettä ”kastamaton kristitty”.

Alkuseurakunnan apostolit toteuttivat Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä. Markus 16:15-16. Ja ensimmäinen kristillinen saarna huipentui sen perusteella parannus- ja kastekehotukseen: ”Ottakoon kukin teistä kasteen…” Apt. 2:38. Asia jatkui jakeen 41 toteamuksella: ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin ja niin heitä lisääntyi..” Siis kasteen kautta seurakunta lisääntyi. He olivat ottaneet konkreettisen upotuskasteen vedessä ”Jeesuksen Kristuksen Nimeen.” Apt. 10:48. Ja ratkaiseva opetus on, että: ”HE pysyivät … leivän murtamisessa”. Apt. 2:42. Meidän ei nyt tarvitse kuin tietää tuo ”he” sanan sisältö tietääksemme ketkä osallistuivat alkuseurakunnan aikana leivänmurtoon. ”He” tarkoittaa siis Raamatun opetuksen mukaan uskoon tulleita, parannuksen tehneitä ja kasteella käyneitä kristittyjä.
Pietari kehotti synnin tunnossa olevia kuulijoita kasteelle. Sanan vastaan ottaneet kastettiin. Ja ”HE” pysyivät ehtoollisyhteydessä.
Yhteysateria oli siis alussa tarkoitettu vain kastetuille. Tämä on yksiselitteinen asia. Enkä usko kenenkään vakavasti otettavan kristityn sitä kieltävän.
Kunnioitamme Raamatun opetuksia! Ja koska Raamatussa ei ole opetusta, että kastamattomia olisi osallistunut ehtoolliseen lähetyskäskyn antamisen jälkeen, ei asiaan jää neuvotteluvaraa. Alkuseurakunnan yhteydessä ei ollenkaan ollut kastamattomia! Tehtävämme on huolehtia, että Jumalan seurakunnan tilanne edelleen pysyy samanlaisena.

Mikäli jossain hyväksytään kastamattomat ehtoollisyhteyteen, syyllistytään vakavan luokan syntiin ja pyhien asioiden häpäisemiseen. Sellaisella käytännöllä ihmisiä rohkaistaan pysymään kastamattomina. Tämän perusteella se on myös eksytyksen kategoriaan kuuluva käytäntö, koska se sulkee raamatulliseen uskoon pitäytyvät ehtoollisyhteyden ulkopuolelle. Raitishenkiset kristitythän eivät voi ottaa osaa ehtoollispöytään kastamattomien kanssa.
Nyt on siis valittava kumpi ryhmä hyväksytään ehtoollisyhteyteen, kastamattomat vai kastetut?

Markus 16:15-16 on selvä sana kasteesta. Se ei tarvitse mitään selitystä. ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu! Mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Jeesus tarkoitti sitä, mitä sanoi, että evankeliumi tulee uskoa, ja siihen uskova tulee kastaa upotuskasteella vedessä. Jakeen loppuosa ei tee tyhjäksi jakeen alkuosaa. Siitä avautuu mahdollisuus ehtoollisen viettoon.
Uudestisyntyminen tapahtuu ”uskon kautta Hänen vereensä.” Room. 3:23-25. ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” Joh. 3:36.
”… mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä”?

– ME tulimme uskoon kun otimme vastaan kuulemamme pelastussanoman. Jeesuksen veri puhdisti meidät kaikesta synnistä.
– MEIDÄT kastettiin.
– ME pysymme Jumalan armossa ja totuudessa sekä Hänen seurakuntansa yhteydessä.
– ME otamme vastaan alkuseurakunnan aikaista apostolien opetusta.
– ME olemme ehtoollisyhteydessä.
– ME rukoilemme, että Herra lisää MEIDÄN yhteyteemme (alkuperäisen kristinuskon yhteyteen) niitä, jotka saavat Häneltä pelastusarmon.
Apt. 2:42.

”Ja Herra lisäsi HEIDÄN yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.” Apt. 2:47.
Ehtoollisyhteys kuuluu vain MEILLE! Ulkopuoliset eivät voi osallistua ehtoollisen viettoon.

Siunausta meille, rakkaan Jeesuksen nimessä ja Hänen sovintoverensä armossa !

