Alkuperäinen kristinusko

Kristinusko alkoi Israelin pääkaupungista, Jerusalemista n. v. 30 jKr. Silloin Jeesus Kristus kuoli Golgatan ristillä sijaiskuoleman syntiemme tähden. Kuolemansa jälkeen Hän nousi ylös kuolleista ja sanoi: ”… minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet” (Ilm. 1:17-18 ).
Jeesus meni Taivaaseen, Isän Jumalan oikealle puolelle. Taivaasta Hän lähetti Pyhän Hengen, joka täytti opetuslapset voimalla ja rohkeudella. He alkoivat puhua Jumalan Sanaa rohkeasti ( Apt. 1:8; 2:1-6 ).
Alkuaikana uskossa olevien elämä oli vakaata kristillisyyttä. He puhalsivat yhteen hiileen, ja olivat yhden asian valtaamia. Heillä oli ”yksi sydän ja yksi sielu”, ja tuo yhteys ulottui rahakukkaroonkin asti ( Apt. 4:32-35 ). He elivät kokonaisvaltaisesti ristillä suoritetun lunastustyön perustalla (1 Kor.3: 11) tietäen, että Jeesus on joka hetki heidän kanssaan Pyhän Henkensä kautta.
”Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28:18:20).
Jeesus oli luvannut seuraajilleen, että he saavat Pyhän Hengen toiseksi Puolustajaksi. – Jeesus on Puolustaja Isän tykönä. Pyhä Henki on Puolustajamme täällä. ”Ja minä olen rukoileva Isää, ja Hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, Totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe Häntä eikä tunne Häntä; mutta te tunnette Hänet, sillä Hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. … Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, Hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut” (Joh. 14:16,17, 26).
Jeesus oli antanut heille lupauksen Pyhän Hengen tulikasteesta: ”Ja kun Hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski Hän heitä ja sanoi: ”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet.
Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen.”
… … vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” (Apt.1:4-8). – Lue myös Matt. 3:11. –
Helluntaipäivä v. 33 jKr. oli mahtava lupausten täyttymysten päivä. Noin 120 Jeesuksen opetuslasta saivat luvatun Pyhän Hengen tulikasteen. ”Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itse kunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi” (Apt. 2:1-4).

EVANKELIOIMINEN
Pyhällä Hengellä täyttyneet opetuslapset lähtivät kertomaan Jeesuksesta ”kaikkeen maailmaan” kuten Jeesus oli lähetyskäskyssään opettanut: ”Ja Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun Nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.  ..
Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille, otettiin Hänet ylös taivaaseen, ja hän istui Jumalan oikealle puolelle. Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta” (Markus 16:15-20).
Joka päivä tuli ihmisiä uskoon (Apt. 2:47). Uudet uskoon tulleet ohjattiin sinne, missä ”oli paljon vettä” (Joh. 3:23). Heidät kastettiin upotuskasteella vedessä Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen eli Jeesukselle (Room. 6:3-7; Apt.2:38 ,41; 8 :16; 10:47-48; 19:5; Kol. 3:17). Jokainen uusi uskoon tullut sai Pyhän Hengen kasteen ja sen mukana kielilläpuhumisen lahjan:
”Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat. ..Ja kaikki ne uskovaiset,.. olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin (mistä he tiesivät sen?), sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: ”Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?” Ja hän käski kastaa (ei ehdottanut) heidät Jeesuksen Kristuksen Nimeen.. ” (Apt.10:44-48 ). Alkuseurakunnan aikana jokainen uskoon tullut kastettiin upotuskasteella vedessä Jeesuksen Kristuksen nimeen. Kastamattomia ei ollut. Tämän tähden ei ollut myöskään kysymystä, voiko kastamaton osallistua ehtoolliseen. Siksi emme edelleenkään ota kastamattomia ehtoollisyhteyteen.   ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin ja niin heitä lisääntyi..! Ja he (kastetut) pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa (ehtoollisen vietossa) ja rukouksissa.” Apt. 2:41,42.