 

 

Aloita rukoillen

Kaikki hyvä alkaa rukouksesta.
Ilman rukousta ei kukaan voi mennä raamatulliselle kasteelle.
Raamatullisena tapana me rukoilemme etsivän ja pelastumista haluavan ihmisen kanssa hänelle syntien anteeksisaamista. Julistamme hänelle synnit anteeksi. Joh. 20:23. Sitten siunaamme hänet kulkemaan Jumalan armon ja totuuden tiellä.
Jumala armahtaa pelastusta etsivän ihmisen. Kiitämme Jeesusta Hänen armo-lupauksistaan: Joh. 1:12. 8.37. 11:28-32. Room. 10:13.
Seuraava askel on parannuksen tekeminen ja kasteelle tuleminen. ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen..” Apt. 2:38. Parannuksen tekeminen tarkoittaa elämän suursiivousta, sisäistä ajattelutavan muutosta, sekä myös ulkoisia tekoja. Tämä parannus on pohja loppuelämän projektille kasvaa uskossa täysi-ikäiseksi kristityksi. Efes. 4:11-16. Hebr. 5:14.
Kasteelle tulevan tulee itse saada omaan sydämeensä varmuus, että kasteelle meneminen on Jumalan tahto. Ei riitä, että joku uskonystävä tai sananaopettaja kehottaa siihen. Tosin Raamatun esimerkki opettaa niinkin, että ”hän käski kastaa heidät Jeesuksen nimeen”. Apt. 10:48.

Kasteelle tulevan kanssa selvitetään pelastusasia, ristin sijaisuhrin merkitys, juurta jaksain. Näin teemme pitkäänkin uskossa olleille, jotka ovat tulossa kasteelle. Näin ihmiselle aukenee Jeesuksen veren kautta saatu pelastus. Room. 3:23-25. Tämän evankeliumin kautta ihminen pelastuu eli kokee uudestisyntymisen Pyhän Hengen kautta. Ja uudestisyntynyt sitten voidaan kastaa.
Otamme siis vastaan Jumalan armon ihmiselle rukoillen. Matt. 18:18,19. 2 Kor. 6:1. Sitten menemme kastealtaaseen, jossa vielä rukoilemme, ja kastaja julistaa kastettavalle koko siihen astisen syntielämän anteeksi annetuksi. Joh. 20:23. Siinä rukoillen hänet julistetaan myös irti Adamin suvun jäsenyydestä ja kiinni uuteen sukuhaaraan, Jeesukseen Kristukseen. Kastaja sanoo: ”KASTAN SINUT … Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen”, painaen samalla ihmisen veden alle.
Näin haudataan Adamin suvun jäsenyys, ja ylös nostetaan uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. Adamin suvun synti pestiin pois ja haudattiin. Room. 6:3,4. Apt. 2:38,41. Tiit. 3:5.
”Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi Hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” Apt. 22:16.

Kasteella käyneen arvoasema on olla ”Kristuksessa”, ja kastamaton on ”Adamissa”. Gal. 3:26-29. 2 Kor. 5:17.

Muutamat ovat saaneet myös Pyhän Hengen kasteen välittömästi noustessaan kastevedestä ylös; he ovat kohottaneet kätensä ja alkaneet kiittää Jeesusta uusin kielin. Monet ovat kyllä saaneet henkikasteen jo ennen vesikastetta rukoillessamme sitä, jotkut taas myöhemmin.

Ilman rukousta ei voi pelastua! Pelastusta haluavan tulee rukouksessa kääntyä Jumalan puoleen anomaan armahdusta katuen ja parannusta tehden. 2 Kor. 12:21.

Sertifikaatti / valtakirja

EVANKELIOIMISLUPA (uskossa olevien Valtakirja, sertifikaatti)

Teksti on syntynyt Jerusalemin kadulla keväällä 1997 / W. L.
Tämä syntyi tilanteessa, jossa tarjosin Jeesuksesta kertovia traktaatteja kaduilla vastaan tuleville juutalaisille, mutta vain harvat ottivat vastaan. Eräät kielsivät sen jakamisen Jerusalemissa. En kuitenkaan lopettanut. Miten lupa-asian laita siis on?