Myös monenlaiset muut armolahjat ja voimateot ilmenivät: sairaat paranivat, ihmiset vapautuivat riivaajista ja ”syntyi suuri ilo” .
Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä; ja moni halvattu ja rampa parani. Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa. …
… Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen. Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen; sillä Hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen. Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen”
(Apt. 8 :5-17).
Jumalan seurakunnalle annettiin ohje, jonka tulee päteä Jeesuksen takaisin tulemiseen asti: ”Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien” (1 Kor. 12:31).
Jokainen uskoon tullut alkoi kertoa muillekin Herrastaan Jeesuksesta, joka tahtoo antaa synnit anteeksi ja vapauttaa paholaisen vallasta. Ihmisille kerrottiin, että Jeesus kantoi ruumiissaan ristille syntimme, sairautemme ja kipumme: ”Mutta totisesti, meidän sairautemme Hän kantoi, meidän kipumme Hän sälytti päällensä.
Me pidimme Häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja Hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niin kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti Hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja Hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niin kuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei Hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna Hänet otettiin pois, mutta kuka Hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä Hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus Häntä”
(Jes.53:4-8 ).
”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29).

Edelleen tulee julistaa samaa alkuperäistä evankeliumia:
Uskon kautta Jeesuksen vereen Sinä saat syntisi anteeksi.
”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” ( 1 Joh. 1:9 ) .
”Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää Hän on sinulle tehnyt, Hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella, joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan. Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille” (Psalmi 103:2-6).

KRISTITYT – JUMALAN SEURAKUNTA
Alkuseurakunnan uskovia alettiin nimittää (nimitellä) kristityiksi. Pian he omaksuivat itsekin tämän nimen (Apt. 11:26; 1 Piet. 4:13-16). Myöhemmin tätä eri paikkakunnille levittäytynyttä kristittyjen joukkoa alettiin kutsua Jumalan seurakunnaksi (katso esim. 1 Kor. 1:2; 1 Tessal.2:14.).
Uskoon tulleiden ihmisten ymmärrettiin silloin olevan Jumalan seurakunta. Samoin ymmärrämme tänä aikana. Emme tarvitse toimintamme ylle muunlaisia nimikylttejä. Kokoonnumme Jeesuksen Nimessä ja Hänen ympärilleen ilman nimikylttejä.
Jeesus on Ainoa Pelastaja!
Jumalan seurakunta toimii toteuttaen edelleen samaa alussa annettua lähetyskäskyä. ( 1 Kor. 15:1-9. Matt.28:19; Luuk. 24:47; Markus 16:15-17 ).
Tahdomme tuoda uusia sieluja mukaan Jumalan rakkauteen ja siunaukseen. Seurakunnassa uudet uskoon tulleet saavat sitä opetusta, josta Jeesus lähetyskäskyssään mainitsi: ”Opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää!”
Jumala siunaa oikeaa evankelioimista. Sitä koko seurakunnan tulee siunata. Lähetyskäskyn toteuttamisella osoitamme olevamme Jeesuksen opetuslapsia. Se on aitoa välittämistä ja rakkautta lähimmäistä kohtaan (Matt.22:36-40; Joh. 13:34-35; 14:23-24). Suurin rakkauden osoitus lähimmäistä kohtaan on kertoa hänelle Jeesuksesta, joka ansaitsi jokaiselle vapauden verellään ja kuolemallaan.

ESIMERKKI MEILLE
Alkuseurakunta kaikkine oppeineen ja toimintatapoineen annettiin esimerkiksi kaikille sukupolville. ”Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä” (1 Joh. 2:24).
Uskomme alkuseurakunnan tavoin Jeesukseen Kristukseen Raamatun opettamalla tavalla.
Mitä alkuperäinen kristinusko kaikilta osin on, sen voimme lukea Raamatusta, esim. Paavalin kirjeistä ja Apostolien teoista. Apostolien teot on Jumalan seurakunnan historiikki, joka kertoo alkuhistoriamme noin kolmekymmentä vuotta ristintyöstä eteenpäin.

MIKÄ MENI VIKAAN ?
Näemme Raamatusta, ettei Jeesus itse perustanut minkäänlaista uutta kirkkokuntaa.
Hän ei antanut seuraajilleenkaan ohjetta uuden uskonnon perustamiseen puhumattakaan monista uskonnoista. Raamatun kirjoituksetkaan eivät anna ohjetta kirkkokuntien perustamiseen. Vasta 300-luvulla alkoi kirkollinen kehitys, joka edelleen tuottaa lisää hajaannusta. Lähes kaikki oikeassa uskossa olevatkin ovat mukana tuossa surkeassa hajaannustilassa.
Alkuperäinen kristinusko jäi toimimaan ulkopuolelle eripuraisten kirkkokuntien. Siellä se edelleen toimii pienessä mittakaavassa.
Uudessa Testamentissa ei lainkaan esiinny sanaa kirkko. Tämän seikan huomasi vuoden 1992 suomennoksen raamatunkäännöskomiteakin. He päättivät poistaa tämän ”puutteen”. Nyt uudessa raamatunväännöksessä on sana kirkko mm. Matt.16:18. Alkutekstissä tässä kohden on sana ekkleesia, jonka merkitys on, ekk = ulos, leesia = kutsutut. Uloskutsutut eli Jumalan seurakunta on kokonaan eri asia kuin kirkko. ”Antakaa pelastaa itsenne (ulos) tästä nurjasta sukupolvesta” (Apt.2:40).

UUSUSKONNOT
Raamattu varottaa kaikista uususkonnoista. Niitä nimitetään yhteisnimellä Baabel. Baabel = sekoitus eli sekauskonto, jossa on elementtejä Raamatulle vieraista uskomuksista. Katso esim. Room. 16:17-18; Apt 20:28-31; 1 Joh. 2:18-19; Ilm. 18:4; 1 Tim.6:3-5.
Roomalaiskatolinen kirkko oli ensimmäinen uususkonto, johon luetaan kuuluviksi kaikki lapsikastetut huolimatta heidän kääntymisestään. Tuo Baabelin sekauskonto sivuutti apostolisen uskon opetukset ja muodostui kirkoksi. Alusta asti se oli turmeluksen tiellä täynnä väkivaltaa, sotaa ja ihmisiä pelolla hallitsevaa kauhua.
Kirkko keksi lapsikasteen ym. ns. sakramentit, joilla korvataan Pyhän Hengen toiminta. Kristinuskosta muunneltiin ihmisille muka alkuperäistä kristinuskoa paremmin sopiva uskonto. Tapahtui monenlaista luopumusta:
Lapsia alettiin ”kastaa”.
Rukouksia ruvettiin kirjoittamaan paperille ( korvaamaan puuttuva Pyhän Hengen johdatus ).
Keksittiin ns. jumalanpalveluskaava monenlaisine muotomenoineen.
Alettiin rakentaa kirkkoja.
L
apsikastetut jäsenet liitettiin kirkkoon.
Uskoontuloa ei enää tarvittu.
Syntyi käsite ”liittyä seurakuntaan” eli saada nimi kirkonkirjaan. Tähän liittyi paljon taikauskoa ja sen kautta pelkoa: ”Ellei nimeni kuulu jäsenkortistoon, en kuulu kirkkoon.” Se oli senaikaisessa käsityksessä samaa kuin olla kirottu. Sen sai aikaan katolisen kirkon propakanda. Jossain määrin tuo taikauskoinen käsitys toimii edelleen, jopa vapaitten uskonsuuntien piireissä: ”Nimi jäsenkortistoon, niin kuulut seurakuntaan. Nimi pois jäsenkortistosta, etkä enää kuulu seurakuntaan.” Näin ei Raamattu missään kohden opeta. Sellainen on vierasta sekauskontoa. Raamattu tuntee ainoastaan yhden jäsenluettelon: ” …iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitetut Taivaissa” (Luuk. 10:20).

– Katolisen kirkon toimesta on surmattu kymmeniä miljoonia ihmisiä, mm. sen aiheuttamissa uskonsodissa ja inkvisitiolaitoksen julmuuksissa.

LUTERILAISUUS
Meillä Suomessa toimiva saksalaisuskonto, evankelisluterilainen kirkko on eräs uususkonto. Se on roomalaiskatolisesta kirkosta 1500-luvulla erkaantunut lahko. Luterilaisuus syntyi siis 1500 vuotta kristinuskon ja Jumalan seurakunnan syntymisen jälkeen. Se on opeillaan eksyttänyt suuria ihmismassoja pois alkuperäisestä kristinuskosta.