Ristinkuolemansa jälkeen ylösnoussut Jeesus antoi lähetyskäskyn (eli luvan) kaikille omilleen: Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Markus 16:15-20.
Maailmassa ei siis ole sellaista aluetta ja valtiota, jossa en saisi kertoa ihmisille Jeesuksesta. Taivaasta annettu sertifikaatti on pätevä! Se ohittaa kaikkien valtakuntien lainsäädännöt.

Mutta mikä on se evankeliumi (suomeksi ilosanoma), jota Jeesus, Jumalan Poika, käski meidän saarnata?

  • Jumala rakastaa Sinua!
  • Jeesus sovitti syntisi veriuhrillaan Golgatan ristillä!
  • Hän nousi ylös kuolleista! Jeesus elää!
  • Sinulle kuuluva synnin rangaistus on kärsitty!
  • Sinä saat ottaa vastaan Jumalan armon ilmaisena lahjana! Syntivelkasi on maksettu ristillä!

Ota siis vastaan Jeesus syntiesi sovittajaksi ja elämäsi Herraksi. Hän tahtoo armahtaa Sinut. Hän puhdistaa kaikesta synnistä ja auttaa sinut uuteen ja puhtaaseen elämään! Jeesus otti pois  syntitaakkasi. Hän on herrojen Herra ja kuningasten Kuningas, jolla on nyt kaikki valta Taivaassa ja maan päällä. Anna siis Hänelle valta myös omassa elämässäsi.  Vaikka syntisi ovat veriruskeat, tulevat ne lunta valkeammiksi ottaessasi vastaan Jeesuksen, ja sitten Hänen antamallaan voimalla teet parannuksen synneistäsi. Ja uskoon tulosi jälkeen seuraava askel on tulla raamatulliselle kasteelle. Jesaja 1:18. 53:5. Apt. 2:41.
Hän odottaa voidakseen olla Sinulle armollinen!
”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.” 2 Kor. 5:19.

Parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava Hänen Nimessään (Jeesuksen nimessä) kaikille kansoille.” Luuk. 24:47. Tämä tarkoittaa, että myös juutalaisen (kuten suomalaisenkin) on tehtävä parannus kaikista synneistään, niin luterilaisen, muslimin, hindun kuin juutalaisenkin. jne. ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Apt. 2:38. Siinä oleva lupaus kuuluu Sinullekin. Uskoon tulossa saat Pyhän Hengen lahjan, jota ilman et voi päästä Taivaaseen. Mutta Israelin Messias Jeesus antaa sinulle lisäksi Pyhän Hengen kasteen. Vesikaste ja henkikaste ovat eri tapahtumia, mutta ne molemmat kuuluvat sinulle.
Uskoon tulossa Jumalan rakkaus tulee sydämeesi Pyhän Hengen kautta.

Edessäsi on nyt valinta, tuletko ristin kaidalle tielle vai jäätkö kadotukseen johtavalle synnin tielle. Portti pelastukseen on avoin. Jeesus  ja ristin sijaisuhri on ovi. Tuletko siis tästä ovesta sisälle Jumalan armoon? – Seurakunnassa on yksi tyhjä paikka kunnes sinä täytät sen. Israelin jalo öljypuu odottaa, että siihen oksastetaan aitoja jalon öljypuun oksia (juutalaisia) sekä myös metsäöljypuun oksia (pakanoita). Room. 11:17-23.

Ota yhteyttä ja tule käymään.
________________________________

 

Aika on täyttynyt

AIKA ON TÄYTTYNYT!

Maailma on suurten katastrofien edessä. Sodat ja sairaudet ym. järkyttävät vitsaukset ovat vyörymässä ihmiskunnan päälle ennen näkemättömällä tavalla. Yhteiskuntarauha Suomessakin säröilee jo pahasti. Mellakat eivät ole kaukana. Miten kauan rauha kestää, sitä emme tiedä. Koko maailma on varustautumassa sotaan.

Ihmiskunnan viimeinen murhenäytelmä ennen Jeesuksen takaisin tuloa on jo alkanut! –
Tässä vaiheessa pitää laittaa asiat kuntoon Jumalan kanssa. Hän tahtoo antaa syntisi anteeksi. Rukoile, että pelastut, ja että monet muutkin löytävät Jeesuksen!