EKUMEENINEN LIIKE JA KIRKKOJEN MAAILMANNEUVOSTO
Maailmallista nimikristillisyyttä pahimmillaan ovat uskonnot, jotka ovat Ekumeenisen liikkeen ja Kirkkojen maailmanneuvoston yhteydessä. Ekumeenisen liikkeen Toiminnan tarkoitus on ihmisperusteisten uskontojen yhdistäminen. Samalla se on todellisen Jumalan seurakunnan hajottamisliike. Suuntaus niissä piireissä on rakentaa ihmistekoista, ihmisten tekemien ”kristittyjen” yhteyttä. Ekumeenisissa uskontokunnissa ei ymmärretttävästi ja opeteta todellisuutta, että koko maailma kaikkine uskontoineen on synnin ja saatanan vallassa. Oikea opetushan tuhoaisi ekumeenisen liikkeen olemusta. – Mutta oikeiden kristittyjen tulee opettaa loppuun asti, että jokaisen ihmisyksilön tulee antaa pelastaa itsensä ”tästä nurjasta sukupolvesta” (Apt. 2:40) sekä myös sen uskonnoista. –  Yksikään kirkko ei voi pelastaa ihmissielua. Tosin kirkot eivät suoranaisesti niin ilmoitakaan. Mutta ne kuitenkin opettavat pelastavansa ihmiset toimittamiensa sakramenttien kautta. Näin sakramentit ovat tulleet Jeesuksen tilalle.
Roomalaiskatolinen kirkko sekä Ekumeeninen liike ja Kirkkojen maailmanneuvosto kaikkine jäsenkirkkoineen on Ilmestyskirjan mainitsema baabelin porttokirkko: ”Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: ”Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti.” Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä” (Ilm. 17:5-6). ”Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa” (Ilm. 18:4).
Uskontojen sisällä, siis jopa pääporttokirkossa (=roomalaiskatolinen) on Jeesuksen omia. Heitä nyt kutsutaan sieltä ulos. Ekumeeninen liike kaikkine jäsenkirkkoineen on Raamatun mainitsema ”väkevä eksytys” (2 Tes.2:10-12).

Uskossa olevat ovat aina tunteneet todellisuuden paholaisesta ja sen uskonnollisesta toiminnasta (Matt. 7:15-23): ”Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma (kaikkine uskontoineen) on pahan vallassa” (1 Joh. 5:19). ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta” (Apt.2:40) ja sen sekauskonnoista.
”Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä” (Room. 12:2).

TAKAISIN ALKUUN
Yhä kuuluu Raamatun sivuilta alkuajan opetus: ”Ei yli sen, mikä on kirjoitettu” (1 Kor.4:6). Kukaan ei ole saanut lupaa tehdä lisäyksiä Raamatun kirjoituksiin – ei paavi tai Lutherkaan.
Kristinusko oli valmis apostolisena aikana. Raamatun lopussa onkin kehotus: ”.. jos joku panee niihin (Raamatun kirjoituksiin) jotakin lisää, on Jumala paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu” (Ilm.22:18-19).
Laitoskirkot esim. luterilaisuus on tuonut Raamatun rinnalle lukuisia lisäyksiä. Näitä ovat mm. tunnustuskirjat, kirkkokäsikirjat, uskontunnustukset, kirkkolaki, katekismus, virsikirja jne.. Tästä huolimatta ihmisille väitetään, että kansankirkossa pitäydytään yksin Raamattuun. Väite ei ole tosi. Jumala on ilmoittanut meille tahtonsa Raamatussa, ei katekismuksissa yms.
Raamatun opetuksissa pysyminen tarkoittaa sitä, että asetamme jokaiseen hengellistä elämäämme koskevaan väitteeseen kysymyksen: Opettaako Raamattu niin? Jos jotakin asiaa ei löydy Raamatusta, poistamme sen uskonelämästämme. Näin teemme pesäeron vääristyneisiin kristinuskon muotoihin eli uususkontoihin. Jos jokin asia löytyy Raamatusta otamme sen iloiten vastaan; mutta otamme vastaan totuuden vain Raamatusta, emme kirkoista. Näin tehden kuljemme takaisin alkuperäisen kristinuskon lähteille! Tämä on Jumalan tahto.

Jumalan Hengen liikehdintä on nyt lopunaikana siirtämässä painopistettä ulkopuolelle uskonsuuntien, takaisin alkuperäiseen seurakuntatoimintaan. Tämä liikehdintä on muuttuva suureksi joukkopaoksi ulos Baabelista. Tästä alkaa herätys, jota maailma ei ole milloinkaan ennen nähnyt (Matt. 25:6-7; Joh. 17:17-23).
Jumalan suuri siunaus ja menestys kaikkine ahdistuksineen ja vainoineen odottaa ulkopuolella uskontojen toimivia kristittyjä. Jokaista kutsutaan mukaan tähän siunaukseen. Ja huom! Vaikeuksia ei ole puuttuva!
Mutta Jeesus Kristus on Herra!