Jeesus sovitti syntimme Golgatan ristillä 2000 vuotta sitten. Hän oli sijaisuhri: ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä olisi rauha!”

Suurmiehiä vai suurta sanomaa?

”Sillä kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti; ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias, joka oli tuleva. Matt. 11:7-14. ja 17:10-12.
Hän oli palava ja loistava lamppu..” Joh. 5:35.

Johannes Kastaja.
Suurten profeettojen aika päättyi Johannes Kastajaan. Profeetta Malakia oli ennustanut, että ennen Jeesuksen julkisen toiminnan aloitusta ilmestyy ”huutavan ääni erämaasta”, joka ”käy Hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan.” Luuk. 1:15-17. Johannes Kastajassa täyttyivät kaikki ennustukset Eliasta. Malakia 4:5,6. ja 3:1. Matt. 3:3. Jes. 40:3-8.
Tänä aikana puhutaan paljon ”Elian hengestä”. Raamatussa ei kuitenkaan ole opetusta, että Pyhää Henkeä kutsuttaisiin enää Elian henkeksi.
Pyhä Henki on toiminut maailman luomisesta asti ja toimii yhä edelleen. Mutta Apt. 2. tapahtuman jälkeen on ollut voimassa profeetta Jooelin (2. luku) ennustama Pyhän Hengen ainutlaatuinen toiminta. Sen mukaan Henki on vuodatettu ”kaiken lihan päälle” erilaisin
e siunauksen seurauksineen.
Johannes Kastaja oli ainutlaatuinen viimeinen suuri profeetta.
”Kaikki profeetat ovat julistaneet Johannekseen asti.” Profeetan virka ei kuitenkaan ole päättynyt. Ef. 4:11.
Elämme Pyhän Hengen aikakautta, jolloin
”Hän ottaa Jeesuksen omasta ja julistaa meille”. Joh. 16:13,14. Näin kuulemme hyvän Paimenen äänen (Joh. 10), ”mitä Henki sanoo seurakunnalle”.

Raamattu kertoo itseään korottavista mahtailijoista ja ihmisten kunniaa etsivistä ylpeistä fariseuksista. Jeesus ja alkuseurakunnan kristityt varoittivat niistä, ”jotka teitä eksyttävät”. 1 Joh. 2:26. 2 Tim. 2:16-18. ja 4:14,15. Ihmisten korottaminen onkin eräs yleisimpiä eksytyksen muotoja. Seurakunnan hajaantuminen johtuu suurelta osin siitä. Itsensä korottajat ovat ylpeämielisyydessään eksyneet luulemaan suuria itsestään. Sen tähden he ovat ajautuneet pois omasta asemastaan toimia raamatullisessa yhteydessä ja ovat perustaneet omia kirkkojaan, ”seurakuntia”. ”Jokainen ylpeämielinen on Herralle kauhistus: totisesti, ei sellainen jää rankaisematta.” Sananl. 16:5. Jaak. 4:6. Sef. 2:3. Kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat.” Matt. 23:5. Kristityn oikean suuntainen pyrkimys taas on tehdä kaikki tekonsa sillä motiivilla, että ihmisten katseet kääntyvät ihailemaan Jeesusta.

Toinen kappale:

Sitten kuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on Hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta.” Hebr. 1:1,2. Jeesus puhuu uudessa liitossa omilleen Pyhän Hengen kautta: ”Hän ottaa minun omastani ja julistaa teille!” Joh. 16:14. 1 Joh. 2:27. Uutta Eliaa ei siis enää ole luvassa. Jeesus yksin on ”korkea ja ylhäinen”, jota korotamme. Jes. 57:15. Filip. 2:5-11. Emme juokse suuruutta tavoittelevien ihmisten perässä, emmekä tue sellaisten toimintaa olemalla läsnä heidän tilaisuuksissaan. Voisitteko kuvitella alkuajan kristittyjä ottamassa vastaan ihmispalvontaa? ”Israelin miehet, mitä te tätä ihmettelette, tai mitä te meitä noin katselette, ikään kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään.” Apt. 3:12. ja 14:8-15.
Jotkut näkevät paljon vaivaa yrittäessään todistaa sankarinsa suureksi. Ja jos joku ei hyväksy heidän idolinsa suuruutta, he loukkaantuvat siitä. Ihailijakerho tahtoo kerä epäjumalansa ympärille yhä lisää ihmisiä. Mutta meidän tulee olla vain apostolisen seurakuntatoiminnan ihailijoita. Maailmalliset tähtiesiintyjät ja supersaarnaajat eivät kuulu Jumalan seurakunnan toimintaan. Joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.” Matt. 23:12. ”.. sillä mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus.” Luuk. 16:15. Jes. 40:10. Kristittyjen keskuudessa ei tule hyväksyä vallanhimoisia Diotrefeksiä, ”joka haluaa olla ensimmäinen heidän joukossaan”. 3 Joh. / 9,10.

Tahdomme korottaa Jeesusta ja puhua Jumalan suurista teoista sekä Raamatun opetuksista ja vain vähän ihmisistä, joiden kautta Jumala toimii. Jumalan seurakunnassa ei ole ”kenraaleja”.
Kuitenkin johtajien tulee johtaa määrätietoisesti, ”toimellisesti”. Room. 12:8. Se ei ole itsensä korottamista. Samoin seurakuntalaisten tulee kunnioittaa seurakunnan vanhimpien asemaa ja tehtävää. 1 Tess. 5:12,13. 1 Tim. 5:17. Hebr. 13:17. Ja asian toinen puoli onkin se, että jokaisen ”tulee ajatella itsestään kohtuullisesti”. Room. 12:3. Vääränlainen itsensä vähättely saattaa estää oman tehtävän toteuttamista. Usko rohkeasti, että sinulla on mahdollisuus tehdä suuria Jumalan tekoja ja silti pysyä itse poissa Jeesuksen edestä. Sinulla on mahdollisuus menestyä Jeesuksen korottamisessa. Tällä motiivilla toimien olemme taivaan näkökulmasta katsottuna hengellisiä ”suurmiehiä”. Mutta kaikkien tehtävien tulee ohjautua tapahtumaan raamatullisen seurakunnan hyväksynnässä ja valvonnassa. Silloin tehtävämme ovat siunaukseksi monille. Seurakuntavirkojen piirissä kristityt oppivat alkuseurakunnalliset periaatteet ja toiminta onnistuu.
Älä siis mene mukaan ihmispalvontaan ja seurakunnasta irrallisiin vieraisiin opintuuliin ja henkivaikutuksiin (2 Kor. 11:4) tai alkuseurakunnan jälkeen perustettuihin uusiin uskontoihin.

Kolmas kappale:

Jumala tahtoo nostaa SANOMANSA kunniaan ja auttaa sen esille tuojat nöyryyteen. Nöyrtyminen on aidon ilon lähde. ”Nöyrät saavat yhä uutta iloa herrassa!” Jes. 29:19. Ilm. 3:17. 1 Piet. 5:5,6. Jaak. 4:6. Pyhälle Hengelle paras toiminta-alusta on nöyryydestä kumpuava rakkaus totuuteen. Jumala valitsi sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.” 1 Kor. 1:26-29. Näin on siis Jumalan suunnitelma, että sanoman tärkeys saadaan seurakunnassa oikeaan arvoasemaan, eivätkä etuasemia himoitsevat pyrkyrit peitä ihmisiltä Jeesusta. Matt. 20:20-28. Mark. 9:34. Luuk. 9:46-48. Puhtaan Jumalan sanan julistajat ovat siis tämän maailman kriteerien valossa alhaisessa arvossa.
Mutta pienen uskollisen jäännöksen (Luuk. 12:32) silmissä oikea sanoma ja Hengen voiman vaikutukset on arvokasta ja kunnioitettavaa. Matt. 22:29. Rakastamme puhtaan Sanan julistajia sydämellisellä rakkaudella. Kaipaamme kuulla totuuden sanaa. ”Eivätkö Hänen puheensa ole hyvät sitä kohtaan, joka oikein vaeltaa?” Miika 2:7. Paras puhuja on siis se, joka on nöyrä ja puhuu totta. Emme arvosta riehakasta lavashown esittämistä. 1 Tim. 4:1.
Jumala tahtoo nyt tehdä meistä palavia ja loistavia lamppuja, jotka ovat täynnä Pyhää Henkeä sekä rakkautta Jumalan Sanaa kohtaan. Rakkaus totuuteen luo seurakuntaan yksimielisyyden. 1 Kor. 1:10. Silloin olemme tasa-arvoisia myös keskenämme. Matt. 25:6-8. / Ilm. 3:18. Gal. 3:27-29.

Neljäs kappale:

MIKÄ SANOMA?

Jumalalla on SANOMA tälle ajalle. Se ei ole uusi oppi tai ilmestys, vaan sama vanha ristin veren evankeliumi taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä julistettuna, sekä Raamatun opetukset alkuseurakunnan esimerkin mukaisessa käytännössä. 1. Piet. 1:12. Mutta miten kauas Jumalan kansa onkaan siitä ajautunut.
Taivaasta lähetetty sanoma on, että Jumala palauttaa todellisen seurakuntansa ennalleen, kaikilta osin sellaiseksi kuin se oli apostolisena aikana. Hän tahtoo johdattaa meidät Pyhän Hengen valtavaan voimavaikutukseen, kestävään rukoukseen ja sisälle Raamatun opetuksiin. 1 Kor. 12:6. Ilm. 22:18,19.
Jumalalla on ratkaisu kristittyjen suurimpaan ongelmaan, hajaannukseen. Ratkaisu on palaaminen raamatulliseen yhteyteen. Saamme asettaa itsemme sisälle Jesajan ennustukseen: ”Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, sinä kohotat perusmuurit, muinaisten polvien laskemat; ja sinun nimesi on oleva: ”halkeamain umpeenmuuraaja” ja ”teitten korjaaja maan asuttamiseksi”. Jes. 58:12. Siinä mielessä emme ole merkityksettömiä, vaan olemme mukana suuressa Jumalan työssä hajaannuksen lopettajia. Tähän Jumala kutsuu kaikkia omiaan. Saamme sytyttää ilmiliekkiin alkuajan kristillisyyden tulia, helluntaitulta. Apt. 2. Täyttykää Hengellä! Efes. 5:18,19.
Alkuperäinen kristinusko alkoi ristiltä, ja sen tulee loppuun asti toimia samalla tavalla Jeesuksen ja ristintyön perustalla. Jeesus on ”pääkohta siinä, mistä me puhumme”. Hebr. 8:1. Apt. 4:12. Mitä Jeesus on, mitä Hän on tehnyt ja opettanut. Siinä olemme. Uskomme Herraan Jeesukseen Kristukseen Raamatun opettamalla tavalla. Ja olemme kaikkien uskoon tulleiden kanssa samaa joukkuetta. Hän ei hyväksy omiensa jakaantumista eriseuroihin ja lahkoihin. Raamatullinen yhteys on Jumalan tahto ja Hänen unelmansa. Tämä lähetyskäskyn mukainen ohjelmanjulistus on Jumalan näky omasta seurakunnastaan. Meidän tulee asettaa omat unelmamme Jumalan näyn alaisuuteen, sitä toteuttamaan. Turussa jo toteutamme tätä.
Tämä sanoma kiinnostaa uskovia laajalti, vaikka suuri läpilyönti on vielä edessä päin. Jumala etsii nyt työmiehiä elonkorjuuseen, mm. apostolin kutsun saaneita, jotka istuttavat Suomen jokaiselle paikkakunnalle Raamatun mallin mukaisen Jumalan seurakunnan toiminnan.
Tämä sanoma vetää yhteen aidossa evankeliumissa olevat, keskinäisessä nöyryydessä elävät kristityt, jotka rakastavat ja kunnioittavat toisiaan. Tällä tiellä on kristittyjen tulevaisuus. Yhdessä voitamme!
Rukoillen ja Herran neuvottelussa pysyen jokainen nöyrtynyt Jumalan lapsi löytää oman paikkansa lopunajan seurakuntatyössä. Jer. 23:16-32. Jes. 57:14,15.

RAAMATULLINEN YHTEYS ON JUMALAN TAHTO!